Signage spatial orientation First Edition Beate Kling

Signage spatial orientation First Edition Beate Kling
Signage spatial orientation First Edition Beate Kling
Signage spatial orientation First Edition Beate Kling

1. Signage spatial orientation First Edition Beate
Kling download
https://ebookname.com/product/signage-spatial-orientation-first-
edition-beate-kling/
Get Instant Ebook Downloads – Browse at https://ebookname.com

2. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Spatial Orientation The Spatial Control of Behavior in
Animals and Man Hermann Schone
https://ebookname.com/product/spatial-orientation-the-spatial-
control-of-behavior-in-animals-and-man-hermann-schone/
Head Direction Cells and the Neural Mechanisms of
Spatial Orientation 1st Edition Sidney I. Wiener
https://ebookname.com/product/head-direction-cells-and-the-
neural-mechanisms-of-spatial-orientation-1st-edition-sidney-i-
wiener/
Visual Pollution Advertising Signage and Environmental
Quality Adriana Portella
https://ebookname.com/product/visual-pollution-advertising-
signage-and-environmental-quality-adriana-portella/
Language and Communication in Mental Retardation 1st
Edition L. Abbeduto (Eds.)
https://ebookname.com/product/language-and-communication-in-
mental-retardation-1st-edition-l-abbeduto-eds/

3. African Arabic Approaches to Dialectology 1st Edition
Mena Lafkioui (Ed.)
https://ebookname.com/product/african-arabic-approaches-to-
dialectology-1st-edition-mena-lafkioui-ed/
Tibetan Sacred Dance A Journey into the Religious and
Folk Traditions Ellen Pearlman
https://ebookname.com/product/tibetan-sacred-dance-a-journey-
into-the-religious-and-folk-traditions-ellen-pearlman/
Calculus Ninth Edition Ron Larson
https://ebookname.com/product/calculus-ninth-edition-ron-larson/
Chocolate and Corn Flour History Race and Place in the
Making of Black Mexico History Race and Place in the
Making of Black Mexico Laura A. Lewis
https://ebookname.com/product/chocolate-and-corn-flour-history-
race-and-place-in-the-making-of-black-mexico-history-race-and-
place-in-the-making-of-black-mexico-laura-a-lewis/
Advances in Virus Research Volume 98 1st Edition
Edition Margaret Kielian
https://ebookname.com/product/advances-in-virus-research-
volume-98-1st-edition-edition-margaret-kielian/

4. Infinitives Restructuring and Clause Structure Susanne
Wurmbrand
https://ebookname.com/product/infinitives-restructuring-and-
clause-structure-susanne-wurmbrand/

5. Signage
Spatial Orientation

7. GNAG

8. GE
SIG
Spatial
Orientation
Beate Kling
Torsten Krüger

9. “ When information is brushed against information,
the results are startling and effective.”
Herbert Marshall McLuhan

10. Prologue –
Orientation is life
Beate Kling
KATTA CIVIC POLYCLINIC, J
SURRY HILLS LIBRARY & COMMUNITY
CENTRE, AUS
FORUM NOVÁ KAROLINA, CZ
Red doors, green
doors, yellow doors
Falk Jaeger
STUDENT QUARTER,
OLYMPIC VILLAGE, D
SENZOKU GAKUEN
COLLEGE OF MUSIC, J
INDUSTRIESCHULE SPORTS HALL, D
10
14
16
18
20
24
28
30 Integrated
signage
Hubert Nienhoff
GREEN POINT STADIUM, SA
BERLIN BRANDENBURG
AIRPORT, D
THE COOPER UNION, USA
Corporate identity –
Building identity
Torsten Krüger
MUSEION, I
9H CAPSULE HOTEL, J
ADIDAS LACES, D
34
42
46
48
50
56
60
62
12
WHY SIGNAGE SPACE AND SIGNS

11. Integration
of signs
and space
Ruedi Baur
STACHUS PASSAGEN, D
MÉDIATHÈQUE ANDRÉ MALRAUX, F
HOLON DESIGN MUSEUM, IL
Universal design
Beate Kling
FAMILY BOX, CN
UNDERGROUND CAR PARK,
HOCHHAUS AM PARK, D
VOLKSSCHULE TSCHAGGUNS, A
Analysis and
systematic specifica-
tion of information
requirements
Beate Kling
UNIVERSITY HOSPITAL GREIFSWALD, D
BERNAQUA, CH
SIGNTERIOR, CN
Orientation design
Torsten Krüger
ORDNUNGSAMT STADT FRANKFURT, D
NAGASAKI PREFECTURAL ART MUSEUM, J
ETH SPORT CENTER SCIENCE CITY, CH
68
74
78
82
84
88
92
94
96
102
106
108
110
116
118
120 Analogue communi-
cation of information
Beate Kling
MORISAWA HEAD OFFICE, J
LEIBNIZ INSTITUTE FOR BALTIC SEA
RESEARCH, D
PFALZBAU THEATRE, D
Digital communication
of information
Michael Schwanke-Seer
CIUDAD DE LAS ARTES Y LAS CIENCIAS, E
VIENNA AIRPORT CHECK-IN 3, A
BRÜHLTOR-PASSAGE, CH
Epilogue – The
iconography of the
third millennium
Torsten Krüger
124
130
132
134
136
144
146
150
152 Project data
Standards, guidelines,
regulations
Literature
Photo credits
Authors
Index
Imprint156
162
163
163
165
166
167
5
FACTS
3
PLANNING SIGNAGE
4
REALISING SIGNAGE

12. 1 WHY

13. SIGNAGE
Prologue – Orientation is Life
Beate Kling
KATTA CIVIC POLYCLINIC, Shiroishi, J
SURRY HILLS LIBRARY & COMMUNITY CENTER, Sydney, AUS
FORUM NOVÁ KAROLINA, Ostrava, CZ
Red Doors, Green
Doors, Yellow Doors
Falk Jaeger
STUDENT QUARTER, OLYMPIC VILLAGE, Munich, D
SENZOKU GAKUEN COLLEGE OF MUSIC, Kawasaki, J
SPORTS HALL, INDUSTRIESCHULE, Chemnitz, D
10
14
16
18
20
24
28
30

14. 10
11
WHY SIGNAGE
1
Prologue –
Orientation is life
Modern civilisation seems to be driven forwards by new
media, by the flood of information they generate and by the
effects of this saturation. Our information- and science-based
society makes it possible, essential even, for knowledge and
communication to be transformed with the aid of digital infor-
mation technologies, in real time and in seemingly infinite
abundance, into information which can be accessed quickly
and which is permanently available. In order to make infor-
mation useful and accessible, it needs to be processed and
organised – orientation is essential for this purpose.
For example, some members of society are calling for more
grassroots democratic participation in the form of “liquid
democracy”, and demand more transparency. However, does
transparency, with the surfeit of information it entails, create
more trust and thus improve orientation? Or is this trust dis-
placed by the increasing degree of control which the trans-
parency process brings with it?
1
Does transparency, then,
lead to better orientation or is the decision simply to trust
the more expedient choice in terms of achieving orientation,
because control restricts freedom of action?
The complexity of these issues is increasing all the time, and
demands continuous orientation; occasionally this also gives
rise to a need for collective validation. This urge for reas-
surance becomes more pronounced with increasing loss of
orientation.
Orientation is thus a crucial aspect of human behaviour, it
forms an important basis for existence. A person who loses
their sense of orientation can suffer the loss of one of their
most fundamental capacities, their independence, possibly
their self-esteem and their sense of identity.
“As perspective is lost, so the need for orientation increases.
[…] People only feel at ease where they have a clear percep-
tion of things.”
2
However, clarity cannot be achieved purely
through order; identity, differentiation and hierarchies are
also necessary for the further categorisation of information.
Identity, the unity of thought, feeling and action, is an impor-
tant prerequisite for our ability to make individual decisions
concerning orientation. Differences form the basis for differ-
entiation, because identity is inconceivable without distinc-
tion from the other. Where identity exists, this implies a differ-
ence to others. But it is differentiation and distinction which
makes orientation possible in the first place, in society and in
science, in markets and in the media: for example, it provides
the rationale for the existence of instruments such as corpo-
rate identities or brands.
3
The philosopher and linguist Heidrun
Kämper has studied the semantics
of the term “orientation” in depth.
4
In
addition to situationally defined interpretations like position
and fixity (stability) and goal-oriented interpretations such as
positioning and direction, for her, as well as examining its
original usage and the contexts in which it is used, the mean-
ing of the term can also be considered in the light of Imma-
nuel Kant’s reflections. In his essay “What Does it Mean to Ori-
ent Oneself in Thinking?”, published in 1786, Kant already
recognised the importance of orientation on three levels: as
derived directly from the word “orient”, in the sense of identi-
fying the cardinal directions by the rising sun, that is to say
orienting oneself geographically; on a second, spatial level,
namely within a given space, that is to say mathematically;
and on the abstract level of thinking, i.e. logically. The use of
the term “orientation” is bipolar – it is used in both a negative
and a positive sense, that is to say, with reference to the loss
of orientation or its acquisition.
5
In summary, Kämper arrives at the conclusion that “orienta-
tion […] is an ordering concept of human consciousness which
guides decision-making and action”.
6
Ultimately, orientation
Beate Kling
What is
orientation?

15. represents a social technique – life and survival depend on
orientation. However, it cannot function without independent
thinking. For example, however clear signage systems may
be in spatial contexts, the active use of such systems is a con-
dition for their success.
In further examining the term “orientation” and its meaning,
we now need to look more closely at the way it is used.
Humans are equipped with qualities,
on both a biological level and a neu-
rological level, which naturally ena-
ble them to orient themselves. In the first instance it is our
senses – vision, smell, touch, hearing, taste – which send us
signals to assist us in making a decision. The function of the
senses is to take in, process and store information. In doing so
they create experiences which can be recalled and so influ-
ence new decisions. The individual senses assume increased
importance for purposes of orientation if one or more of them
is restricted or not available at all. The basis of perception is
shifted. This is of particular importance for accessible build-
ing, when supplementary or additional orientation aids are
used to compensate for deficits.
But what are the processes which enable us to make deci-
sions? According to discoveries in neurology, orientation is
developed when our existing perception of a particular event
collides with our experience of subsequent or peripheral
events and these are then placed in relative perspective. This
collision may possibly initiate corrective processes for think-
ing and action – and thus assist in achieving orientation.
7
Orientation is of importance in
social, political, economic and even
religious contexts, as evidenced by
catchwords such as “value orienta-
tion” or “basic orientation”. However, orientation also plays a
role in the movement of markets, in the information society
and in human interaction. Moreover, when decisions on direc-
tion are made on the basis of the sum total of knowledge
acquired and the results lead into a new dimension, this can
open up new perspectives.
Orientation in geographical-spatial contexts, that is to say
in natural or designed landscapes and urban spaces, both
indoors and outdoors, functions best if these spaces are
self-explanatory, i.e. if the chosen structure already provides
orientation and this aspect was integrated at the design
stage. This is possible if the design is conceived as a holistic
process.
However, interacting with the media available today also
requires orientation. We are permanently surrounded by
both analogue and digital mass-media. It is not we ourselves
who seem to determine our life, but increasingly the influ-
ence the media has on us. As far back as 1964, Herbert Mar-
shall McLuhan, regarded as the founder of 20th century
media theory, summarised his insights in the mantra “the
medium is the message”. He argued that it was not the con-
tent which a medium communicates but the medium itself
and its properties which influence the society in which the
medium exists. In doing so he drew attention to the continu-
ally increasing need for orientation which arises through the
continuous interaction between a medium and society. The
fascination of digital media lies not in their multifunctionality;
rather, the unconscious effect originates from the media itself,
which not only combine a wealth of functions with good
design, but above all can serve as a metaphor for lifestyle and
social status.
So who provides orientation, and
how is it provided? For Heidrun
Kämper the important thing is, “what
orientation means – for those who seek, need or wish to
acquire orientation; and for those who offer, provide or prom-
ise orientation and thus shape social conditions”.
8
If we are
able to perceive and interpret the complex levels and prin-
ciples of today’s pluralism, we can derive principles for orien-
tation from these. In addition to the initial increase in under-
standing, the concept of responsibility plays a crucial role
here. Orientation is only possible if responsibility and inde-
pendent action are permitted by society itself. Ultimately, it is
conceivable that each individual will then be able to provide
their own orientation.
Orientation is a high-precision instrument which we use for
the continuous process of navigating our way through our
environment. Our degree of orientation is a measure of the
existential orientation of the self, our relationship with others
and with the other, of the state of a society. Looking at Greek
society today for example, we can see how the ability of a
society’s structures to function can be seriously disturbed if
overall social orientation is lost.
This shows that providing and visualising orientation is no
longer simply the concern of the creative disciplines, it in-
volves a broad range of services, provided by people to peo-
ple, founded on the basis of different specialist disciplines,
on scientific findings, accumulated experience, acquired
knowledge, and also belief.
To be oriented is positive, because it brings certainty, re -
assures, gives us time to think.
How is orienta-
tion achieved?
Where does
orientation
take place?
Orientation is an
aspect of culture

16. 12
13
WHY SIGNAGE
1
Orientation and the actions associ-
ated with it are psychological stimuli
which, through the decisions which
continually need to be made, more or less consciously influ-
ence, structure, delay or accelerate our daily life, as well as
influencing the direction of our actions. The ability to orient
oneself is an essential survival skill which is fundamental to
human behaviour – on the one hand it allows us to orient our-
selves as individuals within social structures, in media, within
markets, in short, within society, and to position ourselves
within this society; on the other hand it enables us to recog-
nise spatial contexts and reach desired destinations within
these. The illustration of orientation is therefore correspond-
ingly important within the context of space, both within build-
ings as well as outdoors and in urban areas.
A wide range of different disciplines are concerned with the
design, both visually and in terms of content, of orientation
within these spaces, pursuing the same goal with a greater or
lesser degree of coordination depending on the specified or
chosen requirements profile. The integration of orientation
elements in the structural context of global, urban or land-
scape structures requires the collaboration of architects and
specialist engineers, lighting designers, communications and
media designers and designers of digital information tech-
nologies, including theoretical disciplines. Another partner
of equal status and importance here is the client, who will
in turn have their own requirements. The cooperation of all
these disciplines is essential for success and, more and more,
a necessary response to the increasingly complex demands
of our time.
In this context the end product, the building, is taking on an
increasingly multifaceted significance. It is no longer simply
a  shell designed – however well – to fulfil certain functions.
Architectural structures are increasingly burdened with ex -
pectations in terms of a fundamental communication func-
tion which, initially, seems to have little or nothing what-
soever to do with the building itself. Even on first contact,
that is to say within the wider environment of a company
or institution, one is already confronted with issues of iden-
tification, with the display of corporate culture and corpo-
rate goals, of identity and brand – with signage. This suppos-
edly secondary product in the design of buildings is, from
the client’s viewpoint, increasingly becoming a primary
means of achieving visibility within the finely intermeshed,
ever more uniform network of global and regional compe-
tition and of providing the target public with orientation.
The means employed range from the design of simple
aids to orientation to complex information, orientation and
signage systems, from the company’s corporate identity
to  the design of buildings which translate the messages
communicated by a brand or institution into architectural
structures – messages which also need to be understood in
this form.
Fundamentally, signage involves more than simply trying to
provide answers to the questions “Where do I find what?” or
“Where do I need to go?”. It doesn’t simply provide informa-
tion, it enhances its reception with the aid of expanded con-
tent by combing architecture, design and digital information
technologies with colour theory, psychology and neuropsy-
chology, sensory perception and cultural identity. The delib-
erate integration of architectural structures with orientation
and signalling components as well as the projection onto
architectural spaces of corporate policy goals such as brand
development and brand management ideally culminates in
a “building identity”, the extension and objectified embodi-
ment of the corporate identity – from CI to BI (see Corporate
Identity – Building Identity, p. 50– 55).Unity and
identity
Prologue –
Orientation is life

17. The orchestration of signage is in-
creasingly becoming an important
element in buildings design. For
example, new communication technologies make it possible
to locate destinations in buildings in advance using the in-
ternet, or on site through interactive GPS navigation, and are
increasingly being used to supplement conventional informa-
tion systems; in the future they may even replace these. The
fundamental objective here must be integration rather than
addition.
However, the integration of orientation systems in the archi-
tecture can only succeed if the brief is formulated at an early
stage in the planning process and the necessary partners
involved in good time. It is vital that the client, in particular
public sector clients, be made aware of the importance of this
aspect. Often enough, after all the budgets and schedules
have been finalised, the bare minimum necessary – or at least
the cheapest option – is commissioned, or even temporary
measures resorted to. One of the aims of this publication is to
raise and focus awareness of this aspect, and of the necessity
of integrating signage as a matter of course.
Different approaches have been taken in achieving this inte-
gration. For example, the Dutch communications designer
Paul Mijksenaar speaks of “Instructional Design”
9
, that is to
say instructional, self-explanatory design providing unam-
biguous signals. However, the task can also be understood
as involving the “creation of space at the interface between
architecture, communication design and new technologies”
10
.
The concept of Universal Design, originated by the American
Ronald L. Mace, goes even further. This ambitious approach
is aimed at ensuring that all environments and products can
be used in all circumstances by all people, irrespective of
their age, abilities and situation in life. Signage represents an
important aspect in this context.
In addition to examining these as-
pects, this book explores the inter-
faces between architecture and communication design as
well as media and information technologies. These tran-
sitions are fluid. The contributions made by the different
disciplines illustrate the differences in approach; a mutual
influence and awareness between disciplines is the intention
and goal of these collaborations.
This publication is intended to present a comprehensive over-
view of the complexity of the different aspects of signage
which need to be taken into consideration, as well as the
different tools which are available for the design of signage
and orientation systems and the wealth of possibilities they
offer. In this way it can serve as a guideline for planning and
interaction between interdisciplinary partners.
1 Han, Byung-Chul: In the Realm of the Nameless Nude. In: Tagesspiegel,
29th April 2012
2 Geberzahn, W. O.: As perspective is lost, so the need for orientation
increases. In: Lutsch, Christian; Lahaye, Heinz-Peter (eds.): Positions.
Orientation in Society, Science and Media. Implications for the Design
of Processes and Strategies. Ostfildern-Ruit 2003, p. 11 et seq..
3 ibid.
4 Kämper, Heidrun: Orientation – Semantics of a Keyword. In: Lutsch,
Christian; Lahaye, Heinz-Peter (eds.): Positions. Orientation in Society,
Science and Media. Implications for the Design of Processes and
Strategies. Ostfildern-Ruit 2003, p. 18 – 35
5 ibid.
6 ibid., p. 34
7 Linke, Detlef B.: Orientation in Thinking. A Neuroscientific Perspective.
In: Lutsch, Christian; Lahaye, Heinz-Peter (eds.): Positions. Orientation in
Society, Science and Media. Implications for the Design of Processes and
Strategies. Ostfildern-Ruit 2003, p. 174 –180
8 see footnote 6
9 Mijksenaar, Paul; Westendorp, Piet: Open Here. The Art of Instructional
Design. New York 1999
10 http://www.jmayerh.de/88-0-Profile.html
Orchestration
and integration
Interaction

18. 14
15
1
POLYCLINIC
KATTA CIVIC POLYCLINIC
SHIROISHI, J
Signage: Hara Design Institute, Tokyo
The white surfaces used throughout the
building create an immediate association
with the idea of health. The colour red
chosen for the signage in the examination and consultation rooms as well
as the modified logo of the International Red Cross symbolise assistance
and healing. All necessary information, reduced to the essential, is marked
on the floor and walls, performing the role of guidance. The lettering on
the floor is inlaid with red linoleum in the white flooring; the red crosses
point to intersecting main corridors within the clinic and combine direction
indicators, information signs and escape route directions in a single sig-
nage system.
The signage is minimalistic in concept, using a clear language of words and
symbols, and reflects the demands of the medical environment, in particu-
lar the restrictions and obstacles which are often encountered in such a
setting. The oversized symbols and different designs of arrow symbol as
well as the clear contrast between the information and the surroundings
facilitate problem-free orientation. The colour used for the information
signs varies; in the examination and consultation rooms area they are red,
whereas on the wards they are green.
Minimalistic
Red as a signal colour
The signage is easy to follow because the information displays are
restricted to the essential and work in similar way to an illustrated
user manual.

19. KATTA CIVIC
The signage information is fully integrated into the floor surface as
red linoleum, making it more durable than if it were merely applied.

20. 16
17
1
SURRY HILLS LIBRARY &
COMMUNITY CENTRE
SYDNEY, AUS
Signage: Collider, Sydney
Architecture: FJMT, Sydney
The architecture of this community centre
and library opens itself to the surround-
ing public space via extensive glazed
areas, blurring the boundaries between
indoors and outdoors. This theme of
blurred distinctions also characterises
the orientation system, which picks up on this in the form of integrated
signage consisting of elements skewed at different angles to project from
or recess into the wall surfaces; in the same way that the building meshes
with the surrounding area, the information signs are connected visually
with the architecture. The orientation system is – seemingly incidentally –
integrated directly into the interior design. The dimensions, materials and
colours of the elements are each matched with the materials used to cover
the walls – with a mineral material on the ground floor and maple wood on
the first and second floors, painted white. The typography and the direc-
tion arrows have either been engraved into the materials or stand proud
of them, thus forming part of the surface. The rotation of the guiding ele-
ments echoes the inclination of the glass facade, establishing a connection
between shell and content, interior and exterior. The visitor’s attention is
drawn to the orientation system exclusively through rotation and typogra-
phy; nonetheless, it develops a presence of its own. SURRY
& COMMUNITY
Rotated elements
provide directions
Same materials used
for interior design
and signage

21. HILLS LIBRARY
CENTRE
Rather than forming a separate
graphic level, the orientation system
is integrated in the architecture.

22. 18
19
1
KAROLINA
FORUM NOVÁ KAROLINA
OSTRAVA, CZ
Signage: Gourdin & Müller, Leipzig/Hamburg
Architecture: OMA, Rotterdam (design concept); Floris
Alkemade Architect; Heinrich Böll, Essen; T + T Design
By 2015, a new quarter containing resi-
dential, office and commercial buildings
will be created on the disused colliery
site adjacent to the city centre of Ostrava, a centre of the Czech coal and
steel industries. A signage system was developed, both for the quarter and
for the already opened Forum Nová Karolina shopping centre, which, using
the colours black and blue as metaphors for coal and steel, refers to the
history of the place. The system consists of information points in the form
of portals, free-standing “steles” showing a location plan, floor overviews
and service information signs as well as directional information displays
and destination confirmations. Slim, black rectangles with glowing steel-
blue edges define the minimalist, technical visual theme of the informa-
tion elements, creating a striking appearance in combination with a steely
cool typography. The direction arrows have an accentuated long shaft;
their unusual arrangement on the signs emphasising the reference to move-
ment. The interplay of form, materials, light and graphics makes reference
to the fascinating fusion of the material with the intangible, as manifested
in the transformation of coal into steel and electricity. An expressive, futur-
istic visualisation of this theme is found in the floor numbers on the over-
view panels and the large format pictograms used for the sanitary areas.
Due to its immediate proximity to Poland and Slovakia, many foreign-
speaking visitors are expected in Ostrava, which is why additional picto-
grams are included, to provide information on different means of transport,
infrastructural links and leisure facilities.
Simulated glow effect
Colours as metaphors

23. FORUM NOVA´
The typography is distinguished by its consistent form and strict
geometry, the graphic design is inspired by steel and coal industries
associated with the region.

24. 20
21
1
WHY SIGNAGE
In the first instance, familiarity with places enables us to orient
ourselves within urban and architectural spaces. If we stray
into unknown spaces, we first attempt to recognise familiar
patterns of order. Intuitively we find the way from the edge of
the city, with its marginal structures, along the arterial roads
and into the dense and busy inner city much as we find the
way from the railway station to the town hall. We have learnt
how a central European city is organised. We can also con-
fidently find our way to the lift in a hotel or to the bathroom
in an unfamiliar house because we have learnt to deal with
typical floor plans. Only if the structures are unique, uncon-
ventional or confusing, or if complex structures become too
large, do we need to resort to systems of signs. Signage pro-
vides assistance where we can no longer recognise any codi-
fied indicators.

That signage systems for orienta-
tion only advanced beyond the tra-
ditional signpost in the early 19th
century is attributable to the radical
social transformations of that time. Although cities with pop-
ulations numbering tens of thousands had already existed
in the past, mobility was limited in those eras, so inhabit-
ants’ intensive local knowledge was sufficient for a function-
ing urban society. The few outsiders managed to find their
way around by asking for directions. In contrast, traditional
oriental patterns of urban development, without centre or
hierarchy of roads or alleyways, cannot be “read” by stran-
gers, either intuitively or consciously, and thus represent an
extreme case of lack of orientation. Yet they still function
because the inhabitants know every nook and cranny. In ear-
lier times, labyrinths of alleyways offered a certain degree of
protection, since attackers could neither orient nor organise
themselves. The Kasbah is chaotic, but only to outsiders. Visi-
tors can always find a child ready to serve as their guide and
lead them to their desired destination.
In the 19th century, Baron Georges-Eugène Haussmann cut
the now admired boulevards like aisles through medieval
Paris with its maze of streets, partly in order to create an
imposing city plan, but above all to create clarity and order
and thus allow the rebellious population to be more readily
controlled. The Place de l’Étoile, with its connecting streets
radiating out in a star pattern, is nothing less than a Baroque
“Jagdstern” or hunting star, from the centre of which hunters
could spot game crossing the forest rides. Game or insurrec-
tionists, it was open season.
Red doors, green
doors, yellow doors
Falk Jaeger
Development
of signage
systems

25. House numbers, introduced in central Europe during the
18th century as conscription numbers for fiscal or military pur-
poses, were only generally assigned street by street in the
mid-19th century and thereafter could also serve the purpose
of orientation. Standardised number plates soon replaced
the numbers which had orginally been painted on the walls of
buildings. In some cities, each plate also carries the street
name (in Vienna, for example, preceded by the number of the
district), in others an arrow points in the direction of the
ascending numbers. Street signs, place-name signs on roads
entering a town, welcome signs posted on autobahns on fed-
eral state boundaries as well as the coats of arms displayed at
national borders are expressions of a topological-organisa-
tional hierarchy. The standardisation of these signs empha-
sises their character as signals, which also applies to the sign-
posting system: white for local destinations, yellow for non-
local, blue for autobahns, brown for tourist information.
Through everyday familiarity we have absorbed this principle
to the extent that when travelling abroad – anticipating some-
thing similar – we rapidly learn the system in use there.
Interestingly, this transfer process also functions in other con-
texts. Signage in large complexes and buildings such as air-
ports, exhibition sites, sports facilities and suchlike frequently
makes use of familiar routines and uses hierarchically ordered,
differently coloured verbal and graphic signage systems.
For the 1972 Olympic Games in
Munich, the graphic designer Otl
Aicher developed a signage system
combining text and graphics, which became internationally
the best-known and influential of such systems, setting stand-
ards which still serve us today. Aicher had found the family of
pictograms which the Japanese graphic designer Katsumi
Masaru had designed for the Olympic Games in Tokyo in
1964 too complicated and figurative, so in his designs, he
reduced athletes to matchstick men which people from all
countries would be able to recognise at a glance – be it run-
ners, fencers, cyclists, sailors, canoeists or riders. He supple-
mented this language of symbols with a colour system which
is indelibly associated with the Games: coloured stripes in
different widths – in yellow, green, blue and orange, as well as
silver and white – appeared on all posters, programmes,
admission tickets and even on Waldi the striped dachshund,
the first Olympic mascot. Naturally, the comprehensive cor-
porate identity also included all signposts and direction signs
on routes to and on the Olympic site – supplemented, inci-
dentally, by Hans Hollein’s media lines in the Olympic village,
a communication and guidance system in the form of col-
oured pipes running above the paths.
With remarkable consistency unprecedented in its universal-
ity, Otl Aicher’s system ensured that athletes, distinguished
guests and spectators were literally always kept in the picture,
and were informed, oriented and organised as efficiently as
possible. Since then, all aspects of such major events have
been thoroughly designed, but only rarely has Aicher’s work
been surpassed. It may be that, compared with new current
developments, his pictograms may no longer appear very
contemporary in stylistic terms; however, the new ones are
certainly no easier to read.
Signage and architecture do not
always make the best partners. Sig-
nage systems are semantic systems
which initially compete with archi-
tecture, because architecture itself represents a system of
symbols which communicates messages, sometimes abstract,
sometimes narrative. This is why distinctive signage that is
introduced afterwards or that was not considered in the orig-
inal design usually ends up conflicting with the architecture.
The colour guidance
system devised by the
painter Max Buchartz for
the Hans-Sachs-Haus in
Gelsenkirchen. partially
reconstructed or reinter-
preted in 1995, origi-
nally ran through all the
stairwells. Each floor
is assigned a particular
colour. Architect: Alfred
Fischer, 1927
1972 Olympic
Games
Signage
systems and
architecture

26. 22
23
1
WHY SIGNAGE
The signage system developed by the graphic designer
Otl Aicher for the 1972 Olympic Games in Munich, was the
best-known and most influential system of its time and set
standards which still serve us today. The colours yellow,
green, blue and orange as well as silver and white appear
on all information media associated with the Games such
as posters, programmes, admission tickets and even on
the mascot, Waldi the dachshund.
Red doors, green
doors, yellow doors
The relationship is similar to that between architecture and
artworks in and around buildings. Here too, a close collabora-
tion between architect and artist is recommended so that the
artwork can find its proper place, and thus both enhance one
another instead of clashing. Signage commands attention
and under certain circumstances can direct this attention to
things and in directions which the architect had not foreseen.
On the other hand, signage which fails to force itself conspic-
uously enough into the field of view is ineffective because
it subjugates itself to the symbolic system of architecture.
Guiding elements which go unnoticed do not function.
One vivid, extreme example is the
colour orientation system that the
painter Max Buchartz devised in 1927
for the Hans-Sachs-Haus in Gelsenkirchen,designed by Alfred
Fischer. Coloured stripes (Buchartz described these as “guid-
ing colour surfaces”) led up from the ground floor to the
upper floors, whose corridors were painted different colours
(“orienting colour surfaces”). This system is regarded as being
the first orientation system of this kind, but over the years it
had been painted over and forgotten. During the renovation
and refitting of the building, conservationists found rudimen-
tary traces of the system, with its powerful primary colours,
but too little to warrant a complete reconstruction. For this
reason, a colour scheme based on the discoveries was devel-
oped for the new building and integrated into two of the
newly constructed stairwells.
However, early on this orientation system showed a serious
disadvantage which was probabyl why it was orginally painted
over. In architecture, colour schemes are a key element in
influencing the mood and atmosphere of spaces. Corridors
and stairwells in which the colour scheme is chosen accord-
ing to exclusively signage-oriented criteria, i.e. criteria alien
Colour orienta-
tion systems

27. to architecture, often develop “uncontrolled” atmospheric
moods – often undesirable, and not just for the architect.
Max Buchartz’s ideas were taken up a few years later in Vienna,
where patients at the General Hospital were greeted with the
following: “Are you here for outpatient treatment? Then look
out for the blue markings (blue floor, blue doors). Use the
moving walkways or the blue lifts. The surgical departments
are located in the green wing (green floor, green doors). The
specialist departments for internal medicine are located in
the red wing (red floor, red doors). Please use the green or
red lifts to reach your unit. All medical departments and
examination rooms are coloured orange. Yellow doors mark
the route to the emergency stairs.”
The new Berlin Brandenburg airport shows how a signage
system can be incorporated at an early design stage and rec-
onciled with the architecture (see p. 40/41 and 46/47). The
meticulously planned positioning of the signs and their inte-
gration in the different wall patterns were considered in the
design from the outset. The signage is restricted to a low-key
red – traditionally the colour associated with Berlin and
Brandenburg – which does not otherwise appear in the colour
palette of the architecture. In this clearly laid-out airport,
which is organised in a user-friendly way, the user does not
need to rely exclusively on the signage system, but it is there
if needed, unobtrusive, aesthetically balanced and in har-
mony with the architecture.

We live in a time in which, due to globalisation, increasingly
mobile people need to orient themselves more often in un-
familiar worlds. Places of transit are growing in scale and in
most cases are increasingly confusing, which makes signage
more important than ever. But for how much longer? Even
today, some people can only find their way using their smart-
phone. In the future, everyone will carry their individual orien-
tation system with them (or inside them?). It is possible that
signage might then decline in importance, but as a real,
present and location-based medium for orientation, it will
never become superfluous.

28. 24
25
1
STUDENT QUARTER
OLYMPIC VILLAGE
MUNICH, D
Signage: design stauss grillmeier, Munich
Architecture: ARGE Werner Wirsing bogevischs
buero, Munich
The accomodation developed in the late
1960s by the architect Werner Wirsing
for the 1972 Olympic Games in Munich,
afterwards used as student accommo-
dation, were demolished and rebuilt in
2009, as a renovation would have been too expensive. For the student
village the designers picked up on the original guidance and orientation
system, which had been based on the design guidelines for the 1972 Olym-
pic Games, reconceived it, and translated the historical references in terms
of content and design for contemporary purposes;,correcting functional
weaknesses. For example, a simplified system of house numbering was
introduced and the former block system was replaced with an alphabetical
pattern of lanes or alleyways. Orientation is additionally improved through
right-angled signage elements running around the corners of the build-
ings which identify the lanes like road signs. The front panel of the light
green signs shows the letter assigned to the lane and also, on the right
hand side of the lane, a north-aligned location plan identifying the lane as
well as a list of its occupants during the Olympic Games, with the corre-
sponding initial letters. The side panel points into the lane and shows the
house numbers on that side of the lane in the order in which a visitor walk-
ing along the lane passes them. The concept continues the principle
of “information-friendliness” introduced for the Olympic Games in 1972:
frequent information, friendly colours and a clear, legible typography are
key elements of the signage.
Historical reference
Colour system
Codification through
letters and numbers
STUD
OLYMPIC VILL

29. ENT QUARTER
AGE
The Olympic Village is structured by a network of lanes
and alleys. Brilliant green plaques which wrap around the
corners of buildings mark the alphabetically ordered lanes.

30. Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics

34. The Project Gutenberg eBook of Venetian
kauppias

35. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Venetian kauppias
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: February 5, 2014 [eBook #44832]
Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VENETIAN
KAUPPIAS ***

36. VENETIAN KAUPPIAS
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos
ilmestyi 1882.
Näytelmän henkilöt:
VENETIAN DOGI.
MAROCCON PRINSSI,  | Portian kosijoita.
ARRAGONIN PRINSSI, |
ANTONIO, Venetian kauppias.
BASSANIO, hänen ystävänsä.
GRATIANO, |
SOLANIO,    | Antonion ja Bassanion ystäviä.
SALARINO, |
LORENZO, Jessikan rakastaja.
SHYLOCK, juutalainen.
TUBAL, juutalainen, hänen ystävänsä.
LANCELOT GOBBO, Shylockin palvelija.
VANHA GOBBO, Lancelotin isä.
SALERIO.
LEONARDO, Bassanion palvelija.
BALTHASAR, | Portian palvelijoita.

37. STEPHANO,    |
PORTIA, nuori ja rikas neiti.
NERISSA, hänen kamarineitsyensä.
JESSIKA, Shylockin tytär.
Venetian senaattoreita, oikeuden virkamiehiä, vanginvartijoita,
palvelijoita ja muita seuralaisia.
Tapaus osaksi Venetiassa, osaksi Belmontissa.

38. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Venetia. Katu.
(Antonio, Salarino ja Solanio tulevat.)
ANTONIO.
En totta tiedä, mistä tämä synkkyys.
Mua vaivaa se: myös teitä, kuten kuulen.
Vaan kuinka löysin, käsitin ja sain sen,
Mit' ainett' on se ja mist' on sen synty,
Sit' en ma vielä tiedä.
Ja mun niin pöllöpääks tuo synkkyys saattaa,
Ett' itseni ma töin ja tuskin tunnen.
SALARINO.
Mielenne valtamerill' ajelehtii,
Miss' uhkein purjein kauppalaivanne,
Kuin meren rikkaat porvarit ja herrat,
Tai niinkuin juhlakulku vesillä,
Kopeillen katsoo pientä kauppapurtta,
Mi kunnioittain heitä kumartaa,
Kun siivin kudotuin he ohi kiitää.
SOLANIO.
Jos mulla vaarankaupall' ois niin paljon,
Niin suurin osa aatost' ulkomailla
Mun toiveitani seurais. Ruohoj' yhä
Repisin, tuulta tiedustellen; tokeet,
Satamat, sillat kartalt' etsisin,
Ja joka esine, mi laivoilleni

39. Vois vaaraa tuottaa, sais mun varmaan synkäks.
SALARINO.
Mun henkeni, kun keittoani jäähdän,
Minuhun kuumeen lietsois, astellessa,
Min tuhon myrsky merell' aikaan saapi.
Jos tiimalasin hiekkaa katseleisin,
Näkisin särkkiä ja lantait' oiti,
Ja rikkaan Antin, kansi sannass' aivan,
Pää kylkiluiden alla, haudallensa
Suut' antamassa. Kirkkohon jos saisin
Ja näkisin sen pyhät kiviholvit,
Het' enkö salaluotoj' aatteleis,
Jotk' uljaan laivan kylkehen vaan koskein,
Sen kaikki höysteet kylväis virtahan,
Ja laineen kuohut silkilläni peittäis,
Ja lyhyeen, nyt niin ja niin suur' arvo,
Ja huomenna ei mitään? Saattaisinko
Tuot' aatella ja aattelematt' olla,
Ett' tapaus moinen saattaisi mun synkäks?
Siis vait! Antonio, tiedän sen, on synkkä
Siit', että aattelee hän kauppojansa.
ANTONIO.
Vakuutan, en. Siit' onneani kiitän,
Ett' yhden paikan, yhden laivan turviss'
Ei ole tavarani; eikä riipu
Tän vuoden onnest' yksin kaikki varat:
Siis kauppani ei mua synkäks saata.
SALARINO.
Siis rakastunut?
ANTONIO.
Hyi!

40. SALARINO.
Ei sitäkään?
No, senvuoks sitten synkkä kai, ett' ette
Iloinen ole; paremp' oisi nauraa,
Hypellä, sanoa, ett' oletten te
Iloinen siit', ett' ette ole synkkä.
Kakspäisen Janon kautta! luonto luopi
Ihmeellisiä veitikoita joskus:
Ken silmill' yhä tirrittää ja nauraa
Kuin papukaija säkkipilliä,
Ja toisen taas niin muikea on muoto,
Ett' ei hän naurain hampaitaankaan näytä,
Vaikk' ilveen vannois naurettavaks Nestor.
(Bassanio, Lorenzo ja Gratiano tulevat.)
SOLANIO.
Bassanio tuoss' on, jalo lankonne,
Lorenzo ja Gratiano; hyvästi!
Parempaan seuraan jätämme nyt teidät.
SALARINO.
Olisin viipynyt, ett' oisin saanut
Teit' iloiseks, vaan paremp' ehti väliin.
ANTONIO.
Ma suurest' arvoanne kunnioitan.
Teit', arvaan, omat toimenne nyt kutsuu,
Ja tilaa käytätten, pois päästäksenne.
SALARINO.
Huomenta, hyvät herrat.
BASSANIO.
No, herrat hyvät, milloin saamme nauraa?
Nyt harvoin teitä näkee; se ei oikein.

41. SALARINO.
Kun aika myöntää, saatte meistä vieraat.
(Salarino ja Solanio lähtevät.)
LORENZO.
Nyt kun Antonion löysitten, Bassanio,
Me teidät jätämme; mut muistakaatte.
Miss' oli määrä puolis-aikaan olla.
BASSANIO.
Minuhun luottakaa.
GRATIANO.
Signor Antonio, synkkä teill' on muoto;
Panette mailmahan liian arvon:
Ken liiaks sitä murhehtii, sen hukkaa.
Mut ihmeest' oletten te muuttunut.
ANTONIO.
Mailmaa mulle mailm' on, Gratiano,
Näkymö, joss' on osa jokaisella,
Ja mun on synkkä.
GRATIANO.
Narrin osa mulle!
Iloiten, naurain sitten kurtut tulkoot,
Ja viinist' ennen maksa kuumaks käyköön
Kuin sydän kylmäks tuskan voihkinasta.
Miks miesi, joll' on veri lämmin, istuis
Kuin vaarin alabasterinen kuva?
Ja nukkuis valvoen, ja keltataudin
Harmista saisi? Antonio, kuules,
Sua rakastan, ja rakkaus nyt puhuu:
On ihmisiä, joiden kasvot aina,

42. Kuin kuljuvesi, limpipeittees' on,
Ja jotk' on itsepäisest' aina vaiti,
Aikeessa sitten saada arvoisan
Ja syvämietteisen ja viisaan nimen,
Kuin lausuisivat: "täss' on oraakkeli;
Kun minä avaan suuni, älä hiisku!"
Oi, Antonio, tunnen niitä, jotk' on
Vaan senvuoks viisaan maineessa, ett'eivät
Niin mitään puhu, sillä jos he puhuis,
Kirotuks varmaan joutuis kuulija,
Kun sanois veljellensä: sinä tyhmä.
Ma tästä puhun toiste enemmän;
Mut synkkämielen syötill' älkää käykö
Tuon narrin-nuoliaan, tuon kuoren pyyntöön.
Lorenzo, tule! — Hyvästi siks aikaa.
Ma saarnan päätän jälkeen puolisen.
LORENZO.
Niin, jätämme siis puoliseksi teidät.
Ma lienen noita mykkä-viisaita,
Kun puhua Gratianolt' en saa koskaan.
GRATIANO.
Tee mulle seuraa kaksi vuotta vielä,
Niin oman kieles äänt' et enää tunne.
ANTONIO.
Hyvästi! Rupattaa kyll' osaan minä.
GRATIANO.
No, kiitos! sillä vait'olo ei kaunistakaan muuta
Kuin kuivaa lehmänkieltä sekä neitseellistä suuta.
(Gratiano ja Lorenzo lähtevät.)

43. ANTONIO.
Oliko tuo nyt jotakin?
BASSANIO. Gratiano puhuu äärettömän paljon tyhjää, enemmän
kuin kukaan koko Venetiassa. Hänen järki-sanansa ovat niinkuin
kaksi vehnän jyvästä kahdessa ruumenkarpiossa: saat hakea koko
päivän niitä löytääksesi, ja kun ne löydät, eivät ne palkitse
hakemisen vaivaa.
ANTONIO.
No niin; vaan ken se neiti, jonka luo
Salaisen pyhäretken tehdä vannoit?
Lupasit tänään kertoa sen mulle.
BASSANIO.
Te hyvin tiedätten, Antonio,
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.
ANTONIO.
Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.
Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa
Ain' yhtä pitää, olkaa varma että
Varani, itseni ja minkä voin ma,
Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.
BASSANIO.

44. Kun koululasna kadotin ma nuolen,
Sen parin samall' ammuin vauhdilla
Ja samaa tietä, mutta varovammin,
Ett' toisen löytäisin; ja alttiiks pannen
Näin molemmat, molemmat usein löysin.
Tuon poikatyön vaan kerron senvuoks että
Se mikä seuraa, viatont' on aivan.
Sain teiltä paljon, ja, kuin poika hurja,
Menetin minkä sain; vaan ampua
Suvaitkaa toinen nuoli samaa tietä
Kuin ensimmäinen, ja ma luulen, että,
Kun suuntaa tarkkaan, kumpaisenkin löydän,
Takaisin ainakin tuon jälkiheiton,
Ja kiittäin ensimmäisen velkaa jään.
ANTONIO.
Mun tunnetten, ja tuhlaatten vaan aikaa,
Kun ystävyyttän' etsitten noin kiertäin;
Enemmän loukkaatten te mua varmaan
Epäilemällä alttiuttani,
Kuin varani jos kaikki tuhlaisitte.
Siis sanokaa, mun mitä tulee tehdä,
Jot' arvionne mukaan tehdä voin,
Ja valmis olen oiti; puhukaa siis.
BASSANIO.
Belmontissa on eräs rikas neiti,
Ja kaunis, jopa kauniimpi kuin kaunis:
Suur'-avuinen. Ma hänen silmistänsä
Sain hellät, äänettömät viestit taannoin.
Hän Portia nimelt' on, ei halvemp' yhtään
Kuin Caton tytär, Bruton Portia.
Hän myös on mailmass' avaralta tuttu,
Sill' ilman neljät tuulet sinne lietsoo
Kosijoit' uhkeita; nuo keltakutrit
Kuin kultatalja ohimoilla liehuu,

45. Ja Belmontin ne Kolchin rannaks muuttaa,
Ja kärkkääst' etsii häntä moni Jason.
Antonio, oi! jos varoj' oisi mulla
Kilpailla arvoss' yhden kanssa noista,
Niin sydämeni aavistuksen mukaan
Epäilemättä onnen saavuttaisin.
ANTONIO.
Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,
Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,
Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,
Venetiassa luottoani koita;
Ma ponnistan sit' äärettömiin asti
Sua saadakseni kauniin Portian luo.
Rahoja oiti tiedustamaan käy,
Samaten minä teen; ja varma on,
Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Belmont. Huone Portian talossa.
(Portia ja Nerissa tulevat.)
PORTIA. Toden totta, Nerissa, minä pieni olento olen tähän suureen
maailmaan kyllästynyt.
NERISSA. Voisi niin olla, neiti hyvä, jos teillä olisi yhtä runsain määrin
vastuksia kuin myötäkäymistä. Ja kuitenkin ovat, minun nähdäkseni,
ne yhtä sairaat, jotka yltäkylläisyyteensä pakahtuvat, kuin ne, jotka
puutteesen nääntyvät. Keskikohta ei siis ole halveksittava kohta.
Ylellisyys tuo pikemmin harmaat hiukset, mutta kohtuus pitemmän
ijän.
PORTIA. Hyvät mietteet ja oikein lausutut!

46. NERISSA. Paremmat ne olis, jos niitä oikein noudatettaisiin.
PORTIA. Jos olisi yhtä helppoa tehdä kuin tietää, mikä on tehtävä,
niin olisi kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit ruhtinasten linnoja. Se
on hyvä pappi, joka seuraa omia neuvojansa. Saattaisin helpommin
kahdellekymmennelle opettaa, mikä on hyvää ja oikeata, kuin yhtenä
noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiani. Aivut voi
keksiä lakeja verelle, mutta tulinen luonto hyppää kylmän säännön
yli; nuoruus ja hulluus se loikkaa kuin jänis ramman viisauden
vipujen yli. Vaan tämä viisasteleminen ei auta mua valikoimaan
itselleni miestä. — Voi mua! valikoimaan! Valikoida en saa mieleistäni
enkä hyljätä vastenmielistäni. Näin on elävän tyttären tahdon sitonut
kuolleen isän viimeinen tahto. Eikö, Nerissa, ole hirveätä tuo, ett'en
saata valita ketään enkä hyljätä ketään?
NERISSA. Teidän isänne oli aina kunnon mies, ja hurskailla on
kuollessaan hyvät mielenjohteet; siis arvanheitossa, jonka hän
noiden kolmen, kulta-, hopea- ja lyijylippaan suhteen keksi, ja jossa
se, joka valikoi hänen mielensä mukaan, valikoi teidät, ei varmaan
yksikään muu valikoi oikein, kuin se, joka oikein teitä rakastaa. Vaan
eikö teillä ole lämpimää tunnetta yhtäkään kohtaan noista
ruhtinaallisista kosijoista, jotka jo ovat saapuneet?
PORTIA. Ole hyvä, luettele heidät; ja siinä järjestyksessä kuin sinä
heitä nimität, tahdon minä heitä kuvailla; ja kuvauksestani voit sitten
arvata tunteeni.
NERISSA. Ensiksikin on täällä eräs neapelilainen prinssi.
PORTIA. Niin, hän maar on oikea sälkö; sillä hän ei osaa muuta kuin
sälkätä hevosestaan; ja suurena lisänä muihin hyviin puoliinsa hän
pitää sen, että itse osaa sitä kengittää. Varon suuresti että hänen
armollinen äitinsä on ollut kisoissa hevossepän kanssa.
NERISSA. Sitten on täällä palatsikreivi.
PORTIA. Hän ei tee muuta kuin rypistelee otsaansa, ikäänkuin mielisi
sanoa: "jos ette huoli minusta, niin olkaa ilman." Hän voi kuunnella
hauskoja juttuja nauramatta. Pelkään että hän vanhana muuttuu
itkeväksi filosofiksi, kun hän jo nuorena on noin epäkohteliaan

47. synkkä. Mieluummin menen vaimoksi ruumiinkallolle, jolla on suussa
luu, kuin yhdellekään noista. Jumala minua varjelkoon heistä
kummastakin!
NERISSA. No, entä tuo ranskalainen herra, monsieur le Bon.
PORTIA. Jumala hänet loi ja senvuoksi hän ihmisestä käyköön.
Tiedän kyllä että syntistä on muita pilkata; mutta hän! Niin, hänellä
on hevonen parempi kuin neapelilaisella, ja parempi paha tapa
rypistellä otsaansa kuin palatsikreivillä; hän on kaikkia eikä mitään.
Jos rastas laulaa, niin hän heti rupee kipakoimaan; hän miekkailee
oman varjonsa kanssa. Jos hänet ottaisin, ottaisin kaksikymmentä
miestä. Jos hän minut hylkäisi, antaisin sen hälle anteeksi, sillä
vaikka hän rakastaisi minua hulluuteen asti, en koskaan voisi siihen
vastata.
NERISSA. No, entä Faulconbridge, tuo nuori englantilainen parooni?
mitä hänelle sanotte?
PORTIA. En mitään, sen tiedät; sillä hän ei ymmärrä minua, enkä
minä häntä. Hän ei osaa, ei latinaa, ei ranskaa, ei Italian kieltä, ja
etten minä osaa penninkään edestä Englannin kieltä, siitä voit vaikka
panna kaksi sormea kirjalle. Hän on hieno miehen haamu, mutta ah!
ken saattaa puhella mykän nuken kanssa? Kuinka kummalliseksi hän
on puettu sitten! Luulen että hän on ostanut takkinsa Italiasta,
roimahousunsa Ranskasta, lakkinsa Saksasta ja käytöksensä
kaikkialta.
NERISSA. Mitä ajattelette hänen naapuristaan, Skotlannin lordista?
PORTIA. Että hänessä on kristillistä rakkautta naapuriinsa; sillä hän
otti lainaksi korvapuustin englantilaiselta, ja vannoi sen maksavansa
takaisin hänelle kyetessään. Luulen että ranskalainen takasi häntä
niinkuin omaa velkaa.
NERISSA. Mitä pidätte tuosta nuoresta saksalaisesta, Saksenin
herttuan sisarenpojasta?
PORTIA. Sangen inhoittava aamulla, kun hän on selvä, ja suuresti
inhoittava iltapäivällä, kun hän on päissään. Parhaillaan ollessaan on

48. hän hiukan huonompi ihmistä, ja pahimmallaan hiukan parempi
eläintä. Vaikka pahimmasta pahinkin tapahtuisi, toivon kuitenkin
avullisesti pääseväni hänestä.
NERISSA. Jos hän tarjoutuisi valikoimaan ja valikoisi oikean lippaan,
niin kieltäyisitte täyttämästä isänne tahtoa, jos kieltäyisitte ottamasta
häntä.
PORTIA. Siis, pahimpaa peläten, pyydän ettäs asetat suuren
pikarillisen renskaa väärälle lippaalle; sillä vaikka paholainen olisi
siellä sisällä, ja tämä kiusaus ulkopuolella, niin tiedän että hän tämän
valitsisi. Teen vaikka mitä, Nerissa, ennenkuin tahdon tulla vaimoksi
sienelle.
NERISSA. Ei tarvitse teidän, neiti hyvä, pelätä saavanne yhtäkään
näistä herroista. He ovat minulle ilmoittaneet päätöksensä todellakin
lähteä kotiin eikä enää vaivata teitä kosimisillansa, jos teitä ei voi
voittaa jollakin muulla tavalla kuin isänne määräyksen kautta lipasten
suhteen.
PORTIA. Vaikka eläisin niin vanhaksi kuin Sibylla, tahdon kuitenkin
kuolla yhtä puhtaana kuin Diana, jos minua ei voiteta sillä tavalla,
kuin isäni tahto määrää. Minua ilahuttaa että tuo kosijakunta on niin
järjellinen, sillä ei ole yhtäkään heistä, jonka lähtöä en hartaasti
toivoisi, ja rukoilen heille Jumalalta onnea matkalle.
NERISSA. Muistatteko, neiti, isänne elin-ajoilta erästä venetialaista,
oppinutta ja soturia, joka kävi täällä Montferrat'in kreivin seurassa.
PORTIA. Kyllä, kyllä, Bassanion; se muistaakseni oli hänen nimensä.
NERISSA. Aivan niin, neiti. Kaikista miehistä, joita minun hupsut
silmäni ovat tähystelleet, on hän enimmin kauniin vaimon ansainnut.
PORTIA. Muistan hänet hyvin, ja muistan hänen kannattavan
kiitostasi. (Palvelija tulee.) No, mitä nyt?
PALVELIJA. Nuo neljä vierasta etsivät teitä, neiti, sanoaksensa teille
jäähyväiset, ja lentolähettiläs on tullut viidenneltä, Maroccon
prinssiltä, joka ilmoittaa, että prinssi, hänen herransa, on täällä tänä
iltana.

49. PORTIA. Jos voisin sanoa viidettä yhtä mielelläni tervetulleeksi, kuin
noille neljälle sanon jäähyväiset, niin olisin iloinen hänen tulostansa.
Jos olisi hänellä pyhimyksen mieli ja paholaisen näky, niin totta
mieluummin tahtoisin synnintunnustusta tehdä kuin
lemmentunnustusta nähdä. Nerissa, tule. — Edellä käy, poika. — Kun
oven yhden jälkeen lukkoon saa, Niin uusi kosija jo kolkuttaa.
(Lähtevät.)
Kolmas kohtaus.
Venetia. Aukea paikka.
(Bassanio ja Shylook tulevat.)
SHYLOCK. Kolmetuhatta dukaattia, — hyvä!
BASSANIO. Niin, herra, kolmeksi kuukaudeksi.
SHYLOCK. Kolmeksi kuukaudeksi, — hyvä!
BASSANIO. Ja, niinkuin sanoin, Antonion takauksella.
SHYLOCK. Antonion takauksella, — hyvä!
BASSANIO. Voitteko auttaa minua? Tahdotteko olla niin hyvä?
Saanko tietää vastauksenne?
SHYLOCK. Kolmetuhatta dukaattia, kolmeksi kuukaudeksi, ja
Antonion takauksella.
BASSANIO. Niin, mitä sanotte siihen?
SHYLOCK. Antonio on kelpo mies.
BASSANIO. Oletteko kuullut viittaustakaan vastaiseen suuntaan?
SHYLOCK. Hoo! En, en, en, en! — Kun sanon, että hän on kelpo
mies, tarkoitan sillä, ymmärtäkää oikein minua, että hän on
kelvollinen; kuitenkin ovat hänen varansa epätietoista laatua. Hänellä
on kolmimasto-laiva Tripoliin matkalla, toinen Indiaan; lisäksi sain
Rialtossa
[1] kuulla, että kolmas on Meksikoon menossa, neljäs
Englantiin — ja sitten hänellä on muita yrityksiä hajallaan siellä

50. täällä. Mutta laivat ovat lautoja vaan, laivamiehet ihmisiä vaan; on
maarottia ja merirottia, merivarkaita ja maavarkaita, merirosvoja
tarkoitan, ja sitten on vielä pelko aalloista, tuulista ja kareista. Mutta
tästä huolimatta on mies kelvollinen. Kolmetuhatta dukaattia, —
luulen voivani hyväksyä hänen takauksensa.
BASSANIO. Varmuudella voitte.
SHYLOCK. Tahdon saada varmuuden, voinko; ja saadakseni
varmuuden, tahdon miettiä asiaa. Saanko puhutella Antoniota?
BASSANIO. Jos suvaitsette ruokailla kanssamme.
SHYLOCK. Kyllä! Haistella sianlihaa; syödä sitä majaa, johon teidän
profeettanne, Nazarealainen, paholaisen manasi! Ostaa tahdon ja
myydä, käyskennellä ja työskennellä kanssanne, ja muuta sellaista;
vaan syödä kanssanne, juoda kanssanne, rukoilla kanssanne en
tahdo. Mitä uutta Rialtosta? — Ken se tuossa tulee?
(Antonio tulee.)
BASSANIO.
Signor Antonio.
SHYLOCK (syrjään).
Kuin katse häll' on viekkaan publikaanin!
Ma vihaan hänt', ett' on hän kristitty,
Enemmän toki siit', ett' ilmaiseks hän
Sulasta tyhmyydestä lainoj' antaa,
Vähentäin sillä korkomäärän meiltä.
Hänt' iskeä jos voisin lonkkaan kerta,
Kylläisen koston äkä vanha saisi.
Hän vihaa pyhää kansaamme, ja haukkuu,
Isoissa kauppaseuroissakin, minut
Ja toimeni ja rehellisen voiton
Vääräksi voitoks. Kirous heimolleni,
Jos sen suon anteeks!

51. BASSANIO.
Kuulettenko, Shylock?
SHYLOCK.
Nykyiset varani par'aikaa lasken,
Ja miten nyt voin arviolta muistaa,
Niin kolmetuhat dukaattia täyteen —
En oiti antaa voi. — No, mitä siitä?
Varakas juutalainen, Tubal, mulle
Ne hankkii. — Vait! kuin moneks kuukaudeksi ¦
Ne lainaatte? — (Antoniolle) Oh, signor, rauha teille!
Juur puhelimme teistä, jalo herra.
ANTONIO.
Shylock, vaikk'en ma koskaan lainatessan'
En ota enkä anna korkoa,
Tok' ystäväni kovan puutteen vuoksi
Nyt tavan rikon. — Tietääkö hän määrän? —
SHYLOCK.
Kyll', kyllä, kolmetuhat dukaattia.
ANTONIO.
Ja kolmeks kuukaudeks.
SHYLOCK.
Sen unhotin ma:
Kolmeks kuukaudeks; — niin, niinhän puhe.
No, teidän takuullanne! Mutta — Kuulkaas,
Sanoitte, luulen ma, ett' ette koskaan
Korolla lainaa rahoja.
ANTONIO.
En koskaan.
SHYLOCK.

52. Laabanin lampaita kun Jaakob kaitsi,
Tuo Jaakob pyhäst' Abrahamistamme
(Sen viisas äiti oli aikaan saanut,)
Ol' kolmas valta-isä, — oikein, kolmas, —
ANTONIO.
Miks häntä? Kiskoiko hän korkoa?
SHYLOCK.
Ei korkoa; ei mitä koroks suoraan
Sanotte: nähkääs mitä teki Jaakob.
Kun hän ja Laaban sopineet ol', että
Kaikk' kirjavat ja kailot karitsat
Sais Jaakob palkakseen, niin talven suussa
Kun lampaat kiimoillansa oinast' etsi
Ja villaisien vanhempien kesken
Kun siitostyö juur' oli parhaillaan,
Niin sauvoja tuo viisas paimen kuori,
Ja luonnontoimituksen kestäessä
Kiimaisten uuhten etehen ne pisti;
Kun tiinehtyivät nuo ja karitsoivat,
Tul' lampaat kirjavat, ja ne sai Jaakob.
Näin voitti hän ja tuli siunatuksi;
On voitto siunausta, paitse varkaan.
ANTONIO.
Siis palvel' Jaakob onnen kaupall' aivan,
Sen määräämisehen ei hällä valtaa,
Vaan taivaan käs' sen ohjas. Korollenko
On puolustusta tuo? Vai lampait' onko
Ja oinaita sun hopeas ja kultas?
SHYLOCK.
En tiedä; pian vaan ne sikiävät. —
Mut kuulkaa, signor.

53. ANTONIO.
Huomatkaa, Bassanio,
Hyväkseen piru raamatunkin kääntää.
Pyhyyteen perustuva häijy sielu
On niinkuin konna, hymy poskillansa,
Omena kaunis, sisuksestaan mätä.
Oi, kuink' on kaunis viekkauden kuori!
SHYLOCK.
Kolm'tuhat dukaattia! kaunis summa!
Ja entäs korko: — kolme kahteentoista —
ANTONIO.
No, Shylock, saako jäädä teille velkaa?
SHYLOCK.
Signor Antonio, usein, monta kertaa
Olette haukkunut mua Rialtossa
Rahoistani ja koroistani. Kärsin
Sit' aina, nykäyttäin vaan olkapäitä,
Sukumme merkki kärsimys kun ompi.
Sanoitte pakanaks mua, verikoiraks,
Ja sukumekolleni syljitten,
Vaan senvuoks että omaani ma käytän.
No niin, nyt näytte tarvitsevan mua.
Niin, niin! Nyt tullaan luo ja sanotaan:
"Tuo rahaa, Shylock!" niin te sanotte,
Te, joka räkäsitte partani,
Ja potkitte mun niinkuin vieraan koiran
Ovesta maalle. Rahaa pyydätten te:
Mit' on mun vastaaminen? Vastaisinko:
"Rahaako koirall' on? Kuink' antaa lainaks
Voi kolmetuhat dukaattia tiisti?"
Pitääkö kumartaa mun, ja kuin orja,
Vähissä hengin, nöyrin kuiskutuksin
Sanoa näin:

54. "Niin, viime keskiviikkon', armas herra,
Syljitte minuun, potkitten mua taannoin,
Sanoitte koiraks taannoin; tämän summan
Nyt siitä suosiosta lainaan teille."
ANTONIO.
Ma samaks milt' en sano sua taas,
Taas sylje päälles, potkaise sua taasen.
Jos lainaat summan tuon, sit' ystävänä
Äl' anna; milloin ystäv' ystävältä
Mahosta metallista sadon vaatii?
Ei, ennen vihamiehelles se lainaa;
Jos häviää hän, tyynemmällä miellä
Voit sakkos ryöstää.
SHYLOCK.
Kas, kas, mikä melu!
Sovussa tahdon, ystävyydess' olla,
Häpeän unhottaa, min teiltä kärsin,
Teit' auttaa puutteesta, enk' äyriäkään
Koroksi ottaa, ettekä mua kuule.
Se armiast' on.
ANTONIO.
Armiasta ois se.
SHYLOCK.
Sit' armiaisuutta nyt osoitan.
Notaarin käymme luo, te velkakirjan
Minulle piirrätten; ja lystin vuoksi,
Jos määräpaikalla ja määrä-aikaan
Niin ja niin suurta summaa ette maksa,
Kuin suostumuksessa on määrätty,
Panemme sakoks vastaavaisen painon
Tuoretta lihaa, jonka leikata saan
Mist' osasta vaan tahdon ruumiistanne.

55. ANTONIO.
No, olkoon menneeks! siihen ehtoon suostun,
Ja armiaaksi kiitän juutalaista.
BASSANIO.
Moist' ehtoa mun tähten' älkää tehkö;
Edelleen puutetta ma ennen kärsin.
ANTONIO.
Oi, älä pelkää! Min' en tässä hukkaa.
Kuukauden kahden päästä — kuukautt' ennen
Kuin maksupäivä on, — sen velan arvon
Saan kolme kertaa kolmasti ma kokoon.
SHYLOCK.
Oi, isä Abraham! noita kristityitä!
Heit' oma kovuus toisten ajatusta
Epäilemähän vaatii. — Sanokaapas,
Jos maksupäivän jättää hän, mik' etu
Tuon sakon velkomisesta on mulla?
Miehestä saatu naula miehen lihaa
Niin hyötyisää ja arvokast' ei ole
Kuin lampaan, härjän, vuohen liha. Nähkääs,
Tän ystävyyden teen vaan hälle mieliks:
Jos suostuu hän, hyv' on; jos ei, hyvästi!
Hyvyydestän' mua älkää solvatko.
ANTONIO.
Ma kirjoitan sen kirjan alle, Shylock.
SHYLOCK.
Notaarin luo siis oiti lähtekää.
Tuo hauska ehto selvitelkää hälle.
Dukaatit kokoon haalimaan käyn heti,
Ja silmään huonettani, joka halluss'

56. On löyhän, epätaatun roiston. Oiti
Ma tulen.
ANTONIO.
Riennä, hyvä juutalainen.
(Shylook lähtee.)
Tuo tulee kristityks; hän muuttaa mieltä.
BASSANIO.
En kärsi konnan suussa korukieltä.
ANTONIO.
Pois tule! täss' ei epäilyksen paikkaa:
Mun laivan' saapuu kuukautt' ennen aikaa.
(Lähtevät.)

57. TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Belmont. Huone Portian talossa.
(Maroccon prinssi seurueineen, Portia, Nerissa ja muita
hänen seuralaisiansa astuu sisään. Torven toitotusta.)
MAROCCO.
Mua älkää halveksiko muodon tähden,
Se varjokas on puku kirkkaan päivän,
Jonk' olen naapuri ja heimolainen.
Mies tuokaa kaunein pohjolasta, missä
Jääpuikon tuskin sulaa Phoiboon liekki,
Ja teille mieliks isketämme koitteeks,
Punaisempaako veri mun vai hänen.
Näköni, nähkääs, neiti, säikyttännä
On urhoja; ja vannon kautta lemmen:
Lumonnut on se maani parhaat immet.
En tätä hipiää ma muuhun vaihtais
Kuin suosioonne, kuningatar armas.
PORTIA.
Ei nirsot tytön-silmän pyyteet yksin
Mun valintaani määrää, vaan sen lisäks
Tuo kohtaloni arvanheitto multa
Vapahan vaalin oikeuden kieltää.
Mut, jos ei ois mua isä rajoittanna,
Ja viisaudessaan määrännyt sen vaimoks,
Ken sillä lailla voittaa mun, kuin kerroin,
Te, jalo prinssi, minun silmissäni

58. Niin puhdas oisitte kuin joku toinen
Mun kosijoistani.
MAROCCO.
Ma kiitän siitä.
Lipasten luo siis, pyydän, minut viekää
Nyt onnen koitokseen. Tuon säilän kautta, —
Mi Sophin löi ja Persiankin prinssin,
Ja kolme kertaa Solimanin voitti —,
Masentaisin ma hurjimmankin katseen,
Rohkeinta miehen mieltä vastustaisin,
Imevät emäkarhun pojat veisin,
Ivaisin leijonaa, mi saalist' ärjyy,
Sun voittaakseni, neiti. Mutta, ah!
Kun Herkules ja Lichas arpaa lyövät,
Ken heist' on uljaampi, voi sattumalta
Heikompi käsi parhaan heiton heittää.
Näin voittaa palvelija Alcideen;
Myös minä, johdoss' onnen sokean,
Kadottaa voin, min huonomp' ehkä saapi,
Ja harmiin kuolla.
PORTIA.
Onnen kauppa täss' on;
Lain älkää valitko, tai vala tehkää;
Jo ennen valintaa: ett' ette koskaan,
Jos väärin valitsette, naisen kanssa
Puhele naimisesta. Miettikää siis.
MAROCCO.
En sitä tee; siis onnikauppaan suoraan.
PORTIA.
Ei, kirkkoon ensin; jälkeen puolisen —
Vast' alkaa koitos.

59. MARICCI.
Onni, apuhus
Ma luotan: siunaus tai kirous!
(Torven toitauksia; he lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Venetia. Katu.
(Lancelot Gobbo tulee.)
LANCELOT. Totta toisen kerran, omatuntoni sallii minun karata
isäntäni, tuon juutalaisen tyköä. Vihamies nyhkäisee hiastani, kiusaa
minua ja sanoo: "Gobbo, Lancelot Gobbo, hyvä Lancelot", tai: "hyvä
Gobbo", tai: "hyvä Lancelot Gobbo, koivet selkään, loikkaus vaan, ja
matkaan!" Omatunto sanoo: "älä; varo, kunnon Lancelot, varo,
kunnon Gobbo", tai, kuten ennen on sanottu: "kunnon Lancelot
Gobbo, älä karkaa; anna karkaamiselle aika potku." Hyvä; tuo
vorpiiskattu vihamies käskee minua matkaan: "mars!" sanoo
vihamies, "pois!" sanoo vihamies, "mitä aattelet, ota sydän kouraasi
ja karkaa!" sanoo vihamies. Hyvä; omatunto, sydämeni kaulaan
karaten, sanoo sangen viisaasti mulle: "Lancelot, kunnon ystävä,
sinä kunnon miehen poika", — tai oikeammin kunnon vaimon poika,
sillä, totta puhuen, isässäni oli jotakin omituista, jonkinlaista
liikamakua, hieman maistelemisen vikaa —; hyvä; omatunto sanoo:
"Lancelot, älä liikahda!" "Liikahda vaan!" sanoo vihamies; "älä
liikahda!" sanoo omatunto. "Omatunto", sanon minä, "neuvosi on
hyvä. Vihamies", sanon minä, "neuvosi on hyvä"'. Jos antaun
omantunnon haltuun, niin täytyy minun jäädä herrani, juutalaisen
tykö, joka, Herra nähköön! on pirun sukua. Ja jos juutalaisen luota
karkaan, niin antaun vihamiehen haltuun, joka, luvalla sanoen, on
piru itse. Toden totta, tuo juutalainen on oikea piru eläväisessä
hahmossa, ja omantuntoni nimessä, on omatuntoni tavallansa ilkeä
omatunto, kun se koettaa neuvoa mua jäämään juutalaisen tykö.
Vihamies antaa minulle paljoa ystävällisemmän neuvon; minä
karkaan, vihamies; kantapääni ovat sinun vallassasi; minä karkaan.

60. (Vanha Gobbo tulee, vasu kädessä.)
VANHA GOBBO. Nuori herra, kuulkaas, olkaa hyvä, sanokaa, mistä
mennään herra juutalaisen tykö?
LANCELOT (syrjään). Herra Jumala! sehän on minun täysiverinen
isäni, joka on enemmän kuin uppisokea, aivan tuppisokea, kun ei
minuakaan tunne. — Pannaanpa hiukan koetellen miestä.
VANHA GOBBO. Nuori herra ja munsyöri, olkaa hyvä, sanokaa, mistä
mennään herra juutalaisen tykö?
LANCELOT. Kääntykää oikealle ensi kulmassa, mutta kaikkein
ensimmäisessä vasemmalle; no, peijakas, aivan ensimmäisessä
kulmassa älkää kääntykö kummallekaan kädelle, vaan kääntykää
suoraa tietä juutalaisen taloon.
VANHA GOBBO. Pyhät ja enkelit! sitä tietä on vaikea löytää. Voitteko
sanoa, tokko eräs Lancelot, joka on hänen tykönään, on hänen
tykönään vai ei?
LANCELOT. Nuorta Lancelot herraako tarkoitatte? — (Syrjään.)
Huomatkaa nyt; nyt alkaa leikki. — Nuorta Lancelot herraako
tarkoitatte?
VANHA GOBBO. En herraa, herraseni, vaan köyhän miehen poikaa.
Hänen isänsä, vaikka minä sen sanon, on köyhän köyhä kelpo mies,
ja, Jumalan kiitos, hyvin voipa.
LANCELOT. Hyvä; olkoon isä mitä hän on; puheena oli herra
Lancelot.
VANHA GOBBO. Palvelijanne, armollinen herra, ja pelkkä Lancelot.
LANCELOT. Ergo, pyydän teitä, ergo, kysyn teiltä: puhutteko herra
Lancelot'ista?
VANHA GOBBO. Lancelot'ista, jos suvaitsette, armollinen herra.
LANCELOT. Ergo herra Lancelot'ista. Älkää puhuko herra
Laneelot'ista, isä, sillä se herra (niin ovat määränneet kohtalot ja
sallimukset ja mokomat kummalliset puheenparret, kolmet sisarukset

61. ja muut sellaiset tietoviisaudet) on totta tosiaan kuollut, tai, kuten
suorin sanoin sanotaan, mennyt taivaasen.
VANHA GOBBO. Todellako? Jumala varjelkoon! Poika oli vanhuuteni
sauva, ainoa tukeni.
LANCELOT. Olenko minä seipään tai seinänpönkän, sauvan tai tuen
näköinen? — Tunnetteko mua, isä?
VANHA GOBBO. Herrainen aika! En tunne teitä, nuori herra; vaan
pyydän, sanokaa, onko poikani (Herrassa maatkoon!) elossa vai
kuolleena?
LANCELOT. Ettekö tunne mua, isä?
VANHA GOBBO. Voi, herraseni, olen umpisokea; en tunne teitä.
LANCELOT. Niin, totta toisen kerran, vaikka olis teillä silmätkin,
voisitte erehtyä minun suhteeni: se on viisas isä, joka oman lapsensa
tuntee. No niin, ukko, tahdotteko tietää uusia pojastanne?
(Polvistuu.) Antakaa mulle siunauksenne! Totuus pyrkii ilmi; murhaa
ei voi kauan salata, ihmislasta voi; mutta lopulta tulee totuus ilmi.
VANHA GOBBO. Pyydän, herra, nouskaa. Olen varma siitä, ett'ette
ole poikani Lancelot.
LANCELOT. Älkäämme nyt kauemmin siitä hullutelko, vaan antakaa
siunauksenne mulle. Minä olen Lancelot, joka ennen olin
vunukkanne, nyt olen poikanne, ja vasta olen lapsenne.
VANHA GOBBO. En saa sitä päähäni, että olisitte poikani.
LANCELOT. En tiedä minä, mitä sitä päähän pälkähtää; mutta
Lancelot olen, juutalaisen palvelija, ja varma on että teidän
vaimonne, Reeta, on minun äitini.
VANHA GOBBO. Todellakin, Reeta oli hänen nimensä; ja vannon että,
jos sinä olet Lancelot, olet omaa lihaani ja vertani. Oi, taivaan taatto
varjelkoon, millaisen parran olet saanut! Sulla on enemmän karvoja
leuassasi, kuin Pollella, aisahevosellani, on hännässään.

62. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookname.com