Selected Readings In Applied Climatology 1st Edition Robert V Rohli

Selected Readings In Applied Climatology 1st
Edition Robert V Rohli download
https://ebookbell.com/product/selected-readings-in-applied-
climatology-1st-edition-robert-v-rohli-51571704
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Selected Readings In The Anthropology Of Religion Theoretical And
Methodological Essays Contributions To The Study Of Anthropology
Stephen D Glazier
https://ebookbell.com/product/selected-readings-in-the-anthropology-
of-religion-theoretical-and-methodological-essays-contributions-to-
the-study-of-anthropology-stephen-d-glazier-2117088
Selected Readings In Postmodern British And American Fiction 2014th
Edition
https://ebookbell.com/product/selected-readings-in-postmodern-british-
and-american-fiction-2014th-edition-230853848
Fabricating Architecture Selected Readings In Digital Design And
Manufacturing 1st Edition Robert Corser
https://ebookbell.com/product/fabricating-architecture-selected-
readings-in-digital-design-and-manufacturing-1st-edition-robert-
corser-51413672
Vision And Mind Selected Readings In The Philosophy Of Perception Alva
No Evan Thompson
https://ebookbell.com/product/vision-and-mind-selected-readings-in-
the-philosophy-of-perception-alva-no-evan-thompson-56388082

A Reflection Of Reality Selected Readings In Contemporary Chinese
Short Stories 1st Edition Chihping Chou Joanne Chiang Liping Yu
https://ebookbell.com/product/a-reflection-of-reality-selected-
readings-in-contemporary-chinese-short-stories-1st-edition-chihping-
chou-joanne-chiang-liping-yu-34801890
Selected Readings In British And American Poetry 1st Edition
https://ebookbell.com/product/selected-readings-in-british-and-
american-poetry-1st-edition-42511012
Selected Readings On Information Technology And Business Systems
Management 1st Edition In Lee
https://ebookbell.com/product/selected-readings-on-information-
technology-and-business-systems-management-1st-edition-in-lee-1398646
Readings In Technology In Education Selected Papers From The
International Conference On Information And Communications Technology
In Education 2006 Simon Shurville Ken Fernstrom
https://ebookbell.com/product/readings-in-technology-in-education-
selected-papers-from-the-international-conference-on-information-and-
communications-technology-in-education-2006-simon-shurville-ken-
fernstrom-51345278
Readings In Social Case Work 19201938 Selected Reprints For The Case
Work Practitioner Fern Lowry Editor
https://ebookbell.com/product/readings-in-social-case-
work-19201938-selected-reprints-for-the-case-work-practitioner-fern-
lowry-editor-51909244

Selected Readings in
Applied Climatology

Selected Readings in
Applied Climatology
Edited by
Robert V. Rohli
and
T. Andrew Joyner

Selected Readings in Applied Climatology

Edited by Robert V. Rohli and T. Andrew Joyner

This book first published 2015

Cambridge Scholars Publishing

Lady Stephenson Library, Newcastle upon Tyne, NE6 2PA, UK

British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library

Copyright © 2015 by Robert V. Rohli, T. Andrew Joyner, and contributors

All rights for this book reserved. No part of this book may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without
the prior permission of the copyright owner.

ISBN (10): 1-4438-7562-7
ISBN (13): 978-1-4438-7562-2

TABLE OF CONTENTS
Acknowledgments ....................................................................................... x
Section I: Applied Climatology: An Overview
Chapter One ................................................................................................. 2
What Is Applied Climatology?
Robert V. Rohli
Section II: Applied Climatology and Atmospheric Circulation
Variability
Chapter Two .............................................................................................. 12
Overview of Applied Climatology and Atmospheric Circulation
Variability
T. Andrew Joyner
Chapter Three ............................................................................................ 20
Low Temperature Events in Central Michigan: The Seasonal Role
of Migratory Hudson Bay Cold Pools
Gregory Bierly and Randall Repic (1994)
Chapter Four .............................................................................................. 32
Impact of ENSO Events on U.S. Climate Anomalies
Kent M. McGregor (1996)
Chapter Five .............................................................................................. 40
Impact of ENSO Events on U.S. Climate Anomalies: Update since 1996
Kent M. McGregor
Chapter Six ................................................................................................ 46
Northern Hemisphere Flow Anomalies and U.S. Temperature
and Precipitation Variability
Anthony J. Vega, C.H. Sui and K.M. Lau (1997)

Table of Contents

vi
Chapter Seven ............................................................................................ 54
A Climatological Analysis of Lower Atmospheric Ozone Transport
across Phoenix, Arizona
Mark L. Hildebrandt (2000)
Chapter Eight ............................................................................................. 66
The Synoptic Climatology of Lower Atmospheric Ozone Exceedances
in St. Louis, Missouri
Mark L. Hildebrandt (2001)
Chapter Nine .............................................................................................. 74
Seasonal Trends in Antarctic Temperature Reanalysis
Jennifer M. Collins, David R. Roache, Edgar W. Kopp IV,
Douglas Lunsford (2012)
Section III: Applied Climatology and the Biosphere
Chapter Ten ............................................................................................... 90
Overview of Applied Climatology and the Biosphere
T. Andrew Joyner
Chapter Eleven .......................................................................................... 96
Analysis of the Relationship between NDVI and Rainfall in Subhumid
Agricultural Areas and the Influence of Environmental Factors
Yongyi Tao, Zhenhuan Chi, John Harrington Jr., Brad Rundquist
and M. Duane Nellis (1997)
Chapter Twelve ....................................................................................... 109
The Effects of Climatic Factors on Vegetation Dynamics
across Homogeneous Land Cover
Bradley C. Rundquist (1998)
Chapter Thirteen ...................................................................................... 120
Climate as a Control in Landscape Evolution
Chris Welchhans (1998)
Chapter Fourteen ..................................................................................... 130
Impact of Global Warming on Ecosystems: A Case Study of Biomass
at Konza Prairie Biological Station
Jincheng Gao and John A. Harrington Jr. (2002)

Selected Readings in Applied Climatology

vii
Section IV: Applied Climatology and Water/Energy Resources
Chapter Fifteen ........................................................................................ 144
Overview of Applied Climatology and Water/Energy Resources
Robert V. Rohli
Chapter Sixteen ....................................................................................... 156
Climate Variations and the Water Supplies for Lake Superior
Waltraud A.R. Brinkmann (1979)
Chapter Seventeen ................................................................................... 169
Relationship of Rio Grande Headwaters Precipitation and Discharge
to the Southern Oscillation Index
Richard A. Earl and John A. Harrington Jr. (1994)
Chapter Eighteen ..................................................................................... 181
Assessing the Water Quality Impacts of Global Climate Change
in Southwestern Ohio, U.S.A.
Amy J. Liu, Susanna T.Y. Tong and James A. Goodrich (2002)
Chapter Nineteen ..................................................................................... 194
Water Supply and Climate Change: Rethinking Growth Regimes
in Texas
Kevin Romig and Laura Stroup (2009)
Chapter Twenty ....................................................................................... 204
Applicability of “Optimal Climate Normals” for Use in the Energy
Industry in the Southern United States: A Preliminary Analysis
Robert V. Rohli and John M. Grymes III (2000)
Section V: Applied Climatology and Agriculture
Chapter Twenty-One ............................................................................... 218
Overview of Applied Climatology and Agriculture
Robert V. Rohli
Chapter Twenty-Two ............................................................................... 222
The Perception of Climatic Variability and Its Role in Agricultural
Decision-Making in West Central Alberta
Catherine Hooey (1998, updated in 2015)

Table of Contents

viii
Chapter Twenty-Three ............................................................................. 233
Assessing the Impact of Heat and Humidity on Livestock:
Development of an Hourly THI Climatology
John A. Harrington Jr. and Erik Bowles (2002)
Chapter Twenty-Four .............................................................................. 241
The Water Budget, Climate Variability, and Climate Impacts
Assessment in Northeast Kansas
Iris E. Wilson, John A. Harrington Jr., Kendra McLauchlan,
Elias Martinson and Stacy L. Hutchinson (2009)
Section VI: Applied Climatology and Human Health, Comfort,
and Behavior
Chapter Twenty-Five ............................................................................... 254
Overview of Climate and Human Health, Comfort, and Behavior
T. Andrew Joyner
Chapter Twenty-Six ................................................................................. 257
Assault and Deviations from Mean Temperatures: An Inter-Year
Comparison in Dallas
Stephen J. Stadler and Keith D. Harries (1985)
Chapter Twenty-Seven ............................................................................ 270
Applied Macroanalysis of Golf Course Environments
Stephen J. Stadler and Michael A. Simone (1988)
Chapter Twenty-Eight ............................................................................. 283
The Assessment of Clo as an Alternative Weather Stress Index
Yuk Y. Yan and John E. Oliver (1994)
Chapter Twenty-Nine .............................................................................. 292
Impact of ENSO Phase on Australian Shark Attack Frequency
Richard W. Dixon (2003)
Chapter Thirty ......................................................................................... 298
Classifying Heat Stress Events in the Central United States
Erik H. Bowles (2006)

Selected Readings in Applied Climatology

ix
Section VII: Communicating Climate to the Public
Chapter Thirty-One ................................................................................. 310
Overview of Communicating Climate to the Public
Robert V. Rohli
Chapter Thirty-Two ................................................................................. 312
The Perils of Projection
Earl Cook (1981)
Chapter Thirty-Three ............................................................................... 317
Stakeholder Adaptation to Climatic Change in Kansas:
What Have We Learned?
John A. Harrington Jr., Lisa K. Tabor and Iris E. Wilson (2011)
Chapter Thirty-Four ................................................................................. 330
Developing Strategies to Convey Climate Science to Kansas
Stakeholders: Evolution and Approach
John A. Harrington Jr. (2012)
Chapter Thirty-Five ................................................................................. 344
The Prospect for Applied Climatology
John E. Oliver (1996)

ACKNOWLEDGMENTS
The authors express sincere gratitude to Joseph B. Harris, Suzanne
Rohli, and Eric Rohli for their generous assistance in reproducing the
figures and tables as closely as possible to their original forms. We also
appreciate the proofreading assistance of Kristen Rohli and Neely Martin-
Whitaker, and the wisdom and support of Sam Baker and colleagues at
Cambridge Scholars Publishing. Finally, we thank Jay Lee of Applied
Geography Conferences, Inc. and Kent State University for the
opportunity to participate in this project and for generous support during
the process.

SECTION I:
A
PPLIED CLIMATOLOGY:
A
N OVERVIEW

CHAPTER ONE
W
HAT IS APPLIED CLIMATOLOGY?
R
OBERT V. ROHLI

1. Introduction

Climate consists of the long-term patterns of weather, across space and
time. These patterns include not only the average weather conditions from
place to place and from one period in history to another but also the
extremes, variability in those long-term weather conditions, and the
frequency with which those extremes occur at a place, or from place to
place.

Climatology is the scientific study of climate. Climatology differs from
meteorology in that meteorology involves the study of weather – the
instantaneous condition of the atmosphere at a specific time and place.
Climatology involves the generalized characterization of the weather
conditions over long time periods, in and across space too. If someone
says that you’re acting grumpy today, then that’s a different type of
observation than someone saying that today you’re in the grumpiest mood
that you’ve displayed in the last six months, or that you’re a grumpy
person. In the same way, weather involves the observation at a given
instant, while climatology involves the general characterization of
weather, and an assessment of how unusual or extreme the weather is, in
the bigger picture.

Most climatologists study the causes of climate. Why does San
Francisco get little snow but yet feel so chilly for much of the year? What
causes Kent, Ohio, to get snowfall totals that are as high as 250
centimeters in some years and as low as 60 centimeters in other years?
What factors contribute to the fact that western Russia may experience
several winters in a row of brutal sub-zero temperatures but then several
winters in a row with much milder temperatures? Often the roots of these
kinds of questions involve some type of influence by broad-scale

What Is Applied Climatology?

3
circulation patterns in the atmosphere and/or ocean which undergo
variation for reasons that are partially but not completely understood.

Applied climatology approaches the study of climate from the opposite
perspective. Rather than emphasizing the causes of climate, applied
climatology is concerned with the effects of climate on other economic,
ecological, social, or recreational facets of society. These include, but are
not limited to, agriculture, forestry, ecosystems and biomes, fisheries,
architecture, energy supply and demand, human health, transportation, and
economic and political activities and events. Even arts and literature are
influenced by climate. For example, some art historians have noted that
paintings from certain historical periods are more likely or less likely than
paintings from other periods to show gloomy skies. To what extent are
these differences attributable to differences in climate across the two
periods versus differences in the preferred artistic motifs?

The frequency, variability, and extremes of weather events tend to
exert more effects than the means, as society is designed to function under
“normal” conditions. How does the frequency of severe weather events
impact tourism in Florida? How often can we expect 6 centimeters of rain
to fall within a 2-hour period in Baton Rouge, Louisiana, where a culvert
cannot handle more than this rate of input of water? What is the
probability that a citrus grove planted in Orange County, California, will
experience no killing frosts for the next 15 consecutive years, so that the
planter can recover his investment and yield a profit? Note that these are
“how often” questions rather than “why” questions.
2. The Rise, Fall, and Rise of Applied Climatology
The formal, organized study of weather and climate has only existed
for about 150 years – the work of several brilliant individuals such as
Benjamin Franklin notwithstanding. The formation of the United States
Weather Bureau in 1870 represented the first organized attempt at the
federal level to measure, collect, store, and disseminate weather and
climate information, to predict weather, and to sponsor weather and
climate research, in any country in history. Although the U.S. Weather
Bureau was moved to different cabinet departments a few times in its
history, its mission remained the same: To protect life and property.

Applied climatology has played a major part in protecting life and
property, because of its emphasis on links between climate and human

Chapter One

4
health, livestock, and agriculture. However, in the early days of weather
and climate research, in both the United States and abroad, much more
emphasis was placed on understanding the causes of weather, rather than
the effects of climate. Climate was relegated to secondary importance to
such an extent that even by the dawn of the 20th century, few atmospheric
scientists even considered long-range weather patterns or understood that
climates change over time. The few that did recognize climate change at
the turn of the century, such as Robert Ward, were marginalized in the
discipline. Instead, climatologists were seen as little more than the record-
keepers, with the most important work being done by meteorologists.

By contrast, developments in telecommunications, such as the telegraph
in 1857 and the telephone in 1876, attracted the cutting-edge scientific
minds of the day toward improved understanding of the simultaneous
weather conditions over large distances, and the tracking of those systems
as they moved across space. One example of the results of such
developments in meteorology included Isaac Cline’s prediction of the
landfall of the great Galveston hurricane of 1900, despite his earlier
disbelief that such a hurricane could ever happen in Galveston. Another
example was the set of breakthroughs in the 1910s and 1920s, mostly by
the Bergen School of Meteorology in Norway, in understanding how mid-
latitude storms and their associated cold fronts and warm fronts form,
grow, and die. These fronts, which separated large masses of air of
different properties, reminded Wilhelm Bjerknes and his colleagues at the
Bergen School of the trenches which separated large masses of troops, so
they borrowed the term “front” from their recent horrific experience in
World War I. Still though, the balance of knowledge remained far tilted in
favor of understanding the causes of weather rather than the effects of
weather and climate.

The need for understanding the causes of weather became even more
urgent during World War II. For the first time, the world had seen combat
that had occurred on land, sea, and sky, at the global scale, simultaneously.
Never before had there been such a need to understand weather thousands
of miles away from home. Whichever side could develop the better
understanding of the principles governing atmospheric and oceanic
circulation patterns, invent better instruments to detect and communicate
those atmospheric and oceanic conditions, and apply those principles to
forecasts of weather, would have a huge advantage. These demands further
reinforced the importance of the causes of weather, rather than the effects
of weather and (especially) climate. The polar front jet stream was

What Is Applied Climatology?

5
discovered as airplanes flying toward the Pacific theater from the United
States observed strong headwinds and ran short of fuel, but planes
returning home from the Pacific experienced consistent tailwinds and fuel
savings. Meteorology knowledge and a skillful weather forecast played a
major and perhaps decisive role in the D-Day invasion. The lack of such
knowledge perhaps saved the U.S.S.R., as Hitler opted to invade on the
erroneous assumption that three consecutive harsh Russian winters would
be very unlikely.

The immediate post-war period saw continued emphasis on the causes
of weather. The war effort had created tools such as radar and sonar that,
although designed for military uses, also had civilian applications in
understanding the causes of atmospheric and oceanic circulations. As the
Cold War and Space Race ensued, the emphasis on pure rather than
applied science persisted. One positive impact of these efforts was
continued advancement on the nature of the Earth-ocean-atmosphere
system and principles that are still used today in geoscience. Advances in
magnetometry, for example, revealed from clues in the iron-rich mineral
magnetite on the ocean floor that the Earth’s polarity shifted many times in
the past. These shifts were then dated chronologically and used to estimate
not only the age of the Earth but also the rate at which its tectonic plates
were moving. It gave support for a previously-rejected hypothesis that the
continents “drift” slowly over time. Post-war technology in meteorology
provided new insights into the causes of weather. In 1948 the first regular,
systematic, synchronous launching of weather balloons began. The
Americans and the Soviets even collaborated to sponsor the “International
Geophysical Year” of 1957, to not only showcase but also share their
recently gained knowledge. Subsequently, the first meteorological
satellite, TIROS, was launched in 1960. But through all of these
innovations in understanding the causes of weather and celebrations of
their newfound knowledge, scientists had mostly overlooked the impacts
of weather, and especially climate.

By the 1960s, the paradigm had begun to shift. The publication of
Silent Spring by Rachel Carson in 1962 had shifted the public mindset into
realizing that impacts of our development and technology could not be
ignored. The book increased public awareness of the effects of the
pesticide DDT on birds, with an inferred influence on society. Although
the book was immensely successful at generating awareness of the
environmental impacts from DDT and spurred a ban on its agricultural use
in many countries around the world, the impacts of the ban itself were not

Chapter One

6
understood, even by Carson. For instance, millions died from malaria
because of a reduction in the use of DDT. Other pesticides were
substituted for DDT, which themselves had harmful or potentially harmful
impacts. It was only decades later that the cascade of impacts of our
activities began to be understood more fully (Mandavilli, 2006). Once
again, a more acute awareness of, and foresight regarding, the potential
impacts of pure science could have averted the consequences of science
developed with the best of intentions.

The modern environmental movement continued throughout the 1960s,
culminating in the passage of the Clean Air Act of 1970 in the United
States. For the first time in human history, a federal government placed
limits on acceptable thresholds of concentrations of pollutants in the air
and water and enforced those limits. The thresholds were set to correspond
to the concentrations of each pollutant that began seriously impacting life
and property. So applied science was beginning to take hold. Rather than
asking, “What is the cause of the pollutant?” scientists were asking, “What
is the effect of the pollutant?”

And applied science was taking hold elsewhere as well. While the
lunar landing in 1969 proved that we can land on the Moon, we don’t
continue to settle the Moon today because we don’t reason that the benefit
exceeds the cost. In other words, we don’t believe that the effects of
settling the Moon make it a worthwhile endeavor.

At about the same time that applied science was gaining traction
among scientific thought, the study of climatology was beginning to gain
increased respect as a viable and important field within the atmospheric
sciences. Several factors explain this paradigm shift. First, the exponential
increase in computational power and increasingly sophisticated numerical
models had begun to allow for the simulations of not only weather systems
for daily forecasts but also climatic patterns that might have occurred in
the Earth’s distant past or future. Second, the archived data from weather
balloons, satellites, buoys, and other sources had become extensive enough
to reveal long-term patterns of observed climate. The arrival of
geostationary weather-observing satellites in the 1970s provides one
example of the wealth of continuous environmental observations which
were available over much of the Western world, and later, the planet.
Third, the development of multivariate statistical techniques, mostly
borrowed from other fields such as psychology and made possible by
computer-based analyses, helped to identify underlying patterns in these

What Is Applied Climatology?

7
datasets that may not have been otherwise apparent. And finally, concerns
in the 1970s about the possibility of global cooling and, later, of global
warming, attracted increasing scientific attention and raised the public
consciousness of the importance of understanding climates and the causes
and effects of climatic changes. Consequently, climatologists were
elevated as equals within the field of atmospheric sciences and
meteorologists were no longer considered the favored or superior
scientists.

The labor pool was able to satisfy the demand for analyzing the
impacts of climate on other facets of society, in addition to the causes of
weather. World War II had created an overabundance of trained weather
forecasters and analysts; many had failed to find use for those skills as
civilian meteorologists after the war. Veterans and others were eager to
apply their skills in private consulting companies which opened in
response to the need for monitoring long-term weather patterns and their
impacts, largely as a result of the regulations imposed by the Clean Air
Act and its amendments and the opportunities afforded by additional
weather observations and increased computing power.

According to Dixon (2013), this modern, enlightened perspective on
the importance of applied science, the attention to impacts of phenomena,
and the rise of climatology may have found its roots in Gove Hambridge’s
edited volume, Climate and Man: The 1941 Yearbook of Agriculture. But
the modern movement in climatology only began to develop in earnest
since the 1970s. One feature of applied scientific inquiry is consideration
that systems are interconnected. “Systems science” emerged over this time
as an interdisciplinary field of study that examines problems from a
variety of disciplinary perspectives at a range of scales simultaneously. In
the Earth and environmental sciences, including climatology, systems
science has taken the form of “Earth systems science,” which emphasizes
the interconnections between processes occurring as parts of larger cycles,
above Earth’s surface (the atmosphere), in its water bodies (the
hydrosphere), within the highest 100 or so kilometers of its land surface
(the lithosphere), and within the living creatures above, on, and below the
surface (the biosphere). Earth systems science and climatology also
emphasizes the interactions between the four “spheres” and between the
spheres and human systems. Those interconnections and interactions often
include feedbacks – responses to a perturbation that may either amplify
(positive feedback) or dampen (negative feedback) the initial perturbation.
For example, long-term global warming could warm a small part of the

Chapter One

8
polar ice-covered area, causing ice and snow to melt (initial perturbation).
But the melted snow and ice may expose dark-colored surfaces, which
would absorb further radiation, increasing the temperature further, and
enhancing the probability of more ice and snow melting, which would
further expose dark-colored surfaces, etc. This example is a positive
feedback, as the initial perturbation is enhanced by the response to that
perturbation. As another example, one impact of increasing surface
temperatures (the initial perturbation) on a warm summer day is the rising
of warm air from the surface to form a cloud which may precipitate. But
the fallen precipitation will cool the surface, dampening the initial
perturbation (negative feedback).

Another feature of applied Earth and environmental science, including
climatology, is the increased recognition that many of the impacts are not
predicted, and perhaps even not predictable. The nature of feedbacks, and
even feedbacks on feedbacks, is inherently complicated. Furthermore,
when natural systems interface with human systems, additional uncertainty
is involved, because human behavior is inherently illogical, inconsistent
across individuals, and even inconsistent in the same individual over time.
Because of the realization that impacts may play out in unforeseen and
sometimes seemingly unforeseeable ways, the perspectives of applied
climatologists have become more important than ever.

The Technology and Information Revolution has provided unprecedented
availability of environmental monitoring equipment and the collection of
data from such equipment. For example, the (U.S.) National Weather
Service’s Automated Surface Observation System (ASOS) collects an
array of atmospheric data on a near-real-time basis at hundreds of so-
called “first-order” weather stations around the country. Radar-derived
estimates of precipitation are now collected and used by hydrologic
modelers to provide timely estimates of flood potential. The Oklahoma
Mesonet, a collaborative endeavor by universities across the state, collects
and archives a suite of atmospheric data from a dense network of 138
surface sites. Applied climatologists have played an important role in these
and similar efforts. Paradoxically, such work has taken applied
climatologists back to their roots as “record keepers,” but this time the
loop has been closed, with the applied climatologists themselves
formulating research hypotheses and analyzing and interpreting the data
that they have helped to collect, and therefore contributing directly to the
advancement of science.

What Is Applied Climatology?

9
3. Role of the Applied Geography Conference in Modern
Applied Climatology

The Applied Geography Conference was founded in 1977, in response
to the need for geographers to participate in the “applied science
revolution.” Geography’s traditional emphases on spatial and holistic
features of the natural and human environment, the interconnectedness of
the “spheres,” and the intricate and complicated nature of human-nature
relationships made the Applied Geography Conferences a welcoming
home for applied climatologists. At every Applied Geography Conference
since its founding, applied climatologists have participated and presented
new ideas and perspectives. In many cases, applied climatologists have
fertilized geography by sharing ideas borrowed from or expanded upon
meteorological theory. They have also brought inherently geographical
ideas, perhaps gained from Applied Geography Conferences, to the
meteorology community. They have participated actively in what
climatologist Stanley Changnon (2005) referred to as “the foundation upon
which the world’s weather-sensitive activities and infrastructure have been
developed.”

The purpose of this book is to trace the development of applied
climatology seen through the lens of the Applied Geography Conferences.
While it is recognized that applied climatology developed well beyond the
radar of the Applied Geography Conferences, the use of the Applied
Geography Conferences as the common denominator for characterizing
applied climatology’s development is appropriate, for two reasons: 1) the
conference’s history overlaps elegantly with the “golden age” (Changnon,
2005) of applied climatology; and 2) it is unlikely that major
breakthroughs have escaped discussion at this conference.

The rest of this book is organized topically, with an essay introducing
each of the book’s sections that traces the role of applied climatology and
connects the ideas within a specific topic area. Manuscripts from the
Proceedings of the Applied Geography Conferences are included as
examples of the work of applied geographers throughout this “golden
age.” Graphics have been updated to conform to contemporary standards,
obvious typographical errors have been corrected, and other grammatical
and organizational constructions were standardized across the manuscripts,
but otherwise the works have been unedited from their original format; the
editors preserved the denotations and connotations of original authors.

Chapter One

10
Facts and opinions presented by the original authors are not necessarily
endorsed by the editors.

Section II features several papers that represent the prevailing thought
at the time regarding how broad-scale circulation drives climate and
climate variability. Though some of these papers are recent, it was the
recognition of the importance of broad-scale circulation patterns that
provided the early link from the causes of weather to the effects of climate.
The impact of climate on the biosphere, water and energy resources,
agriculture, and human systems is the topic of Sections III through VI,
respectively. Finally, Section VII contains essays that present applied
climatologists’ viewpoints of how climatic variability and change are
communicated to and perceived by the public which in turn drives the
course of their research.
References
Changnon, S.A. 2005. Applied climatology – The golden age has begun.
Bulletin of the American Meteorological Society 86, 915–919.
Dixon, R.W. 2013. Gove Hambidge (ed.), Climate and Man: The 1941
Yearbook of Agriculture. Washington, DC: United States Government
Printing Office. Progress in Physical Geography 37, 562–566.
Mandavilli, A. 2006. Health agency backs use of DDT against malaria.
Nature 443(7109), 250–251.

SECTION II:
A
PPLIED CLIMATOLOGY AND
ATMOSPHERIC CIRCULATION VARIABILITY

CHAPTER TWO
O
VERVIEW OF APPLIED CLIMATOLOGY
AND ATMOSPHERIC CIRCULATION VARIABILITY
T.
ANDREW JOYNER

1. General Circulation of the Atmosphere

The globally-interconnected atmospheric circulation system is one of
the most important features of weather and climate. Not only does it move
air around the planet, but it also moves whatever matter is in the air, such
as water vapor, ice crystals, liquid water droplets, soot particles,
pollutants, and salt crystals that become suspended every time a wave
breaks on a shoreline. When this so-called “general circulation” causes air
to move over surfaces that have more moisture than the surfaces over
which they sat, the air can evaporate water from the new surface. This
water can later be condensed into clouds and form precipitation. The
general circulation can also push air over surfaces where water is less
abundant. In such cases, water already condensed elsewhere can fall on the
drier surface. Similarly, the general circulation can bring warmer, colder,
more polluted, or less polluted air into an area. It also steers the weather
systems that bring the day-to-day changes in weather, which collectively
comprise climate. Although locally-generated circulations can also be
important, the general circulation can reduce or eliminate local-scale
effects in the same way that a river’s current can overwhelm smaller
circulations within a local part of the river.

The amazingly powerful, omnipresent, and complicated natural wonder
known as the general circulation of the atmosphere ultimately results from
two simple, fundamental laws of nature. The first law of thermodynamics
says that energy can never magically appear or disappear. Instead it can
only be transformed from one form to another. Virtually all of the energy
that drives the general circulation of the atmosphere comes from the Sun
and is transformed into energy of motion, or kinetic energy, which moves

Overview of Applied Climatology and Atmospheric Circulation Variability 13
the atmosphere. Thus, the first law of thermodynamics implies that the
more energy Earth gets from the Sun, the more energetic the system of
circulation will be. On bodies that do not have matter in the form of an
atmosphere, such as the Moon, the energy received from the Sun must be
transformed in other ways.

One form of the second law of thermodynamics says that the energy in
a system must be redistributed from places where it is more abundant to
places where it is less abundant in the system. In the Earth-ocean-
atmosphere system, the tropical parts of the system receive the most direct
impact of energy from the Sun because of their position relative to the
Sun’s incoming rays. So the general circulation moves this surplus of
energy toward the polar parts of the system, where less energy is received,
in fulfillment of the second law of thermodynamics.

It is upon these two premises that the general circulation of the
atmosphere is based, but because of the Earth’s size, rotation, and
distribution of land and water features, the redistribution of energy from
the equatorial areas to the polar areas is more complicated. Warmed air
near the surface of the equatorial areas rises, because warmer air is less
dense than the surrounding air. As it rises, it cools, and its water vapor can
condense. So the equatorial areas are characterized by a more-or-less
continuous belt of low surface atmospheric pressure (called the equatorial
trough, or intertropical convergence zone) caused by the release of
pressure at the surface by the rising air, extensive and persistent cloud
cover, and abundant rainfall. The air aloft then proceeds laterally
poleward, both in the Northern and Southern Hemispheres. But by the
time the air is about one-third of the way toward the poles in each
hemisphere, it sinks back down toward the surface. This sinking air creates
a semi-permanent belt of enclosed high-pressure systems (anticyclones),
cloud suppression, and generally dry conditions about one-third of the way
toward the poles (around 30°N and 30°S latitude) in many places around
the Earth.

At the same time, the frigid air over the polar areas sinks, because cold
air is so dense. This sinking creates a permanent surface anticyclone near
the polar surface. The second law of thermodynamics implies that air must
move from areas of higher pressure to areas of lower pressure. So the air
with high pressure around 30° of latitude moves toward lower pressure on
its equatorward side and its polar side, while polar high-pressure air must
also move toward lower pressure (i.e., away from the pole). So, air moving

Chapter Two

14
poleward from 30° of latitude meets air moving equatorward from the pole
(in each hemisphere) near 60°N and 60°S latitude. This converging air is
forced to rise, in each hemisphere, which creates a series of enclosed areas
of low pressure (cyclones) near 60°N and 60°S latitude and the attendant
cooling, condensation of water vapor, cloud cover, and abundant
precipitation. So, many, but not all, areas near 60°N and 60°S latitude
around the world are characterized by cloudy, damp conditions.

The rotation of the Earth causes the wind patterns created by the high-
to-low-pressure circulations to be apparently deflected from their true
directions. In the belt between the equator and 30°N, the near-surface wind
is bent so that it usually comes from the northeast. Between the equator
and 30°S, the near-surface wind is bent so that it usually comes from the
southeast. In the belt between 30°N and 60°N and between 30°S and 60°S,
the surface winds near the surface usually come from the west. Most of us
who live in these mid-latitudes have noticed that storm systems and cold
fronts are steered by these west-to-east currents of air. And in the belt
between 60°N and the north pole, and between 60°S and the south pole,
the surface winds near the surface usually come from the east. Aloft, the
deflection due to the rotation of the Earth generally causes west-to-east
flow across most of the Earth, in both hemispheres.

As with other features of weather and climate, the general circulation
of the atmosphere undergoes variability on various time scales. For
example, during some winters the upper-level general west-to-east flow
aloft takes many small dips equatorward (troughs) and poleward (ridges)
on its general west-to-east flow. During other winters, there are few but
intense troughs and/or ridges. During still other winters there are few
troughs and ridges and those that exist are weak. The variability in this
feature and other features of the general circulation may occur on a wide
range of time scales as well.

Atmospheric scientists usually consider the hemispheric-scale flow
pattern of the middle-to-upper troposphere as a single, continuous,
organized system that circumnavigates the pole, largely from west-to-east
in each hemisphere, bounded on the equatorward side by the polar front jet
stream, which exists near the leading edge of the polar air masses. The
sharp contrast of air mass properties at this leading edge leads to sharp
differences in pressure, which triggers the particularly rapid wind flow
characteristic of the polar front jet stream. The entire continuous system,
known as the circumpolar vortex, typically expands in winter, as the cold

Overview of Applied Climatology and Atmospheric Circulation Variability 15
pool poleward of the polar front jet stream expands, and contracts in
summer, as the warmer air masses advance poleward.
2. Links between Atmospheric Circulation and Oceanic
Circulation

The general circulation of the atmosphere is also interconnected to a
general circulation of the ocean. Changes in the strength and/or position of
the atmospheric circulation or some sub-components of it are inherently
tied to variations in the strength and/or position of the surface ocean
circulation adjacent to the atmosphere. These changes in surface ocean
circulation then cascade downward to affect deeper circulation patterns in
the ocean. Therefore, it is no surprise that a firm foundation in
understanding atmospheric circulation is necessary for understanding the
impacts to the ocean associated with applied climatology. Often, the link
between the circulation and the applied impact is through synoptic
meteorological or synoptic climatological research.

An important and well-known link between atmospheric and oceanic
properties involves the periodic oscillation of sea surface temperatures in
the tropical equatorial Pacific Ocean. At the end of each year, waters tend
to warm in the tropical Pacific, and even extend to the normally-cool-
ocean-current-influenced eastern tropical Pacific near Peru. This natural,
seasonal warming is anomalously intense for a period of several months
approximately every three to seven years, in what is known as an El Niño
event. El Niño events have tremendous environmental and ecological
repercussions, largely because the oceanic upwelling of cold water near
the Peruvian coast weakens and fails to move nutrients back upward where
they can contribute to rich food webs. In other years, the normal, seasonal
oceanic warming in the tropical equatorial Pacific leaves the eastern
Pacific unaffected, producing anomalously cold sea surface temperatures
and even more intense upwelling than normal near the Peruvian coast for a
period of several months in a La Niña event.

El Niño and La Niña events are also linked to anomalies in the
atmospheric general circulation, particularly in the tropics, where the
alteration between circulation patterns associated with El Niño and La
Niña is known as the Southern Oscillation. However, the atmospheric
circulation anomalies linked to the Southern Oscillation ripple beyond the
tropics.

Chapter Two

16
The combined, interdependent oscillation of oceanic and atmospheric
circulation anomalies associated with these features is known as El Niño –
Southern Oscillation (ENSO). Because ENSO-related variability impacts
weather patterns and weather-dependent endeavors, it has traditionally
been an area of focus by geographers and particularly by applied
climatologists. These impacts are on the atmosphere’s so-called synoptic
circulation.
3. Synoptic Meteorology and Synoptic Climatology
The analysis of weather features such as cyclones, anticyclones, fronts,
and jet streams, necessarily takes on broad scales, because these features
are relatively large. The word “synoptic” comes from “syn” which means
“same,” as in a synonym, and “optic,” which means “to see.” So
“synoptic” refers to “seeing at the same time,” or a snapshot of the broad-
scale – the “synoptic scale” – condition of the atmosphere – its fronts,
pressure patterns, jet streams, and similar features – at an instant in time. A
typical weather map as shown on your favorite news program would be an
example of a synoptic weather map.

Synoptic meteorologists study these types of weather features, how
they form and interact with other features, and how they produce impacts
to life and property. At first glance, “synoptic climatology” would seem to
refer to the long-term pattern and variability associated with features like
the jet streams, the semi-permanent cyclones and anticyclones, migrating
warm fronts and cold fronts, and their impacts to life and property. In the
beginning, that was the domain of synoptic climatology.

But over time, the synoptic meteorologists have increasingly left the
“impacts” sides of the research to the synoptic climatologists and have
concentrated instead more on the interplay between atmospheric dynamics
and the synoptic conditions of the atmosphere. At the same time, synoptic
climatologists seized the opportunity to increasingly emphasize the
impacts and in the process tightened their links to geography with its
traditional emphasis on human-environment interactions. As a result, in
recent decades, synoptic climatology has come to refer to the relationship
between the broad-scale atmospheric circulation features and the surface
environment. Here, “surface environment” is defined broadly to include
not only environmental quality per se but also other features of the surface
environment, such as the biosphere, water and energy availability,
agriculture – the subjects of other sections of this book, and more.

Overview of Applied Climatology and Atmospheric Circulation Variability 17
Early announcements of this “new synoptic climatology” had been
made since the 1970s. Werner Terjung’s (1976) call for geographical-
climatological research of the highest form – physical-human-process-
response systems, that recognizes the cascade of linkages between and
within systems, is an early example. Later, climatologist Brent Yarnal
called for climate research as an integrated, interactive system (Yarnal et
al., 1987), and Andrew Carleton (1999) saw the onset of synoptic
applications to weather prediction. The latter suggested that all geographical
climatology has at least an implicitly applied component. The fact that all
three of these papers were published by flagship journals in American
geography testifies to the importance of these viewpoints within the
community of geographers.

Two subsequent papers published in Progress in Physical Geography
tend to stand out in terms of their emphasis on the synoptic approach.
Sturman (2000) saw the importance of air pollution studies as an obvious
topic emanating from the synoptic approach per se and through its linkage
to mesoscale circulations. Sheridan and Lee (2012) emphasized the
importance of a synoptic climatological approach in understanding spatial
and temporal variability in the semi-permanent pressure patterns that drive
circulation – the study of atmospheric teleconnections.

However, the seminal work on the “new synoptic climatology” was
Yarnal’s (1993) Synoptic Climatology in Environmental Analysis: A
Primer. This volume clarified the role of synoptic climatology as an
applied subdiscipline and identified three major types of synoptic
climatological analysis (synoptic typing, map pattern classification, and
regionalization). Perhaps more importantly, Yarnal (1993) also provided
worked examples of quantitative methods that should be part of any
synoptic climatologist’s toolkit. These include a comprehensive review of
the capabilities and limitations of manual classification methods,
correlation-based analyses, eigenvector-based techniques, compositing,
indexing, and specification.

Yarnal (1993) emphasized the contrast in method between what he
called “circulation-to-environment” vs. “environment-to-circulation.” In
the former, the categorization of climate is done first, with all temporal
entities in the analysis (i.e., days, months, etc.) included in the
classification, and subsequently, an analysis of the percentage of those
days that meet the environmental criterion of the research study is
determined. By contrast, the “environment-to-circulation” approach

Chapter Two

18
(Yarnal, 1993) involves the pre-selection of only those temporal entities
(i.e., days, months, etc.) that meet the environmental threshold of the study
in the categorization of atmospheric circulation. For example, Rohli et al.
(2004) use elements of both approaches in categorizing atmospheric
circulation associated with excessive tropospheric ozone in Louisiana.

Carrying out the blueprint for this “new synoptic climatology” has
played to the advantage of its practitioners in the last decade. “Integrated
environmental assessments,” particularly those that forecast impacts of
changes in climate involving large research groups, have increasingly been
funded and published. New research centers such as the Department of the
Interior’s Climate Science Centers and the National Oceanic and
Atmospheric Administration’s Regional Integrated Science Assessments
(RISA) increasingly favor the broad, holistic perspective of the new
synoptic climatology.
4. Synoptic Climatology and the Applied Geography
Conferences

Applied climatologists at the Applied Geography Conferences have
contributed in important ways to our understanding of the general
circulation of the atmosphere through synoptic climatological approaches.
The seven papers comprising the remaining chapters in Section II,
organized chronologically, provide early to recent representative examples
of the new synoptic climatology. Gregory Bierly and Randall Repic (1994)
used an environment-to-circulation approach to trace the evolution of the
cold pools that are part of the digging troughs in the circumpolar vortex
and their role in generating extreme low temperatures that impact corn in
Michigan. Kent McGregor’s (1996) paper on ENSO and its impacts
follows, and it is followed by McGregor’s update since 1996. Its rich
literature review makes it an excellent example of the early modern
knowledge of ENSO and its impacts on water availability, and it also
nicely contrasts what was known in 1996 with what is known today. A
paper by Anthony Vega, C.H. Sui, and K.M. Lau (1997) then is included
to tie together the circulation variability associated with ENSO using a
synoptic climatological approach. Two environment-to-circulation-based
papers by Mark Hildebrandt (2000, 2001) focusing on mesoscale circulation
and their impacts on temperature and tropospheric ozone follow, in the
spirit of Terjung’s (1976) emphasis on the “cascade of linkages” and the
recognition that pollutant transport is obviously dependent on atmospheric
circulation and its variability. The foci of this research are two

Overview of Applied Climatology and Atmospheric Circulation Variability 19
metropolitan areas that are well-studied for their localized warm signal
known as the urban heat island: Phoenix (e.g., Brazel et al., 2007) and St.
Louis (Arnfield, 2003). The section concludes with a contemporary
example of the use of the National Centers for Environmental Prediction
(NCEP)/National Center for Atmospheric Research (NCAR) Reanalysis
(NNR) dataset, by Jennifer Collins, David Roache, and Edgar Kopp
(2012). The use of the model-based NNR dataset provides an excellent
example of an important source of contemporary data used in studying
atmospheric circulation variability.
References
Arnfield, A.J. 2003. Two decades of urban climate research: A review of
turbulence, exchanges of energy and water, and the urban heat island.
International Journal of Climatology 23, 1–26.
Brazel, A., Gober, P., Lee, S-.J., Grossman-Clarke, S., Zehnder, J.,
Hedquist, B., and Comparri, E. 2007. Determinants of changes in the
regional urban heat island in metropolitan Phoenix (Arizona, USA)
between 1990 and 2004. Climate Research 33, 171–182.
Carleton, A.M. 1999. Methodology in climatology. Annals of the
Association of American Geographers 89, 713–735.
Rohli, R.V., Russo, M.M., Vega, A.J., and Cole, J.B. 2004. Tropospheric
ozone in Louisiana and synoptic circulation. Journal of Applied
Meteorology 43, 1438–1451.
Sheridan, S. and Lee, C.C. 2012. Synoptic climatology and the analysis of
atmospheric teleconnections. Progress in Physical Geography 36,
548–557.
Sturman, A.P. 2000. Applied climatology. Progress in Physical Geography
24, 129–139.
Terjung, W.H. 1976. Climatology for geographers. Annals of the
Association of American Geographers 66, 199–220.
Yarnal, B. 1993. Synoptic Climatology in Environmental Analysis.
London, UK: Belhaven Press.
Yarnal, B., Crane, R.G., Carleton, A.M., and Kalkstein, L.S. 1987. A new
challenge for climate studies in geography. Professional Geographer
39, 465–473.

CHAPTER THREE
L
OW TEMPERATURE EVENTS
IN CENTRAL MICHIGAN:
T
HE SEASONAL ROLE OF MIGRATORY
HUDSON BAY COLD POOLS
G
REGORY BIERLY AND RANDALL REPIC
(1994)

1. Introduction

The susceptibility of crops to injuries from low temperature exposure
poses risks in midlatitude agriculture during the early growing season
(Levitt, 1941). The various agricultural species respond quite differently to
reduced temperatures, and there are numerous factors including soil
moisture, suddenness and duration of freeze, extremity of temperature
drop, and rapidity of subsequent thawing which control the level of injury
sustained. Prior exposure to cold temperature, as well as the level of
maturity, also govern the plants’ ability to resist injury (Levitt, 1980;
Steward and Bidwell, 1991).

South-central Michigan is an area vulnerable to early spring freeze
events which may prove harmful to newly planted crops. For many plant
species, however, freezing temperatures are not required to induce chilling
injury or retard growth. Corn (Zea mays L.), the major crop in Michigan in
terms of acreage sown and economic value, is tolerant of only a small
range of temperatures. Temperatures below 47°F can prevent growth and
cause chilling stress, and may temporarily inhibit the potential yield of the
plant (Keeling and Greaves, 1990). Wallace and Bressman (1923) found
that growth stopped entirely below 40°F and that germination and rate of
growth were both affected by temperatures below 50°F. Although plant
injury during seedling emergence has been a primary concern of previous

Low Temperature Events in Central Michigan 21
low-temperature stress studies, other adverse temperature-related
conditions are possible, such as photoinhibition, the inability to utilize
electromagnetic energy following low temperature stress (Grogan, 1970;
Martinson, 1971; Keeling and Greaves, 1990).

May and June, crucial months for crop development and later yields,
are prone to rapid, possibly damaging, temperature fluctuations in central
Michigan (United States Department of Commerce, 1971–1985a). The
temperature events examined in this study will reflect the relatively low
tolerance of corn, the primary cash and silage crop in Michigan.
2. Cold Air Movement
Dallavalle and Bosart (1975) associated the penetration of cold air into
southern latitudes with the southward movement of strong polar
anticyclones from northwestern Canada. The 500 mb synoptic
configuration which permits this southward advection of cold air is
composed of a central ridge flanked by troughs upstream and downstream.
The strengthening of the midtropospheric trough over the eastern coast of
the United States dynamically favors amplification of the midcontinental
ridge and produces pronounced northerly flow into the central United
States. Warm air advection in advance of the upstream trough produces
midtropospheric height rises over western Canada, further intensifying the
central ridge (Johnson, 1948; Dallavalle and Bosart, 1975).

During the spring season, air masses transported southward by
anticyclones into lower Michigan tend to originate in the vicinity of
Hudson Bay (Klein, 1957; Harman, 1987). This anticyclone track becomes
more meridional in March, shifting eastward from the northwesterly
winter track. The “Hudson Bay” track becomes fully realized in May and
June, when the position of anticyclone frequency extends directly from the
northwestern coast of Hudson Bay southward into the northern Great
Plains, Great Lakes, and Ohio Valley states (Harman, 1987).

Harman (1968) examined ten years of negative temperature departures
at Urbana, Illinois, for the months of January, May, June, and August.
Analysis of apparent airmass trajectories during these cold events revealed
that the largest percentage of daily negative temperature departures
occurred with Hudson Bay airmasses and that this preference was
strongest during May and June. It was also demonstrated that cold events

Chapter Three

22
of greatest severity were dominated by the Hudson Bay group, particularly
in June.

Calculations of vertical motion and sensible heat fields in the Hudson
Bay region (Carlson, 1974) suggest, in agreement with the anticyclone
climatologies and with Harman’s (1968) findings regarding the importance
of Hudson Bay in June cold events, that anticyclones should form over the
western half of Hudson Bay during May and the central Hudson Bay
surface itself in June. Based upon sensible heat characteristics, Hudson
Bay is the strongest regional cold air source during these spring months. In
addition, the spring season position and strength of subsidence patterns in
central and eastern Canada agree strongly with the climatological findings
describing stationary anticyclones and tracks of migratory high pressure
centers (Klein, 1957; Harman, 1987).

The thermal influence of Hudson Bay upon regional air masses has
been documented for several locations (Lamont, 1949; Bello and Rouse,
1985; Rouse and Bello, 1985; Rouse et al., 1989; Silis et al., 1989).
Lamont (1949) observed that Hudson Bay acts as a typical maritime
influence when not ice-covered, from late May until October. The melting
process begins during May, and is usually complete by late June. Burbidge
(1951) demonstrated that Hudson Bay plays a significant role in the
modification of continental air passing through the region, and Harman
(1968) speculated that the extent to which the Bay remains ice-covered is
key to interpreting its role as a cold air source and heat sink during the
spring transition season. Concentrations of ice have been shown to be
strongly related to colder temperatures in neighboring regions affected by
onshore winds (Bello and Rouse, 1985). Rouse et al. (1989) suggested that
ice on Hudson Bay directly modifies the growing season climate at sites
over 60 km inland. During periods dominated by onshore winds (most
common during the growing season) temperatures averaged 20°F colder
than during offshore winds. The observation that onshore winds are most
likely during the fast and floating ice periods of early and mid-spring
agrees with Carlson’s (1974) findings of regional subsidence and outflow
during this period (Rouse et al., 1989).
3. Objectives
It has been shown (Harman, 1987) that anticyclones moving into the
Great Lakes region during May and June prefer a track extending from a
locally cold area, the decaying Hudson Bay ice surface, southward, with

Low Temperature Events in Central Michigan 23
an increasingly more meridional azimuth through the spring transition
season. Thus, Michigan is the potential recipient of relatively cold high
latitude air during the early corn growing season. During January,
anticyclone paths originate in more westerly locations.

The objectives of this study are: a) to determine if the spatial patterns
of spring and winter cold outbreaks in Michigan are different, as the
seasonal anticyclone climatologies suggest, b) to specifically characterize
spring cold outbreaks because of their significance in Michigan
agriculture, and c) to examine the 500 mb ridge positions during winter
and spring cold outbreaks to infer the general synoptic wave arrangements
during each type.
4. Methods
Minimum temperature data were acquired for the months of January,
May, and June 1971–1985 for the Lansing, Michigan, station (United
States Department of Commerce, 1971–1985a). Because of the steady
seasonal increase in daily minimum temperature during the spring period,
weekly mean minimum temperatures (hereafter WMM) were calculated
from daily minimum temperature data and used instead of monthly values.
The low temperature event is defined as a day when the daily minimum
temperature is 10°F or more below the WMM temperature. This range
spans temperatures less than or equal to 30°F in the first week of May to
those less than or equal to 50°F in the last week of June. The entire range
during the spring months includes temperatures capable of inhibiting
growth, potential yield, or in some way causing injury to corn plants.

Once a low temperature event was identified, the associated cold pool
(closed isotherm) at 850 mb was traced back in time at 12-hour intervals
(soundings at 0 and 12 Z) to its apparent source (United States Department
of Commerce, 1971–1985b). Based upon initial observations and source
regions suggested in the literature, cold pools were assigned to one of
three air mass source regions (Harman, 1968). The source region east of
90°W longitude is called the East Hudson Bay source region. Cold pools
originating between 90°W and 110°W are assigned the West Hudson Bay
source region, and the region west of 110°W is referred to as the West
Canada source region. Coordinates at 12-hour intervals were plotted to a
base map of similar projection. Divisions of the eastern and western
portions of Hudson Bay are designed to reveal possible seasonal shifts in

Chapter Three

24
source region preference as suggested by previous research (Harman,
1968; Carlson, 1974).

Event frequencies by initial source region were determined for each
month. In addition, a 2.5 x 2.5° latitude/longitude grid was superimposed
upon eastern North America, and cold pool frequencies were calculated to
provide a more detailed analysis of the track patterns. Percentages of
events in each source region by severity and duration were also
considered. Finally, ridge axis positions at 50°N latitude during cold pool
outbreaks were assessed for the day prior to the low temperature event.
5. Results and Discussion
5.1. Source Regions and Frequencies

During January, 850 mb cold pools accompanying surface low
temperature events originate most frequently (41% of total events) in the
West Canada source area (Table 3-1). Percentages of total cold pools
decrease as the source region shifts eastward, with 35% originating in the
West Hudson Bay region and 24% in the East Hudson Bay region.

Table 3-1: Percentage of Cold Pools Originating in Each Source
Region by Month, 1971–1985

May low temperature events typically occur with East Hudson Bay
cold pools (58%), with an additional 23% arriving from the West Hudson
Bay area and 11% from the West Canada area (Table 3-1). The East
Hudson Bay source region is still dominant during June (Table 3-1),
providing 60% of the air masses causing surface low temperature events.
The primary track appears to become more variable at this time, with
similar percentages originating in the West Hudson Bay and West Canada
source regions.

These source region results are consistent with seasonal surface
anticyclone climatologies. Harman (1987) found that the primary
Cold Pool Source Region
Month E.H. Bay W.H. Bay W. Canada
January 24% 35% 41%
May 58% 31% 11%
June 59% 23% 18%

Low Temperature Events in Central Michigan 25
anticyclone track was more westerly during the Northern Hemisphere cold
season when a broad ridge is the common synoptic wave feature over
western North America. This ridge provides a natural region for the
development of anticyclones, which propagate downstream, transporting
cold air from higher latitudes into the Great Lakes region (Dallavalle and
Bosart, 1975). In addition, with relatively cold continental surfaces during
January, Hudson Bay is not the outstanding source region for cold air
masses that it becomes in spring.

Continuing height rises over central North America during late spring
may help explain the increasing frequency with which cold pools move
into the Great Lakes region along more meridional paths. May cold pools
producing surface low temperature events are common from both Hudson
Bay source regions, reflecting the early spring presence of the Hudson Bay
ice surface. As the ice surface decays in June, the East Hudson Bay
surface remains dominant, but the number of West Canada events rises
slightly when compared with the previous month. This may indicate the
annual variation in the amount of ice cover present in June and the arrival
of cold air from other sources.

Cold pool frequencies calculated from the 2.5 x 2.5° latitude/longitude
grid (without imposing predefined classes) reinforce the source region
percentages. Frequencies during January indicate several strong modal
tracks, including a meridional path which appears to originate in the West
Hudson Bay region and a zonal maximum along the northern United
States. Neither of the spring months exhibit this strong zonal track
originating in the West Canada area.

The May frequencies are greatest along the western coast of Hudson
Bay, with a secondary maximum extending southward from the
northeastern coast. The June frequencies do not suggest organized patterns
and are distributed throughout much of the grid. Again, this increased
variability may be an indicator of the year-to-year fluctuations in the
relative significance of the June Hudson Bay ice surface as a regional cold
air source. The weak modes of activity are meridional, with tracks
extending directly southward from the Hudson Bay surface.
5.2. Event Severity
Low temperature event severity (defined as the difference between the
actual outbreak temperature and the WMM), also appears to be related to

Chapter Three

26
the source region of the air mass and the seasonal shift in frequencies
(Table 3-2). During January, low temperature events in the most severe
category (WMM-20°F) are dominated by West Hudson Bay events (53%)
despite the high total proportion of West Canada events. Cold pools from
this region were also quite frequent (47%) in the severe category. Less
extreme events, even during January, were most commonly caused by the
approach of an East Hudson Bay cold pool (Table 3-2).

May low temperature events in all severity classes are dominated by
East Hudson Bay cold pools (Table 3-2). During events of the most severe
negative temperature departures, 100% of the May events involved East
Hudson Bay cold pools. During June, the severity of the event was again
proportional to the percentage of East Hudson Bay cold pools, and air
masses from some portion of the coastal area accounted for all events of
the most severe nature.
5.3. Duration
The duration of cold pool events (period of time the station
temperature was below the threshold temperature) also appears strongly
related to cold pool source area (Table 3-3). January low temperature
events last an average of 3.7 days when originating in the seasonally
preferred West Canada source region. With more easterly air masses, the
duration of events becomes shorter.

May low temperature events of longest duration are from the East
Hudson Bay source region (2.4 days) and become shorter with more
westerly cold pools (Table 3-3). By June, the East Hudson Bay region
continues to produce the low temperature events of greatest duration (2.3
days), but with the seasonal variability of the ice surface, the West Hudson
Bay and Western Canada regions produce events of similar duration
(Table 3-3).

Low Temperature Events in Central Michigan 27
Table 3-2: Percentage of Events in Temperature Classes below the
Weekly Mean Minimum. East Hudson Bay (E.H.), West Hudson Bay
(W.H.), and Western Canada (W.C.)

% of Events in Temperature Classes
below the Weekly Mean Minimum (WMM)
Region T-20 T-(15-19) T-(10-14)

January
E.H. 0 50 46
W.H. 53 17 16
W.C. 47 33 38

May
E.H. 100 66 50
W.H. 0 17 42
W.C. 0 17 8

June
E.H. 100 60 56
W.H. 0 40 25
W.C. 0 0 19

Table 3-3: Mean Low Temperature Event Duration (Days). Source
Regions are the same as Table 3-2

Mean Low Temperature Event Duration (days)
Month E.H. W.H. W. C.
January 1.6 3.0 3.7
May 2.4 1.7 1.0
June 2.3 1.8 1.7
All the preceding surface and 850 mb temperature data suggest, in
agreement with Harman (1968), that air masses propagating from
northwestern Canada comprise the majority of the January cold pool
climatology. These West Canada cold pools produce a large percentage of
the most severe and persistent winter low temperature events, although it
appears that the lesser events commonly involve Hudson Bay air masses
and that West Hudson Bay cold pools actually produce the largest
percentage of events in the most severe temperature class. Hudson Bay air

Chapter Three

28
masses are most frequent during May and June cold events, and are
responsible for the majority of spring events exhibiting extremely large
negative temperature departures and durations.
5.4. Ridge Position
The frequency distributions of ridge axis positions at 50°N latitude
during low temperature events were determined for January and May (the
two months exhibiting the strongest modal frequency behavior). January
ridge axes reflect the climatological mean wave position, with a large
number of locations clustered near 140°W longitude (Harman, 1991). This
suggests that January cold events occur within the preferred cold season
synoptic configuration and are more zonal than their spring counterparts
because of the upper level trajectory downstream from the ridge.

May ridge axes during low temperature events are modal between
110°W and 130°W. With waves positioned farther eastward during spring
low temperature events, it is understandable that the May cold pool
trajectories are more meridional. Because the mean May 500 mb pattern is
more weakly expressed than that of January and does not indicate dramatic
height rises in the western United States, the amplified ridging required for
meridional transport of Hudson Bay cold pools into the Great Lakes area
may be more likely to occur with migratory features (Harman, 1991).
6. Conclusions
Patterns of cold pool migration during low temperature events were
examined for two spring months, May and June, with the intention of
better clarifying the importance and variations of air mass source regions
during this time of agricultural development. A threshold temperature
scheme was selected which would be adverse to the development of Zea
mays L., Michigan’s primary crop, in the definition of the observed low
temperature event. The criteria were then extended to a winter month,
January, when cold outbreaks are often quite dramatic, to compare the
relative importance of various airmass trajectories in determining the cold
event climatology.

The patterns of source region preference are not surprising when
compared with North American anticyclone climatologies (Klein, 1957;
Harman, 1987). The mode of greatest anticyclone frequency during
January is a broad swath extending from Alaska southeastward toward the

Low Temperature Events in Central Michigan 29
Great Lakes. This frequency zone is very similar to the modal frequency
of January 850 mb cold pools during the type of low temperature event
defined above. The May pressure pattern is characterized by an eastward
shift in the preferred region of anticyclone frequency. Similarly, the
percentage of more meridional East and West Hudson Bay cold pools rises
dramatically during this month. During June, the anticyclone frequency
increases in the midcontinent in response to seasonal 500 mb height rises,
and the modal area becomes quite broad, encompassing the northern Great
Plains, Great Lakes, and Ohio Valley. Although the primary source region
during June remains the East Hudson Bay area, slightly increased
preferences for the West Canada area (although still minor) with respect to
event severity and duration possibly reflect this broadening swath of
anticyclone occurrence as well as the diminishing and variable nature of
Hudson Bay ice cover.

Ridge positions during low temperature events confirm the dependence
of cold pool migration upon the 500 mb trajectory for January but are less
clear for May. It is interesting that events of similar magnitudes are
climatologically preferred during January (based upon the mean western
ridge position) but may require a migratory ridge in the central U.S. to
produce a similar cold event in spring.

Finally, characteristics of cold events during spring in central Michigan
are strongly determined by Hudson Bay, that provides a regional source of
cold air which may be advected southward and also a thermally-induced
surface high pressure area. The migratory waves of spring combine with
this natural anticyclogenesis region to produce cold events dangerous to
crop development. These events are also rather difficult to predict.

Future studies could examine this topic more rigorously by developing
a cold event climatology that assembles the complete interaction between
synoptic forcing and low level thermal characteristics, and also assesses
the degree to which cold events are caused by migrating disturbances in
anomalous circulations. In addition, some measure of ice cover (perhaps
satellite data) could be incorporated to describe the varying June source
regions described here more fully.

Chapter Three

30
References
Bello, R.L. and Rouse, W.R. 1985. Large-scale Indicators of the Impact of
Hudson and James Bay on the Climate in the Hudson Bay Lowlands,
Technical Assessment of Subarctic Ontario, Report No. 16, TASO
Office, T.B. 20, McMaster University.
Burbidge, F.E. 1951. The modification of continental polar air over
Hudson Bay. Quarterly Journal of the Royal Meteorological Society
77, 361–374.
Carlson, J.D. 1974. Springtime anticyclones over Hudson Bay and the
Great Lakes: A study of the regional subsidence in relation to surface
energy budget changes from April to June. Unpublished M.S. Thesis,
Dept. of Meteorology, University of Wisconsin, Madison.
Dallavalle, J.P. and Bosart, L.F. 1975. A synoptic investigation of
anticyclones accompanying North American polar air outbreaks.
Monthly Weather Review 103, 941–957.
Grogan, C.O. 1970. Genetic variability in maize (Zea mays L.) for
germination and seedling vigor at low temperatures. Proceedings of the
25th Annual Corn and Sorghum Research Conference. American Seed
Trade Association. Chicago, Illinois, 90–97.
Harman, J.R. 1968. The Hudson Bay air mass type: Some climatological
implications. Water Resources Bulletin 4, 9–14.
—. 1987. Mean North American frequencies, 1950–79. Monthly Weather
Review 115, 2840–2848.
—. 1991. Synoptic Climatology of the Westerlies: Process and Patterns.
Association of American Geographers, Washington, DC.
Johnson, C.B. 1948. Anticyclogenesis in eastern Canada during spring.
Bulletin of the American Meteorological Society 29, 47–55.
Keeling, P.L. and Greaves, J.A. 1990. Effects of temperature stresses on
corn: Opportunities for breeding and biotechnology. Proceedings of
the 45th Annual Corn and Sorghum Industry Research Conference.
Chicago, IL.
Klein, W.H. 1957. Principal tracks and mean frequencies of cyclones and
anticyclones in the northern hemisphere. Weather Bureau Research
Paper No. 40. U.S. Department of Commerce, NOAA, Washington,
DC.
Lamont, A.B. 1949. Ice conditions over Hudson Bay and related weather
phenomena. Bulletin of the American Meteorological Society 30, 288–
289.
Levitt, J. 1941. Frost Killing and Hardiness of Plants: A Critical Review.
Burgess Publishing Company, Minneapolis, MN.

Low Temperature Events in Central Michigan 31
—. 1980. Responses of Plants to Environmental Stresses. Academic Press,
NY.
Martinson, C.A. 1971. Low-temperature imbibition injury in seeds and
susceptibility to seedling diseases. Proceedings of the 26th Annual
Corn and Sorghum Research Conference. American Seed Trade
Association. Chicago, IL, 105–110.
Rouse, W.R. and Bello, R.L. 1985. Impact of Hudson Bay on the energy
balance in the Hudson Bay Lowlands and the potential for climate
modification. Atmosphere-Ocean 23, 375–392.
Rouse, W.R., Hardill, S., and Silis, A. 1989. Energy balance of the
intertidal zone of western Hudson Bay: II. Ice-dominated periods and
seasonal patterns. Atmosphere-Ocean 27, 346–366.
Silis, A., Rouse, W.R., and Hardill, S. 1989. Energy balance of the
intertidal zone of Western Hudson Bay: I. Ice-free period. Atmosphere-
Ocean 27, 327–345.
Steward, F.C. and Bidwell, R.G.S. (eds.). 1991. Plant Physiology.
Academic Press Inc., San Diego, CA.
United States Department of Commerce, 1971–1985: Climatological
Data, Michigan. January, May, June. NOAA, NESDIS, NCDC.
—. 1971–1985: North American Constant Pressure Charts, January, May,
June. 500 mb and 850 mb level. NOAA, NMC.
Wallace, H.A. and Bressman, E.N. 1923. Corn and Corn Growing.
Wallace Publishing Company, Des Moines, IA.

CHAPTER FOUR
I
MPACT OF ENSO EVENTS
ON U.S. CLIMATE ANOMALIES
K
ENT M. MCGREGOR (1996)

1. Introduction

The El Niño phenomenon is perhaps the single most important climatic
anomaly that occurs on the Earth. The reversal of weather patterns across
the central Pacific Ocean causes disasters not only in the Pacific Basin but
throughout the tropical regions of the world. However the relation to
unusual climatic events beyond the tropics is unclear. While some studies
have shown indicative relations to U.S. weather patterns, others have not
(Glantz et al., 1991; Diaz and Markgraf, 1993).

The purpose of this study is to investigate the statistical association
between the Southern Oscillation Index (SOI) and the history of climatic
variation in the U.S. for the past 100 years. Climatic anomalies, such as
droughts (Namias, 1982) and floods (Bell and Janowiak, 1995) are due to
a variety of interacting factors. If the El Niño phenomena is related to
these patterns, even in a limited way, then such information may provide
better prediction of these and other unusual climatic events.
2. Background and Related Research
El Niño research has become a major growth industry in science
because it is linked directly to climatic anomalies in the tropical regions of
the Earth (Barnett et al., 1988; 1994). El Niño refers to the warming of the
ocean waters off the coast of Peru replacing the typically cooler waters in
this area. This causes a reversal of pressure cells, wind systems, and ocean
currents across the central Pacific Ocean. The high pressure cell near Peru
is replaced by low pressure; the low pressure cell in northern Australia is

Impact of ENSO Events on U.S. Climate Anomalies 33
replaced by high pressure. This flip-flop of pressure cells across the
Pacific Ocean is called the Southern Oscillation. The two terms are usually
combined and called ENSO. This reversal causes rain in the deserts of
Peru and severe drought in Australia. The reversal has also been linked to
a variety of unusual climatic events around the world (Canby, 1984;
Glantz et al., 1991), and consequently, the El Niño phenomenon has been
blamed for practically every climatic anomaly on the planet—from global
warming and increased hurricanes (Gray and Sheaffer, 1991), to drought
in Africa and blizzards in the U.S. (Barnett, 1981; Bradley et al., 1987;
Bunkers and Miller, 1996).

ENSO events are especially interesting for two reasons. First, the
phenomenon is aperiodic. While El Niño occurs on average once every 4
to 5 years, it is extremely irregular. A whole decade might pass with no
occurrence, or it might be only a year. Since so much climatic phenomena
is related to the annual cycle of solar insolation, this unusual behavior has
forced a dramatic re-thinking of the climate system and climatic models.
Secondly, it is no exaggeration to say that ENSO has become the great
organizer and explainer of unusual weather events and climatic variability
in tropical regions. Diaz noted that while El Niño associations are robust
in the tropics (Kiladis and Diaz, 1989; Chu, 1995), extratropical
teleconnections are much more difficult to identify and decipher
(Ropelewski and Halpert, 1986; Ropelewski and Halpert, 1989; Graham
and Barnett, 1995). Thus, research into the relationship of ENSO events to
weather outside the tropics has produced a much more confused picture.

In the context of the U.S., Namias (1978) made the first successful
prediction of U.S. weather based on an ENSO event. He and his
colleagues predicted that the 1976–77 winter would be colder than normal
on the East Coast, the Gulf Coast wetter, and the West Coast warmer and
drier. These conditions were similar to those of 1957 which was also an El
Niño year. Barnett (1981) found a good correlation between ENSO events
and winter temperatures on the West Coast and the Gulf coast. In contrast,
he found no significant association in the interior of the U.S. However,
Graham and Barnett (1995), in a later study, claimed that the strongest
association between ENSO events and extra-tropical weather anomalies is
in winter temperatures in the interior of North America.

In reviewing the relationship to coastal precipitation, Stewart (1995)
could account for 17 percent of the variance in Texas precipitation with
the SOI. He went on to claim that the correlation with winter rains alone

Chapter Four

34
should be greater. He also believed that the amount of summer rains
should increase, especially along the Gulf Coast in anti-El Niño (La Niña)
years. Stahle and Cleveland (1988) also found the El Niño signal in the
Texas tree ring record beginning in 1680. However, Haston and
Michaelsen (1994) could find no clear relationship to precipitation in
California based on the 600 year record from the rings of the big-cone
spruce tree perhaps because some El Niño years are dry (1976–77) and
some are wet (1994–95) in California. Gray and Sheaffer (1991) found
that the incidence of Atlantic hurricanes increased during La Niña years.

Trenberth and Branstator (1992) and Namias (1991) found that
summer drought in the central U.S. was positively correlated with La Niña
years. Based on computer model simulations, Atlas et al. (1993) found a
relationship between tropical Pacific sea surface temperatures (SSTs) and
reduced precipitation in the interior of the U.S. If reduced soil moisture
was included in the model, then this caused an even greater reduction in
precipitation and a significant increase in temperature. Bell and Janowiak
(1995) related the severe 1993 floods in the Midwest to a strong El Niño
event at the same time.
3. Methodology and Data
The magnitude of the El Niño event is measured by the Southern
Oscillation Index (SOI). This is based on the difference in pressure
anomalies between Tahiti and Darwin, Australia. If both locations have
normal pressure for that season then the values are near 0.0. During an El
Niño event the values are negative. During a La Niña event the values are
positive. The SOI has been calculated monthly for the period from 1900
until the present.

Prevailing climatic conditions in the U.S. are measured by the Palmer
Drought Index in its various forms. The index was developed by Wayne
Palmer (1965) of the U.S. Weather Bureau. The index measures the
departure from normal conditions for a particular place and time. It has a
value near 0.0 when conditions are normal. A value of –2.0 indicates a
moderate drought while a value of –4.0 indicates an extreme drought. In
contrast, a value of +2.0 indicates moderately wet conditions and a value
of +4.0 indicates extremely wet conditions. The index is calculated by
climatic division, with some 344 of them in the 48 contiguous states.
Monthly values are available from 1895 until the present. The Palmer
Index has become the principal tool for measuring prevailing climatic
conditions or anomalies in the U.S. There are two principal versions of the

index. The P
derived by
(PHDI) was
accurately d
was used in

Correlati
association division in
t
of record. T Maps were
p
ATLAS-GIS
Figure 4
index shows
one extreme
series graph
The climatic
from one ex

Figure 4-1: So
Impact of EN
Palmer Droug
Wayne Palm
s developed la
depicts the rela
this study.
ion and regr
between the
the country w
he PHDI was
produced show
S software.
4. R
4-1 is a time-s
s a very high f
e (El Niño) to
h of the Palme
c anomalies ar
xtreme to the o
outhern Oscilla
NSO Events on
ght Severity In
mer. The Pa
ater and incorp
ation to water
ression were
SOI and PH
was correlated
lagged by tw
wing the r-val
Results and
series graph o
frequency vari
o another (La
er Index for th
re much more
other.
ation Index, 190
U.S. Climate A
ndex (PDSI) w
lmer Hydrolo
porates longer
r resources. T
used to dete
HDI. The PHD
with the SOI
wo months afte
lues for each c
d Discussion
of the SOI fro
iation with fre
Niña). Figure
he central Ka
e persistent bu
00–1990
Anomalies
was the origina
ogical Droug
r persistence
The latter index
ermine the d
DI from each
for the 90 ye
er the associat
climatic divis
n
om 1900 to 1
equent movem
e 4-2 is a sim
ansas climatic
ut also have ra
35
al version
ght Index
and more
x (PHDI)
degree of
h climatic
ear period
ted value.
sion using
990. The
ment from
ilar time-
division.
apid shifts

36

Figure 4-2: Pa

The map
lower statis
correlation w
coastal Pacif
region show
SOI is negat
the desert S
During El N

For all th
statistical po
best that can
of states wh
likely to be a
In spite
o
the past cen
the record. central U.S. During Jan
u
positive valu
the most rap

almer Hydrolog
p of the corre
stical associa
was .24 and t
fic Northwest
wed generally p
tive (El Niño)
Southwest, Te
Niño events, th
he attention E
ower to predi
n be said is th
hich are subt
affected by tro
of the low stat
ntury, there ar
For example
broke sudde
uary to Febru
ues to pronou
pid in the 100
Chapter

gical Drought In
elation coeffi
ations than a
the strongest
t and the Tenn
positive assoc
), these region
exas, and Flor
hese locations
ENSO events
ct climatic an
hat the associa
tropical locati
opical pattern
tistical associa
re, nevertheles
e, the very se
nly with very
uary 1957, th
unced negativ
year record of
Four
ndex Kansas D
cients (Figure
anticipated. T
negative corr
nessee, Kentuc
ciations. This i
ns have drier c
rida all show
are wetter tha
have received
nomalies over
ations are high
ions, and, the
s.
ation between
ss, some tanta
evere drought
y heavy rains
he SOI chan
ve values. Thi
f the SOI. In c
Division 5, Centr
e 4-3) indicat
The strongest
relation was –
cky, and West
indicates that
conditions. In
negative asso
an normal.
d, they have a
r most of the
her in the sou
erefore, the o
n the SOI and
alizing relatio
t of the 1950
in the spring
nged from pro
is change was
contrast, the 1

ral
ted much
positive
–.29. The
t Virginia
when the
n contrast,
ociations.
almost no
U.S. The
uthern tier
ones most
PHDI for
onships in
0s in the
of 1957.
onounced
s perhaps
930s

Impact of ENSO Events on U.S. Climate Anomalies 37

Figure 4-3: Correlation between Southern Oscillation Index and Palmer
Hydrological Drought Index Two Month Lag, 1900
–1990

drought occurred during a period of comparatively static SOI – one
without serious positive or negative fluctuations.

Thus, a profitable avenue for future research would be to focus analyses
on shorter time periods relating to specific events, such as the 1950s drought
in the central U.S. or the 1982–83 El Niño event (the strongest on record).
Given the seasonal nature of El Niño relationships, it would also be
profitable to focus on the anomalies during each season in specific locations.
5. Conclusions
Weather patterns in the mid-latitudes are complex, and while they may
be linked in some way to events in the tropics, they are not controlled by
them. While the strongest associations between the SOI and the PDI did
not account for more than 10 percent of the variance, the relationship

Chapter Four

38
could still be an important factor in understanding drought and floods.
There is an important distinction between relating a specific drought event
to a specific ENSO event versus relating all drought events to all ENSO
events. Abnormal dry spells (or wet ones) in the U.S. have a multiplicity
of causal forces. To the extent that the Southern Oscillation has any
predictive value on the climatic variability of a particular place, it is
important to know where, when, how much, and in what way.
References
Atlas, R., Wolfson, N. and Terry, J. 1993. The effect of SST and soil
moisture anomalies on GLA model simulation of the 1988 U.S.
summer drought. Journal of Climate 6, 2034–2048.
Barnett, T.P. 1981. Statistical prediction of North American air
temperatures from Pacific predictors. Monthly Weather Review 109,
1021–1041.
Barnett, T.P., Bengtsson, L., Arpe, K., Flügel, M., Graham, N., Latif, M.,
Ritchie, J., Roeckner, E., Schlese, U., Schulzweida, U., and Tyree, M.
1994. Forecasting global ENSO-related climate anomalies. Tellus 46A,
381–397.
Barnett, T.P., Graham, N., Cane, M., Zebiak, S., Dolan, S., O’Brien, J.,
and Legler, D. 1988. On the prediction of the El Niño of 1986–87.
Science 239(4862), 192–196.
Bell, G.D. and Janowiak, J.E. 1995. Atmospheric circulation associated
with the Midwest floods of 1993. Bulletin of the American
Meteorological Society 76, 681–695.
Bradley, R.S., Diaz, H.F., and Kiladis, G.N. 1987. ENSO signal in
continental temperature and precipitation records. Nature 327(6122),
497–501.
Bunkers, M.J. and Miller Jr., J.R. 1996. An examination of El Niño-La
Niña related precipitation and temperature anomalies across the
northern plains. Journal of Climate 9, 147–160.
Canby, T.Y. 1984. El Niño’s ill wind. National Geographic 165, 144–183.
Chu, P.S. 1995. Hawaii rainfall anomalies and El Niño. Journal of Climate
8, 1697–1703.
Diaz, H.F. and Markgraf, V. (eds.). 1993. El Niño: Historical and
Paleoclimatic Aspects of the Southern Oscillation. Cambridge, UK:
Cambridge University Press.
Glantz, M.H., Katz. R.W., and Nicholls, N. (eds.). 1991. Teleconnections
Linking Worldwide Climate Anomalies. Cambridge, UK: Cambridge
University Press.

Impact of ENSO Events on U.S. Climate Anomalies 39
Graham, N.E. and Barnett, T.P. 1995. ENSO and ENSO-related
predictability. Part II: Northern hemisphere 700-mb height prediction
based on hybrid coupled ENSO model. Journal of Climate 8, 544–549.
Gray, W.M. and Sheaffer, J.D. 1991. El Niño and QBO influences on
tropical cyclone activity. In M.H. Glantz, R.W. Katz and N. Nicholls
(eds.), Teleconnections Linking Worldwide Climate Anomalies:
Scientific Basis and Societal Impact. Cambridge: Cambridge
University Press, 157–284.
Haston, L. and Michaelsen, J. 1994. Long-term central coastal California
precipitation variability and relationships to El Niño-Southern
Oscillation. Journal of Climate 7, 1373–1387.
Kiladis, G.N. and Diaz, H.F. 1989. Global climatic anomalies associated
with extremes in the Southern Oscillation. Journal of Climate 2, 1069–
1090.
Namias, J. 1978. Multiple causes of the North American abnormal winter
of 1976–77. Monthly Weather Review 106, 279–295.
—. 1991. Spring and summer 1988 drought over the contiguous United
States - causes and prediction. Journal of Climate 4, 54–65.
—. 1982. Anatomy of Great Plains protracted heatwaves (especially the
1980 summer drought). Monthly Weather Review 110, 824–838.
Palmer, W.C. 1965. Meteorological Drought. Research Paper No. 45,
Washington DC: U.S. Weather Bureau.
Ropelewski, C.F. and Halpert, M.S. 1986. North American precipitation
and temperature patterns associated with El Niño-Southern Oscillation.
Monthly Weather Review 114, 1101–1106.
Ropelewski, C.F. and Halpert, M.S. 1989. Precipitation patterns associated
with the high index phase of SO. Journal of Climate 2, 268–284.
Stahle, D.W. and Cleveland, M.K. 1988. Texas drought history
reconstructed and analyzed from 1698 to 1980. Journal of Climate 1,
59–74.
Stewart, R.H. 1995. Predictability of Texas rainfall patterns on time scales
of six to twelve months: A review. In Norwine, J., Giardino, J.R.,
North, G.R., and Valdes, J.B. (eds.), The Changing Climate of Texas,
College Station, TX: Geobooks, 39–48.
Trenberth, K.E. and Branstator, G.W. 1992. Issues establishing causes of
the 1988 drought over North America. Journal of Climate 5, 159–172.

CHAPTER FIVE
I
MPACT OF ENSO EVENTS ON U.S. CLIMATE
ANOMALIES: UPDATE SINCE 1996
K
ENT M. MCGREGOR

1. Many Climate Indices Available

In 1996 the Southern Oscillation Index (SOI) was perhaps the most
common measure of conditions in the tropical Pacific and the status of El
Niño/La Niña. The SOI is based on the pressure differences between
Tahiti and Darwin, Australia. Since then, superior measures have become
available based on sea surface temperatures (SSTs). These indices
typically measure the temperature (anomaly) in degrees Celsius in some
portion of the tropical Pacific Ocean. Figure 5-1 shows a map of these
regions. Figure 5-2 is a map of the correlation coefficients between the
Niño 4 index and precipitation from January to March for all 344 climate
divisions from 1982 to 2000. El Niño/Southern Oscillation (ENSO) events
tend to have their greatest impact during the winter months, usually
increasing precipitation along the southern tier of states and reducing
precipitation in the Northwest (Mo et al., 2009; McGregor, 2010). As is
often the case, stronger correlations occurred when the precipitation
lagged the index date by 2–3 months, so the Niño 4 index leads the
precipitation data by a season (3 months). The highest positive
correlations, above .5, occurred in the in the Southwest, the coastal
Southeast and where Nebraska, South Dakota, and Iowa meet. The most
negative correlations, below –.5, occurred in the Ohio River Valley and
southern Montana, but were not as extensive in area as the locations of
strongest positive correlations.

While other climate oscillations known before 1996, much of the focus
was on ENSO when perhaps the strongest event of the century occurred in

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

— Niiden harvojen ylioppilaiden kesken, jotka vielä jatkoivat
lukujaan Turussa, väiteltiin usein ja kiivaasti siitä, miten tähän
kansan nöyräselkäisyyteen olisi suhtauduttava, eikö olisi sittenkin
koetettava kohottaa kansan itsetuntoa ja nostattaa se vastarintaan.
Toiset sitä vaativat paheksuen etenkin pappien kansalle antamaa
huonoa esimerkkiä, joka suorastaan avusti vihollisen tarkoitusperiä.
Mutta toiset taipuivat valloittajan vaatimukseen. Mitä auttaa
siviiliväen rynnistellä, he sanoivat, se vain lisää omia kärsimyksiään.
— Tapelkoon armeija, mikäli voi!
Siitä väiteltiin taas kerran kevään alussa Turun sillalla. Minä olin
nuori ja tulinen, puolustin nousua perivihollista vastaan vaikkapa
kaikki kuoltaisiin… viittasin, sen vielä muistan, Horatiuksen sanoihin:
Dulce et decorum est
Pro patria mori…
— Mutta minua pilkattiin, jatkoi rovasti hiukan kiihtyneenä. — Ketä
minun kuolemani muka hyödyttäisi, kysyttiin. Noilla runosäkeillä
veisin kidutukseen ja surmaan joukon muitakin. Enhän sitä paitsi
saisi ketään "nostatetuksi", ja Turussahan toki itsekin nyrkkiä
heristelin.
— Tuo pilkka minuun pisti, mutta huomasin samalla, että siinä oli
paljon tottakin. Minulla oli luvut kesken, olin varaton poika, — mutta
mitä luvuista, mitä viroista, jos koko isänmaa sortuu vainolaisen
jalkoihin, kun se ei edes ponnistelekaan pelastuakseen. Korvani
soivat, Turun kadut polttelivat jalkojani… Vihollinen oli äsken ottanut
haltuunsa Hämeenlinnan, josta Suomen armeija taas oli luopunut.
Oli vain ajan kysymys, milloin se on Turussa ja milloin minäkin
joudun vihollista kumartelemaan… Eräänä kevätaamuna viskasin

päättävästi vanhan teinirepun selkääni ja lähdin kävelemään Turusta
Satakunnan tietä pitkin.
— En tiennyt minne kävelisin, mihin ryhtyisin, mutta sisu ei
antanut periksi, jotakin minun täytyi yrittää. Vaistomaisesti pyrin
kotipuoleeni Pohjanmaalle. En voinut uskoa, että tämän seudun
kansa, joka sata vuotta sitten oli noussut nuijakapinaan suistaakseen
sortajaa ja jonka venäläisvihan hyvästi tunsin, alistuisi yhtä
raukkamaisesti ikeeseen kuin maan muu väestö. Paljon en tosin
luottanut omaan kykyyni kansan nostattajana, olinhan asetoimiin ja
sota-asioihin aivan harjaantumaton, mutta mukana halusin olla
kotiseutuani puolustamassa, vaikkapa sinne kaatuisinkin.
— Kotipuolessani täällä Ilmajoella tapasin sitten paljon
hengenheimolaisia, minun ei tosiaankaan tarvinnut kiihotuspuheita
sepitellä. Jonkin viikon kotitalossa viivyttyäni — se on nyt, kuten
tiedätte, maan tasalle hävitetty — lähdin veljeni Israelin kanssa
kiertelemään lähipitäjiin, Isojoelle, Kyröön ja Lapualle. Keskustelin
miesten kanssa… he eivät tahtoneet taistelematta luovuttaa
ainakaan omia kotejaan vainolaisille, sen näin heti. Nuijasodan
aikainen veri kuohahteli vielä Pohjanmaan miehissä, toiminnan halua
oli, valitettiin vain, ettei kelvoton armeija ryhtynyt mihinkään.
Kysäisin silloin, eikö olisi meidän pistettävä toimeksi, ja se kysymys
lankesi aina hedelmälliseen maahan. Kylissä ruvettiin kunnostamaan
vanhoja karhupyssyjä, ja ennen pitkää ilmoittautui Ilmajoelle eri
tahoilta nuoria miehiä, jotka kehottivat veljeäni ja minua
järjestämään vapaajoukon kotiseudun puolustukseksi — siihen he
olivat valmiit heti liittymään. Kävimme silloin siekailematta työhön,
hankimme aseita Vaasasta ja mistä saimme ja hiihtokelin tultua
(syksyllä 1713) keräydyimme Pohjanmaan etelärajalle
maakuntaamme puolustamaan. Ilmajokelaisia oli kantajoukkomme,

mutta paljon oli mukana muitakin vanhojen nuijamiesten
pojanpojanpoikia.
— Suomen armeija oli, vihdoinkin kerran vastarintaa yritettyään,
äsken kärsinyt tappion Pälkäneellä ja peräytyi nyt lamaantuneena ja
hajanaisina parvina Hämeenkankaan yli Pohjanmaalle. Vihollinen oli
kai sen kintereillä — tämä aavistus joudutti järjestäytymistämme.
Aluksi ei vainolainen kuitenkaan saapunut kankaan yli koko
joukollaan, vaan lähetti tänne kasakkaparviaan ja muita pienempiä
osastojaan teitä ja tienoita tutkimaan, ryöstämään ja polttamaan.
Mutta Pohjanmaalle nämä joukot eivät päässeet… Armeijastamme
tosin ei ollut mitään apua, mutta talonpoikaisparvemme olivat joka
tiellä vastassa ja antoivat hurjille kasakoille nopean kyydin takaisin.
Kurikassa syttyi sitten kerran tavallista tuimempi taistelu vanhan
Santavuoren tantereen lähistöllä. Venäläiset olivat silloin jo
vallanneet Turunkin ja koko Länsi-Suomen ja tulivat nyt suurella
joukolla Porin tietä Pohjanmaalle. Me emme tienneet tätä suuntaa
varmistaa, vartioimme etupäässä Hämeenkankaan taholla. Mutta kun
kuulimme venäläisten olevan rannikolta tulossa, riensimme pyrynä
vastaan ja annoimme heille täällä niin kuumat tervetuliaiset, että he
eivät Ilmajoelle sillä kertaa ehtineetkään. Sisukkaimmat heistä
yrittivät tuossa Kurikan taistelussa kyllä vielä karauttaa tietä myöten
eteenpäin, mutta me odotimme hiljaa tiensyrjän hangessa ja
laukaisimme. Satoja kasakan ruumiita virui vielä seuraavana kesänä
tien poskessa Kurikan kankaalla kuoppaamattomina…
Vanhaa rovastia näytti järkyttävän verinen muisto ja nuoria
kuuntelijoitakin tuo kuvaus puistatti. Mutta he tahtoivat kumminkin
kuulla enemmän ja haastoivat vaaria yhä kertomaan.

— Niin, sellaisissa kotiseudun puolustamiseksi käydyissä
kahakoissa se talvi meni. Talonpoikia oli nyt joukkoomme kertynyt
aika runsaasti, monta tuhatta miestä, mikä osoitti, että kyllä väkeä
saatiin maanpuolustukseen, jos sitä vain oikeassa hengessä osattiin
innostaa. Mutta helmikuussa venäläisten koko pääjoukko alkoi
saapua tykistöineen ja kuormastoineen Pohjanmaalle, ja sitähän me
partiomiehet emme jaksaneet pidättää. Teimme sille vain kiusaa
minkä kerkesimme ja vartioimme tarmokkaasti syrjäteitä, niiden
viereisiä kyliä puolustellen. Mutta Armfelt hankkiutui sillä välin
taistelukuntoon järjestämällään armeijalla vastarintaan
Isossakyrössä, ja kutsui meidätkin avukseen siihen ratkaisevaan
taisteluun. Tottelimme käskyä, antauduimme hänen komentoonsa ja
noin 3.000 talonpoikaa otti sitten osaa Napuen taisteluun…
Taas rovastivanhus keskeytti kertomuksensa ja hänen nuoret
kuulijansa ymmärsivät liiankin hyvin syyn siihen. Karmeana ja
tuoreena tarinana eli vielä kaikkien muistissa Napuen verinen päivä
ja suomalaisen sotajoukon siellä kärsimä lopullinen tappio. Sen
nimen mainitseminen jo herätti hirmun puistatuksia
paikkakuntalaisissa. Vaalenneet pääkallot, särkyneet ja maahan
vajonneet tykinlavetit, ruostuneet rautakuulat ja sinne tänne maahan
pistetyt puiset hautaristit olivat näet vielä kyllin näkyviä
muistomerkkejä siitä, mitä siellä 30 vuotta sitten, helmikuun 19. p:nä
1714, oli tapahtunut. Vanhan kirkkoherran ei tarvinnut siitä
taistelusta kertoa.
Mutta hän tahtoi kumminkin nähtävästi nuorille kuulijoilleen
muutamilla sanoilla puolustaa talonpoikaisjoukkoaan. Se ei Napuella
väistynyt omalla sivustallaan, niin kuin päällystö oman kunniansa
pelastamiseksi oli tahtonut myöhemmin uskotella. Se seisoi lujana
metsän rinnassa ja torjui puolestaan kaikki hyökkäykset. Tuhon

aiheutti ratsuväki, joka ei pystynyt torjumaan vihollisen kiertoliikettä,
vaan taipui, horjui ja pakeni…
— Mutta senkin surunpäivän jälkimainingeissa, jatkoi rovasti, — oli
meidän talonpoikaisjoukollamme, joka tosin nyt oli tuntuvasti
pienentynyt, tärkeä tehtävä, vaikkei sitäkään sotahistoriassa
muisteta. Armeijamme peräytyessä epäjärjestyksessä pohjoiseen
päin näiden seutujen säikähtynyt, tyrmistynyt väestö, jonka
kimppuun voitostaan humaltunut vihollinen surmaten ja hävittäen
samosi, lähti kauhun valtaamana ja hajanaisena laumana
pakenemaan perääntyvän armeijan mukana ja jäljessä. Syntyi
ääretön sekasorto ja hämminki Pohjanmaan ainoilla käytettävissä
olevilla talviteillä. Peräytyvät sotaväenosastot kaatoivat eteensä
ahtautuneiden Vaasan porvarien ja muiden pakolaisten rekiä, joissa
he lapsineen ja vähine tavaroineen koettivat henkensä hädässä
päästä turvaan, tiepuoleen, kinoksiin, jopa pahoinpitelivätkin
pakolaisraukkoja. Tykit tarttuivat nietoksiin, syntyi ruuhkia, joihin
soturit ja pakolaiset pysähtyivät ja paleltuivat pääsemättä eteenpäin.
Yön pimeässä ihmiset eksyivät toisistaan. Kasakat sillä välin
ahdistivat takaapäin — sydäntävihlovat hätähuudot kaikuivat
pakkassäässä talvisilla taipaleilla…
— Talonpoikaiset suksimiehemme pystyivät vain eteenpäin
ryntääviä vihollisjoukkoja pysähdyttämään ja pidättämään.
Kaadoimme murroksia tiepuoleen, asetuimme niiden taa ja
annoimme etujoukkona karauttaville kasakoille lyijyä. He pysähtyivät
silloin, peräytyivät, odottivat lisäväkeä ja kävivät varovaisemmiksi, ja
sillä välin ruuhkat pääsivät kauempana purkautumaan. Monta
vihollisen kuormaakin me niinä viikkoina sieppasimme itsellemme ja
pakolaisille eväiksi, mutta vähänpä se auttoi siinä yleisessä
surkeudessa. Pohjanmaakin joutui vainolaiselle, emme voineet sitä

pelastaa. Ja monesti mietin jäljestäpäin, olivatko nuo turkulaiset
vastaväittäjäni ehkä sittenkin oikeassa. Mutta tuntoni mukaan olin
koettanut tehdä parhaani isänmaaraukan pelastamiseksi.
— Sellainen oli osuuteni isonvihan sotatapauksiin, virkkoi vanha
rovasti lopuksi vaatimattomasti ja näytti tahtovan lopettaa
kertomuksensa siihen. Mutta hänen nuoret kuulijansa eivät vielä
olleet saaneet tarpeekseen — he odottivat lisää. Ja Elisa-neiti
virkkoikin tuokion kuluttua:
— Mutta olittehan senkin jälkeen, isä, taisteluissa mukana, olitte
monta vuotta. Kertokaa siitäkin.
— Siitä ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Pakko oli jatkaa, kun
kerran sotapoluille olin antautunut, kun olin venäläisten henkipatoksi
julistama ja kun aseveikkoja yhä oli matkassa. Täytyi partioida,
pakoilla ja taistella. Kun vihollinen valtasi Pohjanmaan rannikon
Kemijokea myöten, vetäydyin sisämaahan, elin piilopirteissä, lähdin
sieltä käsin ehtimiseen ahdistamaan venäläisten varastoja
auttaakseni hätääntyneitä ja koettaakseni pitää talonpoikain mielet
virkeinä. Eihän siinä auttanut heittäytyä hankeen ja kuolla.
Varsinaisena sissinä en koskaan armeijaa palvellut, minulla ei ollut
mitään jalkarakuunan valtakirjaa enkä pelkästään murhatakseni
tehnyt retkiä vihollisten selkäpuolelle. Taistelin veljeni rinnalla
talonpoikain johtajana, kunnes Israel-veli eräässä kahakassa kaatui.
Siunasin hänen hautansa salolle — sitä hautapaikkaa en ole sen
jälkeen löytänyt. Sitten liikuin yksin. Koetin Oulun seuduilla vielä
kerran järjestää metsissä lymyilevät talonpojat suuremmaksi
yhtenäiseksi joukoksi, joka armeijamme vetäydyttyä kokonaan
Ruotsin puolelle vapauttaisi sen osan Pohjanmaata, jossa venäläisillä
oli verrattain vähän väkeä. Ja meidän onnistuikin vuosina 1715-16

aika-ajoin puhdistaa suuri osa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaata
venäläisistä, olimmepa tavallaan siellä pitkät ajat isäntinä ja monet
pakolaiset palasivat jo meidän turvissa takaisin maitaan viljelemään.
Mutta sitten venäläiset lähettivät taas vielä suurempia voimia
vastaamme. Meidän oli silloin taas väistyttävä, hajaannuttava, ja
eräässä ottelussa sain haavan — arvenhan olette monesti nähneet
olkapäässäni — ja jouduin venäläisten vangiksi. Siihen soturiurani
päättyi.
— Kuinka se vangiksijoutuminen tapahtui, isä? kysyi henkeään
pidättäen perheen nuorin vesa.
— Sellainen tapahtuu sodassa vallan juohevasti, lapseni, hymähti
ukko herttaisesti. — Oli pakkaspäivä. Joukkomme oli peräytymässä
valtatieltä salolle. Olimme viivähtäneet eräässä vielä asutussa
talossa, josta väki kuitenkin kuultuaan vihollisten taas palanneen
näille main hankkiutui piilopirteille. Perheen vähät tavarat oli jo
sälytetty kelkkaan, kun nähtiin kasakkain lähestyvän taloa.
Antaaksemme hätääntyneelle talonväelle tilaisuuden päästä edes
metsän peittoon, me pyssymiehet jäimme hetkeksi hyökkääjiä
torjumaan, vaikka meitä olikin vähemmän. Ammuimme rakennusten
suojasta ja pysäytimme todellakin kasakat. Mutta siirtyessäni
parempaan väijymispaikkaan sain olkaani luodin ja kaaduin. Käskin
nyt miesteni hiihtää salolle ja jäin itse maahan makaamaan. Eikä
ollut henkeni silloin monen äyrin hintainen — joko peri sen pakkanen
tai kasakka. Mutta mikä lie mennyt vihollisiin sillä kertaa, he luulivat
kai saaneensa tavallista paremman saaliin. He raastoivat minut
mukaansa, veivät ensiksi Vaasaan hoidettavaksi ja sitten Turun
linnaan tutkittavaksi. Ne olivat kärsimysten ja nöyryytysten viikkoja
nuo, ihme oli, etten silloin sortunut. Mutta raskainta kaikesta oli

sittenkin se, että venäläiset myöhemmin, kuten tiedätte, pakottivat
minut Turussa kirjurintöihinsä — siis palvelukseensa, jota
välttääkseni juuri olin neljä vuotta sitten Turusta retkilleni lähtenyt.
— Mutta kohtelihan ruhtinas Galitzin sinua hyvin, sen olet
myöntänyt, virkkoi taas Elisa-neiti saadakseen isänsä vieläkin
kertomaan.
— Niin, venäläisten ylipäällikkö koetti suostutella suomalaisia
lukumiehiä puolelleen käyttääkseen heitä apunaan valloitettua maata
hallitessaan. Olihan heidän saatava jonkinlainen järjestys maahan.
Mutta hyvin puolinaista oli tuo suopeus. Kun en osoittanut heille
tarpeeksi suurta uskollisuutta enkä kuuliaisuutta, kun koetin auttaa
ahdistettuja maanmiehiäni taikka huomautin esimiehille heidän
alaistensa tekemistä julmuuksista, suljettiin minut uudelleen
tyrmään. Pääsin välillä vapaaksi, mutta minut vangittiin taas ja vietiin
Pietariin, josta vasta sodan päätyttyä pääsin palaamaan. — Mutta
sehän ei kuulu enää soturinmuistoihini, joita sinä, Elisa, minulta
kyselit. Nuo sotamuistot, niin tuloksetonta kuin taisteluni lie ollutkin,
— elävät kuitenkin mielessäni valoisina, kauniina kuvina, jota vastoin
myöhemmät vankila- ja palvelusvuodet kaikkine nöyryytyksineen
säilyvät muistissani usvaisina, hämäränomaisina painajaisunina.
Vanha rovasti oli lopetettuaan tarinansa noussut penkiltä ja seisoi
nyt siinä kookkaana, ryhdikkäänä ja pystypäisenä. Nuori polvi saattoi
vielä kuvitella, kuinka hän oli ollut uljas ja voimakas johtaessaan
Pohjanmaan talonpoikia vihollista vastaan. Niinpä perheen nuorin
vesa vielä kysäisikin:
— Etkö halunnut jäädä sotaväkeen, isä, kun vapaaksi pääsit…
Upseeriksi..? Olithan jo päällikkö…?

— En, lapseni, sota oli lopussa, maa jälleen vapaa, vaikkakin
pahasti silvottu ja runneltu. Ei, minä olen aina kammonnut sotaa ja
verenvuodatusta — ainoastaan silloin kun isänmaa on hädässä eikä
mitään muuta keinoa enää ole, on turvauduttava tuohon viimeiseen
keinoon, aseeseen. Suokoon Jumala, ettei siihen Suomessa enää
tarvitsisi turvautua samaan tapaan kuin isonvihan aikoina. Minä olen
rauhan mies, lukumies, niin kuin oikein sanoit, Elisa; vain pakko teki
minusta soturin, ja sellaisena koetin täyttää velvollisuuteni. Palasin
oikealle alalleni, niin kuin talonpoikanikin palasivat aurojensa
ääreen…
Pappilan perhe oli isän tarinaa kuunnellen jäänyt istumaan
kukkivan tuomen alle pitkään, ei kukaan ollut huomannut ajan
kulumista. Vasta kun rovasti viittasi taivaalle ja osoitti, että auringon
kehrä oli jo ehtinyt kauas lännen puolelle, havahtui ruustinnakin
omista, äänettömistä muistoistaan ja mietelmistään, läimäytti
kätensä yhteen ja huudahti:
— Mutta, hyvänen aika, minullahan palaa päivällispaisti uunissa!
Santeri Ivalo

SUURIN SUOMALAINEN
SEIKKAILIJA
TAPANI LÖFVING
Eräässä Hämeenlinnan vanhimman osan tornihuoneessa,
valoisassa ja verrattain siistissä kamarissa, jota usein oli käytetty
"parempain" vankien säilytyshuoneena, istui muutamana talvipäivänä
1742 lyhyenläntä, mutta lujatekoinen ja tanakka mies kapteenin
puvussa katsellen ristikkojen välitse verestävin silmin ja vihan
vääristämin kasvoin Vanajaveden lumiselle selälle. Hän istui
liikahtamatta, tuijotti melkein tylsästi eteensä, mutta hänen
harvapartainen leukansa värisi ja hänen hengityksensä läähätti —
selvästi näkyi, että hänen sisässään kävi ankara aallokko.
Yhtäkkiä hän jymäytti luisevan nyrkkinsä pöytään, joka oli hänen
edessään, ja ärähti itsekseen:
— Niin pitkälle on nyt tässä maassa päästy, että Tapani Löfving on
suljettu vankikoppiin! Isänmaalle vaarallisena miehenä, kavaltajana,
venäläisten lahjomaksi epäiltynä…!

Hänen rintansa huohotti, mutta hän risti kätensä ja sai taas
hurskaan rauhan ilmeen kasvoilleen.
— Älä salli Jumala, sinä, joka minua ennen sadoista vaaroista
autoit ja pelastit, älä salli minun tässä nyt pakahtua katkeruuteeni
tästä kiittämättömän maailman palkasta! Nykyisellä sukupolvella ei
ole tietoa eikä käsitystä sen miehen teoista, ansioista eikä
kärsimyksistä, jonka he ovat tyrmään sulkeneet, auta minua
ymmärtämään heidän typeryytensä ja tärkeytensä…!
Mies ei kuitenkaan malttanut pysyä kauan siinä ristissä käsin.
Rauhan ilme kaikkosi pian hänen kasvoiltaan, hän lähti lattialle
kävelemään ja puheli edelleen itsekseen:
— Mitä kohtalon ivaa tämä sentään onkaan! Ruotsin hallitus
antautuu uuteen sotaan Venäjää vastaan — se ei saanut kyllikseen
20 vuotta sitten! —, mutta sen tärkeimpiä toimenpiteitä silloin on,
että juuri se mies, jonka työt ja ansiot viimeisen suuren vihan ajoilta
ovat kuuluisimmat kaikista, jolla on tiedustelijana rajaton kokemus ja
koeteltu taito, joka vieläkin voisi tehdä maalleen mitä parhaita
palveluksia, juuri hänet vangitaan ja hänet häväistään. Voiko
suurempaa sokeutta ajatella!
Pieni, luiseva mies päästi käheän naurun, katkeran ja ilkkuvan,
käveli vielä tuokion lattialla suuttumustaan suitsuttaen ja istahti
sitten taas miettimään.
Niin oli tosiaankin käynyt "hattujen sodan" toisen vuoden alussa,
että isonvihan kuuluisa seikkailija ja ovelaksi tunnettu tiedustelija
Tapani Löfving oli pidätetty silloisessa rajakaupungissa, Haminassa,
syytettynä armeijalle aiheuttamastaan vahingosta sekä tuotu

Hämeenlinnaan vankina säilytettäväksi, kunnes asia tarkemmin
tutkittaisiin.
Tämä pidätys ei tuntunut kummalta kohtalon ivalta ainoastaan
Tapanista itsestään, vaan monesta muustakin, joka tunsi hänen
lukuisat, edellisen sodan aikaiset palveluksensa maalleen ja
vahingontekonsa viholliselle, hänen miltei lukemattomat kepposensa,
taistelunsa ja seikkailunsa venäläisten valtaamassa Suomessa. Mutta
Löfvingin asia näytti nyt todellakin pahalta. Hän oli tosiaankin tässä
uudessa sodassa aiheuttanut Ruotsin sotalaitokselle sekä vahinkoa
että — ja varsinkin sen johdolle — häpeätä, eikä oltu selvillä, oliko
hän, ovela mies, tehnyt sen taitamattomuudesta vaiko tahallaan.
Kun sodan puhjetessa kesällä 1741 Ruotsin ja Suomen sotavoimia
koottiin rajalle ja venäläisetkin puolestaan lähtivät Viipurista liikkeelle
länttä kohden, jo 53-vuotias Löfving eleli pienessä kapteenin
puustellissaan Porvoon pitäjässä hiukan nyrpeänä sen johdosta, ettei
hän mielestään ollut saanut tarpeeksi tunnustusta eikä palkkaa
edellisessä suuressa sodassa suorittamistaan ansiokkaista teoista.
Löfving lähti asekutsun saatuaan vuoden 1742 alussa Haminaan,
rajalle, tahtoen taas osoittaa kykyään ja taitoaan, ja hänet
lähetettiinkin venäläisen ylipäällikön helmikuussa 1742 irtisanottua
aselevon kokeneimpana vakoojana vihollisen puolelle tiedustelemaan
sen varustuksia, liikkeitä ja aikeita. Hän liikkui siellä Viipuria myöten
monenlaisissa valepuvuissa, niin kuin isonvihan aikoinakin, jolloin
hän venäläisten valtaamassa Turussa tunkeutui ihan johtopaikoille
asti, urkki, vaani, kyseli ja palasi sitten Haminaan kertomaan, että
vihollisen pääsotaliike, hyökkäys Haminaa vastaan, oli odotettavissa
aivan heti, ehkä päivän parin perästä.

Juuri tämä tieto oli aiheuttanut ruotsalaisten esikunnassa ja koko
sotajoukossa pakokauhun. Ei ollut varustauduttu vastaanottamaan
venäläisten päähyökkäystä nyt aselevon jälkeen Haminaan, sillä
puolustusasemat eivät siellä olleet kyllin lujat. Ja niin pantiin armeija
suin päin perääntymään Haminasta. Siellä poltettiin ja räjäytettiin
varustuksia ja varastojakin, oltiinpa vähällä polttaa laivastokin ja
koko linnoitus, ja itse peräytyminen Kymijokea kohden suoritettiin
sekasortoisen pelon vallassa.
Mutta venäläisten hyökkäystä Haminaan ei kuulunutkaan; ja
muutamain päiväin perästä kävi selville, etteivät he ilmeisesti olleet
aikoneetkaan tällä kertaa hyökätä Haminaan, vaan että he
päinvastoin keskittivät joukkojaan pohjoisemmaksi, josta Ruotsin
sodanjohto jo tällä välin oli ehtinyt vähentää väkeään.
Suuttumus ja häpeä sai nyt ruotsalaisen ylijohdon valtoihinsa.
Löfvingiä syytettiin muiden vikapäiden ohella tästä harmillisesta
kolttosesta. Kysyttiin, oliko hän sen tahallaan aiheuttanut, ehkä
venäläisten Viipurissa lahjomana — tiedettiinhän, että hän oli
palkkansa pienuuden tähden kauan kantanut nurjaa mieltä
esivaltaansa vastaan ja kerran jo pyytänyt lupaa saada muuttaa
maasta pois venäläiselle alueelle, Viroon… Mies napattiin kiinni.
Mitään vilppiä ei nähtävästi ollut Löfvingin tiedonannoissa, hän oli
kertonut kokemansa ja kuulemansa hyvässä uskossa, oli kaiketi vain
antanut vetää itseään nenästä. Hänen isonvihan aikainen
tiedustelutaitonsa oli nähtävästi jo vanhentunut, hän oli udellut
uutisia upseereilta ja muilta, jotka eivät sodanjohdon suunnitelmia
tunteneet, joille ehkä tahallaan oli annettu väärät tiedot. Ukko
Löfving oli uskonut…

Nyt hän istui linnassa ja hautoi näitä harmeja mielessään. Eihän
hän ihan sisimmässään voinut kieltää, että hänelle
herkkäuskoisuudessaan tällä kertaa oli tullut erehdys, mutta hän
kiisti omissakin mietteissään tämän ja todisteli, että kaikki merkit
viittasivat Haminaan, ehkä ryssät olivat sitten viime hetkessä
muuttaneet mielensä… Mutta yleensä hänen ajatuksensa eivät tässä
kysymyksessä pitempään viipyneet. Sodanjohto tahtoi tässä vain
sysätä oman hätiköimisensä hänen niskoilleen, päätteli Löfving, ja
siinä oli varmaan paljon tottakin. Hän hautoi kuitenkin etupäässä sitä
loukkausta ja häväistystä, joka hänelle, vanhalle karoliinille ja
ihaillulle partiosankarille, nyt oli tehty. Hän näki tässä vain tylyä
kiittämättömyyttä ja typeryyttä, huutavaa vääryyttä!
Tapanilla oli korkea käsitys omista, isonvihan aikaisista ansioistaan,
ja se käsitys oli hänessä näiden kahdenkymmenen rauhanvuoden
varrella, jolloin hänen teoistaan ja retkistään kaikkialla koko
valtakunnassa oli ihaillen kerrottu, entisestään voimistunut.
Jokaisesta seikkailusta oli kasvanut suurtyö ja jokaisesta voitetusta
vastuksesta neronteko, ja hän kuvitteli joskus tosiaankin olevansa
oikeastaan isonvihan ainoa varsinainen sankari.
Näistä seikkailuistaan hän oli vuosien varrella jo kirjoittanut
muistiinpanoja, päiväkirjan tapaisia kuvauksia, joita hän oli paikka
paikoin kaunistellut ja paisutellut. Mielensä kiihkossa ja kärsimäänsä
vääryyttä korostaakseen oli Löfving, joka oli saanut tuoda arkkunsa
vankilaan, kaivanut muistiinpanonsa sieltä esille ja hän otti nuo
paperinsa nytkin pöytälaatikosta ruveten niitä taaskin selailemaan.
Niitä oli monenlaisia, sekä sellaisia, joita hän oli itse tapausten
aikana metsien kätköissä tai pimeissä pirteissä kirjoittanut, että
toisia, joita hän myöhemmin oli muistinsa mukaan kyhännyt, mutta
yhtä arvokkaita ja rakkaita ne nyt olivat hänelle kaikki.

— Näitä tekoja ja kärsimyksiä ei nykypolvi muista eikä tahdo
muistaa. Se on vain valmis heittämään Tapani Löfvingin tunkiolle.
Näin hän papereitaan lehteillessään kiivaili ja hänen sappensa
kuohahti uudelleen. — Mutta lähdepäs sinä nykypolven mies niitä
temppuja suorittamaan, yritä yhtäkään sadasta, niin olet kohta hätää
kärsimässä.
Yksinäisen vangin näitä ainaisia ajatuksiaan hautoessa
huoneeseen astui vartija, ontuva, harmaaviiksinen sotavanhus
kantaen vangille aterian. Vartija oli vanha karoliini hänkin ja monessa
suhteessa hänen mielialansa kävivät yhteen vangitun kapteenin
ajatusten kanssa: Ei tästä nykypolvesta eikä sen sodankäynnistä
ollut mihinkään, se oli velttoa ja saamatonta sukua… ja itse tämä
sotakin… pehmeää lapsenleikkiä, joutavaa vätystelyä se oli siihen
entiseen ryminään verrattuna.
— Sinäpä sen sanoit, virkahti Löfving, vartijan kerrottua
uusimmista sotauutisista ja lausuttua niiden johdosta murhaavan
arvostelunsa. — Näillä miehillä ei ole sitä sisua, jota oli Kaarle-
kuninkaan kasvateilla, ei sitä miehuutta eikä kestävyyttä. Katselin
tässä juuri vanhoja papereitani… tuossakin muistiinpano siitä, miten
viholliset kuljettivat minua kaksikymmenvuotiaana poikasena
Lieksasta, Karjalan rajakapteenin maatilalta, vankinaan. Juoksepas
sinä nykyajan uros melkein alasti päiväkausia käsistäsi kytkettynä
kasakkahevosen perässä, ja säilytä sittenkin tarmosi ja malttisi niin,
että vielä kykenet pelastumistasi ajattelemaan. Pakenepas lukitusta
aitasta, jonka ympärillä kokonainen komppania vartioi, pakene
kasakkaparven takaa-ajamana ja surmaa heitä henkipattona
ollessasi. Mistä otat nyt samantapaisen miehen. Hä?
— Ei näistä nykyisistä ole mihinkään, myönsi vartija.

— Ei. Ja se oli kuitenkin ihan ensimmäinen tulikokeeni suuren
sodan alussa, sen jälkeenhän siinä vasta mies miehistyi ja hammas
karkeni. — Löfving selaili edelleen kellastuneita lehtiään unohtaen
höyryävän rokan siihen pöydän kulmalle.
— Kuulehan vielä, — tämä seikkailu sattui muuten juuri näillä
Hämeenlinnan mailla, tästä vähän Helsinkiin päin. Piti ottaa selko,
paljonko rannikolta päin oli venäläisiä tulossa meidän täällä
majailevia joukkoja vastaan. Hiivipäs heidän keskelleen, makaa
riihen parvella maantien vieressä ja lue miehet ja hevoset ja tykit, ja
jää sitten sinne, kun ryssän joukko tekee yöleirinsä samaan riiheen
ja sen ympärille. Puhkaise yöllä katto ulos päästäksesi, kapua alas,
tapa pari vartijaa ja pakene vihollisleiristä tietoinesi ja saaliinesi
omiesi luo. Monessako on nykyisin sama mielevyys ja miehuus?
Vanha vartija oli jäänyt vankinsa huoneeseen juttelemaan — ei
näkynyt hänellä olevan erityistä kiirettä — ja kuunteli nyt
mielenkiinnolla, miten Löfving purki sisuaan ja kertoi jännittäviä
katkelmiaan menneiltä vuosilta. Uunin pankolle istahtanut
tuuheaviiksinen vartijavanhus vain väliin heitti lomaan jonkin
kysymyksen tai myöntävän tai ihailevan huudahduksen. Tapani jatkoi
kerran lämpenemään päästyään noita rakkaita, joskin raskaita
muistelmiaan:
— Entäs sitten seikkailuni Ahvenanmaalla, jossa ihan yksin saatoin
venäläiset aivan sekasortoiseen tilaan. Vai makaisitko sinä
vuorokauden pakkasessa likomärkänä jäisellä kallionkielekkeellä,
jossa satakunta, ei, tuhat vihollista pyssymiestä näkee sinun olevan
ja ampuu sinua kuin maalitaulua sekä kaikin keinoin ahdistelee! Siitä
piti sitten kahlata peninkulma, pari, vertavuotavin, paleltunein jaloin

— näillä samoilla sorkilla — aavan merenselän poikki, kengät
takaperin jaloissa, että kasakka eksyisi… Eikä se eksynyt…
— Se on kuin satua, myönsi vartija kuunnellen ihastuneena
kertomusta.
— Niin on kuin satua, mutta se oli sittenkin vakavaa todellisuutta.
Ja piiloile sitten päiväkausia autiolla luodolla nälkäisenä uskaltamatta
mennä ihmisten ilmoille, — jos menet, olet taas satimessa.
Yliluonnollista ponnistusta sellaisia kestäneeltä mieheltä vaadittiin, ja
se mies olin minä.
Tapani kiihtyi omista kertomuksistaan; nuo taistelujen ja
jännittäväin vaarojen muistot häntä itseään hurmasivat ja ikään kuin
huumasivat. Mutta hetken kuluttua hän rupesi kuin jollekin
vastaanväittäjälle puhumaan:
— On kysytty, oliko niistä retkistäni vastaavaa hyötyä? — Oliko
hyötyä siitä, että lukemattomat kerrat anastin vihollisten
muonakuormat, että sieppasin tiedot heidän läheteiltään ja toimitin
ne omalle päällystölleni, että kerrankin anastin merellä suuren
kuljetuslaivan… Kun anastin postin Uudenkaupungin tienoilla, suuren
venäläisen rahalähetyksen. Sekään ei ollut puuropään tekoja. Sain
eräänä talvena vihiä matkalle lähteneestä venäläisestä saattueesta,
jolla oli kallis laukku kuljetettavanaan, karautin parin miehen kanssa
perästä, antauduin taisteluun, tuhosin paljon suuremman
saattojoukon ja valtasin laukun… Ne rahat kyllä sitten toisessa
kahakassa menetin, — mereen upposivat —, mutta ryssätkin jäivät
niitä vaille.
— Päästänne luvattiinkin iso hinta, virkkoi vartija, joka Tapanin
tarinoita jo vähän ennestäänkin tunsi.

— Vuosi vuodelta he lisäsivät sitä henkirahaa. Sen vuoksi
retkeilinkin loppuaikoina enimmäkseen yksin, etten muita saattaisi
vaaraan, ja aina valepuvussa, etteivät ystävänikään tietäisi minua
pelätä. Niinpä söin aterioita venäläisen ylipäällikön, ruhtinas
Galitzinin asunnossa, ja hankin sieltä tietoja, kuuntelin
kasakkaupseerien keskusteluja Vehmaan nimismiehen tallinyliseltä…
Mutta mitäpä niistä tässä sinulle kerron, niitä oli satoja yhtä
uskaliaita ja vaikeita seikkailuja, joista ainoastaan neuvokas ja
urhoollinen mies saattoi selviytyä.
Pieni mies tarttui nyt rokkakuppiinsa, joka jo pöydän laidalla oli
jäähtynyt, söi ateriansa hiukan kiihtyneesti ja kiireisesti, mutta
lauhtui ja rauhoittui sitä tehdessään. Ja kun vartija ruoan tähteitä
korjatessaan hänelle ikään kuin lohdutellen virkkoi, että olihan hän
toki esivallaltaan saanut tunnustusta ja palkkiota teoistaan, niin hän
varsin tyynesti ja tyytyväisenä vastasi:
— Sainpa kyllä silloin, sen ajan esimiehet osasivat antaa arvoa
ovelalle tiedustelijalle. Kaarle-kuningashan kutsui minut varta vasten
Lundiin puheilleen, jotta kertoisin hänelle seikkailuistani — se oli
juuri vuotta ennen hänen kuolemaansa. Hän nautti niistä ilmeisesti,
taputti minua kiitollisena olalle ja soi minulle armonosoituksia. Ja
Tukholmassa sotapäälliköt kirjoittivat minulle kiittäviä suosituksia ja
ylensivät minut arvossa — entisestä puotipojasta ja
rykmentinkirjurista vänrikiksi, luutnantiksi ja vihdoin kapteeniksi. He
ymmärsivät miehen arvon — nämä nykyiset sotaherrat sen
ymmärtävät niin, sulkevat parhaan tiedustajansa häpeällisesti
tyrmään…!
Viimeiset sanansa Löfving sinkautti taas suustaan sapekkaan
katkerasti. Ja kun hän samalla viittasi ikkunansa rautaristikkoon,

välähti hänen katseessaan raju kiihko.
Vartija oli jo menossa ovella. Mutta hän palasi vielä takaisin
pöydän ääressä istuvan vangin luo, kumartui hänen puoleensa ja
kuiskasi:
— Mutta kun olette niin ovela mies, kapteeni, miksette pakene
tästä tyrmästä? Varmaan te siihen keinon keksisitte.
— Kymmenen keinoa vähintään, huudahti Tapani ylvästellen. —
Mutta, Tapani Löfving ei tästä kolosta pakene, ei! Minun täytyy täällä
istua opettaakseni loukkaajani ymmärtämään, kenet he ovat
vanginneet. Minut tunnetaan koko valtakunnassa, minua ihaillaan —
heille selviää kyllä aikanaan kiittämättömyytensä ja typeryytensä
määrä. Nämä paperit sen takaavat!
Hän läimäytti kädellään kellastuneita papereitaan ja iloinen
luottamus kuvastui silloin taas hänen kasvoiltaan.
Yksin jäätyään Tapani Löfving istui vielä kauan paperiensa
ääressä. Hänessä oli jo aikaisemmin herännyt ajatus toimittaa nuo
päiväkirjamuistiinpanonsa jälkimaailmaa varten Porvoon kirjastoon ja
saattaa ne siten kerran kaiken kansan tietoon, ja nyt se ajatus häntä
lämmitti ja rohkaisi… Kirjoituksiaan lukiessaan ja niitä tapahtumiin
verratessaan hänen täytyi myöntää, että eihän se kaikki tosin niin
ovelaa eikä rutirohkeaa ollut, kuin miksi se tässä oli kuvattu.
Ryssäthän olivat monesti alakynnessä senkin takia kun eivät seutuja,
teitä eikä väestön kieltä tunteneet, joten heitä oli helppo puijata. Ja
usein hänen taitava pakonsa onnistui vain hyvien ihmisten avulla.
Totta oli sekin, että Suomessa toimi paljon sissejä muitakin, jotka
suorittivat yhtä rohkeita ja vaikeita tekoja, vaikkei heitä yhtä paljon
tunnettu.

— Mutta kaiken kaikkiaan, rehellisesti ja kehumatta sanoen olin
minä sittenkin isonvihan suurin seikkailija! — Hän nousi seisomaan,
katsoi tuikeasti lumiselle järvenselälle ja jatkoi puoliääneensä: — Se,
minkä kahdentoista vuoden aikana partiomiehenä ja tiedustelijana
suoritin, vaati miehuutta, kärsimyksiä ja vaivoja. Sellaista
elämäntyötä ei yhdellä häväistysjutulla pyyhkäistä pois. Kovan
taistelun täyteistä se oli ja — vaikka sen itse sanon — monesti
sankarin työtä, ja sellaisen työn maineen täytyy elää!
Lujapiirteiset, melkein juhlalliset olivat yksinäisen vangin kasvot,
kun hän näin virkahtaen taas rauhallisempana istahti pöytänsä
ääreen.
* * * * *
Ja tuossa oman elämäntyönsä arvioinnissa oli Tapani Löfving
epäilemättä oikeassa. Hän oli neuvokkuudellaan ja sitkeydellään
suorittanut miehen työn omalta osaltaan isänmaan vaikeimmassa
kamppailussa, samalla kun hän todella oli suurin suomalainen
seikkailija. Hän oli taitavampi muita, ennen kaikkea vihollistaan, ja
usein hän esiintyi todella sankarina. Ja oikeassa hän oli siinäkin, kun
hän leimasi kiittämättömyydeksi ja typeryydeksi sen, että tällä tavoin
maansa puolesta taistellut ja ansioitunut mies — vaikkapa olisi
kerran tiedustelutoiminnassaan erehtynytkin — suljettiin vankilaan
epäiltynä sen saman vihollisen auttamisesta, jota tuhotakseen hän
oli 12 vuotta henkensä hinnalla ponnistellut ja vertaan vuodattanut.
Se oli anteeksiantamaton erehdys.
Sellaiseksi sen esivalta myöhemmin totesikin, vapauttaessaan
Löfvingin vankeudesta ja kaikesta edesvastuusta, mutta viidettä
kuukautta hän oli silloin saanut vankilassa istua ja katkeroitua
sydänjuuriaan myöten.

Kapteeni Löfving eli vielä tämän jälkeen nauttien eläkettä ja
viljellen pientä puustelliaan kolmekymmentäviisi vuotta ja tuona
aikana hänen seikkailunsa ja satumaiset retkensä taas ehtivät tulla
tutuiksi uudelle miespolvelle, joka niille antoi arvon. Syystä onkin
Tapani Löfvingin nimi jäänyt aikakirjoihin isonvihan merkillisimpänä
ja sadunomaisimpana sankarihahmona. Hänen päiväkirjansa on
saatettu julkisuuteen monessa muodossa ja vieläkin on jokainen uusi
Suomen nuorisopolvi innostuksella ja ihailulla lukeva hänen
kuvauksiaan noista tarumaisista teoista, rohkeista retkistä ja
taisteluista sekä kestetyistä kärsimyksistä.
Santeri Ivalo

USKOLLINEN KUTSUMUKSELLEEN
TUOMAS von RAJALIN
Varsinais-Suomen ja Satakunnan mailla ovat Suomen vanhimmat
pellot, siellä on suomalaisen sivistyksen kehto. Sinne johtavat
useimpien sivistyssukujemme juuret ja siellä on ikivanhoja
talonpoikaiskoteja, jotka aikojen kuluessa ovat antaneet ituja milloin
mihinkin säätyluokkaan, ovatpa joskus kaikki neljä säätyä saaneet
jäseniä yhdestä ja samasta kodista. Tarina Aaroni Perttilän
jälkeläisistä ei siis suinkaan ole vailla todellisuuspohjaa.
Olipa muinoin syrjäisessä sopukassa Huittisten Rajalassa talo, ei
suuren suuri eikä vallan vähäinenkään, tuollainen keskikokoinen,
hyvin toimeen tuleva tila, jossa elämä kulki vakiintunutta rataansa
päivästä toiseen. Sama suku oli sen isästä poikaan omistanut kenties
aina niiltä ajoin, jolloin Henrik-piispa näillä main liikkui kristinoppia
saarnaamassa. Suku jakaantui sitten kerran kolmeen haaraan, joista
yksi jäi talonpoikana isäin ammattia jatkamaan, toinen aloitti
pappissuvun ja kolmas vapaaherrallisen aatelissuvun.
Tuomaita olivat talon isännät olleet kenties aina piispa Tuomaan
ajoista. Tuomas oli veljestenkin isä ja Tuomas hänen vanhin

poikansa. Tästä viimeksi mainitusta piti siis sukutavan mukaan tulla
isän seuraaja, mutta kohtalo oli toisin päättänyt. Tuomas-pojan
saattoi kohtalo maailmalle, samoin toisen veljen ja vasta kolmas jäi
kotikontua viljelemään.
Tämän häiriön vanhassa ja vakiintuneessa sukujärjestyksessä sai
aikaan tiedonpuun hedelmä, jonka maisteleminen kaikkina aikoina
on osoittautunut ihmislapselle vaaralliseksi. Isä-Tuomas oli näet
päässyt tiedonhedelmien makuun ja sen seuraukset tulivat näkyviin
pojissa. Hän oli kirjamies, joka ei ainoastaan kyntänyt ja kylvänyt,
vaan luki myöskin sanaa. Talossa oli näet jykevä, painava Raamattu
ja lisäksi vielä Eerikki Sorolaisen postilla. Tässä jälkimmäisessä
kirjassa oli ankaran oikeaoppisuuden ohella aikamoinen määrä
myöskin maallista viisautta. Siinä puhuttiin luonnon ihmeistä,
tähtitaivaan äärettömyydestä ja ennen kaikkea vanhoista tapauksista
sekä oman että vieraiden kansojen keskuudessa. Näitä Tuomas-isä
mietiskeli pelloilla ja metsässä askarrellessaan ja hän halusi tietää
lisää, saada vastauksen moniin mielessään heränneihin kysymyksiin.
Tiedonlähteet olivat kuitenkin ratki rajoitetut. Mutta — eivätkö hänen
poikansa voisi tulla osallisiksi siitä, mihin isä ei enää yltänyt? Kauan
hän hiljaisuudessa mietiskeli asiaa ja niin kypsyi hänessä lopulta
päätös panna poika opintielle.
Valinta kohdistui vanhimpaan poikaan, joka oli juuri siinä iässä,
jolloin koulunkäynti on aloitettava ja jolla kaikesta päättäen oli
lukupäätä. Tuomas-poika oli ujo ja hiljainen miehenalku, samaa
tyyntä ja sitkeätä ihmislajia kuin isäkin. Mutta umpinaisen kuoren
alla oli hengen virkeyttä. Pojan mielikuvitus oli alituisessa vireessä ja
niin kaukana omissa maailmoissaan hän eleli toisinaan, että suoritti
arkiset askarensa nurinkurisesti. Se oli Sorolaisen postillasta
poimittujen asiain ansiota.

Mutta olipa toinenkin tiedonlähde, joka sai pojan mielikuvituksen
liikkeelle. Talossa eleli vanhuuden päiviään upposokea vaari, poikien
isosetä, joka nuoruudessaan oli purjehtinut merillä sekä viisi vuotta
ollut ratsumiehenä Saksan sodassa. Hänelläpä piisasi ihmeellisiä
juttuja matkoista ja seikkailuista, haaksirikoista kaukaisilla merillä ja
upeiden linnojen valloituksesta Saksanmaalla. Hän oli nähnyt
Joosefin jyväaitat Egyptissä ja ollut parin päivämatkan päässä Siinain
vuorelta. Ihmeellisen muodon saivat pojan mielikuvituksessa laivat.
Ne olivat jonkinlaisia suunnattoman suuren veneen ja ison talon
yhdistelmiä. Hiukan samaan tapaan kuin Nooan arkki, joka oli
Raamattuun kuvattuna. Isosedältä hän uteli lakkaamatta laivoista ja
sai siten tuohon rakennelmaansa lisäpiirteen toisensa jälkeen. Ja
entäs meri, se mahtoi olla jotakin tavatonta! Ei viikkokausiin muuta
kuin rannaton ulappa edessä. Ja aallot vaari kuvasi Huittisten kirkon
harjaa korkeammiksi. Pääskysten pakinaa kuunnellen ja pilvien
lentoa seuraten poika makasi usein kesäisinä ehtoina pihapihlajan
alla ja mietiskeli niitä ihmeellisiä asioita, joita maailma oli täynnänsä.
Epämääräinen ikävä ja polttava kaipuu jonnekin kauas valtasi silloin
hänen mielensä. Kun hän ummisti silmänsä, oli hän keinuvinaan
aavalla merellä ja saattoi kuulla tuulen huminan ja aaltojen loiskinan.
Hän oli laivapoika, joka söi vehnäkakkua ja hernerokkaa ja jolla oli
oma salaperäinen kojunsa kannen alla.
Mutta silloin hänen mielikuvituksensa oli suorastaan syöksyä
radaltaan, kun isä syksyn lähestyessä ilmaisi kauan harkitsemansa
tuuman, jonka mukaan Tuomaan tuli lähteä Raumalle papinkouluun.
Tuskin sai poika lähimpinä öinä unta silmiinsä. Nyt hän näkisi yhdellä
iskulla ensinnäkin kaupungin, toiseksi meren ja kolmanneksi laivoja.
Niin, ja lisäksi vielä monta muuta ihmettä. Hän oli jo kuin puolittain
siinä ihmemaailmassa, josta hän oli niin paljon uneksinut, ja
viimeiset päivät ennen kotoa lähtöä hän eli omituisessa huumeessa.

Hän riensi Raumalla ensi töikseen meren rannalle. Kuinka
valtavasti sen kohina häneen vaikuttikaan, kun hän kyhmyisiä petäjiä
kasvavan nummen takaa sen ensi kerran kuuli. Se huumasi ja veti
omituisesti puoleensa, ja kun hän näki aaltojen loppumattomana
sarjana ajavan toisiaan takaa, hän seisoi rantahietikolla
hämmentyneenä ja vapisevin jäsenin. Tuon vihreän veden tuoksu
päihdytti ja hän tunsi olevansa kuin rantaan kiinni noiduttu. Ja kun
ulapan ääreltä ilmestyi hänen näköpiiriinsä valkoinen kiitävä purje,
hän ei voinut siitä katsettaan irrottaa.
Sinä päivänä meri otti hänet vangikseen päästämättä häntä ikinä
enää lumoistaan.
Aina vapaahetkinään hän kiiruhti satamaan tai avoimen meren
äärelle. Hänen kotoinen mielikuvansa laivasta särkyi, mutta sen
tilalle ilmestynyt todellinen laiva oli vielä ihmeellisempi. Siinä oli
vantteja, köysitikkaita, märssykoreja, poikkiraakoja ja sen seitsemiä
merkillisyyksiä, joita kaikkia hän ei ollut kyennyt
mielikuvituslaivaansa sijoittamaan. Entä kun purjeet levitettiin ja
laiva lähti aalloilla kiitämään? Se oli näky, joka sai hänessä aina joka
hermon väräjämään eikä hän voinut paikaltaan liikahtaa, ennen kuin
laiva oli kadonnut taivaanrannan taakse. Voi kuinka hän kadehti niitä
miehiä, jotka saivat yötä päivää asua laivassa, kiipeillä köysistöissä ja
vinhaa vauhtia purjehtia kaukaisille ihmemaille! Eikä niissä ollut
ainoastaan miehiä, vaan usein hän näki laivoissa ikäisiään
poikasiakin. Mitä hän olisikaan antanut saadakseen vaihtaa paikkaa
heidän kanssaan. Miltei tietämättään hän jäljitteli heidän
hajasääristä, keinuvaa käyntiään, piti käsiään housuntaskuissa ja
pyöritteli poskessaan olematonta mälliä.

Koulussa hän sai nimen Rajalinus, sillä eihän oppineeseen säätyyn
kuuluva saanut kantaa niin raakaa nimeä kuin Rajala. Ensimmäisinä
päivinä hän istui koulunpenkiltä kuin puulla päähän lyötynä, sillä
hänen korvissaan kaikui ruotsi ja latina, joista hän ei tietysti
ymmärtänyt hölynpölyä. Mutta niin oli useimpain muidenkin
oppilaiden laita. Vähitellen hän kuitenkin alkoi perehtyä ja oppiminen
oli hänelle varsin helppoa. Mutta koulu ja sen ratki kuivat oppiaineet
eivät tarjonneet hänelle läheskään sitä viehätystä kuin meri, satama
ja laivat. Niihin hän ei koskaan voinut kyllästyä. Ne tempasivat usein
koulutunnillakin hänen ajatuksensa mukaansa, niin että hän istui
hajamielisenä ja saattoi antaa mitä hullunkurisimpia vastauksia.
Silloin sai hän patukkaa kämmenelleen.
Lähes kaksi vuotta hän kävi koulua. Sitten meri otti hänet
ainaiseksi omakseen. Se tapahtui aivan sattumalta. Vähän ennen
lyhyttä kesälomaa hän liikkui eräänä iltapäivänä tapansa mukaan
satamassa. Siellä hän kiipesi erään laivan kannelle, jonka lastausta
juuri lopetettiin ja jonka aamulla varhain piti lähteä merelle.
— Tästähän me saammekin uuden laivapojan, kuuli hän äkkiä
karhean äänen lähellään sanovan.
Laivan kapteeni ja perämies siinä seisoivat mitellen häntä
katseillaan. Tuomaan ohimoita alkoi äkkiä kuumottaa eikä hän
tiennyt, mitä sanoa tai tehdä.
— Vai mitä, nuori mies, jatkoi kapteeni, — eikö sinulla ole halua
kehittyä kunnon merimieheksi?
Oli, oli, herra paratkoon, Tuomas-pojassa liiaksikin sitä halua. Jos
hän vain muuten kelpasi?

— No tottahan nyt tuollainen pojan jollikka. Jos hän muuten vain
luuli ankkuripaikastaan pääsevänsä, sopi hetimmiten muuttaa
laivaan, sillä aamulla varhain piti purjeet nostettaman.
Asuntoon hän palasi kuin unissakävijä. Yhdestä asiasta hän oli
aivan varma: hän lähtee huomenna merille. Kyllä hän tunsi, että
asiasta pitäisi ilmoittaa koulun rehtorille ja isällekin, mutta — nepä
olisivatkin voineet tehdä tenän ja silloin hän olisi tukehtunut kuin
kala kuivalla maalla. Niin vahvasti veti häntä meri puoleensa.
Vasta satamasta hän lähetti erään tutun pojan mukana sanan
asuntonsa emännälle, että hän on lähtenyt merelle. Niin hän jätti
kotimaan rannat ja vihkiytyi koko eliniäkseen meren palvelukseen.
Tietysti isä äimistyi ja suuttui aika lailla saatuaan asiasta tiedon ja
äiti itki haikeat kyynelet, mutta asia ei ollut enää autettavissa. Poika
ei palannut enää koulunpenkille, kuten isä alussa toivoi. Isän toiveet
kouluttaa pojasta pappi olivat siis sammuneet. Mutta hän oli sitkeätä
juurta eikä heittänyt mielestään tuumaa, minkä kerran oli pannut
alulle. Olihan hänellä vielä kaksi muuta poikaa. Niistä sai nyt
keskimmäinen astua opintielle. Tämä oli sisäisestikin tyynempää lajia
kuin Tuomas, hänen mielensä ei häilähdellyt, kuurona meren
houkutuksille hän istui koulunpenkillä ja ahtoi päähänsä latinaa,
kreikkaa ja hepreaa. Ja niinpä hänestä määrävuosien kuluttua tuli
pappi, josta papillinen sukuhaara jatkui sitten edelleen.
Vaikka uutuuden viehätys laivasta ja merielämästä ajanoloon
haihtuikin, ei Tuomas koskaan katunut lähtöään eikä tuntenut ikävää
takaisin manteren elämään. Monta kovaa sai hän kokea, varsinkin
alussa, sillä kovakouraista väkeä olivat hänen uudet käskijänsä.
Mutta hän pureutui uuteen ammattiinsa toisenlaisella sisulla kuin
mitä oli koulussa osoittanut. Laivapojan tehtäviin perehdyttyään hän

sai oppia kiipeämään mastoissa sekä käsittelemään purjeita ja
ruoria. Hänen kätensä känsistyivät, lihakset vahvistuivat ja luonto
karkeni. Ei hänen enää satamissa oltaessa tarvinnut toisia jäljitellä,
sillä koko hänen olemukseensa oli kuin itsestään tullut merimiehen
reilua huolettomuutta. Käyntikin oli muuttunut hajasäärisen
keinuvaksi. Hänen nimestäänkin huuhtoi meri us-päätteen pois, niin
että hän toverien kesken oli nyt pelkkä Rajalin.
Kaipasiko hän enää kotia ja omaisia? Totta kai. Usein hän kojussa
maatessaan, kun takilassa kohisi tuuli ja laineet pieksivät laivan
kylkiä, näki silmänsä ummistaessaan niin ihmeen elävänä edessään
kodin, omaiset, tuuhean pihapihlajan ja harmaan asuinrakennuksen,
jonka räystään alla oli kokonainen rivi tuohitötteröihin laitettuja
pääskysenpesiä. Silloin valtasi hänet haikea ikävä ja omantunnon
tuska, ja hän päätti käydä kotona heti kun hänen laivansa ensi
kerran poikkeaisi Raumalle tai Ulvilaan. Silloin hän sopisi isän kanssa.
Mutta noihin satamiin ei sattunut asiaa ja kotonakäynti siirtyi
vuodesta toiseen.
Kolme vuotta hän kierteli Itämerta ja sen lahtia ehtien käydä
näiden seutujen kaikissa huomattavimmissa kaupungeissa. Hän oli
nyt seitsemäntoistavuotias ja täysi merimies. Oli jo aika purjehtia
aavemmille ulapoille. Hän pestautui Lyypekissä englantilaiseen
laivaan ja lähti maailman merille. Nyt hän sai keinua vesillä, joilla ei
maata nähty viikkomääriin, nähdä auringon paistavan pystysuoraan
sekä oppia tuntemaan pasaati- ja monsuunituulet. Hän näki maita,
joissa vallitsi ainainen kesä, joiden värilliset asukkaat puolialastomina
lepäilivät palmupuiden siimeksessä ja joissa sai syödä mitä
moninaisimpia hedelmiä. Monia kaupunkeja hän näki ja tutustui
lukemattomiin outoihin asioihin. Niilin virrankin hän näki ja "Joosefin
jyväaitat", sai etäältä kuulla Ikuisen kaupungin humun ja ulapalta

käsin katsella Etna-vuoren tulenpurkauksia. Valppain silmin hän teki
kaikkialla havaintoja ja hänen tietomääränsä laajeni laajenemistaan.
Muutaman vuoden kuluttua hän vaihtoi kauppalaivan
englantilaiseen sotalaivaan, uljaaseen fregattiin, jonka matruusina
hän purjehti eri merillä ja perehtyi yhä syvällisemmin merimiehen
ammattiin. Ja palveltuaan vielä ranskalaisessakin sotalaivassa hän
oppi englannin lisäksi myöskin tämän maan kieltä. Yhdeksän vuotta
näin maailman merillä risteiltyään hän palasi kokeneena ja
kielitaitoisena merimiehenä takaisin Itämeren äärille.
Ruotsi oli siihen aikaan suurvaltana mahtinsa huipulla. Miltei kaikki
Itämeren rannikot olivat sen hallussa ja tämän merivallan tukena oli
uljas sotalaivasto, johon kuului satakanuunaisia linjalaivoja, noita sen
ajan komeita merijättiläisiä, fregatteja, prikejä ja hyvin paljon
pienempiä saaristoaluksia. Laivaston keskuspaikkana oli Karlskronan
sotasatama Itämeren partaalla. Sinne saapui eräänä syksyisenä
päivänä nuori ja tummaksi ahavoitunut Tuomas Rajalin, näytti
amiraalinvirastossa Englannin ja Ranskan palveluksessa saamiaan
todistuksia sekä tarjoutui palvelukseen. Tosin hän puhui ruotsia
varsin ontuvasti, mutta mitäs siitä, kun mies oli saanut mainion
koulutuksen ja osasi kahden suuren kansan kieltä. Hänet siis otettiin
Ruotsin sotalaivastoon, ja hän sai aliupseerin arvon sekä
opetusperämiehen toimen.
Hän oli nyt kuudenkolmattavuotias, paljon kokenut ja karaistunut
mies. Mutta eräissä suhteissa hän oli vielä täydellinen lapsi,
äärimmäisen ujo ja saamaton. Se tuli näkyviin hänen käytöksessään
majapaikkansa tytärtä kohtaan. Ensi talvikausi hänen täytyi näet
asua kaupungissa yksityisen luona, sillä meriväen kasarmeissa ei
ollut tilaa ja laivat olivat talviteloillaan. Hän oli saanut asunnon laivuri

Hallongrenin talossa. Laivurilla, joka itse oli merimatkoilla, oli yksi
ainoa lapsi, yhdeksäntoistavuotias Botilla-neitsyt. Tyttö oli
ruskeasilmäinen ja pyöreäleukainen veitikka, jolla oli hyvin ärsyttävät
hymykuopat. Niin paljon maailmaa kuin Tuomas oli nähnytkin, tämä
tyttö vaikutti häneen uuden ja oudon ilmestyksen tavoin. Ensi iltaa
talossa ollessaan hän ei tiennyt, miten olla ja käyttäytyä. Hän tunsi
esiintyvänsä suunnattoman kömpelösti ja siitä hänen olonsa kävi yhä
tukalammaksi. Hänen ohimoitaan kuumotti, eikä hän tiennyt, mihin
luoda katseensa. Tyttöä hän ei uskaltanut silmäilläkään, mutta
havaitsi siitä huolimatta, kuinka tämä syrjästä tarkasti häntä ja näytti
olevan joka hetki valmis nauruun pyrskähtämään.
Tietysti Tuomas hiukan kotiuduttuaan vapautui pahimmasta
ujoudestaan. Mutta tyttöä hän ei uskaltanut omasta aloitteestaan
puhutella ja katsoakin häntä tohti vain varkain. Milloin hän jäi
huoneeseen kahden kesken tytön kanssa, nousi hiki hänen otsalleen,
kunnes äänettömyys ja tytön nauruvalmius kävivät sietämättömiksi.
Silloin hän mutisi jotakin kiireellisestä asiasta, tempasi lakkinsa ja
riensi matkoihinsa.
Tietenkin tytön kiusoittelunhalu yltyi tästä, ja yhä useammin
Tuomaan täytyi paeta kotoa. Mutta kohta kun hän oli poissa tytön
ulottuvilta, jokin alkoi vetää häntä sinne takaisin. Hänen täytyi saada
salaa katsella tyttöä, ja se kävi parhaiten silloin, kun tyttö hetkeksi
oman itsensä unohtaen hyräili ja teki askareitaan.
Tuomas sadatteli ujouttaan ja saamattomuuttaan ja punoi yhtä
mittaa suunnitelmia, miten päästä lähestymään tyttöä. Mutta ei asia
kehittynyt, ennen kuin tapahtui ihme, jonka näyttämönä olivat
kapeat ullakonportaat. Tuomaalla oli talon katonrajassa pieni
makuusuojansa, ja ollessaan eräänä päivänä menossa sinne hän

huomasi portaiden yläpäässä tytön, joka palasi ylisiltä. Tuomas yritti
palata takaisin, mutta silloin sattui pieni onnettomuus, josta se ihme
sitten sukeutui. Tyttö miten lie horjahtanut, tuli nurin niskoin alas ja
osui — suoraan Tuomaan syliin. Nyt ei auttanut ujostella; Tuomaan
täytyi kietoa vankat käsivartensa tytön ympärille ja nostaa hänet
alas. Tyttö ei ollut vahingoittunut, ja kun Tuomas laski hänet lattialle,
oli tyttö hämmennyksissään ja katse alas luotuna niin
vastustamaton, että Tuomas käsittämättä oikein itsekään kuinka se
tapahtui, kietoi uudelleen kätensä tytön ympärille ja — suuteli häntä.
Tosin se tapahtui hätäisesti ja koko lailla taitamattomasti, mutta joka
tapauksessa se oli selvä tapaus. Siksi sen ainakin tyttö tuntui
käsittävän, sillä hän riistäytyi irti ja juoksi tiehensä. Ja Tuomas —
hän juoksi myöskin tiehensä. Mutta siitä hetkestä lähtien hän oli
vapautunut ujoudestaan, jota vastoin tyttö näytti nyt suorastaan
joutuneen sen valtaan. Tuomaan nähdessään hän loi katseensa alas,
punastui usein eikä ollut enää yhtä kärkäs nauramaan hänen
hullunkurisille englanninsekaisille lauseilleen.
Sattuipa sitten kevättalven kuluessa, että tyttö toisenkin kerran
joutui Tuomaan vahvojen käsivarsien syleilyyn. Tällöin hän ei
riistäytynyt pakoon, vaan nojautui turvallisesti Tuomaan rintaa
vasten. No, sillähän asia oikeastaan olikin lukossa. Tarvitsi vain
ilmoittaa siitä Botillan vanhemmillekin. Äitihän tietysti oli jo aikoja
havainnut, mihin suuntaan asiat kehittyivät eikä hänellä ollut mitään
sitä vastaan. Olihan Tuomas kaikin puolin luottamusta herättävä
nuori mies ja lisäksi "styyrmanni" kuninkaallisessa laivastossa.
Sellaisella miehellä oli kyllä tulevaisuutta. Isä puolestaan, kun hän
kotiutui, mieltyi heti nuoreen opetusperämieheen, jonka hän
meriasiain tuntijana huomasi mestarikseen. Niinpä hän kerran
rommia maisteltuaan taputti Tuomasta olkapäälle ja lausui
ennustuksen, jolle kaikki nauroivat, mutta joka vuosien kuluessa

sittenkin oli toteutuva, että hänen tuleva vävypoikansa oli päättävä
päivänsä amiraalina.
Nuoret saivat siis ryhtyä itselleen pesän sijaa katselemaan. Mutta
ne puuhat keskeytti sota. Aluksi kierteli kaikenkaltaisia huhuja ja
amiraalinvirasto alkoi tulisella kiireellä puuhata laivojen varustamista.
Huhtikuun lopulla nuori kahdeksantoistavuotias kuningas saapui
sitten Karlskronaan ja amiraalilaivaan asettuen komensi laivaston
merille. Oli se juhlallinen näky, kun viidettäkymmentä eri suuruista
alusta käsittävä laivasto levitti purjeensa ja kiiti kuin joutsenparvi
merelle. Koko kaupunki oli silloin kerääntynyt rannalle.
Jäähyväislaukaukset paukkuivat, liinat ja hatut liehuivat ja
katkeamattomina kaikuivat hurraahuudot. Botilla seisoi sataman
äärimmäisellä ulkonemalla ja näki yhden ainoan laivan, jonka
peräkannella harteva aliupseeri viittoi hänelle
jäähyväistervehdyksiään. Hän seisoi paikallaan ja huiskutti liinaansa
niin kauan kuin laivaa vähänkin näkyi. Kun se häipyi kokonaan
näkyvistä, hän puhkesi nyyhkytyksiin ja lähti allapäin kotiin
astelemaan.
Muutaman päivän merellä risteiltyään kuningas palasi maihin,
mutta laivasto jatkoi matkaansa Juutinraumaan. Siellä oli vastassa
yhtä uljas Tanskan laivasto. Oli odotettavissa suuri meritaistelu.
Mutta Kattegatissa olivat tulossa Ruotsin avuksi Englannin ja
Hollannin yhtyneet laivastot. Silloin Tanskan laivasto vetäytyi kiireesti
omien rannikkojensa suojaan. Ruotsin laivasto tuli Kööpenhaminan
edustalle ja alkoi pommittaa kaupunkia. Muutamien päivien ajan
kuului juhlallista jyrinää, mutta mitään sanottavaa ei saatu aikaan.
Silloin päätti nuori, huimapäinen kuningas kuljettaa sotajoukkonsa
Juutinrauman yli ja nousta maihin Tanskan maaperälle. Heinäkuun
viidentenäkolmatta päivänä se saatiin laivaston tukemana

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Selected Readings In Applied Climatology 1st Edition Robert V Rohli

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Selected Readings In Applied Climatology 1st Edition Robert V Rohli

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79