Perspectives In Translation Studies 1st Edition Floriana Popescu

Perspectives In Translation Studies 1st Edition
Floriana Popescu download
https://ebookbell.com/product/perspectives-in-translation-
studies-1st-edition-floriana-popescu-51250350
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Sites Of Translation Sherry Simon
https://ebookbell.com/product/sites-of-translation-sherry-
simon-47434486
New Perspectives On Corpus Translation Studies New Frontiers In
Translation Studies 1st Ed 2021
https://ebookbell.com/product/new-perspectives-on-corpus-translation-
studies-new-frontiers-in-translation-studies-1st-ed-2021-35084438
New Perspectives In Language Discourse And Translation Studies 1st
Edition Ewa Waniekklimczak Auth
https://ebookbell.com/product/new-perspectives-in-language-discourse-
and-translation-studies-1st-edition-ewa-waniekklimczak-auth-2436914
Subtitling Matters New Perspectives On Subtitling And Foreign Language
Learning New Trends In Translation Studies New Elisa Ghia
https://ebookbell.com/product/subtitling-matters-new-perspectives-on-
subtitling-and-foreign-language-learning-new-trends-in-translation-
studies-new-elisa-ghia-43473210

From The Lab To The Classroom And Back Again Perspectives On
Translation And Interpreting Training New Trends In Translation
Studies New Celia Martn De Len Editor
https://ebookbell.com/product/from-the-lab-to-the-classroom-and-back-
again-perspectives-on-translation-and-interpreting-training-new-
trends-in-translation-studies-new-celia-martn-de-len-editor-43473174
Perspectives Studies In Translatology Volume 24 Issue 1 Translation
Studies
https://ebookbell.com/product/perspectives-studies-in-translatology-
volume-24-issue-1-translation-studies-5320666
Chinese Translation Studies In The 21st Century Current Trends And
Emerging Perspectives Roberto Avaldeon
https://ebookbell.com/product/chinese-translation-studies-in-the-21st-
century-current-trends-and-emerging-perspectives-roberto-
avaldeon-56235430
Translation Of Contemporary Taiwan Literature In A Crosscultural
Context A Translation Studies Perspective 1st Edition Szuwen Kung
https://ebookbell.com/product/translation-of-contemporary-taiwan-
literature-in-a-crosscultural-context-a-translation-studies-
perspective-1st-edition-szuwen-kung-52645638
Understanding Korean Film A Crosscultural Perspective Routledge
Studies In East Asian Translation 1st Edition Jieun Kiaer
https://ebookbell.com/product/understanding-korean-film-a-
crosscultural-perspective-routledge-studies-in-east-asian-
translation-1st-edition-jieun-kiaer-49191066

Perspectives in Translation Studies

Perspectives in Translation Studies
Edited by
Floriana Popescu

Perspectives in Translation Studies, Edited by Floriana Popescu
This book first published 2009
Cambridge Scholars Publishing
12 Back Chapman Street, Newcastle upon Tyne, NE6 2XX, UK
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Copyright © 2009 by Floriana Popescu and contributors
All rights for this book reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted, in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or
otherwise, without the prior permission of the copyright owner.
ISBN (10): 1-4438-1256-0, ISBN (13): 978-1-4438-1256-6

TABLE OF CONTENTS

Preface....................................................................................................... vii

Chapter One. Translation Studies as an Academic Discipline
Introduction: From Translation to Translation Studies
Floriana Popescu ......................................................................................... 2

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline
Mine Yazici ................................................................................................. 6

Chapter Two. Studying Literary Translations

Introduction: Interview with a Translator
Ruxanda Bontil and Petru Iamandi.......................................................... 22

Shandying Translation, Translating Shandeism
Gabriela Iuliana Colipc............................................................................ 26

Translation Problems for Lithuanian Translators Raised by English
Dysphemistic Forms of Address: the Example of J.D. Salinger’s
The Catcher in the Rye
Neringa DziedraviþiÌt¡.............................................................................. 54

Translating the Poetic Untranslatable
Petru Iamandi............................................................................................. 70

Censorship and Ideology in Literary Translations: The Case of Robert
Burns’ Poetry in the Soviet Union
Natalia Kaloh Vid...................................................................................... 77
Chapter Three. Studying the Translation of Words, Collocations
and Proverbs
Introduction: Translation and Norm
Elena Croitoru ........................................................................................... 96

Table of Contents

vi
The Translation Potential of Verba Sentiendi in English and Romanian
with Special Reference to Verbs of Hearing
Gabriela Dima ......................................................................................... 101

Translating ESP Eponyms into Romanian
Floriana Popescu ..................................................................................... 110

From Collocations to Harmonic Phrases in Translation
Elena Croitoru ......................................................................................... 131

On Translating Proverbs
Tamara Lctuúu ..................................................................................... 144

Chapter Four. Translating Films, Translating Cultures, Translating
Subcultures
Introduction: On Film Translation and Interpretation
Michaela Praisler..................................................................................... 166

Globalization Challenges for National Film Translation: Deficiency
in Cultural Adaptation Norms
Khatuna Beridze ...................................................................................... 169

Contributors............................................................................................. 198

Index........................................................................................................ 200

PREFACE

In 2006, Romania’s prospective accession to the European Union
opened new windows to professional translators and interpreters aspiring
to develop a successful and rewarding career in European institutions.
Representatives of these institutions organized (two) meetings with
academics training translators and with professional translators in
Bucharest, with a view to exploring the native potential in the field. In the
year preceding the accession, this event was equally felt to be incentive to
both academic teaching and learning communities, now facing the
challenge of providing the system with highly qualified professionals and
creating a real sense of competition for students in their search for
professional opportunities.
The fifth of the largest Romanian towns, situated on the left bank of
the Danube in the eastern part of the country, Gala i has had a history
different from most of the other places in the country. Its geographic
position has always facilitated commerce and intercultural communication
and along the centuries, it has hosted people or groups of people coming
from far and remote countries to construct their own business or do
business with locals, to work here for consulates
1
and legations, to
establish themselves and to live here for shorter or longer stays. Before the
world wars Austrians, English, Turks represented the transient minorities
who co-existed with better represented minorities like the Jews, Greeks,
Armenians and Italians. The two most important industrial sites of Gala i,
both privatized after the 1989 events, continued the tradition of
intercultural exchanges, once the Indian owner of the ArcelorMittal steel
plant and the Dutch owner of the Damen Shipyard started developing their
business here. In addition, international conferences started being
organized in the region and interpreters were required.
It is against this background that the Faculty of Letters at “Dunýrea de
Jos” University of Gala i, România decided to organize postgraduate

1
In his monographic study on Gala i, Istoria oraúului Gala i de la origini pân la
1918, [The History of the Town of Galati from is Beginnins to 1918] Gala i: Porto-
Franco, Pltânea (1998: 95-183) mentions that at the end of the 19
th
century the
consulates of France, Austria, United Kingdom and Italy were active in the public
life of the town.

Preface

viii
studies to train professional translators. Given the previous experience and
the promising future ahead, our faculty hosting an international conference
on translation studies was a natural thing to happen. The 1
st
and the 2
nd

Annual International Conferences Translation Studies: Retrospective and
Prospective Views, hosted by the Faculty of Letters
2
, “Dunýrea de Jos”
University of Gala i, Romania in 2006 and 2007, were carefully planned
so as to become a forum where the young joined the experienced
professionals and academics could share opinions, could talk about their
success and their questions which still could hardly find an answer. This is
why the contributors herein outline a complex and multilingual
perspective on various topics, whose motto could be diversity within unity.
In spite of the diversity rising from the envisaged topics as well as the
participants’ nationality, its unity was ensured by their one and only major
concern, translation studies.
The metaphorical structure the book offers (with only one study in
both the opening and the closing chapters and its core of two chapters,
each with four articles or studies) invites to imagining that between the
two “cover” chapters translation studies reveal a never-ending story
(where novels will always be written and, some of them, translated and
where the migrating labour force requires specialist knowledge, at least for
communication purposes) and where the answer to a question will always
make room for another question…
The authors contributing to this volume provide answers to questions
translators may have had to answer in their attempts to make a foreign
culture/world look familiar or at least similar to their native environment.
They discuss translation strategies which were applied in the translating of
English or American novels or poetry into other languages (Georgian,
Lithuanian, Russian and Romanian).
In its main section, Translation Studies as a Fully-fledged Discipline,
chapter one describes the Turkish remake of the itinerary of translation
studies from practical concerns into an academic subject.
By its introduction, chapter two breaks the seemingly regular pattern of
the volume, introducing an interview, for the following two reasons:

2
Our heartfelt thanks go to A.N.C.S., the Romanian National Authority for
Scientific Research, “Dunýrea de Jos” University of Gala i, on the one hand, for
their generous financial support of this conference, and on the other hand, to the
team of the English Department at the Faculty of Letters (Ioana Ivan-Mohor,
Isabela Merilý, Mariana Neagu, Lidia Mihaela Necula, Ligia Pîrvu, Stelu a Stan,
Daniela ùorcaru, Daniela uchel, Antoanela Marta Dumitraúcu) for their steady
efforts and dedication in the preparation and unfolding of the event.

Perspectives in Translation Studies

ix
a) the simple wording of both questions and answers will raise
(prospective readers/or) learners’ awareness of translation issues
(such as, the “life expectancy” of a translation product, a
translator’s skills and sound knowledge of two cultures, as well as
pedagogical aspects of the translation teaching/learning/assessing
process)
b) the semi-formal style of the interview underlying both its oral
character and its friendly tone provides both insights into a
translator’s mind and the fruit of the translator’s decade-long
experience.
The four contributions making up the body of chapter two uncover
problems of the translators of English or American literature and it was
thus arranged as to consider both novels and poetry.
Research in Translation Studies, as reflected in chapter three, focuses
on translational aspects of smaller units of language. The contributions are
ordered gradually so as to first present discreet words, such as the verbs to
hear and a auzi, as well as recategorized or one-word eponyms. The next
approach refers to more complex and difficult lexical combinations, the
collocations. Although proverbs represent a sample of traditional legacy,
travelling from culture to culture, they were included in the chapter as
another example of lexical combination, i.e., the phraseological unit. The
study of translational issues in paremiology will be inspiring, due to its
double perspective, as both English and Romanian are, in turn, source and
target languages. Secondly, the proverbs in focus cover only one topic:
friendship and, finally, their analysis is based on obvious parallelism (be it
semantic, lexical or syntactic).
Even more complex issues on the process and practice of translation
have to be solved in the case of film translating explored in chapter four.
Fine observations, refined and authorized commentary, a wide range of
examples are presented as particular aspects of translation in a globalized
world.
This book is purposefully compiled to look like the portrait of a
conference (at least one in our university), namely with scholarly, well-
documented, accurate, detailed contributions and thorough analyses, on
the one hand, and with at least one “playful” and “simple” (please, read
accessible) presentation or approach, on the other.
As an editor, my conviction is that not only teachers and students
concerned with translation studies but professional translators and
interpreters as well, will find this book resourceful, practical, accessible
and useful in their professional endeavours.

CHAPTERONE
TRANSLATIONSTUDIES
AS AN
ACADEMICDISCIPLINE

INTRODUCTION:
F
ROM TRANSLATION
TO TRANSLATION STUDIES
F
LORIANA POPESCU

Nowadays, the term translation involves a high degree of complexity
notwithstanding that it is a “registered” mark of a particular scientific
market equally shared by theorists and practitioners. Bassnett (2002:11-
21) thoroughly describes not only the meanings assigned to this term
1
but
also its close relationship with the status accorded to the translator as
compared to that of the writer.
For centuries, an ever-growing translation heritage has been contributed
to. Writings stand as proof that the bulk of literary, scientific,
technological, documentary, historic, philosophical, political translation
products have transferred ideas from one culture to another serving as a
vehicle to present in understandable and interesting form the knowledge
which should be passed on not only from generation to generation but also
from one culture to another. Practitioners, who undertake the heavy burden
of making translations, rarely confess about the hardships they have to go
through in their quest of the perfect solution as responsible mediators
between two cultures and languages.
Gradually, the question of translation evaluation has gained contour
and translators themselves comment on translations and “concentrate on
exposing the frailties of other translators” (Bassnett 2002: 13). In addition
to translators’ explorations and questioning the “quality” of the product
translation, theorists have developed debates on the current-state-of-affairs
in the same field; they have advanced new theories and created methods of
text interpretation or analysis. Now and then, they open new research
horizons to their academic or professional readership.
Such an opening was witnessed in 1972, when James Holmes

“gave a seminal paper on ‘The Name and Nature of Translation Studies’ in
which he also suggested, through a ‘map’, possible divisions and
subdivisions of the new field” (Dimitriu 2005: 17).

Floriana Popescu

3
Dimitriu considers this to be the moment when Holmes
2
signs “the
birth certificate of the modern discipline of Translation Studies” (2005: 17).
A few years later, in 1978, Translation Studies is defined to be “the
discipline which concerns itself with problems raised by the production
and description of translations” (Lefevre qtd in Bassnett 2002:11) whose
goal is “to produce a theory which can also be used as a guideline for the
production of translations” (Lefevre qtd in Dimitriu 2005: 18).
Holmes
3
, the theorist successful in outlining a new academic field of
research, distinguishes two main strands within his suggested framework:
pure translation studies and applied translation studies. The former strand
(in our tabular mapping) is a double-folded pursuit, in that, theoretical
aspects may be related to either the creation of theories developing
principles applicable in the description of the translation process or the
description proper of the phenomena occurring in the translation process.
Under the theoretical branch, Holmes distinguishes between a general
translation theory and partial translation theories. These last theories may
be medium- or area- restricted or they may concern themselves with
“parts” of the translated text, being text-type restricted, time restricted or
problem restricted. Descriptive translation studies may be:

a) product-oriented–in such a case, approaches attempt to describe
already existing translations;
b) process-oriented–approaches of this type aim to investigate the
mental processes which unfold during the translation process;
c) function-oriented–these approaches describe the role translations
may play in the culture receiving them.

The latter strand, applied translation studies considers those activities
addressing practical matters (the training of translators, the aids to be used
in translation activities as well as translation criticism).
In his paper, Holmes briefly refers to two important research fields: the
study of Translation Studies itself and the study of the best methods and
models to be applied in the case of particular types of research in the
discipline.
Now, that the research framework has been established, Translation
Studies historiographers, based on the research focus, distinguish the
following stages in the evolution of this discipline during the second half
of the 20
th
century:

a) in the early 1960s the field of Translation Studies is characterized
by “the growing acceptance of the study of linguistics and stylistics

Introduction: From Translation to Translation Studies

4
within literary criticism that has led to developments in critical
methodology…” (Bassnett 2002: 13)
b) in the late 1970s, i.e. its early years, literary translations provide the
scope for scientific scrutiny,
c) in the 1980s, the focus moves towards cultural studies “involving
ideological pressures […] that may be associated with the
translator’s work” (Dimitriu 2005: 19);
d) in the late 1990s the discipline is seen to address linguistics and
thus, “to occupy a new space of its own” (Bassnett qtd in Dimitriu
2005: 19).

Familiar with western literature, some of the eastern academics agree
with its statements (Croitoru 2007: 205) acknowledge Translation Studies
to be

“indeed a discipline in its own right: not merely a minor branch of
comparative literary study, nor yet a specific area of linguistics, but a
vastly complex field with many far-reaching ramifications” (Bassnett
2002: 11).

and bring their colourful touch to the ultimate rank in Holmes’ 1972
envisaged map. Some others aim to verify the validity of the Translation
Studies theories put forward by western literature within the Translation
Studies framework of their local research community and they succeed in
proving it.
Chapter 1 provides a description of the stages covered by Translation
Studies in its gradual and steady transformation into a fully-fledged
discipline.
Although Translation Studies also covers a wide range of pedagogical
activities, such as the tailoring of translation studies syllabi, the creation of
a data base to include both original products and their translated versions,
the drawing of comprehensive lists of reliable translation aids –
dictionaries, glossaries, lexicons, developing criteria for testing translation
skills, patterns or scoring sheets for translation assessment, etc., many of
these aspects were avoided in the specialist literature.
In her case study, Yazici, creates and comments on a regional research
framework wherein she places several paradigms enabling her to focus,
among other things, on the empirical study, the system theory and the
interdisciplinary character of translation studies, as academic interests. The
case is based on the dissertations carried out by PhD and MA students
revealing the evolution of these academic interests into the fully-fledged
discipline of Translation Studies seen through the Turkish perspective.

Floriana Popescu

5
References
Bassnett, S. 2002. Translation Studies, London: Routledge
Croitoru, E. 2007. “Explicitation and Deletion from the Perspective of
Teaching LSP Translation”, in Gálová, D. (ed.) Languages for Specific
Purposes: Searching for Common Solutions, Cambridge Scholars
Publishing, 205-219
Dimitriu, R., 2005. The Cultural Turn in Translation Studies, Iaúi: Editura
Institutul European.
Notes
1
Bassnett (2002: 11-21) mentions opinions in the literature to describe translation
as “art”, “craft”, “science” and “neither a creative art nor an imitative art… but
somewhere between the two”.
2
at the time, James Holmes, taught translation at the University of Amsterdam, and
presented his paper at the 3
rd
International Conference of Applied Linguistics in
Copenhagen
3
Holmes (qtd in Dimitriu 2005: 217) maps TS as a discipline with two major
branches, but for practical purposes, we present it in a tabular form with
letter/number indications to suggest the degrees of subordination:
I. “Pure” Translation Studies, a branch which distinguishes between
A. Theoretical
1. General
2. Partial
a) Medium restricted
b) area restricted
c) rank restricted
d) text-type restricted
e) time restricted
f) problem restricted
B. Descriptive
1. product-oriented
2. process-oriented
3. function-oriented
II. Applied Translation Studies which has to consider
C. Translator training
D. Translation aids
E. Translation criticism

TRANSLATION STUDIES
AS A FULLY-FLEDGED DISCIPLINE
M
INE YAZICI

Introductory remarks
This paper tackles the adventure of Translation Studies in their time-
taking process of becoming a fully-fledged discipline, as perceived from
the angle of the Turkish experience, making it a regional research in the
field. It first deals with its primary relations with other fields such as
literary criticism, linguistics, and sociology; next, it considers secondary
relations in the light of sociological approaches and analyzes its position
as an autonomous field in maintaining its secondary relations. The issue of
the system autonomy as well as its connectivity with other systems is
discussed in the light of the system theory posed by Niklas Luhmann.
With these concerns in my mind, I have developed a research model to
study the position of Translation Studies as a fully-fledged discipline in
Turkey. It has two goals: the former is making students gain academic
awareness in their research doing and the latter is to prove in what way the
interdisciplinary nature of Translation Studies does not create an obstacle
in its becoming a fully-fledged discipline. For these purposes, MA and
PhD dissertations defended between 1980 and 2006 were randomly
selected, at first; next, paradigms such as main subjects, subfields of
dissertations, their research topics and methods, goals and theoretical
approaches, theoretical supports, the nature of their relations, be they
primary or secondary, etc. were identified to determine their relations with
other fields and their contribution to the field of Translation Studies in the
gradual process of their emerging into a functionally-differentiated system.
This case study serves not only to clarify the stages of process
Translations Studies has gone through in its becoming a fully-fledged
discipline, but it also aims at disclosing how empirical research can be
done in the pitch of Translation Studies setting out from a regional
research perspective.

Mine Yazici

7
1. Interdisciplinary approaches in Turkish
translation studies

For the last two decades, Translation Studies has grown into a fully-
fledged discipline almost all over the world, Turkey included. The subject
of translation had been assumed to be a subfield of philology, linguistics
or language teaching departments up till the ’80s. After the mid-1980s,
with the opening of departments of translation studies in two leading state-
run universities, i.e., Hacettepe University and Bogazici University
respectively, their number has increased to fourteen
1
. Nevertheless, the
number of three departments of linguistics has still remained unchanged,
although studies in linguistics were first initiated in Istanbul University
2
in
1947 by C.E Bazell (Kempson 1985:340-342).
The primary relations of the departments of Translation Studies with
the above-mentioned departments cannot be ignored. But the question here
is whether they continue their relationship or cooperation with these
departments or whether they have detached from each other completely. If
this issue is to be discussed within the framework of Istanbul University, it
can be claimed that they have been isolated from each other. What initiates
this isolation refers not only to the relations within the sections, but also to
the misconception of scientific autonomy. The division of sections has
been made according to the languages studied in both departments; yet, the
intra relations of the sections are stronger in the departments of
Translation Studies than in the philology departments. The underlying
reason for this is that the sections of department of translation studies
share the same infrastructure with each other. It is for the same reason that
students of different sections of languages have shared not only the same
schedule, but they have also taken some common classes in the
Translation Studies department. These classes are ‘translation theory’,
‘fields of linguistics’, ‘translation-oriented translation analysis’, philosophy,
translation history and media, respectively
3
. However, this is not valid for
the departments of Western languages. They claim linguistic diversity as a
reason for the isolation of the sections. Meanwhile, they disregard the
mere thing that they share the same field of study. It is true that knowledge
of (a certain foreign) language is a prerequisite for the students to be
admitted as undergraduates of these departments; yet, language cannot be
related to the knowledge of a certain specific field. In other words, they
disregard the fact that these departments have been established not on the
basis of language knowledge, but on basis of the knowledge in a certain
specific field. This results in not only lack of communication within the
department, but also in the weakening of its interdisciplinary relations.

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

8
Nevertheless, a discipline gains its autonomy not by isolation, but by
interdisciplinary relations. As long as a field has the methods and means to
discern, compare and discuss its position and function in relation to the
other, it will survive as a fully-fledged discipline. Therefore, one can
deduce that ‘specialization’ is directly related to the interdisciplinary
relations (Kurultay 2006: 283-296). Nowadays, even conventional
disciplines have to conduct interdisciplinary studies to see the multi-
faceted aspects of truth. This means that, while currently disciplines have
to preserve their defining features, they should not avoid getting into
contact with other disciplines, at least for the sake of creating new fields of
problematization. This approach will actually come to an end with
proposing new subfields within the discipline. Otherwise, academic
subjects will be condemned to remain as isolated efforts without any
function at all. Accordingly, we can neither detach Translation Studies
from interdisciplinary relations nor reject its autonomy as a fully-fledged
discipline.
Translation Studies is interdisciplinary from start to finish. This means
that it can bring several findings from other fields, and modify them for its
own use in such a way as to yield new theories and models for its own
ends. Accordingly, the interdisciplinary research can be defined as a kind
of academic study in which researchers introduce results of investigations
from complementary fields into their own studies. This brings forth the
issue of defining the relations of Translation Studies with other fields of
study. There are two types of relations in translations, primary and
secondary, and they will be outlined in what follows.
Primary relationships can be defined as the relations that contribute to
laying the foundations of a discipline. These relations broaden the scope of
Translation Studies (TS from now) in such a way as to cause it to flourish
as an autonomous field: thereby not only enriching its scope of study, but
also helping it develop as an autopoietic (self-producing) system.
Accordingly, “TS has primary relations with literature, linguistics,
language learning, and sociology” (Munday 2001:182). And it is only
through the retrospective rationalization of translations in spatial and
temporal dimensions that TS has consolidated its theoretical basis.
The direction of the relationship reverses in the case of secondary
relationships. They are related not only to the performance of translations
in specific fields, but also to the extent of the autonomy the discipline has
acquired in the course of time. Just as TS consolidates its foundations by
the support of its primary relationships, so does its contribution to
translations in other fields increase through secondary relations.
As opposed to retrospective direction of primary relations, secondary

Mine Yazici

9
relations have the “prospective end” as a means of transfer of the universal
heritage of knowledge (Munday 2001: 183).
2. A sociological account of Translation Studies
as an interdisciplinary subject
TS can grow into a scholarly study only after it has set up correlations
between system and environment. Sociological relations first led to socio-
cultural studies: however, they have not yielded what is expected from
translation studies. Starting from environment without any regard to
linguistic material may endanger the foundations of TS, because even if
Translation Studies is an interdisciplinary field it has to develop its own
identity as well as its object of study out of the existing fields. This leads
researchers to focusing their attention on system theories. In Niklas
Luhmann's “social systems theory” (qtd in Vermeer 2006), “communication”
is what constitutes the structure of a system. Since the main function of
translation is to provide international communication, it fulfills the main
condition of being acknowledged as a system. However, the existence of a
system is bound by its potentiality to create a self reproducing system.
Otherwise, it would dissolve back to the environment it emerges from.
Therefore, a system can maintain itself as long as it reproduces itself in its
own communication. Here, one can ask to what extent both translations
themselves as well as the literature of speciality which they trigger will
form a translation system or to what extent TS fulfills the conditions of the
social system theory of being entitled as “a functionally differentiated
system” in spite of its interdisciplinary nature? Moreover, one can
question the efficiency of translation studies
4
in creating a self-
reproducing system.
Since the core element of system theory is “communication”, actual
translations can be referred to as one of the system fundamental
components in terms of the translator's direct relationship with the source
text. However, their function in the system is to provide communication
not only between source texts and target texts, but also between the
expectations of readers and previous translations readers may be familiar
with.
However, fulfilling the expectations related with anterior discourses
has not been enough to form a scientific system. It is only when
expectations are filtered and processed in such a way as to yield
connectivity between anterior and posterior communications that we can
mention the existence of a fully-fledged discipline. In this case,
‘expectations’ as structures of the system fix the conditions of

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

10
communications. That is to say that as long as the structures are in
harmony with the process, a system can operate. It is for this reason that
Luhmann linked the operation of systems to programmes. In this case,
expectations related to translations are the building blocks of the
translation system in that they reproduce translations in consideration for
the expectations of the target culture (Vermeer 2006:10-33). This brings
forth the issue of questioning the function of the syllabi; it is obvious that
the main function of the syllabi is to diminish the degree of complexity in
communication. However, in the process of complexity reduction, it
creates its own language to provide connectivity between communications,
which results in creating a self-referencing system. As long as it refers to
itself, we can admit the existence of a syllabus of a discipline, be it simply
scientific or academic. It can be claimed that a field of study can evolve
into an autonomous discipline only on condition that it create such syllabi
which process the meaning of the related knowledge in its own terms.
Therefore, as long as researchers discern the heterogeneity of other
disciplines and create self-referencing syllabi they will be able to claim the
autonomy of TS against other disciplines (Hermans 1999:138-144).
3. TS as a fully-fledged discipline
vs TS as an interdiscipline
In the light of Luhmann's approach to system, it is inferable that
gaining autonomy as fully-fledged discipline requires both “identification”
and “problematization”. While “identification” refers to demarcating the
borders of the field, “problematization” refers to discerning problems
experienced in the field of application rather than solving them. A
discipline develops as much as it identifies its problems in relation to its
environment (Leitch 2005: http://dih.fsu.edu/). Consequently, the higher
the problematization is, the higher the specialization is.
Holz Mantäri relates “problematization” to “the principle of transfer.”
One can infer from this remark that it is “the principle of transfer” that
conditions the terms of translations (qtd in Kurultay 2006:286). Therefore,
as long as the field of Translation Studies discerns, identifies and questions
the problems of translations experienced in other fields, it can provide
connectivity between them within its own borders of communication, and
it can claim its autonomy. Accordingly, it can be concluded that
Translation Studies has indebted much of its autonomy to its interdisciplinary
relations bound by the principles of transfer.

Mine Yazici

11
4. A case study on TS dissertations
In the light of the brief sociological account of interdisciplinary
relations, the next section will deal with the question of whether the
interdisciplinary nature of Translation Studies is an obstacle in its
becoming a fully-fledged discipline. Our work starts from already stated
opinions (Leitch 2005 in http://dih.fsu.edu/interculture/).
A case study on randomly selected MA and PhD dissertations
defended between 1980 and 2006 will reveal the extent to which the
Department of Translation Studies in Istanbul University has fulfilled the
prerequisites of initiating and developing a fully-fledged discipline as an
interdisciplinary subject.
4.1. Introductory remarks
In the light of the theoretical account of TS as a fully-fledged
discipline, a case study was conducted on PhD and MA dissertations
defended between the years 1985 and 2006 to illuminate what stages
Turkish endeavours have gone through in developing it into a fully-
fledged discipline. The findings show that this progressive scientific
itinerary consisted of three phases:

a) the initial phase, which is related to bibliographical records,
b) the operational phase, which is related with content analysis and
c) the final phase which focuses on the assessment of the interdisciplinary
relations.

For practical reasons, the first two stages will be skipped over and
special attention will be paid to the last phase of the case study in order to
disclose the contribution of interdisciplinary relations to the autonomy of
TS. The relations between the paradigms are arranged in an algorithmic
flow.
4.2. The Preoperational Phase
This phase consists of two investigation stages: the former is
concerned with approaches to bibliographical records, while the latter is
related to the content analysis of the dissertations. This phase can also
function as the archive of the department. Moreover, tracing back the
relationships between the research paper defense year, its research main
subject and its scientific advisor’s name may yield findings not only about

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

12
the performance of the academic staff, but also the way the a (certain)
academic has evolved in the course of time. Accordingly, the paradigms of
main subjects and of key words follow the bibliographical records. Their
identification serves to demarcate the borders of the field.
A field of study can develop as long as the number of its fields of
specialization increases. Therefore, keeping the record of main subjects
will also disclose the subfields of speciality (YazÕcÕ 2004:111-21).
However, faced with the multitude of main subjects, they will be
narrowed down in such a way as to yield the main fields of specialization.
For example, Table 1 below shows the statistical data obtained from the
analysis of this case study:

Numerical data Main subject
Number Percentage
Literary Translation 7 35%
Translation as institution 4 20%
Translation of magazines and comics 2 10%
Criticism 1 5%
Interdisciplinary 1 5%
Oral translation 1 5%
Technical translation 1 5%
Table 1-1. Fields of specialization in TS

Based on statistical data, the fields of specialization to further evolve
from TS may follow one of the seven main branches presented in the Main
Subject column.
4.2.1. Operational paradigms
In our case study, the operational paradigms deal with the content
analysis of the dissertations in the study data bank. They are arranged in
such a way as to yield logical correlations with each other. Accordingly,
they were devised for research, analysis, interpretation and presentation
and they will be briefly commented upon, in the next paragraphs.
4.2.1.1. Focus of study.
The first operational paradigm refers to or considers the object of
study. That is to say, a researcher may study the products pertaining to the
field of translations. In this particular case, a researcher may have as a
starting point either a translation product peculiar to a specific field or may

Mine Yazici

13
as well start from the mental mechanisms and stages any translator goes
through during the pains-taking and time-consuming process of
translation. While the former approach results in a so-called product-
oriented study, the latter results in a process-oriented study. Nevertheless,
in some cases a researcher may have to apply both alternatives together.
Therefore, the focus of study paradigms may be listed as (a) product-
oriented, (b) process-oriented and (c) product- + process-oriented.
4.2.1.2. Scientific method
This is the operational paradigm which refers to the method the
researcher has applied in dealing with his/her subject of study and which
inserts three variables. They are interpretive variable, the causal variable
and the descriptive variable, respectively. Of course, these paradigms are
related to the researcher’s logical sequencing. If s/he follows the inductive
method, the type of the research is generally descriptive. Yet, in the case
of the interpretive method, the researcher generally does her/his reasoning
on a deductive basis. As for the causal research, the investigator follows a
circular way of thinking as opposed to the linear way of thinking
applicable both in the descriptive and the interpretive research. It means
that s/he starts from a universal statement or a claim, on whose basis the
discussion and commentary unfolds in light of the concrete data the
researcher has collected from empirical research. That is to say, a
researcher performing a causal method-based research should reason both
inductively and deductively in order to rationalize the claims or the
hypothesis advanced in the beginning of the research.
4.2.1.3. Field of approach
This paradigm aims to disclose what field of scientific study the
research aims to approach. There are two basic fields to be placed against
the background of scientific research, i.e., the theoretical field and the field
of application. In this case study, the variables are related to the field of
TS.
4.2.1.4. Consistency
The last paradigm to consider is related to the discrepancy between the
theoretical basis of the dissertation and the method which is applied in the
performing of the study. Although all of the dissertations cover theoretical
knowledge which represents a considerable percentage within the whole

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

14
dissertation, it is observed that it hardly plays any role in guiding the
researcher to apply to and rely on a certain strategy. However, theoretical
knowledge is functional as long as its correlations are set up with the
practical aspects discussed in the dissertation. I consider that one of the
researcher’s main concerns should be that of providing a high degree of
consistency between the theoretical and practical elements of the research
paper, in case s/he wants the respective study to have scientific validity. I
also believe that consistency lies in the core of a scientific study in terms
of its function of providing the touchstone of the self-reflexive system.
4.3. Evaluation
The results of the case study operational paradigms are presented in a
tabular form to cover the evaluation stage of our research. The table
discloses the variables related with paradigms and the findings obtained
from them.
Focus of study Scientific
method
Field of
approach
Consistency
Product-oriented
11, i.e. 55%

Interpretive
4, i.e. 20%

Theoretical
10, i.e. 50%

Existent
8, i.e. 40%

Process-oriented
6, i.e. 35%

Discovery
10, i.e. 50%

Applied field
10, i.e. 50%

Non-existent
12, i.e. 60%

Product+process 3, i.e. 15%

Causal 6, i.e. 30%

Table 1-2. Findings of the paradigm-related variables.

The concluding findings regarding the variable of consistency are
bound by the findings obtained from the previous paradigms.
Nevertheless, consistency has not only retrospective relations but also a
prospective end as shaping and verifying the paradigms of
interdisciplinary relations in the final stage of the case study. For this
reason, I would like to focus on the paradigm of consistency in the
evaluation of the operational paradigms. As mentioned above, the
paradigm of consistency refers to the discrepancy between theory and
practice. Accordingly, 8 (40%), of dissertations can seize the correlation
between the theory and practice. 12 (60%) of them cannot bridge the gap
between the two fields of approach. This means that 12 (60%) of the
dissertations cannot contribute to the foundations of TS as an autopoietic
system. That is to say, they maintain the interdisciplinary relations but
they cannot manage to explain relations within the framework of TS.

Mine Yazici

15
Therefore, we can hardly acknowledge these research studies to be
“scientific” in spite of the fact that translation studies reveal an
interdisciplinary nature. They only provide translation studies with data
without any contribution to the foundations of the discipline. As a result,
only 40 percent of the dissertations could be accepted as scientific research
in terms of their consistency between the theoretical basis and the thematic
flow of the research.
4.4. The Post operational phase
Since the paradigms of content analysis are arranged in an algorithmic
flow, the data obtained from the previous section have fixed the paradigms
in the following section. However, the relationship is bilateral. If the
findings in the final phase verify the findings in the operational phase, it
will also verify the disclose accountability of the research model.
Accordingly, three paradigms are identified in the final stage.
The “Starting point” is the first paradigm identified in the model
questions and it discloses wherefrom the dissertation sets out. A researcher
may start from a field of study, but the claims s/he has proposed in/at the
beginning may force her/him to change the course of the investigation in
the pursue of the initially-asserted claims. However, the research may
draw the researcher to another field in the direction of the criterion he/she
is in search for. That is to say, the starting and the end point of the research
may not overlap with each other. The second paradigm, “Theoretical
approaches”, discloses whether dissertations set out from theories of
translation or from the theoretical framework of other fields. The
correlations set up between the starting point of study and the theoretical
approach will reveal to what extent the dissertation deviates from the
borders of Translation Studies. The data obtained from these paradigms
will also yield what “type of relations” the dissertations may have with
other fields (Williams and Chesterman 2002: 69-82). Thus, the last
paradigm, which discloses the primary and secondary relations, is that of
the “type of relations”.
4.5. Case study conclusions
The findings of the three post operational phase paradigms were
processed and, for practical reasons, they are presented in a tabular form.

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

16

Starting
point
of study
Findings Theoretical
Approach
Findings Type of
relations
Findings
Literature 6 (30%) Literary 5 (25%) Primary 11/4
Linguistics 2 (10%) Linguistic 4 (20%) Secondary 9/4
Translation
Studies
5 (25%) Sociological 11
(55%)

Specific
Field
7 (35%)
Total achievement 8 (40%)
Table 1-3. Findings of the post operational phase paradigms

According to the numerical findings in the table, it can be claimed that
the Turkish literary criticism of translations, viewed through the
perspective of PhD and MA dissertations, has launched scholarly studies
in the field of TS. While 6 (30%) of the dissertations start from the field of
literature, only 2 (20%) out of a total number of 20 have linguistics as their
starting point. Dissertations which start from the borders of translation
studies cover only 25% of the whole corpus. This is a low percentage if
compared with other fields; however, when considering the defining
feature of translation studies to be their interdisciplinary character, then it
looks and it is accepted as natural. It is only when the dissertation ends in
another field that it can be questioned in terms of its contribution to the
making and progress of this discipline.
As for the numerical findings of the studies on specific fields, they are
higher than those that set out from Translation Studies. Its underlying
reason for this result can be related to the function of translations as a
means of transfer of knowledge, which may have been, in turn, the
underlying reason for its having remained a secondary activity for ages.
Compared with Western approaches to translation studies, where
linguistics has played the major role in the foundation of TS, in Turkey it
is only after the emergence of the literary critiques on translations that
researchers have begun to question the interpretive and impressionistic
strategies of the Literary criticism of translation. Therefore, as table 3
shows it, the literary approaches preceded the linguistic approaches; thus,
an amount of 5 dissertations representing 25% of the created corpus had
literature as a “theoretical approach” whereas an amount of 4 (20%) took
linguistics for their “theoretical approach”. The slight difference between
the two approaches indicates which of the domains of analysis has first
paved the way for Translation Studies as a scientific field per se.

Mine Yazici

17
As for the correlation between approaches and primary relationships, it
is obvious that the number of dissertations on literature is equal with the
number of literary approaches. If this is to be questioned from the point of
the interdisciplinary relations, the findings in the case study show it that
both literary and linguistic approaches were dominant between 1985 and
1995.
Since 1995 onwards, as the foundations of the discipline have
gradually consolidated, it has been observed that the number of studies
setting out from TS has increased (e.g. 5). In other words, it coincides with
the time when descriptive studies on translations have consistently gained
popularity and researchers have begun to set up correlations between the
linguistic data and culture. This brings forth the adoption of the
sociological approach in describing the function of translations in the field
of application. The highest rate of sociological approach amounting to 11
dissertations, i.e., 55% of the total number, indicates that TS has been
acknowledged as a separate discipline or system since 1995, and it has
created its peculiar language of communication ever since. That is also the
underlying reason for which the number of studies based on secondary
relations has increased to nine since 1995.
Therefore, the year of 1995 is a turning point in TS in terms of its
determinant paradigms, as would be the case with relationships and
theoretical approaches.
However, when these findings are analyzed in terms of the relations
efficiency, the conclusion is that only 4 dissertations out of the 11 setting
out from primary relations, succeeded in supporting the theoretical basis of
TS as a fully-fledged discipline. As for the efficiency of dissertations
which started from secondary relations, it is only 4 out of 9 that managed
to explain the translation activity within the theoretical framework of TS
as an autonomous field. These findings characterize 8 research papers, i.e.,
40% of all dissertations, which also complement the findings in the
operational phase.
Final remarks
As demonstrated in the foregoing, the interdisciplinary nature of
translation studies does not result from such a practical need as for the
organization of accumulated knowledge in the field of practice. It is a
different mechanism which acquires its autonomy by maintaining its
relations with other disciplines, thereby developing into a separate field of
problematization, which is bound by the principle of transfer. On the one
hand, this will increase the numbers of problems which result in its further

Translation Studies as a Fully-Fledged Discipline

18
division into subfields or even into the expansion of these subfields and,
on the other hand, it will consolidate the foundations of TS.
Nowadays, it is only after such dynamic interrelationships of
disciplines that an autonomous field comes into being.
References
Hermans, Th. 1999. Translation in Systems, Manchester: St. Jerome.
Kempson, R. 1985. “Obituary: Charles Ernest Bazell”, in Bulletin of the
School of Oriental and African Studies, University of London, 48, 2,
340-342.
Kurultay, T. 2006. “Kültür ve øletiúim Bilimlerinde Disiplinlerin
AyrÕúmasÕ: Kopuú mu, AyrÕmlaúma mÕ?”, in Karakuú, M. and Oraliú,
M. (eds.), Bellek Mekan ømge [Memory, Space and Symbol], 283-297.
Leitch, V. B. 2005.Theory, Interdisciplinarity, and the Humanities Today:
An Interview with Vincent B. Leitch, http://dih.fsu.edu/interculture/
(retrieval date: July 20, 2007).
Munday, J. 2001. Introducing Translation Studies, London: Routledge.
Vermeer, H. 2006. Luhmann's “Social Systems” Theory: Preliminary
Fragments for a Theory of Translation, Berlin: Frank and Timme.
Williams, J., Chesterman, A. 2002. The Map, Manchester: St. Jerome.
Yazici, M. 2004. “Çeviribilimde DisiplinlerarasÕ bir yöntem: Sorunlar ve
Çözümler”, in DisiplinlerarasÕ Ortam ve Yöntem SorunlarÕ
[Interdisciplinary Environment and methodological problems],
østanbul: Multilingual, 111-126.
Notes
1
The list of the universities in Turkey is as follows:
Istanbul Üniversitesi,
Bo÷aziçi Üniversitesi,
YÕldÕz Teknik Üniversitesi,
Hacettepe Üniversitesi,
østanbul Teknik Üniversitesi,
19 Eylül Üniversitesi,
Mersin Üniversitesi,
AtÕlÕm Üniversitesi,
Uluda÷ Üniversitesi,
Okan Üniversitesi,
øzmir Ekonomi Üniversitesi,
YediTepe Üniversitesi,
Marmara Üniversitesi,
Haliç Universitesi.

Mine Yazici

19
2
He came to Istanbul in 1942 under the auspices of the British Council and took
up a chair of English language, and in 1944 he also established the section of
General Linguistics within the department. He returned home 1957 as the chair of
the Department of General linguistics. During his office in Istanbul University, he
wrote an impressive number of articles on general Linguistics, published in the
Journal of Department of English Philology. However, his commitments have not
sufficed for linguistics to be acknowledged as a separate discipline by the
academia.
3
The syntagms between inverted commas are English versions of the Turkish
denominations of the academic subjects.
4
We shall distinguish between the two meanings assigned to the same syntagm:
Translation Studies or TS (refers to the academic subject proper) and translation
studies (is used as a referent for the practices and commentaries concerning the
less or even non-scientific approaches to translations).

CHAPTER TWO
S
TUDYING LITERARY TRANSLATIONS

INTRODUCTION:
I
NTERVIEW

WITH A TRANSLATOR
R
UXANDA BONTIL AND PETRU IAMANDI

Editor’s note: The concerns for the problems undergraduates come
across when they have to make a translation, determined associate
professor Ruxanda Bontilý
1
to draw a list of frequently asked questions
and find out answers adequate to the learners’ level of understanding.
Ruxanda Bontilý designed the questions so as to create the architecture of
an interview meant to offer a glimpse of the torments of the trade, often
assimilated to art.
The answers were provided by associate professor Petru Iamandi
2
, a
translator of literature whose expertise may prove useful to those who
consider making a career in the field of translations.

Ruxanda Bontil: Given your considerable experience in this thorny
field of literary translation (translator, both God—albeit temporary—and
Ghost), let us try to look into certain matters regarding (1) the life/ aim/ of
translation; (2) the torments/ agony of translating; (3) the difficulty of
teaching/ learning how to translate. W. Benjamin in his “Task of the
Translator,” refers to translation as being “a mode,” in the sense that the
original contains the law governing its own translatability. Do you really
think that there are works that cry out their translatability and others don’t?

Petru Iamandi: Yes. The works that cry out their translatability are
written by people who are not keen on experimenting with the language–
to them language is just a vehicle. These authors are born storytellers, the
stories come to them naturally, in the ordinary reader’s language, therefore
they let themselves be carried away by the quick pace of the plot, not
caring too much about style. On the other hand, the works that don’t cry
out their translatability are written by those who take their time with the
language: being interested in exploring the full potential of the language,
they play with it, refine it, push it beyond its limits, and make it move
according to a logic of its own.

Ruxanda Bontila and Petru Iamandi

23
RB: It is also said that no translation, however good it may be, can have
any significance as regards the original (like any manifestation of life has
no significance to the phenomenon of life). Yet, by virtue of its
translatability, the original is closely connected with the translation. May
this imply that a translation issues not from the life of the original but
rather its afterlife?

PI: Ask ten people to translate the same work and you will get ten
different translations. Where’s their significance as regards the original?
Definitely in how close the translators have managed to get to the original.
The closer, the better. Overlapping is impossible. Which makes them just
versions of the original. These versions can be poor, excellent, or … better
than the original. Yes, there are cases in which the translator can help a
careless author here and there, improving his style or even adding
something to the text that the author seems to have overlooked.

RB: Who, if any, do you particularly have in mind when performing a
literary translation?

PI: The author, by all means. Doing a literary translation is probing into
the author’s mind, trying to rebuild in your own language the universe he
has built in his own language. Rebuilding starts with the exploration of
every multi-semantic word, every complex sentence, every complex
paragraph, until you get the full meaning of the work and then you come
full circle.

RB: As there are different theories regarding translation, where do you
position yourself? What are your priorities towards achieving that longed-
for kinship of languages?

PI: I’m not much of a theoretician, although I’ve read quite a number of
books on the subject just to know how to go about it. There are several
basic rules that I always try to abide by: stick to the author’s style, avoid
linguistic copy, make the meaning clear, help the author when he’s in
trouble.

RB: Do you agree that while the original’s destiny is to endure in its own
language, even the greatest translation is destined to become part of the
growth of its own language and eventually to be absorbed by its renewal?
Is this also part of the torments of the translator?

Introduction: Interview with a Translator

24
PI: Yes, to the first question. Most of Shakespeare’s plays, for instance,
were translated into Romanian in the late 1950s and early 1960s. If a
teenager reads them now, he will find them very hard to follow, not to
mention that Shakespeare is hard to understand in his own country!
Therefore, translations have a limited lifespan and, sooner or later, they
will inevitably sound obsolete. As for the second question, I think the
translator is too busy doing the translation properly to worry too much
about the future. After all, who can anticipate where the language is
going?

RB: One critic said the best translation is the one that allows the best
guesses, or causes the least impoverishment. Does this also link to that
element that does not lend itself to translation (the untranslatable)?

PI: There’s certainly a lot of guesswork in doing a translation – the author
is sometimes deliberately nebulous, trying to incite and confuse the
readers, and there’s always the impalpable. Translators have to guess
everything first and then help the readers do the same, to the same extent
that the author has helped them do it. Thus, the untranslatable can be made
to come out of the context.

RB: Some voice the idea that it is not the highest praise of a translation to
be said that it reads as if it had originally been written in that language.
Why so? Could it be that a translation should be obliquely reflecting the
original too?

PI: I think the reader should feel as comfortable when reading a translation
as when reading something in his mother tongue. A good translator should
have enough tricks in his bag to make that work. Readers know they’re
going to deal with a translation even before starting reading a book: They
can see “Translated by …” right below the title!

RB: Is translation (as a trade) teachable/learnable? Will you please
enumerate the blocks you are most frequently faced with when teaching
students how to translate?

PI: It’s both. But you have to feel it in your bones first. Literary translation
is an art and, as any other art, it takes true calling and a lot of
apprenticeship/hard work to become proficient in it. There are a few
students who might become proficient translators but, no matter how good
they are at manipulating their mother tongue, they are helpless when

Ruxanda Bontila and Petru Iamandi

25
they’re trying to do a literary translation: They are tempted to do it word
for word, forgetting the requirements of their mother tongue and changing
into servants of the foreign language. As I said, apprenticeship takes time.
References
Benjamin, W. 1955/1970. “The Task of the Translator” in Illuminations,
Zohn, H. Transl, London, Cape, 69-82.
Stanciu, V. 2008. Dic ionar de angliúti úi americaniúti români, Cluj:
Tribuna.
Note
1
Ruxanda Bontilý is mentioned in the dictionary of Romanian specialists in the
field of English and American studies (Stanciu 2008: 26). A member of The
International Vladimir Nabokov Society, University of Kansas, USA, she has
authored books on literature (Vladimir Nabokov’s English Novels: The Art of
Defining Subjectivism, EDP, 2004) and she has published articles and studies. Her
latest publications include Vladimir Nabokov’s “Task of the Translator”: Identity
in Need of Editing (in Gonzales, M and F. Tolron (eds.), Translating Identity and
the Identity of Translation, Cambridge Scholars Press, 2007) and Lolita’s take on
history: A Romanian Perspective (European Journal of English Studies, Routledge,
2008, 12(03), 277-89).
2
Petru Iamandi is included in the dictionary of Romanian specialists in the field of
English and American studies (Stanciu 2008: 65-66), in Who’s Who in the World
(1999, 2001) and in Dic ionar SF (1999). He has translated English literature into
Romanian (from authors such as N. Gordimer, J. Brunner, A.R. Morlan, G.
Dahlquist, J. Chace, R. Humphreys, R. L. Byers, Paul B. Thompson, Margaret
Broadhurst-Clegg) as well as non-literary works (out of which mention is made of
Susan Strange’ States and Markets published in Romania under the title State úi
pie e, E. Williamson’s Borges: A Life/Borges–o via , R. A. Dahl’s Democracy
and Its Critics/Democra ia úi criticii ei, Tom Reiss’ The Orientalist/Orientalistul,
Benazir Bhutto’s Reconciliation/Reconcilierea, Yehuda Berg’s The Power of
Kabbalah/Puterea Kaballei). His translations into English include Requiem for the
Second Millenium by Vasile Ghica, Polonius and The Little Giant-Tamer by Victor
Cilinc, A Hawk’s Lesson and Primitive Rains by Aurel Stancu, Top Priority by
Doru Tatar, The Odd Beast by Nicolae Mrúanu, Lines and The Secret Dew by
Maria Weishaupt Saru,Contemporary Political Doctrines by Anton Carpinschi,
Gala i–History and Present Times by Grigore Lazarovici and Stefan Stanciu, etc.
In 2008, the ”Fani Tardini” Theatre of Gala i staged Harold Pinter’s The Birthday
Party in his translation. He has placed numerous translations of essays, poetry,
fiction, and articles in various Romanian publications and several of his
translations have appeared in the UK and the USA.

SHANDYING TRANSLATION,
T
RANSLATING SHANDEISM
G
ABRIELA IULIANA COLIPC
Introduction
The eighteenth century might be looked upon as a turning point for the
history of translations in Europe, especially if one considers the intrinsic
relation between the translation practices of the time and the changes in
the hierarchy of the canonical genres that favoured the rise of the novel.
Though very broadly defined and still conceived as products of “a
secondary sort of practice, one of the ‘minor’ arts, like pottery making or
weaving, and as such hardly worthy of attention” (St-Pierre 1993: par. 2),
“translations” travelled fast across linguistic and cultural borders,
facilitating translatio studii (Aravamudan 2005: 54 and McMurran 2001:
51) and, implicitly, the transfer of literary models to be subsequently
assimilated and re-invented in national-specific terms. Mostly confined to
the prefaces of the translations which were not published anonymously,
translation theories revealed indeed the translators’ awareness of their
mediating between different cultures, yet their strategies suffered from
certain looseness, which the growing interest in national identity making,
on the one hand, and the rather unclear delimitation of writing and
translation practices, on the other hand, caused to increase. Under the
circumstances, especially over the second half of the century, the
transnational nature of the novel as a genre, supported by the proliferation
and wide-spreading of “translations”, was more and more often challenged
mainly in the English and, to some extent, French literary circles, which
hoped to encourage, above all, the development of national-specific
aesthetic tastes, despite the fact that, paradoxically, book catalogues
published on both sides of the Channel proved the readers’ undiminished
interest in “translations” of the other’s literary productions. (McMurran
2001: 53, 65)
An inquisitive writer and sharp wit like Laurence Sterne, who cast a
critical eye on the changing literary and aesthetic conventions of his age,

Gabriela Iuliana Colipca

27
could not ignore thus the place of translation in the context of the
contemporary debates on (im)morality, cultural encounters, and the
metamorphoses of the novelistic discourse. Placed in the “centre of
change” (Byrd 1988: 48), drawing on and, at the same time, subverting
commonplaces of two co-existing writing traditions, namely the Augustan
intellectual prose and the newly-rising sentimentalism, his novel The Life
and Opinions of Tristram Shandy, Gentleman (1759-67) subtly
incorporates in its metafictional structure hints to Sterne’s attitude towards
some contemporary approaches to translation as seen in the larger
framework of his mock-serious exploration of writing and reading habits
in the second half of the eighteenth century. For a twentieth/twenty-first
century translator, the presence in the Sternean text of an abundance of
foreign elements and of instances directly related to a past stage in the
development of translation studies might raise additional problems in the
process of translation. Nevertheless, the investigation of this particular
dimension of the novel might provide fruitful ground for an analysis, in
contrastive terms, of the rules and functions of translation as well as of the
changing relations between writers, translators, and readers altogether.
Therefore, structured in three parts, the present paper aims at combining
the diachronic study of the transformations in the theory and practice of
translation throughout the eighteenth century, as partly illustrated and/or
manipulated for satirical purposes by Laurence Sterne in his Tristram
Shandy, with the synchronic exploration of the present-day principles of
translation put into practice by M. Miroiu and M. Spriosu in their
Romanian translation of Sterne’s novel.
1. Translation in the Eighteenth Century
Recent studies on the function and principles of translation in the
eighteenth century have emphasised that the translation practices of the
age still reflected interpretations of the process (traceable as far back as the
Middle Ages) that drew on the very literal meaning of translatio (“to bear
across”), hence conceiving translation as transference applied to both
language and culture (McMurran 2001: 51). Even before the eighteenth
century, translations had freely circulated across national borders
stimulating the development of the book market and encouraging the
diversification of literary species. The source cultures (SCs) that such
translations placed, according to the translatio imperii principle, in a
power position (McMurran 2001: 59) widely varied, but, roughly
speaking, they fell in two distinct categories: the classical antiquity and the
modern cultures of Europe. Therefore, by the end of the seventeenth

Shandying Translation, Translating Shandeism

28
century and the beginning of the eighteenth century, two trends had
developed in translation practices, engendering different attitudes towards
the translated text (TT), yet all with a significant impact on the
development of literature in different cultural contexts.
On the one hand, throughout the entire Europe, translation practices
and theory continued to be “a function of a Latin-based literary culture”
(McMurran 2005: 7). In Britain, in particular, the rise of neoclassicism
brought about the emergence of ancient models as exquisite
representations of Nature, i.e., of the quintessence of men’s moral and
intellectual experience, and that encouraged the Augustans to translate
from the Latin classics in order to provide their contemporary
scholar/writer-fellows with an appropriate basis on which they could
construct their own systems of thought and writing: “the hallmark of a
gentleman” (Johnson 1901: par. 2). Latin became thus one of the favourite
subjects for both study and translation practice in the Augustan Age.
However, many of the translators showed more or less “irreverence”
towards the Latin source texts (STs) which they approached along the
lines of one of the three translation practices delineated by Dryden in his
preface to Ovid’s Epistles (1680), namely “metaphrase (word-for-word
translation), paraphrase (translation with latitude, following sense more
than words), and imitation (freely adapting)” (McMurran 2005: 7). All
three practices were common; yet, probably highly influenced by the
theory of free translation advanced by Denham and Cowley about mid-
seventeenth century, most neoclassical translators seemed to favour
imitation in the early half of the eighteenth century. Supporters of the
Horatian principle preaching the rejection of the word-for-word translation
(“Nec verbum verbo curabis reddere, fidus/ Interpres”), Denham and
Cowley considered literal translation as inferior to any endeavours of
adapting ancient thoughts to modern times (Weinbrot 1966: 436-7, 439).
Assuming the task of “dressing” the translation in new English-specific
clothes, these “translators” aimed at making the original more accessible
to the readership: the “thousand particularities of places, persons, and
manners, which [did] but confusedly appear to [their] eyes at so great a
distance” (Cowley 1656) needed modernising by adapting the TT
language to “the modern cast” (Denham qtd in Weinbrot 1966: 437).
Throughout the Restoration and the eighteenth century, this conception
of free translation was particularly favoured, hence the terminological
confusions that caused translation to be seen as synonymous with
imitation and even with parody. The freedom from the original text that
this theory recommended was, nonetheless, limited by the need for
familiarity with the original without which the “flavour” of the new

Gabriela Iuliana Colipca

29
literary product could not be fully appreciated. That is why even
typographical conventions were subordinated to and supportive of such
practices that allowed for genre overlapping. Many “translators” (actually
imitators/parodists) took advantage of the tradition of bilingual editions
allowing for the examination “in the mirror” of the source text (ST) and
the translated text (TT) in order to attain a double goal: they aimed at
wittily remoulding ancient patterns in modern satires and, at the same
time, they urged their learned readers to indulge in a pleasant exercise of
contrastive reading of the Latin and the English texts, so that they might
reinforce their knowledge of literary patterns (Weinbrot 1966: 440-1 and
McMurran 2005: 7-8). The resulting “translations”/imitations varied in
their degree of departure from the ST. There were indeed cases in which
previous knowledge of the original was not a must for the readers, the ST
meanings and intentions were preserved and changes in the translation
process referred only to place and character names as well as to some
scenes. But, given the popularity of the reader-oriented translation
theories, especially among the scholarly circles that praised creative
writing over translation, there was a growing interest in and demand for
witty imitations which altered more or less significantly the STs, while
appropriating them, and which would turn out highly challenging for the
readers, as the pleasure of reading intrinsically relied on the recognition of
the model and the close analysis of the transformations it had undergone.
Pope, Swift or Johnson’s “exercises” in free translation ranged among the
most appreciated and famous cases in point (Weinbrot 1966: 440).
On the other hand, though not “enjoy[ing] the same authority as
[translation] from Latin” (Ellis and Oakley-Brown qtd in McMurran 2005:
7), vernacular translation quickly gained ground and developed as an equally
important, less restrictive, and new practice which eventually provided “a
conceptual foundation for the novel” as a genre (and not only) (McMurran
2001: 66). The same range of translation practices that characterised
translations from the classics informed translating between modern European
languages and a more or less similar educational mission was attached to
them. There are enough sources, namely prefaces that accompanied the
translated texts (leaving, of course, aside the “translations” published
anonymously), to provide evidence suggesting that, no matter how loose the
rules of translation may have been by that time, they still relied on concepts
like faithfulness in translation, on a certain awareness of the cultural
differences that made the translator’s task all the more difficult with regard
to the adequacy of her/his choices in the TT, as well as of the need for an
analytical processing of the ST, pondering on who the translator should
“pledge his allegiance” to, namely the source culture (SC) or the target

Shandying Translation, Translating Shandeism

30
culture (TC). The interpretation and the degree of importance that translators
attached in practice to these constants varied, nonetheless, greatly.
The examples provided by “the French-British contact zone” (McMurran
2001: 52) are relevant in this respect. Thus, there were indeed translators
who considered that their task should be confined to finding strictly
linguistic equivalents of the SL terms in the TL. The main trend was,
however, against such practices which were seen as doomed to fail in raising
the readers’ interest in the outcome of the translation process (Le Vayer de
Marsilly 1735 qtd in St-Pierre 1993: par. 9). For most of the modern
language translators of the time, equivalence was less about comparing and
contrasting the cultural dimensions underlying the ST and the TT,
respectively, or about making choices that would adequately render the
“special feeling” of the ST in the TL. The translators were, undeniably,
aware of the different factors that influenced the production and reception of
the original and translated texts as well as of the losses that might occur in
translating owing to the gap between the SC values and the TC standards of
taste, but they seemed to be particularly responsive mostly to the demands of
their own national environment and aimed at pleasing, above all, their home
readership sometimes too “entêté[s] de [leur] Goût et de [leurs] Manières”
(Armand de la Chapelle 1724 qtd in St-Pierre 1993: par. 9). Those who
believed, like Etienne de Silhouette (1737), that “[u]ne traduction ne doit
jamais déguiser le goût et le caractère des ouvrages d’une nation” (St-Pierre
1993: par. 9), in other words that one of the functions of translation was not
to level culture-specific differences but to underline them so that it might
offer to the reader the opportunity of judging them for her/himself, were too
few. As in the case of the translations from Latin, the gulf separating
cultures and historical frameworks was, more often than not, drastically
reduced by the translators in their attempt at complying with the TC readers’
expectations. The ensuing “concave-mirror” effect (Hewson and Martin qtd
in Croitoru 1996: 30) entailed modifications in the text structure and in the
message to be conveyed, as well as the introduction of entirely new,
“creative” supplements by the translators themselves. Consequently, in
translating from modern languages too, the preference for free translation,
no matter how defective in correctly representing cultural specificity,
allowed for the opposition between the translator’s and the writer’s positions
to be cancelled by merging translation and original writing practices and
paving the way for the emergence of new literary patterns.
The best illustrative case which undeniably proves both the rapid
proliferation of “translations” and their outstanding contribution to the
consolidation of the novel might be that of the Spanish picaresque writings
whose very nature, supported by the motif of the journey, seemed the most

Gabriela Iuliana Colipca

31
appropriate for the illustration of the interpretation of translation as
“migratory transference” (McMurran 2001: 56). Just as pícaros migrated
from one social environment to another revealing, in a laughable/cynical
tone, specific features of their numerous masters, their stories moved
across national borders owing to “translations”, travelling from one
cultural space to another, causing thus this type of writing that would
become one of the cornerstones of the eighteenth-century realistic novel to
change its conventions, to a larger or less significant extent, according to
the specificity of the receiving culture, be it Italian, German, French or
English. Within the framework of the ruling paradigms of translatio
imperii and translatio studii, the most heterogeneous practices of
translation, here including also adaptations, imitations, translations of
translations and even pseudo-translations, allowed for mediated cross-
cultural communication and eventually for the “conquest through
attraction” of readers from different corners of Europe for whom whether
a novel/romance was “homemade” or “translated” from some foreign
source seemed of little consequence as long as what they read suited their
aesthetic tastes (McMurran 2001: 59). To be more specific, the Spanish
picaresque writings of a realistic vein were made very popular among the
French readers by the numerous translations which “appeared in France
earlier and in greater quantity than anywhere in Europe”, but which also
enclosed numerous deviations from the original picaresque pattern
resulting from the “translators” cleansing the text of all “moralités
superflues” (see the case of Lesage’s ‘translation’ of Guzmán de Alfarache
in 1732), lending it comic overtones, and adjusting it to the French sense
of decorum by turning pícaros into French “gentilhommes who want to be
more than what they are,” “not born dishonourably into poverty, but into a
‘bourgeois’ society,” who use their “wit, tricks, disguises and stories […]
to chastise their own society” (Sieber 1977: 38, 45-7).
In England, the picaresque genre grew equally popular owing to two
mutually “contaminating” traditions, i.e., the English literature of roguery
and the intense activity of translation which relied extensively on French
“translations” of picaresque novels, instead of the original Spanish
versions. The result of this overlapping of influences was the creation of a
new type of pícaro to emerge during the seventeenth century and then,
later on, during the eighteenth century, one whose “disposition” was “cast
in the true English mould” (Smollett 1990: 140), defined by “mercantile
interests” and eventually rising above “disreputable backgrounds and
poverty to occupy a higher social status” (Sieber 1977: 52-55).
Therefore, in both the French and English cultural spaces (as elsewhere
in Europe, as a matter of fact), “translations” were, more often than not,

Shandying Translation, Translating Shandeism

32
loose adaptations which remained faithful to the formal elements of the
picaresque “mould” but in which elements of “…‘native’ fiction and
sensibilities” were poured in order to put forth sequences of adventures
“conform[ing] to the peculiar satiric, social and historical contexts of each
country” (Sieber 1977: 59), united by the central figures of the pícaros (the
French gueux/gentilhomme or the English rogue), that would set the basis
for the development, along new lines, of the realistic novel in which
national identity affirmation and cross-cultural power clashes would be
(more or less) directly addressed.
The second half of the eighteenth century witnessed a growing interest
in the potential of fiction of representing national specificity and,
consequently, of contributing to national-identity building. Under the
circumstances, translators endeavoured to more and more obviously give
precedence, in the process of translation, to their readership’s tastes and
expectations of finding, even in translated texts, a reflection of their
national customs and mores. In the “Anglo-French culture wars”
(McMurran 2001: 63), the French at least remained open to translating
from the English literature, which they were still discovering: the French
writers-translators saw themselves trapped between what they thought it
was their duty as “public readers”, shaping the TT by “the anticipated
reactions of readers and critics” (Rand 1985: 1098), which implied
adjusting to the French decorum “the English lack of balance, order and
proportion”, and their desire of winning, nonetheless, the public’s respect
for the merits of the original (like the “naturalism and liveliness” of
English fiction) that would otherwise go unnoticed (McMurran 2001: 64).
On the other side of the Channel, the rising tide of national-identity
awareness (however loose a concept as nation still was by that time) put
even more pressure on translation/translatio as the foundation of the
novel. Writers (e.g. Tobias George Smollett) and critics (e.g. Clara Reeve
and Anna Letitia Barbault) strove to present the history of the novel from a
different perspective, which, though not denying translatio, related it to
the assumption of universality (McMurran 2001: 59-63). Minimising the
contribution of French models–made available through “translations”–to
the consolidation of the English novel, they urged for the creation of a
national novel as a reaction of resistance to the Frenchification of the
genre and to the translatio imperii principle that would proclaim the
French culture as the source of power and the English one as merely a
target for influence. That implied not only encouraging the shaping of the
“translated” text discourse in national terms to ensure its “naturalness”, but
altogether reacting against translation as a form of importation of French
cultural products. Of course, in practice, as book catalogues from that

Gabriela Iuliana Colipca

33
period indicate, that did not cause a severe drop in the English readership’s
interest in translations of novels from French; on the contrary, they
actually remained equally influential and popular (around 30% of the
published books in one year, over the late eighteenth century–See
McMurran 2001: 53). That is why, one should not be surprised to discover
in the funny but awkward and controversial novel Tristram Shandy, next
to the prominent intertextual dimension resulting from the presence of
numerous quotations and translations from Latin (and occasionally from
Greek), an abundance of traces of French-English cross-cultural
encounters which raise issues related to translatability, mobility across
linguistic and cultural borders as well as novel-writing conventions.
2. Sternean Metafiction and Translation
Highly audacious in its satire that reminds of the great wits of the
Augustan generation, Laurence Sterne’s meta-, anti-novel The Life and
Opinions of Tristram Shandy, Gentleman (1759-67) proposes a comic but
subversive approach to the established eighteenth-century moral, literary
and aesthetic codes. Foregrounding his personal response to a relativity-
dominated context, in an attempt at defining his position at the crossroads
of changing cultural paradigms (i.e., neoclassicism and sentimentalism),
Sterne used and abused two of the favourite patterns of the eighteenth-
century literature, namely the picaresque, or rather the Quixotic/“Cervantick”
(as he put it in the novel), and the satirical Augustan imitation/parody. In
other words, following in the footsteps of “the Gentle Spirit of sweetest
humour, […] [his] beloved Cervantes” (Sterne 1997: 527), the novelist
cast a mock-serious look on his neoclassical predecessors’ heritage as well
as on his sentimentalist contemporaries’ commonplaces and built up a
simultaneously digressive and progressive “plea” for the re-evaluation of
the moral and aesthetic principles his readers lived and read by, and,
implicitly, of the ways in which reality and identity could be represented
by means of a subjectively-marked language influenced by the vagaries of
the mind and/or of the heart.
Sterne’s “history-book […] of what passes in a man’s own mind”
(Sterne 1997: 70) takes up the “Cervantick” journey pattern turning it into
the perfect mould for the metafictional reconsideration of writing, reading,
and, implicitly, translation processes. In particular, some of the lessons that
Tristram, Sterne’s narrator, teaches to the readers in order to determine them
to shake off their “old” reading habits acquire, at some point, a second
function, that of revealing Sternean “opinions” on translation. The use of
French words, which, more often than not, are not provided with TL

Shandying Translation, Translating Shandeism

34
equivalents, seems to be part and parcel of this peculiar dimension of
Tristram Shandy, and is worth insisting upon. The novel contains a
significant number of French words/phrases “naturally” sprinkled
throughout the text, but by far the most interesting cases, which give
irrefutable evidence on the (metafiction-specific) Sternean delight in
incorporating “foreign” material in the narrative discourse, are some
extensive quotations in French–either a full letter by the doctors of Sorbonne
or large excerpts from a famous non-fictional book–meant as relevant
textual illustrations of arguments put forth in Tristram’s sophisticated
reasoning system. Thus, Tristram’s attempt at striking his narratee–here in
its feminine hypostasis (“Madam”)–as a learned man, conversant in various
(non)literary fields, culminates in his quoting in extenso the Mémoire
présenté à Messieurs les Docteurs de Sorbonne and the corresponding
Réponse that, as his explanatory digression eventually reveals, (perhaps too
subtly) lead to the conclusion that Mrs. Shandy was not a papist (Sterne
1997: 51). On the one hand, the two quotations contribute to deconstructing
the myth of straightforward reading, the reader being urged “to rebuke [the]
vicious taste” of merely following the sequence of adventures and to get
“accustomed to make wise reflections, and draw curious conclusions”
(Sterne 1997: 48), even if that means to stop and re-read some of the pages
or requires making smart connections between apparently disparate pieces of
information. On the other hand, they reveal Tristram as “hobby-horsically”
fond of theorising as his father Walter Shandy, and ready to launch a
stinging attack on the French doctors and on the Roman Catholic
deliberations regarding whether a child may be baptised in his mother’s
womb. The choice of not providing a translation of the French ST is then
both verisimilitude-engendering and relevant for the power relations
between two rival nations–the English and the French–and two religious
rites–the Protestants and the Catholics. It is true that, in certain eighteenth-
century social and intellectual English circles, the French culture was taken
as a model and widely imitated; however, Sterne’s not rendering the French
text into English might be seen as a form of resistance to the French
influence which exquisitely articulates in Tristram’s final tongue-in-cheek
comment:

“Mr. Tristram Shandy’s compliments to Messrs. Le Moyne, De Romigny,
and De Marcilly, hopes they all rested well the night after so tiresome a
consultation. – He begs to know, whether after the ceremony of marriage,
and before that of consummation, the baptizing all the HOMUNCULI at
once, slapdash, by injection, would not be a shorter and safer cut still; on
condition, as above, That if the HOMUNCULI do well, and come safe into
the world after this, that each and every of them shall be baptized again

Gabriela Iuliana Colipca

35
(sous condition) – And provided, in the second place, That the thing can be
done, which Mr. Shandy apprehends it may, “par le moyen d’une petite
canulle, and sans faire aucune tort au père.” (Sterne 1997: 51)

Equally untranslated, yet less biting in tone, another French quotation
is incorporated in the paratextual framework as one of the largest footnotes
in the novel (Volume IV, Chapter X). A summary of Licetus’s life story
(born in 1577 a small foetus no larger than his father’s palm, he grew
strong and lived to the age of eighty, i.e., until 1657), it is extracted from
Adrien Baillet’s Des enfans célèbres in Volume VI of Jugemens des
Savans sur les Principaux Ouvrages des Auteurs (1722). Adding to the
“pile” of markers of erudition and sophistication that accumulate in
Tristram’s narrative discourse and ironically reminding of the medieval
use of auctoritates, the quotation is, at the same time, indicative of
Sterne’s (serious) intention of taking a stand in the contemporary debate
on the definition of the concept of verisimilitude and on its relation to
truth: “if faut convenir que tout ce qui est incroyable n’est pas toujours
faux, & que la Vraisemblance n’est pas toujours du coté de la Verité” (sic
Sterne 1997: 232). Still, eventually, it seems that, just like his French
master of wit, François Rabelais, Sterne could not refrain from lending the
French sentence bawdy connotations as his narrator uses it to conclude a
joke on sex and sleep at the end of Chapter XV in the same volume.
Like any “respectable” novel endowed with a prominent pedagogical
function, which hopes to imbue the readers with the spirit of Nature (here
conceived in a purposely loose manner that leaves room for connotations
that move beyond the typical neoclassical interpretation of the concept),
Tristram Shandy could not avoid turning also to the classics, hence the
numerous quotes in Latin (and sometimes even in Greek), varying in length
from mere phrases to complex sentences, some serving as mottos and all
invariably functioning as proofs of erudition. They are merely reproduced
without the least intention of providing a translated version. That is not,
though, the case of the larger pieces of Latin text which the narrator
introduces with the professed desire of reminding the readers of certain
translation practices. One such case is to be found at the very heart of a
volume that is “almost exclusively concerned with imprecations and blights”
(Kraft 1996: 58), namely Volume III. A series of incidents involving Dr.
Slop, called to attend to Mrs. Shandy whose delivery is imminent, and Mr.
Shandy’s servant Obadiah causes the former to grow so angry that he cannot
help cursing the latter. Nonetheless, Walter Shandy finds in this unpleasant
situation an opportunity to give free vent to his hobby-horsical passion for
systems; hence, Dr. Slop is invited to consult an anathema by the Roman
Catholic bishop Ernulphus which “will teach him to swear in a fashion

Shandying Translation, Translating Shandeism

36
commensurate with the provocation” (Kraft 1996: 58). The readers are given
the chance to judge for themselves the faithfulness of the English translation
of Ernulphus’s curse, as the Latin ST and the TT are printed on facing
pages. A footnote explicitly connects this particular case of intertextuality
with the previously referred to letter by the doctors of Sorbonne, whose
genuineness, Tristram claims, was either doubted or denied by the readers,
and means to reinforce the illusion of verisimilitude by identifying the
source of the Latin original as being the Bishop of Rochester’s twelfth-
century excommunication in Thomas Hearne’s edition of Textus Roffensis
(1720). But readers should not be deceived by appearances: verisimilitude is
not exactly aimed at and this new piece of non-literary material seems more
of a pretext for an Augustan-like exercise in parody which relies less on
departures in translation from the ST–as the TT manages to render it quite
faithfully–and more on disruptions at the structural level. To be more
specific, the traditional rules of chapter devising are obviously ignored as the
Latin ST and the English TT surprisingly do not belong to the same chapter
XI, as expected; though printed on the pages facing Chapter XI (i.e., the
TT), the ST is marked as a chapter in itself, Chapter XXXV. That both
spoils the sense of order in the book and creates confusion since there is also
another Chapter XXXV in the same volume. Furthermore, the parodic
intention can be felt in the contextualization of the ST and TT in one of the
key scenes of Volume III: having a papist doctor read aloud from Ernulphus,
“Walter (and Sterne) is ridiculing the Roman Catholic practice of
excommunication as well as the general human tendency to blame anyone
other than ourselves for our misfortunes” (Kraft 1995: 58-9). And, next to
the overlapping of Slop’s curse with Toby’s whistling Lillabullero, some of
the choices made in the process of “translation” (e.g. “omnisque militia
coelestis”= “all the heavenly armies” instead of “heavenly host”–see note 3,
Sterne 1997: 581) lend the text bawdy overtones and make it appear truly
ludicrous.
The other case of significantly extensive use of Latin in Tristram Shandy
is Slawkenbergius’s interpolated tale, a digressive interlude which opens
Volume IV. Adopting the same Augustan practice of printing the Latin ST
and the English TT on mirror pages, Sterne overtly chose to work, this time,
along the main lines of the free translation theory. And, whereas, in the
previously mentioned examples, the text displayed obvious traces of an at
least formally expressed concern for the defense of the authenticity of the
quoted material (the sources being consistently acknowledged as real), here
invention takes over and the result is the production of an entirely fictitious
quotation, attributed to an entirely fictitious author, Hafen Slawkenbergius–
actually another narrative mask of Sterne himself. What is even more

Gabriela Iuliana Colipca

37
interesting, the readers may be surprised to discover that what the external
narrator presents as the Latin ST is, in fact, Sterne’s quite accurate, though
incomplete, translation of his own invented tale (Note 1 on
Slawkenbergius’s tale in Sterne 1997: 594). Playfully, Sterne pulled his
learned readers’ leg by also introducing a footnote on the source of the tale
and the narrator’s supposed intention:

“As Hafen Slawkenbergius de Nasis is extremely scarce, it may not be
unacceptable to the learned reader to see the specimen of a few pages of
his original; I will make no reflection upon it, but that his story-telling
Latin is much more concise than his philosophic – and, I think, has more of
Latinity in it.” (Sterne 1997: 200)

The stress obviously laid on the “Latinity” of the “original”
unmistakably draws the readers’ attention to certain semantic choices in
the Latin text: e.g. “vaginam,” “crepitare,” “rem penitus explorabo,”
“minime tangetur” or the “stranded” Greek word “0! .2” (perizomatè).
Such words/phrases sustain the parodic bawdy vein underlying this story
about “noses” and the interpretation of words, and fit perfectly in Sterne’s
well-thought out scheme meant to remind those too much anchored in the
Augustan reason-extolling aesthetic and literary practices that both literary
developments and life are governed essentially by relativity.
Yet, soon enough, the “story-teller” gives up the Augustan-specific
practice of paralleling the ST and the TT, on account of his having already
made his point by quoting the extensive sample from the beginning of this
“original” tale skilfully embedded in the framework of a “Cervantick” kind
of romance about Diego, a young man, and his exceptionally long nose. Sick
at heart because of his beloved Julia’s mistrust, Diego travels to the
“Promontory of Noses”. But as soon as he leaves the town of Strasburg on
his way to Frankfurt, the Strasburgers (nuns, priests, ministers, innkeepers,
trumpeters, trumpeters’ wives, doctors, bishops, etc.), amazed by his unusual
appearance, launch in a fierce debate on whether the nose is true or false. At
this point, instead of wasting his time with making further demonstrations
on translation practices, the narrator chooses to let only the “TT” flow, as the
stress shifts from Diego’s situation to that of the city and its inhabitants.
That does not mean that he lets the readers forget that what they read is the
result of a translation process; on the contrary, proving that annotation was
already a common practice resorted to in order to somehow narrow the gap
created by linguistic and cultural disparities between the ST and the TT,
footnotes are introduced (either by Tristram-the narrator or by the alleged
translator, Mr. Shandy) and they are aimed at fulfilling different functions.
The first (Sterne 1997: 208) is given an explanatory function, helping the

Shandying Translation, Translating Shandeism

38
reader understand a case of code-switching, “the Clunienses”. (One might,
however, wonder why the other similar cases in the co-text, i.e., “the
Praemonstratenses” and “the Carthusians”, are not provided with
corresponding explanatory notes, too.) The second is set to explain a
semantic choice in translation in the phrase “the dishes of religious orders”:

“Mr. Shandy’s compliments to orators – is very sensible that
Slawkenbergius has here changed his metaphor – which he is very guilty
of: - that as a translator, Mr. Shandy has all along done what he could to
make him stick to it – but that here ‘twas impossible.” (Sterne 1997: 209)

The comment the footnote encloses on the translator’s impossibility of
rendering what, as Mr. Shandy suggests, was the original “metaphor” may
actually be double-edged (as it is often the case with Shandean language):
from a translator’s perspective, this remark may have pointed to the fact
that the “translation” process was mainly reader-oriented and,
consequently, the semantic choice had to comply with the readers’ tastes
and avoid, even at the expense of a semantic loss or gain, anything that
might have shocked or upset them. Or, this is actually a regular strategy of
Sternean wit which delights in ambiguity and hopes to make the readers
accept their own ambivalence: if the play upon the denotative and the
connotative meanings of the “butter’d buns” so often referred to in the co-
text leads to double-entendre, as the editor’s note shows (note 25, 1997:
596), so does–no matter what the “translator” professes–the semantic
choice in the “TT”, i.e. “dish” (in slang: “an attractive girl or woman”. See
Webster 1996: 412).
Finally, two more footnotes in Latin, left untranslated, become part and
parcel of the overall picture that the novel provides of Mr. Shandy’s–and
Tristram’s–show of erudition, hence the appeal to an impressive number
of “underwritten authorities” (Sterne 1997: 213) and the (in)accurate
quotation of a Catholic bishop and astrologer’s comment on Martin
Luther:

“Haec mira, satisque horrenda. 5 Planetarum coitio sub Scorpio Asterismo
in nona coeli statione, quam Arabes religioni deputabant efficit Martinum
Lutherum sacrilegum hereticum, Christianae religionis hostem acerrimum
atque prophanum, ex horoscopi directione ad Martis coitum,
religiosissimus obiit, ejus Anima scelestissima ad infernos navigavit—ab
Alecto, Tisiphone et Megera flagellis igneis cruciata perenniter.
—Lucas Gauricus in Tractatu astrologico de praeteritis multorum
hominum accidentibus per genituras examinatis.” (Sterne 1997: 214, my
emphasis)

Gabriela Iuliana Colipca

39
The result of a new intertextual game, this quotation copied as such
from Pierre Bayle’s Dictionary, with its wonderful slip–“religiosissimus”
instead of “irreligiosissimus”–(see note 36, 1997: 596-7), becomes in itself
an important component in the bathos-building process that relies mainly
on the juxtaposition of the dispute over the genuineness of Diego’s nose
with the religious debate turning the Catholics against the Protestants.
Eventually, a chance meeting with Julia’s brother puts an end to
Diego’s peregrinations: the letter of repentance which Fernandez gives
him dissipates his doubts about Julia’s feelings for him, hence he decides
to return to Valladolid. But the Strasburgers will, unfortunately, become
the victims of their own curiosity about and obsession with Diego’s nose
which causes them to leave the town unguarded and an easy prey to the
French who conquer it. Slawkenbergius, the supposed author of the tale,
laments the Strasburgers’ sad fate in the following terms: “Alas! alas! […]
it is not the first–and I fear will not be the last fortress that has been either
won–or lost by Noses” (Sterne 1997: 222). This bawdy pun which rounds
off the tale challenges once more the readers to make up their minds about
how they would read the text, i.e., with a stress on the connotative,
metaphorical bawdiness of the nose-penis, or on the denotative which
Tristram recommends when stating that, for him, a nose is “a Nose, and
nothing more, or less” (Sterne 1997: 178). Tristram appears to imply that,
in his readers’ case, the battle is won by the lewd. They run “the scent the
wrong way” (Sterne 1997: 287) and take offence while having focused
their thoughts on the bawdy and the licentious. Or, this “delicious
mixture” of delicacy and concupiscence is a carefully set up strategy that
Sterne adopted for the readers’ education: in their “Endless […] Search of
Truth” (Sterne 1997: 73) the readers must accept that everything has two
“handles,” that progression and digression, wit and judgment, bawdiness
and morality can coexist (Colipc 2005: 345-6). One should not
stubbornly cling to the Augustan and/or sentimental conventions, no
matter how helpful in making a certain point in the overall narrative
framework, for the only law that rules life/literature/systems of thoughts,
etc., is that of ambivalence and relativity.
All in all, since Tristram Shandy is not the work of a
translator/imitator, the number of examples that raise translation-related
issues is not very large. That does not mean that Sterne ignored translation
practices altogether; given the close relation between original writing and
translation practices, he occasionally subsumed into his metafictional
exploration a more or less overt and extensive discussion of the
translator’s role, as conceived in Augustan terms, and he delighted in
putting on this mask which helped him cast a new light on the writing and

Shandying Translation, Translating Shandeism

40
reception processes as well as on the aesthetic principles (chief among
which the so much debated verisimilitude) by which reality could be
represented in texts with all its myriad nuances. It is true that Sterne did
not seem to have a very well-defined perspective on translation practices
in the latter half of the eighteenth century, but, by taking up and, at the
same time, subverting the very conventions he worked within, he tried to
draw the attention to the need for further transformation and refinement of
translation theories manifestly associated with practices of representation
of the “marble-like” complexity of human reality across cultural and
linguistic borders.
3. Tristram Shandy in Romania
Sterne’s fame reached the Romanian cultural space as early as the
nineteenth century when the thirst for knowledge of Romanian
intellectuals travelling to the great European seats of learning (Paris,
Vienna, Rome, etc.) to accomplish their education determined them to
look for enlightenment in the books–published in the original or in
translation–of the eighteenth-century writers. As Gavriliu mentions, a
manuscript of Gheorghe Asachi, written during his studies in Vienna and
Rome (1809-1819), compiled, next to excerpts from Pope, Bacon,
Chesterfield, Addison and Steele, quotations from Shakespeare, Goldsmith
and Sterne (2006: 21). Sterne’s novels–Tristram Shandy and A
Sentimental Journey–also appeared among the most prestigious English
works included, though in their French version, in the 1847 catalogue of
C. A. Rosetti and E. Winterhalder’s bookstore, hence available to the
Romanian elite readership (Gavriliu 2006: 116, 146). Despite that, more
than one more century had to pass before the Romanian translators Mihai
Miroiu and Mihai Spriosu would take up the challenging task of
translating Sterne’s masterpiece having as a source text the English
original: Via a úi opiniunile lui Tristram Shandy, Gentleman was
published first in 1969 (Editura pentru Literatur Universal) and then
revised and reedited in 2004 (Polirom) in a context in which very specific
norms for translators have been set considering the functions and roles
translations have been given within the framework of enhanced
intercultural encounters.
To enlarge for contrasting purposes on the major developments in
translation studies within the framework of which the Romanian
translators worked, reference should be made to the unanimously
acknowledged position of the translator as a linguistic and cultural
mediator who, in order to successfully embark upon the translation process

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

viheriöitsivät lehmukset, joiden juurella hän lapsena oli istunut
odotellessaan isäänsä, joka oli erään komeimman höyrylaivan
koneenkäyttäjänä.
Nyt ei hän ollut moneen vuoteen kuullut tuulen suhinaa puissa,
sillä eihän hänen kalliollaan mitään kasvanut, mutta hänen
muistissaan eli Riddarholman lehmuksissa sihisevä suhina hänen
ainoana ikävöimisenään.
Jos silloin jonakin kesäisenä päivänä höyrylaiva porhalsi ohi
saaren, kuuli hän laineiden liplattavan, kuulipa ehkä torvisoittoakin;
hän näki iloisia kasvoja, jotka synkistyivät nähdessään harmaat
kivimiehet vuorella.
Mutta silloin hän kirosi, kirosi taivaan ja maan, kirosi kohtaloaan ja
ihmisten julmuutta. Niin oli hän kironnut vuodesta vuoteen, ja hän
sekä hänen toverinsa olivat kironneet ja kiusanneet toinen toisiansa
öin päivin; sillä rikos särkee, mutta onnettomuus kokoo yhteen
kärsivät.
Ensi alussa oli elämä tarpeettoman julmaa, ja vartijat rääkkäsivät
vangittuja, mielin määrin, säälimättömästi.
Mutta eräänä päivänä tapahtui muutos: ruoka parani, kohtelu
muuttui lempeämmäksi ja jokainen vanki sai nukkua omassa
huoneessaan. Itse kuningas oli hiukan hellittänyt vankien kahleita.
Mutta koska toivottomuus oli tehnyt heidän sydämensä kivikoviksi,
eivät he tunteneet mitään kiitollisuuden tapaista tunnetta vaan
jatkoivat kiroilemistaan; ja he huomasivat nyt, että oli hauskempaa
nukkua samassa huoneessa, sillä silloin saattoivat he öisin
keskustella. Ja he valittivat ruuan, vaatteiden ja vartioston
kehnoutta.

Eräänä päivänä soittivat kaikki kaupungin kellot, äänekkäämmin
Riddarholman kellot. Kuningas Oskar oli kuollut, ja vangit saivat
vapaapäivän. Koska he nyt saattoivat keskustella keskenään,
puhuivat he pakoyrityksistä, aikeestaan tappaa vartija, ja he
puhuivat myös kuningasvainajasta; ja pahaa he hänestä puhuivat.
— Jos hän olisi ollut oikeudenmukainen, olisi hän päästänyt meidät
vapauteen, sanoi eräs vanki.
— Tai olisi hän pistänyt tänne kaikki rikokselliset, jotka kulkevat
vapaina.
— Siinä tapauksessa olisi hän itse saanut olla vankilanjohtajana,
sillä koko kansakunta olisi tänne tulvinut.
Vankien laita on nyt sellainen, että he pitävät kaikkia ihmisiä
rikoksellisina ja luulevat joutuneensa itse kiikkiin vain sen takia, että
heillä muka oli huono onni.
Kuitenkin, kaikitenkin; oli kuuma kesäpäivä, kun kivimies kulki
rantaa pitkin kuunnellen Oskar lempeän kuningassielukellojen
soittoa. Hän etsi rantakivien alta kivisimppuja ja rautakaloja; mutta
siellä ei sellaisia ollut; eikä ulompana vedessä näkynyt särkiä eikä
salakoita; senvuoksi myöskään ei näkynyt mitään kalalokkia tai tiiraa.
Silloin tunsi hän kirouksen painavan koko paikkaa, jota eivät edes
kalat eivätkä linnut tahtoneet lähestyä. Ja hän ajatteli taas
kohtaloaan. Hän oli kadottanut nimensä, ristimänimensä ja
liikanimensä, ja hänen nimensä oli numero 65. Tämä nimi kirjoitettiin
laskumerkeillä sen sijaan, että se olisi kirjoitettu kirjaimilla. Hän ei
ollut henkikirjoitettu, ei maksanut veroa, ei tietänyt iästään. Hän ei
ollut enään ihminen, ei ollut enään elävä olento; mutta ei ollut
kuollutkaan. Hän ei ollut mitään. Vain jotakin, joka harmaana liikkui

vuorella ja jota aurinko paahtoi aivan hirmuisesti, paahtoi vaatteita,
päätä lyhyeksi leikattuine hiuksineen, jotka kerran olivat
kiemurrelleet kiharoina. Niitä äiti lauantaisin hienolla kammalla oli
pehmein käsin kammannut. Lakkia ei hän saanut tänään käyttää,
sillä silloin voisi hän helpommin karata. Ja kun aurinko pisti hänen
päälakeansa, muistui hänen mieleensä profeetta Joona, joka Herralta
sai kurpitsin voidakseen lekotella sen varjossa.
Mitä hän sitten sai! ilkkui hän; sillä hän ei totisesti uskonut
mihinkään hyvään!
Samassa huomasi hän rannan loiskeessa kelluvan ison
koivunlehvän. Se oli aivan vihreä, sen runko oli valkoinen, se oli
saattanut pudota jostain huvimatkalla kulkevasta höyrylaivasta. Hän
kiskoi sen maalle, pudisti siitä veden ja vei sen mukanaan vuoren
koloon, sinne pystytti hän sen kolmen kiven väliin. Ja hän asettui
istumaan koivun alle ja kuunteli, kuinka tuuli hiljaa puhalsi lehtiin,
jotka tuoksuivat hienoimmalle hartsille.
Hetken istuttuaan kalveessa nukahti hän.
Ja hän näki unta.
Koko vuori vihannoi vihreänä lehtona suloisine puineen ja
tuoksuvine kukkineen. Linnut visertelivät, mettiset ja kimalaiset
surisivat ja perhoset liihättelivät. Mutta yksinään ja itsekseen seisoi
puu, jota hän ei tuntenut. Ja se puu oli kaikkia muita kauniimpi, sillä
sillä oli pensaan tavoin monta runkoa, ja oksat levittivät niin hienoja
silmuja ja koukeroita kuin virkkauksessa ikään. Ja sen kiiltävien
lehtien alla istui pieni musta ja valkoinen lintu, joka oli pääskysen
näköinen, mutta ei ollut pääskynen.

Saattoihan hän unessa selittää linnunääniä ja siksi hän kuuli ja
ymmärsi jotakuinkin, mitä lintu lauloi. Ja se lauloi: Lie, lie, lie, tänne
tie! Tuu, tuu, tänne tuu! Liejuun, liejuun, liejuun kuolit Sä! Liejusta,
liejusta, liejusta nousit Sä!
Hän ymmärsi, että äänet puhuivat liejusta, kuolemasta ja
ylösnousemuksesta.
Mutta uni jatkui. Hän seisoi kalliolla, yksin palavassa
päivänpaisteessa, palaen janosta ja nälästä.
Kaikki toverit olivat työntäneet hänet luotaan, ne olivat uhanneet
ottaa hänet hengiltä, koska hän ei tahtonut suostua polttamaan
vankilaa. He seisoivat piirissä hänen takanaan, ne ajoivat häntä
takaa kivillä vuorelle niin kauas kuin hän saattoi päästä. Ja nyt
pysäytti hänet muuri.
Silloin oli hänen mielestään mahdotonta nousta sen yli, silloin
päätti hän epätoivoissaan pää edellä syöksyä muuria vasten
heittäytyäkseen siten kuoleman valtaan.
Hän syöksyi alas pitkin vuorta; ja katso, samassa avautui portti,
vihreä puutarhan portti… ja… nyt hän heräsi.
Kun hän ajatteli asemaansa ja huomasi lehden huvenneen
koivunlehväksi, muuttui hänen mielensä tyytymättömäksi ja hän
sanoi itsekseen:
— Olisipas se ollut edes lehmus.
Ja kun hän kuunteli, huomasi hän, että koivu lauloi niin
kovaäänisesti; se kuulosti siltä ikäänkuin olisi seulottu santaa ja

pieniä kiviä; sen sijaan saattoi lehmus soitella sametin hienoja
sydänsäveliä.
Seuraavana päivänä oli koivu kuihtunut ja se antoi vain vähän
varjoa.
Sitä seuraavana päivänä olivat lehdet kuivia kuin paperilaput ja ne
kalisivat niinkuin hampaat. Ja viimein seisoi kallion kolossa iso
koivunvarpu, joka muistutti häntä hänen lapsuudestaan.
Silloin ajatteli hän taas profeetan kurpitsia ja hän kirosi, kun
aurinko pisti häntä päälakeen.
* * * * *
Oli tullut uusi kuningas ja uuteen vauhtiin pääsivät maan hallitus
ja neuvosto. Kaupunkiin piti tehtämän uusi kulkuväylä. Sentähden
määrättiin vangit ruoppausproomuihin. Monen, monen vuoden
jälkeen sai hän nyt ensi kerran lähteä kallioltaan. Ja hän kiiti pitkin
vettä, näki niin paljon uutta syntymäkaupungissaan; näki rautatien
sekä ennen kaikkea höyryvaunun. Ja aseman alapuolelta piti heidän
ruopata.
Ja he alkoivat haalia veden pinnalle kaikkea merenpohjalla lojuvaa
likaa. Sieltä tuli upotettuja kissoja ja vanhoja kenkiä, mätää,
steariinikynttilätehtaasta lipunutta ihraa, Sinikäsi nimisestä
väripainimosta virranneita värisäikeitä, nahkurinparkkia
nahkurintehtaasta ja kaikkea inhimillistä kurjuutta, jota pesijättäret
sadan vuoden aikana olivat pesulaiturilta veteen huuhtoneet.
Ja sieltä nousi sellainen tulikiven ja ammoniakin sietämätön haju,
että vain vanki sen kesti.

Mutta kun proomu oli lastattu, ihmettelivät vangit, mihin kaikki
tämä törky piti kaadettaman. He saivat vastauksen, kun venemies
suuntasi proomun heidän omalle kalliolleen.
Sinne lastattiin koko lieju ja se heitettiin vuorelle, missä ilma pian
oli myrkytetty. Ja he kahlasivat liassa ja he tahrasivat vaatteensa,
kätensä, kasvonsa.
— Tämä on helvetti! sanoivat vangit.
Parina vuotena he ruoppasivat ja lastasivat lian kalliolle, mikä pian
oli kadonnut.
Talven valkea lumi putosi maahan joka syystalvi levittäen peitteen
valkeine lakanoineen yli kaiken saastan.
Ja kun viimeinen kevät tuli ja lumi suli, oli paha haju kadonnut ja
lieju alkoi näyttää mullalta. Sinä kevännä loppui ruoppaus, ja meidän
kivimiehemme sai nyt työtä pajassa niin, ettei hän enään koskaan
joutanut kalliolle. Mutta kerran syksyllä hiipi hän sinne ja silloin sai
hän nähdä jotain ihmeellistä.
Ruoppausmullassa kasvoi yrttejä. Tosin rumia, lihavia yrttejä.
Enimmäkseen olivat ne kukkia, joita kutsutaan Rusokiksi, se on
nokkosen näköinen, mutta sillä on ruskeita kukkia. Se on rumaa, sillä
kukkien pitää olla valkoisia, keltaisia, sinisiä tai punaisia. Ja siellä
kasvoi myös oikeita nokkosia vihreine kukkineen, ja takkiaisia,
suolaheiniä, ohdakkeita, savikkoja. Kaikki nämä kukat olivat mitä
rumimpia, polttavimpia, pistävimpiä yrttejä, joita ei ihminen rakasta
ja jotka seuraavat rikkaläjiä, palaneita pihamaita ja ruoppauksia.

— Me teimme puhdasta meren pohjalla ja saimme sijaan lian,
sanoi vanki. Siinäkös se kiitos seisoo!
Sitte tuli aika, jolloin hän vietiin uudelle kalliolle, josta piti tulla
linnoitus, ja hän hakkasi taas kiveen; kiveen, kiveen, kiveen!
Siellä menetti hän toisen silmänsä ja häntä lyötiin silloin tällöin. Ja
hän oli siellä niin kauan, että uusi kuningas kuoli ja sai seuraajan.
Kruunauspäivänä piti yhden vangin saada armo ja päästä vapauteen.
Ja se armoitettiin, joka oli käyttäytynyt siivoimmin ja samalla päässyt
selvyyteen väärästä teostaan. Ja se sai vapauden! Mutta silloin oli
muiden vankien mielestä heille tehty vääryyttä, sillä heidän
keskuudessaan pidettiin sitä raukkana, joka oli katunut "sitä, mille ei
mitään mahda".
Ja niin kuluivat taas vuodet! Meidän kivimiehemme oli nyt hyvin
vanha. Ja koska hän oli heikko toimittamaan raskaampia töitä, vietiin
hän takaisin kalliolle ja pantiin neulomaan säkkiä.
Eräänä päivänä tuli pappi ja seisahtui puhuttelemaan kivimiestä
tämän istuessa neulomassa.
— No, sanoi pappi, etkö sinä koskaan pääse täältä?
— Kuinkas se käy päinsä? vastasi kivimies.
— Kyllä, kunhan tunnustat tehneesi väärin.
— Jos saan nähdä ihmisen, joka tekee enemmän kuin mitä oikein
on, niin voin uskoa, että olen väärässä. Mutta sitä minä en koskaan
saa nähdä.

— Enemmän mitä oikein on, sehän on armeliaisuus! Toivon sinun
pian saavan sen nähdä!
Eräänä päivänä sai kivimies määräyksen tehdä teitä kalliolle, jota
hän ei ehkä ollut nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen.
Oli taas kesäpäivä, oli lämmin ilma, ja höyrylaivat viilettivät
hauskasti ohitse kauniina kuin perhoset.
Kun hän tuli niemelle — ei hän enään nähnyt mitään kalliota vaan
suloisesti vihannoivan lehdon, missä lehdet kimmelsivät tuulessa
niinkuin aaltoset järven pinnalla. Siellä seisoi korkeita, valkeita
koivuja, vapisevia haapoja ja rannalla kasvoi leppiä.
Tämä oli samallaista kuin unessakin. Ja puiden alla kuiskailivat
ruohot ja nyökkäilivät kukkaset ja siellä lenteli kimalaisia ja siellä
liihätteli perhosia. Ja kaikenlaiset linnut visertelivät, mutta hän ei
voinut selittää niiden ääniä, ja siitä tiesi hän, ettei tämä ollut unta.
Kirouksen vuori oli muuttunut siunaukseksi, eikä hän voinut olla
ajattelematta profeettaa ja kurpitsia.
— Tämä on armo ja laupeus! sanoi joku hänen sisimmissään, ääni
tai kehoitus, miksi sen nyt voisi sanoa.
Ja kun höyrylaiva kiiti ohi, eivät kasvot synkistyneet vaan ne
kirkastuivat nähdessään tämän korean vihreyden, tuntuipa hänestä
ikäänkuin joku olisi viuhtonut niinkuin on tapana viuhtoa jonkun
suvihuvilan ohi kiidettäessä.
Hän kulki polkua eteenpäin suhisevien puiden alla. Eihän siellä
ollut mitään lehmusta, mutta hän ei uskaltanut toivoa lehmusta,
etteivät koivut muuttuisi vitsoiksi; niin paljon oli hän oppinut.

Ja siinä lehtokujaa eteenpäin kulkiessaan näki hän kauimpana
valkean muurin ja siinä vihreän säleveräjän. Ja hän kuuli jotakin
soittoa, mikä ei ollut urkujen soittoa, sillä se oli iloisempaa ja
sukkelampaa liikunnaltaan. Muurin yläpuolella näkyi huvilan kaunis
katto, ja sinikeltainen lippu liehui tuulessa.
Ja hän näki koreavärisen pallon hyppivän ylös alas yli sen saman
muurin, pienet heikot äänet ilakoivat, lautasien ja lasien kilinästä
päätti hän, että pöytää katettiin.
Hän tuli veräjälle ja näki… Syreenit kukkivat ja niiden alle katettiin
pöytää; siellä leikkivät lapset, siellä soitettiin, siellä laulettiin.
— Tämä on paratiisi! sanoi ääni hänelle.
Hän seisoi kauan katsellen; niin kauan, että hän, vanhus vaipui
maahan väsymyksestä, nälästä, janosta ja kaikesta elämän
kurjuudesta.
Silloin avautui veräjä, ja lehtoon astui pieni valkeisiin vaatteisiin
puettu tyttö. Hän kantoi kädessään hopeatarjotinta ja tarjottimella
oli lasi viiniä, sen punaisempaa ei hän koskaan ollut nähnyt. Ja lapsi
astui vanhuksen luo suoraan hänen eteensä ja sanoi:
— Tule ukkoseni, niin saat viiniä.
Ukko otti lahjan vastaan ja joi. Se oli rikkaan miehen viiniä, se oli
tullut kaukaa auringon seuduilta; ja se maistui niinkuin hyvän
elämän makeus maistuu, kun se on parhaimmillaan.
— Tämä on laupeus! sanoi hänen oma vanha murtunut äänensä.
Mutta kuules lapsi, sinä et ajattelemattomuudessasi olisi minulle
suonut juomaasi, jos olisit tietänyt, kuka minä olen?

— Tiedän; sinä olet tietysti vanki! vastasi tyttö.
— Sen sinä tiesit! Ja kuitenkin… tämä on laupeus.
Kun vanha kivimies palasi, ei hän enään ollut kivestä vaan
hänessäkin oli alkanut jotain kasvaa.
Ja kun hän kääntyi ohi jyrkänteen, näki hän monirunkoisen
pensaan näköisen puun. Se oli kaikista kaunein, se oli orapaatsama,
mutta sitä ei ukko tietänyt. Pieni levoton lintu lensi puuhun, se oli
musta ja valkea kuin pääskynen ja kansa sanoo sitä paarmalinnuksi,
vaikka sillä on joku toinen nimi. Ja lintu piiloutui syvälle lehviin ja
lauloi niin surullisesti mutta lempeästi:
Lie-juun, lie-juun kuolit Sä!
Lie-justa, lie-justa nousit Sä!
Tämä oli ihan samanlaista kuin unessakin; ja silloin käsitti ukko,
mitä paarmalintu oli tarkoittanut.
Tupakkaladon salaisuudet.
Oli kerran nuori tyttö Oopperassa. Hän oli niin kaunis, että ihmiset
kadulla kääntyivät häntä katsomaan, ja hän lauloi niinkuin eivät
monetkaan voi laulaa.
Sitten tuli kapellimestari, säveltäjä tarjoten hänelle
kuningaskuntansa sekä sydämmensä. Kuningaskunnan hän otti
omakseen, mutta sydämmestä ei hän huolinut.

Nyt oli hän suuri, niin suuri, ettei maassa vertaista! Ja hän ajoi
Viktoriavaunussa katua pitkin ja nyökytti päätään omalle
valokuvalleen, joka oli asetettu kaikkiin kirjakauppojen
puodinikkunoihin.
Hän suureni suurenemistaan ja hänen kuvansa joutui
kirjekortteihin, saippuoihin ja sikaarilaatikkoihin. Lopulta riippui
hänen valokuvansa teatterin lämpiössä kuolleiden kuolemattomien
keskellä; ja silloin hän suoraan sanoen oikein pöyhistyi.
Eräänä päivänä seisoi hän laiturilla meren rannalla, missä
hyökyaalto kulki korkeana ja virta oli väkevä. Kapellimestari seisoi
tietysti vieressä ja monta muuta herraa myöskin. Kaunotar leikki
ruusullaan; ja sen tahtoivat kaikki herrat saada omakseen; mutta
vain sen anastaja sen saisi.
Ja niin heitti hän ruusun kauas laineille. Nuoret herrat katselivat
kauan kukkaa, mutta kapellimestari hyppäsi heti mereen, ui niinkuin
lokki laineilla ja piteli pian kukkaa huultensa välissä.
Siiloin kajahti laiturilta kättentaputus; ja hän, joka uiskenteli
meressä näki naisen silmistä, että tämä rakasti häntä. Mutta kun
hänen piti kääntyä rantaan, ei hän päässyt paikaltaan. Meressä kulki
virta salapyörteineen, mutta sitä ei laiturilla seisova nainen
ymmärtänyt vaan luuli hänen kujeilevan, ja siksi nainen nauroi.
Mutta meressä kuolemanvaaran tunteva mies käsitti väärin hänen
naurunsa; ja hän tunsi pistoksen sydämmessään, ja niin oli hänen
rakkautensa lopussa.
Kuitenkin pääsi hän maihin kädet verissä, jotka hän oli rikkirepinyt
laituria vastaan.

— Sinä saat minun käteni, vastasi kaunotar.
— En sitä tahdo, vastasi kapellimestari, käänsi selkänsä ja meni
tiehensä.
Tämä oli majesteettirikos kauneutta vastaan ja sentähden täytyi
hänen kuolla.
Kuinka kapellimestari menetti paikkansa, siitä tietävät paraiten
teatteri-ihmiset, jotka ymmärtävät sellaisia asioita. Mies piti lujasti
puoliaan, ja tarvittiin kaksi vuotta ennenkuin saatiin hänet
alaspudistetuksi.
Mutta alas hän putosi; ja kun kaunotar oli raivannut
hyväntekijänsä tieltään, riemuitsi hän, ja pöyhistyi yhä enemmän
niin, että se päälle päätteeksi alkoi näkyä. Ja yleisö huomasi, että
sydän ihomaalin alla oli ilkeä; siksi yleisöä ei enään liikuttanut hänen
laulunsa eikä se uskonut hänen kyyneliinsä ja hymyilyihinsä.
Hän huomasi sen ja katkeroittui. Hän hallitsi vielä teatteria;
tukahutti kaikki, jotka tahtoivat kohota ja antoi ne rusikoida
pahanpäiväisiksi sanomalehdissä.
Hän menetti suosion, mutta valta merkitsi hänelle enemmän.
Koska hän nyt oli rikas, mahtava ja tyytyväinen, viihtyi hän hyvin
elämässä, eivätkä hyvinviihtyvät ihmiset ainakaan laihdu, pikemmin
he lihovat, ja hän aikoi todellakin tulla lihavammaksi. Se alkoi niin
hiljalleen ja varovasti, ettei hän sitä huomannut ennenkuin se jo oli
myöhäistä. Pam! Luisuminen käy nopeasti, ja tämä matka meni
huimaavaa vauhtia alaspäin. Eikä auttanut kidutuskaan, johonka hän
alistui. Hänen täytyi nähdä nälkää vaikka hänellä oli herkullisin pöytä

koko kaupungissa ja kuta enemmän hän näki nälkää, sitä enemmän
hän vain lihostui.
Vuoden kuluttua oli hän lopettanut leikkinsä ja hänen palkkansa
alennettiin. Kahden vuoden kuluttua oli hän puoleksi unohdettu ja
nuoremmat olivat anastaneet hänen paikkansa. Kolmannella vuodella
sai hän eron palveluksestaan; ja silloin vuokrasi hän itselleen
ullakkohuoneen.
— Syynä siihen oli luonnoton lihavuus, sanoi ohjaaja kuiskaajalle.
— Eihän siihen ollut syynä lihavuus vaan pöyhkeys! sanoi
kuiskaaja.
* * * * *
Nyt istui hän ullakkohuoneessa ja katseli alas suurta istutusmaata.
Siellä oli myös iso tupakkalato ja hän piti siitä, sillä siinä ei ollut
ikkunoita, joista ihmiset olisivat voineet häntä kurkistella. Ja
kattotiilien alla asusti siellä varpusia, mutta sinne ei ahdettu
tupakkaa, sillä sitä ei siellä viljelty.
Niin istui hän koko suven ja katseli latoaan ihmetellen, mitä varten
se oli olemassa, sillä ovet olivat isolla etulukolla suljetut, eikä kukaan
näkynyt siellä käyvän. Hän aavisti sen kätkevän salaisuuksia, pian sai
hän nähdä, minkälaisia nämä salaisuudet olivat.
Entisestä kuuluisuudesta oli jälellä vain pari kortta, joista hän piti
kiinni ja joista hän eli: nämä olivat hänen loisto-osansa, Carmen ja
Aida, jotka osat seuraajattarien puutteesta vielä olivat täyttämättä;
ja yleisön muistissa eli vielä hänen esityksensä, joka oli ollut

erinomainen. No niin, tuli syksy; lyhdyt sytytettiin taas, ja teatterit
piti avattaman.
Laulajatar istui ikkunansa ääressä katsellen allaan olevaa latoa,
joka hiljattain oli maalattu punaiseksi ja varustettu tiilikatolla.
Silloin saapasti mies perunamaahan, ja hänellä oli iso ruosteinen
avain. Hän avasi ladon ja astui sisään.
Sitten tuli vielä kaksi miestä, jotka hän oli tuntevinaan; ja nekin
katosivat latoon.
Tämä alkoi nyt tulla mielenkiintoiseksi.
Jonkun hetken kuluttua astuivat nämä kolme miestä ladosta
kantaen jotain suurta kummallista, mikä näytti sängynpohjilta tai
väliseinämiltä.
Portin ulkopuolella käänsivät miehet seiniä ja asettivat ne
kallelleen vasten ladonseinää; ja nyt näkyi kaakeliuuni, mutta se oli
maalattu, huonosti maalattu. Sitten näkyi jonkun maalaistalon ovi,
ehkä metsästäjän majan ovi. Sitten tuli metsä, ikkuna ja kirjasto.
Nämä olivat näyttämökoristeita. Ja hetken kuluttua tunsi hän Faust
näytelmässä käytetyn ruusupensaan.
Lato oli Oopperan kulissivaja, ja tämän ruusupensaan luona oli
hän kerran itse laulanut "Pieni kukkanenhan oot".
Sydänraukkaa koski tämä kovasti, kun hän ymmärsi, että Faust
esitettäisiin, mutta oli kuitenkin yksi lohdutus: ettei hän ollut laulanut
pää-osaa, joka on Margarethan.

— Menköön Faust! Mutta jos ne koskevat Carmeniin tai Aidaan,
niin minä kuolen.
Ullakkohuoneessaan hän nyt istui ja huomasi, miten ohjelmistoa
muutettiin: ja hän tiesi neljätoista päivää ennen sanomalehtiä, mitä
Oopperassa esitettäisiin. Olihan sekin tavallaan hauskaa! Hän näki
miten Salametsästäjä kiskottiin esille sudenluolineen ja kaikkine
muine kapistuksineen; hän näki Lentävän hollantilaisen, laivat ja
meren; Tannhäuserin ja Lohengrinin ja monet muut.
Mutta sitten tuli eräs päivä, sillä välttämättömyyden täytyi tulla
esille. Miehet raahasivat (hän muisti, että toisen miehen nimi oli
Lindqvist, joka hoiti väkipyöriä); ja sitten ilmestyi tori Espanjassa.
Kulissi seisoi kallellaan niin, ettei hän oikein eroittanut, mitä se esitti.
Mutta yksi miehistä viiputti hiukan kehystä; ja siinä miehen
rimpuillessa näki hän kulissin, ja takaahan ne aina ovat rumia. Ja
siihen oli kirjoitettu suuria mustia kirjaimia, jotka näyttäytyivät
vähitellen ikäänkuin häntä kiusatakseen; siihen oli kirjoitettu
vääjäämättömästi, selvästi: C, A, R, M, E, N. Sehän oli Carmen!
— Nyt minä kuolen! sanoi laulajatar. Mutta hän ei kuollut, raukka,
ei edes silloinkaan kun esille tuli Aida. Kuitenkin oli hänen nimensä
poispyyhitty ihmisten muistista, kirjakauppojen ikkunoista,
kirjekorteista; ja lopulta katosi tuntemattomalla tavalla hänen
kuvansa lämpiöstä.
Hän ei voinut käsittää, että ihmiset unohtavat niin pian; se oli ihan
selittämätöntä. Mutta hän suri itseään niin kuin kuollutta surraan; ja
olihan juhlittu laulajatar kuollut.
Niin käveli hän eräänä päivänä yksin autiolla kadulla. Siellä oli
rikkojen kaatopaikka. Hän seisahtui ajattelematta juuri mitään,

mutta hän näki tarpeeksi katoavaisuudesta, sillä rikkaläjällä oli
kirjekortti, ja siinä näkyi hänen kuvansa Carmenina.
Hän poistui sieltä nopeasti itkien sisimmässä sydämessään. Niin
tuli hän pienelle poikkikadulle, missä pienen kirjakaupan ikkuna sai
hänet pysähtymään; olihan hän tottunut pysähtymään sellaisten
ikkunoiden eteen nähdäkseen, oliko hänen kuvansa pantu näytteille.
Mutta täällä hänen kuvansa ei riippunut. Sitä vastoin riippui siinä
plakaatti, josta hän vastoin tahtoaan luki merkilliset sanat: "Herran
kasvot seisovat niitä vastaan, jotka pahaa tekevät niin, että hän
poispyyhkii heidän muistonsa maan päältä."
Jotka pahaa tekevät! Siksi oli hänen muistonsa poispyyhitty. Siinä
selitys, miksi ihmiset olivat hänet unohtaneet.
— Mutta eikö pahaa voi tehdä jälleen hyväksi? Enkö minä
tarpeeksi ole kärsinyt rangaistusta? valitti hän.
Ja niin meni hän metsään, missä ei ollut yhtäkään ihmistä. Siinä
epätoivoisena, murtuneena, nöyrtyneenä kulkiessaan huomasi hän
toisen ihmisen, joka seisoi hänen edessään. Ja tämä kysyi silmillään,
uskaltaisiko hän tervehtiä.
Kapellimestari seisoi hänen edessään. Mutta hänen silmänsä eivät
moittineet, eikä niissä näkynyt nöyryyttävää sääliä vaan niistä loisti,
ihailua, ihmetystä ja hellyyttä.
— Hanna, kuinka hoikaksi ja hienoksi sinä olet käynyt, sanoi
hänen suunsa.
Laulajatar katseli itseään ja hän huomasi sanat tosiksi.

Suru oli poroksi polttanut ylellisen, pöyhistyneen lihan, ja hän oli
entistään ihanampi.
— Ja yhtä nuori sinä olet. Nuorempi!
Tämä oli ensimmäinen hyvä sana, minkä hän oli moneen aikaan
kuullut; ja kun se tuli hänen huuliltaan, jolle hän oli tehnyt niin
paljon pahaa, ymmärsi laulajatar minkä arvoinen hyvä ihminen on, ja
sen hän sanoi.
— Hanna, onko sinulla vielä äänesi tallella? kysyi kapellimestari,
joka ei sietänyt kohteliaisuuksia.
— En tiedä! nyyhkytti hän.
— Tule huomenna lauluharjoitushuoneeseen… Niin, Ooperaan
minun luokseni, niin saamme kuulla. Minä toimin nimittäin siellä
taas…
Laulajatar tuli; tuli jälleen ja hänellä oli jälleen menestystä.
Yleisö oli antanut anteeksi ja unohtanut, oli unohtanut pahan; ja
nyt on laulajatar taas yhtä suuri, vieläpä paljon suurempi kuin
ennen.
Tästä kertomuksesta on oppiakin!
Sankt Gotthardin satu.

Oli lauvantai-ilta Göschenissä Urin kantonissa. Tämä kantoni on
yksi neljästä alkukantonista, Vilhelm Tellin ja Valter Fürstin
kantonista. Sankt Gotthardin pohjoispuolella, missä germanilaista
kieltä puhutaan, missä asuu hiljaisia, ystävällisiä ihmisiä hoitaen
itsemääräämisen oikeudella omia asioitaan, missä "pyhä metsä"
seisoo suojellen lumivyöryjä ja vuorenvieremiä vastaan, siellä on
pieni viheriöitsevä kylä puron rannalla, joka liikuttaa myllynpyöriä ja
sisältää taimenia.
Nyt lauvantai-iltana, kun iltakello soittaa angelusta, kokoontuu
kylänrahvas kaivolle ison saksanpähkinäpuun juurelle. Tuossa tulevat
postimestari, amtmanni ja itse eversti kaikki paitahiasillaan viikatteet
olalla. Päivän heinänteosta he palaavat pesemään viikatteitaan, sillä
täällä on työ arvossapidetty ja omatekoista kunnioitetaan täällä
enimmin. Sitten tulevat pojatkin viikattaneen ja tytöt lypsinkiuluineen
jälessä; sitten kokoontuu jättiläisrotuinen maatiaissyntyinen
lehmikarja, jossa jokainen lehmä on härän suuruinen. Lihavaa on
maa ja siunattua se on; mutta viini ei kasva siellä Gotthardin
pohjoispuolella, ei olivikaan, ei silkkipuu eikä rehevä maissi. Vihreä
ruoho, kultaiset tähkät, korkea saksanpähkinäpuu, ne ne antavat
vuoden sadon.
"Kultaisen Hevon" ravintola sijaitsee kaivon luona Sankt Gotthardin
äkkijyrkänteen alapuolella; ja siellä puutarhassa yhden ainoan pitkän
pöydän ääressä istuvat nyt väsyneet niittomiehet, kaikki saman
pöydän ääressä ilman arvojärjestystä; amtmanni, postimestari,
eversti, vieläpä rengitkin; tehtailija, joka valmistaa olkihattuja sekä
hänen työmiehensä, kylän pieni suutari, koulumestari ja kaikki muut.
He haastelevat sadosta ja lypsystä; ja he laulavat yhdessä lauluja,
jotka kajahtavat yksinkertaisissa kolmisoinnuissa niinkuin

paimentorvet ja karjankellot. He laulavat keväästä ja sen puhtaista
riemuista niin uskollisen vihreästi ja toivorikkaan sinisesti.
Ja he juovat vaaleata olutta.
Sitten nousee nuoriso leikkimään, painimaan ja hyppimään, sillä
huomenna on ampumajuhla kilpaleikkeineen ja niissä kysytään
notkeutta.
Ja sentähden soitettiin paimentorvilla varhain iltasoittoa, jottei
kukaan saapuisi unentöhmeröisenä ja torroksissa juhlille, missä kylän
kunnia oli kysymyksessä.
Sunnuntai alkoi kellonsoittoineen ja päivänpaisteineen;
juhlapukuiset ihmiset kokoontuivat lähikylistä, ja kaikki näyttivät
kyllikseen nukkuneilta ja vasta valveutuneilta. Melkein kaikki miehet
olivat vaihtaneet viikatteen pyssyyn; tytöt ja naidut naiset silmäilivät
heitä tutkivin ja kehoittavin katsein, sillä kodin ja konnun
puolestahan he oppivat ampumaan; ja mestariampuja tiesi, että hän
saisi alkaa tanssin ihanimman neitosen kanssa.
Nyt tuli tavattoman iso heinähäkki neljän korskean, kukilla ja
nauhoilla koristetun hevosen vetämänä; ja koko häkki oli yhtenä
ainoana lehtosalina penkkeineen. Sen sisällä istuvia ihmisiä ei
eroittanut, mutta sieltä kuului laulua, kaunista, henkevää laulua
sveitsiläisestä maasta ja sveitsiläisestä kansasta, kauniimmasta ja
urhoollisimmasta kansasta.
Sitten tuli lasten kulkue, lapset kulkivat parittain käsi kädessä
ikäänkuin he olisivat olleet hyviä ystäviä tai pieniä morsiamia ja
sulhasia.

Ja kellojen kaikuessa kulkivat kaikki ylös kirkolle.
Mutta kun jumalanpalvelus oli loppunut, alkoi juhla; ja
ampumaradalla, joka nojautui vasten Sankt Gotthardin valtavaa
äkkijyrkännettä, pamahtivat pian laukaukset.
Postimestarin poika oli kylän mestariampuja, eikä siitä ollut
epäilystäkään, että hän veisi palkinnon. Hän ampui sarjan ja sai neljä
pistettä kuudella laukauksella.
Mutta silloin kuului ylhäältä vuorelta luiketta ja ryskettä; kiviä ja
soraa vyöryi alas pitkin jyrkännettä, ja pyhän suojelusmetsän
kuusien nähtiin keinuvan kuin myrskyn myllertäessä. Pian ilmestyi
kivimöhkäleelle pyssy olalla ja hattua liehuttaen hurja vuorivuohen
metsästäjä Andrea Airolosta, tunturin toisella puolella olevasta
Tessinin kantonin italialaisesta kylästä.
— Älä kulje metsässä! huusivat kaikki ampujat.
Andrea ei ymmärtänyt.
— Älä kulje pyhässä metsässä! Vuori vyöryy ylitsemme! huusi
amtmanni.
— No antaa sitte vyöryä! vastasi Andrea ja luisui hurjalla vauhdilla
alas jyrkännettä!
— Sinä tulet liian myöhään! vastasi amtmanni.
— En tullut koskaan liian myöhään, toisti Andrea ja kulki
ampumaradalle, viskasi pyssynsä kuusi kertaa poskelle ja ampui
kuusi pistettä.

Nyt olisi hän ollut voittaja; mutta seuralla oli omat lakinsa eikä
pidetty mustasta velskiläisestä, vuoren toisella puolella asuvasta
kansasta, missä viini kasvoi ja silkkiä kehrättiin. Siellä kyti vanha
vihamielisyys eikä Andrean laukauksia voitu hyväksyä.
Mutta Andrea astui ihanimman immen, amtmannin tyttären luo ja
pyysi kohteliaasti saada alkaa tanssit hänen kanssaan.
Ihana Gertrud punastui, sillä tyttö oli iskenyt silmänsä Andreaan;
mutta hänen täytyi hyljätä hänen tarjouksensa.
Silloin synkistyi Andrea ja kuiskasi eteenpäin kumartuen hänen
korvaansa, mikä siitä sävähti veripunaiseksi:
— Omani sinä kerran olet vaikka saisin odottaa kymmenen vuotta.
Kahdeksan tuntia olen minä harhaillut yli vuoren kohdatakseni sinut,
sentähden tulin minä liian myöhään; mutta ensi kerralla tulen minä
ajoissa vaikka minun sitte pitäisi käydä läpi vuoren!
Juhla oli loppunut, niin myöskin tanssi. Kaikki ampujat istuivat
Kultaisen Hevon ulkopuolella, ja Andrea oli mukana; mutta
postimestarin Rudi istui pääpenkillä, koska hän oli mestariampuja,
sääntöjen mukaan tietysti, mutta Andrea oli sitä todellisuudessa.
Rudi tahtoi kinastella.
— Noo, sinä Andrea, sanoi hän, sinä olet mainio metsästäjä; mutta
tiedäthän, vuorivuohen saanti on aivan jotain toista kuin sen
ampuminen.
— Jos minä olen ampunut vuohta, niin minä myöskin olen saanut
sen, vastasi Andrea.

— Loruja! Barbarossan rengasta ovat kaikki ampuneet, mutta
kenkään ei ole sitä saanut! toisti Rudi.
— Mikä on Barbarossan rengas! kysyi eräs muukalainen, joka ei
ennen ollut käynyt Göschenissä.
— Katsos, vastasi Rudi. Tuolla sen näet!
Ja hän osoitti sormellaan ylös vuorenseinämää, missä iso
vaskirengas riippui koukussaan. Ja hän jatkoi:
— Keisari Fredrik Barbarossan tapana nimittäin oli kulkea tätä tietä
Italiaan; hän kulki kuusi kertaa ja kruunautti itsensä sekä Milanossa
että Roomassa. Ja koska hänestä siten tuli saksalaisroomalainen
keisari, antoi hän kiinnittää tämän renkaan vuoreen saksalaiselle
puolelle merkiksi, että hän oli vihkinyt yhteen Saksan ja Italian.
Ja satu kertoo, että kun tämä rengas voidaan nostaa ha'altaan, on
se avioliitto purettu, joka ei ollut onnellinen.
— Kyllä minä sen puran, sanoi Andrea, niinkuin minun esi-isäni
vapauttivat minun kurjan maani Ticinon Schwütz'in, Urin ja
Unterwaldenin tyrannien vallasta.
— Etkö sinä ole sweitsiläinen? kysyi amtmanni ankarasti.
— En ole, minä olen italialainen Sweitsiläisestä Valaliitosta.
Niin sanoen latasi hän pyssynsä ja pisti siihen rautakuulan. Tähtäsi
ja ampui!
Rengas kohosi altapäin; ja ha'asta irroittuneena putosi alas
Hohenstaufin, Barbarossan rengas.

— Eläköön vapaa Italia! huusi Andrea ja heilutti hattuaan.
Mutta kukaan ei vastannut.
Andrea otti maasta renkaan, jätti sen amtmannille ja sanoi:
— Kätke tämä rengas muistona minulta ja tästä päivästä, jolloin
teitte minulle vääryyttä.
Sitten astui hän Gertrudin luo ja suuteli hänen kättään. Ja sitten
nousi hän ylös vuorelle ja katosi; näkyi taas ja katosi pilveen. Mutta
hetken kuluttua näkyi hän taas, vielä korkeammalla. Tämä ei ollut
hän vaan hänen jättiläisvarjonsa pilven päällä; ja hän seisoi
kohotetuin nyrkin, uhaten yli saksalaisen kylän.
— Mies oli itse saatana! sanoi eversti.
— Ei, hän oli italialainen! väitti postimestari.
— Koska ilta jo on myöhäinen, sanoi amtmanni, kerron minä
hallitussalaisuuden, joka julaistaan huomenna sanomalehdissä.
— Kuulkaas, kuulkaas!
— Niinpä niin, sähköitetään, että senjälkeen kuin ranskalaisten
keisari vangittiin Sedanin luona, ovat italialaiset karkoittaneet
ranskalaiset joukot Roomasta; ja Viktor Emanuel samoaa nyt tällä
hetkellä pääkaupunkia vastaan.
— Todellakin suuria uutisia! Silloin ovat lopussa
saksalaisroomalaiset kävelyretket! — Kyllä sen Andrea tiesi, koska
hän oli niin suurisuinen!
— Taisipa tietää vielä enemmänkin! sanoi amtmanni.

— Mitä niin. Mitä niin?
— Saammepa nähdä! Saammepa nähdä! Ja he saivat nähdä.
* * * * *
Eräänä päivänä näkivät he vieraiden herrojen tulevan koneineen ja
tarkastelevan kaukoputkella vuorta; ja näytti siltä ikäänkuin he
olisivat tarkastelleet Barbarossan rengasta, sillä juuri sinne
suuntasivat he kaukoputkensa. Ja he katselivat kompassia ikäänkuin
he eivät olisi tietäneet, missä pohjoinen ja etelä oli.
Ja sitten oli suuret päivälliset Kultaisessa Hevossa, amtmanni oli
mukana. Siellä puhuttiin jälkiruokaa syötäessä miljooneista ja vain
miljooneista.
Jonkun ajan kuluttua sen jälkeen näkivät he, miten Kultainen Hepo
revittiin alas; kuinka kirkko kannettiin pois pala palalta ja asetettiin
pystyyn jonkun matkan päähän entisestä paikastaan. He näkivät,
kuinka puoli kylää hajoitettiin, kuinka kasarmeja rakennettiin; kuinka
puro muutti kulkuaan ja myllynpyörät hävitettiin, tehtaat suljettiin,
elukat myytiin.
Ja sitten tuli kolme tuhatta mustaa, italiankieltä puhuvaa
työmiestä. Silloin vaikenivat kauniit laulut vanhasta sweitsiläisestä
maasta ja kevään puhtaista riemuista.
Sen sijaan kuului öin päivin jyskettä, ja vuoriporaa työnnettiin
siihen paikkaan, missä Barbarossan rengas oli riippunut; ja sitten
alkoi ampuminen, sillä siltä kohdalta piti tunnelin kulkea läpi vuoren.
Tiedettiinhän, ettei ollut niinkään vaikeata porata reikää kallioon;
mutta piti räjähyttää kaksi reikää yksi kummaltakin puolelta; ja

niiden kahden reijän täytyi kohdata toisensa, täsmälleen niinkuin
naulat, eikä sitä kukaan uskonut, sillä piti räjähyttää puolentoista
peninkulman ala!
— Aatelkaas, jolleivät ne kohtaisikaan toisiaan! Silloin saavat he
alkaa taas alusta!
Mutta yli-insinööri oli sanonut: Ne kohtaavat toisensa!
Ja italialaiselta puolelta kotoisin oleva Andrea uskoi yli-insinööriin;
sillä hän itse oli paikalleen ampuva mies, kuten tiedämme.
Sentähden astui hän työkuntaan ja hänestä tuli ensimmäinen mies.
Tämäpä työ sopi Andrealle. Auringonvalo, vihreitä kenttiä ja
valkeita alppeja ei hän enään saanut nähdä; mutta hänestä tuntui
ikäänkuin hän murtaisi itsellensä oman tien Gertrudin luo, sen
vuoren läpi kulkevan tien, jonka kautta hän kerskailevalla hetkellä oli
uhannut tulevansa.
Kahdeksan vuotta seisoi hän pimeässä ja koki kovaa kuin koira.
Alastomana hän enimmäkseen seisoi, sillä vuoressa oli
kolmenkymmenen asteen lämpö. Toisinaan iskivät he virran
lähteeseen, ja silloin eli hän vedessä; toisinaan iskivät he
savikerrokseen ja silloin rypi hän liassa. Ilma oli miltei aina
pilaantunut, ja toverit suistuivat maahan; mutta aina tuli uusia.
Vihdoin suistui Andreakin, ja hän vietiin sairashuoneeseen. Siellä
kuvitteli hän mielessään, etteivät molemmat tunnelit koskaan
kohtaisi toinen toisiaan ja se vaivasi häntä kaikkein enimmän.
Eivätkö ne koskaan kohtaisi toisiaan!
Salissa makasi sairaina myös urilaisia, jotka hourailivat,
kuumeettomina hetkinä oli heidän alituinen kysymyksensä:

— Luuletteko, että tavataan?
Koskaan eivät tessiniläiset ja urilaiset niin ikävöineet tapaamista
kuin täällä vuoren sisässä. He tiesivät, että jos he kohtaisivat
toisensa siellä, lakkaisi tuhatvuotinen vihamielisyys ja sopien
keskenään syöksyisivät he toistensa syliin.
Andrea parani ja pian oli hän taas työn touhussa.
Hän oli mukana vuoden 1875 lakossa; heitti jonkun kiven, joutui
tiilenpäitä lukemaan, mutta pääsi taas vankilasta.
Vuonna 1877 paloi Airolo, hänen syntymäkylänsä.
Nyt olen minä polttanut laivat takanani ja nyt täytyy minun päästä
perille, sanoi hän.
Vuonna 1879 tuli heinäkuun 19 päivästä surun päivä. Koko
tunnelin yli-insinööri oli mennyt vuoreen mittaamaan ja laskemaan,
ja siellä seistessään kohtasi häntä halvaus ja hän kuoli! Keskellä
rataa! Sinne olisi hänen pitänyt saada hautansa, niinkuin Pharaon,
maailman isoimpaan vuoripyramiidiin; ja sinne olisi pitänyt piirtää
hänen nimensä, Favre.
Kuitenkin kaikitenkin: vuodet kuluivat. Andrea kokosi rahaa,
kokemusta ja voimaa. Göschenissä ei hän koskaan käynyt: mutta
kerran vuodessa kävi hän Pyhässä Metsässä katselemassa hävitystä,
siksi hän sitä sanoi.
Hän ei nähnyt koskaan Gertrudia eikä koskaan kirjoittanut hänelle;
sitä ei hänen koskaan tarvinnut tehdä, sillä hän eli hänen kanssaan
ajatuksissaan ja hän tunsi saaneensa hänen tahtonsa.

Seitsemäntenä vuonna kuoli amtmanni köyhyyteen.
— Mikä onni, että hän oli köyhä! ajatteli Andrea; niin eivät kaikki
vävyt ole ajatelleet.
Kahdeksantena vuonna tapahtui jotain ihmeellistä. Andrea seisoi
ensimmäisenä miehenä kaukana italialaisessa tunnelissa ja iski
poraansa. Ilma oli ahdas ja tukahduttava niin, että hänen korvansa
rupesivat suhisemaan. Silloin kuuli hän naksahtavaa ääntä, mikä
muistutti puumadon ääntä, jota sanotaan kuolemankelloksi.
— Joko minun viimeinen hetkeni lyö? ajatteli hän ääneen.
— Viimeinen hetkesi! vastasi joku hänen sisimmässään tai hänen
ulkopuolellaan. Ja hän kauhistui.
Seuraavana päivänä hän taas kuuli naksahdukset, mutta
selvemmin niin, että hän luuli äänen tulevan kellosta, joka oli hänen
taskussaan.
Mutta seuraavana päivänä, joka oli pyhäpäivä, ei hän kuullut
mitään; ja nyt luuli hän, että ääni tuli korvasta; hän pelästyi ja kävi
messussa; ja hiljaisissa ajatuksissaan valitti hän elämän
epävarmuutta. Toivo oli hänet pettänyt, toivo kerran saada elää se
suuri päivä, toivo saada määrätty suuri palkinto ensimmäisestä
porasta, joka lävisti seinän, toivo saada Gertrud.
Maanantaina seisoi hän kuitenkin taas ensimmäisenä porineen,
mutta alakuloisena; sillä hän ei enään luullut heidän kohtaavan
saksalaisia vuoressa.
Hän iski iskemistään, mutta vauhditta niinkuin hänen heikentynyt
sydämmensä löi tunnelisairauden jälkeen. Silloin kuuli hän yht'äkkiä

paukauksen sekä rajun ryskeen, mutta se tuli vuoren sisästä, toiselta
puolelta.
Ja nyt hänelle selvisi, että he olivat tavanneet toisensa.
Ensin lankesi hän polvilleen ja kiitti Jumalaa; sitten nousi hän
pystyyn ja alkoi iskeä. Hän iski ohi aamiaisajan, päivällisajan; ohi
lepoajan ja illallisajan. Hän iski vasemmalla kädellä, kun oikea
puutui. Iskiessään ajatteli hän yli-insinööriä, joka oli suistunut
maahan ihan seinän eteen; ja hän lauloi palavassa pätsissä kulkevan
kolmen miehen laulua, sillä ilma paloi hänen ympärillään veden
valuessa pitkin hänen päälakeaan ja jalkojen polkiessa savea.
Täsmälleen kello seitsemän, 28 päivä helmikuuta v. 1880, kaatui
hän suulleen poraa vasten, joka lensi läpi vuorenseinän.
Kaikuva hurraahuuto toiselta puolelta herätti hänet, ja hän
ymmärsi, että he olivat kohdanneet toisensa että hänen viimeinen
vaivansa hetki oli lyönyt ja että hän oli kymmenentuhannen liiran
omistaja.
Kohotettuaan hiljaisen huokauksen kaikkivaltiaan puoleen, asetti
hän suunsa poranlävelle, kuiskasi kenenkään kuulematta: Gertrud;
sitten kajahutti hän yhdeksänkertaisen hurraahuudon saksalaisille.
Kello yksitoista yöllä kuului italialaiselta puolelta jymisevä ääni:
varokaa! ja kenttätykkien kaltaisella ryskeellä romahti seinä alas.
Saksalaiset ja italialaiset syöksyivät itkien toistensa syliin, italialaiset
suutelivat, ja kaikki lankesivat polvilleen laulaen Te Deum laudamus.
Tämä oli suuri hetki; ja se tapahtui v. 1880, samana vuonna,
jolloin

Stanley lopetti löytöretkensä Afrikassa ja Nordensköld
Veeganretkellä.
Kun ylistyslaulu Ikuiselle oli vaijennut, astui esiin eräs työmies
saksalaiselta puolelta jättäen italialaisille korukirjaimiila piirretyn
pergamentin. Se oli kunnia- ja muistokirjoitus yli-insinööri Louis
Favrelle.
Hänen piti ensin käydä tunnelin läpi ja Andrean piti pienellä
työmiesjunalla viedä Airoloon vainajan kunniaksi piirretyt
muistosanat ja hänen nimensä.
Sen teki Andrea uskollisesti istuen työntövaunussa veturin edessä.
Tämä oli suuri päivä! Eikä yö ollut pienempi.
Airolossa juotiin viiniä, italialaista viiniä ja poltettiin ilotulituksia.
Pidettiin puheita Louis Favrelle, Stanleylle ja Nordensköldille. Siellä
pidettiin puheita Sankt Gotthardille, salaperäiselle vuoriröykkiölle,
joka vuosituhannet oli ollut välimuurina Saksan ja Italian välillä,
pohjan ja etelän välillä. Tosin oli se ollut rikkoja mutta myöskin
kokooja. Sillä Sankt Gotthard on seisonut siinä jaellen yhtä
rehellisesti vesiään saksalaiselle Rheinille kuin ranskalaiselle
Rhonelle, niin Pohjanmerelle kuin Välimerellekin…
— Ja Adrian merelle, keskeytti eräs tessiniläinen. Olkaa hyvä,
älkää unohtako Ticinoa, joka juottaa Italian suurinta jokea, valtavaa
Po'ota.
— Bravo! Yhä paremmin! Eläköön Sankt Gotthard, suuri
Saksanmaa, vapaa Italia ja uusi Ranska!
Se oli suuri yö! Jälkeen suuren päivän.

* * * * *
Seuraavana aamuna seisoi Andrea insinöörin konttorissa. Hän oli
pukeutunut italialaiseen metsästäjän pukuunsa, sulka oli hatussa,
pyssy olalla ja laukku selässä; hänen kasvonsa olivat kalpeat, kalpeat
hänen kätensä.
— Vai niin, sinä olet nyt tyytyväinen tunneliin, sanoi kassa-
insinööri eli raha-insinööri, niinkuin häntä sanottiin. Noo, sitä sinulta
ei kukaan voi kieltää, jälellä on vain muuraustyö. Tehkäämme siis
lasku!
Rahamies avasi kirjan, kirjoitti lipun ja laski kymmenentuhatta
liiraa kullassa.
Andrea piirsi puumerkkinsä, pisti kullan laukkuun ja meni.
Hän heittäytyi työjunaan; ja kymmenen minuutin kuluttua oli hän
maahan kaatuneen väliseinän luona.
Tuli paloi vuoren sisässä kummallakin puolen ratakiskoja,
työmiehet hurrasivat Andrealle ja heiluttivat lakkiaan. Se oli ihanaa!
Kymmenessä minuutissa oli hän taas perillä saksalaisella puolella.
Mutta kun hän näki päivänvalon aukossa, pysähtyi juna ja hän astui
maahan.
Sitten kulki hän vihreätä valoa kohden ja näki taas kylän
päivänpaisteisena ja vihantana; siellä loisti kylä uudestaan
rakennettuna, valkoisena, säteilevänä, entistään kauniimpana. Ja
kun hän astui esiin, tervehtivät työmiehet ensimmäistä miestään.

Hän suuntasi askeleensa suoraan pientä taloa kohden; ja
saksanpähkinäpuun alla mehiläispesien ääressä seisoi Gertrud
hiljaisena, ihanana, lempeämpänä aivan kuin hän olisi seisonut siinä
kahdeksan vuotta odotellen häntä.
— Nyt minä tulen, sanoi hän; niinkuin minun pitikin tulla suoraan
läpi vuoren! — Seuraatko sinä minua minun maahani.
— Minä seuraan sinua minne vain tahdot.
— Sormus sinulla jo on; onko se tallella?
— Se on tallella!
— Sitte menemmekin heti! — Ei, älä käänny; mitään et saa ottaa
mukaasi!
Ja he kulkivat käsi kädessä! Mutta he eivät menneet tunnelin
suuntaan.
— Vuorelle! sanoi Andrea ja ohjasi askeleensa ylös vanhalle
solatielle. Läpi pimeyden kulki tieni luoksesi; nyt minä tahdon elää
valossa sinun kanssasi, sinua varten!
Jubal Minätön.
Oli kerran kuningas, jonka nimi oli Juhana Maaton; ja syyn siihen
voi arvata. Mutta toisen kerran oli suuri laulaja, jota sanottiin Jubal
Minättömäksi, ja syyn siihen saatte kuulla.

Klang oli hänen nimensä, nimen oli hän saanut isältään,
sotamieheltä, ja siinä nimessä oli sointua. Mutta hän oli luonnoltakin
saanut lujan tahdon, mikä rautatankona tuki hänen selkäänsä. Tämä
on suuri lahja ja se on tarpeellinen elämän taisteluissa. Ei hän
lapsenakaan oppiessaan puhumaan sanonut muiden poikien tavoin
"hän" puhuessaan itsestään, vaan hän sanoi itseään heti "minäksi".
— Ei sinulla ole mitään minää! sanoivat vanhemmat. Kun hän hiukan
vanheni, lausui hän toivomuksensa: "Minä tahdon". Mutta silloin sai
hän kuulla:
"Ei sinulla ole mitään tahtoa", ja "sinun tahtosi kasvaa metsässä".
Puhuihan sotamies nyt ajattelemattomasti, mutta hän ei
ymmärtänyt paremmin, sillä hän oli sotilas ja häntä oli opetettu
tahtomaan sitä, mitä päällystö tahtoi.
Nuoresta Klangista tuntui hullunkuriselta, ettei hänellä "ollut
mitään tahtoa", vaikka hänellä sellainen oli ja luja olikin, mutta
sillään sai olla.
Kun hän oli hiukan varttunut, kysyi isä eräänä päivänä: "miksi sinä
tahdot tulla?"
Sitä ei poika tietänyt, hän oli lakannut tahtomasta, koska se oli
kielletty. Tosin hänellä oli halua musiikkiin, mutta sitä ei hän
uskaltanut ilmaista, koska pelkäsi sitä silloin estettävän. Sentähden
vastasi hän kuuliaisena poikana: minä en tahdo mitään.
Sinusta pitää tulla viininlaskija, sanoi isä.
Ei voi varmuudella sanoa, puhuiko isä näin siksi, että hän tunsi
jonkun viininlaskijan, vai siksikö, että viini erittäin viehätti häntä. No

niin, nuori Klang joutui viinikellariin eikä hänellä siellä mikään hätä
ollut.
Suloinen punainen lakka ja ranskalainen viini tuoksahti niin hyvältä
kellarissa; siellä oli holvit suuria kuin kirkkoja. Kun hän istui tynnyrin
ääressä ja punainen viini valui, ilahtui hän, alkoipa hiljalleen laulaa
hyräillä aluksi kaikellaisia kuulemiansa laulunpätkiä.
Patruuna, jota viini elätti, piti laulusta ja ilosta ja antoi nuorukaisen
olla olojaan; laulu kajahti niin somasti holvien alla. Ja kun
nuorukainen jyrähytti laulun "Djupa källarhvalfvet", silloin ilmaantui
ostajia alas holviin, ja se oli patruunan mieleen.
Mutta eräänä päivänä saapui eräs kauppamatkustaja, joka ennen
oli ollut teatterilaulajana, ja kun hän kuuli Klangin laulavan, ihastui
hän niin, että kutsui Klangin pienelle iltarymylle.
Ja he heittivät keilaa, he söivät tillillä maustettuja äyriäisiä, he
joivat punssia ja vallankin he lauloivat. Yksityishuoneessa, kun
sinunmaljat oli juotu, sanoi kauppamatkustaja:
— Miksi et mene teatteriin?
Minäkö? vastasi Klang, en minä nyt voi?
Sinun täytyy sanoa: minä tahdon! niin sinä voit.
Tämä oli uutta oppia, sillä kolmen vuoden vanhasta ei Klang ollut
käyttänyt sanaa "minä" ja "tahdon".
Nyt hän ei uskaltanut tahtoa eikä toivoakaan ja hän pyysi
päästäkseen enemmistä kiusauksista.

Mutta kauppamatkustaja tuli uudestaan monta kertaa ja hän toi
mukanaan oikeita lauluniekkoja. Kiusaus kävi liian suureksi, ja Klang
teki eräänä iltana päätöksensä, jolloin oikea professori oli hänelle
paukuttanut.
Nyt sanoi hän jäähyväiset patruunalle, ja maljan ääressä kiitti hän
ystäväänsä, kauppamatkustajaa, joka oli antanut hänelle takaisin
itseluottamuksen ja tahdon; "tahdon", tuon selkää tukevan
rautatangon, joka pitää pystyssä niin, ettei ihmisestä tule mikään
nelijalkainen. Eikä hän koskaan ollut unohtava ystäväänsä, joka oli
opettanut häntä luottamaan omaan itseensä. Sitten meni hän
sanomaan jäähyväiset isälle ja äidille.
Minä tahdon laulajaksi! sanoi hän niin, että ääni tuvassa kajahti.
Isä vilkasi jo patukkaa, ja äiti itki: mutta se ei auttanut
— Poikani, älä vie itseäsi hunningolle, oli äidin viimeinen sana.
* * * * *
Nuori Klang sai rahaa matkustaakseen vieraille maille. Siellä oppi
hän laulamaan oikein sääntöjen mukaan. Muutaman vuoden kuluttua
tuli hänestä oikein suuri suurniekka. Hän ansaitsi rahaa ja sai oman
johtajan, joka kuulutti häntä maailmalle.
Nyt kukoisti veli Klang, ja nyt voi hän sanoa sekä minä tahdon,
että minä käsken. Hänen minänsä kasvoi aivan luonnottomasti, eikä
hän sietänyt ketään muuta minää läheisyydessään. Hän ei
kieltäytynyt mistään ja omana itsenään hän aina esiintyi. Mutta kun
hänen nyt taas piti matkustaa kotimaahansa, opetti hänelle johtaja,
ettei nimi Klang hänelle sopinut, koska hän nyt oli suurniekka; hänen

täytyi ottaa hieno nimi, mieluimmin ulkomaalainen, koskapa niin oli
tapa.
"Suurella" oli taistelu oman itsensä kanssa, sillä eihän
nimenmuutto tuntunut oikein hauskalta, se näytti siltä ikäänkuin hän
ei tunnustaisi isää eikä äitiä, ja se voisi näyttää rumalta.
Mutta koska niin oli tapa, niin: olkoon menneeksi!
Hän etsi Raamatusta löytääkseen oikean nimen, sillä siinä niitä
löytyi.
Ja kun hän löysi luvun Jubalista, "Lamechin pojasta, joka keksi
kaikellaisia peliä", niin otti hän sen nimen. Se oli hyvä nimi ja se
merkitsi pasuunaa hebrean kielellä.
Koska johtaja oli englantilainen, niin toivoi hän Klangin kutsuvan
itseään mister'iksi, ja sen hän tekikin. Siis mister Jubal!
Olihan tämä kaikki hyvin viatonta laatua, koska niin oli tapa, mutta
kummallista joka tapauksessa oli, että Klangista uuden nimen
mukana tuli aivan toinen mies. Kaikki menneisyys oli ikäänkuin
poispyyhitty; ja mister Jubal tunsi itsensä aivan aitoenglantilaiseksi,
puhui murteellisesti, käytti poskipartaa ja korkeita kauluksia; vieläpä
juovikkaat puvutkin kasvoivat kuin kaarna puuhun aivan itsestään;
hän tuli jäykäksi ja hän tervehti toisella silmällään; hän ei koskaan
kääntynyt, kun joku tuttu huusi häntä kadulla, ja hän seisoi aina
keskellä raitiotievaunuissa.
Tuskinpa hän tunsi itseäänkään.
Kuitenkin oli hän taas kotiutunut omaan maahansa ja hän oli
suurena laulajana Oopperassa. Hän esitti kuninkaita ja profeettoja,

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Perspectives In Translation Studies 1st Edition Floriana Popescu

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Perspectives In Translation Studies 1st Edition Floriana Popescu

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81