Principles of Auditing and Other Assurance Services Whittington 19th Edition Solutions Manual

Principles of Auditing and Other Assurance Services Whittington 19th Edition Solutions Manual
Principles of Auditing and Other Assurance Services Whittington 19th Edition Solutions Manual
Principles of Auditing and Other Assurance Services Whittington 19th Edition Solutions Manual

1. Visit https://testbankbell.com to download the full version and
browse more test banks or solution manuals
Principles of Auditing and Other Assurance
Services Whittington 19th Edition Solutions Manual
_____ Press the link below to begin your download _____
http://testbankbell.com/product/principles-of-auditing-and-
other-assurance-services-whittington-19th-edition-solutions-
manual/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Principles of Auditing and Other Assurance Services
Whittington 19th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/principles-of-auditing-and-other-
assurance-services-whittington-19th-edition-test-bank/
Solution Manual for Principles of Auditing and Other
Assurance Services, 21st Edition, Whittington
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-principles-of-
auditing-and-other-assurance-services-21st-edition-whittington/
Test Bank for Principles of Auditing and Other Assurance
Services, 21st Edition, Whittington
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-principles-of-auditing-
and-other-assurance-services-21st-edition-whittington/
Management Robbins 11th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/management-robbins-11th-edition-test-
bank/

3. Fundamentals of Electric Circuits 6th Edition Alexander
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/fundamentals-of-electric-circuits-6th-
edition-alexander-solutions-manual/
Test Bank for Mechanics of Materials 9th Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-mechanics-of-
materials-9th-edition/
Test Bank for Social Research Methods: Qualitative and
Quantitative Approaches, 7/E 7th Edition W. Lawrence
Neuman
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-research-methods-
qualitative-and-quantitative-approaches-7-e-7th-edition-w-lawrence-
neuman/
Solution Manual for New Perspectives on Microsoft Excel
2010 Comprehensive, 1st Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-new-perspectives-
on-microsoft-excel-2010-comprehensive-1st-edition/
Accounting Principles Weygandt 11th Edition Solutions
Manual
http://testbankbell.com/product/accounting-principles-weygandt-11th-
edition-solutions-manual/

4. Test Bank for Investments: Analysis and Management, 12th
Edition Charles P. Jones
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-investments-analysis-
and-management-12th-edition-charles-p-jones/

5. Chapter 02 - Professional Standards
2-1
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.




Principles of Auditing and Other Assurance
Services Whittington 19th Edition
Solutions Manual
Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/principles-of-auditing-and-
other-assurance-services-whittington-19th-edition-solutions-manual/


CHAPTER 2








Professional Standards


Review Questions

2–1 The Sarbanes-Oxley Act of 2002 created the PCAOB and gave this body authority to develop auditing
standards for the audits of public companies. The AICPA has the authority, based on general
acceptance (and adoption by state boards of accountancy and other regulatory bodies), to develop
auditing standards for audits of nonpublic companies.

2–2 Generally accepted accounting principles are accounting principles that have substantial authoritative
support, such as approval by the Governmental Accounting Standards Board or the Financial
Accounting Standards Board. These standards provide the criteria (financial reporting framework) for
financial reporting, including the nature and content of financial statements. Generally accepted
auditing standards are those issued by the AICPA’s Auditing Standards Board (ASB). GAAS are the
standards for the auditor’s work in fulfilling the overall objectives of a financial statement audit.
GAAS address the general responsibilities of the auditor, as well as the auditor’s further considerations
relevant to the application of those responsibilities.

2–3 A financial reporting framework is a set of criteria used to determine measurement, recognition,
representation, and disclosure of all material items appearing in the financial statements; for example,
United States GAAP or IFRS. It is important to an audit because it is through consideration of that
framework on which the auditor bases his or her opinion on the financial statements.

2–4 Generally accepted auditing standards are the Statements on Auditing Standards issued by the
Auditing Standards Board.

2–5 In the context of the audit of financial statements, professional skepticism includes maintaining a
questioning mind, being alert to conditions that may indicate possible misstatement due to fraud or
error, and a critical assessment of audit evidence. Throughout the audit the auditors should be alert
for: (1) audit evidence that contradicts other audit evidence, (2) information that raises a question
about the reliability of documents and responses to inquiries, (3) conditions indicating possible fraud,

6. Chapter 02 - Professional Standards
2-2
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.


and (4) circumstances suggesting the need for additional audit procedures beyond those ordinarily
required.
2–6 The auditors' responsibilities concerning the detection of noncompliance with laws by clients depends
on the relationship of the law or regulation to the financial statements. Certain laws and regulations,
such as income tax laws, have a direct effect on the amounts and disclosures included in the financial
statements. The auditors have a responsibility to design their audit to obtain reasonable assurance of
detecting material violations of these laws and regulations.
Many other laws and regulations, such as occupational safety and health laws, do not have a
direct effect on the amounts included in the financial statements. An audit carried out in accordance
with generally accepted auditing standards is not designed to detect client noncompliance with these
other laws.

7. Chapter 02 - Professional Standards
2-3
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





Although an audit is not designed to provide reasonable assurance of detecting noncompliance
with other laws, the CPAs should be aware of the possibility that they have occurred and investigate
those identified. When they become aware of noncompliance with laws, the auditors should
communicate the situation to the audit committee of the board of directors to remedy the situation and
make appropriate modifications to the financial statements. If management fails to take appropriate
action, the auditors should consider withdrawing from the engagement.

2–7 The first sentence of the quotation is correct. The completion of an audit of financial statements by a
CPA following generally accepted auditing standards and satisfying the CPA provides the basis for
expression of an unmodified opinion on the fairness of financial statements.
The second sentence of the quotation is in error. Auditors never express an opinion (either
qualified or unmodified) on the fairness of financial statements without first performing an audit. The
audit provides the basis for the expression of an opinion. Such factors as audits made in prior years,
confidence in management, and a "quick review" of the current year's financial statements are not an
acceptable substitute for appropriate audit procedures.

2–8 The management of Pike Company is primarily responsible for the fairness of the company's financial
statements. The retention of certified public accountants to perform an audit and express an opinion
on the statements does not relieve management of its obligation to give an honest and complete
accounting of its conduct of corporate affairs.

2–9 Independent Auditor’s Report

To the Audit Committee of ABC Company

We have audited the accompanying consolidated balance sheets of ABC Company and its subsidiaries,
as of December 31, 20X1 and 20X0, and the related consolidated statements of income, retained
earnings, and cash flows for the years then ended.

Management's Responsibility for the Financial Statements
Management is responsible for the preparation and fair presentation of these consolidated financial
statements in accordance with accounting principles generally accepted in the United States of
America; this includes the design, implementation, and maintenance of internal control relevant to the
preparation and fair presentation of consolidated financial statements that are free from material
misstatement, whether due to fraud or error.

Auditor's Responsibility
Our responsibility is to express an opinion on these consolidated financial statements based on our
audit. We conducted our audit in accordance with auditing standards generally accepted in the United
States of America. Those standards require that we plan and perform the audit to obtain reasonable
assurance about whether the consolidated financial statements are free of material misstatement.

An audit involves performing procedures to obtain audit evidence about the amounts and disclosures
in the consolidated financial statements. The procedures selected depend on the auditor's judgment,
including the assessment of the risks of material misstatement of the consolidated financial statements,
whether due to fraud or error. In making those risk assessments, the auditor considers internal control
relevant to the entity's preparation and fair presentation of the consolidated financial statements in
order to design audit procedures that are appropriate in the circumstances, but not for the purpose of
expressing an opinion on the effectiveness of the entity's internal control. An audit also includes
evaluating the appropriateness of accounting policies used and the reasonableness of significant
accounting estimates made by management, as well as evaluating the overall presentation of the
consolidated financial statements.

8. Chapter 02 - Professional Standards
2-4
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





We believe that the audit evidence we have obtained is sufficient and appropriate to provide a basis for
our audit opinion.

Opinion
In our opinion, the consolidated financial statements referred to above present fairly, in all material
respects, the financial position of ABC Company and its subsidiaries as of December 31, 20X1 and
20X0, and the results of their operations and their cash flows for the years then ended in accordance
with accounting principles generally accepted in the United States of America.

Phoenix, Arizona
February 5, 20X2
Williams & Co. LLP

2–10 Among the more common situations that prevent the issuance of an unmodified opinion upon
completion of an audit are the following:

(1) Certain necessary auditing procedures were omitted at the request of the client, or for reasons
beyond the control of the client or the auditors.
(2) The statements contained misstatements (or omissions) and the client refuses to change them.

2–11 In the opinion paragraph of the auditor's standard report the auditors make representations as to the
following:

(1) The fairness of the financial statements, in all material respects.
(2) Application of generally accepted accounting principles.
(3) By implication consistent application of generally accepted accounting principles.
(4) By implication adequate disclosure.

2–12 The issuance of a standard audit report tells us that the audit was performed in accordance with
generally accepted auditing standards and, accordingly, it was planned and performed to obtain
reasonable assurance about whether the financial statements are free of material misstatement due to
error or fraud. The audit included performing procedures to obtain audit evidence about the amounts
and disclosures in the financial statements. These procedures were determined based on the auditors’
judgment, including their assessment of the risks of material misstatements of the financial statements.
The auditors also evaluated the appropriateness of accounting policies used by the client, the
reasonableness of significant accounting estimates, and the overall presentation of the financial
statements.

2–13 The auditors' report expresses an opinion on the client's financial statements, not on the accounting
records. A major purpose of the audit is to give outsiders assurance that the financial statements are
reliable. The client's accounting records are important to the public accounting firm only because they
constitute evidence supporting the financial statements. The CPAs also gather evidence from outside
the company and from internal sources other than the accounting records.

2–14 The public accounting firm must observe generally accepted auditing standards (or, if applicable,
PCAOB Standards) in order to merit confidence in its opinion. The result of following these
procedures is an audit report that includes a reasonable, but not absolute, assurance that the financial
statements do not contain material misstatements due to errors or fraud. Reasonable assurance implies
that there is a low level of risk remaining that the auditor expresses an opinion that the financial
statements are properly stated when they are not. Reasonable and not absolute assurance is necessary
due to (1) the nature of financial reporting (e.g., the necessary use of judgment), (2) the nature of audit
procedures (e.g., they often do not provide absolutely conclusive evidence), and (3) the need to

9. Chapter 02 - Professional Standards
2-5
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





conduct an audit within a reasonable period of time at a reasonable cost. Accordingly, the auditor
expresses an opinion on the financial statements, not a statement of fact.

2–15 Regardless of how careful and professional an audit of financial statements the public accounting firm
has made, it cannot guarantee their correctness. The statements themselves include a variety of
estimates; for example, the estimate of the allowance for uncollectible accounts and the choice of
depreciation rates. Also, the auditors rely on a program of tests rather than on verifying every
transaction. Some errors, therefore, may go undetected. The audit gives the auditors a firm basis for
expressing an informed opinion on the financial statements, but no more than that.

2–16 A material amount is an amount that is sufficiently important to influence decisions made by
reasonable users of financial statements. The amount may differ by account based on specific account
characteristics. For example, a $100,000 shortage of cash may be extremely material to a small
company, and a shortage of that amount might lead to bankruptcy. But, a $100,000 valuation
overstatement of equipment may be of less significance if the company continues to produce its
products and operate as in the past. Materiality is discussed further in Chapter 6.

2–17 If the guidance for a transaction or event is not specified within the authoritative GAAP (the FASB
Codification), the auditor should first consider whether accounting principles for similar transactions or
events exist within GAAP; if that is the case, those principles are followed to the extent considered
appropriate. If not, nonauthoritative accounting guidance is consulted. Sources of nonauthoritative
accounting guidance and literature include
Practices that are widely recognized and prevalent either generally or in the industry
FASB Concepts Statements
AICPA Issues Papers
International Financial Reporting Standards
Pronouncements of professional associations or regulatory agencies
Technical Information Service Inquiries and Replies included in AICPA
Technical Practice Aids
Accounting textbooks, handbooks, and articles

The appropriateness of the above nonauthoritative accounting guidance and literature depends on its
relevance to particular circumstances, how specific it is, the general recognition of the issuer or author as
an authority, and the extent of its use in practice.

2–18 No. The attestation standards are meant to provide a general framework for the overall attestation
function and do not supersede the generally accepted auditing standard that were developed for audits
of annual historical financial statements. As a practical matter, the attestation standards are most
directly relevant to attest engagements that are not covered by specific authoritative standards, such as
attesting to attributes of computer software.

2–19 Quality control in a public accounting firm means policies and procedures which help assure that each
audit meets at least a minimum standard of quality. Such control is vital because even one substandard
audit could cause the firm to be defendant in a lawsuit that could threaten its continued existence.
Peer reviews refer to a study and appraisal by an independent evaluator (“peer reviewer”) of a
CPA firm’s work. In a system review, the evaluator considers the CPA firm’s system of quality control
to perform accounting and auditing work. In an engagement review, the evaluator studies and
evaluates a sample of a CPA firm’s actual accounting work, including accounting reports issued and
documentation prepared by the CPA firm as well as other procedures that the firm performed.
Engagement reviews are only available for CPA firms that do not perform audits or other similar
engagements.

10. Chapter 02 - Professional Standards
2-6
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





Inspections are similar to peer reviews but are performed by the staff of the Public Company
Accounting Oversight Board. However, in performing PCAOB inspections the staff focuses only on
selected quality control issues and may consider aspects of practice management, such as the
determination of partner compensation. In selecting audits and reviews for inspection, the PCAOB
staff uses a risk assessment approach, which focuses on audits that have a high risk of lack of
compliance.

2–20 a. Engagement performance. The objective of quality control procedures in this area is to
provide assurance that work performed is in accordance with professional standards and
regulatory and legal requirements, with policies and procedures addressing: (1) engagement
performance, (2) supervision responsibilities, and (3) review responsibilities.


b.

Human resources. The objective of quality control procedures in this area is to provide
assurance that the firm has personnel with the capabilities, competence, and commitment to
ethical principles to: (1) perform its engagements in accordance with professional standards
and regulatory and legal requirements, and (2) enable the firm to issue reports that are
appropriate in the circumstances.


c.

Monitoring. The objective of quality control procedures in this area is to determine that the
policies and procedures established for each of the elements are suitably designed and
effectively applied.

2–21 The AICPA’s Statement on Quality Control Standards identify six “elements” (areas) in which the
Institute feels that quality control procedures are appropriate, but it does not require any specific
quality control procedures. The Statement recognizes that specific procedures will vary among firms,
depending upon the size of the firm, the number of offices, and the nature of the firm’s practice.

2–22 The duties of the Public Company Accounting Oversight Board include:

Register public accounting firms that prepare audit reports for financial statement issuers.
Establish or adopt auditing, quality control, ethics, independence and other standards relating to
audit reports for issuers.
Conduct inspections of registered public accounting firms.
Perform other duties or functions to promote high professional standards for audits, enforce
compliance with the enabling act establishing the Board (i.e., the Sarbanes-Oxley Act of 2002
discussed in Chapter 1), set the budget, and manage operations.

2–23 A system review involves peer reviewers’ study and appraisal of a CPA firm’s system of quality
control to perform accounting and auditing work. A systems review includes determining whether the
CPA firm’s system of quality control for its accounting and auditing practice (nonpublic clients) is
designed and complied with to provide the CPA firm with reasonable assurance of performing and
reporting in conformity with applicable standards, including the quality control standards. An
engagement review is a type of peer review in which the peer reviewer selects a sample of a CPA
firm’s actual accounting work, including accounting reports issued and documentation prepared by the
CPA firm. This form of peer review is only available for CPA firms that do not perform audits, but do
perform accounting work, including reviews and compilations. The objective of an engagement
review is to evaluate whether the CPA firm’s reports are issued and procedures performed
appropriately in accordance with applicable professional standards.

11. Chapter 02 - Professional Standards
2-7
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





2–24 The international audit report differs from one based on PCAOB reporting standards in the following
ways:

(1) The international report has an expanded description of management’s responsibility for the
financial statements and internal controls.

(2) The report also includes an expanded explanation of the audit process, which includes a
description of the auditors’ responsibility for internal control.

(3) The international report allows the accountants the following reporting options:

a. Instead of indicating that the financial statements "present fairly, in all material respects,"
the accountants may substitute the phrase "give a true and fair view."
b. The report may indicate that the financial statements comply with the country's relevant
statutes or laws.
c. The report may be signed using the personal name of the auditor, the firm, or both.

(4) The city in which the auditors maintain an office is required to be included in the international
report.

Questions Requiring Analysis

2–25 The AICPA currently develops independence and ethical standards, quality control standards, and
auditing and attestation standards that apply to its members. However, AICPA standards are
applicable to the audits and auditors of nonpublic clients based on general acceptance by the courts,
and adoption by state boards of accountancy and other regulatory bodies. The AICPA also has a
voluntary peer review program, and enforces its standards on its members.

The PCAOB was given the legal authority to develop independence and ethical standards, quality
control standards, and auditing and attestation standards that apply to public company auditors and
integrated audits. The PCAOB also is charged with performing inspections of registered audit firms,
and may sanction the firms for noncompliance with its standards and the provisions of Sarbanes-Oxley
Act.

The state boards of accountancy regulate CPA firms and CPAs in the various states and jurisdictions.
They have the authority to establish their own standards, but have generally adopted the standards of
other bodies such as the AICPA and the PCAOB. A state board enforces its standards in its state or
jurisdiction and has the authority to revoke a CPA firm or individual CPA’s right to practice in the
state.

2–26 A firm of certified public accountants might find it difficult to maintain an attitude of independence
during the audit of financial statements if the public accounting firm or a partner in the firm:

(1) Derived a major portion of the firm's income from one client,
(2) Had a personal financial interest in the company being audited,
(3) Made the fee contingent upon the obtaining of a bank loan by the client,
(4) Was financially indebted to the client,
(5) Was a member of the board of directors of the client company or otherwise participated in the
management of the company.

12. Chapter 02 - Professional Standards
2-8
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.



b. Reed's responsibilities to detect Smith's noncompliance with laws that have a material and
direct effect on Smith's financial statements are the same as that for errors and fraud.


the financial statements are to be aware of the possibility that such noncompliance may have
occurred. If specific information comes to Reed's attention that provides evidence concerning
the possible existence of such noncompliance, Reed should apply audit procedures specifically
directed to ascertaining whether noncompliance has occurred.

c.

Reed's responsibilities when noncompliance with laws has been identified is to discuss the
situation with top management and to notify the audit committee of the board of directors so
that proper action can be taken, including making any necessary disclosures or adjustments to
the financial statements. If the client fails to take appropriate corrective action, Reed should
withdraw from the engagement. In addition, the CPA will generally contact legal counsel or
other appropriate specialist.

2–29

a.

The two forms of peer review are a system review and an engagement review.


b.

The PCAOB inspections focus on the public-company audit practice of the firm. The
inspections are designed to determine the firm’s compliance with the Sarbanes-Oxley Act,
PCAOB and SEC requirements, and other professional standards.


c.

An inspection involves at least the following three components:




2–27 If the certified public accountant is appointed controller of the corporation, he or she loses the
independent status that is the most essential qualification of the certified public accountant. The
interests of the officers of a corporation may at times be in conflict with the interests of creditors,
bankers, or stockholders. These outside groups are best protected when independent CPAs examine
the financial statements prepared by management of the corporation. The performance of an internal
audit function under the direction of the new controller may be a highly desirable step, but it does not
eliminate the need for an independent audit.

2–28 a. To satisfy an auditor's responsibilities to detect Smith's errors and fraud, Reed should:

Assess the risk that Smith's errors and fraud may cause its financial statements to contain a
material misstatement.
Design the audit to provide reasonable assurance of detecting errors and fraud that are
material to the financial statements. In designing the audit, the auditors should respond to
risks by altering their overall approach to the audit or modifying the nature timing and
extent of audit procedures. They should also perform procedures to address the risk of
management override of internal control.
Exercise due care in planning, performing, and evaluating the results of audit procedures,
and exercise the proper degree of professional skepticism to achieve reasonable assurance
that material errors or fraud will be detected.




Reed's responsibilities to detect noncompliance with laws that have an indirect effect on
























1. An inspection and review of selected public-company audit and review engagements.
2. An evaluation of the sufficiency of the quality control system of the firm, and the
manner of the documentation and communication of the system.
3. Performance of such other testing of the audit, supervisory, and quality control
procedures as are considered necessary.

PCAOB inspections differ from peer reviews in that the staff focuses only on selected quality
control issues and may consider aspects of practice management, such as the determination of

13. Chapter 02 - Professional Standards
2-9
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





partner compensation. In selecting audits and reviews for inspection, the PCAOB staff uses a
risk assessment approach, which focuses on audits that have a high risk of lack of compliance.

d. The PCAOB staff selects audit engagements for inspection on a risk basis. They select audits
with a higher risk of lack of noncompliance with professional standards. In addition, for the
selected audits, the staff focuses on the higher-risks aspects of the engagement.



Objective Questions

2–30 Multiple Choice Questions

a. (4) Because the license to practice as a CPA is granted by the state, the applicable state,
through its state board of accountancy, has the right to revoke the right of an
individual to practice as a CPA. Students are sometimes confused by the fact that
while the CPA examination is administered nationally, it is the individual states that
award CPA certificates.

b. (2) The AICPA has authority to establish auditing standard for nonpublic companies.
The Financial Accounting Standards board has authority for accounting standards of
both public and nonpublic companies. The Public Company Accounting Oversight
Board has authority to establish standards for audits and reviews of public companies,
and quality controls for firms that audit public companies.

c. (2) FASB Concepts Statements are considered nonauthoritative guidance. The other
replies all represent authoritative guidance.

d. (2) Financial statement audits provide reasonable, not absolute, assurance.

e. (2) The quality control standards were established to provide reasonable assurance that
professional services confirm with professional standards. Answer (1) is incomplete
since many standards in addition to reporting standards must be followed. Answer (3)
is incorrect because a peer review monitors whether a firm's quality control standards
are being met. Answer (4) is incorrect because continuing professional education is
only one part of a system of quality control.

f. (3) The internal control of the client is not explicitly mentioned in the unqualified
standard report although it is implicit in the reference to generally accepted auditing
standards. Answers (1), (2), and (4) are all explicitly set forth in the unqualified
standard form of audit report.

g. (1) An independent mental attitude on the part of the auditor is required by the second
general standard of the PCAOB. Answers (3) and (4) relate to the standards of field
work. Answer (2) confuses generally accepted accounting principles with generally
accepted auditing standards.

h. (3) Such a quality control policy is designed to assure that personnel assigned to an
engagement are independent to perform the work, an ethical requirement.

i. (1) An audit provides reasonable assurance of detecting misstatements due to fraud,
regardless of whether due to fraudulent financial reporting or misappropriation of
assets.

14. Chapter 02 - Professional Standards
2-10
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.






j. (1) An integrated audit report on the financial statements of a public company states that
the audit was performed in accordance with Public Company Accounting Oversight
Board standards, not AICPA standards.

k.

(3)

The PCAOB staff performs inspections of audit firms that are registered with the
PCAOB. In order to perform an audit of a public client an audit firm must be
registered.

l.

(4)

Neither the AICPA audit report nor the international audit report includes an opinion
on internal control. The other replies provide actual differences between the two
reports.

2–31 Adapted AICPA Task-Based Simulation

Reviewer’s Comments Comment Is
Correct
(Yes or No)
Explanation of Incorrect
Comments (not required)
a. The report should not be addressed to
management.
Yes The report is ordinarily addressed to
the audit committee, the board of
directors, the shareholders or the
company itself.
b. The report should indicate that we have
“audited,” rather than “examined” the
financial statements (first paragraph after
introduction).
Yes
c. The report should not indicate anything
concerning management’s responsibility
for internal control.
No The report is correct as presented.
d. The report should state that the auditor’s
responsibility is to express “reasonable
assurance,” not an opinion (first paragraph
under “auditor’s” responsibility).
No While an audit does provide
reasonable assurance, the report is
correct as presented.
e. The audit is designed to assess risks of
material misstatements due to errors or
fraud; the term “illegal acts” is incorrect
(second paragraph under auditor’s
responsibility).
Yes The word “errors” should replace
“illegal acts” in the report (and the
order of the terms should be
reversed).
f. The report should not refer to the auditors
“evaluating the appropriateness of
accounting policies,” since those are the
responsibility of management.
No An audit report does refer to the
appropriateness of accounting
policies.
g. The evidence should be sufficient and
appropriate rather than “adequate” (third
paragraph under auditor’s responsibility).
Yes Self-explanatory.
h. The opinion should not include “in all
material respects” since the auditor is
providing an opinion on the accuracy of
the financial statements (opinion
paragraph).
No Audits are performed to provide
reasonable assurance of detecting
material misstatements, and the
report so indicates.

15. Chapter 02 - Professional Standards
2-11
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.






i. The opinion should be on “accounting
principles generally accepted in the United
States of America,” not on auditing
standards (opinion paragraph).
Yes The financial statements follow the
appropriate accounting principles,
while the audit follows generally
accepted auditing standards.
j. The signature on the report should be that
of the CPA firm, not that of the partner.
Yes While the international report allows
the partner to sign the report (in
addition to the CPA firm name), the
GAAS report does not.


2–32

Statement Agree (A) or
Disagree (D)
Comment
a. The report should begin with “CPA’s
Report” at the top.
D The top must have a title that
includes the term
“independent.”
b. The report is ordinarily addressed “to
whom it may concern.”
D It is ordinarily addressed to the
audit committee, the board of
directors, or the company
itself.
c. The report indicates that management is
responsible for the preparation of the
financial statements.
A
d. The report indicates that the auditor’s
responsibility is to obtain particular
assurance about whether the financial
statements are free of material
misstatements.
D Reasonable assurance is
obtained.
e. The report ordinarily concludes on
whether the financial statements are in
conformity with generally accepted
auditing standards.
D It concludes on whether the
financial statements are in
conformity with generally
accepted accounting
principles.
f. The report indicates that the audit
procedures selected depend on the
auditor’s judgment.
A
g. The report indicates that the audit
evidence obtained is sufficient and
appropriate to provide a basis for the
audit opinion.
A
h. The report indicates that the auditor
considers and provides an opinion on
internal control.
D Internal control is considered,
but no opinion is provided on
it.

16. Chapter 02 - Professional Standards
2-12
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.






2–33

Statement Type of
Audit
Report
a. The auditors are unable to determine the overall fairness of the financial
statements.
D
b. This is the report most clients prefer. S
c. A limitation on the scope of the audit is significant, but not so as to
overshadow an overall opinion.
Q
d. The financial statements are not fairly presented. A
e. A material departure from GAAP exists, but not so material as to
overshadow an overall opinion.
Q

2–34



Principles Yes (Y) Comment
or
No (N)
a. The purpose of an audit is to provide financial statement users N Not
with an opinion by the auditors on whether the financial statements
are presented fairly, in all material and immaterial respects, in
accordance with the applicable financial reporting framework.
“immaterial”
b. The auditors are responsible for having appropriate competence
and capabilities to perform the audit.
Y
c. The auditors are unable to obtain absolute assurance that the
financial statements are free from material misstatement.
Y
d. The opinion states whether the financial statements are presented
fairly, in all material respects, in accordance with the applicable
financial reporting framework.
Y
e. Inherent limitations of an audit include the need to conduct an N The balance
audit to achieve a balance between the benefit to management and is a proper
the benefit to the auditors. balance
between
benefit and
cost.

2–35 Definitions
a. 3. Agreed-upon procedures report
b. 7. Audit report
c. 6. An unintentional misstatement
d. 8. Generally accepted accounting principles
e. 12. Misappropriation of asset.
f. 4. A review of a CPA firm conducted by PCAOB
g. 10. Human resources and monitoring
h. 2. A CPA firm that may conduct audits of public or nonpublic companies

17. Chapter 02 - Professional Standards
2-13
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





Problems

2–36 SOLUTION: White Company (Estimated time: 20 minutes)

a. No, Rezzo would not be justified in complying with White's request. Although Rezzo is a
CPA, he has not audited the financial statements of White Company in accordance with
generally accepted auditing standards. Preparation of financial statements cannot be construed
as synonymous with auditing the statements. Furthermore, because of Rezzo's deep
involvement with White Company, it is questionable whether he could maintain an
independence of mental attitude if he did audit the financial statements.
b. If Rezzo were justified in issuing a standard audit report on the financial statements of White
Company, he should not do so until he has completed an audit of the financial statements. The
auditor does not express an opinion on financial statements without first performing an audit.
c. No, it would not be reasonable for the public accounting firm employing Rezzo to assign him
to the audit of the White Company financial statements. Having himself prepared the financial
statements, Rezzo would be in the position of attempting to independently evaluate the
products of his own work. Independence of mental attitude in the appraisal of one's own work
is extremely doubtful.



2–37 SOLUTION: Gray Manufacturing Corporation (Estimated time: 25 minutes)

The following memorandum summarizes the response of Bart James, CPA, to the request of a client
for extension of the attest function to the problem of pollution control.

Dear John:

As much as I support your strenuous efforts to minimize air and water pollution from the
manufacturing operations of your company, there are specific reasons which make it impossible for
me as a CPA to attest to the extent of your accomplishments in this area along the lines you have
suggested. When we perform the attest function with respect to your financial statements each year,
we are expressing our professional opinion that your financial statements are prepared in conformity
with certain standards, which we call "generally accepted accounting principles." In order for us to
attest to the effectiveness of your pollution control program, recognized standards would have to be
established in this field. No such standards presently exist for a factory to the best of my knowledge.
Of course the federal government has set standards for exhaust emissions on automobile engines and
we could, by retaining independent consulting engineers, obtain a basis for attesting to the
compliance of a given automobile engine to those standards.
We are quite willing to extend the attest function in various directions if we can find a basis
for objective comparison of a given operation with a clearly defined standard. Perhaps your
engineering department can develop some specific quantitative data on the industrial waste from your
operations. We might then be able to perform the necessary examination of such data to enable us to
attest to the validity of your representations as to your operations. Of course, this would not be the
same thing as providing your relative position in the industry. After reviewing this possibility with
your engineering staff, if you would like to discuss the matter further with us, we will be glad to meet
with you.

Sincerely,
Bart James

18. Chapter 02 - Professional Standards
2-14
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





In-Class Team Case

2–38 SOLUTION: Hide It (Estimated time: 25 minutes)

a. No, this is not an error since errors are unintentional.

b. This situation does appear to involve misstatements due to misappropriation of assets. It is a
misstatement due to fraudulent financial reporting because of the omission of the information from
the financial statements. If the $100,000 withdrawals have been abstracted for personal use, the
situation also involves a misstatement arising from misappropriation of assets.

c. Certain laws have a direct effect on the financial statement amounts and are considered on every
audit. An example is income tax law that affects the amount of income tax expense in the financial
statements of most clients. This situation involves what appears to be noncompliance with a law that
has a "direct effect" since, at a minimum, taxes have not been paid on the income involved.

d. The auditors will need to consider whether withdrawal is necessary, perhaps after consultation with
their attorney. The case suggests that the unrecorded deposits occurred prior to current management
involvement with the company. Note, however, that interest was earned during the period this
management has been with the company, and withdrawals have been made during this same period.
The auditors would wish to consider when current management became aware of the account and the
nature of the withdrawals when considering whether to resign from the engagement.

Research and Discussion Case

2–39 SOLUTION: Enormo Corporation (Estimated time: 45 minutes)

a. When the auditors discover illegal acts by a public client, they should consider three major
factors. First, the auditors should consider the effect of the acts on the client's financial
statements, including the possibility of fines and loss of business. To comply with generally
accepted accounting principles, the financial statements must reflect the material effects of
illegal acts.
Second, the illegal acts may affect the auditors' assessment of the integrity of
management. In deciding whether to continue to serve the client, the auditors should consider
the nature of the illegal acts and management's response to the acts after they are uncovered.
Third, the auditors should consider whether the occurrence of the illegal act indicates
that there is a material weakness in the company’s internal control over financial reporting.

b. The following courses of action are available to the auditors:

(1) The auditors could issue an unqualified opinion and take no further steps regarding
the illegal activities. This course of action could be argued on the basis that the effect
of the acts on the financial statements is not material. If the auditors take this course
of action, they should also consider whether the illegal act and related actions by
management and the board indicate a material weakness exists that would affect their
report on internal control over financial reporting.
(2) The auditors could issue a qualified opinion because the financial statements depart
from generally accepted accounting principles, in that they fail to disclose the illegal
acts. This course of action could be argued on the basis that any illegal activities by
the client are material, especially when management fails to take any steps to prevent
the acts. If the auditors take this course of action, they should also consider whether
the illegal act and related actions by management and the board indicate a material

19. Chapter 02 - Professional Standards
2-15
© 2014 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any manner.
This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.





weakness exists that would affect their report on internal control over financial
reporting.
(3) The auditors could withdraw from the engagement, because the client's failure to take
actions to prevent such activities indicates that Enormo's management lacks sufficient
integrity.



c. We believe that the auditors should consider withdrawing from the engagement. Enormo's top
management seems far too complacent regarding these activities. Their refusal to take any
action to prevent the acts in the future provides a signal to lower level management that top
management approves of illegal acts. The auditors clearly should question the integrity of
management in this situation.

20. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

21. Pierre de Gondyn on vietävä tuo sukutaulu Roomaan, tietämättä
itsekään siitä mitään. Paavi saa sen sitten joko hyväksyä taikka
hylätä, ilman että Gondyllä on siitä aavistustakaan. Te, Nicolas
David, saatte matkustaa jotenkin samoihin aikoihin hänen kanssaan
ja odotella häntä Chalons'issa, Lyonissa tai Avignonissa, meiltä
saamainne määräysten mukaisesti. Niin ollen tulette te olemaan
ainoa, joka tuntee tehtävän salaisuuden. Näettehän siis, että yhä
olette ja tulette jäämäänkin meidän uskotuksemme.
David kumarsi.
— Ehtosi tiedät, ystävä parka! — mutisi Chicot. — Tulet hirtetyksi,
jos vähääkään luikertelet. Mutta ole huoletta! Sillä pyhän Genovevan
kautta vannon minä, että sinä nyt tällä hetkellä heilut kahden
hirsipuun välillä, mutta että se niistä, joka nyt on sinua lähinnä, on
juuri se, jonka minä aion sinulle valmistaa.
Nuo kolme veljestä pukeutuivat taas kaapuihinsa ja poistuivat,
samoinkuin heidän sisarensa, kirkosta. David meni heidän perästään.
Portinvartija sulki oven, sammutti kuorissa tuikkavan lampun ja
meni sitten tiehensä.
Kului viisi, Chicotin mielestä hyvin pitkää minuuttia, ilman että
mikään häiritsi hiljaisuutta ja pimeyttä.
— Hyv'on! — tuumi gascognelainen. — Nyt tuntuu näytelmä
viimeinkin olevan lopussa. Onpa jo aika koettaa päästä täältä pois.
Chicot, joka nähtyään hautain aukenevan ja rippituoleissa olevan
asukkaita, oli luopunut ensi aikomuksesta jäädä kirkkoon aamun
sarastukseen asti, ryömi nyt varovasti ulos rippituolistaan. Hän oli jo

22. aikaisemmin muutamasta nurkasta huomannut tikapuut, joita kaiketi
käytettiin ikkunain puhdistamiseen. Hän ei hukannut hetkeäkään.
Hapuillen käsillään eteensä hän hiipi hiljaa eteenpäin, ja hänen
onnistui, kolinaa synnyttämättä, päästä tikapuitten luo, jotka hän
sitten nosti ikkunaa vasten. Kuun valossa hän huomasi, ettei ollut
laskelmissaan erehtynyt: ikkuna oli luostarin kirkkotarhan puolella, ja
sen takana taas oli Bordellen katu.
Hän avasi ikkunan, asettui siihen kahanreisin istumaan ja ilon tai
pelon aiheuttamalla voimalla siirsi tikapuut kirkon sisäpuolelta sen
ulkopuolelle. Laskeuduttuaan kaikella kunnialla maahan, piilotti hän
tikapuut erääseen pensaaseen, hiipi sitten kadun vieressä olevan
muurin juurelle ja kiipesi siitä ketterästi yli, pudottaen muutamia
irtonaisia kiviä kadulle.
Näin pitkälle päästyään Chicot hieman hengähti. Saaden vain
muutamia pieniä naarmuja, oli hän välttänyt vaaran, jolloin hänen
henkensä useamman kerran oli ollut hiuskarvan varassa. Hän riensi
nyt Saint-Jacquesin kadulle eikä pysähtynyt ennenkuin oli päässyt
Runsaudensarven ravintolan luo. Sen ovelle hän koputti.
Mestari Claude Bonhomet tuli itse avaamaan. Hänen tapaisensa
mies hyvin tiesi, että pikku epäjärjestyksistä kyllä tulee runsas
maksu. Hän pitikin enemmän noista ylimääräisistä tuloista kuin
tavallisista.
Heti paikalla hän tunsi Chicotin, huolimatta siitä, että tämä oli
lähtenyt sieltä ulos aatelismiehenä ja palasi nyt takaisin munkkina.
— Ah, tehän se olettekin, hyvä herra! — virkkoi hän. —
Tervetuloa!

23. Chicot pisti ecuun rahan hänen kouraansa.
— Miten veli Gorenflot jaksaa? — kysäsi hän.
Leveä, irvistystä muistuttava hymyily levisi ravintoloitsijan
kasvoille. Hän avasi pikku huoneen oven ja sanoi:
— Katsokaa itse!
Veli Gorenflot kuorsasi ihan samassa paikassa, johon Chicot oli
hänet jättänytkin.
— Kas hiivattia, sehän on minun kunnon ystäväni! — virkkoi
gascognelainen. — Aavistamattasi olet sinä nähnyt merkillisen unen.
23.
Matkatoveri.
Näiden tapahtumain jälkeisenä päivänä olisi lukijamme, jos hän
olisi kulkenut Parisista Angersiin vievää tietä, Chartresin ja Nogentin
välillä huomannut kaksi ratsastajaa, aatelismiehen palvelijoineen.
Edellisenä iltana olivat nämä ratsastajat, hevoset vaahdossa,
saapuneet Chartresiin. Olipa toinen hevosista sortunutkin
tuomiokirkon edustalle. Ja kun se sattui tapahtumaan juuri siihen
aikaan, jolloin uskovaiset menivät messuun, oli Chartresin porvareille
ollut aika hupaista katsella tuota puolikuollutta hevosta. Sen omistaja
ei taas näyttänyt tapahtuneesta vahingosta vähääkään välittävän,
ikäänkuin hevonen olisi ollut jokin jonninjoutava arvoton koni.

24. Olivatpa muutamat huomanneet senkin, että pitempi ratsastaja oli
pistänyt ecun muutaman pojan kouraan, jotta tämä johdattaisi
matkustavaiset johonkin läheiseen ravintolaan. Saman ravintolan
takaportista olivat matkustajat puoli tuntia myöhemmin ratsastaneet
edelleen uusilla, levänneillä hevosilla.
Päästyään avoimelle kedolle, läheni pitempi ratsastaja lyhempää
ja, sylinsä levittäen, virkkoi:
— Paras pikku vaimoni, nyt voit syleillä minua kaikessa rauhassa.
Sillä nyt meillä ei enää ole mitään pelkäämistä.
Rouva Saint-Luc — sillä hänpä se juuri olikin — kumartui
miellyttävästi hiukan sivulle ja siirtäen väljää viittaansa, johon oli
kietoutunut, laski kätensä nuoren miehen olkapäälle, katsoi häntä
syvälle silmiin ja painoi suudelman hänen huulilleen.
— Ah! — huudahti Saint-Luc. — Miten suloista onkaan tuntea
olevansa vapaa! Oletko sinä, Jeanne, milloinkaan ollut vapaa?
— Minäkö? — vastasi tuo nuori nainen reippaasti. — En
milloinkaan! Vasta nyt voin ensi kerran sanoa olevani täysin vapaa.
Isäni oli epäluuloinen. Äitini ei juuri koskaan kävellyt ulkosalla. Minä
en koskaan saanut pistää nokkaani oven ulkopuolelle muuten kuin
opettajattaren, kahden kamarineitsyeen ja pitkän lakeijan seurassa,
niin etten muista juoksennelleeni nurmikolla kertaakaan sen perästä
kun vallattomana pikku lapsena juoksentelin yli Méridorin laajain
metsäin ystäväni Dianan seurassa, jolloin me useinkin jouduimme
niin eksyksiin, ettemme saaneet selkoa toisistamme. Mutta sinä,
rakkahin Saint-Luc, sinä kai ainakin olet ollut vapaa?
— Minäkö vapaa?

25. — Niin, tietysti. Mieshän…
— Senpähän tiedät! En koskaan. Minähän olen aina oleskellut
kuninkaan luona enkä ankarain hovisääntöjen vuoksi ole koskaan
saanut sieltä poistua. Heti kun hetkeksikään erkanin hänen
seurastaan, kuulin hänen vaikeroivan äänensä alituiseen huutavan:
— Saint-Luc, hyvä ystäväni minulla on ikävä, tule ikävöimään
minun kanssani. — Vai vapaa minä olisin ollut! Jopahan jotakin! Ei
minun ruumistani silloin olisi kureliivi kuristanut eivätkä kaulukset
kaulaani puristaneet. En silloin olisi tarvinnut tukkaani kähertää,
enkä olisi huolinut tuosta pirullisesta barettipäähineestä, joka
nuppineuloin oli pääkuoreeni kiinnitetty. Ah, ei, ei, paras Jeanne,
luulenpa olleeni vielä enemmän sidottu kuin mitä sinä olet ollut!
Mutta niinpä nyt näetkin, miten minä vapaudestani nautin. Se on,
kautta jumalan, ihanaa, ja miten kumman lailla sen tuleekaan
itseltään riistäneeksi, kun kerran on vapaus valita.
— Mutta entä jos meidät saadaan kiinni, Saint-Luc? — huomautti
nuori rouva ja katsahti levottomasti taakseen. — Entä jos meidät
teljetään Bastiljiin?
— Ooh, kyllä me osaamme pysytellä piilossa, — vastasi Saint-Luc.
— Niin, — myönnytti Jeanne, — kai me säilymme turvassa. Jos
sinä tuntisit Méridorin, sen suunnattomat tammimetsät, sen
loppumattomat polut, sen kirkkaat, solisevat purot, jotka
luikertelevat katveisten lehdikköjen lomitse, niin sinä saisit kaiken
tuon keskellä nähdä tämän pikku valtakunnan kuningattaren, näiden
Armidan puutarhain haltiattaren, kauniin, verrattoman Dianan. Sinä
tulet häntä rakastamaan, Saint-Luc, siitä minä olen vakuutettu.

26. — Minä rakastan häntä jo etukäteen, koska hän kerran on sinua
rakastanut.
— Oi, olenpa varma siitä, että hän vieläkin minua rakastaa ja on
aina rakastava! Diana ei ole oikullinen eikä hänen ystävyytensä ole
vain hetkellinen. Ajatteleppa, miten autuasta elämää me
tulemmekaan viettämään siinä kukkaisasumuksessa, jonka kevät
pian on ihanimmilleen sulostuttava! Diana hoitaa isänsä taloa.
Meidän ei siis tarvitse olla levottomia. Vanha parooni on soturi Frans
I:sen ajoilta, jonka menneisyydestä on vain yksi ainoa muisto:
Marignanon voitto ja Pavian tappio. Nykyisin häntä johtaa vain yksi
ainoa ajatus ja yksi ainoa tulevaisuuden toivo: hänen rakas
Dianansa. Me voisimme asua Méridorissa ilman että hän koskaan
saisi sitä tietää. Ja jos hän sen saa tietää, niin tarvitsee meidän vain
pitää hänen puoltaan, kun hän sanoo, että Diana on maailman
kaunein tyttö ja että Frans I on suurin sotapäällikkö, mitä
milloinkaan on ollut olemassa.
— Se on oleva ihanaa, — sanoi Saint-Luc, — mutta minusta tuntuu
siltä, että minulla paroonin kanssa tulee syntymään vakavia kiistoja.
— Mistä niin? Frans I:stäkö?
— Ei. Hänen sotaherransa minä jätän rauhaan. Mutta mitä tulee
tuohon maailman kaikkein kauniimpaan tyttöön, niin…
— Eihän minua voi lukea tyttöihin kuuluvaksi, sillä olenhan minä
sinun vaimosi!
— Ah, todellakin, niinhän se onkin! — myönnytti Saint-Luc.

27. — Ajatteleppas, rakkaani, meidän elämäämme! — jatkoi Jeanne.
— Aamusta iltaan me samoilemme metsiä, jotka ovat sen pikku
paviljonkimme ympärillä, sen saman, jonka Diana asunnoksemme
antaa.
— Rientäkäämme, Jeanne, — kiirehti Saint-Luc.
— Minä jo nyt niin mielelläni olisin Méridorissa.
He kannustivat hevosiaan, ja nämä kiitivät nopeasti eteenpäin.
Niin he pääsivät Chartresista Mansiin ja viipyivät siellä, ollen melkein
täydellisesti turvassa kaikelta etsinnältä, koko päivän. Seuraavana
päivänä he tulivat siihen hietaiseen metsäseutuun, joka ulottui
Guecelardista Ecomoyhin, ja olivat iloissaan siitä, että vielä samana
iltana ehtisivät Méridorin linnaan.
Saint-Luc oivalsi nyt, että he olivat pelastuneet, sillä hän tunsi
kuninkaan vaihtelevan mielenlaadun, joka oli väliin äkkipäinen, väliin
veltto. Hän tiesi, että kuningas siinä mielentilassaan, jossa oli Saint-
Luc'in poistuessa ollut, olisi joko lähettänyt heidän jälkeensä
kaksikymmentä pikaratsastajaa ja sata sotamiestä ja käskenyt niiden
noutaa heidät kuolleina tai elävinä eteensä, tahi olisi häneltä ehkä
päässyt syvä huokaus ja hän olisi, käsiään sängystään ojennellen
mutissut:
— Ah, Saint-Luc, sinä petturi! Miksi en ole sinua jo ennen
tuntenut?
Mutta kun pakolaiset eivät olleet nähneet mitään pikaratsastajia
eivätkä ainoatakaan sotamiestä, niin oli todennäköistä, että Henrik
III mainitussa tilaisuudessa oli ollut välinpitämättömällä tuulellaan.

28. — Hyvä! — ajatteli Saint-Luc. — Rajuilma onkin nyt sen sijaan
kohdistunut Chicot parkaan, joka, niin hullu kuin onkin — ja ehkäpä
juuri senvuoksi, että hän on hullu —, oli antanut minulle niin mainion
neuvon. Minä pääsen koko pälkähästä korkeintaan sillä, että tulen
antaneeksi aihetta enemmän tai vähemmän sattuvaan pilkkarunoon.
Äkkiä huomasi Saint-Luc, miten hänen vaimonsa laski kätensä
hänen käsivarrelleen. Hän hätkähti, sillä se ei ollut mitään hyväilyn
tapaista.
— Katsoppas: — huusi Jeanne.
Saint-Luc käännähti ympäri ja huomasi kaukaa ratsastajan, joka
matkusti samaa tietä kuin hekin ja joka näytti kannustavan ratsuaan.
Tuon henkilön äkillistä ilmestymistä piti Saint-Luc pahana enteenä,
joko siitä syystä, että todellisuus tahtoi nyt häiritä hänen iloista
mielioloansa, tai senvuoksi, että hänen osottamansa tyyneys oli
teeskenneltyä ja että hän yhäkin pelkäsi jotain kuninkaan oikkua.
— Meidän on paettava, — virkkoi Jeanne ja kannusti hevostaan.
— Ei, — vastasi Saint-Luc, sillä tuntemastaan pelokkuudesta
huolimatta ei hän vielä ollut mahtiaan menettänyt. — Ei ole tarpeen.
Tuo ratsastajahan on, sikäli kuin saatan nähdä, aivan yksinäinen,
eikä meidän tule lähteä yhtä ihmistä karkuun. Voimmehan ratsastaa
sivulle ja antaa hänen mennä ohitse, niin voimmehan sitten jatkaa
matkaamme.
— Mutta entä jos hän pysähtyy?
— No, jos hän pysähtyy, niin saammehan silloin nähdä, kenen
kanssa olemme tekemisissä, ja voimme sitten toimia asianhaarain

29. mukaan.
— Olet oikeassa, — vastasi Jeanne, — ja on väärin, että minä
pelkään, kun minulla kerran on Saint-Luci'ni suojelijanani.
— Mutta kun kumminkin oikein asiata ajattelen, niin lienee
sentään parasta, että pakenemme metsään, — jatkoi Saint-Luc,
katsahdettuaan vielä kerran tuntemattomaan, joka, heti pakolaiset
huomattuaan oli päästänyt ratsunsa täyteen neliseen, — sillä hänen
hattunsa nauha ja hänen kaulusröyhelönsä herättävät minussa
hiukan epäluuloa.
— Ah, kuinka voivat nauha ja röyhelö sinua pelästyttää?
— Nauhan väri on juuri hovin muotia ja kaularöyhelö on ihan
äsken leikattu. Sitäpaitsi ovat tuollaiset nauhat kallisarvoisia, niin
ettei niitä mikään köyhä maalais-aatelismies kanna. Ei, hyvä Jeanne,
kyllä meidän on kiiruhdettava, sillä tuo ratsastaja näyttää minusta
korkean herrani ja kuninkaani lähettiläältä.
— Niin, joutukaamme, — myönnytti nuori rouva ja värisi kuin
haavanlehti ajatellessaan sitä mahdollisuutta, että hänen pitäisi erota
miehestään.
Mutta pakeneminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Kuusia oli
niin tiheässä, että niiden oksat muodostivat kuin jonkinlaisen muurin,
ja hieta oli niin pehmoista, että hevoset upposivat siihen kovin
syvälle.
— Oi, hyvä jumala, juuri meitähän tuo ratsastaja ajaa takaa! —
huudahti nuori rouva.

30. — Kautta kunniani, — virkkoi Saint-Luc, pysäyttäen hevosensa, —
jos hän ajaa meitä perästä, niin katsotaanpa mitä hän haluaa. Sillä
jos hän hyppää alas hevosen selästä, niin tapaa hän meidät tuossa
tuokiossa.
— Hän pysähtyy, — huomautti Jeanne.
— Näkyypä hän laskeutuvan alaskin, — lisäsi Saint-Luc, — ja
tulevan tänne metsään. Minä menen häntä vastaan.
— Odotappas! — virkkoi Jeanne, pidättäen miestään. — Minusta
tuntuu siltä, että hän huusi.
Sidottuaan hevosensa kiinni muutamaan puuhun, tunkeutui tuo
tuntematon mies metsään ja huusi:
— Kuulkaahan, jalo herra! Älkää hiidessä pitäkö tuollaista kiirettä!
Olen löytänyt erään esineen, jonka te olette hukannut.
Pysähtykäähän toki, pikku herra palvelija! — jatkoi tuntematon. — Te
olitte unohtanut rannerenkaanne Courvillen majataloon. Helkkari
vieköön! Nainen ei jätä saattajaansa tuolla tavoin jälkeensä,
vaikkapa hän olisikin itse kunnon rouva de Cossé. Äitinne nimessä,
pyydän, älkää antako minun juosta tällä lailla!
— Minäpä tunnen tuon äänen! — huudahti Saint-Luc.
— Ja hän mainitsi minun äitini nimen.
— Oletko sitten unohtanut rannerenkaasi, ystäväni?
— Olenpa niinkin! Huomasin sen vasta tänä aamuna, mutta en
voinut muistaa, mihin sen olin jättänyt.

31. — Oo, sehän on Bussy, meidän ystävämme! — huudahti Saint-Luc
ja riensi tulijaa vastaan.
— Saint-Luc! En siis erehtynytkään, — virkkoi Bussy iloisella ja
soinnukkaalla äänellään ja yhdellä harppauksella loikkasi
vastanaineiden luo. — Hyvää päivää, hyvä kreivitär! — jatkoi hän
nauraen ja ojensi Jeannelle esineen, jonka tämä tosiaankin oli
unohtanut Courvillen majataloon.
— Tuletteko pidättämään meidät kuninkaan nimessä, herra Bussy?
— kysäsi Jeanne hymyillen.
— Minäkö? En, kautta taivaan! En ole hänen majesteettinsa
kanssa niin hyvä ystävä, että saisin sellaisia toimia tehtäväkseni.
Löysin teidän rannerenkaanne Courvillesta ja siitä päätin, että te
olette matkalla tännepäin. Kannustin hevostani, sain teidät näkyviini,
oivalsin heti, ketä te olitte, ja olen nyt; tahtomattani tullut ajaneeksi
teitä takaa. Suonette minulle anteeksi.
— Siis vain sattuma, — virkkoi Saint-Luc, joka yhäkin hiukan epäili,
— on saattanut teidät matkustamaan samaa tietä meidän
kanssamme?
— Niin, sattuma, tai paremmin sanoen sallimus, — vastasi Bussy.
Viimeinenkin epäilyksen hiven katosi nyt Saint-Luc'ista,
nähdessään tuon kauniin ylimyksen säteilevät kasvot ja hänen
verrattoman hymyilynsä.
— Siis tekin olette matkalla? — kysyi Jeanne.
— Matkalla olen, — vastasi Bussy ja hyppäsi ratsunsa selkään.

32. — Mutta ette ainakaan meidän tapaamme? Nimittäin epäsuosioon
joutumisen vuoksi.
— Eipä paljo puutu!
— Mihin sitten matka?
— Angersiin päin. Entä teillä?
— Sinne meilläkin.
— Ahaa! Jopa ymmärrän. Brissac on noin kymmenen liöön päässä
täältä, ja te kai aiotte pelästyneiden kyyhkysten lailla etsiä suojaa
esi-isien linnasta. Sehän on vallan jumalallista, ja minä kadehtisin
teidän onneanne ellei kateus olisi niin suuri vika.
— Ah, herra Bussy, — sanoi Jeanne myötätuntoisuuttaan
ilmaisten, — menkää naimisiin ja te tulette yhtä onnelliseksi kuin
mekin olemme. Minä vakuutan, että on hyvin helppoa olla onnellisia,
kun vaan rakastaa toisiaan.
Näin sanottuaan hän loi hymyillen katseensa Saint-Luciin,
ikäänkuin vaatiakseen tämän todistamaan väitteensä
todenperäisyyden.
— Hyvä rouva, — vastasi Bussy, — minä epäilen sellaista onnea.
Eipä aina teidän tavallanne päästäkään kuninkaallisilla etuoikeuksilla
naimisiin.
— Lorua! Teitähän kaikki rakastavat.
— Kun kaikki rakastavat, hyvä rouva, — vastasi Bussy huoaten, —
niin on se sama kuin ei kukaan rakastaisi.

33. — No niin, — virkkoi Jeanne, katsahtaen merkitsevästi mieheensä,
— sallikaapa, että me naitamme teidät. Se ensinnäkin olisi hyväksi
turvaksi monelle tuntemalleni naineelle miehelle. Sitten lupaan minä
vielä, että te saisitte tuntea sitä autuutta, jonka olemassaolon nyt
kiellätte.
— Minä en kiellä sellaisen autuuden olemassaoloa, hyvä rouva, —
vastasi Bussy, taaskin huoaten, — minä vain väitän, ettei se autuus
tule minun osakseni.
— Tahdotteko, että minä toimitan teidät naimisiin? — toisti rouva
Saint-Luc.
— Jos tahdotte naittaa minut oman mielenne mukaan, niin minä
vastaan kieltävästi, mutta jos naitatte minut minun oman makuni
mukaan, niin silloin suostun.
— Te sanotte tuon sellaisella äänenpainolla kuin olisitte päättänyt
jäädä poikamieheksi.
— Ehkäpä.
— Te kai sitten olette rakastunut sellaiseen naiseen, jonka kanssa
ette saa mennä naimisiin?
— Arvatkaa, herra kreivi, — virkkoi Bussy, — ja pyytäkää
vaimoltanne, ettei hän iskisi tuhansia tikarinpistoja minun
sydämeeni.
— Olkaa varuillanne Bussy. Te saatatte minut tosiaankin
kuvittelemaan, että olette rakastunut vaimooni.

34. — Siinä tapauksessa täytyy teidän toki myöntää, että minä olen
ylen tunnollinen rakastaja ja että aviomiehet menettelevät väärin, jos
ovat minulle mustasukkaisia.
— Se on totta, — vastasi Saint-Luc muistaen, että se oli juuri
Bussy, joka oli tuonut hänen vaimonsa Louvreen. — Mutta
samantekevää. Myöntäkää kuitenkin, että sydämenne ei enää ole
teidän omanne.
— Sen myönnän, — vastasi Bussy.
— Rakkaudestako vaiko jostain oikusta se johtuu? — kysyi Jeanne.
— Äärettömästä rakkaudesta, hyvä rouva.
— Minä teen teidät terveeksi: minä toimitan teidät naimisiin,
niinkuin jo sanoin.
— Sitä minä epäilen.
— Ja minä teen teidät niin onnelliseksi kuin miksi te yleensä
ansaitsette tulla.
— Äh, hyvä rouva. Ainoa onneni nykyisin on saada olla onneton.
— Minä olen kovin itsepäinen, sen sanon teille jo edeltäpäin, —
vakuutteli Jeanne.
— Olen sitä minäkin, — vastasi Bussy.
— Teidän täytyy taipua, kreivi.
— Kuulkaapas, hyvä rouva, — virkkoi nyt tuo nuori mies. —
Matkustakaammepa nyt yhdessä hyvinä ystävinä. Ensinnäkin me, jos

35. suvaitsette, ratsastaa karahutamme pois tältä hietamaalta ja sitten
valitsemme majapaikaksemme tuon soman pikku kylän, joka näkyy
tuolta kauvempaa.
— Niin, sen tai jonkin muun.
— Samapa se, minulle se on ihan yhdentekevää.
— Tuletteko siis meidän mukanamme?
— Tulen, siksi kun saavun sinne, jonne aion, ellei teillä
puolestanne ole mitään sitä vastaan.
— Päinvastoin. Mutta vielä parempi olisi, että tulisitte sinne, mihin
me aiomme.
— Ja mihin sitten?
— Méridorin linnaan.
Veri kohosi Bussyn kasvoille ja virtasi sitten takaisin sydämeen.
Hän meni niin kalpeaksi, että olisi paljastanut itsensä, ellei Jeanne
siinä samassa olisi hymyillen katsahtanut mieheensä.
— Vai Méridorin linnaan, hyvä rouva, — virkkoi Bussy,
toinnuttuaan sen verran, että kykeni hyvin lausumaan sen nimen. —
Mikä linna se on, jos saan luvan kysyä?
— Se on maatila, jonka muuan hyvä ystäväni omistaa, — vastasi
Jeanne.
— Teidän hyvä ystävänne… joka… joka nytkin oleksii maatilallaan?
— jatkoi Bussy.

36. — Tietenkin, — vastasi rouva Saint-Luc, ollen kokonaan
tietämätön niistä tapahtumista, joita kahden viimeisen kuukauden
kuluessa Méridorin linnassa oli sattunut. — Ettekö sitten koskaan ole
kuullut puhuttavan parooni Méridorista, joka on Poitoun
varakkaimpia ylimyksiä, ja…
— Ja…? — toisti Bussy huomatessaan, että Jeanne katkaisi
lauseensa.
— Ja hänen tyttärestään, Diana Méridorista, kauneimmasta
tytöstä, mitä maa milloinkaan on päällään kantanut?
— En, hyvä rouva, — vastasi Bussy ja oli vähällä tukehtua
mielenliikutuksesta.
Ja sill'aikaa kun Jeanne vielä kerran omituisin silmäyksin katsahti
mieheensä, kysyi tuo kaunis ylimys sielussaan itseltään, mikä
kumman kohtalo hänet oli satuttanutkin noiden ihmisten pariin, jotka
puhuivat Diana Méridorista ja jotka ikäänkuin kaikuna tulivat
vastanneeksi hänen sydämensä ainoaan ajatukseen.
Olikohan tarkoitus tutkia häntä? Se ei ollut lainkaan luultavaa.
Mahtoiko se olla jokin ansa? Sehän oli miltei sula mahdottomuus.
Saint-Luc oli lähtenyt Parisista jo ennenkuin hän oli saanut tietää,
että Monsoreaun kreivitär oli Diana Méridor.
— Onko tästä vielä pitkältäkin matkaa linnaan? — kysyi Bussy.
— Seitsemän liöötä luullakseni. Ja loisinpa vetoa siitä, että
vietämmekin yömme siellä emmekä tuossa pikku kylässä, josta
äsken mainitsitte. Tehän tulette meidän mukanamme, vai kuinka?
— Tulen, hyvä rouva.

37. — No, — virkkoi Jeanne, — se on jo askeleen ottamista lähemmäs
sitä autuutta, jota teille ehdotin.
Bussy kumarsi. Hetkisen olivat he kaikki ääneti. Mutta Bussy, joka
vielä halusi saada yhtä ja toista tietää, rohkaistui vihdoin tekemään
muutamia kysymyksiä.
— Millainen mies on se parooni Méridor, josta te puhuitte?
— Täydellinen ylimys, entisajan ritari.
— Kenen kanssa hänen tyttärensä on naimisissa? — kysyi nyt
Bussy, koettaen saada ääneensä mahdollisimman varmaksi.
— Dianako naimisissa?
— Mitä kummallista siinä olisi?
— Ei mitään. Mutta Diana tietystikään ei ole naimisissa, sillä silloin
olisin minä siitä ensimmäisenä saanut tiedon.
Tuskallinen huokaus pulpahti Bussyn rinnasta.
— Neiti Méridor on siis isänsä luona? — kysyi hän.
— Niin toivomme, — vastasi Saint-Luc korostaen sanojaan, siten
vaimolleen osottaakseen, että oli häntä ymmärtänyt ja että hän
hyväksyi hänen ajatuksensa ja suunnitelmansa.
— Ah, katsokaapas tuonne! — huudahti yht'äkkiä Jeanne ja
kohottausi satulassaan. — Tuolla jo näkyvät linnantornit! Näettekö,
herra kreivi?

38. — Näen, näen, — vastasi Bussy niin voimakkaan mielenliikutuksen
valtaamana, että se häntä itseäänkin hämmästytti. — Kyllä minä
näen. Se on siis Méridorin linna.
Ja tuota uljasta herraskartanoa katsellessaan muistui hänelle
mieleen vanki parka, joka oli kätketty Saint-Antoinen kadun varrella
sijaitsevaan ahtaaseen asuntoon.
Vielä kerran hän huokasi, mutta nyt se ei ollut yksistään
tuskanhuokaus. Lupaamalla autuutta oli rouva Saint-Luc saanut
hänet jo melkein toivomaan.
24.
Lapseton ukko.
Kahden tunnin kuluttua he saapuivat Méridorin linnaan.
Bussy oli kysynyt itseltään, pitäisikö hänen noille hyville ystävilleen
kertoa se seikkailu, jonka kautta Diana oli joutunut pois Méridorista.
Mutta jos hän kerran asiasta jotain mainitsisi, olisi hänen ilmaistava
paitsi sitä, minkä koko maailma kohta saisi tietää, myöskin sellaista,
jonka hän vain yksin tiesi ja jota hän ei kenellekään tahtonut
ilmaista. Hän niin ollen luopui aikeestaan, sillä siitä olisi aiheutunut
lukemattomia uteluja, kyselyjä ja viittauksia.
Sitäpaitsi tahtoi Bussy Méridorissa esiintyä kokonaan outona
henkilönä. Hän halusi ilman mitään valmistelua nähdä parooni
Méridorin, kuulla hänen puhuvan Monsoreaun kreivistä ja Anjoun
herttuasta. Sanalla sanoen: hän tahtoi tulla vakuutetuksi, ei siitä,

39. missä määrin Dianan kertomus oli totuudenmukainen, sillä hän ei
hetkeäkään ollut epäillyt tuon enkelinpuhtoisen olennon
tiedonantoja, vaan siitä, eikö Diana ehkä jossain suhteessa ollut
saattanut erehtyä ja oliko se selonteko, jota hän niin osanottavaisesti
oli kuunnellut, kaikin puolin paljastanut asiain oikean laidan.
Niinkuin näkyy, otti Bussy huomioonsa kaksi seikkaa, jotka
pysyttävät miehen rakkauden huumeessa ollessaankin järkevyyden
piirin sisäpuolella: hän oli näet varovainen uskottujensa valinnassa ja
hän tahtoi omistaa tuolle jumaloimalleen olennolle mitä syvintä
kunnioitusta.
Ja niinpä joutuikin rouva Saint-Luc, naisellisesta
tarkkanäköisyydestään huolimatta, kokonaan väärään käsitykseen
Bussyn tunteista; ja Bussyn itsensähillitsemistaito sai rouvan
vakuutetuksi siitä, että tuo nuori mies nyt vasta ensi kertaa kuuli
Dianan nimeä mainittavan ja luuli kai saavansa nähdä vain tavallisen
mukiinmenevän maalaistytön.
Senvuoksi hän valmistautuikin nauttimaan Bussyn pian
huomattavasta hämmästyksestä.
Kuitenkin häntä itseäänkin hämmästytti muuan seikka, se
nimittäin, että kun vartija torventoitotuksella oli antanut tiedon
vieraiden saapumisesta, ei Diana kiiruhtanutkaan nostosillalle, vaikka
hän ennen aina tuon merkin kuultuaan oli niin tehnyt. Dianan sijasta
näkyi linnan portista kompuroivan ukko, vuosien koukistama, keppi
tukenaan. Iltatuuli läikytteli hänen lumivalkeita hiuksiaan.
Kaksi isoa koiraa kintereillään hän meni nostosillan yli. Päästyään
rintavarustukselle kysyi ukko heikolla äänellä:

40. — Kuka kunnioittaa ukko parkaa tulemalla häntä tervehtimään?
— Minä! Minä, paras parooni Augustin, — kajahti nuoren rouvan
reipas ääni.
Mutta sen iloisen hämmästyksen ilmeen sijaan, jota Jeanne oli
odottanut näkevänsä, ukko vain kohotti päätään ja tuijotti tulijoihin.
— Te, — virkkoi hän, — te? Minä en näe mitään. Ken te sitten
olette?…
— Voi hyvä Jumala! — huudahti Jeanne. — Ettekö sitten enää
minua tunne? Ah, onhan totta, että valepukuni…
— Antakaa anteeksi, — lausui ukko, — mutta en enää näe juuri
lainkaan. Vanhuksen silmät eivät kestä itkemistä, ja kun ne itkevät
liian paljo, niin kyyneleet himmentävät niiden näön.
— Ah, rakas parooni, — virkkoi nyt nuori rouva, — huomaanpa
todellakin, että silmänne ovat käyneet ylen heikoiksi. Sillä muuten
olisitte te kyllä, valepuvustani huolimatta, minut tuntenut. Minun, siis
täytyy sanoa teille nimeni: minä olen kreivitär Saint-Luc.
— Saint-Luc! — toisti ukko. — Minä en tunne teitä.
— Tyttönimeni oli Jeanne de Cossé Brissac.
— Ah, hyvä Jumala! — huudahti ukko ja koki vapisevin käsin
saada rautaporttia auki.
Jeanne, joka ei vähääkään ymmärtänyt tästä omituisesta
vastaanotosta, jota hän oli kuvitellut aivan toisenlaiseksi ja jonka hän
luki ukon vanhuuden ja hänen heikontuneitten sielunvoimainsa

41. syyksi, hyppäsi, huomattuaan tulleensa tunnetuksi, ratsunsa selästä
alas ja heittäytyi vanhan tapansa mukaan paroonin syliin. Tällöin hän
huomasi, että ukko itki.
— Ukko itkee ilosta, — ajatteli hän. — Ah! Sydänhän on aina niin
nuori.
— Tulkaa, — virkkoi ukko, suudeltuaan Jeannea otsalle.
Ikäänkuin ei olisi rouvan seuralaisia huomannutkaan, palasi
parooni hitain askelin linnaan, koirat perässään.
Linna näytti hyvin omituiselta ja surumieliseltä. Kaikissa ikkunoissa
oli sisäpuoleiset luukut suljetut, ja koko linnaa olisi voinut verrata
tavattoman suureen hautaan. Ne muutamat harvat palvelijat, joita
siellä täällä liikuskeli, olivat muotiinpuetut. Saint-Luc loi katseen
rouvaansa ikäänkuin kysyäkseen, tällaisenako tämä oli luullut linnan
tapaavansa. Jeanne sen katseen ymmärsi ja kun hän itsekin halusi
päästä tuosta kiusallisesta epävarmuudentunteesta, tarttui hän
paroonin käteen ja kysäsi:
— Mutta missä on Diana? Eikö hän kaikeksi onnettomuudeksi
olisikaan täällä kotona?
Ukko pysähtyi äkisti, kuin salaman satuttamana, katseli nuorta
rouvaa kauhun ilme kasvoillaan ja huokasi:
— Diana!
Tuon nimen kuultuaan katsahtivat koirat herraansa ja päästivät
surkean ulvonnan.

42. Bussya väkistenkin värisytti. Jeanne katsahti Saint-Luciin, eikä
tämä puolestaan tiennyt, pitikö hänen mennä eteenpäin vaiko
kääntyä takaisin.
— Diana! — toisti ukko, kuin olisi hän tarvinnut aikaa
ymmärtääkseen tuon hänelle tehden kysymyksen. — Ettekö siis
tiedä…?
Hän alkoi suonenvedontapaisesti nyyhkyttää.
— Mutta missä hän sitten on? Ja mitä on tapahtunut? — huusi
Jeanne hämmästyksissään.
— Diana on kuollut! — vastasi ukko ja epätoivoisin liikkein ojensi
kätensä taivasta kohti. Hän vaipui rappujen ensi portaille, jonne
saakka jo oli ehditty kulkea, puristi päätään käsillään ja heilutteli sitä
edestakaisin, ikäänkuin karkottaakseen mielestään sen surullisen
muiston, joka lakkaamatta häntä kiusasi.
— Kuollut! — huudahti Jeanne kalmankalpeana kauhusta.
— Kuollut! — toisti myöskin Saint-Luc ukko rukan suruun
osaaottaen.
— Monsoreau on siis saattanut ukon siihen luuloon, että Diane
olisi kuollut! — ajatteli Bussy.
— Kuollut! Kuollut! — toisteli parooni. — He ovat hänet
surmanneet!
— Voi, vanhaa ystävääni! — änkytti Jeanne ja puhkesi tuon
surusanoman kuultuaan, kyyneliin, mikä keino estää heikon
naissydämen menehtymästä.

43. — Mutta vaikka niinkin on, — virkkoi ukko vaivaloisesti ylös
kompuroiden, — vaikka taloni on tyhjä ja autio, on se kuitenkin yhtä
vierasvarainen kuin ennenkin. Käykää sisälle.
Jeanne tarttui ukon käsivarteen ja astui sisään. Toiset seurasivat
perässä.
Salonkiin päästyään istahti ukko, tai paremmin sanoen horjahti,
muutamaan nojatuoliin.
Jeanne ei rohjennut katkaista äänettömyyttä. Hän pelkäsi
kysymyksillään repivänsä auki ukon haavoja, eikä hän kuitenkaan,
aivan samoin kuin kaikki muutkin nuoret ja onnelliset, saattanut
uskoa kuulemansa onnettomuuden todenperäisyyttä. Eräänä
ikäkautena ei käsitetä, mitä kuolema on, sillä sitä ei ajatella.
Parooni täytti itsestään hänen toivomuksensa kysymällä:
— Sinähän, paras Jeanne, sanoit olevasi naimisissa. Onko tämä
herra sinun miehesi?
Tätä sanoessaan parooni osotti Bussya.
— Ei, parooni Augustin, — vastasi Jeanne. — Tämä toinen on
kreivi
Saint-Luc.
Saint-Luc kumarsi syvään tuolle onnettomalle, isälle. Tämä
tervehti häntä hyväntahtoisesti ja suvaitsi hiukan hymyilläkin.
Senjälkeen hän loi väsyneen katseensa Bussyyn ja virkkoi:
— Kuka on sitten tämä toinen herra? Onko hän miehesi veli vai
onko hän sinun omia sukulaisiasi?

44. — Ei, tämä herra ei ole sukulaisemme, vaan ystävämme. Hän on
Clermontin Louis, Amboisen kreivi Bussy, hänen korkeutensa Anjoun
herttuan seuralainen.
Nämä sanat kuultuaan ukko hätkähti, kavahti seisomaan ja heitti
Bussyyn salamoivan katseen, mutta sitten, ikäänkuin tuon
äänettömän uhmauksen lamauttamana, vaipui takaisin nojatuoliinsa
ja päästi syvän huokauksen.
— Mitä tämä merkitsee? — kysyi Jeanne.
— Tunteeko parooni teidät? — kysäsi Saint-Luc Bussylta.
— Minulla on ensi kertaa kunnia nähdä parooni Méridoria, —
vastasi
Bussy rauhallisesti. Hän yksin oli oivaltanut, minkä vaikutuksen
Anjoun herttuan nimen kuuleminen oli ukkoon tehnyt.
— Haa! — Vai kuulutte te Anjoun herttuan hoviväkeen! — sanoi
parooni. — Te olette tuon villipedon seuralainen, tuon pahan
hengen, ja uskallatte sen vielä tunnustaa. Ja teillä on rohkeutta
näyttäytyä minun edessäni!
— Onko hän hullu? — kysyi Saint-Luc hyvin hiljaa puolisoltaan,
katsellen kummastuneena paroonia.
— Tuska on varmaankin tehnyt hänet mielipuoleksi, — vastasi
Jeanne väristen.
Parooni Méridorin sanoja seurasi vieläkin uhkaavampi katse kuin
ensimäinen. Mutta Bussy, joka aina osasi olla kylmä ja rauhallinen,
kesti tuon katseen, pysyen mitä arvokkaimmassa asennossa, eikä
vastannut sanaakaan.

45. — Niin, tuo villipeto, — jatkoi ukko, jonka pää näytti yhä
enemmän menevän sekaisin, — tuo murhamies, joka on surmannut
tyttäreni!
— Isä parka! — mutisi Bussy.
— Mutta mitä hän sanookaan! — huudahti Jeanne kysyvä ilme
katseessaan.
— Ettekö sitten tiedä, — jatkoi ukko ja tarttui Jeannen ja Saint-
Luc'in käsiin, — ettekö sitten tiedä, Anjoun herttua on surmannut
minun Dianani, että Anjoun herttua on surmannut minun lapseni,
minun tyttäreni!
Ukko lausui nämä viimeiset sanansa niin katkeralla äänellä, että
kyyneleet kihosivat itse Bussynkin silmiin.
— Hyvä parooni, — virkkoi nyt rouva Saint-Luc, — vaikkapa niinkin
olisi, vaikka minä tosin en voi pitää sitä mahdollisena, niin ei teidän
kumminkaan pidä tuosta hirveästä onnettomuudesta syyttää tätä
mitä oikeamielisintä ja ritarillisinta ylimystä. Sillä nähkääs, hyvä
ystäväni! Herra Bussy ei tiedä koko asiasta mitään. Hänhän itkee
niinkuin mekin. Olisiko hän tullutkaan tänne, jos hän olisi aavistanut
sellaista vastaanottoa! Ah, paras parooni! Kertokaa! meille
rakastamanne Dianan nimessä, miten tämä kamala onnettomuus on
tapahtunut.
— Ettekö siis tiedä mitään? — kysyi ukko Bussyn puoleen
kääntyen.
Tämä kumarsi vaieten,

46. — Ah, hyvä Jumala! — huokasi Jeanne. — Eihän siitä ainoakaan
ihminen mitään tiedä.
— Dianani on kuollut, eikä hänen paras ystävänsäkään sitä tiedä!
Mutta tottahan on, etten minä ole kirjoittanut enkä puhunut siitä
kenellekään. Minusta tuntui siltä, ettei kukaan enää voisi elää, kun
minun Dianani kerran oli kuollut. Minusta tuntui, kuin pitäisi koko
maailma häntä surra.
— Puhukaa, puhukaa! Se lieventää teidän tuskaanne, — kehotti
Jeanne.
— No niin, — lausui parooni nyyhkyttäen. — Tuo halpamainen
ruhtinas, Ranskan aatelin häpeäpilkku, sai nähdä minun Dianani ja,
huomattuaan hänet kauniiksi, ryöstätti hänet ja kuljetutti hänet
Beaugén linnaan raiskatakseen hänet, kuin olisi hän ollut jonkin
halvan maaorjan tytär. Mutta minun jalo, siveä Dianani valitsi
mieluummin kuoleman. Hän syöksyi ulos ikkunasta veteen. Ja
ainoastaan hänen huntunsa löydettiin veden pinnalta.
Jeanne oli vallan kaamea liikutuksesta. Hänkin katseli kreiviä
jonkinlaisella kauhulla.
— Ah, kreivi Bussy! — huudahti Saint-Luc. — Sehän on kauheata!
Teidän täytyy hylätä tuo konnamainen ruhtinas. Sellainen jalo sydän,
kuin teillä on, ei voi kiintyä ryöväriin, murhaajaan!
Mutta sen sijaan, että olisi vastannut Saint-Luc'in kehotukseen,
astui Bussy askeleen parooni Méridoria kohti.
— Herra parooni, — lausui hän, — tahdotteko suoda minulle
kunnian saada keskustella kanssanne kahdenkesken?

47. — Ah! Tehkää se! — huudahti Jeanne.
— Puhukaa, hyvä herra, — lausui parooni vavisten.
Bussy kääntyi nyt Saint-Luc'in ja tämän vaimon puoleen, loi heihin
merkitsevän silmäyksen ja virkkoi:
— Suostumuksellanne, hyvät ystävät, pyydän saada jäädä
kahdenkesken paroonin kanssa.
Saint-Luc puolisoineen poistui salongista. Kun ovi oli heidän
mentyään sulkeutunut, lähestyi Bussy paroonia ja kumarsi syvään.
— Herra parooni, — lausui hän, — te olette äsken minun kuulteni
syyttänyt sitä ruhtinasta, jonka palveluksessa minä olen, ja tuon
syytöksen olette tehnyt niin ankarassa muodossa, että minä olen
pakotettu pyytämään selitystä.
Ukko teki halveksumista osottavan liikkeen.
— Oi, älkää käsittäkö väärin minun kunnioittavia sanojani. Minä
pyydän syvimmästi osaaottaen ja toivoen voivani lieventää teidän
tuskaanne, herra parooni, että kertoisitte minulle yksityiskohdittain
sen surullisen tapahtuman, josta äsken mainitsitte kreivi ja kreivitär
Saint-Lucille. Selittäkää: onko asia tosiaankin niinkuin luulette ja
onko jo kaikki toivo mennyttä?
— Hyvä herra, — vastasi ukko, — minä tosiaankin toivoin hetkisen.
Muuan ylevämielinen ja oikeuttarakastava ylimys, Monsoreaun kreivi,
rakasti tytär parkaani ja seurasi hänen vaiheitansa.
— Monsoreaun kreivi! Voisitteko ehkä selittää minulle, millaista
hänen käyttäytymisensä tässä asiassa on ollut?

48. — Ah, hän käyttäytyi jalosti ja arvokkaasti, sillä Diana oli hylännyt
hänen kosimistarjouksensa! Siitä huolimatta hän ensimäisenä kertoi
minulle herttuan halpamaisista suunnitelmista. Juuri hän minulle
neuvoi, miten voisin tehdä ne tyhjiksi. Pelastaakseen tyttäreni teki
hän vain yhden ainoan vaatimuksen, joka yhä enemmän paljasti
hänen luonteensa jalouden: hän pyysi näet, että jos hänen onnistuu
pelastaa Diana herttuan käsistä, saada Diana puolisokseen, niin että
hän, nuori, toimelias ja rohkea kun oli, paremmin voisi suojella häntä
tuon mahtavan ruhtinaan ahdisteluilta, joille hänen isä raukkansa ei
mitään mahtanut. Minä suostuin siihen ilomielin, mutta — sen
pahempi — se oli turhaa. Hän saapui liian myöhään ja sai todetuksi
vain sen, että Diana parka kuoleman kautta oli pelastautunut
häpeästä.
— Eikö Monsoreaun kreivi ole antanut itsestään mitään tietoa tuon
onnettoman tapauksen jälkeen? — kysyi Bussy.
— Tuosta kauheasta tapahtumasta on kulunut ainoastaan yksi
kuukausi, ja tuo onneton ylimys ei kaiketikaan ole tahtonut
näyttäytyä minulle, kun hänen jalot suunnitelmansa kerran
raukesivat tyhjiin.
Bussy painoi surullisena päänsä alas. Kaikki oli hänelle nyt selvillä.
Hän oivalsi nyt, millä tavoin Monsoreaun oli onnistunut ryöstää tuo
nuori tyttö ruhtinaalta ja miten Monsoreau pelkäsi prinssin saavan
selville, että tytöstä oli tullut hänen vaimonsa. Tuon pelon vuoksi oli
sitten Monsoreaun täytynytkin kuvitella tytön isä raukalle, että tyttö
olisi kuollut.
— Mitä aiotte sanoa, herra kreivi? — kysyi ukko, huomattuaan
nuoren miehen otsan synkistyvän.

49. — Hyvä parooni, — vastasi Bussy. — Minä olen Anjoun herttualta
saanut toimekseni saattaa teidät Parisiin, sillä hänen korkeutensa
haluaa tavata teitä.
— Tavata minua! — huudahti parooni. — Pitäisikö minun joutua
näkemään tuo mies kasvoista kasvoihin! Mitäpähän sillä
murhamiehellä olisi minulle sanomista?
— Ken tietää? Ehkäpä hän tahtoo puhdistaa itsensä.
— Ja vaikkapa hän voisikin itsensä puhdistaa, — huudahti ukko, —
niin onhan tyttäreni kuitenkin kaikitenkin kuollut! Ei, kreivi Bussy, ei!
Minä en lähde Parisiin.
— Herra parooni, — sanoi Bussy vakaalla äänellä, — sallikaa että
olen itsepäinen. Velvollisuuteni on saattaa teidät Parisiin, ja juuri sitä
varten olen tänne tullutkin.
— No niin! Minä lähden sinne! — huudahti ukko vihasta vavisten.
— Mutta voi niitä, jotka ovat tehneet minut onnettomaksi! Kuninkaan
on kuultava minun valituksiani, ja ellei hän sitä tee, niin vetoan minä
Ranskan kaikkiin ylimyksiin. Unohdinpa, — mumisi hän, — tässä
tuskassani, että minulla on käsissäni muuan ase, jota vielä en ole
lainkaan käyttänyt. Niin, herra kreivi, minä lähden mukaanne.
— Ja minä, herra parooni, — virkkoi Bussy tarttuen hänen
käteensä, — toivotan teille sitä kärsivällisyyttä, sitä tyyneyttä ja
arvokkuutta, mitä jokaisen kristityn tulee osottaa. Jumalan laupeus
jaloja sydämiä kohtaan on loppumaton, ettekä te vielä tiedä, mitä
hän ehkä on teidän varallenne varannut. Pyydän vielä, että te ette
siihen päivään saakka, jona tuo laupeus ehkä ilmenee, pidä minua
vihollisenanne, sillä te ette aavista, mitä minä tulen teidän

50. hyväksenne tekemään. Huomenna me siis, herra parooni, jos
suvaitsette, päivän vaietessa lähdemme matkalle.
— Minä suostun, — vastasi ukko ja tuli vasten tahtoaankin
liikutetuksi siitä lämmöstä, millä Bussy lausui nuo viimeiset sanansa.
— Siihen saakka, lienettepä sitten ystävä tai vihamies, olette te
minun vieraanani, ja minä saatan teidät huoneeseenne.
25.
Talo Saint-Antoinen kadun varrella.
Kreivi ja kreivitär Saint-Luc eivät olleet tointua hämmästyksestään.
Bussy oli saanut parooni Méridorin lähtemään Parisiin!
Aamun tultua otti parooni jäähyväiset vierailtaan ja pyysi heidät
jäämään linnaan. Mutta kun se Saint-Lucista ja hänen puolisostaan
tuntui epämiellyttävältä, päättivät he mahdollisimman pian lähteä
Méridorista ja siirtyä läheisyydessä olevaan Brissacin linnaan.
Bussy ei tarvinnut pitkää aikaa omituisen esiintymisensä
esittämiseen. Hän kuiskasi muutamia sanoja nuoren kreivittären
korvaan. Tämän katse heti hyvin omituisesti kirkastui.
Ukko ei ollut siitä mitään huomannut. Katsellen esi-isiensä linnaa
hyväili hän koneellisesti koiriansa ja antoi liikutetulla äänellä eräitä
määräyksiä palvelijoillensa jotka näyttivät alakuloisilta ja surullisilta.
Noustuaan sitten vanhan lempiratsunsa selkään viittasi hän
kädellään Méridorin linnalle jäähyväiset ja läksi ratsastamaan
sanaakaan sanomatta.

51. Iskien iloisesti silmää vastasi Bussy Jeannen hymyilyyn ja
pyörähteli siinä ystäviään hyvästellessä useamman kerran. Juuri
heidän erotessaan oli Jeanne kuiskannut hänelle:
— Jopa te esitättekin merkillistä osaa, kreivi! Minähän olin
luvannut, että teitä Méridorissa odottaa onni, ja nyt päinvastoin juuri
te itse tuottekin täältä paenneen onnen tänne takaisin.
Matkan varrella koetti Bussy, osottaen ukolle mitä suurinta
huomaavaisuutta, saavuttaa tämän luottamusta ja siten hälventää
ukon alussa kuohahtunutta vihastumista. Ja siinä hän epäilemättä
onnistuikin, sillä kun he seitsemännen päivän aamulla saapuivat
Parisiin, lausui parooni Méridor matkatoverilleen seuraavat sanat,
mitkä todistivat hänessä mielenmuutoksen tapahtuneen:
— Onpa ylen kummallista, kreivi: nyt olen lähempänä
onnettomuuttani kuin milloinkaan ennen ja kuitenkaan en ole
läheskään niin levoton tänne saapuessani kuin mitä olin Méridorista
lähtiessäni.
— Kahden tunnin kuluttua, hyvä parooni, — virkkoi Bussy, —
tulette te arvostelemaan minua juuri niinkuin minä teitä haluankin.
Matkustajamme saapuivat Parisiin S:t Marselin etukaupungin
kautta.
— Minne me nyt menemme? — kysyi ukko. — Louvreen
kaiketikkin?
— Minä vien teidät ensin omaan kotiini, herra parooni, — virkkoi
Bussy, — niin että voitte hetkisen levähtää.

52. Kreivin talonväki jo miltei luuli, ettei se enää koskaan saisi nähdä
herraansa. Palattuaan näet Dianan luota kotiinsa oli hän hiipinyt
sisälle eräästä takaportista, johon vain hänellä oli avain. Sitten hän
itse oli satuloinut hevosensa ja lähtenyt matkalle ilman että häntä
olisi nähnyt kukaan muu kuin Remy-le-Haudouin. Hänen äkillinen
katoamisensa, ne vaarat, joiden alaisena hän edellisenä päivänä oli
ollut, ja hänen seikkailunhalunsa olivat saattaneet monenkin siihen
luuloon, että hän oli joutunut vihollistensa virittämien salajuonien
uhriksi.
Ainoastaan Remy, tuo nuori lääkäri, oli hyvällä tuulella ja väitti
Bussyn elävän ja voivan hyvin. Remy oli näinä päivinä usein
palatsista poissa, eikä kukaan tiennyt, missä hän kävi.
Niinpä saapui hän kerrankin tuollaiselta salaperäiseltä retkeltään ja
sattui pääsemään palatsiin juuri siinä samassa kun palatsin piha
kajahteli kreivin saapumista ilmaisevista ilohuudoista.
— Olette iloisia nähdessänne minut elossa, — virkkoi Bussy. —
Kiitos siitä! Ette kaiketi usko, että minä itse olen nyt tässä, vaan että
se on minun varjoni. Mutta uskokaahan kuitenkin, että minä se
sittenkin olen. Auttakaa nyt heti tätä herraa alas hevosen selästä ja
pankaa tarkoin mieleenne, että minä pidän häntä suuremmassa
arvossa kuin jotain ruhtinasta.
Bussy itse saattoi vanhuksen rappuja ylös ja osotti hänelle paljon
enemmän huomaavaisuutta kuin mitä hän itse oli saanut osakseen
Méridorin linnassa. Vanha parooni tunsi suurta mielihyvää tämän
hyväntahtoisen kohteliaisuuden johdosta. Ystävällisesti hymyillen
tarttui hän siihen kullattuun pikariin, jossa kreivi itse ojensi hänelle
tervetuliaisjuoman.

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com