selvitän teille. Kun tuo kynttilä uunilla oli sytytetty, oli tämä nurkka
valoisin eikä pimein huoneessa."
"Ja mitä se todistaa, nyt kun olette löytänyt sen?" kysyi Gregson
epäilevästi.
"Mitä se todistaa? Se todistaa, että murhaaja on aikonut kirjoittaa
Rachel, mutta häntä on häiritty, ennenkuin hän on ehtinyt lopettaa.
Muistakaa minun sanani, kun tämä juttu tulee selväksi, niin saatte
nähdä, että joku nainen nimeltä Rachel on ollut tekemisissä sen
kanssa. Te voitte mielellänne nauraa, Mr Sherlock Holmes. Kyllä te
olette terävä ja taitava mies, mutta kun kaikki käy ympäri, niin on
kuitenkin vanha vanhin."
"Pyydän anteeksi," sanoi ystäväni, joka oli suututtanut pienen
miehen purskahtamalla nauruun. "Tämän keksiminen on kyllä teidän
ansionne ja, niinkuin te sanotte, on se selvästi toisen osanottajan
kirjoittama. Minä en vielä ole ehtinyt tarkastaa tätä huonetta, vaan
teidän luvallanne teen sen nyt."
Puhuessaan otti hän taskustaan mittanauhan ja suuren, pyöreän
suurennuslasin. Näiden kahden esineen kanssa käveli hän ympäri
huoneessa; toisinaan hän seisahtui, toisinaan painui hän polvelleen
ja vieläpä kerran vatsalleenkin. Hän tuntui olevan niin innostunut
työhönsä, että näytti unohtaneen meidän läsnäolomme, sillä hän
puheli hiljaa itsekseen ja toisinaan hän huudahti, vaikeroi ja vihelsi,
ääniä, jotka ilmaisivat tyytyväisyyttä ja toivoa. Kun katselin häntä,
niin muistutti hän tavattomasti täysiveristä, hyvin opetettua kettu
koiraa, joka syöksyy edestakaisin pensaikon lävitse, vaikeroiden
innoissaan, kunnes taas löytää oikeat jäljet. Hän jatkoi tarkastustaan
noin 20 minuuttia, mitaten suurimmalla tarkkuudella välimatkat
jälkien välillä, jälkien, joita minun oli mahdoton nähdä, ja käyttäen