Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo Solutions Manual

Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo Solutions Manual
Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo Solutions Manual
Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo Solutions Manual

1. Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo
Solutions Manual download pdf
https://testbankdeal.com/product/psychology-core-concepts-8th-edition-
zimbardo-solutions-manual/
Visit testbankdeal.com today to download the complete set of
test banks or solution manuals!

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankdeal.com
Psychology Core Concepts 8th Edition Zimbardo Test Bank
https://testbankdeal.com/product/psychology-core-concepts-8th-edition-
zimbardo-test-bank/
Psychology Core Concepts 7th Edition Zimbardo Solutions
Manual
https://testbankdeal.com/product/psychology-core-concepts-7th-edition-
zimbardo-solutions-manual/
Psychology Core Concepts 7th Edition Zimbardo Test Bank
https://testbankdeal.com/product/psychology-core-concepts-7th-edition-
zimbardo-test-bank/
Intermediate Accounting Volume 1 5th Edition Beechy Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/intermediate-accounting-volume-1-5th-
edition-beechy-test-bank/

3. Motivation Theory Research and Application 6th Edition
Petri Test Bank
https://testbankdeal.com/product/motivation-theory-research-and-
application-6th-edition-petri-test-bank/
Principles of Human Physiology 5th Edition Stanfield Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/principles-of-human-physiology-5th-
edition-stanfield-test-bank/
Microeconomics 5th Edition Besanko Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/microeconomics-5th-edition-besanko-
solutions-manual/
Psychology 12th Edition Myers Test Bank
https://testbankdeal.com/product/psychology-12th-edition-myers-test-
bank/
Human Anatomy Laboratory Manual with Cat Dissections 8th
Edition Marieb Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/human-anatomy-laboratory-manual-with-
cat-dissections-8th-edition-marieb-solutions-manual/

4. Microeconomics Canadian 1st Edition Hubbard Test Bank
https://testbankdeal.com/product/microeconomics-canadian-1st-edition-
hubbard-test-bank/

5. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
CHAPTER 6
THINKING AND INTELLIGENCE
▲ TABLE OF CONTENTS
To access the resource listed, click on the hot linked title or press CTRL + click
To return to the Table of Contents, click on click on ▲ Return to Table of Contents
To return to a section of the Lecture Guide, click on ► Return to Lecture Guide
► LECTURE GUIDE
6.1 Concepts
6.2 Imagery and Cognitive Maps
6.3 Thought and the Brain
6.4 Intuition
6.5 Problem Solving
6.6 Judging and Making Decisions
6.7 Becoming a Creative Genius
6.8 Binet and Simon Invent a School Abilities Test
6.9 American Psychologists Borrow Binet and Simon’s Idea
6.10 Psychometric Theories of Intelligence
6.11 Cognitive Theories of Intelligence
6.12 Cultural Definitions of Intelligence
6.13 The Question of Animal Intelligence
6.14 What Evidence Shows That Intelligence is Influenced by
Heredity?
6.15 What Evidence Shows That Intelligence is Influenced by
Environment?
6.16 Heritability (Not Heredity) and Group Differences
▼ FULL CHAPTER RESOURCES
Key Questions
Core Concepts
Psychology Matters
Lecture Launchers and Discussion Topics
Activities and Exercises
Handouts
Web Resources
LECTURE GUIDE
Introduction
KEY QUESTION
What are the Components of Thought?
6.1 CORE CONCEPT

6. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Thinking is a cognitive process in which the brain uses information from the senses,
emotions, and memory to create and manipulate mental representations such as concepts,
images, schemas, and scripts.
6.1 Lecture Outline: Concepts
Lecture Launchers/Discussions Topics:
Types of Problems
Intuition
Don’t Believe Everything You Read…Except This
Functional Fixedness
Using Cognitive Maps
Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises:
Learning a Concept
Web Resources:
Intelligence
Déjà vu, French for “seen before,” is an experience in which the individual has the feeling
of having experienced a current event sometime in the past.
The process of déjà vu reflects the brain’s ability to match a present experience to a
previous experience, even though the explicit memory is not retrieved.
This ability to assimilate and associate experiences, objects, or ideas into mental categories
and take the same action toward them or give them the same label is one of the most basic
attributes of thinking organisms.
These categories are called concepts.
oConcepts are mental structures and cannot be observed directly.
oCognitive scientists infer concepts from their influence on brain activity or behavior;
Individuals, using the same process, cannot be sure that another person shares their
same concepts.
6.1.1. Two Kinds of Concepts
Natural concepts are imprecise mental categories that develop out of everyday
experiences in the world.
A natural concept, such as “bird,” invokes a mental prototype, or mental image,
representing a typical bird from your experience.
oA determination of whether an object is a bird is made by comparing the object to the
bird prototype; the closer it matches, the quicker a decision of “bird” can be made.
Artificial concepts are defined by a set of rules or characteristics, such as dictionary
definitions or mathematical formulas.
6.1.2. Concept Hierarchies
Much of the individual’s declarative memory is organized into concept hierarchies,
arranged from general to specific.
6.1.3. Culture, Concepts, and Thought
Concepts carry vastly different meanings in different cultures.

7. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Some examples are the terms “democracy” and “freedom,” which look obvious to
Americans but which may connote chaos, excess, and rudeness in parts of Asia.
In the United States, many people place a higher value on qualities variously known as
“common sense,” which refers to thinking based upon experience rather than logic.
Universal principles of thought that cut across cultures involve very basic processes.
It cannot be assumed that the processes of concept formation or their meaning attached to
them are universal.
6.2 Lecture Outline: Imagery and Cognitive Maps
We think in words, but we also think in images, spatial relationships, and other sensory
images.
A cognitive representation of physical space is a special form of visual concept called a
cognitive map.
6.3 Lecture Outline: Thought and the Brain
Developments in brain imaging have allowed cognitive researchers to begin mapping the
mind itself.
Scientists can now connect certain thoughts, with specific electrical wave patterns in the
brain by presenting a stimulus and viewing brain responses and pathways. Over many
trials, responses can be averaged into a pattern.
PET, MRI, and fMRI neuroscientists have identified brain regions that become active
during various mental tasks.
Thus, thinking is an activity involving widely distributed areas of the brain—not just a
single “thinking center.”
Neuroscientists now see the brain as a community of highly specialized modules, each of
which deals with different components of thought.
Moreover, the brain generates many of the images used in thought with the same circuitry
it uses for sensation.
6.4 Lecture Outline: Intuition
Intuition is the ability to make judgments without conscious reasoning, using feelings as
well as reason.
This emotional component of thinking, like many other complex cognitive tasks, involves
the prefrontal cortex, which unconsciously factors emotional “hunches” in our decisions in
the form of information about past rewards and punishments.
Intuition is not always correct—sometimes intuitive snap judgments, which may feel like
truth, are merely prejudices and biases; sometimes, however, quick intuitive judgments
can be on target.
Accuracy in intuition may depend upon context.
6.4.1 When Can You Rely on Intuition?
In general, “instincts” about personality may be correct, although they are not infallible.
When we “intuitively” make statistical or numerical judgments, we are likely to be wrong.

8. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Intuition may be more reliable in complex situations when time is limited; conscious
processing skills, located in working memory, may not be capable of handling the
complexity or the number of factors that have to be quickly weighed.
When time is not short and when a person has the expertise necessary to analyze a
situation, intuition may impede their thinking.
Thus, it is important to recognize when intuitive judgments are being made and to
consider the context, the time available, and expertise in that area, furthermore
acknowledging that intuition can be wrong.
PSYCHOLOGY MATTERS: Schemas and Scripts Help You Know What to Expect
Much knowledge is stored in the brain as schemas, clusters of related concepts that provide a
framework for thinking about objects, events, ideas, or emotions. Schemas are used in the
cognitive process in several ways.
Schemas act as “search engines”; they provide contexts and expectations about the features
likely to be found when familiar people, situations, images, and ideas are encountered. They
provide a way of relating new information to previously stored information. Things are often
found to be funny when they draw on two or more incongruous or incompatible schemas at once.
Finally, an event schema, or script, gives us a pattern for behavior in specific circumstances.
Scripts differ from culture to culture. Each culture has a unique way of observing the world and
dealing with its situations; therefore, its scripts will differ.
KEY QUESTION
What Abilities Do Good Thinkers Possess?
6.2 CORE CONCEPT
Good thinkers not only have a repertoire of effective strategies, called algorithms and
heuristics, they also know how to avoid common impediments to problem solving and
decision making.
6.5 Lecture Outline: Problem Solving
Lecture Launchers/Discussions Topics:
Hormones and Thinking Skills
Fallacies in Reasoning
Einstein’s Brain
Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises:
What Exactly is Intelligence?
Problem Representation
Availability Heuristics
Demonstrating Cognitive Biases
Insight
The Nine-Dot Problem
Handout Transparency: Luchins’ Water Jar Problem
Web Resources:
Problem-Solving

9. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Effective problem solvers have several things in common: requisite knowledge for solving
the problem being faced, skill in identifying the problem, and skill in selecting the strategy
to solve the problem.
6.5.1. Identifying the Problem
The good problem solver learns to consider all relevant possibilities without leaping to
conclusions prematurely.
The good problem solver considers all relevant possibilities before committing to one
solution.
6.5.2. Selecting a Strategy
The good problem solver selects a strategy that fits the problem at hand.
While trial and error may serve strategically for simple problems, more complex ones may
require specialized knowledge or procedures or formulas—algorithms.
The expert problem solvers may use heuristics, more intuitive but less precise strategies.
1.Algorithms
Algorithms are procedures and formulas that guarantee success if properly applied.
Some examples are those formulas learned in science and math classes.
2.Heuristics
Heuristics are rules of thumb that are accumulated through life experience and act
as shortcuts to solve complex mental tasks.
They do not guarantee a correct solution to a problem, but they are often useful for
starting off in the right direction.
Some heuristics require special knowledge, such as training in medicine, physics, or
psychology.
6.5.3. Some Useful Heuristics
1.Working Backward
The strategy of starting at the end of a problem can often be effective in cutting
down on the number of possible pathways to a solution of a problem.
In forensics, for example, police gathering evidence at a crime scene can narrow
down a list of suspects.
2.Searching for Analogies
If a new problem is similar to an old one, it may be possible to employ a strategy
that was previously used successfully.
It is necessary to recognize the similarity, or analogy, between the two problems.
3.Breaking a Big Problem into Smaller Problems
Breaking a problem into parts, or subgoals, may make it more manageable.
In this way, the work required for the solution can be organized into parts and a
plan can be developed for each part of the solution.

10. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
6.5.4. Obstacles to Problem Solving
While having a good repertoire of problem-solving strategies is essential problem solving,
it is important to recognize and let go of an ineffective strategy.
1.Mental Set
Mental set refers to the tendency to respond to a new problem in the manner used
for an old one.
If a problem-solving strategy is based upon the wrong analogy, schema, or
algorithm, this mental set can generate an ineffective strategy for solving the current
problem.
2.Functional Fixedness
This type of mental set is the inability to perceive a new use for an object associated
with a different purpose.
Under this condition, the function of a familiar object becomes fixed in the mind,
which cannot develop a new use for it.
A dime used as a coin can also be used as a screwdriver; function fixedness can
prevent a person from recognizing this.
3.Self-Imposed Limitations
There are many instances in which people impose limitations upon themselves.
People may have absorbed racial or gender stereotypes directed at their group, or as
students often say, “I’m not good at math.”
4.Other Obstacles
There are many other obstacles to problem solving.
These include lack of specific knowledge required to solve the problem, lack of
interest, and low self-esteem.
Fatigue, drugs (legal and illegal), and arousal and its stress create stumbling blocks,
as well.
In general, humans are thinkers who readily jump to conclusions, based on our
knowledge but also biased by our knowledge, as well as our motives, emotions, and
perceptions.
Most of our problem-solving efforts draw upon past experiences to make
predictions about future rewards and punishments.
This process is what operant conditioning is all about, which suggests that this
mode of thinking is a fundamental part of human nature.
6.6 Lecture Outline: Judging and Making Decisions
Decisions are made every day; each decision is a solution to a problem for which there
may not be a clear answer but for which a decision is required.
Judgment may be clouded by emotions and biases that interfere with critical thinking.
Kahneman (2011) has identified modes of thinking that operate simultaneously:

11. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
oSystem 1 – Intuitive thought processes that are designed for quick decisions, but
relies on biases, prejudices, and faulty heuristics.
oSystem 2 – Takes conscious control over the more automatic System 1, particularly in
complex cases.
6.6.1. Confirmation Bias
Confirmation bias makes us pay attention to events that confirm our beliefs and ignore
evidence that contradicts them.
Evidence shows that confirmation bias is a powerful human tendency.
6.6.2. Hindsight Bias
Hindsight bias, the “I knew it all along” response, is the tendency, after learning about an
event, to “second guess” or believe that one could have predicted the event in advance.
Hindsight bias impedes the ability to learn from mistakes; “I knew it all along” ignores an
opportunity to improve judgment next time by recognizing errors this time.
There is a correlation between hindsight bias and poor performance; being swayed by
hindsight bias may increase the chance of repeating the same mistake.
6.6.3. Anchoring Bias
Anchoring bias is a faulty heuristic caused by basing (anchoring) an estimate on a
completely irrelevant quantity.
In a series of numbers, people base their estimate on whether the first number is higher or
lower than the ones that follow.
6.6.4. Representativeness Bias
Representativeness bias is a faulty heuristic strategy based on the presumption that, once
people and events are categorized, they share all the features of other members in the same
category.
This bias is used because it is convenient, simplifying the tasks of social judgment.
In employing this bias, what is ignored is that people and events do not belong to
categories simply because a category label can be applied; we risk ignoring or
underestimating the tremendous diversity of individual cases and complexity of people.
Base rate information is the probability of a characteristic occurring in the general
population, and by ignoring this information, representativeness bias judgments are made.
6.6.5. Availability Bias
The availability bias reflects our tendency to judge probabilities of events by how readily
examples come to mind; for example, detailed coverage of plane crashes in the media
obscure the statistical fact that car crashes are more probable than plane crashes.
People who watch a lot of television judge their chances of being mugged or murdered as
being much higher than people who watch little television.
6.6.6. The Tyranny of Choice
Too many choices can be overwhelming and can interfere with decision-making.
The tyranny of choice, the impairment of effective decision-making when confronted
with too many choices, can create stress.

12. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Satisficing, finding a choice that is merely good enough, rather than perfect, can be a
useful strategy.
6.6.7. Decision-Making and Critical Thinking
The impediments to effective decision-making described above are related to lapses in
critical thinking, especially the identification of bias.
Critical thinkers should know how to identify a problem, select a strategy, apply the most
common algorithms and heuristics, and identify biases and work to correct them.
6.7 Lecture Outline: Becoming a Creative Genius
Although experts cannot agree on an exact definition of creativity, it is generally agreed
that creativity is a process that produces novel responses to the solutions of problems.
Experts generally agree that a genius is someone whose insight and creativity are greater
than that of the general population.
6.7.1. A Genius is Not Superhuman
There is little evidence to show that people with extreme creativity and genius are
superhuman—a breed apart.
The psychologist Robert Weisberg portrays the thinking of people who are considered
geniuses as “ordinary thought processes in ordinary individuals.”
Weisberg attributes extraordinary creativity to extensive knowledge, high motivation, and
certain personality characteristics, not superhuman talents.
6.7.2. Knowledge and Understanding
The most highly creative individuals have expertise, or highly developed knowledge, in
their fields.
Such mastery requires a high level of motivation to sustain years of intense training and
practice.
Studies indicate that it takes about 10 years of work, or 10,000 hours, to become fully
competent in virtually every field.
Such factors as time pressures or an overly critical supervisor, teacher, or parent can
suppress a creative flow.
6.7.3. Aptitudes, Personality Characteristics, and Creativity
Opposing Weisberg’s views, the psychologist Howard Gardner argues that the
extraordinary creativity seen in the work of Freud, Einstein, Picasso, and others results not
only from expertise and motivation but also from certain patterns of abilities and
personality characteristics.
In Gardner’s view, highly creative people have aptitudes, or largely innate potentialities
(as contrasted with abilities acquired by learning).
These potentialities must be developed by intensive study and practice.
In addition to aptitudes, creative people usually posses a common cluster of personality
traits, including:
oIndependence: the ability to resist social pressures to conform to conventional ways
of thinking;

13. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
oIntense interest in a problem: an all-consuming interest in their subject matter;
oWillingness to restructure a problem: not only struggling with a problem, but also
questioning the way the problem is presented;
oPreference for complexity: creative people like to work with seemingly chaotic or
messy problems, finding it challenging to look for simplicity in complexity;
oA need for stimulating interaction: creativity almost always grows out of an
interaction of highly creative individuals.
Early on, creative people usually find a mentor, a teacher who brings them up to speed in a
chosen field.
6.7.4. The Role of Intelligence in Creativity
While low intelligence inhibits creativity, having high intelligence does not necessarily
produce creativity.
Among those with low intelligence, some special cases—individuals called savants—may
have a highly developed skill despite their handicaps.
Thus, intelligence and creativity are distinct abilities.
The psychologist Robert Sternberg argues that creativity requires a decision to go against
the expectations of the crowd.
oThis makes creativity potentially achievable for anyone who chooses to adopt a
creative attitude.
oSternberg says that most people will not do so, being unwilling to take the necessary
risks.
PSYCHOLOGY MATTERS: Using Psychology to Learn Psychology
Experts are people who know a great deal about a particular subject. Unlike a novice, an expert
confronting a problem does not have to start from scratch to find a solution. A study of chess
experts found that experts organize their knowledge into chunks, or schemas, so that when they
are confronted with a problem, they can retrieve the solution from the specific information stored
and organized in their schemas. They not only know facts; they also know the connections
between them. Last, they have a repertoire of heuristics, the “tricks of the trade.”
Perhaps the most important two variables in developing expertise are motivation and practice.
There is evidence that people have different aptitudes for a particular skill, but it is impossible to
predict in advance who will become an expert. Motivation and a lot of practice are required to
turn aptitude into expertise.
KEY QUESTION
How Is Intelligence Measured?
6.3 CORE CONCEPT
Intelligence testing has a history of controversy, but most psychologists now view
intelligence as a normally distributed trait that can be measured by performance on a
variety of cognitive tasks.
Intelligence, the mental capacity to acquire knowledge, reason, and solve problems
effectively, has long fascinated psychologists, and mental testing has been used for
thousands of years.

14. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Intelligence must be defined in relation to the same abilities in a comparison group,
usually of the same age range.
Intelligence is a hypothetical construct, a characteristic that is not directly observable
but which must be inferred from behavior.
6.8 Lecture Outline: Binet and Simon Invent a School Abilities Test
Lecture Launchers/Discussions Topics:
IQ and Juror Selection
Birth Order and Intelligence
Terman’s Termites
Information Processing Approach to Intelligence
Arthur Jensen
Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises:
Intelligence and Mental Capacity in Film
Age and Intelligence
Multiple Intelligences
Emotional Intelligence (The EQ Test)
In 1904, French educators Alfred Binet and Théodore Simon were asked to design a test to
identify those school children starting school who might need remedial help.
They designed a 30-problem sampling of a variety of abilities needed for school that
predicted which children could or could not handle normal schoolwork.
Four features of the Binet-Simon test were: 1) interpretation of test scores as a measure of
current performance, not innate intelligence; 2) using test scores to identify children who
needed special help, not to categorize them as bright or dull; 3) emphasis on training and
opportunity that could affect intelligence and pinpointing the areas of performance in
which special education could help the children identified as needing such help; 4)
empiricaltesting, basing the test on how children were observed to perform, rather than
tying the test to a theory of intelligence.
Binet and Simon assessed French children of various ages with this test and first computed
an average score for children at each age. That comparison yielded a score for each child,
expressed in terms of a mental age (MA). Mental age is thus the average age at which
normal (average) individuals achieve a particular score.
For example, when a 5-year old child’s score was the same as the average score for the
group of 5-year olds, the child was said to have a mental age of 5 years, regardless of his or
her chronological age(CA), or age since birth.
Binet and Simon determined that students most needing remedial help were those whose
MA score was 2 years behind their CA score.
6.9 Lecture Outline: American Psychologists Borrow Binet and Simon’s Idea
Within 10 years after Binet and Simon began testing schoolchildren, American
psychologists imported the Binet-Simon test and turned it into what we now think of as an
IQ test.

15. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
They modified the scoring procedure, expanded the test’s content, and obtained scores
from a large normative group of people including adults.
6.9.1. The Appeal of Intelligence Testing in America
Three forces changing the face of America in the early 20th century combined to make
intelligence testing seem like an orderly way out of turmoil and uncertainty.
The United States was experiencing an unprecedented wave of immigration resulting from
global economic, social, and political crises, and new laws requiring universal education
were flooding schools with students.
When World War I began, the military needed a way of assessing and classifying new
recruits.
Intelligence was seen not only as a means of bringing order to the turbulence of rapid
social change but also as an inexpensive and democratic way to separate those who could
benefit from education or military leadership training from those who could not.
The American public came to accept the idea that intelligence tests could accurately
differentiate people in terms of their mental abilities; this acceptance led to widespread use
of tests in schools and industry.
An unfortunate consequence was that test results reinforced prevailing prejudices by
linking test results to race and country of origin.
This consequence can be viewed in hindsight but at the time testing accomplished its
goals, tests were simple to administer and provided a means of assessing and classifying
people according to their scores.
6.9.2. The Stanford-Binet Intelligence Scale
Stanford University professor Lewis Terman adapted the Binet-Simon test for American
schoolchildren by standardizing its administration and its age-level norms.
The result was the Stanford-Binet Intelligence Scale, which became the standard by which
other tests were compared.
Its two important features were its design for both children and adults and its individual,
rather than group, administration.
The test introduced the concept of the intelligence quotient, or IQ, which was the ratio of
mental age (MA) to chronological age (CA), multiplied by 100 to eliminate decimals.
The Stanford-Binet test became popular in clinical psychology, psychiatry, and
educational counseling.
Terman accompanied the test with his belief that intelligence is largely innate and
measurable and that the IQ score reflected something fundamental and unchanging about
people.
Critics of the test objected that the test employed an inconsistent concept of intelligence
because it measured different mental abilities at different ages.
Test makers, heeding this criticism and bringing it in line with the scientific understanding
of intelligence, have modified the test to measure multiple intellectual abilities at all age
levels.
6.9.3. Problems with the IQ Formula
By the mid to late teenage years, gains in mental intelligence usually level off as people
develop mentally in many different directions. Consequently, mental growth as measured

16. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
by a test appears to slow down. Terman’s formula for computing IQ scales thus makes
normal children appear to become intellectually disabled adults.
People do not grow less intelligent as they become adults; they develop in different
directions, which IQ scores do not necessarily reflect.
The original formula for IQ was abandoned and grading “on the curve” was adopted as the
replacement.
6.9.4. Calculating IQs “on the Curve”
Behind the new calculation of IQ is the assumption that intelligence isnormally
distributed throughout the population, that it is spread throughout the population so that
only a few people fall into the high or low ranges while most cluster around a central
average.
The normal distribution, or normal curve, is the bell-shaped curve describing the spread
of a characteristic throughout the population.
Many characteristics, such as height, fall into this pattern, when a population is measured
on this characteristic and the results are recorded a graph, and when IQ tests are given to
large numbers of individuals, the scores of those at each age level fall into this pattern.
IQs are now determined from tables that indicate where test scores fall on the normal
curve.
Scores are statistically adjusted so that the average for each age group is set at 100.
Scores near the middle of each group, between 90–110, are determined to be in the
normal range, whereas at the extreme ends of the distribution, scores below 70 are often
said to be in the intellectual disabilityrange, while those above 130 are said to indicate
giftedness.
Psychologist James Flynn has noticed that the average IQ score has gradually increased at
the rate of three points per decade, ever since the tests were invented—the Flynn effect.
The gradual increase probably results from a combination of factors, including better test-
taking skills, greater complexity and mental stimulation in society, more schooling, and
better nutrition.
Flynn points out that different components of intelligence have accelerated at different
rates, so part of the gain in IQ can be explained by societies encouraging factors that
contribute to intelligence.
Since the mid-1990s, however, the Flynn effect may be slowing down, at least in
developing countries.
Close examination of the Flynn effect indicates increases at the lower end of the
intelligence scale, not at the higher end, suggesting that the effect may be the result of
better education, nutrition, and cognitive stimulation.
6.9.5. IQ Testing Today
The success of the Stanford-Binet encouraged development of other IQ tests.
As a result, psychologists can choose from a wide array of testing instruments.
Psychologist David Wechsler has developed the Wechsler Adult Intelligence Scale
(WAIS), the Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC), and the Wechsler
Preschool and Primary Scale of intelligence (WPPSI).

17. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
This family of tests measures many skills presumed to be components of intelligence,
including vocabulary, verbal comprehension, arithmetic ability, similarities, digit span,
and block design.
These tests measure intelligence by assessing performance on a variety of tasks.
PSYCHOLOGY MATTERS: What Can You Do for an Exceptional Child?
Intellectual disability and giftedness lie at opposite ends of the intelligence spectrum.
Intellectual disability is conceived as representing the 2% of the population of the IQ range
scoring below about 70 points. Giftedness is conceived as representing the upper 2% of the
population of the IQ range scoring above about 130 points.
The most current view of intellectual disability deemphasizes IQ scores and focuses on practical
abilities to get along in the world. Some causes of intellectual disability, such as Down
syndrome, are known to be genetic; some causes, such as fetal alcohol syndrome, are
environmental; other types of intellectual disability have no known cause. No cures have been
found for certain types of intellectual disability, although research has found some preventive
measures. Genetic counseling, pregnancy care services, and education of new parents are
effective, as well as diet for some specific types. Special education, providing life skills and
vocational training, and enrichment help the intellectually disabled to lead fulfilling lives.
A study of giftedness suggests that a high IQ is an advantage in life. Psychologist Louis Terman
initiated a longitudinal study in which 1,528 children scoring in the gifted range were followed
throughout their lives. Decades of data showed correlations between IQ and health, happiness,
and academic achievement. As they moved into adulthood, the gifted group contained an
unusually high number of scientists, writers, and professionals. Yet, no one in the group attained
the level of an Einstein or a Picasso. Nor did a high IQ guarantee wealth or stature; group
members led ordinary, undistinguished lives. The most visibly successful seemed to have
extraordinary motivation and someone at home or at school who was especially encouraging to
them—some of the same characteristics found to be markers of “genius.” Because of the
personality traits common to gifted children—especially a tendency to spend time alone working
on their interests—they are more likely than other children to suffer social and emotional
disorders. Gifted children already possess a strong sense of curiosity, and parents should not
push their children excessively, destroying it or making curiosity burdensome.
KEY QUESTION
Is Intelligence One or Many Abilities?
6.4 CORE CONCEPT
Some psychologists believe that intelligence comprises one general factor, g, while others
believe that intelligence is a collection of distinct abilities.
6.10 Lecture Outline: Psychometric Theories of Intelligence
Classroom Activities, Demonstrations, and Exercises:
Multiple Intelligences
Emotional Intelligence (The EQ Test)
Should Psychology Adopt a Theory of Multiple Intelligence?

18. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
Do Animals Have Language? A Survey
Psychometrics is the field of mental measurements.
The psychologist Charles Spearman used a psychometric technique to advance his theory
of intelligence as a single factor.
6.10.1. Spearman’s g Factor
In 1927, Spearman observed that individuals’ scores on different tests tend to be highly
correlated; those who score high on one test tend to score high on others.
These correlations point to a single common factor of general intelligence underlying
performance in several intellectual domains, which Spearman called g.
Tests of g have located it in the frontal lobes.
Although some neuroscientists accept the concept of g, others believe that this explanation
of intelligence as a single factor oversimplifies both the nature of intelligence and of the
brain.
6.10.2. Cattell’s Fluid and Crystallized Intelligence
Psychologist Raymond Cattell determined that general intelligence can be broken down
into two relatively independent components: crystallizedand fluid.
Crystallized intelligence consists of the knowledge a person has acquired, plus the ability
to access that knowledge.
Crystallized intelligence, related to the person’s ability to store and retrieve information
from semantic memory, is measured by tests of vocabulary, arithmetic, and general
information.
Fluid intelligence is the ability to see complex relationships and solve problems—abilities
that involve using algorithms and heuristics.
Fluid intelligence is often measured by tests of block design and spatial visualization, tests
that do not rely on the individual possessing certain “crystallized” background information
to solve a problem.
For Cattell, both types of intelligence were essential to adaptive living.
6.11 Lecture Outline: Cognitive Theories of Intelligence
Cognitive psychologists say that intelligence includes cognitive processes underlying
success in many areas of life, not just school, and thus is broader than the psychometric
view of intelligence.
6.11.1. Sternberg’s Triarchic Theory
Psychologist Robert Sternberg has proposed a three-part—triarchic—theory of
intelligence that three different types of intelligence, each independent of the other.
Practical intelligence is the ability of individuals to cope with people and events in their
environment, sometimes called “street smarts.”
Analytical intelligence, the abilities measured by most IQ tests, relies on problem
solving, rational judgment, and the ability to compare and contrast ideas to analyze
problems and find solutions.
Creative intelligence helps people develop new ideas and see new relationships among
concepts.

19. Copyright © 2017, 2014, 2009 Pearson Education, Inc. All Rights Reserved
According to the triarchic theory, an individual’s ability in one of the three does not
necessarily predict his or her intelligence in the other two.
Recently, Sternberg and his colleagues added another element of intelligence, wisdom,
using one’s intelligence toward a common good, rather than a selfish pursuit.
Only by promoting wisdom can we achieve the societal goals that most people desire,
Sternberg says.
Studies show that wisdom is one predictor of well-being later in life.
6.11.2. Gardner’s Multiple Intelligences
Psychologist Howard Gardner views traditional IQ tests as limited measures of human
abilities.
Gardner argues that we have at least eight separate mental abilities (Figure 6.12), which he
calls multiple intelligences:
oLinguistic intelligence – measured by vocabulary tests and tests of reading
comprehension;
oLogical-mathematical intelligence – measured with analogies, math problems, and
logic problems;
oSpatial intelligence – the ability to form and manipulate mental images of objects
and to think about their relationships in space;
oMusical intelligence– the ability to perform, compose, and appreciate musical
patterns, including patterns of rhythms and pitches;
oBodily-kinesthetic intelligence – the ability for controlled movement and
coordination, such as that needed by an athlete or a surgeon;
oNaturalistic intelligence – the ability to classify living things as members of diverse
groups and recognize subtle changes in one’s environment;
oIntrapersonal intelligence – the ability to know oneself, to develop a satisfactory
sense of identity, and to regulate one’s life.
Gardner claims that each of these intelligences arises from a separate module in the brain.
The latter two are similar to what some psychologists call emotional intelligence (EQ).
People who are high on emotional intelligence are good at reading other people’s
emotional states as well as their own.
6.11.3. Assessing Cognitive Theories of Intelligence
For cognitive psychologists, there are many ways to excel, and one way is not necessarily
superior to others.
While this notion is appealing, the challenge is how to develop ways of assessing and
measuring these types of intelligences.
Sternberg and his colleagues developed supplemental questions designed to measure
creative and practical intelligence and appended them to SAT tests.
When Sternberg’s team scored them, they proved not only to be valid measures of creative
and practical intelligence, but also increased the college’s ability to predict freshman
success.
Sternberg’s supplemental questions also reduced ethnic group differences in college
admissions by identifying cultural variations in demonstration of intelligence.

20. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

21. asettui sinne ja voitti jo ensimäisenä vuotena muut lääkärit, vaikka
hänellä ei ollut niitä työkaluja, joita tähän ammattiin tarvitaan. Ja
toisena vuotena aiginalaiset valtion puolesta antoivat hänelle
palkaksi talentin, mutta kolmantena vuotena atenalaiset antoivat
sata minaa, neljäntenä taas Polykrates kaksi talenttia. Näin tavoin
Demokedes saapui Samokseen, ja tästä miehestä alkaen
krotonilaiset lääkärit saivat varsin suuren maineen.
132. Kun nyt Demokedes Susassa oli parantanut Dareioksen, oli
hänellä sangen suuri omaisuus ja hän pääsi kuninkaan
pöytäkumppaniksi; ja, lukuunottamatta sitä ainoaa, että hän ei
päässyt takaisin Hellaaseen, oli hänellä kaikki tarjona. Ja kun ne
egyptiläiset lääkärit, jotka ennen olivat koettaneet parantaa
kuningasta, piti ristiinnaulittaman, syystä että helleeniläinen lääkäri
oli heidät voittanut, niin hän rukoilemalla kuningasta heidän
puolestaan pelasti heidät. Edelleen hän pelasti muutaman eliläisen,
joka oli seurannut Polykratesta ja kenenkään huomaamatta oleskeli
orjien joukossa. Sanalla sanoen Demokedes merkitsi erinomaisen
paljon kuninkaan luona.
133. Vähän aikaa tämän jälkeen sattui toinen tällainen tapaus.
Atossa, Kyroksen tytär ja Dareioksen vaimo, sai rintaansa paiseen,
joka sittemmin puhkesi ja syöpyi laajemmalle. Niin kauan kun se
vielä oli pieni, hän häpesi ja salasi sitä eikä ilmaissut sitä
kenellekään. Mutta kun se kääntyi häijyksi, noudatti hän luoksensa
Demokedeen ja näytti sen hänelle. Tämä sanoi tekevänsä
kuningattaren terveeksi, mutta vannotti häntä tekemään hänelle sen
vastapalveluksen, jota hän sitten pyytäisi. Mutta mitään
sopimattomia hän ei aikonut pyytää.

22. 134. Niin pian kun Demokedes sitten lääkitsemällä oli tehnyt
Atossan terveeksi, niin tämä, niinkuin Demokedes oli opettanut,
puhui vuoteessa Dareiokselle näin: "Oi kuningas, vaikka sinulla on
niin suuri valta, istut sinä joutilaana etkä laske persialaisten vallan
alle mitään muuta kansaa tai valtakuntaa. Mutta onhan kohtuullista,
että mies, joka on nuori ja suurien rikkauksien valtias, myös osoittaa
jotakin saavansa aikaan. Kahdessa suhteessa sinulle on hyödyllistä
tehdä niin, ensinnäkin, jotta persialaiset ymmärtäisivät, että heitä
hallitsemassa on mies, ja toiseksi, jotta kuluttaisivat voimansa
sodassa eivätkä joutilaisuudessa eläen ryhtyisi salajuoniin sinua
vastaan. Nythän sinä saatat suorittaa jonkun teon, niin kauan kun
iältäsi olet nuori. Sillä sitä myöten kuin ruumis kasvaa, kasvavat
myös sielunvoimat, mutta sen riutuessa nämäkin riutuvat ja
tylsistyvät kaikkiin tehtäviin." Näin Atossa saamansa ohjeen mukaan
lausui, mutta kuningas vastasi näin: "Oi vaimo, sinä olet maininnut
kaiken sen, minkä minä itsekin aion tehdä. Minä olen nimittäin
päättänyt rakentaa sillan tältä mantereelta toiselle ja sitten lähteä
sotaretkelle skyyttejä vastaan. Ja tämä on oleva tehty ennen pitkää."
Siihen Atossa virkkoi näin: "Pidä nyt varasi, ja jätä tällä kertaa matka
skyyttien maahan sikseen. Nehän tulevat olemaan vallassasi, kun
vain tahdot. Vaan lähde sinä Hellasta vastaan. Sillä sen johdosta,
mitä olen kuullut, haluan saada lakonilaisia, argolaisia, attikalaisia ja
korinttolaisia palvelijattaria. Onhan sinulla mies, joka kaikista
paraiten osaa näyttää kaikkea ja olla oppaana Hellaassa, nimittäin
se, joka sinun jalkasi paransi." Dareios vastasi: "Oi vaimo, koska nyt
sinusta näyttää hyvältä, että ensiksi koettelemme Hellasta, niin
minusta tuntuu paremmalta ensin yhdessä hänen kanssaan, jonka
sinä mainitset, lähettää muutamia persialaisia vakoojia sinne
tarkastamaan ja katsomaan sekä ilmoittamaan meille kaikki asiat. Ja
saatuaan selvän kaikesta minä sitten tahdon kääntyä heitä vastaan."

23. 135. Näin Dareios virkkoi ja — tuumasta toimeen. Sillä heti kun
päivä valkeni, kutsui hän eteensä viisitoista arvossapidettyä miestä,
käski heidän seurata Demokedesta ja käydä kaikissa Hellaan
rannikkopaikoissa. Mutta heidän piti katsoman, ettei Demokedes
karkaisi heidän luotaan, vaan kaikin mokomin tuoda hänet takaisin.
Annettuaan heille sen toimeksi Dareios toiseksi kutsui eteensä
Demokedeen itsensä ja pyysi häntä selittämään ja näyttämään koko
Hellaan persialaisille, mutta sitten tulemaan takaisin. Ja hän käski
häntä ottamaan ja viemään kaiken irtaimen omaisuutensa lahjaksi
isälleen ja veljilleen, sanoen antavansa hänelle sijaan
moninkertaisesti. Lisäksi hän sanoi antavansa lahjaksi kuormalaivan,
jonka oli täyttänyt kaikenmoisilla hyvyyksillä, ja jonka oli määrä
purjehtia hänen mukanaan. Tätä ei Dareios minun luullakseni
missään vilpillisessä mielessä ilmoittanut. Mutta Demokedes, joka
pelkäsi, että Dareios koetteli häntä, ei suinpäin syössyt ottamaan
vastaan kaikkea, vaan sanoi jättävänsä jälkeensä osan paikoilleen,
jotta hänellä se olisi palattuaan takaisin; kuormalaivan, jonka
Dareios ilmoitti antavansa lahjaksi hänen veljilleen, hän kuitenkin
sanoi ottavansa vastaan. Ja annettuaan myös tälle yllämainitut
tehtävät Dareios lähetti heidät luotaan merenrannalle.
136. Nämä läksivät alas Foinikiaan ja siellä olevaan Sidonin
kaupunkiin, miehittivät heti kaksi kolmisoutulaivaa ja täyttivät niitten
mukana myös suuren kuljetuslaivan kaikenmoisilla hyvyyksillä.
Saatuaan kaikki valmiiksi he purjehtivat Hellaaseen, ja kulkien läheltä
maata he katselivat ja kuvasivat Hellaan rannikkoa, kunnes
katseltuaan sen enimmät ja huomattavat paikat saapuivat Italiaan
Taras-kaupunkiin. Tämän kaupungin kuningas, Aristofilides,
tehdäkseen palveluksen Demokedeelle, ensiksi otatti meedialaisten
laivoista irti peräsimet ja pidätti toiseksi itse persialaiset muka
vakoojina. Heidän ollessaan tässä pulassa, Demokedes saapui

24. Krotoniin. Ja kun hän jo oli saapunut kotiinsa, niin Aristofilides laski
persialaiset irti ja antoi heille takaisin sen, minkä oli ottanut pois
heidän laivoistaan.
137. Persialaiset purjehtivat sieltä ajaakseen Demokedesta takaa
ja saapuivat Krotoniin, jossa tapasivat hänet torilla ja tarttuivat kiinni
häneen. Toiset krotonilaisista, jotka pelkäsivät persialaista valtaa,
olivat valmiit luovuttamaan hänet, mutta toiset tarttuivat hekin
puolestaan häneen ja pieksivät nuijillaan persialaisia. Nämä silloin
lausuivat näin: "Krotonin miehet, katsokaa, mitä teette! Te riistätte
pois miehen, joka on kuninkaan karannut orja. Kuinka voi Dareios
kuningas tyytyä kärsimään tämän loukkauksen? Kuinka voi teidän
tekonne päättyä teille hyvin, jos otatte hänet pois meiltä? Mitä
kaupunkia vastaan me ennemmin kuin tätä teemme sotaretken? Mitä
me ennemmin koetamme orjuuttaa?" Näin he sanoivat, mutta eivät
kuitenkaan voineet taivuttaa krotonilaisia, vaan saivat purjehtia
takaisin Aasiaan, menetettyään Demokedeen ja samoin
kuormalaivan, jonka olivat kuljettaneet mukanaan, eivätkä enää
pyytäneet päästä edemmäs Hellaaseen ja tutkia sitä, heiltä kun oli
riistetty opas. Yhden tehtävän kuitenkin Demokedes antoi heille,
heidän lähtiessään merille: hän käski nimittäin heidän sanoa
Dareiokselle, että Demokedes oli nainut Milonin tyttären. Painiskelija
Milon nautti nimittäin suurta mainetta kuninkaan luona. Ja minusta
näyttää siltä kuin Demokedes siitä syystä olisi suorittamalla suuren
rahasumman jouduttanut tätä avioliittoaan, että Dareios ymmärtäisi
hänen kotonaankin olevan suuressa arvossa.
138. Lähdettyään Krotonista persialaiset ajautuivat laivoineen
Iapygtaan. Mutta heidän ollessaan siellä orjina, pelasti heidät muuan
Gillos niminen maanpakolainen Taras-kaupungista ja toimitti heidät
pois kuningas Dareioksen luo. Tämä tarjoutui silloin palkinnoksi

25. antamaan Gillokselle mitä hän vain tahtoi. Gillos kertoi
onnettomuutensa ja valitsi sen, että kuningas auttaisi hänet takaisin
kotiin Tarakseen. Mutta että hän ei tekisi Hellasta levottomaksi, jos
hänen tähtensä suuri laivasto purjehtisi Italiaa vastaan, Gillos sanoi,
että riittäisi, jos knidolaiset yksin veisivät hänet takaisin; hän näet
arveli, että nämä, jotka olivat tarantolaisten ystäviä, paraiten voisivat
tehdä niin, että hän pääsisi kotiin. Dareios suostui siihen ja täyttikin
lupauksensa. Hän lähetti näet sanansaattajan Knidokseen ja käski
knidolaisten viedä Gilloksen kotia Tarakseen. Nämä tottelivat
Dareiosta, mutta eivät kuitenkaan saaneet tarantolaisia taivutetuiksi
eivätkä myöskään kyenneet pakoittamaan heitä. Niin oli sen asian
laita. Nämä olivat ensimäiset persialaiset, jotka saapuivat Aasiasta
Hellaaseen, ja sellaisesta syystä he tulivat vakoilemaan.
139. Tämän jälkeen kuningas Dareios valloitti Samoksen, kaikista
helleeni- ja barbarivaltioista ensimäisen, ja siihen hänet sai seuraava
seikka. Kun Kambyses, Kyroksen poika, läksi sotaretkelle Egyptiä
vastaan, saapui myös useita helleenejä sinne, mitkä, niinkuin
luonnollista olikin, harjoittaakseen kauppaa, mitkä taas katsellakseen
itse maata. Niiden joukossa oli myös Syloson, Aiakeen poika, joka oli
Polykrateen veli ja oli Samoksesta karkoitettu. Mainitulle Sylosonille
sattui seuraava onnellinen tapaus. Hän otti kerran tulipunaisen
viitan, viskasi sen ylleen ja liikuskeli sitten Memfiin torilla. Kun hänet
siinä näki Dareios, joka oli Kambyseen henkivartijana eikä vielä
nauttinut mitään erityistä arvoa, niin hänen teki mielensä viittaa. Hän
tuli senvuoksi Sylosonin luo ostaaksensa sen. Nähdessään
Dareioksen niin suuresti haluavan viittaa Syloson jostakin
jumalallisesta vaikutuksesta virkkoi: "Minä en myy tätä mistään
hinnasta, mutta annan sen ilmaiseksi, jos kerran niin pitää
tapahtuman". Hartaasti kiittäen siitä Dareios niinmuodoin otti
vaatekappaleen.

26. 140. Sylosonpa luuli tehneensä typerästi, kun kadotti viittansa.
Mutta kun ajan vieriessä Kambyses kuoli, seitsemän liittoutunutta
nousi kapinaan maagia vastaan, ja näiden seitsemän joukosta
Dareios sai kuninkuuden, niin Syloson sai tietää, että kuninkuus oli
joutunut sille miehelle, jolle hän itse kerran Egyptissä oli hänen
pyytäessään antanut vaatteensa. Hän läksi siis ylös Susaan ja
istuutui kuninkaanlinnan eteiseen sekä väitti olevansa Dareioksen
hyväntekijä. Sen kuultuaan ovenvartija ilmoitti asian kuninkaalle.
Ihmeissään tämä lausui näin: "Ja kuka sitten on se helleeni, jolle
minä olen kiitollisuuden velassa? Vasta äskenhän olen päässyt
hallitukseen, ja tuskin vielä yksikään heistä on meidän luoksemme
tullut, enkä tiedä mistään velasta kellekään helleenille. Tuokaa
kuitenkin hänet sisälle, jotta saisin tietää mitä hän tahtoo, kun näin
puhuu." Ovenvartija toi Sylosonin sisälle, ja kun hän seisoi kuninkaan
edessä, kysyivät tulkit häneltä, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt,
kun väitti olevansa kuninkaan hyväntekijä. Syloson kertoi siis koko
tapauksen viitasta ja että hän itse oli viitan antaja. Siihen Dareios
vastasi: "Oi sinä miehistä jaloin, oletko sinä se, joka annoit minulle
lahjan, silloin kun minulla vielä ei ollut mitään valtaa. Ja joskin se oli
vähäinen, niin on hyvätyö kuitenkin sen arvoinen kuin jos nyt olisin
jostakin suuren lahjan saanut. Niinpä minä siitä hyvästä annan
sinulle yllin kyllin kultaa ja hopeaa, niin ettei sinun koskaan tarvitse
katua tehneesi hyvää Dareiokselle, Hystaspeen pojalle." Siihen
virkkaa Syloson: "Älä, oi kuningas, anna minulle kultaa äläkä
hopeata, vaan pelasta ja anna minulle isänmaani Samos, jonka nyt
hallussaan pitää meidän orjamme, senjälkeen kun veljeni Polykrates
sai surmansa Oroiteen kautta. Anna minulle se, mutta murhaamatta
ja orjuuttamatta ketään."
141. Tämän kuultuaan Dareios lähetti pois sotajoukon ja teki sen
päälliköksi Otaneen, yhden noista seitsemästä, ja käski hänen panna

27. toimeen kaikki, mitä Syloson oli pyytänyt. Otanes matkasi alas
merenrantaan ja laittoi sotajoukkonsa lähtövalmiiksi.
142. Samoksessa vallitsi Maiandrios, Maiandrioksen poika, jolle
Polykrates oli uskonut hallituksen. Hän tahtoi olla kaikista
oikeamielisin, mutta se ei häneltä onnistunut. Sillä senjälkeen kun
hänelle oli ilmoitettu Polykrateen kuolema, hän teki näin. Ensiksi hän
pystytti alttarin Zeus Vapauttajalle ja rajoitti sen ympärille sen
alueen, joka nyt on etukaupungissa. Sitten hän, tämän tehtyään,
kutsui kokoon kaikki asujamet ja puhui näin: "Minulle on, kuten tekin
tiedätte, uskottu koko Polykrateen valta ja mahti, ja minun asiani on
nyt hallita teitä. Mutta sen, mitä minä lähimmäisessäni moitin,
tahdon, mikäli voin, itse jättää tekemättä. Sillä en minä ollut
tyytyväinen siihen, että Polykrates hallitsi vertaisiaan miehiä, enkä
kehenkään muuhun, joka tekee samoin. Polykrateen kohtalo on nyt
mennyt täytäntöön, mutta minä jätän hallituksen teidän haltuunne ja
julistan teille yhdenvertaisuuden. Minä katson kuitenkin, että minun
tulee saada seuraavat kunnialahjat: Polykrateen rahoista tulee minun
erikseen saada kuusi talenttia, ja sitäpaitsi minä valitsen itselleni ja
kaikille jälkeläisilleni Zeus Vapauttajan pappisviran, sillä itse olen
hänelle perustanut pyhätön ja teille minä hankin vapauden." Tämän
hän ilmoitti samolaisille. Mutta muuan heistä nousi ja virkkoi: "Etpä
sinä ansaitsekaan hallita meitä, mokoma halpasyntyinen roisto! Vaan
tee sinä mieluummin tili niistä rahoista, joita olet hoitanut."
143. Tämän lausui kaupunkilaisten kesken arvossapidetty mies,
jonka nimi oli Telesarkhos. Maiandrios, joka käsitti, että jos hän
luopuisi hallituksesta, joku toinen asettuisi itsevaltiaaksi hänen
sijaansa, ei enää ajatellut luopumista, vaan vetäytyi linnaan, noudatti
luokseen jokaisen yksitellen, muka tehdäkseen tiliä rahoista, ja otti
kiinni sekä sitoi heidät kahleisiin. Niin he olivat vangittuina, mutta

28. sittemmin Maiandrios itse sairastui. Silloin hänen veljensä, nimeltä
Lykaretos, joka luuli hänen kuolevan, tappoi kaikki vangit,
saadakseen helpommin käsiinsä hallituksen Samoksessa. Sillä
samolaiset nähtävästi eivät tahtoneet olla vapaina.
144. Sittenkun siis persialaiset olivat saapuneet Samokseen vieden
Sylosonin kotiinsa, ei yksikään kohottanut kättään heitä vastaan.
Maiandrioksen puoluelaiset sanoivat näet olevansa valmiit tekemään
sopimuksen, ja Maiandrios itse sanoi poistuvansa saaresta. Kun
Otanes siihen suostui ja teki sopimuksen, niin arvokkaimmat
persialaisista antoivat asettaa itselleen istuimet vastapäähän linnaa
ja istuutuivat sinne.
145. Maiandrios hallitsijalla oli hourunsekainen veli, nimeltä
Kharilaos. Tätä pidettiin jonkun hairahduksen vuoksi kahleissa
maanalaisessa vankilassa, ja kun hän nyt kuuli, mitä oli tekeillä, ja
vankilan aukoista kurkistaessaan näki, kuinka persialaiset kaikessa
rauhassa siinä istuivat, niin hän huusi ja sanoi tahtovansa päästä
Maiandrioksen puheille. Sen kuultuaan Maiandrios käski päästää irti
ja tuoda hänet luokseen. Niin pian kun Kharilaos oli sinne tuotu,
koetti hän heti herjaten ja haukkuen taivuttaa Maiandriosta käymään
persialaisten kimppuun, sanoen näin: "Minut, joka olen sinun oma
veljesi ja joka en ole tehnyt mitään semmoista rikosta, joka ansaitsisi
kahleita, olet sinä, miehistä kurjin, vanginnut ja heittänyt
maanalaiseen vankilaan. Mutta vaikka näet persialaisten karkoittavan
ja tekevän itsesi kodittomaksi, et uskalla rangaista heitä, vaikka
heidät olisi niin helppo kukistaa. Vaan jos todella heitä pelkäät, niin
anna palkkasoturit minulle, ja minä tahdon kostaa heille heidän
tänne tulonsa. Sinut itsesi taas olen valmis lähettämään saaresta
pois."

29. 146. Näin siis Kharilaos virkkoi. Maiandrios hyväksyi ehdotuksen
eikä hän luullakseni siinä mennyt niin pitkälle mielettömyydessä, että
olisi luullut oman valtansa voittavan kuninkaan mahdin, vaan hän
teki sen pikemmin siksi, ettei rankaisematta suonut Sylosonille
kaupungin joutuvan hänen valtaansa aivan vahingoittumatonna. Hän
tahtoi siis ärsyttämällä persialaisia heikontaa Samosta niin paljon
kuin suinkin ja sitten jättää sen käsistään, hyvin älyten, että jos
persialaiset kärsisivät jotakin vahinkoa, he tulisivat vieläkin
katkerammiksi samolaisia kohtaan. Omasta puolestaan hän tiesi
turvassa pääsevänsä pois saaresta, milloin vain itse tahtoi. Hän oli
näet ennakolta teettänyt salakäytävän, joka vei linnasta merelle.
Siispä Maiandrios itse purjehti pois Samoksesta. Mutta Kharilaos
asesti kaikki palkkasoturit, avasi portit ja hyökkäsi persialaisten
kimppuun, jotka eivät odottaneet mitään semmoista, koska luulivat,
että kaikki oli sovittuna. Ja palkkasoturit heittäytyivät niitten
persialaisten kimppuun, joita kannettiin kantotuoleissa ja jotka
nauttivat mitä suurinta arvoa, sekä tappoivat heidät. Niin he tekivät.
Mutta muu persialainen sotajoukko tuli avuksi, joten ahdistetut
palkkasoturit tungettiin takaisin linnaan.
147. Kun sotapäällikkö Otanes näki, että persialaiset kärsivät
suurta vauriota, niin hän unohti ne ohjeet, jotka Dareios,
lähettäessään hänet luotaan, oli hänelle antanut, että nimittäin hän
ei saisi tappaa eikä tehdä orjaksi ketään samolaista, vaan että hänen
tuli antaa saari loukkaamatonna Sylosonille. Nämä ohjeet hän
tahallaan jätti noudattamatta ja komensi sotajoukkoa tappamaan
jokaisen, jonka saivat kiinni, eroituksetta niin miehet kuin lapsetkin.
Siinä osa sotajoukosta piiritti linnaa, toiset taas tappoivat jokaisen,
joka vastaan tuli, yhtäläisesti pyhätössä ja pyhätön ulkopuolella.

30. 148. Karattuaan Samoksesta, Maiandrios purjehti pois
Lakedaimoniin. Saavuttuaan sinne ja vietyään sisämaahan ne
tavarat, mitkä hän lähtiessään oli ottanut mukaansa, hän teki näin.
Hän asetti esiin hopeaisia ja kultaisia juoma-astioita, joita hänen
palvelijansa aina huuhtoivat puhtaiksi; sill'aikaa hän jutteli Spartan
kuninkaan Kleomeneen, Anaxandridaan pojan kanssa ja vei hänet
vähitellen kotiinsa. Kun Kleomenes näki juoma-astiat, ihmetteli hän
ja oli hämmästyksissään. Mutta toinen käski hänen viedä pois niistä
mitä vain tahtoi. Kun Maiandrios pari kolme kertaa oli näin lausunut,
käyttäytyi Kleomenes mitä oikeamielisimmän miehen tavoin, hän kun
ei katsonut itse voivansa ottaa vastaan tarjouksia. Ja kun Kleomenes
käsitti, että Maiandrios antamalla muille porvareille lahjoja voisi
saada apua, niin hän meni eforien luo ja sanoi, että oli Spartalle
parempi, jos samolainen vieras lähtisi pois Peloponnesoksesta, ettei
viettelisi joko häntä itseään tai jotakin muuta spartalaista huonoon
tekoon. He tottelivatkin ja julistivat Maiandrioksen karkoitettavaksi.
149. Mutta persialaiset jättivät Sylosonin haltuun Samoksen,
tyhjänä miehistä. Myöhemmin kuitenkin sotapäällikkö Otaneskin
auttoi kansoittamaan sitä erään unennäön ja siittimeensä tulleen
taudin johdosta.
150. Sotalaivaston ollessa poissa Samoksen luona, nousivat
babylonilaiset kapinaan, erittäin hyvin valmistettuaan hankkeensa.
Sillä koko sen ajan ja sen sekasorron vallitessa, jolloin maagi hallitsi,
ja seitsemän liittoutunutta nousi häntä vastaan kapinaan, he
varustautuivat piirityksen varalle. Ja nämä heidän toimensa jäivät
kaiketi huomaamatta. Mutta julkisesti luovuttuaan he tekivät
seuraavalla tavalla. Otettuaan ensin pois äitinsä, he valitsivat kukin
talonväestään itselleen yhden naisen, sen, jonka jokainen tahtoi,
mutta muut kaikki he veivät yhteen paikkaan ja kuristivat. Sen

31. yhden, jonka jokainen itselleen valitsi, tuli leipoa hänen leipänsä. Ja
he kuristivat naiset, jotteivät nämä kuluttaisi heidän ruokavarojaan.
151. Sen kuultuaan Dareios kokosi koko sotavoimansa ja läksi
sotaretkelle heitä vastaan. Ja marssittuaan Babylonia vastaan hän
alkoi piirittää sen asujamia, jotka eivät ollenkaan välittäneet
piirityksestä. Babylonilaiset nousivat näet ylös muurin
rintasuojuksille, hyppivät ja pilkkasivat Dareiosta ja hänen
sotajoukkoaan; ja muuan heistä lausui näin: "Mitä te täällä
kökötätte, persialaiset, ettekö mene matkoihinne? Vasta silloinhan te
voitte meidät valloittaa, kun muulit synnyttävät." Näin virkkoi eräs
babylonilaisista, joka ei ikinä saattanut uskoa, että muuli voisi
synnyttää.
152. Vuosi ja seitsemän kuukautta oli jo kulunut, ja Dareios ynnä
koko sotajoukko hänen kanssaan olivat kärsimättöminä, kun eivät
voineet valloittaa Babylonia. Ja kuitenkin Dareios oli käyttänyt kaikkia
juonia ja kaikkia temppuja babylonilaisia vastaan. Mutta eipä hän
sittenkään voinut saada heitä haltuunsa. Ja muiden juonien muassa,
joita hän käytti, hän myös koetti sitä, jolla Kyros oli heidät vallannut.
Mutta babylonilaiset olivat varuillaan, eikä hän kyennyt heitä
saamaan valtaansa.
153. Mutta silloin sattui kahdentenakymmenentenä kuukautena
Zopyrokselle, Megabyzoksen pojalle, hänen, joka oli yksi noista
seitsemästä maagin surmaajasta — tälle Megabyzoksen pojalle
Zopyrokselle siis sattui seuraava ihme: yksi hänen muonavaroja
kantavista muuleistaan synnytti. Kun se ilmoitettiin, ei Zopyros sitä
uskonut, ennenkuin itse näki varsan. Sitten hän kielsi näkijöitä
ilmaisemasta tapausta kellekään, mutta mietti itsekseen sitä. Ja
katsoen sen babylonilaisen lausuntoon, joka alussa oli sanonut, että

32. kaupunki tulisi valloitetuksi, silloin kun muulit synnyttävät, Zopyros
arveli, että Babylon nyt oli valloitettavissa. Sillä jumalallisesta
vaikutuksesta oli mies puhunut, ja hänen oma muulinsa synnyttänyt.
154. Niin pian kun Zopyroksesta jo näytti tulleen kohtalon
määräämä hetki, jolloin Babylon oli valloitettava, lähestyi hän
Dareiosta ja tiedusteli häneltä, pitikö hän Babylonin valloittamista
erittäin tärkeänä. Saatuaan tietää, kuinka tärkeäksi kuningas sen
katsoi, hän edelleen mietti, miten itse voisi tulla siksi, joka kaupungin
valloittaisi, ja se urotyö tulisi hänen omakseen. Sillä persialaisten
kesken palkitaan suuresti ansioita virka- ja arvoylennyksillä. Mutta
nytpä hän huomasi, ettei hän millään muulla keinoin voisi saada
Babylonia käsiinsä, kuin että silpoisi itseänsä ja sitten karkaisi heidän
puolelleen. Silloin Zopyros, pitäen vähäpätöisenä oman
turmelemisensa, turmeli itsensä parantumattomalla tavalla. Hän
leikkasi nimittäin pois nenänsä ja korvansa, ajoi hiukset yltympäri
rumasti pois, ruoski itseään ja tuli sitten Dareioksen eteen.
155. Mutta Dareios pani kovin pahakseen nähdessään tämän mitä
arvokkaimman miehen niin silvottuna, kavahti valtaistuimeltaan
pystyyn, huudahti ja kysyi häneltä, kuka se oli, joka oli hänet
silponut, ja mitä hän puolestaan oli tehnyt. Zopyros virkkoi: "Ei ole
olemassa muuta miestä kuin sinä, jolla olisi niin suuri valta, että voisi
kohdella minua tällä tavalla. Eikä kukaan muu ihminen, oi kuningas,
ole tätä minulle tehnyt kuin minä itse. Sillä minusta on harmittavaa,
että assyrialaiset näin pitävät persialaisia pilkkanaan." Kuningas
vastasi: "Oi sinä hirvein mies, riettaimmalle teolle olet pannut mitä
jaloimman nimen, väittäessäsi piiritettyjen vuoksi kohdelleesi itseäsi
noin kauheasti. Miksi, oi sinä huimapää, viholliset pikemmin tulevat
menemään puolellesi, jos olet silvottu? Etkö sinä ole joutunut vallan
suunniltasi, kun näin olet itsesi turmellut?" Mutta Zopyros lausui:

33. "Jos olisin sinulle ehdottanut sen, mitä minä aioin tehdä, et olisi
sallinut minun sitä tehdä. Mutta nyt olen sen tehnyt omalla uhallani.
Siis, jos vain sinä teet tehtäväsi, niin me otamme Babylonin. Minä
aion nimittäin tässä tilassa mennä karkulaisena kaupungin muurin
luo ja sanoa babylonilaisille, että olen sinun puoleltasi kärsinyt
tämän. Ja luulen että jos minun onnistuu vakuuttaa heidät siitä, että
niin on asianlaita, olen saava sotajoukon johdon. Mutta aseta sinä
puolestasi kymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jolloin minä
tulen muurien sisälle, siitä sotajoukkosi osasta, jonka hukkumisesta
ei ole mitään väliä, tuhat miestä niinkutsutulle Semiramiin portille.
Aseta sitten taas seitsemäntenä päivänä, lukien kymmenennestä,
minulle toiset kaksituhatta niinkutsutulle ninolaisten portille. Anna
edelleen seitsemännestä päivästä kulua kaksikymmentä päivää ja vie
sekä sijoita sitten toiset neljätuhatta niinkutsutulle kaldealaisten
portille. Mutta älköön olko edellisillä älköönkä näillä jälkimäisilläkään
muita puolustusaseita kuin tikari. Mutta se anna heidän pitää.
Kahdennenkymmenennen päivän jälkeen käske muun sotajoukon
suoraapäätä joka puolelta rynnätä muuria vastaan, mutta aseta
persialaiset niinkutsutulle beliläiselle ja kissiläiselle portille. Sillä,
niinkuin minä luulen, tulevat babylonilaiset, kun minä kerran olen
suorittanut semmoisia suurtekoja, uskomaan minulle muun ohella
myös portin avaimet. Ja siitä alkaen on oleva minun ja persialaisten
huolena tehdä mitä tehdä tulee."
156. Nämä ohjeet annettuaan Zopyros meni portille, tavantakaa
kääntyen ympäri, ikäänkuin todella olisi ollut karkuri. Kun hänet
näkivät torneista ne, jotka vartavasten olivat sinne asetetut, niin he
juoksivat alas, raottivat hiukan toista portinpuoliskoa ja kysyivät,
kuka hän oli ja mitä hän oli tullut pyytämään. Hän ilmoitti heille
olevansa Zopyros ja karanneensa heidän puolelleen. Sen kuultuaan
portin vartijat veivät hänet babylonilaisten kansankokoukseen. Siinä

34. seisoessaan kokouksen edessä hän vaikeroi ja väitti Dareioksen
puolelta kärsineensä sen, minkä itse oli tehnyt, ja muka siitä syystä
osakseen saaneensa tämmöistä kohtelua, että oli neuvonut
kuningasta luopumaan sotaretkestä, koska ei näkynyt mitään
mahdollisuutta Babylonin valloittamiseen. Ja puhuessaan hän virkkoi
näin: "Ja nyt, oi babylonilaiset, minun tuloni tuottaa teille mitä
suurimman edun, mutta Dareiokselle, sotajoukolle ja persialaisille
mitä suurimman turmion. Eipä näet hän suotta ole minua näin
silponut. Minähän tunnen tyystin kaikki hänen tuumansa."
157. Niin Zopyros puhui. Mutta nähdessään persialaisten kesken
suurinta arvoa nauttivan miehen vailla nenää ja korvia,
ruoskanjälkien rumentamana ja veren tahraamana, niin
babylonilaiset, siinä lujassa uskossa, että hän puhui totta ja todella
tuli heidän liittolaisenaan, olivat valmiit jättämään hänen huostaansa
mitä hän heiltä pyysi. Ja hän pyysi sotajoukkoa. Saatuaan sen heiltä
hän teki aivan niinkuin Dareioksen kanssa oli sopinut. Hän vei näet
kymmenentenä päivänä babylonilaisten sotajoukon ulos ja saartoi
sekä surmasi ne tuhat miestä, jotka hän oli neuvonut Dareioksen
ensiksi asettamaan vastaansa. Kun babylonilaiset huomasivat, että
Zopyros suoritti tekoja, jotka vastasivat hänen sanojaan, niin he
olivat erinomaisen iloiset ja valmiit kaikessa palvelemaan häntä.
Sitten hän antoi sovittujen päivien kulua, valitsi taas itselleen
muutamia babylonilaisia, vei ulos ne ja surmasi toiset kaksituhatta
Dareioksen sotaväestä. Nähtyään tämänkin teon kaikki babylonilaiset
kiittelivät häntä. Mutta hän antoi taas sovittujen päivien kulua ja vei
miehensä ulos määräpäivänä, saartoi viholliset ja surmasi niistä
neljätuhatta. Kun sekin teko oli suoritettu, oli Zopyros babylonilaisten
kesken kaikki kaikessa, ja he nimittivät hänet sotajoukon
ylipäälliköksi ja linnoitusten komentajaksi.

35. 158. Mutta silloinpa vasta, kun Dareios sopimuksen mukaan teki
hyökkäyksen joka puolelta muuria vastaan, Zopyros paljasti koko
vilppinsä. Babylonilaiset näet nousivat muurille ja koettivat torjua
Dareioksen päällehyökkäävää sotajoukkoa, mutta Zopyros avasi
niinkutsutun kissiläisen ja beliläisen portin ja laski persialaiset muurin
sisäpuolelle. Ne babylonilaisista, jotka näkivät mitä oli tapahtunut,
pakenivat Zeus Beloksen pyhättöön. Ne taas, jotka eivät olleet sitä
nähneet, jäivät kukin paikoilleen, kunnes hekin huomasivat tulleensa
kavalletuiksi.
159. Sillä tavoin Babylon toisen kerran valloitettiin. Sittenkuin
Dareios sai valtaansa babylonilaiset, hajoitti hän ensiksi heidän
muurinsa ja kiskoi irti kaikki heidän porttinsa. Sillä kun edellisellä
kerralla Kyros valloitti Babylonin, ei hän ollut tehnyt kumpaakaan.
Edelleen Dareios seivästytti noin kolmetuhatta etevintä miestä,
mutta antoi kaupungin muiden babylonilaisten asuttavaksi. Ja jotta
babylonilaisilla olisi vaimoja, ja he saisivat jälkeläisiä, Dareios
menetteli näin — sillä, niinkuin jo alussakin on osoitettu, olivat
babylonilaiset elatuksestaan huolehtiessaan kuristaneet naisensa.
Dareios käski näet naapurikansoja tuomaan Babyloniin naisia,
säätäen kullekin kansalle määrätyn luvun, niin että naisia tuli
kaikkiaan viisikymmentätuhatta. Näistä naisista polveutuvat nykyiset
babylonilaiset.
160. Dareioksen arvostelun mukaan ei yksikään persialainen, ei
myöhemmin eikä aikaisemmin eläneistä, lukuunottamatta ainoastaan
Kyrosta, voittanut Zopyrosta ansiokkaissa teoissa; sillä vain
Kyrokseen ei kukaan persialainen vielä ole katsonut voivansa verrata
itseään. Ja monasti kerrotaan Dareioksen lausuneen mieluummin
tahtovansa, että Zopyros olisi jäänyt kärsimättä runtelunsa kuin että
hänellä olisi kaksikymmentä Babylonia entisen lisäksi. Ja Dareios

36. osoitti Zopyrokselle suurta kunniaa. Niinpä hän vuotuisesti antoi
hänelle semmoisia lahjoja, jotka persialaisten mielestä ovat
arvokkaimpia, jättipä hänelle Babylonin verotta hoidettavaksi koko
hänen elinajakseen ja antoi vielä paljon muutakin. Mainitun
Zopyroksen poika oli se Megabyzos, joka Egyptissä johti sotajoukkoa
atenalaisia ja liittolaisia vastaan. Ja tämän Megabyzoksen poika oli se
Zopyros, joka karkulaisena tuli Persiasta Atenaan.

37. NELJÄS KIRJA
1. Babylonin valloituksen jälkeen tapahtui Dareioksen retki skyytejä
vastaan. Sillä kun Aasia väkilukunsa puolesta oli kukoistavimmillaan
ja suuria rahasummia kertyi kokoon, teki Dareioksen mieli kostaa
skyyteille se, että he aikaisemmin olivat hyökänneet Meedianmaahan
ja taistelussa voitettuaan vastustajansa aloittaneet vihollisuudet. Sillä
skyytit hallitsivat, niinkuin ennenkin olen maininnut, Ylä-Aasiata
kahdeksankolmatta vuotta. Ajaessaan näet takaa kimmeriläisiä he
hyökkäsivät Aasiaan ja tekivät lopun meedialaisten hallituksesta.
Nämä hallitsivat nimittäin Aasiata, ennenkuin skyytit saapuivat.
Mutta kun skyytit, oltuaan poissa kotoa kahdeksankolmatta vuotta,
tämän ajan kuluttua palasivat omaan maahansa, odotti heitä siellä
ottelu, joka ei ollut meedialaisia vastaan kestettyä vähäisempi. He
tapasivat nimittäin vastassansa melkoisen sotajoukon. Sillä skyytien
vaimot olivat, kun heidän miehensä olivat niin kauan poissa,
menneet orjien tykö.
2. Skyytit sokaisevat kaikki orjansa maidon vuoksi, jota he juovat,
tehden näin. He ottavat huilujen kaltaisia luupillejä, asettavat ne
tammojen siittimeen ja puhaltavat niihin, jolloin toiset lypsävät
toisten puhaltaessa. Ja näin sanotaan heidän tekevän seuraavasta
syystä. Kun näet tamman suonet puhallettaessa täyttyvät ilmasta,

38. laskeutuvat utaret. Ja lypsettyään he kaatavat aina maidon
puupönttöihin, asettavat sokeat orjat riviin pönttöjen ympäri ja
antavat niiden hämmentää maitoa. Ja sen, mikä nousee pinnalle, he
kuorivat pois ja sitä he pitävät arvokkaimpana, mutta se, mikä jää
pohjaan, on huonompaa. Tästä syystä skyytit sokaisevat jokaisen,
jonka ottavat kiinni. He näet eivät kynnä, vaan ovat paimentolaisia.
3. Näistä heidän orjistaan ja vaimoistaan oli siis kasvanut nuori
polvi. Ja kun nämä olivat saaneet tietää syntyperänsä, niin he
kävivät Meediasta kotiinpalaavia skyytejä vastaan. Ja ensiksi he
eroittivat maan luomalla leveän kaivannon, joka ulottui Taurian
vuorista Maiotis-järveen, sen leveimmälle kohdalle. Kun sitten skyytit
koettivat hyökätä maahan, niin he asettuivat leiriin ja taistelivat näitä
vastaan. Koska nyt monasti jo oli törmätty yhteen, eivätkä skyytit
taistelussa voineet päästä voitolle, lausui muuan heistä näin: "Mitä
me teemmekään, skyytiläiset miehet! Sillä aikaa kuin me
taistelemme omia orjiamme vastaan, me sekä itse tulemme
tapetuiksi ja vähenemme että tappamalla heidät saamme hallita
harvempia. Siksipä minusta näyttää parhaalta, että heitämme
keihäät ja jouset ja otamme kukin hevosruoskamme ja käymme
sitten heidän kimppuunsa. Sillä niin kauan kuin he näkivät meidän
kantavan aseita, niin he arvelivat olevansa vertaisiamme ja
vertaisistamme syntyisin, mutta jahka näkevät, että meillä aseiden
sijasta on ruoskat, niin he tulevat huomaamaan olevansa meidän
orjiamme, ja kun he sen älyävät, eivät he tule pitämään puoliaan."
4. Kuultuaan tämän skyytit noudattivat neuvoa. Hämmästyneinä
moisesta hyökkäyksestä vastustajat unohtivat taistella ja pakenivat.
Siten skyytit hallitsivat Aasiata ja palasivat, meedialaisten
karkoitettua heidät, tällä tavoin jälleen omaan maahansa. Siksi
Dareios tahtoi kostaa heille ja keräsi sotajoukon heitä vastaan.

39. 5. Kuten skyytit itse kertovat, on heidän kansansa kaikista nuorin
ja sen synty on tällainen. Ensimäinen mies, joka oli tässä siihen
aikaan autiossa maassa, oli nimeltään Targitaos. He kertovat, että
tämän Targitaoksen vanhemmat olivat Zeus ja Borysthenes-joen
tytär — jota minä puolestani tosin en usko, mutta niin he kuitenkin
kertovat. Semmoista syntyperää siis oli muka Targitaos; mutta
hänellä oli kolme poikaa, Lipoxais, Arpoxais ja nuorin Kolaxais.
Näiden hallitessa putosi liitäen taivaasta alas Skyytianmaahan
kultaisia esineitä, nimittäin aura, ies, sotakirves ja malja. Vanhin oli
ensiksi nähnyt ne, mutta kun hän tahtoi mennä lähemmäksi ja
tarttua niihin, oli kulta hänen lähestyessään leimahtanut palamaan.
Hänen mentyään pois oli toinen mennyt likelle, mutta kulta oli
uudestaan tehnyt samalla tavalla. Niinpä heidät karkoitti pois kullan
palo, mutta kun kolmas veli meni sinne, niin kulta oli sammunut, ja
hän vei sen kotiinsa. Silloin olivat vanhemmat veljet harkinneet asiaa
ja luovuttaneet koko kuninkuuden nuorimmalle.
6. Lipoxais oli niiden skyytien kantaisä, joita kutsutaan aukhatien
heimoksi, keskimäinen, Arpoxais, niiden, joita kutsutaan katiareiksi ja
traspeiksi, nuorin heistä, kuningas, niiden, joita kutsutaan
paralateiksi. Kaikilla heillä on yhteisesti, kuninkaan nimen mukaan,
nimenä skolotit. Helleenit taas ovat nimittäneet heidät skyyteiksi.
7. Näin siis skyytit kertovat alkuperästään. Kaikkiaan he sanovat
kuluneen ensimäisestä kuninkaastaan Targitaoksesta Dareioksen
retkeen vain tuhat vuotta. Tätä pyhää kultaa kuninkaat etupäässä
vartioivat ja joka vuosi he rukoilevat ja palvovat sitä suurilla uhreilla.
Se, joka juhlassa taivasalla vartioidessaan pyhää kultaa nukkuu, ei
skyytien puheen mukaan elä vuotta täyteen. Siitä toimesta annetaan
hänelle senvuoksi niin paljon maata kuin minkä ympäri hän yhdessä
päivässä itse voi ratsastaa. Mutta koska maa oli suuri, jakoi Kolaxais

40. sen kolmeen kuningaskuntaan ja antoi ne pojilleen; niistä hän teki
yhden muita suuremmaksi ja siinä säilytettiin kulta. Mutta kauemmas
ylös, pohjoiseen päin heidän tuollapuolellaan asuvien maasta, ei
saata nähdä mitään eikä mennä edemmäksi ilmassa liitelevien
höyhenien vuoksi; sillä sekä maa että ilma ovat muka täynnä
höyheniä, ja ne siis estävät näön.
8. Näin kertovat skyytit itsestään ja heidän tuollapuolellaan
olevasta maasta, mutta Pontoksessa asuvat helleenit seuraavalla
tavalla. Ajaessaan Geryoneen karjaa Herakles saapui tähän maahan,
joka silloin oli autiona, mutta jossa nyt skyytit asuvat. Geryones asui
kuitenkin Pontoksen ulkopuolella, siinä saaressa, jota helleenit
sanovat Erytheiaksi ja joka sijaitsee Gadeiran luona ulkopuolella
Herakleen patsaiden, Okeanoksen äärellä. Okeanoksesta taas he
kertovat semmoisen tarinan, että se alkaa auringonnousun kohdalta
ja virtaa koko maan ympäri, mutta tosiasiassa eivät he voi sitä
todistaa. Sieltä Herakles oli saapunut nyt niinkutsuttuun
Skyytianmaahan ja oli, kun hänet täällä yllätti talvi ja pakkanen,
vetänyt päälleen leijonantaljansa ja nukkunut; mutta sillävälin olivat
laitumella käyvät hevoset yliluonnollisella tavalla hävinneet vaunujen
edestä.
9. Niin pian kuin Herakles heräsi, alkoi hän etsiä niitä ja
kulkiessaan läpi maan hän saapui niinkutsuttuun Hylaian maahan.
Siellä hän tapasi eräästä luolasta jonkunmoisen puoli-immen,
kaksimuotoisen kyyn, joka yläosaltaan vyötäisistä alkaen oli nainen,
mutta alaosaltaan käärme. Nähtyään hänet Herakles ihmetteli ja
kysyi, oliko hän missään nähnyt hevosia kuljeskelemassa. Käärme-
impi vastasi, että ne oli hänellä itsellään, mutta että hän ei anna niitä
pois, ennenkuin Herakles pitää yhteyttä hänen kanssaan. Ja siitä
hinnasta Herakles teki sen. Mutta nainen lykkäsi lykkäämistään

41. hevosten antamisen, koska niin kauan kuin suinkin tahtoi pitää
Heraklesta luonaan, kun sitävastoin tämä tahtoi lähteä pois saatuaan
hevosensa. Vihdoin hän antoi ne pois sanoen: "Nämä hevoset, jotka
tänne tulivat, minä kyllä olen ottanut talteen, ja sinä olet niistä
minulle antanut löytöpalkan: minä kannan nimittäin sinusta kolme
poikaa. Mutta selitä nyt, mitä tulee tehdä, kun ne tulevat
täysikasvuisiksi? Pitääkö minun jättää heidät tänne asumaan — sillä
minä yksin vallitsen tässä maassa —, vai lähettää ne sinun luoksesi?"
Näin hän kysyi, mutta Herakleen kerrotaan siihen virkkaneen: "Jahka
näet poikien miehistyneen, teet viisaasti, jos menettelet näin. Anna
sen heistä, jonka näet osaavan jännittää tätä jousia tällä lailla ja tällä
tavoin vyöttää ympärilleen tämä vyö, asua tässä maassa. Mutta
lähetä maasta pois se, joka ei pysty suorittamaan näitä määräämiäni
tehtäviä! Jos niin teet, olet sekä itse siitä saava iloa että täyttävä
minun käskyni."
10. Silloin Herakles jännitti toisen jousistaan — siihen asti nimittäin
Herakles kantoi kahta —, näytteli vyötään ja antoi jousen ja vyön,
jossa oli ylhäällä vyönkiinnekohdalla kultainen malja; ja sen tehtyään
hän läksi pois. Mutta kun pojat syntyivät ja miehistyivät, niin äiti
ensiksi antoi heille nimet, yhdelle heistä nimen Agathyrsos, häntä
seuraavalle Gelonos, ja nuorimmalle Skythes, ja toiseksi hän
muistaen määräystä teki niinkuin käsketty oli. Nytpä kaksi pojista,
Agathyrsos ja Gelonos, eivät kyenneet suorittamaan kilpakoetta,
jonka vuoksi he äidin maasta karkoittamina läksivät matkaansa;
mutta nuorin heistä, Skythes, täytti sen ja jäi maahan. Ja Herakleen
pojasta Skytheestä polveutuvat aina skyytien kuninkaat, ja maljan
muistoksi kantavat skyytit aina tähän aikaan saakka maljoja
vöissään. Tämän oli äiti yksin saanut toimeen Skytheelle. Näin
kertovat Pontoksessa asuvat helleenit.

42. 11. On olemassa vielä eräs näin kuuluva kertomus, ja sen
käsitykseen minä itse enimmin kallistun. Paimentolaisskyytit, jotka
asuivat Aasiassa, olivat massagetien sodalla ahdistamina kulkeneet
yli Araxes-joen Kimmerian maahan. Sillä sen maan, jossa skyytit nyt
asuvat, kerrotaan muinoin olleen kimmeriläisten oman. Skyytien
lähestyessä kimmeriläiset neuvottelivat sen johdosta, että suuri
sotajoukko oli tulossa, ja tällöin kävivät heidän mielipiteensä
kahtaalle; molempia puolustettiin kiivaasti, mutta kuningasten
mielipide oli parempi. Kansan mielipide oli näet se, että oli edullisinta
lähteä pois eikä jäädä taistelemaan tomun ja tuhkan puolesta, mutta
kuningasten, että piti oteltaman maan puolesta hyökkääjiä vastaan.
Eipä nyt kansa tahtonut totella kuninkaita, eivätkä kuninkaat kansaa.
Toiset siis neuvoivat, että taistelutta lähdettäisiin pois ja jätettäisiin
maa hyökkääjien käsiin, mutta kuninkaista näytti parhaalta kuolla ja
kaatua omassa maassaan eikä paeta yhdessä kansan kanssa, sillä he
punnitsivat kuinka suuria etuja he siinä olivat nauttineet ja kuinka
suuret onnettomuudet todennäköisesti heitä kohtaisivat, kun olisivat
maanpakolaisina. Tämän päätöksen tehtyään he jakaantuivat kahtia
ja tultuaan luvultaan tasaväkisiksi he taistelivat toisiansa vastaan. Ja
siinä kaikki kuninkaat saivat surman omiensa kädestä, ja
kimmeriläisten kansa hautasi heidät Tyras-joen luo, missä yhä
vieläkin heidän hautansa on nähtävänä. Ja haudattuaan heidät he
hankkivat lähtöä maasta ulos. Mutta sinne hyökänneet skyytit ottivat
haltuunsa aution maan.
12. Ja vielä nytkin on Skyytianmaassa "kimmeriläisten linna", ja
"kimmeriläisten kahluupaikka", on olemassa myös maa nimeltä
Kimmeria ja niinkutsuttu "kimmeriläinen salmi". On ilmeistä, että
kimmeriläiset lähtivät skyytejä pakoon Aasiaan ja asuttivat sen
niemimaan, jossa nyt on olemassa helleeniläinen kaupunki Sinope.
On myös ilmeistä, että skyytit ajoivat heitä takaa ja hyökkäsivät

43. Meedianmaahan, koska eksyivät tiestä. Kimmeriläiset pakenivat näet
koko ajan pitkin merenrantaa, mutta skyytit ajoivat heitä takaa,
jättäen Kaukasoksen oikealle kädelleen kunnes he, käännyttyään
tieltään sisämaahan, hyökkäsivät Meediaan. Tämä on se toinen
kertomus, jossa helleenit ja barbarit pitävät yhtä.
13. Mutta prokonnesolainen. Aristeas, Kaystrobioksen poika, väitti
runoelmissaan saapuneensa Foiboksen haltioimana issedonien
maahan ja kertoi edelleen, että issedonien tuollapuolen asui
yksisilmäinen kansa, nimeltä arimaspit, näiden takana kultaa
vartioivat aarnikotkat, ja näiden takana hyperborealaiset, jotka
ulottuvat mereen saakka. Kaikki nämä siis, paitsi hyperborealaisia,
olivat, alkaen arimaspeista, muka ahdistaneet naapureitaan, niin että
arimaspit olivat tunkeneet issedonit pois maastaan, issedonit taas
skyytit, ja eteläisen meren luona asuvat kimmeriläiset, skyytien
hätyyttäminä, jättäneet maansa. Siten ei hänkään, mitä tähän
maahan tulee, pidä yhtä skyytien kanssa.
14. Olen jo maininnut, mistä se Aristeas oli kotoisin, joka tämän
lausui. Mutta tahdon kertoa sen jutun, jonka hänestä kuulin
Prokonnesoksessa ja Kyzikoksessa. Kerrotaan nimittäin että Aristeas,
joka sukuperältään ei ollut ketään toista kaupunkilaista huonompi, oli
Prokonnesoksessa tullut vanuttajan työhuoneeseen ja siihen kuollut.
Vanuttaja oli silloin sulkenut työpajansa ja mennyt ilmoittamaan
kuolemaa vainajan sukulaisille. Mutta kun jo oli pitkin kaupunkia
levinnyt huhu, että Aristeas oli kuollut, saapui Artake-kaupungista
muuan kyzikolainen mies, joka intti toisten kertomusta vastaan,
väittäen että Aristeas oli kohdannut häntä, kun hän oli menossa
Kyzikokseen, ja oli puhellut hänen kanssaan. Tämä mies kiisteli
kiivaasti vastaan, mutta vainajan sukulaiset tulivat vanuttajan
työpajalle, uhrilahjoja mukanaan, haudatakseen hänet. Mutta kun

44. huone avattiin, ei Aristeasta näkynyt, ei elävänä eikä kuolleena.
Mutta sittemmin, seitsemäntenä vuotena, hän ilmestyi
Prokonnesokseen ja sepitti nämä runoelmat, joita helleenit nyt
kutsuvat arimaspilaisiksi runoelmiksi. Ja sen tehtyään hän
toistamiseen hävisi.
15. Näin kertovat nuo molemmat kaupungit. Mutta tämän tiedän
tapahtuneen Italiassa asuville metapontiolaisille
kaksisataaneljäkymmentä vuotta Aristeaan toisen häviämisen
jälkeen, niinkuin minä vertaamalla Prokonnesoksessa ja
Metapontionissa kuulemiani kertomuksia olen havainnut.
Metapontiolaiset väittävät, että Aristeas itse ilmestyi heidän
maahansa ja käski pystyttämään Apollon alttarin ja asettamaan sen
viereen kuvapatsaan, missä on prokonnesolaisen Aristeaan nimi. Hän
sanoi näet, että Apollo oli saapunut ainoastaan heidän maahansa
italiotien joukosta, ja että hän itse, joka nyt oli Aristeas, oli
seurannut häntä; ja jumalaa seuratessaan hän muka oli ollut
korppina. Sen sanottuaan hän oli hävinnyt, mutta metapontiolaiset
kertovat lähettäneensä tiedustajan Delfoihin kysymään jumalalta,
mitä tuon ihmisen ilmestys tiesi. Pytia käski heidän totella ilmestystä,
ja jos he tekisivät sen, tulisi heidän käymään paremmin. He olivat
ottaneet varteen tämän neuvon ja panneet sen täytäntöön. Ja nyt
seisoo Apollon kuvan vieressä kuvapatsas, jossa on Aristeaan nimi,
ja sen ympärillä kasvaa laakereita. Ja se kuvapatsas on pystytetty
torille. Sen verran olkoon nyt sanottu Aristeaasta.
16. Mutta mitä on sen maan tuollapuolella, josta tätä on ruvettu
kertomaan, siitä ei kukaan tiedä mitään varmaa. En näet ole voinut
mitään kuulla keltään silminnäkijältä, joka väittäisi jotain siitä
tietävänsä. Eipä näet Aristeaskaan, josta juuri-ikään oli puhe,
väittänyt yllämainituissa runoelmissaan saapuneensa issedoneja

45. edemmäksi, vaan siitä, mitä heidän tuollapuolellaan on, hän kertoo
vain kuulemansa mukaan, väittäen että issedonit ovat ne, jotka näin
kertovat. Vaan niin kauas kuin olemme varmuudella voineet
kuuleman nojalla päästä, tulee kaikki mainittavaksi.
17. Borystheneläisten kauppapaikasta — se näet on
merenrannikolla olevista paikoista keskimäisin koko Skyytiassa —
asuvat ensiksi kallippidit, jotka ovat helleeniläisiä skyytejä, heidän
tuollapuolellaan toinen kansa, jota kutsutaan alazoneiksi. Nämä,
samoinkuin kallippiditkin, harjoittavat samoja elinkeinoja kuin skyytit,
mutta kylvävät ja syövät myös viljaa ynnä sipulia, laukkaa, virnaa ja
hirssiä. Alazonien takana asuvat kyntäjä-skyytit, jotka eivät kylvä
syödäkseen vaan myydäkseen. Näiden takana asuvat neurit. Neurien
pohjoispuolella oleva maa on ihmisistä autio erämaa, mikäli me
tiedämme.
18. Nämä ovat ne kansat, jotka asuvat Hypanis-joen varsilla
länteenpäin Borystheneestä. Mutta kun menee Borystheneen yli, on
merestä lukien ensimäisenä Hylaia, siitä sisämaahan mennessä
asuvat maanviljelijä-skyytit, joita Hypanis-joen luona asuvat helleenit
kutsuvat borystheneläisiksi, kun he itse taas käyttävät nimeä
olbiopolitit. Näiden maataviljelevien skyytien aluetta on siis kolme
päivämatkaa itään päin, ulottuen sille joelle, jonka nimenä on
Pantikapes, pohjoiseen taas yhdentoista päivän laivamatka ylös
Borysthenestä myöten. Heidän tuollapuolellaan on jo laaja erämaa.
Erämaan takana asuvat androfagit, joka on erikoinen kansa eikä
ollenkaan skyytiläinen. Näiden tuollapuolella on sitten todellinen
erämaa, jossa, mikäli tiedämme, ei asu mitään kansakuntaa.
19. Itään päin näistä maanviljelijä-skyyteistä ja kun on mennyt yli
Pantikapes-joen, asuvat jo paimentolais-skyytit, jotka eivät kylvä

46. eivätkä kynnä. Koko tämä maa on aivan puutonta, paitsi Hylaia.
Näiden paimentolais-skyytien aluetta on neljätoista päivämatkaa
maassa, joka ulottuu Gerros-jokeen saakka.
20. Gerros-joen toisellapuolen ovat nämä niinkutsutut
kuninkaansijat ja ne skyytit, jotka ovat etevimmät, sekä lukuisimmat
ja jotka pitävät muita skyytejä orjinaan. Nämä ulottuvat etelään
Taurianmaahan saakka, itään taas sille kaivannolle asti, jonka
sokeista polveutuneet kaivoivat, sekä siihen Maiotis-järven rannalla
olevaan kauppapaikkaan, joka on Kremnoi nimeltään. Toiset osat
heidän aluettaan ulottuvat Tanais-virtaan. Pohjoiseen päin,
yläpuolella kuninkaallisia skyytejä, asuvat melankhlainit, eräs toinen
kansa, joka ei ole skyytiläinen. Melankhlainien tuollapuolella on järviä
ja ihmisistä tyhjä erämaa, mikäli me tiedämme.
21. Kun menee yli Tanais-virran, ei ole enää Skyytian maata, vaan
ensimäinen alueista on sauromatien, jotka Maiotis-järven sopukasta
alkaen asuvat pohjoiseen päin viidentoista päivämatkan verran, ja on
heidän maansa tyhjä sekä metsäpuista että istutetuista. Näiden
takana asuvat toisen alueen saaneet budinit; heidän asumansa maa
kasvaa tiheästi kaikenlaista metsää.
22. Budinien tuollapuolen on pohjoiseen päin ensiksi seitsemän
päivämatkan verran erämaata, idempänä erämaan takana asuvat
thyssagetit, lukuisa ja omaperäinen kansa. Ne elävät
metsästyksestä. Lähellä näitä ja samoissa paikoissa asuvat ne, joilla
en nimenä iyrkit; nekin elävät metsästyksestä ja tekevät seuraavalla
tavalla. Metsämies nousee väijyksiin puuhun, joita on taajassa pitkin
koko maata. Jokaisella on varalla hevonen, jota on opetettu
makaamaan vatsallaan, ollakseen niin matala kuin suinkin, ynnä
koira. Kun hän nyt puusta näkee otuksen kaukaa, ampuu hän siihen

47. nuolensa, astuu hevosen selkään ja ajaa sitä takaa, ja koira ottaa
sen kiinni. — Näiden tuollapuolella itään päin asuvat muut skyytit,
jotka luopuivat kuninkaallisista skyyteistä ja siten saapuivat tähän
maahan.
23. Aina näiden skyytien maahan saakka on mainittu maa
kokonaan tasankoa ja hyötyisää, mutta siitä pitäen se on kivistä ja
rosoista. Ja kun on mennyt tämän laajan rosoisen maan läpi, asuu
korkeiden vuorien juurella ihmisiä, joiden sanotaan kaikkien olevan
syntymästään saakka kaljupäisiä, miehet ja naiset yhtälailla; ne ovat
myös tylppänenäisiä ja niillä on suuret poskipäät, ne puhuvat omaa
kieltään, mutta käyttävät skyytiläis-pukua ja elävät puiden tuotteista.
Pontilainen puu on sen puun nimi, josta ne elävät, ja suuruudeltaan
se on lähinnä viikunapuuta. Sen hedelmä on pavunkaltainen, mutta
siinä on sydän. Kun tämä hedelmä on tullut kypsäksi, niin he
siivilöivät sitä kankailla; ja siitä vuotaa neste, joka on paksua ja
mustaa, ja sen nimi on "askhy". Sitä ne sekä nuolevat että
sekoittavat maitoon ja juovat tahi myös laittavat sen tahmeasta
sakasta kakkuja, joita syövät. Karjaa näet ei heillä ole paljon, sillä
laitumet eivät ole sielläpäin juuri erinomaisia. Jokainen asustaa puun
alla, ja talvisin he peittävät puun valkealla huopapeitteellä, mutta
kesäisin ovat ilman peitettä. Heitä ei yksikään ihminen loukkaa, sillä
heidän kerrotaan olevan pyhiä. Eikä heillä ole mitään sota-aseita. He
ratkaisevat ympärillä asuvien riitoja, vieläpä jos joku
maanpakolaisena pakenee heidän turviinsa, niin ei yksikään häntä
loukkaa. He ovat nimeltään argippilaiset.
24. Aina näihin kaljupäisiin saakka on maa vallan tunnettu,
samoinkuin niiden tällä puolen asuvat kansatkin. Sillä muutamat
skyyteistä saapuvat heidän luokseen, ja näiltä, samoinkuin
Borystheneen kauppapaikasta ynnä muista pontolaisista

48. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com