Society The Basics 13th Edition Macionis Test Bank

Society The Basics 13th Edition Macionis Test Bank
Society The Basics 13th Edition Macionis Test Bank
Society The Basics 13th Edition Macionis Test Bank

1. Society The Basics 13th Edition Macionis Test
Bank download
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-13th-edition-
macionis-test-bank/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.
Society The Basics 12th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-12th-edition-
macionis-test-bank/
Society The Basics 14th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-14th-edition-
macionis-test-bank/
Society The Basics Canadian 6th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-canadian-6th-
edition-macionis-test-bank/
Fundamentals of Financial Accounting Canadian 5th Edition
Phillips Test Bank
https://testbankdeal.com/product/fundamentals-of-financial-accounting-
canadian-5th-edition-phillips-test-bank/

3. Environment The Science Behind The Stories Canadian 3rd
Edition Whitgott Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/environment-the-science-behind-the-
stories-canadian-3rd-edition-whitgott-solutions-manual/
International Business Opportunities and Challenges In A
Flattening World 1st Edition Carpenter Test Bank
https://testbankdeal.com/product/international-business-opportunities-
and-challenges-in-a-flattening-world-1st-edition-carpenter-test-bank/
Business Statistics in Practice 6th Edition Bowerman Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/business-statistics-in-practice-6th-
edition-bowerman-test-bank/
Investigations In Environmental Geology 3rd Edition Foley
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/investigations-in-environmental-
geology-3rd-edition-foley-solutions-manual/
Visual Anatomy and Physiology Lab Manual Main Version 1st
Edition Sarikas Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/visual-anatomy-and-physiology-lab-
manual-main-version-1st-edition-sarikas-solutions-manual/

4. Enhanced Microsoft Word 2013 Comprehensive 1st Edition
Vermaat Test Bank
https://testbankdeal.com/product/enhanced-microsoft-
word-2013-comprehensive-1st-edition-vermaat-test-bank/

5. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 1
In this revision of the test bank, I have updated all of the questions to reflect changes in Society:
The Basics, 13
th
edition. In this revision, the questions are tagged according to six levels of
learning that move from lower-level to higher-level cognitive reasoning. The six levels are:

REMEMBER: a question involving recall of key terms or factual material
UNDERSTAND: a question testing comprehension of more complex ideas
APPLY: a question applying sociological knowledge to some new situation
ANALYZE: a question requiring identifying elements of an argument and their interrelationship
EVALUATE: a question requiring critical assessment
CREATE: a question requiring the generation of new ideas

The 110 questions in this chapter’s test bank are divided into four types of questions.
True/False questions are the least demanding. As the table below shows, all of these questions
fall within the two lowest levels of cognitive reasoning (“Remember” and “Understand”).
Multiple-choice questions also fall within the three lowest levels of cognitive reasoning (adding
some “Apply” questions). Short answer questions span a broader range of skills (from
“Understand” to “Evaluate”). Finally, essay questions are the most demanding, falling within
the four highest levels of cognitive reasoning (“Apply,” “Analyze,” “Evaluate,” and “Create”).

Types of Questions
Easy to Difficult Level of Difficulty
True/False Mult Choice Short Answer Essay Total Qs
Remember 22 (82%) 40 (64%) 0 0 62
Understand 5 (18%) 9 (14%) 4 (40%) 0 18
Apply 0 14 (22%) 2 (20%) 1 (10%) 17
Analyze 0 0 1 (10%) 3 (30%) 4
Evaluate 0 0 3 (30%) 5 (50%) 8
Create 0 0 0 1 (10%) 1
27 63 10 10 110

6. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 2
CHAPTER 7: DEVIANCE

TRUE/FALSE QUESTIONS

1. Crime is only one category of deviance.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

2. Cesare Lombroso, an Italian physician and criminologist, claimed that most criminals
were people who had been mistreated by society.
(UNDERSTAND; answer: F; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

3. Biological factors, including genetics, explain most criminal behavior.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

4. Walter Reckless and Simon Dinitz developed containment theory, which claims that a
strong superego helps boys stay out of trouble.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

5. What is considered deviant is mostly the same behavior all around the world.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

6. Emile Durkheim’s analysis suggests it would be impossible for a society to completely
eliminate deviance.
(UNDERSTAND; answer: T; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of
deviance; Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

7. Robert Merton claimed that the “strains of masculinity” are an important cause of crime.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of
deviance; Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

8. A poor person who has little chance to go to college and who sells illegal drugs to make
money is one example of a deviant “innovator.”
(UNDERSTAND; answer: T; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of
deviance; Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

9. Albert Cohen suggested that lower-class youths form a delinquent subculture to gain the
self-respect that society denies them.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of
deviance; Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

10. Labeling theory stresses that some actions are always wrong and others are always right.

7. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 3
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

11. “Primary deviance” refers to the most serious offenses.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

12. The stigma of deviance can encourage an individual to engage in further deviance.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

13. Psychiatrist Thomas Szasz states that the label of “insanity” is widely applied to behavior
that is actually only “different.”
(UNDERSTAND; answer: T; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

14. The “medicalization of deviance” idea points to the fact that most crimes are committed
by people who are under the influence of an illegal drug.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

15. Travis Hirschi’s control theory makes the point that people who commit crimes typically
have little concern about the potential consequences.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

16. According to the social-conflict approach, deviance has a number of functions for the
operation of society as a whole.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

17. Corporate crime refers to stealing or other crimes that are committed against a
corporation or other large business.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

18. Organized crime refers to supplying legal goods and services at below market prices.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

19. Feminist theory claims that women, compared to men, are subject to greater social
control.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.5: Apply race-conflict and feminist theories to the topic of
deviance; Topic: Deviance, Race, and Gender: Race-Conflict and Feminist Theories; Difficulty:
1)

8. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 4
20. Today in the United States, women are arrested for property crimes at the same rate as
men are.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

21. In general, people of higher social class position are less likely to be arrested for street
crimes than people of lower class position.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

22. “Due process” means handling alleged offenders within the bounds of the law.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

23. Every person charged with a crime in the United States is sentenced after receiving a trial
by jury.
(REMEMBER; answer: F; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

24. The old saying, “An eye for an eye,” expresses the idea underlying the policy of
rehabilitation.
(UNDERSTAND; answer: F; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system;
Topic: The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

25. In the United States, even though the crime rate has gone down in recent years, the
number of people in prison has gone up.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

26. The United States is the only Western, high-income nation that routinely imposes the
death penalty on convicted offenders.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

27. Probation and parole are two types of community-based corrections.
(REMEMBER; answer: T; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)


MULTIPLE-CHOICE QUESTIONS

28. What does the story about the conviction and imprisonment of Bruce Glover suggest
about punishment in the United States?
a. Crime truly does pay.
b. Convicts can lose everything important to them while in prison and, after release,
they often struggle to fit back into society.

9. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 5
c. The U.S. criminal justice system truly rehabilitates criminals effectively.
d. After you get out of prison, society welcomes you back with open arms.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: Chapter Overview; Difficulty: 1)

29. “The recognized violation of cultural norms” refers to the concept of
a. deviance.
b. crime.
c. legal infraction.
d. juvenile delinquency.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

30. “Crime” differs from “deviance” in that crime
a. is always more serious.
b. is usually less serious.
c. refers to a violation of norms enacted into law.
d. involves a larger share of the population.
(UNDERSTAND; answer: c; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

31. Every society tries to regulate the behavior of individuals; this general process is called
______.
a. neighborhood watch
b. self control
c. social control
d. the legal system
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

32. The formal system that responds to alleged violations of the law using police, courts, and
prison officials is called
a. the normative system.
b. social control.
c. civil law.
d. the criminal justice system.
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

33. Based on your reading, it would be correct to say that biological approaches offer
a. a very limited understanding of crime.
b. a good explanation of most crimes.
c. a good explanation of violent crime.
d. a good explanation of property crime.
(UNDERSTAND; answer: a; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 2)

10. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 6

34. The correct view of the role of biology in causing people to commit crimes is that
a. males with certain body types commit the most serious crimes.
b. Lombroso proved a century ago that biological factors are the major cause of
crime.
c. biological factors may have a real but small effect in causing some people to
commit crimes.
d. genetics research has succeeded in explaining most criminality.
(APPLY; answer: c; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological or
psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 2)

35. Walter Reckless and Simon Dinitz claimed that “good boys” have the ability to rein in
deviant impulses. They called their analysis
a. differential opportunity theory.
b. containment theory.
c. libido theory.
d. differential association theory.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological
or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

36. The value of psychological theories of deviance is limited because
a. very few people experience an “unsuccessful socialization.”
b. there has been very little research of this kind.
c. there is no way to distinguish “normal” from “abnormal” people.
d. most people who commit crimes have normal personalities.
(UNDERSTAND; answer: d; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 1)

37. One of the social foundations of deviance is that
a. deviance exists only in relation to cultural norms.
b. there are many acts that are always deviant everywhere.
c. people are born deviant.
d. social power has little to do with what norms are and how people apply them.
(UNDERSTAND; answer: a; L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a
biological or psychological approach to deviance; Topic: What is Deviance?; Difficulty: 2)

38. Assume you were listening to a lecture on Durkheim’s approach to deviance. The focus
of the lecture might be that
a. deviance is a normal element of social organization.
b. deviance is a dysfunctional element of social organization.
c. deviance is less common in modern societies.
d. deviance is defined by the rich and used against the poor.
(APPLY; answer: a; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

39. According to Durkheim, functions of deviance include

11. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 7
a. negating cultural values and norms.
b. the idea that responding to deviance promotes social unity.
c. the idea that responding to deviance confuses moral boundaries.
d. the idea that deviance looks the same across cultures.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

40. In his study of New England’s Puritans, Kai Erikson concluded that
a. people everywhere define mostly the same things as deviant.
b. very religious people create very little deviance.
c. even this disciplined and highly religious group created deviance to clarify the
moral boundaries of their community.
d. the proportion of people in the population that the Puritans defined as deviant kept
rising over time.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

41. In Robert Merton’s strain theory of deviance, ___________ refers to the process of
seeking conventional goals but rejecting the conventional means to achieve them.
a. innovation
b. ritualism
c. retreatism
d. rebellion
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

42. According to Robert Merton’s strain theory, the term ________would correctly describe
a gangster like Al Capone, who made a lot of money breaking the law.
a. innovator
b. ritualist
c. retreatist
d. rebel
(APPLY; answer: a; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

43. According to Robert Merton’s strain theory, the term ________ correctly describes the
behavior of a school “dropout” who rejects both cultural goals and the conventional
means to reach them.
a. innovator
b. ritualist
c. retreatist
d. rebel
(APPLY; answer: c; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

12. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8
44. According to Robert Merton’s strain theory, the term _______ correctly describes the
behavior of a radical activist who rejects just about everything in the existing society in
favor of some alternative system.
a. innovator
b. ritualist
c. retreatist
d. rebel
(APPLY; answer: d; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

45. According to Robert Merton’s strain theory, how would you classify a low-paid, yet
compulsively conforming bank teller who never seems to want to get ahead but never
seems to do anything wrong?
a. innovator
b. ritualist
c. retreatist
d. rebel
(APPLY; answer: b; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

46. Cloward and Ohlin extended Merton’s theory of deviance, stating that crime
a. reflects both limited legitimate opportunity as well as accessible illegitimate
opportunity.
b. is more common among the rich who have more opportunity.
c. is defined in such a way as to overly criminalize the poor.
d. is typically a result of drug dependence or other substance addiction.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1

47. Both Albert Cohen and Walter Miller argue that deviance is most likely to arise among
a. high-income males.
b. middle-class men and women.
c. low-income youths.
d. all class levels.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance;
Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 2)

48. Participating in the subculture that Elijah Anderson describes as “the code of the streets”
raises the risk that young people will end up
a. conforming to conventional morality.
b. doing better than their parents.
c. having a career in law enforcement.
d. in jail or worse.
(UNDERSTAND; answer: d; L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of
deviance; Topic: The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories; Difficulty: 1)

13. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 9
49. The basic idea behind labeling theory is that
a. deviance is actually useful in a number of ways.
b. deviance arises not so much from what people do as how others respond to what
they do.
c. power has much to do with how a society defines deviance.
d. deviance is actually a myth.
(UNDERSTAND; answer: b; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

50. Edwin Lemert described “primary deviance” as
a. the most serious episodes of deviance.
b. actions that parents define as deviant.
c. a passing episode of deviance that has little effect on the person’s self-concept.
d. the experience of deviance early in life.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

51. His friends begin to criticize Marco as a “juice-head,” pushing him out of their social
circle. Marco begins to drink even more, becomes bitter, and joins a new group of friends
who also are heavy drinkers. According to Lemert, Marco’s situation illustrates
a. the onset of primary deviance.
b. the onset of secondary deviance.
c. the formation of a deviant subculture.
d. the onset of retreatism.
(APPLY; answer: b; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of deviance;
Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 2)

52. What concept did Erving Goffman use to refer to a powerful and negative label that
greatly changes a person’s self-concept and social identity?
a. a deviant ritual
b. a degradation ceremony
c. a secondary identity
d. stigma
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

53. The concept “retrospective labeling” refers to the process of
a. interpreting someone’s past consistent with present deviance.
b. defining someone as deviant for things done long before.
c. criminal adults encouraging their children to become deviant.
d. predicting someone’s future based on past deviant acts..
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

54. Thomas Szasz made the controversial assertion that
a. deviance is only what people label as deviant.

14. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 10
b. most people in the United States will become insane for some period during their
lives.
c. mental illness is a myth so that “insanity” is only “differences” that bother other
people.
d. our society does not do nearly enough to treat the mentally ill.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

55. An example of the “medicalization of deviance” is
a. theft being redefined as a “compulsive stealing.”
b. drinking too much being redefined as a personal failing.
c. promiscuity being redefined as a moral failing.
d. when people steal drugs to self-medicate.
(APPLY; answer: a; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of deviance;
Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 2)

56. Whether people respond to deviance as a moral issue or a medical matter affects
a. whether a person is labeled retrospectively or projectively.
b. whether the person is subject to punishment or treatment.
c. whether the person’s deviance is labeled as primary or secondary.
d. whether or not the person gets the appropriate care.
(UNDERSTAND; answer: b; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 2)

57. Edwin Sutherland’s differential association theory links deviance to
a. how labeling someone as deviant can increase the deviant behavior.
b. the amount of contact a person has with others who encourage or discourage
conventional behavior.
c. how well a person can contain deviant impulses.
d. how others respond to the race, ethnicity, gender, and class of the individual.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of
deviance; Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 1)

58. Travis Hirschi’s control theory suggests that the category of people most likely to engage
in deviance is
a. students enrolled in college.
b. teenagers on sports teams with after-school jobs.
c. youngsters who “hang out” waiting for something to happen.
d. young people with respect for their parents.
(APPLY; answer: c; L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of deviance;
Topic: Defining Deviance: Symbolic-Interaction Theories; Difficulty: 2)

59. According to the social-conflict approach, what a society labels as deviant is based
primarily on
a. how often the act occurs.
b. the moral foundation of the culture.

15. Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!

16. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 11
c. how harmful the act is to the public as a whole.
d. differences in power between various categories of people.
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

60. Alexander Liazos speaks for the social-conflict approach when he states that
a. powerless people are at the highest risk of being defined as deviant.
b. deviance has both functions and dysfunctions.
c. deviance exists only in the eye of the beholder.
d. society should ignore victimless crime.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

61. Using a Marxist approach, Steven Spitzer claims that prime targets for deviant labeling
include
a. people who try to take the property of others.
b. people who work hard but are poor.
c. perpetrators of white-collar crime.
d. people who have social power.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

62. Crime committed by persons of high social position during the course of their
occupations is called
a. victimless crime.
b. white-collar crime.
c. organized crime.
d. street crime.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

63. Edwin Sutherland stated that white-collar crime
a. almost always leads to a criminal conviction.
b. provokes a strong response from the community.
c. is usually resolved in a civil rather than a criminal court.
d. rarely involves serious harm to the public as a whole.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

64. _________ _______ refers to the illegal actions of a corporation or people acting on its
behalf.
a. Corporate crime
b. Organized crime
c. Victimless crime
d. Secondary deviance

17. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 12
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

65. Organized crime refers to
a. illegal actions by people with white-collar jobs.
b. illegal actions on the part of a corporation or large business.
c. crime involving the cooperation of two or more businesses.
d. any business that supplies illegal goods or services.
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance;
Topic: Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories; Difficulty: 1)

66. A hate crime is defined as
a. any crime against a person who is a minority.
b. any crime involving anger or other powerful emotion.
c. a criminal act motivated by race or other bias.
d. any violation of antidiscrimination laws.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.5: Apply race-conflict and feminist theories to the topic of
deviance; Topic: Deviance, Race, and Gender: Race-Conflict and Feminist Theories; Difficulty:
1)

67. Feminist theory states that gender figures into the study of deviance because
a. women account for most of the arrests for serious crimes in the United States.
b. every society in the world applies stronger normative controls to females than to
males.
c. most researchers in this area are women.
d. women are more likely than men to commit a serious crime.
(UNDERSTAND; answer: b; L.O. 7.5: Apply race-conflict and feminist theories to the topic of
deviance; Topic: Deviance, Race, and Gender: Race-Conflict and Feminist Theories; Difficulty:
1)

68. Women commit
a. far more crimes than men.
b. far fewer crimes than men.
c. the same number of crimes as men.
d. more property crimes than men, but men commit more violent crimes.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

69. In legal terms, a crime is composed of which two components?
a. the act and criminal intent
b. a criminal and a victim
c. the act and the social harm
d. the law and the violation
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

18. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 13
70. “Crimes against the person” includes all but
a. murder.
b. aggravated assault.
c. burglary.
d. forcible rape.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)


71. Mike reports the theft of his dirt bike from the front yard of his house. The police would
record this as which type of crime?
a. burglary
b. larceny-theft
c. robbery
d. auto-theft
(APPLY; answer: b; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around the
world; Topic: Crime; Difficulty: 2)

72. Prostitution is widely regarded as a
a. crime against the person.
b. crime against property.
c. victimless crime.
d. corporate crime.
(APPLY; answer: c; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around the
world; Topic: Crime; Difficulty: 2)

73. Criminal statistics gathered by the Federal Bureau of Investigation reflect
a. all crimes that take place.
b. offenses cleared by arrest.
c. offenses resulting in a criminal conviction.
d. offenses known to the police.
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

74. Victimization surveys show that the actual amount of crime in the United States is about
_____ what official reports indicate.
a. half as great as
b. the same as
c. more than twice as high as
d. ten times greater than
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

75. The likelihood a person will be arrested for a street crime rises sharply
a. during the late teenage years.
b. in the late twenties.

19. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 14
c. during the middle thirties.
d. over age forty.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

76. Men, who represent about half the U.S. population, account for about _____ of all arrests
for property crime.
a. 33 percent
b. 50 percent
c. 63 percent
d. 98 percent
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)


77. In the United States, men account for about _____ of all arrests for violent crime.
a. about 20 percent
b. about 40 percent
c. about 60 percent
d. about 80 percent
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

78. Of all the property crimes discussed in the chapter, one occurs far more than all the
others. Which one is it?
a. motor-vehicle theft
b. larceny-theft
c. robbery
d. forcible rape
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

79. Research suggests that, with regard to social class, arrest for serious crime
a. is about the same for people of all class levels.
b. is higher for people at higher class levels.
c. is higher for people at in lower class levels.
d. almost always involves middle-class people.
(REMEMBER; answer: c; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

80. In terms of racial categories, most of the people in the United States arrested for FBI
Index crimes are
a. white.
b. African American.
c. people of mixed race.
d. of Hispanic ancestry.

20. Macionis, Society: The Basics, 13/e
Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 15
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

81. According to Elliot Currie, factors that explain the high crime rate in the United States by
world standards include
a. our cultural homogeneity.
b. a lack of interest in punishing offenders.
c. the high level of immigration.
d. our emphasis on individual economic success, which weakens the social fabric.
(REMEMBER; answer: d; L.O. 7.6: Identify patterns of crime in the United States and around
the world; Topic: Crime; Difficulty: 1)

82. The concept of due process refers to
a. the criminal justice system operating within the bounds of the law.
b. the idea that people get what they deserve.
c. the process of plea bargaining.
d. the obligation of all citizens to report crime.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

83. Because there are several hundred people in the United States for every police officer,
police
a. ignore most crimes they learn about.
b. work, on average, many more hours than other workers.
c. cannot take time to ensure due process for most suspects.
d. use discretion in deciding which situations warrant their attention.
(UNDERSTAND; answer: d; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system;
Topic: The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

84. Most criminal cases handled by the criminal justice system in the United States are
resolved
a. through plea bargaining.
b. with a judge dismissing all charges.
c. with convictions after a courtroom trial.
d. with a suspect being convicted and sentenced to prison.
(REMEMBER; answer: a; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

85. Looking back in history, the oldest justification for punishing an offender is
a. deterrence.
b. retribution.
c. social protection.
d. rehabilitation.
(REMEMBER; answer: b; L.O. 7.7: Analyze the operation of the criminal justice system; Topic:
The U.S. Criminal Justice System; Difficulty: 1)

21. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

22. herkempi huomaamaan tapahtumien koomilliset puolet. Hänestä
olivat mielenkiintoisia itse ihmiset, eivätkä suinkaan aatteet. Hän oli
olevinaan heitä kohtaan halveksivan välinpitämätön. Hän pilkkaili
yhteiskunnallisia utopioita. Vastaanhangoittelun halusta ja
vaistomaisesta reaktsioonista sitä sairaaloista humanitarismia
vastaan, joka oli päiväjärjestyksessä, koetti hän näyttäytyä
itsekkäämpänä kuin olikaan; hänellä, joka oli itsetekoinen mies,
voimakas nousukas, ylpeä lihaksistaan ja tahdostaan, oli hiukan
liiankin suuri taipumus pitää kaikkia niitä, joilla ei ollut voimaa,
tyhjäntoimittajina. Vaikka hän oli köyhä ja yksinäinen, oli hän
kuitenkin pystynyt maailmassa voittamaan: toisten piti hänen
mielestään tehdä samoin! Mitä loruttiinkaan yhteiskunnallisista
kysymyksistä! Mikä kysymys se oli? Köyhyyskö?
— Minä tunnen sen, sanoi hän. Minun isäni ja äitini ja minä
olemme sen kokeneet. Ei ole muuta keinoa kuin nousta siitä.
— Kaikki eivät sitä voi tehdä, vastasi Olivier. Sairaat ihmiset, kovan
onnen kohtaamat.
— Heitä täytyy auttaa, se on selvä. Mutta ylistellä heitä, niinkuin
nykyään tehdään, ei käy laatuun. Ennen muinoin väitettiin, että
voima on oikeus. Toden totta, en tiedä, eikö ole vieläkin
inhottavampaa väittää, että heikolla pitää olla oikeus. Sepä se juuri
herpaisee nykyajan ajatuksia, se pakottaa väkevät hirmuvallan
ikeeseen ja nylkee heitä. Tuntuu nykyään kuin olisi mikäkin ansio olla
sairaaloinen, köyhä, typerä, voitettu, — ja rikos olla voimakas,
hyvinvoipa, menestyä taistelussa, aristokraatti sielultaan ja
vereltään. Ja kaikkein naurettavinta on, että väkevät uskovat
ensimäisinä sellaista… Erinomainen komedian aihe, ystäväni Olivier!

23. — Mieluummin olen itse naurunesineenä kuin saatan muita
itkemään.
— Sinä kunnon mies, virkkoi Christophe. Peijakas vie, kukapa sitä
vastaan väittäisikään. Kun näen kyssäselkäisen, niin koskee minunkin
hartioihini… Komediantteja ovat ne, jotka sellaista näyttelevät,
eivätkä ne, jotka sitä ovat.
Hän ei antanut nenästää itseään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
haaveilla. Hänen kansanomainen terve järkensä johti hänet
uskomaan, että kaikki, mikä oli ollut, pysyisi myöskin edelleen.
— Jos taiteeseen nähden tehtäisiin sinulle tällainen väite,
minkälaisenhan vastalauseen panisit! huomautti Olivier.
— Ehkäpä. Joka tapauksessa minä en olekaan itsestäni selvillä
muuta kuin taiteen alalla. Etkä sinäkään. Minä en luota ihmisiin,
jotka puhuvat asioita, joita eivät tunne.
Eikä myöskään Olivier heihin luottanut. Ystävysten epäilys meni
hiukan liiankin pitkälle: he olivat aina pysyneet syrjässä politiikasta.
Olivier tunnusti, hiukan häpeissään, ettei hän moniin vuosiin ollut
käyttänyt edes äänioikeuttaan; kymmeneen vuoteen ei hän ollut
tiedustanut äänestyspaikkaansakaan raatihuoneella.
— Minkä tähden yhtyisin ilveeseen, jonka tiedän aivan
hyödyttömäksi? sanoi hän. On muka äänestettävä? Ketä äänestää?
Minusta ovat kaikki ehdokkaat aivan samanarvoisia, sillä kuinka heitä
lähemmin tuntisin; ja minulla ovat hyvät syyni olettaa, että he
luopuvat vaaleja seuraavana päivänä kaikki kilpaa
uskontunnustuksestaan. Täytyisikö pitää heitä silmällä? Vaatia heitä
täyttämään velvollisuutensa? Sellaiseen menisi koko ikäni, ja aivan

24. turhaan. Minulla ei ole aikaa eikä voimaa, ei puhujan lahjoja, ei
epäilyksistä vapaata mieltä eikä tarpeeksi karaistunutta sydäntä
pystyäkseni yhteiskuntaelämän inhottavuuteen. Parempi on pysyä
siitä syrjässä. Suostun kärsimään teostani koituvan pahan. Siten en
ainakaan tarvitse allekirjoituksellani sitä hyväksyä.
Mutta ylenpalttisesta selvänäköisyydestään huolimatta oli tässä
olennossa säilynyt haaveellinen usko vallankumoukseen, hänessä,
josta säntillinen yhteiskunnallinen toiminta oli tuiki vastenmielistä.
Hän tiesi, että se usko oli haavetta; mutta hän ei siitä luopunut. Se
oli jonkinlaista perinnäistä mystisismiä. Turhanpäiten ei ihminen
kuulu Lännen suurimpaan hävittävään ja uutta rakentavaan
kansakuntaan, — siihen kansaan, joka repii rakentaakseen ja
rakentaa tuhotakseen, kansaan, joka leikkii aatteilla ja elämällä ja
pyyhkäisee alinomaa kaiken puti-puhtaaksi edestään, alkaakseen
pelin alusta uudella ryhdillä, ja panee aina peliin oman henkensä.
Christophen sielussa ei ollut tällaista perinnöllistä messianismia.
Hän oli liian germaanilainen, joten vallankumouksen ajatus ei
hänestä maistunut. Hän arveli, ettei maailmaa voida muuttaa. Mikä
määrä hyödyttömiä teorioita, sanoja, turhaa meteliä!
— Minun ei tarvitse, väitti hän, tehdä vallankumouksia, — tai
leikkiä vallankumousajatuksilla, — tunteakseni omaa voimaani.
Varsinkaan ei minun tarvitse, kuten nuo kunnon nuorukaiset tekevät,
yhteiskuntaa mullistamalla hommata valtaan kuningasta tai
yhteishyvän valiokuntaa omaksi tuekseni. Kummallinen voiman
näyte! Minä osaan muutenkin puolustaa itse itseni; minä en ole
anarkisti; pidän järjestyksestä, joka on välttämätön, ja kunnioitan
kaikkia hallitsevia Lakeja. Mutta suhteissani niihin kuljen keskitietä.
Tahtoni osaa käskeä muita, ja osaa myöskin alistua. Muistakaa te,

25. joilla on suu täynnä klassikoltanne, Corneillenne sanat: "Minä yksin,
ja se riittää." Teidän halunne saada itsellenne isäntiä peittää teidän
heikkouttanne. Voimaan nähden soveltuu sama kuin valoonkin:
sokea sen kieltää. Olkaa väkeviä tyynesti, ilman teorioita, ilman
väkivaltaa, niin kaikkien heikkojen sielut kääntyvät teidän puoleenne
kuten kasvit aurinkoa kohti.
Mutta vaikka Christophe väittikin, ettei hänellä ollut aikaa hukata
poliittisiin aprikoimisiin, ei hän ollut niistä niinkään vapaa kuin oli
olevinaan. Taiteilijana hän kärsi yhteiskunnallisista epäkohdista.
Hänelle tuli silloin tällöin kiihkeä halu tuntea sydämessään rajuja
intohimoja, ja se sai hänet katselemaan ympärilleen ja ajattelemaan,
kenelle hän oikeastaan kirjoitti. Ja kun hän silloin näki, miten surkea
oli taiteen harrastajajoukko, miten väsähtäneitä maan parhaat,
miten kurjaa tuo diletanttinen porvaristo, niin hän ajatteli:
— Mitä toimittaa tehdä työtä mokomia varten?
Tosin oli heissäkin hienostuneita, oppineita ja herkkävaistoisesti
tuntevia henkiä, jotka pystyivät nauttimaan hienostuneiden
tunteiden uutuudesta tai (se on sama asia) — arkaismista. Mutta he
olivat liian herpoutuneita, liian älyllisiä, liian vähän eläviä uskoakseen
taiteen todellisuusluonteeseen; heidän mieltään kiinnitti ainoastaan
leikki, — leikki helähtävillä soinnuilla tai aatteilla; enimpien heidän
aikaansa veivät vielä muutkin, yhteiskunnalliset
mieltäkiinnittävyydet; he olivat tottuneet sirpomaan itseään
monenmoisiin hommiin, joista mikään ei ollut todella
"välttämätöntä". Heidän oli melkeinpä mahdotonta tunkeutua taiteen
kuorta syvemmälle, päästä sen kätkettyyn sydämeen; taide ei ollut
heille lihaa eikä verta: se oli pelkkää kirjallisuutta; Heidän
kriitikkonsa todistivat teorioissaan, jotka muuten olivat ylen

26. suvaitsemattomia, täydellisen voimattomuutensa päästä
diletantismista. Jos jotkut heistä sattumalta olivat kyllin herkkiä
kaikuakseen taiteen todellista ääntä, ei heillä ollut voimaa kestää sitä
taidetta, se saattoi heidät epäkuntoon ja hermoheikoksi koko
iäkseen. Joko sairaita tai kuolleita. Mitä oli taiteella tekemistä tässä
lasaretissa? — Ja kuitenkaan ei se voinut tulla ilman noita rujoja
toimeen nykyisessä yhteiskunnassa: sillä heiliä olivat rahat ja
sanomalehdistö; ainoastaan he saattoivat hankkia taiteilijalle
elämänmahdollisuudet. Täytyi siis alistua tähän nöyryytykseen:
tarjota omakohtaisinta ja tuskan synnyttämää taidetta, musiikkia,
johon taiteilija on kätkenyt koko sisäisen elämänsä salaisuuden,
heille huvituksena — tahi paremminkin ajanrattona tai uuden
ikävystymisen aiheena, — tarjota näyttämöllä tai hienoston
illatsuissa keikailijain ja väsyneen sivistyneistön muodostamalle
yleisölle.
Christophe etsi todellista yleisöä, sellaista, joka uskoi taiteen
vaikutuksiin aivan yhtä syvästi kuin elämänkin ja joka tunsi sen
puhtaalla sydämellä. Ja epämääräisesti veti häntä nyt puoleensa tuo
luvattu uusi maailma: kansa. Lapsuuden muistot, Gottfried-eno ja ne
vaatimattomat ihmiset, jotka olivat näyttäneet hänelle taiteen syvän
elämän itse opetuksestaan mitään tietämättä, tai jotka olivat
jakaneet hänen kanssaan musiikin pyhää leipää, tekivät hänet
taipuvaiseksi uskomaan, että hänen oikeat ystävänsä olivat sillä
taholla. Kuten monet muut jalot ja naiivit nuoret miehet haaveksi
hänkin suuria kansantaiteen unelmia: kuvitteli mielessään
kansankonsertteja ja teattereita, kuitenkin sillä tavoin, että hänen
olisi ollut kysymyksen tullen vaikea niitä tarkemmin määritellä. Hän
ajatteli, että ehkäpä vallankumous toisi myötänsä taiteellisenkin
uudistuksen, ja uskotteli itselleen, että koko sosiaalisessa liikkeessä
se seikka oli hänelle ainoa mielenkiintoinen. Mutta hän veti itseään

27. nenästä: hän oli niin elinvoimainen, että sen ajan muutkin
voimakkaat aatevirtaukset tempasivat hänet ehdottomasti
mukaansa.
Kaikkein vähimmin koko liikkeessä kiinnittivät hänen mieltään nuo
porvarilliset teoreetikot. Sellaiset puut kantavat enimmäkseen kuivia
hedelmiä; koko elämän mehu on heissä hyytynyt ajatukseksi. Niitä
ajatuksiakaan ei Christophe täysin ymmärtänyt. Hän ei pitänyt enää
omistaankaan, kun hän tapasi ne jossakin systeemeiksi
jähmettyneinä. Suopean halveksivasti jättäytyi hän sivulle voiman
samoin kuin heikkoudenkin teoreetikoista. Kaikissa komedioissa on
järkeilijän osa epäkiitollisin. Yleisö pitää vastenmielisimpiäkin
tyyppejä hauskempina kuin heitä, puhumattakaan sitten yleisön
suosimista hyvistä tyypeistä. Christophe oli tässä asiassa yleisön
kannalla. Yhteiskunnallisten kysymysten aprikoitsijat olivat hänestä
kiusallisia. Mutta häntä huvitti nähdä muita, naiiveja, asiasta
vakuutettuja, niitä, jotka uskoivat, ja niitä, jotka tahtoivat uskoa,
petettyjä ja petetyiksi pyrkiviä, vieläpä kelpo lurjuksiakin, jotka
tekevät aatteesta itselleen rosvoamiskeinon, ja lampaita, jotka ovat
syntyneet kerittäviksi. Hän oli anteeksiantavan suopea sellaisia
hieman naurettavia ja hyviä miehiä kohtaan kuin esimerkiksi Canet.
Heidän mitättömyytensä ei loukannut häntä niin suuresti kuin Olivier
Jeanninia. Hän katseli heitä kaikkia herttaisella ja ilveilevällä
mielenkiinnolla. Hän luuli olevansa erillään näytelmästä, jota he
esittivät, eikä huomannut, että hän vähitellen antoi itsensä joutua
muiden virtaan. Hän arveli olevansa ainoastaan katselija, joka näkee
tuulen menevän ohitse. Mutta tuuli oli jo käynyt häneen kiinni ja
kiidätti häntä mukanaan pölypilvessään.

28. Yhteiskuntakysymys oli kaksoisnäytelmä. Se, jota sivistyneet
näyttelivät, oli komediaa komediassa: kansa ei sitä laisinkaan
seurannut. Oikea näytelmä oli sen oma. Sen juonta ei ollut helppo
ymmärtää; kansa itsekään ei tuntenut siinä oikein itseään. Siksi sen
käänteet olivat sitäkin arvaamattomampia.
Ei silti, ettei sitä selitelty paljoa enemmän kuin jotain tehty.
Ranskalainen, olipa hän porvari tai rahvaan mies, tarvitsee aina
vähintään yhtä paljon sanoja kuin leipää. Mutta kaikki eivät pidä
samanlaisesta leivästä. On juhlasanoja hienoja palatseja varten, ja
ravitsevampia nälkäsuille. Jos sanat ovatkin samoja, eivät ne ole
muodostuneet samalla tavalla; maku ja haju, sisältö ovat erilaisia.
Kun Olivier ensi kertaa eräässä kansankokouksessa sai maistaa
tuota leipää, ei se suinkaan yllyttänyt hänen ruokahaluaan; palat
jäivät hänen kurkkuunsa. Häntä tympäisi lausuttujen ajatusten
matala nolous, ilmaisutavan väritön ja muokkaamaton raskaus,
väitteiden epämääräinen ylimalkaisuus, lapsellinen logiikka, koko tuo
abstraktsiconeista ja toisiinsa liittymättömistä asioista sotkettu
kokkareinen keitto. Kielen epäpuhtautta ja virheellisyyttä eivät
kansanomaisen puhetavan into ja rehevyys jaksaneet korvata. Kaikki
oli pelkkää sanomalehtisanastoa, haalistuneita tyylikukkia, jotka oli
kaapattu porvarillisesta retoriikasta ja pistetty minne milloinkin
sattui. Hän ihmetteli varsinkin tavatonta koruttomuuden puutetta.
Hän unohti sen seikan, ettei kirjallinen koruttomuus ole mikään
synnynnäinen lahja, vaan työllä saavutettu: se on valiojoukon
luomus. Kaupunkilainen työväestö ei voi olla yksinkertainen; se
haeskelee aina mielellään rikkiviisaita ilmaisumuotoja. Olivier ei
ymmärtänyt, miten tuollaisilla mahtipontisilla korulauseilla saattoi
olla kuulijoihin vaikutusta. Hänellä ei ollut niiden avainta. Vieraiksi
kieliksi sanotaan toisten kansakuntien kieliä, eikä tulla ajatelleeksi,

29. että saman kansan keskuudessa on melkeinpä yhtä paljon eri kieliä
kuin yhteiskunnallisia ryhmiäkin. Ainoastaan pienelle valiojoukolle on
sanoilla perinnäinen ja ammoinen merkityksensä; muille ne eivät
edusta mitään muuta kuin heidän omia ja heidän ryhmänsä
kokemuksia. Monet valiojoukon mielestä kuluneet ja sen halveksimat
sanat ovat kuin autio talo, josta valiojoukko on lähtenyt pois ja johon
sitten asettuu uusia elämää väriseviä voimia ja intohimoja. Jos
tahdotte asukkaaseen tutustua, käykää sisään.
Sen teki Christophe.
Muuan naapuri, valtionrautateiden virkailija, saattoi hänet
tuntemainsa työläisten yhteyteen. Tuo mies oli viidenviidettä vuoden
ikäinen, pieni, ennen aikaansa vanhettunut; hänen päänsä oli
surullisen kalju, silmät painuneet syvälle koloihinsa, posket kuopalla;
nenä oli ulospistävä, iso ja käyrä; suu älykäs; korvat muodottomat,
rypistyneine korvanlehtineen: rappeutumuksen merkkejä. Hänen
nimensä oli Alcide Gautier. Hän ei ollut syntyisin kansaa, vaan
keskiluokan porvaristoa, kunniallisten vanhempien lapsi,
vanhempien, jotka olivat uhranneet ainoan poikansa kasvatukseen
koko vähäisen omaisuutensa, mutta eivät olleet varojen puutteessa
kuitenkaan voineet kouluttaa häntä loppuun asti. Hän oli saanut
sangen nuorena eräässä hallintovirastossa paikan, tuollaisen, joita
köyhä porvaristo pitää pelastuksen satamina, vaan jotka ovatkin
kuolemaa ja elävältä hautautumista. Kun hän sitten oli kerran sinne
joutunut, ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta enää päästä sieltä.
Hän oli tehnyt sen virheen — (sellainen on nykyisessä
yhteiskunnassa sangen tavallista), — että oli nainut rakkaudesta, —
kauniin työläistytön, jonka synnynnäinen epähienous tuli piankin

30. näkyville. Vaimo oli synnyttänyt hänelle kolme lasta. Tällaisessa
seurassa täytyi miehen elää. Hän, joka oli älykäs ja olisi tahtonut
kaikin voimin täydentää tietojaan, tunsi olevansa köyhyyden
kahleissa; tunsi, että hänessä oli salaisia luonteenominaisuuksia,
joita elämän vaikeudet tukehduttivat; eikä hän voinut niistä
vaikeuksista riuhtautua erilleen. Hän ei saanut olla koskaan yksin.
Kamarikonttorin virkailijana menivät häneltä päivät mekaanisessa
urakassa, yhteisessä huoneessa toisten, moukkamaisten ja
lörpöttelevien virkatoverien kanssa; he juttelivat keskenään jos
jotakin vähäpätöistä roskaa, purkivat mahdottoman elämänsä
tyytymättömyyttä ilmi panettelemalla päälliköltään, ja pilkkasivat
häntä hänen henkisten pyrkimystensä tähden, sillä hän oli ollut niin
epäviisas, ettei ollut heiltä niitä salannut. Kun hän meni kotiinsa,
joutui hän mauttomasti järjestettyyn ja pahalta löyhkäävään
asuntoon, säkättävän ja jokapäiväisen vaimon pariin, joka ei
ymmärtänyt häntä, vaan piti häntä tyhjäntoimittajana tai hassuna.
Lapset eivät muistuttaneet laisinkaan isäänsä, ne tulivat äitiinsä.
Oliko tämä kohtalo oikeuttaa Oliko tosiaan? Niin paljon pettymyksiä,
kärsimyksiä, ainaista ahdistusta; ammatti, joka vei häneltä ajan
aamusta iltaan; mahdotonta saada milloinkaan hetkeäkään keskittää
ajatuksiaan, hetkeäkään hiljaisuutta, — kaikki nämä seikat olivat
lopulta uuvuttaneet hänet perinpohjin ja tehneet hänet
neurasteenisen ärtyiseksi. Unohtaakseen ikävän elämänsä oli hän
turvautunut, niinkuin monet muutkin, joku aika sitten, väkijuomiin, ja
ne turmelivat hänet lopullisesti. — Christophe tutustui lähemmin
häneen, ja ajatteli järkytettynä tätä traagillista elämää:
keskeneräinen luonne, jolla ei ollut tarpeeksi sivistystä eikä
taiteellista makua, mutta joka oli kuitenkin syntynyt suuriin tekoihin;
kovan onnen murjoma mies. Gautier oli heti takertunut
Christopheen, aivan kuin heikot ihmiset, jotka ovat hukkumaisillaan,

31. tarttuvat hyvän uimarin käteen, jos sattuvat sen tapaamaan.
Christophea kohtaan tunsi hän samalla sekä suopeutta että kateutta.
Hän vei Christophen kansankokoukseen ja näytti hänelle siellä eräitä
syndikalistien johtajia, puolueen, johon Gautier oli liittynyt
ainoastaan katkeruudesta yhteiskuntaa kohtaan. Sillä luonteeltaan
hän oli aristokraatti, vaikka elämässä epäonnistunut. Hän kärsi
katkerasti siitä, että hänen täytyi sekautua kansaan.
Christophe tunsi kuuluvansa paljon enemmän kansaan kuin hän —
mikä oli sitäkin ihmeellisempää, kun hänen ei ollut pakko olla
sellainen, — ja mieltyi käymään näissä kokouksissa. Puheet
huvittivat häntä. Hän ei tuntenut niitä kohtaan sellaista
vastenmielisyyttä kuin Olivier; hän ei ollut kovinkaan herkkä
huomaamaan kielenkäytön naurettavuuksia. Hänelle olivat kaikki
suupaltit samaa maata. Hän oli yleensä muka halveksivinaan
kaunosanaisuutta. Mutta jos hän ei välittänytkään ymmärtää
retoriikkaa, tunsi hän puhujien ja kuuntelijain välityksellä jotain
muuta: musiikin. Puhujien sanain voimaa lisäsi yleisö satakertaisena
kaikuna. Alussa huomasi Christophe ainoastaan tuon voiman; ja hän
tuli uteliaaksi ja tahtoi tutustua eräihin puhujiin.
Suurin vaikutus kansan joukkoihin oli eräällä miehellä nimeltä
Casimir Joussier, — pieni ja kelmeä mies, noin kolmenkymmenen,
viidenneljättä ikäinen; hänen kasvonpiirteensä olivat
mongoolimaiset, laihat, kivuloiset, silmät palavat ja kylmät, tukka
harva, leuassa pujoparta. Hänen puheensa voima ei perustunut niin
paljon hänen mimiikkansa, sillä se oli niukkaa ja tempoilevaa ja
harvoin sanojen kanssa sointuvaa, — eikä lausuntaankaan, joka oli
käheää ja viheltävää, mahtipontisine puuskahduksineen, — kuin
nimenomaan häneen itseensä, siihen väkivaltaiseen varmuuteen ja
tahdon rajuuteen, joka hänestä tuntui. Hän ei näyttänyt sallivan edes

32. oletettavan, että ajateltaisiin toisin kuin hän; ja kun hänen
ajatuksensa olivat juuri niitä, joita hänen yleisönsä halusi kuulla, ei
hänen ja yleisön ollut vaikea ymmärtää toisiaan. Hän hakkasi
työläisten mieleen kolme kertaa, neljä, kymmenen kertaa perätysten
juuri niitä asioita, joita he odottivat; hän ei väsynyt lyömästä yhä ja
raivoisalla sitkeydellä saman naulan päähän; ja koko yleisö löi silloin
mukana, löi esimerkkiä noudattaen, löi kunnes naula painui vereen
ja lihaan. — Tätä hänen persoonallisen vaikutuksensa voimaa lisäsi
vielä yleinen luottamus hänen menneisyyteensä, kunnioitus, jonka
hän oli saavuttanut monilla lain hänelle tuomitsemilla rangaistuksilla,
hänen ansaittuaan ne oivallisesti rajuilla sanomalehtikirjoituksillaan.
Hän näytti olevan pelkkää voittamatonta tarmoa; mutta jos kuka
osasi nähdä syvemmälle, huomasi hän miehen pohjalla suuren ja jo
pitkinä aikoina kerääntyneen väsymyksen, liioista ponnistuksista
syntyneen kyllästymisen ja kohtalon herättämän kovan vihan. Hän oli
niitä miehiä, jotka kuluttavat jok'ainoa päivä enemmän kuin koko
elämänsä tulokset. Lapsesta saakka oli hän hankautunut työssä ja
köyhyydessä. Hän oli ollut vaikka missä ammatissa: lasinpuhaltajana,
levyseppänä, typograafina; hänen terveytensä oli mennyt pilalle;
keuhkotauti runteli häntä; se vaivutti hänet joskus äkilliseen ja
katkeraan mielenmasennukseen, sanattomaan epätoivoon, jolloin
hän ei uskonut ei asiaansa eikä itseensä; ja joskus yllytti sama tauti
häntä jälleen yliluonnolliseen intoon. Hän oli sekoitus laskelmallista
rajuutta ja sairaaloista raivoa, politiikkaa ja synnynnäistä
haltioitumiskykyä. Hän oli hankkinut oppia niin paljon kuin oli voinut;
hän tunsi sangen hyvin eräitä tieteellisiä, sosioloogisia ja omia eri
ammattejaan koskevia asioita; toisia jälleen hän tunsi varsin
huonosti; mutta hän oli itsestään yhtä varma näillä kaikilla aloilla;
hänen päässään oli sekaisin tulevaisuuden tuulentupia ja oikeita
käsityksiä, tietämättömyyttä ja käytännöllistä järkeä, ennakkoluuloja,

33. elettyä kokemusta ja epäluuloista vihaa porvarillista yhteiskuntaa
kohtaan. Viimemainittu ei suinkaan estänyt häntä ottamasta
Christophea suopeasti vastaan. Hän oli ylpeä, joten hänestä tuntui
hyvältä, kun kuuluisa taiteilija pyrki hänen seuraansa. Hän oli
synnynnäinen päällikkö, ja töykeä tavallisia työläisiä kohtaan, vaikka
hän ajoikin heidän aatettaan. Kuinka vilpittömästi hän tahtoikin
täydellistä yhdenvertaisuutta, toteutti hän sen ajatuksen helpommin
niiden parissa ollessaan, jotka olivat häntä ylempiä, kuin niiden,
jotka olivat alempia kuin hän.
Christophe tutustui muihinkin työväenliikkeen johtomiehiin. Noiden
välillä ei ollut minkäänlaista keskinäistä suopeutta. Joskin yhteinen
taistelu sai heidät — vaikkakin vaikeasti — toimimaan yhdessä, ei se
silti luonut sisällistä ymmärtämystä. Näki, miten suuressa määrin
kaikenlaiset ulkonaiset ja hetkelliset seikat vaikuttivat ryhmien
välisiin eroituksiin. Vanhat vihollisuudet oli ainoastaan naamioitu ja
lykätty tuonnemmaksi, mutta ne piilivät kuitenkin alla. Siellä näki
pohjoisen ja eteläisen Ranskan miehiä, joissa, kytee synnynnäinen
halveksiminen toisiaan kohtaan. Ammattikunnat olivat toisilleen
kateellisia palkkaeduista, ja pitivät kukin itseään toisia parempana,
eivätkä salailleetkaan sitä tunnettaan. Mutta suurin eroavaisuus
johtui — tulee johtumaan aina — kunkin yksilön luonteensävystä.
Ketut, sudet ja sarvikarja, raateluhampaiset pedot ja nelivatsaiset
raavaat, ne, jotka on luotu syömään, ja toiset, jotka on luotu
syötäviksi, kaikki ne kulkivat yhdessä laumassa ruokaansa kärkkyen,
— laumassa, jonka luokkasattuma ja yhteinen etu olivat kulloinkin
muodostaneet; kukin niistä tunsi toisensa, ja nosti vihaisesti
harjaansa toisille.
Christophe kävi joskus aterialla eräässä pienessä
kahvilaravintolassa, jota piti muuan Gautier'n entinen virkatoveri,

34. Simon, rautatieläinen, joka oli eroitettu virasta erään
lakkoselkkauksen tähden. Samassa ravintolassa kävi myöskin
syndikalisteja. Heitä oli siellä takasalissa, joskus viisi, kuusi miestä;
salin ikkunat olivat ahtaalle ja hämärälle pihalle päin, josta kuului
alinomaa kahden häkkiin suljetun kanarinlinnun vimmattu virsi kohti
taivaan valoa. Joussier toi sinne aina mukaansa rakastajattarensa,
kauniin Berthan: hän oli vankka ja koketti tyttö; hipiältään
kalpeahko, tukka hohtavan punainen, silmien katse harhaileva ja
kujeileva. Tyttöä hännysteli myöskin muuan pulska poika, korean
kaunis, älykäs ja keikaileva Leopold Graillot, mekaanikko: hän oli
seuran kaunosielu. Vaikka hän väittikin olevansa anarkisti ja
mieleltään kaikkein kiivaimpia porvariston vihaajia, oli hänen sielunsa
mitä piintyneimmän porvarin. Vuosikausia oli hän joka aamu ahminut
viisi centimea maksavien kirjallisten lehtien eroottisia ja
dekadenttisia novelleja. Sellainen lukeminen oli vääntänyt hänen
päänsä sekaisin. Mielikuvituksessa saatujen hienojen nautintojen
aivohekkumaan yhtyi hänessä täydellinen ruumiillisen siisteyden
puute, välinpitämättömyys puhtautta ja hänen melkoisen
arkipäiväistä omaa elämäänsä kohtaan. Hän oli ihastunut tuohon
väljähtyneeseen alkohoolinpisaraan, jota älyllinen ylellisyys on, —
ihastunut sairaaloisesti kehittyneiden rikkaiden epäterveihin
kiihoituskeinoihin. Ja kun hän ei saanut tuntea omassa nahkassaan
heidän nautintojaan, imi hän sitä aivoihinsa. Moinen ei maistu suusta
miltään, ja se tekee heikkojalkaiseksi. Mutta onpahan kuitenkin
olevinaan rikkaiden vertainen. Ja vihaa heitä.
Christophe ei voinut häntä sietää. Paljon enemmän miellytti häntä
Sebastien Coquard, sähkötyöläinen, joka oli Joussier'n rinnalla
pidetyin puhuja. Häntä eivät teoriat vaivanneet. Hän ei useinkaan
tiennyt, mihin hän pyrki, mutta hän puski aina suoraan. Hän oli
tyypillinen ranskalainen. Vankka vintiö, noin neljäkymmen-vuotias;

35. kasvot suuret ja verevät, pää pyöreä, tukka punainen, parta pitkä,
niska ja ääni kuin sonnilla. Erinomainen työmies, samoin kuin
Joussier, mutta iloinen ja ryyppyjä rakastava. Raihnas Joussier katsoi
moista kursailematonta terveyttä kateellisin silmin, ja vaikka he
olivatkin ystäviä, piili heissä kuitenkin toisiaan kohtaan vihamielisyys.
Ravintolan isäntä, Aurélie, viidenviidettä ikäinen, siivo nainen, joka
oli varmaankin aikoinaan ollut kaunis, ja oli hiukan vieläkin,
kuluneisuudestaan huolimatta, istui miesten joukossa käsitöineen,
kuunteli heidän juttujaan sydämellisesti hymyillen ja liikutellen
heidän puhuessaan itsekseen huuliaan; silloin tällöin pisti hän
keskusteluun jonkin omankin sanansa, ja nyökytti sanoihinsa tahtia
päällään, yhä vain työskennellen. Hänellä oli naitu tytär ja sitäpaitsi
vielä kaksi muuta lasta, toinen noin seitsemän-, toinen
kymmenvuotias — tyttö ja poika — jotka tekivät koulutöitään
tahmaisen pöydän kulmalla, irvistellen ja teristäen silloin tällöin
korviaan kuullakseen jotain, joka ei ollut heille varsin sopivaa.
Olivier koetti pari kertaa lähteä sinne Christophen kanssa. Mutta
hän ei tuntenut viihtyvänsä noiden ihmisten seurassa. Milloin
säännöllinen pakollinen työ ja tehtaanpillin hellittämätön vihellys ei
vartioinut näitä työläisiä, saattoi outo tuskin kuvitellakaan, kuinka
paljon he tuhlasivat aikaansa hukkaan; työstä päästyään he
vetelehtivät kaiket illat joutilaina, ja samoin lomatuntinsa; tai he
rupesivat usein syyttä lakkoon. Christophella oli nykyään tavallinen
joutilaisuuskautensa, sellainen aika, jolloin hän oli päässyt yhdestä
työstä ja jolloin hän odotti, että hänen sielussaan alkaisi kehittyä
uusi; sen tähden ei hänellä tällä kertaa ollut sen kiireempää kuin
noilla miehilläkään; hän oleksi siis mielellään heidän kanssaan,
kyynärpäät pöydän nojassa, tupakoiden ja ryypiskellen. Mutta
moinen vetelehtiminen loukkasi Olivier Jeanninin porvarillisia

36. vaistoja, loukkasi hänen perinnäistä tottumustaan itsekuriin,
järjestettyyn työhön, hänen tottumustaan käyttämään tarkoin kaikki
aikansa; hän ei pitänyt sellaisesta monien tuntien hukkaamisesta.
Sitäpaitsi ei hän osannut yleensä pakinoida eikä kallistaa lasiakaan.
Ja lopuksi esti häntä seuraan liittymästä eri luokkiin kuuluvien
ihmisten välillä aina vallitseva suorastaan fyysillinen, salainen
vastenmielisyys, heidän aistiensa keskinäinen vihollisuus: se ei salli
heidän sekaantua sielultaan toisenlaisten olentojen joukkoon; siitä
estää itse ruumiin kapinoiminen, vaikka sydän ja halu olisi kuinka
hyvä. Ollessaan Christophen kanssa kahden puhui Olivier hänelle
liikutettuna että velvollisuus vaatisi sivistyneitä lähentymään kansaa,
lähentymään kuin veljiä; mutta kun hän sitten tosiaan joutui kansan
läheisyyteen, oli hänen mahdoton tehdä siellä mitään, niin syvästi
kuin hän tahtoikin. Sen sijaan pääsi Christophe, vaikka hän pilkkaili
ystävänsä jaloja periaatteita, aivan helposti tuttavallisiin väleihin
minkä työmiehen kanssa tahansa, jonka hän vain kadulla kohtasi.
Olivier suri vilpittömästi sitä, että hän tunsi olevansa niin erillään
noista ihmisistä. Hän koetteli olla sellainen kuin hekin, ajatella siihen
tapaan kuin he, puhua kuin he. Hän ei osannut. Hänen äänensä oli
hämärä, tukittu, ei soinut sillä tavoin kuin heidän. Kun hän koetti
käyttää eräitä heidän ilmaisumuotojaan, salpautuivat sanat hänen
kurkkuunsa tai ne kaikuivat vierailta. Hän huomasi sen, oli nolo; ja
hän häiritsi heidän seurusteluaan. Hän tiesi sen hyvin. Tiesi olevansa
heille vieras, tiesi, että he epäilivät häntä, etteivät he tunteneet
mieltymystä häntä kohtaan ja että kaikilta noilta miehiltä pääsi
hänen poistuessaan helpoituksen puuskaus: "Oh hoh!" Vilahdukselta
huomasi hän silloin tällöin tylyjä ja kylmiä silmäyksiä, sellaisia
vihamielisiä katseita, joita köyhyyden katkeroittamat työläiset luovat
porvaristoon. Christophe sai myöskin kyllä osansa niistä; mutta hän
ei niitä huomannut. Koko seurueesta olivat ainoastaan Aurélien

37. lapset taipuvaisia lähenemään Olivier Jeanninia. Näitä porvaristo
viehätti enemmänkin kuin herätti heissä vihaa. Nuorta poikaa kaikki
porvarillinen lumosi; hän oli tarpeeksi älykäs osatakseen sitä
rakastaa, mutta ei niin älykäs, että olisi sitä ymmärtänyt; pikku
tyttöä, joka oli sangen sievä ja jonka Olivier oli kerran vienyt rouva
Arnaud'n luo, suorastaan hypnotisoi porvarillinen ylellisyys; hän tuli
aivan sanattomaksi hurmauksesta, kun sai istahtaa kauniiseen
nojatuoliin, koskettaa hienoja vaatteita, olla kauniiden vallasnaisten
seurassa; tuota pikku hupeloa vaati vaisto pyrkimään pois kansan
parista, porvarillisen rikkauden ja mukavuuden paradiisiin. Olivier
Jeanninilla ei suinkaan ollut halua yllyttää lapsessa sellaisia
taipumuksia; eikä se naiivi ihailu, jota tyttö suitsutti hänen
yhteiskuntaluokalleen, korvannut suinkaan häneen nähden sitä, että
muu seura tunsi häntä kohtaan jäykkää vihamielisyyttä. Olivier kärsi
heidän pahansuopaisuutensa tähden. Hän halusi niin palavasti
ymmärtää heitä. Todellisuudessa ymmärsikin hän heitä, ehkäpä
liiankin hyvin, tarkasteli heitä liiankin selvin silmin; ja se ärsytti heitä.
Siihen ei häntä saanut minkäänmoinen tungetteleva uteliaisuus, vaan
tottumus analyysiin ja halu rakastaa heitä.
Olivier näki piankin Joussier'n elämän sisällisen traagillisuuden:
sen, että tauti kalvoi häntä ja että hänen rakastajattarensa kohteli
häntä pahoin, Bertha rakasti häntä, oli hänestä ylpeä; mutta hän oli
liian elämänhaluinen; Joussier tiesi, että Bertha luisuisi hänestä irti,
luisuisi auttamatta; ja mustasukkaisuus raateli häntä. Se oli Berthalle
huvitusta; hän kiihoitti miehiä, loi heihin silmäyksiä, ympäröi heidät
hekkumallisuudellaan: hän oli suorastaan vimmatun kiemaileva.
Ehkäpä hän petti Graillot'n kanssa oikeaa rakastajaansa, ehkäpä
tyytyi hän ainoastaan uskottelemaan rakastajalleen sitä. Joka
tapauksessa oli asia niin, että jollei hän vielä pettänytkään, niin oli
hän piankin pettävä. Joussier ei uskaltanut kieltää Berthaa

38. rakastamasta ketä hän tahtoi: sillä hänhän saarnasi vapauden
oikeutta sekä naiseen että mieheen nähden. Bertha huomautti
hänelle siitä seikasta, pisteliään hävyttömästi, eräänä päivänä, kun
Joussier haukkui häntä. Syntyi kiduttava taistelu Joussier'n vapaiden
teoriain ja hänen hillittömien vaistojensa välillä. Sydämensä puolesta
oli hän vielä entisaikainen mies, despoottinen ja mustasukkainen;
järkensä puolesta tulevaisuuden, utopioiden olento. Mutta Bertha,
hän taasen oli sekä menneen ja tulevan ajan nainen: kaikkien aikain
nainen. — Olivier, joka näki tämän salatun kaksintaistelun ja tunsi
omasta kokemuksestaan, miten julmaa se saattoi olla, sääli
kidutettua täydestä sydämestään, huomaten hyvin hänen
heikkoutensa. Mutta kun Joussier aavisti, että Olivier hänen
salaisuutensa tunsi, ei hän siitä suinkaan ollut kiitollinen.
Muuan toinenkin henkilö seurasi tätä rakkauden ja vihan leikkiä,
seurasi lauhkein ja ymmärtävin silmin, nimittäin ravintolan emäntä,
Aurélie. Hän näki kaikki, vaikkei ollut muka näkevinään. Hän tunsi
elämän. Tuo terve, tyyni ja järjestystä rakastava kunnon nainen oli
viettänyt nuoruudessaan sangen vapaita päiviä. Hän oli ollut kukkien
myyjättärenä; hänellä oli ollut porvarillinen rakastaja; ja sitten
toisiakin. Viimein oli hän mennyt naimisiin erään työmiehen kanssa.
Hänestä oli tullut moitteeton perheenäiti. Mutta hän ymmärsi nyt
koko elämän, kaikki sydämen hullutukset, yhtä hyvin Joussier'n
mustasukkaisuuden kuin tuon toisenkin, "nuoren hepsakan", joka
tahtoi huvitella. Jollakin suopealla sanalla koetti hän sovittaa heitä
keskenään:
— "Pitäisi olla sopuisampia; ei maksanut vaivaa panna pahakseen
niin vähästä…"
Hän ei kummastellut, ettei mikään, mitä hän sanoi, auttanut…

39. — "Niinhän se on. Aina me ihmiset kiusaamme toisiamme…"
Hänen luonteensa pääpiirre oli kansanomainen huolettomuus,
johon onnettomuudet eivät tunnu pystyvän. Hän oli kyllä saanut
osansa niistä. Kolme kuukautta sitten oli häneltä kuollut viisitoista-
vuotias poika, jota hän oli rakastanut kovasti; se tapaus oli tuonut
hänelle syvän surun; mutta nykyään oli hän jälleen toimelias ja
hilpeä. Hän virkkoi:
— "Jos sitä rupeaisi ajattelemaan, niin ei enää voisi elää."
Eikä hän sitä enää ajatellutkaan. Tähän ei ollut syynä itsekkyys.
Hän ei voinut olla muunlainen. Hänellä oli näet ylen voimakas
elämäninto; nykyhetki vei kaiken hänen huomionsa: oli mahdotonta
pysähtyä menneisiin. Hän mukautui kaikkeen, miten asiat olivatkin;
ja hän oli luotu mukautumaan samoin kaikkeen tulevaankin. Jos
syntyisi vallankumous ja kääntäisi oikein päin kaiken, mikä oli
nurinkurista, ja nurin kaiken, mikä oli paikallaan, niin pysyisi hän
varmasti yhä jaloillaan ja tekisi mitä hyvänsä hänen oli silloin
tehtävä, ja viihtyisi kaikkialla, mihin hänet asetettaisiin. Pohjaltaan ei
hän kovinkaan paljoa uskonut vallankumoukseen. Uskoa ei hänellä
yleensä ollut mitään. On turhaa mainita, että hän povuutti itselleen
korteista aina pahaan kiipeliin joutuessaan ja ettei hän koskaan, kun
kuollutta saatettiin ohitse, ollut tekemättä ristinmerkkiä. Hän oli
sangen vapaa ja suvaitsevainen; hänellä oli tuo Parisin rahvaalle
ominainen terveen skeptillisyyden lahja: sellainen iloinen epäilys,
joka on luonnollista kuin hengitys. Vaikka hän olikin
vallankumouksellisen miehen puoliso, kohteli hän miehensä ja
miehen puolueen, — ja kaikkien puolueiden, — aatteita äidillisen
iroonisesti, — aivan kuin nuoruuden hullutuksia tai vanhuuden
höperyyksiä. Hän ei tullut liikutetuksi paljon mistään. Mutta hän

40. seurasi mielenkiinnolla kaikkea. Hän oli valmis alistumaan sekä hyviin
että huonoihin kohtaloihin. Kaiken kaikkiaan: hän oli optimisti.
— "Ei pidä olla pahalla tuulella… Kaikki kyllä menee, kunhan
ihminen on kunnossa…"
Tällainen olento oli suorastaan luotu viihtymään Christophen
seurassa. Heidän ei tarvinnut puhua montakaan sanaa nähdäkseen,
että he olivat samaa maata. Silloin tällöin vilkaisivat he hupaisesti
hymyillen toisiinsa, kun muut seurassa väittelivät ja kirkuivat. Mutta
tavallisemmin sai Aurélie nauraa aivan yksinään: silloin hän katseli
Christophea, joka antoi temmata itsensä väittelyn kiihkoon ja tulistui
silloin heti vielä enemmän kuin kaikki muut yhteensä.
Christophe ei huomannut Olivier-ystävänsä yksinäisyyttä ja
avuttomuutta tuossa seurassa. Christophe ei koettanutkaan nähdä
ihmisten sisäistä elämää. Mutta hän söi ja joi heidän kanssaan, hän
vuoroin nauroi ja vuoroin suuttui. He eivät epäilleet häntä, vaikka he
väittelevätkin hänen kanssaan kiivaasti. Hän ei heitä kursaillut.
Pohjaltaan hänen olisi ollut vaikea sanoa, oliko hän heidän puolellaan
vai heitä vastaan. Hän ei kysynytkään sitä itseltään. Jos hänen olisi
ollut pakko valita, olisi hän varmastikin ollut syndikalisti sosialismia ja
kaikkia valtioperiaatteita vastaan, — valtiota vastaan, tuota kauheaa
laitosta, joka luo virkamiehiä, koneenosia. Hänen päänsä hyväksyi
työväen mahtavan ammatillisen yhtymisen, tuon kaksiteräisen
miekan, joka iskee samalla kertaa sekä sosialistisen valtion
kuolleeseen teoriaan että hedelmättömään individualismiin:
viimemainittu on voimien tuhlaamista, yhteisen tarmon pirstomista

41. yksilöheikkouksiksi, — nykyajan surullinen epäkohta, mihin Ranskan
vallankumous on osaltaan syypää.
Mutta luonto on järkeilyä voimakkaampi. Kun Christophe joutui
tekemisiin syndikaattien kanssa, — noiden monien heikkojen luomain
peloittavain kokoomusten, — niin hänen voimakas individualisminsa
nousi vastarintaan. Hän ei voinut olla halveksimatta tuollaisia
ihmisiä, joiden täytyi sitoa itsensä kahleilla toisiinsa pystyäkseen
taisteluun; ja jos hän ehkä hyväksyikin, että he, nuo heikot,
alistuivat sellaisen yhteislain ikeeseen, niin oli hän sitä mieltä, ettei
se laki ollut luotu häntä varten. Ja hänen vastenmielisyyttään lisäsi
vielä se seikka, että vaikka heikot ovat sorrettuina sympaattisia, niin
eivät he ole sitä enää silloin, kun heistä tulee sortajia. Christophe oli
äskettäin huutanut yksinäisille kunnon ihmisille: "Yhtykää!" Nyt, kun
hän joutui ensi kertaa keskelle noita yhtyneitä kunnon ihmisiä, oli
hänen saamansa vaikutelma ilkeä, sillä kunnon ihmisten sekaan oli
työntäytynyt toisia, jotka eivät olleet niin kunnollisia kuin he, vaan
vaativat persoonallisia oikeuksiaan ainoastaan käyttääkseen
voimaansa heti ensi tilaisuudessa väärin. Parhaat, ne, joita
Christophe rakasti, nuo ystävät, joihin hän oli tutustunut Saman
katon alla, eivät välittäneet näistä taisteluliitoista, olivatpa he mitä
kansanluokkaa tahansa. He olivat liian helläsydämisiä ja liian ujoja,
joten tällainen peljästytti heitä; he olivat kuin luodut näiden liittojen
ensimäisinä murskattaviksi. He olivat työväen liikkeeseen nähden
samanlaisella kannalla kuin Olivier ja muutkin kaikkein jaloimmat
nuoret porvarit. Heidän mielialansa oli suopea järjestyneitä työläisiä
kohtaan. Mutta he olivat saaneet vereensä vapauden jumaloimisen:
ja siitä tunteestahan vallankumoukselliset välittivät kaikkein
vähimmin. Kuka nykyaikaan muuten piittaakaan vapaudesta? Pieni
valiojoukko, jolla ei ole mitään vaikutusta maailmanmenoon.
Vapauden kohtalo on nykyään synkkä. Rooman paavit julistivat

42. järjen valon pannaan. Parisin paavit sammuttavat taivaallisen
valkeuden. Ja ryysyköyhälistön kuninkaat valon kaduilta. Kaikkialla
juhlii imperialismi voitonriemuaan: roomalaisen kirkon theokraattinen
imperialismi; merkantiilisten ja Jumalan armosta elävien mcnarkiain
imperialismi; tasavaltain byrokraattinen imperialismi;
vallankumouskomiteain diktatoriaalinen imperialismi. Vapaus-parka,
sinulla ei ole sijaa tässä maailmassa!… Sellainen vallan väärinkäyttö,
jota vallankumoukselliset saarnasivat oikeutetuksi ja jota he
sovelluttivat käytäntöön, töykäisi Christophea ja Olivier Jeanninia.
Eivätkä he liioin kunnioittaneet myöskään "keltaisia" työmiehiä, jotka
eivät tahtoneet kärsiä yhteisen asian puolesta. Mutta heistä oli
kauheaa, että näitä eristyneitä pakotettiin väkivallalla yhtymään
toisiin ja luultiin oltavan oikeutettuja heitä pakottamaan. Ja
kuitenkin: onhan kansalaisen ratkaistava kantansa. Todellisuudessa
ei nykyään ole valittavanamme imperialismi tai vapaus, vaan joko
imperialismi tai toinen imperialismi. Olivier sanoi:
— En valitse kumpaakaan. Minä kannatan sorrettuja.
Christophe vihasi yhtä paljon kuin hänkin väkivallan kannattajien
tyranniaa. Mutta laumavoima veti häntä vanavedessään, veti häntä
kapinaan pyrkivän työläisarmeijan perästä.
Hän ei itsestään tätä aavistanutkaan. Hän julisti pöytätovereilleen,
ettei hän ollut heidän joukkoaan.
— Niin kauan kuin te ette välitä muusta kuin aineellisista
eduistanne, olette minusta maailman joutavinta joukkoa, sanoi hän
heille. Sinä päivänä, jolloin nousette otteluun puhtaasti jonkin
aatteen puolesta, olen teidän miehiänne. Mutta sitä ennen: mitä
minulla on tekemistä kahden vatsan välissä? Minä olen taiteilija,
minun velvollisuuteni on puolustaa taidetta, eikä pestata sitä

43. minkään puolueen rekryytiksi. Tiedän kyllä, että eräät kunniaa
kärkkyvät kirjailijat ovat viime aikoina antaneet tässä suhteessa
huonon esimerkin, niin epäterveesti he himoitsevat mielistellä
yleisöä. Minun käsitykseni on, etteivät he ole tällä tavoin auttaneet
suinkaan sitä aatetta, jota ovat kannattavinaan; mutta sen sijaan he
ovat pettäneet taiteensa. Säilyttää järkemme valo selkeänä: se on
meidän, taiteilijain, tehtävä. Me emme saa sekoittaa sitä yhtymällä
teidän kiihkosta sokeihin taisteluihinne. Kuka pitää koholla valon
soihtua, jos me sen pudotamme kädestämme? Te tarvitsette sitä
kyllä taistelun jälkeen. Täytyy aina olla myöskin työmiehiä, jotka
pitävät yllä tulta konehuoneessa, sillaikaa kuin muut taistelevat
laivan kannella. Meidän on ymmärrettävä kaikkea, ei vihattava
mitään. Taiteilija on kompassi, joka myrskyn aikana osoittaa aina
pohjoista kohti.
He pitivät Christophen puhetta joutavina verukkeina, väittivät, että
juuri hän oli menettänyt oikean kompassinsa; ja he suvaitsivat
kaikessa ystävyydessä halveksiakin häntä. Heidän mielestään oli
taiteilija ainoastaan veijari, joka koetti elää kaikkein vähimmällä
työllä ja niin mukavasti kuin suinkin.
Christophe vastasi, että hän teki yhtä paljon työtä kuin hekin, jopa
teki sitä enemmänkin, eikä peljännyt työtä niinkuin he. Mikään ei
inhoittanut häntä niinkuin sabotaashi, työn tärveleminen,
periaatteeksi otettu laiskottelu.
— Voi kuinka nuo köyhät raukat pelkäävät kiusata kallista
ruumistaan, sanoi hän… Hyvä Jumala! Minä olen kymmen-vuotiaasta
tehnyt lakkaamatta työtä. Mutta te ette rakasta työtä, te olette
pohjaltanne porvareita!… Jospa te jaksaisitte edes hävittää entisen
maailman! Mutta siihen te ette pysty. Sitä te ette tahdokaan. Ettehän

44. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com