Meinongian Issues In Contemporary Italian Philosophy Alfred Schramm Editor

Meinongian Issues In Contemporary Italian Philosophy Alfred Schramm Editor
Meinongian Issues In Contemporary Italian Philosophy Alfred Schramm Editor
Meinongian Issues In Contemporary Italian Philosophy Alfred Schramm Editor

1. Meinongian Issues In Contemporary Italian
Philosophy Alfred Schramm Editor download
https://ebookbell.com/product/meinongian-issues-in-contemporary-
italian-philosophy-alfred-schramm-editor-50930030
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Meinongian Issues In Contemporary Italian Philosophy 1st Edition
Alfred Schramm
https://ebookbell.com/product/meinongian-issues-in-contemporary-
italian-philosophy-1st-edition-alfred-schramm-42449196
God Existence And Fictional Objects The Case For Meinongian Theism
Johnmark L Miravalle
https://ebookbell.com/product/god-existence-and-fictional-objects-the-
case-for-meinongian-theism-johnmark-l-miravalle-50226580
Existence Fiction Assumption Meinongian Themes And The History Of
Austrian Philosophy Mauro Antonelli Editor Marian David Editor
https://ebookbell.com/product/existence-fiction-assumption-meinongian-
themes-and-the-history-of-austrian-philosophy-mauro-antonelli-editor-
marian-david-editor-50930044

3. MEINONG STUDIES / MEINONG STUDIEN
Volume 3

4. Edited by / herausgegeben von

Forschungsstelle und
Dokumentationszentrum für österreichische
Philosophie

unter der Leitung von Alfred Schramm


Vol. 3

Editorial Board

Liliana Albertazzi
Mauro Antonelli
Ermanno Bencivenga
Johannes Brandl
Arkadiusz Chrudzimski
Evelyn Dölling
Kit Fine
Jaakko Hintikka
Herbert Hochberg
Dale Jacquette
Wolfgang Künne
Winfried Löffler
Johann Christian Marek
Kevin Mulligan
Roberto Poli
Matjaz Potrc
Venanzio Raspa
Maria Reicher
Robin Rollinger
Edmund Runggaldier
Seppo Sajama
Peter Simons
Barry Smith
Erwin Tegtmeier


Editorial office
Dr. Jutta Valent

5. Forschungsstelle und Dokumentationszentrum
für österreichische Philosophie
Alfred Schramm (Ed.)

Meinong Studies
Meinong Studien

Volume 3

6. Bibliographic information published by Deutsche Nationalbibliothek
The Deutsche Nastionalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliographie;
detailed bibliographic data is available in the Internet at http://dnb.ddb.de



North and South America by
Transaction Books
Rutgers University
Piscataway, NJ 08854-8042
[email protected]


United Kingdom, Ireland, Iceland, Turkey, Malta, Portugal by
Gazelle Books Services Limited
White Cross Mills
Hightown
LANCASTER, LA1 4XS
[email protected]




Livraison pour la France et la Belgique:
Librairie Philosophique J.Vrin
6, place de la Sorbonne ; F-75005 PARIS
Tel. [phone] ; Fax [phone]
www.vrin.fr



2009 ontos verlag
P.O. Box 15 41, D-63133 Heusenstamm
www.ontosverlag.com

ISBN 13: 978-3-86838-043-9

2009

No part of this book may be reproduced, stored in retrieval systems or transmitted
in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, microfilming, recording or otherwise
without written permission from the Publisher, with the exception of any material supplied specifically for the
purpose of being entered and executed on a computer system, for exclusive use of the purchaser of the work


Printed on acid-free paper
This hardcover binding meets the International Library standard

Printed in Germany
by buch bücher dd ag

7. Contents / Inhalt


CARLO IERNA
Relations in the early works of Meinong and Husserl
7

L
AURA MARI
Frege contra Meinong: a new possible outlook 37

V
INCENZO FANO
A Meinongian Solution of McTaggart’s Paradox
73

M
ATJAŽ POTRČ and VOJKO STRAHOVNIK
Meinongian Theory of Moral Judgments 93

M
AURO ANTONELLI, MARINA MANOTTA
Meinongs und Benussis Phänomenologie der Wahrnehmung 123

T
ANJA PIHLAR
Der Begriff der Psychologie beim späten Weber
175

Í
NGRID VENDRELL FERRAN
Meinongs Philosophie der Gefühle und ihr Einfluss
auf die Grazer Schule 199

U
LF HÖFER
Defekte Gegenstände und andere Aspekte der Ontologie Meinongs 241

9. RELATIONS IN THE EARLY WORKS OF
MEINONG AND HUSSERL
Carlo Ierna


Summary
Both Alexius Meinong and Edmund Husserl wrote about relations in their
early works, in periods in which they were still influenced by Franz Brentano.
However, besides the split between Brentano and Meinong, the latter also ac-
cused Husserl of plagiarism with respect to the theory of relations. Examining
Meinong’s and Husserl’s early works and the Brentanist framework they were
written in, we will try to assess their similarities and differences. As they
shared other sources besides Brentano, we will consider very carefully whether
we should speak at all of influence or plagiarism. Despite Meinong’s accusa-
tions it seems that both he and Husserl took over some elements from Brentano
and, partially through him, from John Stuart Mill, who appears to be the most
probable source on relations.
Alexius Meinong and Edmund Husserl probably are the two most re-
nowned and influential pupils of Franz Brentano. Both also had a quite
complex relationship with their teacher and chose novel and separate
paths in philosophy.
1
Nevertheless, as Husserl later remarks, they were
very much like “zwei Reisende in einem und demselben dunklen Welt-
teil”
2
both describing their findings in their own terminology. For Husserl,
one of these “dark regions”, both difficult and untrodden, is the theory of
relations.
3
Relations were of fundamental importance in the School of



1
For a good overview see Rollinger (2005) and Rollinger (2004).
2
Husserl (1984, p. 444). See also Rollinger (1999, pp. 207 f.).
3
„dieses sehr dunkle Capitel der beschreibenden Psychologie”. Husserl (1891,
pp. 70). Republished in Husserl (1970). English translation in Husserl (2003).

10. 8 CARLO IERNA


Brentano both for the correct understanding of intentionality and for the
theory of judgements, with respect to the admissibility of relational, i.e.
irreducibly categorical, judgements.
4
Both Meinong and Husserl wrote
about this in their early works: Meinong in his Hume Studien II: Zur Re-
lationstheorie
5
and Husserl in his Habilitationsschrift Über den Begriff
der Zahl.
6
It is clear that Meinong exerted an influence on Husserl in this
respect,
7
despite the Brentanist “orthodoxy” of the young Husserl.
8
When
Brentano distanced himself from his former pupil Meinong, Husserl ap-
parently followed suit. Therefore, when discussing this influence, we will
have to address the complex relationship between Brentano, Meinong and
Husserl, owing to various accusations of plagiarism. The rift between
Brentano and Meinong was partially due to allegations that the latter had
taken over material from the former’s lectures without reference. Mei-
nong, in turn, accused Husserl quite explicitly of plagiarism in a letter and
later Husserl resented Meinong for apparently taking over themes from
his work.
9
As Meinong and Husserl shared other sources besides Bren-
tano, we will have to consider very carefully whether we should speak of
influence, even plagiarism, or rather say that great minds think alike.




References are always to the original edition, henceforth quoted as PA.
4 Consider Husserl’s observations in Ms. K I 32/18a: “Die Anerkennung oder
Verwerfung eines Verhältnisses nennen wir ein kategorisches Urteil. Besser
wäre danach der Name Verhältnissurteil.” On judgements, also see Ierna (2008).
5
Meinong (1882). Republished in Meinong (1971). In Husserl’s library, con-
served at the Husserl-Archives Leuven, Meinongs Hume Studien I and Hume
Studien II are bound together in a single volume, with Signature BQ 309.
6
Husserl (1887). Republished in Husserl (1970, pp. 289 f.). English translation in
Husserl (2003). henceforth quoted as ÜBZ.
7
For a comparison of Husserl’s and Meinong’s theories in other respects, see e.g.
Rollinger (1993), Rollinger (1999, pp. 155-208), Schermann (1972) and Lin-
denfeld (1980, Ch. X).
8
“Prior to 1894 Husserl was without a doubt a whole-hearted disciple of Bren-
tano. [...] one cannot emphasize enough what a thoroughly orthodox Brentanist
he was.” Rollinger (1999, p. 7).
9
We will not treat this last point extensively. On this matter see e.g. Rollinger
(1999, pp. 186 f.).

11. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 9


1. Relations in the School of Brentano
Like so many other topics and debates in the School of Brentano, also the
theory of relations starts with Brentano’s account of intentionality in his
Psychologie vom empirischen Standpunkte:
Jedes psychische Phänomen ist durch das charakterisirt, was die
Scholastiker des Mittelalters die intentionale (auch wohl mentale) I-
nexistenz eines Gegenstandes genannt haben, und was wir, obwohl
mit nicht ganz unzweideutigen Ausdrücken, die Beziehung auf einen
Inhalt, die Richtung auf ein Objekt (worunter hier nicht eine Realität
zu verstehen ist), oder die immanente Gegenständlichkeit nennen
würden. Jedes enthält etwas als Objekt in sich, obwohl nicht jedes in
gleicher Weise. In der Vorstellung ist etwas vorgestellt, in dem
Urtheile ist etwas anerkannt oder verworfen, in der Liebe geleibt, in
dem Hasse gehasst, in dem begehren begehrt u.s.w.
Diese intentionale Inexistenz ist den psychischen Phänomenen aus-
schliesslich eigenthümlich. Kein physisches Phänomen zeigt etwas
Aehnliches. Und somit können wir die psychischen Phänomene defi-
niren, indem wir sagen, sie seien solche Phänomene, welche intentio-
nal einen Gegenstand in sich enthalten.
10

Intentionality and intentional inexistence turned out to be quite complex
concepts that have brought about many misunderstandings and misinter-
pretations among Brentano’s students as well as among later scholars.
Such a central concept as that of intentional inexistence was and is often
subjected to very different interpretations. While some think that the ‘in-’
of ‘in-existence’ is to be read as locative, rather than negative, and hence
that “an intended object [...] exists in or has “in-existence,” existing not
externally but in the psychological state”
11
, others insist that “it does not
signify existence, non-existence [...] or any peculiar kind of existence or



10
Brentano (1874, p. 115-116). Translated in Brentano (1995, p. 88-89). Hence-
forth quoted as PES.
11
Jacquette (2004a, p. 102).

12. 10 CARLO IERNA


reality”.
12
This shows that this important topic is still in need of research,
discussion and, perhaps most of all, publication of primary sources.
13

Let us see then if we can clarify this further by appealing directly to
Brentano’s lectures:
Nemen wir die innere Wahrnehmung, sie zeigt uns z.B. Vorstellungen
- das ist etwas Reales; Urteil, Liebe und Haß - alles real. Aber diese
sind nicht ohne Korrelate: kein Vorstellen ohne Vorgestelltes, kein
Urteilen ohne Geurteiltes. Ja, diese Korrelate sind dasjenige, was ei-
gentlich direkt betrachtet wird bei der inneren Wahrnehmung, wäh-
rend das Vorstellen, Urteilen etc., also das Reale, indirekt betrachtet
wird. Wenn wir die beiden Korrelate des Größeren und Kleineren, Va-
ter und Sohn nehmen, so kann ich das eine nicht ohne das andere vor-
stellen. So geht es bei der inneren Wahrnehmung. Das Vorgestellte
wird “in recto”, das Vorstellen “in obliquo” vorgestellt.
14

The fundamental mental phenomenon for Brentano was the presentation
(Vorstellung).
15
Judgements and phenomena of love and hate all contain
presentations in them and therefore depend on them. In a judgement I
would have a presentation of an object or quality whose existence I would
affirm or deny. In a presentation I am directly concerned with the pre-
sented, but only indirectly with the presenting activity. The primary phe-
nomenon is the presented object as presented in internal perception, while
the presenting activity is secondary. These are inextricably bound to-
gether: one cannot be thought without the other. Why is this relevant for



12
Margolis (2004, p. 138).
13
Some steps in this direction have been taken in recent years by Arkadiusz
Chrudzimski, by taking into account some fundamental, but hitherto unpub-
lished, manuscripts. Consider e.g. Chrudzimski (2001); Chrudzimski
(2002); Chrudzimski (2004).
14
Ms. Y 2, pp. 104 f. This manuscript contains notes from the lectures “Die ele-
mentare Logik und die in ihr nötigen Reformen von Dr. Franz Brentano, Wien,
Wintersemester 1884/85 Buch I.” Ms Y 3 is “Buch 2”. I would like to thank the
director of the Husserl-Archives Leuven, Prof. Ullrich Melle, for the generously
conceded permission to quote from these lecture notes and Husserl’s unpub-
lished manuscripts.
15
See also Brentano (1874, p. 104 & 126).

13. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 11


the topic of relations? Well, “intentional in-existence”, the intentional ref-
erence or direction, is a relation,
16
and, as we have seen, the most funda-
mental one. This comes especially to the fore when we compare Bren-
tano’s passage in the PES with the slightly changed version he gave in his
logic lectures, as reported by Chrudzimski:
Was bezeichnen die Namen? Der Name bezeichnet [i] in gewisser
Weise den Inhalt einer Vorstellung als solche[n], den immanenten
Gegenstand; [ii] in gewisser Weise das, was durch Inhalt einer Vor-
stellung vorgestellt wird. Das Erste ist die Bedeutung des Namens.
Das Zweite ist das, was der Name nennt. Von dem sagen wir, es
komme der Name ihm zu. Es ist das, was, wenn es existiert, äußerer
Gegenstand der Vorstellung ist. Man nennt unter Vermittlung der Be-
deutung.
17

Brentano here clarifies that the immanent object is the meaning, the ex-
ternal object that which is meant. The intentional relation to the external
object is hence mediated by the immanent object. The immanent, inten-
tional object is clearly defined as the content or meaning and is sharply
separated from the external object, of which Brentano explicitly says that
it may or may not exist.
18
Other notes from Brentano’s lectures confirm
this position:
Alles, was wir so evident innerlich erfahren, zeigt eine Beziehung zu
einem immanenten Objekt. Ich erfasse in mir ein Vorstellen; dies ist
nicht ohne ein Vorgestelltes, das ist: ohne ein immanentes Objekt da,
sei dies nun draußen vorhanden oder nicht.
19




16
See also Chrudzimski (2005, p. 31), Chrudzimski (2001, pp. 20 f.), and
Chrudzimski (2007, p. 10).
17
Quoted from Chrudzimski (2002, p. 186). Chrudzimski refers to “Brentano EL
80, S. 34 f.”
18
Twardowski will reformulate this thesis as “The content is presented in the act
of presentation, the object through the content”.
19
Ms. Q 10. This manuscript is conserved at the Husserl-Archives Leuven and
bears the following description on the title page: “Descriptive Psychologie. Vor-
lesungen von Professor Franz Brentano W.S. 1887/8 Wien. Abschrift des Colle-
gienheftes v. Dr. Hans Schmidkunz 1888.”

14. 12 CARLO IERNA


There is a double relation here: one to the immanent object, and one
through the immanent object to the external object, whether it exists or
not. However, we can have a proper presentation only of those objects
that can be intuitively given to us. If an object does not exist de facto (like
a centaur), cannot exist in principle (like square circles), or cannot be ex-
haustively given to us (like infinity), we also do not or cannot have a
proper presentation of it. In these cases, according to Brentano, we can
have an improper presentation. Furthermore, Brentano routinely seemed
to equate improper, indirect presentations with presentations through rela-
tions, as proceeds from Husserl’s later recollections: “Der in der
B
RENTANO’schen Schule übliche Appell an uneigentliches Vorstellen,
Vorstellen durch Relationen”.
20
As we saw from the quote of Brentano’s
logic lecture, we are related to the external object through the immanent
object, which is the content or meaning. If the external object does not
exist, we only have the relation intuitively given to us. In the intentional
relation, the subject is related to the object through the meaning. How-
ever, if the external object does not exist, one of the relata is not given. In
this case only the object’s characteristics (Merkmale) are given in the re-
lation, but without intuitive fulfilment.
In his Philosophie der Arithmetik, Husserl refers to Brentano’s theory
of proper and improper presenting, but adds that his own conception is
not the same as his teacher’s and, somewhat surprisingly, in that context
he refers to Meinong. We will now compare Meinong’s and Husserl’s
theories concerning presentations and relations to assess similarities, dif-
ferences and possible influences.

2. Comparing Meinong and Husserl
A detailed comparison of Husserl’s Habilitationsschrift with Mei-
nong’s Hume Studien II shows indeed that already at this early stage
Husserl was well acquainted with Meinong’s works, in particular with his
theory of relations. Husserl appears to use Meinongian terminology and



20
Husserl (2002, p. 296). On this matter see also Lohmar (1990, p. 180 & 191).

15. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 13


ideas in fundamental passages of his Philosophie der Arithmetik and he
even quotes Meinong, though quite indirectly, probably because of the
disagreement between Brentano and Meinong. In a letter Meinong ex-
presses his indignation about Husserl’s silent plagiarism and accuses him
that in the PA “einige Sorgfalt darauf gewendet scheint, dem Leser von
solcher Bekanntschaft [mit Meinongs Theorien] nichts zu verraten”.
21

In an earlier draft for this letter, Meinong is even more explicit about
Husserl’s alleged plagiarism:
Es betrifft das vorliegende Buch zusammen mit der darin aufgenom-
menen Habilitationsschrift, mit der ich vor nicht langer Zeit bekannt
geworden bin. Dass sich einmal wieder jemand eingehend mit Relati-
onsproblemen beschäftigte, erregte natürlich mein lebhaftes Interesse;
ebenso lebhaft aber war meine Verwunderung darüber, dass kein Le-
ser ihrer Ausführungen durch diese auch nur entfernt auf die Vermu-
tung geführt werden konnte, auch ich hätte einmal über diese Dinge
etwas veröffentlicht, dem nicht gerade aller literarische Erfolg gefehlt
hat. Pflichtmässige Bescheidenheit des Autors sollte mir nun sofort
klar machen, dass meine Arbeiten eben nicht wichtig genug gewesen
sein werden, ich bin aber nicht bescheiden genug, zu glauben, meine
“Relationstheorie” hätte nicht mehr Brauchbares enthalten als jene
Übersetzung aus J. St. Mill, die Ihnen in der Habilitationsschrift Ge-
legenheit gab, meiner zu gedenken und die Sie mit richtigem Tact nun
durch die Originalstelle ersetzt haben.
22

Indeed, as Meinong says, Husserl already refers to the Hume-Studien in
ÜBZ.
23
There, when Husserl analyses the concept of “relation”, he quotes
a footnote by John Stuart Mill in his annotated edition of his father James
Mill’s work Analysis of the Phenomena of the Human Mind and also re-
fers to Meinong’s work. However, Husserl quotes Mill in a German trans-
lation that corresponds literally with the quote in Meinong:



21
Meinong to Husserl, 19 June 1891 in Husserl (1994, Vol. I, p. 129). See also
Rollinger (1999, p. 158).
22
Meinong (1965, p. 94 f.).
23
Husserl (1887, p. 51 n.).

16. 14 CARLO IERNA


Objecte, physische oder psychische, [...] sind in Relation zu einander
vermöge eines complexen Bewusstseinszustandes, in den sie beide
eintreten, auch für den Fall, dass der complexe Zuastand in nichts
weiter bestünde, als im Denken an beide zusammen. Und sie werden
auf einander in so vielen verschiedenen Weisen bezogen, oder mit
anderen Worten sie stehen in so vielen distincten Relationen zu ein-
ander, als es specifisch verschiedene Bewusstseinszustände gibt, von
denen Beide Theile ausmachen.
24

That it was evidently taken over from Meinong is confirmed by a small
mistake by Husserl. In fact he erroneously refers to page 7 ff. when quot-
ing Mill in ÜBZ, whereas the quote originally comes from p. 10. Meinong
refers correctly to page 10 in his quotation of the passage under consid-
eration, but in a previous note he refers to “page 7 ff.” In the PA Husserl
will correct this by directly quoting the English original and correctly re-
ferring to page 10 (and without mentioning Meinong anymore). The small
mistake in ÜBZ confirms that the translation of Mill’s quote is directly
copied from Meinong and rules out the possibility that they would both
refer to a common source. While translations of J.S. Mill’s works were
available at the time, this was not the case with the works of his father.
Besides this there are no further direct references to Meinong in the
ÜBZ. Indirectly, however, Husserl apparently employs Meinongian ideas
and terminology in ÜBZ as well as in the PA.
25
Moreover, quite probably
John Stuart Mill served as an important source for both of them. Besides
Meinong’s and Husserl’s own interest in the British empiricists, also
Brentano was quite appreciative about Mill’s work and often referred to
him in his lectures.
26
Brentano might be credited on a par with Gomperz
and Mach for spreading British empiricism in Austrian and German phi-
losophy at the time.
27
The entire School of Brentano felt the influence of



24
Meinong (1882, p. 610).
25
See e.g. Rollinger (1999, p. 160).
26
E.g repeatedly in Ms. Y 2, especially to Mill’s logic. Also Stumpf often quotes
both James and John Stuart Mill in his lectures on Logic (Q 14) and Psychology
(Q 11/I, Q 11/2), which have significantly influenced Husserl’s early works.
27
Smith (1994, p. 16).

17. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 15


the British empiricists, Brentano himself first and foremost, and among
them most prominently of John Stuart Mill.
28

So indeed we can raise considerable doubts over the allegation of
plagiarism. As both Meinong and Husserl profited from Brentano’s lec-
tures and both seem to use many common sources, it is very dubious
whether it is appropriate to speak of “plagiarism” here. Certainly Mei-
nong felt persecuted by the more orthodox members of the Brentano
school after his falling out with the master. The main reason for the rift
between Meinong and Brentano indeed concerned the topic of relations
quite directly. Where Brentano’s proposed reform of elementary logic
would acknowledge only existential judgements, reformulating categorial,
i.e. relational judgements into double judgements, Meinong opposed this
move. Indeed, Alois Höfler, a pupil of both of them, had written a book
on logic (co-authored with Meinong) that was to serve as the basic text-
book in schools, containing an account of relational judgements alongside
existential ones.
29
However, Anton Marty, as an orthodox Brentanist and
one of the major figures backing the theory of double judgements, wrote a
negative review about it for the Austrian ministry of education.
30
This ob-
viously angered Meinong, prompting him to suspect Brentano and his
students of conspiring against him, since Marty (and hence indirectly also
Brentano) accused him, on the one hand, of having used material from
Brentano’s lectures without reference, and, on the other hand, of “desert-
ing the correct doctrine”.
31
Indeed, if we look at Meinong and Höflers
treatment of the distinction between act, content and object it is quite
similar to that of Brentano’s lectures.
32

On the other hand, we should remember that Husserl at the time, al-
though already considered a “new star”,
33
was still a small fish compared



28
See especially Baumgartner (1989).
29
Höfler and Meinong (1890), esp. pp. 99, 103 f.
30
See Rollinger (1999, pp. 156-157).
31
See Lindenfeld (1980, p. 66).
32
Consider Höfler and Meinong (1890, p. 7).
33
See Fabian (1986, p. 17), in letter from Ehrenfels to Meinong of 26 - 2 - 1886:
“einen neuen Stern auf dem philosophischen Himmel, genannt Dr. Husserl”.

18. 16 CARLO IERNA


to e.g. Carl Stumpf or Anton Marty. So even taking into account the pos-
sible “paranoia” of Meinong who was afraid of a damnatio memoriae, it
is strange that an established professor,
34
well on his way of founding his
own school,
35
should be so outraged at a newly ordained Privatdozent.
However, at the publication of Husserl’s Philosophie der Arithmetik in
1891 the break with Brentano was still quite recent and painful for Mei-
nong. Seeing that Husserl, when introducing the distinction between
proper and improper presentations in the PA, implied that Meinong him-
self had only copied his ideas from their teacher Brentano must have been
the cause of the initial retort that it was instead Husserl who copied from
Meinong. As this “did not - did too” discussion would not lead anywhere,
Meinong wisely rewrote his letter, watering down his accusations.
36

Likewise we will now abandon this sterile path and focus more on the
content and consequences. Indeed we should ask ourselves “whether this
familiarity” that Husserl had with Meinong’s works “involves an actual
influence”
37
as Husserl rather disagrees with Meinong’s position and then
again perceives Meinong’s theories in “Zur Psychologie der Komplex-
ionen und Relationen” to be “against Philosophie der Arithmetik”.
38

At the time, and really up to and including the first edition of the Lo-
gische Untersuchungen, Husserl was still operating within a Brentanian
framework. While criticizing some particular aspects of his masters works
and moving beyond them, in the Logische Untersuchungen he was still so
much entrenched in Brentanism to prompt accusations from Cornelius in
1906 that “H
USSERL nimmt [...] gelegentlich Begriffe und behauptungen
der B
RENTANOschen Psychologie ohne vorgängige Prüfung unter seine
Voraussetzungen auf”.
39
Meinong’s potential influence on Husserl is not
so straightforward.



34
Meinong was at Graz since 1882 and was promoted to professor ordinarius in
1889.
35
For an overview, see Albertazzi et al. (2001).
36
See Husserl (1994, Vol. I, p. 129).
37
Rollinger (1999, p. 160).
38
Meinong (1891, p. 257). Marginal note by Husserl in his own copy, catalogued
as SQ 95.
39
Cornelius (1906, p. 408). See Rollinger (1991, p. 46).

19. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 17


Let us now look at Husserl’s treatment of improper, indirect presenta-
tions and relations in his PA to understand whether and in how far Mei-
nong influenced him in this respect.

3. Relations
Husserl defines symbolic presentations in the following way:
Eine symbolische oder uneigentliche Vorstellung ist, wie schon der
Name besagt, eine Vorstellung durch Zeichen. Ist uns ein Inhalt nicht
direct gegeben als das, was er ist, sondern nur indirect durch Zeichen,
die ihn eindeutig charakterisieren, dann haben wir von ihm, statt ei-
ner eigentlichen, eine symbolische Vorstellung.
40

If some content
41
cannot be given to us directly and intuitively, but only
indirectly through signs or univocal descriptions, we cannot have a proper
presentation of it. While this may sound very Brentanian, in a footnote
Husserl explicitly tells the reader that his definition is not the same as that
of Brentano,
42
while profusely thanking him for “das tiefere Verständniss
der eminenten Bedeutung des uneigentlichen Vorstellens”
43
and the
awareness of the importance of the difference between proper and im-
proper presenting. In the same footnote, Husserl also refers to Meinong’s
Hume-Studien II, indicating that some of the changes with respect to
Brentano’s position might have come from his reading of Meinong’s
works.



40
Husserl (1891, p. 215). Italics in the original spaced.
41
In this case Husserl uses “content” as meaning “the object as given”, i.e. the
content of our intuition, and not as external object. Likewise, in his early works,
Meinong uses “content” (of a concept) as synonym for “immanent object”. See
Rollinger (1993, p. 36).
42
According to Schuhmann (2004, p. 277) “Husserl adds to their definition [of
symbolic presentations] a requirement that is not in Brentano or Stumpf: signs
must not only characterize that which they stand for, they must moreover do so
‘in an unambiguous way’.”
43
Husserl (1891, p. 215 n.).

20. 18 CARLO IERNA


The crucial element is the distinction of physical and psychical relations
based on the characteristic of intentional inexistence. Husserl does not use
this typical property of the psychical only to distinguish physical from
psychical phenomena, but also in the context of the theory of relations to
characterise physical (primary) and psychical (secondary) relations.
Das Merkmal der intentionalen Inexistenz, welches bei B
RENTANO als
das erste und durchgreifendste Trennungsmerkmal der psychischen
von den physischen Phaenomenen fungirt, [führt] auch bei der Klassi-
fication der Relationen auf eine wesentliche Scheidung.
44

Physical relations are based on properties that are directly present in the
presented objects. Psychical relations, on the contrary, connect presented
objects on the basis of properties that they gain only through the act that
is directed at them. Husserl adds a quite clear passage about this distincti-
on:
Den charakteristischen Unterschied der beiden Klassen von Relatio-
nen kann man auch dadurch kennzeichnen, daß die primären Relatio-
nen in gewissem Sinne zu dem Vorstellungsinhalte derselben Stufe
gehören wie ihre Fundamente, die psychischen jedach nicht, Indem
wir die Fundamente vorstellen, ist in dem ersteren Falle die Relation
unmittelbar mitgegeben als Moment desselben Vorstellungsinhaltes.
In dem zweiten Falle aber, dem der psychischen Relation, bedarf es
zur Vorstellung der Relation erst eines auf den beziehenden Akt re-
flektierendes Vorstellens. Der unmittelbare Inhalt der letzteren ist der
die Beziehung stiftende Akt, und erst vermittels dieses geht es auf die
Fundamente. Die bezogenen Inhalte und die Relation bilden so ge-
wissermaßen Inhalte verschiedener Stufe.
45

The same distinction can be found in Meinong, who points out a class of
relations corresponding to Husserl’s psychical relations and then another
in which the relation is present in the contents, just like in the case of the
physical or primary relations (which Husserl also called content-
relations):



44
Husserl (1891, p. 74 n.).
45
Husserl (1891, p. 74).

21. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 19


Ist die Relation das Ergebnis einer besonderen psychischen Tätigkeit,
so kommt sie den Fundamenten für sich und ohne diese Tätigkeit
nicht eigentlich zu; wenn man daher von den Fundamenten als gege-
benen ausgeht, so muss man eine solche Relation subjektiv, ideal
nennen. Verhält sich [...] das Subjekt der Relation gegenüber nur
wahrnehmend, das bereits Vorhandene konstatierend, so muss die Re-
lation den Fundamenten wirklich zukommen, da sie sonst an ihnen
nicht wahrgenommen werden könnte; eine solche Relation kann da-
her mit bezug auf gegebene Fundamente als objektiv oder real be-
zeichnet werden.
46

Husserl marks this passage in his copy with a prominent “N.B.” in the
margin and a caption “Ideal – Realrelation”. Furthermore he points out in
the margin:
Idealrelationen sind alle Vergleichungs- und Verträglichkeitsrelatio-
nen. Realrelationen sind die Relationen zwischen Inhalt und Vorstel-
lung, zwischen Relation und Relationsfundamenten, zwischen Mo-
menten einer psychischen Zusammensetzung u.dgl.
47

Thus we see that Husserl’s distinction between physical and psychical re-
lations is the same as Meinong’s distinction between real and ideal rela-
tions.
48
With real or physical relations the relation already lies within the
contents themselves and is merely noticed. With ideal or psychical rela-
tions an act is needed to establish the relation. Whether Husserl takes over
this distinction directly from Meinong or not, it is noteworthy that both
Brentano-students make it. This could point in the direction of an original
inspiration by Brentano in both cases, but this is not entirely conclusively
demonstrable in the sources at our disposition.
In any case, there are various other elements that Husserl and Mei-
nong clearly enough do in fact take over from Brentano. For instance,
they are both of the opinion that relations need not to be noticed immedi-



46
Meinong (1882, p. 720). Italics in the original spaced.
47
Meinong (1882, p. 720).
48
In an earlier version of his theory of relations, in Ms. K I 32/25b, Husserl used
the terminology of “reale Relationen” and “nicht reale Relationen”, apparently
independently from Meinong.

22. 20 CARLO IERNA


ately when the foundations are presented, e.g. one can present different
things (like red and blue), without needing to present them as being dif-
ferent. Meinong:
Soll zwischen zwei gegenwärtigen Inhalten eine reine Relation er-
kannt werden, so ist jene eigenthümliche auf diese Inhalte gerichtete
Thätigkeit erforderlich, welche ich eben nicht anders als mit dem
Ausdruck ‘in Relation setzen’ bezeichnen kann.
49

Note that this does not contradict what has been said above with respect
to real and ideal relations: in the case of ideal relations a psychical activ-
ity establishes the relation. Here, on the contrary, it is only said that an
activity would be necessary to notice the relation. Likewise Husserl wri-
tes:
Es ist wichtig, dass man auseinanderhalte: “zwei verschiedene Inhal-
ten bemerken” und: “zwei Inhalte als von einander Verschiedene be-
merken”. [...] Nur dies ist richtig: wo eine Mehrheit von Gegenstän-
den wahrgenommen wird, da sind wir stets berechtigt, auf Grund der
einzelnen Inhalte evidente Urtheile zu fällen, welche besagen, dass
ein jeder der Inhalte von jedem anderen verschieden sei; aber unrich-
tig ist es, dass wir diese Urtheile fällen müssen.
50

In this passage Husserl expresses the same idea as Meinong. Relations
(such as difference) are not imposed on us, but are to be noticed within a
separate act. Thus, when one presents red and blue, their being different is
not necessarily automatically presented too. The relation is founded on
the contents, but must be noticed for itself in a separate act. This act does
not establish the relation, but only brings to the foreground what already
lies within the contents. Brentano himself gives perhaps the clearest ac-
count:



49
Meinong (1882, p. 165). Also this passage is marked “N.B.” in Husserl’s copy.
Pure relations are those, that depend only on the nature of the contents, without
any experience being required. Cf. Meinong (1882, p. 163).
50
Husserl (1887, p. 44). Italics in the original spaced, quotation marks added for
clarity.

23. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 21


Der Unterschied von Rot und Blau ist gewiß eine Relation, aber
selbst wenn wir beide vorstellen, sind Rot und Blau selbst, jedes von
ihnen, keine Relativa, sondern etwas Absolutes, was der Relation als
Fundament zugrunde liegt.
51

Red and blue are not relativa, but something absolute: in order to think of
red, I do not need to think also of blue or of its difference from blue. This
implies that the distinction belongs to the foundations, the absolute con-
tents. The relation lies within them, but must be brought to the foreground
in a separate act to be noticed in itself.

4. Direct & Indirect presentations
In the very same footnote, in which Husserl thanks Brentano for the dis-
tinction between proper and improper presentations, he also refers to a
passage of Meinong’s Hume Studien II (p. 86-88 of his copy, p. 656-658
of the original edition). In this passage Meinong defines indirect presenta-
tions through relative determinations and attributes, saying that: “ihre
Function zunächst darin besteht, ein vorher nicht gekanntes Attribut [...]
mehr oder weniger genau zu determiniren”.
52

This distinction between direct and indirect presentations is the same
as the one between proper and improper presentations (directly and indi-
rectly given contents) made by Brentano and Husserl. Husserl gives an
example of this, by distinguishing the direct, intuitive presentation of a
house from its description in someone’s directions (“The house on the
corner of such and such streets and street sides”).
53
If we follow the direc-
tions (which are a symbolic presentation), we can observe the house di-
rectly (which is a proper presentation). The directions are “relative deter-
minations”: which house is meant is determined through an indication of
its relation to two streets, revealing the “previously unknown attribute”,
i.e. its location.



51
Brentano in Ms. Y 2, p. 49.
52
Meinong (1882, p. 657).
53
Husserl (1891, p. 215).

24. 22 CARLO IERNA


Meinong defines direct and indirect presentations through relative da-
ta: “Gesetzt, Jemand will einen Menschen x beschreiben, mit dem er ver-
kehrt hat, so sagt er etwa: er ist so gross wie ich, hat kastanienbraunes
Haar u.s.f.”
54
Descriptions like “as tall as …” and “the same colour as …”
are relative data. An attribute of the person x is determined through the
(equality-) relation of hair-colour to chestnut-colour. Meinong points out:
Jedes relative Datum dieser Art kann daher auch als eine Weise cha-
rakterisirt werden, Attribute indirect vorzustellen, während im Gegen-
satze dazu ein Attribut, das als Inhalt einer Empfindung oder eines
Phantasmas absolut gegeben ist, als direct vorgestellt zu bezeichnen
sein wird.
55

Husserl speaks of indirectly presenting through signs, Meinong of indi-
rectly presenting through relations, but what they mean, is the same. Be-
tween sign and signified there always is a relation (the sign-relation, or
meaning), and each relation can always be expressed through (linguistic)
signs.
56
As we saw in the discussion of Brentano’s theories, intentionality
is the relation of subject to object through meaning. We use the immanent
object to aim at the external object, whether it exists or not. Its attributes
are not given intuitively, but only in the relation. Husserl and Meinong
substantially agree: the attributes are given through signs and relations,
which convey the meaning in absence of the intended object.
However, when Husserl gives a brief comparison of his own distinc-
tion between primary and psychical relations and Meinong’s distinction
between real and ideal relations, he denies having been influenced by
Meinong, and points instead to Mill:
Meine Unterscheidung in der Philosophie der Arithmetik zwischen
primären Relationen (oder besser Verknüpfungen, Komplexionen)



54
Meinong (1882, p. 656).
55
Meinong (1882, p. 657). Italics in the original spaced. Husserl observes in the
margin: “Nicht bloß relative Daten: auch abstracte Merkmale, wenn sie als Be-
stimmungen dienen, sind relativ.” I would like to thank David Ulrichs for help-
ing with the interpretation of Husserl’s shorthand.
56
Compare also § 2.2 in Dölling (2005).

25. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 23


und psychischen (intentionalen) Relationen scheint Verwandtschaft
zu haben mit Meinongs Unterscheidung zwischen realen und idealen
Relationen (und Komplexionen). Zunächst bemerke ich, dass ich in
der genannten Jugendschrift das Wort Relation im Sinn Mill’s nehme
und demgemäß mit Komplexion identifiziere. Wo immer ein Be-
wusstseinszustand vorhanden ist, an dem zwei Inhalte beteiligt sind,
heißen sie in Relation stehende. Und diesen Bewusstseinszustand
selbst nenne ich dort (wenig passend) Relation, und erkläre ausdrück-
lich, dass er nicht bloß als ein intentionales Erlebnis, als ein Akt zu
fassen sei, sondern als gleichwertig mit Phänomen überhaupt. Zwei
Inhalte sind in Relation, zwei Inhalte sind Teil eines Phänomens, sagt
also dasselbe. Schließlich ist aber nicht einzusehen, warum es nicht
heißt, zwei Teile eines Ganzen heißen in Relation stehende, und es
gibt soviel Relationen, als es Arten von Ganzen gibt.
[...]
Gegenwärtig würde ich natürlich zwischen Komplexion und Relation
unterscheiden.
57

Husserl indicates that he takes “relation” in the sense of Mill,
58
but we
have seen above that he actually takes the translation of the quote he uses
in his Habilitationsschrift from Meinong. In the PA he will quote J.S.
Mill’s note to James Mill’s work from the original English edition:

Any objects, whether physical or mental, are related, or are in a rela-
tion, to one another, in virtue of any complex state of consciousness into
which they both enter; even if it be a no more complex state of con-
sciousness than that of merely thinking of them together. And they are re-
lated to each other in as many different ways, or in other words, they
stand in as many distinct relations to one another, as there are specifically
distinct states of consciousness of which they both form parts.
59




57
Ms. K I 19/16a-16b. In Ms. K I 32/6a Husserl remarks: “was Mill Fundament
der Relation nennt, das ist nichts als die Relation selbst. Was er aber Relation
nennt, das ist das relative Attribut”. I would like to thank Thomas Vongehr for
his help with the transcription of Husserl’s shorthand.
58
This is again confirmed in Husserl (2002), p. 416, where Husserl speaks of
“[die] von Mill übernommene Terminologie”.
59
Note by John Stuart Mill in James Mill (1878, Vol. II, p. 10). The quoted pas-

26. 24 CARLO IERNA


This is the view that Husserl apparently subscribes to in 1891 in the
PA and already held in 1887 in the ÜBZ. According to Husserl the quote
from Mill constitutes a “comprehensible and satisfactory answer” to the
question of what would be the meaning of “relation”.

Meinong seems also at least partially to agree with Mill.
60
Indeed, just be-
fore the quoted definition from Mill, Meinong remarks:
Die Ausführungen über Relationen, die Mill als Anmerkung zu seines
Vaters ‘Analysis’ mittheilt [...] wesentlich befiriedigender erscheinen.
Sie enthalten auch eine Bestimmung, deren Anwendung auf alle Rela-
tionsfälle nichts im Wege steht.
61

Though with some critical nuances, Meinong agrees with Mill that this is
at least a presupposition for establishing or noticing a relation. While not
taking his definition over “lock, stock and barrel” as Husserl seems to do,
Meinong does proceed from Mill’s definition to refine and perfect his
own. Meinong’s main point of critique is that Mill’s definition is too
broad and not precise enough. Later on, though, Meinong had to expand
his definition of relation and came very close again to Mill’s position. A
fact that did not go unnoticed by Husserl, who in an annotation to Mei-
nong’s Beiträge zur Theorie der Psychischen Analyse observes that “Mei-
nong [ist] vom Millschen relationsbegriff nicht weit und von dem Stand-
punkt, den ich in der Philosophie der Arithmetik vertrete”.
62

However, distancing himself from Meinong, Husserl later remarks in
his “Personal Annotations”:
Leider habe ich kein Urteil mehr, in welchem Maße mich Meinongs
Relationstheorie beeinflußte. Gelesen habe ich in ihr schon in den
Jahren um 90. Doch erst die Korrespondenz mit Meinong 1891 führte
zu enem gründlicheren Studium. Es ist mir aber schwer anzunehmen,



sage is set off by pointed brackets in Husserl’s copy (signature BA 1184/2).
60
See Rollinger (1999, p. 171).
61
Meinong (1882, p. 610).
62
See Rollinger (1999, p. 170).

27. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 25


daß sie mir außer einigen Gedanken begrenzter Art methodisch etwas
geboten hätte.
63

Nonetheless, Husserl seems to have taken into account Meinong’s exposi-
tion also in his analysis of the concept ‘Something’. In fact, Husserl states
that the property of being ‘Something’, does not belong to an object, in
the same sense as, following an example of Meinong,
64
‘von Blau ver-
schieden’ is another kind of property than ‘Roth’:
Das ‘Etwas’ gehört also nur in jener äusserlichen und uneigentlichen
Weise zum Inhalt eines jeden concreten Gegenstandes, wie irgend
welche relativen und negativen Attribute (wie z. B. ‘ähnlich dem B’,
‘nicht C’ u.s.f.); ja es ist selbst als eine relative Bestimmung zu be-
zeichnen.
65

Meinong too does not distinguish between relative and negative attrib-
utes, i.e. he considers negative attributes to be a kind of relative attributes.
The discussion of “relative Attribute” and “relative Bestimmungen” takes
place on p. 656 of the Hume Studien II, which is one of the pages Husserl
refers to in the Philosophie der Arithmetik, suggesting quite strongly that
there is an influence in this case.
66

At this stage we have seen significant similarities between Meinong’s
and Husserl’s account of relations. Husserl’s distinction between physical
and psychical relations is almost exactly the same as Meinong’s distinc-
tion between real and ideal relations. Moreover, they both use very simi-
lar terminology in the case of “relative attributes”. However, is this termi-
nology really exclusive for them both or can we discern a common pat-
tern due to the influence of Brentano? To see in how far certain terminol-
ogy and concepts were current in the School of Brentano, we can best



63
Husserl (1984, p. 443).
64
Meinong (1882, p. 656).
65
Husserl (1887, p. 61). In Husserl (1891, p. 86) the examples in brackets are left
out.
66
Husserl also underlined these expressions in his copy and marked the passages
in the margin with a “NB”.

28. 26 CARLO IERNA


turn to original notes of Brentano’s and Stumpf’s lectures, which consti-
tute one of the more authentic resources for their “orthodox” teachings.

5. The Brentanistic background
The comparison between Meinong’s and Husserl’s terminology becomes
quite interesting at this point, because it seems that Husserl hardly could
have taken over terminology like “attribute” (Attribut) and “relative de-
termination” (relative Bestimmung) from anyone else than Meinong. To
assess this we will look at the terminology in use in Brentano’s and
Stumpf’s lectures.
It turns out that Attribut and relative Bestimmung can be found only
rarely in the notes of Brentano’s and Stumpf’s lectures. In Stumpf’s lec-
tures on “Logik und Enzyklopädie der Philosophie” (Ms. Q 14) Attribut is
used four times. The first three occurrences are irrelevant, because Stumpf
there merely reproduces Descartes’ and Spinoza’s theories, explaining
their definitions of the term Attribut. The fourth occurrence is more inter-
esting.
67
Here Stumpf is discussing Hamilton and it is not entirely clear
whether the expression Attribut (which Stumpf also calls “abstraktes
Merkmal,”) just ‘slipped in’ or is taken over from Hamilton.
In the other notes that remain of Stumpf’s and Brentano’s lectures
68

Attribut is not used at all. On the contrary, Eigenschaft occurs occasion-
ally in notes of Brentano’s lectures as a technical term, defined as meta-
physical part, mostly in relation to Substanz. In Stumpf’s lectures Eigen-
schaft is used more often, both in technical sense and more colloquially,
occurring most frequently in combination with Zustände and Substanz.
Turning to the second term under consideration, we see that, while
Bestimmung does occur fairly often, the expression relative Bestimmung
is not used in Stumpf’s lectures and only occurs twice in Brentano’s.
69




67
Q 14, p. 53a.
68
Mainly the manuscript groups Y 2, Y 3, Y 6, Q 10, Q 11/I, and Q 11/II of the
Husserl-Archives Leuven.
69
In manuscript Y 2, pp. 76 f.

29. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 27


However, Brentano appears to use it in a different sense. Husserl speaks
of the concept of ‘Something’ as a relative determination, because the
concept is determined by its relation to the act of presentation, whereas
Brentano uses it when discussing determinations of place and colour:
“Solche relativen Bestimmungen wenden wir oft auch anderwärts an, wo
es sich nicht um Relativa handelt, z.B. bei den meisten Farben. Orange
bestimmen wir durch Relation zu Rot und Gelb”.
70
I doubt that they mean
the same thing when using the expression “relative determination”, be-
cause Husserl refers to a relative determination obtained by reflection on
an act of presentation to obtain an abstract concept (what all ‘Somethings’
have in common is not a positive feature, but the fact that they can be pre-
sented), while Brentano uses it when comparing colours (orange results
from the mixture of yellow and red). It appears that Brentano shortly used
similar terminology in his middle period:
Wird das relativ Bezeichnete anerkannt, so wird außer ihm zugleich
das anerkannt, in Bezug worauf es bestimmt wird.
71

Of course, strong ontological commitments to this would go hand in hand
with the kind of enlarged ontology that would nowadays be referred to as
“Meinongian”.
Considering how the expressions Attribut and relative Bestimmung
are used and the frequency of their occurrence, I surmise that at the time
both were not really common Brentanistic terminology and Husserl’s use
of them in such a specific and technical way as we have seen in the pas-
sage above, in my opinion, points to another influence.

6. Brentano and Mill
Despite Meinong’s accusations and the similarities we pointed out above,
Husserl appears to insist he had taken nothing from Meinong. It seems
then that we should rather conclude that both Husserl and Meinong inher-



70
Y 2, p. 77.
71
Brentano EL 80, S. 40, quoted from Chrudzimski 2004, p. 147.

30. 28 CARLO IERNA


ited some elements of their position from Brentano. However, only Mei-
nong speaks of Attribut, while Brentano and Stumpf clearly prefer Eigen-
schaft or Merkmal (which is used throughout all of Stumpf’s lectures). A
possible solution to this conundrum is to look for a common source out-
side the School of Brentano. Through Brentano’s works and lectures, both
Meinong and Husserl were introduced to the theories of John Stuart Mill,
who appears to be the most probable source on the topic of relations.
Husserl, as we saw above, claims to have taken his definition of relation
straight from Mill (although in a translation by Meinong) and indeed in
Ms. K I 32 we find Husserl’s sketches of his own theory of relations,
heavily based on excerpts from Mill’s works and with no mention at all of
Meinong.
72
Moreover, in his Habilitationsschrift Husserl certainly took
into account Mill’s work, which was highly influential in the philosophy
of logic and mathematics of the time, both in England as well as in the
rest of Europe.
73
Hence, Husserl did not directly take over substantial
parts of his theory of relations from Meinong, but developed his own,
based on elements from both Brentano and Mill. Meinong used the same
basic building blocks and partially the same terminology. Indeed, they of-
ten came close to each others standpoint, minus a few terminological dif-
ferences and slight nuances.
74
The similarities in their theories hence seem
to point rather in the direction of common sources than to suggest plagia-
rism in some sense or other. Meinong certainly was an original thinker,
but in his early works did still operate mostly within the framework of the
school of Brentano. We do not need to hypothesize a conspiracy by Bren-
tano and his loyal students to oppose Meinong, nor do we need to accuse
Meinong of flat-out copying and recanting Brentano. The same goes for
Husserl, though around 1890/91 Husserl certainly was much closer, both
socially and philosophically, to Brentano’s circle than Meinong had ever
been. However, both Meinong and Husserl would go on to produce radi-



72
Ms. K I 32 of the Husserl-Archives Leuven bears the title “Sehr alte Blätter (vor
der Philosophie der Arithmetik). Über Relation. Noch immer zu beachten und
sehr! Relation”. Page 3b of this manuscript contains the excerpted passage from
J.S. Mill which we discussed above.
73
On Mill’s widespread influence see e.g. Peckhaus (1999).

31. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 29


cally new philosophies, quite different from those of the more orthodox
members of School of Brentano, like Marty and Stumpf, while initially
building on the foundations laid by their common teachers.
Indeed, Mill’s influence is quite clear in both of Meinong’s Hume
Studien. Already the Hume Studien I contain long quotations from
J. St. Mill’s works, and in many respects Meinong and Mill agree, e.g.
Meinong is “ziemlich rückhaltlos einverstanden”
75
with Mill’s characteri-
sation of abstraction, which is one of the fundamental topics of the study.
Just like Husserl, Meinong even allows Mill to speak in his stead.
76
Also
the Hume Studien II make frequent references to Mill’s discussion of at-
tributes, relations and their foundations. Moreover, Meinong lectured on
Mill in the years 1880-1881, probably while preparing his Hume Studien
II, and again in 1884-85.
77
Husserl probably discovered Mill at first
through Brentano’s lectures and Meinongs works, but then also conducted
his own research, as testified i.a. by Ms. K I 32. Brentano’s role as a me-
diator for British empiricism, on which we already touched briefly, is not
to be underestimated in this respect. It was Brentano after all who
prompted Meinong to write the Hume Studien, which ultimately led Mei-
nong to the development of his Gegenstandstheorie.
78


7. Concluding remarks
Unfortunately we will not be able to conduct our research much further
here, because of a disheartening lack of resources. In the majority of
works on the School of Brentano and its members little attention is de-
voted to the influence of British empiricism.
79
The presence of this influ-



74
See e.g. the discussion in Rollinger (1999, pp. 170 f.).
75
Meinong (1882, p. 250) and also see Schermann (1972, p. 109).
76
For Husserl, see Ierna (2005, 2006), for Meinong, see Schermann (1972, p.
110).
77
Dölling (1999, pp. 33 & 234 f.).
78
See also Rollinger (2005, p. 160).
79
E.g. in Jacquette (2004b) Hume is mentioned twice, Mill thrice, Locke and
Berkeley not even once.

32. 30 CARLO IERNA


ence is generally acknowledged, but rarely documented or researched in
depth. Brentano himself was quite a fan of British philosophy and ex-
tended his enthusiasm to his students prompting several of them to write
on or translate
80
their works. In secondary works on Brentano, Meinong
and Husserl there is often just a brief, passing mention of similarities of
their theories with those of Hume, Locke, Mill or Berkeley.
81
Few full-
length studies of these influences exist. With the possible exception of
Husserl and Hume, the relationships are under-documented. Many authors
seem just to repeat, often without any reference to primary material, that a
similarity or possible influence exists. Such a simple assertion, however,
tells us next to nothing. Specifically concerning the theory of relations,
there is astonishingly little to be found. While I hope to have shown that
we cannot resolve the multiple interdependecies of Brentano’s, Husserl’s
and Meinong’s theories by appealing only to their own works, for the time
being I can say precious little concerning Mill’s effective influence here.
As Spiegelberg indicated the need for more studies of the type “Husserl
and …”,
82
in our specific case we would need studies concerning “Bren-
tano and Mill”, “Meinong and Mill”, or even better “The School of Bren-
tano and Mill”.
83


Carlo Ierna
Husserl-Archives Leuven
Catholic University of Leuven
[email protected]




80
As in the case of Sigmund Freud’s translation of Mill for the Gomperz edition.
See Smith (1994, p. 16 ) and Mill (1875, p. 228).
81
Fortunately there a some few exceptions to this, e.g. Chrudzimski (2005) in the
previous volume of Meinong Studies, where Meinong’s indebtedness to Bren-
tano and Mill comes clearly to the fore, with abundant references to primary
sources.
82
Spiegelberg (1982, p. 149).
83
“British empiricism and the School of Brentano” might be a little too broad.

33. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 31


References
Albertazzi, Liliana, Jacquette, Dale, and Poli, Roberto, editors (2001), The
School
of Alexius Meinong, Aldershot: Ashgate.
Baumgartner, Wilhelm (1989), ‘Mills und Brentanos Methode der be-
schreibenden Analyse’, in
Brentano-Studien 2, 63–78.
Brentano, Franz (1887/88), ‘Ms. Q 10: Descriptive Psychologie’.
Brentano, Franz (WS 1884/85), ‘Ms. Y 2: Die elementare Logik und die
in ihr nötigen Reformen I’.
Brentano, Franz (WS 1884/85), ‘Ms. Y 3: Die elementare Logik und die
in ihr nötigen Reformen II’.
Brentano, Franz (WS 1885/86), ‘Ms Y 6: Ausgewählte Fragen aus der
Psychologie und Ästhetik’.
Brentano, Franz (1874),
Psychologie vom empirischen Standpunkte, Leip-
zig: Duncker & Humblot.
Brentano, Franz (1995),
Psychology from an Empirical Standpoint, edited
by Linda L. McAlister London: Routledge.
Chrudzimski, Arkadiusz (2001),
Intentionalitätstheorie beim frühen Brenta-
no
, Phaenomenologica 159, Dordrecht: Kluwer.
Chrudzimski, Arkadiusz (2002), ‘Von Brentano zu Ingarden. Die Phäno-
menologische Bedeutungslehre’, in
Husserl Studies 18, 185–208.
Chrudzimski, Arkadiusz (2004),
Die Ontologie Franz Brentanos, Phaeno-
menologica 172, Dordrecht/Boston/London: Kluwer.
Chrudzimski, Arkadiusz (2005), ‘Abstraktion und Relationen beim jungen
Meinong’, in: Schramm (2005), vol. 1, 7–62.
Chrudzimski, Arkadiusz (2007), Gegenstandstheorie und Theorie der In-
tentionalität bei Alexius Meinong, Phaenomenologica 181, Dordrecht:
Springer.
Cornelius, Hans (1906), ‘Psychologische Prinzipienfragen I. Psychologie
und Erkenntnistheorie’, in
Zeitschrift für Psychologie und Physiologie
der
Sinnesorgane 42, 401–413.

34. 32 CARLO IERNA


Dölling, Evelyn (1999), Wahrheit Suchen und Wahrheit Bekennen. Alexius
Meinong: Skizze seines Lebens, Amsterdam - Atlanta: Rodopi.
Dölling, Evelyn (2005), ‘Eine Semiotische Sicht auf Meinongs Annah-
menlehre’, in: Schramm (2005), vol. I, 129–158.
Fabian, Reinhard (1986),
Leben und Wirken von Christian von Ehrenfels,
Amsterdam: Rodopi.
Haller, Rudolf, editor (1972),
Jenseits von Sein und Nichtsein, Graz: Aka-
demische Druck- und Verlagsanstalt.
Höfler, Alois, Meinong, Alexius (1890),
Philosophische Propädeutik. Erster
Theil: Logik, Vienna: F. Tempsky / G. Freytag.
Husserl, Edmund (1887),
Über den Begriff der Zahl (Psychologische Analy-
sen),
Heynemann’sche Buchdruckerei (F. Beyer).
Husserl, Edmund (1891),
Philosophie der Arithmetik (Psychologische und
Logische Untersuchungen), C.E.M. Pfeffer (Robert Stricker).
Husserl, Edmund (1970),
Philosophie der Arithmetik, edited by Lothar E-
ley, Husserliana XII, Den Haag: Nijhoff.
Husserl, Edmund (1984),
Einleitung in die Logik und Erkenntnistheorie, edi-
ted by Ullrich Melle, Husserliana XXIV, Dordrecht/Boston/Lancaster:
Nijhoff.
Husserl, Edmund (1994),
Briefwechsel, edited by Karl Schuhmann and E-
lisabeth Schuhmann, Husserliana Dokumente III, Dordrecht: Kluwer.
Husserl, Edmund (2002),
Logische Untersuchungen (Ergänzungsband: Er-
ster
Teil), edited by Ullrich Melle, Husserliana XX/1, Dordrecht: Klu-
wer.
Husserl, Edmund (2003),
Philosophy of Arithmetic, edited by Dallas
Willard, trans. by Dallas Willard, Husserliana Collected Works X,
Dordrecht: Kluwer.
Ierna, Carlo (2005), ‘The Beginnings of Husserl’s Philosophy. Part 1:
From
Über den Begriff der Zahl to Philosophie der Arithmetik’, in The
New Yearbook for Phenomenology and Phenomenological Philosophy 5.

35. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 33


Ierna, Carlo (2006), ‘The Beginnings of Husserl’s Philosophy. Part 2: Phi-
losophical and Mathematical Background’, in
The New Yearbook for
Phenomenology and Phenomenological Philosophy
6.
Ierna, Carlo
(2008), “Husserl’s Critique of Double Judgments”, in Filip Mat-
tens, ed., Meaning and Language: Phenomenological Perspectives,
Phaenome-nologica 187, Dordrecht/Boston/London: Springer.
Jacquette, Dale (2004a), ‘Brentano’s concept of intentionality’, in: Jac-
quette (2004b).
Jacquette, Dale, editor (2004b),
The Cambridge Companion to Brentano,
Cambridge: Cambridge University Press.
Leijenhorst, Cees and Steenbakkers, Piet, editors (2004),
Karl Schuhmann:
Selected Papers on Phenomenology, Dordrecht: Kluwer.
Lindenfeld, David F. (1980),
oopean Thought, 1880-1920, Berkeley/Los
Angeles/London: University of California Press.
Lohmar, Dieter (1990), ‘Wo lag der Fehler der kategorialen Repräsentati-
on? Zu Sinn und Reichweite einer Selbstkritik Husserls’, in
Husserl
Studies
7, 179–197.
Margolis, Joseph (2004b), ‘Reflections on intentionality’, in: Jacquette
(2004b).
Meinong, Alexius (1882), ‘Hume Studien II. Zur Relationstheorie’, in
Sit-
zungsbereiche der phil.-hist. Classe der kais. Akademie der
Wissenschaf-
ten
CI:II, 573–752.
Meinong, Alexius (1891), ‘Zur Psychologie der Komplexionen und Rela-
tionen’, in
Zeitschrift für Psychologie und Physiologie der Sinnesorga-
ne
II, 245–265.
Meinong, Alexius (1965),
Philosophenbriefe, edited by Rudolf Kindinger,
Graz: Akademische Druck- und Verlagsanstalt.
Meinong, Alexius (1971), ‘Hume Studien II: zur Relationstheorie’, in: R.
Haller, R. Kindinger and R. Chisholm, editors,
Gesamtausgabe, volu-
me II, Graz: Akademische Druck- und Verlagsgesellschaft.

36. 34 CARLO IERNA


Mill, James (1878), Analysis of the Phenomena of the Human Mind, volume
II, edited by John Stuart Mill, London: Longmans, Green, Reader,
and Dyer, second edition.
Mill, John Stuart (1875),
Gesammelte Schriften, volume 11-12, edited by
Theodor Gomperz, Leipzig: Fues’s Verlag (R. Reisland).
Peckhaus, Volker (1999), ‘19
th
century Logic between Philosophy and
Mathematics’, in
The Bulletin of Symbolic Logic 5:4, 433–450.
Rollinger, Robin (1991), ‘Husserl and Cornelius’, in
Husserl Studies 8,
33–56.
Rollinger, Robin (1993),
Meinong and Husserl on Abstraction and Univer-
sals
, Studien zur Österreichischen Philosophie XX, Amsterdam – At-
lanta: Rodopi.
Rollinger, Robin (1999),
Husserl’s Position in the School of Brentano,
Phaenomenologica 150, Dordrecht: Kluwer.
Rollinger, Robin (2004b), ‘Brentano and Husserl’, in: Jacquette (2004b),
255–276.
Rollinger, Robin (2005), ‘Meinong and Brentano’, in: Schramm (2005),
vol. I, 159–197.
Schermann, Hans (1972), ‘Husserls II. logische Untersuchung und Mei-
nongs Hume-Studien I’, in: Haller (1972), 103–116.
Schramm, Alfred, editor (2005),
Meinong Studies - Meinong Studien, volu-
me I, Ontos Verlag.
Schuhmann, Karl (2004), ‘Representation in early Husserl’, in: Leijen-
horst and Steenbakkers, 261 – 277.
Smith, Barry (1994),
Austrian Philosophy (Chicago: Open Court Publish-
ing Company, 1994).
Spiegelberg, Herbert (1982),
The Phenomenological Movement, Phaenome-
nologica 5/6, 3rd edition (The Hague/Boston/London: Nijhoff, 1982).
Stumpf, Carl (1886/87), ‘Ms. Q 11/I: Vorlesungen über Psychologie’,
(Husserl’s notes of lectures by Stumpf, WS 1886/87. Transcription by

37. RELATIONS IN THE EARLY WO RKS OF MEINONG AND HUSSERL 35


E. Schuhmann & K. Schuhmann, based on a partial transcription by
R. Rollinger).
Stumpf, Carl (1886/87), ‘Ms. Q11/II: Vorlesungen über Psychologie’,
(Husserl’s notes of lectures by Stumpf, WS 1886/87. Transcription by
E. Schuhmann & K. Schuhmann, based on a partial transcription by
R. Rollinger).

39. FREGE CONTRA MEINONG:
A NEW POSSIBLE OUTLOOK
Laura Mari


Summary
In recent years Meinong’s theory of meaning has been compared to Frege’s
theory of sense and reference, showing that Meinong did not properly hold a
direct theory of reference. The aim of the present paper is to extend this analy-
sis, pointing out that some of the key-notions of Meinong’s Theory of objects
can be examined in the light of Frege’s work. Frege’s basic conceptions of (1)
language, (2) object, (3) sense and reference, (4) thought and truth, provide
new elements to deepen the study of Meinong’s thought.
1. Begriffsschrift vs. Natural language
It is well known that the aim of Frege was to give a logical foundation to
mathematics. Since his first work of 1879 – Begriffsschrift, eine der arith-
metischen nachgebildete Formelsprache des reinen Denkens –, Frege
stated his purpose of showing that mathematical statements can be proved
only by means of logic. He considered as necessary to define all the basic
mathematical concepts adequately, which means in a logical way, and to
render mathematical proofs completely deductive, without any intuitive
element.
For this reason, Frege developed a logical language, through
which it could be possible to express in a rigorous way all and only the
steps of proofs, to check the correctness of every single step and to avoid
mistakes through the proof chain. This is possible because this logical
language is deprived of all the vague and equivocal characters of natural
language. Ideography, in fact, assigns a univocal reference to each sign
and expresses adequately the logical form of statements; in this way,

40. 38 LAURA MARI


every single step of proof chains can be checked and tested in its correct-
ness. As the name suggests, Ideography is not simply a calculus but a lan-
guage of concepts, directed to the conceptual content of statements. This
means that all the signs of this language have a specific content and are
names of something, even if this something often remains undetermined
1
.
Ideography is superior to natural language because it has been created for
a specific task – science – so that it turns out to be more perspicuous and
evident than natural language, which is, thus, completely inadequate for
science. But exactly because it has been created depriving natural lan-
guage of vagueness and ambiguities, natural language constitutes the
starting point for this process and has to be carefully analysed. Natural
language is the only way we have to acquire the laws of thought, but since
syntactic form does not often mirror the real logical one, it has to be re-
gimented to obtain the basic logical structures. Frege has, thus, a two-fold
consideration of natural language: from one side it has to be regimented
and purified, but from the other one it is necessary to analyse its expres-
sive functions, since they are indispensable to create a useful and working
logical language. Further, it has to be pointed out that Ideography regi-
ments only a little part of language, i.e. the scientific part, so that it can-
not completely substitute natural language. Frege describes the relation
between his Ideography and natural language as the relation between the
eye and the microscope:
“for its great range of application, for its fast fitting to disparate situa-
tions, the eye is much more superior to the microscope. But if we
consider it as an optical instrument, it is, instead, very defective, even
if this fact usually remains unobserved (…). But as soon as scientific
tasks need exactness for reasoning, the eye proves to be absolutely in-
sufficient. The microscope, on the contrary, is completely suitable for
these tasks but absolutely inadequate for any other one”
2
.



1
Frege introduces two kinds of symbols: the first ones can mean different things and
so express generality; the others, instead, have a fully determinate content
(Frege (1879) § 1).
2
Frege (1879) p. xi.

41. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 39


Natural language, with the aid of grammar, shows the way to provide the
correct analysis of statements but, in general, it stops only at the superfi-
cial structure, which is often misleading and very different from the dee-
per logical one. For this reason, grammar’s suggestions cannot be always
followed; rather, we have to move away from them any time they turn out
to be misleading:
“Instead of following grammar blindly, the logician ought rather to
see his task as that of freeing us from the fetters of language. For
however true it is that thinking, at least in its higher forms, was only
made possible by means of language, we have nevertheless to take
great care not to become dependent on language; for very many of the
mistakes that occur in reasoning have their source in the logical im-
perfections of language. Of course if we see the task of logic to be
that of describing how men actually think, then we shall naturally
have to accord great importance to language. But then the name logic
is being used for what is really only a branch of psychology”
3
.
Logical language not only has to move away from grammar any time it is
necessary, but it has also to keep the conceptual content completely dis-
tinguished from any psychological, subjective or intuitive element.
Mathematical statements have an objective content that has not to be
taken for all the mental images which occur in the subject during the
process of apprehension. Frege strongly distinguishes what is floating,
waving and indeterminate – which is psychic and subjective – from what
is absolutely determinate and unchanging – which is objective and sub-
ject-independent. What depends on the subject is always psychological;
what is independent from him is, instead, absolutely not reducible to
something mental or psychic. The objects of logic must be objective, that
is independent from representations and from mental processes. More-
over, even if they are non-actual [unwirklich], i.e. something which does
not occupy a region of space, they cannot be confined into the mental and
subjective region, because they can subsist without being grasped or
thought by any subject whatsoever. What is non-actual, thus, must be di-



3
Frege (1897) p. 155 [(1979) p. 143].

42. 40 LAURA MARI


vided into what is objective and what is mental and only the first kind of
thing is the proper object of logic
4
.
Meinong’s aim, instead, is to analyse our world in its complexity. His
starting point for this task is Brentano’s theory of intentional reference, to
which Meinong gives a more realistic twist, since he becomes more and
more interested in objects, apprehended by psychological experiences.
Meinong recognizes the importance of the object as distinguished from
psychological phenomena and as (quite) independent from them. Objects,
in fact, have reality also in and of themselves and not only because they
are mediately apprehended through an experience. Meinong, thus, recog-
nizes knowledge as a two-fold process, characterized by the act of know-
ing and by what is known:
“For, to be precise, the psychological event we call cognition does not
constitute the cognitive situation in and of itself: knowledge is, so to
speak, a double fact in which what is known confronts the act of
knowing as something relatively independent. The act of knowing is
not merely directed toward what is known, in the way in which a
false judgment may be directed toward its object. In knowing, on the
contrary, it is as though what is known were seized or grasped by the
psychological act, or however else one might attempt to describe, in
an unavoidable pictorial way, something which is indescribable”
5
.
Attention is paid both to the objects, that can be apprehended, and to psy-
chological experiences, which apprehend them. Objects are characterized
in a certain way in and of themselves, independently from being grasped.
Meinong, thus, develops a science, inclusive enough to get any object of
apprehension. This science emerges as different from any traditional one
and acquires the features of a science
“whose legitimate function is to deal with objects as such or objects
in their totality”
6
.



4
About this, see § 26-27 and §61 of Die Grundlagen der Arithmetik.
5
Meinong (1904) GA II, 485 [(1960) p. 78].
6
Meinong (1904) GA II, 486 [(1960) p. 79].

43. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 41


But, as we said, objects become accessible only through psychological
experiences. The study of psychic experiences (and the acknowledgment
of different kinds of experiences not reducible to each other) is thus fun-
damental, because they give the way to get objects.
Moreover, Meinong finds out language as the complementary way of
psychology to get objects. Since Meinong was interested in the world in
its totality, he completely disregarded any kind of regimented language
and believed grammar to be a valid guide for the comprehension of phe-
nomena:
“grammar has done the spadework for a theoretical grasp of objects in
a very basic way”
7
.
We can say, following the eye-microscope relation, that Meinong devel-
oped the eye, for its greater applicability, finding the microscope com-
pletely inadequate to explain the world in all its complexity.
Meinong paid attention, at least since his 1899 Über Gegenstände
höherer Ordnung, to the functions of language, which are recognized as
expression [Ausdruck] and signification [Bedeutung]. His semiotical the-
ory is very simple and can be seen as quite insufficient, but it has to be
noticed that it is absolutely fundamental within the Theory of objects’
framework, because it is the medium between experiences and objects.
Meinong holds the functions of expression and signification all along his
production (we can find his theory unchanged till the second edition of
Über Annahmen of 1910), but, as we will see later, he increasingly deep-
ens the side of the object, giving a new structure to the theory in his later
works.
In his treatise of 1899 he writes:
“in virtue of the fact that language is ‘expression’ it reveals the repre-
sentations of the speaking person. But it not only reveals the having
of representations in general but also its content – determinations. But
what the speaking person wants to ‘say’, or more precisely, that about
which he wants to speak is not that what the words express but is
what they denote. And it is not the content but the object of the repre-



7
Meinong (1904) GA II, 496 [(1960) p. 88].

44. 42 LAURA MARI


sentation which is expressed by the word in question. Before any
theoretical endeavor the words are our first means to fixate objects, so
to speak”
8
.
As Meinong notes, even if the primary function of language is to express
a psychological content, this moves into the background because of the
importance of the objectual correlate. This prominence justifies the atten-
tion he pays to objects and the creation of a science fully devoted to them:
the Theory of objects.

2. Object as individuum vs. Object as summum genus
For Meinong, as we have already said, even if the main function of lan-
guage is expression, psychic phenomena move into the background be-
cause objects have the prominent role. For Frege, both sense and refer-
ence are essential features for linguistic expressions to be included in our
vocabulary, because, even if we need a sense to get the reference,
“if words are used in the ordinary way, what one intends to speak of
is their reference”
9
.
Both authors, hence, believe that our attention is mostly on reference. Be-
side this similarity, however, they exhibit two different notions of object.
Even if Frege’s main concern is not ontology, he makes some onto-
logical classifications of his domain. The first one is the distinction be-
tween complete entities – objects – and unsaturated ones – concepts –
which are not reducible to the first kind of entity. Moreover, he considers
the object as a substance, to which properties can be ascribed and which
is always required to have being. Having being is determined by the fact
that every symbol of the language must denote an entity. This requirement



8
Meinong (1899) GA II, 385 [(1978) p. 143]. Translations are slightly modified in
using the word “representation” instead of “idea” or “presentation” for Vorstel-
lung. This preference is due to the fact that Meinong uses the word Idee also, as
well as Präsentation with specific meanings, different from representation.
9
Frege (1892) p. 28 [(1980) p. 58].

45. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 43


distinguishes language as used in logic from ordinary language: only in
the first case is an entity always required and presupposed to the introduc-
tion of a sign, while, in everyday language, sense is often sufficient for
our purposes:
“in science the purpose of a proper name is to refer to an object de-
terminately; if this purpose is unfulfilled, the proper name has no jus-
tification in science. How things may be in ordinary language is no
concern of ours here”
10
.
Existence, thus, is an obvious presupposition of how we use words: we
cannot introduce a sign without knowing if it refers to an entity. By pre-
supposing an object falling under a concept, we risk to give being to an
object, which exhibits incompatible properties, and to introduce, hence, a
non-existent object. By introducing a concept, determined by any prop-
erty whatsoever, instead, we check if an object, characterized by those
properties, falls under it or not. An existential statement does not speak of
the object’s being or not-being, simply because existence is not a property
of objects. From Frege’s point of view, a statement such as “a exists”,
where a is a proper name, is a logical nonsense, since we must presuppose
that a really designates an object
11
. If an empty name occurs, it is impos-
sible to assign a truth value to the statement in which it occurs. Thus, ex-
istence is not a property of objects but of concepts and it says that under a
concept there falls an object, characterized by the properties exhibited by
the concept. Logic works only with signs that really denote an entity and
this fact guarantees the truth or the falsity of logical statements. The aim
of logic is truth and it can be reached only insofar as we work with enti-
ties.
Within Meinong’s framework, “object” is the most general notion:
everything there is, is an object and it can be characterized as what can be
apprehended by a psychological experience (representations, judgments,
assumptions,...):



10
Frege (1906) p. 193 [(1979) pp. 178-179].
11
See for this analysis of existential statements Dialog mit Pünjer über Existenz in
Frege (1969) pp. 60-75 [(1979) pp. 53-67].

46. 44 LAURA MARI


“to define formally what object is, both genus and differentia are
lacking, because everything is an object. But the etymology of
‘Gegenstehen [to be in front of]’ offers an indirect characterization of
it, since it points to the psychological experiences which apprehend
objects. But these experiences have not to be considered as constitu-
tive elements of objects”
12
.
Since the domain of what can be apprehended is not equivalent to the
domain of what has being, the notion of object goes beyond the limit of
being and is no more a synonym of entity. Thus, the notion of object can
be described in two ways: first of all, it is no more determined by its be-
ing, but by its possibility of being apprehended. Every set of properties
identifies an object and this set is not
“in any way external to the object but constitutes its proper es-
sence”
13
.
“Object” is no more a substance, whose properties can be ascribed to, but
simply a set of properties, which suffices to single it out. These properties
constitute the Sosein of the object, that is the nucleus of properties which
enables to determine it and to pick it out. The keystone of Meinong’s phi-
losophy is that this Sosein adheres to its object independently from its be-
ing or non-being:
“[the principle of the independence of Sosein from Sein] tells us that
that which is not in any way external to the object, but constitutes its
proper essence, subsist in its Sosein – the Sosein attaching to the ob-
ject whether the object has being or not”
14
.
But “object” is also the summum genus: “object” is what is simply given.
It is, thus, the most general notion of our vocabulary. In this way, the no-
tion of object is no more a classificatory one: if everything is an object,
then it is necessary to classify all the different kinds of objects we admit



12
Meinong (1921) GA VII, 14-15.
13
Meinong (1904) GA II, 494 [(1960) p. 86].
14
Meinong (1904) GA II, 494 [(1960) p. 86].

47. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 45


within the domain. The first classification is made on the basis of the dif-
ferent kinds of apprehending experiences:
“to the four main classes of [apprehending experiences] – represent-
ing, thinking, feeling, desiring – four main classes of objects – ob-
jecta, objectives, dignitatives, desideratives – correspond. But their
peculiarity is not determined only by the peculiarity of the apprehend-
ing experiences”
15
.
Even if psychological experiences determine different classes of objects,
these are also characterized by their properties, which constitute their So-
sein. And it is their nature that allows for further classifications:
“the nature of objecta is such that either allows them to exist and to
be perceived or prohibits it; so that, if they have being, this cannot be
existence but only subsistence”
16
.
Objects, thus, can be divided into real objects – which are the only ones
that can exist – and ideal ones – which have a formal kind of being. All
these objects follow the law of excluded middle, so that they are deter-
mined in all their respects. And it is for this reason that they have being.
But within Meinong framework there are not only these kinds of objects –
which are defined as complete; there are, in fact, also incomplete objects,
that is, objects that have only a finite number of properties. These incom-
plete objects do not exist nor subsist, nevertheless, they can be perfectly
apprehended and understood. And within these objects, it is possible to
find also those objects which violate another basic logical law, the law of
contradiction, so that their non-being is determined by their having con-
tradictory properties. But even these objects can be included in the do-
main, because everything is an object, so that
“even what does not exist nor subsist, since it is prior to apprehen-
sion, has a remnant of positional character – Aussersein – which,



15
Meinong (1921) GA VII, 16-17.
16
Meinong (1921) GA VII, 17-18.

48. 46 LAURA MARI


therefore, no object seems to be lacking, with the exception, perhaps,
of very special complicated cases”
17
.
It clearly emerges that, within Meinong’s theory, “object” can be no more
identified with “individual”, because individuals are only a small part of
the domain, constituted by complete objects, and that there are many
other objects beside them that are not individuals.
Within Frege’s theory, instead, “object” is a synonym of “individual”
and it is identified with a substance, which is required to have being.
If we look at impossible objects, we can see that Frege admits “round
square” into his language as an empty concept – which guarantees the
possibility to say that a round square does not exist – but not as an object,
otherwise an individual with contradictory properties would have to be
admitted into the domain as an entity. For Meinong, instead, even impos-
sibilia are objects, because “object” does not mean “individual” and it is
not required to have being. In Über Emotionale Präsentation, Meinong
states clearly that this kind of objects is included in the domain only inso-
far as they are considered as disconcreta; the round square, thus, has Aus-
sersein only as a disconcretum, while it lacks even Aussersein as a con-
cretum, that is as an individual:
“for the apprehension of impossible objects one always has available
a disconcretum but never a concretum. It is wrong to say that I cannot
apprehend the round square at all but that the intuitive apprehension
of it is by its very nature excluded. It can also be said that though a
round square neither exist nor subsist, the round square has Auss-
ersein as a disconcretum; but it does not and cannot have Aussersein
as a concretum”
18
.
It is evident that Meinong does not admit any contradictory individual,
but rather, that he allows for contradictory conceptual objects, giving,
thus, an ontological fashion to semantical notions.
The fundamental notion of object, presented into both frameworks, is
thus very different. In Frege’s theory, “object” is a classificatory notion: it



17
Meinong (1921) GA VII, 21.
18
Meinong (1917) GA III, 308 [(1972) p. 21].

49. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 47


is a peculiar kind of entity, the substantial individual, that is a complete
entity, distinguished from and not reducible to concept, since their nature
is essentially different. Frege only requires that each linguistic expression
have a denotation, which is an entity (an object, a concept, a truth value),
while he is not interested in distinguishing objects on the basis of modes
of being or of apprehending experiences. Frege limits his interests into
logic: linguistic expressions, therefore, if used in logic, must always have
a reference, that is always an entity. This is the only requirement he is in-
terested in.
Meinong, by his side, is interested in the world in its totality and be-
lieves that, looking at its complexity, we find out many kinds of objects
other than concreta and individuals. From this point of view, then, classi-
fications and distinctions become essential to analyse different phenom-
ena. In his theory, non-existent objects continually come into the enquiry,
since the world is a complex structure, essentially based on continuous
interconnections between the existent and the non-existent. Pure object,
i.e. considered in itself, is indifferent to being as well as to non-being, be-
cause determinations of being do not belong to its Sosein. The notion of
object is completely detached from presupposing any sort of being and
this position is absolutely opposed to Frege’s view, where no object can
be included in the domain or have properties unless it has being.
In the Theory of objects’ framework pure object precedes being, in
Frege’s one being is always presupposed.

3. Meaning vs. Representation
3.1 First elaboration of the Theory of Objects (1899-1910)
A basic character of Frege’s theory is his strong anti-psychological char-
acter: he believes that it is absolutely necessary to distinguish what is ob-
jective from what is strictly mental. Thus, he distinguishes representation
[Vorstellung] from sense [Sinn] and this distinction remains unchanged
throughout his production. In the introduction of Die Grundlagen der
Arithmetik Frege states, as the first of his three fundamental principles
that we have:

50. 48 LAURA MARI


“always to separate sharply the psychological from the logical, the
subjective from the objective”
19
.
Frege is never interested in the individual process of apprehension,
but in the constitutive elements of this process, one of which is sense.
Since Frege is never interested in the laws of thinking, i.e. the way we re-
ally think, but in the laws of thought, which are independent from actual
use, he is strongly convinced that logic, the science that investigates these
laws, must not be based on an indeterminate, floating and subjective ele-
ment as representation is. This anti-psychological character finds its rea-
son in the fact that logic has to be an autonomous and self-subsistent sci-
ence, which does not need any justification, because its laws are the laws
of thought that can be described but not justified. Arithmetic has nothing
in common with sensation or with mental images; so psychology cannot
help the mathematician in his work, because these representations are
completely indifferent to him. Mathematical objects are not mental ob-
jects:
“if number were a representation, then arithmetic would be psychol-
ogy. But arithmetic is no more psychology than, say, astronomy is.
Astronomy is concerned not with representations of the planets, but
with the planets themselves, and by the same token the objects of
arithmetic are not representations either. If the number two were a
representation, then it would have straight away to be private to me
only. (…). We should then have it might be many millions of twos on
our hands. We should have to speak of my two and your two, of one
two and all twos”
20
.
In his 1892 famous article Über Sinn und Bedeutung, Frege proposes his
semantical theory based on the distinction between sense and reference.
Proper names have as reference the object of which they are the name of,
while their sense is a way in which the object is presented. We can say
that sense exhibits at least three aspects, since it is



19
Frege (1884) p. x. After stating his principles he specifies: “in compliance with the
first principle, I have used the word ‘representation’ always in the psychological
sense, and have distinguished representations from concepts and from objects”.
20
Frege (1884) § 27.

51. FREGE CONTRA MEINONG: A NEW POSSIBLE OUTLOOK 49


a) a way in which the reference of a term is given;
b) what is grasped during the process of comprehension of terms;
c) the way through which the reference of terms is found.
Given a term, we grasp its sense and through it we get its reference; and
this is possible only because the sense of the term constitutes a way in
which the reference is given. This means, first of all, that sense is not de-
termined by reference but that it is that element which properly deter-
mines reference, i.e. the object, and that it is the objective element
grasped during the process of comprehension. This process can exhibit
psychological elements but sense has not to be confused with those repre-
sentations that a subject can have during that process. Sense, thus, is the
objective element, grasped in this process and completely distinguished
from the subjective element, i.e. representation.
We have said that Meinong paid an increasing attention to the objects
of apprehension as distinguished from psychological experiences. Mei-
nong’s aim is to not constrain the object within the limits of the mind, but
to assure an extra-mental object, that does obtain out of its boundaries. To
every representation there corresponds something represented, which is
distinguished from the psychological experience, even if its grasping de-
pends on this experience. The acknowledgement of the object, as some-
thing out of the limits of mind, strictly depends on the distinction between
content and object, introduced in the 1899 treatise and never abandoned
by Meinong
21
. The content is that proper element of psychological phe-
nomena, distinguished from the act but still inside the whole psychic ex-
perience, which enables the act to get the object, which is outside the
mind. So, having the same kind of act – representation – the variability of
the object depends on the variation of a mental component – content –
that is different from the act, but that is still one of its components. The
content, in fact, comes with the act, but, thanks to its great variability, is



21
Meinong took over the content-object distinction from Twardowski’s 1894 Zur
Lehre vom Inhalt und Gegenstand der Vorstellung. It is not my concern here to
analyse the genesis of Meinong’s theory and its connections with other authors.
For further details, see for example Marek (2001).

52. 50 LAURA MARI


what makes the apprehension of a different object each time possible. In
Über Gegenstände höherer Ordnung, Meinong writes:
“whether I represent a church tower or a mountain top, a feeling or a
desire, a relation of difference or causality, or any other thing whatso-
ever, I am in each case representing. Irrespective of the unlimited
variability of the object all these mental occurrences therefore have
one moment in common, exactly that by virtue of which they all are
representations, that is the representing or the act of representation.
On the other hand, insofar representations are representations of dif-
ferent objects, they cannot be completely equal to each other: in
whatever way the relation between the representation and its object is
to be conceived the difference of the objects must somehow come
down to a difference between the representations in question. Now,
that in which representations of different objects differ from each
other, irrespective of their agreement in act, is that which claims the
designation ‘content of representation’. This exists, is therefore real
and present, of course also mental, even if the object which is repre-
sented by means of it, so to speak, may be non-existent, non-real,
non-present, non-mental”
22
.
We have said that the main function of language is to express psychologi-
cal experiences, even if attention is mostly paid to objects – i.e. the signi-
fications of words. Expression is the necessary element to get the object,
because it constitutes a way in which the object is given. More accurately,
the content exhibits a property really possessed by the object, so it is de-
termined by the object, but it is only through the content that we can cor-
rectly get the object. This exhibits a difference as regards Frege’s analy-
sis, in which sense is meant to be not determined by reference. For Mei-
nong, instead,
“what [a word] signifies is the object of the intellectual event in ques-
tion, in the first instance the object of the representation that makes
up this event or at least forms its basis. Thus, a person who utters a
word such as ‘sun’ normally gives expression, (…), to the fact that a
definite representation is occurring in him (…). As to what represen-



22
Meinong (1899) GA II, 384 [(1978) p. 143].

53. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

54. 38. Sonneja egyptiläiset pitävät Epafokselle pyhitettyinä ja siitä
syystä he tutkivat niitä seuraavalla tavalla. Jos eläimessä nähdään
vaikkapa vain yksi musta karva, niin sitä ei pidetä puhtaana. Tätä
tarkastaa vartavasten siihen määrätty pappi, elukan sekä seistessä
että selällään ollessa, ja vetää ulos kielen katsoakseen, onko se
puhdas niistä säädetyistä merkeistä, jotka minä toisessa osassa
historiaani olen mainitseva. Hän katselee myös, ovatko häntäkarvat
sillä luonnollisesti kasvaneet. Jos se on vapaa kaikesta tästä, niin hän
merkitsee sen käärimällä byblos-niintä sarvien ympäri, sivelee
senjälkeen sinettisavea päälle ja painaa siihen sormuksensa. Ja
sitten he vievät sen pois. Mutta sille, joka uhraa merkitsemättömän
sonnin, on määrätty kuolemanrangaistus.
39. Semmoisellapa tavalla elukkaa tutkitaan. Mutta uhraaminen
tapahtuu seuraavalla lailla. Vietyään merkityn elukan alttarin luo,
missä aikovat uhrata sen, uhraajat sytyttävät tulen. Sitten he
alttarilla olevan teuraan päälle valavat viiniä, kutsuvat avuksi jumalaa
ja teurastavat eläimen. Ja teurastettuaan he leikkaavat poikki pään.
Sitten he nylkevät elukan ruumiin ja vievät pois pään, monin kerroin
sitä ensin kirottuaan. Ne, joilla on toripaikka, ja joiden keskuudessa
asuu helleeniläisiä kauppiaita, vievät pään torille ja myyvät sen siellä
pois, mutta ne, joilla ei ole saatavissa helleenejä, viskaavat sen
jokeen. Ja he kiroovat päätä näillä sanoilla: "jos jonkun
onnettomuuden pitää sattuman joko näille uhraajille tai koko
Egyptille, niin se kääntyköön tähän päähän." Mitä nyt tulee
uhrattujen eläinten päihin ja viiniuhriin, niin kaikki egyptiläiset
noudattavat yhtäläisiä tapoja samalla lailla kaikissa uhritoimituksissa,
ja tästä tavasta johtuu, ettei kukaan egyptiläinen maista minkään
elollisen olennon päätä.

55. 40. Mutta uhriteurasten sisälmysten poisottamiseen ja niiden
polttamiseen katsoen on heillä säädettynä mikä tapa minkin
uhrieläimen suhteen… [Tässä paikassa on tekstissä aukko.] Lähden
niinmuodoin mainitsemaan, ketä jumalatarta he katsovat
mahtavimmaksi ja kenenkä kunniaksi he viettävät suurinta juhlaa.
Sittenkuin he rukoillen ovat nylkeneet härän, he ottavat pois koko
vatsaontelon, jättävät muut sisälmykset ynnä rasvan paikoilleen,
mutta leikkaavat poikki reisiluut, häntäluun, lapaluut ja kaulan. Sen
tehtyään he täyttävät härän muun ruumiin puhtailla leivillä, medellä,
rusinoilla, viikunoilla, suitsutuksilla, mirhamilla ja muilla
hyvänhajuisilla aineilla. Ja täytettyään sen näillä sekä valettuaan
päälle runsaasti öljyä he polttavat sen. Sitten he uhraavat, sitä
ennen paastottuaan. Ja sillaikaa kuin uhriteuraat palavat, lyövät
kaikki rintoihinsa. Senjälkeen kuin he ovat lyöneet itseään, he
asettavat esille syötäväksi sen, mikä on jäänyt jälelle uhriteuraista.
41. Kaikki egyptiläiset siis uhraavat puhtaita sonneja ja vasikoita,
mutta lehmiä heidän ei ole lupa uhrata, vaan ovat ne Isiille pyhitetyt.
Sillä Isis kuvataan lehmänsarvisena naisena, niinkuin helleenit
esittävät Ioa, ja kaikki egyptiläiset kunnioittavat lehmiä enimmin
kaikista elukoista. Siitä syystä ei egyptiläinen mies eikä nainen
suutelisi helleeniläistä miestä suulle, eikä käytä helleeniläisen miehen
veistä, paistinvartaita tai kattilaa, eipä edes maista helleeniläisellä
veitsellä leikattua puhtaan härän lihaa. Kuolleet naudat he hautaavat
seuraavalla tavalla. Lehmät he viskaavat jokeen, mutta härät he
kaivavat maahan, kukin etukaupunkiinsa, niin että toinen tai
molemmat sarvet pistävät esiin merkiksi. Ja kun ne ovat mädänneet,
ja määrätty aika lähestyy, saapuu joka kaupunkiin vene
niinkutsutusta Prosopitis-saaresta. Se on suistamossa, ja
ympärimitaltaan se on yhdeksän skhoinia. Mainitussa Prosopitis-
saaressa on lukuisten muiden kaupunkien ohella myös se, josta

56. veneet saapuvat korjaamaan härkien luut; sen kaupungin nimi on
Atarbekhis, ja siinä on olemassa Afroditen pyhä temppeli. Tästä
kaupungista hajaantuu paljon väkeä, mikä mihinkin kaupunkiin, ja
kaivettuaan ylös luut he vievät ja hautaavat kaikki yhteen paikkaan.
Samalla tapaa kuin nautoja he myös hautaavat muita elukoita, kun
nämä kuolevat. Semmoinen tapa heillä on niiden suhteen
käytännössä. He eivät näet tapa niitäkään.
42. Kaikki, joilla on perustettuina teebalaisen Zeun pyhättöjä tai
jotka kuuluvat teebalaiseen piirikuntaan, pidättyvät lampaista, mutta
uhraavat vuohia. Mutta kaikki egyptiläiset eivät yhtäläisesti kunnioita
samoja jumalia, paitsi Isistä ja Osirista, jota jälkimäistä he väittävät
Dionysokseksi. Näitä kaikki yhtäläisesti kunnioittavat. Kaikki ne taas,
jotka omistavat Mendeen pyhätön tai kuuluvat mendeeläiseen piiriin,
pidättyvät vuohista ja uhraavat lampaita. Teebalaiset puolestaan ja
kaikki, jotka näiden vaikutuksesta pidättyvät lampaista, sanovat sen
tavan tulleen heille säädetyksi seuraavasta aiheesta. Herakles tahtoi
kaikin mokomin nähdä Zeun, mutta jumala ei tahtonut, että hän
näkisi hänet. Lopulta kun Herakles hellittämättä pyysi, Zeus ryhtyi
seuraavaan juoneen. Hän nylki oinaan, hakkasi poikki sen pään ja
piti tätä edessään sekä pukeutui sen nahkaan ja näytti siten itseään.
Siitä pitäen egyptiläiset tekevät Zeun kuvan oinaanpäiseksi,
egyptiläisiltä taas ovat sen oppineet ammonilaiset, jotka ovat
egyptiläisten ja etiopilaisten siirtolaisia ja käyttävät kieltä, joka on
näiden molempien kielten välillä. Ja minun nähdäkseni ammonilaiset
siitä myös ottivat nimensä. Egyptiläiset kutsuvat nimittäin Zeusta
Amuniksi. Oinaita eivät teebalaiset uhraa, vaan ne ovat heillä pyhät
mainitusta syystä. Mutta yhtenä päivänä vuodessa, Zeun juhlassa,
he tappavat oinaan, nylkevät, pukevat sen nahan samalla tapaa
Zeun kuvan ylle ja vievät sitten sen luo toisen, nimittäin Herakleen

57. kuvan. Sen tehtyään surevat oinasta kaikki pyhätön ympärillä olevat
ja hautaavat sen sitten pyhään hautaan.
43. Mitä Herakleeseen tulee, niin kuulin, että hän muka kuului
kahdentoista jumalan joukkoon. Mutta toisesta Herakleesta, hänestä,
jonka helleenit tuntevat, en voinut missään osassa Egyptiä kuulla
mitään. Ja että egyptiläiset todella eivät ole ottaneet Herakleen
nimeä helleeneiltä, vaan helleenit pikemmin egyptiläisiltä, ja
helleeneistä juuri ne, jotka antoivat Amfitryonin pojalle nimeksi
Herakles, — että niin on asianlaita, siihen on minulla useiden muiden
todistusten joukossa todistuksena myös se, että tämän Herakleen
molemmat vanhemmat, Amfitryon ja Alkmene, alkujaan polveutuivat
Egyptistä, ja että egyptiläiset eivät sano tuntevansa Poseidonin tai
dioskurien nimiä eivätkä ole ottaneet näitä toisten jumalien
joukkoon. Ja tosiaan, jos he helleeneiltä olisivat ottaneet jonkun
jumaluuden nimen, niin heidän ei vähimmin, vaan päinvastoin
enimmin, olisi pitänyt muisteleman viimemainittuja, koskapa he jo
siihen aikaan harjoittivat merenkulkua, ja jo silloin muutamat
helleeneistä minun luullakseni ja käsittääkseni olivat merimiehiä. Niin
ollen egyptiläiset ennemminkin olisivat oppineet tuntemaan näiden
jumalien nimet kuin Herakleen. Vaan Herakles on egyptiläisillä
ikivanha jumala. Ja niinkuin he itse sanovat, on
seitsemäntoistatuhatta vuotta kulunut Amasiin hallitusaikaan siitä,
jolloin kahdeksasta jumalasta muodostui kaksitoista jumalaa.
44. Koska tahdoin näitten seikkojen suhteen saada, mikäli
mahdollista, jotain selvää, purjehdin myös Foinikian Tyrokseen,
saatuani tietää, että siellä oli Herakleelle pyhitetty temppeli. Ja minä
näinkin, kuinka äveriäästi se oli koristettu useilla vihkilahjoilla; ja
muiden muassa oli siinä kaksi pylvästä, toinen pelkästä kullasta,
toinen smaragdikivestä, joka öisin suuresti hohti. Minä jouduin

58. puheisiin jumalan pappien kanssa ja kysyin, kuinka pitkä aika oli
siitä, kun pyhättö perustettiin. Ja huomasin silloin, etteivät hekään
pitäneet yhtä helleenien kanssa. He sanoivat näet, että jumalan
pyhättö perustettiin samalla kertaa kuin Tyros rakennettiin, ja
Tyroksen rakentamisesta oli kaksituhattakolmesataa vuotta.
Tyroksessa näin toisenkin Herakleen pyhätön, ja tämä oli
liikanimeltään thasolainen. Minä saavuin myös Thasokseen, jossa
löysin foinikialaisten perustaman Herakleen pyhätön. He olivat
nimittäin purjehtineet etsimään Europaa ja perustaneet Thasoksen.
Ja tämä tapahtui jopa viisi miespolvea, ennenkuin Amfitryonin poika
Herakles syntyi Hellaassa. Nämä tutkimukset siis osoittavat selvästi,
että Herakles on vanha jumala. Ja minusta näyttävät ne helleeneistä
menettelevän oikeimmin, jotka ovat perustaneet kahdenlaatuisia
Herakleen temppeleitä ja uhraavat toiselle ikäänkuin
kuolemattomalle, ja hänen liikanimensä on "olympolainen", mutta
toisen kunniaksi he toimittavat kuolinuhreja, kuten puolijumalalle
ainakin.
45. Helleenit kertovat myös paljon muuta ajattelemattomasti, ja
yksinkertainen on myös se heidän Herakleesta kertomansa tarina,
kuinka tämä muka saapui Egyptiin, ja kuinka egyptiläiset seppelöivät
ja veivät hänet juhlasaatossa uhrattavaksi Zeulle. Aluksi Herakles
tällöin pysyi alallaan, mutta kun he alttarin luona vihkivät hänet
uhrattavaksi, niin hän kääntyi puolustautumaan ja surmasi heidät
kaikki. Näin kertoessaan helleenit minusta näyttävät olevan
kokonaan tietämättömät egyptiläisten luonteesta ja tavoista. Sillä
kuinka ne, joista on jumalatonta teurastaa elukoita, paitsi sikoja ja
semmoisia sonneja ja vasikoita, jotka ovat puhtaat, sekä hanhia,
uhraisivat ihmisiä? Ja edelleen, koska Herakles on yksi, vieläpä
ihminen, kuten sanovat, kuinka hänessä oli kykyä murhaamaan
monia kymmeniä tuhansia? Mutta olkoot sekä jumalat että

59. puolijumalat armolliset meille, kun näistä seikoista niin paljon
puhumme!
46. Mutta vuohia ja pukkeja yllämainitut egyptiläiset seuraavasta
syystä eivät uhraa. Mendeeläiset lukevat Panin kahdeksan jumalan
joukkoon, ja sanovat näiden kahdeksan jumalan olleen ennen
kahtatoista jumalaa. Maalarit maalaavat ja kuvanveistäjät veistävät
Panin kuvan, niinkuin helleenit, vuohenkasvoiseksi ja
pukinjalkaiseksi, vaikka itse asiassa eivät katso hänen olevan
semmoisen, vaan samanmuotoisen kuin muutkin jumalat. Minkä
vuoksi he kuvaavat häntä semmoiseksi, ei minun juuri tee mieli
sanoa. Mendeeläiset kunnioittavat kaikkia vuohielukoita, ja enemmän
pukkeja kuin vuohia, ja edellisien paimenet nauttivat suurempaa
kunniaa. Ja niistä he varsinkin kunnioittavat yhtä, ja kun se kuolee,
tuottaa se suurta surua mendeeläiselle piirille. Egyptin kielellä kuuluu
sekä pukki että Pan: "Mendes". Ja minun ollessani tässä piirissä
tapahtui seuraava ihme: pukki piti julkisesti yhteyttä naisen kanssa.
Tämä tuli ihmisten tiettäväksi.
47. Mutta sikaa egyptiläiset pitävät saastaisena eläimenä. Niinpä,
jos joku heistä ohikulkiessaan tulee koskettaneeksi sikaa, niin hän
vaatteineen päivineen heti astuu ja sukeltaa jokeen.
Edelleen sikopaimenet, vaikka ovat syntyperäisiä egyptiläisiä, ovat
ainoat, jotka eivät saa mennä sisälle mihinkään pyhättöön Egyptissä,
eikä kukaan tahdo naittaa tytärtään heille eikä heidän joukostaan
ottaa vaimoa, vaan sikopaimenet naittavat ja ottavat vaimonsa
omasta keskuudestaan. Muille jumalille egyptiläiset pitävät vääränä
uhrata sikoja; ainoastaan Selenelle ja Dionysokselle he samaan
aikaan, nimittäin täysikuulla, sen tekevät ja syövät niiden lihaa.
Minkä vuoksi he muissa juhlissa inhoovat sikojen uhraamista, tässä

60. juhlassa sitävastoin uhraavat niitä, siitä asiasta on olemassa
egyptiläisten kertoma tarina; mutta vaikka minä sen tunnen, ei sitä
oikein sovi kertoa. Sikojen uhraaminen Selenelle toimitetaan täten.
Kun pappi on teurastanut, hän asettaa hännänpään, pernan ja
mahapaidan yhteen läjään, peittää ne koko sillä rasvalla, joka on
vatsan ympärillä, ja polttaa ne sitten tulella. Mutta muun lihan
egyptiläiset syövät täysikuulla, jolloin he uhraavat uhriteuraat. Vaan
jonakin muuna päivänä eivät he enää maistaisi. Ja köyhät heidän
joukossaan muodostavat varattomuutensa vuoksi taikinasta sikoja
sekä paistavat ja uhraavat ne.
48. Juhlan aattona jokainen teurastaa Dionysoksen kunniaksi
ovensa edessä porsaan ja antaa sen poisvietäväksi sille
sikopaimenelle, joka sen on myynyt. Mutta muun osan Dionysos-
juhlaa egyptiläiset viettävät melkein kokonaan samalla tavalla kuin
helleenit, lukuunottamatta kuorotansseja. Fallosten sijasta he ovat
keksineet muita, noin kyynäränpituisia nuoralla vedettäviä kuvia,
joita naiset kantavat ympäri pitkin kyliä; niissä on nuokkuva
miehenkalu, joka ei ole paljoa pienempi muuta ruumista. Etunenässä
kulkee huilunsoittaja, ja naiset seuraavat laulellen Dionysosta. Mutta
minkä vuoksi sillä kuvalla on niin suuri kalu ja liikuttaa vain sitä
ruumiinosaa, siitä kerrotaan pyhä tarina.
49. Näyttääpä minusta siltä, kuin nämä uhrimenot eivät olisi olleet
tuntemattomat Amytheonin pojalle Melampukselle, vaan että hän on
ollut niihin hyvinkin perehtynyt. Melampus on nimittäin se, joka on
tuonut helleeneille Dionysoksen sekä nimen että uhrimenot ynnä
fallos-kulkueen. Mutta koska hän ei ymmärtänyt kaikkea, ei hän
tarkoin ilmoittanut tarinaa, vaan hänen jälkeensä elävät viisaat ovat
enemmän sitä ilmaisseet. Falloksen kuljettamisen Dionysoksen
kunniaksi on siis Melampus ensiksi ottanut käytäntöön, ja häneltä

61. ovat helleenit oppineet tekemään sen, minkä tekevät. Minäpä nyt
väitän, että Melampus, joka oli viisas mies, hankki itselleen
ennustustaidon, ja paljon muun ohella, minkä hän oppi tuntemaan
Egyptissä ja sieltä toi helleeneille, hän myös toi maahan Dionysos-
palveluksen menot, vähän niitä muuttamalla. En näet voi väittää,
että tämän jumalan menot Egyptissä sattumalta pitävät yhtä
helleenien kesken vallitsevien menojen kanssa. Silloin ne olisivat
keskenään yhtäläiset helleeneillä, eikä niitä olisi vasta äsken maahan
tuotu. En minä myöskään saata väittää, että egyptiläiset ovat
ottaneet helleeneiltä joko tämän tai jonkun muun tavan. Vaan
minusta näyttää enimmin siltä, että Melampus on oppinut Dionysos-
palveluksen tyrolaiselta Kadmokselta ja niiltä, jotka hänen kanssaan
saapuivat Foinikiasta nyt niinkutsuttuun Boiotiaan.
50. Myös melkein kaikkien jumalien nimet ovat Egyptistä tulleet
Hellaaseen. Että ne nimittäin ovat tulleet barbarein luota, sen minä
tiedustelemalla olen saanut selville. Ja minä luulen siis, että ne ovat
saapuneet Egyptistä. Sillä lukuunottamatta Poseidonia ja dioskureja,
niinkuin jo ennenkin olen maininnut, sekä Heraa, Hestiaa, Themistä,
khariteja ja nereidejä, ovat muiden jumalien nimet ammoisista
ajoista olleet egyptiläisillä tunnetut tässä maassa. Tässä minä kerron
mitä egyptiläiset itse kertovat. Mutta ne jumalat, joiden nimiä he
eivät sano tuntevansa, näyttävät minusta saaneen nimensä
pelasgeilta, paitsi Poseidonia. Tämän jumalan viimemainitut oppivat
tuntemaan libyalaisilta, sillä alkujaan olivat libyalaiset ainoat, joilla oli
Poseidonin nimi. Mutta puolijumalain palvelusta egyptiläiset eivät
käytä.
51. Tämän ja sen lisäksi muuta, mitä tulen mainitsemaan,
helleenit ovat egyptiläisiltä omaksuneet. Mutta tapaa tehdä
pystykaluisia Hermeen kuvapatsaita he eivät ole oppineet

62. egyptiläisiltä, vaan sen ovat pelasgeilta kaikista helleeneistä ensiksi
ottaneet atenalaiset, heiltä taas muut. Sillä pelasgit asettuivat
asumaan yhteen atenalaisten kanssa, jotka siihen aikaan jo luettiin
helleeneiksi, näiden maahan, jonka johdosta ensinmainittujakin
ruvettiin katsomaan helleeneiksi. Joka mies, joka on vihitty kabirien
salaismenoihin, tietää, mitä minä tarkoitan. Sillä Samothrakessa
asuivat nämä pelasgit, jotka asettuivat asumaan yhteen atenalaisten
kanssa. Atenalaiset ovat siis ensimäisinä helleeneistä pelasgeilta
oppineet tekemään itselleen pystykaluisia Hermeen kuvapatsaita.
Pelasgit kertoivat siitä pyhän tarinan.
52. Aikaisemmin pelasgit toimittivat kaikki uhrit rukoilemalla
jumalia ylimalkaan, kuten tiedän sen nojalla, mitä minä kuulin
Dodonassa, mutta nimitystä tai nimeä eivät he antaneet kellekään
niistä. He eivät näet vielä olleet kuulleet mitään nimiä. Vaan he
kutsuivat niitä jumaliksi siitä syystä, että nämä olivat asettaneet
järjestykseen kaikki asiat, ja niillä oli vallassaan kaikkien antimien
jakaminen. Sitten pelasgit pitkän ajan kuluttua saivat tietää muiden
jumalien nimet, jotka Egyptistä tulivat tunnetuiksi, mutta paljoa
myöhemmin Dionysoksen nimen. Ja jonkun ajan kuluttua he kysyivät
Dodonan oraakelilta neuvoa nimien suhteen; sitä ennuspaikkaa on
näet pidetty vanhimpana helleenien keskuudessa, ja se oli siihen
aikaan ainoa. Kun siis pelasgit kysyivät Dodonassa neuvoa, tuliko
heidän ottaa barbareilta saamansa nimet, niin oraakeli käski
käyttämään niitä. Siitä ajasta alkaen he uhrasivat ja käyttivät
jumalien nimiä. Ja pelasgeilta helleenit myöhemmin perivät ne.
53. Mutta mistä mikin jumala on syntyisin, ovatko kaikki aina olleet
olemassa, ja millaiset ne ovat ulkomuodoltaan, sitä eivät he niin
sanoakseni aina viime päiviin saakka ole tienneet. Sillä minä luulen,
että Hesiodos ja Homeros eivät ole eläneet enempää kuin neljäsataa

63. vuotta ennen minua. Ja nämä ne juuri ovat, jotka helleeneille ovat
sepittäneet jumalten synnyn, antaneet jumalille nimitykset, jakaneet
niille arvoasteet ja ammatit ja kuvailleet niiden ulkomuotoa. Mutta ne
runoilijat, joiden sanotaan eläneen ennen näitä miehiä, elivät minun
nähdäkseni myöhemmin. Edellisen puolen tästä sanovat Dodonan
papittaret, mutta jälkimäisen, nimittäin sen, joka koskee Hesiodosta
ja Homerosta, sanon minä.
54. Mutta kahdesta oraakelista, joista toinen on helleenien
keskuudessa, toinen Libyassa, egyptiläiset kertovat seuraavan
tarinan. Teebalaisen Zeun papit väittivät, että foinikialaiset olivat
vieneet pois Teebasta kaksi papitarta, joista he saivat tietää, että
toinen oli myyty Libyaan, toinen helleenien maahan; nämä naiset
muka olivat ne, jotka ensiksi olivat perustaneet ennuspaikkoja
mainittujen kansojen keskuuteen. Kysyessäni, mistä he niin varmasti
tiesivät kertoa tämän, he väittivät varta vasten laajalti etsineensä
näitä naisia: voimatta kuitenkaan löytää niitä; mutta myöhemmin he
olivat niitten suhteen kuulleet sen, minkä juuri kerroin.
55. Tämän siis minä kuulin Teeban papeilta. Dodonan
ennuspapittaret taas väittävät, että kaksi mustaa kyyhkystä lensi
Egyptin Teebasta ja saapui, toinen Libyaan, toinen heidän luokseen;
jälkimäinen oli istuutunut ruokatammeen ja ihmisäänellä julistanut,
että piti laitettaman sinne Zeun ennuspaikka. He olivat otaksuneet
tätä jumalalliseksi ilmoitukseksi ja tehneet sen mukaan. Mutta
Libyaan lähtenyt kyyhkynen oli, kuten he kertovat, käskenyt
libyalaisten perustaa Ammonin oraakelin. Tämäkin on Zeun oma.
Niin kertoivat Dodonan papittaret, joista vanhimman nimi oli
Promeneia, toisen Timarete, ja nuorimman Nikandra. Heidän
kanssaan pitivät yhtä myös muut pyhätön ympärillä asuvat
dodonalaiset.

64. 56. Minulta on tämän seikan suhteen seuraava mielipide. Jos
foinikialaiset todella ryöstivät pyhät naiset ja möivät toisen niistä
Libyaan, toisen Hellaaseen, niin minusta jälkimäinen nainen näyttää
joutuneen myydyksi thesprotilaisten luo, nyt niinkutsuttuun
Hellaaseen, jota ennen sanottiin Pelasgiaksi. Ja sitten hän, ollessaan
siellä orjana, on luontaisen ruokatammen alle laittanut Zeun
pyhätön; olihan luonnollista, että hän, joka Teebassa hoiti Zeun
pyhättöä, muisteli jumalaa sielläkin, minne oli saapunut. Senjälkeen
hän perusti oraakelin, sittenkuin oli oppinut helleenien kielen. Ja hän
väitti, että samat foinikialaiset, jotka olivat hänet itsensä myyneet,
olivat myyneet hänen sisarensakin Libyaan.
57. Kyyhkysiksi näyttävät dodonalaiset kutsuneen naisia siitä
syystä, että koska nämä olivat barbareja, ne tuntuivat heistä
ääntelevän lintujen lailla. Mutta jonkun ajan kuluttua he sanoivat
kyyhkysen puhuneen ihmiskielellä, sittenkuin nimittäin nainen puhui
niin, että he ymmärsivät; vaan niinkauan kuin hän käytti
barbarikieltä, hän tuntui heistä ääntelevän linnun tavoin. Sillä kuinka
kyyhkynen olisi ihmisäänellä puhunut? Sanoessaan taas kyyhkystä
mustaksi, he viittaavat siihen, että nainen oli egyptiläinen.
58. Mutta ennus-tavat Egyptin Teebassa ja Dodonassa ovat
keskenään jotenkin samankaltaiset. Myös uhriteuraista
ennustaminen on Egyptistä tullut.
Kaikissa tapauksissa egyptiläiset ovat ensimäiset ihmiset, jotka
ovat panneet toimeen juhlakokouksia, -kulkueita ja -saattoja, ja
heiltä ovat helleenit ne oppineet. Sen todistuksena on minusta
seuraava seikka. Egyptiläiset ovat ilmeisesti jo ammoisista ajoista
toimittaneet niitä, jota vastoin helleenein keskuudessa vasta
äskettäin on ruvettu panemaan niitä toimeen.

65. 59. Juhlakokouksia eivät egyptiläiset yhtä kertaa vuodessa pane
toimeen, vaan heillä on niitä useita, mutta ennen kaikkea ja
hartaimmin semmoisia vietetään Bubastis-kaupungissa Artemiin
kunniaksi, ja toiseksi Busiris-kaupungissa Isiin kunniaksi. Tässä
kaupungissa näet on Isiin suurin pyhättö, ja kaupunki sijaitsee
keskellä Egyptin suistamoa. Isis on kreikankielellä Demeter.
Kolmanneksi he panevat toimeen juhlakokouksen Sais-kaupungissa
Atenen kunniaksi, neljänneksi Heliopoliissa Helioksen kunniaksi,
viidenneksi Buton kaupungissa Letolle, kuudenneksi Papremis-
kaupungissa Areelle.
60. Kun he nyt lähtevät Bubastis-kaupunkiin, he tekevät
seuraavalla tavalla. He purjehtivat, miehet ja naiset yhdessä, suuri
joukko kumpaakin sukupuolta kussakin veneessä. Muutamilla
naisista on kalistimet, joilla kalistavat, jotkut miehet puhaltavat
huilua koko purjehduksen kestäessä, ja muut miehet sekä naiset
laulavat ja paukuttavat käsiään. Mutta kun he purjehtiessaan
joutuvat johonkin toiseen kaupunkiin, he työntävät veneensä lähelle
rantaa ja tekevät seuraavalla tavalla. Muutamat naisista tekevät sen,
minkä juuri olen maininnut, toiset huutaen pilkkaavat kaupungissa
olevia naisia, toiset tanssivat, toiset seisovat ja vetävät ylös
vaatteitansa. Sen he tekevät jokaisen virran varrella olevan
kaupungin kohdalla. Mutta sittenkuin he saapuvat Bubastiiseen, he
juhlivat panemalla toimeen suuria uhreja, ja siinä juhlassa kuluu
enemmän rypäleviiniä kuin muuten koko vuotena. Siinä tulee kokoon
miestä ja naista, aina seitsemäänsataantuhanteen henkeen, paitsi
lapsia, niinkuin maan asukkaat kertovat. Niin siellä tehdään.
61. Mutta kuinka Busiris-kaupungissa vietetään juhlaa Isiin
kunniaksi, sen olen aikaisemmin maininnut. Uhrijuhlan jälkeen kaikki
miehet ja naiset, hyvin monet tuhannet ihmiset, lyövät rintoihinsa.

66. Kenenkä kunniaksi he lyövät rintoihinsa, sitä on minun synti sanoa.
Mutta kaikki kaarilaiset, jotka asuvat Egyptissä, tekevät vielä
enemmän kuin nämä, he kun puukoilla iskevät otsaansa; ja sen
kautta he ilmaisevat olevansa ulkomaalaisia eivätkä egyptiläisiä.
62. Mutta sittenkuin ihmiset ovat kokoontuneet Sais-kaupunkiin
uhrijuhlallisuuksia varten, niin kaikki jonakin yönä sytyttävät useita
lamppuja taivasalla piiriin talojensa ympäri. Lamput ovat kulppeja,
täynnä suolavettä ja öljyä. Pinnalla kelluu lampunsydän. Tämä palaa
koko yön, ja juhlan nimenä on lampunsytyttäjäiset. Ja ne
egyptiläiset, jotka mahdollisesti eivät tule tähän kansanjuhlaan,
ottavat vaaria uhrijuhlan yöstä ja sytyttävät nekin kaikki lamppunsa,
ja siten ei pala ainoastaan Saiissa, vaan kautta koko Egyptinkin.
Mutta minkä vuoksi tämä yö on saanut osakseen valaistusta sekä
kunniata, siitä kerrotaan pyhä tarina.
63. Heliopoliiseen ja Butoon egyptiläiset menevät ainoastaan
uhraamaan. Papremiissa sitävastoin he toimittavat sekä uhrejaan
että muita pyhiä menojaan aivan niinkuin muuallakin. Kun aurinko
menee mailleen, puuhaavat vain muutamat harvat papeista
jumalankuvan ympärillä, mutta useimmat heistä, käsissään puiset
nuijat, seisovat pyhätön sisäänkäytävän luona. Ja toisia, enemmän
kuin tuhatta miestä, seisoo toisella puolella taajassa joukossa,
kullakin heistäkin kädessään karttu, täyttäen siten erään lupauksen.
Mutta jumalankuvan, joka on pienessä, kullatussa puutemppelissä,
he edellisenä päivänä toimittavat toiseen pyhään asumukseen. Ja
harvat kuvan ympärille jääneet vetävät nelipyöräisiä vaunuja, jotka
kuljettavat temppeliä sekä temppelissä olevaa kuvaa. Mutta
etupihoissa seisojat eivät salli heidän tulla sisälle. Silloin lupauksen
tehneet puolustavat jumalaa ja lyövät edellisiä, jotka taas puolestaan
torjuvat heitä. Siinä syntyy ankara karttukahakka, missä he lyövät

67. toistensa päät halki, ja missä moni minun luullakseni kuoleekin
vammoistaan. Egyptiläiset itse kuitenkin väittivät, ettei kukaan kuole.
Maan asukkaat väittävät seuraavasta aiheesta ottaneensa tämän
kansanjuhlan käytäntöön. Pyhätössä asui muka Areen äiti; Ares taas,
joka oli kasvatettu poissa, tuli mieheksi vartuttuaan sinne ja tahtoi
seurustella äitinsä kanssa. Mutta koska äidin palvelijat eivät olleet
häntä ennen nähneet, niin he eivät sallineet hänen tulla luo, vaan
torjuivat häntä. Silloin hän toi muassaan toisesta kaupungista väkeä,
piteli palvelijoita pahoin ja meni sisälle äitinsä luo. Tämän johdosta
he väittävät ottaneensa tavaksi tuon tappelun Areen juhlassa.
64. Egyptiläiset ovat ensimäiset, jotka ovat säätäneet sen lain,
ettei pyhätöissä saa pitää yhteyttä naisten kanssa eikä pesemätönnä
mennä naisen luota pyhättöön. Sillä melkein kaikki muut ihmiset,
paitsi egyptiläisiä ja helleenejä, pitävät yhteyttä pyhätöissä ja
menevät vaimojensa luota pesemättöminä pyhättöön, koska katsovat
ihmisten olevan samanlaisia kuin muut elukat. Näkeväthän he, miten
muut elukat ja lintujen heimot yhtyvät toisiinsa sekä jumalten
temppeleissä että pyhitetyissä alueissa; jos siis tämä ei olisi jumalalle
otollista, eivät elukatkaan niin tekisi.
65. Sillä tavoin selitellen he tekevät semmoista, joka minusta
ainakin on vastenmielistä. Mutta egyptiläiset noudattavat
liiallisestikin pyhiä asioita koskevia säännöksiä, muiden muassa
varsinkin seuraavia. Vaikka Egypti rajoittuu Libyaan, ei siinä ole
erittäin runsaasti eläimiä. Mutta kaikkia niitä, joita siellä on, pidetään
pyhinä, ja toiset niistä elävät yhdessä ihmisten itsensä kanssa, toiset
eivät. Jos minä sanoisin, minkä vuoksi eläimet ovat pyhitetyt
jumalille, joutuisin puhumaan jumalallisista asioista, joista minä
mieluimmin olen kertomatta. Senkin, minkä vain sivumennen olen

68. niistä maininnut, olen pakosta puhunut. Eläimiin nähden on
olemassa seuraava tapa. Kunkin eläimen ruokkoa varten on erikseen
määrätty egyptiläisten keskuudesta hoitaja, mies- tai naispuolinen,
jolloin poika isältään perii arvon. Kaikki, jotka kaupungissa ovat
tehneet jumalalle jonkun lupauksen, täyttävät sen seuraavalla
tavalla. Rukoillen sitä jumalaa, jonka oma eläin on, he ajavat
lastensa joko koko pään tai puolen tai kolmannen osan päätä ja
punnitsevat hiukset hopeassa. Ja sen, mitä ne painavat, he antavat
eläinten hoitajattarelle, joka sen edestä ostaa kaloja, leikkaa ne
kappaleiksi ja tarjoaa ne syötäväksi eläimille. Semmoinen ruokko siis
on niille säädetty. Jos joku tappaa jonkun näistä eläimistä ja tekee
sen tahallaan, on rangaistuksena siitä kuolema; jos hän tekee sen
vasten tahtoaan, niin hän kärsii sen rangaistuksen, minkä papit
määräävät. Mutta sen, joka tappaa ibiksen tai haukan — teki hän
sen sitten tahallaan tai vasten tahtoaan —, on pakko kuolla.
66. Vaikka niitä eläimiä, jotka elävät yhdessä ihmisten kanssa, on
niin paljon, tulisi niitä vielä paljoa enemmän, ellei kissojen kävisi
seuraavalla tavalla. Senjälkeen kuin naaraat ovat poikineet, eivät ne
enää juoksentele koirasten jälestä. Ja kun nämä pyytävät yhtyä,
naaraat eivät laske niitä luokseen. Tällöin koirakset keksivät
seuraavan tempun. Ne ryöstävät ja sieppaavat pois naarakselta
poikaset sekä tappavat ne, mutta tapettuaan eivät kuitenkaan niitä
syö. Kun nyt naarakset ovat kadottaneet poikansa, tekee niiden mieli
toisia, ja tulevat silloin koirasten tykö; sillä se eläin rakastaa suuresti
poikasiaan. Mutta tulipalon sattuessa tapahtuu kissojen suhteen
kumma asia. Egyptiläiset näet asettuvat matkan päähän toisistaan
vartioimaan kissoja eivätkä huoli sammuttaa paloa; mutta kissat
pujahtavat ihmisten välitse tai hyppäävät niiden yli ja heittäytyvät
tuleen. Jos tämä tapahtuu, valtaa suuri suru egyptiläiset. Niissä
taloissa, joissa itsestään kuolee kissa, kaikki asujaimet ajavat

69. ainoastaan kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko
ruumiinsa ja päänsä.
67. Kuolleet kissat viedään pyhiin huoneisiin, mihin ne
palsamoituina haudataan Bubastis-kaupungissa. Koirat sitävastoin
jokainen hautaa omassa kaupungissaan pyhiin hautoihin. Samalla
tapaa kuin koirat, haudataan farao-rotat. Mutta päästäiset ja haukat
viedään Buto-kaupunkiin, ja ibikset Hermupoliiseen. Vaan karhut,
jotka ovat harvinaiset, ja sudet, jotka eivät ole sanottavasti
suuremmat kettuja, haudataan siihen paikkaan, mistä ne tavataan
makaamassa.
68. Krokotiilien luonto taas on tämmöinen. Neljänä sydäntalvi-
kuukautena krokotiili ei syö mitään. Se on nelijalkainen, mutta on
kuitenkin samalla maa- ja järvieläin. Se munii ja hautoo munansa
maalla, ja enimmän osan päivää se viettää kuivalla, mutta koko yön
joessa. Sillä vesi on lämpimämpi kuin ilma ja kaste. Kaikista elävistä
olennoista, joita me tunnemme, se tulee pienimmästä suurimmaksi.
Sillä sen munat eivät ole paljoa suuremmat hanhien munia, ja
poikanen on kooltaan munaa myöten, mutta kasvaessaan se tulee
seitsemänkintoista kyynärän pituiseksi, vieläpä sitäkin suuremmaksi.
Sillä on siansilmät ja suuret hampaat sekä torahampaat
suuruudeltaan ruumista myöten. Se on ainoa eläin, joka ei ole
saanut kieltä. Ei se myöskään liikuta alaleukaansa, vaan se on
siinäkin kohden ainoa eläin, että se laskee yläleukansa vasten
alaleukaansa. Sillä on myös vahvat kynnet ja suomuinen nahka, joka
selästä on läpitunkematon. Vedessä se on sokea, mutta ilmassa mitä
tarkkanäköisin. Koska se elelee vedessä, se tulee sieltä, suu täynnä
iilimatoja. Muut linnut ja eläimet pakenevat sitä, mutta trokhilos-lintu
[s.o. niinkutsuttu "krokotiilinvartija"] saa siltä olla rauhassa, tämä
kun tekee sille hyötyä. Sillä aina kun krokotiili nousee vedestä maalle

70. ja avaa kitansa — niin se ylimalkaan tapaa tehdä länsituulen
vallitessa —, trokhilos hiipii sen suuhun ja ahmii iilimadot. Toinen on
siitä palveluksesta hyvillään eikä tee mitään pahaa.
69. Toisille egyptiläisille krokotiilit ovat pyhiä, toisille eivät, vaan
jälkimäiset kohtelevat niitä vihollisinaan. Mutta Teeban ja Moiris-
jarven seuduilla asuvat pitävät niitä erittäinkin pyhinä. Ja
molemmissa paikoissa he elättävät yhtä kaikkien joukosta valittua
krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät lasisia ja
kultaisia korvarenkaita sekä käätyjä sen etukäpälien ympäri ja
antavat sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. Ja he vaalivat krokotiilejä
mitä paraiten niitten eläessä, ja niitten kuoltua he palsamoivat ja
hautaavat ne pyhiin hautoihin. Mutta Elefantine-kaupungin seuduilla
asuvat syövätkin niitä eivätkä niinmuodoin pidä niitä pyhinä. Eikä
näitä eläimiä kutsutakaan nimellä "krokotiili", vaan "khampsa". Mutta
ioonilaiset nimittävät niitä krokotiileiksi, koska ne heidän mielestään
ulkomuodoltaan muistuttavat niitä sisiliskoja, joita heidän luonaan
tavataan pensasaitauksissa [sisilisko on ioonianmurteella
"krokodeilos"].
70. Niitä pyydetään monella eri tavalla. — Mutta sitä tapaa, joka
minusta näyttää enimmin ansaitsevan kertomista, tahdon tässä
kuvata. Pyydystäjä kiinnittää ensin koukkuun syötiksi sianselän ja
viskaa sen sitten keskelle jokea, mutta itse hän joen äyräällä pitelee
elävää porsasta ja lyö sitä. Kuullessaan äänen krokotiili pyrkii ääntä
kohti ja tavattuaan sianselän se nielee sen suuhunsa. Mutta
pyydystäjät vetävät krokotiiliä. Senjälkeen kuin se on vedetty maihin,
pyydystäjä kaikkein ensiksi heti sivelee sen silmät kiinni savella. Sen
tehtyään hän aivan huokeasti saa sen täydellisesti valtaansa, mutta
ellei hän sitä tee, hänen täytyy nähdä siitä vaivaa.

71. 71. Virtahevot ovat Papremiin piirin asukkaille pyhät, mutta muille
egyptiläisille ne eivät ole pyhiä. Niitten ulkomuoto on
tämänluontoinen. Virtahepo on nelijalkainen, kaksoiskavioinen,
tylppäkuonoinen, sillä on hevosenharja, torahampaat, hevosenhäntä
ja -ääni, ja kooltaan se on kuin suurin härkä. Ja sen nahka on niin
paksua, että kun se on tullut kuivaksi, niin siitä tehdään
keihäänvarsia.
72. Joessa on myös saukkoja, joita pidetään pyhinä. Myös kaloista
egyptiläiset pitävät niinkutsuttua suomukalaa ja ankeriasta pyhinä;
näiden he sanovat olevan pyhitetyt Niilille, samoinkuin linnuista
ristisorsan.
73. On myös toinen pyhä lintu, jonka nimi on foinix. Minä tosin en
ole sitä nähnyt muuta kuin kuvassa. Sillä se käy harvoin siellä — joka
viidessadas vuosi, kuten Heliopoliin asukkaat sanovat. Ja väitetään
sen käyvän siellä silloin, kun sen isä on kuollut. Jos se on kuvan
kaltainen, niin se on tämän kokoinen ja tämmöinen. Toiset sen
sulista ovat kullankarvaiset, toiset punaiset. Enimmin se on
rakenteeltaan ja kooltaan kotkan kaltainen. He kertovat sen tekevän
seuraavalla tavalla, mitä minä puolestani en kuitenkaan voi uskoa.
Se lähtee liikkeelle Arabiasta, kätkee isänsä mirhamiin ja tuo sen
Helioksen pyhättöön sekä hautaa sen siihen. Ja tuominen tapahtuu
seuraavalla tavalla. Ensiksi lintu muodostaa mirhamista muuan, niin
suuren kuin se jaksaa kantaa, ja sitten se koettaa kantaa sitä. Ja
kylliksi koeteltuaan, se kovertaa munan, panee isänsä siihen ja
sivelee uudestaan mirhamilla sitä kohtaa munasta, jonka se koversi
ja johon pani isänsä; kun nyt isä on sisällä, tulee paino olemaan
sama kuin se oli ensin. Ja siveltyään munaa lintu tuo isän Egyptiin
Helioksen pyhättöön. Näin he väittävät tämän linnun tekevän.

72. 74. Teeban seudulla on pyhiä käärmeitä, jotka eivät ensinkään ole
vahingollisia ihmisille. Ne ovat kooltaan pienet, niillä on kaksi sarvea,
jotka kasvavat päälaelta, ja kuoltuaan ne haudataan Zeun
pyhättöön, sillä niiden väitetään olevan tälle jumalalle pyhitetyt.
75. Arabiassa on paikka, joka sijaitsee melkein aivan Buton
kohdalla, ja siihen paikkaan minä tulin saadakseni tietoa siivekkäistä
käärmeistä. Sinne saavuttuani näin käärmeiden luita ja selkärankoja
niin suuret joukot, ettei niitä voi kuvailla. Siinä oli selkärangoista
muodostuneita läjiä, sekä suuria että vähempiä ja vieläkin
pienempiä, ja niitä oli paljon. Se paikka, missä selkärangat makaavat
hajallaan, on tämäntapainen: se on ahdas, suurelle tasangolle
johtava vuorensola, mikä tasanko taas on yhteydessä Egyptin
tasangon kanssa. On olemassa semmoinen tarina, että siivekkäät
käärmeet kevään tullen lentävät Arabiasta Egyptiä kohti, mutta että
ibislinnut menevät niitä vastaan siinä maassa olevaan solaan, eivätkä
salli käärmeiden siitä kulkea läpi, vaan tappavat ne. Sen työn vuoksi
sanovat arabialaiset egyptiläisten pitävän ibistä suuressa kunniassa,
ja egyptiläiset myöntävät itsekin siitä syystä kunnioittavansa näitä
lintuja.
76. Ibiksen ulkomuoto on tämmöinen. Se on kokonaan sysimusta,
sillä on kurjen jalat, erittäin käyrä nokka, ja kooltaan se on jotenkin
krex-linnun [eräs kahlaaja, jota ei ole voitu tarkemmin määritellä]
suuruinen. Semmoinen siis on käärmeitä vastaan taistelevien,
mustien ibiksien ulkonäkö, mutta enemmän ihmisten jaloissa
juoksentelevilla — ibiksiä on nimittäin kahta laatua — ovat pää ja
kaula kokonaan paljaat, höyhenet valkeat, paitsi päässä, niskassa,
siiven- ja pyrstönpäässä; kaikki tämä, minkä mainitsin, on nimittäin
sysimustaa. Jalat sekä piirteet muuten ovat samanlaiset kuin
toisellakin. Käärmeen ulkomuoto taas on aivan niinkuin vesikyiden.

73. Sillä ei ole höyhensiipiä, vaan sen siivet ovat jokseenkin yökön siipien
kaltaiset. Sen verran olkoon mainittu pyhistä eläimistä.
77. Itse egyptiläisistä ne, jotka asuvat viljellyssä osassa Egyptiä,
harjoittavat kaikista ihmisistä enimmin muistiaan ja tuntevatkin
historiaa paraiten kaikista ihmisistä, joita minä tiedän. Heidän
elintapansa on tämmöinen. Kolme päivää peräkkäin joka kuukausi he
puhdistavat vatsansa ja tavoittelevat terveyttä oksennuslääkkeillä
ynnä vatsanhuuhtomisilla, he kun arvelevat kaikkien tautien ihmisille
tulevan elantoaineista. Ja muutenkin egyptiläiset libyalaisten jälkeen
ovat kaikista ihmisistä terveimmät, — minun nähdäkseni
vuodenaikojen vuoksi, koska vuodenajat eivät vaihtele. Sillä
vaihteista, niin hyvin kaikilla muilla aloilla kuin erittäin vuodenaikojen
vaihteista, syntyvät enimmäkseen taudit ihmisille. Egyptiläiset syövät
speltistä laittamiaan leipiä, joita he kutsuvat "kyllestis"-nimellä. He
käyttävät ohrista valmistettua viiniä, sillä heidän maassaan ei ole
viiniköynnöksiä. Kaloista he paahtavat päivänpaisteessa ja syövät
raa'altaan toisia, toisia he liuvottavat suolavedessä ja kuivaavat
sitten. Linnuista he syövät viiriäiset, ankat ja pikkulinnut raakoina,
sitä ennen suolattuaan ne. Mutta kaikki muut lintu- tai kalalajit, paitsi
niitä, jotka heillä ovat määrätyt pyhiksi, he syövät paistettuina tai
keitettyinä.
78. Heidän varakkaittensa seuroissa kantaa eräs mies aterialta
päästyä ympäri puusta tehtyä kirstussaan olevaa kuollutta, joka sekä
maalaamalla että veistämällä on tehty niin luonnonmukaiseksi kuin
suinkin ja kooltaan joka puolelle on noin kyynärän tai kahden
pituinen. Näyttäen sitä kullekin juomaveikolle mies lausuu: "katso
tähän, juo ja nauti! Sillä kuoltuasi sinusta tulee tällainen."

74. 79. Niin he tekevät juomingeissaan. Muuten he noudattaen isiltä
perittyjä tapojaan eivät omaksu mitään vierasta. Muiden
mainitsemista ansaitsevien tapojen joukossa on myös erään laulun,
Linos-laulun, esittäminen, jota lauletaan sekä Foinikiassa että
Kyproksessa ja muuallakin, ja vaikka sillä kunkin kansan mukaan on
oma nimensä, niin se kuitenkin on sama kuin se, jota helleenit
laulavat Linoksen nimellä. Senvuoksi minä useiden muiden seikkojen
ohella, jota Egyptissä ihmettelin, kummastelin myös sitä, mistä olivat
saaneet Linos-laulun. Mutta he näyttävät alusta alkaen laulaneen
sitä. Egyptinkielellä kutsutaan Linosta Manerokseksi. Egyptiläiset
väittävät hänen olleen Egyptin ensimäisen kuninkaan ainokaisen
pojan, jota, hänen ennen aikojaan kuoltuaan, egyptiläiset olivat
kunnioittaneet valituslauluilla; ja se oli heidän ensimäinen ja ainoa
laulunsa.
80. Myös seuraavassa toisessa kohden egyptiläiset pitävät yhtä
helleenien kanssa, joskin heistä ainoastaan lakedaimonilaisten
kanssa. Kohdatessaan vanhempia antavat nuoremmat tietä sekä
väistyvät syrjään ja nousevat istuimeltaan niiden lähestyessä. Mutta
eräässä toisessa kohden eivät he kuitenkaan pidä yhtä keidenkään
helleenien kanssa: sensijaan että tiellä puhuttelemalla tervehtisivät
toisiaan, he ilmaisevat kunnioitustaan laskemalla kätensä alas
polveen saakka.
81. He pukeutuvat liinaisiin mekkoihin, joissa säärien ympärillä on
heltut ja joita he kutsuvat nimellä "kalasiris". Niitten ylle he heittävät
valkoiset villavaatteet. Kuitenkaan eivät he mene pyhättöön, yllään
villavaatteita, eikä heitä haudata niissä, sillä se on syntiä. Siinä he
pitävät yhtä niinkutsuttujen ortilaisten ja pythagorealaisten kanssa.
Sillä myös sen, joka on näistä salamenoista osallinen, on synti tulla
haudatuksi villavaatteissa. Siitä kerrotaan pyhä tarina.

75. 82. Myös seuraavat toiset seikat egyptiläiset ovat keksineet:
kellekä jumalista mikin kuukausi ja päivä on pyhitetty, ja mikä tulee
minkin kohtaloksi sen mukaan, minä päivänä hän on syntynyt, minkä
lopun hän on saapa ja millainen ihminen hänestä tulee. Ja näitä
keksintöjä ovat käyttäneet ne helleeneistä, jotka ovat liikkuneet
runouden alalla. Enteitä egyptiläiset ovat keksineet enemmän kuin
ketkään muut ihmiset. Sillä kun joku enne on tapahtunut, he pitävät
silmällä ja merkitsevät muistiin, miten asia päättyy, ja jos joskus
myöhemmin tapahtuu jotain tämän kaltaista, niin he luulevat, että
päätös tulee olemaan sama.
83. Heidän ennustaitonsa laita on semmoinen, ettei se ammatti
ole kenenkään ihmisen asiana, vaan muutamien jumalien. Niinpä
siellä on Herakleen, Apollon, Atenen, Artemiin, Areen ja Zeun
ennuspaikat; ja se, jota he kaikista ennuspaikoista enimmin pitävät
arvossa, on Leton, Buto-kaupungissa oleva. Heidän ennustapansa
eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaiset, vaan erilaiset.
84. Lääketaito on heillä täten jaettuna: jokainen on yhden taudin
lääkäri eikä useampien. Joka paikka on täynnään lääkäreitä. Toiset
ovat silmälääkäreitä, toiset pää-, toiset hammas-, toiset
vatsalääkäreitä ja vielä toiset ovat näkymättömiä tauteja [s. o.
sisätauteja] varten.
85. Heidän surumenonsa ja hautajaisensa ovat tämmöiset. Siinä
talossa, missä on kuollut jonkun verran huomattava henkilö, sivelee
kaikki talon naisväki heti päänsä tai myös kasvonsa savella, ja sitten
he, jätettyään vainajan kotiin, itse juoksentelevat pitkin kaupunkia ja
lyövät paljastettuihin rintoihinsa, joitten alapuolelle ovat vyöttäneet
vaatteensa. Ja heidän seurassaan ovat kaikki naissukulaiset. Miehet
puolestaan lyövät myös rintaansa, hekin vyötettyinä samalla tapaa.

76. Ja sittenkuin he näin ovat tehneet, he vievät ruumiin
palsamoitavaksi.
86. On olemassa semmoisia, jotka vartavasten ovat lyöttäytyneet
palsamoimistoimeen ja omistavat sen taidon. Aina kun heille tuodaan
ruumis, he näyttävät tuojille puisia vainajien malleja, jotka
maalaamalla on tehty luonnonmukaisiksi. Ja kalliimman lajin niistä
he sanovat olevan sen oma, jonka nimen mainitsemista tämmöisessä
tilaisuudessa minä pidän syntinä. Sitten he näyttelevät toista lajia,
joka on halvempi ja huokeampi edellistä, ja vihdoin kolmatta, joka
on huokein. Ja selitellessään he kyselevät tuojilta, minkä mallin
mukaan tahtovat vainajaansa käsiteltävän. Sukulaiset sopivat silloin
heidän kanssaan hinnasta ja menevät sitten tiehensä, mutta toiset
jäävät asuntoihinsa ja palsamoivat. Ja sen he tekevät seuraavalla
tavalla, jos kalliinta tapaa noudatetaan. Ensiksi he rautakoukulla
ajavat sierainten kautta ulos aivoja; sillä tavoin he ottavat ulos osan
niitä, mutta toisen osan valamalla sisään lääkkeitä. Sitten he
terävällä etiopilaisella kivellä tekevät leikkauksen pitkin kupeita ja
ottavat sieltä ulos koko vatsaontelon; puhdistettuaan ja
huuhdottuaan sitä palmuviinillä he uudestaan huuhtovat sitä
survotuilla suitsutusaineilla. Kun he sitten ovat täyttäneet
vatsaontelon puhtaalla survotulla mirhamilla, kasialla ja muilla
suitsutusaineilla, paitsi libanotos-nimisellä, he jälleen ompelevat sen
kiinni. Sen tehtyään he asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät
sitä niin seitsemänkymmentä päivää. Sen kauemmin ei ole lupa
säilyttää ruumista tällä tavoin. Vaan sittenkuin nuo
seitsemänkymmentä päivää ovat kuluneet, he pesevät vainajan,
käärivät ruumiin kokonaan byssos-liinasta leikattuihin kaistaleisiin ja
sivelevät sitä hiukan kummilla, jota egyptiläiset enimmäkseen
käyttävät liiman sijasta. Sitten sukulaiset ottavat vastaan vainajan ja
teettävät itselleen puisen ihmisen näköisen kuvan, jonka jälkeen he

77. siihen sulkevat vainajan ja sen tehtyään panevat sen säilöön
hautakammioon, asettaen sen seisomaan pystyyn seinää vasten.
87. Sillä tavoin he käsittelevät vainajia kalliimmalla tavalla. Mutta
niitten vainajia, jotka haluavat keskimäistä tapaa ja karttavat
kalleutta, he käsittelevät täten. Täytettyään peräruiskuja
seeteripuusta saadulla öljyllä he ajavat vatsaontelon täyteen öljyä,
leikkaamatta kuitenkaan auki tai ottamatta ulos vatsaa, vaan
ainoastaan huuhtomalla ruiskuilla takapuolen kohdalta ja estämällä
huuhdetta vuotamasta takaisin ulos. Sitten he kuivaavat ruumiit
säädetyt päivät, mutta viimeisenä päivänä he laskevat vatsaontelosta
ulos sen seeteriöljyn, jonka aikaisemmin ovat laskeneet sisään. Ja
öljyllä on semmoinen voima, että se työntää matkassaan ulos
samalla sekä vatsan että sisälmykset, jotka sillävälin ovat liuenneet.
Mutta lipeäsuola sulattaa lihat, niin että ruumiista jää jälelle
ainoastaan nahka ja luut. Senjälkeen kuin ovat niin tehneet, he
antavat pois vainajan, tekemättä sille mitään sen koommin.
88. Kolmas palsamoimistapa, jonka mukaan käsitellään vähemmän
varakkaita, on seuraava. Huuhdottuaan vatsaonteloa retikkaöljyllä he
kuivaavat sitä seitsemänkymmenen päivän kuluessa ja antavat sen
sitten poisvietäväksi.
89. Mutta kun ylhäisten miesten vaimot ovat kuolleet, ei niitä heti
anneta palsamoitavaksi, samoinkuin ei myöskään erinomaisen
kauniita tai huomattavampia naisia, vaan vasta sittenkuin ovat olleet
kuolleina kolme tai neljä päivää, ne annetaan palsamoitavaksi. Sen
he tekevät siinä tarkoituksessa, etteivät palsamoitsijat raiskaisi niitä.
He kertovat näet, että muuan niistä tavattiin raiskaamasta äsken
kuollutta naista, ja että hänen ammattiveljensä antoi hänet ilmi.

78. 90. Mutta jos käy ilmi, että kuka tahansa joko egyptiläisistä
itsestään tai muukalaisista on joutunut krokotiilin hampaisiin tai itse
virtaan hukkunut, niin täytyy sen kaupungin asukasten, johon ruumis
on ajautunut, välttämättömästi palsamoida se ja koristeltuaan sitä
mitä kauniimmin haudata se pyhiin hautakammioihin. Mutta ei
kukaan muu saa edes kajotakaan siihen, ei sukulaisista eikä
ystävistä, vaan itse Niilin papit hautaavat sen omin käsin, ikäänkuin
se olisi jotain enemmän kuin ihmisruumis.
91. He karttavat noudattamasta helleeniläisiä tapoja ja, lyhyesti
sanoen, kaikkien muidenkin ihmisten tapoja. Sitä nyt muut
egyptiläiset varovat, mutta lähellä Neapolista on teebalaisessa
piirissä Khemmis-niminen kaupunki, missä on Danaen pojan,
Perseuksen, pyhättö. Se on neliskulmainen, ja sen ympärillä kasvaa
palmuja. Pyhätön eteispylvästöt ovat erittäin suuret ja niiden edessä
on kaksi suurta kivistä ihmisenkuvaa. Mutta siinä ympäryksessä on
temppeli ja siinä on Perseuksen kuva. Nämät kliemmiläiset sanovat,
että Perseus monasti ilmestyy heidän maassaan temppelin sisällä, ja
että on olemassa anturakenkä, jota hän muka on käyttänyt; se on
kooltaan kahden kyynärän pituinen, ja joka kerta kun se ilmestyy,
käy koko Egyptin hyvin. Niin he kertovat ja viettävät seuraavanlaista
helleeniläistä juhlaa Perseuksen kunniaksi. He ovat säätäneet
voimistelukilpailun, joka käsittää kaikki kilpailulajit, ja jossa asettavat
palkinnoksi elukoita, vaippoja ja nahkoja. Ja kysyessäni, minkä
vuoksi Perseus tapasi ilmestyä ainoastaan heille, ja minkä vuoksi he
erosivat muista egyptiläisistä säätämällä voimistelukilpailut, niin he
väittivät, että Perseus polveusi heidän kaupungistaan. Sillä Danaos ja
Lynkeus, jotka purjehtivat Hellaaseen, olivat muka khemmiläisiä, ja
seuraten sukujohtoa näistä alkaen he johtuivat Perseukseen saakka.
Kun viimemainittu oli saapunut Egyptiin siinä tarkoituksessa, minkä
myös helleenit mainitsevat, nimittäin tuodakseen Libyasta Gorgon

79. pään, niin hän, kuten he väittävät, myös oli tullut heidän luokseen ja
hyvin tuntenut kaikki heimolaisensa. Niinpä hän jo tullessaan
Egyptiin tunsi Khemmiin nimen, jonka äidiltään oli oppinut. Mutta
voimisteluleikit he hänen käskystään panivat toimeen.
92. Kaikki nämä tavat ovat käytännössä suomaiden yläpuolella
asuvien egyptiläisten keskuudessa. Suomaissa asuvat taas
noudattavat samoja tapoja kuin muutkin egyptiläiset, muun muassa
siinä, että jokaisella heistä on yksi vaimo, kuten helleeneilläkin.
Mutta huojistaakseen elintarpeitaan he sitäpaitsi ovat keksineet
seuraavan. Aina kun joki tulee täyteen ja tulvii yli ketojen, kasvaa
vedessä paljon liljoja, joita egyptiläiset kutsuvat lotokseksi. Nämä he
poimivat ynnä kuivaavat päivänpaisteessa; sitten he rouhentavat
lotoksen unikukankaltaisen keskustan ja valmistavat siitä tulella
paahdettuja leipiä. Myös mainitun lotoksen juuri on syötävä ja
jotenkin makea; se on pyöreähkö sekä omenan kokoinen. On myös
olemassa muita liljoja, jotka ovat ruusujen kaltaiset ja kasvavat nekin
joessa; niitten hedelmä on toisessa, juuresta kasvavassa
suojuksessa, ja on näöltään enimmin mehiläisleivän kaltainen. Sen
sisässä on laajasti syötäviä hedelmiä, jotka ovat yhtä suuret kuin
öljymarjansiemen, ja niitä syödään sekä tuoreina että kuivina.
Vuosittain versovan bybloksen taas he kiskovat soista ylös, ja
leikkaavat poikki sen yläosan, jota käyttävät johonkin muuhun
tarkoitukseen, mutta alapuolelle jätetyn, noin kyynärän pituisen
osan, he syövät. Mutta jos he tahtovat tehdä bybloksen erittäin
maukkaaksi, he kuumentavat sitä hehkuvassa uunissa ja syövät sen
sitten. Vaan muutamat heistä elävät ainoastaan kaloista, joita
pyytävät ja joista ottavat ulos vatsaontelon, jonka jälkeen kuivaavat
niitä päivänpaisteessa ja sitten syövät kuivattuina.

80. 93. Muuttokaloja ei juuri tavata virroissa, vaan ne oleskelevat
järvissä ja tekevät seuraavalla tavalla. Aina kun niiden tekee mieli
kutea, ne uivat parvittain mereen. Etunenässä kulkevat koirakset ja
pirskoittavat maitiansa, naarakset taas seuraavat ja hotaisevat sen
suuhunsa sekä hedelmöityvät siitä. Mutta sittenkuin ne ovat meressä
tulleet raskaiksi, ne uivat kukin takaisin omille asuinsijoilleen. Silloin
kuitenkaan eivät enää koirakset kulje etunenässä, vaan johto on
naaraksilla. Parvessa edellä kulkiessaan ne tekevät aivan niinkuin
koiraksetkin tekivät. Ne pirskoittavat pienissä erissä mätijyväsiä,
vaan koirakset seuraavat jälestä ja nielevät ne. Mutta niistä jyväsistä,
jotka jäävät jälelle ja joita ei niellä, kasvaa ja tulee kaloja. Niiden,
jotka mereen uidessaan pyydystetään, huomataan olevan hangattuja
pään vasemmalta puolelta, ne taas, jotka takaisin uidessaan
pyydetään, ovat hangatut oikealta puolelta. Siten niiden käy
seuraavasta syystä. Uidessaan alas merelle ne pysyttelevät
vasemmalla puolella lähellä maata, mutta uidessaan takaisin ne
pysyttelevät päinvastaisella puolella, työntäytyen rantaa vastaan ja
koskettaen sitä niin läheltä kuin suinkin, tietenkin jotteivät virran
vuolteen vuoksi eksyisi suunnastaan. Mutta aina kun Niili alkaa
paisua, alkavat ensin maakuopat ja pitkin jokea olevat lätäköt
täyttyä, sitä myöten kuin joesta niihin tihkuu vettä. Ja kohta kun ne
tulevat täyteen, vilisee heti paikalla kaikkialla pikkukaloja. Ja luulen
päässeeni selville siitä, mistä nämä todennäköisesti tulevat. Kun Niili
edellisenä vuonna vetäytyy pois, laskevat kalat mätinsä liejuun ja
lähtevät sitten viimeisen veden mukana tiehensä. Mutta kun jonkun
ajan kuluttua vesi jälleen tulee sinne, syntyy tästä mädistä heti
kaloja. Niin on laita kalojen.
94. Sen öljyn, jota suomaassa asuvat egyptiläiset käyttävät, he
saavat risinikasvin hedelmästä, jota egyptiläiset kutsuvat nimellä
"kiki". Ja he valmistavat sen seuraavalla tavalla. He kylvävät jokien ja

81. järvien varsille risinikasvia, joka Hellaassa kasvaa itsestään
viljelemättä. Tätä siis kylvetään Egyptissä, ja se kantaa runsasta,
mutta pahanhajuista hedelmää. Sittenkuin he ovat koonneet
hedelmät, niin toiset kolhimalla pusertavat ulos öljyn, toiset myös
paahtamalla keittävät ja keräävät yhteen sen, mikä niistä vuotaa
pois. Öljy on rasvaista ja kelpaa yhtä hyvin kuin puuöljy
valaistukseksi, mutta siitä lähtee ilkeä haju.
95. Hyttysten varalta, joita on runsaasti, egyptiläiset ovat
keksineet seuraavat suojeluskeinot. Niitä, jotka asuvat yläpuolella
suomaita, suojaavat tornit, joihin he nousevat makaamaan. Sillä
hyttyset eivät voi tuulilta lentää korkealle. Ne taas, jotka asuvat
suoseuduilla, ovat tornien sijasta keksineet nämä toiset varokeinot.
Joka mies heidän joukossaan omistaa verkon, jolla päivin pyytää
kaloja, mutta jota öisin käyttää seuraavasti. Sen vuoteen ympäri,
missä hän lepää, hän virittää verkon, ja sitten hän ryömii sen alle ja
nukkuu siinä. Jos sitävastoin nukkuu kääriytyneenä vaippaan tai
liinavaatteeseen, niin hyttyset purevat niitten läpi, vaan verkon läpi
eivät ollenkaan koetakaan sitä tehdä.
96. Ne alukset, joilla egyptiläiset kuljettavat tavaroita, ovat tehdyt
orjantappurasta, jonka ulkomuoto on enimmin kyreneläisen lotoksen
kaltainen, ja jonka pihkana on kummi. Tästä orjantappurasta siis he
hakkaavat noin kahden kyynärän pituisia lautoja ja asettavat ne
yhteen tiilien tapaan sekä rakentavat laivat seuraavalla lailla. He
kiinnittävät kahden kyynärän pituisia lautoja lujaan iskettyjen, pitkien
vaarnojen ympäri ja senjälkeen kuin he tällä tavoin ovat rakentaneet
laivat, he levittävät niitten päälle poikkilautoja. Mutta kaaripuita he
eivät käytä. Vaan sisältä he tilkitsevät liitepaikat byblosniinellä.
Edelleen he laittavat itselleen peräsimen, joka pistetään laivan
pohjan läpi. He käyttävät orjantappurapuista mastoa ja bybloksesta

82. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com