Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne

Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne
Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne
Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne

1. Visit ebookfinal.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne
_____ Click the link below to download _____
https://ebookfinal.com/download/reforming-child-
protection-1st-edition-bob-lonne/
Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
International Child Protection Towards Politics and
Participation 1st Edition Neil Howard
https://ebookfinal.com/download/international-child-protection-
towards-politics-and-participation-1st-edition-neil-howard/
Evaluating Family Support Thinking Internationally
Thinking Critically Wiley Child Protection Policy Series
1st Edition Ilan Katz
https://ebookfinal.com/download/evaluating-family-support-thinking-
internationally-thinking-critically-wiley-child-protection-policy-
series-1st-edition-ilan-katz/
Reforming International Institutions 1st Edition Ubuntu
https://ebookfinal.com/download/reforming-international-
institutions-1st-edition-ubuntu/
Reforming Reformation Thomas F. Mayer
https://ebookfinal.com/download/reforming-reformation-thomas-f-mayer/

3. Reforming China s Rural Health System 1st Edition Adam
Wagstaff
https://ebookfinal.com/download/reforming-china-s-rural-health-
system-1st-edition-adam-wagstaff/
Investment Megatrends 1st Edition Bob Froehlich
https://ebookfinal.com/download/investment-megatrends-1st-edition-bob-
froehlich/
National Electrical Code 2011 National Fire Protection
Association National Electrical Code 1st Edition National
Fire Protection Association) National Fire Protection
Association https://ebookfinal.com/download/national-electrical-
code-2011-national-fire-protection-association-national-electrical-
code-1st-edition-national-fire-protection-association-national-fire-
protection-association/
Curling Etcetera Bob Weeks
https://ebookfinal.com/download/curling-etcetera-bob-weeks/
Reforming Teacher Education Something Old Something New
1st Edition Scott Naftel
https://ebookfinal.com/download/reforming-teacher-education-something-
old-something-new-1st-edition-scott-naftel/

5. Reforming child protection 1st Edition Bob Lonne Digital
Instant Download
Author(s): Bob Lonne
ISBN(s): 9780415429061, 0415429064
Edition: 1
File Details: PDF, 1.62 MB
Year: 2009
Language: english

7. 1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Reforming Child Protection
Child protection is one of the most high profile and challenging areas of social
work, as well as one where children’s lives and family life are seen to be at stake.
Vital as child protection work is, this book argues that there is a pressing need for
change in the understanding and consequent organization of child protection in
many English-speaking countries.
The authors present compelling evidence from around the globe demonstrating
that systems across the Western world are failing children, families, and social
workers. They then set out a radical plan for reform:
• Providing an overview of contemporary child protection policies and
practices across the English-speaking world
• Presenting a clear and innovative theoretical framework for understanding the
problems in the child protection system
• Developing an alternative, ethical framework which locates child protection
in the broader context of effective and comprehensive support for children,
young people, and families at the neighborhood and community levels.
Grounded in the recent and contemporary literature, research and scholarly
inquiry, this book capitalizes on the experiences and voices of children, young
people, families, and workers who are the most significant stakeholders in child
protection. It will be an essential read for those who work, research, teach, or study
in the area.
Bob Lonne is Professor of Social Work at Queensland University of Technology,
Brisbane, Australia. He is National President of the Australian Association of
Social Workers (AASW).
Nigel Parton is NSPCC Professor in Applied Childhood Studies at the University
of Huddersfield, UK.
Jane Thomson is Senior Lecturer in Social Work at Griffith University, Brisbane,
Australia. She is National Vice-President of the Australian Association of Social
Workers (AASW).
Maria Harries is Senior Honorary Research Fellow in Social Work at the
University of Western Australia.

9. Reforming Child
Protection
Bob Lonne, Nigel Parton,
Jane Thomson and
Maria Harries
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

10. First published 2009
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Simultaneously published in the USA and Canada
by Routledge
270 Madison Avenue, New York, NY 10016
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group,
an informa business
© 2009 Bob Lonne, Nigel Parton, Jane Thomson and Maria Harries
All rights reserved. No part of this book may be reprinted
or reproduced or utilised in any form or by any electronic,
mechanical, or other means, now known or hereafter invented,
including photocopying and recording, or in any information
storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Reforming child protection/Bob Lonne . . . [et al.].
p. cm.
1. Child welfare – English-speaking countries.
2. Children – Services for – English-speaking countries.
3. Social work with children – English-speaking countries.
I. Lonne, Bob.
HV713.R44 2008
362.7–dc22 2007052724
ISBN10: 0–415–42905–6 (hbk)
ISBN10: 0–415–42906–4 (pbk)
ISBN10: 0–203–89467–7 (ebk)
ISBN13: 978–0–415–42905–4 (hbk)
ISBN13: 978–0–415–42906–1 (pbk)
ISBN13: 978–0–203–89467–5 (ebk)
This edition published in the Taylor & Francis e-Library, 2008.
“To purchase your own copy of this or any of Taylor & Francis or Routledge’s
collection of thousands of eBooks please go to www.eBookstore.tandf.co.uk.”
ISBN 0-203-89467-7 Master e-book ISBN

11. This book is dedicated to those who supported
us throughout the process of planning and
writing it—our partners, children and
grandchildren.
It is also dedicated to the many people who,
like us, are passionate advocates for children
and families, and believe that things can be
done better than they are at present. Reform
processes are never easy. Keep the passion!
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

13. Contents
List of illustrations xi
Foreword by Gary Melton xii
List of abbreviations xvi
PART I
Reforming child protection—introduction: an overview1
1 Reforming child protection: principles and themes of
effective child, family, and community well-being 3
PART II
The successes and failures of child protection 15
2 The chequered history of contemporary child protection
practice 17
The original discovery of child abuse and its subsequent
disappearance 19
The (re)emergence of child abuse as a major social
problem 23
The growing crisis in child protection 26
Conclusions 35
3 Differential responses and changing social mandates 37
Differential response 38
Integrating “child protection” and “family support” 42
Improving the “well-being” of children 46
Managerialization and proceduralization 51
Workload and service delivery outcomes 54
4 The troubled state of organizational environments 56
Organizational failure 57
Ideology and the reconstructed welfare state 58
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

14. New Public Management 60
Case management—part of the problem? 62
Working in child protection 66
Organizational cultures and climates 70
5 Service users and stakeholders 75
Limitations of the literature 76
Relationship 77
Cultural issues 77
Children and young people 78
Parents 81
Gender and service user partnership 85
Foster carers 86
Foster carer’s own children 89
Child protection practitioners 90
Community stakeholders 92
Summary 95
PART III
A child and family well-being reform agenda 97
6 Reforming child protection: principles and
processes 99
A comprehensive new approach 100
Beyond risk and child death 101
The centrality of the family 103
A new approach to evidence 105
Let’s have some real change for a change 106
Supporting workers 108
Moving beyond the rhetoric 109
A reorienting of thinking 110
The centrality of neighborhoods and community-based
services 111
7 A new ethical and practice framework 114
What is ethics? 116
Theoretical approaches to ethics 119
Ethical practice for child and family well-being 122
The managerial context for ethical practice 122
Theoretical framework 124
Implications for child and family well-being
practice 128
viiiContents

15. 8 Effective organizational and service delivery models131
The core problems to be addressed 132
Principles and themes for reform 134
Structural rearrangements and realignments 139
9 Planning and implementing change 151
Failed changed management 153
Principles and themes for change management processes 157
Systemic change processes 159
Organizational change management processes 163
PART IV
Crisis? What crisis? The past and the future:
choice and chance 169
10 Change and the future of child and family well-being
practice 171
The successes and failures of child protection 173
The reform agenda 178
Crisis, what crisis? 185
References 187
Index 209
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Contentsix

16. Illustrations
Figures
2.1 Child abuse and neglect reports in the United States
(selected years, 1967–1996) 26
2.2 Notifications of child abuse and neglect, Department
of Health and Community Services, Victoria 27
2.3 Numbers of children on child protection registers in England
(selected years, 1978–1994) 28
2.4 Funnelling and filtering child abuse reports in Western
Australia 30
2.5 Funnelling and filtering child abuse reports in a South Wales
authority 31
2.6 Operation of filters in the English child protection system 34
Tables
3.1 Child maltreatment allegations and substantiations and
CCRs 1994/95–1998/99 41

17. Foreword
Bob Lonne, Nigel Parton, Jane Thomson, and Maria Harries have written an
importantbook—a descriptor that I rarely apply. In regard, however, to
Reforming Child Protection, the attribution is apt.
Broadly speaking, my assessment of the significance of Lonne et al.’s work
is based on four factors. First, the authors effectively challenge the conven-
tional wisdom about the necessary elements in the assurance of children’s
safety in their homes. Describing a system that is long on blame and short on
helpfulness, Lonne et al. copiously document the bankruptcy of the prevailing
child protection system in the English-speaking industrialized countries of
Oceania, North America, and Europe.
Although Lonne et al. do not make this point, the central features of what
they describe as the “Anglophone” approach to child protection are unfortun-
ately being emulated by the many new democracies—regardless of their
linguistic culture—that look to the United States and the United Kingdom for
model policies (see, e.g., Lewis et al., 2004; see also Mathews and Kenny,
2008, listing countries that generally follow the Anglophone model in their
legislative framework for child protection). Further, the Anglophone approach
is arguably embedded in the letter—but not the spirit—of international human
rights law (Convention on the Rights of the Child, 1989, art. 19, § 2, requir-
ing the development of a system of “identification, reporting, referral, [and]
investigation” of suspected child abuse and neglect, language that originated
primarily on motion of the representative of the United States; see Office of
the United Nations High Commissioner for Human Rights, 2007). Hence,
Lonne et al.’s criticisms potentially have global significance.
Second, Lonne et al. demonstrate a remarkable ethical sensitivity—in effect,
a psychological-mindedness—in describing both the problems of the current
system and the possibilities for a new one. They give due deference to the
concerns of parents and children, they show similar respect for family (and
family-like) relationships, and they avoid the common but ethically trouble-
some practice of arrogantly presuming that their own view of children’s “best
interests” trumps all relevant value judgments.
The importance of this perspective, which many readers might believe would
be self-evident, is that it so vividly contrasts with much of prevailing practice.
Too often, legal fictions overcome children’s own experience. For example,
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

18. children are assumed either to be in their parents’ care or in substitute care;
the reality that there is a continuum of supplementary care (most of which is
well short of a full substitution) is ignored. Similarly, if children are placed
in foster care, it is assumed that the only options are “reunification” or
“adoption”; the overarching value on “permanence” disregards the reality
of ambivalent but nonetheless important relationships. The assumption that
there is severe harm as a result of even fleeting exploitation or abuse—no
matter whether there is evidence of such harm—ignores the central question
of whether a child has been wronged.
Even more egregiously, the current child protection system objectifies
the children whom it seeks to protect and the parents whom it accuses. The
ostensible mission of the system is lost as children are treated as evidence and
“treatments” are designed to provide verification of parents’ failures. In effect,
a culture of caring is replaced by a culture of surveillance.
Lonne et al. recognize that this problem cannot be solved by merely
increasing resources, efficiency, or accountability. They properly bemoan the
preemption of “relationship-based social work” by “case-management-driven
proceduralism” and the corollary loss of both meaning and respect in workers’
interaction with children and parents.
Third, the fact that the authors are luminaries in the social work profession
on two continents brings a special credibilityto observations and opinions that
might otherwise be rejected out of hand. A common problem of reform in child
protection is that efforts to relieve social service providers from inherently
unrealistic expectations have often been misinterpreted by professional guilds
as attacks on the specialty child protection division of social service
agencies—Child Protective Services—and the social work profession.
I observed such defensiveness when the US Advisory Board on Child
Abuse and Neglect (1991), of which I was then vice-chair, made its initial effort
to bring other professions and agencies into active participation in the child
protection system:
The Board members shared strong beliefs that, to be effective, child
protection must become part of everyday life and that, to accomplish such
a goal, it must be comprehensive—built into the fabric of every community
institution. Such an approach implies the need to reduce not only the
burden but also the centrality of the specialty child welfare system in the
protection of children. Child protection is not simply or even primarily a
job for social service agencies.
At the time, this conclusion was actively resisted by the Washington-
based organizations that represent public child welfare agencies and their
staff or that have historically been closely allied with them. Thus, recom-
mendations that might have been expected to be uncontroversial were
perceived as threatening by groups that perceived a diminution of their
role in child protection.
(Melton, 2002: 573)
xiiForeword

19. Such resistance is ironic. Efforts to build a comprehensive child protection
system potentially liberate service providers from inherently unrealistic
expectations. Moreover, the values and strategies that Lonne et al. and other
reformers are attempting to bring to the forefront are those that historically
have been associated with social work. In short, the approach that is being
advocated is one that supports the best traditions of the profession.
Fourth, even if one perceives the changes that Lonne et al. advocate as
somehow radical, they are achievable.As Lonne et al. note, the greatest
achievement of the child protection system in the second half of the twentieth
century was that “it is now an exception rather than a rule to have adults
who do not recognize the significance and scope of child abuse and neglect,
and who support the obligation of the broad community to intervene to pro-
tect vulnerable children.” Building from this concern, it is time to use the
collective sense of responsibility to build or strengthen universal systems of
support for families.
I am currently leading Strong Communities for Children, a long-term,
foundation-sponsored initiative to implement the US Advisory Board’s
(1993b) vision in parts of two counties in northwestern South Carolina (see
Melton and Holaday, 2008). In an ethnically diverse, mixed-social-class area
with rural, small-town, suburban, and urban communities (approximately
125,000 people, according to the 2000 census), we have sought to prevent child
maltreatment by strengthening the ties among neighbors. Specifically, we have
sought to assure that “no families are left outside,” indeed that all children and
parents in our service area will know that whenever they have reason to
celebrate, worry, or grieve, someone will notice, and someone will care.
To do so, we have relied on hundreds of community organizations, especi-
ally those in primary institutions (religious organizations, fire departments,
community police officers, primary health clinics, civic clubs, and others) that
are rarely perceived as key elements of child protection. In this context, in less
than 6 years, we have engaged almost 5,000 volunteers who have contributed
more than 50,000 hours (a conservative estimate). Moreover, we have been
most successful in the least advantaged communities.
In an era of alienation and isolation, we have shown that it is still feasible
to bring people together to weave safety nets for children and their families.
I mention Strong Communities, because we have generated such support in
an area that is among the most conservative in the United States, both poli-
tically and theologically. Upstate South Carolina would not be predicted by
most observers to be fertile ground for an initiative to enhance child welfare,
even if primarily through informal support in the community. Nonetheless,
the desire to “Keep Kids Safe”—to ensure the security of the smallest mem-
bers of the community—transcends ideology; moreover, it overpowers the
social differences that often divide communities.
As I write this foreword in January 2008, I am watching television coverage
of the results of the South Carolina Democratic primary, an election won with
a landslide by Barack Obama. In both parties, the theme of the current election
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Forewordxiii

20. is the need for change—in particular, change directed toward bringing people
together, regardless of their ideology, wealth, ethnicity, religion, or politics.
Although this theme undoubtedly reflects in part the enormous unpopularity
of the Bush presidency, both domestically and internationally, I suspect that
the belief that it is time to bring people together reflects a hunger that is much
deeper and broader. For at least a generation, strong centrifugal forces have
pushed people—especially young adults (therefore, most of the parents of
young children)—further and further apart, all the way across the indus-
trialized world (Pharr and Putnam, 2000). In such an era of disconnection and
distrust, parents perceive that the community available to support their chil-
dren and to assist parents themselves in their care for their children is ever
thinner. In that context, people find it ever easier to imagine circumstances
in which otherwise good parents can have lapses in their supervision and
nurturance of their children, especially when poverty, illness, or environmental
danger make those tasks more difficult.
When the US Advisory Board was debating the feasibility of a neighborhood-
based strategy for child protection in discussions that often went far into the
night, I was most moved by a member’s account of a colleague’s plaintive
revelation that he felt locked in a war for the hearts and minds of his children.
My own pride in the social concern and personal resilience of my young adult
daughters is accompanied by worry that they may lack the web of support that
sustained the generations before them.
Although community has a special meaning in American culture (Toqueville,
1835/2000), and its loss therefore has especially great significance in my
country (Putnam 2000), the sense that it is time to strengthen ties among people
in general—and especially among parents—is one that can be felt across the
globe (Melton, 1993). It is time for change! Reforming Child Protectionis an
important step in building the intellectual foundation for such transformation,
at least in the systems directly responsible for the well-being of the most
vulnerable children.
Gary B. Melton
Institute on Family and Neighborhood Life
Clemson University
Clemson, South Carolina, USA
xivForeword

21. Abbreviations
ABCAN US Advisory Board on Child Abuse and Neglect
ARC availability, responsiveness and continuity
CAF Common Assessment Framework
CALD culturally and linguistically diverse
CAPTA Child Abuse and Prevention and Treatment Act
CCR child concern report
CMA child maltreatment allegation
CMC Crime and Misconduct Commission
EBP evidence-based practice
HREOC Human Rights and Equal Opportunities Commission
HRM human resource management
ICS Integrated Children’s System
ICT information and communication technology
IS Index Information Sharing Index
NGO non-government organization
NPM New Public Management
NSPCC National Society for the Prevention of Cruelty to Children
SPCC Society for the Prevention of Cruelty to Children
TSA US Transportation Security Administration
UNCROC United Nations Convention on the Rights of the Child
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

23. Part I
Reforming child protection
Introduction: an overview
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

25. 1 Reforming child protection
Principles and themes of effective
child, family, and community
well-being
In this chapter we introduce our central thesis and provide an outline of the
core principles that inform it. Fundamental to our analysis is the reality of the
now well recognized systemic failure of the child protection systems that
operate in Anglophone countries and their underlying paradigm. We describe
the elements of this paradigm and outline in some detail how an alternative
and effective system of child well-being could work to support children,
parents, families, and communities, as well as providing a safe haven for
children for whom care within their birth family is no longer possible. We also
recognize that this is a work in progress and that there is further effort to be
done in fleshing out the conceptual framework so that it can be operationalized
in the day-to-day practice of service providers. The first half of the book
consists of a critique of contemporary Anglophone child protection systems
and practice. In the second half we propose a new framework and explain
the components of this. Values are at the core of each of the elements of the
comprehensive model that we put forward.
It is important to clarify at the outset what we mean by Anglophone
countries and to note that, while they share some common features, there
are indeed significant jurisdictional variations between them. The countries
to which we refer are the United States of America, Canada, the United
Kingdom, Australia, and New Zealand. These countries are united in their
approaches to the care and protection of children in the following ways:
• They tend to use the term “child protection” services.
• Most of them are highly forensic and focused primarily on assessment of
risk to children by family or caregivers.
• Services tend to be extremely managerialized structures and processes with
priority given to risk-averse practices and highly legalized procedures.
• The referral portal tends to be one in which reports and referrals are for
“children at risk” rather than “child or family in need.”
• Most of them have mandatory reporting legislation (or its equivalent such
as reporting protocols) that requires the reporting to a statutory authority
of any concern about harms or risks to children.
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
35
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

26. Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents

27. PELASTUS
— Etkö sinä nyt kuitenkin voisi… virkahti äiti nöyrästi, tukahtuneella
äänellä, uskaltamatta katsahtaakaan tyttärensä puoleen, joka jo
neljättä tuntia yhtämittaa istui puhtaaksikirjoitustyönsä ääressä. —
Punnitsisit nyt kerran vielä aseman ja ottaisit kaikki asianhaarat
huomioon… Sinähän olet ollut niin järkevä… jo pienestäpitäen.
— Mutta minä en voi! Tiedäthän, olethan sen jo niin monasti
kuullut, äiti kulta, että minä en voi! tivahti tytär kiivaasti. — Ja mitä se
hyödyttäisi sitten? Vain hetkistä tuonnemmaksi se siirtäisi hetken,
jolloin sinun itsesi pitäisi käydä uhrilampaaksi. Eikö niin? Eivätkö
kaikki merkit viittaa juuri siihen? Laina sai ensimäisenä astua tuleen,
kun hänet suorastaan pakoitettiin Paunin kanssa naimisiin. Sitten
kun Pauni meni nurin liikkeineen päivineen — eikä todennäköisesti
enää muutenkaan olisi halunnut korjailla isän huonoja asioita —
turvauduttiin Veikkoon. Nyt on minun vuoroni tullut. Mutta minä en,
en,en alistu siihen, mihinkä Laina alistui! Jos nyt isä velttoudessaan
jaitsekkyydessään panisikin meidät kaikki oman päänsä päästimiksi,
niinmitenkä saatat sinä, äiti, sinä… Voi, minä en ymmärrä!
Äiti hyrähti itkemään. Oikeastaan ei hän viimeisinä viikkoina ollut
muuta tehnytkään kuin kyynelehtinyt. Saattoi huomata hänen

28. muutamissaviikoissa vanhenneen kokonaisia vuosia.
— Älä edes itke, äiti. Se on raskaampaa kuin kaikki muu
yhteensä… Koetetaan nyt olla järkeviä ja toimia harkiten, että
kerrankinpäästäisiin pysyväisempiin tuloksiin.
Hän pani kynän pois ja nousi oikoakseen nuorta, solakkaa
vartaloansa pitkän, rasittavan istumisen jälkeen. Astuttuaan pari
kertaa lattian poikki asettui hän akkunan eteen katsellen syksyn
riistämää märkää puutarhaa ja lyijynharmaata lahdenpoukamaa,
joka lepäsi sen alla.
— Isä on niin omituisen veltto luonne — ei hänellä ole hiventäkään
vastuunalaisuuden tunnetta… puhui hän sieltä, otsa aivan ruutuun
kiinni painettuna. — Sen sijaan että hän panisi todellista huolta
tämänmaatilan hoitoon — jonka hän tietää kovin rakkaaksi sinulle —
rahjustaa hän päiväkaudet kaupungissa noissa joutavissa toimissa,
joista tulevat pennit luistavat iltaisin Seuralla. Ja kun velkojat
ahdistavat, onhän mielestään syytön — ja toimeton kuin pikku lapsi.
Meidän muiden velvollisuus on auttaa asiat ojasta, jotta — jotta hän
saisi taaskeikauttaa ne sinne takaisin…
— Rakas lapsi, älä nyt sentään syytä isää.
— Ettenkö syyttäisi! Kohta tässä täytyy syyttää jo sinuakin — ja
ihmetellä, ihmetellä loppumattomiin sinun hyväntahtoista sokeuttasi
isän suhteen.
Hän kihnutti sormellaan ruutua, joka hengityksestä oli käynyt
himmeäksi, ja jatkoi nyrpeänä:

29. — Äiti kulta, etkö jaksa käsittää, että tällä tavalla menetellen
hänen vastuunalaisuudentunteensa yhä enemmän kuoleutuu. Tämä
on kaikkein huonoin tapa kasvattaa sellaista luonnetta kuin isän…
Niin… Mutta niin katkeraa kuin se onkin, olisi kuitenkin parasta ja
terveellisintäantaa asiain luistaa vararikkoon.
— Mutta Lyyli! parahti äiti kauhistuneena, ja uusi kyyneltulva
syöksähti hänen poskilleen. — Mitenkä minä jaksaisin kestää
sellaisen häpeän… ja sitten… sittenhän pitäisi niin pian ja
armottomasti lähteä täältä, jossa on syntynyt, kasvanut ja kaiken
elämänsäviettänyt. Lapsi, sinä et ehkä ymmärrä sitä…
Lyyli painautui yhä lähemmäksi ruutua. Oli raskasta, raskasta
nähdä äidin surevan, kun ei kuitenkaan kyennyt lohduttamaan. Tätä
tällaista oli kestänyt jo parin kuukauden ajan, ja hänenkin tyyni
hermostonsa olijoutunut epäkuntoon.
— Totta kyllä. Mutta kerranhan senkin täytynee tapahtua…
— Ehkä kerran, mutta —
Äiti katkaisi sanansa ja jatkoi ajatuksissaan, että siihen mennessä
hänehtisi jo haudan poveen. Pikku äiti-parka, hänen ajatuksensa oli
liianitsetiedoton ollakseen itsekäs…
— Mitä sinulla sitten oikeastaan on sitä Matti Pelkosta vastaan,
Lyyli?
Eihän hän ole muita miehiä huonompi, ellei parempikaan.
— Oikeastaanko —? kertasi Lyyli katkerasti naurahtaen. Hän tiesi
isän iskeneen kaikki nuo taivutusyritykset äidin päähän ja äidin

30. saavan ponnistella yli voimiensa voidakseen toistaa ne edelleen
asianomaiselle.
— No niin. Ensiksikin olen liiaksi kunniantuntoinen antautuakseni
kauppatavaraksi, vastasi hän entisellä kylmällä äänellänsä, johon
hän oli oppinut turvautumaan näinä kiusanpäivinä. Se oli tosiaankin
kuin suojeleva vaippa, sen takaa ei äitikään saanut häntä
tavoitetuksi. —Katsos, minulla ei ole pienintäkään syytä eikä halua
palvella isän huonoja taipumuksia. Ja sitten… niin, jos ei minulla
olisikaan mitään erikoista Matti Pelkosta vastaan yleensä ihmisenä,
ei se vielä läheskään edellyttäisi avioliiton mahdollisuutta hänen
kanssaan. Äiti kultanen, tiedäthän, mitä siihen ennen kaikkea
tarvitaan.
Tiesi, tiesi äiti sen. Mutta hänen ajatuksensa olivat askarrelleet niin
kiihoittuneina suuren, raastavan surun ympärillä, että yksin suojeleva
äidintunnekin oli turtunut.
— Sitten ei tule apua mistään, ei mistään…
Hänen äänensä kuului niin murtuneelta ja toivottomalta, ettei Lyyli
pitemmältä jaksanut taistella heltymistä vastaan.
— On vielä yksi keino, sanoi hän hiljaa kiertäen käsivartensa äidin
ympärille.
— Jos minä vain voisin, saisin toteuttaneeksi sen… Ole
kärsivällinen,äiti, lupaan koettaa sinun tähtesi.
— Mikähän keino se voisi olla?
Lyyli ei ilmaissut sitä. Hän vetäisi sadetakin päällensä ja lähti
kävelylle herkeämättömään, syksyiseen tihusateeseen.

31. * * * * *
Mitä hän oli äidille luvannutkaan!
Ajatus oli juuri sillä hetkellä herännyt hänen mielessään, eikä hän
silloin ollut voinut aavistaakaan, kuinka äärettömän vaikeaksi sen
toteuttaminen kävisi. Mutta lupaus tai paremminkin vain pieni toivon
kipinä, jonka hän oli äidille antanut, se velvoitti. Se lepäsi kuin taakka
hartioilla hänen istuessaan päivillä pulpettinsa ääressä suuressa,
kumajavassa pankkihuoneessa. Samoin iltaisin kotona hänen
tehdessään puhtaaksikirjoitustyötä.
Mutta yöt olivat päiviäkin pahemmat. Niiden kuluessa, sysimustan
pimeyden sylissä kahlatessaan särki hän suunnitelmansa yhtä
monta kertaa kuin oli rakentanutkin sen. Se tuntui aika-ajoin
mahdottomalta — vastenmieliseltäkin. Se olisi jo saanut vaipua
nousevien hankien alle hautaankin, jos vain joku muu mahdollisuus
olisi auennut eteen —jos vain äidin kysyvä, odottava katse ei olisi
niin itsepintaisesti seurannut häntä aamuvarhaasta iltamyöhäiseen
saakka…
Oli tosin toisenlaisiakin päiviä. Niiden kuluessa samoinkuin
ajatuksen heräämishetkenäkin saattoi toivorikkaus syttyä kirkkaaksi
valoksi hänen sydämessään. Mitä se nyt sitten oli! Miksi hän antoi
joutavan tunnesyyn vaikuttaa tässä, kun pyrkimys kaikessa muussa
hänen toiminnassaan kallistui järjen ja harkinnan kannalle. Ja olihan
hänen aikeensa täysinrehellinen, sen syyt kyllin kelpaavat.
Niin, lainan hän kyllä uskaltaisi ottaa, jos vain saisi sellaisen. Seei
tuntunut niinkään pelottavalta. Mutta ettei ollut ketään muuta kuin
tuomari Keihäs, jonka puoleen olisi saattanut kääntyä siinä asiassa,
sese pani epäröimään ja peräytymään viikko viikolta.

32. Oli tietysti paikkakunnalla montakin yhtä varakasta kuin tuomari,
ehkäpä varakkaampiakin. Mutta niiltä tiesi saavansa varman epuun,
aivanvarman epuun jokaiselta. Kun oli nainen. Eikä ollut takaajia.
Tuomari Keihäs sitävastoin…
Sinä päivänä, jona Lyyli viimeinkin pakoittautui astumaan
ratkaisevan askeleen, istui hän tuntikausia turtuneena pöytänsä
ääressä pyöritellen paperipalasta sormissansa. Marraskuun
lumiräntä löi akkunoihin, valuen ruudulta ruudulle, ja tuuli pieksi
armotonna puiden jäätyneitä,alastomia oksia.
… Kas — eikö juuri sellaista ollut hänen sydämessäänkin! Eikö
sielläkin tuuli ja räntä tulvehtineet joka soppeen…
Mitä tahansa! Pääasia oli, että sai tuudittautuneeksi siihen uskoon,
ettei tuomari Keihäälle ollut se enää minkään arvoista, mikä kerran
valoisana oli vallinnut heidän välillään. Ja olisiko ollutkaan! Hänhän
oli jo naimisissa, oli puoliso ja isä. Synti hautoakin sellaistaluuloa—!
Mutta vaikka hän jo ivasikin itseänsä herjaten sieluansa
kuulumattomasta itserakkaudesta ja suurinta harhaa huokuvista
laskelmista, ei se sittenkään tahtonut auttaa. Kaikkien noiden
vastasyiden harjanteilla, niinkuin lastu laineilla, keinui pieni,
häipymätön tunne — tunne vain. Mutta se oli niin merkillisesti
tietävinään…
Ja sehän se sitten painoi tälle hänen aikomukselleen jonkinlaisen
nöyrtymisen leiman — herra ties, etteipä vielä tungettelemisenkin…
Ei, ei hän tungetellut. Itse hän oli heidän välinsä katkaissut. Pulaan
joutuneena, avun tarpeessa, kääntyi hän vain tuttavan puoleen,

33. jonka otaksui auttavan. Siinä se oli. Niin selvänä ja mutkatonna.
Auttakoontoinen sitten tai kieltäytyköön, se oli hänen asiansa.
Mutta astuessaan tuomarilan kynnyksen yli tunsi hän selvemmin
kuin koskaan, kuinka ylivoimaista hän itseltään vaati. Kuitenkin oli
juuri nyt säilytettävä kylmä tyyneys ja käytävä suoraan asiaan —
päästäkseenpoistumaan niin pian kuin mahdollista.
Ihme, ettei Paavo Keihäs hämmästynyt hänen esitystään. Hän
näytti vain muuttuvan miettiväksi ja väänteli pitkiä viiksiään, kuten
muinoin kiihtyessään jostakin. Mutta samassa hän jo lupasikin, aivan
ensisanoikseen. Miksei, kävihän se kylläkin päinsä…
… Niin, sinulle, saatuasi vaimosi mukana lähemmä satatuhatta…
ajatteli Lyyli, samalla tuntien sanomattoman vapauttavan tunteen
hyväilevän ahdistettua rintaansa ja ikäänkuin usvana haihtuvan
kaiken sen vaikeuden, jota pitkät ajat oli kantanut harteillaan, jota oli
vetänyt perässään ja jonka seassa oli kahlannut, niinkuin kylmässä
syyshyyhmässä, uupumukseen asti…
— Olisi sentään hupaista kuulla, miksi juuri sinä haluat ottaa
tämän huolen hartioillesi. Ei esimerkiksi isäsi, jota asia lähinnä
koskee.
Se kysymys sai Lyylin aivan jähmettymään. Hän ei voinut olla
katsahtamatta tuomariin, vaikka tunsikin katseensa värjyvän
avuttomuutta.
— Siksi että… siksi että minulta vaadittiin jotakin muuta, jota olisi
aivan mahdoton toteuttaa…

34. — Hm… eihän se vain liene sama vaatimus, jonka aikoinaan
kerroittehdyn Lainalle?
— Ah —! pääsi Lyyliltä tukahtuneesti, ja veri syöksähti hänen
kasvoilleen. Tuntui mahdottomalta vastata siihen kysymykseen, kun
PaavoKeihäs sen teki.
Tuomari tajusi sen kohta itsekin. Hän pureksi hetken kynsiänsä,
hämillään, kuten näytti, tai pahoillaan siitä, että oli tehnyt
tungettelevaisuudelta tuntuvan kysymyksen. Ja äänettömyys, niin
nopeasti kuin hän lopettikin sen, ehti tuntua kovin kiusalliselta.
— Olen iloinen voidessani auttaa sinua. Isäsi asiat, olen kuullut,
ovatkin huonolla kannalla nykyään.
— Kuten ainakin.
Lyyli tunsi rohkaistuvansa jälleen.
— Ota vain huomioon auttamaan lupautuessasi, että minulla ei ole
juuri takaajia, kylliksi äveriäitä ainakaan. Veikko siitä eikieltäydy,
ehkei enokaan. Sinä muistat: Albert eno. Henkivakuutukseni
viidelletuhannelle —
— Niistä ennätämme pitää huolen, keskeytti tuomari.
— Ei, ei. Kaikesta täytyy nyt selviytyä. Muuten en saa vähääkään
rauhaa. Kaiketi sinusta on hyvin uskallettua, että nainen, jolla
itsellään on tuskin muuta kuin kaksi tyhjää kättä, suunnittelee
useampiin tuhansiin nousevaa lainaa. Usko, ettei se suinkaan tunnu
leikinteolta. Ellei minun kävisi niin sääli äitiä, joka kärsii isän
toimettoman ja tuhlaavan elämän takia, peläten pakkolähtöä

35. Hietapoukamasta enemmän kuin kuolemaa, niin en suinkaan olisi
voinutpakoittautua tähän tekoon. En koskaan isän tähden.
— Et sinä juuri armahda meitä miehiä, läheisimpiäsikään…
Huomautus teki jälleen kiusallisen vaikutuksen Lyyliin, mutta hän
taisteli sen ylitse ja jatkoi selvitystään:
— Voidakseni hiukankaan ajatella velkani maksamista täytyy
minun tästäpuoleen ottaa isännyys vaikkapa omin luvin käsiini
Hietapoukamalla. Vakuutan, että se pienuudestaan huolimatta on
hyvä jatuottava tila, kun sen maa- ynnä muu talous vain oikein
järjestetään jatarmolla hoidetaan.
Tuomari nyökkäsi. Ja Lyyli luki hänen katseestaan mielenkiintoa,
ehkäpä myötätuntoakin suunnitelmaansa kohtaan. Yhtäkkiä nousi
hän eloisasti tuoliltaan ja astui pariin kertaan lattian poikki viiksiään
väännellen.
— Tekisin sinulle ehdotuksen, virkkoi hän sitten toverillisesti,
seisahtuen Lyylin eteen. — Osta Hietapoukama vanhuksiltasi. Siten
pääset yhdellä iskulla aseman omavaltaiseksi herraksi, täydelleen.
Ja —ja tädin ei tarvitse pelätä, että hänet saatettaisiin hautaan
jostakinmuusta paikasta kuin juuri syntymäkodistansa.
— Mutta rahat, rahat! huudahti Lyyli kiihkeästi.
— Juuri ne, jotka nyt suorastaan lahjoittaisit isällesi, äitisi tähden.
Kaksi kärpästä yhdellä lyönnillä: voimmehan lisätä summaa
muutamallatuhannella.
Lyyli hypähti seisaalleen, ja hänen silmänsä säteilivät pohjatonta
riemua.

36. — Kuinka voinkaan kylliksi kiittää sinua! Itse en olisi tuota
keksinyt…
Ei kannattanut kiittää, tuomarin mielestä. Olihan se vain neuvo —
ystävän neuvo kylläkin — ja kenties Lyylin isä-ukko ei suostukaan
kaupantekoon. Eikö hänellä ollut toisinaan omituisia päähänpistoja,
järkkymättömiä —?
Oli kyllä. Mutta hänen täytyi, nyt, innostui Lyyli.
— Kuitenkin, kun ajattelen, käyvät minun takausmahdollisuuteni
yhäkinmitättömämmiksi velkasumman kohottua…
Tuomari naurahti.
— Päinvastoin, tässä tapauksessa. Paremmilla takuilla kai voipi
lainata talonomistajalle kuin — kuin pankkineitoselle, jolla on ehkä
sadanmarkan palkka kuukaudessa.
Lyylin täytyi itsensäkin naurahtaa. Niin kai se oli. Näin loistavaa
pelastusta ei hän vielä hetki sitten olisi voinut uneksiakaan. Elämä
tuntui juuri nyt tehneen kokokäänteen…
— Sinä siis tahdot ja uskallat antaa niin suuren lainan niin pienillä
takuilla — köyhälle tytölle?
Hän oli todellakin niin uskalias. Ja sitten — sitten oli vielä eräs
seikka, joka tuki hänen uskallustaan…
— Vai niinkö? Ehkä löysit vielä uuden takaajankin velallisellesi?
— Ja entisiä paremman, luullakseni.

37. — Todellakin! — Lyylin nauru helähti hopeanheleänä, taas kerran
aikojen takaa. — Näyttää melkein siltä, kuin olisin mielestäsi varmin
lainanottaja koko paikkakunnalla!
Tuomarin katse viivähti hänen hymyilevillä kasvoillaan. Näytti
melkein siltä, kuin valoisan hetken muisto olisi varastautunut hänen
mieleensä menneiltä ajoilta. Mutta äänessä ilmeni vain
toverillisuuden sävy hänenvirkkaessaan:
— Aikaa myöten, aikaa myöten. Näes, kaupunki kasvaa juuri
Hietapoukamalle päin. Hietapoukama, luulen, tulee kerran
ostettavaksi kaupungin omaksi. Ehkäpä sen osto on välttämätön jo
läheisessäkin tulevaisuudessa, aseman suhteen — ken tietää. Tämä
on nyt toistaiseksi vain minun oma ajatukseni, mutta kun se on
todenmukainen, täysin todenmukainen, voin sen kernaasti sinulle
ilmeistäkin.
Astuessaan hetkistä myöhemmin alas tuomarilan portaita tunsi
Lyylirajuilman vaimenneen. Senkin, pahan painajaisen, oli täytynyt
hellittää. Lumikentät kaupungin reunalla, niin märkiä ja sohjoisia kuin
ne olivatkin, loistivat hänen silmissään helmikuun hankien lailla.
Ja kevyt, hiljainen onnen ja ylpeyden tunne nousi kattaen hänen
sydämensä, aivankuin valkea lumi siinä kattoi maan.
Hänen askelillaan oli kiire… niin kiire… Kotiin.

38. RUNOILIJA
Koko hänen olemuksensa — rouva Heinon nimittäin — teki
miellyttävän ja aran arvokkaan vaikutuksen. Kuitenkin häntä niin
vähän huomattiin siinä piirissä, joka useasti kokoontui hänen
kotiinsa, miehensä —arvostelijan ja sanomalehtimiehen — suositun
seuran puoleensavetämänä.
Useimmilla noista tavallisista vieraista oli hänelle varsin vähän
sanomista. Hän sai pitkät hetket toimiella pöydässä äänettömässä
tarjoilutyössään, muistamatta juuri omaa suutansa, tai istua
käsitöineen syrjässä, ilman että kukaan kääntyi hänen puoleensa
puhutteluineen.
Ja hänellä itsellään taas oli vielä vähemmän sanomista
yhdellekäänheistä…
Anja Viita — jota nimitettiin »Liinaharjaksi» hänen vaalean
tukkansa vuoksi — huomasi sen heti ensi käynnillään. Ja
seuraavalla kerralla olihän jo varma siitä, ettei tässä talossa ollut
kaikki aivan niinkuinpiti…
Hän koetti lähestyä hiljaista, umpimielistä rouvaa. Ensin vain
pelkästä kohteliaisuudesta — sillä hän oli eri maata kuin useat muut

39. — sittemmin syvemmistäkin syistä. Mutta se oli vaikeaa, melkeinpä
ylivoimaista. Vasta sitten, kun hän avoimella herttaisuudellaan oli
voittanut pikkuLeilan suosion, lämpeni äitikin hiukan hänelle.
Sinä iltana oli teatterissa ensi-ilta, ja koko seurapiirin piti yhdessä
mennä sinne. Esitettävä kappale oli kotimainen uutuus, jota salatulla
uteliaisuudella riennettiin katsomaan.
— Oletteko kuulleet, että se on ankara moraalikappale — pyh!
huudahti Liisa Orvokki, jonka oma, äskettäin esitetty kappale oli
mennyt »penkin alle» arvostelija Heinon kiittävistä
ennakkoarvosteluistakin huolimatta. Se oli »elänyt» vain pari kolme
iltaa ja näyteltyarveluttavan harvalukuiselle yleisölle.
— Tietysti moraalikappale! Tarvitaanko siihen kuulemista tai
näkemistä: tekijän nimihän siitä jo on takeena! tivahti Heino
kynäänsä teroittaen. — Mutta kyllä sille nyt jonkinmoinen kiirastuli
valmistetaan…
Hän sai kiitollisen katseen Liisa Orvokilta.
Rouva Heino hymähti itsekseen. Tuo puheensävy oli niin tuttua
ennestään… Hän silmäsi kelloa väsyneesti: saisivat siitä jo kernaasti
lähteäkin…
— Mutta tehän ette ole vielä pukeutunutkaan, huomautti Anja
Viita. —
Kohta tulee kiire.
— Ei, minähän en ole aikonut lähteäkään, vastasi rouva Heino
hiljaa,katsahtamatta kysyjään.
— Ettekö! tuli pettyneesti.

40. — Näettekös… nauroi Heino, vieraan äänensävyn satuttamana,
— hänellä on laiminlyötyjä töitä, joita ei käy jättäminen tätä iltaa
etemmäksi. Ja sitten… no niin, suoraan sanoen on hän vain ikävänä
painolastina meidän hilpeässä seurassamme… Ihminen, joka ei
koskaan innostu!
— Kiitän… virkahti rouva tyynesti, toisten sille vain naurahtaessa.
»Liinaharja» seisoi mykkänä hämmästyksestä, ja hänen
kasvoilleen nousivoimakas harmin kajo.
* * * * *
Tuntia myöhemmin, kun rouva Heino luuli heidän kaikkien jo
istuvanteatterin aitiossa, soi ovikello, ja Anja Viita pyörähti sisään.
— Mutta neiti! Nythän te myöhästytte kerrassaan.
— Ei, katsokaas. Minä en viitsinytkään mennä. Ja kun tiesin teidän
jääneen yksin, tulin katsomaan häiritsenkö, jos… jos jäisin tänne
hetkiseksi…
Olihan tuo ystävällisyys ennenkuulumatonta — mutta sittenkin…
rouva Heino tunsi kyllä tulevansa toimeen ilman sitäkin. Hän oli niin
tottunut pitkiin, yksinäisiin iltoihinsa ja — unhoitukseen.
— Teillä ei ole täällä suinkaan mitään hauskaa… sanoi hän
melkeinepäkohteliaasti, välttäen Anjan katsetta.
Tämä epäröi hetken.
— Jos ette salli… niin…
Hän laski jo kätensä oven kahvalle.

41. — Ei, ei! Te olette kovin ystävällinen!
Rouva Heino otti häntä käsipuolesta taluttaen peremmälle ja avasi
hänen päällysnuttunsa napit. Siinä silmänräpäyksessä oli hän
muuttunut, jokin jäykkä ja vierova putosi pois, ja hän seisoi uutena
ihmisenä ihastuvanvieraansa edessä.
— Tiedättekö… minä panen teidät vielä työhönkin täällä! sanoi
hänavomielisesti hymyillen.
— Oikeinko totta! Siinä teette minulle suuren hyvän työn.
Tuntuukin siltä, kuin sitten kotoa lähdön en olisi pannut kortta ristiin
missäänhyödyllisessä.
— Saatte liimata ikkunapaperia… Ei, ei, älkää pelätkö, ikkunat
ovat pihanpuolella, mieheni työhuoneessa. Hän on kovin arka
vedolle javaatii sisäikkunat näin aikaisin paikoilleen.
— Ja sen työn tähden teidän sitten piti jäämän kotiin! Meidän
muidenmennessä huvittelemaan!
— Siinähän te olette… naurahti rouva Heino. — Minä… minä olen
arka velvollisuuksistani…
— Jota teidän miehenne taas ei ole ensinkään, luulen.
Rouva Heinon katse painui alas. Vieraan rohkea puhe oli
nostattanuthelakan punan hänen poskillensa.
* * * * *
Kun työhuoneen ikkunat olivat huolellisesti tilkityt ja paperoidut —
Anjan tullessa ne olivatkin vain sitä vailla — ja pikku Leila huoliteltu

42. nukkumaan, istuivat molemmat nuoret naiset teepöydän ääreen,
ojensivat sen ylitse kätensä toisillensa ja kiittivät onnea, joka oli
opastanut heille tien toistensa sydämiin.
— Minä näin heti paikalla, ettei tässä talossa asiat olleet oikein…
Sellainen armeija keveitä suunpieksäjöitä miehesi ympärillä… Mutta
sinua itseäsi ei huomata edes oman kattosi alla! Miten voit kestää
sellaista, Toini?
— En tiedä, virkahti Toini väsyneesti. — Enkä minä mahda enää
kauankestääkään…
— Mutta tähän asti… mitenkä tähänkään asti?
Toini Heino katsoi avoimesti pöydän yli suurilla, mustilla silmillään,
joissa kimmelsi vuosikausien kertyneet surut.
— Pikku Leilan avulla, sanoi hän sitten. — Hän ei ole ainoastaan
lapseni, vaan ystäväni, uskottunikin… Jos sinä tietäisit mikä
ihmeellinen vaisto hänellä on ihmisten suhteen! Niin, ilman hänen
suosiotaan olisit sinäkin jäänyt vieraaksi minulle, ole varma siitä…
Hänellä on voittamaton vastenmielisyys kaikkia noita kohtaan —
Toini teki torjuvan liikkeen kädellään — varsinkaan Liisa Orvokkia
hän ei voisietää.
— Ajatteles, mikä ymmärrys lapsella! huudahti Anja Viita
ihmetellen. —
Ei nyt uskoisi…
— Ei, ei uskoisi. Mutta tiedätkö, on minulla vielä toinenkin
ylläpitäjä, lohduttaja…

43. Hänen äänensä värähti tuntuvasti, ja hän nousi muuta sanomatta,
meni kaapille ja otti sieltä esiin pari kolme pientä paperivihkoa, jotka
hänasetti Anjan eteen pöydälle.
— Ilmaisen sinulle nyt sitten kaikki kerrassaan.
— Runoja, Toini! Sinunko kirjoittamiasi?
— Minun.
Kului pitkä, hiljainen hetki, jonka kuluessa toinen luki, yhä vainluki,
ja toinen istui odotellen, pää käsien varassa.
Kun heidän katseensa toisinaan yhtyivät, oli kumpaisenkin
silmissäkyynelten kiiltoa.
— Sinä olet vuodattanut petetyn, raskautetun sydämesi näihin
säkeisiin,virkahti Anja.
Ja taas hetken kuluttua:
— Nämä ovat todellisia helmiä, mikäli minä ymmärrän.
— Mitä lienevät… Mieheni nauraa niille…
— Usko tai et, ovat nämä koko joukon edellä Liisa Orvokin
runoista,joita miehesi arvostelijana on niin suuresti ylistänyt.
— Edellä… Älä toki. Mieheni luki erään näistä Liisalle, ja he
nauroivat yhdessä.
Anja Viita hypähti kiivaasti pystyyn.
— Nauroivat —! Yhdessä —!

44. Hän astui Toinin luokse, kiersi kätensä hellivästi hänen
ympärillensäja sanoi:
— Suostutko?
— Mihin sitten?
— Julkaisemaan nämä. Sittenpähän nähdään kuka viimeiseksi
nauraa!
Toini peräytyi kauhistuneena.
— Mitä sinä ajatteletkaan, Anja! Jo minua on kylliksi ivattu niiden
tähden — näinkin. Vai vielä julkaisemaan… Ja luuletko sitten, että
kustantaja olisi niin vain saatavissa?
— Kyllä luulen. Ja minun arvosteluuni et sitäpaitsi tarvitse
luottaakaan. Salli minun lähettää nämä enolleni, tohtori Aulalle,
hänentiedän omaavan pätevän ja puolueettoman arvostelukyvyn.
— Sinä olet hyvä, niin ansaitsemattoman hyvä. Mutta minä en
uskalla…en voi! intti T oini vapisevin huulin.
Ystävä huomasi hänen silmiinsä syttyneen oudon palon. Siinä
vanha, haudattu toive rynnisti masentavan ikeensä alta. Eikä hän
hellittänyt.
— Mikset uskaltaisi? Ainakin salanimellä. Olen niin innostunut
tähänasiaan, kuin se olisi omani. Mitä — suostuthan? Sinun täytyy!
Rouva Heino naurahti surumielisesti ystävänsä palavalle innolle.
Oli joaikoja siitä, kun hän itse saattoi innostua noin lämpimästi.
— Ei, katsos, ei siitä tulisi kuitenkaan mitään. Saisin häpeätä…

45. — Onko miehesi lukenut nämä vihot lävitse, tarkoitan, tunteeko
hänkaikki runosi?
— Ei. Ainoastaan muutamia. Sinä olet ensimäinen, joka olet
lukenut nekannesta kanteen.
— Mutta en viimeinen! Ah, Toini, kuinka me vedämmekään heitä
kaikkianenästä!
Pitkän miettimisen ja epäröimisen jälkeen Toini viimeinkin suostui.
Mutta vain sillä ehdolla, että Anja ottaa kaiken huostaansa, niin ettei
tässä talossa edes aavistetakaan minkään tavattoman olevan
tekeillä.
* * * * *
— Jaha. Me olemme jälleen saaneet uuden runosepän, joka heti
kaikkialla on otettu vastaan mitä suosiollisimmin, pakisi Heino
muutamana iltana ennen joulua vanhan, vakituisen seurapiirin
ollessa koolla hänenkotonaan.
— Onko kukaan teistä ehtinyt tutustua hänen teokseensa?
Toiset olivat, toiset eivät, mutta kaikki he halusivat vanhaan,
totuttuun tapaansa, nyt kuten aina ennenkin, kuulla Heinon
kaikkivoivan arvostelun, ennenkuin lausuivat oman mielipiteensä.
Sitä kävi sitten,jos niikseen tuli, helposti muuttaminenkin…
— Minä odotan äärimmäisellä jännityksellä teidän tuomiotanne!
huudahti
»Liinaharja» siirrellen maltittomana tuoliaan.

46. — Todellakin! Olen aina luullut, ettei minun sanoillani — sen
pahempi —ole suurtakaan tunnustusta teillä päin…
»Liinaharja» kätki visusti veitikan, joka pyrki esiin hänen
silmistään,hymystään ja koko olennostaan, ja sanoi ylimalkaisesti:
— Noo, olettehan te tunnettu ja yleisesti tunnustettukin arvostelija
—milloin nimittäin seisotte puolueettomalla pohjalla. Antakaa nyt
tullasukkelaan!
— Tjaah. Minun täytyy yhtyä edelläkäyneisiin arvosteluihin ja
sanoa, että teos on aivan erinomainen näin tekijänsä ensimäiseksi.
Siinä onrunsaasti välitöntä tunnetta, raikasta kuin metsän tuoksu —
ja sitten,sitten aivan harvinaista muoto valmiutta. On siinä.
Anja Viita purskahti heläjävään nauruun. Hän ei jaksanut sillä
hetkellä pidättäytyä. Toinin hän näki kääntävän päätään syrjään ja
huultaanpurren taistelevan läikehtivien tunteittensa kanssa.
Mutta siinä samassa oli hän vakava jälleen.
— Kas niin, sitähän minä jo sanoin! Kuuletko, Toini, — miehesi on
samaamieltä kuin minäkin Enni Rannan runojen suhteen.
— Niin kuuluu… virkahti Toini välinpitämättömästi. Eikä yksikään
joukosta keksinyt syytä Anjan nauruun, enemmän kuin siihen
valoisaansilmäykseenkään, jonka rouva Heino loi ylös työstään.
— Onko Toinikin jo ehtinyt lukemaan ja arvostelemaan? tiedusti
Liisa
Orvokki kummeksien.
Heino hymähti lyhyeen.

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookfinal.com