hyvä neiti, ja teidän kunnianhimonne on suunnatonta julkeutta. Jos
se tekisi vain teidät itsenne naurettavaksi", jatkoi majuri pyöritellen
päätään mitään aavistamattomalle neiti Toxille, samalla kun hänen
ulkonevat silmänsä näyttivät aikovan syöksyä kadun toiselle puolelle,
"niin saisitte tehdä sitä kylliksenne, hyvä neiti, ilman pienintäkään
vastaväitettä Bagstockin taholta, sen vakuutan teille". Majuri nauroi
niin, että hänen kasvonsa kävivät tummanpunaisiksi korvalehtiä
myöten ja suonet hänen otsallaan pullistuivat. "Mutta kun te, hyvä
neiti, panette välikäteen toisia ihmisiä, vieläpä jaloja, mitään pahaa
aavistamattomia ihmisiä, korvaukseksi heidän alentuvaisuudestaan,
niin saatte vanhan Joen veren kuohumaan."
"Majuri", virkkoi Dombey punastuen, "toivoakseni ette vihjaile
mihinkään niin mielettömään suunnitelmaan neiti Toxin taholta kuin
—"
"Dombey", vastasi majuri, "minä en vihjaile mihinkään. Mutta Joey
B. on elänyt maailmassa, arvoisa herra, elänyt maailmassa avoimin
silmin ja korvin, ja Joey sanoo teille, Dombey, että tuolla kadun
toisella puolella on hiton kavala ja kunnianhimoinen nainen."
Vaistomaisesti Dombey katsahti kadun toiselle puolelle, vieläpä
hyvin vihaisesti.
"Sen enempää ei Joseph Bagstock päästä siitä asiasta huuliensa
yli", sanoi majuri päättävästi. "Joe ei ole juttujen levittäjä, mutta on
hetkiä, jolloin hänen täytyy puhua, jolloin hän tahtoo puhua! Hitto
vieköön teidän juonenne, hyvä neiti", tiuskaisi majuri taas vihoissaan
naapurittareensa päin, "mutta kiusaus on liian voimakas, jotta voisi
pysyä vaiti".