Media And Urban Space Understanding Investigating And Approaching Mediacity Frank Eckardt

Media And Urban Space Understanding Investigating And Approaching Mediacity Frank Eckardt
Media And Urban Space Understanding Investigating And Approaching Mediacity Frank Eckardt
Media And Urban Space Understanding Investigating And Approaching Mediacity Frank Eckardt

1. Media And Urban Space Understanding
Investigating And Approaching Mediacity Frank
Eckardt download
https://ebookbell.com/product/media-and-urban-space-
understanding-investigating-and-approaching-mediacity-frank-
eckardt-51352484
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Media City Media Architecture And Urban Space Published In
Association With Theory Culture Society Dr Scott Mcquire
https://ebookbell.com/product/the-media-city-media-architecture-and-
urban-space-published-in-association-with-theory-culture-society-dr-
scott-mcquire-2199964
Passages Of Play In Urban India People Media Objects And Spaces In
Mumbais Slum Localities Prasad Khanolkar
https://ebookbell.com/product/passages-of-play-in-urban-india-people-
media-objects-and-spaces-in-mumbais-slum-localities-prasad-
khanolkar-46294556
Histories Of Dirt Media And Urban Life In Colonial And Postcolonial
Lagos Stephanie Newell
https://ebookbell.com/product/histories-of-dirt-media-and-urban-life-
in-colonial-and-postcolonial-lagos-stephanie-newell-51889432
Media Art And The Urban Environment Engendering Public Engagement With
Urban Ecology 1st Edition Francis T Marchese Eds
https://ebookbell.com/product/media-art-and-the-urban-environment-
engendering-public-engagement-with-urban-ecology-1st-edition-francis-
t-marchese-eds-5054078

3. The Routledge Companion To Urban Media And Communication Zlatan
Krajina And Deborah Stevenson
https://ebookbell.com/product/the-routledge-companion-to-urban-media-
and-communication-zlatan-krajina-and-deborah-stevenson-31546910
Convenient Criticism Local Media And Governance In Urban China Dan
Chen
https://ebookbell.com/product/convenient-criticism-local-media-and-
governance-in-urban-china-dan-chen-33720418
Signal And Noise Media Infrastructure And Urban Culture In Nigeria
Brian Larkin
https://ebookbell.com/product/signal-and-noise-media-infrastructure-
and-urban-culture-in-nigeria-brian-larkin-50364822
Signal And Noise Media Infrastructure And Urban Culture In Nigeria
Brian Larkin
https://ebookbell.com/product/signal-and-noise-media-infrastructure-
and-urban-culture-in-nigeria-brian-larkin-51889146
Signal And Noise Media Infrastructure And Urban Culture In Nigeria
Brian Larkin
https://ebookbell.com/product/signal-and-noise-media-infrastructure-
and-urban-culture-in-nigeria-brian-larkin-1635478

5. Media and Urban Space
Understanding, Investigating and
Approaching Mediacity
Frank Eckardt (ed.)
New information and communication techniques have
significant influences on urban life. In this book, inter-
national and interdisciplinary research, projects and
considerations about the emerging “Mediacity” are
presented. Contributions from scientists, artists, and
architects from 14 different countries are analyzing,
researching and creatively approaching the cultural,
social, political, and economical phenomena of the
encounter between media and urban space.
Frank Eckardt is professor for sociology at the Bauhaus-University of Weimar, Germany. He holds a PhD in Political
Science. His main field of research is urban studies.
Since 2004, he ist the coordinator of the research project
“Mediacity”.
EUR 39,80 Frank & Timme
Verlag für wissenschaftliche Literatur

Eckardt (ed.) Media and Urban Space
ISBN 978-3-86596-142-6
9
783865961426
MTKD-CT-2004-517121

6. Frank Eckardt (ed.)
Media and Urban Space

8. Frank Eckardt (ed.)
Media and Urban Space
Understanding, Investigating
and Approaching
Mediacity
Verlag für wissenschaftliche Literatur

9. ISBN 978-3-86596-142-6
© Frank & Timme GmbH Verlag für wissenschaftliche Literatur
Berlin 2008. Alle Rechte vorbehalten.
Das Werk einschließlich aller Teile ist urheberrechtlich geschützt.
Jede Verwertung außerhalb der engen Grenzen des Urheberrechts-
gesetzes ist ohne Zustimmung des Verlags unzulässig und strafbar.
Das gilt insbesondere für Vervielfältigungen, Übersetzungen,
Mikroverfilmungen und die Einspeicherung und Verarbeitung in
elektronischen Systemen.
Herstellung durch das atelier eilenberger, Leipzig.
Printed in Germany.
Gedruckt auf säurefreiem, alterungsbeständigem Papier.
This publication has been realised by the financial support
of the
European Commission MTKD-CT-2004-517121.
www.frank-timme.de

10. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 5
Content
F
RANK ECKARDT
Media and Urban Space ...................................................................................................7
GILDA BERRUTI
Urban Public Spaces in the Augmented City..................................................................9
GUNTHER LAUX
Transformation − City Morphing .................................................................................23
BEATA SIROWY
Understanding the Information Society: The Potentials of
Phenomenological Approach ........................................................................................45

VALÉRIE COLOMB
The Public Building as a Media − Towards a Method..................................................65
JESSE LECAVALIER
Wal-Martians: Wal-Mart’s Servo-Organism .................................................................83
MONIKA GRUBBAUER
Images of office architecture in the media – the paradigm of
urban competitiveness and global interconnectivity .................................................105

SOFIA MORGADO
Lisbon: towards suprametropolis................................................................................133
MATJAZ URSIC
The Problem of “Expert Interpretative Vacuum” in Media Discourses –
Discourse Analysis of Texts on Ljubljana Urbanism..................................................145

ANNA KARWIŃSKA
The role of contemporary media in creating an identity
for a post-socialist city district: The case of Nowa Huta ............................................167

11. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 6
GRAHAM ELLARD AND STEPHEN JOHNSTONE
Motion Path ..................................................................................................................181
RIITTA OITTINEN
In Hoc Signo Vinces. Eurosigns in the City Scenery of Brussels ...............................201
DEANE SIMPSON
RV Urbanism ................................................................................................................233
JARKKO RÄSÄNEN
Real-Time Sonic Texture – an interior design concept ..............................................259
MAURO CECONELLO
Virtual Models for City Design....................................................................................267
ELIZABETH SIKIARIDI AND FRANS VOGELAAR
Hybrid Space / Soft Urbanism .....................................................................................275
OLIVER SCHÜRER/ANDREAS RUMPFHUBER/GERNOT TSCHERTEU
Medial Architecture, or a Battle-Rap on reality-production by means of
electronic media facades ..............................................................................................305

OSNAT ROSEN-KREMER
Let’s Build a Wall… and Create a Monster! Using the Media in Re-
presenting Urban Image...............................................................................................327

12. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 7
FRANK ECKARDT
Media and Urban Space
Understanding, Investigating and Approaching Mediacity
The omnipresence of the “urban” and the “media” might be the visual surface
of the societies of the 21st century. According to different estimations, the
majority of mankind already lives or will soon be living in a city. In many
countries of the Western world, especially in Europe, it is already well-
established that the majority of citizens are living in urban conurbations. The
growth of the urban population has been succeeding without much distur-
bance and has therefore lost the attraction in many European debates. Particu-
larly for Asian cities the opposite is true. Asian cities are experiencing a rapid
urbanization which in speed, scope and intensity is stronger than the boom of
the industrial city in 19th century Europe.
Apparently, the vastness of change is even more impressive when the devel-
opment and distribution of new information and communication technologies
is considered. Nobody could have predicted the immense dimension of the
innovations that have been appearing in the last decades. Moreover we are still
observing the next revolutions in the field of the media development. After the
overstretched expectations of the first years, observers are nowadays more
careful in their analysis of different new perspectives on the electronic com-
munication industries. Nevertheless, the end of high-flying dreams does not
mean that the acceptance of information, knowledge and communication as
cornerstones of the economical, societal, and cultural dimensions has been
questioned.
While combining these two general observations, it might be clear that any
kind of activity is mainly urban and media related. Being urban and commu-
nicative are pre-dominant features of contemporary and future societies.
Apparently, there is no “outside” from cities and from connectivity anymore. In
everyday life, these pre-conditions of our existence have become so natural
that a distinctive non-urban and non-mediated life appears to be exotic,
unthinkable, or is romantically mourned for. The self-evidence of media and

13. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 8
urbanity enables to operate within the given situation without much reflection
on the basics of its functioning. This “hands-on” approach allows further
growth of the developments connected to the information society. Concerning
research on applicable solutions for particular and partial problems, the
assumption of a highly, if not totally mediated and urbanized society needs no
further discussion. However, for a reflection on the very basis of the urbaniza-
tion and communication processes, there is need to shed some light on the
very principles of the “Mediacity”. Thus, insights might be produced which are
not immediately for practical use although they are helping us to distinguish
the relationship between the urban and media world as they merge together in
a broader and deeper perspective. By doing so, alternative perspectives for
analyzing, interpreting, planning and shaping the spaces – virtual and urban –
are offered for further consideration and debate.
In this book, approaches to rethink the frames of the recent developments
in cities and media will be presented. It presents a selection of contributions to
an international and interdisciplinary conference which has taken place at the
Bauhaus-Universität Weimar in November 2006. The conference is part of a
wider research project called “Mediacity” which aims at questions related to
the general trends in urban and media studies. With the support of the Euro-
pean Commission, the projects’ overall objective is to create a knowledge basis
for the professional education of young academics. Related to the tradition of
the Bauhaus, the main idea of “Mediacity” is the integration of different
approaches to understand, investigate and react on aspects of urban life and
media development. In the line of this tradition, the cross-over between art,
architecture, social and political science is fostered in this project and reflected
in the variety of papers included in this book.

14. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 9
GILDA BERRUTI

Urban Public Spaces in the Augmented City
As a matter of fact, electronic media are taking possession of private and
public urban spaces, transforming the contemporary city into a mediacity.
However, by merging different social spheres and changing the relationship
between spaces and social context, they are not simply eroding places but they
are creating – beyond places – a new “sense of place” (Meyrowitz 1985).
Hence, electronic media succeeded in modifying urban public spaces, but not
in destroying them.
I disagree with the theories about the presumed death of public space in the
contemporary city, often related to the influence of electronic media, which are
claimed of getting a simplified and not varying experience of urban life, in
which public space is replaced by a collection of “variations on a theme-park”
(Sorkin 1992).
Public space as a substance of experience and an object of erosion is, in my
opinion, composed of space, images and time, and it became an “augmented
space” with the influence of electronic media (Mitchell 1996, 1999; Andriello
2002) and of infrastructure networks (Graham/Marvin, 2001).
The contemporary city, in fact, with its exposure to electronic media, can
be considered an augmented city, if “augmented space is the physical space
overlaid with dynamically changing information” (Manovich 2002 revised
2004), in a definition which aims at re-conceptualizing augmentation as an
idea and cultural and aesthetic practice rather than as technology.
Focusing on the experience of human subjects in urban spaces, augmented
city is, therefore, the city in which people can experience spaces and dynamic
data at the same time, because information is added as a content to the experi-
ence of physical spaces.
Actually, physical spaces and information have always lived together in cit-
ies; the latest developments nevertheless produced some changes especially in
the interactive power of electronic media, so that the impact of electronic

15. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 10
media is perceived not only in “real” places but also in some “virtual” spaces
which are overlaying real ones.
That’s why the interactive power of electronic media increases the desire to
escape to “other places”, which is increasingly becoming a part of the experi-
ence of present. New public spaces arise from the fight between concentration
and dispersion, which is typical of a “splintering urbanism” (Graham/Marvin,
2001).
In this paper I try to focus the issues about the relationship between media
and urban spaces, and to show how the influence of electronic media in three
different public spaces, also if it threatens to be unpredictable or destructive,
can succeed in increasing their liveliness
1
.
From pilgrims to consumers
The need to escape from reality, to an unknown but reassuring “other place” is
made even more urgent by the overload of images and information. This
search for travel, derived from different impulses, from religion to tourism, is
of course not new. For instance, in medieval times people moved for religious
or commerce reasons. According to Julian Beinart (2001: 11), “the essential
components of pilgrimage were not only travel but also praesentia − beeing in
the presence of the holy − and touching something venerated as a relic. To-
gether these constituted the transfer of the sacred, for which procedure a relic
was indispensable”.
As far as relics, the importance of “place” to reach the sacred falls: holy
power is in the relic, relics are movable and “place” reduces its sense.
While pilgrims and traders travelled long distances, nevertheless today it is
possible to reach an “other place” without moving. To begin with some places
visited only by your eyes, the “watched on TV” spaces, that become familiar as
they were directly lived. To end with those spaces in which things can travel,
goods are sent or carried, and you are a spectator of their arrival, for instance
shopping malls, which “provide a filtered version of the experience of cities, a
simulation of urbanity” (Boddy 1992: 124), related to the experience of media
in social context. To emphasize the repeatable and the expected more than
............................................
1 This paper develops some themes from my PhD thesis “the form of public spaces in the contempo-
rary city”, about good places in public space. The thesis was discussed in January 2005, while the
action-research in Naples, London and Siena has been carried out from 2002 to 2004.

16. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 11
novelty, in fact, is a typical TV mechanism, according to which “the spectator’s
pleasure arises partly from knowing what will happen next” (Boyer 1992: 189).
This unmoving travel of the consumer opens the way to a simultaneous
“other place” in which there is nevertheless a difference with the past, i.e. the
victory of reassurance − which is far from being casual, owing to the request
for security coming from urban fear − and the dissipation of adventure. As a
matter of fact, the detachment from “place” involves the loss of unpredictable
events, chance encounters, diversity.
About the question if e-commerce is competing with these new spaces, I
don’t think e-commerce will have the better of it. Sometimes “just looking” is
not enough, and there’s something which is lost buying trough world wide
web: direct contact with goods, with the vendor, with people you could meet,
with place. It’s a matter of “economy of presence” to cite Mitchell (1999): it’s
not possible to deny the necessity of face to face encounters in some cases.
Image construction of urban spaces
As it was in premodern cities in order to attract pilgrims (Beinart 2001: 8-12),
today image construction of urban spaces is even more an issue.
According to Vale and Bass Warner (2001: xv) places no longer simply have
images; they are continually being imaged. At the same time, there is a prob-
lematic relationship between collecting local images and “imaging” some new
ones.
City imaging is “the process of constructing visually based narratives about
the potential of places…a process of brokering the best metaphor, in ways that
will shift or consolidate public sensibilities and invent the possibility for new
kinds of place attachments” (ibidem).
Media-enriched image building is not only “the new selling point” (Boyer
1992: 193) in the competitive marketing of cities which reduces the city to a
map of tourist attractions, but it sometimes reflects or interprets in a different
way local identities and cultures. It can be promotion-oriented, it can invent or
simulate the past. It can even be together an escape from reality and a simula-
tion, as it is in the contradictory relationship between cyber spaces and real
ones. What is important in media-enriched imageability is that “outsider
image”, at which the city aims, is the result of an “insider image” (Dematteis
1995: 92; Beinart 2001: 4), which represents local identity. Only if there is an

17. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 12
intersubjective agreement between experiential meaning and promotional
meaning, in fact, is the meaning of a city truly shared.
Moreover, there is a mutual relation between the form of the city and its
narrative content: the form of a city can shape the stories that unfold there; at
the same time, stories can be used to shape urban form.
Places in public space
Looking at public space in order to understand its composition is to consider
at the same time urban spaces and the way in which they are experienced by
people (thus becoming “places”).
The meaning of place and space often merges in our knowledge of urban
life, but people are acquainted with places. This issue requires to introduce the
concept of place as a space with some adjectives adhering to: space becomes
place when people organize it and attach a meaning to it (Tuan 1977).
Places are spaces marked by the life of people, which adhere to them in
time.
When people experience a place they perceive social and material space,
images and time together.
Public space is therefore a hybrid of places
2
, not only material and percepti-
ble, from which the influence of images and the sense of time can not be kept
apart. Three types can be identified:
• “proper place”, material and social space which is publicly lived;
• “place over place”, immaterial space of images which overlay public
spaces, leaving traces on them;
• “temporary place”, a particular length of public time which is lived
in space.
............................................
2 The division of public space in three places is clearly the outcome of an analytical reflection, useful
to understand similarities and differences among urban spaces and to investigate their constituent
features. Beyond doubt, there are not fixed edges between different places and the question “what
place is this space” (paraphrasing Kevin Lynch 1972) has not an only answer, as well as in each
place there are some traces of the others. However, I think that this analytical construction is a
helpful instrument to study the complexity of urban space, aiming to understand what is the role
played by each place compared with the others in contemporary cities.

18. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 13
Via Toledo in Naples, the shopping mall Bluewater near London and Siena’s
Palio are the selected examples to investigate the influence of (electronic)
media on urban places, the resulting space-time relations and the role of
distinctive characters of places.
The redesign of via Toledo as a wasted imaging effort
Via Toledo’s always been the Neapolitan main road, always swarming with a
mass of people walking, driving, or doing shopping. The separate world of
“Quartieri Spagnoli” marks the boundary on the west side, as perceptible
edges: atmosphere changes, just turning the corner of via Toledo.
Since 1998, after some negotiations between the shopkeepers and the Town
Council, via Toledo is a pedestrian street.

Fig. 1: Toledo
The recent redesign of the street, with 12 metres sidewalks and the central lane closed to cars, is an attempt to restore decorum and rules, totally ignoring content and information peculiar to via Toledo.
What impresses most is the sharp contrast between the idea of the redesign
and the image perceived walking along via Toledo.
As a matter of fact, if we pay attention to the accounts of travelers’ experi-
ences we can understand the meaning of this street, a really swarm and noisy place.

19. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 14
In 1787, J. W. Goethe, visiting Naples during the grand tour, is surprised by
the “unbelievable sights” of street life in which each day there was something
new and peculiar. German traveler C. A. Mayer, in 1840, describes via Toledo
as: “the tip point of swarm in the streets. Foreigners are stunned by an incredi-
ble noise, the vendors’ scream, the call of the mass, the beggars’ claims”. Unfor-
tunately, recent process of construction of narratives about the potential of via
Toledo has forgotten the character of that place and the vibrant street life,
strictly aiming at restoring order.
The result of the lack of fit between promotional meaning and the experi-
ence of place is that the life of the street wiped out the new image imposed and
nowadays via Toledo is the Neapolitan version of a present-day suk, with its
noise and its swarm, together with some contemporary characters.
In fact, via Toledo has resumed its “inner” image. Actually, it is an un-
planned melting pot market. There’s a great care of display of goods, especially
on sidewalks which become temporary “horizontal windows”, not of minor
importance than shop windows: cardboard boxes and umbrellas often placed
on a trolley, or sheets laid on the ground are the trails of this open-air market.
As you can find everywhere but, at the same time, as it is peculiar to Naples,
thus confirming the value of “ethnoscapes” (Appadurai 1996).
There are “found places” everywhere. People watching is the main activity;
there are several places from which to see and to be seen.
Sidewalks are places where chance encounters occur, and where “phoneurs”
(Luke 2005) wander. On the other hand, still Dumas in the Corricolo (1841-43)
indicated the role of via Toledo as forerunner: “via Toledo is a neutral ground
where you can observe the remains of the old world which is fading and the
irruption of the new world which is coming”.
Bluewater as a simultaneous elsewhere
Bluewater, the well-known shopping mall near London, located in northwest
Kent, is a triangular mall, featuring three big department stores, one at each
corner. It brings people in contact with “other places” through images, food,
brands, cineplex and video games.
The desire to get away and escape is as common in society now as then
with things always so hectic. In shopping-malls as well as in Bluewater it is the
knowledge that people are always ready to escape for short periods of time that

20. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 15
is used in deciding what attractions to include. The concept is to put under one
roof all the places where people like to go to. So that they could go everywhere
in one day.
Interior and external spaces are really different, not only for spatial form
with its “tricks -limited entrances, escalators placed only at the end of corri-
dors, fountains and benches carefully positioned to entice shoppers into
stores” (Crawford 1992: 13) − but also for rules and behaviours.
In interior spaces there’s a mix of retail and entertainment, along a “domes-
ticated street” (Jackson 1998) where it is possible practise “window shopping”
(Friedberg 2003) thoughtlessly, without feeling worried about bad encounters
or unpleasant events.
Although inside Bluewater the map of the mall is everywhere, it’s really easy
to get lost and to change early programmes. Each destination buyer, after a
short time, becomes an impulse buyer; all consumers will be afflicted with
“Gruen transfer”
3
. Only outside the mall it is possible to find some relief from
interior artificial environment (music climate lights and homologation). And
also some rest from interior rules which fix who can enter and who is ex-
cluded.

Fig. 2: Bluewater
............................................
3 The Gruen transfer, named after mall architect Victor Gruen, is “immediately visible in the shift of
consumers from a determined stride to an erratic and meandering gait” (Crawford 1992: 14).

21. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 16
Even so, not everything is artificial at Bluewater. Shopping malls are con-
sumer-oriented spaces, but lots of people going there, also if under the influ-
ence of media, can meet other people, socialize and have fun. Although the
immersion in a typical “non-place” (Augé 1992, 1997 and 2003) where human
beings should disidentify, there are no monadic consumers as well as social
relations are not excluded. Interaction can vary from a mediate and maybe
passive form (as if between you and the world there is a veil through which
you can see but not touch) to an active and involved form. Unpredictable is not
left out of shopping malls, although the excess of regulation.
That’s why, in my opinion, e-commerce cannot completely replace window
shopping: what really counts in order to decide how to buy is the consumer’s
choice according to circumstances.
After some time in Bluewater it may happen to feel disoriented, anxious
and apathetic. These are all symptoms of “mal de mall” (William Kowinski in
Crawford 1992: 14; Underhill 2004: 201), a perceptual paradox brought on by
simultaneous stimulation and sedation, whose effect is shoppers’ paralysis.
The remedy for “mal de mall” is planned inside Bluewater: the “quiet room”,
where you can forget the artificial world of the mall. You must do some ritual
gestures to come in this small room; unlike the other interiors the threshold is
stressed, and there is no music inside. In the quiet place you will find a wash
room for ritual washing, a listening space, a chaplaincy, and silence. But also a
disturbing atmosphere.
Actually, the quiet room, instead of a quiet place, is an overcontrolled space
in which rules are everywhere, and make difficult to remain there. The only
thing to do is to go out of isolation, falling again into the “pleasure dome”.
It’s not easy escaping from the escape. This place doesn’t succeed in produc-
ing the refuge it is designed for.
The only escape from Bluewater is outside its alienation effect, in the way
back home.
The Palio as a roundtrip journey
The famous horse race
4
among the “contradas” taking place in Piazza del
Campo in Siena twice a year in summer is not simply a temporary occasion but
............................................
4 The race lasts three circuits of the square which starts at the fall of a rope: 90 seconds of suspended

22. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 17
transforms into a distinctive place in Siena’s public life. It is not a permanent
space: it transitorily colonizes public urban space, overlapping and somehow
replacing it.
This “temporary place” is an escape from reality, which, at the same time,
reflects and interprets local identities and cultures in a process of constant city
imaging. The Palio can be considered as a sort of journey which has its pre-
paratory period, a departure date, a return to ordinary life and a subsequent
period of nostalgia.
In the seventeen contradas
5
of Siena the preparations for the Palio take a
whole year. Preparations for this “Palio journey” include special costumes,
partisan songs, rituals, predictable scuffles between opposing contradas, popu-
lar beliefs and superstitions. The involvement of the city and the community is
total. In the Campo, the yellow volcanic surface, the fence which marks the
inner edge of the racecourse, the temporary stands placed on its edges, the
mattresses placed on the dangerous corner of S. Martino , all transform the
everyday urban space. The rhythm of the piazza’s daily life also transforms.
The continual crowding and emptying of the space, the shouts and the silence,
the tolling of the Sunto (the Mangia Tower’s bell) provide temporal reference
points.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
time. At the end of the race a cannon is fired and the Palio, which is, in fact, a banner with the
image of the Virgin, is presented as the prize to the winning horse.
5 Each contrada is a territorial and popular unity with its own rules and flags. Only ten of them
participate in each of the two races which take place in Piazza del Campo at dusk on 2nd July and
16th August.

23. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 18

Fig. 3: Palio
But the Palio is also an inward journey. The new space is a deeply acute psy-
chological space for the people of Siena.
Measures of elsewhere are not only in material and immaterial space but
also in the mixture of times which the Palio merges. There is the common time
of the inhabitants of Siena and the time of the members of each contrada.
There is the “inner time” which is increasingly in tune with the “public time”
(Lynch 1972: 125). Then, there is a sort of hybridised historical time, where a
mixture of Siena’s past epochs are re-enacted over the course of the event.
Although this journey through the time, the horse race takes place nowa-
days and the new media take part in the event. Siena disguises herself for the
Palio, but also for television shooting. As far as representation of the Palio and
its relationship with tourists, the event is reported by mass media but not
created for them. Even if the tourist gratifies local pride, she or he is neverthe-
less considered an intruder on the territory of Siena. To adopt Schuster’s term
(2001: 376), the Palio is an example of “signature ephemera”
6
in which a local
............................................
6 Mark Schuster (2001) points out that signature ephemera are different from “media events”. They are
temporary urban events that are indicative of and native to a particular place. They are shaped by
citizens and passed along by local practices, customs and word of mouth. In those events tourist is
a tolerated by-product of the celebration. Through “signature events” it is possible “to recognize
authenticity in the midst of imaging”, and to live a truly authentic experience, such as being to-
gether in a large public space with other people.

24. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 19
self-made image is repeatedly constructed and performed. This local image is
an expression of the city’s community life and local people’s identification with
urban space.
Actually, the relationship between Siena and the image of the Palio repro-
duced by media has changed over time.
In 1947 a group of journalists and writers from Siena promoted the Comi-
tato Amici del Palio in order to encourage the protection of the tradition and
its improvement. From the very beginning the Comitato established close
relations with the local press and attempted to draw the attention of television
and tourists to the event, not only for economic reasons but also as a matter of
local pride. The first broadcast of the Palio dates back to 1954.
In recent years Siena has been “on the defensive” against the media, which
is seen to misrepresent the event (by over-focusing on the violence and the
possible death of horses), and because it draws in too many tourists (Savelli/
Vigni, 2004).
For these reasons in 1980 the seventeen contradas of Siena constituted the
Consorzio per la Tutela del Palio di Siena, a cooperative whose aim is to contain
the exposure to media of the event. Since then, the use of coats, flags, cos-
tumes, colours, and their reproduction on objects or publications must be
authorized by the Consorzio . There are various levels of control regarding the
management of the image of the Palio. These range from attempts to preserve
the “true” image of the event (thus rejecting media’s search for sensational
news) to the control of all commercial rights concerning the public ceremony.
The Palio is not simply a mythologized representation of the past, but a
tradition that responds to internal psychological needs. Media can succeed in
reinforcing the sense of place, if they stake on the character of this “temporary
place”.
Conclusion: public spaces augmented by media
Media may augment vibrant public spaces, especially if place-awareness is
respected while adopting media. There are no recipes promising simple steps
to get good public spaces in which media play a leading role. Impact of (elec-
tronic) media on public spaces, indeed, vary according to the differences
among places. However, we can identify some themes that suggest important
lessons for urban public spaces in the augmented city.

25. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 20
First, in a “proper place” – as we can see in via Toledo – city transforma-
tions by media must take into account the sense of place; if they ignore it, this
place might take its revenge, modifying recent setting and transforming into a
messy place.
Second, in a “place over place”, the great satisfaction in escaping to else-
where has a tipping point in an overcontrolled environment. It is clear that if
we feel overcontrolled we look for less artificial places. Sometimes, if the
remedy for artificiality is already planned inside a “place over place”, as it is for
the “quiet room” at Bluewater, to seek safety in flight is all that we can do.
Third, exposure to media is effective for augmentation also in case of “sig-
nature ephemera” which can produce “temporary places”. As well as a “tempo-
rary place” is constructed when a media event succeeds in “making place”. The
experience of Siena’s Palio, as a matter of fact, shows that media play a role in
the representation of the event and, therefore, in the consecration of a space
into place.
Hence, as far as urban public spaces, the value of place is unreplaceable
(even) in the augmented city.

26. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 21
References
ANDRIELLO V., (2002), Cyber-città o città aumentata: alcuni temi del rapporto tra
tecnologie della comunicazione-informazione e conoscenza urbanistica, CRU, 13
A
PPADURAI A., (1996), Modernity at large: cultural dimensions of globalization, Univer-
sity of Minnesota Press, Minneapolis-London
A
UGE M., (1992), Non-lieux, Seuil, Paris
A
UGE M., (1997), L’impossible voyage. Le tourisme et ses images, Éditions Payot &
Rivages, Paris
A
UGE M., (2003a), Le temps en ruines, Galilée, Paris
A
UGE M., (2003b), Pour quoi vivons-nous?, Fayard, Paris
B
EYNART J., (2001), Image Construction in Premodern Cities, in Vale L. J., Bass Warner
S., (2001)
B
ODDY T., (1992), Underground and Overhead: Building the Analogous City, in Sorkin
M. (1992)
B
OYER C., (1992), Cities for Sale: Merchandising History at South Street Seaport, in
Sorkin M. (1992)
C
RAWFORD M., (1992), The World in a Shopping Mall, in Sorkin M., (1992)
D
EMATTEIS G., (1995), Immagine e identità urbana: metafore spaziali e agire sociale,
CRU, n.3
D
UMAS A., (1963), Il Corricolo. Impressioni di viaggio, Rizzoli Editore, Milano
F
RIEDBERG A., (2003), Window Shopping. Cinema and the postmodern, University of
California Press, Berkeley, Los Angeles, London
F
YFE N. R., (1998) (ed.), Images of the Street. Planning, identity and control in public
space, Routledge, London
G
OETHE J. W., (1948), Viaggio in Italia , Sansoni Editore, Firenze
G
RAHAM S., MARVIN S., (2001), Splintering urbanism, Routledge, London
L
UKE R., (2005), The Phoneur: Mobile Commerce and the Digital Pedagogies of the
Wireless Web in Trifonas P. (2005) (ed.), Community of Difference: Culture, Lan-
guage, Technology, Palgrave MacMillan
L
YNCH K., (1972), What time is this place, MIT Press, Cambridge (Ma), London
J
ACKSON P. A., (1998), Domesticating the Street, the contested spaces of the High Street
and the Mall, in Fyfe N. R. (1998)
M
ANOVICH L., (2004), The Poetics of Augmented Space, [on line]
www.manovich.net/nnm% 20map/Augmented_2004revised.doc
M
AYER C. A. (1948), Vita popolare a Napoli nell’età romantica, Giuseppe Laterza e Figli,
Bari
M
EYROWITZ J., (1985), No sense of place. The impact of electronic media on social
behaviour, Oxford University Press, New York
M
ITCHELL W. J., (1996), City of Bits, MIT Press, Cambridge (Ma), London
M
ITCHELL W. J., (1999), e-topia: “Urban life, Jim – but not as we know it”, MIT Press,
Cambridge

27. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 22
S
AVELLI A., VIGNI L. (2004) (ed.), Uomini e contrade di Siena. Memorie e vita di una
tradizione cittadina, Archivio Storico del Comune di Siena
S
CHUSTER M., (2001), Ephemera, Temporary Urbanism, and Imaging, in Vale L. J., Bass
Warner S., (2001)
S
ORKIN M., (1992) (ed.), Variations on a Theme Park: the new American City and the
end of Public Space, Hill & Wang, New York
T
UAN Y. F., (1977), Space and Place. The Perspective of Experience, University of Minne-
sota Press, Minneapolis London
U
NDERHILL P., (2004), The call of the Mall, Simon & Schuster, New York
V
ALE L. J., BASS WARNER S., (ed.) (2001), Imaging the City. Continuing Struggles and
New Directions, Center for Urban Policy Research Press, Newark

28. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 23
GUNTHER LAUX
Transformation − City Morphing
“... there is also the equal and opposite temptation to look at the world as
though it were an extension of the imaginary, this, too, has sometimes
happened to A., but he is loathe to accept it as a valid solution, like
everyone else, he craves a meaning, like everyone else, his life is so frag-
mented that each time he sees a connection between two fragments he is
tempted to look for a meaning in that connection, the connection exists,
but to give it a meaning, to look beyond the bare fact of its existence,
would be to build an imaginary world inside the real world, and he knows
it would not stand, at his bravest moments, he embraces meaninglessness
as the first principle, and then he understands that his obligation is to see
what is in front of him (even though it is also inside him) and to say what
he sees. ...” (Paul Auster. The Invention of Solitude. 1988)

Fig. 1: Michael Heizer. Munich Depression. 1969
Intro
The city of today is not finished. The city is not a hermetic, closed structure, urbanism is not a hermetic discipline, it is an overlay of different aspects and positions. The cities change: they shrink and grow, continuously, always and
since ever. Therefore, the transformation of the city is not a new phenomenon,

29. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 24
it is an ongoing process. It is one of the fundamental conditions that qualifies
an urban context as a city.
This process does not only represent the transition itself, it is the result of the
correlation between man and space, an interdependency between society and
city, articulated by different needs, requirements, claims and forms of living.
How does the society influence the city?

Fig. 2: Society and the city: Roy Lichtenstein. This must be the Place. 1965 / M-Maybe. 1965
Changes
During the last decades in Europe an absence of the earlier belief in the possi- bility of rational (city-)planning is recognisable. Is the Charta d’Athènes a failure, which proposed to implant order into the chaos of irregular develop-
ment of the industrial city?
No wonder, the lack of orientation is reflected in the realised architecture of
the cities: The side-by-side proximity of unlike functional buildings of mod-
ernism, colourful renovated streets of the middle age and the glamorous
headquarters of banks, hotels and insurance-companies. Considering the
present structure and reflecting on some statements of contemporary urbanis-
tic positions, a wide range of irregular city images are actually coming up: a
return to the traditional Baukunst, Koolhaas’ Generic City interpretation, as
well as the discussion about global and local identity, “The World is Flat”
(Thomas Friedmann 2005) versus “The World is Spiky” (Richard Florida
2005).

30. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 25
As single principles of solution seem to be questionable and problematic, but is
understandable as a reaction to the multifarious society, the change from a
producing society to an informal informative information society.
To understand the current development as a complex process of transfor-
mation of the image of the city it seems to be necessary to draw up some
simply summarised historical highlights, exemplary stations, to contextualise
the development with the determining and changing main factors.

Fig. 3: City images: Nürnberg. 16th cent. / Karlsruhe. 17th cent. / London. Gustave Doré. 1872 /
La Ville Radieuse. Le Corbusier
STATION 1. The Middle Age. The beginning of urban contexts is the city of
the middle age. While the classical city of antiquity presented the principle of
organisation of public life, during the middle age the ownership of land be-
came the base of the government and the principle of organisation of a feudal
society. This new organisation and the innovations of new agricultural tech-
nologies effected an enormous revolution of the agrarian economy and a
successive population explosion. Therefore, cities arose from this surplus, the
nutritive substance of processing division of labour, economic production and
trade, wealth produced autonomy, personal individuality, equality and legality.
This civil liberty and authoritarian power defined the city. This discrepancy
evoked the unity of the city. Homogeneity. Identity culminated in the devel-
opment of humanism, renaissance, reformation, nature philosophy, science
and the early capitalistic monopolies of trade became the transfer from the
middle age to the modern times.
STATION 2. The Residence City. The transformation of the working condi-
tions, proto-industrialisation, hardly reacted to the formation of the city. Craft-
production changed into manufacturing. The city became a condensation of

31. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 26
political power of the government of princes and earls. The consolidation of
their territorial power led to an expansion of the cities and modern defensive
constructions were arranged. Along the territorial boundaries, the residences
and the Palaces moved from the edge into the centre of the city and were
arranged through the organisation of axis, diagonals and perspectives. The
chaotic structure of the decentralised quarters of the middle age were radically
and rationally re-ordered, an obtrusion of timeless aestheticism: The scenery
of the renaissance, the excessiveness of the baroque.
The city reflected the changed, new expression of values, the modem order
of working conditions, as well as the centres of organisation of production,
distribution and the capitalist bourgeoisie. These preconditions as well as new
possibilities of production promoted the rise of a new society: The working
class, released from the feudal system, united in organisations.
Primarily, England achieved these frame-conditions. The nobility invested
in the agricultural food-production, mining and infrastructure to open up the
marketing potential in America and elsewhere. Therefore, in the eighteenth
century, there started the immense dynamic process of the industrial revolu-
tion. The characteristic of the process of industrialisation is the secular process
of concentration of capital, parallel to the industrial innovations ran the
process of expansion of modern transport and communication systems. The
society became mobile and classified, an expression of a modern polity.
STATION 3. The Industrial City. The negative conditions of the urban
agglomerations are known. Settlements of the working class were formed, by
the process of industrialisation: Glasgow, Paris, Berlin and the new industrial
settlements of the Ruhrgebiet. This beginning of the modern city was not only
stamped by misery, increasing, industrialisation, new political and social
systems, but also at the beginning of the nineteenth century, by the end of the
‘Great Styles’, the end of limitation and regulation of the city, degraded to a
speculative space by the new organisation of labour. The figural encirclement,
the density, the continuity, the coherence and the power of identification of the
city was lost or became a new functional interpretation, a space of complex
artificial systems. The result was the process of displacement and an enormous
expansion and dispersion of the city. The increasing 'slumming' of certain
areas to expel the proletariat from the centre into the suburbs to render possi-
ble the creation of processing sites for the economy and infrastructure, possi-

32. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 27
ble because of the increasing electrification, canalisation and mobilisation of
the city.
The drift of big factories into the suburbs and outskirts, the constant migra-
tion movement, the development of the garden city idea, the working class
estates, the privileged villa settlements in the countryside and the increasing
number of modem low-cost-housing estates created an explosion of the cities,
the expansion of surrounding belts, the beginning of the existence of non-
structured periphery and sprawl. Without a doubt it is in response owing to
the Charta d’Athènes 1928, to try to find an architectonic solution to the social
question of the nineteenth century.
It changed the earlier formal revolutionary image: the central criterion of
planning is not any more the uniform system of the city, the accentuation of
public architecture, but the institutionalisation of housing conditions, a neces-
sary transformation of the image of the city.
Another important fact of transformation and change was the exponential
multiplication of the upcoming information sector, increasing from less than
10% at the beginning of this century to actually above 50% in the USA. In this
fact were the modern theories of the post-industrial society based: Technology
of information and the city.
STATION 4. The City of Today: Society of Media. During the last decades a
further epoch of development of the city is recognisable, which will intervene
in a completely different way in the structure than the earlier techniques of
communication did: Space as a material base. Space could get lost. The crises
of the city, the lack of local identity also means the lack of the significance of
local space. Modern techniques do not need the psychic-physical dialogue any
more, there is no necessity and dependence on physical transport of commu-
nication. The communicative system city loses significance and importance
and could become superfluous.
Therefore, the formation of the contemporary city is an expression of so-
cial, economic, political and especially technical reality. The development of
informative technique will increasingly influence the city to occupy marketing
centres and investment societies of the information industry. The new func-
tion of mediation of telecommunication will invade the city and working
space, a re-organisation and installation of a new city-structure.
The centre of the city will become the control-headquarters to supervise
the returns of goods and services, the international transfer of finances, the

33. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 28
production of information and the labour market. The city will not be con-
nected or related to the centre any more. the city will be an autonomous place,
elsewhere.
The environments, the belts around the city will be a wide heterogeneous
area, stamped by peripheral character, an agglomerative area, a territory of
speculation, devastation and desolation including social and economic differ-
entials.
The periphery is organised by individuality instead of identity. The railroad
is replaced by motorways because of the non-profitability of passenger trans-
fer, the enormous need of leisure-time activity and individual democratic
transport systems. The city has already integrated and invaded the communi-
ties of the periphery, in a determined process of sub-urbanisation or urbanisa-
tion of the countryside, the sprawl.
The ideology of the modernity transformed the aesthetic model of the city.
Until today, this ideal seems to be relevant, city planning is still defined by
function and reduction.
Is our society still the same like 50 years ago? − Obviously not. But why did not
the understanding of city transform like the society did?
Where is the impact of modern media?

Fig. 4: Society and individual: Category Confusion. Bruce Mau. 2000 / UN Studio.
Hybridisation. 1999

34. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 29
The Way Things Go
The sociological aspect to associate with modem technologies of information
and communication is always influenced by the question of the interdepend-
encies between space, behaviour and the connection between environment
and the coherence of life. Therefore, the actual issue is the design and the
development of those dependencies, the kind of mediation between the differ-
ent sectors of life of the individual or the social community.
The present formation of our society is an inter-connected network of indi-
viduals and communities, the different segments of life overlay each other and
define in their totality the context of life. The different connections of the
individual's life always change. During the last decades the speed of perception
multiplied itself by the separation of different parts of life, housing, working,
education, recreation, ..., and defines their conscious anchorage and reflection.
The result is the reduction of the sociological and psychological dimension of
space. Space and its infrastructural equipment changes to a restricting and
selecting function influencing the formation of the environment and directs
the behaviour of the users, as an empirical and reduced practice of social
organisation of space.
The psychological perception, use and definition of space create the phe-
nomenon of behaviour setting, the structural uniformity of milieu and behav-
iour.
The following question will be, if and how the influence of the modem
technologies of information and communication effect the formation of space.
What is the present result?
What could happen in the future?
Why and how is the society transforming these days?

Fig. 5: Transformation of the city: Andreas Gursky. Paris. 2001 / Jeff Wall

35. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 30
The flashbacks to the history were showing, that, since ever, society has been
the starting point of any urban transformation, in combination with economy,
policy and technology. In other words, the transformation of the society
should become visible by the appearance of the actual city image.
We are living in an urbanised world, in Europe for example, more than 60%
of the population are living in cities and urban regions, with an increasing
tendency.
The Russian economist Nikolaj Kondratiev, the founder of the Institute of
Conjuncture in Moscow 1920, proposed the Kondratiev Waves or so called
Supercycles. He published his thesis in his book "The Major Economic Cycles"
(Kondratiev 1925) and other works and essays, written in the same decade.
Kondratiev's theory is based on the idea that western capitalist economies
have long term 50 to 60 years cycles of boom, followed by a deep depression.
The cycle's turningpoints were around 1825, 1873, 1913 und 1966.

36. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 31

37. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 32
From today's point of view, it seems amazing, how precise Nicolaj Kondratiev
did formulate his cycles, he defined transformation processes of social devel-
opments according parallel rhythms. The parameters were basic needs, net-
works, applications, technology and synergies.
The first cycle is the industrial revolution. The basic need is manpower, the
network is commercial, new application is the invention of the machine, the
technology is steam, the synergy application is mass-production, technology
and synergy are mechanics. Following the other cycles: The age of steam and
railways, the age of steel, electricity and heavy engineering, the age of oil, the
automobile and mass production.
In this continuation Leo Nefiodov defined a fifth phase of Kondratiev's Cycles:
The age of information, multimedia and telecommunications, with technolo-
gies like multimedia, high-technology and information, as well as applications
like immateriality, environment and ecology. According to this theory, we are
currently at the turning point of the 5th Kondratiev Cycle.
These cycles document the transforming process of the dematerialisation
tendency, although they did not react to the acceleration effect within the
cycles, because, additionally maximize these cycles in quality and quantity. An
enormous accelerating dynamic is appearing and we are wondering, where this
is leading to.
Media
According to this cycle theory by Kondratiev and Nefiodov, our last technical
invention is the development of contemporary media. The concentration on
information and communication media is the focus on general phenomena,
representing the media's impact and the effects on our actual society and the
architectural space.
Media are formats and tools for producing and presenting information and
communication.
How is the influence on the society, is the society mutating, how is the soci-
ety influencing the usage of media, how is the spatial reaction of the city?
What is media city?

38. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 33
“What is further suggested (...) is that the semiotic surface of architecture,
understood as a displacement of the older, volumetric, type form, is
entirely adequate to – entirely conforms to – the new terms of media.
Henceforth the social system will be inconceivable without a concept of
media and its two constituents − electronic, consumer technology and
heterogeneous communication − as, right up to our own time, media
becomes the spontaneous solution to architecture's representational
problem.” (K. Michael Hays. Cities in Transition. Rotterdam 2001)

Fig. 6: Technisation and tools: Jenny Holzer. Firenze. 1996 / Cable-connected body / Body-
extension.
We are all using digital equipment: phones, television, internet, global posi-
tioning system navigation, bluetooth, fax, email, etc. This technical equipment
already became part of our daily life: Smart outfits, that also expands our
facilities, intelligent tools, artificial protheses, that improve our perception,
help us to reduce spatial distances and accelerate time.
Therefore, a number of fallouts become more and more remarkable. The first
effect of media is the expansion of communication and the exchange of infor-
mation.
A second effect is the digitalization. Information and communication be-
come more and more intangible and abstract, that represents the development
from the analogue to a digital environment.
And very close connected to this, the third phenomenon is the ubiquity.
Information is reachable always and everywhere. In nearly any place of the
civilized world, one can check his emails, order a bank transfer or call his
mother.

39. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 34
For this phenomenon the ubiquitous availability of technique plays the most
important role, because the global space is getting smaller and smaller.

Fig. 7: Communication. Digitalization. Ubiquity.
On the other hand, the impact and reaction of the society on these effects are
multifarious. One aspect of the wide range is mobility. We become more and
more independent, autarchic and autonomic of space. The early researches on
mobility prognosticated a reduction of the volume of traffic, but against all
expectations, this the increasing use of information and communication media
induced traffic with an inflationary trend. The result is the expansion of one’s
personal radius of action, the loss of centralism and the expansion of settle-
ments at the global metropolis.
A second reaction is related to the individual behaviour. If information and
communication is available anytime and anywhere, one has to decide himself
when the information has to encounter. Therefore, the challenge and subject is
more to fetch, to select, to estimate and to evaluate the information, than to get
the access to it.
And a third obvious impact is the worldwide discussion on spatial identity.
In the complex environment of a global network structure, the desire to local
identities becomes more and more significant. Any kind of spatial, architec-
tural or regional branding, shape the local identity towards the global context.
Globalisation and localisation become closer connected antipodes than ever
before.

40. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 35

Fig. 8: Mobility. Behaviour. Identity: Unterwegs. Hans Hemmert. 1999 / Parasit 3. Anton
Markus Pasing. 1999
Thesis
But what are these phenomena effecting spatially? The question is, whether the
rapid developments in technique, information, globalisation, mobility and
virtualisation will change the visible structure of our cities, like increasing or
depopulation, growing or shrinking cities, and, as a second question, is there
another phase of ‘industrial’ revolution starting, with unforeseen risks for the
society and the environs.
Thereby, a lost of the urbane will be forecasted again and again, however,
does the development rather offer the unique opportunity, to handle this crisis,
while disputing progressively with realistic strategies, to change the city posi-
tively?
Today, the conventional structure of the city, like centre, outskirts of the
city, periphery and region, has almost been invalid. There is no definitive
definition about urban space. The clear demarcation of living, working and
leisure time, the model of the partial organized society becomes vague. All
definitions for this are indicated attempts, as sprawl, extended area, agglom-
eration, townscape, metropolitan area, spread city, urbane village, edge city,
etc.
This debate about the change of the city image is embedded in constant theo-
retical discussions about the relationship between town and country: Ebenezer
Howard’s “Garden City of Tomorrow” (1902), Frank Lloyd Wright’s “Broadacre
City” (1934), Constant’s “New Babylon” (1960), “Continuous Monument”
(Superstudio 1969), “Das Städtische als Ästhetik” (Dieter Hoffmann-Axthelm,

41. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 36
1992), until the creation of “Urban Landscapes” (Ignasi de Solà-Morales Rubio
2001) and Périphériques “Freaks Towers” (2004), …

Fig. 9: Relation between city and landscape, expansion, sprawl, urban landscape, …: Istanbul.
Jörg Koopmann. Ruhrtal. Andreas Gursky
“We should not, however, fall into the trap of regarding the landscape as
being identical with nature. The landscape has always been 'constructed'
since the term refers not to untouched, unspoiled nature but to situations
resulting from human perception and experience. Whereas, for example,
it was the dramatic element that prevailed in the landscapes of the ro-
mantic era, in the industrial age the greatest importance is ascribed to the
landscape's potential usefulness. Today, the landscape must be understood
as a cultivated area, as a constantly changing structure of more or less
nature-friendly or nature-alienated elements of which housing areas and
infrastructures for traffic and energy are just as much a part as mountain
peaks or secluded moorland. Seen from this angle, it becomes clear that it
is not possible to destroy the landscape, but only to change it. This process
of change does, of course, pose a threat to ‘unspoiled nature’. This threat
used to consist of the breaking up and diminution of natural habitats and
of their enclosure in alien ecological contexts. In the future, unspoiled
nature will be threatened by a different set of circumstances: in order to
safeguard the continued existence of natural habitats, it will be necessary
to preserve − or even create − them artificially. It will no longer be a case
of driving nature back but of replacing it by a kind of synthetic ‘test-tube’
nature, regardless of whether this takes the form of marshy biotopes or
renaturalised polluted areas.

42. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 37
A new, ‘second’ nature of this kind is a natural part of urban scenarios
which range from locally limited interventions to large-scale environ-
mental arrangements. Nature has become one of many planning parame-
ters. It assumes a number of different forms and functions, winds its way
through valleys and irrigated plains, intersperses and aerates densely
constructed urban areas, determines the form of production plantations
and covers – in its natural state – whole mountain chains. In a nutshell, it
has become a part of the territorial and urban infrastructure.”
(Ernst Hubeli. City Landscape.1992)
The mixture of urban and rural functions and ways of living did not happen
abrupt from yesterday to today, however, unplanned and step by step, with
irregular character, but with such high rapidity, that it has been impossible
until now, finding general terms for this contemporary city-type. Obviously,
there is a shift of public and private space taking place. Public space is getting
more and more privatised, whereas public media more and more perforates
private space.
Examples are the public space, that is used for privacy, or turning the inside
out, private cells exposed in the public, or privacy is not located at all, the
home can be anywhere, like lounge-furnished public space, …
This shift of social behaviour is one of the main reasons of the spatial trans-
formation. We are still fixed in the idea of stability, progress, as well as long-
term-planning-methods. According to Kondratiev, the technical and social
structures developed much faster, than the spatial reactions did.

Fig. 10: Shift between publicity and privacy and public and private space usage
As vision eras always fear and preach, the continuity of development shows,
that a future urban development has not led or will not lead to visualisation

43. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 38
and therefore to explosion of the city. As general aim in fact a more likely
contrary reaction is beginning to show, which will be characterised on the
hand of the three following thesis:
FIRST: A first aspect is characterized by the changing of the social and eco-
nomic structure function of the city and is affecting as well as the social and
regional schemes of organisation. By this way the development is dissolving
knowledge-based economical and social structures, organisation principles of
the previous characteristically industrial society of the city. The existing city
seems to be no more or not yet grown with the new requirements with its
categorical function arrangements. Therefore, the principles of their regional
organisation need a basic revision.
SECOND: A further point of view is fastened to the increasing complexity of
processes of city developments. A qualified accomplishment in a classic and
planning sense, can no longer be granted under the issued developments, the
more as the development of the city has to integrate the material and non-
material complex of the regional, economical, culture, social and infrastruc-
ture transformation. As a result an innovative reaction is asking for an internal,
multi-dimensional and discursive frames of a modern shaped culture of
planning.
THIRD: The last aspect is discussing the growing process of material and
non-material structure of the city. While the urban land use planning is still
resting in rigid samples of classification, the city will be labelled by individuali-
sation and flexibility, still be understood as socially and economical successive
changing transformed process. The consideration of exemplary, historical
phases of the middle age, city of residence, industrialisation, modern times, is
pointing out, that it is not about a modern phenomena, but about a process of
continuity. These ones are characterising the results of the society, of the city
morphology by the influence of the technological progress as well as the
illustration of the possibilities and limits.
In this sense modern media play an important role in the perception and
mediation of urban space.

44. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 39
But changing situations force a new orientation. Instead of conforming
them to existing strategies, more over the strategy has to be measured to the
orientation.
Where are the contemporary methods? What are the tools?
The whole urban planning needs to amended, we already experienced, that
the classical instruments fail − new methods, we need, are adjustable strategies,
instead of masterplans. Instruments need to be structured more simply, flexi-
ble, adaptive and variable.
They need to moderate a process instead of fixing a certain status, the tools
are stamped by, neutrality, dynamic simultaneity and flexibility, versus cate-
gory, hierarchy and stability.
Open System
At the beginning of the 90s Cedric Price exemplified the transformation pro-
cess in comparison with an egg. The early image of the european city repre-
sents a compact unit, that lost more and more its clear shape and was trans-
forming into a ‘fried egg’, with an obvious nucleus that is readable. Finally, the
‘modern’ type figured the city as ‘scrambled egg’, because of the lost of its
compactness, density and its spread into the surrounding periphery. And if we
would follow the idea of Cedric Price, the city of today had to look more and
more like a ‘Kaiserchmarrn’, a scrambled and cutted dow, with nuts and raisins
inside.

Fig. 11: The city as an egg. Cedric Price / Structure of city expansion as fractale geometry
This fractale geometry of the city structure is the effect of the actual city
expansions, within the result of the increasing linkage of settlement and lands-

45. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 40
cape. Therefore, the city transformed into an urban structure, an urban text,
where the outline is getting longer, however the capacity of the area is getting
less and less and the city loses its density.
To react on the need of flexible urban planning methods, I was developing a
contemporary method in my research project “Transformation − Research on
potential effects of information and communication technology on typological
and morphological structures” (Gunther Laux 2002).
The thesis is based on the coherence of technological development and so-
ciety, business economy and formation of the city. In this context the research
project explores the actual influence of media technology to European cities
and the transformation of urban space.
Besides the consideration of the current situation and planning regularities,
the thesis focuses on the investigation of an alternative city planning strategy.
This “morphological and process-oriented planning strategy” is examined
at the city of Munich as an example. Thereby, the strategy defines a new inter-
pretation of the relation between publicity and planning, perception and space.
The model is orientated towards all different kinds of urban transformation, it
is processual adjustable, for shrinking and growing environments.
The aim of the project is the purification of the aspect: Media technology
determines the development of city. The argumentation follows in three steps.
FIRST: Technological innovation effects industrial and economic develop-
ment.
SECOND: Society is reacting straight to changing regional economy struc-
tures.
THIRD: The coherence of social structure and cityscape is leading to the
conclusion that any technological progress, will appear in the formation of city
and space. However, watching the latest technological developments of media,
like information and communication, no spatial significance is appearing in
this phase.

46. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 41
The strategy, is an alternative to the existing planning hierarchy, it is applicable
for all kinds of urban transformation processes, in shrinking as well as in
expanding environments.
The strategy is not supplementing the existing planning model, it is replac-
ing it. The conception is based on three scale levels:

Fig. 12: Level 1: Matrix
Level one is called matrix , a superior strategy for structuring the complete
urban region. The general difference opposite to a masterplan is, that the
matrix is not mapping any kind of land uses, but spaces and its density, be-
cause no single static use structure is permanent and durable. The different
colours represent the degree of spatial density. The diagram is rather compara-
ble with a meteorological map, than an urban land-use plan. It is documenting
situations and prognosticating actual developments.
The open system, the second level is focusing on partial spaces. It is a complete
reversion of the general understanding of planning, because not the built
spaces were defined, but a system of he untilled, the open spaces. This open
system is articulating three different categories of scapes: 1, 2, 3.

47. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 42

Fig. 13: Open System: Open space network 1, 2, 3
The first category shows the superior morphological context, obvious and
spatially conspicuous green connections, like topographies, forest, agricultural
use, rivers, etc.
The second category contains large-sized contexts, which are significant for
the urban district, like parks, parking areas, green connections, sports fields,
open spaces, etc.
And the third category, mainly linear connections like main tracks, rail-
ways, streets, etc.
The stability of this framework articulates at first the possible fillings. These
fillings could be built or not. According the notation of the matrix, the existing
and the planned fillings were classified by morphological criteria, instead of
functional definition: S, M, L, XL and Special for the building, a minimum or
maximum height of the building, the fixed number of storeys, the type of
building coverage, open or closed, as well as the definition of a coefficient for
emission.

Fig. 14: Open Sytem: Filling structure S, M, L, XL, SP. / Overlay with Expansion potential

48. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 43
The principle of haziness is leaving a margin for transforming processes. In
this context city planning implies the initiation of responsibilities and modera-
tion of its sequences. Therefore, this strategic model does not create any kind
of new Leitbild or a new typology of city, the method is rather presenting a
model that is capable to react flexible on social phenomena.
The essential of my research on city and media is, that we are not going to live
in virtual spaces or inhospitable city sprawls. But the main cognition or archi-
tectural output is, the necessity of thinking in process and morphology.
Many european cities already started to define conceptions, including prospec-
tive instead of reactive strategies of city development. More and more, our
generation has to deal with structures that behave like organisms, rather than
rigid patterns.
We are not going to give up the traditional European city image, but the image
is definitely transforming, to a wider range of aspects, the compact city and the
network model, historical identity and modern function, an increasing social
complexity, that is taking place in the urban context, and therefore this is
including the future of the Mediacity.

Fig. 15: Gimme an A. Bruce Mau. 2000

49. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 44
References
GRAAAFLAND, ARIE, Cities in Transition, Rotterdam 2001
I
NSTITUTE WITHOUT BOUNDARIES AND BRUCE MAU, Massive Change, New York 2004
K
ONDRATIEV, NICOLAJI, The Major Economic Cycles, Moscow 1925
L
AUX, GUNTHER, Die Stadt als Prozess, in: Wolkenkuckucksheim. Cottbus 2003
L
AUX, GUNTHER, Stadtumbau, in: Heinz Nagler et al (eds.): Der öffentliche Raum in
Zeiten der Schrumpfung, Berlin 2004
L
AUX, GUNTHER, Transformation, Munich 2003
L
AUX, GUNTHER, Open System, in: Garten + Landschaft 09/2002
M
AU, BRUCE, Life Style, London 2000

50. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 45
BEATA SIROWY
Understanding the Information Society:
The Potentials of Phenomenological Approach
Introduction
The ways of addressing the issue of ICT development and its influences on the
built environment and thus on our lives, could be very diverse. The main aim
of this paper is to present phenomenological hermeneutics as one of possible
ways of conceptualizing the transformations of built environment related to
the rapid development of information and communication technologies and
point at the potentials of this theoretical framework. More specifically, my
intention is not to approach the question “How can modern means of com-
munication influence built environment and our social lives?” from a phe-
nomenological perspective and provide a set of concrete answers, but rather –
to attempt to address a more general issue – the relevance of phenomenologi-
cal hermeneutics in such a context.
I will start my debate with a brief introduction concerning the globalization
debate. After that I will proceed to phenomenology. As the next step, I will
introduce (referring mostly to “Truth and Method”) some basic assumptions
of phenomenological hermeneutics.
In my opinion Gadamer’s view has an immense potential to address the
issue of human interactions with the built environment – also the most recent
phenomena, such as ICT development and its implications. However, it also
seems to me that its importance has been somehow underestimated in the field
of the built-environment research, where linguistic paradigms have gained a
dominating position.
In the last part of this paper, in order to emphasize the distinctiveness of
the phenomenological-hermeneutic approach, I will contrast it with a very
influential, yet in many aspects opposite standpoint represented by poststruc-
turalists. More specifically, I will focus on Lyotard’s paper “Domus and Mega-
lopolis” (1997). In the case of phenomenology we could speak about an ele-
ment of thoughtful distance towards the rapid changes the contemporary

51. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 46
society is undergoing (a distance which is to a large extent a result of seeing
events in a broader temporal perspective). Lyotard’s position could conse-
quently be defined as a pure affirmation of the “present” – globalization
processes and fragmentation of culture.
1 A brief introduction to the globalization debate
As the main task of this paper is to examine the relevance of phenomenology
in the context of transformations initiated by the development of new tech-
nologies, it would be worthwhile, at this point, to briefly introduce some
concepts of the globalization debate.
Information society, one of the key issues in this debate, can be defined as
the society in which the creation, distribution and manipulation of informa-
tion is a central economic and cultural activity.
Although there is no consensus regarding the definition of globalization,
scholars within the domain of social science mostly agree that at its core there
is a fundamental change in spatial and temporal framework of social existence.
As a consequence of a dramatic acceleration in the temporal structure of the
main forms of human activity, the meaning of space has undergone a signifi-
cant transformation. A considerable reduction in time required to connect
distinct geographical locations resulted in a compression or even “annihila-
tion” of space. Theorists of globalization generally agree that these alterations
in a way of perceiving space and time have transformed the meaning and
importance of local boundaries in many areas of human activity.
The allusions to the phenomenon of space-time compression can be traced
back to the advent of industrial capitalism, mostly in relation to the develop-
ment of high-speed forms of transportation, such as rail and automobile and
new means of communication, e.g. telegraph and telephone. According to
Harvey the reduction of space to a contingent category is implied in the notion
of progress itself. “Progress entails the conquest of space, the tearing down of
all spatial barriers, and the ultimate annihilation of space through time.”
(Harvey 1989, 205)
Since the 1950s the rapid development of information and communication
technologies has been the main source of references regarding the annihilation
of distance. For instance Marshall McLuhan – introducing the term “global
village” – defines it as a technologically based phenomenon, related to social

52. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 47
acceleration at all levels of human organization (McLuhan 1964, 103 in:
Scheuerman 2006).
Since the 1980s social theorists have extended the concept of globalization
beyond the phenomenon of space-time compression. The following aspects of
globalization have drawn the majority of attention (Scheuerman 2006):
• Deterritorialization refers to the diminishing role of territory (a geo-
graphically identifiable location) in the constitution of social space.
An increasing variety of social activities takes place irrespective of
the geographical location of participants. Deterritorialization can be
observed in many different spheres – e.g. business (e-commerce),
academic activities (video conferencing), entertainment, etc.
• Interconnectedness refers to social connections being built across
existing geographical and political boundaries. Although this phe-
nomenon is closely linked to deterritorialization, the main focus in
the case of interconnectedness relates to the way in which distant
events and forces influence local and regional processes.
• The acceleration of social activity is a result of the emergence of
new, high-speed information, communication and transportation
technologies enabling relatively fast flows and movements of people,
information and capital. The phenomena of deterritorialization and
interconnectedness are closely tied to the increasing speed of social
activity.
• Most theoreticians agree that globalization should be conceived as a
long-term process, an essential feature of the modern world, cap-
tured already by nineteenth-century thinkers reflecting on the con-
sequences of the development of new transportation and communi-
cation possibilities (Harvey 1989).
• Globalization is also conceived as a multi-pronged process since its
aspects (deterritorialization, interconnectedness and acceleration of
social activity) are observable in many different spheres of human
activity (economic, political and cultural). Each manifestation of
globalization generates different set of problems.
The multi-dimensional impact of globalization on human existence generates
many philosophical questions and normative challenges. As William
Scheuerman remarks, “At a minimum, globalization suggests that academic

53. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 48
philosophers in the rich countries of the West should pay closer attention to
the neglected voices and intellectual traditions of peoples with whom our fate
is intertwined in ever more intimate ways” (Schuerman 2006). However, such
considerations are beyond the scope of this essay. In the following part of the
paper I will proceed to the challenges posed by the development of new
technologies to architectural theory.
2 New challenges for architecture
New technologies have altered the understanding of place in a very significant
way. As Rowan Wilken argues, nowadays we face a shift from a traditional
understanding of place as stable and fixed (stabilitas loci) to place formed in
and through mobility (mobilitas loci) (Wilken 2004). Manuel Castells describes
this transformation in terms of a transition from a “space of places” to the
“space of flows”: “Localities become disembodied from their cultural, histori-
cal, geographic meaning, and reintegrated into functional networks, or into
image collages, inducing a space of flows that substitutes for the space of
places” (Castells 1996, 375). According to Castells, although the “space of
places” continues to be the predominant space of experience, the logic of the
“space of flows” is underlying its organization, inducing such phenomena as
marginalization of people and places.
The dilemma architects and planners are facing today is whether to “mir-
ror” these changes in their design decisions, or rather to resist some processes
and try to propose alternative values/solutions. In any case, an attempt should
be made to conceptualize the existing situation in a possibly comprehensive
way. My intention is to demonstrate that a chosen (consciously or uncon-
sciously) mode of conceptualization of a given phenomenon determines much
of its outcomes. Thus, it is worthwhile not to leave the way we approach the
problems as self-evident, but rather examine it carefully and uncover its
presumptions. In the following part of the text I will introduce phenomenol-
ogical hermeneutics as a possible way of conceptualizing the problem of new
technologies and their influence on the built environment.

54. © Frank & Timme Verlag für wissenschaftliche Literatur 49
3 Phenomenology and phenomenological hermeneutics
Phenomenological hermeneutic is one of the approaches within phenomenol-
ogy; therefore it would be relevant to start our debate with a more general
introduction to phenomenology.
Although phenomenology is a philosophical current with a considerable
tradition, it still proves its pertinence being in the center of interests of many
contemporary thinkers. The influence of phenomenology has not been as
widespread as post-structural thought, but what is important – phenomenol-
ogical hermeneutics is currently seen as one of possible conceptual directions
after postmodernism (Madison 1997 & Capurro 2003).
Phenomenology was launched Edmund Husserl in his Logical Investigations
(1900-1901). In his later work, Ideas I (1913) Husserl modifies the earlier
theory. Since then, different phenomenological schools, styles and emphases
have emerged. Common for most of them is the opinion, that the ultimate goal
of phenomenology is “a rigorous description of human life as it is lived and
reflected upon all of its first-person concreteness, urgency, and ambiguity”
(Pollio 1997 in: Seamon 2000). Literally, phenomenology can be defined as the
study of “phenomena”, the way things appear in a conscious experience.
Although in recent philosophy of mind the term “phenomenology” tends to be
limited to the characterization of sensory qualities of experiences, normally
experience in phenomenological tradition is understood in a much wider
scope, embracing the meaning and significance of objects, events, tools in our
“life-world” (Smith 2003).
The following definition of phenomenology given by Maurice Merleau-
Ponty, one of the most prominent representants of this approach, in the intro-
duction to his Phenomenology of Perception deserves to be quoted here at some
length:
“Phenomenology is the study of essences; and according to it, all problems
amount to finding definition of essences: the essence of perception, or the
essence of consciousness, for example. But phenomenology is also a
philosophy which puts essences back into existence, and does not expect to
arrive at an understanding of man and the world from any starting point
other than of their “facticity”. It is a transcendental philosophy which
places in abeyance the assertions arising out of the natural attitude, the

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. ympärillänsä. Sen yhdellä syrjällä näkyi muutamia ristejä, osoittaen
siihen laskettujen kylän vainajien hautoja. Oma hautausmaa eli
kalmisto muuten on kussakin Karjalan kylässä, ja sen paikkaa
osoittaa tavallisesti jo etäältä näkyvä tiheä kuusikko.
Nokeuksessa oltiin sisällä Makarien talossa; kun siinä oli syöty ja
viereisessä talossa kahvit juotu, astuttiin noin klo 10 ap. rantaan,
josta kaksi naishenkilöä lähti meitä saattamaan Nuokkajärven poikki
Pismalahteen. Tuuli oli taaskin idässä, siis meille vastainen, mutta
aluksi ei erittäin kova. Meillä tuli Pismalahteen matkaa 3 penik.,
mutta itse Nuokkajärvi kyllä on neljääkin pitkä. Se on kaunis järvi;
tuuheat lehtimetsät ja vankat petäjiköt kohoavat sen korkeilta
rannikoilta. Länsipäässä se on tuskin penikulmaa leveä, mutta
itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikulman levyiseksi seläksi.
Tämän suuren selän takaa siinti etäinen vuori kaakosta päin: se oli
Kiperäisen vaara. Saattajamme ilmoittivat sen olevan penikulman
tällä puolen Rukajärven kirkkoa, siis nelisen penikulmaa järveltä, ja
minun heikon laskuni mukaan tämä pitikin paikkansa, sillä Vuokatti
on Kajaaniin samannäköinen kuin tämä nyt oli meille. Yhtä järvi
kuitenkin oli vailla, nimittäin liikettä: koko matkalla näimme
ainoastaan yhden pienen veneen. Näin suurilla vesillä me jo meidän
puolella olemme tottuneet tuon tuostakin näkemään höyryveneestä
nousevan savun, ja aina kun uusi selkä nyt eteemme aukeni, etsin
ensin silmilläni tämmöistä savua, ennenkuin hoksasin, että etsintä oli
aivan turha. Mutta vaikka tiesinkin, ettei tarvitse Karjalan vesillä
höyryveneitä odottaa näkevänsä, toivoin kuitenkin jonkunlaisen
liikkeen merkkejä tapaavani, mutta turhaan. Ja mitäpä liikettä esim.
Nuokkajärvellä voisikaan olla, kun sen rannalla yhteensä on vain
kolme pientä pahaista kylää: jo mainittu Nokeus länsipäässä,
Pääkönniemi (?) etelä- ja Pismalahti pohjoisrannalla, joitten yhteinen
väkiluku tuskin nousee päälle 200 hengen!

57. Tuuli ei ensin sanottavasti haitannut kulkuamme, maa kun
sitäpaitsi vähän suojasi, mutta penikulman päästyämme sen
hidastuttava voima jo alkoi tuntua, se kun päivän mittaan yhä kiihtyi,
ja kun toisen penikulman olimme matkanneet, oli se yltynyt
ankaraksi myrskyksi, joka uhkasi kerrassaan keskeyttää koko
eteenpäin pääsymme. Matka kääntyi nyt hiukan koillista kohti, johon
tuulikin oli siirtynyt, niin että meillä ensi neljännes lopputaivalta
muutaman niemen nokkaan oli täysi vastainen. Tässä soutajat —
joita pitkin matkaa oli ollut neljä, sillä kumppalimme soutivat
myöskin vuorotellen — saivat aikalailla ponnistella; vettä räiskyi
sisään, että myötäänsä yksi sai auskaria käyttää. Jonkun tunnin
kuluttua päästiin kuitenkin niemen kohdalle, josta käännyttiin
pohjaan päin, niin että tuuli tuli hankavastaiseksi. Nyt syntyi toden
perästä kysymys, soutaako yhtäpäätä eteenpäin vai laskeako maihin
säätä pitämään. Kumppaleista valittivat muutamat väsymystä, toiset
taas ilmeistä pelkoa osoittaen arvelivat, ettei vene kestäisi aallokkoa.
Tämä arvelu oli kyllä turha, sillä hätää ei ollut sanottavaa, ja omasta
puolestani olisin kernaasti suonut matkaa yhä jatkettavaksi, varsinkin
kun oli alkanut rankasti sataa, mutta tuo puhe väsymyksestä sulki
suuni. Kumppalini B., arvaten ehkä koko väsymyksen paljaaksi
tekosyyksi, jonka piti peittää asianomaisten pelkoa, rupesi kuitenkin
selittämään vaaran mitättömyyttä ja sai tässä, kumma kyllä, harrasta
kannatusta keulassa soutavilta naisilta, jotka alkoivat varsin terävästi
tehdä pilkkaa pelkureista. Kun rantaankaan ei olisi ollut helppo
laskea, se kun oli kallioinen ja siinä kävi kova tyrsky, päätettiin sitten
yhtämittaa kulkea eteenpäin. En tiedä mitä enimmän ihmettelin:
naispuolisten soutajaimme rohkeutta — sillä jos ei miehen, niin
naisen kyllä olisi tässä tilassa sopinut vähän pelkoa osoittaa — vai
heidän kestävyyttänsä — sillä vaikka he jo olivat ahkeraan soutaneet
kuusi tuntia, eivät he tahtoneet kuulla maihinmenosta

58. puhuttavankaan — vaiko sitä loppumatonta hilpeyttä, jota he yhä
vain osoittivat, vaikka aaltokin toisinaan kasteli heidän selkänsä
läpimäräksi. Tuommoinen miehuullinen ja reipas käytös oli jotakin
aivan odottamatonta. Niin jatkettiin kulkua ja klo 6:n tienoissa
viimein päästiin läpimärkinä ja aivan vilustuneina Pismalahden
pieneen kylään. Niin katala kuin tilamme olikin, eivät Matti ja Aappo
kuitenkaan unohtaneet laukaista pistoolejansa tulomme merkiksi.
Pismalahdessa on kymmenkunta talontapaista, jotka ovat
rakennetut kahden puolen soukkaa järven lahtea eli salmea. Ensin
yritimme varakkaimman, kauppias Nipukan talon rantaan, mutta väki
ei ollut kotona, niin että saatiin siirtyä salmen itäpuolelle Rahikaisen
taloon. Sisään tultua oli tietysti lämmitteleminen ensi työnä ja sen
jälkeen vaatteiden ripustaminen kuivamaan; sitten ruvettiin
keittämään sekä kahvia että teetä. Olisi sopinut odottaa, että näin
vaivalloisen matkan jälkeen saattajamme olisivat kiittäneet, kun
olivat katon alle päässeet, eivätkä miettisi liikkumista paikaltakaan,
kun huomenna lisäksi oli pyhä; mutta niin ei käynyt. Lienevätkö ehkä
neljännestunnin pirtissä viipyneet, niin ihmeeksemme ilmoittivat
aikovansa heti lähteä paluumatkalle, ennenkuin edes mitään
lämmitystä olivat suuhunsa saaneet, eikä heitä tarvinnut yrittääkään
pidätellä. Jonkunlaiseksi osoitteeksi mielihyvästäni maksoin heille
kuljetuksesta vähän runsaammin kuin mistä kumppalit olivat heidän
kanssaan sopineet, josta he kuitenkin osoittivat vähemmän iloa kuin
kummastusta; ottivat sentään rahat vastaan. Kohta sen jälkeen kuin
olivat pirtistä lähteneet, näimme heidän purjeensa kiiruusti lipuvan
lahden laineita selälle päin; heillä oli nyt hyvä myötäinen, ja siksi
olivat vetäneet purjeen puuhun. Heidän nimensä olivat Doari
Saveljovna ja Natalia Vasiljovna.

59. Ne ominaisuudet, ahkeruus ja rohkeus, jotka näissä naisissa niin
huomattavalla ja kauniilla tavalla tulivat ilmi, eivät kuitenkaan,
niinkuin jälestäpäin havaitsimme, olleet mitään yksinomaan heille
erikoista; samat kiitettävät ominaisuudet tavataan kaikissa Karjalan
naisissa. Tähän on epäilemättä haettava selitys siitä, että Karjalan
miehet ympäri vuotta paitsi sydänkesällä ovat kotoa poissa, joten
naisten on pakko enemmän liikkua ulkotöissä ja siten suuremmassa
määrässä karaistua sekä ruumiin että sielun puolesta.
Saattajamme muuten eivät olleet ainoat, jotka meistä tässä
odottamatta luopuivat; samana iltana tuli myöskin ero karjalaisista
matkakumppaleistamme. Sittenkuin juominen ja syöminen oli
suoritettu, vähän aikaa oli levähdetty ja osa meistä pistäytynyt
kotiatulleen kauppiaan luona, oli sillä välin sauna valmiiksi lämmitetty
ja kumppalit kävivät toinen toisensa perässä kylpemässä. Kylvyn
jälkeen luulisi levon etupäässä tulevan kysymykseen, mutta
kumppaleillamme oli toinen ajatus: "nyt on raitis kävellä", he
arvelivat ja rupesivat valmistaumaan matkaan, lisäten että heidän
huomenna välttämättä täytyi ennättää kotiin. Me jouduimme nyt, B.
ja minä, kahden vaiheille mitä tehdä: lähteäkö toisten kera
taipaleelle vaiko jäädä taloon. Matka, jonka tähän asti olimme
yksissä tulleet, oli ollut erinomaisen hupainen. Karjalainen on jo
luonnostaan iloinen ja puhelias, ja matkustus tietysti lisäksi vaikuttaa
häneenkin virkistävästi niinkuin jokaiseen muuhunkin; ja kun meitä
nyt oli ollut 9-henkinen lauma enimmäkseen nuoria miehiä koolla,
voipi arvata, ettei ollut juuri oltu "alla päin, pahoilla mielin".
Kernaasti olisimme sentähden tahtoneet yhä vielä pysyä seurassa ja
kulkea viimeisetkin taipaleet yksissä, mutta toiselta puolen
väsymyksemme kahden viime päivä matkan jälkeen sekä tulevan
taipaleen pituus, 3 1/2 penikulmaa jalkamatkaa, peloitti lähtemästä.
Kauan arveltuamme sinne tänne päätimme viimein olla lähtemättä

60. taipaleelle yön selkään, eikä siis ollut muuta kuin sanoa jäähyväiset
kumppaleille. Vähäiset välit selvitettyämme saatoimme heidät
rantaan, josta he veneellä lähtivät kulkemaan lahden pohjaa kohti;
mutta sade pakotti meidät pian pakenemaan katon alle.
Jonkinlaisin ikävän tuntein palasimme taloon, sillä niinä kolmena
päivänä, joina olimme näiden miesten kanssa yhtä matkaa tulleet,
olimme oppineet monessa suhteessa pitämään heitä arvossa. Sen
ikävän lisäksi, minkä erkaneminen heistä synnytti, oli itse
asunnossamme toinen seikka, joka teki mielen apeaksi ja kokonaan
pilasi olomme talossa. Sen kyllä saattaisin jättää mainitsemattakin,
mutta koska samanlainen ikävä seikka voipi sattua muillekin Karjalan
kävijöille, tahdon asiasta kertoa, etten joutuisi syytettäväksi
karjalaisten moitittavain puolten tahallisesta salaamisesta. Jo taloon
tullessa oli oudonlainen tympeä haju porstuassa pistänyt nenään.
Ensin en sitä niin tarkkaan ennättänyt huomata eikä siitä pirtissä
tiennyt mitään, siellä kun ilma alituisen valkeanpidon vuoksi oli pysyit
puhtaana, mutta kuta useammin kävin ulkona, sitä vankemmaksi tuli
vakaumukseni, että joku tuntematon hajulähde oli jossain
likitienoilla. Kun eivät muut kumminkaan siitä olleet millänsäkään, en
kehdannut ruveta asiata tarkemmin tutkimaan; vasta myöhemmin
illalla yksi kumppaleistamme sivumennen tekemäni kysymyksen
johdosta selitti, että jossakin komerossa alaporstuan perällä
säilytettiin tynnyriä tai ammetta, johon kalantotkuja eli -jätteitä
kerättiin pitkin kesää, talvisaikaan lehmille syötettäväksi, ja että haju
lähti siitä. Niin kauan kuin oltiin ylhäällä, ei siitä kuitenkaan ollut
sanottavaa haittaa, mutta yötä ajatellessa tahtoi huolettaa. Meille
valmistettiin, niinkuin olimme arvanneet, makuusija gornitsaan,
vierashuoneeseen. Se oli pieni, siisti, kaikenlaisilla seiniin naulatuilla
kuvilla koristettu kamari ja yösijaksi kyllä sopiva, mutta tässä
mainitun seikan tähden olisin kernaammin jo heti illasta mennyt

61. maata pirttiin, jos en olisi pelännyt pahoittavani talonväen mieltä
selittämällä muuton syytä. Kamarin lattia, joka oli tehty
yksinkertaisista laudoista ilman alustäytettä, oli näet niin hatara, että
päivä kuulti lautojen raosta, joten huone ei ollut talvella asuttava, ja
kun alaporstuan ovi yöksi suljettiin, alkoi huoneessamme haju
vähitellen tuntua aivan tukalalta; ilma Vetljankassa itä-Venäjällä,
jossa rutto edellisenä talvena oli raivonnut, oli epäilemättä ollut
tämmöisillä hajuaineilla täytettyä. Sittenkuin kumppalini oli aukaissut
ikkunan raolle, minä polttanut jonkun paperossin muka ilman
puhdistamiseksi ja molemmat hartaasti sydämen pohjasta
kiroilemalla tämmöistä järjestystä talossa olimme koettaneet
mieltämme keventää, asetuimme viimein maata. Tuntikauden
nukuttuani heräsin kumminkin aivan läkähtymäisilläni, sieppasin
päänaluksen ja peitteen (matkavaippani) käteeni ja syöksyin
yläporstuan poikki pirttiin, johon paneusin lattialle maata. Pako oli
ainoa neuvo tämmöistä vihollista vastaan. Pirtissä oli ilma kyllä
puhdas, ja sen puolesta siellä siis oli paljoa parempi olla, suloinen
lämmin myöskin virtasi heti sisään astuessa vastaan, kun
vieraskamari raolle jätetyn ikkunan tähden oli tullut kylmäksi;
kuitenkin yksi lapsista, pieni tyttö, huuteli melkein koko yön, ettei
unesta ollut paljon taikaa täälläkään. Kumppalini makasi
vierashuoneessa aamuun asti.
Seuraavana päivänä, heinäkuun 6:ntena, oli taivas pilvessä ja
sateli hiukan aina väliin, mutta me emme muuta ajatelleet kuin
päästä taipaleelle niin pian kuin suinkin, vaikka isäntä —
nuorenlainen mies, joka vasta oli meidän puolelta palannut kotiin —
oli hyvin ystävällinen ja kohtelias sekä hupainen puheissaan.
Kantajan saimme viereisestä pikku talosta, jossa illalla olimme
käyneet syömässä — sillä majatalomme vanha emäntä oli taas
"starovertsi" eikä olisi meille antanut muuta kuin paastoruokaa.

62. Isoon laukkuun, semmoiseen jossa karjalaiset meidän puolella
kauppatavaroitaan kantavat, pantiin meidän molempain laukut sekä
muuta sälyämme, ja niin päästiin erkanemaan katalasta
yökortteeristamme. Vasta kun olimme veneellä kulkeneet lahden
pohjaan ja nousseet maalle metsään, saatoin taas vapaasti
hengittää.
Tämän tässä kerrotun tapauksen johdosta olkoon muutama sana
sanottu karjalaisten puhtaudesta. Meillä on venäläisistä ylimalkaan,
ja siis karjalaisistakin, joita emme tiedä venäläisistä erottaa, se
ajatus, että siisteyttä ei heidän kesken vallan suuressa arvossa
pidetä. Kuinka oikea ja perusteltu tämä luulo varsinaisten venäläisten
suhteen lienee, en tohdi tarkkaan sanoa, koska heidän parissaan
olen liian vähän liikkunut, mutta mitä karjalaisiin tulee, on se luulo
aivan väärä. Harvassa meillä näkee niin siistejä pirttejä kuin
Karjalassa joka paikassa tapaa. Lattia, pöytä ja lavitsat oikein
hohtavat puhtaudesta; ne pestäänkin eli kuurataan vähintään kerta
viikossa hyvin tarkkaan. Oven suussa riippuu tavallisesti vedellä
täytetty metallinen taikka puinen astia kätten pesemistä varten, ja
sen alla on lattialla isompi astia pestessä läikkyvää vettä
kokoamassa, ettei lattia kastu; vieressä on myöskin usein pyyhinliina
eli "käsipaikka". Tämmöinen liina, joka on paria korttelia leveä,
mutta syltä pitkä ja molemmista päistä kirjauksilla koristettu,
pannaan usein syödessä pöydän ympärille servetiksi. Niin huonoa
talonpöksää ei löydy, ettei saunaa sen vieressä näkisi, ja "kyly" oli
tavallisesti ensimmäinen, johon käskettiin, kun iltasilla tulimme
taloon. Mutta myönnettävä on, että talojen rakennustapa, jonka
karjalaiset varmaan ovat venäläisiltä saaneet, pikemmin voipi olla
siisteyden vihollinen kuin ystävä, koska sen kautta ihmiset ja elukat
tulevat kovin likekkäin, ja ainoastaan sitä meidän tuli kiittää siitä
kiusasta, minkä Rahikaisessa saimme kärsiä. Karjalaiset kyllä itse,

63. varsinkin ne, jotka meidän puolella ovat liikkuneet — ja kukapa
heistä ei sitä olisi tehnyt? — myöntävät rakennustapansa
puheenalaisessa suhteessa moitittavaksi, mutta puolustautuvat
syyttämällä yleistä tapaa, ja tälle syyllehän meidän täytyy antaa täysi
arvo, sillä vanhoissa tavoissa pysyminen on aina ollut suomalaisen
kunnia ja ylpeys. Useassa paikoin näkyi kuitenkin jo taloja, jotka
olivat rakennetut meidän tavan mukaan, s.o. asuinhuoneet ja
eläinsuojat erilleen molemmin puolin kartanoa; Uhtualla luimme
kymmenkunnan semmoista taloa.
Kysymykseen puhtaudesta on vielä lisättävä, että pirteissä ei
koskaan sallita tupakoida. Ensin luulin joitakin uskonnollisia
epäilyksiä syyksi tähän yleiseen kieltoon, mutta näyttää kuin olisin
erehtynyt — ainakin kerran kysymykseeni vastattiin, että naisväki
pelkää lattian sylkemisestä likautuvan. Vierashuoneissa kuitenkin on
tupakanpoltto enimmäkseen sallittu. Uskonnollisista syistä sitävastoin
ei anneta muukalaisten syödä talonväen astioista, vaan pidetään
heitä varten erityiset astiat ("mieronkupit"). Tämän suhteen ollaan
luullakseni hyvin tarkkoja koko Karjalassa, vaikka sitä vieras ei niin
äkkiä hoksaa, kun ruualle käydessä astiat ovat tavallisen näköisiä;
vasta Paanajärvellä se muistui meille mieleen, kun syödessä otin
emännän kädestä kivipadan ja siitä maistoin suorastaan maitoa, sen
sijaan että ensin olisin kaatanut omaan maljaamme, sillä emäntä
silloin suuresti säpsähti. Tämä pyhyys ei kuitenkaan näytä ulottuvan
kaikkiin astioihin; ainakin kahvikupit ovat siitä poisluettavat, sillä
kahvia tai teetä yhteisesti juodessa oli valta ottaa mikä kuppi
tahansa. Ja lienee olemassa niitäkin, jotka kaikkien astiain suhteen
ovat yhtä välinpitämättömiä, sillä Röhön ja Uhtuan välisellä
taipaleella söi miespuolinen saattajamme loput siitä rahkamaidosta,
jota emme itse jaksaneet syödä, mutta naispuoliset saattajat pitivät
sitä synnintekona.

64. * * * * *
Pismalahdesta — johon Kuhmoniemen rajalta tulee noin 9 penik.
suoraan itäänpäin — oli pitkänlainen taival edessä, mutta iloisella
mielellä lähdettiin matkaan. Pilvinen päivä oli sen puolesta hyvä,
ettei kulkiessa tullut kovin lämmin. Saattajamme oli vaaleaverinen
nuori mies, lyhyenläntä, mutta leveähartiainen ja väkevä; hänellä oli
vähäinen huuli- ja leukaparta. Hänen nimensä oli myöskin
Rahikainen, ja hän oli viimeisen isäntämme orpana. Matka kävi nyt
melkein suoraan pohjoista kohti samaa suuntaa kuin Tshirkkakemin
joki, josta astuimme jonkun penikulman päässä. Tie kulki enimmästi
pitkin kuivia, avaroita petäjikkökankaita, ainoastaan joskus joku suo
välissä; se oli "jaama", siis hevosen ajettava, vaikka kyllä sillat
muutamissa soissa olivat vanhuuttaan niin huonot, etten ymmärrä
kuinka hevosella voisi niitä kulkea. Pisimmästä tämmöisestä sillasta,
joka vei Nevan (eli Nivan) suon poikki ja lienee ollut virstaa paria
pitkä, kertoi saattajamme, että joku — jyskyjärveläinen muistaakseni
— oli sen korjaamiseksi testamentissaan määrännyt niin ja niin
monta sataa ruplaa, mutta niistä rahoista ei miehen kuoleman
jälkeen ollut kuulunut sen kummempaa; kuka lie haltuunsa ottanut.
Oikealle kädellemme, jollen erehdy, meidän ja joen väliin, jäivät
Ranis- ja Lontusvaarat; vasemmalla ei korkeampia vaaroja näkynyt,
mutta järviä tavattiin tuon tuostakin.[5] Erään semmoisen, nim.
kirkasvetisen Ison Mölläkän rannalla, jossa tie oli puolessa, syötiin
päivällinen, jota varten olimme käskeneet saattajamme ottaa kotoa
ruokaa meillekin. Paljon ruokia ei tässä ollut tarjona: leipää, voita ja
järven vettä; mutta nälkäiselle nämä maistuivat paremmalta kuin
suuretkin herkut kaupungissa toisinaan nälättömälle. Pakinoistamme
saattajan kanssa olkoon mainittu seuraavaa. Tavarain hinnoista
puhuessamme tuli myöskin kysymys voista, tokko sitä valmistetaan
yli oman tarpeen. "Sitä pitkin suvea kerätään", vastasi mies, "ja

65. viedään joulun aikana Ryssän maalle, Sunkuun". Tässä taas sama
erotus Karjalan ja Venäjän välillä, jonka jo olimme Miinoassa
huomanneet! Vastaus kehoitti minua tarkemmin tutkimaan
toverimme kansallisuudenkäsitteitä, ja sentähden tein hänelle
seuraavan kysymyksen: "Miksikä meitä täällä aina sanotaan
ruotsalaisiksi ja Ruotsin miehiksi, vaikka suomalaisia olemme?"
Karjalassa näet varsinkin naiset ja vanhemmat miehet olivat meitä
nimittäneet ruotsalaisiksi, joka oudoksesta ensi alussa kyllä huvitti,
mutta kohta kävi harmittavaksi. Miehen vastaus oli paikalla valmis ja
kävi suoraan kysymyksen ytimeen: "Miksikäs teillä meitä sanotaan
venäläisiksi ja ryssiksi, kun siellä kaupalla käymme?" Tähän tietysti ei
ollut mitään sanomista; täytyi jäädä äänettömäksi. Sitten tiedustelin,
tekevätkö venäläiset yhtä tarkan erotuksen itsensä ja karjalaisten
välillä kuin karjalaiset näkyvät tekevän, ja sain vastaukseksi, että
venäläiset pitävät karjalaisia ikäänkuin halvempinansa ja käyttävät
heidän nimitystänsä "korelaak" melkein haukkumasanana, johon
karjalaiset puolestaan vastaavat käyttämällä heistä nimitystä "rusak".
Neljättä käydessä iltapäivällä harveni äkkiä metsä molemmin
puolin tietä, ja edestäpäin näkyi vesi, Tshirkkakemin joki. Rannalta
tuli vastaamme vanha vaimo ja nuori tyttönen — ensimmäiset
ihmiset, jotka taipaleella tapasimme; he olivat meitä odottamassa.
Edellisenä iltana olivat nimittäin entiset matkakumppalimme
luvanneet Jyskyjärveltä laittaa veneen meitä vastaan, että
pääsisimme jokea pitkin loppupuolen taipaletta — noin pari
neljännestä, mutta hyvin huonoa suomatkaa —, ja lupauksensa he
olivat hyvin täyttäneet. Kohta astuttiin veneeseen ja lähdettiin
lipumaan alas jokea, jonka rannat olivat tällä kohtaa jotenkin
matalat. Tuo nuori tyttö, vielä melkein lapsi, oli erinomaisen kaunis
ja muuten käytökseltään ujo ja hiljainen, ja häntä katsellessamme ja

66. puhutellessamme kului aika niin, että kylään tullessa
kummastelimme huomatessamme kellon jo olevan 5:n paikkeilla.
Jyskyjärven kylä on rakennettu molemmin puolin Tshirkkakemin
laskua varsinaiseen Kemijokeen, joka tässä luodetta kohti leviää
järveksi; pääkylä kuitenkin on itärannalla, mutta kirkko läntisellä.
Kylässä on 90 taloa, jotka ovat järjestetyt vierekkäin pitkin
kumpaakin jokivartta, kaduntapaisen tien yhdelle puolelle, etusyrjät
jokea vasten; kylä tällä tavoin saattaa olla ehkä virstaa pitkä.
"Stantsia" eli kestikievari, johon meidät vietiin kortteeriin, oli
itärannalla keskellä kylää. Isännän nimi oli Mäkushkin, mutta ainakin
yhtä hänen velimiestään kuulimme myöskin sanottavan Miikkulaksi,
josta päättäen jälkimmäinen nimi lienee ollut alkuperäinen ja
edellinen korkeilta viranomaisilta saatu. Näitä veljeksiä tulimme
tuntemaan kolme: keskimmäinen oli stantsian isäntä; nuorin oli
saman päivän aamuna, jonka illalla me tulimme kylään, palannut
kauppamatkoilta meidän puolelta, Nurmeksesta kuljettuaan suoraan
Miinoaan ja sitten ollen aina puoli päiväystä meidän edellämme;
vanhin veli oli kestikievarin isäntä Kemin kaupungissa. Stantsia näytti
vankalta talolta; vieraita varten siinä oli kaksi kamaria. Ensi tehtävä,
kun olimme sisään tulleet, oli peseytyä ja vähän järjestellä pukuaan
sekä sitten lähteä "tanssia" katsomaan; tässä kylässä (ja ehkä
muissakin) on näet nuorisolla tapana aina kirkonmenojen jälkeen
pyhä-iltapäivinä kokoontua tanssimaan eli "kisailemaan", kesällä
tasaiselle tantereelle taivasalla, talvella johonkin pirttiin, ja
tämmöinen tanssi tietysti oli nähtävä. Oppaaksemme tarjoutui
alttiisti eräs vanhanpuoleinen, jo valkopartainen mies, joku talon
sukulainen, ja niin kuljettiin pitkin joen vartta alaspäin joku
kivenheiton matka, kunnes vähän väljempi kenttä talojen välissä tuli
eteemme. Siellä oli ehkä kaksikymmentä paria koolla, suorittaen
jonkinlaista piiritanssia. "Päätuuri" siinä oli, että parit käsi kädessä tai

67. sylitysten kulkivat jälekkäin kentän poikki ja tuonnimmaisessa päässä
erkanivat, pojat kääntyen toiselle, tytöt toiselle puolelle, kunnes
lähtöpaikalla tällä puolen kenttää taas tulivat yhteen; joskus he myös
ottivat toisiaan kädestä ja muodostivat joko pitkiä jonoja taakka
piirejä. Monta mutkaa tässä tanssissa ei ollut, ja sekä pojat että tytöt
osoittivat jotenkin suurta vakavuutta, niinkuin suomalaisen sopiikin.
Pojat olivat melkein kaikki aivan nuoria ja kavaljeereiksi mitättömän
näköisiä; puku heillä oli samanlainen kuin meikäläisillä. Tytöt olivat
edistyneempiä, ja heidän kirjavat vaatteensa pistivät räikeästi
silmään. Karjalan naiset ovat arvatenkin ottaneet pukunsa
venakoilta, — leninkinä heillä on venakoiden sarafaani, jota he
nimittävät milloin kostoksi, milloin kumasniekaksi tai siitsavikoksi,
sen kankaan mukaan, josta vaatteus on tehty; se on tavallisesti
punainen taikka myös sininen. Päässä on naimattomilla ensin
kämmenen levyiseksi taitettu, tavallisesti punainen, otsasta niskaan
sidottu huivi, "otshipaikka", ja sen päällä toinen leuan alle sidottu,
"korvipaikka", naimisissa olevilla on samoin jälkimmäinen, mutta
edellisten sijasta punainen "sorokka" eli lakintapainen, jonka
päällyspuoli on kultakirjaimista toisinaan aivan kankea. Semmoiset
sorokat maksavat aina 10 ruplaan asti. Mikä teki tämän tanssin
meikäläiselle vähän oudoksi ja vastenmieliseksi, oli se, että sitä
suoritettaessa tanssijat, etenkin tytöt, lauloivat jotakuta venäläistä
laulunrenkutusta, jonka sanoja luultavasti tuskin yksikään ymmärsi ja
joka päättyi pitkäveteiseen säveleen, vähän niinkuin kasakkain laulu
meillä. Ilman sanottavaa kaipausta näimme sentähden "kisojen"
vähän ajan takaa loppuvan.
Jyskyjärvi on lähes keskivälillä rajalta Kemiin, ja tässä olisi hyvin
sopinut viivähtää hiukan, tarkemmin oppiakseen kansan elämää ja
tapoja tuntemaan, mutta meillä ei ollut aikaa siihen. Matkamme
määränä oli nimittäin Solovetsin "monasteri" eli luostari

68. Vienanmeressä, ja sinne tahdoimme ennättää siihen suureen, 11 p.
heinäk. vietettävään Petrun (Pietarin) päivän juhlaan, johon
tiesimme kansaa hyvin runsaasti aina keräytyvän eri paikoilta laajaa
Venäjän valtakuntaa. Sinne oli 21 penikulmaa eli neljän päivän
matka, ja kun meillä jo oli 6:nnen päivän ilta käsissä, ei siis ollut
aikaa viipymiseen. Kestikievariin palattuamme tuli siis kohta kysymys
matkan jatkamisesta. Jokea pitkin luetaan Jyskyjärveltä lähes 15
penikulmaa Kemin kaupunkiin, ja sillä välillä sen varrella on
ainoastaan kolme kylää: Suopassalmi, Paanajärvi ja Usmana;
Jyskyjärveltä Suopassalmeen on 1 penik., siitä Paanajärvelle 4 ja
Paanajärveltä 8 Usmanalle, josta vähän vaille 2 Kemiin. Isäntämme
arvelivat sopivimmaksi ottaa täältä veneen kerrassaan Usmanalle
asti, 13 penik., koska paanajärveläiset muka olivat liian valmiit hyvän
maksun ottoon; ja kohta ilmestyikin luoksemme kumppalin kanssa
muuan reippaan näköinen mies, jolla oli komea vaalea parta. Hänen
sanottiin osaavan kaikki kosket hyvin laskea, ja hän oli valmis
matkaan, kunhan maksusta sovittaisiin. Siitä siis nyt syntyi
keskustelu, ja muutamain mutkain perästä mies vaati 15 ruplaa;
saattajia tulisi silloin kolme miestä. Kun en tarkkaan tiennyt, oliko
tämä kohtuullinen vai liiallinen summa, pistäysin viereisessä
huoneessa isännältämme neuvoa kysymässä, ja hän sanoi 12
ruplassa olevan aivan kyllin eikä enempää tarvitsevan tarjota; sillä
hinnalla kyllä viejiä saisi. Palaten etuhuoneeseen mainitsin tämän
summan antavamme, ja vieläpä nostin sen kolmeentoista, sillä mies
oli miellyttävän näköinen; mutta hän ei luopunut ensi
vaatimuksestaan, vaikka kyllä näytti vähän empivän, eikä kaupasta
siis tullut mitään. Miehet lähtivät pois, vakuuttaen että alle 15:n ei
kannattanut niin pitkälle taipaleelle lähteä, ja me annoimme heidän
mennä, arvellen puolestamme, että he kyllä hetken perästä
alentavat vaatimuksensa, vaikka jonkunlainen häveliäisyys ensin

69. käski heidän osoittaa jäykkyyttä. Hyvin luultavaa on, että
olisimmekin heidän kanssaan tulleet tehneeksi matkan, sopien
hinnasta jos ei muutoin niin riitarahan kahtia panemalla, ellei äkkiä
eräs tertius interveniens nuoremman isäntämme muodossa olisi
pistäytynyt väliin. Miesten mentyä hän nimittäin arveli heidän kyllä
palaavan takaisin, koska 13 ruplaa oli yltäkyllin, ja sanoi hätätilassa
itse olevansa valmis meitä siitä maksusta kuljettamaan; ja kuinka
siinä sitten puhetta yhä jatkettiin, sovittiin kuin sovittiinkin matkasta
hänen kanssaan, ja hän lupasi, vaikka samana päivänä kotia tullut,
seuraavana aamuna itse lähteä meitä viemään Usmanalle sanotusta
hinnasta sekä lisäksi saattaa meitä Kemiin asti, jossa hänen sopi
toimittaa joitakuita asioitansa. Näin oli se seikka selvitetty, ja huvin
vuoksi vain mainittakoon, että myöhemmin illalla tapasimme
ensimmäiset miehet, jotka silloin ilmoittivat 13:sta lähtevänsä, mutta
tietysti ei lähdöstä heidän kanssaan enää voinut tulla puhetta.
Tämänpäiväisen kävelyn perästä olisi nyt kyllä sopinut jäädä kotiin
ja vähitellen ruveta miettimään maatapanoa, mutta kumppalini alkoi
tiedustella, olisiko runolaulajia kylässä, ja kuultuaan että semmoisia
löytyi kaksikin, päätti käydä heidän luonaan, ja seuran vuoksi
minäkin lähdin mukaan. Muuan poikanen rupesi meille oppaaksi ja
samalla soutajaksi, sillä laulajat asuivat länsipuolella Tshirkkakemiä.
Ensimmäinen, matalan mökin vanha omistaja, oli kuitenkin
pahoinvoipa eikä ruvennut laulamaan, niin että tyhjin toimin saimme
palata ja kulkea veneellä kappaleen matkaa jokea alaspäin toisen
luokse. Rannasta kumppalini ja saattaja nousivat ylös taloon, joka oli
varakkaan näköinen, mutta minä lähdin ensin kävelemään
edemmäksi sen niemen päätä kohti, joka syntyy molempain jokien
yhtyessä, lähemmin katsellakseni kirkkoa ja pappilaa, jotka kumpikin
ovat niemen kannaksella. Pappila oli tavallisen talonpoikaistalon
näköinen, eikä kirkkokaan ansaitse paljon mainitsemista. Kirkot

70. Karjalassa ovat enimmäkseen hyvin pieniä, noin 4-5 syltä pitkiä ja 2-
3 leveitä ja korkeita, muodoltaan katolla varustetun laatikon
kaltaisia, tuntomerkkinä pieni tornintapainen toisessa päässä ja risti
toisessa; seinät ovat toisinaan, niinkuin tässä esim., laudoitetut;
ikkunoita on kummallakin sivuseinällä tavallisesti kaksi, ja ne ovat
niin matalalla, että niistä hyvin saattaa katsella sisään, sekä usein
ristikoilla varustetut. Sisästä on tämmöinen huone alaston ja paljas,
ainoastaan peräseinä on kuvilla ja kultakoristuksilla toisinaan
hyvinkin loistavasti komistettu; sillä puolen myöskin näkee paksut
vahakynttilät ja suitsutuskupit. Kun tämän vanhan ja mitättömän
näköisen, pian katsotun herranhuoneen olin kiertänyt, palasin
takaisin kumppalieni luo runolaulajan kotiin. Siellä istui
vierashuoneessa pöydän ympärillä kumppalini sekä nuori, noin 15-
vuotias poika ja vanhanpuoleinen mies, pojan isä. Poika lauloi eli
saneli; hän oli näet oleskellut Pismalahdella (josta matkamme juuri
kävi) erään Rahikaisen luona, joka oli mainio runolaulaja, ja oli
häneltä oppinut laulamaan. Ukko Rahikaisesta emme olleet
viimeisessä yökortteerissa tulleet tietäneeksi mitään, kun ei siellä
ollut runolaulu sattunut puheeksi, jota kumppalini nyt kovasti katui.
Runo koski Joukahaisen tuumia Väinämöisen surmaamiseksi, mutta
koska tiesin, että meidän puolen nuoria oppineita joku aika sitten oli
runoja keräten kulkenut Karjalaa ristiin rastiin ja arvasin, että olivat
täälläkin käyneet, en laulua kovin suurella huomiolla kuunnellut.
Hauskempi oli katsella pojan ja isän harrasta hommaa; kun poika oli
säkeen laulanut, kertasi isä sen heti, johon poika aina väliin tiuskaisi:
"elä sie toatto!" varsinkin milloin isä sattui kertaamaan säkeen vähän
eriävällä tavalla, vaikka isä varmaan usein oli oikeassa.
Järkähtämättömällä mielentyyneydellä hän kuitenkin kuunteli pojan
tiuskauksia, vähimmässäkään määrässä pahastumatta, kohdellen
poikaa ikäänkuin vertaistansa. Sivumennen tässä mainittakoon, että

71. karjalaiset samoin kuin meillä sydänmaalaiset luonnollisessa
yksinkertaisuudessaan aina puhuttelevat sekä toisiansa että
muukalaisia "sinuksi" ja odottavat, että muukalaisetkin heitä
puhuttelevat samalla tavoin; me kun enimmästi puheessa käytimme
"teitä", he usein eivät olleet ymmärtää meitä. Minun astuttuani
sisään isä kuitenkin kohta luopui runohommasta ja tuli luokseni
juttelemaan, selitellen muun muassa kaikenlaista pojastaan, hänen
koulunkäynnistään y.m. tavalla, joka vain tarkoitti minun huvitustani,
mutta josta liikuttava isällinen ihastus selvästi kuulti läpi. Ranskalais-
venäläisen oppikirjankin hän ojensi nähtäväkseni. Kun kotvan aikaa
olin pakinoinut ystävällisen isäntämme kanssa, alkoi kuitenkin
väsymys vähitellen tulla tuntuvaksi, sillä sydänyö oli kohta käsissä, ja
sentähden jätin hyvästi ja palasin kotia kestikievariin; mutta
kumppalini ei malttanut katkaista runonkirjoitustansa, vaan jäi vielä
tuntikaudeksi taloon. Kaipauksella erkanin tästä miehestä, vaikk'en
hänen seurassaan liene ollut päälle tunnin, sillä siihen katsoen, että
meidän tulomme oli makuulta nostattanut hänet ja hänen poikansa,
oli hänen sydämellinen vastaanottonsa ja lempeä käytöksensä aivan
kummastuttava.
Kestikievarissa jo kaikki tullessani olivat makuulla, mutta teeneuvot
olivat pöydällä valmiina. Jotenkin uupuneena edellisten päivien
matkavaivoista ja kahden viime yön riittämättömästä unesta
kiiruhdin kuitenkin talonväen kohteliaisuudesta nauttimatta
joutuisaan vuoteelle, johon kohta nukuin niin sikeästi, etten
kumppalinikaan kotiatulosta tiennyt mitään.
* * * * *
7 p. heinäk. oli ihanimpia sydänkesän päiviä. Kaksi naista ja yksi
mies soutajina sekä Miikkula perässä kuljettiin nopeasti kylän läpi ja

72. kirkon ja pappilan sivu alas Tshirkkakemin suuhun. Inbergin kartan
mukaan tässä olisi pitänyt tulla lähes penikulman pituinen selkä
eteen, mutta semmoista ei näkynyt alaspäin mennessä; varsinainen
Kemijoki alkoi heti. Rannat olivat korkeat ja kauniit, kasvaen lehti- ja
havupuita, ja siis paljon miellyttävämmät katsella kuin eilispäiväiset
Tshirkkakemin rannat, joitten sivu kulkiessa mieleen olivat väkisinkin
johtuneet Castrénin synkät kertomukset Siperian joista. Näille
paikoin, joissa nyt väkevän virran vallassa nopeasti livuimme
alaspäin, tulivat Salo- ja Laulajanvaarat, jotka eilisiltana olivat
silmään pistäneet, kun lähestyimme Jyskyjärven kylää. Höytiä oli
ensimmäinen koski, jonka laskimme, Kuoran koski toinen; vallan
kovia ne eivät olleet, jonka lukija voipi siitäkin arvata, että niitä pääsi
pienellä veneellä kulkemaan, mutta jälkimmäiseen oli kuitenkin joku
vuosi takaperin hukkunut useampia henkiä. Yht'äkkiä laajeni vesi
edessämme, ja ennenkuin aavistimmekaan, oltiin Suomussalmella.
Tässä kylässä sanottiin olevan 40 taloa, jotka ovat hajallansa eri
ryhmissä molemmin puolin jokea ja joenlahtia; Inbergin kartasta ei
kuitenkaan saa oikeaa käsitystä siitä. Meidän soutumies laskettiin
tässä ensimmäisen talon rantaan — hän olikin oikeastaan vain
matkustaja — ja kun olimme rannalle nousseet katselemaan
ympärillemme, kukapa astuukaan talosta alas, ellei ystävämme
Timo, josta toissa iltana olimme eronneet! Että hän asui tässä,
emme ollenkaan tienneet. Hänen kutsumukseensa teen juontiin (klo
9 aamulla!) ei tietysti sopinut kieltämällä vastata, ja niin astuttiin
neljän miehen tupaan, jossa Timo esitteli vaimonsa, appensa,
kälynsä ja kaksi lastansa (kolmas kätkyessä). Sillä välin kuin vettä
lämmitettiin, näytteli Timo taloansa — taikka tarkemmin sanoen
asuntoansa, sillä hänen omansa oli ainoastaan toinen puoli
rakennuksesta, jonka hän oli vast'ikään ostanut muistaakseni 100
ruplalla; toinen puoli oli entisen omistajan. "Nähkääs, köyhä mies, ei

73. varat riitä", selitti Timo; ja mitäpä siitä juuri liikoja saattoi jäädä, kun
niinkuin viime talvena hänen koko ansionsa kaupasta oli tuskin 500
markkaa, josta 7-8 hengen piti elää. Kun tee oli juotu ja hetken
aikaa pakinoitu, kiiruhti Miikkula lähtemään matkalle, ja siis jätimme
talonväelle ja Timolle hyvästi. Suopassalmesta en tiedä muuta
mainita, kuin että etäällä rannoilla näkyi paljon kurkia. Joki on täältä
Paanajärvelle vähemmin virtava, sanottavaa koskea ei ole yhtään;
joen pääsuunnan pitäisi olla koillinen tai itäkoillinen.[6] Vankka
metsikkö kohosi joen kummallakin rannalla, niin että tukkipuiksi
kelvollisia petäjiä ei tarvitsisi kuin hakata poikki ja kaataa jokeen.
Vesilintuja nähtiin taipaleella tuon tuostakin, mutta ne olivatkin
ainoat eläjät matkallamme — muuten vallitsi kaikkialla erämaan
synkkä kauneus. Puolitiessä Paanajärvelle noustiin itärannalle
päivällistä syömään paikalle, missä joki teki pienen mutkan pohjaa
tai ehkäpä vähän luodettakin kohti; tämän paikan nimi on "Pajarin
kangas", ja se on matkamiehille tavallinen levähdys- ja
pysähdyspaikka. Sopiva se siksi onkin, kuiva ja korkea. Ateria maistui
hyvältä, vaikk'ei ollut herkullisempi kuin eilinen Mölläkän rannalla:
leipää, kalaa ja kalakukkoa sekä vettä päälle. Kun oli syönnin jälkeen
hetkinen levähdetty, jatkettiin matkaa ja klo 6:n tienoissa tultiin
perille Paanajärvelle.
Paanajärven kylässä sanottiin olevan 64 taloa, jotka ovat
rakennetut kahteen lähes yhtä suureen ryhmään, toinen järven
saarelle, toinen mantereelle järven etelärannalle. Viimeksimainitun
länsipäässä on kirkko — eikä pohjoispuolella järveä, niinkuin
Inbergin kartta erehdyttävästi osoittaa. Itse järvi on pienenlainen,
tuskin neljännestä leveä ja paria pitkä. Veneemme laskettiin
eteläisen kylän rantaan, jota Inbergin kartta syyttä nimittää
"mantereen" kyläksi, ja rannasta noustiin Laasarin taloon, joka on
varakkaimpia koko kylässä. Talon rakennus oli, jollen muista väärin,

74. kaksikerroksinen ja aivan uusi sekä hyvin siisti; yläkerrassa oli paitsi
pirttiä neljä tai viisi kamaria, joista pari vielä ainoastaan puoleksi
valmista. Kaikki näytti hieman herrastapaiselta — lukot ja kädensijat
ovissa esim. olivat messinkiset — ja kuulimmekin, että huoneet oli
vuokrannut (10 ruplasta kuukaudessa) Kemin piirikunnan stanovoi eli
nimismies, joka Usmanalta tuli muuttamaan Paanajärvelle. Emäntä
vei meidät erääseen kamariin, ja ennen pitkää kiehui teekeitin
pöydällämme, jonka ääressä sitten saattajien ja talonväen kanssa
istuttiin, kunnes illallinen oli valmistettu. Ei luulisi ruuan maistuvan
aivan heti neljän viiden teekupin jälkeen, mutta asian laita on,
niinkuin karjalaiset vakuuttavatkin, että ruokahalu teen juomisesta
pikemmin kiihtyy. Syötyä pistäysimme kylää katselemaan, ja kun
kylän päässä kirkkomaa tuli eteen, menimme portista sisään —
tämän kirkkomaan ympärillä oli nimittäin kivinen, portilla varustettu
aita. Portin päällä oli joku pyhä kuva, ja heti sisään tultua oli
vasemmalla kädellä katoksen alla noin 1 1/2 syltä korkea puinen
venäläinen risti, s.o. sellainen, missä on kolme poikkipuuta, joista
alimmainen on vinossa. Kellotapulin ovi oli auki, ja kaksia tikapuita
nousimme ylös kellojen luo, josta oli sangen sievä ja laaja näköala
pitkin leveää jokea ja sen molempia varsia. Kirkko oli lukittu,
emmekä huolineet pappilasta käydä avaimia. Hautain suhteen sopii
mainita, että kun ruumis on siihen laskettu ja hauta täytetty,
kivitetään sen päällystä (Oulun kirkkomaalla on joku näin kivitetty
hauta) ja asetetaan hienoista hirsistä tehty, noin yhtä kyynärää
leveä, puolta korkea ja neljää pitkä arkku haudan päälle; arkku on
tyhjä. Tästä tavasta, joka pohjois-Karjalassa näytti yleiseltä, on se
haitta, että kun arkut lahovat ja usein kaatuvat kyljelleen, tuntuu
katsojasta epäjärjestys vallitsevan kirkkomaalla. Minkälaatuisia ristit
haudoilla olivat, emme vielä ymmärtäneet tarkata; siitä seikasta
tiesimme vasta paluumatkalla ottaa vaaria.

75. Paanajärveltä luetaan jokea pitkin, niinkuin jo edellä mainitsin, 8
penikulmaa Usmanalle, ja pitkän taipaleen takia täytyi seuraavana
päivänä, heinäkuun 8:ntena, lähteä jo varhain aamusta liikkeelle.
Uusi matkakumppali saatiin tästä odottamatta lisäksi. Kun juuri
hankkiusimme talosta lähtemään, saattoi Miikkula luoksemme
pienen, mustaverisen, rokonarpisen miehen, jonka esitti starshinaksi
eli kunnanesimieheksi Ondrei Prohoroviksi;[7] hän oli eilisiltana tullut
kylään, oli veroja viemässä Kemiin ja pyysi päästä veneessämme
alas. Kun hänellä ei ollut kamssua juuri ollenkaan, ei meillä ollut
asiata vastaan mitään, vaan suostuimme kernaastikin, sillä mies oli
huvittavan näköinen vilkkaine, mustine silmineen, lyhyine huuli- ja
leukapartoineen ja pyöreine, arpisine nenineen. Päivä oli pilvinen ja
sateinen, ja rantaan kulkiessa huomasimme tuulen olevan idässä,
siis meille ihan vastaisen. Kumppalini ja minä asetuimme keskelle
venettä selin matkaa ja tuulta vasten, Miikkula ja Ondrei meitä
vastapäätä, yhteisenä peitteenä oli iso niinimatto. Kulku kävi ensin
hyvin hitaasti, sillä alkumatkalla oli joku neljännes selkää soudettava,
ennenkuin joelle päästiin, ja tuuli oli täydellinen myrsky.
Kastumisesta ei kyllä aluksi ollut kovin suurta pelkoa, kun vettä ei
ylhäältä vihmonut liian sakeasti eikä joestakaan sanottavasti
räiskynyt veneen laidan ylitse. Mutta jonkun ajan kuluttua vihma
tiheni rankaksi sateeksi jota kesti siksi kauan, että niinimattomme
rupesi vuotamaan kuin seula, ja tuskin olimme tuntiakaan olleet
matkassa, ennenkuin päällysvaatteet olivat läpimärät. Tällä tavoin
ikäväksi käyneellä matkalla oli ainoana lohdukkeena nähdä Ondrein
kiiluvien kasvojen yhä lyhyempäin väliaikain perästä sukeltelevan
ylös märän niinimaton alta — vastassamme istujat olivat näet kohta
taipaleelle lähdettyä vetäneet maton päänsä päälle, mutta kun se nyt
oli kastunut, oli sitä tietysti ilkeä pitää kasvoja vasten. Kun päästiin
joelle ja ruvettiin sitä laskea hurottamaan alas, virkistyi kuitenkin

76. mieli jossakin määrin siitä nopeudesta, jolla matka nyt edistyi.
Kemijoki on näillä tienoin 5-6 penikulman matkalla hyvin virtava;
koskia ja nivoja vain seuraa toisiansa vuorotellen; suvantopaikkoja,
joissa virta ei olisi selvästi tuntuva, tuskin on ainoaakaan.
Ensimmäinen, jotenkin tasainen koski oli Lampilivo, toinen
Valkehinen, vähän äkeämpi, kolmas Jalo (Jalonniska?), jo jotenkin
vihainen. Se oli muistaakseni pisin kaikista ja mutkitteleva, ja meidän
pieni veneemme mennä vilisti lentämällä korvasta toiseen. Kosken
alle tullessa, jossa virta kääntyi toiseen suuntaan, heitimme
viimeisen silmäyksen eteemme, s.o. oikeastaan taaksemme, sillä
mehän istuimme kasvot laskumieheen päin, ja erinomaisen kaunis
perspektiivi silloin aukeni eteemme. Koskea näkyi ylöspäin joku
neljänneksen matka, ja siihen pisti sekä oikealta että vasemmalta
rannalta lehtipuisia niemiä, joitten neniä koski kierteli, toinen
ylempänä toistaan, viisi kuusi kummallakin puolen, yhä läheten
toisiaan, kunnes perimmäiset melkein näyttivät kasvavan yhteen.
Ainoastaan vilaukselta kerkesimme tätä näkyä katsella, mutta sen
kauneus heti pisti silmään. Ja nyt kuitenkin oli kolkko ja sateinen
ilma; minkä vaikutuksen tämä näköala tekisi, kun helottava
päivänpaiste kultaisi lehtimetsää ja hopeoittaisi kuohuvia aaltoja!
Neljäs koski oli Sompa-Kurja lähellä Sompajoen laskua Kemijokeen,
viides Lappalaisen korva, siitä nimensä saanut, että lappalainen
ennen aikaan oli yrittänyt pulkalla siitä poikki, kuudes Juuma. Tässä
täytyi nousta maihin ja kantaa matkatavarat kosken alle; lastatulla
veneellä ei tätä koskea voitu laskea. Juuma on lyhyt, mutta hyvin
jyrkkä, syösten vetensä kuohuvana vaahtona kahden puolen pientä
kalliosaarta. Vene laskettiin maihin pohjoispuolelle jokea, koska
pohjoinen väylä on vähemmin vihainen; me muut nousimme korkeaa
rantatörmää ylös, itsekullakin joku kantamus kädessä, ja kiersimme
syvän, veden leikkaaman juovan ympäri putouksen alle; mutta kaksi

77. venemiestä astui aivan kosken syrjää nähdäkseen, voisiko venettä
siitä soutaen laskea vai pitäisikö käyttää köyttä. Kun olimme
ennättäneet perille, olivat miehetkin jo lopettaneet tutkintansa ja
palanneet veneeseen sekä vieneet sen saaren rantaan, sillä väylä
kulki enemmän pitkin saaren kylkeä. Laskun teki vaaralliseksi kosken
mutkaisuus; keskellä koskea pisti näet pohjoisrannasta noin 20-30
syltä pitkälle ulos laaja kallio, jonka yli vesi kyllä osaksi virtasi, mutta
joka pakotti valtaväylän jyrkästi kääntymään etelää ja saarta kohti.
Virran muassa kulkien olisi jokainen vene särkynyt tuhansiksi
pirstaleiksi tätä kalliota vasten. "Ka, ilman köyttä laskevat", huusi
yksi meistä, jotka seisoimme törmällä kosken alla odotellen veneen
tuloa, ja samassa näkyi vene juuri kosken niskassa. Kaikkien, mutta
varsinkin minun ja kumppalini, silmät olivat nyt ikäänkuin
kiinninaulatut veneen kulkuun. Mahdoton on kuvata sitä nopeutta,
jolla se kiiti alas virtaa. Kosken voima oli itsessäänkin suuri, mutta
lisäksi molemmat miehet, toinen soutamalla, toinen huopaamalla,
jouduttivat kulkua minkä suinkin jäntevistä käsivarsista lähti. Sanat
"soutaa" ja "huovata" riittävät kuitenkin ainoastaan vaillinaisesti
antamaan käsitystä niistä suonenvedontapaisista
voimainponnistuksista, joita miehet tekivät, sillä he varmaan
suorittivat soutajan ja huopaajan liikkeet kymmenen kertaa
tulisemmin kuin tavallisesti. Mutta tämä verraton nopeus oli ainoa
pelastus; ja jo keskeltä niskaputousta kulkien poikkiteloin virtaa vene
onnellisesti pääsi tuon vaarallisen kallion sivutse, hyppeli iloisesti
pitkin aaltojen harjoja loppuosassa virtaa ja oli kosken alla pikemmin
kuin olen tässä ennättänyt kertoa, puolillaan vettä kyllä, mutta
muuten vahingoittumatonna.
Kun jälestäpäin rauhassa muistelen tätä laskua, en voi olla
ihmettelemättä sitä suurta uskaliaisuutta, jota miehet osoittivat; jos
joku vahinko olisi sattunut, esim. airo tai hanka taittunut tuosta

78. kovasta sounnista, niin melkeinpä välttämätön kuolema olisi ollut
tarjona. Kaikki tapahtui kuitenkin nyt niin äkkiä, ettei ennättänyt
mahdollista onnettomuutta edes ajatella, ja kun veneestä oli vesi
viskattu pois, lähdettiin taas taipaleelle, ikäänkuin ei mitään olisi
tapahtunut eikä Tuoni miekkoineen olisi seisonut ihan lähellä.
Törmällä Juuman alla oli pienoinen autio kalamiesten sauna, jossa
ensin luulin puolisen syötävän. Se oli noin neljä kyynärää laaja ja
yhtä monta korttelia korkea, niin että ei saattanut polvillaan ollessa
pitää päätään pystyssä; takka oli nurkassa. Saattajat kuitenkin
sanoivat paremman saunan olevan vähän matkan päässä Petäisen eli
Petäjäkosken alla, ja sinne siis kuljettiin. Tämä sauna, jonka luo noin
puolen tunnin päästä tultiin, olikin paljon "ehompi entistä": ainakin
kahta kyynärää korkea, niin että pää ei ovipuolella kattoon koskenut,
kun polvillaan liikkui. Heti sisään tultua viritettiin takkaan leimuava
valkea, jonka ääressä lämmiteltiin ja kuivattiin vaatteita. Nämä
saunat sekä joku kolmas muistaakseni vähän alempana ovat ainoat
ihmisasunnontapaiset koko tällä 8 penikulman taipaleella! Ei ole
viljelys täällä pitkälle ennättänyt, joka on sitä kummallisempaa, kun
näiltä paikoin joen suuhun ja valtameren rantaan tulee vain 5-6
penik. Tuntikauden tässä viivyttyämme täytyi ikävällä mielellä
puolikuivina taas lähteä matkaan, vaikka "vihmaa", s.o. sadetta, yhä
kesti — karjalaiset sanovat sekä hienoa että kovaa sadetta vihmaksi.
Myöhemmistä koskista ansainnee mainita Vääräkoski, jossa saatiin
nousta veneestä ja kulkea maitse (ainoastaan B. jäi laskijain kanssa
veneeseen), sekä Tuhkakoski. Loppupuoli taivalta, lähes kaksi
penikulmaa, on vähemmin virtavaa, melkeinpä enimmäkseen aivan
tyyntä suvantoa. Eräällä kohtaa pohjan puolella on tasainen ja pitkä
kallio joen rantana, ja siitä kertoivat soutumiehet, että Uumolan
veljekset olivat siinä veistäneet venettä, jotta "ei kirves kivehen kose
(koske), kasa kalka kallivohon". Sen enempää eivät kuitenkaan tästä

79. tarusta tienneet. Viimein noin klo 7 illalla laskettiin vene
pohjoisrantaan ja miehet ilmoittivat oltavan perillä. Airot ja muut
kompeensa he kätkivät pensaikkoon, ja sitten lähdettiin pitkin vetisiä
niittyjä ja savisia joenrantoja astelemaan tuota 1-2 virstan matkaa
kylään, johon koskien tähden ei voitu veneellä päästä. Niin oli tuo
ikävä päiväys loppunut ja oltiin Usmanalla.
Talo, johon meidät vietiin, oli keskellä kylää ja nimeltä "Sudro" — d
äännettiin selvään. Se oli kaksikerroksinen, ei erittäin suuri rakennus;
yläkerrassa oli vain kaksi mutta tilavaa asuinhuonetta. Etumainen
niistä oli pirtintapainen, oven suussa olevasta uunista päättäen, ja
siinä oli kolme ikkunaa kadulle ja kaksi kartanolle päin; peremmässä
huoneessa, joka oli hiukan pienempi, oli kaksi ikkunaa sekä katua
että toista pihaa vasten. Etumainen jätettiin meidän
käytettäväksemme. Se oli erittäin siisti huone ja lattia niin kirkas että
kiilsi, josta tällä kertaa oli meille enemmän harmia kuin mielihyvää,
koska märät jalkamme ja vaatteemme jättivät kovin silmäänpistäviä
merkkejä jälkeensä. Huone oli kyllä lämmin, mutta vaatteiden
kuivaamista varten tehtiin kuitenkin valkea uuniin. Juotuamme teetä
ja syötyämme olisimme vähitellen kernaasti panneet maata, mutta
isäntä oli halukas puhetta jatkamaan ja jo paljas kohteliaisuus
tietysti vaati kuuntelemaan häntä; sitäpaitsi hänen puheensa oli
sangen huvittavaa. Hän oli pitkä ja harteva, komea mies, jolla oli
suuri vaalea parta ja katsanto suora ja vilpitön kuin merimiehellä
ainakin — hän oli näet kulkenut paljon senpuolisilla merillä, vaikka oli
ammatiltaan oikeastaan laivanrakentaja. Grigorij Demidov oli hänen
venäläinen nimensä. Muun muassa hän otti esiin ja näytti meille
kolmimastoisen laivan piirustuksen ja selitti tarkasti ja aivan oikein
sen alapuolessa olevan mittakaavan merkitystä. Yläporstuassa oli
paraikaa tekeillä suurenko vene. Usmanalaiset muuten ylimalkaan
näkyvät laivanrakennustöissä olevan tunnettuja Vienanmeren

80. länsirannalla; niinpä esim. Kieretissä, 20 penik. pohjoiseen Kemistä,
kuulimme sikäläisten laivojen olevan usmanalaisten tekemiä.
Sittenkuin emäntä useamman kerran oli käynyt aviopuolisoansa
takinhelmasta nykäisemässä, jätti hän viimein hyvästi ja me
heittäysimme pitkäksemme.
Ensi tehtävämme jalkeille päästyä seuraavana aamuna oli käydä
katsomassa sitä koskea, Usmaa, josta kylä oli nimensä saanut. Siltä
paikalta, johon illalla olimme maihin tulleet, tekee joki mutkan
etelään päin, ja siinä on lyhyellä matkalla kaksi kovaa koskea,
Vuotjas ja Usma, jonka jälkimmäisen alla kylä on vajaan virstan
päässä. Maitse olisi koskelle ollut vähän pitempi matka, siksi
päätimme kulkea veneellä suoraan; isäntä ja emäntä lähtivät
saattajiksi. Koskesta näkyvät kylään ainoastaan alimmat aallot ja se
sakea usma eli höyry, joka kuohuista nousee, — korkea kallioranta
estää enempää näkymästä; pauhu niin ikään heikennettynä kuuluu
kylään. Äkkiä olimme ennättäneet kosken alle, jossa oli pari myllyä,
ja aloimme nousta pitkin jyrkkää kalliorantaa ylös kosken niskaan,
aina väliin seisahtuen katsomaan alaspäin. Ja katselemista Usma
kyllä ansaitseekin. Ken on nähnyt Imatran, voipi mielessään
muodostaa kuvan Usmasta. Samoin kuin Imatrassa ahdistuu
tämänkin niskassa valtavan joen vesi kallioiden väliin kuurnaan eli
ränniin, joka on vain noin 25 syltä leveä, ja siitä syöksyvät vedet alas
noin 1/2 virstaa "huimaavalla vauhdilla" niinkuin Imatrassa. Koko
koskessa ei näe sinistä paikkaa: kaikki on valkeaa vaahtoa,
kellertävää kuohua. Kauhea on se jyske, joka syntyy veden
virtaamisesta pitkin epätasaista louhikkopohjaa; kosken pauhu on
niin kova, että ainoastaan korvaan huutamalla voipi jonkun sanan
toiselle sanoa. Alapuoli koskea on yhtä ainoaa räiskettä ja
vesipärskyä, joka ilmassa ohenee siksi usmaksi, mikä koskelle on
nimen antanut. Usman koski ei kauneudessa kuitenkaan vedä

81. vertoja Imatralle, joskin se veden paljouden ja putouksen jyrkkyyden
puolesta ehkä on sen vertainen. Imatran ura on yhtä kapea, jollei
kapeampi, alhaalla kuin niskassa, joten sen virta lopussa on yksi
ainoa suunnaton aalto rannasta rantaan; mutta Usma laajenee
keskikohdaltaan alaspäin jotenkin leveäksi; joten sen sekä kauneus
että voima vähenee. Putouksen suuruutta en osaa tarkkaan
ilmoittaa, mutta 8-9 syltä en luule liiaksi — Imatran on runsaasti 10.
Kosken pääsuunta on luoteesta kaakkoon.
Pohjoisella, kylänpuolisella rannalla oli useita "saboroita" eli patoja
lohenpyyntiä varten. Niiden rakentaminen on mahdollinen sen
vuoksi, että koskessa on pieniä, pystyjä kallioluotoja, joihin
mantereelta miesvoimalla työnnetty hirsi eli palkki saatetaan
kiinnittää. Tusinamäärä miehiä ja vaimoja olikin tämmöisessä työssä
meidän käydessämme koskella. Ihan kosken niskassa on myöskin
pieni luoto, jonka molemmin puolin virta kahtena, noin 10-12 sylen
levyisenä haarana kulkee. Niskalta pohjaan päin joki muodostaa
sievän lahden eli poukaman, ja samanlainen lahti on kosken alla.
Eräs siellä moniaita vuosia takaperin kulkenut oululainen
sahanomistaja kehuu paikkaa verrattoman hyväksi sahan paikaksi.
Koskelta palattuamme emme kauan enää viipyneet kylässä, vaan
laittauduimme matkalle viime taipaleelle Kemiin. Ennenkuin siitä
lähden kertomaan, olkoon vielä kylästä muutama sana mainittu.
Kemijoen pohjoisranta Usman alla on jokseenkin korkea, mutta
sen korkeus ei niin pistä silmään sen takia, että se keskellä
vietettänsä muodostaa moniaita kymmeniä syliä leveän penkereen.
Tälle penkereelle on kylä tuskin 1/2 virstan pituudelle rakennettu,
kahden puolen kaduntapaista tietä. Kun lähenee kylää pohjan tai
luoteen puolelta pitkin kyläläisten laihannäköisiä peltotilkkuja, ei

82. asunnoita erota, ennenkuin ne ovat melkein jalkain juuressa.
Maisemat näillä tienoin ovat epäilemättä hyvin kauniit, sillä vaikka
eilisiltana tullessamme oma kehno tilamme ei juuri yllyttänyt luonnon
kauneutta ihailemaan, muistan että kaukana etelän puolella näkyi
useita kukkuloita, joista täytyi Mänteläisen vaaran nimeä kysyä; se
saattoi olla 2-3 penikulman päässä. Kun laskeusimme alas kylään,
havaitsimme koko joukon veneitä aina kaksittain kulkevan alas
virtaa; se oli eräänlaista lohenpyyntiä, jota täällä myöskin
harjoitetaan ja jota sanotaan "vatomiseksi". Vata on nuotantapainen
pyydys, jonka toinen pää on toisessa, toinen toisessa veneessä ja
jota soudetaan alaspäin virtaa. Usmanalaiset pyytävät suurin määrin
tätä lohta — eli "somgaa", joksi sitä myös nimittävät — ja vievät sitä
Venäjälle (enimmästi Sunkuun ja sieltä Pietariin). Lohenpyynti on
kylän pääelinkeinoja.
Usmana, jossa lasketaan olevan 90-100 taloa, on viimeinen
karjalainen (eli suomalainen) kylä itäänpäin mennessä.[8] Kemin
kaupunki — eli "linna", niinkuin usmanalaiset viron mukaan sanovat
— on nimittäin venäläinen. Puhekieli on kylässä suomi, mutta
luulenpa, että kaikki aikuiset ihmiset, sekä miehet että naiset,
myöskin osaavat venäjää. En kuitenkaan takaa, että oululainen
täydellisesti usmanalaisen puheet ymmärtäisi, sillä ensiksi heidän
kielensä on karjalan syvempää murretta ja toiseksi siihen on lainattu
paljon venäläisiä sanoja, samoin kuin meidän länsirajalla ruotsalaisia.
Esimerkiksi lauseen: "ei muukali matata", jonka isäntämme kerran
sanoi, hoksasin vasta vähän mietittyäni merkitsevän "ei muualta
matkata" (eli kuljeta). "Näkyen eivät polta, vaan peitossa" — varkain
tupakkaa polttavista puhuttaessa — ymmärtää kuitenkin jokainen
heti, vaikka lausemuoto on vähän outo; niin ikään "aivin" = aivan,
"meän", "teän" = meidän, teidän. "Pröstoi" = huono, "hot" = vaikka,
"ladno" = hyvä, kuului myötäänsä. Mutta että jokainen

83. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com