Rethinking Architectural Historiography 1st Edition Dana Arnold

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
Rethinking Architectural Historiography 1st
Edition Dana Arnold
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/rethinking-architectural-
historiography-1st-edition-dana-arnold/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Biographies and Space Placing the Subject in Art and
Architecture 1st Edition Dana Arnold (Editor)
https://ebookultra.com/download/biographies-and-space-placing-the-
subject-in-art-and-architecture-1st-edition-dana-arnold-editor/
Greek Historiography 1st Edition Scanlon
https://ebookultra.com/download/greek-historiography-1st-edition-
scanlon/
Skeleton Princess 1st Edition Dana Aros
https://ebookultra.com/download/skeleton-princess-1st-edition-dana-
aros/
Black Canvas 1st Edition Dana Aros
https://ebookultra.com/download/black-canvas-1st-edition-dana-aros/

Scripting Cultures Architectural Design and Programming
Architectural Design 1st Edition Mark Burry
https://ebookultra.com/download/scripting-cultures-architectural-
design-and-programming-architectural-design-1st-edition-mark-burry/
Public Freedom Dana Villa
https://ebookultra.com/download/public-freedom-dana-villa/
Fade to Black 1st Edition Dana Aros
https://ebookultra.com/download/fade-to-black-1st-edition-dana-aros/
South of Sunshine Dana Elmendorf
https://ebookultra.com/download/south-of-sunshine-dana-elmendorf/
Turning Points in Historiography Q. Edward Wang
https://ebookultra.com/download/turning-points-in-historiography-q-
edward-wang/

Rethinking Architectural Historiography 1st Edition
Dana Arnold Digital Instant Download
Author(s): Dana Arnold
ISBN(s): 9780415360821, 041536082X
Edition: 1
File Details: PDF, 3.35 MB
Year: 2006
Language: english

Rethinking Architectural
Historiography
Rather than subscribing to a single position, this collection informs the reader about
the current state of the discipline looking at changes across the broad ﬁeld of
methodological, theoretical and geographical plurality. Divided into three sections,
Rethinking Architectural Historiographybegins by renegotiating foundational and
contemporary boundaries of architectural history in relation to other cognate ﬁelds.
It then goes on to engage critically with past and present histories, disclosing assump-
tions, biases and absences in architectural historiography. It concludes by exploring
the possibilities provided by new perspectives, and reframing the discipline in the
light of new parameters and problematics.
Featuring distinctive contributions from authors with a range of expertise on the
writing, teaching and practice of architectural history, this timely and internation-
ally relevant title reﬂects upon the current changes in historiographical practice. This
book explores potential openings that may contribute to further transformation of
the discipline and theories of architectural historiography, and addresses the current
question of the disciplinary particularity of architectural history.
Dana Arnoldis Professor of Architectural History and Director at the Centre for
Studies in Architecture and Urbanism, University of Southampton, UK.
Elvan Altan Ergutis Assistant Professor and Vice Chair in the Department of
Architecture at Middle East Technical University, Ankara, Turkey.
Belgin Turan Özkayais Associate Professor of Architectural History in the
Department of Architecture at Middle East Technical University, Ankara, Turkey.
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

Rethinking Architectural
Historiography
Edited by
Dana Arnold,
Elvan Altan Ergut
and
Belgin Turan Özkaya
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

First published 2006
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
Simultaneously published in the USA and Canada
by Routledge
270 Madison Ave, New York, NY10016
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2006 selection and editorial matter: Dana Arnold, Elvan Altan Ergut
and Belgin Turan Özkaya; individual chapters: the contributors
All rights reserved. No part of this book may be reprinted
or reproduced or utilized in any form or by any electronic,
mechanical, or other means, now known or hereafter invented,
including photocopying and recording, or in any information
storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Rethinking architectural historiography/edited by Dana Arnold,
Elvan Altan Ergut & Belgin Turan Özkaya.– 1st ed.
p. cm.
1. Architecture – Historiography. I. Arnold, Dana. II. Altan
Ergut, Elvan. III. Turan Özkaya, Belgin.
NA190.R48 2006
720.9–dc22 2006001550
ISBN10: 0–415–36082–X (hbk)
ISBN10: 0–415–36085–4 (pbk)
ISBN13: 978–0–415–36082–1 (hbk)
ISBN13: 978–0–415–36085–2 (pbk)
This edition published in the Taylor & Francis e-Library, 2006.
“To purchase your own copy of this or any of Taylor & Francis or Routledge’s
collection of thousands of eBooks please go to www.eBookstore.tandf.co.uk.”

Contents
List of ﬁgures vii
Notes on contributors ix
Preface xv
DANA ARNOLD
Introduction: mapping architectural historiography 1
ELVAN ALTAN ERGUT AND BELGI
·
N TURAN ÖZKAYA
PART I
Boundaries 15
1 Art history and architectural history 17
ERIC C. FERNIE
2 Buildings archaeology: context and points of convergence 24
ROGER H. LEECH
3 Architecture as evidence 36
ANDREW BALLANTYNE
4 Program and programs 50
CHRISTIAN F. OTTO
5 Hercules at the roundabout: multidisciplinary choice
in the history of architecture 60
FI
·
KRET YEGÜL
6 Frontiers of fear: architectural history, the anchor
and the sail 74
SUNA GÜVEN
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

PART II
Critical engagements 83
7 Questions of Ottoman identity and architectural history 85
TÜLAY ARTAN
8In Ordinary Time: considerations on a video installation
by Iñigo Manglano Ovalle and the New National
Gallery in Berlin by Mies van der Rohe 110
EDWARD DIMENDBERG
9 Reopening the question of document in architectural
historiography: reading (writing) Filarete’s treatise
on architecture for (in) Piero de’ Medici’s study 121
SEVI
·
L ENGI
·
NSOY EKI
·
NCI
·
10 From architectural history to spatial writing 135
JANE RENDELL
11 Presenting Ankara: popular conceptions of architecture
and history 151
ELVAN ALTAN ERGUT
PART III
Reframings 169
12 Space, time, and architectural history 171
NANCY STIEBER
13 Visuality and architectural history 183
BELGI
·
N TURAN ÖZKAYA
14 The digital disciplinary divide: reactions to historical
virtual reality models 200
DIANE FAVRO
15 The afterlife of buildings: architecture and Walter
Benjamin’s theory of history 215
PATRICIA A. MORTON
16 Beyond a boundary: towards an architectural history of
the non-east 229
DANA ARNOLD
Index 246
viContents

Figures
1.1 Speyer Cathedral from the south-east 18
2.1 Trinity Area of Frome; plans of houses in Castle Street 27
2.2 The redevelopment of St Bartholomew’s Fair, London,
c.1598–c.1616 29
2.3 The St Michael’s Hill precinct of Bristol University 30
2.4 Alleynedale House, Barbados 32
5.1 Luis Barragan: San Cristobal Stables and Egerstom House,
Mexico City, 1968 68
5.2 Carlo Scarpa: main door of the Banca Popolare di Verona,
Verona, 1973 68
5.3 Sedad Hakkı Eldem: S¸ark Kahvesi (Oriental Café),
I
·
stanbul, 1948 69
5.4 Fikret Yegül: Country House, Gölcük-Ödemis¸, Turkey,
1999 69
6.1 Figure from Book 5, Vitruvius, Rusconi edition, Venice,
1590 80
8.1 Iñigo Manglano Ovalle: In Ordinary Time, 2001 115
8.2 Iñigo Manglano Ovalle: In Ordinary Time, 2001 115
11.1aAnıtkabir, Mausoleum of Atatürk in Ankara; Emin Onat
and Orhan Arda, 1942 152
11.1b Model of Anıtkabirin Miniaturk, I
˙
stanbul 153
11.2 Photographs of Ankara in 1923 and 1933 156
11.3 Postcard showing Hisar, the citadel of Ankara 158
11.4 Postcard showing Atakule, the tower and shopping mall
in Ankara; Ragıp Buluç, 1986 162
13.1 Aldo Rossi: detail from the Teatro Domesticofor the exhibition
Il Progetto Domesticoat the Milan Triennial, 1986 191
13.2 Mario Sironi: Paesaggio urbano 193
13.3 Aldo Rossi: Città con Architetture e Monumenti, 1972 195
13.4 Aldo Rossi: Senza titolo su un’antica carta francese,
printed in 1989 196
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

14.1 Recreated Arch of Septimius Severus 203
14.2 Colosseum with coded circulation paths 204
14.3 Sequential views ﬂying down into Roman Forum Model 205
14.4 Lightscape analysis of Curia (Senate House) model, Rome 209
15.1 Galerie Vivienne, Paris, 1823, interior view 219
15.2 Passage de Choiseul, Paris, 1824, exterior view 221
viiiFigures

Contributors
Dana Arnoldis Professor of Architectural History and Director of the Centre
for Studies in Architecture and Urbanism at the University of Southampton,
UK. Her recent books include: Rural Urbanism: London Landscapes in
the Early Nineteenth Century(2006);Art History: A Very Short Introduc-
tion(2004);Reading Architectural History(2002); and Representing the
Metropolis(2000). She has edited several volumes, the latest of which
includeCultural Identities and the Aesthetics of Britishness(2004); (with
Andrew Ballantyne) Architecture as Experience(2004); (with Margaret
Iversen)Art and Thought(2003). She has held fellowships at the University
of Cambridge, Yale University and the Getty Research Institute, Los
Angeles and has been a visiting professor at various instutions in the UK,
US and Canada. Her forthcoming book on the hospital in London will be
published by Routledge.
Tülay Artanteaches Ottoman history at Sabancı University in I
˙
stanbul. Her
interests include a variety of topics in seventeenth- and eighteenth-century
Ottoman political and cultural history. Her numerous articles focus on the
marriages and households of Ottoman princesses, on I
˙
stanbul’s urban
and architectural history, and on eighteenth-century material culture and
elite consumption. She has been the co-organizer and catalogue editor
for several exhibitions, including ‘The Splendour of the Ottoman Sultans’
(Memphis, 1993), ‘Palace of Gold and Light’ (Washington DC, 2000)
and ‘Mothers, Goddesses and Sultanas’ (Brussels, 2004). She is currently
working on a book on the eighteenth-century grandvizieral household.
Andrew Ballantyneis Professor of Architecture at the University of Newcastle
upon Tyne, UK, where he directs architecture research in the Tectonic
Cultures Research Group. He studied and practised architecture before
taking up academic positions in research and teaching. He has worked
with archaeologists in the UK and Greece, and has written extensively
in the ﬁelds of architectural history and theory. His books include Archi-
tecture, Landscape and Liberty(1997),What is Architecture?(2002),
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

Architecture: A Very Short Introduction(2002),Architectures(2004),Archi-
tecture Theory: A Reader in Philosophy and Culture(2005) and (with Dana
Arnold)Architecture as Experience(2004). He is currently leading a project
investigating Mock-Tudor architecture and its spread around the globe.
Edward Dimendbergis Associate Professor of Film and Media Studies and
Visual Studies at the University of California, Irvine. The recipient of
fellowships from the J. Paul Getty Trust, the Graham Foundation, the
Canadian Centre for Architecture and the German Fulbright Commission,
he is also a member of the editorial board of the journal October, multi-
media editor of the Journal of the Society of Architectural Historiansand
a general editor of the Weimar and Now: German Cultural Criticism
book series. He is the author of Excluded Middle: Toward a Reﬂective
Architecture and Urbanism(2001) and Film Noir and the Spaces of Modern-
ity(2004) and co-editor (with Anton Kaes and Martin Jay) of The Weimar
Republic Sourcebook(1994). At present he is completing books on the
architecture of Diller Scoﬁdio + Renfro, and Los Angeles documentary
media.
Sevil Enginsoy Ekincitrained as an architect and architectural historian at
Middle East Technical University (BArch, MA) and Cornell University
(PhD) by receiving several research and travel grants. She presently
teaches courses on architectural history at the Department of Architecture,
METU, where she also previously taught in the design studios. She has
presented papers at many international conferences, and is currently
preparing them for publication. Among these articles are ‘Building Com-
modity: Consumption/Production of a 19th Century Ottoman/British
“Iron House for a Corn-Mill”’, ‘Building/Writing Fantasia: The Eroticism
of Filarete’s Architectural Theory’ and ‘Remapping Architectural Encoun-
ters between “East” and “West” in the Fifteenth Century: Filarete’s Travel
to I
˙
stanbul’.
Elvan Altan Ergutis Assistant Professor and Vice Chair at the Department
of Architecture, Middle East Technical University, Ankara, Turkey. She
received her BArch and MA in History of Architecture from Middle East
Technical University, and her PhD in Art History from the State University
of New York at Binghamton with a dissertation on the relationship between
architecture and nationalism in early Republican Turkey. Her research
areas include architecture in the nineteenth and twentieth centuries and
architectural historiography. She is currently editing two volumes on
twentieth-century architecture in Turkey, and local modernisms in Turkish
provinces.
Diane Favrois a Professor of Architecture and Urban Design at UCLA. Her
research focuses on Roman urbanism, women in architecture and the
pedagogy of architectural history. Among her publications are (with Zeynep
Çelik and Richard Ingersoll) Streets: Critical Perspectives on Public Space
xContributors

(1994),The Urban Image of Augustan Rome(1996) and the forthcoming
chapter, ‘Making Rome a World City’, in the Cambridge Companion to
the Age of Augustus, edited by Karl Galinsky. She is Director of the UCLA
Experiential Technology Center and recently ended a term as President of
the International Society of Architectural Historians.
Eric C. Fernieretired as Director of the Courtauld Institute of Art of the
University of London in 2003 and is currently President of the Society of
Antiquaries of London. He is a fellow of the British Academy and the
Royal Society of Edinburgh. His books include The Architecture of the
Anglo-Saxons(1983),An Architectural History of Norwich Cathedral
(1993),Art History and its Methods(1995) and The Architecture of Norman
England(2000). He has also published over ﬁfty papers in refereed journals.
Suna Güvenhas been teaching Architectural History at Middle East Technical
University in Ankara since 1985. She is one of the founders and current
Head of the graduate programme in Architectural History, which began
graduating students in 1990. Her area of specialization is Roman archi-
tecture and she also has an interest in the Latin medieval architecture of
Cyprus. She has authored the ﬁrst translation in Turkish of Vitruvius’ Ten
Books on Architecture. Her recent research and publications concern inves-
tigations on identity and the multifaceted aspects of centre and periphery
in Roman architecture.
Roger H. Leechis a Visiting Professor at the University of Southampton,
UK. He was formerly Head of Archaeology at the Royal Commission on
the Historical Monuments of England (now part of English Heritage), is
a former President of the Society for Post Medieval Archaeology and was
earlier Director of the Cumbria and Lancashire Archaeological Unit at the
University of Lancaster. His main research interests are in the historical
archaeology of the early modern city and of the Atlantic world in the
seventeenth and subsequent centuries, on which he has published widely.
He is currently completing a study of town houses in Bristol and is under-
taking, with colleagues from National Museums Liverpool and Bristol City
Museum in England, and Mercer University, Mary Washington College
and the University of Virginia in the United States, a project on the colo-
nial landscape of the eastern Caribbean, funded to date by the British
Academy and the Society of Antiquaries.
Patricia A. Mortonis Chair of the History of Art Department, Associate
Professor of Architectural History and Director of the Culver Center of
the Arts at the University of California, Riverside. The Getty Research
Institute, the University of California Humanities Research Institute and
the National Endowment for the Arts, among other institutions, have
awarded her grants and fellowships. Her book on the 1931 Colonial
Exposition in Paris, Hybrid Modernities, was published in 2000 by MIT
Press and in Japan by Brücke in 2002. Her current research focuses on
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Contributorsxi

‘bad taste’ in 1960s’ architecture and its relation to postmodern architec-
ture. She is editing a volume of essays on taste and popular culture in the
1960s and has published widely on architectural history and issues of race,
gender and marginality. In spring 1999, she was a Fulbright Senior Scholar
at the Department of the History of Ideas in Umeå, Sweden. She has been
a Director of the Los Angeles Forum for Architecture and a member of
theJournal of Architectural EducationEditorial Board.
Christian F. OttoProfessor of the History of Architecture and Urbanism at
Cornell University, works primarily on eighteenth-century and Modern
architecture history and urbanism. He has special interests in questions of
method, historiography and pedagogy. His publications include Space Into
Light. The Churches of Balthasar Neumann(1979), (with Richard Pommer)
Weissenhof 1927 and the Modern Movement in Architecture(1991), schol-
arly articles, reviews and encyclopedia entries. He edited (with Mark
Ashton)The Utility of Splendor, Ceremony, Social Life, and Architecture at
the Court of Bavaria, 1600–1800(1993) by Samuel John Klingensmith,
and from 1974–81 he served as editor of the Journal of the Society of
Architectural Historians. His professional honours include support from
both the Graham and Kaufmann foundations, the National Endowment
for the Humanities, the Institute for Advanced Study, and the Fulbright
Commission. He was named Outstanding Educator (1997) and Paramount
Professor (1992) at Cornell University.
Jane Rendellis Reader in Architecture and Art and Director of Architectural
Research at the Bartlett, University College London. An architectural
designer and historian, art critic and writer, she is author of The Pursuit
of Pleasure(2002), editor of ‘A Place Between’, Public Art Journal(1999)
and co-editor of Strangely Familiar(1995),Gender Space Architecture
(1999),Intersections(2000) and The Unknown City(2000). She is currently
completing a new book, From Art to Architecture, and working on a project
of site-speciﬁc writings. Her interest is in the relationship between discip-
lines: feminist theory and architectural history, ﬁne art practice and
architectural design, and critical theory and creative writing practice.
Nancy Stieberis Associate Professor in the Art Department at the University
of Massachusetts Boston. She has written extensively on Dutch housing,
architecture and urbanism of the nineteenth and twentieth centuries. Her
1998 book, Housing Design and Society in Amsterdam: Reconﬁguring
Urban Order and Identity, 1900–1920, won the 1999 Spiro Kostof Award.
She is currently writing a book on the visual imagining of Amsterdam
around 1900 entitled The Metaphorical City: Representations of Fin-de-Siècle
Amsterdam. Professor Stieber has been the recipient of numerous grants,
including support from the J. Paul Getty Foundation and the Radcliffe
Institute for Advanced Study. From 2003 to 2006, she has been the editor
of the Journal of the Society of Architectural Historians.
xiiContributors

Belgin Turan Özkayais Associate Professor of Architectural History at
Middle East Technical University in Ankara. She received her PhD in the
History of Architecture and Urbanism from Cornell University, and was
a fellow at the 1999 Getty Summer Institute in Visual Studies and Art
History and a Visiting Scholar at the Canadian Centre for Architecture in
2000–1. She has published on the Italian Tendenza, Ottoman–Venetian
relations and historiography in journals such as the Journal of Architectural
Educationand the Harvard Design Magazineand in collections such as
After Orientalism. Her work is located at the interstices of architectural
history and contemporary interdisciplinary theory. Currently, she is working
on an edited volume on visuality and architecture.
Fikret Yegülis a Professor in the Department of the History of Art and
Architecture, University of California, Santa Barbara. His book Baths and
Bathing in Classical Antiquityis the recipient of the 1994 Alice Davis
Hitchcock Award of the Society of Architectural Historians. Other books
includeThe Bath-Gymnasium Complex at Sardis (1986),Gentlemen of
Instinct and Breeding: Architecture at the American Academy in Rome,
1894–1940(1991) and The City of Sardis: Approaches in Graphic Recording,
co-authored (2003). His recent publications include ‘Memory, Metaphor
and Meaning in the Cities of Asia Minor’, in Romanization and the City:
Creation, Transformations and Failures, a supplement of the Journal of
Roman Archaeology, edited by Elizabeth Fentress (2000) and ‘Building a
Roman Bath for the Cameras’, Journal of Roman Archaeology(2003).
Among Yegül’s fellowships are the Fulbright, the Ailsa Mellon Bruce Senior
Fellowship (CASVA) and the American Research Center in Turkey (ARIT).
He was the Resident in Classical Studies at the American Academy in Rome
(RAAR) in 1998.
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Contributorsxiii

Preface
Can architecture have a history? We think about architecture as being time-
less, the ‘beauty’ of its aesthetic having meaning, signiﬁcance and appeal to
humankind across the ages. At least this usually applies to our ideas about
polite architecture, in other words architecture with a ‘known’ architect and
designed in a recognizable ‘style’. This kind of visual material can have an
autonomous existence – we can enjoy looking at it for its own sake and enjoy
it, independent of any knowledge of its context, although of course viewers
from different periods or cultures may see the same object in contrasting
ways. For architecture to have a history we expect not only a timeless quality
but also some kind of sequence or progression, as this is what history leads
us to expect. Our history books are full of events in the past that are presented
as part of either the continual movement towards improvement, or as stories
about great men or as epochs of time that stand out from others. As the
coming together of the two separate strands – architecture and the forces of
history – we see how history reorders visual experience to give us a history
of architecture.
When we look at a building, we often ask the following questions: who
made it?; what is it for?; when was it completed? These are quite valid ques-
tions that are often anticipated and answered in, for example, the captions to
illustrations in books and guides to historic buildings. For those of us also
interested in the question how?, information on the building techniques used
might help us to appreciate further the skill of the architect. The important
thing to note about this kind of architectural appreciation is that it requires
no knowledge of architectural history. The history of an individual building
is contained within itself and can be found in the answers to the questions
who, what, when, and how. This acts as a kind of pedigree for the work and
might be used to help prove that it is an authentic work by a given architect.
Is there then a distinction to be made between the interaction of archi-
tecture and history, and architectural history? That is to say that histories of
architecture can have a single focus on style or the work in relation to the
biography of the artist, where our expectations of a progressive history are
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111

inﬂected on the visual. What I am suggesting here is that we turn the ques-
tion on its head and put architecture in the driving seat, so to speak. By using
architecture as our starting point we can see the complex and intertwined
strands that make up architectural history. This implies that architectural
history is a subject or academic ﬁeld of enquiry in its own right, rather than
the result of the rules of one discipline – history – being applied to another
– architecture.
This volume investigates how architectural histories have been formulated
and the impact these processes continue to have on our understanding of the
built environment. To understand and to re-think architectural historiography
it is important to discuss what kind of archive architectural history can draw
upon, as the range of material used to construct these histories extends well
beyond the works themselves. For instance, history has its documents, written
records of the past; archaeology focuses on the material record, physical
remains of the past; whilst anthropology looks to social rituals and cultural
practices as a way of understanding past and present peoples. Architectural
history can draw upon all these archives in addition to the primary archive
of the building. In this way, architectural history is the stepping-stone into
various ways of interpreting and understanding the past.
In contradiction to this, what is known as the ‘canon’ of architecture regi-
ments our understanding and interpretation of the evidence. Architects and
buildings that comprise the canon are usually seen as being of the highest
quality. Consequently the canon plays an important role in the institutional-
ization of architecture, as new works can be judged against it. As such it is
a means of imposing hierarchical relationships on groups of objects which
usually favours the individual genius and the idea of the ‘masterpiece’. More-
over, the canon promotes the idea that certain cultural objects or styles of
architecture have more value (both historical and monetary) than others.
Architectural history is also the art of story telling, which is often seen as
one of the most important functions of writing histories and fundamental to
the nature of the discipline. A story requires a beginning, middle and end,
based on a series of events that take place over a period of time. Two orders
of narrative used frequently in architectural history are the narrative of style
and the narrative of the author (architect). Style allows the ordering of archi-
tectural production whether anonymous or not through aesthetic categories.
The heterogeneity, discordance and lack of synchronization between different
strands of architectural production can then be sorted into movements coming
into ascendancy and then declining. This is evident in stylistic histories where
teleological patterns of stylistic dominance and recession are imposed. The
choice of narrative creates a dialogue between both past and present; and
author and archive. The former remains ﬂuid being as much part of its moment
of creation and subject, therefore, to contemporary and subsequent intellec-
tual fashions. The latter can have the aura of objective truth, seeming to give
the reader direct contact with the past. But this is an intellectual sleight of
hand as the absence of the ﬁrst person in much academic writing only masks
xviPreface

the subjective authorial choices that have been made. At this point I would
add a third party to this perceived dialogue between the architectural historian
and their narrative – the reader. What do we bring to and what do we want
from these discourses? And what is our ‘experience’ of the past?
This book attempts to address these issues within an international and
transdisciplinary frame. Indeed the volume beneﬁts from the interaction of a
range of scholars at four recent colloquia and offers a synthesis of thinking
on and rethinking of architectural historiography. The enquiry into the
parameters and boundaries of architectural history began at a conference
Architectural History: Between History and Archaeology?.
1
Here the somewhat
ambiguous existence of architectural history as an academic discipline came
under scrutiny from archaeologists, classical scholars, and both art and archi-
tectural historians. A central theme was that although buildings constitute
one of the central objects of enquiry for archaeologists, and although, of all
cultural artefacts, buildings are the most directly linked not only to social
history but also to political history, the study of the history of architecture
2
is rarely taught or researched in university departments of archaeology or
history. Rather, the history of architecture is the institutional preserve of
departments of architecture or of the history of art. This has serious conse-
quences for the way in which the history of architecture is studied. Putting
the history of architecture within the context of disciplines whose primary
concern is properly with aesthetics encourages the architectural historian to
ignore the wider context by focusing solely on authorial authenticity, the link
between the individual maker and the individual work, and the aesthetics of
style. If freed from the expectations that it should be studied only within the
conﬁnes of art history, the architectural history is well placed to have a radical
impact upon the terms in which the past is studied. Are the differences between
the skills needed for reading documents, on the one hand, and those needed
for analysing the material evidence, on the other, a sufﬁcient justiﬁcation for
dividing the proper subject, the past, into two disciplines called history and
archaeology? With the archaeologist, the architectural historian must place
buildings in their physical and topographical contexts and within their own
craft and design tradition. But with the historian, the architectural historian
must place buildings both in their wider political and social context, and in
the more particular social and economic context, which can be reconstructed
only from the detailed records of the commercial and other transactions that
surrounded the building decisions.
The conference aimed to explore the tensions between the methods and
approaches of history, archaeology and architectural history, looking for the
distinctive character of each ﬁeld of enquiry as well as points of convergence.
Just as both the history of academic professionalization and the history of the
practice of architecture are relevant to the current divisions within the subject,
so too the reassessment of the extent to which the standard accepted usage
of the subject labels (and the term ‘subject’‚ itself) clariﬁes or obfuscates their
relationship has wide implications for the future shape of the academy. These
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Prefacexvii

concerns were discussed further in a conference organized by the Middle
East Technical University, Ankara, Rethinking Architectural Historiography
that provided a forum for an international group of scholars.
3
The exchange
between these different intellectual and geographical/cultural contexts, mainly
from British, American and Turkish Academia revealed the need for further
discussions on architectural historiography across that broad territory. This
was the catalyst for the very fruitful and enjoyable collaboration between Elvan
Altan Ergut, Belgin Turan Özkaya and myself. It became evident that these
issues could be expanded to look at the imperialist Eurocentric ways in which
architectural histories have been constructed. And in response to this oppor-
tunity the ongoing interaction between an international body of scholars, of
which this volume is a part, was initiated by the colloquium, The Black Sea:
Architectural History Between East and West.
4
The principal concern here was
the extraordinary reach of western imperialism in the nineteenth and early
twentieth centuries as a predominant aspect of geopolitical history. Neither
Rome, nor Byzantium, nor Spain at the height of its glory came close to the
imperial scope of France, the United States, and particularly Great Britain in
these years. Culture and politics co-operated, knowingly and unknowingly,
to produce a system of domination that involved more than military might
– to produce a western sovereignty that extended over forms, images and the
very imaginations of both the dominators and the dominated. The result was
a ‘consolidated vision’ that afﬁrmed not only the Europeans’ right to rule
but also their obligation to do so. Architecture remains one of the most
potent symbols of the civilization and culture of both colonizer and colon-
ized, and is thus germane to this ‘vision’. In terms of architectural history
this has led to the establishing of canonical histories and narratives that priv-
ilege western traditions of thinking, modes of production and aesthetics.
In the last twenty years post-colonial theorists have argued that ‘the Orient’
was constructed by westerners as an explanation of the nature of the west so
making ‘the Orient’ a reﬂective tool to articulate the existence and justify the
behaviour of the ‘Occidental’ colonial powers. But by contrast, this collo-
quium looked at the mechanisms involved in the creation of a ‘consolidated
vision’ and in exploring alternative narratives. Whereas post-colonial studies
establish the western hegemony that is a necessary part of its discourse, this
colloquium attempted to fracture that colonial monolith to examine the strat-
egies used in the telling of the various narratives of architectural history. The
papers and discussion began the process of unpacking this vision across a
broad time span and cross-disciplinary subjects from both a ‘western’ and an
‘eastern’ perspective. The geopolitical landscape and history of the Black Sea
Region provided an appropriate starting point to consider how a speciﬁc areas
of study have been formulated either within or without western paradigms.
The broader intention was to challenge established post-colonial discourses,
which despite claims to liberate non western material from the colonising
frame, continue to see it within western/non-western formula, i.e. it is deﬁned
by what it is not – it remains ‘other’. Indeed, this raises the interesting possi-
xviiiPreface

bility of looking at architectural history within the paradigm of the ‘non-east’.
But the collective interest of this colloquium pointed the way to a kind of
‘unlearning’ of the discourses of architectural history by revisiting the cultural
formulations behind their making in both the east and the west as a means
of learning about ourselves.
These interests were the focus of the conference session Ambivalent
Geographies: Situating Difference in Architectural History
5
that enabled ex-
change between different intellectual and geographical/cultural contexts for
architectural history across a broad territory. It became clear that architec-
tural history has been transformed in recent decades as a ﬁeld of academic
inquiry with the expansion of frameworks, subject matters, themes and
methods of the discipline in line with critical scholarship in the humanities
and social sciences. Most often productive interaction with different discip-
lines and theories has provided new perspectives and conceptual grounding,
and examples of architectural history along these new lines have proliferated,
including the study of architecture produced in ‘distant’ and ‘different’ geogra-
phies that have been put under the totalizing rubric of the ‘non-west’. By
taking issue with such simplistic positions, speakers aimed to open up further
the spatial boundaries of architecture, in order to contribute to the ongoing
transformation of architectural history.
Such is the narrative, so far, of the evolution of this ongoing dialogue.
The chapters in this book represent the various stages as well as points of
convergence and divergence in our project. The next colloquium is already
in place where the aim is to problematize geographical difference – a complex
category which may work in unexpected and ambivalent ways. A group of
international scholars met in Ankara earlier this year to discuss the theme
Towards an Architectural History of the Non-East and it is hoped that this
colloquium will be the prompt for the formation of a global network to
enable the exchange of ideas.
6
While acknowledging the changes in the geo-
graphical frames of reference for the discipline, which have deﬁned new objects
of study and scopes of inquiry, speakers will seek to go beyond the trope of
east versus west that had not only dominated the earlier colonizing projects,
but also casts its shadow on some recent discourses that aim to dismantle the
legacies of colonialism. The interest here is in fracturing the ‘consolidated
vision’ that privileges the ‘West’ through essentializing and dualistic perspec-
tives, and perpetuates the misrecognition regarding the totality and unity of
cultures. The project is part of an attempt to actively open up the bound-
aries between putative totalities of culture in order to write different histories,
particularly the intertwined histories of seemingly distant geographies. Instead
of colonising the ‘non-west’ by mapping it using western narrative structures,
we must appreciate its complexity and diversity, as well as the different sets
of values that operate within its various cultural frames.
This project continues to beneﬁt from the generous support of funding
bodies whose wide-ranging interests are brought together in this truly col-
laborative project that crosses geographical, disciplinary and methodological
1111
2
3
4
5
6
7
8
9
1011
1
2
3111
4
5222
6
7
8
9
20111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
30111
1
2
3
4
5
6
7
8
9
40111
1
2
3
4
45111
Prefacexix

Other documents randomly have
different content

murskaamaan käden, joka hänelle sitä ojentaa ja armotta repimään
rikki sen, joka antaa hänen toimia ja elää.
Isäsi oli kirjoittanut hyvin kohteliaan kirjeen, jotta suostuisin
ottamaan hänet vastaan; mutta hän ei ensinkään ollut kirjeensä
kaltainen. Hänen ensimäiset sanansa olivat ylimieliset,
häpeämättömät, vieläpä uhkaavatkin, niin että annoin hänen
ymmärtää, että olin kotonani ja että minun ei tarvinnut tehdä
hänelle tiliä elämästäni muuten kuin mikäli oli kysymys todellisesta
rakkaudesta, jota tunsin hänen poikaansa kohtaan.
Herra Duval rauhoittui silloin hieman, mutta sanoi kuitenkin, ettei
hän voinut kauempaa sallia, että hänen poikansa saattoi itsensä
perikatoon minun tähteni; että olin tosin kaunis, mutta olinpa kuinka
kaunis tahansa, niin en saanut käyttää kauneuttani turmellakseni
nuoren miehen tulevaisuuden sellaisilla kuluilla, kuin mitä minulla oli.
Oli olemassa ainoastaan yksi vastaus, eikö totta? Ja se oli, että
siitä lähtien, kun olin tullut rakastajattareksesi, ei mikään uhri ollut
minulle ollut liian suuri ollakseni sinulle uskollinen, pyytämättä
sinulta enemmän rahoja kuin mitä saatoit antaa. Näytin panttilaput,
kuitit myydyistä esineistä, kerroin, että aioin myydä huonekaluni
maksaakseni velkani ja voidakseni elää yhdessä sinun kanssasi,
olematta sinulle liian raskaana taakkana. Puhuin meidän
onnestamme, että sinä olet tuottanut minulle rauhallisemman,
onnellisemman elämän, ja lopulta hän tuli vakuutetuksi kaikesta ja
ojensi minulle kätensä sekä pyysi anteeksi äskeisen käytöksensä.
Sitten hän sanoi:
— Silloin, neiti, en pyydä teitä esityksilläni ja uhkauksillani, vaan
rukouksillani tekemään poikani hyväksi vieläkin suuremman

uhrauksen kuin mitä tähän saakka olette tehnyt.
Tämä johdatus saattoi minut vapisemaan. Isäsi astui lähemmäksi,
tarttui molempiin käsiini ja jatkoi ystävällisellä äänellä:
— Lapseni, älkää pahastuko siitä mitä teille nyt sanon; koettakaa
vaan ymmärtää, että elämä toisinaan vaatii sydämeltä julmia
välttämättömyyksiä, joihin täytyy alistua. Te olette hyvä ja
ylevämielisempi kuin monet naiset, jotka ehkä halveksivat teitä,
mutta jotka eivät ole edes teidänkään arvoisianne. Mutta ajatelkaa,
että rakastajattaren rinnalla on myöskin perhe; että paitsi rakkautta
on olemassa myöskin velvollisuuksia; että intohimon kautta seuraa
se kausi, jolloin miehellä täytyy, jotta häntä kunnioitettaisiin, olla
varma ja vakava asema elämässä. Pojallani ei ole mitään omaisuutta
ja kuitenkin hän on valmis luovuttamaan teille äitinsä perinnön. Jos
hän ottaisi vastaan uhrin, jonka aiotte tehdä, vaatisi kunniantunto ja
arvokkuus häntä korvaamaan sen tällä lahjoituksella, joka ainaiseksi
suojaisi teidät täydelliseltä hädältä. Mutta hän ei voi ottaa vastaan
tuota uhria, siksi että maailman silmissä tuon suostumuksen
aiheuttaisi epärehellinen vaikutin, ja moinen epäluulo ei saa liittyä
meidän nimeemme. Ei otettaisi huomioon, että Armand rakastaa
teitä ja että te rakastatte häntä, että tämä molemminpuolinen
rakkaus on hänelle onni ja teille ojennus, asia otettaisiin vain yhdeltä
kannalta, nimittäin, että Armand Duval on sallinut liehinaisen —
suokaa anteeksi, rakas lapsi, kaikki mitä olen pakoitettu teille
sanomaan — myydä kaiken omaisuutensa hänen tähtensä. Silloin
seuraisivat omantunnon tuskat, olkaa varma siitä, ja te joutuisitte
molemmat kahleisiin, joita ette voisi murtaa. Mitä te silloin tekisitte?
Nuoruutenne olisi mennyttä, poikani tulevaisuus tuhottu; ja minä,
hänen isänsä, saisin vain toiselta lapselta kiitollisuutta, jota odotan
molemmilta. Te olette nuori, te olette kaunis, elämä on lohduttava

teitä, te olette jalomielinen, ja muisto hyvästä teosta on tasoittava
paljon menneisyydestänne. Niiden kuuden kuukauden aikana, jolloin
Armand on tuntenut teidät, on hän unohtanut minut. Neljä kertaa
olen kirjoittanut hänelle, eikä hän ole ajatellutkaan vastata minulle.
Olisin voinut kuolla, eikä hän olisi tietänyt siitä mitään. Vaikkakin
päättäisitte elää toisin kuin olette elänyt, ei Armand, joka rakastaa
teitä, sallisi teidän viettää sellaista yksinäistä elämää, johon hänen
vaatimattomat varansa pakoittaisivat teidät, ja joka ei sovi teidän
kauneudellenne! Hän on pelannut, tiedän sen, ja tiedän myöskin,
että hän ei ole maininnut siitä sanallakaan teille. Mutta hetkellisessä
huumauksessa olisi hän voinut menettää osan siitä minkä vuosien
kuluessa olen kerännyt tyttäreni myötäjäisiksi, hänelle itselleen ja
omien vanhojen päivieni varalle. Mitä ei ole tapahtunut, voi vielä
tapahtua. Oletteko sitäpaitsi varma siitä, että elämä, josta luovutte
hänen tähtensä, ei houkuttele teitä uudestaan? Oletteko varma siitä,
ettette koskaan rakasta ketään muuta? Ettekö lopulta kärsisi siteistä,
joihin suhteenne rakastajanne saattaisi ja joita olisi vaikea saada
hänet unohtamaan, jos kunnianhimoiset ajatukset vuosien kuluessa
seuraisivat rakkausunelmia? Ajatelkaa kaikkea tätä, neitiseni; te
rakastatte Armandia, osoittakaa se hänelle ainoalla tavalla mikä teillä
vielä on jälellä, uhraamalla rakkautenne hänen tulevaisuutensa
hyväksi. Vielä ei onnettomuutta ole tapahtunut, mutta se on
tapahtuva, vieläpä suurempi kuin olen ennustanut. Ja lopuksi,
lapseni, saatte tietää miksi olen tullut Parisiin. Kuten jo mainitsin, on
minulla tytär, nuori, kaunis ja puhdas kuin enkeli. Hän rakastaa, ja
hän on myöskin tehnyt rakkaudestaan elämänsä unelman. No niin!
Tyttäreni menee naimisiin miehen kanssa, jota hän rakastaa, ja hän
joutuu kunnialliseen perheeseen, joka tahtoo, että minunkin olisi
kunniallinen. Tulevan vävyni omaiset ovat saneet kuulla kuinka
Armand elää Parisissa, ja he katsovat avioliiton mahdottomaksi, jos

Armand jatkaa nykyistä elintapaansa. Käsissänne on siis lapsen
tulevaisuus, lapsen, joka ei koskaan ole tehnyt teille mitään ja jolla
on oikeus katsoa tulevaisuuteen. Onko teillä oikeutta ja onko teillä
voimia särkeä sitä? Rakkautenne ja tuskanne nimessä, Marguerite,
lahjoittakaa minulle tyttäreni onni! —
Ystäväni, itkin hiljaa, kuullessani kaikkia näitä seikkoja, joita itsekin
olin usein ajatellut, mutta jotka isäsi suussa muuttuivat vielä
vakavammaksi todellisuudeksi. Ja minä sanoin itselleni kaiken sen,
jota isäsi ei ollut uskaltanut minulle sanoa, mutta joka usein oli ollut
hänen huulillaan: että suhteemme aina näyttäisi laskelmalta minun
puoleltani; että menneisyyteni ei oikeuttanut minua uneksimaan
sellaisesta tulevaisuudesta; ja että otin edesvastuun, jota tapani ja
maineeni eivät voineet ta'ata. Ja lopuksi, rakastin sinua, Armand.
Herra Duvalin isällinen puhetapa, puhtaat tunteet, joita hän minussa
herätti, halu voittaa hänen kunnioituksensa ja sinun, josta olin varma
myöhemmin, kaikki tämä täytti sydämeni jaloilla ajatuksilla, jotka
kohottivat minua omissa silmissäni; ja nämä uudet tunteet vaiensivat
ne neuvot, joita onnellisten päivien muistot sinun kerallasi antoivat
minulle.
— Hyvä, herra, sanoin minä, kuivaten kyyneleeni. Uskotteko, että
rakastan poikaanne epäitsekkäällä rakkaudella?
— Uskon, vastasi herra Duval.
— Hyvä, syleilkää minua siis niin kuin syleilisitte tytärtänne, ja
minä sanon, että suudelmanne on tekevä minut vahvaksi rakkauttani
vastaan, ja että poikanne on viikon kuluttua palaava luoksenne.
— Te olette jalo tyttö, vastasi isäsi, suudellen minua otsalle, — ja
Jumala palkitsee teitä hyvyydestänne. Mutta minä pelkään, että

poikani ei suostu tähän kaikkeen.
— Olkaa rauhallinen, herraseni, hän on vihaava minua.
Meidän kummankin tähden täytyi ylitsepääsemättömän esteen
nousta välillemme. Kirjoitin sentähden Prudencelle, että suostuin
kreivi N…n ehdoitukseen, ja että hän ilmoittaisi kreiville, että tahdoin
syödä illallista hänen ja Prudencen kanssa.
Sinetöin kirjeen ja pyysin isääsi ottamaan sen mukaansa Parisiin,
kertomatta hänelle sen sisältöä. Hän tahtoi kuitenkin tietää sen.
— Se sisältää poikanne onnen, vastasin minä.
Hän suuteli minua vielä kerran ja kaksi kiitollisuuden kyyneltä
kostutti otsaani. Ja samassa, kun olin suostunut menemään toiselle
miehelle, tunsin ylpeyttä ajatellessani mitä tällä uudella
hairahduksellani lunastin.
Herra Duval nousi nyt vaunuihinsa ja matkusti pois. Mutta olinhan
minä nainen, enkä minä voinut olla itkemättä nähtyäni sinut; mutta
minä en horjunut.
— Teinkö oikein? sitä kysyn nyt itseltäni ollessani sairaana ja
vuoteen omana, jonka ehkä vasta kuolleena jätän.
Sinä näit kärsimykseni, kun välttämätön eronhetki läheni; isäsi ei
ollut silloin tukemassa minua ja olin vähällä tunnustaa sinulle kaikki,
niin suuresti pelkäsin ajatusta, että sinä vihaisit ja halveksisit minua.
Rukoilin Jumalalta voimia kestämään uhraukseni, ja minä luulen,
että
Hän kuuli minua.

Mutta noilla illallisilla tarvitsin jotakin muuta, sillä minä en tahtonut
tietää mitä tein, niin suuresti pelkäsin, että horjuisin päätöksessäni.
Etsin väkijuomista unhoitusta, ja kun seuraavana aamuna heräsin,
olin minä kreivin rakastajatar.
Siinä koko totuus, ystäväni; tuomitse ja anna minulle anteeksi,
niinkuin minä olen antanut sinulle anteeksi kaiken pahan minkä olet
minulle siitä lähtien tehnyt.

KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
Mitä tuota kovanonnen yötä seurasi, tiedät yhtä hyvin kuin minäkin,
mutta mitä sinä et ehkä aavista, on kaikki ne kärsimykset, joita olen
saanut kokea, siitä hetkestä alkaen kun sinä matkustit.
Olin kuullut, että isäsi oli vienyt sinut mukanaan, mutta aavistin
kuitenkin, ett'et voisi elää kauan etäällä minusta, ja kun näin sinut
Champs-Elysées'ella tulin liikutetuksi, mutta en hämmästynyt.
Ja nyt alkoi tuo jokapäiväinen loukkausten sarja, johon kuitenkin
ilolla alistuin, sillä paitsi sitä, että se oli todistuksena rakkaudestasi,
uskoin minä, että kuta enemmän sinä vainosit minua sitä enemmän
kohoaisin silmissäsi sinä päivänä, jolloin saisit tietää totuuden.
Älä ihmettele tätä iloista uhrautumista, Armand; rakkauteni oli
avannut sydämeni jaloille tunteille. Mutta minulla ei kuitenkaan ollut
heti tätä voimaa. Tehtyäni uhrauksen kului pitkä aika ennenkuin sinä
palasit, ja sillä aikaa täytyi minun tarttua kaikenlaisiin keinoihin,
etten tullut hulluksi ja tukahduttaakseni ajatukset elämästä, johon
olin jälleen joutunut. Prudence on kai kertonut sinulle siitä?
Toivoin siten saavuttavani pikaisen kuoleman ja luulen, että toivoni
pian täyttyy. Terveyteni luonnollisesti huononi huononemistaan, ja

sinä päivänä, jona lähetin rouva Duvernoyn pyytämään sinulta
armahdusta, olin sekä ruumiillisesti että sielullisesti aivan
menehtymäisilläni.
Viimeinen loukkauksesi karkoitti minut Parisista. Jätin kaikki! Kreivi
G… oli Lontoossa. Hän on niitä miehiä, jotka pysyvät hyvinä ystävinä
entisten rakastajattariensa kanssa, vihaamatta heitä. Sentähden
ajattelin heti häntä. Etsin hänet, ja hän otti heti minut ystävällisesti
vastaan. Mutta hän oli siellä erään hienon maailmannaisen rakastaja
ja pelkäsi näyttäytyä julkisesti minun seurassani. Hän esitti minut
ystävilleen, jotka panivat toimeen illalliset, joiden jälkeen eräs heistä
vei minut kotiinsa. Mitä minun olisi pitänyt tehdä, ystäväni?
Surmatako itseni? Silloinhan olisin hyödyttömällä
omantunnontuskalla rasittanut elämääni, jonka tulee olla onnellinen.
Ja muuten, miksi surmata itseään, kun kuolema kuitenkin on niin
lähellä.
Elin nyt koneellista elämää, niinkuin sieluton ruumis, ajatukseton
esine. Sitten matkustin takaisin Parisiin, ja minä tiedustelin sinua.
Sain silloin kuulla, että olit matkustanut kauas pois. Mikään ei enää
pidättänyt minua, ja elämäni muuttui samanlaiseksi kuin se oli ollut
kaksi vuotta ennenkuin tutustuin sinuun. Koetin saada takaisin
herttuan, mutta olin loukannut häntä liian syvästi, ja tuollaiset ukot
eivät ole kärsivällisiä, kenties siksi, että he huomaavat, että he eivät
ole kuolemattomia. Sairauteni paheni päivä päivältä, minä kalpenin,
kävin surumieliseksi ja entistä laihemmaksi. Parisissa oli iloisempia ja
rehevämpiä naisia kuin minä; jouduin hieman unhotuksiin.
Nyt olen oikein sairas. Olen kirjoittanut herttualle ja pyytänyt
rahaa, sillä minulla ei ole sitä, ja velkoojani ahdistelevat
säälimättömästi laskuillaan. Vastanneekohan herttua? Oi, jos sinä

olisit Parisissa, Armand! Sinä kävisit luonani ja käyntisi lohduttaisivat
minua.
20 päivänä joulukuuta.
Ulkona on kamala ilma; sataa lunta; olen aivan yksin. Kolme
päivää on minulla ollut sellainen kuume, etten ole voinut kirjoittaa
sanaakaan. Ei ole tapahtunut mitään uutta, ystäväni; joka päivä elää
minussa heikko toivo saada sinulta kirje, mutta sellaista ei saavu,
eikä luultavasti tule saapumaankaan. Vain miehet voivat olla
anteeksiantamattomia. Herttua ei ole vastannut.
Prudence on alkanut käydä panttilaitoksessa. Minä syljen
ehtimiseen verta. Voi, jos sinä näkisit minut tällaisena! Sinä olet
kovin onnellinen, kun saat olla lämpöisen taivaan alla, eikä sinun
tarvitse tuntea, niinkuin minun, jäävuorta rintasi päällä. Tänään
nousin hetkiseksi vuoteestani, katsellakseni uutimien takaa Parisin
katuelämää, tuota elämää, joka luultavasti on ainaiseksi minulta
mennyt. Näin muutamia tuttuja, iloisia, huolettomia kasvoja. Kukaan
ei katsahtanut ikkunaani. Kerran ennen, kun olin sairas, etkä sinä
vielä tuntenut minua, tulit sinä joka aamu tiedustelemaan vointiani.
Nyt olen taas sairas. Olemme viettäneet yhdessä kuusi kuukautta.
Olen rakastanut sinua niinkuin nainen rakastaa voi, mutta nyt sinä
olet kaukana luotani, ja sinä kiroat minua, enkä minä saa sinulta
ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mutta siihen on syynä ainoastaan
sattuma, sillä olen varma siitä, että jos sinä olisit Parisissa, niin sinä
et jättäisi minua yksin huoneeseeni.
25 päivänä joulukuuta.
Lääkärini kieltää minua kirjoittamasta joka päivä. Niin, muistoni
kiihoittavatkin kuumettani; mutta eilen sain kirjeen, joka teki minulle

hyvää, enemmän tunteiden johdosta, joita se ilmaisi kuin sitä
seuraavan aineellisen avun vuoksi. Voin kirjoittaa tänään. Kirje oli
isältäsi, ja kas tässä mitä se sisälsi:
/# 'Neitiseni.
Sain juuri kuulla, että olette sairas. Jos olisin Parisissa, tulisin itse
tiedustelemaan vointianne; ja jos poikani olisi täällä, lähettäisin
hänet luoksenne. Mutta minä en ole tilaisuudessa lähtemään G…sta
ja Armand on kuuden tahi seitsemän sadan kilometrin päässä täältä.
Sallikaa minun siis yksinkertaisesti kirjoittaa teille, neiti, sanoakseni,
että olen sangen pahoillani sairautenne johdosta, ja että
sydämestäni toivon teidän pian jälleen toipuvan.
Eräs ystävistäni, herra H… saapuu luoksenne; olkaa hyvä ja
ottakaa hänet vastaan. Olen pyytänyt häntä toimittamaan erään
asian ja odotan kärsimättömänä sen tulosta.
Pyydän teitä, neitiseni, vastaanottamaan vakuutukseni
erinomaisimmasta kunnioituksestani.' #/
Sellainen oli kirje, jonka sain. Isälläsi on jalo sydän, rakasta häntä,
ystäväni, sillä maailmassa ei ole montaa miestä, jotka ovat
rakkauden arvoisia. Tämä hänen nimikirjoituksellaan varustettu
kirjeensä vaikutti minuun edullisemmin kuin kaikki lääkärien
määräykset.
Tänä aamuna saapui herra H… Hän oli kovin hämillään
arkaluontoisen tehtävän johdosta, jonka herra Duval oli hänelle
antanut ja se oli yksinkertaisesti: jättää minulle tuhannen francsia
isältäsi. Tahdoin ensin kieltäytyä ottamasta sitä vastaan, mutta herra
H… sanoi silloin, että kieltäytymiseni loukkaisi herra Duvalia, joka ei

ainoastaan valtuuttanut häntä jättämään minulle tuota rahaerää,
vaan lisäksi toimittamaan minulle kaikki mitä tarvitsin. Silloin otin
vastaan tuon avun, jota ei voi, silloin kun se tulee isältäsi, kutsua
almuksi. Jos olen palattuasi kuollut, niin näytä isällesi mitä olen
hänestä kirjoittanut, ja sano hänelle, että tyttöraukka, jota hän
kunnioitti tällä lohduttavalla kirjeellä, vuodatti kiitollisuuden
kyyneleitä ja rukoili jumalaa hänen puolestaan.
5 päivänä tammikuuta.
Minulla on ollut monta tuskallista päivää. Minulla ei ollut
aavistustakaan siitä, että ruumis voisi kärsiä niin. Voi, mennyttä
elämääni! Saan maksaa siitä kaksin kerroin nyt.
Yöllä valvottiin luonani. En voinut enää hengittää. Kuumehoureet
ja yskä kuluttivat loput ruumisparastani.
Ruokasalini on täynnä makeislaatikoita ja kaikenlaisia lahjoja, joita
ystäväni ovat minulle antaneet. Prudence antaa
uudenvuodenlahjoiksi minun saamiani esineitä.
Ulkona on pakkanen ja lääkäri on sanonut, että jos kauniita ilmoja
jatkuu, saan minä lähteä ulos muutamien päivien kuluttua.
8 päivänä tammikuuta.
Eilen olin ajelemassa. Oli ihana ilma. Champs-Elysées oli täynnä
ihmisiä. Ilmassa oli kevään tuntua. Kaikki näytti juhlalliselta. En ollut
koskaan aavistanut, mitä eilen huomasin, nimittäin, että auringon
säde sisältäisi niin paljon iloa, lempeyttä ja lohtua.
Tapasin miltei kaikki tuttavani, iloisina ja huvittelunhaluisina.
Kuinka paljon onnellisia onkaan, jotka eivät itse tiedä olevansa sitä.

Olympe ajoi ohitseni hienoissa vaunuissa. Hän koetti loukata minua
katseellaan. Hän ei tiedä kuinka kauaksi tuollaisista
pikkumaisuuksista olen päässyt! Muuan kunnon nuorukainen, jonka
olen kauan tuntenut, pyysi minua illastamaan itsensä ja erään
ystävänsä seurassa, joka, sanoi hän, suuresti haluaa tehdä
tuttavuutta kanssani.
Hymyilin surullisesti ja ojensin hänelle kuumeisen käteni. En ole
koskaan nähnyt kenenkään niin hämmästyvän.
Kello neljä palasin kotiin ja söin päivällistä hyvällä ruokahalulla.
Tuo retki ulkoilmassa teki minulle hyvää.
Ajattelehan, jos minä tulisin jälleen terveeksi!
Toisten elämän ja onnen näkeminen herättää elämän toivon
sellaisessa, joka edellisenä iltana sielunsa yksinäisyydessä ja
sairashuoneensa hämärässä toivoi mahdollisimman pikaista
kuolemaa.
10 päivänä tammikuuta.
Tuo toivo oli vain unelma.
Nyt olen taas vuoteen omana ja ruumistani peittää polttava
laastari.
Olemme varmaankin tehneet paljon pahaa ennen syntymäämme,
tahi sitten täytyy meidän saada nauttia suurta autuutta kuolemamme
jälkeen, koska jumala tahtoo, että kaikenlaiset vaivat ja tuskat
raskauttavat elämäämme.
12 päivänä tammikuuta.

Kärsin yhä.
Kreivi N… lähetti minulle eilen rahoja. En ottanut niitä vastaan. En
huoli mitään siltä mieheltä. Hän on syynä siihen, että sinä et ole nyt
luonani. Oi, meidän suloisia päiviämme Bougivalissa! Missä te olette?
Jos lähden elävänä tästä huoneesta, niin teen pyhiinvaellusretken
taloon, jossa yhdessä asuimme. Mutta minä jätän tämän huoneen
ainoastaan kuolleena.
Kuka tietää voinko enää huomenna edes kirjoittaakaan.
25 päivänä tammikuuta.
Nyt on kulunut yksitoista yötä, jolloin en ole nukkunut, jolloin
tukehtumiskohtaukset ovat minua vaivanneet ja jolloin joka hetki
olen ollut vähällä kuolla. Lääkäri on kieltänyt minua lainkaan
tarttumasta kynään. Julie Duprat, joka valvoo luonani, sallii minun
kuitenkin kirjoittaa nämä rivit. Etkö sinä siis palaa ennenkuin kuolen?
Onko siis kaikki välillämme ainaiseksi loppunut? Kuvittelen, että
parantuisin, jos sinä tulisit. Mutta mitä hyötyä olisi parantumisestani?
28 päivänä tammikuuta.
Aamulla heräsin kovaan meluun. Julie, joka nukkuu huoneessani,
kiiruhti ruokasaliin. Kuulin miesääniä, joita hän turhaan koetti
vaientaa.
Julie palasi itkien.
Tultiin merkitsemään huonekalujani ja tavaroitani. Pyysin, että
Julie sallisi heidän tekevän mitä he nimittivät oikeudeksi.
Ulosottovirkailija tuli makuuhuoneeseeni hattu päässä. Hän avasi

laatikot, merkitsi kirjaansa kaiken minkä näki, eikä ollut
huomaavinaankaan, että kuoleva lepäsi vuoteessa, jonka lain
armeliaisuus onneksi salli minun pitää.
Ennen lähtöään suvaitsi hän sanoa minulle, että voin yhdeksän
päivän sisällä jättää vastalauseeni, mutta hän asetti vahdin
huoneisiin! Jumalani, mitä minusta on tuleva? Tämä teko huononsi
yhä tilaani. Prudence tahtoi pyytää isäsi ystäviltä rahaa, mutta minä
vastustin sitä. Tänään sain kirjeesi. Kuinka sitä tarvitsinkaan!
Saapuneekohan vastaukseni sinulle ajoissa perille? Näetkö vielä
minut? Tämä on onnen päivä, joka salli minun unohtaa kaiken sen
mitä kuuden viikon aikana olen saanut kokea. Minusta tuntui kuin
voisin paremmin, huolimatta painostavasta surumielisyydestä, jota
tunsin vastatessani kirjeeseesi.
Kun kaikki ympäri käy, ei ihmisen tarvitse aina tuntea itseään
onnettomaksi.
Ajattelen, että minä en ehkä kuolekaan, että sinä palaat, että saan
nähdä kevään taas, että sinä rakastat minua vielä ja että me alamme
elää jälleen yhdessä!
Sellainen hupakko minä olen! Minun on vaikea pitää kynää
kädessäni kirjoittaessani tästä sydämeni mielettömästä unelmasta.
Mitä tahansa tapahtuneekin, rakastin sinua paljon, Armand, ja
minä olisin kuollut jo aikoja sitten, ellei muisto rakkaudestamme olisi
pitänyt minua yllä, niin, ja heikko jälleennäkemisen toivo.
4 päivänä helmikuuta.

Kreivi G… on palannut. Hänen rakastajattarensa petti hänet. Hän
on kovin suruissaan, sillä hän rakasti tyttöään. Hän kertoi sen
minulle. Tuon poikaparan asiat ovat huonosti, mutta se ei estänyt
häntä maksamasta ulosottomiehelleni ja poistamasta vartijaa.
Puhelin hänen kanssaan sinusta, ja hän lupasi puhua sinulle
minusta.
Hänellä on hyvä sydän.
Eilen lähetti herttua erään henkilön tiedustelemaan vointiani, ja
tänään saapui hän itse. En käsitä kuinka tuo vanhus voi enää elää.
Hän istui kolme tuntia luonani, mutta ei puhunut kahtakymmentä
sanaakaan. Kaksi suurta kyyneltä vierähti hänen silmistään, kun hän
näki kuinka kalpea minä olin. Hänen tytärvainajansa muisto kai
puristi ne esille. Hän on ikäänkuin nähnyt tyttärensä kuolevan kaksi
kertaa. Hän ei moittinut minua ensinkään. Oli ikäänkuin hän olisi
salaisesti nauttinut, nähdessään kuinka tauti oli minua runnellut, ja
hän oli ehkä ylpeä saadessaan olla jalkeilla silloin kun minä, vielä
nuori ihminen, makasin kärsimysten murtamana.
Ilma on jälleen muuttunut rumaksi. Prudence ei enää käy luonani.
Julie on mahdollisimman paljon tykönäni. Kun en enää voi antaa
Prudencelle niin paljon rahoja kuin ennen, alkaa hän syyttää sitä,
että hänen toimensa pidättävät häntä.
Kun minä nyt, lääkärien lausunnoista huolimatta, olen lähellä
kuolemaa, tunnen melkein katumusta, että kuuntelin isääsi; jos olisin
tietänyt, etten olisi anastanut enempää kuin vuoden elämästäsi, niin
en olisi vastustanut toivomustani saada viettää tuo vuosi yhdessä
sinun kanssasi, sillä silloin olisin ainakin saanut kuollessani pitää
kiinni ystävän kädestä. Jos olisimme saaneet olla yhdessä tämän

vuoden, niin luulen, etten olisi niin pian kuollut. Tapahtukoon
Jumalan tahto!
5 päivänä helmikuuta.
Voi, tule, tule, Armand; kärsin kauheita tuskia; Jumalani, minä
kuolen!
Minulla oli eilen niin ikävä, että tahdoin viettää iltani muualla kuin
kotona. Herttua oli käynyt täällä aamulla. Luulen melkein, että tuon
ukon, jonka kuolema on unohtanut, näkeminen jouduttaa
kuolemaani.
Polttavasta kuumeesta huolimatta, annoin pukea itseni ja ajoin
Vaudeville teatteriin. Julie oli maalannut kasvoni, etten näyttäisi
kalpealta kuin ruumis. Asetuin samaan aitioon, missä ensi kerran
tapasimme toisemme; koko ajan katselin paikkaa, jolla sinä silloin
istuit, mutta, jolla nyt istui eräs hölmö, joka kovaäänisesti nauroi
kaikille näyttelijöiden laskettelemille tyhmyyksille. Minut vietiin
puolikuolleena kotiin. Yskin ja syljin verta koko yön. Tänään en voi
puhua ja tuskin jaksan liikuttaa käsivarsiani. Hyvä Jumala! Hyvä
Jumala! Minä kuolen! Odotin sitä kyllä, mutta minä en voi tottua
ajatukseen, että minun täytyy kärsiä vielä enemmän kuin mitä nyt
kärsin, ja jos…
Lauseita, joita Marguerite oli koettanut kirjoittaa edelleen, ei
voinut lukea, ja Julie Duprat oli jatkanut.
18 päivänä helmikuuta.
Herra Armand.

Siitä päivästä lähtien, kun Marguerite oli teatterissa, on hän
huonontumistaan huonontunut. Ensin hän menetti puhekykynsä ja
sitten kyvyn käyttää jäseniään. On mahdotonta kuvata kuinka
ystäväparkamme kärsii. Elän alituisessa tuskassa, sillä en ole
tottunut tällaisiin mielenliikutuksiin.
Kuinka minä toivonkaan, että te olisitte luonamme!
Hän hourii melkein aina; mutta jos hän sitten hourii tahi on
tajuissaan, lausuu hän aina teidän nimeänne, onnistuessaan jotakin
sanomaan.
Lääkäri sanoi minulle, että hän ei kestä enää kauaa.
Tuo vanha herttua ei ole käynyt sen jälkeen, kun Marguerite kävi
näin huonoksi. Hän sanoi lääkärille, että hän kärsi liiaksi nähdessään
Margueriten tuskat.
Rouva Duvernoy käyttäytyy rumasti. Hän, joka miltei kokonaan eli
Margueriten kustannuksella, on tehnyt sitoumuksia, joita hän ei voi
täyttää, ja kun hän nyt huomaa, että hänen naapurinsa ei enää voi
häntä hyödyttää, niin hän ei tule edes enää tervehtimäänkään häntä.
Koko maailma hylkää hänet. Kreivi G…n täytyi matkustaa takaisin
Lontooseen. Ennen lähtöään lähetti hän meille hiukan rahaa; hän on
tehnyt voitavansa; mutta ulosottomiehet ovat taas toimessaan, ja
velkojat odottavat vain Margueriten kuolemaa, myydäkseen hänen
omaisuutensa.
Olin valmis uhraamaan viimeiset roponi, estääkseni sen, mutta
ulosottovirkailija sanoi, että se oli tarpeetonta. Kun hän nyt kuitenkin
kuolee, niin on parempi luovuttaa kaikki kuin pelastaa mitään hänen
omaisilleen, jotka eivät ole välittäneet hänestä eivätkä ole koskaan

rakastaneet häntä. Te ette voi kuvitella millaisessa kurjuudessa tuo
tyttöparka kuolee. Eilen ei meillä ollut ropoakaan. Hopeat, jalokivet,
saalit, kaikki ovat pantatut, ja loput on myyty tahi ovat merkityt.
Marguerite tietää vielä mitä hänen ympärillään tapahtuu, ja hän
kärsii siitä koko sielustaan ja ruumiistaan. Suuria kyyneleitä vierii
hänen poskillaan, jotka nyt ovat niin kalpeat ja kuihtuneet, että te
ette nyt tuntisi entistä rakastettuanne, jos näkisitte hänet. Minun
täytyi lupautua kirjoittamaan teille, kun hän ei itse enää jaksanut, ja
istun nyt hänen vieressään ja kirjoitan. Hän kääntää silmänsä minua
kohti, mutta hän ei näe minua, lähestyvä kuolema on jo laskenut
verhonsa hänen silmilleen. Mutta hän hymyilee, ja minä olen varma
siitä, että hän on koko sielullaan ja kaikilla ajatuksillaan teidän
luonanne.
Joka kerta kun ovi avautuu loistavat hänen silmänsä ja hän luulee
joka kerta, että te saavutte. Kun hän sitten huomaakin pettyneensä,
palaa hänen kasvoilleen tuskallinen ilme, kylmä hiki kihoaa niille ja
poskipäät muuttuvat purppuran punaisiksi.
19 päivänä helmikuuta.
Tämä päivä on ollut kovin surullinen, Armand parka! Aamulla sai
Marguerite tukehtumiskohtauksen, lääkäri iski hänestä suonta ja hän
jaksoi taas hiukan puhua. Lääkäri neuvoi häntä kutsuttamaan papin.
Marguerite suostui siihen ja lääkäri läksi itse toimittamaan asiaa.
Sillä aikaa kutsui Marguerite minut aivan lähelleen, pyysi minua
avaamaan kaapin ja osoitti minulle myssyä ja pitkää, pitseillä
peitettyä paitaa, sanoen heikolla äänellä:
— Minä kuolen, tehtyäni tunnustukseni; pue minut silloin noihin,
ne ovat kuolleen koruja. Voin puhua, mutta olen puhuessani

tukehtua. Minä tukehdun! Ilmaa!
Kyyneleet valuivat silmistäni kun menin avaamaan ikkunan;
hetkinen sen jälkeen saapui pappi. Menin häntä vastaan. Saatuaan
tietää kenen luona hän oli, näytti hän pelkäävän, että hänet
otettaisiin huonosti vastaan.
— Astukaa sisään vaan, isä, sanoin minä hänelle.
Hän ei viipynyt kauan sairaan luona, ja kun hän poistui, sanoi hän
minulle:
— Syntinen oli hän eläessään, mutta kuollessaan on hän kristitty.
Hetkisen kuluttua palasi hän jälleen ristiä kantavan kuoripojan ja
lukkarin seurassa, joka kulki heidän edellään ja soitti kelloa,
osoittaen siten, että Jumala saapui kuolevan luo.
He menivät kaikki kolme makuuhuoneeseen, jossa ennen oli
kaikunut niin monta ihmeellistä sanaa, mutta joka nyt oli muuttunut
pyhätöksi. Minä polvistuin. En tiedä kuinka kauan vaikutus, jonka tuo
näky minuun teki, on säilyvä, mutta minä luulen, etten tule enää
koskaan elämässäni sellaista kokemaan.
Pappi voiteli kuolevan jalat, kädet ja otsan pyhällä öljyllä ja luki
lyhyen rukouksen, ja Marguerite oli nyt valmis lähtemään taivaaseen,
jonne hän epäilemättä pääsee, jos Jumala on nähnyt hänen
elämänsä koettelemukset ja hänen pyhitetyn kuolemansa.
Siitä lähtien hän ei ole sanonut sanaakaan, eikä liikuttanut
jäsentäkään. Ainakin kaksikymmentä kertaa olisin luullut häntä
kuolleeksi, ellen olisi kuullut hänen vaivaloista hengitystään.

20 päivänä helmikuuta, kello 5 illalla.
Kaikki on loppu.
Margueriten kuolinkamppailu alkoi viime yönä kello kahden
vaiheilla. Kukaan marttyyri ei ole koskaan kärsinyt sellaisia tuskia
kuin hän, päättäen huudoista, joita hänen suustaan kuului. Kaksi tahi
kolme kertaa kohosi hän istumaan vuoteessa, ikäänkuin tahtoen
pidättää elämäänsä, joka palasi Jumalan luo.
Pari kolme kertaa mainitsi hän myöskin teidän nimenne; sitten hän
vaikeni ja vaipui raukeana takaisin vuoteeseensa. Kyyneleet virtasivat
hänen silmistään ja hän kuoli.
Menin hänen luoksensa ja mainitsin hänen nimensä, mutta kun
hän ei vastannut, niin suljin hänen silmänsä ja suutelin häntä otsalle.
Rakas Marguerite parka, olisin tahtonut olla pyhä nainen, että
olisin voinut tällä suudelmalla jättää hänet Jumalan huomaan. Sitten
puin hänet niinkuin hän oli pyytänyt minun tekemään. Läksin
noutamaan pappia, poltin kaksi vahakynttilää hänen edestään ja
rukoilin kirkossa kokonaisen tunnin hänen puolestaan.
En tunne paljon uskontoa, mutta minä luulen, että Jumala säälii
häntä, jolla, vaikka hän olikin nuori ja kaunis, ei ollut muita kuin
minä, joka olisi sulkenut hänen silmänsä ja pukenut hänet
kuolinvaatteisiin.
22 päivänä helmikuuta.
Tänään oli hautajaiset. Monta Margueriten ystävistä oli saapunut
kirkkoon. Muutamat itkivät vilpittömästi. Kun ruumissaatto läksi
Montmartrelle, oli siinä ainoastaan kaksi miestä, kreivi G…, joka oli

kiireimmiten saapunut Lontoosta, sekä herttua, jota kaksi palvelijaa
tuki.
Kirjoitan nämä rivit Margueriten kotona, kyynelten valuessa
silmistäni, sillä, jos kestäisi kauan ennenkuin palaisitte, ehkä en
silloin enää voisi kuvata näitä yksityisseikkoja kaikessa surullisessa
tarkkuudessaan, niinkuin nyt voin täällä, missä ne ovat tapahtuneet.

KAHDESKYMMENESSEITSEMÄS
LUKU.
— Oletko lukenut sen? kysyi Armand sitten, kun oli lukenut
käsikirjoituksen.
— Käsitän kuinka sinun on täytynyt kärsiä, ystäväni, jos kaikki
tämä on totta!
— Isäni vakuutti sen todeksi kirjeessään.
Puhuttuamme hetkisen Margueriten surullisesta kohtalosta, läksin
kotiin levähtääkseni hetkisen.
Armand toipui pian ja me kävimme yhdessä Prudencen ja Julie
Duprat'in luona.
Prudence oli äskettäin tehnyt vararikon. Hän kertoi, että
Marguerite oli siihen syypää, sillä hän oli lainannut tuolle tytölle
suuria summia, eikä saanut niitä koskaan takaisin. Kiitos tämän
jutun, jonka Prudence kertoi kaikkialla huonon taloudellisen
asemansa puolustukseksi, sai hän narratuksi tuhannen francsin
setelin Armandilta, joka ei uskonut häntä, mutta oli uskovinaan
Margueriten takia.

Sitten me läksimme Julie Duprat'in luokse, joka kertoi meille kaikki
nuo surulliset tapaukset, joiden todistajana hän oli ollut, ja joka
vuodatti vilpittömiä kyyneleitä muistellessaan ystäväänsä.
Armandilla oli vielä yksi tehtävä täytettävänään; käydä isänsä
luona.
Hän tahtoi minua mukaansa.
Saavuimme G…hen, missä tapasin herra Duvalin sellaisena kuin
hän poikansa kuvauksessa minulle ilmeni: kookkaana, arvokkaana ja
hyvätahtoisena.
Hän vuodatti onnen kyyneleitä nähdessään Armandin sekä puristi
lämpimästi minun kättäni. Huomasin pian, että sama tunne kuin
isässä vallitsi myöskin muissa tuon veronkantajan luona.
Hänen tyttärellään, Blanchella, oli silmissä ja katseessa tuo
läpinäkyvä kirkkaus ja suun ympärillä tuo puhtaus, joka todistaa,
että sielussa liikkuu vain puhtaita ajatuksia ja että huulet lausuvat
vain hurskaita sanoja. Hän oli iloinen veljensä paluusta, ja
tietämätön, että kaukana hänen luotaan eräs liehinainen oli uhrannut
onnensa hänen pelkän nimensä mainitsemisesta.
Jäin joksikin ajaksi tuon onnellisen perheen luokse, joka kokonaan
tahtoi omistaa itsensä pojan ja veljen sydänsurun lievittämiseksi.
Sitten palasin jälleen Parisiin, missä kirjoitin tämän tarinan
sellaisena kuin se minulle kerrottiin. Sillä on ainoastaan yksi etu,
nimittäin se, että se on tosi.
En tule siihen johtopäätökseen kertomuksesta, että kaikki
Margueriten kaltaiset tytöt voisivat tehdä niinkuin hän teki; kaukana

siitä; mutta minä tiedän nyt, että yksi heistä oli oppinut tuntemaan
todellista rakkautta, että hän oli kärsinyt ja kuollut sen edestä. Olen
kertonut mitä olen kuullut. Se oli velvollisuuteni.
En ole paheen ylistäjä, mutta tahdon olla jalon kärsimyksen
tulkkina kaikkialla missä se minuun vetoaa.
Margueriten tarina on poikkeustapaus, toistan sen vielä; mutta jos
se olisi ollut tavallinen tapaus, ei sitä olisi maksanut vaivaa kirjoittaa
muistiin.
Loppu.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAMELIANAINEN
***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and
Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived
from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project
Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1

with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Rethinking Architectural Historiography 1st Edition Dana Arnold

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Rethinking Architectural Historiography 1st Edition Dana Arnold

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd