Shorebird Ecology Conservation and Management 1st Edition Dr. Mark A. Colwell

Shorebird Ecology Conservation and Management
1st Edition Dr. Mark A. Colwell pdf download
https://ebookname.com/product/shorebird-ecology-conservation-and-
management-1st-edition-dr-mark-a-colwell/
Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Spruce Ecology Management and Conservation Ecology
Management and Conservation 1st Edition Kajetan I.
Nowak
https://ebookname.com/product/spruce-ecology-management-and-
conservation-ecology-management-and-conservation-1st-edition-
kajetan-i-nowak/
The Marine Environment Ecology Management and
Conservation Ecology Management and Conservation 1st
Edition Adam D. Nemeth
https://ebookname.com/product/the-marine-environment-ecology-
management-and-conservation-ecology-management-and-
conservation-1st-edition-adam-d-nemeth/
Woodlands Ecology Management and Conservation 1st
Edition Erwin B. Wallace
https://ebookname.com/product/woodlands-ecology-management-and-
conservation-1st-edition-erwin-b-wallace/
Handbook of Nanophysics Volume I Principles and Methods
1st Edition Klaus D. Sattler
https://ebookname.com/product/handbook-of-nanophysics-volume-i-
principles-and-methods-1st-edition-klaus-d-sattler/

Management of Industrial Cleaning Technology and
Processes 1st Edition John B. Durkee
https://ebookname.com/product/management-of-industrial-cleaning-
technology-and-processes-1st-edition-john-b-durkee/
Student Grub Stuffed with New Recipes 4th Edition
Alastair Williams
https://ebookname.com/product/student-grub-stuffed-with-new-
recipes-4th-edition-alastair-williams/
Dean s handbook of organic chemistry 2nd ed Edition
Dean
https://ebookname.com/product/dean-s-handbook-of-organic-
chemistry-2nd-ed-edition-dean/
Empires and Anarchies A History of Oil in the Middle
East 1st Edition Michael Quentin Morton
https://ebookname.com/product/empires-and-anarchies-a-history-of-
oil-in-the-middle-east-1st-edition-michael-quentin-morton/
Managing Knowledge for Sustained Competitive Advantage
Designing Strategies for Effective Human Resource
Management J B SIOP Frontiers Series March 2003 1st
Edition Susan E. Jackson (Editor)
https://ebookname.com/product/managing-knowledge-for-sustained-
competitive-advantage-designing-strategies-for-effective-human-
resource-management-j-b-siop-frontiers-series-march-2003-1st-
edition-susan-e-jackson-editor/

School Improvement Through Drama A creative whole class
whole school approach Patrice Baldwin
https://ebookname.com/product/school-improvement-through-drama-a-
creative-whole-class-whole-school-approach-patrice-baldwin/

THE STEPHEN BECHTEL FUND
IMPRINT IN ECOLOGY AND THE ENVIRONMENT
The Stephen Bechtel Fund has
established this imprint to promote
understanding and conservation of
our natural environment.

The publisher gratefully acknowledges the generous contribution
to this book provided by the Stephen Bechtel Fund.

SHOREBIRD ECOL OGY, CONSERVATION, and MANAGEMENT

This page intentionally left blank

SHOREBIRD ECOL OGY,
CONSERVATION,
and
MANAGEMENT
Mark A. Colwell
UNIVERSITY OF CALIFORNIA PRESS
Berkeley Los Angeles London

University of California Press, one of the most distinguished
university presses in the United States, enriches lives around the
world by advancing scholarship in the humanities, social sciences,
and natural sciences. Its activities are supported by the UC Press
Foundation and by philanthropic contributions from individuals and
institutions. For more information, visit www .ucpress .edu .
For digital version, see the press website.
University of California Press
Berkeley and Los Angeles, California
University of California Press, Ltd.
London, En gland
© 2010 by the Regents of the University of California
Library of Congress Cataloging- in- Publication Data
Colwell, Mark A.
Shorebird ecology, conservation, and management / Mark A. Colwell.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-520-26640-7 (cloth : alk. paper)
1. Shore birds. 2. Shore birds— Conservation. I. Title.
QL696.C4C655 2010
598.3'317—dc22 2010027335
18 17 16 15 14 13 12 11 10
1 0 9 8 7 6 5 4 3 2 1
The paper used in this publication meets the minimum requirements
of ANSI/NISO Z39.48- 1992 (R 1997)(Permanence of Paper).
Cover photo: Female American Avocet, Baylands Nature Preserve,
Palo Alto, California, by Peter LaTourrette, www.birdphotog raphy.com.

FOR TAMMIE

This page intentionally left blank

ix
3 • MORPHOLOGY, ANATOMY, AND
PHYSIOLOGY / 27
Skeletal and Muscle System / 27
Integumentary System / 29
Sensory Apparatus, Foraging,
and Digestion / 33
Digestive System / 36
Energetics and Thermoregulation / 37
Osmoregulation / 38
Reproductive System / 39
Conservation Implications / 40
4 • MATING SYSTEMS / 45
Deﬁ ning a Mating System / 45
The Role of Ecological Factors / 49
Social versus Ge ne tic
Relationships / 50
Parental Care Patterns / 54
Evolution of Polyandry / 56
Variance in Reproductive Success / 58
Size Dimorphism / 60
Sex Ratios / 60
Conservation Implications / 62
Preface and Ac know ledg ments / xiii
Part I • Evolutionary Relationships,
Anatomy and Morphology, and
Breeding Biology
1 • INTRODUCTION / 3
Diversity and Distribution / 3
Varied Ecomorphology / 5
Diverse Social Systems / 6
Globe- Trotting Migrants / 6
Wetland Dependence / 7
Conservation and Management / 7
Rationale for and Or ga ni za tion of
This Book / 8
2 • SYSTEMATICS, PHYLOGENY, AND
PHYLOGEOGRAPHY / 11
Fossil History / 12
A Brief History of Shorebird
Systematics / 12
Phylogeography / 17
Hybridization in Shorebirds / 20
Biogeography and Communities / 20
Conservation Implications / 22
contents

x contents
Community Ecol ogy / 172
Conservation Implications / 175
9 • SPATIAL ECOL OGY AND WINTER SOCIAL
OR GA NI ZA TION / 181
Quantifying Spatial Distributions / 182
A Range of Social Or ga ni za tion / 186
Roosts / 193
Conservation Implications / 200
10 • POPULATION BIOLOGY / 205
Demography / 206
Survival / 206
Productivity / 210
Population Sizes and Trends / 214
Monitoring Programs / 216
Limiting Factors / 221
Human Impacts / 229
Conservation Implications / 231
Part III • Management and
Conservation
11 • HABITAT CONSERVATION AND
MANAGEMENT / 241
Decision Making in Wildlife
Management / 242
Wetland Conservation / 243
Conservation Planning and
Implementation / 246
Wetland Management / 248
Agricultural Lands / 252
Salt Ponds / 257
Sandy, Ocean- Fronting Beaches / 258
Conservation Implications / 259
12 • MANAGING PREDATORS / 265
Ethical Considerations and Decision
Making / 266
Do Predators Limit Shorebird
Populations? / 269
5 • BREEDING BIOLOGY / 67
Philopatry, Breeding Site Fidelity, and
Dispersal / 68
Spring Arrival Schedules / 71
Courtship Behavior / 72
Breeding Densities / 75
Selection of a Breeding Site / 76
Eggs / 81
Incubation / 87
Hatching / 90
Chick Growth and Development / 91
Conservation Implications / 94
Part II • Nonbreeding Ecol ogy and
Demography
6 • MIGRATION / 105
Origins and Evolution / 106
Migration Strategies / 107
Physiology of Migration / 109
Hop, Skip, and Jump / 111
Populations and Flyways / 120
Conservation Implications / 124
7 • FORAGING ECOL OGY AND HABITAT USE / 131
Diets / 132
Foraging Maneuvers and Habitat
Use / 134
Acquiring Energy / 138
Food Availability / 147
Individual Variation / 153
Conservation Implications / 153
8 • SHOREBIRDS AS PREDATORS / 159
Shorebird Predators and Their
Prey / 160
Predicting Wetland Use / 164
Competition and Food
Limitation / 168
Prey Reduction / 169

contents xi
Methods of Control / 271
Conservation Implications / 276
13 • MANAGING HUMAN DISTURBANCE / 279
Deﬁ nitions of Human
Disturbance / 280
Characterizing Disturbance / 282
Responses to Disturbance / 283
Managing Disturbance / 289
Conservation Implications / 291
14 • EDUCATION AND OUTREACH / 293
Professional Groups / 295
Environmental Education / 295
Ecotourism and Birding Festivals / 301
Books and Online Resources / 302
Conservation Implications / 302
Appendix / 305
Index / 321

This page intentionally left blank

xiii
a new generation of biologists, who are faced
with the pressing issues of conserving shore-
bird populations. This book melds the wonder
of shorebird biology with the application of our
knowledge toward reversing their population
decline. As such, shorebirds serve as a meta-
phor for conservation in general. As we come to
know and love something more deeply, we are
moved to act to protect and preserve it.
I came to the study of shorebirds nearly
30 years ago when I started graduate school at
the University of North Dakota, working with
Lewis Oring. I had been a birder for years and
wanted to take the next step in trying to create
a profession out of a hobby. Lew oﬀ ered me
a summer research opportunity working on
Spotted Sandpipers. That ﬁ rst summer, Lew
and Dov Lank, his post- doc on the project,
trained me in the ins and outs of avian ﬁ eld
ecol ogy. I was steeped in behavioral ecol ogy
and enthralled by the social workings of a small
population of sandpipers that I came to know
by name (that is, by the color band combina-
tions they wore). As a graduate student, I con-
tinued this emphasis in studying Wilson’s Phal-
aropes and other shorebirds breeding amid
the prairie wetlands of Saskatchewan. When I
went looking for my ﬁ rst academic job, I was
fortunate to land a position at Humboldt State
The natural world is a beautiful place, replete
with wondrous events and remarkable living
things. I count shorebirds among the most
beautiful, wondrous, and remarkable things in
nature. They are beautiful in their subtle plum-
ages and diverse mating displays; wondrous in
migration as they wend their way between Arc-
tic breeding grounds and southern latitudes;
and remarkable in their synchronized aerial ac-
robatics as they respond collectively in a dense,
wheeling ﬂ ock to the threat of predation. These
descriptors merely scratch the surface of the
world of shorebirds; with a little study and at-
tention to detail, they become all the more al-
luring to students of avian ecol ogy. Unfortu-
nately, opportunities to marvel at and study
shorebirds are diminishing with their declin-
ing populations. Collectively, the beauty of shore-
birds and their conservation status call for an
increased focus on applied ecol ogy.
I wrote this book for two main reasons.
First, I wished to compile what is known about
shorebird ecol ogy from the primary literature,
so students and professionals alike may have a
useful resource to guide their search for infor-
mation as they seek answers and ask new ques-
tions in shorebird ecol ogy. Second, and perhaps
more importantly, I hope that the applied em-
phasis of this book prompts renewed focus by
preface and ac know ledg ments

xiv preface and ac know ledg ments
to them I owe sincere thanks. I have gained im-
mensely from working with several other pro-
fessionals over the years, especially Sue Haig,
Steve Dinsmore, and Nils Warnock. While at
HSU, I have had the good fortune of working
with more than 30 graduate students on proj-
ects that have greatly enhanced my under-
standing of shorebird ecol ogy; to them I owe
special thanks. Many undergraduate students
have contributed to this book by oﬀ ering
helpful criticisms of chapter or ga ni za tion and
being a captive audience in the course I have
taught each autumn. Several colleagues re-
viewed and discussed selected chapters with
me and occasionally suggested topics that I
should include where I would have neglected
material. Speciﬁ cally, I thank Jesse Conklin,
Suzanne Fellows, Jim Lyons, Lew Oring, and
Nils Warnock for careful treatments of indi-
vidual chapters; what ever errors or misinter-
pretations remain are my own. Lastly, I am
most indebted to my wife, Tammie, who has
steadfastly supported me with her enduring
love and companionship for as long as I can
remember!
University, perched on the shore of a large estu-
ary on the Paciﬁ c coast. I shifted gears to study-
ing various facets of the ecol ogy of nonbreeding
shorebirds with an emphasis on conservation
and management, but I maintained an interest
in breeding biology, working on a local popula-
tion of Snowy Plovers. These experiences have
strongly shaped the class I teach at HSU that is
focused on the ecol ogy, conservation, and man-
agement of shorebirds. This book represents
the structural outline for that course. It uses the
annual cycle to illustrate the conservation chal-
lenges that shorebirds face at virtually every
point in the annual cycle.
Over the years, I have beneﬁ tted greatly
from working relationships with diverse people
who share a love of shorebirds. I am indebted
to Lew Oring, who gave me my ﬁ rst opportuni-
ties in graduate school and added greatly to my
understanding of shorebirds while I was a
post- doc; Lew continues to impress me with
his deep knowledge of shorebird behavior. Dov
Lank and Connie Smith shepherded me
through my ﬁ rst ﬁ eld season as a budding ﬁ eld
biologist and as a beginning graduate student;

part one
Evolutionary Relationships,
Anatomy and Morphology,
and Breeding Biology

This page intentionally left blank

3
makes for relatively easy study by scientists and
birders alike. Candidly, I suppose that many of
the following observations that characterize
shorebirds can be applied, with relatively minor
changes, to other avian taxa. This portrayal of
shorebirds as ideal and wondrous subjects of
study is made more relevant by their popula-
tion status and need for eﬀ ective management
and conservation. Some of the rarest avian spe-
cies are shorebirds, and even common ones are
experiencing population declines. Accordingly,
the relevance of applied ecol ogy is immediate
and pressing. Still, their attributes make shore-
birds especially alluring subjects for study.
DIVERSITY AND DISTRIBUTION
Ornithologists recognize approximately 215 spe-
cies of shorebird, unevenly distributed among
14 families in the order Charadriiformes
(Table 1.1). To some extent, this diversity may be
an artiﬁ cial human construct, because recent
molecular studies suggest the group is poly-
phyletic (van Tuinen et al. 2004). In other words,
the various shorebird families come from two
distinct evolutionary lineages. These separate
CONTENTS
Diversity and Distribution
Varied Ecomorphology
Diverse Social Systems
Globe- Trotting Migrants
Wetland Dependence
Conservation and Management
Rationale for and Or ga ni za tion of This Book
W
hy study shorebirds? I’ve
occasionally asked myself this question
over the 30 years that I’ve been an avian ecolo-
gist. At ﬁ rst blush, the answer may not be that
scientiﬁ c: because they’re fascinating! How-
ever, the fascination and wonder of shorebirds
(or waders as they’re known elsewhere in the
English- speaking world) stems from a diversity
that seems unrivaled by other bird groups. This
diversity is evident across scientiﬁ c disciplines
as varied as biogeography, bioenergetics, be-
havioral ecol ogy, and evolutionary biology. An
additional advantage is that, for the most part,
shorebirds provide abundant viewing opportu-
nities in a variety of ecological settings. This
1
Introduction

TABLE 1.1
Taxonomic overview of the shorebirds, their diversity, and breeding distributions
family subfamily tribe
genera /
species breeding distribution
a
Ibidorhynchidae 1 / 1 Himalayas and Tibetan
plateau
Pluvianellidae 1 / 1 Tierra del Fuego of
S. America
Pedionomidae 1 / 1 Interior of Australia
Dromadidae 1 / 1 Coasts of Red Sea; Indian
Ocean
Rostratulidae 1 / 3 Tropical S. America;
Austral- Asia
Chionididae 1 / 2 Antarctica; sub- Antarctic
islands
Thinocoridae 2 / 4 Highlands of southern
S. America
Jacanidae 6 / 8 Neotropic, Africa,
Austral- Asia
Burhinidae 1 / 9 Palearctic, Africa,
Austral- Asia, Neotropic
Glareolidae Glareolinae 5 / 17 Palearctic, Africa,
Austral- Asia
Cursorinae 1 / 8 Africa, Asia
Pluvianinae 1 / 1 Africa
Recurvirostridae 4 / 11 Cosmopolitan
Haematopodidae 1 / 12
b
Cosmopolitan
Charadriidae Charadriinae 7 / 41 Cosmopolitan
Vanellinae 2 / 25 Cosmopolitan
Scolopacidae Scolopacinae Tringini 3 / 16 Holarctic
Prosobonii 1 / 2
b
Paciﬁ c Ocean
Limosini 1 / 4 Holarctic
Arenariini 1 / 2 Holarctic
Numeniini 2 / 9
b
Holarctic
Limnodromini 1 / 3 Holarctic
Gallinagonini 3 / 20 Holarctic
Scolopacini 1 / 7 Holarctic
Calidridini 5 / 25 Holarctic, Paciﬁ c
Phalaropodinae 1 / 3 Holarctic
Sources: Cramp and Simmons (1983), del Hoyo (1992), Clements (2007 ), Delany et al. (2009).
a
Zoogeographic realm or region corresponding to group’s principal breeding areas.
b
Includes one extinct species.

introduction 5
phological adaptations. Nowhere is this more
apparent than in the variation exhibited in body
size and feeding apparatus. Among the sand-
pipers, for instance, mass varies from tiny calid-
ridines (<20 g) to large curlews (>500 g); several
other species are much larger (such as stone
curlews at > 800 g). Most shorebirds meet their
daily energy requirements consuming a diet of
soft- bodied macroinvertebrates; others consume
bivalves, which are ground to a pulp by power-
ful gizzards. Some larger species, such as thick-
knees and curlews, occasionally eat small lizards,
ﬁ shes, and the eggs of other birds. Pratincoles
are insectivorous, feeding on the wing like swal-
lows. Plant material is generally uncommon in
the diet of most species, although some Arctic
species feed extensively on plant material and
fruits late in summer. Recent evidence has
shown that some small calidridine sandpipers
feeding in intertidal habitats lap “bioﬁ lm” with
brushlike tongues.
To acquire food, shorebirds have evolved di-
verse bill morphologies and feeding behaviors.
Phalaropes use their needlelike bills to facilitate
the movement of water droplets that contain
prey through the physics of surface water ten-
sion (Rubega and Obst 1993). Other bill shapes
include spatulate (Spoon- billed Sandpiper), re-
curved (avocets), and decurved (curlews); only
one bird has a laterally asymmetrical bill (Wry-
bill). Considerable variation and adaptation in
bill morphology even exists within species. For
instance, individual Eurasian Oystercatchers
have one of three bill shapes, each specialized
for feeding on diﬀ erent prey. One type is used
to chisel open bivalves, a second slits the adduc-
tor muscle to open shells, and a third is better
suited for probing into soft substrates for inver-
tebrates (Sutherland et al. 1996).
These diverse bill shapes have been the sub-
ject of considerable ecological research, fueled
by the supposition that species with similar bill
morphologies must experience competition for
food. Early on, researchers examined habitat use
and aggressive interactions as a means of habitat
segregation in dynamic tidal habitats of coastal
origins may explain the contrasting and diverse
life histories and distributions of shorebirds.
Regardless, the 14 shorebird families consist of
four monotypic families (that is, consisting of a
single species) that have restricted breeding
distributions and are either nonmigratory (the
Plains- wanderer of Australia and the Magel-
lanic Plover of Tierra del Fuego) or undertake
relatively short- distance movements between
breeding and wintering grounds (Ibisbill and
Crab Plover). The most diverse groups, sandpip-
ers and plovers, have broad distributions, span-
ning hemi spheres. Most sandpipers breed in
northern regions, and many migrate to the ex-
tremes of southern continents. Most plovers,
however, are temperate and tropical species, and
they are less prone to move long distances be-
tween breeding and wintering areas. It is no sur-
prise that families with fewer species tend to be
more restricted in their distributions. However,
the oystercatchers, stilts, and avocets are nearly
cosmopolitan, being absent from only Antarc-
tica and surrounding islands. By contrast, the
sheathbills are permanent residents of Antarc-
tica and sub- Antarctic islands; the seedsnipes
reside in higher elevations of the Andes of South
America.
Thus, shorebirds are a diverse group. At least
one recent discovery of a previously undescribed
woodcock (Bukidnon Woodcock: Kennedy et al.
2001) and the rediscovery of a plover from South-
east Asia (White- faced Plover: Kennerley et al.
2008) have increased the diversity of the group.
Shorebirds occupy open habitat at the extremes
of latitude, and they range from sea level to high
elevations. By comparison, waterfowl (375 spe-
cies) and raptors (313 species) are slightly more
speciose than shorebirds, but they are arguably
more uniform in their foraging ecologies, social
or ga ni za tion, and behaviors.
VARIED ECOMORPHOLOGY
A consequence of cosmopolitan distributions
is that closely related shorebirds have evolved
in diverse habitats, with consequences for mor-

6 part i: evolutionary relationships
Once they depart from their breeding
grounds, most shorebirds typically become much
more gregarious. They migrate and winter to-
gether in ﬂ ocks of varying size and density;
some species, however, remain solitary through-
out the nonbreeding season. The varied ﬂ ock-
ing tendencies exist both within and among
species. As a result, shorebirds have been pop u-
lar research subjects in weighing the costs and
beneﬁ ts of group living. The attributes that make
them ideal subjects include that (1) they are read-
ily observed in open habitats where their forag-
ing behavior is easily quantiﬁ ed, (2) they are
common prey of raptors, and (3) they frequently
and increasingly interfere with one another’s
foraging as the ﬂ ock’s size increases. Interest-
ingly, when they are not feeding, shorebirds
form dense, mixed- species ﬂ ocks at roosts. This
observation alone suggests that predation has
played a strong selective role in shaping this facet
of their behavior.
GLOBE- TROTTING MIGRANTS
Most shorebirds— and nearly all sandpipers—
breed in northern latitudes where environmen-
tal conditions are favorable for breeding. There is
a seasonal pulse of food in tremendous abun-
dance, which fuels reproduction by adults and the
rapid growth of their young. Northern latitudes
also tend to have lower predation pressure on
the ground nests of shorebirds. But these envi-
rons quickly become inhospitable, and shorebirds
must depart to temperate latitudes for the winter.
Most shorebirds undertake short- to long-
distance migrations. The exceptions are tem-
perate and tropical species in which some or all
individuals in a population migrate short dis-
tances. During migration, individuals may spend
days, weeks, or months in purposeful, directed
movement, with staging at freshwater wetlands
and coastal estuaries where they refuel for the
next step in their journey. The distance of indi-
vidual legs of the journey is probably inﬂ uenced
most by the geo graph i cal barriers that confront
them. For instance, oceanic crossings and pas-
sages across inhospitable desert regions (such
estuaries (e.g., Recher 1966). More recent analy-
ses of the patterns derived from competition
theory have examined mixed species ﬂ ocks of
migrant sandpipers and the minimum size ratio
of bills of closely related species (Eldridge and
Johnson 1988). Finally, some of the ﬁ nest ex-
aminations of the functional and numerical re-
sponses of predators to variation in the density
of prey have come from studies of shorebirds,
especially large- bodied species that aﬀ ord easy
quantiﬁ cation of intake rate in association with
prey density. Notable among shorebirds is the
Eurasian Oystercatcher (Goss- Custard 1996),
which is an ideal subject for understanding the
interrelationships between food availability, for-
aging behavior, and population size owing to its
ease of observation and relatively simple diet of
bivalves, mussels, and marine worms.
DIVERSE SOCIAL SYSTEMS
The social systems of shorebirds, their mating
relationships, and their patterns of parental care
during the breeding season as well as their ﬂ ock-
ing tendencies during the nonbreeding season
are intriguingly diverse. This diversity has been
the subject of several reviews (e.g., Oring 1982,
1986; Myers 1984; Goss- Custard 1985). Mating
systems run the gamut from extreme polygyny
in the lek- breeding Buﬀ - breasted Sandpiper and
Ruﬀ to classic polyandry in the phalaropes, ja-
canas, painted snipes, and various sandpipers.
However, the mating systems of most species
are characterized by monogamy and varying de-
grees of shared parental care of eggs and chicks.
In the sandpipers, monogamy is the rule, but
biparental care of eggs and chicks is highly vari-
able. Females typically depart from breeding
areas at variable times after their young have
hatched and leave parental care to their mates.
Coupled with this diversity of social systems is
a pattern of reversed size dimorphism, with fe-
males substantially larger than male (Jönsson
and Alerstam 1990). This pattern is shared with
raptors, which has spawned considerable dis-
course on the evolution of reversed size dimor-
phism (Jehl and Murray 1986).

introduction 7
(Ramsar Convention of 1971), federal laws (Mi-
gratory Bird Treaty Act, North American Wetland
Conservation Act), and programs spearheaded
by nongovernmental organizations (Western
Hemi sphere Shorebird Reserve Network) have
been enacted or developed to enhance wetland
conservation and management. The recent lit-
erature also has produced an abundance of pa-
pers addressing the management of wetlands
for shorebirds and the integration of their needs
with those of other wildlife. Humans have de-
graded wetland habitats through development
of port facilities, pollution, overharvesting of
bait and shellﬁ sh, and other activities that dis-
rupt the normal activity patterns of shorebirds.
Because shorebirds occupy these threatened
habitats, management and conservation of wet-
lands are imperative for the maintenance of
viable shorebird populations. In some cases,
agricultural lands, pasturelands, and commer-
cial salt production ponds provide important
habitats that may be functionally equivalent
to seminatural wetlands for large numbers of
shorebirds.
CONSERVATION AND MANAGEMENT
The remarkable features that characterize shore-
birds are rivaled by the dire conservation status
of many species. Several species, such as the
Black Stilt of New Zealand and the Spoon- billed
Sandpiper of northeastern Rus sia, are among
the rarest birds in the world. Conservationists,
ornithologists, and birders worldwide still hold
out hope that the Eskimo Curlew persists some-
where in the Canadian Arctic. In the Palearctic,
similar hopes prevail for the Slender- billed Cur-
lew, although there have been very few recent
sightings. One subspecies of Red Knot was
recently proposed for “emergency listing” as en-
dangered under the U.S. Endangered Species
Act owing to the most precipitous population
decline witnessed in the history of avian conser-
vation (Baker et al. 2004; Niles et al. 2008). Al-
though other populations are quite abundant,
their numbers are declining worldwide. In fact,
nearly 50% of the world’s shorebird populations
as the Sahara) are accomplished in a single non-
stop ﬂ ight. When geography and landscape fea-
tures permit, birds move comparatively short
distances among estuaries scattered along con-
tinental shorelines. Occasionally, the adaptations
for long- distance migrants are nothing short of
phenomenal. In the case of the Bar- tailed God-
wit, virtually all individuals that breed in west-
ern Alaska will stage on the Alaskan peninsula
and await favorable weather conditions to carry
them nonstop over 11,000 km to wintering areas
in New Zealand (Gill et al. 2005). As an adapta-
tion for weight conservation, the godwits’ guts
atrophy in the weeks just before departure; they
regain their mass and function after arrival in
their winter quarters (Piersma and Gill 1998).
The nature of shorebird migrations varies
within species as well. For instance, the vari-
ous subspecies of Dunlin migrate along dis-
tinct ﬂ yways. Such information argues strongly
for the conservation of separate populations
(subspecies) of Dunlin rather than for a single
world population. Even within populations of
some species, individuals vary in their migratory
nature, yielding classic examples of partial mi-
grants. For example, the population of the Snowy
Plover breeding along the Paciﬁ c coast of North
America consists of both migrants and year-
round residents (Stenzel et al. 2008).
WETLAND DEPENDENCE
For much of the year, most shorebirds are inti-
mately tied to open habitats, especially wetlands.
In the Arctic, they breed amid tundra wetlands;
in temperate regions they are intimately associ-
ated with freshwater and hypersaline wetlands.
During migration, they concentrate at coastal
estuaries and interior wetlands where they rely
on food resources to fuel subsequent move-
ments. Worldwide, wetlands are some of the
most threatened habitats. The reliance of shore-
birds on wetlands has focused conservation
(Senner and Howe 1984; Myers et al. 1987)
and management (e.g., Eldridge 1992; Helm-
ers 1992) strategies on these valuable habi-
tats. Accordingly, various international treaties

8 part i: evolutionary relationships
ever, no text or reference has been compiled for
shorebirds. By contrast, both waterfowl and rap-
tors have been the subject of books addressing
their ecol ogy, conservation, and management
(e.g., Bellrose 1976; Ferguson- Lees and Christie
2005; Balldassarre and Bolin 2006). Hence,
there seems a clear need for this book.
I wrote this book based on what I perceived
as the lack of a general source of information
on the ecol ogy, conservation, and management
of shorebirds. I or ga nized the book around a
semester- long course that I have taught at Hum-
boldt State University for much of the past
20 years. I begin with a general treatment of the
evolutionary relationships of shorebirds, their
fossil history, and their contemporary distri-
butions. I then deﬁ ne shorebirds by detailing
their anatomy, morphology, and physiology. The
discussion of breeding includes chapters on
facets of breeding biology that have fascinated
biologists for de cades, including mating sys-
tems, courtship behavior, egg laying, incuba-
tion, and nesting ecol ogy. Next is a discussion
of migration, with a treatment of ﬂ yways and
staging areas, and the evolution of migration
strategies. The chapters on winter ecol ogy cover
foraging behavior, roosting ecol ogy, social or-
ga ni za tion, and population ecol ogy. The ﬁ nal
chapters cover applied ecol ogy with topics on
wetland management, managing predation
during the breeding season, and disturbance
by humans.
with known trends are in decline (Zöckler et al.
2003; Thomas et al. 2006). Collectively, these
observations have created a growing interest
in applied ecol ogy directed at ameliorating the
limiting factors that are responsible for the
small and declining populations of shorebirds.
RATIONALE FOR AND OR GA NI ZA TION
OF THIS BOOK
Over the years, the biology of individual shorebird
species has been detailed in countless scientiﬁ c
papers and numerous books (e.g., D. Nethersole-
Thompson 1973; D. Nethersole- Thompson and
M. Nethersole- Thompson 1979; Goss- Custard
1996; Byrkjedal and Thompson 1998). Addi-
tional details on species exist in various regional
(Cramp and Simmons 1983; Birds of North Amer-
ica accounts) or global compendia (e.g., Johns-
gard 1981; del Hoyo et al. 1992), which are in-
valuable data sources. In the recent past, several
general texts have been published, often with
multiauthored chapters covering specialized fac-
ets of shorebird biology (e.g., Hale 1980; Burger
and Olla 1984a, 1984b; Evans et al. 1984). Sev-
eral ageing and sexing (Prater et al. 1977; Pyle
2008) or ﬁ eld identiﬁ cation (e.g., Hayman et al.
1986; Paulson 2005; O’Brien et al. 2006) guides
exist. One recent compilation (van de Kam et al.
2004) has received considerable praise for meld-
ing biology with beautiful images that detail the
annual cycle of shorebirds. Surprisingly, how-
LITERATURE CITED
Baker, A. J., P. M. González, T. Piersma, L. J. Niles,
I. de L. S. do Nascimento, P. W. Atkinson, N. A.
Clark, C. D. T. Minton, M. K. Peck, and G. Aarts
2004. Rapid population decline in Red Knots:
Fitness consequences of decreased refuelling
rates and late arrival in Delaware Bay. Proceed-
ings of the Royal Society of London, Series B 271:
875– 882.
Baldassarre, G. A., and E. G. Bolen. 2006. Water-
fowl ecol ogy and management. 2nd ed. New York:
Wiley.
Belrose, F. C. 1976. Ducks, geese and swans of North
America. Harrisburg, PA: Stackpole Books.
Burger, J., and B. L. Olla, eds. 1984a. Shorebirds: Breed-
ing behavior and populations. New York: Plenum
Press.
———. 1984b. Shorebirds: Migration and foraging be-
havior. New York: Plenum Press.
Byrkjedal, I., and D. Thompson. 1998. Tundra plovers:
The Eurasian, Paciﬁ c and American Golden Plovers
and Grey Plover. London: T & AD Poyser.
Clements, J. F. 2007. The Clements checklist of birds of
the world. 6th ed. Ithaca, NY: Cornell University
Press.
Cramp, S., and K. E. L. Simmons, eds. 1983. Birds of the
western Palearctic. Oxford: Oxford University Press.

introduction 9
Kennerley, P. R., D. N. Bakewell, and P. D. Round.
2008. Rediscovery of a long- lost Charadrius plo-
ver from South- East Asia. The Forktail 24: 63– 79.
Myers, J. P. 1984. Spacing behavior of nonbreeding
shorebirds. In Shorebirds: Migration and foraging
behavior, ed. J. Burger and B. L. Olla, 271– 321.
New York: Plenum Press.
Myers, J. P., R. I. G. Morrison, P. Z. Anatas, B. A. Har-
rington, T. E. Lovejoy, M. Sallaberry, S. E. Senner,
and A. Tarak. 1987. Conservation strategy for
migratory species. American Scientist 75: 19– 26.
Nethersole- Thompson, D. 1973. The Dotterel. London:
Collins.
Nethersole- Thompson, D., and M. Nethersole-
Thompson. 1979. Greenshank. Vermillion, SD:
Buteo Books.
Niles, L. J., H. P. Sitters, A. D. Dey, P. W. Atkinson, A.
J. Baker, K. A. Bennett, R. Carmona, et al. 2008.
Status of the Red Knot (Calidris canutus rufa) in the
Western Hemi sphere, ed. C. D. Marti. Studies in
Avian Biology No. 36. Camarillo, CA: Cooper Or-
nithological Society.
O’Brien, M., R. Crossley, and K. Karlson. 2006. The
shorebird guide. New York: Houghton Miﬄ in.
Oring, L. W. 1982. Avian mating systems. In Avian
Biology. Vol. 6, ed. J. Farner and J. King, 1– 92. New
York: Academic Press.
———. 1986. Avian polyandry. In Current ornithology,
ed. R. Johnston, 309– 351. New York: Academic
Press.
Paulson, D. 2005. Shorebirds of North America: The
photographic guide. Prince ton, NJ: Prince ton Uni-
versity Press.
Piersma, T., and R. E. Gill, Jr. 1998. Guts don’t ﬂ y:
Small digestive organs in obese Bar- tailed God-
wits. The Auk 115:196– 203.
Prater, A. J., J. H. Marchant, and J. Vuorinen. 1977. A
guide to the identiﬁ cation and ageing of Holarctic
waders. Tring, United Kingdom: British Trust for
Ornithology.
Pyle, P. 2008. Identiﬁ cation guide to North American
birds, Part II. Point Reyes Station, CA: Slate Creek
Press.
Recher, H. F. 1966. Some aspects of the ecol ogy of
migrant shorebirds. Ecol ogy 47: 393– 407.
Rubega, M. A., and B. S. Obst. 1993. Surface- tension
feeding in phalaropes: Discovery of a novel feed-
ing mechanism. The Auk 110: 169– 178.
Senner, S. E., and M. A. Howe. 1984. Conservation
of Nearctic shorebirds. In Shorebirds: Breeding be-
havior and populations, J. Burger and B. L. Olla,
379– 421. New York: Plenum Press.
Stenzel, L. E., G. W. Page, J. C. Warriner, J. S. Warri-
ner, D. E. George, C. R. Eyster, B. A. Ramer, and
K. K. Neuman. 2008. Survival and natal dispersal
Delany, S., D. Scott, T. Dodman, and D. Stroud, eds.
2009. An atlas of wader populations in Africa and
western Asia. Wageningen, the Netherlands: Wet-
lands International.
del Hoyo, J., A. Elliot, J. Sargatal, and N. J. Collar, eds.
1992. Handbook of birds of the world. Vol. 3. Barce-
lona: Lynx Edicion.
Eldridge, J. 1992. Management of habitat for breed-
ing and migrating shorebirds in the Midwest. Leaf-
let 13.2.14. Washington, DC: Fish and Wildlife
Ser vice.
Eldridge, J. L., and D. H. Johnson. 1988. Size diﬀ er-
ences in migrant sandpiper ﬂ ocks: Ghosts in
ephemeral guilds. Oecologia 77: 433– 444.
Evans, P. R., J. D. Goss- Custard, and W. G. Hale. 1984.
Coastal waders and wildfowl in winter. Ca
mbridge:
Cambridge University Press.
Ferguson- Lees, J., and D. A. Christie. 2005. Raptors of
the world. Prince ton, NJ: Prince ton University Press.
Gill, R. E., Jr., T. Piersma, G. Huﬀ ord, R. Servranckx,
and A. Riegen. 2005. Crossing the ultimate eco-
logical barrier: Evidence for a 11000- km- long non-
stop ﬂ ight from Alaska to New Zealand and east-
ern Australia by Bar- tailed Godwits. The Condor
107: 1– 20.
Goss- Custard, J. D. 1985. Foraging behaviour of wad-
ing birds and the carry ing capacity of estuaries.
In Behavioural ecol ogy, ed. R. M. Sibly and R. H.
Smith, 169– 188. Oxford: Blackwell.
———, ed. 1996. The oystercatcher. Oxford: Oxford
University Press.
Hale, W. G. 1980. Waders. London: Collins.
Hayman, P., J. Marchant, and T. Prater. 1986. Shore-
birds: An identiﬁ cation guide to the waders of the
world. Boston: Houghton Miﬄ in.
Helmers, D. L. 1992. Shorebird management manual.
Manomet, MA: Western Hemi sphere Shorebird
Reserve Network.
Jehl, J. R., Jr., and B. G. Murray, Jr. 1986. The evolu-
tion of normal and reverse sexual size dimor-
phism in shorebirds and other birds. Current
Ornithology 3: 1– 86.
Johnsgard, P. A. 1981. The plovers, sandpipers, and
snipes of the world. Lincoln: University of Ne-
braska Press.
Jönsson, P. E., and T. Alerstam. 1990. The adaptive
signiﬁ cance of parental care role division and
sexual size dimorphism in breeding shorebirds.
Biological Journal of the Linnean Society 41:
301– 314.
Kennedy, R. S., T. H. Fisher, S. C. B. Harrap, A. C.
Diesmos, and A. S. Manamtam. 2001. A new spe-
cies of woodcock (Aves: Scolopacidae) from the
Philippines and a re- evaluation of other Asian/
Papuasian woodcock. The Forktail 17: 1– 12.

10 part i: evolutionary relationships
van de Kam, J., B. Ens., T. Piersma, and L. Zwarts.
2004. Shorebirds: An illustrated behavioural ecol-
ogy. Utrecht, the Netherlands: KNNV.
van Tuinen, M., D. Water house, and G. J. Dyke. 2004.
Avian molecular systematics on the rebound:
A fresh look at modern shorebird phyloge ne-
tic relationships. Journal of Avian Biology 35:
191– 194.
Zöckler, C., S. Delany, and W. Hagemeijer. 2003.
Wader populations are declining— how will we
elucidate the reasons? Wader Study Group Bulle-
tin 100: 202– 211.
of juvenile Snowy Plovers (Charadrius alexandri-
nus nivosus) in central coastal California. The Auk
124: 1023– 1036.
Sutherland, W. J., B. J. Ens, J. D. Goss- Custard, and
J. B. Hulscher. 1996. Specialization. In The oys-
tercatcher, ed. J. D. Goss- Custard, 56– 76. Oxford:
Oxford University Press.
Thomas, G. H., R. B. Lanctot, and T. Székely. 2006.
Can intrinsic factors explain population de-
clines in North American breeding shorebirds?
A comparative analysis. Animal Conservation 9:
252– 258.

Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

"Veljeni on siellä", sanoi Njaedel.
"Vai niin, mikä hänen nimensä?"
"Antti — Mon Antti."
"Aha — Mo. Hänet minä kyllä tunnen. Vai niin, hän on veljenne?
Tulkaa mukaani, minä menen samaa tietä."
Niin menivät he, ylhäinen herra edeltä toiset muutaman askeleen
jälestä.
"Hän on sitä oikeata herrain sukua", kuiskasi Njaedel, "hänen käy
häpeäksi kulkea meidän seurassa."
"Enpä usko häntä kovin", vastasi luotsivanhin varovasti.
"Tässä on minulla teille kaksi oikeata näytettä kuolleista
eläinlajista: kansasta", sanoi Yrjö Delphin Mortensenin notariolle,
astuessaan luotsivanhimman ja Njaedelin kera sisään; "ja tässä
hyvät herrat!" hän kääntyi niitten kahden puoleen — "tässä saan
esitellä teille Kansan todellisen Mortensenin."
Toimittaja nousi juhlallisesti seisomaan ja kumarsi, vaikka hän
tunsi aina epävarmuutta, milloin virkakunnan päällikkö laski leikkiä.
Hän lausui muutamilla ylevillä sanoilla sitä iloaan, minkä hän tunsi
kun sattui niin kasvot vasten kasvoja kansan ytimen, Norjan pätevän
itsenäisen talonpoikaissuvun kanssa j.n.e.
Tämä pieni kohtaus houkutteli Örsethin ja kolme neljä muuta
herraa läheisistä huoneista. Vaan luotsivanhin seisoi ja ihmetteli
Mortensenin kelmeää, pulleaa muotoa, ja jotain, joka kauan oli

hänessä kiehunut, rupesi liikkumaan. Vaan hän pysytteli yhä
tyynenä.
"Nämä herrat", sanoi virkakunnan päällikkö, tehdessään liikkeen,
mennäkseen edelleen, "jätän minä teidän erityiseen huoleenne,
herra Mortensen! Minä en epäile että te ilolla käytätte tilaisuutta
näyttäytyäksenne kansan todellisena — j.n.e."
"Suokaa anteeksi herra virkakunnan päällikkö", vastasi Mortensen
vähän ähmeissään, "vaan minä luulen, että tänään ei meillä ole
aikaa kujeiluun."
"Kujeiluun! Sanoiko Mortensen kujeiluun? Kuuliko joku herroista,
sanoiko notario Mortensen kujeiluun. Minä en voi ajatella", jatkoi
Delphin ilkeästi hymyillen, joka oli hänen vihollisensa kauhistus,
"minä en voi ajatella mahdolliseksi, että notario Mortensen voisi
käsittää määräykseni kujeiluksi. Nämä molemmat herrat kysyvät
muuatta juttua kaislarannasta ja suuresta ojasta, joka pitäisi oleman
täältä meillä. Olisiko notario Mortensen hyvä ja viivyttelemättä
hankkisi tähän kuuluvat asiapaperit ja antaisi näille herroille tiedon."
Toimittaja kävi punaiseksi naamastaan ja kun toiset huomasivat,
että kohtaus teki käännöksen, kömpi kukin paikoilleen ja kumartui
syvään paperikasojensa yli.
Vaan nyt tarttui luotsivanhin Seehus puheesen: "Anteeksi, vaan
minä tahtoisin mieluummin puhutella valtioneuvosta itseään, minä
en tahdo olla missään tekemisissä tuon kanssa tuossa."
"Siitä pidän minä huolen", vastasi virkakunnan päällikkö ja vei
molemmat talonpojat salien läpi valtioneuvoksen omaan huoneesen.
Täällä käski hän heidän odottaa; valtioneuvos ei ollut vielä saapunut.

Meni melkein tuntikausi, ennenkuin hän tuli, ja silloin oli hän
hirveän huonolla tuulella. Vaan aikojen kuluessa oli valtioneuvos
oppinut näyttämään sitä lempeämmältä, kuta pahemmin asiat
kävivät. Vaan tänään oli vaikea; sillä pahennukset olivat alkaneet
varhain ja kestäneet pitkään.
Ensin oli hänellä onnettoman kohtauksen jälkeen Juhanan kanssa
ollut pitkä ja vaivaloinen keskustelu Adelaiden kanssa. Vihdoin oli
hänen onnistunut selittää tuolle pontevalle naiselle, että pakko ja
este ei olleet vaikuttavia keinoja häväistystä vastaan. Siis he jäivät
siihen tuumaan: että he olisivat hyvällä tuulella vaan
"onnistumattomien" teosta ja kertoisivat asian niinikäästi, että
Juhana pistäytyi Amerikassa ja että Hilda sai seurata häntä huvinsa
vuoksi.
"Ah Jumala, ei ole ristin sielua, joka ottaa uskoakseen sitä!" valitti
valtioneuvoksen rouva.
"Se riippuu siitä, kuinka kerromme sen", sanoi miehensä.
Vaan tuskin oli se sana lopussa, ennenkuin ekstraordinari Alfred
astui sisään onnettoman näköisenä. Hän oli — pakoitettu —
panemaan vekselin pankkiin, ja se lankesi maksettavaksi tänään ja
— ja — ja —
Valtioneuvos vihastui ja alkoi puhetta; vaan rouvansa onnistui
tölmätä
Alfred ulos etehiseen ja lupasi hänelle apua talousrahoistaan.
Ja kaiken tämän piti nyt juuri tapahtua sinä tärkeänä päivänä, kun
odotettiin hänen majesteetiansa pitkän poissaolon jälkeen aikana,
jolloin juuri piti saada kuninkaan tulo niin juhlalliseksi ja niin

merkitseväiseksi kuin suinkin! Kun valtioneuvos Bennechen astui
virkahuoneesensa yksityisen oven kautta, niin senpä vuoksi hän töin
tuskin tukehdutti kirousta nähdessään nämä molemmat kummalliset
olennot, jotka istuivat siellä.
Luotsivanhin nousi heti seisomaan ja rupesi heti selittämään asiaa
niinkuin hän oli valmistaunut, jolloin hän Njaedelin iki ihmeeksi
nimesi valtioneuvosta "teidän korkeudekseen."
Valtioneuvos tähysteli häntä hetkisen, avasi sitten oven
toimituskirjurin huoneesen ja kysyi: "Mitä väkeä täällä istuu?"
"Minä en tiedä, en ollenkaan minä tiedä, herra valtioneuvos — en
tosiaan tiedä", vastasi toimituskirjuri, joka oli pieni, kähmyrä,
harmajatukkainen mies, "se oli virkakunnan päällikkö Delphin, joka
toi heidät, niin hän se oli tosiaan; minä en tiedä mitään siitä, en
ollenkaan!"
"Se on niin teidän tapaistanne", mutisi valtioneuvos. "Käskekää
virkakunnan päällikön tulla tänne."
"Heti, heti, herra valtioneuvos, heti toimitan" — pieni mies hyppäsi
tuoliltaan, pyörähti pari kertaa ympäri löytääkseen hattuaan, muisti
ettei hänen tarvinnutkaan mennä kadulle, ja juoksi sitten toiselle
ovelle ja huusi Delphiniä.
Valtioneuvos käveli pari kertaa edestakaisin odottaessaan;
luotsivanhin oli mykkänä, hän rupesi arvailemaan että kaikki oli
jotenkin ihmeellistä.
Valtioneuvos Bennechen oli itse osaksi vaikuttanut siihen nopeaan
ylenemisen hyppäykseen, minkä Delphin oli tehnyt. Vaan viime

aikoina rupesi hän vähän epäilemään kamariherraa; valtioneuvos
päätti sopivassa tilaisuudessa neuvoa häntä hakemaan virkaa jossain
pienessä kaupungissa. Yrjö Delphin oli kuitenkin peloittavine
sanoineen ja mukavine jutelmineen mies, jonka ystävänä piti
pysyskellä — eniten silloin kun alkoi häväistys ahdistaa.
"Hyvä kamariherra", alkoi hän sentähden, kun tämä tuli sisään,
"minulla on pyydettävänä suuri palvelus teiltä. Nähkääs, hänen
majesteetinsa tulee, kuten tiedätte, neljän aikana. Ja suuri joukko
kaupungin ylhäisiä kokoontuu minun luo nauttiakseen pienen
murkinan à la fourchette ennen tulojuhlallisuuksia; toivon saavani
kunnian nähdä kamariherrankin —"
Delphin kumarsi.
"Vaan varsinaisesti aion pyytää teitä, hyvä Delphin, menemään
kotiani vaimoni luo auttamaan häntä vähän järjestämisessä — onhan
se muuan teidän monesta taidostanne. Sillä, sanon ma teille,
Adelaide oli vähän kuumeissaan — monta yhteensattuvaa tapausta
näet — hm!" Valtioneuvos koetti vähän hymyillä. "Kuten luultavasti
olette monta kertaa kuulleet, on Juhana kauan aikaa puhunut
aikomuksestaan matkustaa Amerikaan?"
Delphin oli kyllä kohtelias vastaamaan myöntämällä.
"Sekin nyt juolahti hänen päähänsä", jatkoi valtioneuvos
leikillisesti, "ja nyt onkin hyvä tilaisuus; hän menee siirtolaislääkärinä
ja Hilda huvinsa vuoksi."
"Neiti Hilda!" huudahti Delphin ja menetti meininkinsä.

"Niinpä niin", myhäili valtioneuvos, "äkkipikainen aatos, eikö niin?
Adelaide ei alussa suostunut ollenkaan, vaan minä sanoin: anna
hänen mennä! Amerikan matka nykyään on oikein huvimatka, ja kun
tohtori Rohde vielä selitti että meri-ilma — hm —"
Delphin mutisi muutamia kohteliaita lauseita, ja valtioneuvos oli
tyytyväinen itseensä. Vaan ovessa kuiskasi hän tuttavallisesti: "Mitä
nuo ovat, arkadilaisia paimenia, joita te olette laittaneet minun
kimppuuni?"
"Ne ovat talonpoikia länsirannalta, jotka kysyvät muutamaa
juttuaan, joka on lähetetty tänne meille. Minä otin huostaani heidät,
Mortensen kun oli vähän ikävällä tuulella. Minä arvelin ettei sopinut
antaa mitään aihetta -"
"Aivan oikein, hyvä Delphin; minä opastelen heitä oikeaan.
Mortensen on, meidän kesken puhuen, hiukkasen törkeä."
Kun virkakunnan päällikkö meni, kääntyi valtioneuvos niiden
kahden puoleen, jotka odottivat, ja sanoi ystävällisesti: "No,
ystäväni! Nyt olen aivan teidän käytettävänä. Se oli siis asia joka
koskee —"
— "joka koskee kaislarantaa" — sanoi luotsivanhin.
— "joka koskee kaislarantaa" — valtioneuvos soitti — "olkaa hyvä
ja istukaa, siitä saamme pian selon." Hän taas soitti. "Onko juttunne
vasta tullut meidän käsiimme?"
"Syksyllä tulee kaksi vuotta siitä", sanoi Njaedel.
Valtioneuvos huoahti tämän äänen johdosta. Hän avasi oven
etuhuoneen erityisen oven vieressä ja huusi: "Mo!"

Vaan Mo ei ollut siellä: valtioneuvos meni toiselle ovelle ja säikytti
toimituskirjurin melkein kuoliaaksi rämistelemällä avaimia ja
kysymällä muuatta juttua joka koskee kaislarantaa.
Toimituskirjuri heittäysi yli papereinsa, repi ja reuhtoi lehtiä, viskoi
edes ja tasaisin löytääksensä sitä kirottua juttua, joka oli muka lähes
pari vuotta sitten heitetty sinne.
Sitten vetäysi valtioneuvos etemmäksi huoneisin ja tuli aina
Mortensenin luo, johon kukaan ei ollut nähnyt hänen ennen koskaan
jalallaan astuneenkaan, levittäen kaikkialla pelkoa ja kauhistusta
avaimillaan ja tällä ihmeen kaislarannalla, josta ei kukaan ihminen
muistanut kuulleensakaan.
Mortensen lausui vähän ilkeästi: "Virkakunnan päällikkö Delphin on
jo mennyt; ehkä olisi tiennyt jotakin."
"Virkakunnan päällikkö Delphin on virkatoimissa, ja sitä paitse on
jutun pitänyt jo kannu sitten mennä hänen käsiensä läpi", vastasi
valtioneuvos ankarasti. "Minä tahdon että se asia on heti
toimitettava."
"Asiapaperien pitää löytyä — ymmärrättekö, hyvät herrat! —
niitten pitää löytyä ja heti."
Valtioneuvos kääntyi takaisin virkahuoneesensa, ja koko
kansliarakennus tuli äkkiä aivan tavattomasti muurahaispesän
kaltaiseksi. Ovia avattiin ja sulettiin, huolestuneita kasvoja näyttäytyi
ja katosi, hyllyt tyhjennettiin ja kasat käänneltiin, ekstraordinarit
juoksivat pitkissä käytävissä portaissa ylös ja alas, aina ullakkoon,
jossa he synkässä epäilyksessään tonkivat tomussa ja
paperikasoissa. Kauhistus lisäysi joka minuutti, ja vähän väliä avasi

valtioneuvos ovea ja kysyi: "Eikö vielä?" jotta onneton toimituskirjuri
suoraan sanoen pyöri kauhusta ympäriinsä, kuin piesty hyrrä.
Vaan keskellä kaikkea tätä häläkkää oli syntymässä kysymys, kuin
suuri huokaus, yli koko talon: Missähän Mo oleksii? Eikö Antti
kaikkivaltias tule?
Ja vihdoin hän tuli. Hiljaisena, kelmeänä ja hymyhuulilla hiipi hän
valtioneuvoksen virkahuoneesen, juuri kuu siellä oli koko
kansliaherrain seura koolla, jotka kaikki koettivat todistaa, että se
kaislaranta ei koskaan ole ollut heidän käsissään.
Kaikki hengähtivät helpommasti, kun pieni mies näyttäytyi, ja
valtioneuvos kysyi häneltä kiivaasti, tiesikö hän jotain tästä jutusta.
"Tiedän kyllä", vastasi Mo, "se on Kaoksessa."
"Missä?" kysyi valtioneuvos.
"Mortensenin Kaoksessa", vastasi Mo hieman nauraen.
"Jos tiedätte, missä asiapaperit ovat, niin tuokaa ne", käski
valtioneuvos.
Mon Antti meni; häntä seurasi vimmastunut Mortensen ja muut
herrat.
"Oliko hän veljesi?" kysyi luotsivanhin.
"Minä luulin tuntevani hänet äänestä", vastasi Njaedel
epävarmana, "vaan hän on tullut pienemmäksi, minusta nähden, ja
vanhaksi käynyt!"

Valtioneuvoksen mieleen juolahti että tämä tapaus saattoi
mahdollisesti tehdä huonon vaikutuksen näihin molempiin
talonpoikiin; hän kääntyi sen takia luotsivanhimman puoleen ja kysyi
ystävällisesti: "Nimenne, saanko kysyä'"
"Lauri Voldeman Seehus."
Valtioneuvos säpsähti kuullessaan tämän sointuvan nimen, ja kun
hän kuuli että Seehus oli luotsivanhin, otti hän tuolin ja asettui
lähelle häntä; löipä hän häntä tuttavallisesti polvellekin,
puhellessaan.
"Sanokaa, herra luotsivanhin, eikö ole monta kertaa elämä
vaivaloista ja vaarallista siellä rannikolla?"
"No, teidän korkeutenne, kun ihmiset uskaltavat mennä kauas
ulapalle pahalla ilmalla, niin onpa se hyvinkin tukalaa."
"Niin, niin", sanoi valtioneuvos ja ojensi kättään, "minä ajattelen
usein ylpeydellä niitä mailmanmainioita, pelkäämättömiä luotseja,
joita on vaarallisella rannikollamme, ja iloa oikein tunnen kun saan
tulla tuttavaksi muutaman kanssa —"
"Hä?" sanoi luotsivanhin epävarmalla äänellä. "En minä ole luotsi,
eikä
Njaedelkaan."
"Hm", sanoi valtioneuvos ja muutti puheainetta, "se oli kai suuri ja
tärkeä elinkeino tuo suuri sillinpyynti lännessä teidän seuduillanne?"
"No niin, niille jotka saivat jotain", vastasi luotsivanhin, joka arveli
että valtioneuvos oli erittäin leikillinen herra.

"Se on vilkas ja kirjava elämä suurissa kalan pyyntipaikoissa",
jatkoi valtioneuvos. "Semmoiset suuret ihmiskokoukset maan eri
osista vaikuttavat epäilemättä kehoittavasti väestöön."
"Tapahtui tavallisesti tappeluita, teidän ylhäisyytenne", sanoi
luotsivanhin.
"Hm — tietysti, pieniä rettelöitä; vaan sanokaa", valtioneuvos
muutti ainetta taaskin, "kun niin paljon ihmisiä kokoontuu, mistä
saavat he asuntoja — yömajoja?"
"No, teidän korkeutenne", vastasi luotsivanhin, "yömajojen laita oli
hyvin hätelöä. Useimmat paneusivat mahalleen päin tuuleen."
"Pum — pum — pum —" hyräili valtioneuvos ja käyskenteli edes
takaisin, ramistellen avaimia.
Vaan luotsivanhin, joka ei lainkaan tiennyt sanoneensa mitään
sopimatonta, vaan sitä vastaan arveli, että valtioneuvos oli
sanomattoman alhainen herra, nykäsi Njaedelia takinhiasta.
"Ajattelin kysyä häneltä tiestä?"
Njaedel nyökkäsi päätään ja luotsivanhin nousi seisomaan: "Elkää
panko pahaksenne, teidän korkeutenne, vaan haluaisin mielelläni
kysyä teiltä jotain."
"Olen palvelijanne, herra luotsivanhin!"
"Eikö teidän ylhäisyytenne ole yli kaikkein nimismiesten,
rootimestarein ja insinöörikapteenein?"
"Kyllä olen, kyllä", myönsi valtioneuvos.

Luotsivanhimman silmistä loisti ilo. Vihdoinkin oli hän päässyt
käsiksi oikeaan; nytpä hän "puhuukin suunsa puhtaaksi" tuosta
samasesta tiestä. Ja hänen kauan kokoutunut vihansa puhkesi ilmi
kaunopuheliaisuudessa, josta valtioneuvos ei ymmärtänyt juuri
paljoa.
"Mistä tieosasta on kysymys?" kysyi hän viitaten suurta karttaa
seinällä.
Luotsivanhin, joka oli tottunut karttoihin ollessaan laivurina, oli
kohta oikealla tiellä. Valtioneuvos asetti nenälleen kultaiset nenälasit,
otti harpin pöydältä ja mittasi kappaleen suurella tarkkuudella.
Sitten puhui hän näin sujuvalla tyynellä tavallaan: "Nähkää, herra
luotsivanhin, tämä on kartta meidän tieverkostamme. Ajatelkaapa
nämä kaikki punaiset, keltaiset ja siniset viivat asetetuiksi yhdeksi
viivaksi, niin tulisipa siitä oikein iso kappale, eikö niin?"
"Niin", myönsi luotsivanhin; hän ei ymmärtänyt minne asiaa
johdettiin.
"Ja jos te vertailun vuoksi tahtoisitte tarkastaa matkaa tällä
harpilla" — valtioneuvos piti sitä esillä — "te näette että välimatka ei
ole suurempi paperiliuskareen paksuutta."
Luotsivanhin tähysteli harpista valtioneuvokseen ja sitten taas
harppiin.
"Nähkää nyt, hyvä luotsivanhin Seehus, niin pieni on tieosa, josta
teitte valituksen, verrattuna koko maan tienverkkoon; ja ettekö nyt
itsekin myönnä, että se on ehkä — miten sanoakseni? — vähän
liiaksi suuri vaatimus, että se, jolla pitää olla koko tämä

monimutkainen kulkuneuvojärjestelmä päässään — että hänen
pitäisi voida ulottaa yksityistä huolenpitoaan niin pienen pieneen
osaan koko tästä kokonaisuudesta." Valtioneuvos piti harppia aivan
luotsivanhimman silmäin edessä.
Luotsivanhin toljotti suu selällään. Ei hän sitä oikein selvään
käsittänyt, vaan hän tunsi, että hukkaan meni hyvät humalat tälläkin
kertaa, ja sama tunto siitä, että jotain hänessä kiehui, ilmausi taas.
Samassa aukesi ovi ja Mon Antti tuli takaisin, seurassa Mortensen,
toimituskirjuri ja muut, jotka pysähtyivät ovelle ja viereisiin huoneisin
kuullakseen kuinka tämä ihmeellinen tapaus päättyy.
Mo oli huolimatta Mortensenin vastaan väitöksistä kääntänyt nurin
Kaoksen, ja hyllyn pohjalta oli hän löytänyt ruttuisen
keltapaperikääreen, jonka hän tyynenä veti esiin.
Kaikki olivat itsessään sitä mieltä, että Antti itse oli piilottanut
nämä asiapaperit sinne ilkeyksissään. Notario Mortensen mutisi
synkkänaamaisena: "Nyt on hän kypsi."
Valtioneuvos pani nenälleen kultaiset nenälasinsa ja avasi kääreen,
jotta pieni tomupilvi lennähti.
"Tässä on siirtonumero, jonka olette omalla kädellänne
kirjoittaneet, herra toimituskirjuri! Vertailkaa siirtonumeroa!"
Pieni herra juoksi pois, juuri kuin hän itse olisi ollut siirtonumero,
vaan ennenkuin hän ehti papereinsa luo, kutsuttiin hän takaisin
uhkauksen äänellä.
Valtioneuvos oli näet lukenut pari riviä hakemuksesta ja huudahti
äkkiä:

"Vaan miten on tämä asiapaperi tullut meille?"
Kun toimituskirjuri tuli takaisin, pani valtioneuvos suuren valkean
etusormensa muutaman sanan alle papereissa niin painokkaasti,
jotta tuli syvä viiva kynnen jälestä: "Mitä on tuossa? Siinä on
lahjoitusmaa."
"Kristiansandin piispa" — puuttui puheesen Njaedel, joka seurasi
suurella osanotolla, jotta tuskin uskalsi hengittää.
"Siis kuuluu tämä asia kirkkokansliaan eikä tänne", sanoi
valtioneuvos äkeissään.
"Niin, vaan — vaan —" alkoi toimituskirjuri, "minä en enää muista
enempää, en ollenkaan muista — vaan ehkä silloin arvelin, että
riidan aihe oli sitä laatua —"
"Riidan aihe!" keskeytti valtioneuvos hyvin ankarasti. "Tässä ei ole
kysymys riidan aiheesta, vaan hyvästä kansliajärjestyksestä, ja sen
mukaan lähetetään kaikki asiat, jotka koskevat entisiä kirkkotiluksia,
kirkkokansliaan. Se on vanha sääntö, jonka herra toimituskirjurin
pitäisi tietää. — Mo! ottakaa nämä asiapaperit ja viekää
kirkkokansliaan!"
Valtioneuvos oikaisi mahtavan vartalonsa, ojentaessaan Molle
asiapaperit. Kokoutunut joukko hajausi, ja toimituskirjuri asettui
rauenneena tähystelemään siirtonumeroitaan.
Vaan Njaedel seurasi asiapapereita silmillään, ja kun veljensä
äänetönnä katosi niitten kanssa, huudahti hän: "Kuka oli oikeassa?"
"Niin, hyvä ystävä", vastasi valtioneuvos, "sitä ei voi sanoa teille.
Vaan jos te jonkun ajan kuluttua menette kysymään kirkkokansliasta,

niin siellä epäilemättä annetaan teille tyydyttäviä selityksiä. Hyvästi,
hyvät herrat, hyvästi! Ilahuttaa minua kun olen voinut olla teille
palvelukseksi."
Sitten työnsi hän heitä kohteliaasti ulos ja sulki oven.
Njaedel kulki kuin houreissaan; nyt hän ei vähän vähääkään
ymmärtänyt. Vaan luotsivanhimman luonto kiehui yhä kovemmin. Ja
kun Mortensen kohteliaasti kumarsi hänelle, voitti tuima raivo
luotsivanhimman hyväsydämisyyden. Hän sieppasi mustepullon
akkunalta, ja viskasi sillä kaikesta voimastaan Mortensenia.
Toimittaja väistyi taitavasti, jotta pullo mäiskähti rikki seinään
hänen pöytänsä takana. Taasenkin syntyi suuri hälinä viereisissä
huoneissa, ja luotsivanhin ja Njaedel kiiruhtivat alas portaita.
Tämän suunnattoman väkivaltaisuuden kauhu oli suuri, jotta ei
kukaan tullut ajatelleeksi ottaa kiinni väkivallan tekijöitä.
Vaan aina suuremman joukon kokoontuessa suuren mustetäplän
ympärille, josta mustia säteitä virtaili alas, pyöriskeli ekstraordinari
Hiorthin kielellä jotain, jota hän halukkaasti mieli sanoa.
Jospa hän vaan olisi tiennyt, oliko se sukkeluus eli sanomaton
tyhmyys! Sillä välistä teki hän tässä suhteessa surkeita erehdyksiä.
Vihdoin rohkaisi hän mielensä ja sanoi puoliääneen: "Wartburg."
Se oli sukkeluus; ekstran sydän täytyi ylpeydestä. Vaan kun tuli
ilmi, että se oli Hiorth, joka oli sanonut tämän, syntyi siellä suuri ja
sanomaton hämmästys; ja olipa siellä niitäkin, jotka siitä lähtien
rupesivat aprikoimaan, että Hiorth ei mahdakaan olla niinkään
tyhmä.

Vaan yksimielisesti päätettiin, että Mortensenin paikkaa kutsutaan
"Wartburgiksi" ja että tätä "muistomerkkiä" ei saa koskaan hinkata
pois eli maalata. Ja niin tarttui se Mortensenin paikkaan, vieläpä se
oli kauan sittenkin kun Mortensen oli vaihtanut paikkansa
parempaan, jotta toivottiin varmasti, että sekä mustetäplä että
Hiorthin sukkeluus pysyisi, niin kauan kun kanslia pysyy — ja se taas
on: aina tuomiopäivään saakka.

XX.
Kello oli kaksi.
Delphin oli järjestänyt valtioneuvoksen salin periaatteen mukaan,
jonka hän sanoi olleen muodinmukaisen Tuileriassa toisen
keisarikunnan aikaan.
Keskilattialla oli aukkoja, jossa saattoi kävellä edes takaisin. Vaan
nurkissa ja akkunan varjostimien alla akkunain luona oli töyrytuoleja
ja nojatuoleja, jossa kaksi korkeintain kolme eli neljä henkilöä saattoi
kokoontua yhteen erityiseen joukkoon.
Väsymättömällä kekseliäisyydellään ja iloisella mielenjohteellaan
oli hänen onnistunut haihduttaa valtioneuvoksen rouvan huonoa
tuulta, ainakin ajaksi, kun kamariherra puolestaan sai tietää
selityksiä, joita hän toivoi molempien huono-onnisten äkkinäisestä
matkustuksesta.
Ruokahuoneessa oli pöytä katettuna vähäisine kolmine
ruokalajineen, se oli oivallinen aamiainen viineineen ja
sampanjineen.

Aikomuksena oli syödä ilman mitään pakoittamista, sen mukaan
kuin vieraat saapuivat. Sillä tulevasta juhlallisuudesta oli melkein
jokaisella puuhaa sitä tätä, jotta kukin sai tulla ja mennä mielensä
mukaan.
Eipä ollut varma mihin aikaan isäntä itse tulisi, sillä hänellä oli
paljon puuhaa, ja sitä paitse sanoi valtioneuvoksen rouva
luottamuksella Delphinille. "Daniel on huonolla tuulella."
Salissa alkoi käydä elämä vilkkaaksi. Siellä oli
sotilasjuhlaunivormuja, kanslia- ja hoviunivormuja, kaupungin
korkeampi papisto röyhykauluksineen ja koristuksineen,
kunnallisvirkamiehiä, korkeimman tuomioistuimen asessoreja, kolme
neljä valtioneuvosta ja muutamia kunnianhimoisia asianajajia, jotka
olivat kehityksensä ensi askeleella.
Tukkukauppias Falck-Olsen esiintyi uudessa
porvarinunivormussaan.
"Minä lähetin sampanjan keittiön kautta", kuiskasi hän
valtioneuvoksen rouvalle puristaessaan hänen kättään.
Sitten kätteli hän innokkaasti ympärilleen salissa, kyseli oikealta ja
vasemmalta, taisiko joku sanoa, milloin valtioneuvos Bennechen
tulee. Lopuksi pysähtyi hän kamariherra Delphinin eteen, joka kiitteli
hänen kaunista vormuansa.
"Aivan kuin ruotsalainen upseeri", vakuutti kamariherra.
Tukkukauppias rumuutteli myötään, ja käännäytelihe kuvastimen
edessä.

"Uskokaa, herra kamariherra, että minä olen ollut hiiden pulassa
valitessani hevosta. Minulla on suuri musta tamma, oikeastaan
vaununhevonen, ja sitten minulla on voikkokin sorea eläin! Jospa
näkisitte kun sillä on kauniit häpäät, ja lautasiltaan kun se on pyöreä
ja kiiltokarvanen! Ostin sen muutamalta hevoskauppiaalta tuolta
lännestä. Vaan nyt on laita, nähkää se, että se on haitta pieni —"
"Napoleon ratsasti aina pienellä hevosella", sanoi Delphin.
"Elkääs, ratsastiko hän pienellä!" huudahti tukkukauppias
hyvillään. "Ja everstiluutnantti vannoi että voikko on liian hyvä
porvarikaartiin."
"Te otatte siis voiton?" kysyi Delphin niin sanomattoman vakavana.
"Minä otan voiton", vastasi tukkukauppias päättäväisesti.
Viimeksi tulleitten joukossa oli amtmani Hiorth länsimaasta. Hän
oli äsken tullut kaupunkiin, ja huhu hoki, että hän pääsisi vanhan
Falben siaan, joka oli eronnut saavutettuaan — hän kun oli vielä
norjalainen valtioneuvos — kauniin ijän, nimittäin 82 vuoden.
Amtmani ilmoitti iloaan kun tapasi Delphinin, joka ennen nuoruuden
päivinään oli ollut hänen valtuutettunaan; ja kamariherra kuljetti
häntä ympäriinsä ja esitteli hänet monelle mahtavalle henkilölle.
Monta vuotta oli kulunut siitä kun amtmani Hiorth oli ollut
pääkaupungissa jotta siellä oli monta uutta tuttavuutta tehtävissä.
Pian hän kuitenkin perehtyi. Sillä virkamiehet siellä olivat suurelta
osalta niitten saksalaisten virkamiesten jälkeisiä, joita oli Norjalla,
aikanaan ollessansa Tanskan kanssa yhtenä valtakuntana, kun näet
virat näkyivät seuranneen sukuja salaisen perintölain mukaan. Eikä
ainoastaan isäinsä nimen ja viran näkyneet nämä herrat perineen,

vaan ulkomuodossakin pysyi merkki, joka muistutti Fredrik
seitsemättä: suorat kauniit kasvojen sivukuvat, pienet, kuivettuneet,
harmaantuneet päät, jäykät niskat ja kasvot, joita ympäröi tiheä
poskiparta ikäänkuin suojelemassa mitä arvollisinta salaperäisyyttä.
Pieniä joukkoja oli Delphinin ohjelman mukaan keräytynyt nurkkiin
ja akkunain luo; keskellä lattiaa käveli muutamia kaksittain puhellen
hiljaa keskenään, sillä aikaa kun suuri osa seisoskeli aamiaispöydän
ympärillä syömässä tahi otti lautasensa mukaansa saleihin.
Muutaman pitkän, laihan, pitkä- ja harmahtavatukkaisen herran
ympärille kokoutui aina sakea ryhmä. Se oli muuan norjalainen
kuvanveistäjä, jolla oli työhuoneensa Tukholmassa. Hän sanoi
tulleensa eilispäivänä virittääkseen kuninkaan siellä olon aikana
harrastusta kansalliseen muistomerkkiin, johonka hän oli tehnyt
suunnitelman.
Se oli liittokuntajoukko, joka asetettaisiin muka Gidsvoldille
vastapäätä suur-käräjärakennusta. Taiteilialla oli taskussaan pieni
lyijyalustus, jota hän näytteli.
Kaikki osottivat erinomaisen suurta ja julkista asianharrastusta
sekä ihmettelyä. Sillä kaikki tunsivat asianhaaroja siksi hyvin että
tiesivät komiteeaan pääsön tuottavan rintaan ison ritaritähden.
Piirustus kuvasi Svean istuvan naisen kuvana, joka nojaa toista
kättänsä miekkaan ja toisen käden pitää hän muutaman pienen
pojan kaulassa, joka seisoo hänen vieressään.
Taiteilia selitti itse, että alkujaan oli tarkoituksena panna poika
istumaan naisen kuvan polville. Vaan olipa hänellä ollut tarpeeksi
arkatuntoisuutta — norjalaisethan ovat niin yrheitä — että pani

hänet viereen ja nythän kukin näki, että kuvat olivat "vierekkäin."
Samasta syystä oli hän myös asettanut pojalle mahdottoman suuren
kypärin, joka ulottui alle korvien, ja raskas miekka nojautui hänen
olkaansa vastaan, joka puoleksi leikillä merkitsi, että maasta ne
pienetki ponnistaa.
Kaikkiin epäsuoriin viittauksiin ja tarjouksiin vastasi taiteilia, joka
oli norja hovimies, että valtioneuvos oli ollut suopuisa ottamaan
toimekseen komitean muodostamisen.
Kamariherra Delphin oli jättänyt amtmani Hiorthin muutaman
akkunan luo erään kaupungin etevimmän papin kanssa puhelemaan.
Molemmat herrat kun eivät tunteneet toisiaan, puhelivat varovasti
maaseudun ja kaupungin eroavaisuuksista noin yleensä.
Muutaman parin yhtäkaikkisen huomautuksen perästä sai amtmani
tilaisuuden sanoakseen: "Minua ihmetyttää usein, mitä vääristeltyä
ja väärin ymmärrettyä käsitystä meidän kansastamme nykyään
ilmaistaan. Semmoisesta miehestä kuin minusta, tuntuu se
erittäinkin kummalliselta. Sillä virkamies siinä asemassa kuin minä
olen, elää aivan enemmän kuin kukaan muu kansan seassa.
Jokapäiväiset toimeni saattavat minut katkeamattomaan yhteyteen
rahvaan kanssa; minä näen talonpojan surussaan ja ilossaan, näen
hänen hyvät puolensa niinkuin hänen pahat —"
Tässä keskeytti pappi äkkiä:
"Aivan kuin minäkin, herra amtmani! Minähän itse olen yli viiden
vuoden ollut pappina maaseurakunnassa, ja minä voin sanoa,
kehumatta itseäni ollenkaan, minä voin sanoa että harvat papit ovat
eläneet, kuten minä, eläneet suorastaan kansan seassa. Vaan

senpätähden juuri näyttää minusta nykyajan suuret ylistyspuheet
talonpojasta —"
"Niin, eikö todellakin!" virkahti amtmani iloissaan "tämä valitettava
kansan ylen suuri kunnioittaminen on paljastaan salaperäisen
kunnianhimon peite —"
"Ja epäuskoa!" lisäsi pappi. Molemmat herrat ymmärsivät
toistensa mielen ja jatkoivat keskusteluaan matalalla, tuttavallisella
kuiskauksella.
Toimittaja Mortensen tuli myöhään. Hän oli muuan niitä herroja,
joilla ei ollut mitään kunniamerkkiä. Vaan siitä tyynestä säntillisestä
tavasta, jota hän käytti tervehtiessään kaikkialle ja taputellessaan
yhtä ja toista olkapäälle, nähtiin, että hän oli mies jolla oli varma
jalansia.
Hän oli itse asiassa muuttunut muuksi ihmiseksi viime vuosina,
otettuaan "Kansan todellisen ystävän" toimituksen. Mikään kellervä
paita ei voinut enään tulla kysymykseen; toimittaja oli komeasti
puettuna ja esiintyi salaisella arvokkuudella, joka sopi niin hyvin
julkiselle äänenkannattajalle.
Delphin tarkasti häntä tuimasti ja arveli että toimittajalla on ollut
salainen tuumailu valtioneuvoksen kanssa.
Niinpä olikin ollut. Valtioneuvos puhui ensin vähän äkäisesti
asiapapereista Kaoksessa. Vaan Mortensen antausi keskeyttämään
lyhyesti: "Tuo samanen Mo alkaa käydä vähän ilkeäksi, herra
valtioneuvos. Hän kuleksii ja kertoo salaisia juttuja eräästä rouva
Glunckesta, joka —"

"Hm" — vastasi valtioneuvos. "Te olette oikeassa; kauan olen ollut
tyytymätön häneen; hän alkaa tulla lapseksi uudelleen."
Valtioneuvoksen ääni muuttui heti, ja kun Mortensen jätti
virkahuoneen, loisti hänen kelmeä, pöhöinen naamansa.
Hänessä ilmausi vielä riemun vilahduksia, kun hän nyt lähestyi
Delphiniä ja sanoi: "Tahtoisiko herra virkakunnan päällikkö esitellä
minut amtmani Hiorthille?"
"En", vastasi kamariherra kuivasti ja oikaisi Vaasa-
kunniamerkkiään kuvastimen edessä.
Mortensen tukehdutti vihaansa. "Minä sanon sen oikeastaan
valtioneuvoksen panemana velvollisuutena teille."
Delphin kohotti hartioitaan ja vei Mortensenin amtmanin luo.
"Herra amtmani Hiorth! Minulla on määräys esittää notario
Mortensen."
Sitten käännähti hän ja meni valtioneuvoksen rouvan kamariin; hän
etsi
Hildaa kaikkialta, vaan ei löytänyt.
Mortensen noitui hengessään virkakunnan päällikköä katkeralla
kostolla, vaan kun hän parilla sanalla oli selittänyt kuka hän
oikeastaan oli, selkeni amtmanin muoto. He puhelivat jonkun aikaa
ja Mortensen otti muistikirjansa kirjoittaakseen muutamia
elämäkerrallisia asioita, joita amtmani kertoi hänelle. Keskustelu
kääntyi sitten päivän kysymyksiin ja amtmani lausui mielikarvautensa
ja levottomuutensa tukalien olojen johdosta.

Vaan toimittaja vastasi tyydyttäen: "Niin kauan kun meidän
maassamme on moinen virkasääty kuin meidän —"
"Niin, pappeihin ja tuomareihin voimme ehdottomasti luottaa",
sanoi amtmani koettaessaan viitata kädellään, kuten hän oli nähnyt
Bennechenin tekevän.
"Ja kun miehiä on valtion peräsimessä semmoisia kun valtioneuvos
Bennechen — tuossa hän onkin! Mikä miehiään! Niin ylhäinen ja niin
mahtava! Eikö ole totta, herra amtmani, että hän on Goethen
näköinen, hämmästyttävän yhdennäköinen."
"Hämmästyttävän — aivan hämmästyttävän yhdennäköinen" —
mutisi amtmani.
Valtioneuvos Bennechen oli astunut sisään muutamasta pienestä
salaperäisestä ovesta, jonka edessä oli esirippu, ja seisoi äkkiä
heidän keskellään, ennen kun kukaan kerkesi häntä oikein huomata.
Hän oli valtioneuvoksenvormussa kaikkine rahoineen ja ristineen,
kolmikulmainen hattu vasemmassa kainalossa, hansikkaat kädessä.
Oikealla kädellään viittoi hän, tervehtiessään joukkoja molemmin
puolen. Hymyillen, pieni pää vähän takanojassa kulki hän arvokkain
askelin huoneen läpi.
Hän ojensi kätensä muutamalle virkaveljelleen ja kuiskasi
muutamia sanoja, joihin toinen vastasi luultavasti hymyillen.
Keskustelu kaikkialla kävi hiljaisemmaksi, ja kaikki panivat
huomionsa valtioneuvokseen, kun he ainoastaan näön vuoksi
jatkoivat keskinäistä keskusteluaan.
Tukkukauppias Falck-Olsen, joka lähes neljännestunnin sitten olisi
pitänyt istua satulassa, lähestyi nyt äkkiä — ei huolettomasti,

tuttavallisesti kuin muinoin, vaan arvokas virkainto naamallaan.
Valtioneuvos kallisti hyväntahtoisesti korvansa hänelle, ja
tukkukauppias kuiskasi: "Minä otan voiton."
Korkea herra nyökkäsi myöntyväisesti, ja kuin sanansaattaja, joka
jättää hovin tärkeine käskykirjeineen, kiiti tukkukauppias huoneitten
läpi, jolloin hänen miekkansa helisi ja uusi univormu loisti valoisassa
huoneessa, jonne toukokuun ensi päivä loi hemiää, kirkasta
auringonvaloaan.
Sillä välin jatkoi valtioneuvos Bennechen kiertoaan, lausuen
kullekin ystävällisen sanan eli pienen käskyn.
"Olen keksinyt puheenjohtajan teidän komiteaan", sanoi hän
kuvanveistäjälle. "Amtmani Hiorthin."
"Hm — herra tuolla akkunan luona?" kysäsi taiteilia, ilmoittaen
pettymystään sillä hienolla tavalla kuin salongissa sopi.
"Vaan eikö se herra ole aivan vieras pääkaupungissa?"
"Ei hän enää tule olemaan vieras", kuiskasi valtioneuvos.
"Aha, ymmärrän!" vastasi toinen ruotsiksi ja kohotti kulmiaan.
Sitten huomattiin että valtioneuvos kätteli amtmani Hiorthia, jota
hän oli vaan tehnyt virkaveljilleen valtioneuvostossa; ja amtmani
Hiorthin nimitys valtioneuvokseksi vanhan Falben jälkeen annettiin
nyt varmaksi asiaksi.
"Me juuri puhelemme, herra toimittaja Mortensen ja minä, kuinka
hyvä kumminkin on että näinä tukalina aikoina voipi kaikissa

tapauksissa ehdottomasti luottaa papistoon ja tuomaristoon —"
amtmani kertoi tämän ylpeydellä.
"Tai toisin sanoen", vastasi valtioneuvos, "että uskonto ja oikeus
on meidän puolellamme."
"Mikä mies!" huokasi amtmani Hiorth, kun valtioneuvos meni
edelleen; hänen täytyi ehdottomasti verrata lausettaan suuren
miehen lauseesen, ja katsoessaan ikkunasta lisäsi: "Niin, paljon
tarvitaan todellakin voidakseen täyttää senlaista paikkaa."
"Suvaitkaa minun herra, valt — herra amtmani", virkkoi
Mortensen, "suvaitkaa minun muistuttaa teille vanhaa sananlaskua:
jolle Jumala viran antaa, antaa hän myös voiman täyttää se."
"Kiitos siitä, kiitos herra toimittaja!" virkahti amtmani ja tarttui
hänen käteensä lämpöisesti. "Niin, te olette oikeassa; kaikki pitää
tulla ylhäältä!" ja hän loi silmänsä kohti kirkasta sinistä kevättaivasta,
joka kaareutui yli talon.
Nyt alkoivat ekstraordinarit Hiorth ja Bennechen antaa
sampanjakorkkien paukkua, joka oli heidän tehtävänsä tämän
tärkeän päivän tapahtumissa; ja seura lähestyi yhä enemmän
ruokahuoneita, jossa valtioneuvos vähitellen kokoili ympärilleen
ylhäisimmät pöydän ylipäähän. Syntyi odotuksen hiljaisuus, kun hän
kohotti lasinsa ja alkoi puhua:
"Hyvät herrat! Kun luon silmäyksen yli tämän seuran, syntyy
minussa ehdottomasti ajatus: mikä on, joka yhdistää meidät kaikki
niin kiinteästi? Niin, se on yhteinen innostus, yhteinen työ meidän
korkean yksivaltamme eteen."

Mortensenin täytyi nauran akkunanvarjostimien takana, jossa hän
seisoi ja teki muistoonpanoja. Hän ajatteli puhetta, jonka hän oli
pitänyt samassa salissa ja samasta aineesta, vaan toisenlaiselle
kuuliakunnalle.
Valtioneuvoksen puhe sai korkeamman määrän kuin tavallisesti,
erittäinkin lopun kirjoitti Mortensen hyvin tarkasti:
"Niin, hyvät herrat! puhutaan niin paljon siitä, että meidän
aikamme on työaikakausi. Vaan ainoastaan harvat ovat niitä — minä
valitan että niin on — ainoastaan harvat ovat niitä, jotka oikein
ymmärtävät mitä todellinen työ merkitsee ja kutka ne ovat todelliset
työmiehet maassa. Silla on" — puhuja katseli ympärilleen — "on
joukko miehiä, jotka rakastavat järjestystä enemmän kuin
itsevaltaisuutta, jotka uskollisina ja kuuliaisina muuttumattomille
totuuksille, joita esi-isämme ovat jättäneet meille perinnöksi
laeissaan ja hurskaassa uskossaan, pitävät vahtia valtaistuimen
ympärillä, siinä syvässä, vakaassa vakuutuksessa, että mikä
semmoisena aikana, joka on täynnä eripuraisuutta ja
vallankumousta, pitää yhteiskuntaa koossa ja kiertää vahvan siteen
kansan parhaimman ympäri, se lähtee yksivallan pyhästä
persoonasta, se yhtyy hänessä! hyvät herrat! Jumala varjelkoon
hänen majesteetiansa kuningasta!"
"Eläköön kuningas!" mölysi everstiluutnantti Grabs, ja sitten
seurasi hurraahuuto, jotta lusikat kilisivät; vieläpä kanslian
kuihtuneimmatkin miehet huusivat muotonsa siniseksi, vilkutellen
molemmin puolin sivulleen, nähdäkseen täyttikö kukin
velvollisuutensa.
Kun melu vaikeni, tuli valtioneuvoksen palvelia sisään kiiruusti ja
toi syvään kumartaen sähkösanoman hopeatarjottimella.

Valtioneuvos avasi ja luki sanoman hiljaa, hengittämättä ihan.
"Hyvät herrat! Puolen tunnin perästä on kuninkaallinen matkue
pysäkillä."
Yleinen liike syntyi, vaan valtioneuvos kohotti kätensä, ja hiljaisuus
taas valtasi.
"Hyvät herrat!" sanoi hän syvällä, juhlallisella äänellä. "Kukin
paikoilleen. Hetki on tärkeä; hänen majesteetinsa toivoo että kukin
täyttää velvollisuutensa."
Näin sanottuaan kääntyi hän äkkiä, jätettyään pikaisen hyvästin,
antoi merkin amtmani Hiorthille, ja molemmat kiiruhtivat huoneitten
läpi ja katosivat pienestä ovesta, jonka esirippu sulkeutui heidän
jälkeensä.
Mieliala juhlallisena erosi seura, ja Mortensen kirjoitti
muistikirjaansa:
"Tämä oli niitä suuria unohtumattomia hetkiä, jolloin ikäänkuin
tuntee mailmanhistorian valtimon lyönnin." —
Rouva Bennechen oli jo vetäytynyt takaisin. Päivän
mielenliikutusten valtaamana heittäysi hän sänkyyn katkerasti itkien.
Vaan tyhjissä saleissa kuleksi Yrjö Delphin levähtämättä
edestakaisin. Hänen piti ensiksi olla illallisella linnassa, ja hänen oli
mahdotonta jättää talo tapaamatta Hildaa.
Palveliat ja piiat korjasivat pöytää, joivat sampanjaa ja
naureskelivat, jotta kamariherra pakeni sisimmäiseen huoneesen,

epäilevänä, tyytymätönnä itseensä — vaan kuitenkin oli hänen
mahdoton mennä.
Vihdoin huusi hän talonpiikaa, jonka hän tunsi, ja kysyi neitiä.
"Neiti on huoneessaan ja laittaa tavaroitaan kokoon. Eikö
kamariherra tiedä, että neiti matkustaa Amerikaan tänä iltana?" kysyi
tyttö, jonka silmät vilkkuivat sampanjan vaikutuksesta.
Delphin tunsihe epämukavan tunteen ja sanoi lyhyesti: "Sanokaa
minulta neiti Bennechenille, olisiko hän hyvä ja tulisi tänne vähäksi
aikaa; minä mielelläni puhuttelisin häntä."
Vaan kun piika meni, pysähtyi Delphin aivan hämmästyksissään
kuvastimen eteen! mitä oli hän tehnyt? eikö hän jo ollut mennyt
pois? mitä hän Hildasta tahtoi? miten hän siitä pääsisi? ja kuitenkin
— eikö hän juuri eniten sitä toivonut?
Muutaman minutin kuluttua tuli neiti Hilda. Hän oli itkenyt, vaan
omituinen tyyneys oli hänen kasvoillaan, jonka kamariherra heti
huomasi.
"Mamma parka", sanoi hän ja ojensi kamariherralle molemmat
kätensä, "hänen on niin vaikea taipua siihen ajatukseen, että
molemmat, sekä Juhana että minä, matkustamme kauas pois. Niin,
enpä tuskin itsekään voi sitä oikein ymmärtää."
Delphin kerrassaan unehutti vastatakseen, niin muuttuneena näki
hän Hildan. Ei ujouksen jälkiäkään näkynyt enään. Sileässä,
yksinkertaisessa puvussaan näytti Hilda niin päättäväiseltä ja
matkalle valmiilta; hänen äänessään ja koko olennossaan ilmausi

jotain varmuutta, jotta kamariherra ei voinut saada tavallista
puoleksi leikillistä, puoleksi vakavaa ääntään.
"Minulle tulee suuri kaipuu teitä", sanoi hän vihdoin epävarmana.
Ääni enemmän kuin sanat saattoivat Hildan katsomaan ylös.
Heidän silmänsä kohtasivat hetkisen toisiaan, ja hiljaisuus kesti
vähän aikaa.
"Eikö mikään pidätä teitä täällä?" kysyi Delphin surullisesti.
"Kyllä, sen ymmärtänette." Hildalle tunki taas kyyneleet silmiin.
Delphin katseli häntä sivulta, kun hän seisoi siinä pää alaalla
hypelöiden nenäliinaa. Oliko hän todellakin ruma?
"Eikö mikään teitä pidätä täällä?" — hän ei tiennyt, että hän oli
sitä sanonut jo ennen.
"Minkä vuoksi teette minulle olon vielä tukalammaksi kuin se jo
on?" kysyi Hilda hiljaa ja rupesi itkemään.
Yrjö Delphin käveli kerran poikki lattian. Hänellä oli tunto, että
elämä tarjosi hänelle muutoksen, ja että se oli viime kerta. Hän
koetti koota kaikki hyvät puolensa. Vaan kun hän pysähtyi hänen
eteensä, nosti Hilda äkkiä päätänsä ja sanoi:
"Ei, minä en tahdo itkeä! Minä tiedän että on minulla odotettavissa
parempi elämä kuin miksi kotielämä tulisi. Hyvästi, kamariherra ja
kiitos, sulin kiitos ystävyydestä!"
Hän ojensi kätensä ja katsoi vakavasti ja vapaasti häntä uskollisilla
ukulisilmillä, jotka olivat täynnä kyyneliä. Ja viime silmänräpäyksessä

näki kamariherra, että Hilda oli kaunis. Vaan jo oli hiljaista.
Hilda meni ja jätti oven raolleen jälkeensä.
Melu ruokahuoneesta tunkeusi taas kamariherran korviin. Hän
seisoi hetkisen, otti sitten hattunsa ja meni pois aivan hiljaa.
Portaissa kohtasi häntä ekstraordinarit Hiorth ja Bennechen, jotka
tulivat tulista vohkaa ullakosta. He olivat "henkensä kaupalla"
asettaneet suuren viirin katolle.

XXI.
Kului aikaa, ennenkun Njaedel ja luotsivanhin löysivät vanhan ikävän
sairashuoneen, jossa Kristina oli. Ja jolleivät he olisi sattuneet
kysymään poliisipalvelia Knudsenilta, niin tuskinpa olisivat
löytäneetkään sitä. Sillä kello oli jo kolmatta ja kaikki ihmiset
riensivät Kaarle Juhanan kadulle nähdäkseen matkuetta, jotta ei
kellään ollut aikaa pysähtymään ja neuvomaan.
Vaan poliisipalvelia Knudsen, joka oli kestänyt koetuksensa, opasti
heidät perille kun hän kuuli ketä he etsivät, ja niin tulivat he sinne.
Portilla tapasivat he muutaman hoitajan, joka oli menossa
kaupungille. Luotsivanhin tervehti nostaen karvareuhkaansa: "Me
haluaisimme tavata muuatta vaimoa nimeltään Mon Kristina."
"Hän kuoli viime yönä", vastasi hoitaja kärsimätönnä
sattumisestaan heidän tielleen, "hän makaa toisessa huoneessa
vasemmalla, menkää sisään vaan, he juuri käsittelevät häntä."
Niine hyvineen meni hän ja paiskasi portin kiinni jälkeensä.
"No, no, Njaedel, se oli kai parasta hänen osalleen", sanoi
luotsivanhin tyynyttäen, "menkäämme sisään."

"Minä tahdon nähdä häntä", vastasi Njaedel ja meni edelleen.
He tulivat toiselle ovelle, joka oli raollaan; ääniä kuului sieltä.
Luotsivanhin työnsi oven auki ja meni sisään.
Akkunan luona seisoi muutamia nuoria herroja ja kyyköttivät
jonkun valkean esineen yli, joka oli pöydällä. Muuan pieni
harmajatukkainen mies paitahihasillaan seisoi aivan kumarruksissaan
ja kahden herran välitse pistäysi valkoinen paljas jalka esiin.
"En koskaan ole nähnyt sen näin sukkelaan syövän", sanoi tohtori
Rohde professorille. Vanha "ruokoton vetelys" ei ollut voinut olla
laskematta professoria näin huvittavassa tapauksessa. Juhana
Bennechen oli kerrassaan kieltänyt, ettei ruumista saanut viedä
yliopistoon.
"Vaan miehensä, joka tartutti taudin, kuinka on hänen laitansa?"
kysyi professori.
"Tauti syöpyy hänessä; hänen aivonsa mätänevät. Mitä te
tahdotte." kysyi tohtori äkkiä kun huomasi molemmat miehet oven
suussa.
"Tämä on hänen isänsä, hän haluaa nähdä häntä", vastasi
luotsivanhin.
"Ei, ei, ei, rakas ystävä, ei teidän pidä tulla katsomaan", sanoi
tohtori ehkäisten, "ei totta tosiaan hänessä ole mitään katsomista."
Vanha Njaedel meni suoraan perälle pöydän luo; nuoret herrat
syrjäytyivät, ja professori oikasihe suoraksi sormet siirollaan.

Viskattiin huolettomasti ruumiin päälle lakana ja kun se meni
läjään, näkyi pöngöttävä lonkkaluu, koko tämä suuri, vankka
naisruumis niin surkeana ja kuihtuneena, ettei siinä ollut muuta kuin
luu ja nahka. Paksu punainen tukka oli vanukkeisena tukkuna
otsalla. Nahka oli aivan sisään syöpynyt, ja ihossa oli inhottavia
punaisia viheriän keltaisia täpliä.
"Ei se ole hän", kuiskasi luotsivanhin ja tarttui Njaedelia
kasivarresta.
Vaan silloin meni isä sen luo ja pyyhki hivukset ylös, pani
sormensa suurelle arvelle, joka sillä oli ohimolla.
"Mennään pois Njaedel."
Luotsivanhin oli kalman kalpea. Njaedel silmäili ympärilleen, ja kun
hän sai sen luulon että kaikilla näillä ylhäisillä herroilla oli osanottoa
hänen tyttärensä kohtalosta, rupesi hän heitä kättelemään
järjestään. Vaan kun hän tuli professorin luo, taantui tämä; "Ei, ei,
ystäväni, minä en voi antaa teille kättä."
Silloin vasta huomasi Njaedel kirkkaan veitsen ja sormet, jotka
olivat siirollaan. Hänen ruumiissaan kävi väristys, ja hän meni pois
luotsivanhimman kera.
Kun he taas seisoivat kadulla, tarkasteli luotsivanhin tutkivasti
Njaedelin muotoa, sillä hän oli huomannut, että Njaedel puri
hammasta ja piti käsiään nyrkissä.
"Tästä saa Antti vastata", mutisi Njaedel.
"Ah, ei", väitti luotsivanhin tuskallisesti, "anna Antin olla missä hän
on. Nythän pääsemme kaikista näistä, pidetään mieluummin huoli

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookname.com

Shorebird Ecology Conservation and Management 1st Edition Dr. Mark A. Colwell

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Shorebird Ecology Conservation and Management 1st Edition Dr. Mark A. Colwell

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 4

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd