Migration And Educational Policymaking In China A Critical Engagement With Policy Sociology And Bourdieu Hui Yu

Migration And Educational Policymaking In China A Critical Engagement With Policy Sociology And Bourdieu Hui Yu
Migration And Educational Policymaking In China A Critical Engagement With Policy Sociology And Bourdieu Hui Yu
Migration And Educational Policymaking In China A Critical Engagement With Policy Sociology And Bourdieu Hui Yu

1. Migration And Educational Policymaking In China
A Critical Engagement With Policy Sociology And
Bourdieu Hui Yu download
https://ebookbell.com/product/migration-and-educational-
policymaking-in-china-a-critical-engagement-with-policy-
sociology-and-bourdieu-hui-yu-46181986
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Global Migration And Diversity Of Educational Experiences In The
Global South And North A Childcentred Approach 1st Carol Boggs
https://ebookbell.com/product/global-migration-and-diversity-of-
educational-experiences-in-the-global-south-and-north-a-childcentred-
approach-1st-carol-boggs-48270504
Chinese Educational Migration And Studentteacher Mobilities
Experiencing Otherness 1st Edition Fred Dervin Eds
https://ebookbell.com/product/chinese-educational-migration-and-
studentteacher-mobilities-experiencing-otherness-1st-edition-fred-
dervin-eds-5890638
The Palgrave Handbook Of Youth Mobility And Educational Migration
David Cairns
https://ebookbell.com/product/the-palgrave-handbook-of-youth-mobility-
and-educational-migration-david-cairns-33167838
The Great Migration And The Harlem Renaissance Sabina Arora
https://ebookbell.com/product/the-great-migration-and-the-harlem-
renaissance-sabina-arora-46296288

3. Citizenship Education And Global Migration Implications For Theory
Research And Teaching 1st Edition James A Banks
https://ebookbell.com/product/citizenship-education-and-global-
migration-implications-for-theory-research-and-teaching-1st-edition-
james-a-banks-51624060
Global Migration And Education Schools Children And Families Leah
Adams
https://ebookbell.com/product/global-migration-and-education-schools-
children-and-families-leah-adams-6995256
Nannies Migration And Early Childhood Education And Care An
International Comparison Of Inhome Childcare Policy And Practice
Elizabeth Adamson
https://ebookbell.com/product/nannies-migration-and-early-childhood-
education-and-care-an-international-comparison-of-inhome-childcare-
policy-and-practice-elizabeth-adamson-51810280
Adult Language Education And Migration Challenging Agendas In Policy
And Practice James Simpson
https://ebookbell.com/product/adult-language-education-and-migration-
challenging-agendas-in-policy-and-practice-james-simpson-5560612
The Road To Integration Education And Migration Oecd
https://ebookbell.com/product/the-road-to-integration-education-and-
migration-oecd-10986202

6. Hui Yu (PhD, University College London) is Associate Professor in the
School of Education at South China Normal University, China. Dr Yu is an
adjunct research fellow at South China Normal University (SCNU) Centre
for Fundamental Education Governance and Innovation, and at Ministry of
Education–SCNU Institute for Educational Law. His research interest is
sociology of education with a focus on policy processes and social class
equalities in the context of rural-to-urban migration in China.
By concentrating on the topic of school enrolment policy for rural-to-urban
migrant children in China, this book analyses the unequal power relations
and structural inequalities that can appear in the context of education.
The author complements current knowledge by applying theoretical
resources of policy sociology, in particular the thinking of Pierre Bourdieu,
into analysis of educational policymaking in the Chinese context. He takes a
policy trajectory approach to trace the (unequal) power relations and struc-
tural inequalities invested and realised in the school enrolment policy. Rooted
in rich qualitative data from five metropolises, he examines both external
influences of politics, economy and public policy on educational policy
agenda setting and discursive practices within the educational policy cycle,
inherent in the post-2013 restrictive school enrolment policy. Structural con-
straints and agency in the local context are also explored, indicating that the
intersectional effects of political, economic and civic logic can result in dif-
ferentiated modes of policy enactment.
The book will be of interest to scholars, students, policymakers and prac-
titioners in helping address policymaking and social justice in education for
migrants and other marginalised groups.
Migration and Educational Policymaking
in China

7. China Perspectives
The China Perspectives series focuses on translating and publishing works by
leading Chinese scholars, writing about both global topics and China-related
themes. It covers Humanities & Social Sciences, Education, Media and
Psychology, as well as many interdisciplinary themes.
This is the first time any of these books have been published in English for
international readers. The series aims to put forward a Chinese perspective,
give insights into cutting-edge academic thinking in China, and inspire
researchers globally.
To submit proposals, please contact the Taylor & Francis Publisher for
China Publishing Programme, Lian Sun ([email protected])
Titles in education currently include:
Understanding the Professional Agency of Female Language Teachers in a
Chinese University
Rhetoric and Reality
Xiaolei Ruan
Research on Investment Scale and Allocation Structure of Chinese Higher
Education Finance
Yongmei Hu and Yipeng Tang
Children’s Museums as a New Informal Learning Environment in China
Practice, Impact and Implications
Xin Gong
Deeper Learning
A Voice from Laboratory to Classroom
Hang Hu
Embracing the New Two-Child Policy Era
Challenge and Countermeasures of Early Care and Education in China
Xiumin Hong, Wenting Zhu and Qun Ma
Migration and Educational Policymaking in China
A Critical Engagement with Policy Sociology and Bourdieu
Hui Yu
For more information, please visit https://www.routledge.com/China-
Perspectives/book-series/CPH

8. Migration and Educational
Policymaking in China
A Critical Engagement with Policy
Sociology and Bourdieu
Hui Yu

9. This book is published with financial support from Ministry of
Education Humanities and Social Sciences Research Fund [grant
number 21YJCGAT002]
First published 2023
by Routledge
4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa
business
© 2023 Hui Yu
The right of Hui Yu to be identified as author of this work has been
asserted in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or
reproduced or utilised in any form or by any electronic, mechanical,
or other means, now known or hereafter invented, including
photocopying and recording, or in any information storage or
retrieval system, without permission in writing from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
A catalog record for this book has been requested
ISBN: 978-1-032-28993-9 (hbk)
ISBN: 978-1-032-28995-3 (pbk)
ISBN: 978-1-003-29951-6 (ebk)
DOI: 10.4324/9781003299516
Typeset in Times New Roman
by SPi Technologies India Pvt Ltd (Straive)

10. List of illustrations vi
Preface vii
Acknowledgement xi
Foreword xii
1 Migrant children’s school enrolment in urban China 1
2 Fluctuating development of school enrolment policy 20
3 Tracing educational policy trajectory with policy
sociological and Bourdieusian resources 45
4 Intersection of multiple fields and social spaces framing
policymaking 68
5 Cross-field effects: External influences on policy agenda 82
6 Discursive practices: Inside the ‘black box’ of the policy cycle 98
7 Intersectional logics: Local diversities in policy enactment 117
8 Nature of policymaking and concerns for social justice 133
9 Being reflexive: Policy sociology, Bourdieu, and the
‘toolbox’ approach 146
Appendix: Lists of interviewees 156
Index 161
Contents

11. Figures
1 Na 2
1.2 Fi 4
1.3 Na
compulsory education age (2010–2020) 8
1.4 Sta
perspective of migrant children) 10
1.5 Sta
Beijing (from the perspective of schools) 11
4.1 Ma 70
4.2 Ma 73
Tables
2.1 The number of migrant children of compulsory education
age nationwide, Beijing and Shanghai (2008–2012) 25
2.2 The changing state school enrolment criteria in Beijing
(2002–2021) 28
2.3 The changing state school enrolment criteria in Shanghai
(2003–2021) 33
2.4 The specific requirements of the state school enrolment
criteria in Shanghai (2014 and 2015) 37
2.5 The changing state school enrolment criteria in Guangzhou
(2002–2021) 38
2.6 The specific requirements of the ‘Five Documents’ in
Xicheng District, Beijing (2012–2015) 40
2.7 The specific requirements of the ‘Five Documents’ in three
districts in Beijing (2014) 41
5.1 The difficulties of preparing the documents (Xicheng
District, Beijing) 94
6.1 The ‘Five Documents’ and the underlying meanings 109
A1.1 A list of interviewees in Beijing 157
A1.2 A list of interviewees in Shanghai 158
A1.3 A list of interviewees in the Pearl River Delta region
(Guangzhou, Shenzhen, and Foshan) 159
Illustrations

12. In China, rural-to-urban migrant children’s
1
difficulties accessing schooling
in metropolitan areas have been on the government’s policy agenda since the
late 1990s. During the past four decades, an increasing number of rural
labourers and their children have migrated to urban areas. According to the
statistical data of the National Bureau of Statistics of China (2021), there are
131.01 million migrant rural labourers nationally. Since the late 1990s, the
policy framing migrant children’s schooling has undergone fluctuating devel-
opments, with the latest policy shift coming in 2013. The national policy
framework of ‘equal compulsory education for migrant children’ had been
formed based on the 2001 ‘Two Mainstream Channels’ (TMC) policy. The
aim of this policy framework is to facilitate migrant children’s access to com-
pulsory education on the same terms as local children. As a result, progress
has been made in terms of the number and percentage of migrant children
who are able to access free compulsory education in state schools.
For the migrant children who have enrolled in urban schools, the majorly
of them enrolled in state schools yet in different types. The first type is local
student majority state school, which is an optimal recipient. These schools
provide migrant children with an educational experience equal to that
received by local students (Yu, 2022a). Another type is migrant student
majority state school, which recruits the majority of migrant children and,
hence, has become an important channel in migrant children’s schooling
(Qian & Walker, 2015; Yu, 2020a, 2020b). In the meantime, a large number of
migrant children are still unable to enrol in state schools since their families
are not in possession of all the government-required documents. This phe-
nomenon has become more noticeable since 2013, when the local government
in some metropolitan areas (including the fieldwork sites of this study) set
restrictive schooling policy for migrant children, which was then recognised
by the central government.
While there are myriad studies devoted to the schooling of migrant chil-
dren (Hu, 2018; Li, 2015; Ming, 2017; Mu, 2018; Mu & Hu, 2016; Pong,
2014; Yu, 2016; Yu, 2022a), less is known about how the policy framework
surrounding their education (especially the post-2013 restrictive schooling
policy) is developed and enacted, in what contexts, and under what condi-
tions. This book presents a study which aims to fill this research gap. Drawing
Preface

13. viii Preface
on policy sociology, especially Bourdieusian theoretical resources, it aims to
produce scholarly analyses of the power relations between the different actors
involved in the formation, enactment and development of the post-2013
restrictive schooling policy. In other words, the analysis here does not simply
limit itself to excavating and reporting the ‘facts’ about how the policy is
formed and implemented.
The overall research question is, ‘How has the migrant children school
enrolment policy developed and under what conditions in national and
local social spaces?’ Following this question, the study examines not only
things happening outside schools in local and central government,
­ traditionally considered the main policy arenas, but also things happening
inside schools, which is yet another policy arena following the policy enact-
ment perspective (Ball, Maguire, & Braun, 2012). It adopts semi-structured
interviews and policy text analysis as the main methods in order to produce
rich and in-depth data. The findings indicate that the TMC policy carries
with it the principle of equal access to education, yet the degrees to which
that has been realised in national and local social spaces are questionable.
The development and local enactment of this policy is constantly shaped by
various factors from both without and within the education system.
Through processes of policy enactment, the unequal power relations
between the migrant families, local residents, varied types of schools, and
the local government have been further reproduced, yet in apparently legiti-
mate ways.
To describe each of the eight chapters in greater detail:
Chapter 1 gives a brief introduction to the research background and con-
text. It starts with introducing the nationwide phenomenon of rural-to-urban
migration over the past four decades. It then outlines the conditions of social
stratification in contemporary Chinese society and migrants’ social position
and life condition in urban area. Migrant children’s educational expectation
and hardships in urban schooling are also elaborated. Then the chapter
reviews the dual-track system in urban state school enrolment, which differ-
entiates the recruitment criteria of migrant children from that of local
­ children. The institutional barriers in migrant children’s schooling – namely,
the household registration (hukou) system and educational financial mecha-
nism – have also been elaborated. Finally, the chapter elaborates the qualita-
tive research approach and methods adopted by this study.
Chapter 2 reviews the development of school enrolment policy for migrant
children at the national, city, and district levels since the late 1990s. It maps
out a big picture of fluctuation curve in policy development with three main
stages: from denying the responsibilities of receiving local government
(1996–2001), to the affirmation of local government’s responsibility through
promulgating TMC policy and then to the latest policy shift of turning to
restrictive criteria for migrant children (2013–). The chapter then examines
policy development at city and district levels and identifies district-level
diversities in policymaking. In many cases, stricter state school enrolment
criteria can be identified at the district level.

14. Preface  ix
Chapter 3 reviews the theoretical resources that frame the empirical analy-
sis of this study. It starts with reviewing the existing literature on educational
policymaking for migrant children in China and identifying extant research
gaps. It then introduces policy sociology as a key branch of critical social
research in education, which offers a conceptual and theoretical ‘toolkit’ for
this study. In the formation of the policy sociology toolkit, Bourdieu’s and
Bourdieusian-informed scholars’ works have made substantial contributions.
This study adopts Bourdieu’s field theory and Bourdieusian-informed theori-
sations on ‘cross-field effects’ as main theoretical resources, which are com-
plemented by Foucauldian-informed theorisations on the ‘policy cycle’.
Chapter 4 maps out several interrelated fields with varied positionalities
and logics of practice across multi-level social spaces in relation to educa-
tional policymaking for migrant children. What can be identified are multiple
fields and sub-fields related to politics, economy, public policy, and educa-
tion. The chapter then reviews the institutional arrangement of ‘vertical/par-
allel segmentation’ (tiaokuai fenge) in the Chinese government administration
system, which creates spaces for local discretion in policymaking. It then
elaborates the political logic of weiwen (stability maintenance) as a dominant
logic of practice across interrelated fields. Under this logic, the national TMC
policy has been constructed as a ‘strongly recommended’ rather than a ‘man-
dated’ policy for the local governments.
Chapter 5 focuses on external influences from politics, economy and popu-
lation policy on the formation of the post-2013 restrictive school enrolment
policy. It analyses how a range of fields – political, economic and public
policy – ‘export’ their logics of practice into the educational policy field (as a
sub-field of the public policy field) and consolidate the changes. The cross-
field effects shape the state school enrolment policy and the relative positions
of agents, together with the relative value of their capital, in the educational
policy field. It illustrates how the inequalities experienced by migrant families
in urban state school enrolment have been intensified through cross-field
effects.
Chapter 6 examines the internal dynamics and power relations underlying
the formation of the post-2013 restrictive policy in the educational domain.
It identifies the discursive formation permeating the four coexisting and per-
meable contexts of the policy trajectory which legitimises the following state-
ments: recruiting migrant children leads to declining educational quality;
state school education is a restricted type of social welfare open only to the
‘contributors to the city’; standardisation is necessary for school enrolment
practice. The power relations that lie beneath the discursive practices are the
exam-orientated education discourse and the disciplinary power of the privi-
leged over the dominated, which objectivise migrants as ‘outsiders’ and a risk
to educational quality.
Chapter 7 turns to the local contexts to examine city and district-level
diversities in policy enactment. It identifies that the dominant political logic
of weiwen is intertwined with the logics of market, bureaucracy, and civil
society (shimin shehui) at the city level. It then examines how these

15. x Preface
intersectional effects lead to differentiated modes of local policy enactment
in Beijing, Shanghai, and Pearl River Delta region cities. Furthermore, the
chapter identifies ‘bottom-up effects’ in district-level policy enactment, which
are shaped by the field strategies of individual agents (such as schools and
parents) in their navigation through school stratification and class distinction
for capital accumulation.
Chapter 8 presents a discussion on the empirical findings in relation to the
focus of inquiry of this study. It starts with a summary of empirical findings,
including the conceptualisations of interrelated fields across multi-level social
spaces and the external and internal dynamics in policymaking, together with
local diversities in policy enactment. Then it identifies the dynamic nature of
educational policymaking from the aspects of external effects, multi-direc-
tional interactions, people and interpretations, and non-linear nature. Finally,
the chapter examines the structure, reproduction, and restructuring of power
relations underneath the trajectory of TMC policy. These unequal power
relations have reproduced, reinforced, and disguised migrants’ disadvantages
in urban education.
Chapter 9 presents a reflection on the use of policy sociology, especially
Bourdieusian theoretical resources and the adoption of a ‘toolbox’ approach
in this study. It reviews how the study develops Bourdieusian- and
Foucauldian-informed policy sociology resources to construct an analytical
framework for educational policymaking. Then it reflects on the issues related
to theoretical (in)consistency in the ‘toolbox’ approach to theory, arguing
that this approach matches with the broad complexity of analysis of this
study and facilitates the production of a well-rounded analysis to excavate
the power relations invested and realised in policy. Finally, it proposes some
possibilities for future policy sociology studies on migrant children’s school-
ing policy.

16. The research presented in this book is owing to the collective support from
the academic community. I have so many words of thanks for my doctoral
supervisor, Professor Carol Vincent, as the main contents in this book are
developed from my PhD thesis. In September 2013, I came to the IOE with-
out any previous experience of academic writing in English – now I have
published two academic monographs and five peer-reviewed articles in
English. This accomplishment is mainly owing to Carol’s help. I also want to
thank Professor Stephen Ball for his support in my journey of explorations
in policy sociology, especially for being my upgrade examiner and internal
thesis reader. Indeed, the first policy sociology book I ever read is Stephen’s
Politics and Policy Making in Education: Explorations in Sociology, which
inspired me to start a lifelong academic journey of critical educational policy
studies.
I also want to thank my two thesis viva examiners, Professor Pat Thomson
and Professor Louise Archer, who gave me so much valuable feedback which
guided my post-graduation explorations in Bourdieusian-informed policy
study. Many thanks also to Professor Michael Guanglun Mu and Professor
Karen Dooley who have devoted considerable time and energy to building
this lovely Bourdieu community, which has become one of my spiritual
homelands.
This study could have never been done without the help of my fieldwork
respondents in Beijing, Shanghai, Guangzhou, Shenzhen and Foshan, who
generously shared their stories, happiness and sadness. Their stories changed
my understanding of rural migrant labour families. I should also like to
acknowledge the advice and assistance given to me by the Routledge team,
particularly Publisher Lian Sun, Editorial Assistant Zixu Fan, and
Commissioning Editor Feichi Gao, for their efficiency and patience in work.
Finally, many thanks to my wife Wei-Lin who has administered appropriate
quantities of coffee, dessert, and hugs from the beginning of this research
project. With both of us being doctors navigating through the academic jour-
ney, we have lovely memories in London, Guangzhou, and Taipei, and these
happy memories will continue with our lovely daughter Xinyu.
Acknowledgement

17. I was delighted to be invited to write this foreword as I believe Dr Yu’s
research makes a valuable theoretical and empirical contribution to the soci-
ology of education and, in particular, to the development of policy sociology
research in China and elsewhere. This book is a rich and detailed study of the
TMC policy and how it shapes school enrolment policy for rural-to-urban
migrants in China.
Hui’s study works within a tradition of policy sociology – a diverse field of
study, although one with a shared emphasis among policy sociologists on
‘critical intent’ (Savage 2021 p. 277), on using theory to interrogate policy
and, in doing so, to question and challenge social inequalities. Hui’s book is
a thought-provoking contribution to this tradition. His qualitative research,
drawing on interviews with government officers, school leaders, teachers,
‘migrant’ and ‘local’ parents and children, is driven by the desire to expose
the marginalised position of many rural-to-urban migrants in China, as they
seek schooling for their children. His nuanced presentation of school enrol-
ment policies and practices exposes continuing rural/urban structural
inequalities for migrant families. Hui’s detailed interrogation unpacks the
many complexities for migrant families. He notes the difficulties for the
majority of migrant families of obtaining local hukou (household registra-
tion), even though second-generation migrant children may well have been
born in the cities in which they live.
Drawing on a toolbox of concepts inspired by Bourdieusian and
Foucauldian theories, Hui develops a comprehensive and theoretically
sophisticated analysis of the TMC’s policy trajectory. He draws on Bourdieu’s
field theory to analyse how public policy – in this case, the education policy
field – is shaped by developments in the political and economic fields and
how the relative positioning of different actors in the education policy field is
determined by the relative values of their capitals. His analysis exposes the
discursive positioning of migrants as not fully belonging to the city in which
they live and work and their children as a threat to a school’s ‘educational
quality’. He notes – an observation of some power – that allowing children to
stay with their parents (i.e. not being sent back to their parents’ small town
and villages for education) and to receive compulsory education in the city in
which they live is likely to lead to more positive social and emotional
Foreword

18. Foreword  xiii
development for them – but that is seemingly not understood or valued as
part of ‘quality education’.
His argument reveals how the under-resourcing of education and the desire
to utilise migrant labour, but not accommodate migrant bodies, shapes the
way in which the TMC policy framework has developed, changed and been
variously enacted. Furthermore, he succeeds in presenting an analysis that is
both temporal and spatial, as he traces the fluctuations in the policy and its
enactment over time and space. The research tracks the development of the
TMC policy over time and focuses on Beijing, Shanghai and the cities of the
Pearl River Delta, all of which enact TMC policy differently, as do some
districts within the various municipalities. The changing and demanding
local government requirements for the documentation that proves a family is
a ‘contributor to the city’ and therefore eligible for a state school place are set
out clearly and fully illustrate the complex picture of the different systems
and many demands (including in some cases proof of birth control) that
migrant families have to negotiate.
In a fascinating insight, Hui describes how weiwen (the maintenance of
socio-political stability) is the dominant logic of practice in the political field
and that this broadly propels local policy enactors towards allowing migrant
families to access state schools (rather than the unlicensed alternatives). But
this desire for stability is in tension with a lack of financial and educational
resources to serve growing urban populations. Thus, local government offi-
cers respond by positioning education as a ‘social welfare’ benefit, only open
to those who contribute to the city. National government appears content to
allow restrictions and omissions where the TMC policy is concerned.
As I finished reading this insightful analysis, it became clear that pervading
the bureaucratic, political and educational fields is the dominant discursive
positioning of migrant families, as is the case in so many countries, as ‘out-
siders’ – as ‘floating and unstable’. This misrecognition is fully and compre-
hensively challenged in this book.
Carol Vincent
Professor of Sociology of Education
University College London, IOE
London, December 2021
Note
1 In the existing literature, there are different names for children from low-income
migrant worker families without local household registration cards: ‘floating chil-
dren’, ‘migrant children’ or ‘immigrant children’, and so on so forth. Although
different names are used in academic literature, scholars are referring to the same
group of children. I will use ‘rural-to-urban migrant children’ or 'migrant chil-
dren' for short in this book.

20. DOI: 10.4324/9781003299516-1
1 Migrant children’s school enrolment
in urban China
This chapter gives a brief introduction to the research background and con-
text. It starts with introducing the tendency of rural-to-urban migration over
the past four decades in China and identifying an increasing number and
percentage of the migrant population in urban areas, including the five field-
work sites of this study (Beijing, Shanghai, Guangzhou, Shenzhen, and
Foshan). Then the chapter reviews migrants’ social positionality in urban
China. In contemporary Chinese society, social stratification can be concep-
tualised as five social classes (including upper level, middle-upper level, mid-
dle-middle level, middle-lower level, and bottom level) linking to ten
occupational categories (Lu, 2002). The categorisation of social class is based
on occupation and the organisational, economic, and cultural resources
people have. The majority of rural-to-urban migrant labourers can be cate-
gorised as middle-lower class or bottom-level class, which resonates with the
concept of ‘working class’ in the Western context.
For the majority of migrant children, they have a strong expectation of
enrolling in urban state schools. The main reasons include that many migrant
families are long-term residents in urban areas, and many children themselves
are second-generation migrants. The migrant parents do not want to send
their children back to their hometowns to become ‘left-behind’ children. In
urban areas, there is a dual-track system in state school enrolment which dif-
ferentiates the criteria of migrant children from that of local children. The
intersectional effects of household registration (hukou) system and educa-
tional financial mechanism result in institutional barriers in migrant chil-
dren’s schooling. Because of limited financial budget and educational
resources, the receiving local governments in urban areas are unable to
accommodate all migrant children in local state schools. As a result, many
migrant children have to go back to their parents’ rural hometowns and
become ‘left-behind’ children or enrol in unlicensed informal private (UIP)
schools in urban areas.
The end of this chapter elaborates on the study’s qualitative research
approach and sources of data (together with data analysis methods) to give
the audience an understanding of how the findings and arguments in this
book were developed and on what basis.

21. 2 Migrant children’s school enrolment in urban China
Rural-to-urban migration since the 1980s
In China, rural-to-urban migration has been a nationwide trend since the
1980s, driven by the need for semi-skilled (or non-skilled) industrial and ser-
vice-sector labourers under national economic reform (Mok, Wong, & Guo,
2011). Since the Reform and Opening-Up in 1978, the central government
has gradually loosened its restriction on rural-to-urban migration. In 1984,
the State Council promulgated the Notification on Issues of Peasant Entering
Household Registration in Towns, confirming its permission on massive rural-
to-urban migration. Following this national policy, the number of migrants
increased a lot in the mid-1980s. The increasing tendency of the nationwide
migrant population is presented in Figure 1.1: in 1982, the number was 6.57
million, only accounting for 0.66% of the national population, yet only after
five years, the migrant population had almost tripled (18.10 million) in 1987;
entering the 1990s, the increasing tendency had been even more evident, with
a fivefold increase from the year 1990 (21.35 million) to 2000 (102.29 million);
after that, the migrant population has kept increasing.
In terms of the destination of rural-to-urban migration, metropolitan
areas (such as Beijing, Shanghai, Shenzhen, and Guangzhou) and provinces
in coastal regions (such as Guangdong, Fujian, and Zhejiang Provinces) are
the most popular destinations for rural migrants. Among the coastal regions,
the Yangtze River Delta region and the Pearl River Delta region are the most
popular destinations for migrants. These regions, if compared with smaller
cities in less developed regions, can offer more job opportunities with better
incomes. According to the investigation of Duan et al. (2008), over the past
three decades, perusing job and business opportunities have always been the
Figure 1.1 Nationwide number (millions) of rural-to-urban migrants (1982–2020)
(Data source: Duan, et al. 2008; National Bureau of Statistics, 2011, 2016,
2021).
6.57
18.1
21.35
70.73
102.29
147.35
153.35
168.84
169.59
0
20
40
60
80
100
120
140
160
180
198219871990199520002005201020152020
migrant populafion
(million)

22. Migrant children’s school enrolment in urban China  3
primary reasons for rural-to-urban migration. Around 50%–55% of respon-
dents report that they move to the cities for job or business opportunities.
There are also around 25%–30% of migrants who come to the city for family
reunions. In addition, most of my migrant respondents report that they also
want to improve their ‘quality of life’, as they can enjoy a modern lifestyle
and create more opportunities for their children in urban areas.
Along with the rural-to-urban migration movements, migrants have
become a noticeable group in some metropolitan areas. This phenomenon
can be identified with the following numbers regarding the percentage of the
migrant population of the five fieldwork cities of this study in 2020: in Beijing,
the migrant population accounts for 38.5% of the total residents (Beijing
Municipal Bureau Statistics, 2021); in Shanghai, the migrant population
accounts for 42.1% of the total residents (Shanghai Municipal Bureau
Statistics, 2021); in Guangzhou, the migrant population accounts for 50.22%
of the total residents (Guangzhou Statistics Bureau, 2021); in Shenzhen, the
migrant population accounts for 70.84% of the total residents (Shenzhen
Statistics Bureau, 2021); in Foshan, the migrant population accounts for
52.84% of the total residents (Foshan Statistics Bureau, 2021).
Migrants’ social positionality in urban China
Social stratification in contemporary Chinese society
In urban social space, rural migrant labourers have an intersectional identity
of being a rural, floating, and working-class group. Since the 1990s, research-
ers have explored the condition of social stratification in China. Among them,
the most established and influential study to date is a nationwide investigative
report published in 2002 (Lu, 2002). It outlines ten occupational categories,
which are then classified into five social classes. The categorisation of social
class was based on four factors – namely, occupation, organisation,
1
economic
and cultural resources people have. Figure 1.2 shows the relationships of the
ten occupational categories and the five social classes. Although that research
was done almost 20 years ago, and the description was based on a nationwide
analysis, it still resonates with my fieldwork data collected from five cities in
Northern, Eastern, and Southern China. It is important to note that while Lu
(2002) categorises social class by examining multiple indicators, he takes occu-
pation as the main indicator. As a result, his visualisation of the relative posi-
tions of different social classes in the social space is occupation-based.
In this figure, some important points need to be explained. First, while the
five classes/levels on the left side follow a descending sequence, the ten occupa-
tional categories on the right side do not necessarily follow a descending
sequence. For example, being an owner of a private company (third from the
top) or a professional (fourth from the top), one can both be in either upper,
middle-upper, or middle-middle level, depending on the exact occupation and
the organisational, economic and cultural resources of that person. In other
words, there is not a superior or inferior sequence between a private company

23. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

24. Kun kasarmiin iltapimeällä, tähtien tuikkiessa, palasin, olin vielä
hilpeä koko olemukseltani ja veljeni kirjeen tuottama innostus eli
vielä pirteänä virvoittuneessa sielussani.

25. XI.
Se kirje elähytti ja innostutti minua kuitenkin ainoastaan hetkeksi,
sekin. Vaikka siinä tulevaisuuttani oli niin tärkeiltä näkökohdilta
punnittu, jäi siihen sittenkin mielestäni joku hämärä kohta, jonka
olisin toivonut tulevan minulle kirkkaammaksi. Minä en sittenkään
voinut kokonaan vapautua siitä alakuloisuuden vaikutuksesta, jonka
muutama-viikkoinen kasarmielämä minuun oli tehnyt.
Jos olisi ollut jotain ympäristössäni, joka olisi minussa tuota
tuonoin syttynyttä innostusta vireillä pitänyt ja kannustanut, antanut
minulle korkeampia aatteita ympäristöstäni, niin olisin luonnollisesti
tuntenut päätöksessäni varmuutta. Mutta sitähän ei ollut, — minä en
sitä voinut löytää. Kaikki, mikä minua ympäröitsi, näytti minusta joko
lapsellisen joutavalta taikka muutoin ontelolta, vähäpätöiseltä.
Seuraavana aamupäivänä — tarkoitan mainitun innostuttavan
kirjeen tulon jälkeen — seisoi kapteenimme Gräsberg komppaniian
käytävässä pitäen esitelmää kiväärin ampuma-, tähtäys- ja
kuulanlentolinjoista. Kuulijoina olimme pääasiallisesti me,
nahkapojat, jotka siinä hänen edessään hurstisissa puseroissamme
seisoimme rivissä, kädet kupeita vasten painettuina. Opetusaine oli
sattunut mitä vaikeinta laatua, käsittelihän se aivan abstraktisiakin

26. asioita, joita ei rekryytin pääkoppa hevillä ota vastaan. Sen älysi
kokenut kapteenimme vallan hyvin ja sentähden tahtoi hän tehdä
esitelmänsä niin kansantajuiseksi kuin mahdollista. Mutta vaikeaa se
oli sittenkin.
Tuo kuulanlento-linjan kaarevuus se kyllä meni mukiin ja
ampumalinjankin saattoi suuremmitta aivoponnistuksitta käsittää —
sen älysi tuhmempikin — vaan se tähtäyslinja — vie sun seitsemän
sutia! Sen ajateltavaisuutta näytti kapteenistakin mahdottomalta
ajaa rekryyttien järkiin. Vihdoin alkoi hän puhella vertauksilla, mihin
hänellä lienee ollutkin synnyinnäinen taipumus.
— Kun minä olin nuori — selitti kapteeni — ja minulla oli morsian
— joka nyt on minun rouvani — niin… — helvetti, Kivikangas! —
nukkuuko se siellä? Silmät auki! ärjäsi kapteeni kesken opetustaan ja
jatkoi sitten tyynesti:
— Niin, kun minä olin nuori ja minulla oli morsian, — se, joka nyt
on minun rouvani — niin illoin, maatapannessani… aina muistelin
häntä (tämä alkoi kuulua runolliselta!) — ja ajattelin hänen päällensä
(kapteeni oli puheessaan ruotsivoittoinen) — ja vaikka en häntä sillä
hetkellä nähnytkään, niin olin kumminkin hänet näkevinäni…
ymmärrättekö, mitä, hah? —
Kukaan ei vastannut; kaikki näyttivät pinnistelevän järkeänsä
saadakseen itselleen selväksi, mitä kapteenin entisellä morsiammella
oli tekemistä näiden ihmeellisten linjojen kanssa.
— Se — jatkoi kapteeni kumminkaan suuttumatta — oli nyt
ajattelemista… minä näin hänet ajatuksissani. — Samalla tapaa
teidän nyt täytyy ajatella tätä tähtäyslinjaa, vaikka ette sitä
näekkään!

27. — Noh, Korkala, mitä se nyt ymmärtää tästä? kääntyi hän lähinnä
seisovan puoleen ja hänen silmänsä kiiluivat omituisesti; kentiesi oli
tämä nuoruudenmuisto hänelle kalliskin. — Kentiesi entinen aika
pikimmältään vilahti hänen sielussaan, herättäen kaipuunsekaisen
tunteen, joka heti taas haipui, koska sen täytyi haipua.
Korkala seisoi siinä mykkänä. Luulin hänen vieläkin epäilevän näitä
ihmeellisiä asioita, mutta nähtävästi sentään erehdyin.
— Hah, oletko sinä koskaan ajatellut morsiammen päälle, mitä,
hah? uteli häneltä kapteeni houkuttelevasti.
— Joo, herra kap… kuiskasi puhuteltu ujosti.
— Ahaa, ahaa! — sillä miehellä on morsian jah! riemuitsi kapteeni
aliupseereille silmää iskien, ja kaikilla vetäysi suu nauruun.
Ja nyt alkoi kapteeni tiedustella Korkalalta tämän morsiammesta,
kyseli, oliko kauniskin, oliko rikas ja rakas j.n.e. ja johtui siten
puhumaan kaikkea muuta paitsi opetusainettaan. Kun hän taas tuli
virkatuntoisuuteensa, ryhtyi hän toisellaiseen aineeseen.
— Mikä on patruuna, Piekola? kysyi hän.
— Se on pyssyn luoti, herra kapteeni, vastasi nähtävästi iloissaan
näin helposta kysymyksestä puhuteltu.
— Pyssynkö? Rapapyssynkö?
— Hah? — ja luotiko? — Kyll' maar' se on semmoinen luoti kuin
Piekola itsekkin! Mutta mikä se on? Hah? — Ei tiedä? Mikä patruuna
se lienee — onko se Ravanterin patruuna, mitä, hah?

28. — Ei, herra kapteeni, se on kiväärin patruuna, jolla ammutaan…
— Vai kiväärin! —
Ahaa, vai niin, no… minkälainen se sitten on, hah? — Pyöreäkö
niinkuin Piekolakin?
— Soikulainen se on ja messingistä, herra kap…
— Joo; — tällä patruunalla on ensinnäkin komea turkki ettei
paleltuisi… sitä kutsutaan hylsyksi. Tämän hylsyn takapuolessa —
hännässä on sillä nalli… ja vatsassaan on hänellä, tällä patruunilla
sakeaa puuroa, ruutia… ja kun se nalli napsahtaa, niin tämä patruuni
alkaa oksentaa… puuro tulee ulos kurkusta sellaisella voimalla että
viepi pään mennessään: — "hänelle tulee vatta kipeä ja pää lentä
pois!" Tämä patruunin pää, se kutsutaan kuulaksi… — Mitä, hah,
eikö se ole niin?
— Jaa, herra kapteeni, niin on…
Kaikkien täytyi tunnustaa että kapteenin selitys ihan piti paikkansa.
Epäilemättä oli kapteeni lukenut kemiaa ja ymmärsi tärkeät
kaasulait.
Mutta jos tällainen kansantajuinen opetus lieneekin muita jonkun
verran viehättänyt, minua ei se kumminkaan viehättänyt. Vaan minä
otin sen nytkin hyvin raskauttavalta kannalta, olin surullinen — ja
irvistelin mielessäni kaikille näille harjoituksille.
* * * * *
Ne lähtivät verkalleen kulumaan nuot tuollaiset päivät. Luntakin
alkoi jo ulkona pyryillä ja pitkän syksyn ryvettynyt verho näytti

29. viimeinkin hautautuvan talven valkoisen viitan alle. Mutta jonkun
päivän perästä jo saattoi taas ilma lauhtua ja tulla märkä vesisade.
Luonto leikitsi narripeliä ja oli niin levoton — kuin minäkin!
Harjoitukset luistivat yksitoikkoista rataansa. Aamuisin oli
voimistelua, päivin tavallisesti kunnianteko-harjoituksia ulkosella
sateessa ja saviliejussa, taikka kivääriliikkeiden alkeita komppaniian
käytävässä, illoin joko luokalla oloa tahi hullunkurisia vastaamis-
harjoituksia venäjänkielellä.
Minun ei kumminkaan aina tarvinnut olla mukana, vaan sain
opettajani kanssa usein oleskella kahden kesken missä milloinkin oli
tilaa harjoitustani varten. Noissa kahdenkeskisissä harjoituksissa
valtasi minut pian semmoinen koti-ikävänkin tunne, etten koskaan —
edes nuorempana ollessani — ollut moista tuntenut. Ja aika, ja
elämä tunnusti täällä menevän aivan hukkaan, ihan tyhjään. Olihan
tämä nyt niin kauhean joutavaa, lapsellista… Seisoa siinä ja
kuunnella tuon irvinaamaisen jefreitterin opetuksia, jotka olivat
minusta niin kuivia, niin ummehtuneita, etten voinut niitä mitenkään
seurata! Ainoa, mikä minua harjoituksissani toisinaan huvitti, oli vain
oikaista opettajani kovin hullunkurisia komentosanoja. Mutta tehdä,
mitä niillä sanoilla tahdottiin, oli alussa vaikeampaakin. — Etenkin
kivääritemput. Se kivääri se tuntui alussa niin surkean raskaalta että
epäilytti, miten jaksamisen kanssa kävisi. Ja niin kömpelöä oli sen
käyttö ensimmältä. Oikein peloitti napletsootakin tehdessä että
luiskahtaa käsistä ja rämähtää laattiaan — ruununkapine, jota joka
päivä teroitetaan hoitamaan kuin silmäteräänsä. Ja mahdottomalta
näytti oppia sitä niin nopeasti ja ketterästi liikuttelemaan kuin
opettajani, jefreitteri, joka kuin huvikseen ja kertaakaan
hairahtumatta otti peräkkäin knoogit ja napletsoot, napletsoot ja

30. nakraullit, taikka muita sellaisia enemmän tai vähemmän uljaita
temppuja.
Ei se lupaavalta juuri näyttänyt tuo minun temppuilemiseni, vaan
vähitellen siihen jo kuitenkin totuin. Ja eräänkin kerran, kun
napletsoo sattui menemään paremmasti, virkkoi opettajani
armollisesti: — No osaattehan te, vapaehtoinen, vaikk'ette sanonut
oppivanne! Hyvin menee… Levähdetään nyt vähän — tahi mennään
tuonne kapperoon lukemaan "käsikirjasta".
Ja me menimme yhteen osaston aliupseeria varten eroitettuun
komeroon, jossa oli rauhaisa sotilastieteitä harjoittaa. Jefreitteri
rupesi lukemaan minulle ohjesääntöjä ja minä muka häntä kuuntelin,
muka! — sillä mielikuvitukseni liiteli kokonaan ulkopuolella näitä
piirejä ja tuskaisa tunne painosti sydäntäni.
Jefreitterikin taisi huomata etten ollut erittäin huvitettu näistä
ohjesäännöistä, koska hän pian herkesi luvustaan ja kävi
noutamassa päivän sanomalehden, — ja se kyllä minua paremmin
miellytti. Mutta silloin en ruvennutkaan enää oppilaaksi, vaan aloin
itse sitä lueskella, — hänellekkin. Kun noin istuimme
lautakopperossamme tutkien sanomalehteä, sattui äkkiä kapteeni
tulemaan samaan huoneeseen ja nähtyään opettajani raollaan
olevan oven takaa huusi murahtaen, mitä jefreitterillä siellä kopissa
oli tekemistä.
— Minä opetan vapaehtoiselle linnapalvelusta, herra kapteeni!
huusi jefreitteri viattoman rohkeana vastaan.
— Opetatte? — Helvetti! — ette te siellä saa opettaa! — Ulos sieltä
heti!

31. Ja silloin tuli meille kopistamme kiireinen lähtö, mutta jefreitteri
hän nauraa virnisteli mielissään ettei toki pahemmin ollut käynyt. —
— —

32. XII.
On ilta ja minä istun yksin kylmän kolakassa kasarmikamarissani.
Lampun ääressä selailen minä siinä sotilaskirjoja. Tuli räiskää
rautaisessa uunissa, johon lumisia kuusihalkoja on kantanut
majavahtini.
Selaillessani kirjoja pysähdyn minä välisti jollekkin sivulle, luen
rivin toisensa perästä, väliin innostuneena, väliin ivalla ja
katkeruudella.
Niin, kyllähän se niin on… niin kai sen täytyy olla… sotamies on
isänmaanpalvelija… hmhyh!… hänen tulee uskollisesti ja vilpittömästi
palvella keisaria ja valtaistuinta… ja isänmaata… olla nöyrä — koiran
nöyryyttä! — ja kuuliainen päälliköilleen — orjan kuuliaisuutta! — …
kärsiä kaikkia puutteita… usein kohtaavia vastoinkäymisiä… vilua ja
nälkää… ymmärrettävästi viimeiseen veripisaraan saakka…
Mitä! — viimeiseenkö veripisaraan saakka? Niinhän runoissa
muistaakseni lauletaan… Hmhyh! Kyllähän se niin on ja kai sen niin
on täytymys olla… Mutta kumminkin, kuinka voi…
Kylmän väreet kävivät läpi jäsenteni; — tuleehan se helposti
kylmä, kun ikkunan edessä istuu — ja minä siirryin uunin eteen

33. jakkaralle istumaan ja kohentelin valkeata rautaisella kohentimella.
Pian olivat puut humisten palaneet loppuun. Minä jäin tuijottamaan
hiilokseen, joka siinä hiljalleen ritisi, punaisena hehkuili, kunnes
vähitellen mustui ja tummeni. Ja minä vaivuin omiin, äänettömiin
mietteisiini — — —
Taattaattaattaat… tuu raa taattaat tam… — alkoi torventoitotus
kuulua. Se oli valmistussoitto, joka kutsui iltahuutoon. Monesti oli se
jo mielestäni soinut siitä kuin tulin kasarmiin ja minä tunsin sen
sävelen jo hyvästi ulkoa.
Se se herätti minut mietteistäni.
Kaappasin sinellini vaarnasta, väänsin lampun liekkiä vähän
pienemmäksi ja juoksujalassa harppasin pihan poikki komppaniiaan.
Siellä jo olivat kaikki asettuneet riveihin ja seisoivat plutoonittain
rintamassa, kuluneet sinellit vyöttöminä ja höllinä hurstisten
puseroiden päällä ja kairalakit päälaella. Plutoonain aliupseerit
parhaallaan "huusivat" miestensä nimiä ja kukin omaa nimeään
huudettaessa vastasi kovalla äänellä "minä!" Vanhat sotamiehet
eroitti helposti tuosta "minä"-huudostaan, sillä ne karjasivat sen koko
olentonsa voimalla — tuon subjektiivisen "minänsä", jota he jo
kolmatta vuotta olivat saaneet huutaa. He eivät oikeastaan
huutaneetkaan "minä!" vaan he huusivat "_mi_nä!" taikka "mi_nä_!"
Minusta kuulesti siltä kuin useankin äänessä olisi ollut juuri
sellaista katkeruutta ja hillittyä kapinallisuuden tunnetta, joka
väkisten pyrki asumaan minunkin rinnassani. Kun sitten
"vapaehtoista" huudettiin, koetin minäkin ilmaista persoonallisuuttani
samalla äänellä kuin vanhatkin sotamiehet. Sillä jonkunlainen
kapinallisuuden tunne asui todellakin povessani…

34. Mutta kun siinä samassa vääpeli, sininen vyö vyötäreillään ja pitkä
miekka kupeilla juhlallisena astui komppaniiaan ja hänelle
komennettiin plutoonittain "smirnaa!" ja kohta sen jälkeen "na-
malitvussa" seisten lakittomin päin ruvettiin veisaamaan "Ah mik'
onpi elon tääll'…", niin ikäänkuin sulivat kaikki pienet kiukunnystyrät
sapekkaasta mielestä. Ja joku juhlallinen pyhyyden ja
sovinnollisuuden tunnelma virisi itsestään sydämmessä… Silloin
unhoittuivat kaikki kalvavat huolet ja ikävät havainnot, katkerat
luulot ja ilkeät epäilykset, ja hartaina kohosivat veisuun sävelet yli
ajan ja äärellisyyden. Ja koko komppaniia tuntui niin kodikkaalta ja
veljelliseltä.
Mutta kun iltarukous kohta loppui, lakit komennettiin taas tylyllä
äänellä päähän ja vääpeli virallisella kylmyydellä alkoi lukea
huomispäivän päiväkäskyä, oli kuin kaikki sopusoinnun hengettäret
kiireimmän kautta olisivat sydämmestä poistuneet ja kuin koko
äskeinen harras veisuu olisikin ollut vain pelkkää itse-petosta. Kuinka
koneellisilta ja hengettömiltä ne kuuluivatkaan tuon päiväkäskyn
määräykset, ja kuinka kammottavilta sellaiset pykälät kuin: "se ja se
rangaistaan siitä ja siitä niin ja niin monen vuorokauden arestilla…"!
Ja: "miehistöä kielletään ankarasti siitä ja siitä…"! Ja: "koska
päällikkö-kunta on huomannut että… niin varoitetaan rangaistuksen
uhalla…" j.m.s.
Kun sitten virallinen puoli iltahuutoa oli päättynyt, piti vääpeli —
niinkuin ne aina pitävät — vielä opettavaisen, kasvatusopillisen
nuhdesaarnan muutamille nuorille sotamiehille höystäen
esitelmäänsä, kuten kapteenimmekin, raa'asta luonnosta otetuilla
vertauksilla — ja niitä kuullessa laskeusi yhä rasittavampi mieliala
sydämmeeni. — Viimeisenä kuului ohjelmaan vääpelin komento:

35. — Huoneisiin, mars! ja komppaniia hajausi osastoihinsa. Mutta
minä sain lähteä kamariini pihan yli astelemaan. Siellä, ulkona,
kumotti nyt kelmeä kuu, ja tähdet tuikkivat hiljaisina, kirkkaina
tummansinisen taivaan korkeudessa…
Minä pysähdyin hetkeksi tätä näkyä ihailemaan ja niin oudot
kaihot nousivat rintaani; — aina ne muutoinkin nousevat milloin
tahansa yksinäni kuutamossa kuljen.
Ollappa nytkin vapaudessaan!
Ja ollappa kotijärvensä rannoilla! — —
Mutta minä en saa täällä haaveilla! Tämä ei ole mikään
haaveilupaikka… Minun täytyy tukahduttaa mielestäni kaikki
lempeämmät tunteet ja jäykistää liian herkkä mieleni — kylmettyä ja
kovettua. Niin, kovettua kai minun täytyy! —
Ja minä kiiruhdan kamariini, väännän lamppuni liekin entiselleen ja
istahdun pöytäni ääreen.
Tänään olen minä taas vieras maailmalle, vieras elämälle — ja
itselleni.
Vaistomaisesti riisuudun paitahihasilleni ja lampun puhallettuani
sammuksiin istun vielä kauvan ikkunan ääressä.
Sillä siellä on niin ihmeen kirkas kuutamo… Ja minä olen niin
nuori…
Vahtikellon lyönti havahduttaa minut taas, ja minä paneudun
kiireesti levolle jaksaakseni oikeaan aikaan ylös. — —

36. * * * * *
Aloin vähitellen tottua olooni. En enää aina yhtä synkkänä
muurottanut harjoitusten aikana. Saatoin jo olla aivan reipaskin ja
laskea pientä pilaa muiden sotamiesten kanssa. Kuuntelin
tarkkaavaisemmin selityksiä, miten sitä sotamieheksi tässä pitää
oppia ja koetin nauraa kuten muutkin kapteenimme hullunkurisille
esitelmille.
Kunnianteon säntillistä noudattamista tahdoin myös muistaa;
saamani ankarat nuhteet kehoittivat minua pitämään silmäni auki ja
huomaavaisuuteni vireillä.
Ainoastaan pimeinä syysiltoina, kun kaupungissa satuin olemaan
lomalla, saattoi kunnianteossa tulla erehdyksiä. — Mikäpä se
pimeässä saattoi nähdä, kelle oli pysähdyttävä rintamaan, kelle
tehtävä tavallinen kunnia! Ja ei niiden olisi luullut viitsivän siitä
välittää, jos joku pimeässä liikkuva olento nosti kättä päähineeseen
tahi oli nostamatta.
Ei olisi luullut viitsivän! — Kuitenkaan ei ollut kunnianteon kanssa
leikitteleminen. Sillä varoittavia esimerkkejä oli paljon ja monesti
kerrottiin kuinka oli sille tai sille käynyt, kun ei tullut tehneeksi
kunniaa, — kuinka sitä tai sitä kerran luutnanttikin oli pimeässä
ajanut takaa aina kasarminportille asti, jossa se onneton pakenija
sattui tuuskahtamaan nenälleen ja siinä samalla joutui kovin tarkan
päällikön kynsiin.
Mutta rajansa kai piti mielestäni niilläkin säännöillä olla. — Olinko
minä mikään kissa, joka pimeässäkin näkee!… Ja onko mitään
sääntöä poikkeuksetta!…

37. * * * * *
Kun ilmat olivat käyneet kylmemmiksi ja pysyväinen talvi
vihoviimeinkin oli tullut, tuntuivat päivät luistavan entistä nopeammin
ja entistä hauskemmin, huolimatta yksitoikkoisista
kivääriharjoituksista. Siihen lienee vaikuttanut sekin seikka että nyt
olin tilaisuudessa pikemmin pääsemään kaupungille. Talven tulo oli
näet herättänyt minussa urheiluhalun ja kun potkuria siihen aikaan
vielä pidettiin uutena, käytännöllisempänä kulkuneuvona kuin
kentiesi nykyään, ryhdyin innostuksella sellaiseen urheiluun. Väliin
taas valtasi minut tavaton hiihtointo.
Ja mikä onkaan sen varmempi keino hetkeksi vapautua
raskauttavista mielihauteistaan kuin urheilu raikkaassa
talviluonnossa! Silloin se suloinen hyvän tunne, joka jäsenten
norjistuessa viriää koko ruumiiseen, saapi raikkaan vastakaijun
mielessäkin. Nurja katsantokanta ja synkät ajatukset hälvenevät kuin
höyry ilmaan ja olevat olot väikkyvät mielessä niin eheinä ja hyvinä
että jonkunlainen kiitollisuuden tunne niitä kohtaan itsestään syttyy
poveen.
Niin oli ainakin minun laitani silloin. Urheillessani saattoi kasarmi
tuntua minusta mieluisimmalta paikalta maailmassa ja sotilaselämä
onnellisimmalta elämältä, mitä koskaan voidaan ajatella. Ja sellaisina
hetkinä en kylliksi voinut itseäni ihmetellä että koskaan olin siitä
muuta ajatellutkaan.

38. XIII.
Minulla oli tapana toisinaan kasarmiin palatessa iltaisin pistäytyä
asemahuoneella. Olin siellä eräänkin kerran, kun matkustavaisia tuli
tavallista enemmän. Se oli joulukuun alkupuolella, jolloin jo
ylioppilaitakin palaili Helsingistä. Niitä tuli tähän aikaan melkein joka
ilta joku; väliin oli ainoastaan yksi, väliin kaksi ja kolme samassa
matkueessa.
Tuona iltana, jolloin minä satuin asemalle, osui myös tulemaan
pari, kolme. Ja yksi niistä oli minun tovereitani.
— Terve, Eemeli! lausuin hänet matkustavain joukosta havaittuani.
— Kah… totta vieköön… sinäkö se olet! — ja sotamiehenä! — no
terve mieheen, vähälläpä en ollut tutakkaan!
Me paiskasimme tuttavallisesti kättä.
— Mutta peijakas vieköön, sinähän taidat olla puls…
— No älähän nyt viitsi tässä… eikö sieltä muita tullut — tuttuja?
— Kyllä niitä huomenna tulee…, vai niin että sinä olet sotamies!…
Että sinä, joka…

39. — Jopa… niinhän tässä muka oltaisiin! keskeytin minä ja puristin
lujemmasti jo rakkaaksi käynyttä pistintäni.
Siinä tunkeili eräs pataljoonan luutnantteja väkijoukon läpi.
— Kuules ta! — pitääkö sinun tuollekkin herrasmiehelle tehdä
fronttia? kysäsi toverini omituinen hymy huulillaan.
— Tietysti, mutta ei "fronttia" kumminkaan, vaan kunniaa!…
(Minua harmitti ettei toverini tuntenut tavallisimpia sotilastermejä).
Ja minä nostin miehevästi käteni lakin reunaan luutnantin
kulkiessa sivuitse; ja tämä armollisesti vastasi tervehdykseeni.
Siinä oli samalla tavarahuoneen luukku vedetty auki, ja toverini
kiiruhti matkakompeitaan perimään. Minä vetäysin syrjään
seinänvierustalle tungoksen tieltä ja olin sieltä hyvässä tilaisuudessa
tarkastelemaan häntä, joka kokonaan jo näytti minut unohtaneen ja
tavaroitaan odotellessa puheli veljensä, lehtorin kanssa, joka
rouvineen oli tullut häntä, nuorempaa veljeään vastaan ottamaan.
Kuinka hän näytti oppineelta ja hienosti sivistyneeltä tuo Eemeli
mustassa samettilakissaan, jonka ponnassa kiilui kultainen lyyry!
Kuinka hänen käytöksensä oli minusta nyt vapaata ja miellyttävää,
kun hän tuossa kädet seljän takana selitti jotain kälyllensä, — jotain
sukkelaa, joka pani hienon rouvan posket vetäytymään
hymykuopille! Ja kuinka hän kohteliaasti nosti lakkiaan nähdessään
asema-huoneen toisella puolen entisen "kouluflammansa" ja meni
pikimältään häntäkin tervehtimään sanoen terveisiä tälle joltakin,
jonka oli matkalla tavannut!…

40. Melkein kademielin katselin tätä nuorta, toivorikasta toveriani, joka
nyt pääkaupungin opinahjoista aivan virkeänä ja punaposkisena
palasi kotiseuduilleen.
Ja kaiho ja alakuloisuus valtasi minut kokonaan kun tulin
ajatelleeksi omaa tointani ja omia harrastuksiani. — Olinko minä nyt
likimainkaan yhtä innokas urallani kuin tuo toinen omallaan?
En! — Niillä oli jotain äärettömän halpamaista noilla minun
tulevaisuuspuuhillani! Lieneekö se ollut tuo "ehta nappiherran aate",
joka ne siksi teki? — Vai oliko kaikki sittenkin petollista luulottelua
vain ja seurausta siitä että olin ollut huomaavinani jotain ivallista
hymyä toverini huulilla, kun hän äsken minua puhutteli? — Mitä se
lieneekin taas ollut, — en minä sitä nyt tahtonut loppuun ajatella…
Sillä surua oli minulla kyllin jo ennestäänkin.
Välittämättä minäkään puolestani enää toveristani, pujahdin siis
asemahuoneesta ulos ja lähdin kiiruusti kasarmia kohti. Minä kuljin
tuota jo ennen puheena ollutta oikotietä, vieläpä itse rautatietä, sillä
tähän aikaan vuorokautta ei siellä ollut mitään pelkoa vahdeistakaan.
Se tie kulki suorassa suunnassa kaupungin hautuumaan ohi, ensin
pitkin keinotekoista harjannetta, sitten pitkin nurmikkorinteistä
notkoa ja viimein kasarmin kohdalla se vähitellen tasaantui muun
maanpinnan kanssa.
Taivas oli pilvien peitossa; ainoastaan pari tähteä välähti toisinaan
niiden lomasta. Vallitsi talvi-iltainen pimeys ja aamuksi näytti tulevan
tuisku.
Joku olento siinä näkyi tulevan vastaani. Minä paransin kulkuani,
otin paremman ryhdin ja rykäsin. Tulija teki sivuuttaessaan komeasti

41. kunniaa — minulle. Juuri kun hän astui ohitseni huomasin hänen
hihassaan kolme nauhaa…
Siis vanhempi aliupseeri! — — Minusta oli niin hauskaa joskus
vetää nenästä heitäkin. Ne olivat toisinaan niin mahtavia olevinaan.
Varsinkin muuan pieni vääräsäärinen aliupseeri. Oli kerran
muistuttanut vastaantullessa että tein hänelle kunniaa sormikas-
kädessä… Entäpäs nyt suurikin herra! — —
Lähestyin kasarminporttia. Siellä täytyi pitää silmänsä auki. Ei
tiennyt, mistä milloinkin joku upseeri sattui pujahtamaan. Niitä oli
aina liikkeellä siellä klubinsa luona.
Portinvartija tarkasteli minua, siinä kun lähestyin. Hän katsoi oikein
turkkinsa hihan alta että pitääkö tuolle tulijalle tehdä kunniaa vai
eikö pidä. Silmälasieni kiilto se monesti oli jo portinvartijoita iltasilla
pettänyt, mutta nyt ei pettänyt. Se sattuikin olemaan saman
komppaniian miehiä, vieläpä samasta plutoonastakin.
— Mistäpäs nyt vapaehtoinen? kysyi hän rauhallisesti, tukkien
pitkiä turkinhihojaan vastatusten ja asettuen mukavaan asentoon.
— Tuolta kaupungilta, sanoin kuivasti, tuntien tällä kertaa
haluttomuutta puheluun.
— No siellähän lysti oli —?
— Mikäpähän lie juuri lystikään ollut…
— Ka miksikä ei? — Siellähän ne on tytötkin —?
— Olkoot vain! Rauhassa minulta saavat olla!

42. — "Tepä taiattai olla erillainen mies kun se entinen Vänteliinin
vapaehtonen…?"
— Jos lienen… hyvästi!
Portinvartija jäi hiukan kummastuneena katsomaan minun jälkeeni
toviksi aikaa. Sitten alkoi hän taas edestakaisin kävellä määrätyllä
alueellaan.
Tällä kertaa ei ketään upseeria näkynyt liikkuvaksi, hiljaista oli
muutenkin kaikki kasarmipiirissä ja ainoastaan upseeriklubista kuului
väliin jotain ääntä; siellä taisivat pitää tanssiaisia kaupungin
neitosille, ja kirkas valo loisti sen ikkunoista lumeen. Komppaniian
ulkoseinältä näkyi valoa vain yhdestä ikkunasta; nähtävästi siellä
joku nahkapoika kotipuoleensa kirjoitteli muiden jo maatessa, —
kirjoitti että "nyt lähestyn teitä muutamilla rateilla — — ja sytämmen
rakkaita tervehtyksiä…" — Pihan puolella rakennusta paloivat
himmeät yölamput, joiden ääressä päivystäjä ja lähetit valvoivat.
Huolimatta poiketa komppaniiaan takaisintuloani ilmoittamaan —
vaikka muistinkin veljeni neuvot täsmällisyydestä — nousin portaita
ylös kamariini ja menin pian levolle. Ja unissani näin eilisiltaisen
toverini, joka ivallinen hymy huulillaan kysyi minulta: "pitääkö sinun
tuollekkin herrasmiehelle tehdä fronttia?" Ja minä olin kuulevinani
hänen ääneensä nauravan. —

43. XIV.
Kun seuraavana päivänä aamu- ja iltaharjoitusten väliajalla seljälläni
lepäsin loikoen sänkyni päällä, kuului kiivasta juoksua rappusilta ja
kohta syöksyi ovesta sisään vapaehtoinen Jussi Kellolainen,
hengästyksissään huutaen:
— Hei, pyhä veli! Tiedätkö mitä?… Nyt on tänne pataljoonaan
tullut muuan ryssäläinen räätäli, jolta saapi tilata niitä uusia lakkeja
— lättälakkeja. Lähdetään nyt heti niitä tilaamaan!… mitä, eikö
lähdetä? — Lähden kai minä ainakin! sanoi hän ennenkuin ehdin
sanaakaan virkkaa.
— Tuota, tuota… älähän nyt hätäile… niitä lakkejako, joista kerran
oli kirjoitus sanomissa. Jokos niitä sitten saisi pitää?
— Jo; varusmestari sanoi kysyneensä pataljoonan
taloudenhoitajalta ja hän kuului sanoneen että saapi, jolla lienee.
— Älä hiidessä! huudahdin minä kohoten koppina sängyltäni;
minuunkin näet tarttui toverini innostus. — Vai on tullut ryssä…
— On, on… lähde nyt heti pataljoonan kansliaan, siellä se kuuluu
olevan… shaagom mars! huusi Jussi Kellolainen, joka suuresti rakasti

44. venäläisiä komentosanoja.
— Odotahan, odotahan… eihän tässä nyt hengen hätää…,
pannaan sitten vaikka pikommia! —
Minulla oli täysi työ pidättää kumppaniani, kunnes olin saanut
silmälasit nenälleni ja lakin päähäni.
— Vai uudet lakit! — — —
Me riensimme juoksujalkaa pataljoonan kansliaan, tapasimme
siellä mustapartaisen miehen, joka solkkasi huonoa ruotsia, ja
annoimme hänen ottaa päistämme mittaa. Hän lupasi lähettää lakit
uudeksi vuodeksi.
Vapaehtoinen Jussi Kellolainen oli läpi läpeensä innostunut asiasta
ja kun olimme palanneet takaisin minun huoneeseeni, lausui hän
vielä mielihyvänsä tuosta verrattomasta tapahtumasta.
Sillä lättälakkeja ei ollut vielä kellään, ja me siis tulisimme
ensimmäisinä niitä käyttämään.
— Ajatteleppas, kuinka se tulee näyttämään pulskalta päässä, tuo
lättälakki! saneli hän hykerrellen käsiään ja silmät melkein kosteina
liikutuksesta.
— Minkälainen se sitten oikeastaan on? kysyin minä, jonka
innostus jo alkoi laimeta.
— Etkö sinä tiedä! huudahti Jussi Kellolainen melkein säälivällä
äänellä — se on samaan tyyliin kuin rakuunoilla… ajatteles! —
sininen nauha ylt'ympäriinsä reunoissa, metallinen kokaardi
yläkulmassa ja sen alapuolella ponnassa keltainen pataljoonan

45. numero… niin hiton uljas! Ja kiihkeällä äänellä lisäsi hän kuin
itsekseen: — Voi kun olisivat jo jouluksi joutuneet että siellä maalla
olisin loma aikana vähän saanut herrastella!
Kun minä en enää ollut halukas jatkamaan keskustelua tuosta
uudesta pyrstötähdestä, joka lupasi ilmaantua sotilaallisen taivaan
reunalle, kysyi hän kummeksivasti:
— Mitä? — eikö sinusta ole mukava, kun saadaan nuot lakit? —
Sitten kun kävellään tuolla kaupungilla kolmikannassa me
vapaehtoiset ja…
— Kyllä, kyllä… ymmärrän, herra Jussi Kellolainen! Sittenpähän
nähdään… — Aijotko muuten silloin panna sen uuden tupenkin
vyöllesi?
— Minkä tupen? kysyi hän hämmästyen ja arasti hypähtäen
seisalleen tuolilta, jolle oli istahtanut.
— Sinähän kuulut laitattaneen itsellesi erityisen pistimentupen,
jossa on vaskea muutaman tuuman verran kärenpuolella ja
muistaakseni suupuolikin leveästi kiiltävällä metallilla silattu!
— Kuka sen on sanonut? naurahti hän, mutta kalpeni heti eikä
vähään aikaan tiennyt mitä sanoisi.
Hän ei kumminkaan huolinut kieltää että niin oli tehnyt, vaan
kaiketi loukkasi tämä ilmituotu turhamaisuus niin hänen
kunniantuntoansa, että hän hetken päästä, saaden tekosyitä, lähti
pois luotani.
Minä, jääden entiselle sijalleni seljälleni makaamaan, aloin
pyöritellä päässäni kysymyksiä, mitenkä oikeastaan hän, tuo minun

46. innokas asetoverini, oli kutsumuksensa käsittänyt. Ja katselimmeko
eri kannalta kaikkea sitä, mikä meitä ympäröi? — — —
Että niin teimme, sen tulemme vielä kentiesi näkemään.
* * * * *
Iltaharjoituksissa oli minut pantu yhteen "vanhojen miesten"
kanssa kivääritemppuja tekemään. Mielestäni ne menivät paremmin
kuin olin toivonutkaan, ja minä tunsin arvoni ja koko sotilaallisen
persoonani ikäänkuin kohoavan sekä omissa että muidenkin silmissä.
Kun harjoitus sitten oli päätetty reippaalla, oudoksesta tosin
ruostuttavalla juoksulla, ja minä siinäkin olin hyvästi kestänyt, olin
mitä paraimmalla tuulella, kun komppaniiasta astelin huoneeseeni.
Tuo hyvä tuuli pani minut nyt omituisesti toimimaan siihen saakka
saavutettuja "mielipiteitäni" vastaan, se sai minut unohtamaan eilis-
iltaiset alakuloiset tunteeni asemahuoneella seistessäni. Minä näet
tartuin kynään ja kirjoitin innokkaan, sotilaselämää ylistävän
kasarmikirjeen, jonka toimitin erääseen kaupungin sanomalehteen.
Siinä kirjeessä minä m.m. koetin selittää, kuinka sotamieskin on yhtä
vapaa kuin joku muukin kansalainen, niin — hän se vasta vapaa
sanan ylevimmässä merkityksessä onkin! niin luulen siinä pienessä
kirjeessä innostuksissani huudahtaneeni. — —
Parin päivän perästä tuli kapteeni hyvin syvämietteisen näköisenä
komppaniiaan ja tiedusteli päivystäjältä sen päivän sanomalehteä;
sen saatuaan palasi hän huolestuneen näköisenä komppaniian
kansliaan luultavasti sitä lukemaan. Minua aavistutti hämärästi.
Saman päivän iltahuudossa puhui vääpeli kapteenin puolesta hyvin
tärkeitä asioita. Kaupungin sen päiväisessä lehdessä oli kasarmilta
kirje, jonka alla oli nimimerkki "Jukka". Sen kirjeen oli luultavasti

47. joku nuorista miehistä kirjoittanut, sanoi hän, sillä sellaista tekoa
eivät vanhat miehet koskaan olisi tehneet.
— Sillä se on luvatonta, selitti vääpeli. — Ainoastaan komppaniian
päällikön välityksellä saapi sanomiin kirjoittaa…
Hän rupesi nyt utelemaan, kukahan nuorista miehistä tuo rohkea
kirjoittaja mahtoi olla. Mutta selkoa ei tullut. Plutoonain päälliköt
tulivat minultakin tiedustelemaan, tiesinkö minä ehkä, kuka sen
kirjeen oli kirjoittanut. Ajattelin silloin sanoa että minähän se juuri
olen, mutta peljäten ilmiannostani jotain tulevan, lausuin — niin
vaikealta kuin se tuntuikin — etten mitään koko asiasta tietänyt.
Eikä minua sitten enää epäiltykään, ja kohta unohtuikin koko
asia…
Mutta minuun se kuitenkin vaikutti oudosti tuo uusi ilmiö
ympäristössäni. Se vaikutti minuun masentavasti — ja tuona iltana,
jona vääpeli oli asiasta koettanut ottaa selkoa, olin minä mieleltäni
taas tavallista alakuloisempi.
Haa, — orjuuttahan tämä sittenkin on! huudahdin haavoitetussa
sielussani, kun apeamielisenä paneusin levolle. Ja nukahdettuani
näin minä unta jostakin kiiltävänappisesta, joka veteli paksuja,
mustia viivoja kirjoitetulle paperille. — —

48. XV.
Mutta kun näinä päivinä päiväntyön päätyttyä ja kaupungissa jonkun
tunnin ystävällisten ihmisten seurassa oleskeltuani istahdin lamppuni
ääreen, ensin ikkunaverhon alas laskettuani, ja paitahihasillani ollen
siinä aloin lukea jotain miellyttävää, historiallista romaania, niin
tuntui minusta kuin minunkin elämälläni täällä sentään olisi omat
viehätyksensä ja omat hauskat käänteensä. Ja tunnit ne silloin usein
vierähtivät puoliyöhön saakka, jolloin vahtikellon soinnista aina
havahduin ja menin levolle; toisinaan kumminkin tartuin vielä
kivääriini, joka siinä telineellään seisoi, tein sillä äänettömän
komennon jälkeen jonkun reippaan tempun tai tähtäilin pari kertaa
seinään päin ja panin sen taas entiselle paikalleen. Se tuntui niin
turvalliselta ja uljaalta, kun oli omassa huoneessaan tuommoinen
ase… Tullappa tuolta yön pimeydestä joku vihollinen! — paikalla
sieppaisin kiväärini ja ryntäisin urheana sen päälle… ja pistäisin, —
pistäisin armotta! Mutta eihän niitä voi tulla, niitä kun ei ole…
syttyäppä sota… nyt heti… tänä yönä… niitä hiipisi tuolta… karkaisi
päälle… — Minkähänlaista se oikeastaan olisi?… minusta tuntuu kuin
minä ne nyt karkoittaisin… jollakin uhkarohkealla ryntäyksellä…
tunnen olevani niin varma ja voimakas…

49. Vaan aamuisin 6:den tienoissa, kun vielä oli pilkkoisen pimeä,
heräsin minä hälinään, jonka merkitystä jonkun sekunnin ajan en
voinut tajuta. Se oli toinen komppaniia, joka ikkunani kohdalla
kokousi marssiakseen varhaiselle eineelleen arttelisaliin. Silloin kuului
sieltä ulkoa pimeästä päivystäjän komennot:
— Praavoje pletsoo fperiot… roota-a stói!… naljee — vó… ravnjais
naprava… pervii ftaroi po rootje!
Kotvasen sain minä miettiä, mitä ääniä ne nuot olivat, oliko se
inhimillistä kieltä tuo — ja mitä sillä tahdottiin.
Ja sitten kuului kuinka miehet, hampaat kalisten aamukylmässä,
vuoron perään karjuivat "pervii — taroi".
Ja minä kuulin kuinka ne vähän päästä lähtivät liikkeelle ja kuinka
miesten saappaat omituisesti narskahtelivat pakkaslumessa…
Silloin tuntui minusta, niin surkealta tietää että minäkin olin jäsen
tuossa samassa yhteiskunnassa ja että minunkin tässä pitäisi nousta
ylös kivääriäni puhdistamaan. — Ja niin oli jäähtynyt ilma
huoneessani että oikein hirvitti astua paljain jaloin tuolle kylmälle
laattialle… Mutta ei auttanut arasteleminen, vaikka leukapielet vähän
löivätkin loukkua vaatteita päälle pukiessa. Eikä auttanut
surkeileminen, kun saippuapalanen ja pyyheliina kourassa piti
työntyä ulkoseen ja juosta pihan ylitse komppaniian pesuruuhelle
silmiään pesemään… Sekin pesukamari se oli pakkasten tullen
surkean kylmä; ikkunat olivat paksussa kidejäässä ja ovesta tuulahti,
aina kun sitä avattiin, kolea ja kasvoja leikkaava viima.

50. XVI.
Tuollaisena kylmänä joulukuun aamupäivänä, kun komppaniiassa jo
reippaasti voimisteltiin, tuli taas kapteeni tapansa mukaan
komppaniiaansa katsomaan.
— Reilaan! kuului silloin plutoonani päällikköjen varoittava huuto.
— Hyvää huomenta! tokasi kapteeni entiseen tapaansa, mutta
vähän vihaisemmasti.
— Jumala antakoon, herra kapteeni! vastattiin kovalla äänellä.
— Kelle "antakoon"? murisi tervehditty, joka ei näyttänyt olevan
paraimmalla päällä tänään. —
— Jumala antakoon herra kapteenille!… miksi ette niin vastaa?
kimpasteli hän äkäisen näköisenä.
Aliupseerit yrittivät selittämään syyn tähän lausumistapaan, vaan
luutnantti jo siihen kerkesi selittäen että suomalainen sillä tavoin
sanoo ja että niin on heille opetettu.
— Vai on opetettu! — no olkoon, vaan minä sitten teille annan! —
— Missä on Piekola? karjasi kapteeni ja hänen tuikeat silmäyksensä

51. lensivät miehestä mieheen riveissä.
— Tässä se on… ennätti aliupseeri sanomaan.
— Voi sitä raukkaa! — alkoi kapteeni, hillityllä harmilla, tultuaan
etsimänsä eteen, joka oli poskiltaan karahtanut entistään
punaisemmaksi. — Voi sitä raukkaa! uudisti hän ja kohotti miestä
leuvan alta samalla luoden häneen säälin ja inhon sekaisen katseen.
— Mitä se taas on tehnyt? Mitä helvettiä se on tehnyt? Niinkuin
pikkulapset se taas on vuoteensa…
— Päivystäjä! ärjäsi kapteeni tullen täyteensä pyhää kiukkua.
— Minä, herra kapteeni! riensi päivystäjä vähän hätääntyneenä
sanomaan.
— Miks'ei päivystäjä ole katsonut perään yön aikana…, ei ole
viitsinyt herättää… on itse nukkunut kuin porsas, — hah?
— Ei, herra kapteeni, kyllä minä valvonut olen…
— Vai valvonut… miksei ole sitten häntä herättänyt?… ei ole
tiennyt?… helvetti…!
Ja Piekolaan kääntyen jatkoi hän taas:
— Se on lurjus! — suuri lurjus tuo mies… rottinkia se sietäisi niin
että paikat paukkuu, niin että veri…
— Sillä kuuluu jo ennestään olleen semmoinen tauti, herra
kapteeni, tuli eräs vanhempi aliupseeri vakavana selittämään.

52. — Tauti! matki kapteeni äristen — minä näytän, mikä tauti sillä
on… minä sidon nuoralla sen… ei sitten vuodettansa…, helvetti!…
viekää pois se! — minä en ilkeä nähdä koko miestä… viekää pois!
Ja kun Piekola oli viety pois julmistuneen herransa silmien edestä,
murahteli tämä yhä:
— Ne on semmoisia hunsvotteja, rakkareita… kyllä minä ne
tunnen…
Kun kapteeni oli poistunut, jatkettiin voimistelua edelleen.
Nojapuut rusahtelivat ja kalskahtelivat taas rautaiset tangot miesten
kourissa.
Mutta punaisena ja häpeissään seisoi Piekola yksinään osastonsa
huoneen nurkassa, jonne olivat hänet äskettäin vieneet. Jos
kyyneleitä olisi näkynyt hänen silmistään, niin mitä kyyneleitä ne
olisivatkaan olleet? Kentiesi sapenkarvaita kyynel-pisaroita! Vaan
niitä ei näkynyt vieriväksi hänen leveillä poskipäillään.
Hän oli lihava, kookas, turpea ja hyvinvoivan näköinen mies, tuo
onneton nahkapoika, ja komppaniian päällikköä oli hän alussa
erityisesti miellyttänyt; sillä niistä ominaisuuksistahan, mitkä
miehistössä tavataan, se suuressa määrin riippuu päällikönkin arvo ja
kunnia sotaväessä. Ei siis ollut oikeastaan kummeksittavaa että
kapteeniamme kovasti sapetti, kun huomasi ettei hänen suosikkinsa
vastannutkaan tarkoitustaan, — hänessä kun näytti olevan omituinen
vika. Ja tietysti se häntä suututtikin, kun hän aavisti että tuollainen
mies kentiesi on päästettävä pois koko palveluksesta. — Niin iso, niin
verevä ja vankka mies! — —

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com