Nanyang Perspective Chinese Students In Multiracial Singapore Andrew W Lind

Nanyang Perspective Chinese Students In Multiracial Singapore Andrew W Lind
Nanyang Perspective Chinese Students In Multiracial Singapore Andrew W Lind
Nanyang Perspective Chinese Students In Multiracial Singapore Andrew W Lind

1. Nanyang Perspective Chinese Students In
Multiracial Singapore Andrew W Lind download
https://ebookbell.com/product/nanyang-perspective-chinese-
students-in-multiracial-singapore-andrew-w-lind-51895950
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Nanyang Essays On Heritage Gungwu Wang
https://ebookbell.com/product/nanyang-essays-on-heritage-gungwu-
wang-51761160
Nanyang A Private Selling Exhibition Sarah Abu Bakar Emelia Ong Eds
https://ebookbell.com/product/nanyang-a-private-selling-exhibition-
sarah-abu-bakar-emelia-ong-eds-232253200
The Nanyang Revolution The Comintern And Chinese Networks In Southeast
Asia 18901957 Anna Belogurova
https://ebookbell.com/product/the-nanyang-revolution-the-comintern-
and-chinese-networks-in-southeast-asia-18901957-anna-
belogurova-36431016
The Nanyang Show Sarah Abu Bakar
https://ebookbell.com/product/the-nanyang-show-sarah-abu-
bakar-232253220

3. Rethinking Chineseness Translational Sinophone Identities In The
Nanyang Literary World 1st Edition E K Tan
https://ebookbell.com/product/rethinking-chineseness-translational-
sinophone-identities-in-the-nanyang-literary-world-1st-edition-e-k-
tan-32805094
Writing The South Seas Imagining The Nanyang In Chinese And Southeast
Asian Postcolonial Literature Brian Bernards
https://ebookbell.com/product/writing-the-south-seas-imagining-the-
nanyang-in-chinese-and-southeast-asian-postcolonial-literature-brian-
bernards-5677200
A Practical Guide To Financial Reporting Standardsmalaysia 3rd Edition
2010th Edition Ng Eng Juan Associate Professor Nanyang Business School
Nanyang Technology University
https://ebookbell.com/product/a-practical-guide-to-financial-
reporting-standardsmalaysia-3rd-edition-2010th-edition-ng-eng-juan-
associate-professor-nanyang-business-school-nanyang-technology-
university-59827552
Sun Yatsen Nanyang And The 1911 Revolution Lee Lai To
https://ebookbell.com/product/sun-yatsen-nanyang-and-
the-1911-revolution-lee-lai-to-33646430
Proceedings Of The Conference On Cosmology Gravitational Waves And
Particles Nanyang Technological University Singapore 610 February 2017
Fritzsch
https://ebookbell.com/product/proceedings-of-the-conference-on-
cosmology-gravitational-waves-and-particles-nanyang-technological-
university-singapore-610-february-2017-fritzsch-9997236

5. NANYANG PERSPECTIVE

6. ASIAN STUDIES AT HAWAII
The Publications Committee of the Asian Studies
Program will consider all manuscripts for inclusion
in the series, but primary consideration will be
given to the research results of graduate students
and faculty at the University of Hawaii. The
series includes monographs, occasional papers,
translations with commentaries, and research aids.
Orders for back issues and future issues
should be directed to The University Press of
Hawaii, 5 35 Ward Avenue, Honolulu, Hawaii 96814,
USA.
Present standing orders will continue to
be filled without special notification.

7. Asian Studies at Hawaii, No. 13
NANYANG PERSPECTIVE
CHINESE STUDENTS IN MULTIRACIAL SINGAPORE
Andrew W. Lind
Asian Studies Program
University of Hawaii
The University Press of Hawaii
1974

8. Library of Congress Catalog Card Number 74-75816
ISBN 0-8248-0330-2
Copyright (c) 1974 by The University Press of Hawaii
All rights reserved
Manufactured in the United States of America

9. CONTENTS
PREFACE ix
INTRODUCTION xiii
1
THE CHANGING IMMIGRANT WORLD OF SINGAPORE 1
A
Peninsular Island 1
The Dynamics of Trade 7
Sorting and Settling the People 11
2
ETHNIC, RACIAL, AND POLITICAL FACTORS IN
SINGAPORE'S DEVELOPMENT 38
Ethnic Groups within the Races 38
Chinese 39
Indians 47
Malaysians 51
Europeans, Eurasians, and Others 55
The Colonial Power Structure 62
Power Policies after Independence 7 3
3
A CHINESE UNIVERSITY IN A FOREIGN SETTING 87
Shifting Pressures within the Chinese
Community 88
Immigrant Relations to the Homeland 96
The Founding of Nanyang University 99
Governmental Concern with Nanyang 109
Products of a Chinese University 121
4
PERSONAL RESOURCES FOR A MULTIRACIAL
SOCIETY 133
Multiraciali sm at the University Level 136
A
Nanyang Student Profile 142
Some Qualities of Student Character 158
Personal Goals and Objectives 165
5
RACIAL AND ETHNIC PERSPECTIVES 180
Chinese Reactions to Malays 186
Chinese Pride of Race and Ancestry 192
Racial Distances—Great and Small 205
Marriage and Imperialism 211
Oriental Paradox 214
The Prospects in Race Relations 221
v

10. 6
NANYANG PERSPECTIVES 233
Nanyang Interest in National and World
Affairs 235
Communalism versus Multiracialism 240
The Goal of Racial Equality 257
Social Control and a Rugged Society 262
Concluding Observations 275
APPENDIX: A RACIAL INDEX OF OCCUPATIONAL
STATUS 287
SELECTED BIBLIOGRAPHY 291
vi

11. LIST OF TABLES
1
Racial Composition of Singapore,
1871-1966 18
2
The Chinese Population of Singapore
by Ethnic Groups 44-45
3
Indian and Pakistani Population by
Ethnic Groups 49
4
Malaysian Population of Singapore by
Ethnic Groups 54-55
5
The Population of Europeans, Eurasians,
and Other Races, 1849-1957. ... 60
6
Composition of the Nanyang Student Body,
1961-1968 147
7
Distribution of Dialectal Groups of
Parents of Nanyang Students . . . 152
8
Acceptability of Persons in Various
Racial and Ethnic Groups as Marriage
Partners
(in percent) 196-197
9
Agreement or Disagreement of Nanyang
Students with Statements on
Multiracialism (in percent) . . . 244
10 Concurrence of Nanyang Students with
Statements on Multiracialism (in
percent) 250
11 Agreement of Nanyang Students with
Statements on Racial Equality (in
percent) 260
12 Acceptance by Nanyang Students of
Statements on Modernization
and the
Rugged Society (in percent) . . . 266-267
vii

13. PREFACE
Nearly five
years have elapsed since the eruption
of the riots in Malaysia on May 13, 1969, and time
alone undoubtedly has done much to quiet the racial
tensions engendered throughout Southeast Asia by
those unfortunate disturbances. Relationships
among the several racial groups in nearby Singapore
were inevitably exacerbated by that conflagration,
and at that time even the most objective reporting
of what was transpiring could be regarded in some
circles as a further threat to
the peace and wel-
fare of the community.
It was to be expected, therefore, that a
sociological study conducted among students in
one of the two major universities in Singapore
just four months after the riots would bear some
marks of that traumatic experience. There
was
reason to believe, however, that a clearer and
more incisive analysis
of race relations in the
region might be derived from informants who were
fully conscious of what happens in such recurring
crises than from persons who lacked such vivid
experience.
Delaying publication for nearly five years
places the study in a historical as well as a
sociological perspective, and this should also

14. assist in reducing somewhat the fears that examina-
tion of such trying encounters might simply serve
to reopen old wounds. Apprehensions were indicated
by knowledgeable readers of this book as recently
as
early 1973 that some of the quoted statements
by Nanyang University students, if they were made
public, might "cause /sic/ racial antagonism in
these parts" or at least might be exploited by
"elements on both sides of the Johore Strait, who
are ever ready to foment racial strife and sour
relations between the two governments." Whatever
practical considerations may once have existed for
placing constraints on the publication of an objec-
tive report on the reactions of university stu-
dents to the world in which they live seem now,
however, to be overshadowed by the greater impor-
tance of providing the general public with a realis-
tic account of what it means to be participants
in such a community atmosphere.
Although the developing economic ties of the
countries of Southeast Asia with the rest of the
world had injected into these regions much the
same sort of dilemmas of racial and ethnic relations
with which an industrialized nation like the United
States had been
compelled to grapple considerably
earlier, there had been relatively little disposi-
tion to recognize even the existence of similar
x

15. problems in Asia and Africa. It had been widely
assumed that most of the difficulties associated
with the presence of diverse ethnic groups in these
areas were a consequence of the domination by
European powers and that these difficulties would
largely disappear with the withdrawal of the
Western colonialists.
Unfortunately both social scientists and the
indigenous administrators who have displaced the
former political overlords have preferred not to
probe too deeply into questions of potential inter-
ethnic tensions, on the theory that it is better to
"let sleeping dogs lie." As a result, systematic
studies of Southeast Asian race relations in the
postcolonial period are almost nonexistent. Surely
the time has come for realistic analyses, by social
scientists, of such extremely critical aspects of
community life as those involved in ethnic and
racial relations, and it is hoped that this
peripheral approach by an outsider may
induce
scholars better qualified by extensive first-hand
acquaintance in Southeast Asia to attack such
studies more directly.
Andrew W. Lind
Emeritus Senior Professor
of Sociology
Honolulu, Hawaii, 1974
xi

17. INTRODUCTION
A
university whose student body consists only of
a
single racial group would seem at first sight
a
distinctly unpromising locale for a study of race
relations. When, however, that university is lo-
cated on the island of Singapore, and the students
are drawn from communities as racially and cultural-
ly diverse as those of Southeast Asia, the pic-
ture changes quite completely. Nanyang University,
as its name implies, was conceived and has remained
since its founding an institution for overseas
Chinese, in which the Chinese language has been the
chief medium of instruction. Yet the two thousand
students
enrolled there in 1969, although born and
raised primarily within a transplanted Chinese
environment, had all associated to a greater or
lesser degree with Malays and Indians and usually
with the other peoples of the region, including
Indonesians, Eurasians, and Europeans, toward all
of whom they had inevitably derived some impres-
sions, either favorable or unfavorable.
For a visiting American sociologist, with a
long professional interest in the field of race
relations, the temptation to explore so potentially
rich a source of hidden knowledge was too great to
resist, even within the limited time and available

18. resources. A joint invitation from the East-West
Center at the University of Hawaii and from Nanyang
University in Singapore to spend nine months at
the latter institution to assist in the establish-
ment of a teaching and research program in sociol-
ogy, with special reference to race relations,
seemed to offer an excellent opportunity to initiate
some research in a promising but hitherto neglected
field.
The outbreak on 13 May 1969, of a series of
bloody race riots in neighboring Malaysia, invol-
ving relatives and close acquaintances of many of
the university students and occupying the central
place in the news of the entire population in
Singapore for many weeks thereafter, seemed to call
for special attention to issues of race relations
as affecting the morale on the Nanyang campus dur-
ing the latter half of that year. By October 1969,
the emotional
distress growing out of the Malaysian
holocaust had sufficiently subsided so that the
Chinese students of Nanyang could view their
associations with the various peoples of Southeast
Asia with some degree of objectivity and calm.
The recollections of the tragic experiences just a
few months earlier were still sufficiently vivid
in the minds of all Nanyang students, however, to
color considerably their racial sensibilities by
xiv

19. the time such a study could be undertaken.
Because of its location outside the city of
Singapore—fifteen miles from the city center—
it soon became apparent that if research were to
be combined with teaching and administrative consul-
tation, the university itself was the best locale
for all these activities. Additionally, the fact
that the university administration had indicated
an interest in securing a frank expression from
the students of their reactions to certain
aspects
of university life--something that had never been
attempted before on any extensive and systematic
scale—offered further justification for focusing
major attention on the campus.
As a means of combining the more immediate
and practical concerns of the university adminis-
tration with the more remote and theoretical in-
terests of the visiting sociologist, plans were
formulated to submit to all students
of the univer-
sity a twelve-page questionnaire at the time of
registration for the second semester early in
October 1969. With the assistance of faculty
colleagues and students in the social sciences, an
instrument, covering 130 different specific ques-
tions and calling for both objective and open-
ended answers, was finally evolved, and arrangements
were made through the Deputy Vice-chancellor and
xv

20. the Department Chairmen for the distribution of the
questionnaire to each of the students. Quite under-
standably, the response of both faculty and students
to such a venture, which inevitably must have
seemed to some as an intrusion on their time and
privacy, varied quite considerably from one depart-
ment to another.
Perhaps the most striking aspect of the ex-
periment was the generally high degree of partici-
pation in a wholly voluntary extracurricular ac-
tivity, for which neither students nor faculty
would derive any particular credit but from which
hopefully the university itself might gain
some
benefit. The slightly more than two-thirds of
the students who were willing to devote the
thought and the time required to complete the
questionnaire—no less than an hour and extending
far beyond that minimum for those who wrote at
greater length—was much larger than the regular
Chinese members of the faculty had thought pos-
sible on the basis of previous experience. This
generous response from the Nanyang students re-
flects not only a willingness to adhere to adminis-
trative expectations, but more specifically reflects
a
positive desire to unburden themselves of senti-
ments regarding the university and
community for
which there previously had been little opportunity,
xvi

21. Cooperation in completing the forms was re-
quested in the opening sentences, "as a means of
arriving at a better understanding of the students
of Nanyang University and of the communities from
which they come .... Although it is hoped that
the findings from this study will enable the Uni-
versity to serve the students and the community
better, the research is being conducted indepen-
dently of the University by a visiting social
scientist." The students were further urged to ex-
press themselves "as honestly, thoughtfully,
and ... as freely and unreservedly as possible,
knowing that no one will know how you answer any
of the questions." They were expressly instructed
not to add their names at any point, and no record
was kept of those who did or did not return their
completed forms. For the benefit of the larger
proportion of the students whose command of English
was limited,
a Chinese version of the questionnaire
was available and their answers to the open-ended
questions could also be in Chinese. This, of
course, necessitated subsequent translation into
English of the answers to such questions
for the
benefit of the American sociologist and the readers
of this book.
The subject matter of the questionnaire
covered four major areas of student experience—
xvii

22. their personal background, their family and com-
munity background, their campus experience, and
their outlook on life in Southeast Asia. The first
two dealt with basic information essential for an
understanding of the nature of the student body as
a
whole, while the third provided data of special
value to the administration, and the fourth was
designed to answer questions on racial and com-
munity issues with which I was primarily concerned.
A
report based primarily on the responses to the
twenty-two questions relating to student experience
on the Nanyar.g campus, covering such areas as
housing, medical care, food, counseling, library
facilities, and other matters of strictly internal
administration, was submitted early in 1970 for
use by the faculty and administrative officers,
and these findings enter only incidentally in the
present study.
Any serious effort to understand the meaning
of reactions to such an impersonalized instrument
as a questionnaire, however, requires a good deal
more than merely statistical summaries of the data
which it directly provides. To place the responses
of the students in any proper perspective, it was
obviously necessary to take account of the histori-
cal setting of the wider community from which the
Nanyang students have emerged. Similarly, it is
xviii

23. only against the background of the seemingly end-
less flow of immigrants from China and the peculiar
economic and social forces to which they were sub-
jected in Southeast Asia that such a unique insti-
tution as Nanyang University and its distinctive
selection of students can be comprehended.
Thus the relatively circumscribed venture in
cooperative research of a group of college students
develops into a project requiring some presentation
of the background of the movement of the Chinese in-
to Southeast Asia, their economic and social ad-
justments there, and the circumstances leading up
to the founding and growth of an unprecedented and
unparalleled institution of higher learning. It
was discovered, however, that although there was a
reasonable body of literature on the expansion of
the Chinese into Southeast Asia, especially with
reference to its economic impact, relatively little
attention had been directed to the problems re-
sulting from the Chinese interaction with the
people of other racial and ethnic backgrounds re-
siding within the region.
The first two chapters of this book are de-
voted to a summary of Singapore's history as af-
fecting the immigration and interaction of the
various racial and ethnic groups and more especially
of the Chinese.
xix

24. The third chapter provides a brief review of
the circumstances leading to the establishment of
this unique institution of higher learning, some of
the difficulties encountered during the first decade
of its existence, and some account of the manner in
which this Chinese university has evolved in its
multiracial environment during the late 1960s.
The concluding three chapters draw chiefly,
although certainly not exclusively, upon the ex-
perience of the Nanyang students as reflected in
their responses to the 1969 questionnaire. Chapter
4, entitled "Personal Resources for a
Multiracial
Society," seeks to depict the common and distinctive
qualities of the Nanyang students, including those
of character and personal goals and objectives.
Chapter 5 focuses directly upon the racial
and ethnic perspectives of the students, with
special reference to their exclusiveness on the one
hand and the evidences of racial tolerance on the
other hand. Utilizing a simple "social-distance
scale," all twenty-one of the racial and ethnic
groups likely to have entered into the experience
of the Nanyang students were rated in terms of their
acceptability as marriage mates, and a composite
score was derived for each. More of the depth and
flavor of the student reactions appear, however,
in the written interpretations through which they
xx

25. sought to explain or justify their individual
ratings, and without them the statistical ratings
would have been
much less meaningful.
The final chapter, entitled simply "Nanyang
Perspectives," brings together findings relating
to the student interests in national and world
affairs, with special reference to such issues as
communalism versus multiracialism, racial equality,
and individual freedom.
Since this book was conceived as possibly hav-
ing a fairly broad reading public, concerned with
contemporary developments in Southeast Asia, less
attention has been given to the methodological
refinements or the technical terminology than some
readers might expect from a professional sociolo-
gist; but for these lapses, if such they be, I make
no special apologies. Had it been possible for
me to do so, I would have preferred to devote more
than the nine months available at Nanyang in
order to
enlarge the range of my friends and ac-
quaintances with both faculty and students and
to deepen further my associations with them. It
would also have
been advantageous to have had ad-
ditional time to probe into the experience of the
alumni and former students of Nanyang, of whose
achievements and general experience I have un-
fortunately so little tangible knowledge.

26. The present study has, of course, been largely
exploratory in nature and is also subject to the
limitations inherent in any research
by an outsider
with restricted time and resources. It could, how-
ever, serve a useful purpose in calling public at-
tention to this largely neglected but increasingly
critical area of human relations in Southeast Asia.
One could hope that social scientists from the
region itself, with
their long familiarity with
the languages and customs and their natural entree
to life among the people, would probe more deeply
into the complexities of intergroup relations.
Certainly Nanyang University constitutes a natural
locale and laboratory
for more detailed and re-
fined studies of the role of the Chinese in
the
changing Southeast Asian scene, just as other in-
stitutions of higher learning offer similar op-
portunities and obligations for research on other
aspects.
It would be impossible to list the names of
all the persons to whom I am indebted for assis-
tance, many of whom, especially among the students
at Nanyang, are quite unknown. These unnamed stu-
dents, however—1,303 of them who participated in
the survey—individually and collectively contri-
buted the greater part of the information upon
which this study is based,
and I wish to express
xxii

27. my sincere appreciation for the part they have
played. It is possible to single out a few members
of the Nanyang administrative staff and faculty
who were especially helpful in launching and in
seeing this study through to completion. Dr. Victor
Fic, Professor and Chairman of the Department of
Government and Public Administration, was most
directly and helpfully involved in both the initial
planning and in the execution of the study among the
Nanyang student body, contributing generously not
only of his own intimate knowledge of the univer-
sity and of the region, but also of the facilities
of the Institute of Southeast Asia, of which he
was also the director. Both the Vice-Chancellor,
Professor Rayson Lisung Huang, and the Deputy
Vice-Chancellor, Lu Yaw, gave most generous support
to the project, and colleagues on the faculty,
notably Professors Sung Ming-Suen, Raymond Liew Pak
Choong, and Ong Teck Hong, made helpful suggestions
in drawing up the questionnaire. Professor Tan
Soei Tien and members of his staff in the computing
center made possible the transfer of the statistical
data to punch cards and their summarization in the
tables around which much of the discussion in
chapters 4, 5, and 6 is organized. Unquestionably
the one person who carried the heaviest burden in
almost every aspect of the study, except the actual
xxiii

28. preparation of the final report, was my graduate
assistant, Chuah Toh Chai--translator, interpreter,
consultant, organizer of student helpers, liaison
with faculty, and general factotum—to him I am
especially grateful.
Finally, I wish to express appreciation to
the East-West Center of the University of Hawaii,
to Nanyang University, and to the Asia Foundation
for their combined administrative and financial
support, which made possible this entire venture.
An extension of
my original grant from the
Institute of
Advanced Projects of the East-West
Center enabled me to continue during 1970 with the
analysis of the research data and the preparation
of this book.
xxiv

29. 1
THE CHANGING IMMIGRANT WORLD OF SINGAPORE
Singapore has been called many different things—
haven for pirates, a great commercial emporium, eye
of the Malaysian needle, pearl of Southeast Asia,
and many more—but all the many terms have commonly
carried some implication of a center for trade. It
is in that context of a marketplace for the exchange
of goods, people, services, and ideas that Singapore
must be conceived of for this study. Here in micro-
cosm are revealed the stresses and strains among
the varied peoples of a large portion of the modern
world, and for
an understanding of the sort of
leadership likely to emerge in that region, some
attention must be given at the outset to the total
setting within which the university students of
today live and move.
A
Peninsular Island
Geographically, Singapore represents the tiniest
speck of land within a vast region of possibly a
tenth of the world's surface. Obviously its re-
stricted land area of 224.5 square miles has not
been the magnet to attract numerous and varied
activities and people from outside its borders.
Visitors to Singapore for the first time still

30. marvel that an island so small and so lacking in
natural resources could house, much less support, a
population of over two million people.
Situated less than a hundred miles from the
equator, it might be assumed that the island's
torrid climate would deter settlement by any large
number of people. Actually, of course, the climatic
conditions on the island are far more favorable
to human life and comfort than many inland areas
much more distant from the equator. Although both
temperatures and humidity remain fairly high
throughout the year-—ranging from a daily minimum
average temperature of 73 degrees Fahrenheit to a
maximum of 89 degrees and a daily minimum average
humidity of 70 percent—these are far less debili-
tating than in most other parts of Southeast Asia
or even in many parts of the so-called temperate
regions. Being a relatively small island
and thus
refreshed at all times by the cooling winds from
off the sea, Singapore is not only bearable cli-
matically, but is to many people a distinctly
pleasant place in which to live.
Physically, Singapore is rather unpreposses-
sing. The low-lying terrain, of which only 10 per-
cent is more than 100 feet above sea level and
reaching a maximum elevation of 581 feet, presented
in its native state a somewhat typical tropical
2

31. landscape, with numerous short
streams or rivers
and the accompanying mangrove swamps. Although the
island was almost entirely covered with vegetation
in 1819 and contained a rich variety of tropical
flora and fauna, it was almost wholly devoid of
mineral resources, except for the clay, granite,
and sand essential for building and construction
purposes.
Although much of the land was suitable for
agricultural use, it has never been devoted exclu-
sively to sustain the residents of the island, and
even if all the tracts adapted to such cultivation
had been so employed, they could not have provided
a
livelihood for the half million to two million
people who have lived there during the past fifty
years. This is not to minimize the part that
agriculture has played and continues to play in the
economic support of Singapore's population, but even
during the nineteenth century when agriculture had
reached its highest percentage strength as a source
of income for the island, it was chiefly in terms
of plantation crops, such as nutmeg, pepper, gam-
bier, coconuts, and rubber, which were valued for
export to a world market, and not produce for local
consumption. Within the postwar period the pro-
portion of economically active males engaged in all
forms of agriculture in Singapore had dropped to
3

32. 6.7 percent in 1947 and still further to 3.3 percent
in 1966.
Commerce and trade have been,
of course, the
major economic force attracting hundreds of thou-
sands of persons into this restricted land area
and which has colored their style of life ever
since. But it is this tiny island's geographic posi-
tion, so strategically situated with reference to
the whole Southeast Asian quarter of the world,
which has given to Singapore its dominant strength
as a trading and commercial center. The search
for a center from which the East India Company,
reenforced by its military power, might dominate
the trade of this vast region, was the major con-
sideration leading to the founding of Singapore
as a British port in 1819.
Stamford Raffles' recognition of this unim-
pressive parcel of land at the extreme southern
tip of the Malay peninsula—part of the
peninsula
surely, but al so separated from it by a narrow
body of water—for its tremendous commercial poten-
tial undoubtedly constitutes a principal basis of
his rightful claim to distinction. He saw in
Singapore not merely the forbidding mangrove swamps
which harbored innumerable pirates but the
"excellent anchorage and small harbours ....
peculiarly adapted for our object . . . conven-
4

33. ient and commanding . . . for our China trade
passing down the Straits of Malacca, and every
native vessel that sails through the Straits of
Rhio must pass in sight of it," and he expected
the island to become "a great commercial emporium
and a fulcrum whence we may extend our
influence
politically as circumstances may hereafter re-
quire. nl
The commonly accepted claim, attributed first
to Sir Richard Winstedt, that "the history of
2
Singapore is written mainly in statistics," has
reference, of course, chiefly to the phenomenal
expansion of trade and human population, primarily
from the environing regions of Southeast Asia.
Within five years of its founding, Singapore had
developed commercial contacts, valued at S$4,451,000
with such widely scattered areas as the Malay
peninsula, the Philippines, Java, Sumatra, Celebes,
Borneo, and Bali.^ This was a consequence, not
only of Singapore's fortunate location with refer-
ence to the entire world of Southeast Asia, but
perhaps as much of the wise policy of free trade
initiated by Raffles and continued by both the
East India Company and the British Colonial Office
after it assumed control in 1867. Between 1823 and
1864 the trade of the colony rose from £2,563,124
to £13,252,175 and its entrepot services included
5

34. not only the East Indies and Malaya, but also
Siam, Cochin China, China, and the countries of
4
Western Europe. The expansion of Singapore's
commerce with the rest of the world has been equally
spectacular in point of volume during the twentieth
century, such that by 1967 it was the fourth
largest port in the world, based on the tonnage
of ships entering the harbor. This was in large
part a function of the city's emergence during the
first half of the century as the world's top
trading center for tin and rubber and the major
port of export of these commodities for Malaya.
The ties of economic and political inter-
dependence with Malaya have always been matters of
special concern to Singapore, if only because of
the close physical proximity to this neighbor with
such vastly greater possessions of land, physical
resources, and population. In a sense, Singapore
has always been only a minor appendage on the Malay
Peninsula, but by virtue of its strategic location
with reference to trade and its separate existence
as an island, there have
always been grounds for a
separate identity and a different approach to the
problems of the individual and society. As a
commercial center and entrepot, Singapore's outlook
has necessarily been cosmopolitan and adaptive in
its free and open contacts with an ever expanding
6

35. world, whereas the hinterlands and primary producing
areas, such as Malaya, Indonesia, and other
peasant-
populated regions of Southeast
Asia, are more in-
wardly oriented to the problems of preserving their
resources and their traditional values.
The Dynamics of Trade
By virtue of its development as a trading metropo-
lis, Singapore has come to exercise the sort of
influence over its hinterland, most notably the
Malay peninsula, which the marketplace always
exerts over the areas which utilize its facilities.
Despite its theoretical
nature as an equalitarian
and impersonal type of relationship which both
parties are free either to accept or reject accord-
ing to their own self-interests, trade over an
extended period of time may nevertheless
appear to
be contributing more to one side than to the ether.
It would be difficult to imagine that the exchange
of goods and services in Singapore could persist
and grow over the past century and a half except
as a relationship thought to be mutually advanta-
geous to the participating parties and regions.
At the same time, however, trade is a stimu-
lating and exciting sort of experience which in-
evitably attracts to the marketplace people of di-
verse backgrounds and capabilities. Singapore, no
less than other cities "along the Main Street of
7

36. the World," has been able to recruit persons with
specialized skills and services on the basis of the
greater freedom of movement and opportunity it could
offer as compared with any of the more settled
agricultural communities. As a consequence, in part
of the concentration in the metropolis of so many
and varied abilities and the facilities for gaining
additional knowledge, Singapore has also succeeded
in bargaining more effectively in the exchange of
its resources with the other areas in Southeast
Asia. Thus, it has become increasingly apparent
that in the course of what was
supposedly an equali-
tarian exchange of goods and services, Singapore
as a whole has fared considerably better than the
primary producing areas that have supplied the
commodities for the metropolitan market.
Although probably less than a third of the
whole population of Southeast Asia is now engaged
in subsistence farming, in all areas except Singa-
pore well over half, and frequently over 80 percent
of the population, in the region is engaged in some
5
form of agriculture, in which the level of income
is commonly low. Accurate objective data comparing
the level of income
in the countries of Southeast
Asia unfortunately are not available, but statistics
provided by the United Nations indicate that Singa-
pore ' s per capita gross national product was, in
8

37. the late 1960s, well over twice that of any other
country in Southeast Asia, and except for East and
West Malaysia, it ranged from four to ten times
that of all these countries.
Some of the more striking aspects of the manner
and extent to which Singapore has become oriented
to a modern commercialized economy are summarized
in a highly informative statement by a prominent
geographer on the occasion of the city's 150th
7
anniversary. It indicates that Singapore, as
the smallest state in the region, is the most dense-
ly populated, with almost 9,000 persons per square
mile, but its people nevertheless enjoy the
region's "highest standards of living." These
standards or ideals, as distinguished from those
elsewhere in Southeast Asia, are "almost wholly
oriented toward objectives similar to those found
in Western industralized countries, namely, the
acquisition of material wealth and the production
of goods and services beyond basic subsistence
needs. . . . individual initiative and the entre-
preneurial spirit are dominant." While recognizing
Singapore's strategic location at "one of the major
maritime crossroads of the world" as its greatest
economic asset throughout the past century and a
half, attention is also called to the "nonnatural"
resources acquired from its colonial past in the
9

38. form of "commercial, financial and credit
institu-
tions, the trading associations, the stable cur-
rency," which play so important a part in today's
trend toward industrialization.
Political stability during both the colonial
and postcolonial periods of course has been a najor
prerequisite for the economic growth of the island.
The phenomenal increase in population from less than
two hundred persons in 1819 to more than two
million a century and a half later could not have
occurred without guarantees of civil order and the
protection of life and property. Neither would
Singapore have been able to attract its widely
reputed reservoir of "experienced, strongly moti-
vated and industrious people" without some assurance
of law and order within the community, no matter
how great the economic
inducements might be.
Singapore's outstanding success as an indus-
trial and commercial stronghold of the modern world,
greatly exceeding that of any neighboring centers
in Southeast Asia, has not been achieved without
certain social costs, particularly in terms of the
stresses and strains on the peoples of diverse cul-
tural traditions drawn together there. Most of the
remaining portions of this book are devoted to
the exploration of this somewhat neglected area
of Singapore's experience, as it appears to affect
10

39. the lives of a significant element of the island's
largest racial group.
Sorting and Settling the
People
Every community organized around a marketplace
attracts not only goods from abroad but also the
people to engage in the buying and selling, and in
this
respect Singapore is no exception. While the
bulk of the commodities involved in Singapore's
entrepot trade is drawn from the neighboring re-
gions—rubber, tin, and timber from Malaysia;
pepper from Sarawak; oil from Sarawak and Brunei;
rice from Thailand—the majority of the people have
been recruited in successive stages from more remote
areas, chiefly from South China and South India.
Even the minority of Malays in Singapore's popula-
tion during the first third of the present century
had come in large part—not from the Federation of
Malaya—but from overseas areas, notably Indonesia.
Although it is accurate to say that most of
the residents of the centers of trade and commerce
around the world are either immigrants or the
descendants of immigrants who had come there to buy
or sell goods or services, it must also be recog-
nized that their movement may have been initiated by
quite other considerations. The people who have
come to Singapore from other areas over the past
150 years were, in large part, peasants whose cir-
11

40. cumstances of life in their native villages of
China, India, or Indonesia had become so difficult
as a result of overpopulation or some natural
catastrophe that they were virtually forced to seek
their livelihood elsewhere. Other factors too, such
as geographic contiguity to the outside world,
political disaffection,
and possibly special cul-
tural emphases upon enterprise and adventure, may
have contributed to the especially large flow of
migrants from certain districts, including the
Q
Pakien and Kwantung provinces of South China.
Probably the vast majority, however, were seeking to
escape from intolerable conditions at home, and
they hoped that somewhere overseas they might find
a
better place in which to live.
Although the first of the immigrants to
Singapore, following its founding in 1819 by Stam-
ford Raffles, were chiefly Malays and Chinese from
Malacca who were attracted by the excitement and
greater opportunities of the British free port, the
major flow soon began to originate in the over-
burdened peasant communities of South China.
Singapore's immediate and phenomenal preeminence as
a
trading center for Southeast Asia had almost as
direct an impact upon the growth in numbers and the
selection of its population. Raffles himself
claimed that within four months of its founding
12

41. Singapore had "received an accession of population
exceeding 5,000—principally Chinese, and their
9
number is daily increasing," but more guarded
estimates indicate that of a total population of
10,683 in 1823, the Chinese immigrants constituted
3,317 or 31.0 percent. Estimates of population
continued to vary considerably throughout the
first half century of the city's existence, but the
available data indicate that during the first 21
years the number of inhabitants had increased to
approximately 35,000, of whom one-half were of
Chinese birth or origin and slightly less than one-
tenth were immigrants from India.
Throughout the period of nearly fifty years
that Singapore continued under the jurisdiction of
the East India Company, the mounting number of
immigrants from overseas areas could be largely
absorbed as ordinary workmen in the trading activi-
ties of the port or as laborers on the agricultural
enterprises on the island or nearby Johore, and a
sizable number were able to establish themselves as
independent tradesmen. During this period in par-
ticular, the Chinese immigrants were overwhelmingly
adult males, estimated in 1860 to have been 15 men
to every woman, and consequently their segregated
communities in the trading center or in the rural
areas of the island were characterized by the
13

42. common social abnormalities,which emerge wherever
extremely high sex disproportions prevail.
The demand for labor in the developing mines
and plantations of Southeast Asia, especially from
the last quarter of the nineteenth century onward,
offered one of the most promising outlets for the
refugees
from the overcrowded peasant communities
of the adjacent regions. The nature of these
institutional forerunners of capitalistic enterprise
on the frontier
is that their need for a substantial
number of steady workers cannot be supplied by the
sparse resident population, and it is therefore
necessary to import them from densely populated
regions with a surplus of able-bodied men seeking
employment. The presence of large deposits of tin
and the discovery of the possible industrial uses
of rubber, together with the tremendous expansion
of the world markets for these two commodities,
encouraged both European and Chinese entrepreneurs
to undertake vast mining and plantation enterprises
in Malaya. Singapore became one of the major ports
through which the flow of indentured labor from
China and India was distributed to these operations
in Malaya and other parts of Southeast Asia and to
which many returned after they had completed the
terms of their contracts.
As early as 1871 the Chinese alone constituted
14

43. a
moderately large city of nearly 35,000 persons or
56.2 percent of all the residents of Singapore,
while the Indians added another 10,754 or 11.9 per-
cent of the total population. A
sizeable, although
unknown proportion of the Chinese were, of course,
the children or descendants-further-removed of
the original overseas immigrants and sometimes
were of mixed Malayan ancestry, but the size and
concentration of the immigrant community was such
as to retain, for both the immigrants and their
offspring in this Southeast Asian community, the
language and much of the culture of the homeland.
Even at this early date, Singapore had already
become predominantly a Chinese city, through which
there was "a constant and direct flow of migrants
backwards and forwards .... a centre of the dis-
tribution of
Chinese labour throughout the British
and Dutch
territories,""'""'" and of which it could also
be said that "the Chinese immigrants lived their own
life according to their own ways. And . . . even
if it had been decided that they should acclimatize
themselves culturally and socially, there was no
12
'national' pattern of living to which to conform."
The striking growth in size of Singapore's
population from less than 100,000 persons in 1871
to over
418,000 just 50 years later did not alter
substantially the character of the city as consist-
15

44. ing predominantly of transient male immigrants,
with the attributes that
one would expect in such an
abnormally constituted community. The Chinese
character of the city became even more accentuated,
rising from slightly over half in 1871 to three-
quarters (75.2 percent) of the entire
population in
1921. The very high disproportion of males to fe-
males in 1871 of 6.17 to 1 among the Chinese and
of
4.49 to 1 among the Indians had declined to 2.13
to 1 among the Chinese in 1921, but the ratio among
the Indians had increased to
5.03 to 1. But these
ratios were still very high at the end of this
period when one considers that these figures in-
clude the children born in Malaya, among whom the
ratio of males to females would be approximately
one to one.
The quadrupling of Singapore's population in
the first fifty years after 1871 will have been more
than duplicated during the second span of fifty
years, but perhaps the most striking fact about the
trend during this later period is that the relative
size of the major racial elements has remained
fairly constant, despite the important political
and social crises which have occurred in the mean-
time. The further increase in the proportion of
Chinese since 1921 has been slight as compared with
what happened in the previous hundred years. The
16

45. major effect of the data in Table 1, however, is to
further confirm the evidence of Singapore's charac-
ter as the meeting place of immigrants and the des-
cendants of immigrants.
What has occurred most strikingly to Singa-
pore 's
population during the period since 1921 has
been the conversion of an essentially immigrant
people into settled Singaporeans. At the beginning
of the period Singapore consisted overwhelmingly
(69.0 percent) of persons who had been born outside
of Malaya. This situation had not changed greatly
even by 1931 when 61.0 percent of the people on the
island were still immigrants in the sense of having
been born outside of any part of Malaya, including
Singapore. As a consequence of the worldwide de-
pression in
the early 1930s, further immigration of
men to Malaya was for the first time severely re-
stricted in
1932, and this had the effect of caus-
ing the residents of Singapore to hesitate about
returning to their native communities, lest there
be difficulties in securing entrance to the colony
a
second time. There were no restrictions on the
immigration of women until 1938, and shiploads of
female passengers continued to arrive, thus reducing
the sex disproportions among the immigrants and en-
couraging the establishment of families and per-
manent homes among them in the new environment. By
17

46. *
in O -X
cri c\j in
CO Oi rH CM CM CD
CO
- « • - •
(Ti CO CM ai co CO CO
«H co H H r- CM
CM m w rH
H
Ol CO ^
un " 01 --- CO "
O CO in O CO
un - • - • «
*
Oi r» ro o in CO
rH CTI H en r- CM
rH — o ^ rH
H
CO
co
CTI
H
1 ro — m r-
i—i O rH r- co co ro
r- CO • ^f • cn •
CO - CM - r- - r-
rH ai
m rH ai r- CO
rH rH —• CM CO
- H
ü)
Vi
0
a
rd — o ^ rH —
CP H rH CO rH rH rH
•H C m O • CO . CO •
•H
<j - rH - in - cn
Q) c/3 rH in rH co r- o
rH CD •H
^ in
<H
rd o
EH
C
0
•H in H
-P H CTI CO in ro H r-
•H CM in . rH • ro •
ra CTI - <M - in - r-
0 iH n rH in r- CM
—
ft in —- H — ro
g ro
0
u
H
IO O — H ^ ro
•H .H CO co CO CN CO
0 O o • O • CO •
(0 CTt - in - rH -
Pi rH Iß rH r- —•
ro ^ co ---
rH
rH
co — CM —-
rH M R- CM in rH
H • in • R- •
CO -CO - CO - H
H CO CM ^t in o H
CM
—' m rH —•
•o
c C -H
a) m C
<D -H 0) (0
0 m CO C -P
IT) >i <U
ta M
« (0 C •H
-H
H •H
V M
10 C 10
S U H O)
H* ro
CO
— ro —-
CM m r- o
CO CM en O
—' CM o
CT1 rH
- — -
rH •
w
Vi
(1)
CO CM CM CTI -P
(M CO
-—- co — CM = O
co r- ro co CTi CO CTi O • :
« t -• -• - • CO
o ^ rH — rH — in o Vi SH
rH H rH ^t O tu ai
«t
-H rC -a
'
-P C
rH O 3
ra
u c
m io
CTi " O —- CM .—- ^ — T> -H
r-- o rH o H CO ^í O C M
CM • H » in • rH . 3 m
- -H -rH — - O Vi
en — en •—-
CD O TI 3
ro rH a) w
CTI — • n
ui p v
QJHC
CTI 0 10
<0 C
in " ro CM — in " •P -H n
CM in O rx m If ^f o c c
rH • cri • CM t • a; c io
- H
-rH -
rH - o o a) ai
CO — CO 00 — o Vi Q) ft
in .H CU ,Q 0
in " ft Vi
T3 3
Q) io H
-P Ä
IO 73
CO CO CO CO o >i a)
O -sf ro M m in o •H H G
CM • • CD • ro . T) ffl-H
- rH -rH -rH - o coa
CD w in CD CO o •HOE
rH rH •H 0
w > u
cu ¡u
M Vi >,
a) ft cu
fi >
st ~ o . -— in " 4-1 0 Vi
CM CM CO CD CM in o C rtí 3
00 • rH • co • in • a) S m
- rH -H
-rH - o Vi
CO — CN CO o m - c
CM rH ft a) o
CM ^ 03 -H
c a) -P
•H C 10
0 H
m H 3
CÛ —• '—- •—- i—¡ •—^ H >< ft
o CO O CM Cû H O <0 a) o
CTi • rH • in • H • U u ft
- CM -CM -rH - O a)
H — CM — H r-- o g M 10
Oí H 3 a) co
— a
-a ai
3 H
H
•• u a)
ai c f!
C a P H EH
(0 (0 0
a> •H W a
* *
ft IQ ¡H rH
a * *
0 10 0) 10
Vi
U -P
3 3 -p 0
U w o H

47. 1947 well over half of Singapore's residents (56.1
percent) were natives of the island and by 1966
nearly three-quarters (73.7 percent) of its total
population had been born there.
The disposition of the immigrants to take
root in Singapore has varied considerably from one
racial group to another, depending upon factors too
numerous and involved to analyze here. As one would
expect, the
Malaysian residents of Singapore have
always had the highest proportion of their number
who were born in Malaya, reaching 94.0 percent in
1966, but by 1957, the Chinese were already natives
of Singapore to a higher degree (67.8 percent) than
any of the other racial groups enumerated in that
census, except the Eurasians. The proportion of
native born, that is, born in Singapore, ranged as
follows among the non-Chinese: Eurasian, 76.0
percent; Malaysian, 63.2 percent; Others (Arab,
Nepalese, Jews, Filipinos, etc.), 61.7 percent;
Ceylonese, 45.5 percent; Indians and Pakistani,
38.4 percent; and Europeans, 17.1 percent. Accord-
ing to the 1966 enumeration, the proportion of the
population born in Singapore had reached
77.6 per-
cent among the Chinese, 73.6 percent among the
Malaysians, 58.7 percent
among the Indians and
Pakistani, and 31.7 percent among all other races.
Presumably there has been a
further increase of
19

48. these ratios
among all the major racial groups in
the period since 1966.
There are, of course, many different factors
which affect the ability and disposition of immi-
grant groups to sink permanent roots in the lands
to which they have first been drawn simply to gain
a
livelihood. Of the tremendous flood of overseas
13
migrants to Singapore since 1819, only a fraction
settled permanently on the island. Unquestionably
the great majority of those coming as immigrants
from the crowded peasant villages of Asia looked
upon Singapore as only a temporary haven from which
they might be able to gain at least the means of
survival for a while and hopefully also to accumu-
late a surplus to make possible a permanent
return to their homeland. Thousands of the immi-
grants to Singapore, who were subsequently distrib-
uted among the plantations and mines of Malaya,
died there because of the unhealthy living condi-
tions which prevailed during the early stages of
their development; and there is no means
of knowing
how many of those who survived were able to realize
their hopes of returning permanently to their
ancestral villages.
Occupational Adjustment
Probably the two most critical factors which af-
fected the number and selection of those who re-
20

49. mained and settled permanently were the market
demands for various skills on the immigrant fron-
tier and the ability and disposition of the immi-
grants to meet these demands. The first and fore-
most of these demands was for simple, untrained
animal strength and doggedness which these peasants
could provide, and it was, of course, in exchange
for this service as laborers in the mines and
plantations of the Malay Peninsula or on the ships,
wharves, godowns, or streets of Singapore that most
of the immigrants were able to survive during the
early period of their sojourn. Whether or not the
newcomers continued to remain in Singapore depended
to a considerable degree upon their willingness to
remain as scantily rewarded toilers in an alien
environment and upon their ability and disposition
to perform any of the wider range of skills for
which there are demands in such a trading center.
The one type of occupational adjustment, among
immigrants generally, which has been most widely
noted and commented about, especially with reference
to the Chinese, is the use of trade as an avenue
of escape from the monotony and drudgery of un-
skilled labor in the overseas communities to which
they have migrated. Trade, by its basic nature as
an impersonal exchange relationship, is peculiarly
suited to the circumstances of the outsiders and
21

50. strangers in any community, and despite an ig-
norance of the language or the customs of those
with whom he deals, it is possible for the newcomer
to secure an acceptable and profitable source of
livelihood in the marketplace, if he has any ex-
perience or inclination in that direction. Certain
Chinese, particularly from the coastal communities
of South China, had acquired over the centuries
considerable facility in trade in overseas areas
throughout Southeast Asia, and merchants from
Malacca were, along with the laborers, among the
first Chinese immigrants to Singapore
in 1819.
European commentators on the social life in
Singapore, with few exceptions from Raffles down to
the present day, have felt impelled to write about
the manner and extent to which the immigrants—
notably the
Chinese—have either come as traders
or have progressed from coolie laborer to itinerant
peddler and perhaps to merchant prince within a few
years of their arrival. Raffles himself was dis-
posed to show special favoritism to the Chinese
merchants in Singapore in 1822 by granting them pre-
ferred areas of settlement in the new
community,
stating that "the object of the Government being to
afford the utmost accommodation to every descrip-
tion of traders, but more particularly to the
respectable classes.""*"^ Both Western and Oriental
22

51. historians record that the merchant class was most
encouraged by the British administration and was
most successful in the eyes of the immigrant commun-
ity. Song Ong Siang's notable history of the first
one hundred years of the Singapore Chinese is
heavily weighted with the biographical accounts of
persons who had become merchants and whose influence
had then extended into many other related areas,
such as health, charities, education, and religion.
The frequent reference to the overseas Chinese
as "the Jews of the Orient" is as inaccurate and
misleading as most racial stereotypes, but like
many such sweeping generalizations it does call
attention to a significant trend in public thinking,
of which some account must be taken. The fact is
that, without a knowledge of the accepted ways of
the country to which he has migrated or relatives
or friends to assist him, the immigrant frequently
has no available means of gaining a livelihood ex-
cept trade, unless he is willing to remain as an
unskilled laborer. Moreover, as an adventurer,
daring enough to break the bonds to his family and
home community, the immigrant is
better prepared
by temperament to take the risks inherent in trade
than are the natives of the region.
Thus, as in other commercial centers of the
world, in Singapore it has been the migrants from
23

52. the greater distances and facing a heavier personal
hazard—the Chinese
and the Indians rather than the
Malaysians—who have most frequently entered into
the trading occupations. As the earlier arrivals,
the Chinese have invaded this field to a greater
degree than the Indians, but both groups have been
somewhat disproportionately employed in commercial
and financial occupations both at a lowly level
as "vendors, peddlers and hawkers" and as "proprie-
tors
and managers" of more remunerative establish-
ments. Data derived from official census reports
amply confirm this widely held impression, but they
also indicate just as clearly that the vast majority
of the immigrants and their children derive their
livelihood from noncommercial occupations.
For purposes of illustration, the returns from
the 1947 census lend themselves more effectively
than those from earlier or later reports, but the
same general trends are apparent throughout the
present century. Thus, although the Chinese con-
stituted 70.7 percent of the total male, employed
population of Singapore in that year, their pro-
portion of those engaged in "commercial and finan-
cial occupations" made up 83.2 percent of the total,
or roughly 18 percent more than would have been
expected on the basis of equal representation among
all the racial groups. On the other hand, these
24

53. data certainly do not support the notion that the
Chinese have monopolized the commercial and finan-
cial occupations. Within the lowest bracket of
commercial occupations—as hawkers or vendors—
the Chinese were overrepresented by a quarter, hav-
ing 88.2 percent of all persons engaged in this
field. At a higher level, as proprietors and
managers of commercial establishments, the Chinese
were again overrepresented, but only by one-
eighth, or 12.9 percent. At this level, it was the
Europeans who were most disproportionately so
engaged, with more than two and a half times the
ejqpected number of proprietors and managers, where-
as there were none engaged as vendors or hawkers.
The small group of "Others" noted in the cen-
sus, consisting chiefly of Ceylonese, Arabian, and
Nepalese immigrants and a few Jews, had roughly a
fifth more than their proportionate number of males
engaged in commercial and financial occupations,
and as proprietors and
managers their overrepresen-
tation was considerably higher than among the Chi-
nese, amounting to 80 percent. The Indians, on the
other hand, who made up the second largest group
of economically active males in 1947, were still
overly confined to unskilled labor. Consequently
they were short by slightly more than a tenth of
their expected number in the large category of com-
25

54. mercial and financial occupations, although al-
most exactly the number of Indians had become pro-
prietors or managers of commercial establishments,
which the size of their group might suggest.
The situation among the Malay and Other
Malaysian males was, of course, quite different
from that of the immigrant groups and reflected a
very marked underrepresentation in the commercial
occupations. Among the Malays proper, that is,
those born in Malaya, there were less than one-
eighth of the number in commercial pursuits that
would have been expected on the basis of the total
number of the economically active males, whereas
among the Other Malaysians, those coming from out-
side Malaya, the proportion so engaged was somewhat
higher, but still only about a quarter of the num-
ber that a group of that size might normally be
expected to provide.
Data derived from the census nearly twenty
years later (1966), despite unfortunate alterations
of the categories utilized, reveal essentially the
same relative status of the major racial groups with
reference to this occupational field. By this
time the Indians and Pakistani had improved their
overall occupational status so as to have slightly
more (1.2 percent) than an equal representation in
the rather large category of what was then known as
26

55. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

56. kohteliaimmasti tuntemattoman puoleen, "mikä on nimesi, ylevä
nainen?"
Fabiolan mainittua nimensä, muuttui tuomari siinä tuokiossa
ihankuin toiseksi mieheksi. Eikähän ihmekään. Hengessään hän näki
äkkiä edessään tulevan miniänsä! Monin sanoin ensin kiiteltyään
tämän korkeata sivistystä ja yleviä avuja, tuomari ilmoitti, että koska
Fabiola on tämän, petoksen uhrina suistuneen neiden likin
sukulainen, on hänellä myös lähin oikeus ruumiiseen. Hän saa siis
tehdä sen kanssa mitä tahtoi. Tuomarin sanoja keskeyttivät
äänekkäät hysitykset ja vihellykset, jotka kuitenkin tarkoittivat
Fulviusta, tämän kalpeana häpeästä ja kiukusta hiipiessä tiehensä.
Fabiola kiitti prefektiä, ja emäntänsä viittauksesta antoi Syra, joka
suojelijana oli seurannut valtijatartaan, merkin neljälle orjalle astua
paarien kanssa lähemmäksi. Fabiola ei sallinut, että kukaan muu,
kuin hän ja Syra, sai koskea ruumiiseen. Syran avulla nosti hän sen
paareille, levitti tuon kallis-arvoisen käärinvaatteen sen ylle ja saattoi
viimeiseen leposijaansa nuot rakastetun ystävättären maalliset
jäännökset.
Tertullukselle tai oikeammin hänen pojallensa oli asia siis saanut
semmoisen käänteen, että sen parempaa tuskin saattoi toivoa.
Tertullus läksi heti hoviin esittämään keisarille tavanmukaisen
virallisen kertomuksen asiasta, otettuaan mukaansa kauniisti
piirretyn asiakirjan, jonka hän eilen illalla myöhään oli sepittänyt ja
kirjoittanut, ja joka koski mestatun omaisuuden luovuttamista
lähimmälle sukulaiselle. Ilmoitettuaan nuoren patriisittaren
kuoleman, kuvasi hän liioitellen yleisön tyytymättömyyden
mestaukseen, minkä seikan hän kokonaan luki Fulviuksen syyksi.
Paitsi sitä arvasi hän Agneen omaisuuden melkoista pienemmäksi

57. kuin se todella oli ja huomautti lopuksi, että kansa pitäisi suuressa
arvossa semmoista armon-osoitusta, jos keisarillinen hallitsija
luovuttaisi mestatun omaisuuden lähimmälle perijättärelle. Ei hän
myöskään unhottanut kuvata Fabiolaa harvinaisen lahjakkaaksi,
jaloksi naiseksi, joka lisäksi oli keisarin uskollisimpia alamaisia.
"Ha ha, hänet minä tunnen", vastasi Maksimianus kovasti nauraen,
niin kuin jotakin hyvin lystillistä olisi juolahtanut hänelle mieleen.
"Sehän ihmis-raukka lahjoitti minulle kallis-arvoisen jalokivi-
sormuksen ja pyysi minua säästämään Sebastianuksen henkeä, juuri
kun hänet oli keritty lyödä kuoliaaksi. Niin, niin, pikkuinen perintö on
joka tapauksessa lohduttava häntä tuon pojan menettämisen
johdosta. Laita asiakirja valmiiksi, niin minä kirjoitan sen alle".
Tertullus antoi silloin esiin kirjoituksen, jonka oli ennakolta laatinut,
niinkuin hän sanoi, keisarillisen hallitsijansa tunnettuun
jalomielisyyteen luottaen. Kun Maksimianus oli luovutuskirjan alle
kirjoittanut nimensä — ohimennen sanoen niin epäselvästi, että
koulupoikakin olisi sellaisia koukeroita hävennyt — sai prefekti
poistua, ja hän läksikin ihastuksissaan saavuttamastaan
menestyksestä. Kirjoituksen jätti hän odottavalle Corvinukselle
edelleen toimitettavaksi.
Tuskin olivat isä ja poika lähteneet palatsista, kun Fulvius,
uskaltamatta toivoa sanottavasti mitään, ilmestyi heidän sijaansa.
Hän oli kotona jo ennemmin pukeutunut hovipukuun ja koettanut
hyvänhajuisissa kylvyissä poistaa kaikki ne merkit, jotka varhaisesta
aamusta käsin hänen rinnassaan riehuneet intohimot olivat hänen
kasvoihinsa painaneet. Viimeinen keskustelu Eurotaan kanssa sekä
tän-aamuiset tapaukset olivat täyttäneet hänen mielensä tuskallisilla
aavistuksilla. Näytti siltä kuin yksi ihminen olisi ollut varta vasten

58. luotu tekemään kaikki hänen aikeensa tyhjäksi. Mutta tässähän tuo
yksi ei ainakaan kykene asettamaan esteitä hänen tielleen. Aamulla
oli se samainen tosin ainaiseksi hävittänyt hänen maineensa, mutta
eihän hän kuitenkaan saata riistää Fulviukselta hänelle oikeuden
mukaan tulevaa palkkiota. Jos hänen oli onnistunut tehdä Fulvius
kirotuksi, kaikkialta karkoitetuksi henkilöksi, ei hänen kuitenkaan
ollut onnistunut saattaa häntä kerjäläisenä maantielle. Näin lohdutti
Fulvius itseään. Siitä huolimatta uskalsi hän ainoastaan epätoivon
pakosta astua esiin, vaatimaan itselleen oikeutta myöten tulevaa
osaansa jalon Agneen takavarikkoon otetusta omaisuudesta ainoalta
vastustajalta, jota hänen oli varottava, nimittäin keisarilta itseltään.
Kaikkein alamaisimmasti hymyillen astui hän vastaanotto-
huoneeseen ja notkisti polvensa peljätyn keisarin edessä.
"Mitä sinä tahdot?" ärjähti hirmuvaltias hänelle.
"Olen tullut, korkea keisarillinen herrani, pyytääkseni keisarilliselta
oikeudeltasi, että tahtoisit antaa minulle osani jalon Agneen
omaisuudesta. Minun ilmiantoni johdosta hän kristittynä on saanut
hyvin ansaitun palkkansa".
"Kaikki se olisi, niinkuin olla pitää, jos korviimme ei olisi tullut, että
sinä tapasi mukaan olet hoitanut asiasi niin kömpelösti, että
tyytymättömyyttä ja nurinaa on kuulunut kansan keskuudesta. Mitä
ennemmin sinä siis pudistat tämän kaupungin tomun jaloistasi, sitä
parempi sinulle itsellesi. Ymmärrätkö? Tapamme ei ole antaa
semmoista neuvoa kahta kertaa".
"Minä noudatan silmänräpäyksessä tätä korkeimman tahtosi
vihjausta", vastasi Fulvius. "Mutta minä olen melkein kokonaan vailla
varoja. Käske sentähden, että osuuteni maksetaan minulle, niin minä
hetkeäkään viipymättä lähden Roomasta".

59. "Ei sanaakaan enää!" jyrisi itsevaltias. "Lähde matkaan, ja heti
paikalla! Se omaisuus, jota sinä väenväkeen pyydät omaksesi, ei
sinuun nähden enää saata tulla kysymykseen; me olemme sen
kokonaisuudessaan luovuttaneet eräälle ansiokkaalle naiselle, jalolle
Fabiolalle".
Fulvius ei saanut sanaakaan vastatuksi. Mykkänä suuteli hän
keisarin kättä ja poistui palatsista murtuneena miehenä. "Niin ollen
on hän sittenkin tehnyt minut kerjäläiseksi!" mutisi hän, päästyään
kappaleen matkaa palatsista. Eurotas näki heti ensi silmäyksellä,
millä kannalla asiat olivat ja ihmetteli itsekseen veljenpojan
tyyneyttä, mutta huomautti vain aivan kuivasti: "Huomaan että kaikki
on mennyttä".
"Oletko tehnyt valmistuksesi?" kysyi pettynyt.
"Melkein", oli vastaus. "Jalokivet, huonekalut ja orjat olen myynyt
vähillä tappioilla; meillä on ainakin sen verran, että mukavasti
voimme matkustaa Aasiaan. Stabion, luotettavan orjan, olen
pidättänyt itsellemme; hän voi ottaa vähät matkatavaramme
hevosensa selkään. Paitsi sitä pidän kaksi hevosta varalla sinua ja
itseäni varten. Yksi asia on minulla enää suoritettavana. Myrkkyä,
jonka luvan mukaan piti olla valmiina jo eilis-iltana, en saa
ennenkuin jälkeen puolisten".
"Mitä sinä myrkyllä aiot?" kysyi Fulvius.
"Kai sen arvannet kysymättäkin", vastasi vanhus, väräyttämättä
yhtäkään kasvojen lihasta. "Tahdon vielä kerran koettaa toisessa
paikassa, mutta se vaan on peruuttamattoman varmaa: isäni suku ei
saa kuolla köyhyydessä; kunniakkaasti täytyy sen sortua".

60. Fulvius purasi huultaan. "Niinkuin tahdot", vastasi hän, "minä olen
kyllästynyt elämään. Lähde talosta niin pian kuin mahdollista, että se
olisi tyhjä Efraimin tullessa, ja laita niin, että tapaan sinut yön tullen
Latiumin tiellä kolmannen peninkulmakiven luona. Minullakin on
tärkeä asia suoritettavana ennen matkalle lähtöämme".
"Mikä niin?" kysyi Eurotas hämmästyen. "Sen täytyy toistaiseksi
pysyä minun salaisuutenani", vastasi Fulvius. "Mutta ellen olisi
paikalla kaksi tuntia jälkeen auringonlaskun, niin pidä minua
menneenä miehenä ja koeta pelastua ilman minua".
Tämän vastauksen jälkeen kiinnitti Eurotas terävän, läpitunkevan
katseensa veljenpoikaan, nähdäkseen, aikoiko tämä ehkä karata
hänen luotaan. Mutta kun Fulvius avoimesti ja tyynesti katsoi häntä
silmiin, antamatta siltä tuota haluttua selitystä, ei vanhus enempää
kysynyt.
Tämän keskustelun aikana oli Fulvius riisunut hovipukunsa ja
paneutunut matkapukuun. Hänen aikomuksensa ei ollut enää palata
vanhaan asuntoon; se näkyi siitä, että hän otti mukaansa aseensa ja
paitsi miekkaa, joka riippui vyössä, pisti mekkonsa alle teräväksi
tahkotun tikarin, jommoisia ainoastaan itämailla käytettiin.
Eurotas läksi oitis talosta ja poikkesi Numidialaiseen kortteeriin
vievälle tielle. Hänen kysyttyään Jubalaa, ilmestyi kohta tuo meille
tunnettu neekerinainen. Tämä antoi Eurotaalle hänen tilaamansa
kaksi pientä pulloa ja oli juuri antamaisillaan ohjeita niiden
käyttämiseen, kun Hyfaks puoleksi päihtyneenä äkkiarvaamatta
lähestyi heitä. Eurotas ehti hätimiten hänen huomaamattaan kätkeä
ne levättinsä alle ja pistää kultarahan Jubalan käteen.

61. Jubala oli kertonut miehelleen siitä naimatarjouksesta, jonka
vanhus useita kertoja oli hänelle tehnyt, ja nyt, luullen syyrialaisen
tulleen taaskin samassa aikeessa, syöksyi mustasukkainen,
kuumasisuinen afrikkalainen vimmastuneesti hävyttömän kimppuun,
sittenkun ensin oli tylysti sysännyt syrjään vaimonsa. Eurotas sai
panna kaiken puhetaitonsa liikkeelle pelastuakseen julmistuneen
jousimiehen käsistä, joka päästi hänet vasta sitten, kun ilkiö oli
luvannut, ett'ei hän enää koskaan näyttäytyisi siellä.
On kuitenkin jo aika, että teemme selkoa Fabiolan vaiheista. Vallan
väsyneenä niin edellisen kuin tämän päivän järisyttävistä tapauksista
vetäytyi hän huoneisiinsa. Haluten olla täydellisesti rauhassa, käski
hän, ett'ei kukaan saisi oleksia sillä pihalla, joka oli hänen salinsa
puolella, kuin myös, ett'ei ketään saisi laskea hänen puheilleen. Sitä
mielenmalttia, sitä hämmästyttävää tarmoa ja tahdonlujuutta, jota
olemme hänessä ihmetelleet, oli nyt seurannut täydellinen
hervahtuminen ja sanomaton alakuloisuus. Hän itki rakkaan
Agneensa kadottamista, niinkuin äiti itkee ainoata, häneltä äkkiä
riistettyä lastansa. Milt'ei yhtä haikeasti suri Fabiola kallista ystävää
Sebastianustakin. Ja sittenkin, kuinka toisin olikaan tuntunut
hänestä, nähdessään tuon väkivaltaisella kuolemalla poiskutsutun
ystävänsä, verraten siihen, millä mielellä hän oli seisonut isänsä
paarien ääressä! "Kuinka omituista", sanoi hän itsekseen, "että juuri
niiden, jotka vastaavat siveellisyyden korkeinta ihannetta, pitää olla
kristittyjä! Onko mahdollista, että niin jalojen siveellisyyden esikuvien
pitäisi katooman? Ei, mahdotonta! Jollakin tavalla, jollakin
korkeammalla tavalla, täytyy näiden kahden olla onnellisia, muuten
sanalla 'oikeus' ei ole mitään merkitystä. Mitä on pakanamaailma
näiden kahden rinnalla!" Ajatuksen irtauduttua näistä jaloista,
ihmeteltävistä ja ylevistä kuvista, tunkeusi ehdottomasti hänen
sieluunsa uusia, edellisille vastakkaisia, kun hänen mieleensä

62. johtuivat Fulvius ja Tertullus, Calpurnius ja keisari, jopa hänen oma
isänsäkin. Häntä pöyristytti.
Hänen mietteensä häiriytyivät äkisti vieraan sisälletulon kautta,
joka sanoi olevansa "keisarin sanansaattaja". Ovenvartija oli tosin
kieltänyt häneltä sisäänpääsyn ja neuvotonna kääntynyt
hovimestarin puoleen, mutta tämä oli ollut sitä mieltä, että
keisarillinen sanansaattaja oli pidettävä poikkeuksena ja päästettävä
sisään.
Fabiolaan tämä vaikutti ilkeän hämmästyttävästi, mutta
keisarilliseksi sanansaattajaksi nimitetyn hassunkurinen ulkomuoto
lepytti hänet hetikohta. Ellei Fabiola olisi ollut niin syvän surun
valtaamana, ei hän olisi voinut pitäytyä hymyilemästä. Se oli
Corvinus, joka kömpelömäisesti läheni häntä. Kaunis-sanaisella
puheella, jonka hän kuitenkin oli huonosti oppinut, esiinkantoi hän
Fabiolalle, keisarillisen lahjoituskirjan ohessa, vakuutuksen
vilpittömästä rakkaudestaan sekä pyysi saada laskea jalon Agneen
omaisuuden ynnä itsensä hänen jalkojensa juureen.
Keisarillisen sanansaattajan puhetta oli Fabiolan mahdoton
käsittää, eikä hänellä ollut kaukaisinta aavistustakaan siitä, että
lahjan vastaanottaminen oli aiottu välikappaleeksi sanansaattajan
itsensä vastaan-ottamiseen. Hän ei osannut muuta kuin lähettää
sanansaattajan kautta alamaisimman kiitoksensa sekä käskeä
sanomaan korkealle antajalle, että hän tällä haavaa on niin
pahoinvoipa, ett'ei kykene personallisesti sitä tekemään. Hämillään ja
neuvotonna koetti Corvinus sen jälkeen selittää tuolle jalolle naiselle,
että hänen isänsä oli tämän kaiken hänen hyväkseen toimittanut.
Mutta Fabiola arveli, että prefektin ei olisi maksanut ottaa sitä vaivaa
päälleen. Jälkeenjäänyt omaisuus oli jo aikaa sitten hänelle

63. testamentattu ja oli se joutunut hänelle samana hetkenä, jona… Hän
ei saattanut lopettaa lausetta.
Kosija joutui yhä enemmin ymmälle ja esitti vihdoin rakkauden
ilmoituksensa niin takaperoisesti, että Fabiola otaksui hänen
pyytävän kohtuullista palkkiota siitä, että hän oli tuon tärkeän
lahjoituskirjan perille tuonut. Fabiola siis vakuutti, että kaikki hänen
vaatimuksensa niin pian kuin mahdollista täytetään, mutta pyysi,
että Corvinus nyt jättäisi hänet rauhaan, koska hän tuntee itsensä
hyvin heikoksi. Corvinus ymmärsi näiden sanojen merkitsevän
paljasta hyvää ja läksi hyvillä mielin pois.
Jäätyään taas yksin, Fabiola antautui jälleen surunsa ja kolkkojen
ajatustensa valtaan, luomatta edes katsettakaan pöydällä olevaan
asiakirjaan. Niin elävinä kuvautuivat hänen mieleensä jälleen
äsköiset tapaukset Forumilla, että hän ehdottomasti huudahti:
"Jumalan kiitos, että nyt ainakin pääsen näkemästä tuota konnaa!"
Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun hän huomasi esirippua
vedettävän syrjään. Oliko se hänen liiaksi kiihoittuneen
mielikuvituksensa luoma harhanäky, vai oliko se totta? Siitä ei hän
kauaksi jäänyt epätietoon. Seuraavassa tuokiossa kuuli hän nämä
sanat: "Saanko kysyä, ketä sinä moisilla mairesanoilla kunnioitat?"
"Sinua, Fulvius!" vastasi Fabiola pelkäämättä ja kiihoittuneena.
"Eikö siinä kyllin, että olet tunkeunut taloon, huvilaan ja vankilaan?
Rohkenetko sen lisäksi syöstä syvimmän murheen vallassa olevan
syrjäisimpään saliinkin, sen, jonka olet saattanut niin syvään suruun?
Poistu heti paikalla tai käsken ajaa sinut häpeällä pois!"
"Vähän hiljemmin, rauhoitu hiukkasen!" vastasi rauhanhäiritsijä
kääntymättä takaisin. "Tämä on kaikissa tapauksissa viimeinen kerta

64. kun käyn luonasi; mutta meillä on vielä koko monta seikkaa
sovittavana toistemme kanssa. Älä vaivaa itseäsi huutamalla apua;
orjasi ovat liiankin täsmällisesti noudattaneet käskyäsi pysyä
loitommalla sinusta. Kukaan ei kuule huutoasi".
Ja niin itse asiassa olikin. Tietämättään tai tahtomattaan oli
Corvinus valmistanut tietä entiselle liittolaiselleen. Ovenvartija, joka
ennemmin kaksi kertaa oli nähnyt oudon tulijan isäntä-vainajansa
vieraana, oli tosin tahtonut käännyttää hänetkin ovelta ilmoittamalla,
ett'ei hän, valtiattarensa käskyä noudattaen, päästä sisään ketään,
olipa pyrkijä vaikka keisarillinen sanansaattaja; mutta kun Fulvius
julkeasti väitti tulevansa keisarin lähettämänä, oli mies arvelematta
avannut oven hänelle, vaikka itsekseen ihmetellenkin, että hänen
valtiattarelleen jo toistamiseen tänä päivänä tapahtui se kunnia, että
keisarillinen sanansaattaja kävi hänen luonaan. Kavala vieras pyysi,
että vartija jättäisi oven auki, jotta hän, kiireellisissä asioissa kun
liikkui ja tahtomatta saattaa hälinää aikaan surutalossa, esteettä
pääsisi ulos, jos niin sattuisi, että hän, asiansa toimitettuaan ei
tapaisi ovenvartijaa ovella.
Käskemättä tietysti istahti Fulvius vastapäätä yllätettyä naista ja
alkoi: "Sinulla ei ole syytä olla vihainen siitä, että minä
äkkiarvaamatta olen astunut sisään ja kuullut tuumittelusi. Sinä itse
olet ollut minulle opettajana siihen Tulliuksen vankilassa. Mutta
minun on palauttaminen muistiisi aikaisempia yhtymisiä. Kun ensi
kerran olin kutsuttu kunnian-arvoisen isäsi luo, kohtasin siellä erään
— minun ei ole tarvis mainita hänen nimeään — jonka katseet ja
sanat heti saivat minut rakastumaan, ja sydämessään paloi hänellä
samallaiset tunteet minua kohtaan".

65. "Julkea mies!" huudahti Fabiola. "Kuinka tohdit edes kajota
semmoiseen! Ei ole totta, että semmoista tunnetta koskaan on
liikkunut teidän kummankaan sydämessä".
"Mitä jaloon Agneeseen tulee", pitkitti Fulvius, "niin tiedän sen
luotettavalta taholta; oma isäsi ilmoitti minulle, että hänen
veljentyttärensä oli tunnustanut hänelle rakastavansa minua. Monen
monta kertaa isäsi kehotti minua jatkamaan kosintaani".
Fabiola tunsi itsensä syvästi nöyryytetyksi. Eihän hän saattanut
kieltää tämän väitteen todenperäisyyttä! Hän muisti isänsä
viittaukset mielettömistä luuloistansa.
"Minä kyllä tiedän", vastasi hän, "että rakas isäni erehtyi tässä
suhteessa; mutta minä, jolta tuo kallis tyttönen ei mitään salannut…"
"Paitsi uskontonsa", puuttui Fulvius hänen puheeseensa, katkerasti
naurahtaen.
"Vaiti!" jatkoi Fabiola. "Se sana kuuluu jumalan-pilkkaamiselta
sinun suussasi. Minä tiedän, ett'ei hän sinua kohtaan tuntenut muuta
kuin inhoa ja vastenmielisyyttä".
"Niin, sittenkuin sinä olit saanut ne tunteet hänessä hereille. Ensi
kohtaamisemme hetkestä saakka olet sinä yhdessä tuon petollisen
upseerin kanssa, joka on saanut niittää palkkansa, ollut katkera,
leppymätön viholliseni. Hänelle olit sinä ajatellut sitä paikkaa, jota
minä ajoin takaa. Hillitse kiukkusi; sillä sinun täytyy kuulla minua
loppuun asti. Sinä olet hävittänyt maineeni, sinä myrkytit hänen
tunteensa, sinä sait rakkauteni muuttumaan leppymättömäksi
vihaksi!"

66. "Sinun rakkautesi?" puuttui Fabiola närkästyneesti hänen
puheeseensa. "Ellei kaikki mitä olet sanonut, olisi ilkeätä valetta —
mitä rakkautta sinä olisit saattanut tuntea häntä kohtaan? Mitäpä
muuta arvoa sinä olisit voinut panna hänen teeskentelemättömään
säveyteensä, hänen luonnolliseen vilpittömyyteensä, hänen
harvinaiseen ymmärrykseensä, hänen viattomaan puhtauteensa,
kuin mitä susi panee lampaan kärsivällisyyteen tai korppikotka
kyyhkysen säveyteen? — Ei, hänen rikkauttaan, hänen korkeata
asemaansa, hänen aateluuttaan sinä ajoit takaa. Minä luin sen
liekehtivistä silmistäsi, kun ensi kerran tähystelit häntä
basiliskikatsein!"
"Ei ole totta! Jos tarjoukseni olisi otettu vastaan, jos olisin sattunut
saamaan arvokkaan puolison, olisin tuottanut asemalleni kunniaa;
olisin ollut kodikas, tyytyväinen, lemmekäs, yhtä kelvollinen
omistamaan tämän ystävän…"
"Kuin kuka hyvänsä", liitti siihen Fabiola, "joka tarjotessaan hänelle
kätensä sanoo olevansa yhtä valmis kolmen tunnin kuluessa
aviokseen ottamaan tai murhaamaan hänet. Mutta tyttö suostuu
mieluummin jälkimäiseen, ja kosija pitää sanansa. Mene pois
näkyvistäni! Sinä saastutat ilman, jossa liikut!"
"Minä menen, jahka olen toimittanut asiani, ja kun minä lähden,
on sinulla hyvin vähän syytä olla iloinen. Sinä olet niin ollen vakaalla
aikomuksella ja ilman syytä tehnyt kaikki rehelliset aikeeni tyhjiksi,
hävittänyt ainoan toiveeni, riistänyt minulta yhteiskunnallisen
asemani, arvoni ja perheellisen onneni. Mutta ei siinä vielä kyllin.
Kaiken päälliseksi olet sinä ollut syyllinen kaikessa siinä, mistä nyt
syytät minua. Olet salaa kuunnellut keskustelujani, olet tänään,
unhottaen naisellisen arvokkuutesi, esiintynyt Forumilla minua

67. vastaan julkisesti päättääksesi sen, minkä hiljaisuudessa olet
alkanut, olet vastoin oikeutta ärsyttänyt tuomarit ja ihmiset minua
vastaan ja sen kautta tehnyt minut vihattavaksi keisarinkin edessä.
Jollei väkevämpi tunne kuin pelko olisi ajanut minua tänne, olisin
kuin pyytäjiään pakoileva susi koettanut karata ulos lähimmästä
kaupunginportista".
"Ja minä sanon sinulle, Fulvius, että niin pian kuin sen teet, on
hyveiden mitta tässä jumalattomassa kaupungissa oleva suurempi
kuin se nyt on", vastasi Fabiola. "Vielä kerran käsken sinua ainakin
poistumaan talostani, tai lähden itse ulos!"
"Emme ole tulleet vielä loppuun", pitkitti Fulvius. Hänen kasvonsa
olivat sillä välin käyneet yhä tulisemmiksi, hänen huulensa olivat
verettömät. "Sinua on minun kiittäminen siitä, että nyt olen
pakotettu lähtemään Roomasta rutiköyhänä, kodittomana
karkulaisena, yhteiskunnan hylkynä; olet riistänyt minulta tuon
armaan tytön, rauhan, kunnian ja kodin, mutta lisäksi olet vienyt
minulta vaivalla ansaitun, laillisen omaisuuteni".
"Julkea, hävytön mies, joka tohdit soimata minua varkaaksi
omassa talossani!" huudahti jalo roomatar vihastuneena. "Se on
tuleva sinulle kalliiksi!" Fabiola tahtoi kavahtaa ylös, mutta sillä
uhkauksella, että hänen ensi avunhuutonsa myöskin tulisi olemaan
hänen viimeisensä, painoi Fulvius hänet alas leposohvalle ja jatkoi
kylmäverisesti: "Minä toistan vielä, mitä olen sanonut. Eikö sitä
syystä voida nimittää minun omakseni, minkä olen hankkinut niin
paljolla vaivalla ja taistelulla ja viettämällä niin monta unetonta yötä.
Nimitä verirahoiksi niitä jos tahdot — hyvä se, mutta sitä katalampaa
on, että sinä niin häpeällisellä tavalla riistät ne minulta. Eikö ole

68. sama, kuin jos rikas ottaisi koiralta pois saaliin, sittenkun koira on
tullut verisesti haavoitetuksi sitä pyytäessään?"
Tähän saakka oli Fabiola urhoollisesti tukahuttanut kaiken pelon,
mutta nyt valtasi hänet kammo, kuultuaan nämä sanat. Hän oli
yhtäkaikki aivan avutonna sekä kokonaan väkevän, raivokkaan
miehen vallassa, jonka hänen luulonsa mukaan, ainoastaan
mielettömyys saattoi johdattaa sellaisia puhumaan. Kooten kaiken
mielenmalttinsa vastasi Fabiola siis näköjään tyynenä, katsoen
rohkeasti häntä silmiin: "Pyydän sinua, mene nyt. Jos haluat rahoja,
niin saat; mutta pyydän, että menet pois, ettei vihasi vie sinulta
järkeäsi".
"Mitä sinä oikeastaan kuvittelet mielessäsi?" vastasi Fulvius
ivallisesti.
"Että sinä väärin luulet minun tämmöisenä päivänä voivan edes
unissani ajatella serkkuni omaisuutta tahi käyttää hänen väkivaltaista
kuolemaansa omaksi hyväkseni".
"Ja kuitenkin on asianlaita niin. Keisari on itse sanonut minulle,
että hän on lahjoittanut sinulle kaikki. Ja ethän tahtone uskotella
minulle, että tämä antelias, jalomielinen ruhtinas koskaan on
lahjoittanut pois penniäkään, ilman että häntä on rukousten kautta
saatu siihen taivutetuksi?"
"Siitä en tiedä mitään", vastasi Fabiola. "Mutta sen tiedän, että
kernaammin olisin kuollut puutteeseen kuin pyytänyt itselleni
pienintäkään ropoa sellaisista rahoista".
"Pitäisikö minun sitten uskoa, että joku tässä kaupungissa on ollut
niin jalomielinen, että pyytämättä on tehnyt sen sinun puolestasi? Ei,

69. se olisi liiaksi uskomatonta. Mutta mitä tämä on?" Samassa sattuivat
hänen silmänsä lahjoituskirjaan, joka oli pöydällä; hän silmähti
hätäisesti sen läpi ja jatkoi sitten kiristäen hampaitansa kiukusta:
"Nyt todistan sinut syylliseksi siihen halpamielisyyteen, ahneuteen,
julmuuteen ja muihin paheisiin, joista olet minua soimannut. Sinä
olet itse paljoa suuremmassa määrässä syypää niihin. Katsos tätä
kauniilla käsialalla kyhättyä asiakirjaa ja uskalla sitten väittää, ett'ei
kaikki ollut valmistettu jo ennen serkkusi kuolemaa! Ja tätä sinä,
teeskentelijä, et ole häikäillyt tekemästä, seistessäsi suojelevaisena
ja vesissä silmin tuon pahaa aavistamattoman sivulla!"
"Lakkaa, sinä hurjapäinen", huusi Fabiola voimatta kestää tuon
raivostuneen liekehtivää katsetta. Mutta Fulvius jatkoi vielä
kiihkoisemmalla äänellä: "Ja nyt, kun olet ryöstänyt minut niin
häpeällisellä tavalla, nyt tarjoat minulle rahoja! Tehtyäsi
suunnitelmani tyhjäksi, tarjoat minulle sääliäsi! Saatettuasi minut
kerjäläiseksi, uskallat tarita minulle almua, almua omasta palkastani,
semmoista jota helvettikin suopi kadotetuille uhreilleen!"
Fabiola nousi uudestaan, mutta Fulvius tarttui häneen ja piti häntä
rautakourin kiinni. "Ja kuule nyt, mitä vielä viimeksi tahdon sanoa
sinulle", jatkoi hän käheämmällä äänellä. "Anna pois minulle, mitä
vastoin oikeutta olet itsellesi anastanut. Se on väärin, että minä olen
tehnyt työn ja sinä kannat maksun siitä. Luovuta omaisuus minulle
vapaaehtoisena lahjana, niin minä lähden tieheni. Jollet sitä tee, niin
olet allekirjoittanut oman kuolemantuomiosi". Näitä sanoja säesti
hurja, uhkaava katse.
Semmoiseen pyyntöön ei ylpeän roomattaren taipumaton sydän
kuitenkaan voinut millään ehdoin suostua. Vaaran yltyessä kasvoi
hänen rohkeutensakin. Jalolla arvokkuudella veti hän toogan tiiviisti

70. ympärilleen ja vastasi tyynesti ja järkähtämättömästä "Fulvius, kuule
minun sanojani, viimeisiä, joita kanssasi puhun! Antaako sinulle se
omaisuus? Ei koskaan! Kernaimmin lahjoitan sen ensimäiselle
spitaliselle, jonka kohtaan kadulla. Ota kullastani niin paljon kuin
haluat, mutta siitä, mikä on ollut hänen, en minä anna pois
rahtuakaan, en mistään maailman hinnasta. Sinä olet pannut
valittavakseni saman kuin hänellekin, joko antaa perään sinulle tahi
kuolla. Agneelta olen oppinut, kumpaa on mieluisempana pidettävä.
Vielä kerran sanon sinulle: mene pois!"
"Jotta sinä saisit hallita sitä, mikä on minun? Minäkö jättäisin sinut,
jotta sinä saisit iloita siitä, että olet minut viekkaudella voittanut;
minäkö tietäisin sinun olevan kunnioitetun, sen sijaan että itse saan
kärsiä häpeää? Sinäkö olisit rikas, ja minä perinköyhä — sinä
onnellinen, minä onneton? Ei koskaan? Minä en tosin enää saata
pelastua siitä hornan kuilusta, johon sinä olet minut syössyt, mutta
minä saatan estää sinua tulemasta siksi, mihin sinulla ei ole oikeutta.
Sentähden olen tullut tänne; tämä on minun palkanmaksopäiväni.
Nyt on aikasi kuolla!"
Näin puhuessaan oli Fulvius verkkaan painanut hänet leposohvaa
vasten, sillä aikaa kuin hänen oikea kätensä vavisten hapuili jotakin
hänen pukunsa laskoksista. Viimeiset sanat lausuttuaan oli Fulvius
äkisti paiskannut hänet pitkälleen ja tarttunut häntä hiuksiin.
Vastarintaa tekemättä ja huutamatta oli Fabiola antanut tämän
kaiken tapahtua. Jo näki hän murha-aseen välkkyvän silmäinsä
edessä. Seuraavassa tuokiossa tunsi hän ikäänkuin raskaan taakan
pyrkivän tukehuttamaan häntä; yksin ajoin hulvahti lämmin verivirta
hänen kasvojensa ylitse, ja lempeä, rukoileva ääni soi hänen
korviinsa: "Anna olla, Orontius! Minä olen sisaresi Mirjam!"

71. "Se ei ole totta! Jätä minut rauhaan saaliineni!" huusi Fulvius
äänellä, jonka raivokkuus pyrki tukehuttamaan.
Sen jälkeen vaihdettiin muutamia sanoja oudolla kielellä, jota ei
Fabiola ymmärtänyt. Fulvius päästi hänen hiuksensa, viskasi tikarin
lattialle ja syöksähti ulos huoneesta huudahtaen katkerasti: "O Herra
Jeesus, tämä on sinun kostosi!"
Jälleen toinnuttuansa tunsi Fabiola että paino, joka lepäsi hänen
päällään, lisääntymistään lisääntyi. Hänen onnistui vapautua sen
alta, mutta sillä paikalla, missä hän oli maannut, loikoi nyt toinen
olento verissään, silminnähtävästi kuolleena. Se oli uskollinen Syra,
joka oli heittäynyt valtiattarensa päälle hänen sijastaan ottaakseen
vastaan veljensä tikarinpiston.
Yhdeksästoista Luku.
Fabiola ja Mirjam Jeesuksen jalkain juuressa.
Fabiola aikoi ensin ehkäistä verentulvaa millä tahansa, mikä vain
ensinnä sattuisi hänen käsiinsä. Hänen tätä puuhatessaan, syöksyi
palvelusväki sisään. Ovenvartija, joka jo muutenkin oli käynyt
levottomaksi vieraan pitkän viipymisen johdosta, tyrmistyi kokonaan
kun näki tämän, verin tahrattuna, mielipuolen lailla törmäävän
ovesta ulos. Ovenvartijan huutoihin riensi hetikohta koko
palvelusväestö kokoon.
Fabiolan viittauksesta astuivat Eufrosyne ja kreikatar lähemmäksi,
muun väen äimistyneenä pysähtyessä ovensuuhun. Sivumennen

72. mainiten oli Graia, jouduttuaan pois Afran seurasta, hartaalla
mieltymyksellä kiintynyt Syraan ja joutunut hänen siunatun
vaikutuksensa alaiseksi. Viipymättä lähetettiin yksi orjista käymään
lääkäriä. Kuinka suuri olikaan Fabiolan ilo, kun verenvuoto väheni ja
haavoittunut hetkeksi loi auki silmänsä häntä kohden! Kuinka tuota
katsetta seurannut ystävällinen hymyily teki hänelle hyvää!
Lääkäri saapui vähän ajan kuluttua, ja selitti tyystin tutkittuaan
sairasta, ett'ei haava ollut hengenvaarallinen. Murhaaja oli tikarilla
tavottanut iskeä suoraan sydämeen, mutta hänen juuri kohottaissa
kättään surman-iskuun, oli Syra hiipinyt sisään suojellakseen
ilmeisen kuoleman uhkaamaa emäntäänsä. Hän oli nimittäin,
kiellosta huolimatta, levotonna pysytellyt valtijattarensa
läheisyydessä ja niin muodoin kuullut tuon kovalla äänellä lausutun
uhkauksen. Ruveta taisteluun murhaajan kanssa olisi ollut turha
vaiva, sen tiesi Syra vallan hyvin, sillä hän tunsi veljensä voiman ja
taitavuuden. Yhtä turhaa olisi ollut huutaa apua. Ainoa keino oli siis
uskaltaa henkensä valtijattarensa hyväksi. Mutta estääkseen, jos
mahdollista, veljeään rikoksenteosta, mainitsi orja hänen sekä oman
nimensä ja ilmaisi itsensä sen kautta murhaajan sisareksi. Saattaa
siis kuvailla mielessään, mikä kova sisällinen taistelu tytön oli ollut
kestettävänä ennen tätä uhrautumista, kuinka rakkaus emäntään ja
pelko tehdä ainut veli, joka jo kantoi Kainin merkkiä otsallaan,
toistamiseen sisarenmurhaajaksi, olivat taistelleet keskenään
vallasta.
Fulvius uskoi hänen sanansa vasta sitten kuin tyttö äidinkielellään
oli lausunut: "Muista huivia, jonka täältä anastit!" Nämä sanat
säväyttivät hänen sieluunsa äkkiä muiston niin kauheasta
perhekohtauksesta, että, jos maa sillä hetkellä olisi auennut hänen
jalkainsa edessä, hän olisi syöksynyt syväriin, haudatakseen siihen

73. tuskansa ja häpeänsä. Tuolla puheena olevalla huivilla oli ollut
omituinen tenhovoima Fulviukseen siitä asti kuin se oli hänen
haltuunsa joutunut. Hankkiutuessaan matkalle, oli hän pistänyt sen
huolellisesti pukunsa alle, mutta sitten, vetäessänsä tikarin esiin,
huomaamattansa pudottanut sen maahan. Se löydettiin sitten
samasta paikasta mistä tikarikin, joka kyllä ei ollut osunut uskollista
palvelijaa sydämeen, mutta oli sentään saattanut hänelle syvän
haavan rintaan.
Sittenkuin Dionysius, sama lääkäri, jonka olemme tavanneet
Sebastianuksen luona, oli sitonut haavan ja saanut sopivalla hoidolla
sairaan virkoamaan, määräsi hän, että haavoitetun tuli maata
liikahtamatta vuoteellaan. Muutamat sanat, jotka hän lähtiessään
kuiskasi sairaan korvaan, saivat tämän kasvoille sanomattoman
onnellisen hymyn. Dionysius näet ilmoitti hänelle olevansa sekä
kristitty että myös kristittyjen kesken hyvin uskottu sananpalvelija,
joka usein, kutsuttuna pakanallisten sairaiden luo, sen kautta juuri
oli voinut neuvoa heille Gileadin oikeata voidetta, osoittaa heitä
ainoan vapahtajan, ruumiin sekä sielun parantajan tykö.
Fabiola oli kannattanut uskollisen pelastajansa omaan vuoteesensa
ja tahtonut kaikin mokomin itse hoitaa häntä. Ainoastaan viereisessä
huoneessa salli hän muutamien naispalvelijani valvoa öisin. Että
murhaaja oli haavoitetun oma veli, siitä ei orjakumppaneilla tietysti
ollut aavistustakaan.
Vaikka Fabiola oli perin uupunut ja kovasti hermostunut kahden
edellisen päivän mielenliikutuksista, ei hän hetkeksikään väistynyt
sairaan vuoteen luota. Vasta kun puoliyö oli kulunut ja hän oli
sairaalle antanut lääkärin määräämiä lääkkeitä, paneutui hän pariksi
tunniksi tilalle, joka oli laitettu lähelle sairaan vuodetta. Mutta jo

74. ennen päivän sarastusta oli hän taas ylhäällä ja ryhtyi uudelleen
sairasta hoitamaan.
Lupauksensa mukaan tuli lääkäri uudestaan jo varhain seuraavana
aamuna ja ilmoitti sairaan tilan olevan tyydyttävän. Pyynnöstä
jätettiin hänet hoidokkaansa kanssa kahdenkesken ja Dionysius
ryhtyi nyt valmistuksiin antaakseen Mirjamille pyhän ehtoollisen.
Siten hoiti arvoisa Dionysius lääkärinä ja sielunpaimenena sitä
kaksinaista virkaa, joista sittemmin kirjoitus hänen hautakivelläänkin
mainitsee.
Mirjam oli kyllä vielä varsin heikko, sillä siksi suuri oli verenvuoto
ollut, ja lääkäri määräsi hänen vielä toistaiseksi pysymään
liikkumatta, mutta ulkomuoto hänellä kumminkin oli sennäköinen,
että uskollinen hoitajatar päivän kuluessa rohkeni hänelle hiljaa
lausua: "Minusta näyttää, että sinä alat jo vahvistua, Mirjam".
"Olet oikeassa, jalo valtijatar", kuiskasi sairas.
"Minä pyydän, älä kutsu minua sillä nimellä", virkkoi Fabiola, johon
nuo sairaan sanat olivat niin kipeästi koskeneet; "pikemmin tulisi
minun kutsua sinua siksi. Mutta ei tämä nimitys enää minulle
mitenkään sovellu. Se, mitä kauan olen aikonut, tapahtuu tänään.
Vapaakirjasi tulee laadittavaksi. Vapaa sinun tulee olla, ei vapaaksi
päästettynä, vaan vapaasyntyisenä".
Mirjam kiitti ystävällisin katsein; sanoihin ei Fabiola antanut hänen
pukea tunteitaan, vaan väitti, että hän itse juuri oli se, jonka tuli
kiittää. Mutta sitä Fabiola ei vielä uskaltanut hänelle ilmoittaa, että
hän myöskin oli kiittänyt Jumalaa Mirjamin uhrautuvan teon tähden
ja pyytänyt Jumalaa pitämään hengissä tätä hänen rakastettua
pelastajaansa. Hän ei vielä uskaltanut kertoa rukoilleensa kristittyjen

75. Jumalalta valoa ja viisautta omalle sielulleen, lyhyesti sanoen,
rukoilleensa, että tämä Jumala tästä lähin olisi hänenkin Jumalansa.
Hän otti uudestaan käsille Chromatiuksen kallis-arvoisen
pergamentin ja, sairaan uinuksissa ollessa, luki ja punnitsi sanoja
sydämessään. Kaikki ennakkoluulot olivat hälvenneet. Kuinka olisi
hän voinutkaan enää olla vasten, sittenkuin hänen silmänsä viime
kuluneina päivinä olivat nähneet niin yleviä uskon esikuvia, sittenkuin
hän oli tullut niin täydellisesti vakuutetuksi kristillisyyden
ihmeellisestä rakkaudenvoimasta ja suurenmoisesta
kärsivällisyydestä niin hyvin elämässä kuin kuolemassa!
Kuinka suuri olikaan hänen ilonsa, kun ystävällinen lääkäri
muutamain päiväin kuluttua ilmoitti, että huolellinen hoito ja
elimistöä vahvistava ruoka olivat vaikuttaneet niin edullisesti, ett'ei
sairaan enää tarvinnut pysyä niin ehdottomasti liikkumattomana kuin
tähän asti! Kuinka iloinen olikaan hän, kun lääkäri antoi hänelle
luvan puhella sairaan kanssa! Kuinka olikaan hän toivonut saada
avata sydämensä Mirjamille, — ystävälleen, sisarelleen! Ja kuinka
loistivatkaan uskollisen esirukoilijan silmät, hänen huomattuaan, että
Herra oli kuullut hänen rukouksensa!
Kun Fabiola kyynelsilmin uudelleen kiitti kallista ystäväänsä, joka
oli ollut valmis antamaan henkensä hänen edestään, vastasi Mirjam
tyynesti: "Mitäs muuta minä sitten olen tehnyt kuin ainoastaan
velvollisuuteni? Olihan sinulla täysi oikeus ottaa henkeni; sehän oli
sinun". Hetken kuluttua jatkoi hän lempeällä ja tyynellä äänellä:
"Kuule minua silmänräpäys! Käyttääkseni sinulle, kuinka kaukana
päämäärästä vielä olemme kaikkine tekoinemme, salli minun kertoa
sinulle eräs jutelma: Muuan raaka, kiittämätön, ynseä orja on
noussut kapinaan jalomielisintä herraa vastaan. Surman-isku uhkaa

76. kapinoitsijaa, ei salamurhaajan kädestä, vaan oikeudenpalvelijain
puolelta. Miksikä nimittäisit sitä tekoa, jos herra sulasta rakkaudesta,
ainoastaan pelastaakseen rikoksentekijän, ja saatuaan sitä ennen
kestää häpeällisintä ruoskimista, laskisi oman päänsä
mestauspölkylle ja sitäpaitsi vielä viimeisen tahtonsa kautta asettaisi
orjan hänen arvonimiensä ja omaisuutensa perilliseksi ja tahtoisi,
että tätä pidettäisiin hänen veljenään?"
"Oi, Mirjam, Mirjam, sinä olet eteeni luonut kuvan, joka on liian
korkea, jotta sitä voisi todeksi uskoa! Sinä et ole saattanut omaa
menettelyäsi varjoon, sillä minä puhuin inhimillisestä hyveestä. Jos
semmoinen menettely, jonka sinä vastikään kuvasit, voisi olla
mahdollinen, ei siihen riittäisi vähempi kuin jumalallinen hyve!"
Mirjam painoi ristissä olevat kätensä rintaansa vasten ja,
kiinnittäen ihastuneen katseensa Fabiolaan, virkkoi lempeän
juhlallisella äänellä: "Niin, Jeesus Kristus, joka sen kaiken on tehnyt
ihmisten hyväksi, oli samalla totinen Jumala!"
Fabiola kätki kasvot käsiinsä ja istui kauan aikaa mykkänä. Mirjam
rukoili ääneti.
"Mirjam, minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni", aloitti Fabiola
vihdoin uudestaan. "Sinä olet täyttänyt lupauksesi. Olet ollut minulle
uskollisena opastajana".
Ja mitenkä virvoittavaa olikaan tästä lähin ylpeästä, oppineesta
roomattaresta istua kuni lapsi entisen orjansa jalkain juuressa ja
kaikessa yksinkertaisuudessa kuunnella hänen kertovan ihmeellistä
pelastuksen sanomaa. Kuinka kalliiksi hänelle tulivat varsinkin
Roomalais-kirjeen sanat Mirjamin selitysten kautta, nuo sanat, jotka
ennen olivat hänestä olleet niin käsittämättömiä, jopa suorastaan

77. kiivasta suuttumusta herättäviä. Uudestaan ja yhä uudestaan kehoitti
kokenut kristitty nainen kuuntelijata kääntymään ristiinnaulitun
Jeesuksen Kristuksen tykö ja hakemaan pelastusta hänen veressään.
Sana Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta, hänestä, joka oli mennyt
kuolemaan meidän edestämme, ei enää kauemmin ollut hulluutta
tuon viisaan, oppineen patriisittaren mielestä. Tieto siitä, että arvoisa
vanha lääkäri oikeastaan oli sananpalvelijoita, herätti nähtävästi
Fabiolassa iloista hämmästystä. Hän päätti kohta tältä pyytää
lähempää opastusta kristillisessä uskonnossa ja pyhän kasteen
kautta tulla otetuksi kristillisen kirkon yhteyteen.
Dionysiuksen tullessa seuraavana aamuna, olivat potilas ja hoitaja
molemmat niin iloiset, että lääkäri arvasi heidän viettäneen
rauhallisen yön. Molemmat vakuuttivat hymyillen tämän otaksuman
oikeaksi. Mirjam kertoi niinikään, mikä oli erikoisena syynä heidän
iloiseen mielialaansa, ja esitti vihdoin Fabiolan hänelle
katekuumenina, jonka teki mieli saada opetusta ja tulla valmistetuksi
pyhään kasteesen.
Vanhuksen ilo oli suuri. Pannen kätensä tulevan nuoren kristityn
päälle, lausui hän syvästi liikutettuna: "Ole hyvässä turvassa,
tyttäreni! Sinä et ole ensimäinen tämän katon alla, joka on tullut
johdatetuksi Kristuksen tykö. Monta vuotta sitten kutsui kristitty orja
minua tähän samaan taloon, näennäisesti kyllä lääkärinä, mutta
todellisuudessa kastamaan erästä nuorta kristittyä, joka kuoli
muutamia tunteja sen jälkeen. Se oli Fabiuksen vaimo".
"Äitini?" huudahti Fabiola, joka tuskin uskoi korviaan. "Hän kuoli
kohta synnytettyään minut. Kuoliko hän todellakin kristittynä?"
Vanhus vastasi myöntävästi. Mutta Fabiolan sydän oli niin ylen
täysi, että hänen tunteensa sulivat kyyneltulvaan. Nämä olivat

78. ilokyyneliä. Dionysius taasen sulki hartaasti rukoillen sekä
vanhemman että nuoremman opetuslapsen Jumalan armoon ja ylisti
suuresti Jumalan "rikkauden ja viisauden ja tunnon syvyyttä", jonka
tuomiot ovat tutkimattomat ja tiet käsittämättömät.
Yksin ajoin valtijattaren kanssa otettiin myös vanha hoitajatar
Eufrosyne sekä Graia, kreikkalainen orjatar, ynnä Emerentia, jalon
Agneen rintasisar, katekuumenien joukkoon. Nautittuaan ensin
perusteellista opetusta oli heidän määrä saada pyhä kaste pääsiäis-
iltana. Fabiola oli ottanut Emerentian taloonsa testamenttina jalolta
Agneelta, ja tyttö liikkui nyt väsymättömänä sanansaattajana
sairashuoneen ja muun henkilökunnan huoneiden välillä.
Sinä aikana, jona Mirjam ei saanut lähteä sairashuoneesta, sai
Fabiola siten vähitellen tietää hänen elämänvaiheensa, jotka tässä
lyhyesti kerromme.
Joitakuita vuosia ennen kertomuksemme alkua eli kauniissa
Antiokian kaupungissa Orontes virran varrella mies, joka, vaikka ei
kuulunutkaan vanhimpiin sukuihin, kumminkin liikkui tämän uhkean
kaupungin ylempien seurapiirien keskuudessa. Ylellisen komeuden ja
omaisuutensa huolimattoman hoidon kautta joutui hän suuriin
velkoihin. Hänen vaimonsa oli erittäin herttainen ihminen, joka ensin
salaisesti, sitten miehensä tieten ja suostumuksella tunnusti kristin-
uskoa ja antoi heidän molemmille lapsilleen, pojalle ja tyttärelle,
huolellisen kasvatuksen. Ensinmainittu, jolle kauniin virran mukaan
oli annettu nimi Orontius, sai aina viidennentoista ikävuotensa
loppuun asti hurskaalta äidiltään tunnollista opetusta kristin-opin
totuuksissa, osoittamatta siltä vähintäkään taipumusta niiden
omaksumiseen. Äidin suruksi varttui tuosta itsepäisestä, viekkaasta
pojasta nautinnonhaluinen nuorukainen, joka vain etsi tyydytystä

79. maailman huveissa. Ei siis kummaa, että poika lähentelihe isää ja
ilolla vetäytyi äidin vaikutuspiirin ulkopuolelle sekä tunnusti vallalla
olevaa valtion-uskontoa. Hän oli muutoin hienosti sivistynyt. Paitsi
kreikankieltä, jota siihen aikaan yleisesti käytettiin Antiokiassa, puhui
hän myös sujuvasti latinaa sekä maan kieltä, jota perhepiirissä ja
puheissa orjien kanssa käytettiin.
Äiti, joka ei voinut itseltään salata, että pojan irstaileva elämä
saattaisi syöstä ei ainoastaan hänet itsensä, vaan tuon rakastettavan
tyttärenkin turmioon, oli testamentannut melkoisen omaisuutensa
jälkimäiselle, ja lisännyt testamenttiin sen nimenomaisen
määräyksen, että tyttären kuoltua omaisuus ei ole joutuva hänen
kevytmielisen puolisonsa eikä tuhlailevan poikansa käsiin.
Kuolinvuoteellaan oli hän määrännyt tyttären pyhäksi velvollisuudeksi
olla mitään muuttamatta tässä säädöksessä.
Hänen kuolemansa jälkeen joutuivat perheen asiat yhä
kurjemmalle kannalle; jo oli useampiakin heidän tiloistaan
mielettömän tuhlauksen kautta menetetty. Silloin esiintyi näyttämöllä
yht'äkkiä mies, ilkeä näöltään, — Eurotas, jonka tunnemme.
Perheen-isä yksin näkyi tuntevan hänet ja piti häntä näköjään sekä
siunauksena että kirouksena, sekä pelastajana että turmiontuojana.
Eurotas oli perheen-isän vanhempi veli. Lieneekö ollut niin, että
hän, raaka- ja jylhäluontoinen kun oli, ei ollut tuntenut halua jäädä
kotiin hoitamaan vanhempien omaisuutta, vai toivoiko hän,
suunnattoman kunnianhimon ja rahan-ahneuden kannustamana,
hankkivansa suvulleen suurempaa arvoa ja rikkautta, kummin
hyvänsä, — — hän oli tyytynyt kohtalaiseen rahasummaan ja sitten
lähtenyt kaukaisille maille.

80. Vietettyänsä Indiassa pitemmän aikaa oli hän onnistunut kaikissa
kauppa-yrityksissään ja palasi nyt syntymäkaupunkiinsa, tuoden
mukanaan jommoisenkin omaisuuden ja kokoelman kallis-arvoisia
jalokiviä. Hämmästyksekseen havaitsi hän perheen varallisuus-
suhteiden tuntuvasti vähenneen. Siitä huolimatta pysyi hänen
sukuylpeytensä lannistumatonna. Monia katkeria soimauksia
sinkautettuaan maksoi hän veljensä velat ja oli lopulta vähäisen,
jäljellä olevan omaisuuden yksinomaisena isäntänä. Se seikka, että
he olivat veljeksiä, pysyi kumminkin salassa koko talonväeltä.
Jonkun vuoden kuluttua kuoli veli. Kuolinvuoteellaan uskoi hän
pojalleen sen masentavan tiedon, että hänellä ei ollut mitään hänelle
jättää, että kaikki, yksin kattokin heidän päänsä päällä, oli hänen
ystävänsä Eurotaan omaa. Hänen tahtonsa alle oli pojan edelleenkin
kaikessa ehdottomasti taipuminen. Näin ollen joutui
nautinnonhaluinen, ylpeä ja kunnianhimoinen nuorukainen isänsä
kuoltua synkän, tunnottoman miehen käsiin, joka elämänsä
päämääräksi oli asettanut sukunsa loiston palauttamisen entiselleen,
tapahtui se sitten minkä keinon kautta tahansa.
Tähän tarkoitukseen ei Antiokia ollut oikea paikka heidän asua ja
toimia; Eurotas arvelikin, että kelpo omaisuudella ja toisessa
paikkakunnassa voitaisiin jotakin saada aikaan. Sentähden oli hän
iskenyt silmänsä Mirjamin rahoihin. Näitten rahojen saattaminen
itselleen tuli tästä lähin voitonahnaan vanhan miehen ainoaksi
pyrinnöksi, ja hänen onnistui helpolla saada tuo hänen valtaansa
uskottu veljenpoikakin tuumaansa taivutetuksi. Kaikki heidän
pyyntönsä ja rukouksensa, että Mirjam luovuttaisi omaisuutensa
heille, ellei muuten niin korkeata korkoa vastaan, eivät mitään
auttaneet. Mirjam suostui vain antamaan veljelleen melkoisen osan
tuloistaan, mutta pysyi sen sijaan järkähtämättä ja jyrkästi kiinni

81. siinä, että äidin tahto oli pidettävä pyhänä, ja sen mukaan omaisuus
siis koskemattomana säilytettävä. Mutta siihen ei Eurotas mitenkään
tyytynyt. Kun eivät rukoukset eivätkä kuvittelut näyttäneet mitään
vaikuttavan, alkoi hän viittauksilla tehdä selväksi, että henkilö, joka
oli niin suurena haittana hänen tuumainsa toteuttamiselle, oli mihin
hintaan hyvänsä raivattava tieltä pois.
Orontius kyllä alussa kauhistui tällaista puhetta, mutta Eurotas
osasi saada hänet vähitellen niin kiintymään tähän ajatukseen, että
hän viimein katsoi melkein ansioksi itselleen, jos hän verta
vuodattamatta saattoi riistää sisareltaan tuon halutun omaisuuden.
Hän otti salaa Mirjamilta tuon rikkaasti kirjaillun huivin, joka jo on
mainittu 3:nnessa luvussa. Koska Mirjam oli perinyt sen rakastetulta
äidiltään, oli se hänestä äärettömän arvoinen. Sen tiesi ovela veli.
Kuinka suuri olikaan Mirjamin hämmästys, kun hän eräänä päivänä
avasi pienen lippaan, jossa hänen oli tapana säilyttää tuota kallis-
arvoista huivia ja sen sijasta löysi kirjelipun, joka hänelle ilmoitti,
että mitä hän haki, se oli hänen veljellään hyvässä tallessa ja voitiin
häneltä lunastaa takaisin. Heti riensi Mirjam veljensä luo ja tapasi
hänet yhdessä tuon synkän miehen kanssa, jonka läheisyydessä
Mirjam aina vapisi. Mirjam heittäytyi polvilleen veljensä jalkojen
juureen ja pyysi liikuttavasti häntä antamaan takaisin sen, mikä oli
hänelle kaikkein kalliin maan päällä. Orontius oli vähältä antaa
myöten, heltyneenä hänen kyynelistään ja rukouksistaan, mutta
ankara katse, jonka Eurotas häneen loi, ikäänkuin hervahdutti hänet.
Veljen sijasta kääntyi vanhus rukoilijan puoleen ja virkkoi:
"Mirjam, me tahdomme nähdä onko puheessasi totuutta; jos huivi
todellakin on sinusta niin kallis-arvoinen, niin pane nimesi tämän

82. kirjoituksen alle". Hätäisesti silmäiltyään läpi paperin otti Mirjam
kynän ja allekirjoitti sen.
Orontius, huomattuaan sisaren luovuttaneen koko omaisuutensa
Eurotaalle eikä hänelle, suuttui silmittömäksi. Eurotas oli voittanut
hänet viekkaudessa. Mutta mitä se auttoi, että petetty polki jaloillaan
maata? Tehtyä ei voinut enää miksikään muuttaa. Sitä paitsi oli hän
nyt entistä lujemmalla tuon sydämettömän miehen rautakourissa,
joka jäljestäpäin pakotti tuon arkaluontoisen tytön kaikkien Rooman
lain muotojen mukaan uudistamaan omaisuutensa luovuttamisen.
Ensi aikoina ei petetyn tosin tarvinnut valittaa nurjaa kohtelua;
mutta ennen pitkää annettiin hänen tietää, että kun veli iällisemmän
ystävänsä seurassa aikoi lähteä matkalle Nikomediaan, olisi hänenkin
viisainta jättää Antiokia. Sisaren pyynnöstä oli hänet määrä silloin
lähettää Jerusalemiin, jossa hän toivoi löytävänsä työtä ja leipää
sikäläisten kristittyjen keskuudessa. Sen vuoksi veivät he hänet,
ainoastaan vähillä rahoilla varustettuna, erääsen laivaan, jonka
kapteeni ei suinkaan ollut hyvässä maineessa.
Sen sijaan että olisi purjehtinut Joppea tahi jotakin muuta
Jerusalemin suunnassa olevaa satamaa kohden, ohjasi kapteeni ulos
aavalle merelle, juurikuin jokin kaukomaa olisi ollut hänen
päämääränään. Mitä aikeita hänellä oli mielessään, oli vaikea arvata.
Sittenkun laiva muutaman päivän oli ollut tuulen ja aaltojen
ajeltavana, törmäsi se erääsen luotoon, ei kaukana Kyprosta. Paitsi
Mirjamia oli muutamia muitakin, jotka pääsivät rantaan; mutta nämä
muut luulivat olevansa ainoat eloonjääneet, ja, palattuaan sittemmin
Antiokiaan, kertoivat he siellä, että Mirjam oli hukkunut laivaväen ja
muitten matkatoverien mukana, sillä hehän eivät muuta tienneet.

83. Mirjamin löysivät rantarosvot ja jättivät orjakauppiaalle, joka myi
poloisen hyljätyn ja kodittoman tytön eräälle ylhäiselle miehelle
Tarsossa, jonka luona hän sai lempeätä kohtelua osakseen. Mutta
kun Fabius myöhemmin antoi asiamiehilleen Aasiassa toimeksi
hankkia millä hinnalla hyvänsä luotettavan, sivistyneen nais-orjan
hänen tyttärelleen, niin valittiin siksi Mirjam, ja niin astui hän nimellä
Syra roomalaisen patriisittaren palvelukseen.
Kahdeskymmenes Luku.
Vihdoin löydetty.
Muutamia päiviä sen väkivallanteon jälkeen, johon Fulvius oli
tehnyt itsensä syypääksi jalon Fabiolan kodissa, ilmoitettiin talon
valtijattarelle, että vanhanpuoleinen mies, joka näytti olevan
suuressa sielun-ahdistuksessa, pyysi armollisesti puheillepääsyä. Kun
Fabiola sen johdosta meni ulos ja kysyi puheille-pyrkijältä hänen
asiaansa, vastasi tämä nöyrällä äänellä: "Minun nimeni on Efraim,
jalo nainen. Olen tullut luoksesi erään suuren saatavan johdosta,
jonka suorituksesta jalon Agneen omaisuus annettiin minulle
vakuudeksi. Koska olen kuullut, että hänen omaisuutensa on
joutunut sinulle, pyydän sinua maksamaan velan. Muuten minä olen
hävinnyt mies!"

84. "Kuinka se on mahdollista?" kysyi Fabiola ihmeissään. "En voi
uskoa, että serkkuni koskaan olisi tehnyt velkoja".
"Ei hän", vastasi juutalainen hieman hämmentyen, "vaan muuan
nuori mies nimeltä Fulvius. Minä olen etukäteen antanut hänelle
suuria summia tuota omaisuutta vastaan". Fabiola oli jo aikeessa
muitta mutkitta käskeä koronkiskurin mennä tiehensä, mutta
muistellessaan karkuun lähteneen sisarta, pidätti hän itsensä. Hän
sanoi olevansa valmis maksamaan velat, mutta ainoastaan laillisten
korkojen mukaan, välittämättä mitään liikaa voittoa kiskovista
välipuheista.
"Mutta, jalo Fabiola, ajattelehan kuinka uskallettua moisten
suurien summien velaksi antaminen on ollut! Vaatimukseni ovat
todella olleet varsin vähäiset", vakuutti liikemies.
Fabiola ei kuitenkaan antanut Efraimin liukastelevan käytöksen
eikä hänen vakuutuksiensa pettää itseään, vaan neuvoi hänet
huoneenhaltijansa tykö, joka tarkkaan tutkittuaan asiaa, huomasi
koronkiskurin toista vertaa suurentaneen saatavansa. Juutalainen sai
siis vain sen, mikä hänelle oikeutta myöten oli tuleva. Kun tämän
lisäksi vielä tuli selville, että Corvinus tosiaankin oli isänsä kautta
hankkinut sen keisarillisen lahjakirjan, jonka kautta Fabiolan laillinen
perintö oli takavarikkoon-panon välttänyt, määräsi Fabiola
maksettavaksi Corvinukselle melkoisen summan, joka varasi hänelle
runsaat tulot koko hänen elinajakseen. Corvinuksen pyynnön päästä
hänen puheilleen, Fabiola sen sijaan ihan jyrkästi kielsi.
Nämä taloudelliset toimet päätettyään ryhtyi hän yhä
täydellisemmin hoitamaan rakasta sairastansa ja valmistautumaan
pyhään kasteesen. Toivoen virkistävän maan-ilman tehoisasti

85. vaikuttavan Mirjamin täydelliseen parantumiseen, muutti Fabiola
Mirjamin ja muutamain palvelijainsa kanssa paikkaan, joka oli heille
kummallekin rakas, nimittäin Agnes-vainajan huvilaan.
Mirjamin haava oli jo tosin mennyt umpeen, mutta huolimatta
erinomaisesta, huolellisesta hoidosta, jota hän sai nauttia, palasivat
voimat varsin vitkaan, tuskin huomattavasti. Fabiola toivoi kuitenkin
paljo virkistystä maalla-olosta. Kuinka hyvää on tekeväkään
parantuvalle virua lauhkeassa kevät-ilmassa avonaisen ikkunan
ääressä tahi kannettuna ulos puistoon johonkuhun niistä ihanista
paikoista, jotka ennen olivat olleet rakastetun Agneen lempisijoja! Ja
kuinka Fabiola omastakin puolestaan iloitsi tuosta aiotusta
kesänvietosta maalla luonnon helmassa! Mitä kalliita tilaisuuksia
tarjoutuikaan hänelle antautua tuon kokeneen kristityn ystävän
ohjattavaksi armon totuuksien syvällisempään käsittämiseen ja
puhelemaan hänen kanssaan siitä, mikä oli heille kummallekin niin
kallista ja rakasta!
Kuten usein on laita, että juuri ne, jotka ovat sairasta lähinnä,
eivät ollenkaan huomaa hänen heikkouttaan ja uhkaavaa kuoleman
vaaraa, olkoon kysymyksessä rakastettu lapsi tai vaimo, kallis puoliso
tai isä — samoin oli Fabiolankin laita. Hän ei huomannut arveluttavia
ruusuja Mirjamin poskilla; samaten ei hän pitänyt minään yskää,
joka ilmautui, vaikk'ei sairas itse suinkaan itseltään salannut, että
hänen päivänsä olivat luetut. Kuitenkin oli Mirjamin suotu täällä
alhaalla viettää se päivä, joka tuli suurimmaksi juhlapäiväksi
Fabiolan, hänen vanhan hoitajansa Eufrosynen sekä Graian ja
Emerentian elämässä. Se oli se päivä, jolloin valtijatar ja hänen
kolme palvelijaansa kastettiin katakombeissa.

86. Kun Fabiola tämän pyhän toimituksen jälkeen, jolloin hän myös
ensi kertaa oli tullut osalliseksi Herran pyhästä Ehtoollisesta, vihdoin
palasi huvilaan, vastaan-otti hänet Mirjam sydämellisellä syleilyllä.
Autuaalliset ilokyyneleet kostuttivat molempien poskia. Ei ollut
Fabiola koskaan ollut niin ylpeä mistään puvusta, kuin siitä
valkoisesta kastepuvusta, johon hänet oli puettu heti kasteen
jälkeen, ja jota hänen tuli kantaa yhden viikon aika.
Mutta karvasta murhetta oli pisarainen pudonnut hänen
riemumaljaansa. Ystävän syleillessä, oli hän hämmästyksellä
huomannut tämän lyhyen, raskaan hengityksen. Sen johdosta lähetti
Fabiola seuraavana päivänä kutsumaan arvoisata Dionysiusta.
Tämän unohtumattoman päivän illalla istuivat kastetut orjattaret
yhdessä emäntänsä kanssa saman pöydän ympärillä; Mirjamkin otti
osaa juhla-ateriaan. Ei ollut koko elinaikanaan patriisitar istunut
yhtään iltaa seurassa, joka olisi tuottanut hänelle niin suurta iloa.
Seuraavana aamuna veti Mirjam ystävättärensä rintaansa vasten
ja virkkoi sydämellisemmällä, hellemmällä äänellä kuin konsanaan
ennen: "Rakas sisko, mitä aiot tehdä, kun minä olen jättänyt sinut?"
Fabiola tuli tuskalliseen mielenliikutukseen näitten
odottamattomien sanojen johdosta. "Aiotko siis jättää minut?" kysyi
hän suruisena. "Minä olin toivonut, että aina asuisimme yhdessä
sisarusten tavalla. Mutta jos pidät parempana lähteä pois Roomasta,
niin salli minun ainakin seurata sinua, hoitaakseni ja palvellakseni
sinua".
Kyynel kiilsi Mirjamin silmässä, hänen tarttuessaan ystävänsä
käteen ja osoittaessaan ylöspäin. Fabiola ymmärsi mitä hän aikoi
sanoa, ja huudahti valtavasti liikutettuna: "Ei, ei, rakas sisar, ei vielä!
Mikä minut perisi ilman sinua! Sinä olet pian taas tunteva itsesi

87. terveeksi. Campanian lauhkea ilma on ennen pitkää saattava sinut
jälleen voimiisi. Silloin istumme taas niinkuin ennenkin yhdessä
lähteen reunalla ja iloitsemme jostakin paremmasta kuin
filosofiasta".
Mutta Mirjam pudisti päätään, pyytäen ett'ei toinen sallisi
toiveittensa viedä häntä harhaan. "Jumala on antanut minun elää",
pitkitti hän, "kunnes sain tervehtiä sinua kristittynä, ja oi, kuinka
kiitänkään häntä siitä! Mutta minä tiedän vallan hyvin, että päiväni
ovat luetut ja minä halajan pian eritä täältä ja olla Kristuksen
kanssa!"
"Oi, älä jätä minua niin pian!" rukoili Fabiola nyyhkien.
"Toivoakseni en ennen, kuin olet riisunut kastepukusi", vastasi
sairas lempeästi. "Tiedän, että haluat kantaa surupukua minun
kuoltuani; mutta mielelläni tahtoisin viipyä täällä niin kauan, että
voisit valkoisen pukusi vaihettaa kuolinvaatteisiin".
Dionysius, joka ei ollut pitkään aikaan käynyt sairaan luona,
huomasi hänen paljo muuttuneen. Mitä hän salaa oli peljännyt, se oli
tapahtunut. Tikari oli tunkeutuessaan rintaan, puhkaissut
rintakalvon, josta keuhkotauti oli seurannut, ja tohtori tuli ainoastaan
vahvistamaan todeksi sen, mitä sairas kauan oli itse tiennyt.
Siitä hetkestä käsin nähtiin arvoisa Dionysius joka päivä potilaansa
vuoteen ääressä, vähemmin oikeastaan lääkärinä kuin uskollisena
sielunpaimenena ja lohduttajana. Sairashan itse kävi ilomielin
kuolemata vastaan; mutta oi, kuinka suuresti kaipasikaan jäljelle
jäävä Fabiola hengellisessä suhteessa lohdutusta ja hoivaa! Kuitenkin
tyyntyi hän vähitellen niin, että saattoi hiljaisesti kuunnella kuolevan
viimeisiä toivomuksia hautapaikkansa suhteen. Mutta mitä Mirjam

88. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com