Social Science An Introduction to the Study of Society 15th Edition Hunt Colander Test Bank

Social Science An Introduction to the Study of Society 15th Edition Hunt Colander Test Bank
Social Science An Introduction to the Study of Society 15th Edition Hunt Colander Test Bank
Social Science An Introduction to the Study of Society 15th Edition Hunt Colander Test Bank

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Social Science An Introduction to the Study of
Society 15th Edition Hunt Colander Test Bank
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/social-science-an-
introduction-to-the-study-of-society-15th-edition-hunt-
colander-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Test Bank for Social Science: An Introduction to the Study
of Society, 14th Edition: Elgin F. Hunt
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-science-an-
introduction-to-the-study-of-society-14th-edition-elgin-f-hunt/
Test Bank for Empowerment Series An Introduction to the
Profession of Social Work, 5th Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-empowerment-series-an-
introduction-to-the-profession-of-social-work-5th-edition/
Test Bank for An Introduction to Management Science:
Quantitative Approach 15th Edition David R. Anderson
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-an-introduction-to-
management-science-quantitative-approach-15th-edition-david-r-
anderson/
Solution Manual for Economics Private and Public Choice,
15th Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-economics-private-
and-public-choice-15th-edition/

3. Test Bank for The Principles of Learning and Behavior
Active Learning Edition, 6th Edition: Domjan
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-principles-of-
learning-and-behavior-active-learning-edition-6th-edition-domjan/
Electronic Devices and Circuit Theory 11th Edition
Boylestad Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/electronic-devices-and-circuit-
theory-11th-edition-boylestad-solutions-manual/
Seeing Through Statistics 4th Edition Utts Test Bank
http://testbankbell.com/product/seeing-through-statistics-4th-edition-
utts-test-bank/
Precalculus A Unit Circle Approach 3rd Edition Ratti Test
Bank
http://testbankbell.com/product/precalculus-a-unit-circle-
approach-3rd-edition-ratti-test-bank/
Test Bank for Instruction of Students with Severe
Disabilities, 7/E 7th Edition : 0137075464
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-instruction-of-students-
with-severe-disabilities-7-e-7th-edition-0137075464/

4. Test Bank for Friedland Relyea Environmental Science for
AP
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-friedland-relyea-
environmental-science-for-ap/

5. Social Science An Introduction to the Study of Society 15th
Edition Hunt Colander Test Bank
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/social-science-an-
introduction-to-the-study-of-society-15th-edition-hunt-colander-test-bank/

MULTIPLE CHOICE
1) Scientific knowledge is knowledge that has been:
A) systematically gathered, classified, related, and interpreted.
B) rediscovered and cherished as dogma.
C) found to be in agreement with popular opinion.
D) tested until it is perfect and then retained unchanged forever.
Answer: A
Ref: 1
Diff: 2
2) This is the field of human knowledge that deals with all aspects of the group life
of human beings.
A) scientific knowledge.
B) humanities
C) natural science
D) social science
Answer: D
Ref: 2
Diff: 3
3) Social science and natural science are both scientific but different in focus
because:
A) natural science deals with the spiritual values of nature.
B) social science deals with all aspects of the group life of humans.
C) social science deals with matter and energy.
D) natural science does not deal with living things.
Answer: B
Ref: 2
Diff: 3

6. 4) Which of the following is NOT included in cognitive science?
A) Economics
B) Psychology
C) Linguistics
D) Social anthropology
Answer: A
Ref: 4
Diff: 2
5) There are many different social science disciplines with varying approaches but
in understanding modern problems social scientists need to know:
A) which discipline is the best.
B) less about the past.
C) more about their own specialty.
D) how the social sciences interrelate.
Answer: D
Ref: 4
Diff: 2
6) Anthropology is the study of the relationship between:
A) environment and trading systems.
B) biological traits and socially acquired characteristics.
C) physics and biology.
D) marketing strategies and geography (climate and resource allocation systems).
Answer: B
Ref: 5
Diff: 1
7) Some of the concerns of geography are ecology, climate, resources, and:
A) individual emotions.
B) demography.
C) monetary policy.
D) the theory of the state.
Answer: B
Ref: 7
Diff: 1

7. 8) Scientific inquiry is possible in a society in which certain attitudes are
developed and tolerated. These attitudes include curiosity, objectivity, and:
A) aggression.
B) accessibility.
C) skepticism.
D) complacency.
Answer: C
Ref: 8
Diff: 2
9) Modern science is based on the assumption that:
A) this is an orderly universe.
B) cause and effect are not important.
C) all phenomena are simple.
D) there are only two scientific laws.
Answer: A
Ref: 8
Diff: 2
10) In the social sciences, very little use can be made of controlled experiments
because the investigator:
A) cannot control the situations.
B) does not need this method.
C) knows too much about human behavior.
D) must not be part of the experiment.
Answer: A
Ref: 9
Diff: 1
11) Thomas Kuhn argued that scientific progression occurs by paradigm shifts. A
paradigm is:
A) a scientific method and the technology that supports it.
B) a scientific record keeping method.
C) a scientific theory and the core of beliefs that surround it.
D) a way of understanding without evidence.
Answer: C

8. Ref: 11
Diff: 2
12) The study of social arrangements to maintain peace and order within a given
society is called:
A) economics.
B) anthropology.
C) geography.
D) political science.
Answer: D
Ref: 11
Diff: 1
13) Which of the following is NOT one of the nine steps of scientific research
outlined in your text:
A) defining the problem before drawing conclusion.
B) reviewing the literature.
C) determining a time frame.
D) analyzing the results.
Answer: C
Ref: 13
Diff: 2
14) Joseph Holz’s study of the implications of teen pregnancy concluded that
whether or not mothers had borne a child in their teens made:
A) a major difference in their economic and social positions.
B) little difference in their economic and social positions.
C) a difference which was received well by conservatives.
D) a difference which was popular with both liberals and conservatives.
Answer: B
Ref: 14
Diff: 3
15) The functionalist theory approach emphasizes:
A) how society reflects individuals’ desires.
B) social reality as being more what people think and feel rather than actions.
C) energy procurement.

9. D) the interconnectedness of social life.
Answer: D
Ref: 14
Diff: 2
16) Functionalist, conflict, exchange, and symbolic interaction are four major
theoretical approaches that are:
A) mutually exclusive as theoretical approaches.
B) used together as a combined approach instead of being used separately.
C) necessarily independent of each other.
D) sometimes used in combination to study problems.
Answer: D
Ref: 15
Diff: 2
17) The social science method that involves making a detailed examination and
analysis of a particular issue or problem situation is called the:
A) comparative method.
B) case method.
C) historical method.
D) cross-cultural method.
Answer: B
Ref: 15
Diff: 1
18) Educated common sense:
A) has no place in science.
B) has been important in the past but is unnecessary today.
C) is important in the social sciences.
D) is better than any rules about science.
Answer: C
Ref: 16
Diff: 2
19) The “Delphic method” refers to:
A) social scientists having their interpretations reviewed by other specialists in the
field.

10. B) social scientists having the freedom to make assumptions without peer review.
C) asking others outside of the social sciences to review ones interpretations.
D) drawing a conclusion only after a panel of recognized specialists agree it is
valid.
Answer: A
Ref: 17
Diff: 1
20) Social scientists find statistics useful because of the:
A) possible insights into social problems and relationships.
B) ability to measure social welfare.
C) self-evident nature of statistical data.
D) lack of a necessity to interpret statistics.
Answer: A
Ref: 17
Diff: 2
21) The Interdisciplinary Approach means:
A) there is no need for separate social sciences.
B) a group of scientists with different specialties work together on a common
problem.
C) we will never need a unified social science.
D) all problems can be solved quickly.
Answer: B
Ref: 19
Diff: 3
22) Language is important in the communication of social scientific knowledge.
Social scientists are aware that language:
A) should require layers of translation.
B) used in high theory must, of necessity, include specialty-specific jargon to
enhance understanding.
C) embodies value judgments and preserves ways of looking at things.
D) used to convey brilliant ideas will be complex.
Answer: C
Ref: 21
Diff: 3

11. 23) The Enlightenment established the “three humiliations” of human beings.
These include:
A) the earth is the center of the universe.
B) we are not creatures of nature like other animals.
C) humans cannot guide or direct social change.
D) our reasoning ability is subject to passions and subconscious desires.
Answer: D
Ref: 24
Diff: 2
24) Since its conception, social science has entwined two aspects. Sometimes it is
simply trying to achieve a limited understanding of our place in the cosmos, and
at other times it is trying to:
A) finalize an unlimited complete explanation of human total reality.
B) evolve into a theology of human behavior.
C) change society.
D) become a physical science.
Answer: C
Ref: 25
Diff: 2
25) During the Enlightenment people began to believe that society and culture
are themselves the products of history and the evolution of culture. The
Enlightenment is important in the origins of:
A) medieval science.
B) social science.
C) classical Greek philosophy.
D) the idea that civilization did not improve.
Answer: B
Ref: 24
Diff: 2
TRUE/FALSE
26) The function of social science is primarily to determine social values and goals.
Answer: FALSE

12. Ref: 1
Diff: 3
27) Knowledge is made up of knowledge of human beings, including culture and
products, and knowledge of the natural environment.
Answer: TRUE
Ref: 1
Diff: 3
28) Scientific knowledge can be roughly grouped into two major fields –
humanities and language arts.
Answer: FALSE
Ref: 2
Diff: 2
29) All expressions of human culture are unrelated and independent.
Answer: FALSE
Ref: 3
Diff: 3
30) Social science disciplines are clearly defined so that no two fields cover the
same subjects.
Answer: FALSE
Ref: 3
Diff: 3
31) New fields of social science are evolving such as cognitive science.
Answer: TRUE
Ref: 4
Diff: 2
32) There is little agreement among specialists in a particular social science about
what distinguishes their field from others.
Answer: TRUE
Ref: 4
Diff: 2
33) There are only disadvantages to the social sciences being specialized.
Answer: FALSE

13. Ref: 5
Diff: 2
34) If the social sciences are ever going to have a united theory, it will be because
people started thinking about the rules and how the various rules of the social
sciences fit together.
Answer: TRUE
Ref: 7
Diff: 2
35) Sociology is the study of the ways in which men and women make a living.
Answer: FALSE
Ref: 7
Diff: 2
36) Geography has practical applications related to trade patterns, settlement of
populations, and aggression and acquisition.
Answer: TRUE
Ref: 7
Diff: 3
37) Science offers final explanations of the universe and its phenomena.
Answer: FALSE
Ref: 8
Diff: 3
38) Controlled experiments play a very important role in the scientific method.
Answer: TRUE
Ref: 9
Diff: 3
39) The saga of Hans, the Thinking Horse is an example of why a good scientist
must have both skepticism and imagination.
Answer: TRUE
Ref: 9
Diff: 1
40) Paul Feurabend argues that the correct methodology is no methodology.
Answer: TRUE

14. Ref: 11
Diff: 2
41) To a considerable extent, the social scientist must substitute careful
observation and the process of abstraction for experiments.
Answer: TRUE
Ref: 12
Diff: 2
42) Social scientists have more difficulty than physical scientists in being
objective. This means that social science is much less scientific than is physical
science.
Answer: FALSE
Ref: 13
Diff: 2
43) The scientific method is a set of beliefs all scientists use in the same way.
Answer: FALSE
Ref: 13-14
Diff: 2
44) The line between what is social science and what is natural science is fixed.
Answer: FALSE
Ref: 14
Diff: 1
45) Social scientists basically use the same approaches and methods and
discourage different disciplinary approaches.
Answer: FALSE
Ref: 15
Diff: 3
46) Today, the attempt to find patterns of social evolution that can be applied to
all societies has been largely abandoned.
Answer: TRUE
Ref: 16
Diff: 1

15. 47) The processing speeds of computers double every two months according to
Moore’s Law.
Answer: FALSE
Ref: 16
Diff: 2
48) Social scientists can have a great impact on policies by helping people to
understand the issues.
Answer: TRUE
Ref: 20
Diff: 2
49) One of the great problems in a democracy is getting the majority of people to
reach substantial agreement on the major policies that should be followed to
create a better society.
Answer: TRUE
Ref: 20
Diff: 1
50) The function of social science is not primarily to determine social objectives
but instead to discover how our objectives can be achieved.
Answer: TRUE
Ref: 20
Diff: 1
SHORT ANSWER ESSAYS
51) What is the importance of knowing the interrelationships among social
science disciplines?
Ref: 3-5
Suggested Answer: It is important to know the interrelationships among social
science disciplines because of the complexity of expressions of human culture. If
you look at an aspect of human life from the perspective of only one discipline
you are likely to miss things. In other words, to understand psychology sometimes
you have to understand sociology and vice versa.
52) Outline the nine steps of scientific research presented in your text as research
methods of social science. What is the purpose of these methods?
Ref: 13-15

16. Suggested Answer:
• Observe
• Define the problem
• Review the literature
• Observe some more
• Develop a theoretical framework and formulate a hypothesis
• Choose a research design
• Collect the necessary data
• Analyze the results
• Draw conclusions
The purpose of the scientific method is to systematically answer questions. The
scientific method allows researchers to match objective findings with
observations.
53) What is the difference between common sense and educated common sense?
Why is the distinction important in science?
Ref: 16
Suggested Answer: Unlike common sense, educated common sense is rational
thought based on observation and the best information available. Educated
common sense attempts to match data with theories. This kind of distinction is
important to science in that it led to the development of the scientific method.
54) What is the distinction between correlation and causation? Give a
hypothetical example that might occur in social research to demonstrate each.
Ref: 17-19
Suggested Answer: Whereas causation implies that changes in one variable bring
about change in another variable, correlation simply refers to the simultaneous
movement of two variables. For example, the height and weight of adults are
correlated, meaning that they are related. If a person is tall, he or she usually
weighs more; however height does not cause a person’s weight.
55) Albert Einstein said that, “Theories should be as simple as possible, but not
more so.” Why and how is this important in understanding social science methods
and the whole purpose of social science?
Ref: 20-21
Suggested Answer: If a theory is complicated and difficult to understand it will be

17. a harder explanation of the world to test. Complicated theories also obscure the
purpose of social science, which is to understand and clarify social issues and
social problems. If social scientists use simple theories that are easier to test and
explain, they are better able to meet the goals relative to the field of social
science.
Chapter 2 Human Origins
MULTIPLE CHOICE
1) The human species most probably originated five to seven million years ago in:
A) Europe.
B) Africa.
C) Asia.
D) South America.
Answer: B
Ref: 27
Diff: 1
2) Gregor Mendel discovered inheritance factors now called genes. Genes
determine:
A) heredity but only in plants.
B) changes in earth movements.
C) the characteristics of future generations.
D) only beneficial physical traits.
Answer:
C Ref: 28
Diff: 1
3) The process of random genetic changes that create new characteristics is
called:
A) natural selection.
B) mutation.
C) competition.
D) migration.
Answer: B
Ref: 28
Diff: 1

18. 4) In 1953, James Watson and Francis Crick unraveled the double helix structure
of:
A) FDA.
B) the atom.
C) DNA.
D) hormones.
Answer: C
Ref: 30

19. Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content

20. Niin. Olettehan te kertoneet elämänne vaiheet minulle, miks'en
minä siis teille nyt juttelisi omiani, kun tämä pyrykin aivan kuin
väkisin raottaa muistojeni kontin kieliläppää.
Ja näin hän sitten kertoi:
— Olin tuskin viittä vuotta täyttänyt silloin. Raskas aika painoi koko
pohjolaa. — Nälän minä ainakin siitä muistan vielä. Me asuimme
Suolijärven kylässä, lähellä Kemijärven rajaa. Kurjuus pakotti meidät
silloin lähtemään muille seuduille elatustamme hankkimaan. Porotkin
oli syöty kaikki, paitsi kaksi parasta ajokasta, joista isäni ei tahtonut
luopua. Ne nyt valjastettiin ja ajaa karautettiin pohjoista kohti,
päämääränä Jäämeren rannikko, Ruija, josta oli kulkenut huhuja
mainioista kalansaaliista. Isäni ajoi etumaisessa pulkassa ja minä
hänen sylissänsä, äitini toisessa pulkassa jäljessä.
Muistan vain, että matka oli mielestäni loppumattoman pitkä.
Ainoastaan yhden kerran koko alkumatkasta sain nälkänikin
sammutetuksi. Sen mukaan kuin myöhemmin olen saanut asiasta
selvää, oli se Inarissa, Kyrön kylässä.
Tästä kylästä läksimme sitten suuren järven jäälle ja jouduimme
siilien hirveään jumalanilmaan, josta jo äsken mainitsin. Kuinka
monta päivää siinä harhailimme, tieltä eksyttyämme, en tiedä. Sen
muistan vain, että lopulta porot heittäytyivät alituisesti hangelle
pitkäkseen eivätkä enää tahtoneet vetää. Äitini itki kovasti. Isä ei
puhunut mitään moneen päivään. Hän talutti poroa rinnallaan ja veti
minua pulkassa perässään. Äitini tuli jäljessä toista poroa taluttaen.
Minä aloin jo itkeä nälästä ja vilusta. Vihdoin tultiin erääseen
saareen, jossa, Jumalan kiitos, oli kalasauna. Muuten kai olisimmekin
pian olleet jo kuoleman omat.

21. Mutta siellä virkistyimme nopeasti tulen hauteessa. Isäni teurasti
toisen poroistamme ruuaksi. Muu ei enää auttanut. Kauan viivyimme
sitten siinä, näin jälkeenpäin ajatellen ainakin pari viikkoa. Pyry ei
tahtonut mitenkään ottaa tauotakseen, ja lisäksi oli päivisinkin
melkein pimeä.
Vihdoin kuitenkin läksimme eteenpäin taas. Vuoroin ajoi isä,
vuoroin äiti minun kanssani pulkassa, toisen kahlatessa
lumihangessa jäljessä pehmeätä vakoa myöten.
Viimein tultiin sitten sulan meren rannalle, johonkin Varangin
vuonon eteläisistä pohjukoista, suureen kalastajakylään.
Pari vuotta elettiin siellä onnellista elämää. Isäni palveli ensin
tavallisena nuottamiehenä toisten työssä, mutta ansaitsi pian rahaa
niin paljon, että pääsi itse osalliseksi nuottaan.
Silloin vasta alkoivat hyvät päivät, mutta niitä ei kestänyt kuin
puolisen vuotta, kun isäni hukkui myrskyssä, muutamana kolkkona
syysyönä. Äitini jäi minun kanssani aivan turvattomaksi.
Satoi juuri ensimmäisen lumen. Äitini kiiruhti ennen talven tuloa
lähtemään etelään, vähäisine säästöineen. Me kuljimme aluksi
suuremmassa joukossa, mutta vähitellen se pieneni pienenemistään,
ihmisten jäädessä tienvarteen kotikyliinsä. Vihdoin jäimme
jatkamaan matkaa aivan kahden. Äitini veti minua pienellä kelkalla
perässään. Joka päivä satoi lunta, ja ilma kävi yhä kylmemmäksi. Tie
kulki tunturilta tunturille, korvesta korpeen, suolta suolle. Joskus
siellä täällä vain satuimme johonkin kyläpahaseen.
Niin oli kuljettu pitkät matkat, kun kerran yön pimetessä
huomasin, ettei äiti ryhtynytkään nuotion tekoon, kuten tavallisesti.

22. Hän vain istui hangessa itkien, otti minut syliinsä ja painoi povelleen.
Siihen hän vihdoin kaatui, huokasi syvään eikä puhunut enää
mitään.
Oli alkanut pyryttää. Äitini rupesi peittymään lumeen. Minä koetin
häntä nostaa ylös, mutta siihen väsyin ja lopuksi nukahdin…
Heräsin sitten lappalaiskodassa. Kuinka kauan lienen nukkunut, en
voi sanoa. Äidistäni ei näkynyt jälkeäkään, enkä hänen kohtalostaan
saanut silloin mitään tietää, kun ihmiset eivät ymmärtäneet
puhettani enkä minä heidän.
Olin silloin yhdeksännellä vuodella. Pian kotiuduin lappalaiskylän,
vartuin nuorukaiseksi, ja minusta tuli oiva poromies sekä
metsänkävijä. Lappalaiset olivat hyviä ihmisiä ja kohtelivat minua
ystävällisesti.
Menin sitten naimisiinkin naapurikodan tyttären kanssa. Sain
myötäjäisiksi omia porojakin. Rakensin oman kodan ja elin siinä
onnellisena pari vuotta. Sain pienen pojanpollukankin, joka oli
elämäni suurin ilo. Mutta sitten sattui taas kova tapaus.
Me olimme siirtyneet kesäksi kuolanpuoleisille tuntureille
porokarjoinemme, vaimoni ja minä sekä tietysti pikku poikani ynnä
pari poromiestä. Vaimoni jäi poikani kera kotaan, kun me miehet
poropaimenina jouduimme viikon päiviksi kauas tunturien taa,
kauemmaksi kuin olimme aikoneetkaan. Ja palatessamme kohtasi
meitä kamala näky. Vaimoni verissään ja kuolleena kodan lähistöllä,
kirves kädessä! Puolihulluna surusta törmäsin kotaan. Siellä oli pikku
poikani vielä hengissä, mutta kuoli pian käsiini.

23. Tapausta en voi muuten selittää kuin että kontio oli hyökännyt
kodan lähellä olleiden porojen kimppuun ja vaimoni juossut kirves
kädessä sitä pois ajamaan, mutta joutunut verenmakuun päässeen
pedon uhriksi. Ja pikku poikani oli kitunut nälkään, johon kuolikin.
Vaimoni kuolema oli ehkä tapahtunut jo samana päivänä, jolloin me
miehet kodalta läksimme.
Sen jälkeen valtasi minut ääretön suru ja kaiho, päästä jälleen
lapsuuteni kotoisille kankaille Kuusamoon.
Pakenin Lappia ja kaikkia sen muistoja tänne takaisin, mutta
ihmisten ilmoilla en voinut viihtyä, ja nyt olen sitten jo
nelisenkymmentä vuotta elänyt tätä salojen sissielämää, jonka te
kyllä tunnette, ja täältä löytänyt lohdutuksen kaikille suruilleni.
Tähän lopetti ukko, pyyhkäisten karkealla kädellään kyyneleen
silmäkulmastaan.
Veljekset eivät virkkaneet mitään. Hiljaa hiipivät he vuoteilleen,
ukon jäädessä vielä tuijottamaan kytevään hiilokseen pimenevässä
pirtissä.
Ulkoa kuului yhä pyryn kaamea pauhina, ja raskaasti kohisi
erämaa.

24. XIII.
Talven viimeinen pakkas-aika oli ohi. Kevät läheni. Hanget alkoivat
kestää.
Silloin valjastivat Erakkojärven miehet porohärkänsä pikku rekien
eteen, kuormaten ne kukkuroilleen riistaa sekä taljoja kotoisista
säilöistään, ja läksivät viemään niitä ukko Rotoselle, rahaksi
muuttamista varten.
Hauskaltapa heistä tuntuikin taas päästä pistäytymään Käpälin
ystävällisissä ihmisissä. He eivät olleetkaan siellä käyneet sitten
joulun. Ja varsinkin Erkillä tuntui olevan sinne kiire. Monena aamuna,
vaikk'eivät hanget vielä kestäneetkään, hän oli vanhemmalta
veljeltään kysellyt: "Eiköhän jo lähdetä niitä nahkoja viemään?" —
"Vai nahkoja viemään! Etköhän tarkoita Iroa katsomaan?" oli silloin
Paavo aina suu hymyssä vastannut.
No nyt oli viimeinkin lähtöhetki edessä. Ilves-Matti jäi kotimieheksi
koirien kanssa.
Kepeästi viilettivät porot liukkaalla hangella, miesten kannaksilla
seisten niitä ohjatessa. Matkan Käpäliin he olivat laskeneet näin

25. talvikelillä kolmeksi peninkulmaksi; kesällä tuli lähes peninkulmaa
pitemmältä.
Nyt he ajoivat sen kuormineenkin vajaassa kolmessa tunnissa,
heläyttäen tiukuineen keskelle iloista Käpälin kylää, ennenkuin
aurinko kerkisi keskipäiväksi vielä hankia pehmentää.
Vastaanotto oli taas yhtä sydämellinen kuin ennenkin.
— Kovin on jo vuoteltu! Kovin on kaivattu! kuului ystävällisiä
huutoja sieltä täältä.
Tällä kertaa veljekset eivät kuitenkaan kerinneet kauan kylässä
viipyä. Toimitettuaan kiireimmät asiansa ja kun Erkki oli saanut
ensimmäiset kaihonsa tunteet sammutetuiksi Iron seurassa,
kiiruhtivat erakkojärveläiset taas jo saman päivän iltana heti hankien
kovetuttua lähtemään saloilleen, keräilemään varastojaan
riistalavoista, joita heillä oli ympäri pohjoista Vienan-Karjalaa. He
ottivat nyt mukaansa Käpälistä vielä kaksikymmentä poroa
saadakseen kaikki varastot määräpaikkoihinsa ennen kelirikon tuloa.
Nuoret miehet kilvan pyrkivät Erakkojärven riistaruhtinaitten
ajomiehiksi. Kaikki olisivat tahtoneet päästä näitten urheain
metsänkävijäin mukaan, vaikkapa vain riistankeruuretkellekin.
Kertomukset heidän pelottomuudestaan ja mainiosta metsänkäynti-
ja ampumataidostaan alkoivat jo lumota kansaa laajoissa seuduissa.
Tuhansia juttuja heidän retkistään ja seikkailuistaan tiedettiin kertoa,
ja luonnollisesti kasvoivat nämä jutut kertoja kertojalta, kylä kylältä
eteenpäin vieriessään.
Illan suussa Erakkojärven miehet lähtivät pohjoisille saloille,
kuuden ylpeydestä säteilevän nuoren miehen seuraamina.

26. Kolmisen viikkoa sillä kierroksella viivyttyään sekä vietyään runsaat
varastonsa Kierettiin ja Koutaan suuntasivat he kulkunsa jälleen
Käpälin kylää kohti, kootakseen sinne vielä viimeiset rippeet
hajallaan olevista varastoistaan kotoisempien korpien riistalavoista.
Lähetessään nyt kylää he kiiruhtivat porojaan vielä viimeisiin
voimain ponnistuksiin, ajaen helskyvää hankea hyvää vauhtia, pitkin
Pontshelejoen jäätä, Paavo ja Erkki edellä sekä muut pienen
taipaleen takana perässä. Jäljessä-tulijat näkivät silloin yht'äkkiä
Erakkojärven miesten hypähtävän porokelkoistaan, sieppaavan
pyssynsä ja kiitävän metsään päin. Niin ne katosivat nopsasti kuin
oravat rantarinnettä ylös viidakkoon ja hävisivät sinne
hämmästyneitten ajomiesten näkyviltä. Samassa tunki jäällä olevien
korviin kauhea hätähuuto siltä suunnalta, minne olivat nähneet
veljesten häviävän.
Pari miehistä lähti heti juoksemaan huutoa kohti, toisten jäädessä
pitelemään valloilleenjääneitä poroja. He arvasivat erakkojärveläisten
jo aikaisemmin kai kuulleen metsästä samaa hätähuutoa ja siksi niin
äkkiä jättäneen poronsa.
He seurasivat edelläjuosseitten jälkiä ja tulivat pian tiheään
ryteikköön, jossa näkivät miehen ja karhun rinnakkain verisellä
kentällä. Miehen ääressä kumarruksissa he huomasivat Paavon, kun
taas Erkki parhaillaan oli irroittelemassa pitkää lappalaista
puukkoaan kontion niskaluista, joihin se näkyi kiinni takertuneen.
— No, mitäs täällä on tapahtunut? Onko Ossippaisen isäntä
kuollut?
— Kyllä se vielä hengissä tuntuu olevan, vaikka onkin saanut
otsolta aika tärskäyksen kalloonsa sekä rintaansa syvän

27. kynnenraamun.
Paavon ja Erkin kantaessa, hätäisesti kyhätyillä paareilla,
tajuntansa menettänyttä ukkoa ja miesten vetäessä kelkkaan
nostettua kontiota perässään kertoi Paavo:
— Siinäpä kohtasi ukko kontion niin arvaamatta, että ajattelenpa,
miten kelle tahansa meistäkin samanlaisessa paikassa olisi käynyt.
Näittehän lehdeskasan, siinä rytäkkäpaikan vierellä. Ukko
Ossippainen oli nähtävästi tullut lehdeksiä hakemaan, kesällä
latomastaan kasasta, kun saikin yht'äkkiä vastaansa lehdeksien alle
majoittuneen kontion, jonka unta hän näin oli tullut häiritsemään.
Kun kuulimme ensimmäisen huudon jäälle, oli otso varmaan juuri
ilmestynyt ukon jalkain juuresta esiin. Meidän saapuessamme
paikalle makasi mies jo kontion alla kaseksessa ja niin pahasti
näreitten peitossa, ettei voinut ampua. Enkä tiedä miten siinä
miehelle olisi käynyt, ellei Erkki samassa olisi saanut survaistuksi
puukkoaan arkaan paikkaan kontion pään ja niskaluitten väliin.
Änähtämättä se silloin lysähti hangelle, ja ukko jäänee toivottavasti
henkiin. Siltä minusta ainakin näyttää.
Samassa saapuivat he taakkoineen ja kontioineen jäälle,
odottavien toverien luokse, jotka ihmetellen katselivat tulijoita ja
heidän tuomisiaan.
— Onko Ossippaini kuollut? kuiskasivat he.
— Ei. Se on vain pökerryksissä, vastasivat miehet.
— Ukkoko se kontion kaatoi?
— Ei! Erakkojärven Erkkihän sen puukolla pisti.

28. — Lopetti hengen koipiaan sätkyttelevältä kontiolta, meinaat kai!
— Ei, ei! Pisti terveen kontion.
— Pisti puukolla terveen kontion! kertasivat miehet
hämmästyksissään, lähtien ajamaan Paavon ja Erkin perään, jotka jo
olivat rientämässä kylää kohti haavoittuneen kera.
Perille saavuttua levisi tieto tapahtumasta nopeasti talosta taloon,
ja kaikkialla ihmeteltiin:
— Pistivät puukolla kontion! Ne vasta brihoja, ne!
Ukko Ossippainen virkosi pirttiin päästyään vähitellen ja tunsi jo
muutaman tunnin kuluttua elämän alkavan korjautua melkein
entiselleen, lukuunottamatta rinnassa olevaa naarmua, jota pahasti
vielä särki ja äilehti, vaikka kylän paras noita siinä loitsimisineen ja
voiteineen olikin parantamishommissa.
Mutta kontio vietiin erakkojärveläisten majapaikkaan, Rotosen
taloon.
"Poijes pojat porstuasta, piiat pihtipuolisista, uron tullessa
tupahan, astuessa aimo miehen",
kajahutti mukaanliittynyt kylänväki, kontionkaatajain saapuessa jo
portaitten ääreen ja ihmisjoukon tunkeillessa katsomaan puukolla
kaadettua mesikämmentä. Kaikki puhuivat nyt Erakkojärven miesten
ennenkuulumattoman urheasta teosta ja katselivat näitä sankareita
ihailevalla kunnioituksella. Neitosten silmät vallan säkenöivät
Erakkojärven metsäruhtinaita katsellessaan, nähden heissä koko
maailman rohkeimmat ja voimakkaimmat miehet. Mutta eniten
kuitenkin säkenöivät Iron silmät, hänen siinä hehkuvin poskin Erkin

29. vieressä istuessaan ja viime viikkojen tapahtumisia kuunnellessaan,
heidän jo siirryttyään sisälle pirttiin.
Saatuaan ensi uteliaisuutensa tyydytetyksi poistui kylän rahvas,
mutta vain palatakseen pian juhlapuvuissa sillävälin peijaisia varten
pestyyn Rotosen avaraan pirttiin. Tulipa sinne ukko Ossippainikin,
vaikkakin taluttamalla. Kyynelsilmin kiitellen hän nyt tapauksesta
selvittyään ravisteli vuoroin toisen, vuoroin toisen pelastajansa kättä.
Emäntä ja joukko vanhempia naisia hääri kodassa suurten patojen
ympärillä, tytärten pyörähdellessä pirtinuunin kupeella, vetäen sen
kuumasta kidasta höyryäviä piirasia ja pyöröjä. Täyttyivät väestä
pirtin pitkät pöydät, samoin nuorten pöydät kamarissa ja sintshissä,
ja kun vihdoin tuntui kontiokeiton voimakas tuoksu parhaillaan
sisäänkannettavista padoista, alotti vanha Vassiilei kontiovirren:
"Astui impi ilman äärtä, tytti taivahan lakea, kulki pitkin
pilven juurta, tassi taivahan rajoa sukassa sinertävässä,
kirjavassa kossosessa, villavakkanen käessä, karvakippo
kainalossa. Viskoi villaset vesille, laski karvat lainehille, niitä
tuuli tuu'itteli, lempi ilma liikutteli, ve'en henki heilutteli, aalto
rannalle ajeli, rannalle salon simaisen, nenähän metisen
niemen. Mielikki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo,
koppoi karvat kourahansa, veti villaset vesiltä, niitä liitti
liukkahasti, karttasihe kaunihisti, vaahterisehen vasuhun,
kaunoisehen kätkyehen. Tuu'itteli tuttuansa, liekutteli
lempeänsä, alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän.
Siitä otsonen sukesi, kohentaihe kontioinen vieressä metisen
vii'an, simaisen salon sisässä. Kasvoi otso kaunihiksi, ylen
korjaksi kohosi, lyhyt jalka lylleröinen, tasakärsä talleroinen.
Siitä laski lallokkinsa, ulos lempensä lähetti, pani suota

30. soutamahan, viitoa vitaisemahan, ahoviertä astumahan,
kangasta kapuamahan. Käski käy'ä kaunihisti, soreasti
sorkutella, elellä ajat iloiset, kulutella kuulut päivät suon
selillä, maan navoilla, kisakangasten perillä, havulinnan
liepehillä, kengällä korean kuusen, katajikon kainalossa.
    Sieltä sain nyt saalihini
    Ehätin tämän eräni."
Virren päätyttyä kantoi isäntä pirttiin kirkasta viinaa vanhassa esi-
isäin kaataman kontion kallon koppapuolessa, jonka pani kiertämään
miehestä mieheen, alkaen kontion kaatajasta ja kulautettuaan ensin
itse aikamoisen otsoryypyn. Kallon kiertäessä kädestä käteen vallitsi
pirtissä hievahtamaton hiljaisuus. Vasta kun viimeinen mies sen
kolahutti pöydälle, alkoi jälleen puheen sorina, joka sekin kuitenkin
pian taukosi, Seppäsen Hilipän ja Sirkeisen Varahvontan ryhtyessä
vetämään uutta karhuvirttä. Sen loputtua alkoi peijais-ateria. Olipa
silloin naiset naurusuulla, miehet mielellä hyvällä.
Kun vihdoin pöydästä oli noustu, rupesi nuorten parista
kuulumaan kohinata. Pianpa kajahtikin jo reipas kisalaulu, ja tuossa
tuokiossa kiitivät parit tuliseen tshuliluikkaan. Kahdeksan paria siinä
kerrallaan lattialla keijui, toisten sillävälin penkeillä istuessa vuoroaan
odottaen.
Tällaisella odotusvuorolla ollessaan veti Erkki hiljaa kädestä Iron
pirtin rauhaisaan nurkkasopukkaan. Hänen sydämensä oli nyt niin
kukkuroillaan, ettei hän tässä riemussaan enää saattanut sitä hillitä.
Nyt sen täytyi tulla julki, mitä siellä jo kauan oli kytenyt. Rohkeasti
tyttöä silmiin katsoen hän lausui:
— Rohkenisitko tulla erämaan pojalle tällaiselle?

31. Tyttö painoi päänsä alas, koetti sitä jälleen kohottaa, mutta se
painui taas. Hän ei vastannut mitään.
— Siis et! Etkä tahdokaan! virkkoi Erkki hetkisen kuluttua, käyden
samalla hyvin vakavaksi. Hän oli suora mies sekä sellaisena tottunut
aina käymään asiaan ilman kiertoteitä ja odotti myös toisilta samaa
suoruutta. Tytön äänettömyys ei hänen mielestään tiennyt hyvää.
Hän katsoi tyttöön väräyttämättä silmiään.
Iro tunsi vaistomaisesti hänen kiinteän katseensa, rohkenematta
vieläkään kääntää päätään.
— Et! lausui mies hiljaa, aikoen nousta lähteäkseen.
Silloin tuli tytölle hätä. Kuumeisesti hän tempasi häntä kädestä ja
kuiskasi väräjävällä äänellä:
— Tahtoisin, tahtoisin, tahtoisin! Se on ainoa ja syvin toiveeni, ja
ollutkin siitä lähtien kuin sinut ensi kerran näin, mutta…
— Mitä mutta! keskeytti Erkki, joka jo oli tuntenut kuin suuren
taakan harteiltaan pudonneen, mutta nyt uuden olevan
kasautumassa sijaan.
Katsoessaan nyt tyttöön huomasi hän tämän käyneen aivan
kalpeaksi ja ontosti tuijottavan ovelle päin. Hänkin vilkasi sinne ja
huomasi oven suussa oudon, matkatamineissaan olevan miehen,
joka synkän näköisenä katseli juuri häntä ja Iroa.
— Iro ja Erkki! Vuoronne alkaa! Joutukaa taas! kajahti samassa
heidän ympäriltään, ja heidät tempaistiin kisan hyörinään.

32. Mutta Erkiltä ei tahtonut nyt oikein kisa luistaa. Mitä oli merkinnyt
tytön "mutta"? Mitä hänen äänettömyytensä ja vihdoin
säikähdyksensä, huomattuaan oven suuhun ilmestyneen miehen? Ne
ajatukset pyörivät kiivaasti hänen päässään ja olivat aluksi saattaa
hänet tekemään tyhmyyksiä, unohtamaan aivan tavallisimpiakin
kohtia kisassa, mutta pian hän sai kuitenkin mielenmalttinsa takaisin
ja vei vuoronsa kunnialla loppuun.
Heti sen päätyttyä hän riensi miesparveen, sytytti piippunsa ja
kysäsi kuin sivumennen vain:
— Kukahan mahtoi olla tuo uusi tulija? Häntä en muista ennen
nähneeni.
— Ai, tuo sarkatakkipoikako! Tuo pahasilmäinen! Se on Joron
poika
Heinäjärvestä ja kai tullut isänsä kauppa-asioissa Rotosen luokse.
He ovat hyviä ystävyksiä ja vanhoja liikekumppaneita, ukko Rotoni ja
Heinäjärven Joro, vastasi muuan miehistä.
Joutuessaan taas Iron läheisyyteen Erkki puoliksi kuiskaten lausui,
osoittaen samalla Joron poikaa:
— Sinä kalpenit, kun tuo mies tuli sisään!
Tyttö säpsähti ja pyörsi muitten tyttöjen joukkoon, vastaamatta
mitään.
— Tässä taitaa nyt olla sipulia siirapissa! tuumi Erkki itsekseen. —
Sanoihan tyttö kuitenkin minulle tahtovansa tulla! läikähti kaikesta
huolimatta hänen mielessään riemullisesti. Mutta…! Mitä mahtoi
merkitä se "mutta"?…

33. — Hehei! Erakkojärven Erkki! Tulepa ottamaan taas paukaus
Kieretin kirkasta helmeä kontionkallosta! huusi Varahvontta Sirkeini,
tarttuen samalla Erkkiä olkapäähän ja kiskoen häntä nurkkaan päin,
jonne pöytä oli siirretty kisaajain tieltä.
Varahvontta kohotti kallomaljan huulilleen, otti aika kulauksen,
ähkäsi ja tarjosi Erkille. Mutta tämä kostutti vain hieman kieltään ja
siirtyi sitten sintshin portaille, polttaakseen rauhassa piipullisen sekä
jatkaakseen omia mietteitään.
Tuskin hän oli siinä kuitenkaan vielä montaakaan sauhua kerinnyt
vetää, kun kuuli vieressään ukko Rotosen ystävällisen äänen.
— Mitäpä tässä istut, poikasein? Etkö kuule, kuin pirtissä jo
kadrilliin käydään?
— Kiva oli tshuliluikka juuri! Enpä kadrilliin mieli tällä kertaa
lähteä!
— No, no! Mikäs poikaan nyt on mennyt? myhähti isäntä, aikoen
samalla lähteä pirttiin.
Mutta silloin kohosi Erkki seisaalleen ja lausui vakavasti:
— Ukkosein! Käyhän tänne saraille! [= tallin tai navetan ylinen]
Minulla olisi vähän pakisemista kanssasi.
Ukko vavahti ja yritti kaikesta huolimatta jatkaa matkaansa
hätäillen:
— En kerkiä nyt, poikasein! Täytyy muorille jouduttaa sokerit
tästä, jotta saa tshaijut pöytään!

34. — Anna tshaijun vuottaa! En sinua montakaan hetkeä viivytä.
Minun täytyy saada heti asiaani selvyys, ja luulen, että sinä sen voit
antaa!
— Minä? minä? hätäili ukko käyden yhä rauhattomammaksi.
— Niin juuri! Käyhän vain nyt tänne!
He nousivat saraille. Heti sinne päästyään alkoi Erkki:
— En ole tottunut pitkiin puheisiin. Käyn siis lyhyesti ja suoraan
asiaan. Sinun tyttösi Iro miellyttää minua rajattomasti. Hän sitoo nyt
ajatuksiani enemmänkin kuin mitä oikeastaan katsoisin sopivaksi
minunlaiselleni miehelle. Tiedän myös, että hän pitää minusta, sen
on hän itse tunnustanut. Mikä silloin on selvempää kuin että minä
saan hänet. Mutta hänen puheestaan sain sen käsityksen, että
esteenä on joku "mutta". Mikä tämä este on, sen saat sinä nyt
selvittää.
Ukko jäi äänettömäksi. Siinä seisoi hän pitkän aikaa huojutellen
itseään ja virkkoi viimein alakuloisesti:
— Tätä hetkeä olen kauan pelännyt. Olen jo hyvän aikaa
huomannut sinun mieltymyksesi tyttöön sekä hänen sinuun. Sanon
suoraan, että suurin iloni olisi antaa hänet sinulle, vaikka en
tunnekaan entisyyttäsi, vielä vähemmän kotiasi ja sen oloja, mutta…
— Taas sama kirottu "mutta"! murahti Erkki ajatuksissaan.
— Niin, sanoinhan jo, jatkoi ukko, että sinun haltuusi uskoisin koko
sydämeni halusta tyttäreni tulevaisuuden, mutta olin jo, ennenkuin
sinut tulin tuntemaan, luvannut Iron ystäväni Heinäjärven Joron
pojalle. Tyttö ei ollut vielä kymmentä vuotta täyttänyt, kun jo teimme

35. sopimukset asiasta tulevan vävyni isän kanssa Kemin [Vienan
Kemiin] markkinoilla. Minä en ole koskaan sanaani syönyt enkä voi
sitä nytkään tehdä, vaikkakin sinun mielesi pahoittaminen koskee
minuun kuin keihäänpisto suoraan sydämeeni. Niin on asiat. Mutta
onhan minulla Iron lisäksi Outi ja Moarie. Ota toinen heistä!
Erkki pudisti päätään ja lausui hetkisen kuluttua:
— Miehen sana ja miehen kunnia ovat yhtä! Kunnioitan sinua
järkähtämättömyydestäsi, vaikka haluaisinkin nyt Iroa ajatellessani
repiä kappaleiksi sinut sanoinesi, Jorot poikineen ja koko maailman!
Mutta mies olen myös minä! En koeta taivuttaa sinua pyörtämään
pyhiä sanojasi. Siitä saat olla varma!
Pimeälle saraille tuli pitkä, painostava äänettömyys. Vihdoin
katkasi sen Erkki:
— No! Peijaiset saavat tällä kertaa minun puolestani olla lopussa.
Jatkakoot muut! Minä ajan Erakkojärvelle.
— Elähän poikaseni! Elä nyt moisia pakise! Käyhän kisaan!
Vastahan peijaiset on alussa.
— Minä olen myös mies pysymään sanoissani. Lähden heti.
Antakaa kontion talja ukko Ossippaiselle!
— Kuulehan kuitenkin! Ethän nyt ole suuttunut minuun?
Ymmärräthän!
Minä en voi!
— Ymmärrän. Ja pidän sinua samana kunnon miehenä kuin
ennenkin.

36. Sen sanottuaan Erkki astui pirttiin ja ehti parhaiksi juuri
näkemään, kun Joron poika oli pyytämässä Iroa kisaan. Iro pyörähti
ja riensi auttamaan äitiään, tämän hommatessa tsaijukompeitten
kanssa. Poika kirosi, sieppasi kädestä viereistä tyttöä ja riensi kisaan,
muljauttaen samalla ilkeästi ovensuuhun ilmestyneeseen Erakko
järven Erkkiin.
Erkki virkkoi pari sanaa Paavolle, joka parhaillaan etsiskeli sopivata
neitoa käydäkseen kisaan hänkin. Kuultuaan Erkin äänessä nyt
oudon soinnin hän jäi katsomaan veljeään pitkään ja oli vähällä
vetää suunsa hymyyn, mutta huomattuaan veljensä kasvot
kalmankalpeiksi ja arvattuaan jotakin odottamatonta tapahtuneen
hän virkkoi:
— Samapa se! Lähdetään vain… Vaikka ikävä onkin näin hyviä
pitoja alkuunsa jättää.
Veljekset astuivat nyt hyvästelemään isäntäväkeä.
Hämmästyneenä kysyi emäntä:
— Nyt jo? Miten nyt jo?
— Hanget kestävät yöllä niin hyvin, hyrähti Erkki. — Ja pitäähän
tästä joutua kotiinkin vähitellen.
Iroa kätellessään hän katsoi tyttöä kauan silmiin. Tyttö kesti
katseen. Omituisesti loistivat kaunottaren mustat silmät punaisen
otsipaikan alta.
— Et siis pelkäisi erämaita? kuiskasi Erkki.
— En sinun kanssasi! vastasi tyttö hiljaa.

37. Vasta alkanut kisa keskeytyi. Pää pystyssä ja komearyhtisinä
astelivat nyt veljekset pirtin poikki, otettuaan isännän tarjoamasta
kontionkallosta vielä lähtöryypyt. Nyt ei Erkkikään ainoastaan
kastanut kieltään, vaan ottipa oikein kurjenkaulan mitallisen.
Pihalla näkivät he miesten jo valjastavan heidän ajokkaitaan.
— Kuulehan, Seppäsen Iivana! huusi vielä Erkki ennen lähtöään.
— Sinähän tiedät riistalavamme Pistonselällä, Tsikkavuorella,
Ironsyrjällä ja Vartiokankaalla. Kerää niistä taljat tänne ukko
Rotosen huostaan, jollei meitä parin viikon päästä kuulu takaisin!
Sitten veljekset hyppäsivät keveihin pororekiinsä.
— Minnehän niillä nyt niin äkkilähtö tuli? kuiskaili saattoväki pihalla
keskenään.
— Mikäpäs sitä tietää! Niillä miehillähän on aina omat tapansa.
Lähtiessään pihasta ja rahvaan huudellessa jäähyväisiään
sivuuttivat he aitan portailla istuvan vanhan Vassiilein, joka siinä,
hyvässä nousussa, tyytyväisenä veti kuuluvalla äänellään:
"Anna ainaki Jumala, toisteki totinen Luoja, soivaksi Tapion
torven, metsän pillin piukovaksi näillä pienillä pihoilla,
kapehilla kartanoilla!"
— Enpä tiedä, mahtaneeko enää tänä keväänä "piukoa" näillä
pienillä pihoilla, kapehilla kartanoilla, mutta sitä enemmän se nyt
"piukoo" Erakkojärven avaroilla salomailla! huudahti Erkki, heläyttäen
reipasta laukkaa rinnettä alas.

38. XIV.
Koittipa nyt kevättalvi, jommoista Erakkojärven korvet vielä ennen
eivät olleet kokeneet. Kuului sieltä suksen suihke, pyssyn pauke,
joka mäeltä, joka notkosta, ja jokaista nevaa halkoi tuore latu. Kaikki
kontiot koloistaan etsittiin, sudet suurilta soilta, ilvekset
ikikätköistään. Jos oli aikaisemminkin siellä räiske rämeillä käynyt,
korvessa miesten kohina, niin näin lakkaamaton ei kuitenkaan vielä
koskaan ennen.
Erakkojärven Erkki näytti nyt saaneen aivan uupumattoman
eränkäyntihimon, jonka syyn Paavo kyllä tiesi, mutta jota Ilves-Matti
hiukan kummeksui.
— Mikä ihme sen pojan on riivannut? Ei pysy kotona enää
koskaan, tuumi hän Paavolle monasti heidän kahdessa kotiin päin
hiihdellessään, Erkin jäädessä vielä erämailleen pyyntiä jatkamaan.
Kontionpeijaisetkin heidän täytyi kahden kesken viettää. Eipä
saatu
Erkkiä mihinkään tulemaan metsiensä helmoista.
Tämä alkoi Ilves-Mattia jo suututtaa. Kuka voisi sanoa hänestä,
ettei hän, Ilves-Matti, olisi uutterin ja kovin metsänkävijä

39. maailmassa? Mutta tuommoinen hurjimus, kuin tuo Erkki, ei ole enää
mikään metsänkävijä. Se on jo hullu! Ei pidä edes peijaisia pyhänä!
murisi hän kerrankin Paavolle, kun he kahden nauttivat taas
peijaisateriaa, Erkin samana aamuna kaataman kontion kunniaksi.
Kaataja itse oli jo sitä ennen, otettuaan vain lisäeväitä
vetoahkioonsa, rientänyt takaisin saloilleen, joilta vast'ikään tuskin oli
kotiin päässyt kontionnahkoineen.
Paavo käsitti varsin hyvin, miksi Erkki juuri kontionpeijaisia nyt
erikoisesti vieroi, mutta ei virkkanut mitään selitykseksi ukon
mutinaan.
— Antaa hänen nyt saloja kierrellä! Ei se poika niistä koskaan
kuitenkaan tarpeekseen saa! myhähti hän, jatkaen ateriaansa.
— Kyllä sille pojalle on jotakin mahtanut Vienan puolella tapahtua,
mikä nyt hiuksissa huimaa ja humisee, tuumi kotvasen kuluttua taas
Ilves-Matti. — Eihän vain lie jalka puuttunut kassapäitten
ketunrautoihin? livautti hän lopuksi, heittäen samalla viileän
viinaryypyn karkean karhunlihapalasen paineeksi.
— Mikäpä sen Erkin hommista tiennee! tokasi Paavo, antaen
samanlaisen kyydin omalle karhunlihapalaselleen.
* * * * *
Vasta kun kelirikko teki metsissä liikkumisen mahdottomaksi,
palasi Erkki Erakkojärvelle. Ilves-Matti ja Paavo eivät olleet häntä
pariin viikkoon nähneetkään.
Reippaalla mielellä hän näytti olevan, mutta siitä huolimatta luuli
Ilves-Matti huomaavansa miehessä jotakin uutta ja erikoista, mitä

40. ennen ei ollut havainnut. Kaiken, mihin ryhtyikin, teki hän nyt niin
tavattomalla ponnella ja ripeydellä, että ihmetellä täytyi. Ja jos työt
rupesivat loppumaan, näytti hän siitä suuresti kärsivän.
Niinpä hän eräänäkin aamuna, kun ei tiennyt mihin oikein ryhtyisi
— talo oli kunnossa, samoin kalanpyydykset, eikä perunapellontilkku
ollut vielä roudasta sulanut, — sanoi toisille:
— Mitähän tuumitte, jos tehtäisiin uusi pirtti tähän vanhan
jatkoksi? Ei kai se oloa pilaisi?
— Eihän lisätila pahaa tekisi, mutta tokkohan tässä nyt sentään
niin suuriin puuhiin ruvetaan. Hyvinhän sovitaan tähänkin, virkkoi
Paavo.
— Niin, hyvinhän tähän sovitaan, yhtyi Ilves-Mattikin puheeseen.
— Sovitaan, sovitaan! Mutta eiköhän se uusi pirttikin olisi hyvä
olemassa? Eihän sitä tiedä, eikö tämäkin joskus maailmassa saattane
käydä ahtaaksi. Miksi kuluttaisimme aikaa hukkaan? Nyt, kun mitään
muuta tiettävää työtä ei ole eikä ainakaan pariin viikkoon vielä
kunnolleen kalastamaankaan päästä tästä, olisi mielestäni
pirttirakennuksen aloittamiseen varsin sovelias aika.
Muutaman päivän harkittuaan asiata hyväksyivätkin miehet Erkin
ehdotuksen, ja nyt alkoi Erakkojärven rannalla ankara kirveitten
kalske.
Kevätkalastuksen alkaminen kylläkin hiukan hidastutti työtä, mutta
kun Erkki usein yökaudetkin huhki rakennuksellaan, valmistui pirtti jo
kesäkuun puolivälissä, joutuen juhannukseksi asuttavaan kuntoon.

41. Kunnon savupirtti siitäkin tehtiin, ja kaikin puolin karjalaiseen
malliin, runsaine pienine ikkunoineen, sillanaluskarsinoineen,
runtukoineen, ovenpäällisine makuulavoineen j.n.e.
Asumaan ei siihen kuitenkaan siirrytty. Ei edes Erkkikään sinne
muuttanut, vaikka hän sen aikaansaamista niin innolla oli
puuhannutkin. Kaikki tuntuivat paremmin viihtyvän vanhassa
savuttuneessa pirtissä, joka heitä jo oli suojannut niin monelta
pakkaselta, pyryltä ja sateelta, jossa he niin lukemattomia rattoisia
hetkiä olivat takan loimutessa viettäneet, ja jossa jokainen seinähirsi
tuntui hehkuvan vanhaa erämaan henkeä kiiltomustasta pinnastaan.
* * * * *
Kesäkalastus oli parhaimmassa käynnissään. Ilves-Matilla ja
Paavolla oli täysi työ peratessaan ja suolatessaan, mitä Erkki pari
kolme kertaa päivässä toi kokemistaan pyydyksistä.
Heillä oli nyt jo oikea venekin järvellään, tuotu talvikelillä
Käpälistä. Sillä Erkki nyt meloskeli päivät päästään pitkin
Erakkojärveä, katiskalta katiskalle ja verkolta verkolle.
— Mitä ihmettä se siellä kaiket päivät puljailee! virkkoi Ilves-Matti
monasti Paavolle. — Eihän pyydysten kokeminen vie kuin
korkeintaan pari kolme tuntia päivässä, mutta siellä se poika vain
soutelee aamusta iltaan.
— Antaa sen vain olla omassa rauhassaan, kun niin kerran näkyy
haluavan!
— Niinpä tietenkin! Olkoon vain omassa rauhassaan! Täällä
salollahan jokaisen pitää saada olla miten itse haluaa. Eihän täällä

42. ole pappia eikä nimismiestä mihinkään pakottelemassa. Mutta
ikävältä minusta vain tuntuu, kun se poika aina on poissa. Olisihan
sen kanssa niin lysti edes joskus taas puhella porista tuossa
nurmikolla auringon paahteessa.
Kerran päätti Ilves-Matti pistäytyä salaa rantalepikosta
kurkistamassa, mitä se kalamies siellä oikein hommailee.
Kierrettyään pihan edustalla läikkyvän pikku lammin ja asteltuaan
kannaksen poikki varsinaisen Erakkojärven rantapensaikkoon hän
juuri joutui näkemään edessään ruohikon reunassa Erkin, joka
piippuaan tupruutellen verkalleen meloi pitkin tyyntä järvenpintaa,
silminnähtävästi tällä kertaa ilman mitään puuhaa ja päämäärää.
Hän oli jo hiipimässä pois, kun yht'äkkiä kuuli sieltä venemiehen
itsekseen sanovan:
— Jos muuta keinoa en keksi, ryöstän tytön!
— Siinäpä se! myhähti Ilves-Matti. — Arvasinhan minä, että
naisten permeen se on joutunut poika! Mutta mikähän siinä oikein
kangertaa? Luulisihan tuommoisen miehen saavan minkä tytön
tahansa!
Vieri kesä, kallistui vähitellen syksyksi, ja niin alkoi suuri
syysmetsästys. Ilves-Matin iloksi rupesi Erkkikin muuttumaan
entiselleen. Leikkiä laskien hän taas kirmasi metsissä toisten kera ja
nuotiotulilla viritteli laulujaan kuten ennenkin. Ilves-Matti luuli pojan
jo unohtaneen koko tyttöhommat, mutta Paavo, joka tunsi veljensä
paremmin, huomasi selvästi, että pitkistä pohtimisista nyt oli tullut
joku päätös. Mikä tämä päätös oli, sitä hän ei halunnut ruveta
utelemaan, kun toisella ei tuntunut olevan halua siitä kertoa.

43. Hauskasti ja hyvin sujui metsästys muuten, mutta poikain suruksi
alkoi heidän rakas, monessa tulessa koeteltu Lukkinsa näyttää
vanhuuden oireita.
Olihan heillä kyllä nyt mukanaan jo metsätyöhön oppimassa Lukin
ja Liekon pentu Kiro, josta näyttikin kehittyvän moitteeton peni,
mutta Lukin menettäminen tuntui heistä kuitenkin raskaalta iskulta
ajatella. Olihan se syntymästään saakka ollut heidän mukanaan
melkein joka päivä, viimeisten kymmenen vuoden hyvissä ja
pahoissa säissä. Nyt sillä oli selvästi viimeinen syysjahtinsa käsissä.
Muutamanakin iltana, kun se nilkuttaen ja verissä jaloin kulki
miesten perässä, toisten koirien vielä tehdessä innolla työtään, oli
sitä oikein sääli katsella. Ei siinä enää ollut paljoakaan jäljellä
entisestä urheasta, väsymättömästä Lukista.
— Hohhoh! Kyllä sille jo pitäisi antaa armo tuliluikusta! sanoi
surkutellen Ilves-Matti.
— Ei! Sitä ei tehdä! Se on mielestäni kuin veljentappo, virkkoi
Erkki.
— Niin! Annetaan sen olla lopun ikäänsä vaikka kartanokoirana, ja
jos sitten nähdään kuolemalla-armahtaminen välttämättömäksi, niin
tehdään se, mutta vasta viime tingassa, lisäsi Paavo.
— Kumma, miten sydänjuuriaan myöten voi koiraan kiintyä! lausui
Erkki hetkisen kuluttua. Johon Ilves-Matti heti jatkoi:
— Ei ole kumma, veliseni! Huonokin koira on metsäeläjälle
parempi toveri kuin keskinkertainen ihminen, saati sitten jos koira on
koko sukunsa parhaita niinkuin Lukki.

44. Pari päivää pysytteli Lukki nyt miesten kantapäillä, mutta jo
kolmantena, iltapuoleen, sekin juosta ripsutti metsään.
Saapui ilta, toiset koirat tulivat nuotiolle, mutta Lukkia ei kuulunut.
Alettiin viheltää, hoilata ja huutaa, mutta Lukista ei näkynyt
merkkiäkään.
— No, se on kai jäänyt jonnekin lepäilemään, kipeitä jalkojaan
nuoleksimaan ja saapuu kyllä yöllä, lohduttelivat veljekset toisiaan.
Aamu valkeni, mutta koira ei ollut vieläkään saapunut
leiripaikkaan.
Aamutshaijuja juotaessa virkkoi Ilves-Matti:
— Lukki ei ole saapunut eikä saavukaan enää. Se on tehnyt sen
minun aikomani tempun, tuntiessaan kuoleman tulevan, ja hakenut
viimeisen leposijansa pihkaisen kuusen pitkien tyvioksien suojaisasta
majasta.
Veljekset eivät virkkaneet mitään. He arvasivat ukon otaksuman
oikeaksi. Hatuttomin päin he ottivat monivuotisen kumppaninsa
kuolinryypyn hiljaisessa erämaassa.
Sydäntä viilsi verrattoman toverin ja ystävän kadottaminen, eikä
lähipäivien metsästyksestä tahtonut tulla mitään.
Pian alkoikin jo syksyn pitkä sadeaika. Metsästys lopetettiin ja
palattiin Erakkojärven lämpimään kotipirttiin odottelemaan talven
tuloa.

45. XV.
Läheni joulu. Järvet olivat jo jäässä, lunta satoi satamistaan.
Pohjolan lakeudet, tunturit ja vaarat vaipuivat valkeaan
hiljaisuuteensa.
Silloin virkkoi muutamana aamuna Paavo:
— Eiköhän jo ole aika lähteä Käpäliin joulutarpeita hankkimaan?
Samalla voimme noutaa porommekin kotiin. Alkavathan nekin kohta
tarpeen olla.
— Lähdetäänpä vain! Hauska olisi minunkin kerran siinä kylässä
käydä teidän ukko Rotostanne katsomassa, virkkoi Ilves-Matti.
Erkki ei puhunut mitään. Mutta kun hänkään ei vastaan tuntunut
olevan, suoriuttiin vielä samana aamuna suksille, ja ennen
puoltapäivää saavuttiin Käpäliin.
Hyvillään oli ukko Rotoni nähdessään taas kaivatut veljekset
astuvan pirttiinsä, ja Iro ei tiennyt miten olisi liehunut ja hyörinyt,
osoittaakseen kuinka tervetulleita vieraat olivat.

46. Ilves-Mattikin siinä pian kotiutui. Ukko Rotoni muisti parikymmentä
vuotta sitten kerran tavanneensa hänet ennenkin. Se oli ollut
Paanajärvellä, sinä suurena lumitalvena, heidän pitäessään säätä
viikon päivät Mäntyniemen pirtissä. Muistipa tapauksen Ilves-
Mattikin, ja niin he olivat heti kuin vanhat tuttavat ainakin. Heidän
siinä menneitä päiviä muistellessaan emäntä, Paavo ja talon
nuorimmat tyttäret istuivat iloisesti puhellen gornitsassa [gornitsa =
pirtin viereinen kamari karjalaistalossa], kun taas Erkki oli
kohoutunut runtukan reunustalle, siitä jutellen hiljaa Iron kanssa,
joka uunin äärellä pyörieli keitinpiirasten paistohommissa.
— No sinä et ole vielä Joron pojalle mennytkään!
— En. Miehelään lähteä ei ole jotta hypätä kuin jänis haavalta!
vastasi Iro, silmien puhuessa selvää kieltä tästä lähtemisestä.
— No, milloin olet aikonut mennä?
Tyttö ei kerinnyt vielä vastaamaan, kun pihalta kuuluva kellojen
kilke lennätti kaikki tuvassa-olijat akkunoihin.
— Kenpä sieltä niin kymmenin kelloin saapuu? urahti ukko Rotoni.
— Niinhän on, kuin olisi sulhoja tulossa! huudahtivat Outi ja
Moarie, talon nuorimmat tyttäret.
Isäntä asteli portaille vieraita tai vierasta vastaan ja saapui pian
pirttiin takaisin, mukanaan Heinäjärven Joron poika. — Tytöt olivat
siis olleet oikeassa.
Vieras kätteli talonväkeä ja tervehti kylmästi myös Erakkojärven
miehiä.

47. Iro hääräili kalpeana ja äänettömänä teepöytänsä äärellä.
— No mikäs sinut näin vielä joulujen alla ajoi tälle pitkälle
taipaleelle? kysyi emäntä.
— Tulin tiedustelemaan, joko morsiani on valmis lähtemään…
— No mikäs sinulle nyt niin kiire on tullut? katkaisi isäntä.
— Maammo tahtoo miniätä, taatto tyttöä talohon!
— Eipä kai nyt sentään enää ennen joulua?
— Ensi pyhänä aikoivat tänne saapua häihin, jotta jouluksi saisin
nuorikon kotihini. Mutta en halua tässä kaikkien kuullen ryhtyä
asioitani selvittelemään. Käykääpä isäntä gornitsaan, pakisemme
siellä tarkemmin. Ja sinä myös, Iroseni.
Samassa hän sieppasi tyttöä ranteesta, muljautti ilkeästi
Erakkojärven Erkkiin ja katosi gornitsaan, työnnettyään tytön sinne
edellään. Isäntä asteli verkkaan perästä ja veti oven kiinni.
Hetkisen kuluttua avautui ovi. Iro hypähti pirttiin, kiertyi äitinsä
kaulaan ja nyyhkytti:
— Ei vielä! En voi lähteä vielä! Jos nyt pakotat, maammoseni,
juoksen Joukolan jokehen, sisareksi Siikasille, veikoksi ve'en
kaloille!
Gornitsasta kuului, pirttiin kiivasta puhetta. Hetkisen kuluttua se
taukosi. Pirttiin astui Joron poika ja hänen jäljessään isäntä, joka
samalla virkkoi:

48. — Olen hänet sinulle luvannut ja sanassani pysyn. Mutta en voi
pakottaa tyttöäni lähtemään näin äkkiä ja ilman valmistuksia, kun
hän itse sitä ei halua.
— Kiitos, taatto! huudahti Iro katsoen kiitollisin silmin isäänsä.
— Kesään jääköön! lopetti isäntä.
Joron pojan sisässä kiehui. Uhkaavan näköisenä hän katseli talon
väkeä, kääntyen lopuksi Erakkojärven Erkkiin.
— Tämä on sinun työtäsi, rosvo! hän karjasi.
Samassa kimmahti pystyyn Ilves-Matti, ja pian olisi Heinäjärven
Joron poika kepertynyt hänen jykevän nyrkkinsä alle, ellei Erkki olisi
saanut kiinni kiivastuneen erätoverinsa kädestä.
— Sinulla ei ole oikeutta häväistä minun vierastani, minun
pirtissäni! lausui silloin isäntä ankarasti.
— Mies, vastaa sanoistasi! kivahti puolestaan Erkki, kiukusta
väräjävällä äänellä. — Ketä olen rosvonnut?
— Ketä tahansa, kirottu sissi! Irtolainen! ilkkui Joron poika
viskautuen samassa ovesta ulos ja rekeensä.
Ilves-Matti ja Erkki yrittivät syöksähtää perästä, mutta samassa
tarttui Paavo heitä molempia voimakkain ottein ranteesta kiinni,
peläten veljensä ja metsäveikkonsa nyt helposti saavan vaikkapa
murhan tunnolleen.
— Seis! Antakaa raukan mennä! Pelkuri ei ole edes höyhentämisen
arvoinen.

49. Erkki pysähtyi, seisoi hyvän aikaa käsi ovenrivassa ja vaipui
viimein kiihtymyksestä kalpeana penkille istumaan, mutta Ilves-Matti
ei niin vähällä aikonut antaa perään. Hän rimpuili yhä, ja vasta kun
Paavo kellojen helinästä kuuli suuttuneen sulhasen joutuneen kylän
ulkopuolelle, hellitti hän otteensa ukon ranteesta.
Ukko vilkasi vihaisesti Paavoa silmiin ja läksi murjottaen
nurkkaansa.

50. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com