Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
yumamlorcy
2 views
51 slides
Mar 04, 2025
Slide 1 of 51
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
About This Presentation
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelk...
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
Proceedings of the Third Annual National Multi-Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini Kelkar
Size: 889.02 KB
Language: fi
Added: Mar 04, 2025
Slides: 51 pages
Slide Content
Visit ebookmass.com to download the full version and
explore more ebook or textbook
Proceedings of the Third Annual National Multi-
Disciplinary Conference, V-CMT 2016 Dr. Rohini
Kelkar
_____ Click the link below to download _____
https://ebookmass.com/product/proceedings-of-the-third-
annual-national-multi-disciplinary-conference-v-cmt-2016-dr-
rohini-kelkar/
Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com
Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Applications of Computational Intelligence in Multi-
Disciplinary Research Ahmed A. Elngar
https://ebookmass.com/product/applications-of-computational-
intelligence-in-multi-disciplinary-research-ahmed-a-elngar/
Applications of Computational Intelligence in Multi-
Disciplinary Research Ahmed A. Elngar
https://ebookmass.com/product/applications-of-computational-
intelligence-in-multi-disciplinary-research-ahmed-a-elngar-2/
Sovereignty at the Paris Peace Conference of 1919 Leonard
V. Smith
https://ebookmass.com/product/sovereignty-at-the-paris-peace-
conference-of-1919-leonard-v-smith/
Beyond Camps and Forced Labour : Proceedings of the Sixth
International Conference 1st Edition Suzanne Bardgett
https://ebookmass.com/product/beyond-camps-and-forced-labour-
proceedings-of-the-sixth-international-conference-1st-edition-suzanne-
bardgett/
Informatics for Digital Education: Proceedings of the 3rd
American University in the Emirates International Research
Conference Asma Salman
https://ebookmass.com/product/informatics-for-digital-education-
proceedings-of-the-3rd-american-university-in-the-emirates-
international-research-conference-asma-salman/
iPGDCon 2016 7th Post Graduate & Doctoral Conference for
Information Technology Coll.
https://ebookmass.com/product/ipgdcon-2016-7th-post-graduate-doctoral-
conference-for-information-technology-coll/
ICT for Engineering & Critical Infrastructures:
Proceedings of the 3rd American University in the Emirates
International Research Conference, AUEIRC’20—Dubai, UAE
2020 Asma Salman https://ebookmass.com/product/ict-for-engineering-critical-
infrastructures-proceedings-of-the-3rd-american-university-in-the-
emirates-international-research-conference-aueirc20-dubai-
uae-2020-asma-salman/
Next Generation Arithmetic: 4th International Conference,
CoNGA 2023, Singapore, March 1-2, 2023, Proceedings John
Gustafson
https://ebookmass.com/product/next-generation-arithmetic-4th-
international-conference-conga-2023-singapore-
march-1-2-2023-proceedings-john-gustafson/
Social Robotics: 14th International Conference, ICSR 2022,
Florence, Italy, December 13–16, 2022, Proceedings, Part I
Filippo Cavallo
https://ebookmass.com/product/social-robotics-14th-international-
conference-icsr-2022-florence-italy-december-13-16-2022-proceedings-
part-i-filippo-cavallo/
Proceedings of the third AnnuAl nAtionAl
Multi-disciPlinAry conference
V-CMT 2016
on the theme
india 2025: A Vision for next decade
McGraw Hill Education (India) Private Limited
New Delhi
McGraw Hill Education Offices
New Delhi New Yor k St louis San Francisco Auckland Bogotá Caracas
Kuala lumpur lisbon london Madr id Mexico City Milan Montreal
San Juan Santiago Singapore Sydney Tokyo Toronto
Organized by
Vidyalankar School of Information Technology Wadala (E),
Mumbai-400037
Editor
Dr. Rohini Kelkar
Proceedings of the third AnnuAl nAtionAl
Multi-disciPlinAry conference
V-CMT 2016
On the Theme
India 2025: A Vision for Next Decade
January 22 and 23, 2016
Dr. Sanjeewani C. Deshpande
(Chariperson, Vidyalankar Dny anpeeth Trust)
Vishwas Deshpande
(Managing Trustee, Vidy alankar Dnyanpeeth Trust)
Namarata Deshpande
(Trustee, Vidyalankar Dnyanpeeth Trust)
Rashmi Deshpande
(Trustee, Vidyalankar Dnyanpeeth Trust)
Keshav Kulkarni
(Trustee, Vidyalankar Dnyanpeeth Trust)
Avinash Chatorikar
(Secretary, Vidy alankar Dny anpeeth Trust)
Milind Tadvalkar
(Director, Vidyalankar Dnyanpeeth Trust)
Keynote Speakers
Nitin Potdar
(Partner, J. Sagar Associates | Advocates and Solicitors)
Expert Panelists
Dr. Vivek Sawant
(MD and CEO, MKCL)
Sulakshna Mahajan
(Urban Planner and Author)
Anthony Lobo
(CSR Head, TCS)
Manoj Kalke
(Director, CITPL)
Steering Committee
Dr. Rohini Kelkar
(Principal, VSIT)
Asif Rampurawala
(Vice Principal, VSIT)
Makarand Deshpande
(Adjunct Faculty , VSIT)
Sunil Bhandare
Consulting Economist
Dr. Suhas Pednekar
(Principal, Ruia College)
Satish Joshi
(Consultant, IGATE Corporate University)
Chandrashekar Vaze
(Chairman, Jankaly an Sahakari Bank)
Shriram Dandekar
(Executive Director, Camlin-Kokuy o)
Conference Convenor
Dr. Chandrahas Deshpande
(Ad j unct Facult y , VSIT and Convenor)
Conference Co-Convenors
Prachi Mahajan
(Assistant Professor, Dept. of IT, VSIT)
Susanta Datta
(Assistant Professor, Dept. of Economics, VSIT)
Patrons
VISION
Our Vision is to establish a leading centre of imparting Quality Education in the field of Science,
Commerce and Management with emphasis on :
�Ensuring that students learn the fundamental concepts in various disciplines.
�Motivating students to apply the Scientific & Technological knowledge to develop problem solving
capabilities.
� Making students aware of the societal and environmental needs with specific appreciation of the
emerging global context
.
MISSION
Our mission is to provide:
An educational environment where students can reach their full potential in their chosen discipline and
become responsible citizens without compromising in ethics.
A scholarly environment where the talents of both, the faculty members and students are nurtured and
used to create knowledge and technology for the benefit of the society.
"Knowledge removes the lethargy of the intellect, invests trut h in the speech, enhances the
gr eatness and casts off sin; it cleanses the mind and spreads the fame all around. Tell me,
what is not provided to a man, from the company of high thinking and noble souls."
acknowledgements
I would like to thank our keynote speaker Nitin Potdar and our expert panelists -Dr.Vivek Sawant,
Sulakshna Mahajan, Anthony Lobo, Manoj Kalke - and moderator of the panel discussion, Devayani
Ganpule for investing their valuable time for this conference. Similarly, I acknowledge the efforts of
the college management, adjunct faculty members, the organising committee, and all the other faculty
me mbers and staff of Information Technology, Commerce and Management Departments of VSIT.
I would also like to thank our 6 session chairs – Dr. K .G. Diwani and Dr. Hanif Lakdawala for
charing Urbanization and Student tracks; Dr. Siby Abraham and Anjum Mujawar for chairing
Information and Communication Tecnology (ICT) track; Dr. Gurusamy and Dr. K. Venkateswarlu for
chairing both Renewable Energy and Corporate Social Responsibility (CSR) tracks and to share their
critical reviews based of the paper presented. Their valuable feedback would definitely enrich authors
in order to upgrade their paper.
Last but not the least, I would like to extend my gratitude to all paper presenters and delegates who
have made it possible for us to organize such a Two Day National Conference VCMT 2016.
Look forward for VCMT 2017!!!
Dr. Rohini Kelkar
Editor
Message from Chairperson, Vidyalankar Dnyanpeeth Trust
Dr. Sanjeewani Deshpande
Zora Neale Hurston rightly says, “Research is formalized curiosity.” The faculty of
thought and the eternal search for truth alone sets man apart from other life forms
basically and also contributes to the tremendous development of mankind to bring
more happiness to man.
We, at Vidyalankar, have always believed in assigning the highest priority to the
promotion of a research culture amongst our students and faculty.
The Third National Conference on “ V-CMT 2016 ” organized and hosted by
Vidyalankar School of Information Technology is designed to give participants a
plethora of usable content in the fields of Commerce, Management and Technology.
It enables them to be tuned to the latest changes that occur within research domains
and the industry - which we know take place on a very regular basis. I wish the researchers all the very best and hope
to see more of such initiatives by Vidyalankar and do our bit in carrying the torch of knowledge forward.
Message from Principal, Vidyalankar School of Information Technology (VSIT)
Dr. Rohini Kelkar
Inspiring keynote address by Mr. Nitin Potdar, paper presentation in four
parallel tracked, followed by the expert comments by the session chairs and very
interactive and lively panel discussion moderated by Ms. Devayani Ganpule with
Ms. Sulakshana Mahajan – urban planner, Dr. Vivek Sawant – Director MKCL,
Mr. Manoj Kalke – renewable energy expert and Mr. Anthony Lobo – CSR head,
TCS, were some of the highlights of the conference.
I must admit that organising V-CMT-2016 was a great experience for VSIT. I
appreciate and acknowledge great efforts by all the speakers, conference organisers,
delegates, paper writers, student participants and Vidyalankar Management for
their wholehearted participation and support to make the event fruitful.
management
Management
ix
Message from Convenor
Dr. Chandrahas Deshpande: Adjunct Faculty, Commerce and Management
The VSIT arranged a Two-Day National Conference V-CMT 2016, on January 22-23,
2016. The theme chosen was “India 2025-A Vision for the Next Decade”. The Conference
tracks Comprised “Urbanization”, “Renewable Energy”, “CSR” and “ICT-Applications”.
The Principal Objectives of the Conference were
(1) to take cognizance of some of the latest developments in these four sectors through
Expert-talks and Panel-Discussion.
(2) to encourage Teacher and Students to contribute research paper on these theme.
The VCMT-2016 received overwhelming response. Several Papers were received from
Faculties as well as students. This volume puts together the selected papers which have
been reviewed and edited by the committee. We sincerely hope that the contents of this volume proceeding will be
of use and value to the teachers as well as students of Commerce Management and information Technology.
Message from Advisory committee member
Mr. Makarand Deshpande: Adjunct Faculty, Information Technology
In its third year, the V-CMT conference is sharpening its focus on the current issues,
challenges and application of technology as well as management perspectives for a better
tomorrow. This year ICT section has seen an overwhelming response from teachers and
students alike. The papers addressed various initiatives and upcoming technologies for
effective application fields of health, agriculture etc. In addition, there are quite a few
interesting technological innovations or applications presented in areas of Renewable
Energy, Green Cities, Smart Cities. We are happy to bring this publication to wider
audience. We certainly expect to see the ideas getting converted into live implementations,
eventually becoming standard way of life.
eminent sPeakers
Mr. Nitin Potdar – Keynote Speaker
He has specialized in Public sector and Private sector, Mergers & Acquisitions,
including De-mergers, restructuring of business, Asset & Share Purchase deals, Joint
Ventures and Strategic alliances, Private Equity and general Corporate advisory. He
has a vast experience with transactions related to Foreign Direct Investments and
Exchange Controls Regulations. He has advised several multinational companies
on financial and technical collaborations in India, and strategies / options for
commencing operations and consolidations in India, in a cross section of industries.
His focus has been on foreign investments from US, Germany and Japan. He also
has extensive experience in Private Equity transactions including leveraged buyout
transactions and exits. He has provided strategic and business oriented advice to a
variety of companies receiving Private Equity investment. He is a frequent speaker
at several conferences and seminars organized by leading industry, institutions,
and chambers on subjects like, Takeover Code, M & A, and structuring of Joint
Ventures.
Dr. Vivek Sawant – Panelist, ICT track
Managing Director (MD) and Chief Executive Officer (CEO), Maharashtra
Knowledge Corporation Limited (MKCL), Soon after completing his school and
college education in Nasik and Post-Graduate education in Pune, Dr. Sawant
served as a teacher of Physics, Electronics and Computer Science at the Fergusson
College, Pune from 1979 to 1987 and as the Deputy Director of Symbiosis Institute
of Computer Studies and Research from 1987 to 1988. Dr. Sawant has served on
several policy-formulation committees at state and national level including the Indian
Prime Minister’s IT Task Force, National Rural Road Development Committee and
National Board of Apprenticeship, State eGovernance Task Force of a few State
Governments, etc. In view of his pioneering contribution in eGovernance of the
PWD, he was invited to be the co-author of the Pradhan Mantri Gram Sadak Yojana
under which 1.2 million (12 Lac) km nation-wide rural road network has been
established. Dr. Sawant has been felicitated by various awards for his distinguished
contributions in the fields of education, high performance computing, entrepreneurship development, leadership
development, innovations, etc. He was also nominated for World Technology Network Award at San Francisco for
his work of likely long-term significance in education.
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Eminent Speakers
xi
Ms. Sulakshana Mahajan – Panelist, Urbanization track
Ms. Sulakshana Mahajan is a researcher in Urban and Women’s issues, with a particular
focus on India. She has published several papers, articles and newspaper columns. Her
writing appears in both English and Marathi language publications. She is working as
consultant urban planning, housing issues at Mumbai Transformation Support Unit
(MTSU) Mumbai. Conducting research and writing about Indian urban issues. Member
and advisor to Stree Mukti Sanghatana for urban solid waste management projects in
Mumbai. Trustee of CORO, Mumbai and Trustee of Rachna Trust, Nasik. She is also
a visiting lecturer at Sir J. J. School of Art and Architecture and Rachana Sansad’s
Academy of Architecture in Mumbai. Guest Editor for special issue of ‘Aajachaa
Sudhaarak’ (Marathi journal) on Urbanization Presently working with the ‘Stree Mukti
Sanghatana’, Mumbai on waste collection and recycling projects.
Mr. Anthony Lobo – Panelist, Corporate Social Responsibility (CSR)
Anthony Lobo has a Post Graduate (PG) degree in Administrative Management from
Jamnalal Bajaj Institute of Management Studies, University of Mumbai and a PG Diploma
in Journalism from Xavier Institute of Communications, Mumbai. He is a certified Master
Trainer in CSR by United Nations Global Compact ESCAP, Bangkok. He possesses over
30 years of experience in domain of Human Resources and Administration, Business
Ethics and CSR.
Anthony Lobo is the Advisor CSR in Tata Consultancy Services (TCS), Mumbai on
retainer ship with TCS since 2012. He is in TCS 1991-2012 in HR, and since 2002
with Business Ethics & CSR domain. He is a Life Member of All India Management
Association, Life Member of Indian Society for Training and Development, Life Senior
Member of Computer Society of India, and Active in both IEEE and ACM professional
societies as Senior Member. He is an Adjunct Faculty at University level for Management
and Business Ethics.
Mr. Manoj Kalke – Panelist, Renewable Energy
An engineering graduate with good academics and professional with experience at senior
decision-making level as Business/Profit Centre Head. Running business for last 20
years in the commercial capital of the country. Responsible and accountable for Profit &
Loss Account. Possess strategic business sense, uncompromising work ethic and natural
sincerity which helped in creating consistent profits; during the entire endeavour, worked
for many corporate, PSUs and in the diversified fields. He has a thorough knowledge of
ISO 9001:2008, ITIL based service delivery and Information systems audit. Expertise
in Non-conventional Power – worked on many solar power projects. Acquired skills
of installation and commissioning of large solar plant. Certified SOLAR EXPERT by
SMA, German Company.
Eminent Speakers
xii
Mrs. Devyani Ganpule- Moderator for Panel discussion
Mrs. Devyani Ganpule is highly qualified personnel holding M.A (Economics)
& UGC-NET (Economics). She is an experienced Associate Professor and a
very learned personality in the field of Economics. She is receipient of the a
very prestigious “Sir Dorabji Tata Merit Scholarship”(1978-1982). She has
total teaching experience of 28 years in esteemed institutions like Ruia college,
NMIMS, ICFAI and many. She is a Research mentor in Sarla Anil Modi School
of Economics, NMIMS University(From 2012)
session cHair For UrBaniZation track
Dr. Mohammed Hanif Lakdawala
Dr Mohammed Hanif Lakdawala has rich marketing experience. To mention few is the
when sir had inspected as a marketing officer with “Cadila Pharmaceuticals, District
Manager with Kopran Ltd. Sir also has a vast experience of 7 years as Area manager
in ‘The Pharmaceutical and Chemical industries’. Dr. Hanif has also worked for the
Asian Age for one year. Adding to all these achievements Dr. Hanif has also produced
and directed more than 25 socio-cultural programmes including ETC, Enadu-Urdu,
Doordarshan Sayadri etc. He has also written and directed a 56 minute documentary
which is absed on the subject Rise of Communalism in India. Similarly, he has also
contributed to Deccan herald, Inquilab, and Occasionally Times of India. Dr. Hanif
is currently associated with Akbar Peerbhoy College of commerce and economics as
Assistant Director Professional courses. He is also the Director-Fountain Head Training
solution where he has trained pharma corporate managers on various aspects of ethical
promotions. Sir is the Visiting Faculty for Bachelor in Mass Media (BMM), Bachelor in Management studies
(BMS) and for MMS.
Dr. K. G. Dawani
Dr. K.G Dawani is a highly qualified and experienced Professor and Dean Academics at
Oriental Institute of Management. He is M.Com, LLM, MBA, M-Phil, DHE, and PhD.
He has total 38 Years of experience which consist of 18 years of Industry experience and
20 Years of teaching experience. He has to his credit 9 International papers out of which
7 papers are honored for “Best Paper Award” He has also co-authored book on Financial
Management. He is also appointed as Expert for selection of PhD students by University
of Mumbai. His area of interests are Advanced financial management, Auditing, taxation
etc. He has also delivered various guest lectures at different places and also chaired
International Conferences.
session cHair For renewaBle energY and
corPorate social resPonsiBilitY (csr) tracks
Dr. S. Guruswami
Dr. Gurusamy is the professor, Chairperson in School of Business and Management and
Head in the Department of Commerce, University of Madras. He has vast experience in
teaching and research with subject specialization in Banking and Finance and Operations
Research. He has been a part of many conferences and seminars. One of which was “All
China Economics International Conference in the University of Hong Kong”. Has been
awarded teacher accreditation by the Heriot-Watt University, Edinburgh, UK to teach the
subjects, Accounting and Finance for the MBA program offered by the above University.
Dr. Gurusamy has done a working paper on ‘Disinvestment in the changing context of
environment, at IFMR, Chennai. He has a rich experience of 36 years in the field of
teaching.
Dr. K. Venkateshwarlu
Mr. K. Venkateshwarlu is Vice-Principal and an Associate Professor in L.S. Raheja College
of Arts and Commerce. Sir has done his post-graduation and M.Phil. in Economics. Dr
K. Venkateshwarlu has a vast experience of 27years in the field of teaching and presently
pursuing Ph.D. on “Mergers and Acquisitions in banking industry. Apart from all these
achievements Sir is a visiting faculty for M.Com in the Department of Commerce. He has
actively participated in organizing seminars, workshops etc. He has always motivated his
students to write essays on different subjects and participating in elocution competitions.
He has also guided students in completing assignments for Final Year students to pave
path to success.
session cHair For ict aPPlication to keY
sector track
Anjum Mujawar
Prof. Anjum Mujawar is working as the Head of the Department Electronics &
Telecommunication in Vidyalankar Polytechnic. He Completed Masters in Digital
Electronics. He has around 10 years of teaching and 5 years of industry and consultancy
experience. Presently his two patents are under process.
Dr. Siby Abraham
He has multi-disciplinary research background with special interests in applying Machine
Intelligence techniques to problems in Computational, Mathematical, Biological and
Social Sciences. He has more than twenty international publications to his credit. He
received his MSc in Mathematics and PhD in Computer Science. He has two decades of
teaching and research experience. He is part of organizing many international conferences
and is in the editorial board of four international journals. Presently, he is the head and
associate professor at the Department of Mathematics & Statistics at Guru Nanak Khalsa
College, Mumbai. He is also a visiting faculty at the University Department of Computer
Science, University of Mumbai, India.
contents
Page
Patrons v
Vision & Mission vi
Acknowledgement vii
Management viii
Eminent Speakers x
Session Chair for Urbanization Track xiii
Session Chair for Renewable Energy and Corporate Social Responsibility (CSR) Tracks xiv
Session Chair for ICT Application to Key Sector Track xv
T rack -1: U rbanizaTion
Brief summary of the Session
Best Paper:
Shaping India’s Urbanization Dreams
Vivek Gupta
005
Bane of Urbanization? A Case Study of Chennai Flood 2015
Lakshmi Kavitha
008
Green Cloud Computing: Power Matrics
Ashish Shah
012
Co-operative Housing Society Management: A Comparative Study of the Perspective of the Common
Man v / s the Provisions of the Maharashtra Co-operative Societies Act and Rules (Navi Mumbai)
Abhishek Laha
016
Innovative Approaches to Urban Development: Through Infrastructure
Reshmina Bahauddin, Tahereen Momin
021
Smart Parking System using Image Processing Technology
Maria Achary, Ujwala Sav
025
Digital India: Unleashing Prosperity
Sadhana Venkatesh
036
Cyber-Crimes – In the Light of Islamic Legal Systems
Shaikh Saima, Mohammed Shamim
043
Contents
xviii
T rack -2: r enewable e nergy
Brief Summary of the Session
Best Paper
To Study the Potential Plant Species as Biofuel Resource: A Eco-Friendly Way of Nature
Conservation
Dr. Siddhesh Ramesh Patil
051
Reaching India’s Renewable Energy Targets Cost Effectively
Sandip Khandekar, Amit Kabra
058
Renewable Energy: Opus Energy (Case Study)
Vrushali B. Patil
068
Trends in Future Green Energy
Umesh Koyande, Ashwini Koyande, Amita Gaonkar
080
Sustaining Energy
Dipali S. Sapre
086
T rack -3: c orporaTe S ocial r eSponSibiliTy (cSr)
Brief Summary of the Session
Best Paper:
Linking between CSR Partnership and Transaction Specific Relational Contract Theory: Evidence
from Health Sector in India
Susanta Datta, Mohan Iyer
093
Chennai Floods: CSR Activities Done by Companies to help Tamil Nadu’s Disaster Victims
Harish Premrao Noula
103
Corporate Social Responsibility and its Impact on Financial Performance: A Case Study of ITC
Limited
Poonam Mirwani
106
Corporate Social Responsibility in Banking with respect to State Bank of India
Agnus Anthony Meledath
113
Corporate Social Responsibility (CSR) in the Business of Making Difference
Leena Nair, Manasi Raikar
119
Ethicality in Business Changes with Perceptional Roles
Neha Maru
122
Evolution of Concept of Corporate Social Responsibility
Rachna Chawda, Harish Premrao Noula, Shivani Mayekar
128
Institutional Social Responsibility (ISR) assessment with respect to Railway Stations adopted by
various colleges in Mumbai
Vinayak Karande, Vijay Gawde
136
Legal Position of Corporate Social Responsibility in Companies Act 2013
Chitra More
141
Contents
xix
T rack -4: i nformaTion and c ommUnicaTion T echnology (icT)
Brief Summary of the Session
Best Paper:
E-Learning in Indian Higher Education System: Disruptive Innovation or Sustaining Innovation?
Devayani Ganpule
151
A Study on-Digital Empowerment and E-Employment for Women in India
Chumki Dey, Leena Jadhav
155
Application of ICT in Agricultural Sector in India
Chinmaya Bari
160
Digital Money – A Path to Financial Inclusion
Samidha Angne
166
E-Farmers Friendly Module: Hopes of the Farmers
Shobha U. Nalavade
170
E-Learning in 2025
Tahereen Momin, Reshmina Bahauddin
174
E-Health – Digital Medical Library Network
Sukanya Sunil Sawant
178
Elements of Micro-eLearning and its Design using Hibernate Framework
Shajil Kumar P.A
181
ICT Applications for Agricultural Risk Management
Radha Iyer
187
ICT Application to Key Sector: E-Business
Sandhya Ojhapandey
191
Internet: A Quality Based Approach to Implement in BMC Schools
Rajendra Ramesh Patole, Sunita Jagdish Koli
193
MCC Based Smart Information Management System for Student and Parent
Pallavi D Tawde, Smita S Sawant
198
Prospects of e-Agriculture using ICT Augmented with Wireless Sensor Networks
Swapna Kadam, Nikhil K. Pawanikar
204
Signing MoU on Internet using Digital Signature with the help of Trusted Third Party
Pushpa Susant Mahapatro
209
The Role of ICT in Building Smart Cities
Nandini Nilesh Kadam
214
To Streamline Student Record through Digital India
Kutty Sana Asar
216
Contents
xx
T rack -5: S TUdenT p reSenTaTion
Brief Summary of the Session
Best paper:
Smart Garbage Collection
Mitesh Naik, Tanvi Javkar
223
E-Health
Ruksar Mobin, Marium Shaikh Shujauddin
226
Fire Fighting Robot
Areej Faquih, Momin Misbah Mohamad Hussain
230
Renewable Energy Resources—A Smart Idea for Sustanable Business Model
Animesh Choudhary, Prachi Tated, Prof. Nishikant Jha
236
Smart Health Care Web App
Snehal Sawant
241
To Study the Economic Fluctuation in Floriculture Industry with Reference
to Festival Seasons in Mumbai Region
Sourabh Shelar, Aniruddha Acharekar, Akanksha Pednekar, Sanchit Jain
244
To Study the Growing Importance of E-Learning
Rebecca Britto, Anam Abdul, Arpita Shah
249
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Other documents randomly have
different content
— Uhhuh, olipa siinä löylyä kerrakseen, puuskutti Rappi.
— Löylyä oli ihan tarpeeksi, mutta vettä puuttui, lisäsi korpraali. —
Janottaa niin vietävästi, että melkein olisin valmis vaihtamaan
taivasosani vesituoppiin.
— Ja minulla taas on suden nälkä, ilmoitti Rapp, kaivoi
rensselistään kalat ja leivänkannikan sekä alkoi hyvällä halulla
murkinoida.
Toiset seurasivat hänen esimerkkiään. Syödessään he
neuvottelivat, mihin heidän tämän jälkeen oli ryhdyttävä. Taistelun
pauhina oli jo laannut, ainoastaan yksinäisiä laukauksia pamahteli
enää kylästä päin. Miten oli siellä käynyt? Siitä täytyi lähteä
ottamaan selkoa sekä pyrkimään omien luokse, joko ne sitten olivat
herroina kylässä tai pakomatkalla pohjoiseen. Mutta ensin täytyi
hiukan levätä, sillä jäsenet tuntuivat kovin raukeilta. Mutta pitkälleen
heittäytyessään heistä jokainen torkahti heti sikeään uneen.
He torkahtivat ja — havahtuivat suuren kasakkajoukon
synnyttämään töminään. Pako puiden suojaan, jota he
unenpöpperössään yrittivät, oli myöhäistä. Heidät oli jo keksitty,
ympäröitiin tuokiossa ja riisuttiin aseista. He olivat vankeja. Tie,
jonka varteen he olivat asettuneet lepäämään, vei Lintulahdesta
Alajärvelle ja Kuortaneelle. Sitä pitkin oli Kulnev kasakkajoukkonsa
kanssa matkalla Vlastovin avuksi ja nämä olivat yllättäneet Rapin
tovereineen.
— No voi peijakas! päivitteli Rappi ja kynsi hartaasti korvallistaan.
— Hätäkös sinulla, joka olet jo tällaiseen tottunut, kiusoitteli häntä
muuan aseveikko.
— Vähät minä muusta, vaan se minua harmittaa, kun ne aamulla
nuotiolla juuri tällaista minulle ennustivat, arveli Rappi. — Kyllä niillä
nyt iloa riittää, kun tässä jälleen tavataan.
Lintulahti oli menetetty ja vankeja oli otettu enemmänkin kuin
heidän ryhmänsä. Ne kerättiin yhteen ja lähetettiin vahvan saattueen
matkassa Jyväskylään. Siellä heitä säilytettiin parisen viikkoa eikä
koko aikana ilmaantunut tilaisuutta karkaamiseen. Sen jälkeen
ratsujoukko lähti saattamaan heitä Tampereelle. Tällä matkalla Rappi
livisti. Se tapahtui Oriveden ja Kangasalan välillä. Tie kulki eräässä
kohdin pitkän jyrkän mäen harjannetta. Heti vasemmalla oli syvä
rotko, jonka rinteessä kasvoi tiheätä pensaikkoa aivan tien reunaan
saakka.
Tuonnepa olisi hyvä loikata, juolahti Rapin mieleen ja siinä
samassa hän pisti toimeksi. Saattajat ratsastivat edellä ja jäljessä,
vankien marssiessa keskellä. Suinpäin Rappi vieri rotkon pohjaan
alkaen sitten juosta minkä koivista lähti. Vartijat eivät voineet
hevosillaan seurata häntä ja kestäisi aikoja, ennen kuin he
jalkaisinkaan kykenisivät sen tekemään. Laukauksia kyllä pamahteli,
mutta tiheän pensaston suojassa oli Rappi niiltä täydessä turvassa.
Takaa-ajo oli turhaa, ja kun Rappi metsän uumeniin tultuaan tiesi
olevansa vihollisen saavuttamattomissa, hän heittäytyi pehmeälle
mättäälle selälleen ja nauroi sydämensä pohjasta.
— Eipä totta vie olisi luullut sen noin helposti käyvän! Nyt tuli vain
liikkua viisaasti, jos mieli päästä onnellisesti omien luo. Mutta kyllä se
kävisi, sillä onhan kaikkialla rauhallisia syrjäteitä ja metsäpolkuja ja
hän tiesi paikkakunnan asukkaitten joka paikassa suojaavan ja
auttavan häntä eteenpäin.
— Nyt alkoi taas lihomismatka, hän tuumi hymyillen ja lähti
suunnistamaan pohjoista kohti.
Hän alkoi noudatella Ruoveden ja Virtain kautta Pohjanmaalle
johtavaa tietä pysytellen kuitenkin tarpeellisen välimatkan päässä
varsinaisesta maantiestä. Kun hän seuraavana päivänä läheni Kautun
salmea, alkoi edestäpäin, verrattain läheltä, kuulua ampumista.
Hölmistyneenä hän pysähtyi ja alkoi miettiä, mitä ihmeessä se
saattoi merkitä. Eiväthän suomalaiset mitenkään liene tänne asti
ehtineet? Mutta eiväthän toisaalta venäläiset liene ruvenneet toisiaan
ampumaan. Asiasta täytyi ottaa selvä. Jospa hän siellä hyvinkin
kohtaisi aseistettuja maanmiehiään.
Hän hiipi varovasti lähemmäksi. Ampuminen koveni ja hän luuli
kuulleensa jo suomalaisia komennushuutoja. Alkoi näkyä
ruudinsavua ja jopas hän keksi puiden välissä miehiäkin. Näillä oli
suomalaisen jääkärin korkeat lakit. Rohkeasti hän astui miesten luo
ja etsi asetta yhtyäkseen joukkoon. Ei näkynyt kuitenkaan yhtään
kaatunutta, jolta olisi saanut musketin. Maantie oli lähellä ja siellä
seisoi pitkä kuormasto, jota puolusti joukko venäläisiä. Kun
ammuntaa oli vielä hetkisen kestänyt, suomalaiset syöksyivät
käsirysyyn, jolloin jäljellä olevat venäläiset antautuivat.
— Hei, mikäs mies se tämä on? huudahti suomalaisjoukon
päällikkö, iloisen näköinen vanttera mies nähdessään Rapin.
Rappi kertoi hänelle tarinansa.
— No sinähän olet kuin luotu meidän joukkoomme, sanoi
päällikkö. —
Kas tuossa sinulle ase.
Rappi sai yhden venäläisiltä otetuista musketeista. Suomalaisia oli
neljäkymmentä Porin jääkäriä sekä lisänä joukko talonpoikia ja
entisiä Viaporin linnoitussotilaita. He olivat äskettäin tulleet
kiertoteitse Pohjanmaalta tänne vihollisen selkäpuolelle ja
päällikkönä heillä oli vääpeli Roth. Eilen he olivat pohjoisempana
anastaneet myöskin ison kuormaston sekä polttaneet erään tärkeän
sillan.
Rapilla ei ollut mitään tähän omaperäiseen pikku joukkoon
liittymistä vastaan. Kun lähellä oleva Kautunsalmen yli johtava silta
oli perinpohjin hävitetty, saalis lastattiin veneisiin ja soudettiin
Ruoveden selällä olevaan saareen, jonka Roth oli ottanut
päätukikohdakseen. Nyt seurasi muutamia viikkoja kestävä vilkkaan
toiminnan aika, jolloin tämä pieni, mutta sitä uskaliaampi joukko
saattoi venäläiset armeijaosastot mitä tukalimpaan asemaan.
Muonaa oli miehillä jakaa syrjäisillekin ja väliajoin he makailivat
kylläisinä luoksepääsemättömillä saarillaan. Se oli Rapin mielestä
oikeata herraselämää, jota olisi saanut kestää pitempäänkin. Mutta
valitettavasti Klingspor ei halunnut antaa Rothille apuväkeä, ja
elokuun alkupuolella hänet kutsuttiin joukkoineen kokonaan pois.
Kauhajoella Roth pääsi liittymään omaan rykmenttiinsä. Rappi olisi
halunnut lähteä omaan pataljoonaansa, mutta hänen käskettiin
toistaiseksi jäädä Porin rykmenttiin, missä hänet merkittiin Rothin
komppanian kirjoihin. Samahan se hänelle oli ja kyllä kai hän
tuonnempana pääsisi vielä omien savolaistoveriensa joukkoon.
Kesä kauniine päivineen ja vielä kauniimpine voittoineen alkoi olla
mennyttä. Pitkin linjaa ruvettiin jälleen liikehtimään pohjoista kohti.
Syyskuun puolivälissä saavuttiin Oravaisiin vihollisten ahdistaessa
joka puolelta. Rappi ei tällöin enää ollut Porin rykmentin riveissä.
Vähässäkyrössä hän oli tiehen juuttuneita kanuunarattaita
auttaessaan loukannut jalkansa, jäänyt jälkeen sekä joutunut sitten
majuri Ehrnroothin johtamien Savon jääkärien riveissä ottamaan
osaa tuohon sodan verisimpään taisteluun.
Kun voitontoivein alkanut taistelu muuttuikin tappionomaiseksi,
savolaiset joutuivat pistimin raivaamaan tien vihollisjoukon läpi. Jos
Rappi oli ennenkin ollut löylyssä, nyt hän vasta lämpimänsä sai.
Huohottaen ja puhallellen hän iski puolelle ja toiselle kuin
kuokkamies. Oltiin jo pääsemässä hiukan väljemmälle, kun hän äkkiä
sai iskun päähänsä sekä tunsi samalla kipeän piston olkapäässään.
Maailma musteni hänen silmissään ja hän tuupertui maahan.
Taistelun laineet vierivät hänen ylitseen ja eteenpäin hyökkäävät
viholliset tallasivat häntä jaloillaan.
Sydänyön aikana, säkkipimeässä ja kylmässä, Rappi tuli
tuntoihinsa. Hän makasi kauan alallaan ja koetti selvitellä itselleen,
kuka ja missä hän oli. Yökylmä selvitti vähitellen iskusta
huumaantuneen pään ja hän muisti päivällä käydyn taistelun. Hän
tunnusteli päätään. Veressä se oli, mutta mitään pahempaa haavaa
ei siinä tuntunut olevan. Vasenta olkaa kivisti sen sijaan kovin ja sen
puoleinen käsi oli ihan pölkyksi ajettunut. Entä jalat? Varovasti hän
tunnusteli niitäkin ja huomasi ne toimintakykyisiksi.
— Hätäkös silloin, kun tolpat kerran kannattavat, hän tuumi ja
kömpi ähkien seisaalleen.
Huutoja ja vaikerruksia kuului pimeyden keskeltä yltympäri.
Taempana näkyi rivi nuotioita, joiden äärellä liikkui tummia haamuja.
Kehähän ne mahtoivat olla?
Hapuillen muskettinsa maasta hän lähti siihen nojaten kulkemaan
tulia kohti. Miltei joka askelella hän kompastui kaatuneisiin ja jalkoja
livetti verisellä maankamaralla.
Lähemmäksi tultuaan hän kuuli nuotioilta venäjänkielistä
puheenpolitusta. Silloin hän kaarsi toisaalle, kulki pimeimpiä
paikkoja, kompasteli ja nousi ja raahautui yhä eteenpäin, kunnes
pääsi metsän kätköön…
* * * * *
Surkeassa tilassa armeija marssi Oravaisten veripäivän jälkeen
kohti pohjoista. Onneksi oli vihollinenkin siksi uupunut, ettei jaksanut
pahemmin hätyyttää. Kuukauden lopulla tehtiin sitten Lohtajalla
aselepo ja molempien taistelevien puolien joukko-osastot sijoitettiin
eri paikkoihin lepäämään. Suomen armeijan kolmas eli Savon prikaati
oli määrätty Kalajoelle. Mainitun pitäjän Tyngänkylässä oli Savon
jalkaväkeen kuuluva Kuopion komppania saanut erään talon
majapaikakseen.
Lähes puoleen oli sota harventanut komppanian. Ja jäljellä oleva
osakin sai, kuten koko armeija, kärsiä kaiken puutetta. Muonaa oli
ylen niukasti, vaatteet riekaleina ja jalkineet hajallaan. Mutta
savolainen hyväntuulisuus säilyi silti ja kun komppania
kokoontuneena talon pirttiin vietti pärevalkean loisteessa kolkkoa
lokakuun iltaa, kuultiin miesjoukosta silloin tällöin mojova sukkeluus,
joskin leikinlasku sujui vaisummin kuin kesällä, minkä lisäksi se oli
saanut katkeramman sävyn.
Juuri kun miehet levittivät olkia lattialle pannakseen makuulle,
astui pirttiin sotilas, jonka ulkoasu oli vieläkin viheliäisempi kuin
heidän omansa.
— Ka, pianhan minä tulinkin oman puolen miesten tykö, virkkoi
tulija ja asettaen muskettinsa seinän nojalle astui keskemmälle.
Kaikki vaikenivat ja tuijottivat silmä kovana mieheen.
— Onpa niin kuin eivät mielisi tunteakaan, arveli mies, — vaikka
eihän se nyt mikään vanhan testamentin aikainen asia ole, kun
Lintulahdessa viimeksi yksissä oltiin.
— On kuin onkin, koira vieköön, tuo äijä Rapin Paavo — ellei vain
itse vihtahousu kummittele, lausui viimein yksi miehistä.
— Ihan se sama, Rapin Maijan laillinen aviomies, tuumi Rappi ja
istahti uuninpenkille ryhtyen päästelemään selästään rensseliä, jonka
hän samoin kuin muskettinsakin oli uskollisesti kuljettanut
Oravaisista mukanaan.
Toverien täytyi oikein käsistä pitäen tulla tunnustelemaan Rappia,
jonka he olivat luulleet silloin Lintulahdella saaneen surmansa. Ja
sitten täytyi Rapin tehdä heille selkoa ihmeellisistä vaiheistaan.
— On se pakana sitkeähenkinen, antoivat toverit tunnustuksensa.
— Mutta oletpa tainnut toisenkin läven nahkaasi saada, koska
nuttusikin on vielä noin veressä?
— Eipä tuota kummempaa ole sattunut, vastasi Rappi. —
Olkapäässä minulla vain on läpi.
— Läpi?
— Niin. Vaikka sen piipunvartesi työnnät tuosta sisään, niin selän
puolelta tulee pää näkyviin. Pistimellään sai ryssä siellä Oravaisissa
siihen läven hotaistuksi.
— Katsos kummaa! Ja tokko olet tuohon sidettäkään saanut?
— Mistähän tähän nyt siteet. Itse olen sitä vähän hoidellut.
Eräässä metsätorpassa, johon tappelutantereelta kontturoin, sain
käsiini tervapytyn, kastoin siinä pari tappuratukkoa ja työnsin ne
kumpaankin reikään. Etteivät näet kylmänvihat pääsisi runtelemaan.
Kannuksessa sain sitten saunoa ja siitä suli tuo käsi, joka oli aluksi
kuin pölkky.
— Mutta lihomisen näyt tällä retkelläsi kokonaan unohtaneen.
— Kuka tässä lihomaan, kun en muutamaan viikkoon ole edes
kunnon tupakkapurua suuhuni saanut.
— No otahan, veikkonen, tuo. Se taitaakin olla viimeinen
tupakkapötky koko komppaniassa.
Yksi miehistä ojensi Rapille sormen mittaisen lehtikäärön, jonka
tämä hartaudella sijoitti poskeensa.
Seuraavana päivänä välskäri neuloi hänen haavansa ja saatuaan
sitten viikon päivät rauhassa lepäillä hän oli kutakuinkin ennallaan.
Silloin sitä taasen lähdettiin pohjoista kohti, sillä aselepo oli jo
päättynyt. Pyhäjoen Yppärinkylää pitemmälle ei Rapin kuitenkaan
tarvinnut sitä ilmansuuntaa kohti taivaltaa. Siellä joutui jälkijoukko,
johon Rappikin komppaniatovereineen kuului, tuliseen kahakkaan
vihollisen kanssa. Ja siellä pyyhkäistiin taas jalat hänen altaan —
vieritse lentänyt kanuunankuula heitti ilmanpaineellaan hänet nurin
ja tainnoksiin, josta havahtuessaan hän huomasi olevansa vihollisten
keskellä.
— Voi sun saamarin saamari! hän noitui ja kynsi korvallistaan
entistä hartaammin. Mutta kohta hän lohduttautui lauseella: Kolmas
kertahan se vasta toden tekee. Ja muutenkin näyttää minulla olevan
erikoinen taipumus joutua vangiksi.
Tietenkin hän päätti taaskin livistää kohta kun sopiva tilaisuus
ilmaantuisi. Mutta sitä ei tällä kertaa ilmaantunutkaan, vaan hän sai
marssia muiden vankien kera yhä kauemmaksi etelään vahvan
saattojoukon vartioimana. Samaan aikaan taivalsivat hänen
taistelutoverinsa sanomattomia vaivoja kärsien päinvastaiselle
ilmansuunnalle, kunnes loppujen lopuksi saivat jättää
synnyinmaansa rajankin selkänsä taakse. Samoin tapahtui Rapille
Suomen kaakkoisrajalla. Hänet vietiin monen muun suomalaisen
mukana sotavankeuteen Venäjälle.
Niin sanotun Kainuun sopimuksen jälkeen pääsivät kovia kokeneet
suomalaiset soturit palaamaan seuraavana vuonna Ruotsista
kotiseudulleen. Kun Lapinlahdella levisi tieto, että hengissä säilyneitä
oman puolen sotilaita oli alkanut ilmestyä paikkakunnalle, riensi
Rapin Maija sydän kurkussa heidän puheilleen.
— Pyhäjoella tapeltiin viimeisen kerran, kertoi ensimmäinen, — ja
sinne jäi meistä Rappi. Kanuunankuula taisi sattua, itse näin hänen
maahan tuupertuvan, mutta oli niin kiire, etten joutanut lähempää
katsomaan.
Silloin Maija puhkesi haikeaan itkuun.
— Vaikka kyllähän se Paavo on niin sitkeähenkinen mies, ettei sitä
ryssä hevillä hengiltä saa, alkoi nyt sotamies Maijaa lohdutella. — En
minä ollenkaan pitäisi ihmeenä, vaikka se vielä kotiin ilmestyisi.
Ja sitten hän kertoi lisän kanssa Rapin vaiheista sotaretkellä
innostuen tarinansa päätteeksi yhä vakuuttavammin uskottelemaan,
että kyllä se pakana sieltä vielä kotiin kontturoi.
Tämä jäikin Maijalle ainoaksi lohdutukseksi. Päivä päivältä heikkeni
sekin. Mieli harmaana hän eleli kahden poikansa kanssa entisessä
sotilastorpassa ja tottui yhä enemmän siihen ajatukseen, että Paavo
oli iäksi mennyttä.
Päästiin siitä vähitellen seuraavaan syksyyn. Silloin eräänä
ehtoopäivänä Maija kuuli navettaan mennessään kolinaa saunasta.
Ihmeissään hän meni kurkistamaan, että mikä rumahinen siellä
mellastaa.
— Herra Kiesus! hän kiljasi tullessaan ovelle ja oli ihan maahan
lyyhistyä. — Paavoko se on vai…?
— No kukahan tää nyt sitten muukaan, vastasi rauhallisesti Rappi,
joka oli polvillaan pesän edessä ja kiskoi halosta syöttötuohta. —
Rupesin näät ensi työkseni tätä saunaa lämmittämään, kun ruumista
kutisee niin ettei tahdo enää nahoissaan pysyä. Täitäkin on
vaatteensaumat ihan luokonaan. Siellä ryssän maalla kun niillä ei
näät ole minkäänlaisia saunoja.
Saatuaan pesän palamaan hän nousi ja pisti kättä Maijalle, joka
jälleen valmisti miehelleen yllätyksen ripustautumalla hänen
kaulaansa. Kun siitä oli selvitty, siirryttiin pirttiin, jossa isä tapasi
nuoremman vesansakin jo kävelevänä pojan mukulana.
Sellainen on koruton tarina suomalaisen sotamiehen vaiheista ja
kärsimyksistä siihen aikaan, jolloin Suomen kansa
kokonaisuudessaan osasi vielä rakastaa köyhää isänmaataan ja
jolloin se yksimielisesti, kylki kyljessä, puolusti sitä vierasta
valloittajaa vastaan.
Kyösti Wilkuna
SELKÄPUOLEN VARTIJA
OLLI TIAINEN
Eräänä kevättalven kirkaspaisteisena sunnuntaina v. 1808 oli
jumalanpalvelus Pielisjärven kirkossa jo päättynyt. Mutta
kirkkorahvas, joka tavallisesti "aamenen" paukahdettua heti kiirehti
kuin kilvaten rekiinsä ja suksilleen joutuakseen ajoissa kukin
kotikyläänsä murkinoimaan, viipyi tänään vielä kirkkotörmällä. Naiset
istuivat jo rekilöissään odottamassa taikka rupattelivat lähtöä tehden
tiellä, mutta miehet seisoivat sankkana parvena kirkonoven
seutuvilla, portailla ja porstuassa, seisoivat vakavina kasvoiltaan,
silmäkkäin toisiinsa ja keskustelivat vakavista asioista.
Suntio saapui jo sulkemaan kirkkoa, mutta eräs ryhdikäs, roteva
talonpoika, jonka tuuheiden kulmakarvojen alta välähtelivät vilkkaat
silmät, astui hänen eteensä, virkkaen:
— Annahan olla vielä hetkinen…
— Kirkkoko sulkematta? kysyi suntio kummissaan.
— Niin… tässä vielä vähän tuumataan…
Miehet pitivät siinä näet ankaraa neuvottelua, ja näytti siltä, että
heillä oli vieläkin asiaa kirkkoon. Äsken päättyneissä kirkonmenoissa
ei kyllä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, saarnakin oli aivan
tavallinen, mutta sitten lopuksi oli kuulutusten joukossa luettu eräs
tiedonanto, joka oli pannut mietteitä miesten päähän ja pysäyttänyt
heidät tähän törmälle tuumiskelemaan.
Johan muutamia viikkoja sitten oli tännekin Pohjois-Karjalan
kulmakunnalle lennähtänyt sana, että sota on syttymässä Ruotsin ja
Venäjän välillä, — elettiin vuoden 1808 alkupuolta — ja sitten tuli jo
tieto, että venäläiset olivat hyökänneet Kymijoen yli Etelä-Suomeen.
Näistä sotaisista uutisista oli miesten kesken ollut paljon tarinaa jo
silloin, varsinkin niiden kesken, jotka olivat eläneet entisen sota-ajan
parikymmentä vuotta sitten. Muutamaan viikkoon ei näillä syrjämailla
ollut sitten asiasta sen enempää kuulunut, mutta nyt yhtäkkiä
kuulutusten lopuksi vanha kirkkoherra luki väräjävällä äänellä erään
hänelle äsken virkateitse toimitetun paperin, jossa joku venäläinen
sotapäällikkö kehotti koreasanaisesti seudun väestöä alistumaan
nöyrästi uuteen asiaintilaan, Venäjän valtaan, ja ilmoitti, että niitä,
jotka muodossa tai toisessa ryhtyivät vastarintaan, pidettiin
kapinoitsijoina. Kuolemanrangaistus uhkasi jokaista, joka tavattaisiin
ase kädessä…
Tämä kuulutus oli tänään pysäyttänyt pielisjärveläiset kirkon
ovelle.
— Nuo siis tahtovat pitää meitä jo Venäjän alamaisina, vaikkei
mitään valloitusta ole tapahtunut, ihmetteli muuan joukosta.
— Eikä se niin helpolla tapahdukaan, lisäsi siihen tuo
tuuheakulmainen mies, joka oli käännyttänyt suntion ovelta. — Entä
sitten se väite, että meitä pidettäisiin kapinoitsijoina, jos ryhdymme
kotiseutua ja isänmaata puolustamaan, — ketä vastaan me silloin
kapinoimme!
— Onhan sitä ennenkin vastaanotettu vihollisia ase kädessä, kun
ovat tänne rajan yli yrittäneet, — kapinoitsija lienee kai se, joka
vastarinnatta luovuttaa maansa. — Näin virkahti kumeasti eräs
vanhempi mies.
— Tämän kuulutuksen takaa kuultaa toinen ajatus, puhui silloin
äskeinen roteva, keski-ikäinen mies. Vihollinen tahtoisi tulla muitta
mutkitta tänne ja ottaa kaikessa rauhassa maakuntamme haltuunsa.
Se kai tietää, että tällä kulmalla ei ole sotaväkeä vastassa, ja aikoisi
siten ilman miekan iskua marssia tänne peloteltuaan meidät
toimettomiksi ja aseettomiksi, — ehkä kaartaakseen täältä Savossa
olevan sotaväkemme selkäpuolelle. Mukavaahan se olisikin…
— Mutta siihen ei suostuta, innostui nyt eräs nuorempi mies
joukosta.
— Eihän me vihollista tänne isännäksi oteta!
— Ei mielisuosiolla, — eihän niitä ole huolittu tänne ennenkään!
— Eikä ainakaan tappelematta!
Vähitellen mielet kuumenivat keskusteltaessa ja eräs vanha
isäntämies rupesi jo muistelemaan:
— Onhan meillä täällä kirkossa pyssyjä ja muita aseita entisten
sotain ajalta talletettuina. Ne pitäisi jakaa ajoissa miehille, ennen
kuin vihollinen tulee ja korjaa ne.
Hän lausui julki ajatuksen, joka jo oli kytenyt monen muunkin
mielessä. Pielisten niin kuin muidenkin Pohjois-Karjalan kirkkoihin oli
aikoinaan koottu ja talletettu joukko kruunun aseita, joilla väestö
ennen rajasotien aikana oli puolustanut maitaan, mutta jotka hallitus
sitten rauhan taas palattua oli halunnut haltuunsa. Ne olivat kyllä
sangen vanhanaikaisia, raskaita ja ruostuneita kiväärejä, mutta niillä
oli torjuttu vihollista jo yli 50 vuotta sitten Roivaksen ja Sallisen
aikoina, joiden sitkeät taistelut kotikulmansa puolesta tämän seudun
kansa vielä hyvin muisti, ja vielä ne asian vaatiessa laukesivat nytkin.
Siekailematta sen enempää miehet palasivat kirkkoon ja kantoivat
kätköpaikasta alttarin alta sylittäin vanhoja tuliluikkuja jakaen ne
siinä paikassa eri kyläkuntien kesken. Paljonhan niitä ei ollut eikä
ruutia eikä lyijyä ollut niihinkään, mutta rekiin ne kuitenkin kannettiin
ja peitettiin raanujen alle. Nyt sai suntio vihdoin sulkea kirkon.
Mutta miesten vielä puuhatessa kirkonmäellä ajoi Sarkkilan isäntä
Isak Stenius, joka äsken jo oli kirkolta lähtenyt, oriinsa täydellä
höyryllä takaisin. Hän oli juurikään tavannut taipaleellaan
matkamiehen, joka oli Pälkjärveltä, ja tämä oli kertonut, että ryssät
kokosivat joukkoja Sortavalasta päin rajalle Ruskealaan — Suomen ja
Venäjän välinen raja kulki silloin isonvihan ajoista asti Ruskealan ja
Kiteen pohjoispuolitse Savonlinnaa kohden, joka oli venäläisten
hallussa —, aikoen ilmeisestikin samota Pohjois-Karjalaan.
— Sitähän tässä juuri epäiltiin, huudahti silloin se ryhdikäs,
tuuheakulmainen mies, joka äsken oli ensimmäisenä aseita
jakamassa. — Viholliset yrittävät pelottaa kuulutuksillaan kansan
nöyräksi ja sitten marssia sotaväkineen maakuntaan. Tässä taitaakin
tarvita näitä kiväärejä pikemmin kuin luultiin, jos ei todella tahdota
venäläistä tänne isännäksi. Sotaväkeä täällä ei ole, meidän
talonpoikien on tartuttava aseisiin kotejamme puolustamaan, ja se
on tehtävä heti!
Tämä ruskeatukkainen, kookas mies, jonka silmät paloivat hänen
näin puhuessaan, oli Olli Tiainen Nurmeksesta, mies parhaissa
voimissaan — lähes neljänkymmenen ikäinen — ja entuudestaan jo
pitäjänsä johtomiehiä, vaikkei ollutkaan isäntämies. Hänen isänsä oli
muuttanut sinne Pohjanmaalta uudisasukkaaksi. Oltuaan nuorena
miehenä mukana Kustaan sodassa hän oli nainut talontyttären
Ylikylän Reittulasta ja muuttanut sinne kotivävyksi, — siellä hänen
perheensä eli. Jo poikana hän oli oppinut lukemaan, vieläpä
kirjoittamaankin, ja oli sitten sodan jälkeen tehnyt monia matkoja ja
usein ajanut pitäjäläisten asioita maaherran luona Kuopiossa taikka
piispan puheilla Porvoossa. Hän kuunteli erityisen tarkkaavaisena
Sarkkilan isännän tuomaa uutista julistaen päättävästi, että
venäläisten tulon varalta on varustauduttava ja ryhdyttävä
vastarintaan.
— Mutta aseita on liian vähän, ei puolta sataakaan, näillä emme
viholliselle paljoa mahda, puheli eräs harkitseva talonpoika.
— Totta on, niitä on hankittava lisää, totesi Olli säikähtämättä. —
Niitä on pyydettävä Kuopiosta, maaherralta taikka kenraalilta, ja
samalla ilmoitettava sinne Pielisen talonpoikien päätöksestä. Sillä
olemmehan me nyt päättäneet joka mies lähteä vihollista vastaan.
— Joka mies kuin sotamies! Ja tieto päätöksestä on vietävä
kaikkiin kyliin näiden vesien varsilla. Niin miehet innostuneina
lupasivat ja toisiaan kehottivat.
— Mutta kuka asialle Kuopioon?
— Kukas muu kuin Tiaisen Olli. Ja tässä onkin nyt kiire, ala vain
nousta rekeesi, Olli, kyllä me viemme sanan akallesi Nurmekseen!
Niin päätettiin asiat kirkontörmällä ja ennen pitkää Olli Tiainen
istui reessään ajaen Kuopiota kohti pitäjäläistensä ankaralle asialle.
Siinä hän vasta oikein ennätti itsekin miettiä, kuinka laajakantoinen
ja vakava se yritys todella oli, johon Pielisen talonpojat olivat
yhtäkkiä pitemmittä valmisteluitta, ilman ammattitaitoista johtoa,
ilman varoja ja varastoja päättäneet ryhtyä: aseelliseen taisteluun
vihollisen harjoitettua sotaväkeä vastaan. Mutta niin oli tehtävä,
totesi Olli aprikoituaan asiaa perusteellisemmin; valitsemisen varaa ei
nyt ole, kotikulmaa ei voi jättää puolustamatta periviholliselle… Itse
hän oli taas joutunut siinä yrityksessä ensimmäisenä aisoihin… hän
aavisti kyllä, että johto ja vastuu oli jäävä hänelle, — siihen olivat
pitäjäläiset jo vanhastaan tottuneet. Hän ei ollut ehtinyt käydä
omalle perheelleen hyvästiäkään sanomassa… siellä vaimo ja lapset
odottivat isää kotiin. Mutta nyt ei ollut aika ajatella yksityisasioita,
yhteinen, suuri asia vaati kokonaan miehen mielen ja mietteet. —
Kuopiossa Tiainen tapasi Savon prikaatin päällikön, kenraali
Cronstedtin. Pääjohdolta saamansa määräyksen nojalla Savon osasto
oli näet vähitellen perääntynyt Varkaudesta talvitietä pohjoiseen
päin, majaili nyt Kuopiossa ja odotti siellä ilmoitusta, olisiko sen
sieltäkin vetäydyttävä yhä pohjoisemmaksi vai saisiko se ryhtyä
taisteluun jäljessään seuraavaa venäläisarmeijaa vastaan. Olli Tiaisen
viesti oli tälle kelpo kenraalille silloin juuri hyvin tervetullut, Pielisen
talonpoikien päätös ilahdutti häntä suuresti. Sillä jos, niin kuin hän
toivoi, voitaisiin käydä vastarintaan, oli kovin tärkeää, että vihollinen
kohtaisi vastarintaa Pohjois-Karjalassakin eikä pääsisi sieltä Enon ja
Kaavin kautta kiertämään hänen selkäpuolelleen, jolloin hänen olisi
hajotettava vähät joukkonsa kahdelle rintamalle.
Lyhyesti ja selvästi Nurmeksen talonpoika esitti asiansa ylhäiselle
sotaherralle ja tämä lupasi hänelle heti aseita, — niitä oli, varsinkin
vanhempia, melkoinen määrä varastossa. Olli sai heti rekeensä
kuorman ja kehotuksen lähettää kohta rahtimiehiä hakemaan lisää
pyssyjä ja ampumatarpeita.
— Mutta kuka teitä harjoittaa ja johtaa siellä?
— Ei ole ketään, saamme itse yrittää.
— En voi täältäkään antaa teille apua, pahoitteli kenraali. — Mutta
sinähän olet vanha sotilas, astu rohkeasti johtoon, minä annan
sinulle siihen nimityksen. Olet tästä hetkestä Pohjois-Karjalan
rajakapteeni.
Olli kiitti luottamuksesta, mutta epäili sen edesvastuun taakkaa,
tahtoahan häneltä ei puuttunut.
— Nyt ei ole lupa epäillä kenenkään pyrkimyksiä, isänmaa vaatii ja
kutsuu, lausui kenraali silloin. — Päällikkyytesi merkiksi annan sinulle
tämän miekan ja lakkiisi kiinnitettäväksi kuparisen kapteeninsoljen,
jossa onkin kuvattuna Karjalan vaakuna… Jumalan haltuun vain,
pitäkää uljaasti puolianne siellä Karjalassa, älkää laskeko vihollista
läpi — ehkä mekin täällä vihdoin jotakin yritämme…
Niine viesteineen Tiainen palasi Pielisjärvelle laittaen jo matkan
varrelta rahtimiehiä hakemaan kuormia Kuopiosta. Kevät oli jo
ehtinyt pitkälle, mutta sittenkään ei ollut varmuutta, yrittäisivätkö
rajalle kerääntyneet venäläiset vielä talvikelillä, ennen kelirikkoa,
hyökkäystä Pielisjoelle. Kaikessa hiljaisuudessa talonpojat
varustautuivat kaiken varalta Olli Tiaisen ja Sarkkilan isännän Isak
Steniuksen johdolla, jonka Olli oli pyytänyt apulaisekseen. Tämä oli
entinen ylioppilas, mutta oli jättänyt lukualan viljelläkseen tilaansa ja
oli täysin sulautunut kansan mielialaan ja ajatusmaailmaan, Karjalan
mies kauttaaltaan.
Eväitä koottiin Pielisjoen niskaan, vakoojia laitettiin rajalle, ja oli
sovittu, että kun tulipatsas kohoaa Kolin korkeimmalta harjalta,
merkitsi se sitä, että nyt vihollinen oli lähenemässä ja Karjalan
miesten oli aseineen kokoonnuttava Ahvenuksen salmeen, minkä
kautta Pielisjärvi on yhteydessä Ruhoveden kanssa. Lähtövalmiina
siinä odoteltiin. Mutta kelirikko tuli, jäät lähtivät, eikä vainolaista
kuulunut. Nuotiota ei sytytetty Kolivaaran laella.
Vakoojat toivat kuitenkin pian Pielisiin ja Lieksaan, missä Tiainen
ja Stenius olivat lähiseudun miesten kanssa koolla, tietoja, että
vihollinen edelleen teki valmisteluja Ruskealassa, ja eräänä päivänä
lennähti sitten sanoma, että nyt ne ovat kenraali Aleksejevin johdolla
lähteneet liikkeelle rajan yli Pälkjärvelle.
Olli Tiainen antoi sytyttää viestitulet ja lähetti sovitut sanomat
kaikille tahoille, ja ennen pitkää rupesi suuria kirkkoveneitä ja pieniä
nuottaveneitä näkymään seliltä, kaikkien suuntautuessa Ahvenuksen
salmeen. Toisia miehiä tuli jalan pyssyineen, joilla ampumista he
olivat kotisaloilla harjoitelleet, ja kontteineen, joissa heillä oli kuulat
ja kalakukot, ja kysyivät, että missä se vihollinen on.
— Tulossa se on, mutta täällä kotinurkilla sitä ei ruveta
odottamaan, vastasi Tiainen reippaasti. — Astutaan sitä vastaan
kappaleen matkaa.
— Astutaan vain, myöntyivät sisukkaat miehet.
Talonpoikia oli kertynyt lähes kolmesataa ja he marssivat veneensä
jätettyään maantietä myöten Kaltimoon päin, marssivat vakava ilme
karkeilla kasvoillaan, mutta askelissa oli varmaa päättäväisyyttä — oli
oltava valmiina taisteluun, missä vain vihollinen vastaan tuli.
Kaltimon niskassa, jossa joukko lepäili päivän, ei tavattu vielä
venäläisiä. Tiainen oli täältä lähettänyt heinäkuun viime päivänä
etujoukon edellään Mönnivaaraan, ja sieltä tulikin seuraavana
aamuna sanantuoja kertomaan että Pälkjärveltä samoava kenraali
Aleksejev oli äsken jakanut joukkonsa kahteen osaan. Pääjoukko,
jota kenraali itse johti, oli nyt kulkemassa Joensuuhun, mutta toinen,
pienempi osasto suuntautui Mönnivaaraan. Viimeksi mainittua
paikkaa kohti Tiainen lähti nyt joukkoineen rohkeasti marssimaan, —
tuo pienempi osastohan se ilmeisesti pyrki Pielisiin.
Lähellä Mönnivaaraa tuli jo karjalaisten lähettämä etujoukko
vastaan. Se oli ollut kosketuksissa vihollisen kanssa, mutta
perääntynyt, ja tiesi kertoa, että vihollisen parin kolmen sadan
miehen osasto oli juuri tulossa maantietä pitkin. Silloin Tiainen
pysäytti joukkonsa, asettui sen eteen silmät palaen ja huusi:
— Tässä, pojat, tässä tulee nyt ensimmäinen koetus. Tässä
annetaan viholliselle tervehdys ja nahkapojille tulikaste!
— Tässäkö maantiellä? kyselivät miehet.
— Ja maantien laidassa. Lasketaan vihollinen tulemaan
lähemmäksi.
Siinä oli harjun rinne, jolle maantie nousi, alangossa kasvoi tiheää
vesakkoa maantien kahden puolen. Sinne Tiainen sijoitti väkensä
leveään rintamaan, asettui itse komentajaksi maantien toiselle
puolelle ja määräsi Isak Steniuksen toiselle. Jännittyneinä odotettiin
toista tuntia, silmä kovana maantielle tähystäen.
Jo rupeaa kumu kuulumaan etäältä, jo jyskää sorainen tie.
Kasakat ajavat edellä etujoukkona, mutta kohta niiden jäljessä
kulkee jalkaväki raskaat reput selässä. Tiainen oli käskenyt
miestensä odottaa suokurpan kurnutusta, ennen ei saa ampua, ja
ratsuväki pääsee siten jo kulkemaan vaanivien talonpoikien ohi
saapuen harjun rinteelle.
Silloin kuuluu sovittu kurpan ääni ja samassa pamahtaa sata
pyssyä — kohta perästä toinen sata maantien molemmilta puolilta.
Vihollinen, joka oli luullut edessään olevan vain pienen partiojoukon,
hämmentyy ja hätääntyy. Miehiä kaatuu, ammuttuja hevosia
sätkyttelee tiellä, metsässä paukkuu, eikä kuitenkaan näy vihollista,
mitä vastaan hyökätä! Mutta se on lähellä, se on joka paikassa, joka
pensaasta pamahtaa.
Venäläisjoukko kääntyy kiireesti takaisin, miehet sotkeutuvat
toistensa jalkoihin, juoksevat henkensä edestä. Silloin karjalaisetkin
astuvat esiin vesakosta, lähtevät ajamaan takaa pakenevia, iskevät
ja ampuvat oikein vanhan vihan voimalla.
Olli Tiainen karjalaisineen saavutti tässä riidattomasti ensimmäisen
voittonsa, Mönnivaaran voiton, ja iloitsi siitä vilpittömästi. Sillä siinä
nyt miehillä luonto karaistui ja usko kasvoi. Mutta Olli oivalsi kyllä
voiton saadun liian helposti, vihollinen oli tässä kovin vähälukuinen
ja sekin yllätettiin. Hän oli aivan varma, että vihollinen palaa piankin
takaisin suuremmalla joukolla ja käy silloin toisella tavalla taisteluun,
ja siihen uuteen otteluun ei tällainen suojattoman maantien
mukainen avomaasto ollut sopiva. Sitä paitsi oli vihollisen pääjoukko
edessäpäin, ehkä jo Joensuussa, ja saattoi sieltä pian nousta
jokivarrelle. Vastoin uskaliaimpien kehotuksia, että oli lähdettävä
väistyneen vihollisen takaa-ajoon, Tiainen päätti peräytyä ja valita
turvallisemman taistelupaikan. Osan miehiään hän jätti Kaltimon
solaan etuvartioksi, mutta pääjoukkoineen hän palasi Ahvenukseen,
jonne hän kaivautti rintavarustukset ja keräsi koko rannikolta kaikki
veneet — vihollisilta piiloon.
Täällä karjalainen talonpoikaisjoukko, joka nyt oli antanut
vihollisille selvän tiedon olemassaolostaan, saikin viipyä kauan, sai
odottaa ikävystymiseen asti. Vihollinen ei enää moneen viikkoon
rynnännyt sinne päin, se varoi näitä saloseutuja ja koetti sen sijaan
päästä Joensuusta Kuopiota kohti.
Tänä odotusaikana Tiainen kävi itse parin miehen kanssa
Joensuussa ottamassa tilanteesta selkoa. Pielisensuussa, nykyisen
kaupungin paikkeilla, ei silloin vielä ollut paljon asutusta, mutta
eräänlainen kylä jo sentään oli. Oli kruunun viljamakasiini, josta viljat
kumminkin jo oli tyhjennetty, oli kruunun viinanpolttimo ja pari
kolme taloa, joista suurin oli tuomari Martti Steniuksen talo. Tänne
oli Aleksejev joukkoineen majoittunut aikoen marssia eteenpäin.
Mutta hän jäikin sinne odottamaan kuten talonpojat Ahvenukseen, ja
monesta painavasta syystä, — siitä pääsi Tiainen nyt perille.
Hänen oikea sivustansa ei ensinkään ollut turvattu, talonpojat
uhkasivat siellä. Ja Savon armeija peräännyttyään jo kauas
Pohjanmaalle oli Siikajoen ja Pulkkilan taistelujen jälkeen vihdoin
palannut takaisin Kuopioon asti eversti Sandelsin johdolla ajaen
venäläiset siitäkin melkoisesti etelämmäksi. Vihdoin venäläiset
kuitenkin lujittivat asemansa Kuopion pohjoispuolella ja Aleksejev sai
käskyn marssia sinne auttamaan omiaan ja kiertämään Sandelsin
Toivalassa olevat varustukset. Sandels oli sen vuoksi lähettänyt sieltä
majuri Malmin pienellä osastolla Joensuuhun päin tätä siipeään
suojelemaan, ja tuo parin sadan miehen osasto oli Aleksejevin nyt
ensi töikseen tuhottava.
Venäläisten päällikkö oli Joensuussa rakentanut tällaista retkeä
varten jo pitkin kesää lauttoja, joilla viedä miehensä — niitä hänellä
oli puoliväliin toista tuhatta — ja kuormastonsa yli, ja hän tarkasteli
itse eräänä iltapäivänä heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla noita
uusia kuljetusneuvojaan, joilla huomenissa oli siirryttävä salmen taa.
Hän istui komean ratsunsa selässä alipäällikköjensä ympäröimänä
salmen rannalla ja antoi lauttamiehille viimeisiä ohjeitaan. Silloin tuli
luoti salmen takaa ja tappoi hevosen hänen altaan — kenraali suistui
suulleen hiekkaiselle ahteelle. Samassa sieltä tuli useampiakin
luoteja iskien päällikkönsä ympärille keräytyneiden upseerien
parveen, — näille tuli kiire lähtö rannalta. Ja sen sijaan että
Aleksejev olisi johdattanut joukkonsa salmen yli pohjoiseen päin, hän
lähti hyvässä järjestyksessä mutta kovaa kyytiä perääntymään
etelään, Pälkjärvelle, josta hän kevätkesällä oli tullut.
Hän oli näet tuon uhkaavan laukauksen syitä tutkiessaan saanut
selville, että Joensuun tienoillekin oli kerääntynyt melkoisia aseellisia
talonpoikaisjoukkoja, jotka vain odottivat majuri Malmin osastoa
yhtyäkseen siihen ja ahdistaakseen Joensuuhun pesiytyneet
venäläiset kuin nuotan pohjukkaan.
Tämäkin talonpoikien nousu oli suurelta osalta Olli Tiaisen työtä.
Hän oli Joensuun tienoille saavuttuaan tavannut sen puolen
talonpoikia, kertonut heille Mönnivaaran voitostaan ja innostanut
nämäkin miehet aseisiin. Kuultiin majuri Malmin olevan tulossa
pohjoisesta ja päätettiin toimia yhdessä hänen kanssaan. Tiaisen
neuvo oli, että talonpojat odottaisivat salmen takana, ja sinne he
kerääntyivätkin sataisena joukkona. Malmin toivottiin saapuvan
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookmass.com