Punishment and Social Structure Georg Rusche

Punishment and Social Structure Georg Rusche
Punishment and Social Structure Georg Rusche
Punishment and Social Structure Georg Rusche

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
browse more ebooks or textbooks
Punishment and Social Structure Georg Rusche
_____ Press the link below to begin your download _____
https://ebookultra.com/download/punishment-and-social-
structure-georg-rusche/
Access ebookultra.com now to download high-quality
ebooks or textbooks

2. Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at ebookultra.com
Social Insects Structure Function and Behavior Structure
Function and Behavior 1st Edition Emily M. Stewart
https://ebookultra.com/download/social-insects-structure-function-and-
behavior-structure-function-and-behavior-1st-edition-emily-m-stewart/
Choiseul Island Social Structure Harold W. Scheffler
https://ebookultra.com/download/choiseul-island-social-structure-
harold-w-scheffler/
The Social History of Crime and Punishment in America An
Encyclopedia 5 Volume Set 1st Edition Wilbur Miller
https://ebookultra.com/download/the-social-history-of-crime-and-
punishment-in-america-an-encyclopedia-5-volume-set-1st-edition-wilbur-
miller/
Self Social Structure and Beliefs Explorations in
Sociology 1st Edition Jeffrey C. Alexander (Ed.)
https://ebookultra.com/download/self-social-structure-and-beliefs-
explorations-in-sociology-1st-edition-jeffrey-c-alexander-ed/

3. Epinets The Epistemic Structure And Dynamics Of Social
Networks 1st Edition Mihnea C. Moldoveanu
https://ebookultra.com/download/epinets-the-epistemic-structure-and-
dynamics-of-social-networks-1st-edition-mihnea-c-moldoveanu/
Punishment and Private Law 1st Edition Elise Bant
https://ebookultra.com/download/punishment-and-private-law-1st-
edition-elise-bant/
Opuscula Nestoriana Syriac Edition Georg Hoffmann
https://ebookultra.com/download/opuscula-nestoriana-syriac-edition-
georg-hoffmann/
Politics of Punishment Revised Edition John Hostettler
https://ebookultra.com/download/politics-of-punishment-revised-
edition-john-hostettler/
Crime and Punishment in America Almanac 1st Edition Sarah
Hermsen
https://ebookultra.com/download/crime-and-punishment-in-america-
almanac-1st-edition-sarah-hermsen/

5. Punishment and Social Structure Georg Rusche Digital
Instant Download
Author(s): Georg Rusche, Otto Kirchheimer
ISBN(s): 9780765809216, 0765809214
Edition: Reprint
File Details: PDF, 10.94 MB
Year: 2003
Language: english

6. Cover design by Ellen F. Kane
punishment and social structure
Georg
Rusche and O tto Kirchheimer
With a new introduction by D
ario Melossi
Why are certain methods of punishment adopted or rejected in a given social situation? To
what extent is the development of penal methods determined by basic social relations? The
answers to these questions are complex, and go well beyond the thesis that institutionalized
punishment is simply for the protection of society. While today’s punishment of offenders
often incorporates aspects of psychology, psychiatry, and sociology, at one time there was
a more pronounced difference in criminal punishment based on class and economics.
Punishment and Social Structure originated from an article written by Georg Rusche in
1933 entitled “Labor Market and Penal Sanction: Thoughts on the Sociology of Criminal
Justice.” Originally published in Germany by the Frankfurt Institute of Social Research,
this article became the germ of a theory of criminology that laid the groundwork for all
subsequent research in this area. Rusche and Kirchheimer look at crime from an historical
perspective, and correlate methods of punishment with both temporal cultural values and
economic conditions. The authors classify the history of crime into three primary eras: the
early Middle Ages, in which penance and fines were the predominant modes of punishment;
the later Middle Ages, in which harsh corporal punishment and capital punishment moved
to the forefront; and the seventeenth century, in which the prison system was more fully
developed. They also discuss more recent forms of penal practice, most notably under the
constraints of a fascist state.
The majority of the book was translated from German into English, and then reshaped
by Rusche’s co-author, Otto Kirchheimer, with whom Rusche actually had little discussion.
While the main body of Punishment and Social Structure are Rusche’s ideas, Kirchheimer
was responsible for bringing the book more up-to-date to include the Nazi and fascist era.
Punishment and Social Structure is a pioneering work that sets a paradigm for the study of
crime and punishment.
About the A uthors
Georg Rusche
was a noted German sociologist and criminologist, and a member of the
Frankfurt Institute of Social Research.
Otto Kirchheimer was professor of political science at American University, Howard
University, the New School of Social Research, and Columbia University, and was the author
of Political Justice: The Use of Legal Procedures for Political Ends.
Dario Melossi is professor of criminology at the University of Bologna, Italy. He is the co-
author (with Massimo Pavarini) of The Prison and the Factory: Origins of the Penitentiary
System, author of The State of Social Control: A Sociological Study of Concepts of State and
Social Control in the Making of Democracy, and editor of The Sociology of Punishment.
Criminology
Sociology
H
istory
with a new introduction by Dario Melossi
Georg Rusche
Otto Kirchheimer
Punishment
and
Social Structure
Rusche
Kirchheimer
Punishment
and
Social
Structure
www.routledge.com
Routledge

7. Punishment
and
Social
Structure

8. Law & Society Series
Ancient Law
Henry Sumner Maine
with
an introduction by Dante J. Scala
An Introduction
to the Sociology of Law
Nicholas
S. Timascheff
with an introduction by A. Javier Trevino
Critique
of the Legal Order
Richard Quinney
with
an introduction by Randall G. Sheldon
Fundamental Principles
of the Sociology of Law
Eugen Ehrlich
with a new introduction by Klaus A. Ziegert
Penal Philosophy
Gabriel Tarde
with a new introduction by Piers Beirne
Punishment
and Social Structure
Georg Rusche and
Otto Kirchheimer
with a new introduction by Dario Melossi
Sociology
of Law
Georges Gurvitch
with a new introduction
by Alan Hunt
The General Theory
of Law and Marxism
Evgeny Bronislavovich Pashukanis
with a new introduction by Dragan Milovanovic
The Social Reality
of Crime
Richard Quinney
with a new introduction by A. Javier Trevino

9. with a new introduction bv Dario Melossi
Georg Rusche
Otto Kirchheimer
Punishment
and
Social
Structure
§l
~ \. Taylor & Francis
LONDON AND NEW YORK

10. ISBN 13 : 978-0-7658-0921-6 (pbk)
p. cm.—(Law and society series)
Originally published: New York: Columbia University Press, 1939.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-7658-0921-4 (pbk. : alk. paper)
1. Punishment. 2. Prisons. 3. Crime. I. Kirchheimer, Otto. II. Melossi,
Dario, 1948- III. Title. IV. Series.
HV8497.R85 2003
364.6'0—dc21 2002073284

Originally published in 1939 by Columbia University Press
Published 2003 by Transaction Publishers
Published 2017 by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
711 Third Avenue, New York, NY 10017, USA
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
New material this edition copyright © 2003 by Taylor & Francis.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Notice:
Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and
are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Library of Congress Catalog Number: 2002073284
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Rusche, Georg.
Punishment and social structure / Georg Rusche and Otto Kirschheimer ;
with a new introduction by Daria Melossi.

11. CONTENTS
TABLES
INTRODUCTION TO THE TRANSACTION EDITION
FoREWORD BY THORSTEN SELLIN
PREFACE
Vll
ix
xlvii
li
I.
INTRODUCTION 3
II. SociAL CoNDITIONS AND PENAL ADMINISTRATION IN
THE LATER MIDDLE AGES 8
(1) Penance and Fines.-(2) Social Developments in the
Middle Ages.-(3) Criminal Law and the Rise of Cap-
italism.
III. MERCANTILISM AND THE RISE OF IMPRISONMENT 24
(1) The Labor Market and the State.-(2) Stages in the
Treatment of the Poor.-(3) The Rise of the House of
Correction.
IV. CHANGES IN THE FORM OF PUNISHMENT .1)3
(1) The Galley.-(2) The Early History of the Transpor-
tation of Criminals. -(3) The Evolution of the Prison
System.
V. DEVELOPMENTS
IN CRIMINAL THEORY AND LAW
DURING TliE AGE OF ENLIGHTENMENT
VI. SociAL AND PENAL CoNSEQUENCES oF THE INDUS-
TRIAL REVOLUTION 84
(1) The End of the Mercantilist Social Policy.-(2) The In-
crease in Crime and Its Effects on the Theory and Practice
of Punishment. -(3) New Aims and Methods of Prison Ad-
ministration. -(4) The New Attitude toward Prison Labor.
VII. THE ABOLITION OF TRANSPORTATION
(1) Transportation to Australia.-(2) Transportation in
Other Countries.
114

12. VIII. THE F AlLURE OF SoLITARY CoNFINEMENT
(1) Solitary Confinement in the United States.-(2) Solitary
Confinement
in Europe.
IX. MoDERN
PRISON REFORM AND ITs LIMITS
(1) Rising Living Standards of the Lower Classes and the
Effects
on Criminal Policy.-
(2) Results and Limits of
Prison Reform.-(3) The World War.-(4) Post-War Con-
ditions.
X. THE FINE IN RECENT PENAL PRACTICE 166
XI. NEw TRENDS IN PENAL PoLICY UNDER FASCISM 177
XII. PENAL PoLICY AND CRIME RATE 193
XIII. CONCLUSION 206
NoTEs
257

13. TABLES
1. LARCENY IN LONDON, 1821-27 96
2. CoNVICTIONS BY AssiZES AND QUARTER SESSIONS, 1805-33 96
3· LARCENY IN FRANCE, 1825-42 97
4· DISTRIBUTION OF PUNISHMENTS IN ENGLAND, 1806-33 103
5· DECREASE IN NUMBER OF CoNVICTIONS, LATE NINETEENTH AND
EARLY TWENTIETH CENTURIES 139
A. Germany: Convictions of Persons above the Age of Discretion
for Petty Larceny
B. England: Persons Tried before Assizes, Quarter Sessions, and
Summary Courts for Offenses against Property without Vio-
lence
6. DECLINE IN PRISON POPULATION, LATE NINETEENTH CENTURY AND
TWENTIETH CENTURY 146
A. France: Prison Population, 1884-1932
B. England: Persons Sent into Penal Servitude or Imprisoned
7· DISTRIBUTION OF GERMAN SENTENCES 147
8. DISTRIBUTION OF FRENCH PRISON SENTENCES 148
9· FINES AND SUSPENDED SENTENCES BY THE TRIBUNAL CORRECTIONNEL
IN FRANCE 149
10. DISTRIBUTION OF BELGIAN SENTENCES (TRIBUNAL CORRECTIONNEL) 149
1 1. DISTRIBUTION OF ITALIAN SENTENCES
12. LARCENIES REPORTED TO THE POLICE IN ITALY 150
13. PENAL POLICY OF THE FRENCH TRIBUNAUX CORRECTIONNELS 160
14. PosT-WAR CRIME RATES 162
A. England: Indictable Offenses
B. France: Persons Tried before Cours d'Assises and Tribunaux
Correction nels
C. Sweden: Crimes
15. GERMANY: OFFENSES AGAINST PROPERTY
16. PRUSSIAN PRISON POPULATION AND EXPENDITURES
17. INCREASING USE OF THE FINE IN GERMANY
A. Distribution of Punishments for Larceny
B. Distribution of Punishments for Fraud
18. GERMANY: COMMITMENT TO PRISON FOR NoNPAYMENT OF FINES 171
19. FINES IN VARIOUS COUNTRIES 172

14. 20. INCREASE IN CRIMES AGAINST PROPERTY, 1928-32
21. CONVICTIONS FOR MURDER IN GERMANY
22. PERCENTAGE OF ACQUITTALS IN GERMANY IN ALL CASES
23. DISTRIBUTION OF PUNISHMENTS IN GERMANY
24. NUMBER OF PERSONS RECEIVED IN PRISONS
A. Italy
B. France
25. PRISON CAPACITY AND PoPULATION
26. EMPLOYMENT OF PRISON LABOR
27. CRIME RATE AND METHOD OF DISPOSAL IN ENGLAND
28. CRIME RATE AND METHOD OF DISPOSAL IN FRANCE
29. CRIME RATE AND METHOD OF DISPOSAL IN ITALY
190
190
194
198
202

15. INTRODUCTION TO THE TRANSACTION EDITION:
THE SIMPLE "HEURISTIC MAXIM"
OF AN "UNUSAL HUMAN BEING"*
T
he time indeed has come for a new edition of Georg
Rusche and Otto Kirchheimer's Punishment and Social Struc-
ture. Not only has the book in fact become very hard to find,
even in libraries, and therefore impossible to adopt in univer-
sity courses, in spite of the fact that a whole generation of teach-
ers would have gladly done so. It is also that, while the "high"
on "culture" that has deeply affected the social scientific
academia in the last quarter of a century or so is slowly waning,
we may be in the position to exercise a more "sober" evalua-
tion of both the strengths and weaknesses of a book like Pun-
ishment and Social Structure. Then we will be able to avoid both
the dubious "Marxist" enthusiasms of the mid-1970s, and the
outright rejection of the following purportedly "Foucauldian"
years when "Marxism" was symbolically burnt at the stake, while
honoring the totem pole of "cultural insight." It was a time
when, while decrying "gross" Marxist analyses and discovering,
with deep "disenchantment," the relativity of everything,
former "leftwing" intellectuals blinded themselves toward the
unfolding, under their very eyes, of one of the most classic
turn of events described in "Marxist" literature: the manage-
ment, by the capitalist elite, of a very deep re-organizational
"crisis," with all the consequences that this political clash tradi-
tionally has on the economy, but also on such pivotal "cultural/
institutional" forms as crime and punishment. Now that all of
* This essay was written during a sojourn at the University of California, Berkeley,
made possible by the Exchange Convention between the University of California
and the University of Bologna. I would like to thank the two universities, as well as
the Center for the Study of Law and Society in Berkeley that hosted me.

16. X TRANSACTION INTRODUCTION
this has happened between the mid-1970s and the beginning
of the new century, and we are slowly starting to take our blind-
folds off,
the time has come again to read the book by Georg
Rusche and
Otto Kirchheimer.
Not that this book was ever completely shelved since the
date of its original publication in 1939, as the reissue of the
original Columbia University Press edition by Russell & Russell
in 1968 was crucial in saving it from being forever forgotten.
Furthermore, as the reader of these introductory notes will
come to appreciate shortly, hardly has the process of the pro-
duction and publication (and republication) of a book ever
been more embedded within the political, social, and cultural
events that the book itself, directly or obliquely, tried to ad-
dress.
And such is the case, starting with the very first idea, or
concept, of the book, by a fellow named Georg Rusche, whose
life
path was completely unknown
until1980,I in contrast with
the rather stronger limelight shed on his unenthusiastic co-
author, Otto Kirchheimer.
A RATHER "UNUSUAL HUMAN BEING"
Georg Rusche was born on November 17, 1900, in Hanover,
the son of a doctor and a Jewish woman, something that, as he
himself described his situation, would mark his life as of
"mixed" origins. Mter an education that was typical of the
middle class German youth of the time, he had a remarkable
university curriculum, taking courses in Frankfurt, Gottingen,
and Koln and working with such luminaries as Max Scheler,
Erwin
v. Beckerath, and Leonard Nelson. He became a doctor
of philosophy in 1924 and then a doctor of economics and
social sciences in 1926, both at
Koln University. In the rather
progressive environment of Saxony in the late 1920s he be-
came involved in prison work, at Bautzen prison, and doubt-
lessly that experience turned him toward a special interest in
matters of punishment that had not yet appeared in his stud-
ies,
both of his dissertations being of a more theoretical na-
ture.
Probably also under the influence of Karl Pribram, who

17. TRANSACTION INTRODUCTION Xl
was to become a very distinguished expert of labor economics
and to whom Rusche was an assistant in Frankfurt, he elabo-
rated the idea of an essay on the relationship between punish-
ment and the labor market. Hereinafter, between 1930 and
1931, he published an article in the famed German daily news-
paper ofthe time, the Frankfurter Zeitung, on "Prison Revolts or
Social Policy: Lessons from America" (Rusche 1930), and was
commissioned by the Institute for Social Research of the Frank-
furt University-ofwhich Max Horkhheimer had just become
the new director-to write a book-length study on the rela-
tionship between the history of punishment and the labor
market. In an article that would appear two years later in the
Institute's journal, the Zeitschrift fur Sozialjorschung (Rusche
1933), he laid out the main passages and developments of such
a study. The study itself, however, was not to be published until
six years later, under the title of Punishment and Social Structure,
co-authored with Otto Kirchheimer. As we will see, those six
years were
to be very intense, for the Institute, for Rusche, and
for the project of the book, within the context of the turmoil
in which Europe and especially Germany were thrown, after
the Nazi takeover in 1933.
In both his
1930 and 1933 pieces, Rusche started from a
criticism
of the prevailing literature on punishment, with its
emphasis
on legal and philosophical themes, and claimed that
punishment should be understood on grounds of the histori-
cally
changing nature of economic relationships, and especially
of the relationships that constitute the labor market. Indeed,
such grounds would constitute true
"limits" to penal reform
that could not be overcome by philosophical or ethical aspira-
tions alone. He went on to connect the goal of deterrence
with the centrality of the situation of the labor market. Given
that punishment is usually reserved-but for a few historically
solitary
exceptions-to the lowest strata of the laboring classes,
the end of deterrence is shaped after their position in the
labor market.
Such a position would signal, so to speak, the
minimum value of a free human being under given circum-
stances.
In order to preserve deterrence, conditions of life in

18. xii TRANSACTION INTRODUCTION
prisons-or, more generally, the administration of punishment-
would have to guarantee a level lower than that minimum, ac-
cording to a logic that had been developed especially by eigh-
teenth-century social writers and called the "principle of less
eligibility."2 Hence, the labor market regulates life in prisons:
whereas
in the situation of a
"tight" labor market, when labor is
scarce, wages tend to be high and the lot of convicted offenders
tends to be better, in situations where instead the market is over-
flown with
the offer of labor, wages tend to shrink and condi-
tions
of life in prison deteriorate rapidly. While in the 1933 ar-
ticle
such a mechanism would be applied as spanning from the
High Middle Ages to the late nineteenth-century,3 in his
1930
article Rusche would compare the situations in the United States
and Germany at the onset of the Great Depression-something
particularly interesting because, as we will see, those sections of
Rusche's original manuscript where he dealt with this very pe-
riod would never see the light in the final version, being com-
pletely
replaced and reworked by
Otto Kirchheimer.
Two corollary
remarks, so to speak, emerge from these two
early pieces by Rusche.
The first is that, in order to keep wages
down in times of a labor market favorable to workers, punish-
ment may assume the nature of forced labor, something that
would be explored more deeply by Thorsten Sellin in a 1976
work in part inspired by Rusche and Kirchheimer. The second
is that, in order to sustain workers' income under conditions
of deep economic crises, in the twentieth century labor unions
and welfare legislation have introduced forms of labor policies
that somehow cushion the effects of the labor market and, in
so doing, keep also the condition of life in prison above their
"natural" level. That is how Rusche explains, in his 1930 article,
the different effects of the economic crisis that had just then
started, on prison life in the United States and in Germany.
Whereas in the former, the lack of social policies had precipi-
tated prison conditions toward
the abyss of hopeless overcrowd-
ing and bloody riots, the presence of social policies in Ger-
many had instead somehow preserved prison conditions from
turning as horrible as they had in the United States.
4

19. TRANSACTION INTRODUCTION xiii
The date was, however, already 1933, and the quickly dete-
riorating conditions in Germany following Hitler's takeover
suggested that everybody leave. The Frankfurt Institute began
the migrating itinerary that would take it to Columbia Univer-
sity
in New
York. Its members also left Germany for France and
the U.K. Rusche took off for London, a common end of many
refugees. In this period, both the destiny of what would be-
come P&SS, and of its main author, started shaping up. Al-
ready in 1934 the leadership of the Frankfurt Institute was
sounding out American academic authorities to see whether
they would welcome the Institute's relocation to the United
States. Consequently, the need for publications in the English
language became paramount and Rusche was asked to trans-
late his manuscript to English, something that he did in Lon-
don with the help of a friend. In November 1934, Rusche's
English manuscript was sent to the two prominent American
sociologist-criminologists of the time, Thorsten Sellin and Edwin
Sutherland, who were asked to review the manuscript and give
an opinion about its possible publication. At this point, matters
became quite intricate. To make a long story short, two things in
essence took place: on the one hand, both Sellin and Sutherland
recommended publication (even if with many reservations), so
much so that Sellin even went on to edit the book which, by the
end of 1934, would almost be ready to be published, but, on the
other hand, Rusche at the same time "was not available" for the
very final revision of the manuscript-that would be entrusted
to Otto Kirchheimer about two years later.
What happened? Though the possible answers we can give
to such questions are still of a conjectural nature, we now have
enough elements to make rather solid conjectures. First of all,
what were Sellin's and Sutherland's comments on Rusche's
manuscript? They both certainly recognized the scientific value
of Rusche's basic idea. Indeed, we find traces of familiarity
with
Rusche's conceptualizations in later works of both Sellin,
in a more direct form,
5 and Sutherland, less directly.
6 They
had, however, also trenchant and interesting criticism, espe-
cially with
reference to the situation they knew best, the pris-

20. XIV TRANSACTION INTRODUCTION
ons of the United States in the 1920s and 1930s, which occu-
pied a number of pages at the end of the manuscript and
which both Sellin and especially Sutherland found portrayed
in a too negative light. They also strongly cautioned against a
too rigid application of Rusche's "heuristic maxim," as he had
called it (Rusche 1933:7). Other factors, of a historical, cul-
tural,
and political nature-they claimed-have effects on the
conditions of punishment besides the socioeconomic situation.
However, all this said,
they separately concluded their reviews
emphasizing the value of Rusche's manuscript and, in the case
of Sellin, accepting to work on it as an editor. When Sellin
finished his work, he sent the manuscript back to Julian
Gumperz-who had kept up contact between the Institute
and American academics-with the indication that a few weeks
of work would make the manuscript publishable.
Why did the Institute leaders not follow up on that recom-
mendation? There are two possible answers to such question,
and they are not alternative to each other. The first is that
the leadership of the Institute decided to be quite cautious
with what would be their first American publication in a very
delicate period, when they were trying to get the support of
American academia during a time in which the
"Marxist" char-
acterization of the Institute was certainly not a good recom-
mendation. Indeed Levy and Zander give evidence of the
fact that this was a preoccupation on the mind of the senior
members of the Institute during the successive rewrite of the
manuscript by Kirchheimer, and it is after all a rather well-
known fact among the historians of the Frankfurt Institute.
7
Sellin's and Sutherland's criticism of Rusche's manuscript,
centered on the sections that were most critical of the Ameri-
can prison system, might have been the straw that broke the
camel's back.
However, all of this may have been overcome had the Insti-
tute been more appreciative, to use a euphemism, of Rusche's
personality. We have no direct information about Rusche's char-
acter during his youth and his most productive years, the late
1920s and early 1930s, just before his emigration to the U.K

21. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

22. Kun Lohi-Matti ja mummo seuraavana aamuna heräsivät, paistoi
aurinko jo korkealla. Myrsky oli lakannut, ainoastaan maininki vielä
vieriskeli korkeina, auringonpaisteessa välkkyvinä hopeaharjoina
punertavaa kalliorantaa vasten.
"Kas, mikäs tuo on!" huudahti mummo katsoessaan ulos ovesta.
"Näyttäähän tuo suurelta hylkeeltä", arveli Lohi-Matti.
"No, toden totta, eikö olekin lehmä!" riemuitsi Lohi-Maija.
Ja lehmä se olikin, muhkea punainen lehmä parasta lajia, lihava ja
pullakka, niinkuin olisi koko ikänsä syönyt spenaattia. Se käveli hyvin
levollisena rannalla eikä edes haistanutkaan ruohomätäs-vaivaisia,
niinkuin olisi kokonaan ylenkatsonut niin laihaa ravintoa.
Lohi-Matti ei ollut uskoa silmiään. Mutta lehmä se oli, aivan sen
muotoinen, ja kohta ei ollut enää mitään epäilemistä, kun mummo
alkoi lypsää ja lypsi kaikki astiat, yksin veneviskaimenkin, täyteen
parasta aamumaitoa. Ukko vaivasi turhaan päätänsä miettimällä,
mitenkähän lehmä oli tullut saareen, ja läksi etsimään mereen
jääneitä verkkojansa. Ja kohtapa hän ne löysikin rannalta, jonne
laineet olivat ne ajaneet, ja ne olivat niin täynnä kaloja, ett'ei
välkkyviltä salakoilta näkynyt ainoatakaan silmukkaa.
"No, hyvähän tuo on lehmäkin olemassa", mietiskeli Lohi-Matti
silakoita puhdistaessaan. "Mutta millä me sitä elätämme?"
"Kylläpähän siihen keino keksitään", sanoi mummo. Ja lehmä itse
sen keinon keksikin. Se astui veteen ja söi vesiruohoa, jota kasvoi
suurissa töyhdöissä rannalla; siitähän se pysyikin niin lihavana ja

23. kauniina. Hyvä lehmä se oli muiden paitsi Prinssin mielestä; se näet
oli saanut kilpailijan ja haukkui sitä lakkaamatta.
Siitä päivästä asti oli Ahtolassa maitoa ja kermapiimää yllin kyllä.
Kaikki verkot olivat aina täynnä kaloja. Lohi-Matti ja Lohi-Maija
lihoivat hyvästä ravinnosta ja rikastuivat päivä päivältä, sillä mummo
kirnusi monta leiviskää voita, ukko hankki kaksi renkiä ja alkoi
kalastaa suuremmasti. Meri tuli hänelle suureksi kalasumpuksi, josta
hän haavitsi niin paljon kuin halutti. Ja lehmä piti itse huolen
ruoastaan. Kun Lohi-Matti ja -Maija syksyllä muuttivat manterelle,
sukelsi lehmä mereen, mutta keväällä heidän palatessaan seisoi se jo
taas kalliolla odottelemassa.
"Tarvitsisimmepa me paremman tuvan", sanoi Lohi-Maija toisena
kesänä.
"Tämä vanha on liian pieni meille ja rengeille."
"Niinpä niin", myönsi Lohi-Matti. Ja hän rakensi muhkean tuvan,
jossa oli oikea lukko ovessa, sekä viereen kalliolle kala-aitan, otti
kaksi renkiä lisäksi ja kalasteli niin hyvästi, että lähetteli monen
monta tynnyriä lohta, silakkaa ja siikaa Venäjälle ja Ruotsiin.
"Minä en jaksa hoitaa näin monen hengen taloutta", sanoi Lohi-
Maija.
"Ei tuo liiaksi olisi, vaikka saisin piiankin avukseni!"
"Ota piika!" sanoi ukko. Ja piika pestattiin. Mutta silloin sanoi
Lohi-Maija:
"Meillä on liian vähä maitoa näin paljolle väelle. Koska minulla
kerran on piika, saisi hän samalla vaivalla hoitaa kolmekin lehmää."

24. "No, laula sitte Ahdille vielä yksi laulu lisäksi", sanoi ukko vähän
ivallisesti.
Se harmitti Lohi-Maijaa. Mutta kuitenkin souti hän eräänä
sunnuntaiyönä merelle ja lauloi kuin ennen:
    "Ahti aaltojen isäntä,
     Meren ukko ruokoparta,
     Sull' on lehmiä tuhansin,
     Anna kolme karjastasi!"
Seuraavana aamuna seisoi kolme lehmää saaressa yhden sijasta,
ja kaikki ne söivät meriruohoa ja pitivät itse huolen elatuksestaan
niinkuin ensimäinenkin.
"Oletko nyt tyytyväinen?" sanoi Lohi-Matti mummollensa.
"Kyllähän minä olisin tyytyväinen", sanoi Lohi-Maija, "jos vain
saisin vielä kaksi piikaa lisäksi suurta taloutta hoitamaan ja vähän
paremmat vaatteet. Etkö ole kuullut että minua sanotaan
matamiksi?"
"Olkoon menneeksi", sanoi ukko. Ja Lohi-Maija sai piikoja ja
kauniit matamin-vaatteet.
"Kyllähän nyt olisi kaikki hyvin", sanoi Maija vähän ajan perästä,
"jos vain meillä olisi vähän parempi kesällä. Sinä voisit juuri rakentaa
kaksinkertaisen talon ja tuoda vähän multaa, että saisimme
puutarhan. Ja siihen pitäisi tehdä pieni huvimaja, josta minä saisin
katsella merelle, ja meillä pitäisi olla soittaja, joka iltasilla aina
soittelisi meille passo-viululla; saattaisipa meillä olla myöskin oma

25. pieni höyryvene, ajaaksemme kirkkoon, milloin tuulee eikä oikein
jaksa soutaa."
"Eikö muuta?" sanoi Lohi-Matti. Ja hän teki kaikki, mitä hänen
vaimonsa tahtoi. Ahtolan kalliosaari tuli niin kauniiksi, ja Lohi-Maija
tuli niin ylhäiseksi, että kaikki meren simput ja silakat rupesivat
ihmettelemään. Prinssiäkin syötettiin paljaalla vasikanpaistilla ja
kermaleivoksilla, niin että viimein tuli yhtä pyöreäksi kuin kilohaili-
pyttynen.
"Oletko nyt tyytyväinen?" kysyi Lohi-Matti.
"Olenpa kyllä", sanoi Lohi-Maija, "jos minulla vain olisi
kolmekymmentä lehmää. Tarvitaanpa jotakin näin suurelle joukolle."
"Mene Ahtisi luo", neuvoi Lohi-Matti.
Mummo purjehti ulommaksi merelle uudella höyryveneellä ja lauloi
meren kuninkaalle. Seuraavana aamuna seisoi kolmekymmentä
kaunista lehmää meren rannalla, ja kaikki ne itse hoitelivat itsensä.
"Kuulehan, ukko", sanoi Lohi-Maija, "tässä on liian ahdas tällä
kallion pahasella, mihin minä saan sopimaan kaikki lehmäni?"
"No, en minä tiedä muuta neuvoa", sanoi Lohi-Matti, "kuin
ammenna meri tyhjäksi."
"Lörpöttele siinä! Kuka merta voi tyhjentää?"
"Koeta uudella höyryveneelläsi, siinä on hyvä pumppu."
Lohi-Maija kyllä ymmärsi, että ukko teki pilaa, mutta ei kuitenkaan
voinut olla asiaa ajattelematta. En minä voi pumputa merta tyhjäksi,

26. mietti hän. Mutta ehkäpä minä voisin täyttää sitä, jos ensin tekisin
suuren sulun tuonne ulommaksi. Saatanhan sinne koota kiviä ja
hiekkaa, niin saamme saaremme toista vertaa suuremmaksi.
Mummo lastasi uuden höyryveneensä täyteen kiviä ja läksi
syvemmälle vedelle. Soittaja oli mukana ja soitti niin kauniisti passo-
viulullansa, että Ahti ja Vellamo ja kaikki vedenneitoset sukelsivat
ylös vedenpintaan kuuntelemaan.
"Mikä se noin kauniisti välkkyy aalloissa?" kysyi Lohi-Maija.
"Meren vaahto se vain välähtelee auringonpaisteessa", vastasi
soittaja.
"Heittäkää kivet mereen!" komensi Lohi-Maija.
Höyryveneen väki alkoi heitellä kiviä oikealle ja vasemmalle
puolelle vaahtoon. Muuan kivi sattui Vellamon paraalle
kammarineitsyelle nenään. Toinen raapasi poskea itse veden emolta.
Kolmas loiskahti lähelle Ahdin päätä ja neljäs tempasi häneltä pois
puolen partaa. Siitäpä syntyi vedessä aika mylläkkä, aallot
vieriskelivät sekaisin kuin kiehuvassa padassa.
"Mistä se myrskynpuuska tuli?" kysyi Lohi-Maija. Mutta ennenkuin
hän ehti oikein lopettaakaan kysymystään aukesi vesi suureksi hauin
kidaksi ja nielasi koko höyryveneen.
Lohi-Maija painui kuin kivi pohjaan, mutta ponnisteli kuitenkin
käsin ja jaloin vastaan, pääsi siten ylös vedenpintaan ja tapasi
käteensä soittajan passo-viulun, jonka varassa sitte kyllä jaksoi
uiskennella. Vaan samassa näki hän vieressään Ahdin pelottavan
pään, jossa oli vain puoli partaa.

27. "Miksi sinä minua kivillä heittelit?" tiuskasi Ahti.
"Voi, armollinen herra", huokasi Lohi-Maija, "se oli vain erehdys.
Voidelkaa karhunrasvaa partaan, niin kyllä se pian jälleen kasvaa."
"Akka, enkö minä antanut sinulle kaikkea, mitä pyysit, ja vielä
muutakin?"
"Kyllä annoitte, armollinen herra. Suuri kiitos lehmistä! Ne lypsävät
aika lailla."
"No, missä sinulla on auringon kullat ja kuu, jotka lupasit minulle?"
"Ah, armollinen herra, ovathan ne paistaneet joka päivä ja yö
mereen, milloin vain on taivas ollut selkeänä", vastasi Lohi-Maija
viekkaasti.
"Kyllä minä sinut opetan!" tiuskasi Ahti ja potkasi passo-viulua niin
voimakkaasti, että se lensi kuin nuoli mummon kanssa kalliolle.
Siinä istui Prinssi yhtä nälkäisenä kuin ennen, muinoin kaluamassa
variksen luita. Lohi-Matti istui, yllänsä vanha nutunrepale, yksinään
vanhan töllirähjän rapuilla verkkoa kutomassa. "Kas mummoa!" sanoi
hän. "Mistäs sinä tulet semmoisella kyydillä ja mitenkä sinä olet noin
märkänä?"
Lohi-Maija katseli ällistellen ympärilleen ja sanoi: "Missä meidän
kaksinkertainen talomme on?"
"Mikä talo?" kysyi ukko..
"No, meidän suuri talomme ja puutarha ja rengit ja piiat ja ne
kolmekymmentä kaunista lehmää ja höyryvene ja kaikki muu?"

28. "Nyt lörpöttelet unissasi, mummo", sanoi ukko. "Ylioppilaat saivat
pääsi pyörälle, niin että eilisiltana laulelit hullutuksia merellä etkä
saanut unta ennenkuin aamusilla. Yöllä oli myrsky, vaan se jo
lakkasi. Minä en hennonnut herättää sinua, vaan kävin yksin
etsimässä verkot talteen."
"Mutta minäpä näin Ahdin!" sanoi Lohi-Maija.
"Sinä nukuit sängyssäsi ja puhuit unissasi kaikenlaista hulluutta ja
menit sitte vielä horroksissa itse veteen."
"Tuossahan on passo-viulu", sanoi Lohi-Maija.
"Kaunis viulu! Vanha, laho tukinpää. Ei, muijaseni, toiste kyllä
pyhitämme sabatin. Ei tule koskaan siunausta sunnuntaiyönä
kalastamisesta."

29. MAKEAMPI MAKEAA.
Oli kerran kuningas rikkaassa Arabiassa; hänellä oli kylliksi kaikkea,
mitä ihmissydän haluaa, paljo rikkautta, terveyttä, nuoruutta,
kauneutta, rakkautta, valtaa, kunniaa ja huvituksia. Hän eli
mielellään ylellisesti, se mahtava kuningas. Ei ainoatakaan päivää
kulunut, jona hän ei olisi parhaansa mukaan huvitteleinut kauneissa
puutarhoissansa, sadan puolisonsa kanssa ja komeassa pöydässään.
Ja koska hän oli lempeä ja oikeudentuntoinen kuningas, arveli kansa
hänen kyllä voivan huvitellakin, hän kun ei sillä tehnyt kellekään
pahaa, vaan päinvastoin ravitutti köyhiä ylellisten atriainsa
jäännöksillä.
Varsinkin rakasti tämä kuningas kaikenlaisia makeisia ja imeliä
ruokia. Se maku oli hänelle jäänyt lapsuutensa ajoista, jolloin hän
köyhänä paimenpoikana eleskeli huonolla ravinnolla kameleineen
erämaassa. Siellä hän näki apinain joka päivä kiipeilevän
taatelipalmuihin syömään makeita taateleita, mutta itse oli hän vielä
liian pieni ja heikko kiipeämään niin korkean puun latvaan. Ja vaikka
hän nousi kamelin selkään kyttyrällekin seisomaan, koettaen siitä
kurkottaa, niin olivat taatelit yhä sittekin vielä liian korkealla, ja
ivalliset apinat viskoivat hänelle taatelinsiemeniä kasvoihin ikäänkuin
pilkatakseen häntä. Ah, ajatteli hän, jospa olisin apina, niin minäkin

30. voisin hyvin joka päivä eikä minun tarvitsisi lakkaamatta syödä
kamelinjuustoa ja karvaita ruohoja!
Nyt hän oli rikas kuningas ja sai syödä taateleja mielin määrin,
vaan apinat sen sijaan rautahäkeistään sitä kummastellen ja
kadehtien katselivat. Ja hän söi, söi niinkuin koulupoika. Mutta
tuleehan herkkukin ajan pitkään yksitoikkoiseksi; niinpä eivät
taatelitkaan viimein enää maistuneet, ja silloin tilasi kuningas
hunajakakkuja Persiasta. Kun hunaja alkoi tuntua yksitoikkoiselta,
keitätti hän ananaseista ja rypälesokurista imelää hilloa, saadakseen
jotakin oikein erinomaista. Sitä syötiin joku aika ja sitte koetettiin
muita hedelmiä, mutta kaikki ne alkoivat vähitellen maistua
yksitoikkoisilta.
"Mestarikokki", sanoi kuningas, "hanki minulle jotakin, joka on
makeaakin makeampi! En minä jaksa kärsiä tuota yhtäläistä, jota
sinä tarjoat."
Mestarikokki tuli hyvin murheelliseksi, sillä hän oli jo etsinyt läpi
itämaiden, löytämättä sieltä mitään kuninkaalle sopivaa.
"Lähettäisinköhän Europasta noutamaan konvehteja?" ajatteli hän
itsekseen.
Ja hän lähettikin noutamaan konvehteja Europasta. Monta kamelia
toi koko kantamuksensa suuria kauniita konvehteja, paraimmista
marmelaadeista aina kaikenlaisiin sokuriryyneihin asti. Siinä oli
rasioita, joiden kansissa oli tyhmiä värssyjä, ja toisia, joita
loistokuvat koristivat; siinä oli Landrinia ja Montpensieria, Pariisin
suklaakonvehteja, kaikenmoisia karamelleja, onsia sokurisydämmiä,
nekkuja, piparkakkuja ja pumpernikkelejä. Mitäpä olisi ahnaskaan
kuningas saattanut haluta enempää? Hän kutsui kokoon kaikki sata
puolisoansa ynnä heidän sata lastansa, aukoi rasiat heidän läsnä

31. ollessaan ja jakeli heille niin paljon kuin he suinkin jaksoivat syödä;
itse hän söi paljasta konvehtia aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi.
No niin, tätä kesti noin viikon päivät. Silloin alkoi kuninkaan vatsaa
pullistella, ja samoin hänen sadan puolisonsa ja heidän sadan
lapsensa. "Ei", sanoi kuningas, joka ei ollenkaan saanut unta öillä,
"tämä ei käy päinsä, mestarikokki. Enkö jo käskenyt sinua
hankkimaan minulle jotakin, joka on makeaakin makeampi?"
"Herra", sanoi mestarikokki heittäytyen otsalleen marmorilattialle,
"älköön sinun varjosi koskaan pienetkö! Minä, sinun uskollinen
koirasi, olen etsinyt kaikki nurkat kolmesta maanosasta,
tyydyttääkseni sinun ylhäistä makuasi. Käsketkö vielä etsimään
Amerikasta ja Austraaliasta?"
"Tyhmyyksiä!" vastasi kuningas äkeissään. "Mitäpä siellä olisi
muuta kuin sokuria ja kokospähkinöitä? Hanki minulle jotakin
makeampaa!"
Mestarikokki vapisi, hyvin tietäen, että tässä oli hänen päänsä
vaarassa, ja löi kolme kertaa kovasti päänsä marmorilattiaan,
sanoen: "Herra kuningas, kutsuta tänne kolme viisasta miestäsi, ja
mitä he sinulle sanovat, sen minä sinun koirasi teen, kun vain sinun
viisas suusi puhuu."
Neuvo oli kuninkaasta hyvä, hän kutsutti luokseen viisaat miehet
ja kysyi heiltä, mistä hän löytäisi jotakin sellaista, joka on makeaakin
makeampi.
Viisaat miehet pyysivät kolme päivää ajatusaikaa ratkaistakseen
niin vaikeaa arvoitusta, ja kun ne päivät kuluivat, astuivat he taas
kuninkaan eteen.

32. "Herra", sanoi ensimäinen heistä, "ällös sinä koskaan kyllästykö
onneesi! Ei ole mitään makeampaa kuin kauneus ja sulous. Lähetä
orjasi ympäri koko maailman, tuokoot he kaikkein kauneimman
morsiamen koko maan päältä sinulle ensimäiseksi vaimoksi toista
sataa!"
"Viisas mies", sanoi kuningas, "nyt olet tyhmä. Jos minulla kerran
ei ole mitään iloa sadasta puolisostani, jotka joka päivä keskenään
riitelevät, niin mitä iloa minulla sitte voisi olla siitä, joka tulisi lisäksi?
Ei muuta kuin enempi riitelijöitä."
"Herra", sanoi toinen viisas mies, "sinun sanasi ovat kuin
kultaomenat hopeamaljoissa. Ei ole mitään makeampaa kuin kostaa
vihollisillensa. Abessinian kuningas on sinulle velvollinen maksamaan
100 valkoista hevosta vuotuisena verona; vaan hän sen sijaan lähetti
sinulle ontuvan aasin. Marssi hänen maahansa, hirtätä hänet savuun
ja myö koko hänen kansansa orjiksi!"
"Abessinian kuningas on narri", vastasi kuningas, "mutta sinä olet
vielä suurempi narri kuin hän. Mitäpä iloa minulla olisi sen miehen
hirtättämisestä savuun tai hänen kansansa myömisestä orjiksi? Savu
minulle pakkautuisi kurkkuun, ja mistä minä saisin ruokaa
elättääkseni niin monta orjaa? Vai luuletko minun rupeavan
elättämään heitä konvehteilla?"
"Ei, herra kuningas", sanoi kolmas viisas mies; "sinä olet itse
viisain mies valtakunnassasi; eläös tuhat vuotta! Koska sinulla jo on
kaikki, mitä makeaa ihmissydän haluaa, niin julista kunniasi, valtasi
ja rikkautesi kaikelle kansalle. Pukeudu purpuraan, käy istumaan
kultaisella valtaistuimellesi, kokoo ympärillesi kaiken maailman
kansat ja ota vastaan heidän kunnioituksensa! Usko minua, se on
makeampaa kuin hunaja, taatelit ja marmelaadit."

33. "Menkää tiehenne!" sanoi kuningas. "Mestarikokki, anna heille
kullekin pumpernikkeli! Tehköön se heille yhtä pahaa kuin minulle.
Minä en ole ummistanut silmiäni seitsemään yöhön."
Mestarikokki antoi viisaille miehille kolme pumpernikkeliä, heidän
täytyi lyödä otsansa lattiaan, kiittää ja syödä; mutta pumpernikkelit
tarttuivat heille kurkkuun. Koko hovi nauroi, mutta kuningas läksi
tyytymättömänä pois, eikä hän mistään löytänyt sitä, joka olisi ollut
makeaakin makeampi. Ei hän voinut mennä sadan puolisonsa luo
kuulemaan heidän riitelemistänsä; ei hänen tehnyt mieli hävittämään
kokonaista kansaa ontuvan aasin tähden, ja mitä iloa olisi tullut
siitäkään, jos olisi kuin kolho istuutunut purpurapuvussa koko
maailman ihmeteltäväksi? Sitä paitsi oli hänellä vielä monta kaunista
konvehtirasiaa jäljellä; mitä piti hänen tekemän niille, kun koko
hänen hovinsa oli kyllästynyt makeisiin niinkuin hän itsekin?
Ilta oli tulossa kuuman päivän perästä, aurinko alkoi vaipua, se oli
laskeutuva juuri kello kuusi. Kuningas istui yksin ajatuksiinsa
vaipuneena kauniissa puutarhassaan. Suihkukaivot lorisivat,
mantelipuut kukoistivat, viikunapuun varjo kasvoi yhä pitemmäksi
hiekkakäytävällä. Oli niin suloista ja rauhallista, että kuningas alkoi
mietiskellä itsekseen, ett'eiköhän tämä kaunis, onnellinen iltahetki
vain ollutkin makeampi Landrinin ja Montpensierin karamellejakin.
Astuipa siihen köyhä kristitty orjavaimo, taluttaen kädestä pientä
nelivuotista poikaansa. Äiti ja lapsi näyttivät molemmat väsyneiltä,
he olivat astuneet pitkät matkat ja nyt eksyneet puistoon etsiessään
yösijaa hovista. Kuningas oli hyväsydämminen, hän ymmärsi heillä
olevan nälän, ja hänelle johtui jotakin mieleen. "Orja", sanoi hän
palvelijalleen, joka vähän matkan päässä odotteli hänen käskyjänsä,

34. "tuo tänne niin monta suurinta konvehtilaatikkoa, kuin vain kantaa
jaksat!"
Orja läksi ja toi pian neljä suurta laatikkoa kaikenlaisia makeisia.
"Asettele, mitä niissä on, tähän ruohopenkille!" sanoi kuningas
palvelijalleen. Vaan itsekseen hän ajatteli: "tuo köyhä vaimo ja
hänen lapsensa eivät ole elämässään edes aavistaneetkaan näin
erinomaisia herkkuja. Katsotaanpas, miten he niitä halulla syövät."
"Syökää niin paljon, kuin mielenne tekee!" sanoi kuningas vaimolle
ja pojalle, joka jo oli istahtanut lepäämään ruohokkoon penkin
viereen. Äiti taittoi palasen sokurileivästä ja antoi pojalle. Poika piti
sitä kädessään, mutta ei vienyt suuhunsa.
"Ah, kyllä ymmärrän", sanoi kuningas; "poika on janoissaan, kun
on astunut niin pitkän matkan auringon paahteessa. Orja, tuo
raikasta vettä lähteestä! Tosiaankin on jotakin, joka on makeaakin
makeampi, ja se on kovan janon sammuttaminen."
Poika sai vettä ja joi, mutta ei kuitenkaan syönyt mitään noista
monista makeisista. Kuningas huviksensa tarjosi omalla ylhäisellä
kädellään hänelle kaikkia paraita tavaroita, niin että pojan ympärille
viimein kasvoi kokonaiset kasat makeisia. Mutta söikö hän? Eipä
suinkaan. Kyllä hän välistä ojensi kätensä jotakin erittäin
houkuttelevaa hyvää ottamaan, mutta ei hän sitä nähnyt; hänen
silmänsä kävivät yhä sumuisemmiksi ja pienemmiksi, ja viimein ne
kokonaan painuivat yhteen ja pienokainen nukkui, pää ruohopenkkiä
vasten, niinkuin nukutaan raskaan päivän jälkeen, kun on hyvä
omatunto ja lapsen levollinen mieli.
"Mitä?" sanoi kuningas. "Nukkuiko hän?"

35. "Niinpä näkyy", vastasi äiti.
"Ja kaikkiko jätti nämä hyvät herkut koskematta?"
"Niin, herra. Onpa jotakin, joka on makeaakin makeampi, ja se on
lapsen uni."
"No, sitähän minä juuri olen etsittänyt kolmesta maanosasta, eikä
ole onnistunut sitä löytää!" sanoi kuningas hyvin ihmeissään. "Uniko!
Mitä sanotkaan? Minä en ole nukkunut hiukkaakaan seitsemään
yöhön."
"Olkaa kuin lapsi, herra kuningas, niin kyllä sen heti ymmärrätte?"
"Mitä nyt? Enkö ole ollut kuin lapsi? Onko kukaan koulupoika tai
tyttö ollut ahneempi makeisille kuin minä, itse kuningas? Ja
kuitenkin, vaimo, sanon minä sinulle, ett'en ole seitsemään pitkään
yöhön saanut rahtuakaan unta silmiini."
"Ah, herra kuningas, ei lapsen ahneus tuo meidän silmiimme
suloista unta, vaan lapsen sydän, hyvän ihmisen työ, rukous ja
kohtuullinen elämä. Me täyskasvuiset ihmiset tiedämme yhden asian,
joka on vieläkin autuaallisempi kuin lapsen makea uni, ja se on
syntein anteeksi saaminen. Mutta makaava lapsi on rauhoitettu, se
makaa enkelien suojeluksessa."
"Orja!" huusi kuningas.
Orja tuli.
"Heitä kaikki nämä laatikot makeisineen jokeen! Vie sitte minun
käskyni hoviin, että valmistavat siellä asunnon vaimolle ja hänen
lapsellensa! Minä tahdon joka päivä kysyä häneltä neuvoa, sillä hän

36. on viisaampi kuin minä ja kaikki viisaat miehet minun
valtakunnassasi… Makeaakin makeampi! Olipa merkillistä, että minä
viimeinkin sen löysin."
Ja aurinko laskeutui valasemasta ihmeen kaunista puistoa,
kukkivia mantelipuita, komeaa palatsia, ällistyneitä viisaita miehiä,
köyhää kristittyä vaimoa, nukkuvaa poikaa ja rikkaan Arabian
kuningasta, joka nyt oli saanut arvoituksensa selville ja unen
helmoista löysi sen, joka oli makeampi kaikkia hunajatavaroita,
taateleja ja koko maailmaan ranskalaiskonvehteja.

37. KARTTAPALLO.
    Kuin moni nuorna ollessaan
    Kiitäisi ympär' aavan maan
    Kuin miete mieluisesti!
    "Sun siipes, pääsky, ottaisin
    Päiväksi ainoaksikin
    Mä hyvin haluisesti."
    Mä riemuin sitte kukillen
    Liitäisin maiden lämpöisten
    Pois Pohjan pakkasista
    Ja ystävälle laatisin
    Ma linnan aina pilvihin
    Ruusuista loistavista.
    Hei! pikku pääskyt, lentäkää!
    Minuutissa jo pallo tää
    Tuhannet virstat entää,
    Tää on se maa jonk' ympäri
    Te saatte liitää huoleti
    Ja riemumielin lentää.

38.     Nyt pesän paikka valitkaa
    Vapaasti! Saima, sun on maa,
    Ja sinun myöskin, Selma!
    Maa onnellisin valitkaa,
    Se olkoon lämmin palmumaa
    Tai jäinen Sulitelma!
    Ei kuningas niin äveriäs,
    Niin vapaa lintu siivekäs,
    Niin valtaa haltialla.
    Valitkaa! Unhotettu vaan
    On köyhä Suomi nurkassaan
    Puhurin vallan alla.
    Kah! Tekö, joill' on laaja maa,
    Mielitte majan rakentaa
    Poloiseen Pohjolaamme?
    Tuo uljuus sietää suutelon!
    Maa laaja kyllä oiva on,
    Vaan paras oma maamme.

39. JÄTTILÄINEN JA KOULUPOIKA.
    Yks jättiläinen on Pohjolassa.
    Se herraks mielisi maailmassa;
    Vaan kesin nukkuvi niin se, että
    Voi häntä pahasti silloin pettää:
        K as, päivä vaan
        K elkkansa suistaa
        S en niskaluista,
    Käy istuimelle sen istumaan.
    Syksyllä valvoa taas se jaksaa,
    Päivälle kepposen mielii maksaa,
    Lähettää jäitänsä kirkkaina,
    Pimeän, kylmän ja nietoksia.
        S e näyttää näin
        K uin joku suuri
        Maan herr a juuri;
    Vaan jättiläinen on renkinäin.
    Mä hevoseksi sen valjastanki,
    Kun jää on järvellä, maalla hanki
    Jalkaani sen sidon ilman haittaa;

40.     Se vetää kuormia, sillat laittaa.
        S e muureja
        Ja tornit, vallit
        Ja parhaat pallit
    Rakentaa sokurijauhoista.
    Sä karski kuningas Pohjolamme,
    Punaiseks nipistät poskiamme,
    Mua usein tupahan ajeletkin,
    Kärvennät kärpäsen siipysetkin;
        Mut sievään v ain
        Käyn suksi lleni,
        Näin kaataakseni
    Sun, talvijättiläs, palvelijain!

41. LOTTA TÄTI.
    Meidän oiva täti Lotta,
    Sellaista ei muut vain saa.
    Vahinkomme kaikki totta
    Hyvin päin hän sovittaa,
    Sukat, housut, paidat ratki
    Paikkaa, merkkii lakanatki,
    Muistaa nenäliinatkin,
    Keittää puuron, kahvinkin.
    Kotiin lailla märjän hiiren
    Koulusta kun hölkkäämme
    Sateella, ken laittaa kiirein
    Kuivat vaatteet yllemme;
    Ken tuo sitte syödäksemme
    Viilikehlon etehemme;
    Jälkemme ken kuivailee, —
    Jos ei niitä täti tee?
    Äitikään ei paha meille;
    Vaan on meillä vikoja:
    Nyt jäi kaulus harhateille,

42.     Nyt sai vaatteet tahroja,
    Nyt on kampaamatta tukka,
    Nyt on nurin toinen sukka.
    Silloin äiti toruu jo:
    Mitä teit taas, lapsi, noh?
    Täti Lotta silloin vastaa:
    Tuo on kodikasta vaan:
    Kärsi, äiti kulta, lasta!
    Lapsi tuhrii luonnostaan.
    Kaulus oli eilen poissa,
    Rintamusta ennen voissa,
    Tukka siloinen on nyt;
    Ken lie sukan kääntänyt?
    Täten joka päivä Lotta
    Pitää meidän puoltamme.

43. METSÄKARHU.
Rauman kaupungissa eli ammoin sitte rikas kauppias Kultanen;
miksipä hän ei olisi ollut rikas? Hänellä oli suuri nenä, pieni poika ja
monta laivaa, jotka toivat kahvia, sokuria, inkivääriä, kardemummaa
ja muita maustimia vieraista maista. Aina onni seurasi hänen
laivojansa paitsi ensimäistä, jonka nimi oli Neptunus. Sen kapteenina
oli Metsäläinen ja laiva oli pummulilastissa tulossa Amerikasta, mutta
pummulipakat syttyivät itsestään tuleen, ja Neptunus paloi merellä
kaikkine tavaroineen ja kapteenineen, joka velvollisuutensa mukaan
pysyi viimeiseen asti laivalla.
Patrooni Kultanen suri kallista laivaansa, niinkuin olisi hänen puoli
sydäntänsä palanut merellä, eikä voinut mielessään antaa kapteeni
Metsäläiselle anteeksi pummulin tuleen syttymistä. Miksi oli kapteeni
ostanut sellaista pummulia? Ehkäpä se ei ollutkaan syttynyt
itsestään, vaan joku laivamies oli ehkä käynyt avotulen kanssa
lastiruumassa. Miksi ei kapteeni Metsäläinen pitänyt parempaa
järjestystä laivalla? Ja miksi hänen nimensä oli Metsäläinen, kun niin
usein kuullaan puhuttavan metsänpaloista?
Laivamiehiä kuulusteltiin, kun palasivat kotimaahan. Kaikki valalla
vakuuttivat, että kapteeni Metsäläinen oli pitänyt parasta järjestystä

44. ja ollut taitavin kapteeni kaikista, joiden kanssa he olivat
purjehtineet. Mutta sitä Kultanen ei uskonut. Hänellä oli vanhaa
saamista kapteenilta, ja sen hän nyt kiskoi leskeltä.
Kapteeni Metsäläisen leski oli köyhä, ja hänellä oli poika, nimeltä
Karhu, jollaiset ristimänimet ovat jotenkin tavalliset Ruotsissa ja
Norjassa. Leski menetti pikku talonsa Kultalan saamisesta eikä sitte
tiennyt mitään neuvoa, millä voisi elättää itsensä ja rakkaan pikku
poikansa.
Mutta hän sattui olemaan hyvin kaunis, ja se oli pahoin. Eräänä
päivänä patrooni Kultanen, joka myöskin oli leski, puki yllensä
kiiltävänappisen sinisen frakin, punaisen liivin ja valkoiset housut,
että oli kirjava kuin Venäjän lippu, sekä ilmestyi suuren nenänsä
kanssa rouva Metsäläisen ovelle ja sanoi hänelle: "Hyvä rouva,
teidän miehenne poltti minulta laivan; miksi läksittekään metsään
sellaisen miehen kanssa? Mutta minä annan teille anteeksi
ymmärtämättömyytenne ja teen teille niin suuren kunnian, että
saatte tulla minun vaimokseni, ja toivoakseni olette siitä hyvin
iloissanne."
Leski raukka ei tullut ollenkaan iloiseksi, mutta mitäpä hän osasi
tehdä? Hänellä oli pikku poika, joka näki nälkää ja vilua; siispä hän
murhemielin myöntyi ja tuli yht'äkkiä rouva Kultaseksi. Pikku Karhu
seurasi mukaan kaupanpäällisiksi ja tuli patrooni Kultasen
pojintimaksi. Kultasen oma poika, joka nyt tuli Karhun velipuoleksi,
oli nimeltään Mooses, mutta kun hän oli kankeakielinen eikä osannut
lausua rehti nimeänsä, sanottiin häntä Moosepiksi, Häntä elätettiin
sokurileivillä ja mantelimaidolla, hänellä oli koreat samettivaatteet,
hän sai asua isänsä kammarissa ja tehdä mitä vain tahtoi. Karhun
täytyi syödä kovaa leipää renkien kanssa, maata heidän tuvassaan

45. oljilla, pitää kuluneita, ihan rikkinäisiä vaateryysyjä ja olla kaikkein
juoksupoikana. Hän oli aina kovassa työssä, sai syyttä selkäänsä,
Moosep tyrkki häntä eikä häntä edes nimeltänsä puhuteltukaan,
vaan sanottiin Metsäkarhuksi. Ikäänkuin tuo olisi ollut niinkään
sukkelaa! Hyvän ja iloisen kasvatuksen voi kyllä monikin saada,
mutta eipä pahan kärsiminen aina ole myöskään pahaksi. Moosepista
tuli sylikoira ja kelvoton laiskuri, mutta Karhu kasvoi isoksi ja
väkeväksi mieheksi sekä tuli nöyräksi ja sukkelaksi kaikkeen hyvään.
Välistä kun Moosep löi häntä ja syyti omia tyhmyyksiään hänen
niskaansa, teki hänen mielensä juoksemaan niin kauas kuin tietä
kesti. Mutta silloin hänelle aina johtui mieleen, että äiti siitä itkisi,
eikä hän sitä mitenkään tahtonut. Kyllähän äitillä muutenkin oli kyllin
raskaat päivät. Mutta yksi ilo hänellä sentään oli. Milloin patrooni
Kultanen oli merillä ja Moosep siellä söi viikunia niin, että tuli
sairaaksi, kutsui rouva Kultanen pikku Karhun luoksensa, pesi ja
kampasi hänet, antoi hänelle vehnäleipää ja maitoa, opetti hänet
lukemaan Jumalan sanaa ja kehoitti häntä aina olemaan
kärsivällinen, ahkera ja lempeä, aina puhumaan totta, aina
pelkäämään Jumalaa ja luottamaan Jumalan suojelukseen. "Älä sinä
sure, poikani", sanoi äiti, "nyt olet Metsäkarhu, mutta Jumala voi
vielä tehdä sinusta aika miehen."
"Luuletko niin, äiti?" kysyi poika.
"Kyllä minä sen ihan varmaan uskon."
"Ja minä koetan parastani", sanoi Karhu.
Eräänä kesänä rikas patrooni Kultanen matkusti omalla laivallaan
Apollolla Tukholmaan ja otti molemmat pojat mukaansa.
Ahvenanmerellä purjehtiessa oli heillä hyvä tuuli ja kaunis ilma.
Moosep vetelehti kajuutassa romaaneja lukien. Karhu oli

46. kajuutanvahtina ja kaikkein juoksupoikana. Hän oli huuhtonut
laivankannen, pessyt talrikit, kiillottanut saappaat, käynyt ylhäällä
raakapuulla selvittämässä isoa purjetta ja kiivennyt keulapuun
nenässä asti pienentämässä etupurjetta, kun patrooni Kultanen
huusi: "Metsäkarhu!"
"Patrooni!" vastasi Karhu. Hän ei koskaan uskaltanut muulla
nimellä puhutella isintimäänsä.
"Puhdista minun piippuni!"
"Kyllä teen, patrooni!"
"Varo suurta hopeasilaista merenvahapiippua. Muista, vetelys, että
se maksaa sata riksiä."
"Kyllä teen, patrooni!"
Karhu seisoi etukannella lähellä laitaa piippuja puhdistamassa, kun
Moosep tuli takaapäin, pisti neulalla kovasti mekon läpi ja kysyi:
"mitäs nyt teet, Metsäkarhu?"
"Puhdistelen patroonin piippuja."
"Annas kun minä autan!" sanoi Moosep, sieppasi suuren
merenvahapiipun ja alkoi nakutella sitä laitaa vasten; niinkuin oli
välistä nähnyt isänsä tekevän. Mutta pesä olikin löyhässä eikä siinä
myöskään ollut mitään nauhaa. Siispä se putosi Ahvenanmereen,
niin että jäljestä kuului vain "put puli."
Karhu seisoi hämmästyksissään, niinkuin olisi itse pudonnut
mereen.
Mutta Moosep oli kekseliäs ja sanoi: "Miksi sä sysäsit minua?"

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com