johdosta, että kumpikin tahtoi omaa puolustettavaansa ylistellä.
Ainakin esiintyy sellaisia kilpailuja ja ylistyksiä parissa vanhassa
runossa, jotka vielä välistä esitetään Karjalassa. Koska en tunne
ennen painettuja runoja, joihin kohta kohdalta voisin vedota äsken
antamani kuvauksen tueksi, olen katsonut sopivaksi tähän liittää
muutamia, jotka minulla on käsikirjoituksena. Niin esim. kosiomies
lukee lähteissään kosijan kanssa matkaan:
Kave eukko luonnotar, kave kultainen korea, kuos mulle
kultakangas, valas mulle vaskivaippa, jonka alla yöt lepäjän, 5
päivät päälläni pitelen; jott'ei poika pois tulisi. emon tuoma
erkaneisi, eksyisi emon tekemä, hivus himmen lankiaisi. 10
Kave eukko luonnotar, kave kultainen korea! lähes tietä
neuvomahan, ratoa ojentamahan, minne neittä naitanehen,
15 morsianta juohetahan. Hako vastahan tulevi, sekin
katkaise kaheksi, siitä syrjähän sysäjä, mennä suuren, mennä
pienen, 20 kulkea vähäväkisen, mennä pitkän perkelehen.
Ukkoni isä ylinen, mies on vanha taivahinen! pistä aita
pihlajainen, 25 aita rautainen rapaja, ympäri minun väkeni,
kahen puolen kansastani; vitsastele maan maoilla, käännä
kyillä, kärmehillä, 30 pää ulos, sisähän häntä, kita kirrin
laulamahan, pään puoli päräjämähän etisellä ilmallani,
takaisella puolellani, 35 kupe'ella kummallani. Onkos vanhoa
väkeä, iankaiken istunutta kanssani kavehtimahan, kerallani
keikkumahan, 40 jott'ei poika pois tulisi, emän tuoma
erkaneisi, eksyisi emän tekemä, vaimon kannettu katoisi! Sata
miestä miekatonta, 45 tuhat miestä miekallista, kateita
kaatamahan, vastuksia voittamahan! Kateilta silmä kaiva,
noialta nenä repäise, 50 valehelta vatsa viillä, jotta hiiet
himmastuisit, perkeletkin peljästyisit, karkuais maan katehet.