Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A. Locher (Ed.)

Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A. Locher (Ed.)
Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A. Locher (Ed.)
Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A. Locher (Ed.)

1. Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A.
Locher (Ed.) download
https://ebookultra.com/download/pragmatics-of-fiction-1st-
edition-miriam-a-locher-ed/
Explore and download more ebooks or textbooks
at ebookultra.com

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Animal Models of Movement Disorders Volume II 1st Edition
Miriam A. Hickey
https://ebookultra.com/download/animal-models-of-movement-disorders-
volume-ii-1st-edition-miriam-a-hickey/
Archaeology of Asia Miriam T. Stark (Editor)
https://ebookultra.com/download/archaeology-of-asia-miriam-t-stark-
editor/
Lexical Markers of Common Grounds SiP 3 Volume 3 Studies
in Pragmatics Studies in Pragmatics 1st Edition Anita
Fetzer
https://ebookultra.com/download/lexical-markers-of-common-grounds-
sip-3-volume-3-studies-in-pragmatics-studies-in-pragmatics-1st-
edition-anita-fetzer/
Clinical Pragmatics 1st Edition Louise Cummings
https://ebookultra.com/download/clinical-pragmatics-1st-edition-
louise-cummings/

3. Nero The End of a Dynasty 1984 e2001 ROMAN IMPERIAL
BIOGRAPHIES Miriam T. Griffin
https://ebookultra.com/download/nero-the-end-of-a-
dynasty-1984-e2001-roman-imperial-biographies-miriam-t-griffin/
Pragmatics and Discourse A Resource Book for Students 1st
Edition Joan Cutting
https://ebookultra.com/download/pragmatics-and-discourse-a-resource-
book-for-students-1st-edition-joan-cutting/
The Routledge Companion to Philosophy of Medicine 1st
Edition Miriam Solomon
https://ebookultra.com/download/the-routledge-companion-to-philosophy-
of-medicine-1st-edition-miriam-solomon/
Pragmatics and the Flexibility of Word Meaning Volume 8
Current Research in the Semantics Pragmatics Interface 1st
Edition Eniko Nemeth T.
https://ebookultra.com/download/pragmatics-and-the-flexibility-of-
word-meaning-volume-8-current-research-in-the-semantics-pragmatics-
interface-1st-edition-eniko-nemeth-t/
Tuberculosis The White Plague 1st Edition Miriam Aronin
https://ebookultra.com/download/tuberculosis-the-white-plague-1st-
edition-miriam-aronin/

5. Pragmatics of Fiction 1st Edition Miriam A. Locher (Ed.)
Digital Instant Download
Author(s): Miriam A. Locher (ed.), Andreas H. Jucker (ed.)
ISBN(s): 9783110439700, 3110439700
Edition: 1
File Details: PDF, 5.76 MB
Year: 2017
Language: english

7. Pragmatics of Fiction
HoPs 12

8. HandbooksofPragmatics
Editors
Wolfram Bublitz
Andreas H. Jucker
Klaus P. Schneider
Volume 12
De Gruyter Mouton

9. PragmaticsofFiction
Edited by
Miriam A. Locher
Andreas H. Jucker
De Gruyter Mouton

10. ISBN 978-3-11-043970-0
e-ISBN (PDF) 978-3-11-043109-4
e-ISBN (EPUB) 978-3-11-043112-4
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A CIP catalog record for this book has been applied for at the Library of Congress.
Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek
The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliografie;
detailed bibliographic data are available on the Internet at http://dnb.dnb.de.
”2017 Walter de Gruyter GmbH, Berlin/Boston
Cover image: efetova/iStock/thinkstock
Typesetting: Dörlemann Satz GmbH & Co. KG, Lemförde
Printing and binding: Hubert & Co. GmbH & Co. KG, Göttingen
Printed on acid-free paper
Printed in Germany
www.degruyter.com

11. Preface to the handbook series
Wolfram Bublitz, Andreas H. Jucker and Klaus P. Schneider
The series Handbooks of Pragmatics, which comprises thirteen self-contained vol-
umes, provides a comprehensive overview of the entire field of pragmatics. It
is meant to reflect the substantial and wide-ranging significance of pragmatics
as a genuinely multi- and transdisciplinary field for nearly all areas of language

description, and also to account for its remarkable and continuously rising popu-
larity in linguistics and adjoining disciplines.
All thirteen handbooks share the same wide understanding of pragmatics as the
scientific study of all aspects of linguistic behaviour
. Its purview includes patterns
of linguistic actions, language functions, types of inferences, principles of commu-
nication, frames of knowledge, attitude and belief, as well as organisational prin-
ciples of text and discourse. Pragmatics deals with meaning-in-context, which for
analytical purposes can be viewed from different perspectives (that of the speaker
,
the recipient, the analyst, etc.). It bridges the gap between the system side of lan-
guage and the use side, and relates both of them at the same time. Unlike syntax,
semantics, sociolinguistics and other linguistic disciplines, pragmatics is defined

by its point of view more than by its objects of investigation. The former precedes
(actually creates) the latter. Researchers in pragmatics work in all areas of lin-
guistics (and beyond), but from a distinctive perspective that makes their work
pragmatic and leads to new findings and to reinterpretations of old findings. The

focal point of pragmatics (from the Greek pragma ‘act’) is linguistic action (and
inter-action): it is the hub around which all accounts in these handbooks revolve.
Despite its roots in philosophy, classical rhetorical tradition and stylistics, prag-
matics is a relatively recent discipline within linguistics. C. S. Peirce and C.
 Mor-
ris introduced pragmatics into semiotics early in the twentieth century. But it was not until the late 1960s and early 1970s that linguists took note of the term and
began referring to performance phenomena and, subsequently
, to ideas developed
and advanced by Wittgenstein, Ryle, Austin and other ordinary language philoso- phers. Since the ensuing pragmatic turn, pragmatics has developed more rapidly and diversely than any other linguistic discipline.
The series is characterised by two general objectives. Firstly, it sets out to

reflect the field by presenting in-depth articles covering the central and multifar-
ious theories and methodological approaches as well as core concepts and topics characteristic of
pragmatics as the analysis of language use in social contexts. All
articles are written specifically for this handbook series. They are both state of the art reviews and critical evaluations of their topic in the light of recent devel-
opments. Secondly, while we accept its extraordinary complexity and diversity
DOI 10.1515/9783110431094-202

12. vi Wolfram Bublitz, Andreas H. Jucker and Klaus P. Schneider
(which we consider a decided asset), we suggest a definite structure, which gives
coherence to the entire field of pragmatics and provides orientation to the user of
these handbooks. The series specifically pursues the following aims:
–
it operates with a wide conception of pragmatics, dealing with approaches that
are traditional and contemporary
, linguistic and philosophical, social and cul-
tural, text- and context-based, as well as diachronic and synchronic;
–
it views pragmatics from both theoretical and applied perspectives;
– it reflects the state of the art in a comprehensive and coherent way, providing a
systematic overview of past, present and possible future developments;
– it describes theoretical paradigms, methodological accounts and a large num-
ber and variety of topical areas comprehensively yet concisely;

–
it is organised in a principled fashion reflecting our understanding of the struc-
ture of the field, with entries appearing in conceptually related groups;

–
it serves as a comprehensive, reliable, authoritative guide to the central issues in pragmatics;

– it is internationally oriented, meeting the needs of the international pragmatic community;

– it is interdisciplinary, including pragmatically relevant entries from adjacent
fields such as philosophy, anthropology and sociology, neuroscience and psy-
chology, semantics, grammar, discourse and media analysis as well as literary studies;
–
it provides reliable orientational overviews useful both to students and more advanced scholars and teachers.
The thirteen volumes are arranged according to the following principles.
The first
three volumes are dedicated to the foundations of pragmatics with a focus on micro and macro units: Foundations must be at the beginning (volume 1), followed by
the core concepts in pragmatics, speech actions (micro level in volume 2) and discourse (macro level in volume 3). The following six volumes provide cognitive
(volume 4), societal (volume 5) and interactional (volume 6) perspectives and
discuss variability from a cultural and contrastive (volume 7), a diachronic (vol-
ume 8) and a medial (volume 9) viewpoint. The remaining four volumes address

methodological (volume 10), sociomedial (volume 11), fictional (volume 12), and
developmental and clinical (volume 13) aspects of pragmatics:
1. Foundations of pragmatics
Wolfram Bublitz and Neal Norrick
2. Pragmatics of speech actions
Marina Sbisá and Ken Turner
3. Pragmatics of discourse
Klaus P. Schneider and Anne Barron

13. Preface to the handbook series vii
4. Cognitive pragmatics
Hans-Jörg Schmid
5. Pragmatics of society
Gisle Andersen and Karin Aijmer
6. Interpersonal pragmatics
Miriam A. Locher and Sage L. Graham
7. Pragmatics across languages and cultures
Anna Trosborg
8. Historical pragmatics
Andreas H. Jucker and Irma Taavitsainen
9. Pragmatics of computer-mediated communication
Susan Herring, Dieter Stein and Tuija Virtanen
10. Methods in pragmatics
Andreas H. Jucker, Klaus P. Schneider and Wolfram Bublitz
11. Pragmatics of social media
Christian R. Hoffmann and Wolfram Bublitz
12. Pragmatics of fiction
Miriam A. Locher and Andreas H. Jucker
13. Developmental and clinical pragmatics
Klaus P. Schneider and Elly Ifantidou

15. Preface
The production and reception of a piece of literature, a novel, for instance, or a
short story, constitutes a very complex communicative act. An author communi-
cates with readers who he or she usually does not know personally and who may
read this piece of literature many years, even centuries after its production. The

content of the piece of literature normally contains different layers of commu-
nication as well. What literary scholars call an implied author communicates to
implied readers
and narrates events that contain characters that communicate with
each other. The communicative complexities may increase even further through
the intervention of actors if the piece of literature is a play or a movie.
In view of the communicative richness of literary communication, it may seem
surprising, therefore, that until not very long ago, most pragmaticists did not con-
sider literature to be legitimate data for their investigations. By and large they
preferred to
focus on what they took to be natural and unconstrained everyday
conversations. By comparison literature seemed artificial and far removed from
the realities of life. But this has clearly changed, and this volume testifies to the
wealth of recent scholarly work that focuses on fictional data from a pragmatic
perspective. The articles provide detailed surveys of the state of the art in research
in a large number of subfields of the pragmatics of fiction, and together they pro-
vide what we hope to be a reasonably comprehensive overview of this exciting
new field of research in pragmatics.
We would like to thank the numerous people who have helped to bring this

volume into existence. First and foremost, we would like to thank our contributors
for their diligence and cooperativeness. We have enjoyed the dialogue, and we
have not only learnt much about the pragmatics of fiction but have also gained new
insights when appreciating fiction for non-academic purposes. Our thanks also
go to the Mouton team, especially Barbara Karlson, Birgit Sievert and Wolfgang
Konwitschny, for their support. Finally, we thank Aline Bieri, Denise Kaufmann,
Larssyn Staley and Andrea Wüst for their exceptional editorial help and insightful
comments.
Basel and Zurich, January 2017
DOI 10.1515/9783110431094-203

17. Table of contents
 
Preface to the handbook series. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v
Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ix
1. Introducing Pragmatics of Fiction : Approaches, trends and
developments
Andreas H. Jucker and Miriam
A. Locher
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
I. Pragmatics of fiction as communication: Foundations
2. Participation structure in fictional discourse: Authors, scriptwriters,
audiences and characters Thomas C. Messerli
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
3. The pragmatics of the genres of fiction Janet Giltrow
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
4. Fictional characterisation Jonathan Culpeper and Carolina Fernandez-Quintanilla
. . . . . . . . . . . 93
5. The role of dialogue in fiction Monika Bednarek
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
6. Narrative perspectives on voice in fiction Christian R. Hoffmann
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
7. Pragmatics of style in fiction Beatrix Busse
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
II. Features of orality and variation
8. Oral features in fiction Wolfram Bublitz
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235

18. xii Table of contents
9. Doing dialects in dialogues: Regional, social and ethnic variation
in fiction
Gaëlle Planchenault. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
10. Multilingualism in fiction Miriam A. Locher
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
11. The pragmatics of estrangement in fantasy and science fiction Michael Adams
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329
III. Pragmatic themes in fiction
12. Pragmatics and the translation of fiction Roberto A. V
aldeón. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
13. Subtitling and dubbing in telecinematic text Marie-Noëlle Guillot
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 397
14. (Im)politeness in fiction Urszula Kizelbach
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425
15. (Im)politeness and telecinematic discourse Marta Dynel
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455
16. Stance in fiction Daniela Landert
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 489
17. Language and emotion in fiction Andreas Langlotz
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 515
18. Language change and fiction Derek Denis and Sali
A. Tagliamonte. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 553
Bionotes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 585
Index of authors of scholarly work. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 591
Index of authors of fictional work. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 603
Index of fictional sources. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 605
Subject index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 609

19. 1. Introducing Pragmatics of Fiction :
Approaches, trends and developments
Andreas H. Jucker and Miriam A. Locher
Abstract: In this introduction to the handbook on the Pragmatics of Fiction we
introduce the aims of the collection and position it within the field of pragmatics.
Considering fiction as texts that deserve to be studied in their own right, we argue
that a pragmatic perspective opens interesting avenues of investigating both the
techniques of fiction and how they pattern as well as the unique communication
situation into which readers/viewers enter when engaging with fictional texts. We
review the changing attitudes towards fictional data in the linguists’ community
and then outline the themes of the collection.
1.
Setting the stage: Why the ‘pragmatics’ of fiction?
Fictional language exists in a multitude of different forms, ranging from novels
and theatre plays to cinematic movies and radio or television dramas. And prag-
matics offers a multitude of different perspectives to analyze all these forms and
their effects on the readers/viewers.
The research field of the pragmatics of fiction
is correspondingly large and diverse.
In accordance with the definition adopted for the entire series of handbooks
in which this volume appears, pragmatics is understood here in a wide sense as
the study of the use of language in its social and historical context (see Preface to
this volume by the series editors). The definition follows the conceptualization of
pragmatics that has been called Continental European in contrast to the more spe-
cific Anglo-American conceptualization (Huang 2007: 4) or social pragmatics in
contrast to theoretical pragmatics (Chapman 2011: 5; see also Jucker and
Taavit-
sainen 2013: 2–5 for an overview of the two traditions). Our conceptualization of
pragmatics crucially includes the social context in which communication takes
place,
both at the level of the extradiegetic communication between the creator
of a fictional text and its recipients, and at the level of the intradiegetic commu-
nication between the characters depicted within fictional texts. Social pragmatics
relies on rich contextual data about the conversationalists, their relationships and
the context in which the communication takes place. It subsumes the interests of

theoretical pragmatics, which focuses more narrowly on the technical, philosoph-
ical and cognitive aspects of interactional processes.
But even in this wide sense our conceptualization of pragmatics provides a
clear focus for the contributions in this volume in that they are all concerned with

DOI 10.1515/9783110431094-001
In: M.
 A. Locher and A. H. Jucker (eds.). (2017). Pragmatics of Fiction, 1–21. Berlin/Boston: De Gruyter
Mouton.

20. 2 Andreas H. Jucker and Miriam A. Locher
the communicative aspects of the language of fiction. They are concerned with
communication that is depicted in written fiction, communication that is enacted
in drama and in telecinematic discourse, and with the communicative aspects of
fiction itself, that is to say with the communication between authors, scriptwriters,
producers and so on and their audiences.
On the intradiegetic level of depicted and enacted communication, the con-
tributions deal with all those aspects of language use that pragmaticists generally
investigate on
the basis of natural spoken language and with the specificities pro-
vided by the fictional nature of the data. On the extradiegetic level of the commu-
nication between an author or scripwriter and his or her audience, the fictional text
or discourse is seen as a complex communicative act connecting the originator and
the addressee. From this point of view
, a literary piece of work has a performative
dimension and may be analyzed as “a way of doing things with words” (Miller
2001: 1, with reference to Austin 1962), i.e. as an extended kind of speech act
and as such an act of communication (see also Bredella 1992; Giltrow Ch. 3, this
volume; Messerli Ch. 2, this volume; Ohmann 1971; Pratt 1977; van Dijk 1976a,
1976b, [1980] 1981, 1985).
In several of his publications, Mey (2000, 2001, 2011) explores the com-
plexities of the communicative process between the author and the reader of a liter-
ary text.
The literary text has to be re-created by the reader. It is the result of the col-
laborative work of author and reader (Mey 2001: 789). As defined by Mey (2011: 511) “[l]iterary pragmatics is about how language is used in the production and

consumption of literary texts”, which puts the focus squarely on the extradiegetic level, on the communication taking place between the author and the reader. He dis-
entangles the multiple complexities of this communicative event which arise from the intervention of
various narrative voices, as he calls them (see Mey 2000). Sell
(2000), too, focuses on the extradiegetic level of literature in his study of literary communication. He is concerned with the very special situation of a communica-
tion between writers and readers belonging to different historical periods and he establishes literary criticism as a mediating force between writers and readers.
Despite the richness of this literature, we are still left with the important ques-
tion of the type of pragmatics needed for an analysis of fictional language. Do we need a special set of tools to analyze fiction? Do we need a pragmatics of fiction?
Or can we apply the same tools that have been developed for non-fictional lan-
guage?
In fact, there is an extensive discussion in the context of Relevance Theory
that we need
a field of literary pragmatics in order to provide a satisfactory account
of the process of reading literary texts, but there is also a wide consensus that the standard tools of utterance interpretation can be used for this purpose (see in particular Blakemore 1992: 155–179; Pilkington 1991, 2000; Sperber and Wilson 1995: 231–237; Uchida 1998; Wilson 2011).
Relevance Theory argues that utterance interpretation depends crucially on
both a process of decoding linguistic stimuli and on an inferential process. The

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

25. The Project Gutenberg eBook of Israelin
tyttäret

26. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Israelin tyttäret
Author: Hilja Haahti
Release date: June 7, 2019 [eBook #59701]
Language: Finnish
Credits: Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ISRAELIN
TYTTÄRET ***

27. Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
ISRAELIN TYTTÄRET
Kirj.
Hilja Haahti
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1903.

28. ESITOIMINTA
Piha oli varsin hauska mättäisine nurmikkoineen ja tuuheine
vaahteroineen, jotka komeilivat kirjavassa syyspuvussaan, toiset
lehdet vihreinä, toiset jo punakellervinä. Melkein olisi luullut maalla
olevansa; ja missäpä sitä juuri muualla olikaan, talo kun sijaitsi aivan
pikkukaupungin laidassa. Kuitenkin näytti kadunpuolinen
puurakennus yhtä pulskalta kuin mikä tahansa keskikaupungin
asumuksista, eikä pihanperäinenkään huonoimpia ollut; mutta
sivukujaan kääntyvän hökkelin ei paljon sietänyt kerskailla edes
kylämökkien rinnalla.
Iltapäivän aurinko heitti vinoja säteitänsä kolmeen poikaan, jotka
seisoivat keskellä pihaa.
— Tämä on mainiota! — huudahti Toimi vilkkaasti. — Joka päivä
voimme lyödä palloa tuossa nurmella.
— Niin, kyllä meidän piha on tämän kaupungin parhaita, — selitti
Pentti, talonomistajan poika, pistäen itsetietoisesti kädet housujensa
taskuihin.
— Mutta teillä ei ole yhtään hevosta eikä koiraa,— virkkoi
huoahtaen Esko, hentoisin joukosta. Hän muisti pappilan oivia

29. juoksijoita, joiden selässä hän monasti oli riemulla hakaan
ratsastanut, ja suurta Hallia, koko perheen suosikkia.
— Onhan tädillä kissa, — nauroi Toimi.
— Sitä minä pitkin kesää huvikseni kivittelin, — kehui Pentti.
Esko katsoi häntä pitkään, ja Toimi arveli, ettei se ollut hyvin tehty,
mutta Pentti vähän nolostuneena puolusti itseänsä sillä, ettei hänellä
ollut muutakaan ajanvietettä.
— Koettakaahan vaan olla kaupungissa koko pitkä kesä! Sinä,
Esko, saat pappilassa huvitella elukkoinesi niin paljon kuin tahdot, ja
sinunhan isälläsi, — lisäsi hän Toimeen päin kääntyen, — taitaa olla
oikein hirmuisen iso kartano Helsingin puolessa. Orkamo vai mikä se
onkaan — Itkosen piika siitä kertoi. Kyllä kelpaa! Minäkin niin
mielelläni joskus tahtoisin päästä maalle, sillä täällä on hirveän
ikävää. Misse on sittekin hupaisempi kuin vanha neiti Itkonen itse. Ja
muitahan ei koko kesänä ole katurakennuksessa asunut.
— Eikö lähelläkään ole keitään poikia? — kysyi Toimi oikein
sääliväisenä.
— Eipä juuri, ei muita kuin katunalkkeja. Kaikki lähtevät kesäksi
pois. Tuolla naapuritalossa asuu kyllä Ruuben Rain, mutta Rainit ovat
juutalaisia ja pitävät kauppaa narinkassa.
Pentti sylkäisi ylenkatseellisesti, astui muutaman askeleen
eteenpäin ja asettui hajasäärin keinulaudalle istumaan. Esko
heittäytyi nurmikolle, ja Toimi keikkui piha-aidalla heidän takanansa.
— Vai juutalaisia!

30. — Ettekö nähneet Ruubenia aamupäivällä sisäänpääsytutkinnossa?
Sellainen iso musta lonkeri. Mutta hyvä pää hänellä on, sillä hän luki
kesällä yli toisen luokan. Haijele tuolla, — Pentti nyökkäsi päätään
kujarakennukseen päin, — sanoi hänen nyt todellakin päässeen
kolmannelle.
— Niin, muistatkos Toimi, — virkkoi Esko, — se oli se poika, joka
osasi parhaiten kaikista. Hän näytti niin pitkältä ja uljaalta, että minä
ihmettelin, miten hän saattoi tulla samalle luokalle kuin me.
— Onhan Pentti yhtä pitkä ja puolta paksumpi, vaikka on
toisluokkalainen, — ivaili Toimi.
Pentin nyrkki kohosi, mutta hän hillitsi itsensä. Oli tosiaan
kiusallista, kun oli täytynyt istua kaksi vuotta ensi luokalla, ja nyt
taas ne ilkeät opettajat jättivät toisellekin. Paras oli vaihtaa
puheainetta asiain näin ollen.
— Juutalaisväkeä tuossakin asuu, — virkkoi hän sentähden hetken
kuluttua, nousten laudalta ja osottaen kujarakennusta. — Äijä,
ämmä ja kaksi tyttöä. Isä ja äiti eivät ollenkaan kärsi juutalaisia,
mutta teurastaja Poll on rikas mies, eikä meikäläisistä kukaan viitsisi
asua tuossa vanhassa kopissa, ellei olisi köyhä kuin rotta. Köyhiä isä
ja äiti vielä vähemmän kärsivät. Niiltä ei saa koskaan vuokraa.
Toimi näytti vallattomalta kysäistessään: — Sinun vanhempasi kai
ovatkin oikein pohatoita?
Niin, sitä olisi ehkä voinut uskotella tuolle pienelle sydänmaalta
tulleelle papinpojalle, mutta ei tälle toiselle veitikalle. Pentti keikahti
ympäri korollaan ja vastasi: — No elleivät ole sellaisia kuin sinun,
niin osa vähemmässäkin.

31. Syntyi hetken äänettömyys. Sitte Esko ehdotteli, että ruvettaisiin
jotakin leikkimään.
— Haetaan Tuulikki ja Sointu mukaan, niin on useampia!
— Kuinka monta teitä asuukaan siellä neiti Itkosella? Ovatko ne
tyttöjä vai mitä?
— Ei meitä siellä oikeastaan asu enempää kuin kolme, me
molemmat ja
Tuulikki siskoni, — kertoi Toimi.
— Sointu ei vielä tule tänne kouluun, sillä hän on vasta kahdeksan
vuoden vanha, — lisäsi Esko. — Hän pääsi vaan isän ja äidin kanssa
minua saattamaan, ja täti tahtoi niin mielellään pitää hänet vähän
kauvemmin luonansa.
Pojat aikoivat juuri juosta sisariansa noutamaan, kun Pentti
pysähdytti heidät huudahtamalla: — Kas tuossa nyt ovat ne juutit!
Rappeutuneen rakennuksen ovi oli hiljaa auennut, ja auringon
väistyvät säteet muodostivat kultakehän kahden kynnyksellä
seisovan tyttösen pään ympärille. Ensi katsannolta he olivat hyvin
toistensa näköiset. Kummallakin oli mustat säteilevät silmät, ja
heidän kiiltävät, kiharaiset hiuksensa olivat tummat kuin yö.
— Ne ovat Haijele ja Mirjam, — selitti Pentti puoliääneen. — Tuota
vanhempaa minä nimitän Hai-kalaksi ja pienempää Mirriksi.
— Minun isäni sanoo, että juutalaiset pitäisi ajaa pois Suomesta,
— virkkoi Toimi, luoden syrjäsilmäyksen tyttöihin.

32. — Mutta… Esko epäröi eikä sanonut enempää. Hänen isänsä oli
niin kauniisti puhunut siitä, mihin surkeuteen juutalaiset olivat
saattaneet itsensä, kun he hylkäsivät Jeesuksen. Ja hän oli sanonut,
että heitä piti oikein sydämellisesti sääliä, ja heitä piti rakastaakin,
tietysti niinkuin kaikkia ihmisiä, mutta vielä erityisesti sentähden, että
he olivat samaa kansaa kuin Jeesus kerran oli ollut. Kaikki tämä
johtui Eskon mieleen, mutta samassa hänestä tuntui, ettei sitä
kuitenkaan kehdannut sanoa Pentille ja Toimelle.
Olipa sentään hauska kerran nähdä juutalaisia! Ei niitä maalla
ollut. Toimen mielestä tämä oli melkein samaa, kuin jos olisi tullut
tekemisiin vinosilmäisten kiinalaisten kanssa; mutta Esko tähysti kuin
jotakin ilmestystä noita tyttöjä, jotka olivat niin häikäisevän kauniit,
varsinkin nuorempi kirkkaine ja samalla ihmeellisen kaihomielisine
katseineen.
Tytöt seisoivat käsitysten, aivan hiljaa, ikäänkuin varta vasten
näytteillä. Penttiä se alkoi harmittaa.
— Mitä te siinä töllistelette? — huusi hän pihan toiselta puolelta.
Pieni Mirjam säpsähti kuten otus, joka odottamatta kuulee
metsästystorven törähdyksen, mutta Haijele vastasi varmasti, vaikka
vähän murteelliseen vivahtavalla suomenkielellä: — Me
kuuntelemme soittoa.
Nyt sen vasta pojatkin huomasivat. Ison rakennuksen viimeinen
ikkuna oli auki, ja sieltä kuului vienoja, suloisia säveleitä.
— Sointu soittaa kitaraa, — kertoi Esko.

33. — Täti Itkonen sanoi aamupäivällä, että hänestä varmaan tulee
jotakin erityistä, kun hän jo noin pienenä soittaa ja laulaa kuin
enkeli, — virkkoi Toimi puoleksi leikillisesti, puoleksi tosissaan.
— Etkö kutsuisi noita juutalaistyttöjä lähemmäksi kuuntelemaan?
— kuiskasi Esko Pentille.
— Hei juutit, tulkaa likemmäksi, tämä nuori herra pyytää!
Kehoitus ei ollut juuri kohtelias, ja Eskoa ihmetytti, että tytöt sitä
noudattivat. He mahtoivat hyvin paljon pitää soitosta, sillä selvään
voi nähdä, ettei heitä muuten haluttanut lähestyä poikia. Mirjam
seurasi rohkeampaa sisartansa arkana kuin pieni lintu, joka on
valmis kohta vaaran uhatessa pyrähtämään lentoon.
Mutta hän ei ehtinytkään, pikku lintu raukka. Pentti, jonka mielestä
oli yhtä luonnollista tehdä kiusaa juutalaislapsille kuin neiti Itkosen
harmaalle Misselle, sieppasi sukkelaan tyttöä käsivarresta ja
pyörähytti ympäri.
— Nyt tanssitaan, Mirri, musiikin mukaan!
Toimea huvitti pieni pila, Esko kielsi, mutta ei liikkunut paikaltaan,
ja Mirjam huusi ja rimpuili vastaan, pääsemättä irti Pentistä, joka
häntä pyöritteli. Haijele heittäysi väliin, mutta suuri poika oli
väkevämpi kuin molemmat tytöt yhteensä.
Silloin yhtäkkiä Pentti kiroten kiljahti ja heitti irti Mirjamin, joka
nuolena pakeni. Pojan ranteesta tippui verta. Muiden aseiden
puutteessa oli Haijele iskenyt siihen terävät valkoiset hampaansa.
Pentin ei tarvinnut kostaa puolestaan, sillä toinen henkilö oli jo
ennättänyt joukkoon. Se oli tuikea matami Viljakka, hänen äitinsä.

34. — Vai sinä täällä hampaitasi käytät kuin koira! — tiuskasi matami
vimmastuneena, upottaen sormensa Haijelen tuuheaan tukkaan.
Pentti oli hänen ainokaisensa, jossa ei koskaan voinut vikaa olla.
Mutta nuo Pollin kakarat!
Se oli tukkapölly, joka tuntui, ja sitä seurasi vielä muutama oikein
reima korvapuusti. Tyttö puri hammastaan, silmät vettyivät ja kasvot
lensivät tulipunaisiksi, mutta hän ei itkenyt eikä huutanut.
Irtauduttuaan hän vaan puristi kovaksi nyrkiksi pienen kätensä ja
huudahti säihkyvin silmin:
— Minä vihaan kristittyjä!
Kääntyessään pois hän vielä sattui nostamaan silmänsä
avonaiseen ikkunaan, josta soitto äsken kuului. Se oli nyt vaiennut.
Kaksi tytönpäätä kallistui ulos, ja kaksi silmäparia oli nähtävästi
jännityksellä seurannut tapahtumia pihalla. Ruskeatukkainen tyttö
nauroi, mutta pienen vaaleakutrisen sinisilmissä oli suuria kyyneleitä
ja suun ympärillä tuskallinen ilme. Kun Haijele astui ohitse, laski
pienoinen sormen huulillensa ja sitte ujosti hiukan ojensi sitä
Haijelea kohti. Oliko se sormisuukkonen? Haijele ei sitä tietänyt,
mutta hän painoi äkkiä ylpeän päänsä alaspäin ja lähti kiireesti
juoksemaan Mirjamin jäljessä sisälle.
Mirjam oli ääneensä itkien syöksähtänyt keittiöön ja sieltä kamariin
vanhempainsa luo. Haijele tuli hiljaisempana, hehkuvin poskin.
Huone oli pitkä ja kapea, seinäpaperit haaltuneet ja tahraiset,
katto nokinen. Tavaraa sinne oli sullottu enemmänkin kuin hyvin olisi
mahtunut, sekä suuria huonekaluja että kaikenlaista pientä sälyä.
Koristuksiakin oli runsaasti: seinillä heleitä väripainokuvia, hyllyillä
pieniä posliiniolentoja, joiden silmät olivat hivuneet pois tai nenät

35. taittuneet, ja piirongilla kukkamaljakoissa kirjavia, pölyisiä
paperiruusuja. Siinä oli omituinen sekasotku hyvinvointia ja
kurjuutta, sievistämishalua ja aistittomuutta, sovittelutaitoa ja
epäjärjestystä.
Kun Haijele saapui, oli Mirjam jo täydessä kertomisvauhdissa, niin
paljon kuin itkultansa kykeni. Näkyi, että hänkin kyllä osasi olla
vilkas, sillä juutalaissaksa kumpusi koskena hänen huuliltansa kilpaa
silmistä vuotavan kyynelvirran kanssa. Laiha, kalpea Rebekka äiti
kuunteli häntä väsyneen ja tuskastuneen näköisenä, mutta Israel
Pollin katse oli terävä ja otsalla tumma pilvi.
— Sinun kasvosihan ovat ajettuneet, Haijele.
Tyttö kääntyi pois.
— Vähät siitä, ei se mitään uutta ole. Mirjamin ei olisi tarvinnut
kannella.
Rebekka alkoi nyyhkyttää: — Niin, niin, ei se uutta olekaan. Lapsi
parat, mikä tästä lopuksi tulee? He pitävät meitä koiria huonompina.
Ei sitä jaksa kestää.
Samassa tuokiossa oli synkkä säihky palannut Haijelen silmiin. Hän
heittäysi kiihkeästi äitinsä kaulaan ja huudahti:
— Minä kostan heille, kostan, kostan!
Mutta isä keskeytti hänet.
— Et sinä mitään kosta. Pysykää Gojimista [Gojim = "kansat",
nimitys, jota juutalaiset halveksivasti käyttävät muista kansoista.]

36. erillänne, lapset, ja älkää saastaiseen ruvetko! Se on meidän ainoa
keinomme.
— Helpompi sanoa kuin tehdä, — huoahti Rebekka.
— Äidillä ja minulla on tärkeätä keskusteltavaa, — jatkoi isä Israel.
— Te ette nyt saa häiritä meitä. Menkää Rainille, lapset.
Lakkaamatta isällä ja äidillä oli keskustelemista näihin aikoihin. Isä
oli aina niin vakava ja äiti alakuloinen; eivät he enää hymyilleet
milloinkaan. Tytöt lähetettiin tuon tuostakin pois naapuriin, ja se nyt
tässä sentään olikin hyvä puoli. Sillä Rainilla oli aina hauskaa. Eihän
koko kaupungissa löytynytkään paljon juutalaisia, ja varsinkin nämä
naapurukset olivat hartaasti toisiinsa kiintyneet.
Lasten mentyä Israel Poll kulki pari kierrosta huoneessa kiivain
askelin. Sitte kävi astunta yhä raskaammaksi, mutta hän jatkoi sitä
äänettömänä, kunnes äkkiä pysähtyi vaimonsa eteen.
— Rebekka, — hän sanoi, — tänään on juhlan aatto. Pitäisi mennä
synagoogaan, mutta ei siitä nyt tule mitään.
Vaimo katsahti häneen säikähtyneenä.
— Niin, — jatkoi Israel, — meidän täytyy joutuisasti päättää ja
toimia. Asiat ovat, niinkuin jo sanoin sinulle. Ei ole muuta neuvoa
kuin panna pillit pussiin ja lähteä ensi laivalla Amerikkaan.
Rebekka väänteli käsiään.
— Mutta mihin me joudumme, lapset ja minä? He kivittävät
meidät, he syövät meidät! Ehkä panevat linnaan sinun sijastasi.
Sinun täytyy ottaa meidät mukaasi!

37. — Ymmärräthän, etten voi. Jos me kaikki lähtisimme, herättäisi se
heti huomiota ja koko yritys menisi pilalle. Kuinka teidät voitaisiin
vangita, kun ette mitään ole tehneet? Ottakoot tavaramme, jos
tahtovat. Minä olen kaikesta suostunut Joosef Rainin kanssa. Hänelle
jätän rahaa tarpeeksi teitä varten, ja heillä on niin monta huonetta,
että yksi liikenee sinulle ja tytöille.
— Ajattele sentään lapsi raukkoja! Nyt jo kristityt heitä sylkevät ja
lyövät, ja kuinka sitte käy?
— Niin, Haijele täytynee ottaa pois kansakoulusta… Isä näytti
miettiväiseltä. Se oli tosiaankin vahinko, sillä hän oli viisas tyttö,
oikein viisas, kerrassaan toista maata kuin Mirjam, tuo pieni
sydänkäpynen.
— Te muutatte jonkun ajan kuluttua Helsinkiin, — sanoi hän
hetken ajateltuansa. — Ehkä minä sitte piankin pääsen sellaiseen
asemaan, että saatan kutsua teidät luokseni. Olosuhteethan ovat
harvinaisen suotuisat. Efraim veli on neljä kertaa käynyt Amerikassa
ja tuntee pohjoisvaltiot kuin viisi sormeansa. Siellä hänellä on monta
vaikutusvaltaista tuttavaakin. Totta hän löytänee minulle sopivan
paikan.
— Oletko varma, että vielä tapaat hänet New-Yorkissa?
— Vastahan hän viikko takaperin lähti kotoa Leipzigistä. Minä voin
sitäpaitsi sähköttää ja pyytää häntä odottamaan. Tai näytelköön
tavaramallejansa lähitienoilla ja palatkoon takaisin ottamaan minua
vastaan. Ei hän nyt liene niin ylpeäksi käynyt, ettei omaa veljeänsä
sen vertaa auta.
— Vaan jos sinut saadaan matkalla kiinni…

38. — Ei kukaan voi aavistaa, miten asioitteni on laita. Pitävät minua
rikkaana saiturina. Vasta kuukauden perästä suuret sitoumukseni
lankeavat maksettaviksi, eikä vekselinväärennystänikään voitane
ennen huomata. Jos minua kysytään, ole kekseliäs! Tietysti sanot,
että sain odottamatta kirjeen veljeltäni Leipzigistä ja minun täytyi
lähteä hänen luoksensa. Sehän on aivan tosi. Tarvitseeko sinun
lisätä, että minun on pakko tällä kertaa pötkiä Amerikkaan asti,
saadakseni hänet tavata? Kukaan ei voi oikeudessa syyttää sinua
sanoistasi.
— Minä kuitenkin niin pelkään… Mutta enhän minä ymmärrä…
— Et, et ymmärräkään. Turha on selittää naisväelle miesten
asioita.
Israel Poll oli ärtyisellä tuulella. Kaikki oli kyllä viisaasti harkittu,
mutta hän ei voinut itseltään salata sitä rauhattomuutta, joka väkisin
pyrki häntäkin ahdistamaan. Ikävä juttu, ikävä juttu. — Ja taas hän
alkoi kävellä edestakaisin huoneessa, silmät synkeinä, otsa rypyssä.
Kun hän vihdoin heittäysi sohvalle, helmeilivät suuret hikikarpalot
hänen otsallaan. Vaimo askaroi äänettömänä, mies oli samaten vaiti.
Tuskallinen ja painostava hiljaisuus vallitsi. Tuntui kuin ilma olisi ollut
sähköä täynnä ja mustat ukkospilvet joka taholla uhkaamassa.
Sellaista tilaa oli kodissa kestänyt jo monta päivää. Eipä ihme, että
lapset näin ollen paremmin viihtyivät naapurissa, missä muutenkin
oli valoisampaa ja kauniimpaa suurissa, hyvin kalustetuissa
huoneissa, sekä lisäksi iloista, samanikäistä seuraa tarjona.
Mirjam oli jo täydellisesti unohtanut surunsa ihaillessaan koreata
hametta, johon Rachelin ja Safiran lempinukke oli puettu. Mutta

39. yksitoistavuotias Haijele halveksi nukkeja. Hän istui ikkunanpielessä
Ruubenin kanssa keskustellen.
— Voi niin, Ruuben, sitä minäkin tahtoisin! Pois täältä, oikein
kauvas!
— Minä menenkin, kunhan tulen vähän vanhemmaksi. Enoni
Leipzigissä — hän joka tämän kultakellon lähetti minulle — on siitä
kirjoittanut äidille. Hän on ylhäinen ja kuuluisa, oikein etevä
asianajaja. Sellainen minustakin täytyy tulla!
— Etkö sinä enää tahdokaan lääkäriksi?
— Lääkäriksi kyllä, mutta yhtä mainioksi mieheksi kuin Mooses
eno. En voi sietää sitä, että minua halveksitaan! Minä tahdon
näyttää, enkö kykene nousemaan noiden toisten rinnalle ja
ylemmäksikin. Jos sinä ymmärtäisit, miltä tuntuu, kun aina painetaan
alas, vaikka mieli tekisi ylöspäin ja eteenpäin!
— Kyllä minä ymmärrän! — huudahti Haijele. Sitte hän lisäsi
miettiväisenä: — Minullakin on setä siellä Leipzigissä, mutta ei hän
koskaan ole kutsunut minua luoksensa.
— Se on vahinko, sillä tässä maassa ei pitkälle pääse. Vaikka eihän
se sinulle niin tärkeätä olekaan, kun olet tyttö. Toista on minun.
Saksanmaalaiseksi minä rupean. Siellä juutalaistenkin on hyvä olla,
niin on isä kertonut. Ja sitte minä kerran noudan sinutkin sinne,
Haidi; älä pelkää, en minä jätä sinua ainiaaksi.
Tytön silmät loistivat riemusta. Yksi ainoa pieni oas kuitenkin pisti.
— Älä sano minua Haidiksi, — hän pyysi hiljaa.

40. — Minusta se on kauniimpi nimi kuin Haijele.
— Mutta se ei ole oikein juutalainen. Koulussa sanoivat "Haidi",
mutta sitte minä kielsin. Minä tahdon olla Haijele enkä mitään
muuta.
— Aina sinä olet itsepäinen, — nauroi Ruuben. — Minä taas soisin
paljon mieluummin, että nimeni olisi Ruudolf tai Ruprecht. Ei
minusta ole niin erittäin hauskaa olla juutalainen.
— Me olemme valittua kansaa! — huudahti tyttö nousten
seisomaan.
— Voimme olla, — vastasi Ruuben välinpitämättömän näköisenä.
— Ruuben, minä en tulekaan sinun kanssasi Leipzigiin! — huusi
Haijele kiihkosta vapisten.
— Vaan jäät tänne kristittyjen tukistettavaksi!
Tyttö purskahti itkemään. Nyt Ruuben vuorostaan joutui ihan
hämmästyksiinsä. Tämä oli niin uutta, sillä hän ei muistanut koskaan
nähneensä Haijelen itkevän.
— Haijele rakas, sinä et saa itkeä, — hän lohdutteli
hätääntyneenä. — En enää koskaan nimitä sinua Haidiksi. Ja minä
tappelen niiden poikien kanssa, jotka tekevät sinulle pahaa!
Pieni kiitollinen säde välähti tummasta silmästä, mutta kyyneleet
eivät kuivuneet.
— Sinä et tahtoisi olla juutalainen, — hän nyyhkytti.

41. — Mutta minä nyt kumminkin olen, ja sinä myös. Pääasia on, että
me molemmat olemme samaa kansaa. Enhän minä muuten voisi
naida sinua.
Haijele nauroi kyynelten lomasta, he löivät kättä ja olivat ystäviä
jälleen. Olipa ikäänkuin tuo pikku kiista olisi vienyt heidät vielä
lähemmäksi toisiansa, sillä vähän ajan perästä Haijele jo täyttä
vauhtia kertoi Ruubenille sydämensä syvintä salaisuutta, jota hän
tähän asti ei ollut kenellekään uskonut.
— En minä välitä Helsingistä enkä Leipzigistä, mutta minä sanon
sinulle, mihin minä toivoisin: Jerusalemiin!
— Sinne et voi koskaan päästä.
Tyttö huokasi syvään.
— Tiedätkö, kun me koulussa luimme Salomon temppelistä, joka
oli tehty seetripuusta ja kalliista kivistä, niin minä olisin tahtonut
siivet, että olisin voinut lentää sitä katsomaan.
— Mutta sehän hävitettiin jo Zidechian aikana.
Haijele oli häpeillään. Sitä hän ei ensinkään ollut ajatellut.
— Ja se toinenkin temppeli on jo aikoja sitte hävitetty.
Muhamettilainen moskea siellä on nyt, eikä mitään muuta.
Hetkisen oli Haijele neuvottoman näköinen, mutta sitte uusi ajatus
salamana iski hänen mieleensä, ja hän kohotti katseensa, josta
innon tuli säihkyi:

42. — Meidän täytyy taas kukistaa se moskea — kaikkien juutalaisten
koko maailmassa! Onpa ihme, ellemme voita noita turkkilaisia. Ja
sitte me rakennamme temppelin kullasta ja hopeasta, niin kauniin,
että sitä ihmetellään maan äärestä toiseen!
— Kylläpä sinä olet rohkea tuumissasi, — arveli Ruuben hymyillen.
Hän ihaili tulista ystäväänsä, mutta kuunteli hänen
mielikuvituksiansa kuin lastensatua. Ei, toista oli asettua Saksaan ja
tulla hienoksi lääkäriksi. Se oli päämäärä, johon kannatti pyrkiä, ja
sillä oli vielä sekin etu, ettei ollut mahdotonta sitä saavuttaa.
Vaan aika riensi, ja hauskimmankin keskustelun täytyi päättyä.
Tänäänhän oli sitäpaitsi suuren juhlan, uudenvuodenpäivän
valmistusilta. Kellon lyödessä seitsemän Rainin perhe alkoi
hankkiutua synagoogaan. Haijele huusi Mirjamia, heitettiin hyvästit,
ja tytöt juoksivat käsikkäin ulos kadulle.
Kotiportilla piti varovaisesti kurkistaa säleitten välistä, ennenkuin
uskalsi astua pihaan. Hyvä oli, ei näkynyt poikia. Mutta oi, kuinka
selvään taas kuului se kaunis soitto, ja nyt vielä laulettiinkin! Hiljaa
he hiipivät ääntä kohti ja pysähtyivät vaahteran varjoon. Siinä oli
heidän edessään näky, yhtä suloinen kuin ne sävelet, jotka heitä
olivat luoksensa houkutelleet.
Pieni kulma taulusta olisi sentään ensin ollut syrjäytettävä,
nimittäin vanha neiti Itkonen, joka myssy päässä ja Misse sylissä
istui porraspenkillä. Mutta oikeastaan ei hänkään kokonaisuutta
häirinnyt, sillä keskiryhmä saattoi katsojan unohtamaan kaiken
muun.
Ruskeatukkainen soma Tuulikki istui hiukan ylempänä portailla ja
hänen polveensa nojautui pieni kultakutri, silmissä uneksiva katse.

43. Sointu oli puettu vaaleaan kesäpukuun, joka vienossa hämärässä
hohti lumivalkoiselta, ja kun hän kitaraa liikutti, välkähtivät kielet
taivaalla hehkuvan ruskon heijastimina. Hän lauloi ja säesti:
"Karitsana Jeesuksen lakkaamatta riemuitsen. Rakas
Paimeneni hellä mua kaitsee hyvyydellä, tuntee mun ja
varjelee, nimeltäni mainitsee.
Onnellinen karitsa, eikö syytä riemuita? Täällä aika
ihanainen, siellä koti taivahainen, Paimeneni, luonasi: Aamen,
suur' on onneni!"
Juutalaistytöt katsoivat toisiinsa, Haijele tarttui Mirjamin käteen, ja
he hiipivät hiljaa pois. Mutta mitä heidän mielessänsä liikkui, sitä he
eivät itsekään ymmärtäneet.
Ilta-ateria oli pöydällä, kun he tulivat sisälle.
— Menkää syömään, — sanoi Israel. — Minä paastoan tänä iltana.
— Ei minullekaan ruoka maita, — virkkoi Rebekka.
Lapset näyttivät kummastuneilta, mutta asettuivat sanaakaan
puhumatta pöydän ääreen. Haijele vaan liikutti huuliansa. Hän lausui
äänettä sanoja, joita hän oli kuullut isän rukouksessa käyttävän
ennen ruoalle rupeamista.
Tyttöjen syödessä äiti tuon tuostakin vilkui heihin levottomana.
Eiväthän he vaan olleet naapurissa kuulleet mitään isän aiotusta
pakoretkestä? Lakkaamatta täytyi elää vapistuksessa näinä
pelottavina aikoina. Niin pian kuin isä oli vetäytynyt vähän
edemmäksi, kääntyi Rebekka kohta heidän puoleensa ja virkkoi
hiljaisella äänellä: — Mitä te Rainilla teitte?

44. — Me leikimme nukilla, — vastasi Mirjam.
— Ruuben ja minä puhuimme siitä, että tahtoisimme pois tästä
maasta, — lisäsi Haijele.
Äiti katsoi häneen säikähtyneenä, ja isä teroitti kuuloansa.
— Mitä ihmettä sinä tuumaat, tyttö?
— Minä haluan kunniaa! — vastasi Haijele totisesti.
— Ole vaiti, — sanoi äiti. Mutta isä purskahti nauramaan. Kuinka
hullunkurista, niin, kuinka katkeran hullunkurista! Tyttölapsi,
vekselinväärentäjän ja petkuttajan tytär, köyhyyteen ja pilkkaan
tuomittu Gojimin keskellä — hän uneksi kunniasta! — Ja Israelista
tuntui siinä nauraessaan ikäänkuin puukko olisi viiltänyt hänen
sydäntänsä.
Haijele oli syvästi loukkaantunut, mutta ei uskaltanut mitään
sanoa. Hän kääntyi pois ja meni keittiöön, jossa hänen ja Mirjamin
vuoteet olivat. Silloin isä odottamatta huusi hänet takaisin.
— Kuuleppas, Haijele, — virkkoi hän tavallista lempeämmin,
tarttuen tytön molempiin käsiin, — tulisitko hyvin iloiseksi, jos saisit
matkustaa pois Suomesta?
Nyreys ja harmi katosi kuin pyyhkäistynä tytön kasvoilta, ja silmät
säteilivät tähtinä.
— Isä kulta, isä kulta, saanko minä?
— No, no, eihän sitä nyt tiedä. Mutta kerrohan, millä tavalla sinä
aikoisit kunniaan päästä?

45. Haijele mietti vähän aikaa. Sitte hän loi isään tummat, kirkkaat
silmänsä, lausuen:
— Opettaja sanoi näin: Ole rehellinen ja tee oikein, sillä sellaiset
viimein menestyvät.
Isä heitti irti tytön kädet. Hän muisti kyllä itsekin kuulleensa tai
lukeneensa jotakin siihen tapaan, mutta kuitenkin hän melkein tunsi
sisäistä raivoa, kun hänen lapsensa nuo sanat lausui. Vaivoin hilliten
itsensä hän vastasi:
— Sanat ovat hyvät, kun ne oikein ymmärtää. Mutta sinun
kouluopettajasi on vääräuskoinen, eikä sinun pidä panna mieleesi,
mitä hän latelee.
Kummallista, Haijele ei koskaan ollut ajatellut, että hänen
oikeastaan olisi pitänyt vihata opettajaansakin. Mutta niinhän se oli
tietysti, kristitty kuin kristitty. Ja sitte hänen mieleensä johtui tuo
pieni kultakutrinen tyttö, joka oli hänen tähtensä vuodattanut
kyyneleitä ja äsken laulanut ja soittanut niin ihanasti. Haijele pudisti
päätänsä, ikäänkuin hän ei olisi osannut tätä pulmaa ratkaista.
— Eikö Talmudissakin sanota —, — alkoi hän miettivästi, mutta
vaikeni kohta pelästyneenä ja peräytyi askeleen, sillä isä nousi,
kohottaen kätensä niin vihaisen näköisenä, kuin olisi hän aikonut
lyödä.
— Mitä sinä Talmudista tiedät? Tietysti Ruuben taas on jotakin
pannut päähäsi. Hävetköön, suuri poika, joka ei osaa pitää suutansa
kiinni. Talmudin oppi on liian korkea vaimoväelle, saati tuommoiselle
lapselle kuin sinä. Synti on sekoittaa itseänsä siihen, minkä Haschêm

46. [Haschêm = "nimi"; tarkoittaa Jumalaa] on lukinnut. Ole ääneti ja
mene maata!
Haijele totteli, mutta pää oli pystyssä, eikä hän voinut käsittää,
miksi hän nyt oli syntiä tehnyt. Jos Ruubenin tuli olla rehellinen ja
menetellä oikein, niin miksei hänenkin? Ja rukoilisipa hän vaan
tänäkin iltana rukouksensa, sen, joka Ruubenille oli opetettu, kun
hän oli pieni. Entäpä sitte, vaikka se oli äidin mielestä turhaa, ja
vaikka hänen ei edes mieleensäkään johtunut tehdä sitä isän
kuullen. Eikö hän saanut puhutella enkeleitä yhtä hyvin kuin pojat?
Sillaikaa Rebekka oli vetänyt Mirjamin esiin nurkasta, jonne
tyttönen muiden keskustellessa oli nukahtanut, ja lähetti hänetkin
keittiöön riisuutumaan. — Tämä lapsi edes oli tavallinen, boruch
Haschêm [= Jumalan kiitos], vaan tuo toinen, paratkoon, mikä
siitäkin tulisi?
Mirjam vaipui unen helmoihin kohta kun pääsi sänkyyn, mutta
Haijele rukoili vakavasti ja juhlallisesti:
— Israelin Jumalan nimessä seisokoon oikealla puolellani Miikael,
vasemmalla Gaabriel, edessäni Uuriel, takanani Raafael ja pääni
puolessa Jumalan Schechina! [Schechina = läsnäolo.]
Sitte hänkin pian nukkui suloiseen uneen.
Vaan toisessa huoneessa ei vielä levolle laskeuduttu. Isä Israel oli
nyt päättänyt, että hän kolmen päivän perästä lähtisi. Siitä ei ollut
enää mitään sanottavaa. Mutta uusi tuuma oli äsken herännyt hänen
mielessään.

47. — Rebekka, — virkkoi hän vaimollensa, — mitä arvelisit, jos
ottaisin
Haijelen mukaani?
— Miksi et sitte yhtä hyvin meitä kaikkia?
— Teistä minulla olisi pelkkää vastusta, ja niinkuin sanottu, se
nostaisi liiaksi huomiota. Mutta Haijele ei ole sellainen kuin muut;
kyllä hän itsensä hoitaa. Onhan minulla sitte joku, joka edes keittää
ruokani. Juhlan mentyä ohi ilmoitan opettajalle, että Haijele ei enää
saa käydä vääräuskoisten koulua. Siitä ei voi mitään epäilystä
herätä.
Rebekka huokasi. Hän tunsi jäävänsä äärettömän turvattomaksi
kahdenkesken hentoisen Mirjaminsa kanssa, mutta toisaalta väheni
huolten taakka suuresti, jos Haijele oli poissa, tuo kummallinen lapsi,
jonka päähänpistoista ei koskaan ollut takeita.
— Ota hänet siis, — lausui hän hiljaa. Ja sitte hän teki, mitä hän ei
muistanut tehneensä vuosikausiin: meni tyttöjen vuoteen luo, katseli
heitä, siinä kun he makasivat niin kauniina ja viattomina, painoi
kumpaisenkin peitteelle suudelman, kyynelten kiihkeästi vuotaessa.
Mutta Israelin korvissa kaikuivat Haijelen sanat: ole rehellinen ja
tee oikein! Ja eikö Talmudissakin sanota…? Mitä sitte? Eihän hän,
Israel parka, ollut paljon Talmudia tutkinut, ja sekin oli unohtunut,
mitä hän joskus oli osannut. Joosef Rain kyllä tiesi koko joukon ja
hänen poikansa ehkä vielä enemmän, vaikka tuo kelvoton nulikka,
joka lyseossa oli luokkansa parhain, ei isien säädyistä varsin
välittänytkään. Israel oli naapurille puhunut asiansa, eikä Joosef
hänelle silloin moitteen sanaa lausunut, säälitteli vaan ja lupasi
auttaa, vaikka tietysti salassa. Ei suinkaan tämä synti siis mahtanut

48. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com