kaikissa tämmöisissä kokouksissa tulee minun, kuultuani veljien
neuvot, tehdä päätös oman tahtoni mukaan. Mutta kun raateleva
susi on karannut lammaslauman keskelle, niin pitäähän silloin
paimen velvollisuutenaan kutsua kaikki kumppaninsa kokoon, jotta
he löisivät jousilla ja lingoilla maahan päällekarkaajan, niinkuin myös
lakimme yhä käskee, että jalopeura on lyötävä maahan. Tästä syystä
olemme kutsuneet eteemme tämän juutalaisnaisen, Rebekan, Iisakin
tyttären — naisen, joka on häpeällisesti kuuluisa loitsimisistaan ja
noitakeinoistaan, joilla hän on kiihoittanut veriä ja pyörryttänyt
aivoja, ei vain tavallisen halvan talonpojan, vaan ritarin — eikä edes
tavallisen ritarin, vaan pyhän temppelin palvelukseen pyhitetyn
ritarin — eikä vain tavallisen temppeliritarin, vaan jopa yhden
säätymme preceptorin, miehen, joka on etevimpiä niin maineensa
kuin myös virka-asemansa puolesta. Me itse, samoinkuin kaikki
muutkin täällä läsnäolevat, mitä säätyä lienemmekin, tiedämme
Brian de Bois-Guilbertin uskolliseksi ja kiivaaksi ristin soturiksi, joka
käsivarrellaan on tehnyt monta urotyötä Pyhällä maalla ja
puhdistanut pyhiä paikkoja saastutuksesta, huuhtoen niitä
saastuttavien pakanain verellä. Eikä tämän veljemme viisaus ja
ymmärrys suinkaan ole ollut vähemmän kuuluisa hänen veljiensä
kesken kuin hänen urhoutensa ja sotataitonsa. Päinvastoin on moni
ritareistamme, niin itä- kuin länsimaillakin, pitänyt Bois-Guilbertia
semmoisena miehenä, joka kernaasti saattaisi tulla valituksi minun
komentosauvani perijäksi, kun Jumala kerran armossaan katsoo
hyväksi vapauttaa minut sen kuorman alta. Jos me nyt kuulisimme
tämmöisen miehen, jota pidetään niin suuressa kunniassa ja joka
todella ansaitsee niin suurta arvoa, äkkiä välittämättä vähääkään
kunniastaan ja valastaan, säätyveljistään ja tulevaisuudentoiveistaan,
ryhtyneen juutalaisen naikkosen seuraan, kulkeneen sen hepakon
kumppanina syrjäisillä paikoilla, suojellen häntä oman henkensä
uhalla, ja viimein himonsa vallassa tulleen niin sokeaksi ja riivatuksi,
että on tuonut porttonsa tänne meidän omaan preceptorio-
kartanoomme — niin mitä me voisimme sanoa muuta, kuin että
paha henki on riivannut tuon kelpo ritarin tai että jokin turmiollinen
taika on lumonnut hänet? — Jos voisimme uskoa asian laidan olevan
toisin, niin älkää luulkokaan, että hänen korkea virkansa,