tuoden silloin näkyviin mustat hampaansa, jok'ainoan. Mielikseen
hän toistelikin näitä, hyvinkin tympeitä ja tyhjänpäiväisiä
komppasanoja. Niinpä hän, esimerkiksi, monta päivää perätysten
myötäänsä hoki, ilman vähintäkään aihetta: "jaha, se oli semmoinen
jutku" siitä syystä vaan, että poika, kuultuansa hänen käyneen
aamukirkossa, oli käyttänyt noita sanoja.
— Jumalan kiitos! Jo alkaa reipastua, — kuiskasi hän vaimolleen;
— niin näet sätti minua tänään, ett'oikein oli lysti kuulla!
Se ajatus sitä vastoin, että hänellä on nyt moinen apulainen, tuotti
ukolle sulaa riemua, täytti hänet ylpeydellä.
Joskus esimerkiksi saapui joku ämmä, miehen ärmäkkä yllä ja
sarvisäpsä päässä, valittamaan, että "kovin kupeista repii ja raapii",
(osaamatta oikein itsekään selittää, mitä hän noilla sanoilla
tarkoittaa). Silloin ukko, antaessaan hänelle pullollisen Goulardin
vettä tahi laakerisalvaa, puheli:
— Sinun, muori rukka, sinun pitäisi jok'ikinen hetki kiittää Herraa
Jumalaa siitä, että nuori herra on nyt kotona, sillä nyt sinua
parannellaan sen kaikkein tieteellisimmän ja uusimman metodin
mukaan, ymmärrätkös? Tuossa nyt Ranskan keisari Napoleon, niin ei
näet silläkään ole semmoista lääkäriä.
Ämmä tuosta kumartelemaan ja poveansa penkomaan, missä
hänellä oli neljä munaa pyhkimen kolkkaan käärittynä.
Kerran taas Bazârow veti hampaan eräältä ohikulkevalta
kangaskauppiaalta, ja vaikka hammas oli tavallista laatua, niin
Vasili Ivânowitsh otti sen talteen kuin minkäkin harvinaisen esineen.
Usein hän näytteli sitä isä Alekseille, myötäänsä puhellen: