Operating Systems a concept based approach 1st Edition Dhananjay Dhamdhere

Operating Systems a concept based approach 1st Edition Dhananjay Dhamdhere
Operating Systems a concept based approach 1st Edition Dhananjay Dhamdhere
Operating Systems a concept based approach 1st Edition Dhananjay Dhamdhere

1. Operating Systems a concept based approach 1st
Edition Dhananjay Dhamdhere download
https://ebookultra.com/download/operating-systems-a-concept-
based-approach-1st-edition-dhananjay-dhamdhere/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.
A Complete MRCP UK A Systems Based Competencies Approach
1st Edition Shibley Rahman (Author)
https://ebookultra.com/download/a-complete-mrcp-uk-a-systems-based-
competencies-approach-1st-edition-shibley-rahman-author/
Modern Operating Systems Global Edition Bos Tanenbaum
https://ebookultra.com/download/modern-operating-systems-global-
edition-bos-tanenbaum/
Operating Systems 3rd Edition Harvey M. Deitel
https://ebookultra.com/download/operating-systems-3rd-edition-harvey-
m-deitel/
Operating Systems Concepts with Java 6th Edition
Silberschatz
https://ebookultra.com/download/operating-systems-concepts-with-
java-6th-edition-silberschatz/

3. Understanding Operating Systems Sixth Edition Ann Mciver
Mchoes
https://ebookultra.com/download/understanding-operating-systems-sixth-
edition-ann-mciver-mchoes/
Modern Operating Systems 4th Edition Andrew S. Tanenbaum
https://ebookultra.com/download/modern-operating-systems-4th-edition-
andrew-s-tanenbaum/
Modern operating systems 2nd Edition Andrew S. Tanenbaum
https://ebookultra.com/download/modern-operating-systems-2nd-edition-
andrew-s-tanenbaum/
Operating systems a systematic view study guide 5 Signed
Edition William S. Davis
https://ebookultra.com/download/operating-systems-a-systematic-view-
study-guide-5-signed-edition-william-s-davis/
Integrative Family and Systems Treatment I FAST A
Strengths Based Common Factors Approach 1st Edition J.
Scott Fraser
https://ebookultra.com/download/integrative-family-and-systems-
treatment-i-fast-a-strengths-based-common-factors-approach-1st-
edition-j-scott-fraser/

5. Operating Systems a concept based approach 1st Edition
Dhananjay Dhamdhere Digital Instant Download
Author(s): Dhananjay Dhamdhere
ISBN(s): 9780072957693, 0072957697
Edition: 1
File Details: PDF, 13.60 MB
Year: 2008
Language: english

7. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “fm” — 2007/11/29 — 12:31 — pagei—#1
OperatingSystems
AConcept-BasedApproach
Dhananjay M. Dhamdhere
Professor of Computer Science & Engineering
Indian Institute of Technology, Bombay

8. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “fm” — 2007/11/29 — 12:31 — page ii — #2
OPERATING SYSTEMS: A CONCEPT-BASED APPROACH
Published by McGraw-Hill, a business unit of The McGraw-Hill Companies, Inc., 1221 Avenue of the Americas, New York,
NY 10020. Copyright © 2009 by The McGraw-Hill Companies, Inc. All rights reserved. No part of this publication may be
reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a database or retrieval system, without the prior written
consent of The McGraw-Hill Companies, Inc., including, but not limited to, in any network or other electronic storage or
transmission, or broadcast for distance learning.
Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available to customers outside the United States.
This book is printed on acid-free paper.
1234567890DOC/DOC098
ISBN 978–0–07–295769–3
MHID 0–07–295769–7
Global Publisher:Raghothaman Srinivasan
Director of Development:Kristine Tibbetts
Freelance Developmental Editor:Melinda Bilecki
Project Coordinator:Melissa M. Leick
Lead Production Supervisor:Sandy Ludovissy
Designer:Laurie B. Janssen
(USE) Cover Image:S. Solum/PhotoLink/Getty Images, RF
Compositor:Newgen
Typeface:10/12 Times
Printer:R. R. Donnelley Crawfordsville, IN
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Dhamdhere, Dhananjay M.
Operating systems : a concept-based approach / Dhananjay M. Dhamdhere. – 1st ed.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978–0–07–295769–3 — ISBN 0–07–295769–7 (hard copy : alk. paper) 1. Operating systems
(Computers) I. Title.
QA76.76.O63D5 2009
005.4

3–dc22 2007041510
www.mhhe.com

9. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “fm” — 2007/11/29 — 12:31 — page iii — #3
Dedication
•
To my wife Snehalata

10. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “fm” — 2007/11/29 — 12:31 — page iv — #4

11. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “contents” — 2007/11/29 — 15:07 — pagev—#1
Brief Contents
Preface xvi
• Part1 •
Overview 1
1Introduction 5
2The OS, the Computer, and User Programs 25
3Overview of Operating Systems 51
4Structure of Operating Systems 80
• Part2 •
Process Management 107
5Processes and Threads 111
6Process Synchronization 165
7Scheduling 228
8Deadlocks 277
9Message Passing 315
10Synchronization and Scheduling in Multiprocessor Operating Systems 336
• Part3 •
Memory Management 361
11Memory Management 363
12Virtual Memory 410
• Part4 •
File Systems and I/O Management 477
13File Systems 479
14Implementation of File Operations 543
15Security and Protection 605
• Part5 •
Distributed Operating Systems 649
16Distributed Operating Systems 653
17Theoretical Issues in Distributed Systems 693
18Distributed Control Algorithms 714
19Recovery and Fault Tolerance 743
20Distributed File Systems 760
21Distributed System Security 785 v

12. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page vi — #2
Contents
Preface xvi
• Part1 •
Overview 1
Chapter1
•
Introduction 5
1.1Abstract Views of an Operating System 5
1.2Goals of an OS 8
1.2.1Efficient Use 8
1.2.2User Convenience 9
1.2.3Noninterference 10
1.3Operation of an OS 10
1.3.1Program Management 12
1.3.2Resource Management 12
1.3.3Security and Protection 14
1.4Preview of the Book 15
1.4.1Introduction to Operating
Systems 16
1.4.2Managing User
Computations 17
1.4.3Management of Memory 19
1.4.4Management of Files and I/O
Devices 20
1.4.5Distributed Operating
Systems 21
1.5Summary 22
Test Your Concepts 23
Exercises 23
Bibliography 24
Chapter
2
•
The OS, the Computer,
and User Programs 25
2.1Fundamental Principles of OS
Operation 25
2.2The Computer 26
2.2.1The CPU 27
2.2.2Memory Management Unit
(MMU) 30
2.2.3Memory Hierarchy 30
2.2.4Input/Output 34
2.2.5Interrupts 36
2.3OS Interaction with the Computer and
User Programs 39
2.3.1Controlling Execution of
Programs 39
2.3.2Interrupt Servicing 40
2.3.3System Calls 44
2.4Summary 47
Test Your Concepts 48
Exercises 49
Bibliography 49
Chapter
3
•
Overview of Operating Systems 51
3.1Computing Environments and Nature of
Computations 51
3.2Classes of Operating Systems 54
3.3Efficiency, System Performance, and User
Service 56
3.4Batch Processing Systems 58
vi

13. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page vii — #3
Contents vii
3.5Multiprogramming Systems 59
3.5.1Priority of Programs 61
3.6Time-Sharing Systems 65
3.6.1Swapping of Programs 67
3.7Real-Time Operating Systems 68
3.7.1Hard and Soft Real-Time
Systems 69
3.7.2Features of a Real-Time Operating
System 70
3.8Distributed Operating Systems 71
3.8.1Special Techniques of Distributed
Operating Systems 72
3.9Modern Operating Systems 73
3.10Summary 74
Test Your Concepts 75
Exercises 76
Bibliography 78
Chapter
4
•
Structure of Operating Systems 80
4.1Operation of an OS 80
4.2Structure of an Operating System 82
4.2.1Policies and Mechanisms 82
4.2.2Portability and Extensibility of
Operating Systems 82
4.3Operating Systems with Monolithic
Structure 84
4.4Layered Design of Operating
Systems 85
4.5Virtual Machine Operating Systems 88
4.6Kernel-Based Operating Systems 92
4.6.1Evolution of Kernel-Based
Structure of Operating
Systems 94
4.7Microkernel-Based Operating
Systems 95
4.8Case Studies 97
4.8.1Architecture of Unix 98
4.8.2The Kernel of Linux 99
4.8.3The Kernel of Solaris 100
4.8.4Architecture of Windows 101
4.9Summary 102
Test Your Concepts 103
Exercises 104
Bibliography 104
• Part2 •
Process Management 107
Chapter5
•
Processes and Threads 111
5.1Processes and Programs 111
5.1.1What Is a Process? 111
5.1.2Relationships between Processes
and Programs 113
5.1.3Child Processes 114
5.1.4Concurrency and
Parallelism 116
5.2Implementing Processes 117
5.2.1Process States and State
Transitions 119
5.2.2Process Context and the Process
Control Block 123
5.2.3Context Save, Scheduling, and
Dispatching 125
5.2.4Event Handling 127
5.2.5Sharing, Communication, and
Synchronization between
Processes 131
5.2.6Signals 132
5.3Threads 134
5.3.1POSIX Threads 138
5.3.2Kernel-Level, User-Level, and
Hybrid Threads 139
5.4Case Studies of Processes and
Threads 146
5.4.1Processes in Unix 146
5.4.2Processes and Threads in
Linux 152
5.4.3Threads in Solaris 154
5.4.4Processes and Threads in
Windows 157

14. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page viii — #4
viii Contents
5.5Summary 160
Test Your Concepts 161
Exercises 161
Class Project: Implementing a Shell 162
Bibliography 163
Chapter
6
•
Process Synchronization 165
6.1What Is Process Synchronization? 165
6.2Race Conditions 166
6.3Critical Sections 170
6.3.1Properties of a Critical Section
Implementation 172
6.4Control Synchronization and Indivisible
Operations 172
6.5Synchronization Approaches 175
6.5.1Looping versus Blocking 175
6.5.2Hardware Support for Process
Synchronization 177
6.5.3Algorithmic Approaches,
Synchronization Primitives, and
Concurrent Programming
Constructs 180
6.6Structure of Concurrent Systems 181
6.7Classic Process Synchronization
Problems 183
6.7.1Producers−−Consumers with
Bounded Buffers 183
6.7.2Readers and Writers 186
6.7.3Dining Philosophers 187
6.8Algorithmic Approach to Implementing
Critical Sections 190
6.8.1Two-Process Algorithms 190
6.8.2n-Process Algorithms 194
6.9Semaphores 197
6.9.1Uses of Semaphores in Concurrent
Systems 198
6.9.2Producers−−Consumers Using
Semaphores 201
6.9.3Readers−−Writers Using
Semaphores 204
6.9.4Implementation of
Semaphores 205
6.10Monitors 208
6.10.1Monitors in Java 213
6.11Case Studies of Process
Synchronization 213
6.11.1Synchronization of POSIX
Threads 213
6.11.2Process Synchronization in
Unix 215
6.11.3Process Synchronization in
Linux 216
6.11.4Process Synchronization in
Solaris 217
6.11.5Process Synchronization in
Windows 218
6.12Summary 220
Test Your Concepts 221
Exercises 222
Class Project 1: Interprocess
Communication 224
Class Project 2: Disk Scheduler 225
Bibliography 226
Chapter
7
•
Scheduling 228
7.1Scheduling Terminology and
Concepts 228
7.1.1Fundamental Techniques of
Scheduling 231
7.1.2The Role of Priority 232
7.2Nonpreemptive Scheduling Policies 233
7.2.1FCFS Scheduling 233
7.2.2Shortest Request Next (SRN)
Scheduling 234
7.2.3Highest Response Ratio Next
(HRN) Scheduling 236
7.3Preemptive Scheduling Policies 236
7.3.1Round-Robin Scheduling with
Time-Slicing (RR) 237
7.3.2Least Completed Next (LCN)
Scheduling 240

15. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page ix — #5
Contents ix
7.3.3Shortest Time to Go (STG)
Scheduling 241
7.4Scheduling in Practice 242
7.4.1Long-, Medium-, and Short-Term
Schedulers 243
7.4.2Scheduling Data Structures and
Mechanisms 246
7.4.3Priority-Based Scheduling 246
7.4.4Round-Robin Scheduling with
Time-Slicing 247
7.4.5Multilevel Scheduling 248
7.4.6Fair Share Scheduling 249
7.4.7Kernel Preemptibility 250
7.4.8Scheduling Heuristics 250
7.4.9Power Management 251
7.5Real-Time Scheduling 252
7.5.1Process Precedences and Feasible
Schedules 252
7.5.2Deadline Scheduling 254
7.5.3Rate Monotonic Scheduling 257
7.6Case Studies 259
7.6.1Scheduling in Unix 259
7.6.2Scheduling in Solaris 262
7.6.3Scheduling in Linux 263
7.6.4Scheduling in Windows 264
7.7Performance Analysis of Scheduling
Policies 266
7.7.1Performance Analysis through
Implementation 266
7.7.2Simulation 267
7.7.3Mathematical Modeling 268
7.8Summary 272
Test Your Concepts 272
Exercises 273
Bibliography 275
Chapter
8
•
Deadlocks 277
8.1What is a Deadlock? 277
8.2Deadlocks in Resource Allocation 279
8.2.1Conditions for a Resource
Deadlock 280
8.2.2Modeling the Resource Allocation
State 281
8.3Handling Deadlocks 285
8.4Deadlock Detection and Resolution 286
8.4.1A Deadlock Detection
Algorithm 288
8.4.2Deadlock Resolution 290
8.5Deadlock Prevention 291
8.5.1All Resources Together 293
8.5.2Resource Ranking 294
8.6Deadlock Avoidance 295
8.7Characterization of Resource Deadlocks by
Graph Models 301
8.7.1Single-Instance, Single-Request
(SISR) Systems 301
8.7.2Multiple-Instance, Single-Request
(MISR) Systems 302
8.7.3Single-Instance, Multiple-Request
(SIMR) Systems 303
8.7.4Multiple-Instance,
Multiple-Request (MIMR)
Systems 304
8.7.5Processes in Deadlock 305
8.8Deadlock Handling in Practice 306
8.8.1Deadlock Handling in Unix 307
8.8.2Deadlock Handling in
Windows 308
8.9Summary 309
Test Your Concepts 310
Exercises 310
Bibliography 313
Chapter
9
•
Message Passing 315
9.1Overview of Message Passing 315
9.1.1Direct and Indirect Naming 317
9.1.2Blocking and Nonblocking
Sends 318
9.1.3Exceptional Conditions in Message
Passing 319
9.2Implementing Message Passing 320
9.2.1Buffering of Interprocess
Messages 320

16. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — pagex—#6
x Contents
9.2.2Delivery of Interprocess
Messages 321
9.3Mailboxes 323
9.4Higher-Level Protocols Using Message
Passing 325
9.4.1The Simple Mail Transfer Protocol
(SMTP) 325
9.4.2Remote Procedure Calls 326
9.4.3Message Passing Standards for
Parallel Programming 327
9.5Case Studies in Message Passing 328
9.5.1Message Passing in Unix 328
9.5.2Message Passing in
Windows 332
9.6Summary 334
Test Your Concepts 334
Exercises 334
Bibliography 335
Chapter
10
•
Synchronization and Scheduling in
Multiprocessor Operating Systems 336
10.1Architecture of Multiprocessor
Systems 336
10.1.1SMP Architecture 341
10.1.2NUMA Architecture 342
10.2Issues in Multiprocessor Operating
Systems 343
10.3Kernel Structure 345
10.4Process Synchronization 347
10.4.1Special Hardware for Process
Synchronization 350
10.4.2A Scalable Software Scheme for
Process Synchronization 351
10.5Process Scheduling 352
10.6Case Studies 354
10.6.1Mach 354
10.6.2Linux 355
10.6.3SMP Support in Windows 356
10.7Summary 358
Test Your Concepts 358
Exercises 359
Bibliography 359
• Part3 •
Memory Management 361
Chapter11
•
Memory Management 363
11.1Managing the Memory Hierarchy 363
11.2Static and Dynamic Memory
Allocation 365
11.3Execution of Programs 367
11.3.1Relocation 369
11.3.2Linking 371
11.3.3Program Forms Employed in
Operating Systems 373
11.4Memory Allocation to a Process 376
11.4.1Stacks and Heaps 376
11.4.2The Memory Allocation
Model 378
11.4.3Memory Protection 380
11.5Heap Management 380
11.5.1Reuse of Memory 380
11.5.2Buddy System and Power-of-2
Allocators 386
11.5.3Comparing Memory
Allocators 389
11.5.4Heap Management in
Windows 390
11.6Contiguous Memory Allocation 390
11.7Noncontiguous Memory Allocation 392
11.7.1Logical Addresses, Physical
Addresses, and Address
Translation 393
11.7.2Approaches to Noncontiguous
Memory Allocation 394
11.7.3Memory Protection 395
11.8Paging 396
11.9Segmentation 398
11.10Segmentation with Paging 399
11.11Kernel Memory Allocation 400

17. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page xi — #7
Contents xi
11.12Using Idle RAM Effectively 404
11.13Summary 405
Test Your Concepts 406
Exercises 407
Bibliography 408
Chapter
12
•
Virtual Memory 410
12.1Virtual Memory Basics 410
12.2Demand Paging 413
12.2.1Demand Paging
Preliminaries 414
12.2.2Paging Hardware 423
12.2.3Practical Page Table
Organizations 428
12.2.4I/O Operations in a Paged
Environment 433
12.3The Virtual Memory Manager 435
12.3.1Overview of Operation of the
Virtual Memory Handler 437
12.4Page Replacement Policies 438
12.4.1Practical Page Replacement
Policies 444
12.5Controlling Memory Allocation to a
Process 447
12.6Shared Pages 451
12.6.1Copy-on-Write 453
12.7Memory-Mapped Files 454
12.8Case Studies of Virtual Memory Using
Paging 456
12.8.1Unix Virtual Memory 456
12.8.2Linux Virtual Memory 459
12.8.3Virtual Memory in Solaris 461
12.8.4Virtual Memory in
Windows 462
12.9Virtual Memory Using Segmentation 465
12.9.1Management of Memory 466
12.9.2Sharing and Protection 467
12.9.3Segmentation with Paging 468
12.10Summary 469
Test Your Concepts 470
Exercises 471
Class Project: Simulation of Virtual Memory
Manager 473
Bibliography 474
• Part4 •
File Systems and I/O
Management 477
Chapter13
•
File Systems 479
13.1Overview of File Processing 479
13.1.1File System and the IOCS 481
13.1.2File Processing in a Program 482
13.2Files and File Operations 483
13.3Fundamental File Organizations and Access
Methods 484
13.3.1Sequential File
Organization 485
13.3.2Direct File Organization 485
13.3.3Index Sequential File
Organization 486
13.3.4Access Methods 488
13.4Directories 488
13.4.1Directory Trees 490
13.4.2Directory Graphs 492
13.4.3Operations on Directories 493
13.4.4Organization of Directories 493
13.5Mounting of File Systems 495
13.6File Protection 497
13.7Allocation of Disk Space 498
13.7.1Linked Allocation 499
13.7.2Indexed Allocation 500
13.7.3Performance Issues 502
13.8Interface Between File System and
IOCS 503
13.9File Processing 506
13.9.1File System Actions atopen506
13.9.2File System Actions during a File
Operation 509

18. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page xii — #8
xii Contents
13.9.3File System Actions at
close509
13.10File Sharing Semantics 510
13.11File System Reliability 513
13.11.1Loss of File System
Consistency 513
13.11.2Approaches to File System
Reliability 515
13.12Journaling File System 523
13.13Virtual File System 524
13.14Case Studies of File Systems 526
13.14.1Unix File System 526
13.14.2Linux File System 530
13.14.3Solaris File System 531
13.14.4Windows File System 531
13.15Performance of File Systems 534
13.15.1Log-Structured File System 536
13.16Summary 537
Test Your Concepts 538
Exercises 539
Bibliography 541
Chapter
14
•
Implementation of File Operations 543
14.1Layers of the Input-Output Control
System 543
14.2Overview of I/O Organization 545
14.3I/O Devices 547
14.3.1Magnetic Tapes 550
14.3.2Magnetic Disks 552
14.3.3Data Staggering Techniques 554
14.3.4Disk Attachment
Technologies 559
14.3.5RAID 561
14.3.6Optical Disks 565
14.4Device-Level I/O 566
14.4.1I/O Programming 567
14.5The Physical IOCS 569
14.5.1Logical Devices 569
14.5.2Physical IOCS Data
Structures 570
14.5.3Organization of Physical
IOCS 571
14.5.4Implementation of Physical
IOCS 572
14.6Device Drivers 574
14.7Disk Scheduling 576
14.8Buffering of Records 579
14.9Blocking of Records 584
14.10Access Methods 587
14.11Disk and File Caches 588
14.12Unified Disk Cache 591
14.13Case Studies 592
14.13.1Unix 592
14.13.2Linux 595
14.13.3File Processing in Windows 596
14.14Summary 599
Test Your Concepts 600
Exercises 601
Bibliography 602
Chapter
15
•
Security and Protection 605
15.1Overview of Security and Protection 605
15.1.1Goals of Security and
Protection 609
15.1.2Security and Protection
Threats 609
15.2Security Attacks 610
15.2.1Trojan Horses, Viruses, and
Worms 611
15.2.2The Buffer Overflow
Technique 613
15.3Formal Aspects of Security 615
15.4Encryption 617
15.4.1Attacks on Cryptographic
Systems 619
15.4.2Encryption Techniques 620
15.5Authentication and Password Security 623
15.6Protection Structures 625
15.6.1Granularity of Protection 626
15.6.2Access Control Matrix 627

19. 02-M4363-DAS1.LaTeX: “contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page xiii — #9
Contents xiii
15.6.3Access Control Lists (ACLs) 627
15.6.4Capability Lists (C-lists) 628
15.6.5Protection Domain 629
15.7Capabilities 630
15.7.1Capability-Based Computer
Systems 631
15.7.2Software Capabilities 633
15.7.3Problem Areas in the Use of
Capabilities 635
15.8Classifications of Computer Security 636
15.9Case Studies in Security and
Protection 638
15.9.1MULTICS 638
15.9.2Unix 639
15.9.3Linux 640
15.9.4Security and Protection in
Windows 641
15.10Summary 643
Test Your Concepts 644
Exercises 644
Bibliography 645
• Part5 •
Distributed Operating
Systems 649
Chapter16
•
Distributed Operating Systems 653
16.1Features of Distributed Systems 653
16.2Nodes of Distributed Systems 655
16.3Integrating Operation of Nodes of a
Distributed System 656
16.4Reliable Interprocess Communication 659
16.4.1Naming of Processes 660
16.4.2IPC Semantics 661
16.4.3IPC Protocols 662
16.5Distributed Computation Paradigms 665
16.5.1Client−−Server Computing 667
16.5.2Remote Procedure Calls 668
16.5.3Remote Evaluation 670
16.5.4Case Studies 671
16.6Networking 672
16.6.1Types of Networks 672
16.6.2Network Topology 674
16.6.3Networking Technologies 675
16.6.4Connection Strategies 678
16.6.5Routing 680
16.6.6Network Protocols 681
16.6.7Network Bandwidth and
Latency 684
16.7Model of a Distributed System 685
16.8Design Issues in Distributed Operating
Systems 687
16.9Summary 689
Test Your Concepts 690
Exercises 691
Bibliography 691
Chapter
17
•
Theoretical Issues in Distributed
Systems 693
17.1Notions of Time and State 693
17.2States and Events in a Distributed
System 694
17.2.1Local and Global States 694
17.2.2Events 695
17.3Time, Clocks, and Event Precedences 695
17.3.1Event Precedence 696
17.3.2Logical Clocks 697
17.3.3Vector Clocks 700
17.4Recording the State of a Distributed
System 702
17.4.1Properties of a Consistent State
Recording 703
17.4.2An Algorithm for Consistent State
Recording 706
17.5Summary 710
Test Your Concepts 711
Exercises 712
Bibliography 713

20. 02-M4363-DAS1.LaTeX:“contents” — 2007/11/29 — 15:07 — page xiv — #10
xiv Contents
Chapter18
•
Distributed Control Algorithms 714
18.1Operation of Distributed Control
Algorithms 714
18.2Correctness of Distributed Control
Algorithms 717
18.3Distributed Mutual Exclusion 718
18.3.1A Permission-Based
Algorithm 718
18.3.2Token-Based Algorithms for
Mutual Exclusion 720
18.4Distributed Deadlock Handling 723
18.4.1Problems in Centralized Deadlock
Detection 724
18.4.2Distributed Deadlock
Detection 724
18.4.3Distributed Deadlock
Prevention 728
18.5Distributed Scheduling Algorithms 728
18.6Distributed Termination Detection 732
18.7Election Algorithms 735
18.8Practical Issues in Using Distributed Control
Algorithms 736
18.8.1Resource Management 736
18.8.2Process Migration 738
18.9Summary 739
Test Your Concepts 740
Exercises 740
Bibliography 741
Chapter
19
•
Recovery and Fault Tolerance 743
19.1Faults, Failures, and Recovery 743
19.1.1Classes of Faults 745
19.1.2Overview of Recovery
Techniques 746
19.2Byzantine Faults and Agreement
Protocols 747
19.3Recovery 748
19.4Fault Tolerance Techniques 750
19.4.1Logs, Forward Recovery, and
Backward Recovery 750
19.4.2Handling Replicated Data 751
19.4.3Handling Distributed Data 753
19.5Resiliency 754
19.6Summary 756
Test Your Concepts 757
Exercises 757
Bibliography 758
Chapter
20
•
Distributed File Systems 760
20.1Design Issues in Distributed File
Systems 760
20.1.1Overview of DFS Operation 762
20.2Transparency 763
20.3Semantics of File Sharing 764
20.4Fault Tolerance 765
20.4.1Availability 766
20.4.2Client and Server Node
Failures 768
20.4.3Stateless File Servers 769
20.5DFS Performance 770
20.5.1Efficient File Access 770
20.5.2File Caching 771
20.5.3Scalability 774
20.6Case Studies 774
20.6.1Sun Network File System 774
20.6.2Andrew and Coda File
Systems 777
20.6.3GPFS 779
20.6.4Windows 781
20.7Summary 781
Test Your Concepts 782
Exercises 783
Bibliography 783
Chapter
21
•
Distributed System Security 785
21.1Issues in Distributed System Security 785

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. arvostella liian korkealle lepoa ja rauhaa? Jos nämä kaksi taivaan
lahjaa voidaan vaihtaa niin mitättömään pikku asiaan kuin varsin
epäiltävään mahdollisuuteen menettää kaksikymmentätuhatta
puntaa, niin eikö se olisi siunattu onni? Miksi ei siis suostua siihen?"
Minä nakkasin harmistuneena kirjeen kädestäni. Juuri kuin se oli
pudonnut lattialle, kuulin minä jonkun koputtavan ovelle, ja sir
Percivalin asianajaja, herra Merriman, astui huoneeseen. On
monenlaatuisia viekkaita asianajajia tässä maailmassa, mutta
luullakseni on kaikkein vaikein selvitä niistä, jotka reippaan ja iloisen
luonteen varjolla koettavat viekkaudella voittaa. Lihavan, hyvinvoivan
hymyilevän asianajajan kanssa on kaikista ilkein toimeentulla. Herra
Merriman kuului tähän luokkaan.
"No, kuinka meidän kunnon herra Gilmoremme voi?" alkoi hän heti
ihastuneena omaan rakastettavaisuuteensa. "Olen varsin iloinen
nähdessäni Teidät, sir, niin erinomaisen terveenä. Kävelin ohi
porttinne ja ajattelin, että kernaasti voin pistäytyä sisäänkin, jos
Teillä kenties olisi jotakin sanottavaa minulle. Tehkäämme, jos Teitä
miellyttää, persoonallisesti selvä tuosta asiasta! Oletteko Te saanut
päämieheltänne jotakin tietoa?"
"Kyllä. Onko Teillä jotakin omaltanne?"
"Arvoisa hyvä herrani! Minä toivon, että hän antaisi minulle
joitakin varsinaisia toimintaohjeita — minä toivon kaikesta
sydämmestäni, että olisin vapaa kaikesta vastuunalaisuudesta, mutta
hän on taipumaton — oikeammin sanoen mitä itsepäisin — enkä
minä selviä siitä. 'Merriman, minä jätän yksityiskohdat Teidän
tehtäväksenne. Tehkää minkä katsotte olevan oikein minun etuihini
nähden ja pitäkää minua ikäänkuin persoonallisesti poissa-olevana,
kunnes asia on oikealla tolallaan'. Näin lausui sir Percival minulle pari

23. viikkoa sitten, enkä minä pääse hänen kanssaan sen pitemmälle,
kuin että saan kuulla samat sanat. Minä en ole mikään kohtuuton
mies, kuten hyvin tiedätte, herra Gilmore. Hyvässä luottamuksessa
voin minä sanoa Teille, että minä mieluummin pyyhkisin pois tällä
hetkellä tuon tekemäni huomautuksen. Mutta jollei sir Percivalia
saada varmemmin lausumaan mielipidettään asiasta — jos sir
Percival sokeasti jättää kaikki minun ratkaistavakseni, niin mitäpä
muuta minä voin tehdä, kuin mitä tarkimmin valvoa hänen etujaan?
Käteni ovat sidotut — ettekö näe sitä, paras sir? Käteni ovat
todellakin sidotut."
"Teidän mielestänne pitää siis muistutus paikkansa?"
"Tietysti, peijakas soikoon. Mitäpä minä muutakaan voin." Hän
meni uunin luo, lämmitteli itseään ja hyräili erään iloisen laulun
loppusäkeitä kauniilla, täyteläisellä bassoäänellä. "Mitä sanotaan
teidän puoleltanne?" jatkoi hän. "Olkaa hyvä, sanokaa minulle —
mitä sanotaan siellä?"
Minua hävetti kertoa hänelle sitä. Minä koetin voittaa aikaa — ei,
sitä pahemminkin. Minun lainopillinen vaistoni voitti paremmat
tunteeni ja minä koetin houkuttaa häntä myöntymään.
"Kaksikymmentätuhatta puntaa on kyllin suuri summa
hävittääkseen kaiken toivon nuoren naisen ystäviltä", sanoin minä.
"Aivan oikein", vastasi Merriman katsellen miettivästi saappaihinsa.
"Oikein huomautettu, sir — aivan oikein huomautettu!"
"Sopimus, joka tarkoittaisi yhtä hyvin vaimon kuin miehenkin etua,
ei kenties olisi ollut minun päämiehelleni täysin vastenmielinen."
Menin askeleen pitemmälle. "No hyvä, sir, tämä vaikeus selvenee

24. kenties molemminpuolisella myönnytyksellä. Mikä on vähin, mihin
tahdotte tyytyä?"
"Vähin, mihin me tyydymme", sanoi herra Merriman "on
yhdeksäntoistatuhatta yhdeksänsataa yhdeksänkymmentäyhdeksän
puntaa, yhdeksän shillingiä, yksitoista penceä ja kolme äyriä. Ha, ha,
haa! suokaa anteeksi, herra Gilmore, että lasken hieman leikkiä."
"Siinä leikissä ei ole mitään, mikä viehättää", huomautin minä. "Se
on melkein sen arvoinen kuin se puuttuva äyri, joka sen on
aiheuttanut".
Herra Merriman oli ihastunut. Hän nauroi minun huomautukselleni
niin, että huone kaikui. Minä en ollut puoleksikaan niin hyvällä
tuulella. Minä kävin taas asiaan ja tein lopun keskustelustamme.
"Tänään on perjantai", sanoin minä. "Sallikaa minulle aikaa ensi
tiistaihin lopullisen vastauksen antamiseen".
"Sanomattoman mielelläni", vastasi vanha toverini. "Vaikka
pitemmältikin, paras sir, jos Teitä miellyttää." Hän otti hattunsa
mennäkseen, mutta kääntyi vielä kerran ja sanoi: "Kesken puheen,
ovatko Teidän päämiehenne Cumberlandissa sattumalta kuulleet
mitään siitä naisesta, joka kirjoitti nimettömän kirjeen?"
"Ei sanaakaan sen enempää", vastasin minä. "Oletteko Te kenties
päässyt hänen jäljilleen?"
"Emme vielä", vastasi herra Merriman, "mutta me emme ole
epätoivoisia. Sir Percival epäilee, että joku salaa häntä, ja me
annamme vartioida tätä jotakin."

25. "Te tarkoitatte vanhaa naista, joka oli hänen matkassaan
Cumberlandissa?" kysyin minä.
"Aivan toista henkilöä, sir", vastasi herra Merriman. "Me emme ole
vielä onnistuneet saamaan vanhaa naista käsiimme. Tämä joku, jota
minä tarkoitan, on mies. Me pidämme häntä silmällä täällä Lontoossa
ja epäilemme suuresti, että hän auttoi häntä karkaamaan
mielisairaalasta. Sir Percival tahtoi ottaa hänet pieneen kuulusteluun
heti, mutta minä kielsin. Jos häneltä aletaan kysellä, pitää hän vain
varansa; parempi silloin vartioida häntä ja odottaa. Me saamme siis
nähdä, kuinka asia sujuu. Se on kuitenkin vaarallinen nainen
olemaan irrallaan, herra Gilmore, ei kukaan tiedä, mitä hän ensi
kerralla ottaa tehtäväkseen. Hyvästi, paras sir. Tiistaina siis on
minulla kunnia kuulla lähemmin."— Hän hymyili nöyrästi ja läksi.
Keskustelun jälkipuolella virkaveljeni kanssa oli huomioni vähän
kiintynyt siihen. Minä olin niin levoton sopimuksen tekemisestä, että
minä tuskin voin ajatella mitään muuta, ja samalla hetkellä, kuin
minä jäin yksikseni, aloin minä miettiä, mihin toimenpiteisiin minun
mahdollisesti pitäisi ryhtyä.
Jos olisi ollut toinen päämies, niin olisin minä seurannut saamiani
ohjeita, niin vastenmielistä kuin se minusta aina oli ollutkin, ja
heittänyt silleen noiden kahdenkymmenentuhannen punnan
ajattelemisen. Mutta kun asia koski neiti Fairlietä, oli minun
mahdoton menetellä niin kaupantapaisesti. Minä tunsin todellista
kiintymystä häneen ja muistin kiitollisuudella, kuinka hänen
isävainajansa oli ollut minun paras ystäväni ja suosijani, joka minulla
on ollut. Minä halusin niin todellisesti valvoa hänen etuaan
laatiessani hänen sopimustaan, kuin minä en olisi ollutkaan mikään
vanhapoika, vaan hän minun tyttäreni, ja minä päätin olla

26. säästämättä mitään vaivoja ja persoonallisia uhrauksia hänen
hyväkseen. Ei ollut ajattelemistakaan kirjoittaa vielä kerta herra
Fairlielle, se olisi ollut vain uusi aihe hänelle vetäytyä pois asiasta.
Mutta jos minä matkustaisin sinne ja saisin mieskohtaisesti tavata
häntä, niin ehkäpä siitä olisi minulle suurempi hyöty. Huominen päivä
oli lauantai. Minä päätin ottaa matkalipun ja antaa vanhan ruumiini
täristä matkalla Cumberlandiin, toivoen saavani herra Fairlien
menettelemään oikein, riippumattomasti ja järkevästi. Toivoni ei ollut
suuri, sen tietää taivas, mutta rauhoittaisinhan minä siten ainakin
omaatuntoani. Olisinhan minä silloin tehnyt kaiken voitavani
suojellakseni vanhan ystäväni ainoaa lasta.
Ilma oli kaunis lauantaina; aurinko paistoi kirkkaasti ja tuuli oli
lännessä. Minä olin viime aikoina taaskin alkanut tuntea sitä
huimausta ja pakotusta päässäni, jota vasten lääkärini jo kaksi
vuotta sitten oli varoittanut minua olemaan varuillani ja minä päätin
sen vuoksi ottaa hieman ylimääräistä liikuntoa, lähettää
matkalaukkuni Eustonsquaren asemalle ja kävellä itse sinne jalkasin.
Kun tulin Holborneen, kohtasin minä herran, joka käveli kiirein
askelin; nähdessään minut pysähtyi hän heti ja puhutteli minua. Se
oli herra Walter Hartright.
Jollei hän olisi tervehtinyt ensin, niin olisin minä luultavasti
unhottanut sen tekemättä. Hän oli niin muuttunut että minä tuskin
tunsin häntä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja kuihtuneet — liikkeet
nopeat ja epävarmat — ja hänen pukunsa, jonka minä muistin olleen
niin huolellisesti hoidetun ja aistikkaan nähdessäni hänet
Limmeridgessä, oli nyt niin laiminlyöty, että minä melkein olisin
hävennyt saadessani nähdä jonkun kirjureistani niin huolimattomasti
puettuna.

27. "Onko kauan siitä, kun palasitte Cumberlandista?" kysyi hän.
"Minä olen äskettäin saanut kirjeen neiti Halcombelta. Huomaan,
että sir Percival Glyden selitys on katsottu tyydyttäväksi. Tapahtuuko
avioliitto piakkoin? Tiedättekö Te, herra Gilmore, sattumalta sen?"
Hän puhui niin nopeasti ja kysymykset seurasivat toisiansa niin
sekavasti ja kummallisesti, että minä tuskin ehdin seurata niitä.
Kuinka tuttu hän lyhyt aikaa sitten lieneekin ollut Limmeridgen
perheen kanssa, en minä voinut katsoa hänellä olevan mitään
oikeutta vaatia tietoja heidän yksityisistä asioistaan. Ja minä päätin
sen vuoksi aivan lyhyesti tyydyttää hänen uteliaisuuttaan neiti
Fairlien avioliiton suhteen.
"Aika on näyttävä sen, herra Hartright", sanoin minä, "aika on
näyttävä sen. Jos me seuraamme sanomalehtiä, niin luulen minä
aivan varmaan näkevämme niistä. Suokaa anteeksi, että sanon —
mutta minusta tuntuu ikävältä, ett'ette näytä niin terveeltä kuin
viimeksi Teitä nähdessäni."
Pikainen, hermostunut värähdys hänen suunsa ja silmiensä
ympärillä sai minut heti katumaan, että minä olin vastannut niin
varovaisesti.
"Minulla ei ollut mitään oikeutta kysyä hänen avioliittoansa", sanoi
hän katkerasti. "Minun täytyy odottaa kuten muidenkin, kunnes näen
sen sanomalehdistä. Niin", jatkoi hän, ennenkuin olin ehtinyt tehdä
mitään anteeksipyyntöä, "minä en ole voinut oikein hyvin viime
aikoina. Minä tarvitsen asuinpaikan ja toiminnan muutosta. Teillä on
täällä laajat asioimistuttavuudet, herra Gilmore. Jos Te saisitte kuulla
puhuttavan jostakin retkikunnasta, joka tarvitsee mukaansa
piirustajaa ja jollei Teillä ole jotakin ystävää, jolle Te toivotte hankkia
paikkaa, niin olisin minä Teille sangen kiitollinen, jos Te tahtoisitte

28. antaa minulle tiedon siitä. Minä voin vastata siitä, että minun
todistukseni ovat hyvät, enkä minä pidä väliä sillä, mihin minä
joudun matkustamaan, millainen ilmanala on ja kuinka kauan saan
olla poissa." Hän katsoi ympärilleen tätä puhuessaan kummallisella,
epäluuloisella tavalla, ikäänkuin hän olisi uskonut jonkun vartioivan
siinä kansanjoukossa, joka tunkeili kaikille suunnille ympärillämme.
"Jos saan kuulla jotain sellaisesta paikasta niin ilmoitan minä siitä
aivan varmaan Teille", sanoin minä ja ollakseni kieltämättä häneltä
aivan kaikkia uutisia Fairlien perheestä lisäsin minä: "Hetkisen
kuluttua matkustan minä Limmeridge-Houseen asiain takia. Neiti
Halcombe ja hänen sisarensa ovat nyt matkustaneet Yorkshireen
tapaamaan muutamia ystäviä."
Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän näytti aikovan vastata jotakin,
mutta taas huomasin minä saman hermostuneen värähdyksen hänen
suunsa ja silmiensä ympärillä. Hän tarttui vain minun käteeni, puristi
sitä kovasti ja hävisi väkijoukkoon lausumatta enää sanaakaan.
Vaikka hän oli melkein aivan vieras minulle, pysähdyin minä
kumminkin hetkiseksi ja katsoin hänen perästään tuskaisesti. Minä
olin vuosien kuluessa ammatissani riittävästi saanut oppia tuntemaan
nuoria miehiä voidakseni ulkonaisista merkeistä päättää, kun he
olivat häviöön joutumaisillaan, ja jatkaessani matkaani asemalle
täytyi minun ikäväkseni sanoa, että minä tunsin olevani varsin
epäilevällä kannalla herra Hartrightin tulevaisuuden suhteen.
IV.
Kun minä matkustin varhaisella junalla, saavuin minä Limmeridgeen
oikeissa ajoin ennen päivällistä. Koko talo oli autio ja synkkä. Olin
odottanut, että kiltti rouva Vesey pitäisi minulle seuraa nuorten

29. naisten poissa-ollessa, mutta hän oli sulkeunut omiin huoneisiinsa
kylmettymisen takia. Palvelijat olivat niin hämmästyneet minun
tulostani, että he juoksivat sinne ja tänne ja tekivät tyhmiä
erehdyksiä. Vieläpä hovimestarikin, joka oli kyllin vanha mies
tietääkseen paremmin, asetti eteeni pullon portviiniä, joka oli aivan
jääkylmä. Tiedonannot herra Fairlien terveydestä olivat
tavanmukaiset, ja kun minä lähetin hänelle pyynnön saada puhutella
häntä, sain minä sen vastauksen, että hän suurimmalla mielihyvällä
tahtoisi ottaa vastaan minut huomis-aamuna, mutta että tieto minun
odottamattomasta saapumisestani oli saattanut hänelle vaikean
sydämmentykytyksen koko loppuillaksi. Myrsky suhisi surullisesta
koko yön ja kummallisia valittavia ääniä kuului milloin siellä, milloin
täällä autiossa talossa. Minä nukuin varsin huonosti ja nousin ylös
aika huonolla tuulella syödäkseni aamiaisen aivan yksin seuraavana
aamuna.
Kello kymmenen saatettiin minut herra Fairlien luo. Hän oli
tavallisessa huoneessaan, tavallisella tuolillaan ja tavallisessa
levottomuutta herättävässä ruumiin ja sielun terveydentilassaan. Kun
minä tulin sisään, seisoi hänen kamaripalvelijansa hänen edessään ja
piti hänen katsellakseen piirustussalkkua, joka oli yhtä pitkä ja leveä
kuin minun kirjoituspöytäni kansi. Säälittävä ranskalainen irvisti
epätoivoisimmalla naamalla maailmassa ja näytti olevan aivan
sortumaisillaan lattiaan väsymyksestä, samalla kun hänen herransa
välinpitämättömän hitaasti käänsi salkun lehtiä ja suurennuslasin
avulla etsiskeli sen kätkettyjä kauneuksia.
"Te, paras kaikista hyvistä vanhoista ystävistä", sanoi herra Fairlie
nojaten mukavasti taaksepäin tuolissaan, ennenkun hän voi katsoa
minuun, "voitteko Te oikein hyvin? Kuinka sydämmellisen kiltisti

30. teittekään tullessanne katsomaan minua yksinäisyydessäni kunnon
Gilmore!"
Olin odottanut, että palvelija lähetettäisiin pois minun tullessani,
mutta merkkiäkään siihen ei voitu huomata. Siinä seisoi hän yhäti
isäntänsä tuolin edessä, vapisten piirustusten painon takia, ja siinä
istui herra Fairlie tyyneesti pyöritellen suurennuslasia valkoisten
sormiensa ja peukalon välissä.
"Olen matkustanut tänne puhuakseni Teidän kanssanne varsin
tärkeästä asiasta", sanoin minä, "suokaa anteeksi minulle pyyntöni,
että me jäämme kahden kesken."
Onneton kamaripalvelija silmäsi kiitollisesti minuun. Herra Fairlie
toisti hiljaisella äänellä minun viimeiset sanani: "jäämme kahden
kesken" — mahdollisimman suurella hämmästyksen ilmeellä.
Minua ei haluttanut kuluttaa aikaa turhaan ja minä päätin siis
kiiruusti saada pyyntöni kuulluksi.
"Minä pyydän, että Te sallitte tämän miehen mennä tiehensä",
sanoin minä osoittaen palvelijaa.
Herra Fairlie rypisti kulmakarvojansa, ja hänen suupielissään
väikkyi ivallinen hämmästys.
"Tämän miehen", toisti hän. "Ah, Te vanha, leikkisä Gilmore,
mitähän Te mahtanette oikein tarkoittaa kutsuessanne häntä
mieheksi? Mikä hän on mies. Puoli tuntia sitten, ennenkun minä
tahdoin saada piirustukseni, ansaitsi hän ehkä miehen nimen ja
mahdollisesti ansaitsee hän sen puoli tuntia myöhemminkin, kun

31. minä en enää katsele niitä, mutta nyt on hän yksinkertaisesti vain
kirjateline. Mitäpä tekee, jos kirjateline on huoneessa?"
"Minun täytyy väittää vastaan. Kolmannen kerran pyydän minä
siis, herra Fairlie, että me jäämme kahden."
Ääneni ja esiintymiseni ei jättänyt enää hänelle muuta valinnan
varaa kuin täyttää pyyntöni. Hän katsoi palvelijaansa ja osoitti
vihaisesti vieressään olevalle tuolille.
"Pane salkku tuohon ja mene matkoihisi", sanoi hän. "Äläkä
suututa minua sotkemalla paikkaa, johon jo olen ehtinyt tulla.
Tiedätkö vai etkö tiedä, missä kohden kirjaa minä olen? Tiedätkö,
varmaan? Ja oletko asettanut soittokellon niin, että saan sen heti
käsiini? Sanoitko 'kyllä?' No, miksi turkasen nimessä et laputa
matkoihisi?"
Kamaripalvelija meni. Herra Fairlie kiemurteli tuolissa, kuivasi
suurennuslasiansa hienolla kamaripalttinanenäliinallaan ja huvitti
itseään silmäämällä syrjään piirustussalkkua. Ei ollut helppoa pitää
mieltäni tasapainossa näiden koettelemusteni aikana, mutta minä
pidin kumminkin.
"Minä olen vaivoin päässyt tulemaan tänne", sanoin minä,
"voidakseni suojella Teidän veljentyttärenne ja Teidän perheenne
etuja, ja luullakseni on minulla pieni oikeuskin pyytää Teitä
seuraamaan esitystäni."
"Älkää kiusatko minua!" huudahti herra Fairlie ja vaipui
avuttomasti kokoon tuoliinsa suljetuin silmin. "Taivaan tähden, älkää
kiusatko minua. Minä en ole kyllin vahva kestääkseni sitä."

32. Minä olin vakavasti päättänyt pysyä tyynenä Laura Fairlien vuoksi.
"Asiani", jatkoin minä, "on pyytää Teitä vielä kerran ajattelemaan
tarkemmin sitä, mitä Te minulle kirjoititte, eikä hylkäämään
veljentyttärenne ja kaikkien häntä lähinnäolevain oikeuksia. Sallikaa
minun vielä kerran sanoa Teille, kuinka asian laita on."
Herra Fairlie pudisti päätänsä tuskaisella ilmeellä.
"Teette sydämmettömästi, herra Gilmore, oikein
sydämmettömästi", sanoi hän. "Mutta samapa se; puhukaa nyt
taivaan nimessä."
Minä esitin koko kysymyksen huolellisesti hänelle; minä koetin
tehdä sen mahdollisimman selvässä valossa. Hän nojasi taaksepäin
tuolissaan suljetuin silmin kokoajan minun puhuessani. Kun minä olin
lopettanut, avasi hän raukeasti silmänsä, otti hopeaisen
hajuvesipullonsa pöydältä ja veti sieramiinsa hiljaisella
tyytyväisyydellä muutaman siemauksen virkistävää hajua.
"Kunnon Gilmore", sanoi hän haistellessaan pulloa, "kuinka
ystävällisesti teittekään! Te sovitatte todellakin minut ihmisyyden
kanssa."
"Antakaa minulle yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen
kysymykseeni, herra Fairlie. Minä toistan vielä kerran, että sir
Percival Glydellä ei ole edes oikeuden varjoakaan enempää kuin
näiden rahojen korkoon. Jollei Teidän veljentyttärellänne tule
olemaan lapsia, niin täytyy itse pääoman jäädä hänelle ja siirtyä
hänen perheelleen. Jos Te olette varma, niin täytyy sir Percivalin
myöntyä — hänen täytyy myöntyä, sen vakuutan minä, jollei hän
tahdo joutua sen alentavan epäilyksen alaiseksi, että hän menee

33. naimisiin neiti Fairlien kanssa vain paljaasta ahneudesta ja
laskelmien perusteella."
Herra Fairlie uhkasi minua leikkisästi pikku hopeapullollansa.
"Haa, Te vanha kunnon Gilmore, kuinka Te vihaatte arvoa ja jaloa
verta. Ettekö Tee sitä kenties? Kuinka Te vihaatte Glydeä vain siksi,
että hän sattuu olemaan vapaaherra. Sellainen radikaali Te olette, —
oi, taivas, sellainen radikaali!"
Minäkö radikaali! Minä voin kärsiä joukon hävyttömyyksiä, mutta
pysyttyäni uskollisena puhtaimmille konservatiivisille periaatteille
koko ikäni, en minä voinut sallia kutsuttavan itseäni radikaaliksi.
Vereni kiehahti — minä hypähdin tuolilta — olin aivan silmitön
harmista.
"Herran tähden, älkää jyriskö, niin että katto putoaa päällemme!"
huudahti herra Fairlie — "taivaan takia, katto putoaa päällemme!
Rehellisin kaikista Gilmoreista, minä en tarkoittanut mitään pahaa.
Minun omat mielipiteeni ovat niin perin liberaaliset, että minä luulen
melkein itsekin olevani radikaali. Niin, me olemme pari radikaalia,
me. Olkaa hyvä, älkää pahastuko. Minä en voi kiistellä kanssanne —
minulla ei ole voimaa siihen. Annammeko tämän jutun olla sinänsä?
Niin, tulkaa tänne ja katsokaa näitä kauniita piirustuksia. Sallikaa
minun selittää, millä mestarikädellä ne ovat tehdyt. Kas niin, nyt
meillä on taaskin kiltti Gilmoremme!"
Hänen löpistessään tällä tavalla olin minä kaikeksi onneksi
tyyntynyt voittaakseni oman arvoni. Kun minä uudelleen puhuin, olin
minä kyllin levollinen käsittelemään hänen nenäkkäitä näppäyksiään
sillä hiljaisella halveksimisella jonka ne ansaitsivat.

34. "Te erehdytte aivan, sir", sanoin minä, "luullessanne minun
puhuvan niin ennakkoluuloisesta vastenmielisyydestä sir Percival
Glydeä kohtaan. Minä valitan, että hän niin kokonaan on jättänyt
tämän asian lakimiehensä suoritettavaksi, ett'ei ole tilaisuutta lykätä
kysymystä hänelle itselleen; mutta häntä kohtaan en minä tunne
mitään vastenmielisyyttä. Mitä olen sanonut, olisi yhtä sopivaa
kenelle tahansa hänen asemassaan — olkoon sitten ylhäinen tai
alhainen. Tämän käsityksen katsoo jokainen lakimies oikeaksi. Jos Te
kääntyisitte ensimmäisen rehellisen lakimiehen puoleen, jonka Te
tapaisitte lähimmässä kaupungissa, niin sanoisi hän Teille aivan
outona samat sanat kuin minä nyt ystävänänne olen sanonut. Hän
ilmoittaisi Teille, että olisi vastoin lakia ja oikeutta siirtää vaimon
koko pääoma miehelle. Hän kieltäisi tavallisen lainopillisen
varovaisuuden vuoksi kaikin mokomin antamasta miehelle
kahdenkymmenentuhannen punnan pääomaa vaimon kuollessa."
"Tekisikö hän todellakin niin, Gilmore?" kysyi herra Fairlie. "Jos hän
sanoisi jotain puoleksikaan niin kauheata, niin vakuutan minä Teille,
että minä soittaisin heti Louiksen tänne ja heti ajattaisin miehen pois
talosta."
"Te ette voi ärsyttää minua, herra Fairlie — Teidän
sisarentyttärenne ja hänen isänsä vuoksi Te ette voi ärsyttää minua.
Te otatte päällenne kaiken edesvastauksen tästä väärästä ja nurjasta
sopimuksesta, ennenkun minä poistun huoneesta."
"Ei taivaan tähden!" sanoi herra Fairlie. "Ajatelkaa, kuinka kallis
aikanne on, Gilmore, älkääkä hukatko sitä. Minä väittelisin Teidän
kanssanne, jos minä voisin, mutta minä en voi — minulla ei ole
voimaa siihen. Te tahdotte suututtaa minut, suututtaa itsenne,
suututtaa Glyden, suututtaa Lauran, ja miksi? — Niin, mitä

35. kohtuuttomimman asian vuoksi maailmassa. Ei, rakas ystävä levon ja
rauhan tähden sanon minä varmasti: ei!"
"Onko minun ymmärrettävä Teitä niin, että Te pysytte kirjeessänne
lausumassa päätöksessä?"
"Niin, juuri niin. Miellyttää minua sanomattomasti, että me
lopultakin ymmärrämme toisiamme oikein. Istukaa alas ja
puhelkaamme hetkisen hauskasti nyt!"
Mutta sanaakaan sanomatta menin minä ovelle, ja salaisella
tyytyväisyydellä soitti herra Fairlie kelloansa. Ennenkun minä poistuin
huoneesta, käännyin minä ja puhuttelin häntä näin:
"Mitä tahansa tapahtukoon tulevaisuudessa, sir", sanoin minä,
"niin pyydän minä Teitä muistamaan, että minä olen täyttänyt
ehdottoman velvollisuuteni varottaa Teitä. Perheenne uskollisena
ystävänä ja palvelijana selitän minä nyt erotessani, ett'ei minun
tyttäreni koskaan maailmassa olisi saanut mennä avioliittoon
kenenkään miehen kanssa tekemällä sellaista sopimusta, kuin Te nyt
pakotatte minun tekemään neiti Fairlielle."
Ovi avattiin takanani, ja kamaripalvelija seisoi kynnyksellä,
odottaen käskyä.
"Louis", sanoi herra Fairlie, "avaa ovi herra Gilmorelle ja tule sitten
tänne pitämään salkkua minulle. Valmistuttakaa itsellenne hyvä
murkina alhaalla, kunnon Gilmore — antakaa palvelijalaiskurieni
laittaa Teille hyvä murkina."
Minä halveksin häntä liian paljon vastatakseni, vaan käännyin ja
poistuin sanaakaan lausumatta. Kello 2 iltapäivällä läksi juna

36. Lontooseen, ja minä matkustin sillä takaisin.
Tiistaina lähetin minä muutetun testamentin, joka kokonaan poisti
perintöoikeuden niiltä henkilöiltä, joita neiti Fairlie itse oli ilmoittanut
haluavansa mieluimmiten muistaa. Minulla ei ollut tilaisuutta valita.
Toinen lakimies olisi kyllä valmistanut sopimuksen, jos minä olisin
kieltäytynyt tekemästä sitä.
Toimeni on lopussa. Se osa, johon minä perheen kohtaloissa olen
mieskohtaisesti ottanut osaa, ei ulotu kauemmaksi kuin siihen
kohtaan, jossa minä nyt olen. Toiset kynät piirtävät ne merkilliset
tapahtumat, jotka kohta sen jälkeen seurasivat. Vakavana ja
surullisena toistan minä vielä kerran viimeiset sanani Limmeridge-
Housessa: Ei koskaan maailmassa olisi minun oma tyttäreni saanut
mennä avioliittoon kenenkään miehen kanssa tekemällä sellaista
sopimusta, kuin minä olin pakotettu tekemään Laura Fairlielle!
Marian Halcomben jatkama kertomus.
Otteita hänen päiväkirjastaan.
I.
[Sieltä ja täältä poisjätetyt kohdat neiti Halcomben päiväkirjasta ovat
sellaisia, jotka eivät sisällä mitään Laura Fairliestä tai muista tässä
kertomuksessa käsitellyistä henkilöistä.]
Limmeridge-House, marraskuun 8 päivänä.
Tänä aamuna matkusti herra Gilmore.

37. Hänen puhelunsa Lauran kanssa oli nähtävästi surettanut ja
hämmästyttänyt häntä enemmän kuin hän tahtoi tunnustaa. Herra
Gilmoren muodosta ja tavasta erotessamme pelkäsin minä
huomaavani, että Laura tietämättään on paljastanut hänelle surunsa
ja rauhattomuutensa salaisen syyn. Tämä ajatus valtasi minut siihen
määrään hänen mentyään, että minä peruutin aikomukseni lähteä sir
Percivalin kanssa ratsastamaan ja menin sen sijaan Lauran luo.
Aivan siitä lähtien kuin minä huomasin, kuinka onnettomasti minä
olin pettynyt Lauran rakkauden voiman suhteen, olen minä tuntenut
itseni epävarmaksi arvostellessani tätä ikävää asiaa. Minun olisi
pitänyt huomata, että se hienotunteisuus, se varovaisuus itsensä
suhteen ja se ankara kunniantunto, joka niin oli viehättänyt minua
Hartright-raukassa ja hankkinut hänelle minun sydämmellisen
ystävyyteni ja kunnioitukseni, olivat juuri sellaisia ominaisuuksia,
joiden enimmän piti vaikuttaa Lauran luonnostaan jaloon ja
tunteelliseen mieleen. Enkä minä kumminkaan aavistanut, ennenkun
hän itse minulle sanoi, että tämä uusi tunne oli työntänyt syvälle
juurensa. Minä luulin ennen, että aika ja muutos kitkisivät sen — nyt
huomaan minä, että se tulee pysymään ja vaikuttamaan häneen
koko elämän ajaksi. Tietäessäni niin väärin arvostelleeni tässä
tapauksessa, tunnen epävarmaksi itseni kaikessa muussakin. Minä
epäilen sir Percivalia huolimatta siitä, että olen saanut varmimmat
todistukset. Minä epäröin puhua Lauran kanssa. Tänään
aamupäivällä seisoin minä kauan käsi hänen ovensa lukolla
epävarmana, tekisinkö minä hänelle ne kysymykset, joiden takia
minä olin tullut, vai en.
Minun astuessani huoneeseen käveli hän siellä edestakaisin
kiireisin askelin. Hän näytti olevan mielenliikutuksissaan, tuli minua
vastaan ja alkoi puhua, ennenkun minä ennätin lausua sanaakaan.

38. "Minä halusin saada puhua kanssasi", sanoi hän. "Tule istumaan
viereeni tähän sohvaan. Marian! minä en voi kestää tätä kauempaa
— minun täytyy, minä tahdon tehdä lopun tästä."
Hänen poskillaan oli liian paljon punaa, hänen esiintymisessään
liian paljon voimaa ja hänen äänessään liian paljon varmuutta. Pieni
Hartrightin maalauksia sisältävä albumi — tämä onnettomuuden
kirja, jonka yli hän aina yksin ollen uinailee, oli hänen kädessään.
Minä otin sen lempeästi, mutta varmasti häneltä ja panin sen
pöydälle syrjään, niin ett'ei hän nähnyt sitä.
"Sano minulle levollisesti, Laura, mitä sinä tahdot", sanoin minä.
"Onko herra Gilmore sinulle jotakin neuvonut?"
Hän pudisti päätänsä. "Ei, ei siinä, mitä minä nyt ajattelen. Hän oli
varsin hyvä ja ystävällinen minulle, Marian — ja minä olen pahoillani,
että minä saatin itkemällä hänet alakuloiseksi. Minä olen onnettoman
heikko — minä en voi ollenkaan hillitä itseäni. Mutta sekä minun
itseni että kaikkien muiden tähden täytyy minulla olla rohkeutta
tehdä loppu tästä."
"Tarkoitatko rohkeutta tehdä loppu kihlauksestasi?" kysyin minä.
"Ei, Marian", sanoi hän teeskentelemättä, "rohkeutta sanoa
totuus."
Hän kääri kätensä minun kaulaani ja painoi hiljaa päänsä minun
rintaani vasten. Seinällä vastapäätä meitä oli hänen isänsä valokuva.
Minä kumarruin ja näin, että hänen silmänsä olivat kiintyneet siihen,
pään levätessä rinnallani.

39. "Minä en koskaan voi purkaa kihlaustani", jatkoi hän. "Olkoon
loppu mikä tahansa, niin täytyy sen olla onneton minulle. Kaikki,
mitä minä voin tehdä, Marian, on, ett'en minä tee kärsimystäni
vieläkin katkerammaksi sillä muistolla, että minä olen rikkonut
lupaukseni ja unhottanut kuolevan isäni sanat."
"Mitä aiot sitten tehdä?" kysyin minä.
"Minä aion sanoa sir Percival Glydelle itselleen asian oikean
laidan", vastasi hän, "ja antaa hänen vapauttaa minut, ei siksi, että
minä pyydän sitä, vaan siksi että hän tietää kaikki."
"Mitä tarkoitat sinä 'kaikella', Laura? Sir Percival tietää aivan
riittävästi, sen hän on sanonut itse minulle, kun hän huomaa, että
tämä avioliitto on vastoin sinun tahtoasi."
"Kuinka minä voisin hänelle sanoa vain sen, kun minun isäni
suostumuksellaan teki minulle tämän sitoumuksen? Minä olisin
ottanut kohtaloni vastaan — ei onnellisena, pelkään minä, mutta
kumminkin tyytyväisenä." Hän vaikeni, käänsi kasvonsa minuun päin
ja painoi posken poskea vasten. "Minä olisin oikein täyttänyt
lupaukseni, Marian, jollei toinen rakkaus olisi versonut
sydämmessäni, rakkaus, jota ei siellä ollut minun luvatessani tulla sir
Percivalin puolisoksi."
"Laura! Ethän voi alentaa itseäsi tunnustamalla kaikkea hänelle?"
"Minä alentaisin todellakin itseni, jos minä koettaisin voittaa
vapauteni salaamalla häneltä, mitä hänellä on täysi oikeus tietää."
"Hänellä ei ole oikeuden varjoakaan tietää sitä!"

40. "Väärin, Marian, varmasti väärin! Minä en saa pettää ketään
ihmistä — kaikista vähimmän sitä miestä, jolle minun isäni antoi
minut ja jolle minä annoin itseni." Hän kumartui ja suuteli minua.
"Rakas, kallis, sisareni", sanoi hän hiljaa, "sinä olet liian arka minun
puolestani, liian ylpeä minusta, ett'et sinä unhota minun suhteeni,
mitä sinä et koskaan voisi unhottaa itsesi suhteen. Parempi on, että
sir Percival pitää halpana vaikuttimiani, kuin että minä pettäisin
häntä ainoallakaan ajatuksella ja olisin sen lisäksi kyllin
halpamielinen tavottamaan joitakin etuja salaamalla tämän
petollisuuden."
Minä pidin häntä erillään ja katsoin häneen aivan ällistyneenä. Ensi
kerran elämässämme olimme me vaihtaneet osia — hän oli päättävä,
minä epäröivä.
Minä katselin kalpeita, hiljaisia kasvoja: minä näin niin selvään
puhtaan, viattoman sydämmen noissa rakkautta uhkuvissa
silmäyksissä, joilla hän katseli minua — ja joutava, inhimillisen
heikko varovaisuusohje, joka oli pääsemäisillään huuliltani, kuoli
omaan arvottomuuteensa. Minä painoin mykkänä pääni alas. Jos
minä olisin ollut hänen asemassaan, niin olisi tuo halveksittava,
pikkumielinen ylpeys, joka tekee niin monen naisen surettavaksi,
myöskin ollut minun ja saattanut minut säälittäväksi.
"Älä ole tyytymätön minuun, Marian", sanoi hän pettyen minun
vaitioloni suhteen.
Ainoa vastaukseni oli painaa hänet lujemmin rintaani vasten.
Pelkäsin alkavani itkeä, jos minä puhuisin. Kyyneleeni eivät vuoda
niin helposti — ne tulevat melkein kuin miesten kyyneleet
nyyhkimisen mukana, mikä mielestäni on repiä minut palasiksi ja
mikä kauhistuttaa kaikkia, jotka näkevät minua.

41. "Minä olen ajatellut tätä monta päivää", jatkoi hän ja kääri minun
hiukseni sormiensa ympäri sillä lapsellisella levottomuudella, jota
rouva Vesey-raukka vielä tänäkin päivänä kärsivällisesti vaikka
turhaan koettaa poistaa hänestä. — "Minä olen ajatellut varsin
vakavasti tätä ja olen varma rohkeudestani, sillä omatuntoni sanoo
minun tekevän oikein. Salli minun puhua hänen kanssaan huomenna
— ja sinun läsnäollessasi, Marian. Minä en sano mitään, mikä on
väärin, mitään, jota sinun tai minun tarvitsee hävetä — mutta, oi,
kuinka minä tunnen itseni levolliseksi päästyäni vapaaksi tästä
salaamisesta! Jos vain minä tunnen, ett'en minä puoleltani joudu
syypääksi mihinkään petollisuuteen, ja jos hän on vain kuullut, mitä
minä tahdon sanoa, niin menetelköön hän sitten minua kohtaan,
miten häntä miellyttää."
Hän huokasi ja nojasi taaskin minun rintaani vasten Synkät
aavistukset, millainen tämän kaiken loppu tulisi olemaan, painoivat
minun sieluani, mutta vieläkin yhä epäröivänä, kuten viime päivinä
olin ollut, sanoin minä hänelle tahtovani tehdä hänen toivomuksensa
mukaan. Hän kiitti minua, ja me aloimme kohta puhua muista
asioista.
Hän tuli alas päivälliselle ja oli silloin vapaampi ja esiintyi
enemmän entisenlaisenansa sir Percivalia kohtaan, kuin minä olin
nähnyt hänen tekevän pitkään aikaan. Illalla meni hän pianon luo ja
soitti jotain nykyaikaisia, loistavia, pintapuolisia kappaleita. Mozartin
vanhoja rakastettavia säveliä, joista Hartright-raukka piti niin paljon,
ei hän soita enää koskaan Hartrightin menon jälkeen. Sitä
nuottikirjaa ei ole enää nuottitelineellä. Hän on itse ottanut pois sen,
ett'ei kukaan hakisi sitä ja pyytäisi häntä soittamaan.

42. Minä en ollut tilaisuudessa huomaamaan, kuinka se päätös, josta
hän aamulla oli puhunut, olisi muuttunut, ennenkun hän sanoi sir
Percivalille hyvää yötä — minä kuulin silloin hänen omista
sanoistaan, että se oli muuttumaton. Hän sanoi aivan levollisesti
toivovansa saada puhua hänen kanssaan aamiaisen jälkeen
seuraavana päivänä ja että sir Percival silloin tapaisi hänet minun
kanssani hänen huoneessaan. Hänen tätä sanoessaan muuttui väri
sir Percivalin kasvoilla, ja minä tunsin hänen kätensä vapisevan
hieman, kun hän heti sen jälkeen toivotti minulle hyvää yötä.
Seuraava aamu ratkaisi hänen kohtalonsa, ja minä näin, että hän itse
tunsi tämän.
Kuten minä tavallisesti aina tein, avasin minä meidän molempien
makuuhuoneiden välisen oven sanoakseni Lauralle hyvää yötä,
ennenkuin hän nukkui. Kun minä kumarruin alas suudellakseni
häntä, näin minä pikku salkun, joka sisälsi Hartrightin maalauksia,
puoleksi peittyneenä hänen korvatyynynsä alle, aivan niinkuin
hänellä oli lapsena ollessaan tapa kätkeä rakkaimpia leikkikalujaan.
Minä en voinut lausua sanaakaan, osoitin vain kirjaa ja pudistin
päätäni. Hän ojensi molemmat kädet poskilleni, veti minut alas
luokseen ja suuteli minua.
"Anna sen olla siellä ensi yönä", kuiskasi hän. "Huomispäivä tulee
ehkä minulle kyllin vaikeaksi. — Kenties saan minä siltä ottaa silloin
jäähyväiset ainiaaksi."
Marraskuun 9 päivänä. — Aamun ensi tapahtuma ei ollut omiaan
saattamaan minua iloisemmaksi — minä sain kirjeen Walter
Hartrightiltä. Se oli vastaus minun kirjeeseeni, jossa minä kerroin,
millä tavoin sir Percival puhdisti itsensä niistä epäilyistä, joita Anna
Catherickin kirje oli herättänyt. Hän kirjoittaa lyhyesti ja katkerasti sir

43. Percivalin selityksistä ja sanoo vain, ett'ei hänellä ole mitään oikeutta
lausua ajatustaan niiden käytöksestä, jotka ovat niin paljon
ylempänä häntä. Tämä oli ikävää, mutta se, mitä hän lausuu
itsestään, surettaa minua todellakin. Hän sanoo, että hänen
pyrkimyksensä päästä vanhoihin tapoihin ja toimiin tulee hänelle
päivä päivältään vaikeammaksi eikä helpommaksi, ja hän pyytää
minua, jos minä voin vaikuttaa jotain hänen hyväkseen, koettamaan
hankkia hänelle jotain tointa, joka voisi pakottaa hänet poistumaan
Englannista ja saattamaan hänet uusiin maihin ja uusien ihmisten
luo. Minä olen sitä halukkaampi täyttämään hänen pyyntönsä, kun
kirje päättyi muutamiin sanoihin, jotka melkein ovat kammottaneet
minua.
Kirjoitettuaan, ett'ei hän ole enemmän nähnyt kuin kuullut mitään
Anna Catherickistä, lopettaa hän äkkiä tämän aineen ja tekee vain
muutamia kummallisia viittauksia, että aina Lontooseen
palaamisestaan saakka ovat häntä merkilliset, tuntemattomat miehet
vartioineet. Hän myöntää, ett'ei hän voi tätä synkkää epäilyä
vahvistaa ilmoittamalla ketään varmaa henkilöä, mutta selittää itse
epäilyn hallitsevan häntä öin päivin. Tämä on saattanut minut
levottomaksi, koska minusta näyttää, että hänen voimakas
rakkautensa Lauraan olisi vaikuttanut häiritsevästi hänen
ajatuskykyynsä. Minä kirjoitan heti Lontooseen muutamille äitini
vanhoille, vaikutusvaltaisille ystäville esittääkseni hänen
toivomuksensa heille. Oleskelupaikan ja toiminnan muutos voivat
kenties pelastaa hänet tässä hänen elämänsä vaarallisessa
käänteessä.
Oli todellinen lohdutus minusta, kun sir Percival pyydätti anteeksi,
ett'ei hän voi tulla aamiaiselle. Hän oli aikaisin juonut kahvinsa
omissa huoneissaan ja työskenteli vielä kirjoittaen tärkeitä kirjeitä.

44. Kello 11 olisi hänellä kunnia, jos tunti olisi sopiva, käydä neiti Fairlien
ja hänen sisarensa luona.
Silmäykseni olivat kiintyneet Lauran kasvoihin hänen saadessaan
tämän tiedon. Kun minä aamulla tulin hänen huoneeseensa, tapasin
minä hänet kummastuttavan levollisena ja varmana. Samoin koko
aamiaisen aikana. Vielä sittenkin, kun me istuimme yhdessä hänen
sohvallaan ja odotimme sir Percivalia, hillitsi hän täydellisesti itsensä.
"Älä ole levoton minun tähteni, Marian", sanoi hän kaikkiaan,
"keskustelussa sellaisen vanhan ystävän kuin herra Gilmoren tai
sisaren kuten sinun kanssasi saatan minä kenties menettää
käsitykseni, mutta en sir Percival Glyden kanssa."
Minä katsoin ja kuuntelin häntä äänettömällä hämmästyksellä.
Kaikkina kuluneina vuosina, jotka me olimme yhdessä eläneet niin
läheisessä luottamuksessa, oli tuo levollinen voima hänen
luonteessaan ollut minulle aivan tuntematon aina siihen asti, kunnes
rakkaus oli kutsunut sen eloon ja kärsimys toimintaan.
Kun uunin reunalla oleva kello löi 11, koputti sir Percival ovelle ja
astui sisään. Hänen kasvojensa joka piirteessä oli tukahdutetun
levottomuuden ja mielenliikutuksen ilme. Kuiva, kova yskä, joka
usein kiusaa häntä, tuntui nyt olevan ankarampi kuin koskaan
ennen. Hän istuutui pöydän ääreen vastapäätä meitä, ja Laura pysyi
minun vieressäni. Minä katselin tarkkaavasti heitä kumpaakin — sir
Percival oli Lauraa kalpeampi.
Hän lausui muutamia merkityksettömiä sanoja nähtävästi pyrkien
säilyttämään tavallista kevyttä seurustelutapaansa. Mutta hänen
äänensä ei ollut oikein varma, eikä hän voinut salata levotonta
ilmettä silmissään. Hän tunsi tämän luultavasti itse, sillä hän vaikeni

45. keskellä lausetta ja näkyi luopuvan paljaasta yrityksestä salata
kauemmin hämmästymistään.
Tuli hetkisen syvä hiljaisuus, ennenkun Laura puhutteli häntä.
"Minä haluan puhella kanssanne, sir Percival", sanoi hän, "asiasta,
joka on mitä suurimmasta merkityksestä meille molemmille. Minun
sisareni on läsnä, koska hänen läsnä-olonsa on tukena ja apuna
minulle. Hän ei ole lausunut minulle ainoata sanaakaan siitä, mitä
nyt sanon, minä puhun omien ajatuksieni mukaan enkä hänen. Minä
olen varma, että Te hyväntahtoisesti muistatte tämän, ennenkun
puhun enemmän."
Sir Percival kumarsi päätänsä. Niin pitkälle oli Laura tullut
ulkonaisesti täysin levollisesti ja vapaasti. Hän katsoi sir Percivaliin, ja
sir Percival katsoi häneen. He näyttivät ainakin keskustelun alussa
vakavasti päättäneen ymmärtää toisiaan oikein.
"Marianilta olen minä kuullut", jatkoi hän, "tarvitsevani vain lausua
toivomukseni, jotta Te vapauttaisitte minut sitoumuksestani. Siinä
teitte hienotunteisesti ja jalosti, sir Percival, lähettäessänne minulle
sellaisen tervehdyksen. Minä teen Teitä kohtaan vain oikein
sanoessani, että minä olen kiitollinen tästä tarjouksesta, ja minä
toivon ja uskon tekeväni vain itsellenikin oikein lisätessäni, että minä
kieltäydyn käyttämästä sitä hyväkseni."
Sir Percivalin tarkkaavaiset kasvot tulivat nyt levollisemmiksi. Mutta
minä huomasin, kuinka hänen toinen jalkansa hiljaa, tasamittaisesti,
lakkaamatta liikkui matolla pöydän alla, ja minä olin varma, että hän
salaisuudessa oli yhtä levoton kuin ennenkin.

46. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com