Principles of Auditing and Other Assurance Services 20th Edition Whittington Solutions Manual

Visit https://testbankfan.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Principles of Auditing and Other Assurance
Services 20th Edition Whittington Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
https://testbankfan.com/product/principles-of-auditing-and-
other-assurance-services-20th-edition-whittington-solutions-
manual/
Access testbankfan.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankfan.com
Principles of Auditing and Other Assurance Services 20th
Edition Whittington Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-auditing-and-other-
assurance-services-20th-edition-whittington-test-bank/
Principles of Auditing Other Assurance Services 21st
Edition Whittington Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/principles-of-auditing-other-
assurance-services-21st-edition-whittington-solutions-manual/
Principles of Auditing Other Assurance Services 19th
Edition Whittington Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/principles-of-auditing-other-
assurance-services-19th-edition-whittington-solutions-manual/
Human Heredity Principles and Issues 11th Edition Cummings
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/human-heredity-principles-and-
issues-11th-edition-cummings-solutions-manual/

Maders Understanding Human Anatomy and Physiology 9th
Edition Longenbaker Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/maders-understanding-human-anatomy-
and-physiology-9th-edition-longenbaker-solutions-manual/
3rd Your UNIX Linux The Ultimate Guide Edition Sumitabha
Das Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/your-unix-linux-the-ultimate-
guide-3rd-edition-sumitabha-das-solutions-manual/
Introduction to Parallel Programming 1st Edition Pacheco
Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/introduction-to-parallel-
programming-1st-edition-pacheco-solutions-manual/
Behavior Management 2nd Edition Maag Test Bank
https://testbankfan.com/product/behavior-management-2nd-edition-maag-
test-bank/
Social Psychology Canadian 6th Edition Myers Test Bank
https://testbankfan.com/product/social-psychology-canadian-6th-
edition-myers-test-bank/

Introduction to Risk Management and Insurance 10th Edition
Dorfman Test Bank
https://testbankfan.com/product/introduction-to-risk-management-and-
insurance-10th-edition-dorfman-test-bank/

Solutions Manual, Chapter 7, Page 1 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
CHAPTER 7

Internal Control

Review Questions

7-1 Internal control is a process, affected by the entity's board of directors, management and other
personnel, designed to provide reasonable assurance regarding the achievement of objectives in the
categories of (1) operations, (2) reporting, and (3) compliance.

7-2 The five basic components of an organization's internal control are (1) control environment; (2) risk
assessment; (3) control activities; (4) (accounting) information and communication and (5)
monitoring.

7-3 The principles related to the control environment include commitment to integrity and ethical values;
board of directors independence and exercise of oversight; establishment of effective structure,
including reporting lines and appropriate authorities and responsibilities; commitment to attract,
develop, and retain competent employees; holding employees accountable for internal control
responsibilities.

7-4 Separating recordkeeping from custody of the related assets provides an independently maintained
record that may periodically be reconciled with assets on hand. This independent record holds the
personnel of a custodial department accountable for assets entrusted to their care. If the custodial
department maintained the accounting records, opportunity would exist for that department to conceal
its errors or shortages by manipulating the records.

7-5 Key factors in protecting a business against losses through embezzlement include adequate internal
control, fidelity bonds, and regular audits by independent public accountants.

7-6 The risk assessment component of internal control relates to the factors that affect the risk that the
organization’s reporting objectives will not be achieved. An awareness of this component contributes
to internal control because management's consideration of the possibility that reports (including
financial statements) may be misstated decreases the likelihood of misstatement.

7-7 The two types of monitoring are (1) ongoing monitoring activities, and (2) separate evaluations.
Examples of ongoing monitoring activities include continuous monitoring of customer complaints

Solutions Manual, Chapter 7, Page 2 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
and reviewing the reasonableness of management reports. Separate evaluations include periodic
audits by the internal auditors.

7-8 The four types of control activities are (1) performance review, (2) transaction processing, (3)
physical controls and (4) segregation of duties. Performance reviews contribute to internal control
by providing management with an overall indication of whether personnel at various levels are
effectively pursuing the objectives of the organization. Transaction processing controls are performed
to check the completeness, validity, and authorization of transactions. Physical controls contribute by
assuring physical security over both records and other assets. Segregation of duties reduces the
opportunities for any one person to both perpetuate and conceal errors or irregularities.

7-9 Assuming that the general category of transaction has already been authorized by top management, at
least three employees or departments should usually participate in each transaction to achieve strong
internal control. One employee approves the transaction after determining that the details conform to
company policies, another employee records the transaction in the accounting records, and the third
employee executes the transaction by releasing and/or taking custody of the related assets. (Note: the
approval function may be omitted in an extremely simple transaction such as a cash sale not involving
a check).

7-10 The primary objective of the internal auditor is to aid corporate management in efficient
administration by investigating and reporting upon compliance with company policies, reliability of
accounting and statistical records and reports, adequacy of internal control, efficiency of operating
procedures, and effectiveness of performance in all areas of operation.
The primary objective of the external (independent) auditors is to determine whether the
financial statements fairly reflect the financial position, operating results, and cash flows of the
business. The external auditors have a responsibility to stockholders, creditors, and the public as well
as to management.

7-11 The external auditors should consider the work of the internal auditors as a portion of the control
environment of internal control. After evaluating the competence, objective, and disciplined
approach of the internal auditors, the external auditors will determine the extent to which the work of
the internal auditors may be used in determining the nature, timing, and extent of their testing.

7-12 Corporate governance is the system by which companies are directed and controlled. It includes the
policies, procedures and mechanism established to ensure that the company operates in the best
interests of its major stakeholders and society as a whole. The concept is broader than internal
control in that corporate governance is not only concerned with the effectiveness of financial
reporting, but it also encompasses ethical treatment of major stakeholders, compliance with laws,
regulations, customary business practices and effective risk management. The control environment of
internal control is particularly significant to corporate governance.

7-13 Auditors consider internal control because its quality has a major effect on the nature, timing, and
extent and nature of the audit procedures necessary to complete the audit. More specifically, the
auditors’ understanding of the entity and its environment, including internal control allows them to
(1) assess the risks of material misstatements of the financial statements and (2) design the nature,
timing and extent of further audit procedures.

7-14 If the safeguarding of company assets were the only objective of internal control, then some basis
might exist for the argument that the bonding of employees was an acceptable substitute for good
internal control practices. However, internal control has such other important objectives as assuring
the reliability of accounting data and other types of information needed by management for effective

Solutions Manual, Chapter 7, Page 3 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
direction of the business. When internal controls are weak or absent, the losses from waste and
inefficiency are apt to be far greater than losses from dishonest acts by employees.
An assessment of internal control by the auditors is a prerequisite to the determination of the
nature, timing, and extent of the further audit procedures necessary to express an opinion on the
financial statements. Under normal circumstances, the assessment of internal control significantly
reduces the cost of an audit, because a reduction in the assessed level of control risk permits the
auditors to perform much less substantive procedures than would otherwise be necessary.

7-15 Among the sources of information which auditors may use in preparing a working paper description
of internal control are: organization charts, charts of accounts, job descriptions, interviews and
discussions with officers and employees, reports of internal auditors, accounting reports and records,
inspection of facilities, and working papers and reports from prior examinations.

7-16 No. Designing audit plans involves complex judgments, resulting in the possibility of inconsistencies
in these judgments by auditors in the field. CPA firms attempt to reduce inconsistencies in judgments
by developing firm policies, and "decision aids" or guides, that assist auditors in gathering relevant
information or combining the information to make decisions about the nature, timing, and extent of
substantive procedures.

7-17 Tests of controls are efficient auditing procedures when the reduction in the substantive procedures
that results from a lower assessed level of control risk exceeds the amount of work involved in
performing the tests of controls.

7-18 Documentation is usually in the form of flowcharts, questionnaires, or written narratives of the
system.

7-19 During their consideration of internal control, the auditors will inevitably encounter some deficiencies
that should be brought to the attention of management. A management letter is the written report to
the client describing such deficiencies, along with the auditors' recommendations for corrective
action. This report serves as a useful reference document for management in implementing
improvements in internal control and may also serve to limit the auditors' liability to the client in the
event the control deficiencies subsequently give rise to defalcations or other losses.

7-20 The COSO Enterprise Risk Management Framework includes the following components:
(1) Internal environment—The internal environment encompasses the tone of the organization,
and sets the basis for how risk is viewed and addressed by the organization’s personnel.
(2) Objective setting—This activity involves setting the goals which should be aligned with the
organization’s mission. By setting objectives the organization can identify critical risk
factors that allow the organization to meet its objectives.
(3) Event identification—This activity involves identifying events that may be negative (risks),
positive (opportunities), or both. Events may result from external or internal factors.
(4) Risk assessment—This activity involves analyzing risks in terms of likelihood and impact.
(5) Risk response—This activity involves selecting the appropriate responses to the identified
risks. Responses may include avoidance, reduction, sharing, or acceptance.
(6) Control activities—Include the policies and procedures that ensure that the risk responses are
effectively carried out.
(7) Information and communication—Includes activities to ensure that relevant information is
identified, captured, and communicated to enable people to carry out their responsibilities.
(8) Monitoring—Involves management activities and separate evaluations designed to determine
whether needed modifications should be made to the enterprise risk management system.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 4 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
7-21 You should explain to the president that auditing standards require the auditors to report significant
deficiencies and material weaknesses to the audit committee of the board of directors. Failure to
submit such a report to the board would be a violation of generally accepted auditing standards.

7-22 The two subsections of Section 404 of the Sarbanes-Oxley Act are 404a and 4040b. Section 404a
requires each annual report filed with the SEC to include a report in which management (1)
acknowledges its responsibility for establishing and maintaining adequate internal control over
financial reporting, and (2) provides an assessment of internal control effectiveness as of the end of
the most recent fiscal year.
Section 404b requires auditors of certain companies to attest to, and report on, internal
control over financial reporting.

7-23 The five stages of an audit of internal control performed in accordance with PCAOB requirements
are:
(1) Plan the engagement.
(2) Obtain an understanding of internal control over financial reporting (internal control).
(3) Test and evaluate design effectiveness of internal control.
(4) Test and evaluate operating effectiveness of internal control.
(5) Form an opinion on the effectiveness of internal control over financial reporting.

Questions Requiring Analysis

7-24 (a) (1) The effectiveness of internal control depends directly on the integrity and ethical
values of the personnel responsible for creating, administering, and monitoring
control of the organization.
(2) Control is more effective if the employees are competent in performing their duties.
(3) The board of directors oversees the quality of the organization's financial reporting,
and acts as a deterrent to management override of controls and management fraud.
To effectively exercise oversight, the board must be independent.

(b) Through risk assessment, management can determine when new controls are needed because
of changes in the organization’s operations or economic environment. This process includes
an assessment of financial reporting risk, which is the risk of presenting materially misstated
financial statements.
Among the factors that result in increased financial reporting risk are (only four
required)
• Changes in the organization’s regulatory or operating environment.
• Changes in personnel.
• Implementation of as a new or modified information system.
• Rapid growth of the organization.
• Changes in technology affecting production processes or information systems.
• Introduction of new lines of business, products, or processes.
• Corporate restructurings.
• Expansion or acquisition of foreign operations.
• Adoption of new accounting principles or changing accounting principles.

(c) The five major objectives of an accounting system include:
• Identify and record all valid transactions.
• Describe on a timely basis the transactions in sufficient detail to permit proper
classification of transactions for financial reporting.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 5 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
• Measure the value of transactions in a manner that permits recording their proper
monetary value in the financial statements.
• Determine the time period in which transactions occurred to permit recording of
transactions in the proper accounting period.
• Properly present the transactions and related disclosures in the financial statements.

(d) (1) Performance reviews provide management with an overall indication of whether
personnel at various levels are effectively pursuing the objectives of the organization.
(2) Transaction processing controls are designed to check the completeness, validity and
authorization of transactions.

(e) The two types of monitoring activities are (1) ongoing monitoring activities and (2) separate
evaluations. Ongoing monitoring activities include regularly performed supervisory and
management activities, such as continuous monitoring of customer complaints, or reviewing
the reasonableness of management reports. Separate evaluations are monitoring activities
that are performed on a nonroutine basis, such as periodic audits by the internal auditors.

7-25 (a) Internal control is defined as a process, effected by the entity’s board of directors,
management, and other personnel, designed to provide reasonable assurance regarding the
achievement of objective regarding (1) reporting, (2) operations, and (3) compliance.

(b) The definition includes the following concepts:
(1) Internal control is as a process—as a means to an end.
(2) The process is effected by individuals not merely policy manuals, documents, and
forms.
(3) Internal control can only provide reasonable assurance, which means that the cost of
internal control should not exceed the benefits derived.
(4) Internal control is designed to achieve objectives in the three areas of reliable internal
and external reporting, effectiveness and efficiency of operations, and compliance
with laws and regulations.

(c) The five components of internal control include:
(1) The control environment.
(2) Risk assessment.
(3) The accounting information and communication system.
(4) Control activities.
(5) Monitoring.

(d) The major limitations of internal control include:
(1) Errors in decisions may occur in designing, maintaining, or monitoring controls.
(2) Mistakes may be made in the performance of controls as a result of misunderstanding
of instructions, mistakes of judgments, carelessness, distraction, or fatigue.
(3) Top management can override internal control.
(4) Control activities dependent upon separation of duties may be circumvented by
collusion among employees.
(5) Design of controls is subject to cost-benefit considerations.

7-26 (a) The planned assessed level of control risk is the level the auditors intend to use in
performing the audit for as a particular financial statement assertion. For example, after
obtaining the understanding of internal control, the auditors will determine a planned assessed

Solutions Manual, Chapter 7, Page 6 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
level of control risk based on their understanding of internal control and risk assessment
procedures. The revised assessed level of control risk is the level of risk based on the
additional tests of controls performed to evaluate control risk for an assertion. Control risk is
the actual, but unknown, level of risk pertaining to an assertion.

(b) While obtaining an understanding of internal control, the auditors may determine a planned
assessed level of control risk for the existence of accounts receivable which requires them to
test as a sample of sales transactions. Based on the results of the tests of controls for sales,
the auditors may arrive at an revised assessed level of control risk that is either higher or
lower than the level planned. The actual level of control risk for existence of receivables is,
as always, at an unknown level.

7-27 (a) After or during obtaining an understanding of the client and its environment, including
internal control, the auditors perform their risk assessment procedures. Then they document
this understanding and the risk assessment procedures. At this point they may or may not
have performed some tests of controls as a part of the risk assessment procedures. When they
believe that a lower level of assessed control risk may be possible, and that the related
reduction of substantive procedures may be cost justified, the auditors will assess risk based
on the assumption that these controls are operating effectively. They will then design further
audit procedures, including tests of controls and substantive tests. Finally, when the
additional tests of controls and substantive tests have been performed, the auditors will
evaluate whether risk has been appropriately restricted.

(b) Obtain an understanding Inquire of client personnel.
Inspect various documents and records.
Observe control activities and operations.
Perform walk-through of transactions.
Perform some tests of controls.

Document the understanding Prepare flowchart.
Prepare checklists.
Prepare questionnaires.

Assess the risks of material Evaluate risk based on the understanding.
Misstatement (develop planned
assessed level of control risk)

Design and perform further Analyze information obtained above.
audit procedures (tests of Perform inquiry procedures.
controls and substantive Inspect documents for performance.
procedures Observe application of procedures.
Reperform application of procedures.
Perform substantive procedures.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 7 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Reassess control risk Analyze results obtained.
(or the risk of material
misstatement) and modify
substantive procedures)

Document the results of the risk Overall responses to risks.
assessment process Nature, timing and extent of procedures.
The linkage of procedures to assertion-level
Risks.
The results of audit procedures.
The conclusions regarding the use of
evidence about the operating effectiveness
of controls obtained in prior periods.

7-28 Since Bailey's consideration of internal control shows that controls are very weak, he may omit
performing tests of controls. He must, however, have an adequate understanding of internal control
to assess the risks of material misstatement. At a minimum, Bailey should obtain a basic
understanding of the control environment, risk assessment, information and communication,
monitoring, and important control activities. He should document this understanding, and also
document that control risk is assessed at the maximum level.

7-29 (a) (1) The primary advantage of the internal control questionnaire is that control
weaknesses, including the absence of controls, are prominently identified by the "no"
answers. Another advantage of the questionnaire is its simplicity. If the questions
have been predetermined, as is usual, the auditors' responsibility includes the
completion of the questionnaire with yes-or-no answers, and written explanations are
required only for the "no" or unfavorable answers. Also, the comprehensive list of
questions provides assurance of complete coverage of significant control areas.

(2) An advantage of the written narrative approach in reviewing internal control is that
the description is designed to explain the precise controls applicable to each
examination. In this sense, the working paper description is tailor-made for each
engagement and thus offers flexibility in its design and application. A second
advantage is that its preparation normally requires a penetrating analysis of the
client's system. In requiring a written description of the flow of transactions, records
maintained, and the division of responsibilities, the memorandum method minimizes
the tendency to perform a perfunctory review.

(3) The use of a flowchart in documenting internal control offers the advantage of a
graphic presentation of a system or a series of sequential processes. It shows the
steps required and the flow of forms or other documents from person to person in
carrying out the function depicted. Thus, the tendency to overlook the controls
existing between functions or departments is minimized. Another advantage is that
the flowchart method avoids the detailed study of written descriptions of procedures
without sacrificing the CPAs' ability to appraise the effectiveness of controls under
review. An experienced auditor can gain a working understanding of the system
much more readily by reviewing a flowchart than by reading questionnaires or
lengthy narratives. Information about specific procedures, documents, and
accounting records can also be located more quickly in a flowchart. Because of these
advantages, flowcharting has become the most widely used method of describing
internal control in audit working papers.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 8 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
(b) Even though internal control appears to be strong, the auditors are required to conduct tests of
controls. Just because controls are prescribed does not mean that the client's personnel are
adhering to those requirements. Employees may not understand their assigned duties, or may
perform those duties in a careless manner, or other factors may cause the controls actually in
place to differ from those prescribed.
Through tests of controls the CPAs obtain reasonable assurance that controls are in use
and are operating as planned, and they may detect material errors of types not susceptible to
effective internal control. In addition, such testing enables the CPAs to comply with the third
standard of field work that calls for obtaining sufficient competent evidential matter to
provide a reasonable basis for an opinion.

Note to instructor—Auditors may forego tests of controls if they conclude that controls are so
weak as to provide no basis for assessing control risk at a level lower than the maximum.

7-30 (a) The following categories of measures and underlying measures are included in the AICPA
document on Antifraud Programs and Control Measures:

1. Create and maintain a culture of honesty and high ethics
▪ Set tone at the top
▪ Create a positive workplace environment
▪ Hire and promote appropriate employees
▪ Properly train employees
▪ Discipline
2. Evaluate the risks of fraud and implement processes, procedures, and controls to mitigate
those risks
▪ Identify and measure fraud risks
▪ Mitigate fraud risks
▪ Implement and monitor controls and other measures
3. Develop an appropriate oversight process

(b) Examples of measures that create a positive workplace environment include (only two
required):
▪ Encourage and empower employees to help create a positive workplace
▪ Allow employees to participate in developing and updating the code of conduct
▪ Encourage employees and give them the means to communicate concerns about potential
violations of the code of conduct without fear of retribution
Examples of factors that detract from a positive workplace environment include (only two
required):
▪ Top management that does not seem to care about or reward appropriate behavior
▪ Negative feedback and lack of recognition for job performance
▪ Perceived inequities in the organization
▪ Autocratic rather than participate management
▪ Low organizational loyalty or feelings of ownership
▪ Unreasonable budget expectations or other financial targets
▪ Fear of delivering “bad news” to supervisors and/or management
▪ Less then competitive compensation
▪ Poor training and promotion opportunities
▪ Lack of clear organizational responsibilities
▪ Poor communication practices or methods within the organization

7-31 The required documentation related to internal control in a financial statement audit include:

Solutions Manual, Chapter 7, Page 9 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
(1) Documentation of understanding of internal control (flowcharts, written narratives,
questionnaires, etc.).
(2) The overall responses to address the risks of material misstatement at the financial statement
level.
(3) The nature, timing, and extent of further audit procedures (including additional tests of controls
and substantive procedures).
(4) The linkage of further audit procedures with assessed risks at the relevant assertion level.
(5) The results of audit procedures (including tests of controls).
(6) The conclusions reached with regard to the use of the current audit evidence about the operating
effectiveness of controls that was obtained in prior audits.

7-32 The client's plan of organization is entirely unsatisfactory from the standpoint of establishing internal
control. He has ignored the basic control principle that two or more employees should participate in
every transaction. When one person has complete control over a certain type of transaction or a
certain phase of operations, it is usually possible for the individual to conceal any accidental errors or
wasteful acts as well as to cover up any fraudulent activities.
Placing the functions of purchasing, receiving, and storing of goods under one employee
would enable that employee to conceal inefficiency and losses from such causes as duplicate orders,
shortages in quantities received, excessive stockpiling, and "kickbacks" from suppliers.
The employee who has been given full responsibility for accounts receivable records and for
collections from customers would be able to abstract cash receipts and to conceal this theft by
falsification of customers' accounts.
The employee responsible for all aspects of the payroll could overstate the amounts owing to
employees or place fictitious names on the payroll.
Cash handling should be separated from recordkeeping. Duties should be divided so that the
work of one employee serves as proof of the accuracy of the work of other employees.

7-33 (a) (1) The primary auditing objective of the external auditors is to obtain sufficient
appropriate evidence to express an opinion as to the fairness of the financial
statements in accordance with generally accepted accounting principles. A secondary
objective is to determine that the client recognizes the objectives (listed below) of the
internal auditors and that suitable progress is being made toward their achievement.
The overall auditing objective of the internal auditors is to assist management in
achieving the most efficient administration of the operations of organization. This
total objective entails the protection of the interests of the organization, including
pointing out existing deficiencies to provide a basis for appropriate corrective action,
and the furtherance of the interests of the organization, including the
recommendation of changes for the improvement of the various phases of the
operations. The internal auditors are also a monitoring control that serves as the eyes
and ears of the audit committee of the board of directors. They help assure that
management does not override other internal controls.

(2) In conducting audits, internal auditors appraise company policies, organization,
records, and performance, whereas external auditors are essentially concerned with
the verification of data affecting the financial statements. Internal auditors are
charged with the responsibility of seeing that company accounting policies are being
followed; they are vitally interested in the cost of prescribed procedures and their
effect upon customers and company personnel. By reason of the nature of their
work, internal auditors undertake more exhaustive detailed inquiries than do the
outside auditors.
For audit purposes, external auditors are interested primarily in the end result of
the accounting processes but internal auditors are interested in the processes

Solutions Manual, Chapter 7, Page 10 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
themselves. CPAs propose correction of misstatements disclosed by their audits,
whereas internal auditors try to prevent occurrence or recurrence of misstatements.
Both auditors are concerned with the verification of the accuracy of the accounting
records. Because they must form an opinion on the company's financial statements,
external auditors are primarily concerned that the statements follow generally accepted
accounting principles. Internal auditors are aware of this aspect of auditing managerial
decisions, but principally concern themselves with determining that the decisions
promote administrative efficiency and have been compiled with.

(b) The external auditors may use the work of the internal auditors in obtaining audit evidence, or
they may use the internal auditors to provide direct assistance under direction, supervision,
and review of the external auditors.

7-34 The weaknesses and suggested improvements are as follows:

Weakness Suggested Improvement
1. The audit committee is not made up of all
outside directors. Howard Kress, the chief
financial officer, is a member.

2. Howard Kress, the chief financial officer,
reviews and approves related party
transactions.

3. The internal auditor reports to Laura Howe,
the chief operating officer.

4. While the company has a written code of
conduct, employees are only exposed to it
upon employment.

5. The hotline for reporting unethical
behavior is staffed by the corporate
controller.
The audit should be made up of only outside
members of the board of directors. That is,
directors who are not officers or employees of
the company.

The audit committee or the complete board of
directors should review and approve related
party transactions.

The internal auditor should report to the audit
committee of the board of directors to help
ensure objectivity.

The code of conduct should be distributed at
least annually and employees should be
required to recommit to adherence to the code
at that time.

The hotline should be staffed by an objective
function, such as internal auditing.

Objective Questions

7-35 Multiple Choice Questions

(a) (2) Detecting management fraud is generally not considered to be an objective of internal
control. In fact, one of the inherent limitations of internal control is that it is subject
to override by management. All of the other answers represent valid objectives of
internal control.

(b) (4) Management review of weekly performance reports is an ongoing monitoring activity
that may detect errors or fraud. Answer (1) is incorrect because while periodic audits
by internal audit represent a monitoring activity, they best classified as separate
evaluations, and not ongoing monitoring activities. Answer (2) is incorrect because

Solutions Manual, Chapter 7, Page 11 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
the audit of the annual financial statements is the function of the external auditors.
Answer (3) is incorrect because approvals of cash disbursements represent a control
activity.

(c) (1) Because the auditors’ purposes are for considering internal control are to obtain the
necessary knowledge to (a) assess the risks of material misstatement, and (b) to
determine the nature, timing, and extent of the tests to be performed, answer (1) is
correct.

(d) (3) An increase in the substantive procedures will decrease detection risk, and thereby
compensate for the increased level of control risk due to a weakness in internal
control. Answer (1) is incorrect because if the weakness exists, increasing the extent
of tests will only provide more evidence on the weakness—not evidence that
compensates for the weakness. Answers (2) and (4) are incorrect because a decrease
in detection risk or inherent risk, not an increase, would compensate. Also, in the
case of inherent risk, it may not be possible to change the assessment since it is a
function of the firm’s environment.

(e) (3) Preparing bank reconciliations will detect a variety of misstatements related to cash
and is a detective control in the sense that it does not prevent the misstatement from
occurring, but may detect it. Answers (1) and (2) are incorrect because segregating
duties and requiring approvals are primarily designed to prevent misstatements.
Answer (4) is incorrect because the primary purpose of keeping backup copies of key
transactions (or all transactions) is prevent loss of information in the event of an
information system failure.

(f) (4) The symbol on the left indicates a manual function; the symbol on the right
represents a file.

(g) (1) The internal auditors' objectivity refers to their relative independence from the
organizational units they have been evaluating. This may best be determined by
considering the organizational level to which the internal auditors report. The other
answers address the issues of the internal auditors' competence, not objectivity.

(h) (2) Involvement of the owner in key control functions should be a major step toward
preventing material errors or defalcations. Answer (1) would not be cost-effective.
Answer (3) would provide some measure of control, but not as much as would daily
participation by the owner. If it were feasible to hire additional employees, it would
be cheaper to hire permanent employees rather than temporary. The need for internal
control is permanent. Answer (4) would weaken, not strengthen internal control.

(i) (3) An enterprise risk management system cannot eliminate all risks.

(j) (2) A confirmation is designed to obtain evidence from a third-party. It is not used to
document internal control.

(k) (1) Management may issue a report on internal control regardless of whether the system
has a material weakness.

(l) (3) In an audit of internal control performed under PCAOB standards the auditors must
test controls for all significant accounts.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 12 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
7-36 The types of controls are as follow:

(a) D. The annual physical inventory is a detective control because it would serve to detect
misstatements of inventory after they have occurred.
(b) D. The monthly reconciliation of bank accounts is a detective control because it would
serve to detect misstatements of cash after they have occurred.
(c) P. Segregation of duties over purchasing would serve to prevent errors and fraud
relating to purchase transactions. Segregation of duties prevents individuals from
perpetrating errors and fraud and covering them up in the course of performing their
assigned duties.
(d) P. Supervisory approval of time cards is a preventative control because it would serve to
prevent errors and fraud with respect to payroll transactions. The supervisor approval
would help to prevent errors or fraud in the time records.
(e) P. Requiring dual signatures for checks is a preventative control because it would serve
to prevent errors and fraud with respect to cash disbursements.
(f) C. Adjustments of perpetual inventory records to physical counts would serve to correct
the inventory records.
(g) D. Management review of budget versus actual performance would serve to highlight
potential errors and fraud after they have occurred. Therefore, it is a detective
control.
(h) D. Internal audits of payroll would serve to detect errors and fraud in payroll after they
have occurred. Therefore, it is a detective control.

7-37 (1) Monitoring—ongoing.
(2) Control environment—commitment to attract, develop and retain competent employees.
(3) Control activities—transaction processing (or application) control.
(4) Risk assessment.
(5) Monitoring—separate evaluations.
(6) Control environment—integrity and ethical values.
(7) Control activities—performance reviews.
(8) Accounting information and communication system.
(9) Control activities—physical controls.
(10) Control environment—effective structure, reporting lines, and authority and responsibility.

7-38 Definitions
1. c 6. c
2. c 7. d
3. d 8. e
4. g 9. f
5. h 10. i

7-39 Definitions
(a) 3
(b) 2
(c) 1
(d) 7
(e) 5
(f) 11
(g) 10

Solutions Manual, Chapter 7, Page 13 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
7-40 Multiple Choice Questions
(a) (2) Auditors are not in general concerned with how controls originated.
(b) (3) While tests of controls involve, inquiry, inspection, observation and
reperformance, “observation of confirmations” doesn’t have a clear meaning.
(c) (4) Tests of controls address operating effectiveness of controls.
(d) (2) The planned assessed level of control risk is determined during planning.
(e) (3) The auditors never know the exact control risk involved—they always simply
have an estimate of it.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 14 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Problems

7-41 SOLUTION: Orange Corporation (Estimated time: 25 minutes)

ORANGE CORPORATION
Raw Materials Recording and Transferring System Flowchart
December 31, 20__

Solutions Manual, Chapter 7, Page 15 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.

7-42 SOLUTION: Island Trading Co. (Estimated time: 25 minutes)

(a) Undesirable combinations are as follows:

(1) Cash receipts and accounts receivable
(2) Cash receipts and credit memos on sales returns and allowances
(3) Cash disbursements and accounts payable.
(4) Cash receipts and bank reconciliation
(5) Cash disbursements and bank reconciliation
(6) General ledger and cash receipts
(7) Accounts receivable and credit memos on sales returns and allowances

(b) Assignment of functions

Employee No. 1:

(1) Maintain general ledger
(5) Issue credit memos on sales returns and allowances
(6) Reconcile bank account

Employee No. 2:

(4) Maintain cash disbursements journal and prepare checks for signature
(7) Handle and deposit cash receipts

Employee No. 3:

(2) Maintain accounts payable ledger
(3) Maintain accounts receivable ledger

Solutions Manual, Chapter 7, Page 16 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
7-43 SOLUTION: Prospect Corporation Inc. (Estimated time: 55 minutes)

(a) PROSPECT CORPORATION INC.
Sales System Flowchart
December 31, 20__

Solutions Manual, Chapter 7, Page 17 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
(b) PROSPECT CORPORATION INC.
Cash Receipts System Flowchart
December 31, 20__

Solutions Manual, Chapter 7, Page 18 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
7-44 SOLUTION: Church Cash Receipts (Estimated time: 30 minutes)

Part (a)

Weakness Recommended Improvement
1. Financial secretary exercises too much
control over collections.
To extent possible, finance secretary’s
responsibilities should be confined to
recordkeeping.
2. Finance committee is not exercising its
assigned responsibility for collections.
Finance committee should assume a more
active supervisory role.
3. The internal auditing function has been
assigned to the finance committee, which
also has responsibility for the
administration of the cash function. Also,
the finance committee has not performed
the internal auditing function.
An audit committee should be appointed to
perform periodic internal auditing procedures
or outside auditors should be engaged.
4. The head usher has sole access to cash
during the period of the count. One person
should not be left alone with the cash until
the amount has been recorded or control
established in some other way.
The number of cash counters should be
increased to at least two, and cash should
remain under joint control until counted and
recorded.
5. The collection is vulnerable to robbery
while it is being counted and from the
church safe prior to its deposit in the bank.
The collection should be deposited in the
bank’s night depository immediately after the
count. Physical safeguards, such as locking
and bolting the door during the period of the
count should be instituted. Increasing the
number of cash counters will also reduce
vulnerability to robbery.
6. The head usher’s count lack usefulness
from a control standpoint because he or she
surrenders custody of both the cash and the
record of the count.
The finance secretary should receive a copy of
the collection report for posting to the finance
records. The head usher should maintain a
copy of the report for use by the audit
committee.
7. Contributions are not deposited intact
daily. There is no assurance that amounts
withheld by the finance secretary for
expenditure will be properly accounted for.
Contributions should be deposited intact daily.
If it is considered necessary for the financial
secretary to make cash expenditures, he or she
should be provided with a cash working fund.
The fund should be replenished by check
based upon a properly approved
reimbursement request and satisfactory
support.
8. No mention is made of bonding. Key employees and members involved in
receiving and disbursing cash should b
bonded.
9. Written instructions for handling cash
collections apparently have not been
prepared.
Particularly because much of the work
involved in cash collections is performed by
unpaid, untrained church members, often on a
short-term basis, detailed instructions should
be written.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 19 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.
Part (b)

Weakness Recommended Improvement
1. The envelope system has not been
encouraged. Control features that it could
provide have been ignored.
The envelope system should be encouraged.
Donors should indicate on the outside of each
envelope the amount contributed. Envelope
contributions should be reported separately
and supported by the empty collection
envelopes. Prenumbered envelopes will
permit ready identification of the donor by
authorized persons without general loss of
confidentiality.
2. The church maintains no permanent record
of amounts pledged and contributed.
These records are needed to (1) provide
valid support for tax deductibility of
members’ contributions, (2) permit better
planning for fund drives, and (3) provide a
basis for direct confirmation of amounts
contributed.
A member’s contribution record should be
prepared by the financial secretary from the
pledge cards and collection envelopes.
3. No investigation is made of differences
between the amounts pledged and
contributed.
All members should be furnished with
periodic written advice of the amounts
pledged and contributed. If properly handled
by the audit committee, this procedure can be
combined with direct confirmation of the
amount contributed. Not only will control be
better, but also members more likely will
fulfill their pledges.
4. Letters certifying to amounts contributed
are being furnished to members based
upon the amounts shown on pledge cares.
This is improper because actual
contributions may not equal pledges.
The maintenance of members’ contribution
record and the furnishing of periodic advices
to members will correct this weakness.
5. No provision is made for the receipt f
contributions by mail. This method of
giving should be encouraged, but the
financial secretary should not handle mail
receipts.
A church employee other than the financial
secretary should open mail. This employee
should list the receipts, maintain a copy of this
listing, and deposit the receipts. Checks
should be stamped with the restrictive
endorsement when received.

Solutions Manual, Chapter 7, Page 20 of 20

Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. All rights reserved. No reproduction or distribution without the prior written
consent of McGraw-Hill Education.

In-Class Team Case

7-45 SOLUTION: Willington, CPA (Estimated Time--50 minutes)

Case A—Controls appear strong; Auditor
decides to test controls to extent possible*
Case B—
Controls
appear
strong, but
auditor does
not test*
Case C—
Controls
appear
weak*
1. At what level is
planned assessed level
of control risk? (low;
moderate; maximum)

Low

Maximum

Maximum
2. Describe the scope of
tests of control that will
be performed. (none;
tests performed)

Tests performed

None

None
Results of Tests of Controls

A(1)--
Controls
strong
(operated
effectively)
A(2)Controls
moderately
effectively
A(3)
Controls
ineffective

N/A

N/A
3. At what level is the
assessed level of control
risk? (low; moderate;
maximum)

Low

Moderate

Maximum

Maximum

Maximum
4. (a) What is the
acceptable level of
detection risk? (lowest;
low; moderate; high;
highest)

Moderate

Low

Lowest

Lowest

Lowest
5. (b) Describe the scope
(nature, timing, and
extent) of substantive
tests. (highest; high;
moderate; low; lowest)

Moderate
Scope

High Scope

Highest
Scope

Highest
Scope

Highest
Scope

*Inherent risk is assessed at the maximum level; evaluation of controls is based on management's description.

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

"Minä en käy kauppaa sellaisella tavaralla, minä", ärjäisee Gösta,
"mutta jos mitä haluat, niin ota Forsin vanha Sintram, hän on ihan
valmis, siitä olen varma."
"Kas, kas, kas, sepä jo jotakin", sanoo musta herra silmiänsä
räpäyttämättä. "Kavaljeerit tai Sintram, ne voivat vastata toisiansa.
Nyt tulee hyvä vuosi."
Ja sitten kirjoitetaan sopimus, Gösta Berlingin pikkusormen verellä
paholaisen mustalle paperille hänen hanhensulallaan.
Mutta kun se on tehty, riemuitsevat kavaljeerit. Nyt on kaiken
maailman kunnia vuoden ajan heidän ja keksineepähän sitten aina
jotakin neuvoa.
He siirtävät tuolit pois tieltä, käyvät piiriin brylåkattilan ympärille,
joka seisoo keskellä mustaa lattiaa, ja heiskuvat hurjassa
piirihypyssä. Keskimmäisenä piirissä tanssii paholainen korkealle
loikkien, ja viimein hän kaatuu lattialle pitkin pituuttaan kattilan
viereen, kallistaa sitä ja juo.
Silloin heittäytyy Beerencreutz hänen viereensä, ja samoin Gösta
Berling, ja sitä tehden laskeutuvat kaikki muutkin piiriin kattilan
ympärille, jota kallistellaan suusta suulle. Viimein kaatuu se
sysäyksestä kumoon, ja kuuma, tahmainen juoma heilahtaa loikojain
niskaan.
Kun he kiroillen nousevat jaloilleen, on paholainen kadonnut,
mutta hänen kultaiset lupauksensa väikkyvät kuin loistavat kruunut
kavaljeerien päitten päällä.

Kolmas luku
JOULUPÄIVÄLLISET
Joulupäivänä pitää majurinrouva Samzelius suuret päivälliskemut
Ekebyssä.
Hän istuu silloin itse emäntänä pöydässä, joka on katettu
viidellekymmenelle vieraalle. Hän istuu siinä kaikessa loistossaan ja
mahdissaan, eikä hänellä nyt olekaan lyhyttä nahkaturkkia, raidallista
villahametta eikä savipiippua. Hän kahisee silkissä, kulta painaa
hänen paljaita käsivarsiaan, helmet viilentävät hänen valkoista
kaulaansa.
Missä ovat sitten kavaljeerit, missä ovat nyt ne, jotka pajan
mustalla lattialla joivat kirkkaaksi kiilloitetusta kuparikattilasta
Ekebyn uusien isäntien maljan?
Kaakeliuunin nurkassa istuvat kavaljeerit omassa pöydässä; tänä
päivänä ei ole heille sijaa suuressa pöydässä. Sinne nurkkaan tulee
ruoka myöhään, viini säästeliäästi, sinne ei lähetetä kauniiden
naisten silmäyksiä, siellä ei kuuntele kukaan Göstan leikkipuheita.
Mutta kavaljeerit ovat kuin taltutettuja varsoja, kuin kylläisiä
petoja. Vain tunnin unen antoi heille yö, sitten he lähtivät
joulukirkkoon, pikisoihtujen ja tähtien valossa. He näkivät
joulukynttilät, he kuulivat jouluvirret, heidän kasvonsa loistivat taas
kuin hymyilevien lasten. He unohtivat jouluyön pajassa, niinkuin
unohdetaan ilkeä uni.
Suuri ja mahtava on Ekebyn rouva. Ken tohtii kohottaa kätensä
lyödäkseen häntä, ken päästää kielensä lausumaan syytöksiä häntä

vastaan? Totisesti eivät köyhät kavaljeerit, jotka ovat monta vuotta
syöneet hänen leipäänsä ja nukkuneet hänen kattonsa alla. Hän
pistää heidät minne tahtoo, hän voi sulkea ovensa heiltä milloin
tahtoo, ja he eivät kykene edes pakenemaan hänen pakkovallastaan.
Jumala armahtakoon heidän sielujaan! Ekebystä loitolla he eivät voi
elää.
Suuressa pöydässä riemuitaan: siellä säteilevät Marianne
Sinclairen kauniit silmät, siellä soi iloisen kreivitär Dohnan vieno
nauru.
Mutta kavaljeerien pöydässä vallitsee synkeys. Eikö olisi
kohtuullista, että nämä, jotka majurinrouvan vuoksi syöstään
kadotuksen kuiluun, saisivat edes istua samassa pöydässä kuin
hänen muut vieraansa? Miten häpeällistä on istua tässä pöydässä,
kaakeliuunin nurkassa? Ikäänkuin kavaljeerit eivät olisi kyllin hienoja
seurustelemaan parempien ihmisten karissa!
Majurinrouva istua rehentelee Borgin kreivin ja Bron rovastin
välissä. Kavaljeerit kyyröttävät allapäin kuin hyljätyt lapset. Ja siinä
heräävät heidän mielessään viimeöiset ajatukset.
Kuin arat vieraat tulevat nuo hupaiset päähänpistot, hullut valheet
siihen uuninnurkkapöytään. Siellä nurkassa samoavat yön viha ja
yön lupaukset heidän aivoihinsa. Kyllä uskottelee Julius-patruuna
vahvalle kapteenille, Kristian Berghille, etteivät ne paistetut pyyt,
joita parhaillaan kannetaan suuren pöydän vieraille, voi riittää kaikille
heille, mutta se ei ollenkaan ilahduta heitä.
"Ne eivät voi riittää", hän sanoo. "Minä tiedän, kuinka monta niitä
on. Mutta he eivät ole silti olleet neuvottomia, kapteeni Kristian, he
ovat paistaneet variksia meille, tänne pikkupöytään."

Mutta eversti Beerencreutzin huulet tuimain viiksien alla vääntyvät
vain heikkoon hymyyn, ja Gösta näyttää koko ajan siltä kuin aikoisi
lyödä jonkun kuoliaaksi.
"Eiköpä sitten mikä ruoka tahansa olisi liiankin hyvää
kavaljeereille?" kysyy hän.
Ja sitten tulee vihdoinkin kukkurainen vati pulskia pyitä
pikkupöytään.
Mutta Kristian-kapteeni on vihainen. Eikö hän siis olekaan vihannut
koko ikäänsä variksia, noita joutavia, raakkuvia lentoräähkiä?
Niin katkerasti hän niitä vihasi, että hän syksyisin puki yllensä
akkain laahaavat hameet ja sitaisi päähänsä huivin ja alentui kaiken
maailman pilkan uhriksi päästäkseen vain ampumamatkan päähän
niitä, kun ne söivät jyviä pelloilla.
Hän vaani variksia niiden lemmentansseissa kevään paljailla
kedoilla ja tappoi ne. Hän etsi niiden pesät kesällä ja pudotti niiden
huutavat, höyhenettömät poikaset puusta tai musersi munat kesken
hautomisen.
Nyt tempaisee hän pyyvadin käsiinsä.
"Luuletko sinä, etten minä näitä tunne", karjaisee hän palvelijalle.
"Pitäisikö minun kuulla niiden raakkuvan, ne tunteakseni? Hyi
perhana, tarjota Kristian Berghille variksia! Hyi perhana!"
Ja hän ottaa pyyn toisensa jälkeen ja paiskaa ne seinään.
"Hyi perhana", hän huutaa mätkiessään niin että sali tärisee,
"tarjota

Kristian Berghille variksia! Hyi perhana!"
Ja niinkuin hän muulloin sinkosi avuttomia variksenpoikia
kallioihin, niin sinkauttaa hän nytkin pyyn toisensa perästä seinään.
Kastike ja rasva räiskyvät hänen korvilleen, murskatut linnut
pomppivat pitkin permantoa.
Ja kavaljeerijoukko riemuitsee.
Silloin kajahtaa majurinrouvan vihainen ääni kavaljeerien korviin.
"Ajakaa hänet ulos!" huutaa hän pikenteille.
Mutta he eivät uskalla käydä hänen kimppuunsa, hän on kuin
onkin
Kristian Bergh, vahva kapteeni.
"Ajakaa hänet ulos!"
Hän kuulee huudon, ja hirmuisena vihassaan hän kääntyy nyt
majurinrouvaan päin kuten karhu kaadetusta vihollisesta kääntyy
uuden ahdistajan puoleen. Hän astuu hevosenkengän muotoisen
pöydän luo. Raskaina kumisevat lattialla tuon valtavan askeleet. Hän
pysähtyy aivan vastapäätä majurinrouvaa, vain pöytä on heidän
välillään.
"Ajakaa hänet ulos!" kiljahtaa majurinrouva vielä kerran.
Mutta Kristian on raivoissaan, kauhua nostaa hänen rypistetty
otsansa, hänen nyrkkinsä, karkea kätensä. Hän on suuri kuin
jättiläinen, vahva kuin jättiläinen. Vieraat ja palvelijat vapisevat

eivätkä uskalla koskea häneen. Kuka tohtii koskea häneen nyt, kun
viha on vienyt häneltä järjen?
Hän seisoo aivan majurinrouvan edessä ja pui nyrkkiä hänelle:
"Minä otin variksen ja paiskasin seinään. Enkö tehnyt niinkuin piti,
mitä?"
"Mene ulos, kapteeni!"
"Huuti akka! Tarjota Kristian Berghille variksia! Jos oikein tekisin,
niin ottaisin sinutkin niine seitsemän helvetin…"
"Tuhannen pirulaista, Kristian Bergh, älä kiroa! Täällä ei kiroa
kukaan muu kuin minä."
"Luuletko, että minä pelkään sinua, noita-akka? Luuletko, etten
minä tiedä, miten sinä sait ne seitsemän ruukkiasi?"
"Vaiti, kapteeni!"
"Kun Altringer kuoli, hän antoi ne sinun miehellesi siitä hyvästä,
että olit ollut hänen hentukkansa."
"Tukitko suusi!"
"Siksi, että sinä olit ollut niin uskollinen vaimo, Margareta
Samzelius. Ja majuri otti ne seitsemän ruukkia ja antoi sinun hallita
niitä, eikä ollut tietääkseen. Ja saatana on ollut koko pelin takana,
mutta nyt tuleekin sinusta loppu."
Majurinrouva istuu paikalleen, hän on kalpea ja vapisee. Sitten
hän vahvistaa matalalla, oudolla äänellä: "Niin, nyt tulee loppu
minusta, ja se on sinun työtäsi, Kristian Bergh."

Sellaisen äänen kuullessaan vavahtaa Kristian-kapteeni, hänen
kasvonsa vääristyvät, ja kauhun kyyneleet tulevat hänen silmiinsä.
"Minä olen humalassa", huutaa hän, "en tiedä, mitä sanon, minä
en ole mitään sanonut. Hänen koiransa ja orjansa, minä olen ollut
koira ja orja, enkä mitään muuta, jo neljäkymmentä vuotta. Hän on
Margareta Celsing, jota olen palvellut koko ikäni. Minä en sano
mitään pahaa hänestä. Sanoisinko mitä kauniista Margareta
Celsingistä! Minä olen koira, joka vartioin hänen oveansa, orja, joka
kannan hänen kuormaansa. Hän potkaiskoon minua, hän lyököön
minua! Näettehän nyt, että minä vaikenen ja masennun. Minä olen
rakastanut häntä neljäkymmentä vuotta. Miten voisin minä sanoa
mitään pahaa hänestä?"
Ja merkillinen on näky, kun hän heittäytyy polvilleen ja pyytää
anteeksi. Ja koska majurinrouva istuu pöydän toisella puolella, hän
ryömii polvillaan pöydän ympäri, kunnes tulee hänen luokseen;
silloin hän kumartuu maahan ja suutelee hänen hameensa lievettä,
ja lattia kastuu hänen kyynelistään.
Mutta jotenkin lähellä majurinrouvaa istuu pieni, vahva mies.
Hänellä on pörröinen tukka, pienet, viistot silmät ja ulkoneva leuka.
Hän on kuin karhu. Harvasanainen mies hän on ja kulkee
mieluimmin omia hiljaisia teitään antaen maailman mennä menoaan.
Hän on majuri Samzelius.
Hän nousee kuullessaan Kristian-kapteenin syyttävät sanat, ja
majurinrouva nousee ja kaikki viisikymmentä vierasta nousevat.
Naiset itkevät pelosta, mitä nyt tuleman pitää, ja miehet seisovat
hämillään, ja majurinrouvan jaloissa makaa Kristian-kapteeni
suudellen hänen hameensa lievettä, kastellen lattiaa kyynelillään.

Majurin leveät, karvaiset kädet puristuvat hitaasti nyrkkiin, hänen
kätensä kohoaa.
Mutta nainen puhuu ensin. Hänen äänessään on kumea sointi, jota
siinä ei tavallisesti ollut.
"Sinä varastit minut", huudahti hän. "Sinä tulit kuin ryöväri ja otit
minut. Ne pakottivat minut kotona lyönneillä ja iskuilla, nälällä ja
pahoilla sanoilla sinun vaimoksesi. Minä olen ollut sinulle sellainen
kuin olet ansainnutkin."
Majurin leveä nyrkki on puristunut. Majurinrouva peräytyy pari
askelta.
Sitten hän puhuu taas:
"Elävä ankerias kiemurtelee veitsen alla, pakotettu vaimo ottaa
rakastajan. Lyötkö sinä nyt minua siitä, mikä tapahtui
kaksikymmentä vuotta sitten? Miksi et lyönyt silloin? Etkö sinä
muista, miten hän asui Ekebyssä, me Sjössä? Etkö sinä muista,
miten hän auttoi meitä köyhyydessämme? Me ajoimme hänen
vaunuissaan, me joimme hänen viiniään. Salasimmeko mitään
sinulta? Eivätkö hänen palvelijansa olleet sinun palvelijoitasi? Eikö
hänen kultansa painanut sinun taskussasi? Etkö sinä huolinut näitä
seitsemää tehdasta? Silloin sinä vaikenit ja otit vastaan, olisit silloin,
sinä Berndt Samzelius, olisit silloin lyönyt."
Mies kääntyy hänestä ja katsoo läsnäoleviin. Hän lukee heidän
kasvoistaan, että he myöntävät majurinrouvan olevan oikeassa, että
he kaikki ovat uskoneet hänen ottaneen tilukset ja lahjat
vaiteliaisuutensa palkaksi.
"Minä en tiennyt sitä", sanoo hän ja polkee jalkaansa lattiaan.

"Hyvä, että sen nyt tiedät", sekaantuu rouva kimakalla äänellä
puheeseen. "Pelkäsinkin sinun kuolevan, saamatta sitä tietää. Hyvä,
kun sen tiedät nyt, että voin puhua vapaasti kanssasi, sinun, joka
olet ollut minun herrani ja vanginvartijani; tiedä siis nyt, että minä
kuitenkin tulin hänen omakseen, jolta sinä minut varastit. Tietäkööt
sen nyt kaikki, jotka ovat panetelleet minua!"
Vanha rakkaus se riemuitsee hänen äänessään ja loistaa hänen
silmistään, Hänen miehensä on hänen edessään nyrkki koholla.
Kauhun ja halveksinnan hän näkee viidenkymmenen kasvoilla
edessään. Hän tuntee valtansa viimeisen hetken lyöneen. Mutta hän
ei voi olla riemuitsematta, kun saa nyt vapaasti puhua elämänsä
suloisimmasta muistosta.
"Hän oli mies, mainio mies. Mikä olit sinä asettuaksesi meidän
väliimme? Koskaan en ole minä nähnyt hänen vertaistaan. Onnen
hän antoi minulle, kultaa hän antoi minulle. Siunattu olkoon hänen
muistonsa!"
Silloin laskeutuu majurin kohotettu käsi lyömättä — nyt hän tietää,
kuinka hän häntä rankaisee.
"Ulos", karjaisee hän, "ulos minun talostani."
Majurinrouva seisoo paikallaan.
Mutta kavaljeerit tuijottavat kalpein kasvoin toisiinsa. Nythän oli se
kaikki menemäisillään täytäntöön, jota musta herra oli ennustanut.
Nyt he näkivät mitä seurasi kun majurinrouvan sopimusta ei ollut
uudistettu. Jos nyt tämä on totta, niin on myös totta se, että tuo
nainen on kolmattakymmentä vuotta passittanut kavaljeereja

helvettiin ja että heidätkin oli määrätty samaan reissuun. Oh, sitä
noita-akkaa!
"Mene ulos!" jatkoi majuri. "Kerjää leipäsi maantieltä! Sinulla ei
pidä oleman iloa hänen rahoistaan, sinä et asu hänen tiloillaan. Nyt
tuli Ekebyn majurinrouvan loppu. Sinä päivänä, jona sinä astut
jalkasi minun kynnykseni yli, minä tapan sinut."
"Ajatko sinä minut pois minun omasta kodistani?"
"Sinulla ei ole kotia. Ekeby on minun."
Majurinrouvan valtaa voimattomuuden henki. Hän väistyy aina
ovelle, ja majuri seuraa hänen kintereillään.
"Sinä, joka olet ollut minun elämäni onnettomuus", valittaa rouva,
"onko sinulla nyt valta tehdä minulle tämäkin?"
"Ulos, ulos!"
Rouva nojaa ovenpieleen, panee kätensä ristiin ja painaa ne
kasvoilleen. Hän ajattelee äitiänsä ja mutisee itsekseen:
"Kiellettäköön sinut, niinkuin minut kielsit, olkoon maantie kotisi,
olkikupo vuoteesi! Niin se vain käy. Niin käy."
Mutta Bron hyvä vanha rovasti ja Munkerudin laamanni, ne tulivat
nyt majuri Samzeliuksen luo ja koettivat rauhoittaa häntä. He
sanoivat hänelle, että hänen on parasta unohtaa kaikki nuo vanhat
jutut, antaa kaiken olla sillänsä, unohtaa ja antaa anteeksi.
Majuri pudistaa lempeät kädet pois olkapäältänsä. Häntä on
hirmuista lähestyä, niinkuin Kristian Berghiä äsken.

"Se ei ole suinkaan vanha juttu", huutaa hän. "Minä en ole tiennyt
siitä mitään ennen kuin tänään. Minä en ole ennen voinut rangaista
avionrikkojaa."
Sen kuullessaan kohottaa majurinrouva päänsä ja saa entisen
rohkeutensa.
"Ennen marssit sinä itse ulos kuin minä. Luuletko sinä, että minä
väistyn sinua", sanoo hän. Ja hän astuu ovelta peremmälle.
Majuri ei vastaa, mutta hän vartioi vaimonsa jokaista liikettä,
ollakseen valmis iskemään, jos ei muuten pääsisi hänestä erilleen.
"Auttakaa minua, hyvät herrat", huutaa rouva, "että saan tuon
miehen köysiin ja ulos, kunnes hänen järkensä jälleen selviää!
Muistakaa, kuka minä olen ja kuka hän on! Ajatelkaa sitä, ennen
kuin minun täytyy väistyä häntä. Minä hoidan kaikki Ekebyn asiat, ja
hän istuu päivät päästään syöttämässä karhuja luolassa. Auttakaa
minua, hyvät ystävät ja naapurit! Täällä joudutaan loputtomaan
kurjuuteen, jos minua ei täällä ole. Talonpoika elää minun metsieni
hakkuulla ja minun takkirautani vedolla. Hiilenpolttaja saa
toimeentulonsa hankkimalla hiiliä minulle, lauttamies uittamalla
hirsiäni. Minä se jakelen kaiken rikkautta tuottavan työn. Sepät,
käsityöläiset ja tukkimiehet elävät minua palvelemalla. Uskotteko te,
että tuo voi jatkaa minun työtäni? Minä sanon teille: jos te ajatte
minut ulos, niin laskette nälänhädän sisään."
Taas nostetaan joukko käsiä auttamaan majurinrouvaa, taas
lasketaan lempeitä käsiä sovittelevasti majurin olkapäille.
"Ei", sanoo hän, "pois te siitä! Kuka tahtoo puolustaa
avioliitonrikkojaa? Minä sanon teille, minä, että jollei hän lähde

mielihyvällä, otan minä hänet ja kannan karhujeni ruoaksi."
Niin laskeutuvat taas kohotetut kädet.
Silloin, suurimmassa hädässä, kääntyy majurinrouva kavaljeerien
puoleen.
"Sallitteko tekin, kavaljeerit, että minut ajetaan pois omasta
kodistani? Olenko minä antanut teidän paleltua ulkona lumessa
talvella, olenko minä kieltänyt teiltä muikeaa olutta ja makeata
viinaa? Pyysinkö minä palkintoa, kun annoin teille ruokaa ja
vaatteita? Ettekö te ole leikkineet minun jaloissani, turvallisina kuin
lapset äidin helmoissa? Eikö tanssi ole teiskunut saleissani? Eikö hupi
ja nauru ole olleet teidän jokapäiväinen leipänne? Älkää antako
tämän miehen, joka on ollut minun elämäni onnettomuus, ajaa
minua pois omasta kodistani, kavaljeerit! Älkää antako minun joutua
mieron kiertäjäksi!"
Ne sanat kuullessaan oli Gösta Berling hiipinyt erään kauniin,
tummatukkaisen tytön luo, joka oli istunut suuressa pöydässä.
"Sinä olit viisi vuotta sitten paljon Borgin kartanossa, Anna", hän
sanoo. "Tiedätkö sinä, majurinrouvako se sanoi Ebba Dohnalle, että
minä olin virkaheitto pappi?"
"Auta majurinrouvaa, Gösta!" on tytön ainoa vastaus.
"Sinä ymmärrät, että minä tahdon ensin tietää, onko hän tehnyt
minusta murhaajan."
"Oh, Gösta, mitä ajatuksia nuo ovat? Auta häntä, Gösta!"

"Sinä et tahdo vastata, huomaan minä. Siis on Sintram puhunut
totta." Ja Gösta menee takaisin kavaljeerien joukkoon. Hän ei nosta
sormeansakaan auttaakseen majurinrouvaa.
Oi, miksi pisti majurinrouva kavaljeerit eri pöytään, kaakeliuunin
nurkkaan! Nyt ovat yön ajatukset heränneet heidän aivoissaan, nyt
leimuaa heidän kasvoillaan viha, joka ei ole pienempi kuin
majurinkaan.
Armottoman kovina he vaikenevat hänen rukoillessaan.
Eikö kaikki, mitä he näkevät, vahvista vain yön näkyjä?
"Kyllä huomaa, ettei hän ole saanut sopimustaan uudistetuksi",
mutisee yksi.
"Mene helvettiin, noita-akka!" huutaa toinen. "Oikeuden mukaan
pitäisi juuri meidän ajaa sinut ovesta."
"Naudat", huutaa kavaljeereille vanha, heikko Eberhard-setä,
"ettekö te ymmärrä, että sehän oli Sintram?"
"Tietysti ymmärrämme, tietysti tiedämme", vastaa Julius, "mutta
entäpä sitten? Eikö se voi olla totta kuitenkin kaikitenkin? Eikö
Sintram käy paholaisen asioilla? Eikö heillä ole läheiset välit?"
"Mene sinä, Eberhard, mene ja auta häntä", he pilkkaavat. "Sinä
et usko helvettiin, sinä. Mene sinä."
Ja Gösta Berling seisoo hiljaa, sanatonna, liikkumatta.
Ei, tältä uhkaavalta, mutisevalta, riitelevältä kavaljeerijoukolta ei
majurinrouva saa apua.

Silloin hän peräytyy taas ovelle ja nostaa kasvoilleen kätensä,
jotka ovat ristissä.
"Kiellettäköön sinut niinkuin minut kielsit", hän huutaa itsekseen
katkerassa surussaan. "Olkoon maantie kotisi, olkikupo vuoteesi!"
Sitten hän laskee toisen kätensä ovenripaan, mutta toisen
kohottaa korkeutta kohti.
"Huomatkaa se, te, jotka nyt annatte minun suistua! Huomatkaa
se, että teidän hetkenne pian tulee! Te hajoatte, ja teidän paikkanne
on jäävä autioksi. Kuinka te voitte seistä, kun minä en tue teitä?
Sinä, Melchior Sinclaire, jolla on raskas käsi ja joka annat vaimosi
tuntea sitä, varo itseäsi! Sinä, Brobyn pappi, nyt tulee rangaistus!
Kapteeninrouva Uggla, varo kotiasi, köyhyys tulee! Te nuoret kauniit
naiset, Elisabet Dohna, Marianne Sinclaire, Anna Stjärnhök, älkää
luulko, että minä olen ainoa, jonka täytyy paeta kodistaan. Ja
kavahtakaa itseänne, kavaljeerit, nyt tulee myrsky maahan. Teidät
lakaistaan pois maasta, nyt on teidän päivänne laskenut, nyt se on
totisesti laskenut! Minä en valita itseäni, vaan teitä, sillä myrsky
lentää ympäri korvienne, ja kuka voi seistä, kun minä olen kaatunut?
Ja minun sydämeni vaikeroi köyhän kansan tähden. Kuka antaa sille
työtä, kun minä olen poissa?"
Nyt avaa majurinrouva oven, mutta silloin kohottaa kapteeni
Kristian päänsä ja kysyy:
"Kuinka kauan täytyy minun maata tässä sinun jaloissasi,
Margareta Celsing? Etkö tahdo antaa minulle anteeksi, jotta minä
saan nousta ja sotia sinun puolestasi?"

Silloin käy majurinrouva ankaran sisäisen taistelun; mutta hän
tietää, että jos hän antaa Kristian Berghille anteeksi, silloin tämä
nousee ja sotii hänen miehensä kanssa, ja silloin tulee miehestä,
joka on rakastanut häntä uskollisesti neljäkymmentä vuotta,
murhaaja.
"Pitääkö minun vielä antaa anteeksi?" sanoo hän. "Etkö sinä ole
syypää kaikkeen onnettomuuteeni, Kristian Bergh? Mene
kavaljeerien joukkoon ja iloitse työstäsi!"
Niin meni majurinrouva. Hän meni tyynenä, jättäen jälkeensä
kauhun. Hän suistui, mutta suuruutta oli hänen alennuksessaankin.
Hän ei vaipunut hentomieliseen suruun, vaan vielä vanhuudessaan
hän riemuitsi nuoruutensa rakkaudesta. Hän ei vaipunut valituksiin ja
surkeaan itkuun jättäessään kaiken, hän ei pelännyt lähteä
kerjuupussi ja ryhmysauva kädessä kiertämään maailmanrantaa.
Hän sääli ainoastaan köyhiä talonpoikia ja iloisia, huolettomia
Lövenin rantain asukkaita, köyhiä kavaljeereja, kaikkia, joita hän oli
suojellut ja pitänyt pystyssä.
Hän oli kaikkien hylkäämä, ja silti oli hänellä voimaa karkottaa
luotaan viimeinen ystävänsä, ettei tekisi hänestä murhaajaa.
Hän oli merkillinen nainen, suuri voimassa ja toiminnanhalussa.
Me emme niinkään heti näe hänen vertaistansa.
Seuraavana päivänä lähti majuri Samzelius pois Ekebystä ja muutti
omaan kartanoonsa Sjöhön, joka on aivan lähellä suurta tehdasta.
Altringerin testamentissa, jolla majuri sai tehtaat, oli selvästi
määrätty, ettei yhtään niistä saanut myydä tai lahjoittaa, vaan että
majurin kuoltua kaiken piti joutua perinnöksi hänen vaimolleen tahi

tämän perillisille. Kun majuri siis ei voinut hajoittaa tuota vihattua
perintöä, hän asetti kavaljeerit sitä hallitsemaan, uskoen sillä tavoin
tuottavansa Ekebylle ja kuudelle muulle tehtaalle suurimman
vahingon.
Kun nyt ei kukaan maassa epäillyt, että ilkeä Sintram kävi
paholaisen asioilla, ja kun kaikki, mitä hän oli luvannut heille, nyt
loistavasti toteutui, niin olivat kavaljeerit ihka varmoja siitä, että
sopimus menee tuiki täsmällensä täytäntöön. Ja vahvasti he olivat
päättäneet, etteivät sen vuoden kuluessa tee mitään järkevää tai
hyödyllistä ja akkamaista; aivan vakuuttuneita he olivat myös, että
majurinrouva oli paha noita, joka oli tahtonut heidän turmiotansa.
Vanha Eberhard-setä, filosofi, ivasi heidän luulojaan, mutta kuka
välitti hänenlaisestaan, joka oli epäuskossaan niin itsepäinen, että
jos hän olisi maannut vaikka keskellä kadotuksen liekkejä ja nähnyt
kaikkien pirujen ympärillään irvistelevän, hän olisi väittänyt, ettei
piruja ole olemassa, koska niitä ei voi olla, sillä Eberhard-setä oli
suuri filosofi.
Gösta Berling ei sanonut kenellekään, mitä hän uskoi. Varmasti
hän tunsi olevansa majurinrouvalle varsin vähässä kiitollisuuden
velassa siitä, että rouva oli tehnyt hänestä Ekebyn kavaljeerin;
parempi olisi hänestä nyt ollut maata maan povessa kuin kantaa
tunnollansa tietoa, että oli syypää Ebba Dohnan itsemurhaan. Hän ei
kohottanut kättänsä kostaakseen majurinrouvalle, mutta ei myös
auttaakseen häntä. Hän ei voinut sitä tehdä. Mutta kavaljeerit olivat
nyt päässeet suureen valtaan ja kunniaan. Joulu oli parhaillaan
juhlineen ja huveineen, kavaljeerien sydämet olivat riemua täynnä,
ja jos suru lie painanut Gösta Berlingin mieltä, ei hän kantanut sitä
kasvoillaan eikä huulillaan.

Neljäs luku
GÖSTA BERLING, RUNOILIJA
Joulu oli, ja tanssiaiset piti pantaman toimeen Borgin kartanossa.
Siihen aikaan, ja siitä on nyt kai lähes kuusikymmentä vuotta, asui
Borgissa eräs nuori kreivi Dohna; vastanainut hän oli, ja nuori,
kaunis kreivitär hänellä oli. Olipa varmasti oleva hauskaa vanhassa
kreivinkartanossa.
Kutsu oli tullut myöskin Ekebyhyn, mutta siellä huomattiin, että
kaikista, jotka sinä vuonna viettivät joulua siellä, oli Gösta Berling,
runoilijaksi kutsuttu, ainoa, joka halusi mennä.
Borg ja Ekeby ovat molemmat pitkän Lövenin rannalla, mutta
toinen toisella puolen, toinen toisella. Borg oli Svartsjön pitäjässä,
Ekeby Bron. Kun järveä ei voi kulkea, on Ekebystä Borgiin parin
peninkulman matka.
Köyhä Gösta Berling — siihen juhlaan varustivat vanhat herrat
hänet aivan kuin hän olisi ollut kuninkaanpoika ja kuin hänen olisi
tullut kantaa kuningaskunnan kunniaa.
Hännystakki välkkyvine nappeineen oli uusi, röyhelys kankea, ja
kiiltonahkaiset kengät hohtivat. Hänellä oli hienonhieno
majavannahkaturkki ja sopulinnahkainen lakki vaaleilla, kiharaisilla
hiuksillaan. He käskivät levittää hopeakyntisen karhunnahan hänen
kilpa-ajorekeensä ja antoivat hänen ajettavakseen mustan Don
Juanin, tallin ylpeyden.

Hän vihelsi valkoista Tankrediansa ja tarttui punottuihin ohjaksiin.
Riemuiten hän lähti rikkauden ja komeuden loistoissa Borgiin, hän
joka jo loisti kyllin ruumiinsa kauneutta ja henkensä leikkivää neroa.
Hän lähti aikaisin aamupäivällä. Oli sunnuntai, ja hän kuuli
virrenveisuuta Bron kirkosta ajaessaan sen ohi. Sitten hän ajoi
kolkkoa metsätietä Bergaan, jossa kapteeni Uggla siihen aikaan asui.
Siellä hän aikoi viipyä päivällisillä.
Berga ei ollut suinkaan rikkaan miehen koti. Nälkä tunsi tien
kapteenin turvekattoiseen virkataloon, mutta se otettiin vastaan
pilalla, sitä huvitettiin laululla ja leikillä kuten muitakin vieraita, ja se
meni pois yhtä vastahakoisesti kuin nämäkin.
Vanha mamseli Ulrika Dillner, hän joka hoiti kotitoimia ja kutoi
kankaita Bergan talossa, seisoi rappusilla ja toivotti Gösta Berlingin
tervetulleeksi. Neiti lyykisti hänelle, ja irtokiharat, jotka riippuivat
hänen ruskeiden, tuhatryppyisten kasvojensa ohimoilla, tanssivat
ilosta. Saliin hän vei Gösta Berlingin, ja sitten hän alkoi kertoa
talonväestä ja heidän moninaisista vaiheistansa.
Huoli odotti oven takana, sanoi hän, tuimat ajat oli Bergan
kartanossa.
Heillä ei ollut edes piparjuurta suolaiseen päivällislihaan, vaan
Ferdinand ja tytöt olivat valjastaneet Disan reen eteen ja lähteneet
sitä lainaamaan Munkerudista.
Kapteeni oli metsällä taasen ja tuo kai sieltä sitkeän jäniksen,
johon saa valmistaessa tuhrata enemmän voita kuin koko otus
maksaa. Moista sanoi kapteeni ruoan hankkimiseksi taloon. Ja
menisihän sekin mukiinsa, kun hän vain ei toisi kettua, kelvotonta,

kurjinta elukkaa, minkä Herramme on luonut, hyödytön sekä
kuolleena että elävänä.
Ja kapteeninrouva, niin, hän ei ollut vielä noussut vuoteesta. Hän
loikoi yhä lukien romaania, kuten hän päivät päästään teki. Ei häntä
ollut luotu työhön, sitä Herran enkeliä.
Ei, työtä sai tehdä se, joka oli näin vanha ja harmaa kuin Ulrika
Dillner. Yöt ja päivät hän sai puurtaa pitääkseen talorähjää pystyssä.
Eikä se ollut aina liioin helppoa, sillä, toden tunnustaen, kerran ei
heillä ollut talossa koko talvena muuta liharuokaa kuin
karhunkinkkua. Eikä hän suurta palkkaa odottanut, pennin
pyöreääkään hän ei ollut vielä nähnyt, mutta eiväthän ne nakanne
häntä maantiellekään sitten kun hän ei enää jaksa ruokansa edestä
ahertaa. Ne, talonväki, pitivät seuramamseliakin ihmisenä, ja kyllä ne
saattavat kerran vanhan Ulrikan kunnialla hautaan, jos heillä on millä
arkun ostaa.
"Sillä kuka tietää, kuinka tässä käy!" puhkeaa hän sanomaan ja
pyyhkii silmiänsä, jotka aina olivat niin kerkeät kyyneltymään. "Me
olemme velkaa ilkeälle ruukinpatruuna Sintramille, ja hän ottaa ehkä
meiltä kaikki. Tosin on Ferdinand nyt kihloissa rikkaan Anna
Stjärnhökin kanssa, mutta se Anna, se väsyy, se väsyy häneen. Ja
mihin me sitten joudumme, me, joilla on kolme lehmää ja yhdeksän
hevosta, ja nuo meidän iloiset nuoret neidit, jotka tahtovat lentää
tanssiaisista tanssiaisiin; me, kuivine peltoinemme, jotka eivät
mitään kasva, ja meidän kiltti Ferdinandimme, josta ei koskaan tule
oikeata miestä! Mikä perii koko tämän siunatun talon, jossa viihtyy
kaikki muu mutta ei työ?"
Mutta päivällisen aika läheni ja talonväki kokoontui. Kiltti
Ferdinand, talon lauhkea poika, ja iloiset tyttäret tulivat kotiin ja

toivat lainaamansa piparjuuret. Kapteeni tuli järveltä päin,
avantokylvyn ja metsänjuoksun vahvistamana. Hän paiskasi ikkunan
auki saadakseen raitista ilmaa ja pudisti Göstan kättä miehen
voimalla. Ja kapteeninrouva tuli, kahisten silkissä, ja leveät pitsit
ulottuivat aina hänen valkoisten kättensä sormille, joita Gösta sai
suudella.
Kaikki tervehtivät iloiten Göstaa, leikkipuhe lensi seuraan, iloisesti
he kyselivät häneltä:
"Kuinka te voitte siellä Ekebyssä, kuinka voitte siellä luvatussa
maassa?"
"Maito ja hunaja siellä vuotavat", hän vastasi silloin. "Me
tyhjennämme vuoret raudasta ja täytämme kellarit viinillä. Pelto
kantaa kultaa, jolla me silaamme elämän kurjuudet, ja metsä
hakataan kumoon ja rakennetaan siitä keiliratoja ja huvihuoneita."
Mutta kapteeninrouva huokasi ja hymyili vastauksen kuullessaan ja
hänen huuliltansa tunkihe yksi ainoa sana:
"Runoilija!"
"Monta syntiä on minun tunnollani", vastasi Gösta, "mutta koskaan
en ole kirjoittanut runon pätkää."
"Sinä olet sittenkin runoilija, Gösta, sen lisänimen saat pitää. Sinä
olet elänyt useampia runoja kuin meidän runoilijamme ovat
kirjoittaneet."
Sitten puhui kapteeninrouva, lempeästi kuin äiti, Göstan turhaan
kulutetusta elämästä. "Minä tahdon elää nähdäkseni sinusta tulevan
miehen", sanoi hän. Ja Göstasta tuntui suloiselta, että häntä kiihoitti

eloon tuo hellä nainen, joka oli niin uskollinen ystävä ja jonka
voimakas, haaveileva sydän hehkui suurten tekojen rakkautta.
Mutta kun he olivat nousseet hauskalta aterialta ja nauttineet
piparjuurilihaa ja kaalia ja tippaleipiä ja jouluolutta ja Gösta oli
saanut heidät hymyilemään ja kyynelöimään kertomalla majurista ja
majurinrouvasta ja Brobyn papista, kuului pihalta kulkusten kilinää,
ja heti kohta astui heidän keskeensä ilkeä Sintram.
Hän loisti tyytyväisyyttä kaljusta kiireestä aina pitkiin, latuskaisiin
jalkoihinsa asti. Hän keikutti pitkiä käsiään ja väänteli naamaansa.
Huomasi helposti hänen tuovan huonoja uutisia.
"Oletteko kuulleet", kysyi tuo ilkeä, "oletteko kuulleet, että tänä
päivänä on ensi kertaa kuulutettu Anna Stjärnhök ja rikas Dahlberg
Svartsjön kirkossa? Anna Stjärnhök mahtoi unohtaa, että oli kihloissa
Ferdinandin kanssa."
He eivät olleet siitä sanaakaan kuulleet. He hämmästyivät ja
surivat.
Jo kuvittelivat he mielessään kotinsa hävitettynä tuon ilkiön velan
suoritukseksi: rakkaat hevoset myydään ja samoin kuluneet
huonekalut, jotka oli peritty kapteeninrouvan kotoa. He näkivät
iloisen elämän loppuvan juhlinensa ja matkoinensa tanssiaisista
tanssiaisiin. Karhunkinkku oli joutuva taas pöydälle, ja nuorten
täytyisi hajota kotoa vieraita palvelemaan.
Kapteeninrouva hyväili poikaansa ja antoi hänen tuntea iäti
pysyvän rakkauden lohdutusta.

Mutta — istuihan Gösta Berling heidän joukossaan, ja tuo
voittamaton hautoi tuhatta suunnitelmaa päässään.
"Kuulkaa", huusi hän, "vielä ei ole aika vaikerrella. Svartsjön
papinrouva se on tämän tempun tehnyt. Hän on saanut Annan
valtaansa, kun Anna nyt meni asumaan pappilaan. Hän se on saanut
Annan hylkäämään Ferdinandin ja ottamaan vanhan Dahlbergin,
mutta vielä he eivät ole vihityt, eivätkä mene vihille. Minä puhun
hänen kanssaan, minä riistän hänet papin väeltä ja sulhaselta. Minä
tuon hänet tänne, tullessani ensi yönä. Sitten ei vanha Dahlberg
hyödy hänestä enää mitään."
Niin päätettiin. Gösta lähti yksin Borgiin, saamatta kyyditä
ainoatakaan noista iloisista neidoista, mutta lämpimin
onnentoivotuksin ajattelivat kotiinjäävät hänen matkaansa. Ja
Sintram, joka jo riemuitsi, että nyt tulee vanha Dahlberg peijatuksi,
päätti jäädä Bergaan nähdäkseen, miten Gösta palaa ja tuo
uskottoman tullessaan. Kääripä hän suopeuden puuskassa Göstan
ympärille viheriäisen matkavyönsäkin, jonka itse mamseli Ulrika oli
hänelle lahjoittanut.
Mutta kapteeninrouva tuli rappusille, kädessään kolme pientä,
punasiteistä kirjaa.
"Ota nämä", sanoi hän Göstalle, joka jo istui reessä, "ota nämä,
jollet onnistu! Se on 'Corinne', madame Staëlin 'Corinne'. En tahdo,
että ne menevät huutokaupassa."
"Kyllä onnistun."
"Oi, Gösta, Gösta", sanoi kapteeninrouva ja silitti kädellään hänen
päätänsä, "vahvoin ja heikoin ihmisistä. Pitkänkö aikaa muistat, että

muutamien köyhäin raukkojen onni on sinun kädessäsi."
Taas kiiti Gösta pitkin maantietä, musta Don Juan edessä, valkea
Tankred perässä, ja seikkailun riemu täytti hänen sydämensä. Nuori
valloittaja hän tunsi olevansa: innon henki hehkui hänessä.
Tie vei hänet Svartsjön pappilan ohi. Hän kiepahutti sinne ja kysyi,
eikö hän saisi viedä Anna Stjärnhökiä tanssiaisiin. Ja hän sai.
Kauniin, itsepäisen tytön hän sai rekeensä. Kuka ei tahtoisi kiitää
mustan Don Juanin reessä!
Nuoret olivat ensin ääneti, mutta sitten alkoi Anna Stjärnhök
keskustelun, uhkapäisenä kuin itse ylimielisyys.
"Onko Gösta kuullut, mitä pappi kuulutti tänään kirkossa?"
"Kuuluttiko, että sinä olet kaunein tyttö Lövenin ja Klara-joen
mailla?"
"Gösta on tuhma, mutta senhän ihmiset tietävät. — Hän kuulutti
minua ja ukko Dahlbergia."
"Totta tosiaan, olisinko antanut sinun istua rekeen ja itse istunut
tänne taakse, jos tuon olisin tiennyt! Totta tosiaan, olisinko sinua
tanssiaisiin vienyt."
Ja ylpeä perijätär vastasi:
"Olisin minä päässyt perille ilman Gösta Berlingiäkin."
"Onpa kuitenkin sääli sinua, Anna", sanoi Gösta miettivästi,
"etteivät isäsi ja äitisi ole elossa. Nyt olet sellainen kuin olet, eikä
kukaan voi vakavasti sinuun luottaa."

"Vielä suurempi sääli, ettet sanonut tuota ennemmin, niin olisi
joku toinen saanut viedä minut tanssiaisiin."
"Papinrouva ajattelee niinkuin minäkin, että sinä tarvitset
isänsijaisen, muutoin ei hän olisi pannut sinua aisapariksi noin
vanhalle kaakille."
"Ei se papinrouva sitä ole määrännyt."
"Oh, Herra varjele, itsekö sinä valitsit niin pulskan miehen."
"Hän ei ota minua rahojen tähden."
"Ei, ne vanhat juoksevat vain sinisten silmäin ja punaisten poskien
tähden, ja ne ovat kauhean suloisia, kun niin tekevät."
"Oh, Gösta, ettet häpeä!"
"Mutta muista ja tiedä se, että tästä lähin et enää saa leikkiä
nuorten miesten kanssa. Nyt loppui tanssi ja leikit. Sinun paikkasi on
sohvan nurkassa — tai ehkäpä aiot lyödä viiraa[6] ukko Dahlbergin
kanssa?"
He vaikenivat sitten, kunnes nousivat Borgin jyrkkiä mäkiä.
"Kiitos kyydistä! Taitaapa aikaa mennä, ennen kuin vasta ajan
Gösta
Berlingin kanssa."
"Kiitos luvasta! Monta tunnen, jotka ovat katuneet päivää, jolloin
ajoivat kemuihin sinun kanssasi."
Ei ollut kovin lauhkea seudun uhkamielinen kaunotar, kun hän nyt
astui tanssisaliin ja silmäsi kokoutuneita vieraita.

Ennen muita hän näki pienen, kaljupäisen Dahlbergin ja hänen
vieressään pitkän, solakan vaaleakiharaisen Gösta Berlingin. Hän olisi
tahtonut ajaa heidät molemmat salista ulos.
Hänen sulhasensa tuli pyytämään häntä tanssiin, mutta Anna otti
hänet vastaan musertavan hämmästyneenä.
"Tanssiiko hän? Eihän se ole hänen tapaistaan!"
Ja tytöt tulivat onnittelemaan häntä.
"Älkää teeskennelkö, tytöt! Ei teidän tarvitse luulla, että kukaan
ukko Dahlbergiin rakastuu. Mutta hän on rikas, ja minä olen rikas, ja
se lyö hyvin yksiin."
Vanhat rouvat tulivat hänen luoksensa, puristivat hänen valkoista
kättänsä ja puhuivat elämän suurimmasta onnesta.
"Onnitelkaa pastorinrouvaa", sanoi hän silloin. "Hän iloitsee
enemmän kuin minä."
Mutta tuossa seisoi Gösta Berling, tuo iloinen kavaljeeri, jota
tervehdittiin riemulla hänen raikkaan hymynsä ja kauniiden
sanojensa vuoksi, sanojen jotka seuloivat kultahietaa elämän
harmaalle kankaalle. Ei koskaan ennen ollut Anna Stjärnhök nähnyt
häntä sellaisena kuin tänä iltana. Ei ollut hän suinkaan ulos nakattu,
hyljätty, koditon kujeveikko, ei: kuningas miesten joukossa hän oli,
syntyisin kuningas.
Gösta ja muut nuoret miehet liittoutuivat Annaa vastaan. Hänen
tuli saada huomata, kuinka pahoin hän teki, kun antoi itsensä ja
kauniit kasvonsa ja suuret rikkautensa vanhalle ukolle. Ja he
istuttivat häntä kymmenen tanssin ajan. Hän kiehui kiukusta.

Yhdenteentoista tanssiin tuli pyytämään eräs kaikkein halvimmista,
raukka, jonka kanssa kukaan muu ei tahtonut tanssia.
"Leipä loppui, palttu pöydälle", sanoi Anna.
Leikittiin panttisilla. Vaaleakiharaiset tytöt panivat päänsä yhteen
ja tuomitsivat hänet suutelemaan miestä, josta hän enin piti. Ja
ilkkuvin huulin he odottivat näkevänsä, että tuo ylpeä kaunotar
suutelisi ukko Dahlbergia.
Mutta hän suoristihe, uhkeana vihassaan, ja sanoi:
"Enkö saa yhtä hyvin antaa korvapuustia sille, josta pidän
vähimmin?"
Silmänräpäyksessä tulistui Göstan poski hänen lujan kätensä
iskusta. Gösta lensi hehkuvanpunaiseksi, mutta hillitsi itsensä, tarttui
hänen käteensä, piti sitä sekunnin kiinni ja kuiskasi:
"Tule puolen tunnin päästä alakertaan punaiseen vieraskamariin!"
Hänen siniset silmänsä säteilivät Annalle ja kietoivat hänet kuin
taikakahlein. Anna tunsi, että hänen täytyi totella.
Siellä punaisessa huoneessa hän kohteli Göstaa ylpeästi ja kovin
sanoin.
"Mitä se Gösta Berlingiin kuuluu, kenen kanssa minä menen
naimisiin?"
Göstalla ei vielä ollut lempeät sanat huulillaan, eikä hänestä ollut
viisasta heti puhua Ferdinandista.

"Minusta ei se rangaistus ollut liian ankara, että sait istua
kymmenen tanssia. Mutta sinun mielestäsi on luvallista
rankaisematta rikkoa valoja ja lupauksia. Jos parempi mies kuin minä
olisi ottanut rangaistuksen huolekseen, olisi hän ehkä toimittanut sen
ankarammin."
"Mitä minä sitten olen tehnyt sinulle ja teille muille, kun ette anna
minun olla rauhassa? Rahojeni tähden te minua vainoatte. Löveniin
minä ne viskaan, haratkoon sitten kuka tahtoo ne sieltä."
Hän pani kädet kasvoillensa ja itki kiukusta.
Silloin heltyi runoilijan sydän. Hän häpesi ankaruuttaan. Hän puhui
hyväilevällä äänellä.
"Ah, lapsi, anna minulle anteeksi! Anna anteeksi kurjalle Gösta
Berlingille! Ei kukaan välitä siitä, mitä sellainen raukka sanoo tai
tekee, sen sinä kyllä tiedät. Ei kukaan itke hänen vihaansa, yhtä
hyvin voisi itkeä itikan puremaa. Se oli hulluutta, mutta minä tahdoin
estää meidän kauneimman ja rikkaimman tyttömme menemästä
tuolle vanhalle. Ja nyt olen minä tuottanut vain surua sinulle."
Hän istahti sohvalle Annan viereen. Hiljaa hän laski kätensä Annan
vyötäreille tukeakseen häntä ja sovittaakseen hyväilevän hellästi.
Anna ei väistynyt. Hän painautui hänen puoleensa, kietoi kätensä
hänen kaulaansa ja itki nojaten kaunista päätänsä hänen olkaansa
vasten.
Oi runoilija, sinä vahvin ja heikoin ihmisistä, eipä näiden käsien
pitänyt levätä sinun kaulallasi.

"Jos minä olisin tämän tiennyt", kuiskasi Anna, "silloin en koskaan
olisi ottanut tuota ukkoa. Minä olen katsellut sinua tänä iltana,
kukaan ei ole sellainen kuin sinä."
Mutta kelmeiden huuliensa välistä sai Gösta puristetuksi:
"Ferdinand."
Anna vaiensi hänet suudelmalla.
"Hän ei ole mitään, ei kukaan ole enempi sinua. Sinulle olen
uskollinen."
"Minä olen Gösta Berling", sanoi Gösta synkästi, "minun kanssasi
et sinä voi mennä naimisiin."
"Sinua minä rakastan, ylhäisin miehistä olet sinä. Ei mitään
tarvitse sinun tehdä, ei mitään tarvitse sinun olla. Sinä olet syntynyt
kuninkaaksi."
Silloin kiehui runoilijan veri. Anna oli kaunis ja suloinen
rakkaudessaan. Gösta sulki hänet syliinsä.
"Jos tahdot tulla omakseni, et voi jäädä enää pappilaan. Anna
minun viedä sinut jo tänä yönä Ekebyhyn, siellä minä tiedän suojella
sinua, kunnes voimme viettää häät."
* * * * *
Siitä tuli huimaava matka sinä yönä. Totellen rakkautensa käskyä
he antoivat Don Juanin kiidättää itseänsä. Tuntui kuin jalaksien kitinä
olisi ollut hyljättyjen valitusta. Mitä huolivat he siitä? Anna riippui

Göstan kaulassa, ja Gösta seisoi kumarassa ja kuiskasi hänen
korvaansa:
"Voiko autuutta mitään verrata varkain saadun riemun suloon!"
Mitä merkitsi kuuluttaminen? He rakastivat. Ja ihmisten viha!
Gösta Berling uskoi kohtaloon, kohtalo oli pakottanut heitä: kohtaloa
vastaan ei kukaan voi taistella.
Vaikka tähdet olisivat olleet hääkynttilöitä, jotka oli sytytetty Annan
häiksi, ja Don Juanin kulkuset kirkonkellot, jotka nyt kutsuivat
kansaa katsomaan Annan ja ukko Dahlbergin vihkimistä, niin olisi
hänen kumminkin täytynyt paeta Gösta Berlingin kanssa. Niin
mahtava on kohtalo.
He olivat onnellisesti sivuuttaneet pappilan ja Munkerudin. Heillä
oli nyt ensin kaksi neljännestä Bergaan ja sieltä sitten kaksi
neljännestä Ekebyhyn. Tie kulki metsänreunaa; heidän oikealla
puolellaan oli tummia vuoria, vasemmalla pitkä, valkea laakso.
Silloin ryntäsi Tankred reen luo. Se laukkasi niin että vatsa maata
viisti. Kauhusta ulvoen se hyppäsi rekeen ja ryömi Annan jalkoihin.
Don Juan vavahti ja lähti laukkaan.
"Susia!" sanoi Gösta Berling.
He näkivät pitkän, harmaan jonon viilettävän aidan vartta. Siellä
oli ainakin tusina niitä.
Anna ei pelännyt. Päivä oli ollut siunatun seikkailurikas, ja yöstä
uhkasi tulla yhtäläinen. Se oli elämää — kiitää yli kiteilevän lumen,
uhmaten petoja ja ihmisiä.

Gösta noitui, kumartui eteenpäin ja antoi Don Juanille piiskalla
aimo läiskyn.
"Pelkäätkö?" kysyi hän.
"Ne aikovat oikaista tuonne eteemme, jossa tie tekee mutkan."
Don Juan juoksi, kiitäen kilpaa metsän villipetojen kanssa, ja
Tankred ulvoi raivosta ja pelosta. He ehtivät tienmutkaan samassa
kuin sudetkin, ja Gösta karkotti ensimmäisen piiskalla.
"Ah, Don Juan, poikani, kuinka helposti jättäisit kaksitoista sutta
kintereillesi, jos sinulla ei olisi meitä ihmisiä vedettävänä."
He sitoivat viheriän matkavyön reen perään. Sudet pelkäsivät sitä
ja pysyivät hetkisen kauempana. Mutta kun ne pääsivät pelostaan,
hyökkäsi yksi niistä läähättäen, riippuvin kielin ja kita auki reen luo.
Silloin otti Gösta madame Staëlin 'Corinnen' ja nakkasi sen suden
kitaan.
Taas he saivat hetkiseksi hengenrauhan, pedot repivät saalista, ja
sitten he tunsivat taaskin tempauksia, kun sudet kiskoivat viheriätä
matkavyötä, ja kuulivat niiden läähätyksen. He tiesivät, ettei ole
yhtään ihmisasuntoa ennen Bergaa, mutta kuolemaa pahemmalta
tuntui Göstasta nähdä noita pettämiänsä. Hän aavisti myöskin, että
hevonen pian väsyy, ja mikä silloin heidät perii?
Silloin he näkivät Bergan talon metsänreunassa. Kynttilät paloivat
ikkunoissa. Gösta kyllä tiesi, kenen vuoksi.
Kuitenkin — nyt sudet pakenivat, peljäten ihmisten läheisyyttä, ja
Gösta ajoi Bergan ohi. Hän ei päässyt kumminkaan kauemmaksi kuin

paikalle, missä tie taaskin sukeltaa metsään, kun hän näki tumman
rykelmän edessään — sudet odottivat häntä.
"Käännytään takaisin pappilaan ja sanotaan, että oltiin huviajelulla
tähtivalossa. Tämä ei onnistu."
He käänsivät hevosen, mutta samassa silmänräpäyksessä kihisivät
sudet reen ympärillä. Harmaat hahmot huhkivat heidän ohitsensa,
valkoiset hampaat välkkyivät ammottavista kidoista ja hehkuvat
silmät hohtivat. Ne ulvoivat nälästä ja verenhimosta. Välkkyvät
hampaat olivat valmiit iskemään pehmeään ihmislihaan. Sudet
hyppäsivät Don Juanin kimppuun ja riippuivat silavöistä. Anna
ajatteli, söisivätköhän ne heidät kokonaan, vai jättäisivätkö mitään
jäljelle, joten ihmiset huomisaamuna löytäisivät rikkirevittyjä jäseniä
tallatulta, veriseltä hangelta.
"Nyt ollaan hengenvaarassa", sanoi Anna, kumartui ja tarttui
Tankredia niskaan.
"Anna olla, se ei auta! Koiran tähden eivät hukat tänä yönä ole
liikkeellä."
Niin sanoi Gösta ja käänsi Bergan pihaan, mutta sudet ajoivat
häntä aina rappusille asti. Hänen täytyi puolustautua piiskalla.
"Anna", sanoi hän, kun he pysähtyivät rappujen eteen, "Jumala ei
sitä tahtonut. Ole nyt reippaalla mielin; jos olet se nainen, jona sinua
pidän, niin ole reippaalla mielin!"
Sisältä kuultiin kulkusten ääni ja tultiin ulos.
"Hän toi hänet", huusivat he, "hän toi Annan. Eläköön Gösta
Berling!"

Ja tulleita riistettiin sylistä syliin.
Monta kysymystä ei tehty. Yö oli pitkälle kulunut, matkaajat olivat
vielä tyrmistyneet vaarallisesta matkastaan ja tarvitsivat lepoa. Riitti
jo, että Anna oli tullut.
Kaikki oli hyvin. Ainoastaan 'Corinne' ja viheriä matkavyö, mamselli
Ulrikan arvokas lahja, olivat hukassa.
* * * * *
Koko talo nukkui. Silloin nousi Gösta, pukeutui ja hiipi ulos. Hän
otti aivan hiljaa Don Juanin tallista, vei sen reen eteen ja aikoi
lähteä. Silloin tuli Anna Stjärnhök pihalle.
"Minä kuulin sinun menevän", sanoi hän. "Silloin nousin minäkin.
Olen valmis lähtemään kanssasi."
Gösta meni hänen luoksensa ja otti häntä kädestä.
"Etkö sinä sitä vielä ymmärrä? Se ei saa tapahtua. Jumala ei sitä
tahdo. Kuule nyt ja koeta ymmärtää. Minä olin täällä päivällisillä ja
näin heidän tuskansa sinun uskottomuutesi tähden. Silloin minä
lähdin Borgiin tuomaan sinua takaisin Ferdinandille. Mutta minä olen
aina ollut raukka enkä koskaan muuksi muutu. Minä petin hänet ja
otin sinut itselleni. Täällä elää vanha nainen, joka uskoo, että
minusta tulee mies. Minä petin hänet. Ja toinen vanha raukka tahtoo
täällä paleltua ja nähdä nälkää saadakseen vain kuolla ystäviensä
parissa; mutta minä olin valmis antamaan ilkeän Sintramin anastaa
hänen kotinsa. Sinä olit kaunis, ja synti suloinen. Gösta Berlingiä on
niin helppo vietellä. Voi, mikä raukka minä olen! — Minä tiedän,
miten he rakastavat kotiansa, nuo tuolla, mutta kumminkin olin

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankfan.com

Principles of Auditing and Other Assurance Services 20th Edition Whittington Solutions Manual

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Principles of Auditing and Other Assurance Services 20th Edition Whittington Solutions Manual

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 4

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd