Sociology 16th Edition Macionis Solutions Manual

Sociology 16th Edition Macionis Solutions Manual
Sociology 16th Edition Macionis Solutions Manual
Sociology 16th Edition Macionis Solutions Manual

1. Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankdeal.com
Sociology 16th Edition Macionis Solutions Manual
_____ Tap the link below to start your download _____
https://testbankdeal.com/product/sociology-16th-edition-
macionis-solutions-manual/
Find test banks or solution manuals at testbankdeal.com today!

2. We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!
Sociology 16th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/sociology-16th-edition-macionis-test-
bank/
Sociology Canadian 9th Edition Macionis Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/sociology-canadian-9th-edition-
macionis-solutions-manual/
Sociology Canadian 8th Edition Macionis Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/sociology-canadian-8th-edition-
macionis-solutions-manual/
Calculus 3rd Edition Rogawski Test Bank
https://testbankdeal.com/product/calculus-3rd-edition-rogawski-test-
bank/

3. Psychology An Exploration Canadian 1st Edition Ciccarelli
Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/psychology-an-exploration-
canadian-1st-edition-ciccarelli-solutions-manual/
Understandable Statistics Concepts and Methods Enhanced
11th Edition Brase Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/understandable-statistics-concepts-
and-methods-enhanced-11th-edition-brase-solutions-manual/
Flashback A Brief Film History 6th Edition Giannetti Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/flashback-a-brief-film-history-6th-
edition-giannetti-test-bank/
Precalculus Enhanced with Graphing Utilities 6th Edition
Sullivan Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/precalculus-enhanced-with-graphing-
utilities-6th-edition-sullivan-solutions-manual/
America A Concise History Volume 1 6th Edition Henretta
Test Bank
https://testbankdeal.com/product/america-a-concise-history-
volume-1-6th-edition-henretta-test-bank/

4. Essentials of Entrepreneurship and Small Business
Management 8th Edition Scarborough Test Bank
https://testbankdeal.com/product/essentials-of-entrepreneurship-and-
small-business-management-8th-edition-scarborough-test-bank/

5. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 93
Chapter 7
Groups and Organizations

Contents
Author‘s Note
Additional Content in REVEL
Learning Objectives
Detailed Chapter Outline
REVEL Media
John‘s Chapter Close-Up: The Paintings of George Tooker
John‘s Personal Audio Selection
Research for a Cutting-Edge Classroom
Using the ASA Journal Teaching Sociology in Your Classroom
Supplemental Lecture Material
• Computers and the Threat to Privacy
• The Female Advantage
Essay Topics


Author’s Note for Chapter 7

Chapter 7 can be tagged as ―middle-level‖ in focus, between the micro-orientation of Chapter 6
(―Social Interaction in Everyday Life‖) and the more macro-level orientation of chapters that
follow. The topic here is groups and organizations. Overall, this chapter presents several
somewhat distinct lessons to students, and it may be helpful to specify them all here.
 A survey of what we know about groups. The chapter begins with a look at the
importance of primary groups and how they differ from secondary groups. There follows
discussion of various dimensions of group dynamics, involving leadership, conformity
among group members, reference groups, in-groups and out-groups, and the
consequences of group size and diversity of membership. This section of the chapter
concludes with a look at networks, including how they differ from groups, their
usefulness to us, and how social media have transformed the process of networking.
 An introduction to formal organizations. Starting with a typology of formal
organizations, discussion turns to a Weberian account of the development of formal
organizations as an element of rational, modern societies. This history leads to Weber‘s
analysis of the six traits of bureaucracy. Discussion includes a focus on organizational
environment, informal dynamics within bureaucracy, and problems such as oligarchy that
have been linked to this organizational form.
 It may be helpful to students to point out the historical flow to all the material noted
above. In the more traditional, preindustrial era, social life was composed of small-scale
groupings (such as family, village, and craft guild). Modern societies retain many of these
more primary groupings, but they are now less the center of social life. Rather, a larger-

6. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 94
scale of life emerges in which most people work within large organizations and deal
impersonally with officials in other vast bureaucracies (we know them as acronyms: PTA,
IRS, DMV, and so on). This historical theme is more fully developed in Chapter 4
(―Society‖) and most fully discussed in Chapter 24 (―Social Change: Traditional, Modern,
and Postmodern Societies‖).
 As a central element of modern society life, formal organizations themselves have
changed over the last century. The last section of the chapter explores the evolution of
formal organizations. Beginning with the rigid scientific management model (itself based
on Weber‘s thinking and reflecting military organization), we see organizations evolving
as they become more open to various categories of people, respond to an alternative (and
more primary group-like) organizational model that arises in Japan, and adjust to the shift
from the rigid industrial routines characteristic of the early industrial era work to more
creative symbolic work that evolves in the information age. Keep in mind that this final
evolution is only one of two opposing trends: As more creative work has expanded
offering well-paid careers, ―McJobs‖ similar to older factory jobs, continue to require
routine work and extensive supervision (as part of the larger trend called
―McDonaldization‖).


Additional Content in REVEL

REVEL is the electronic version of this text that provides interactive learning, student learning
assessment, and additional readings and engaging video—at remarkably low cost. All of the
REVEL content has been developed by John Macionis and is seamlessly integrated into the text.
For each chapter, REVEL expands and deepens student learning with rich content including:

In Greater Depth—This interactive graphic allows students to go deeper into the Power of
Society figure at the beginning of the chapter, in this case showing how race shapes people‘s
group memberships.

A Global Perspective—These interactive graphics focus on global patterns, in this case showing
the McDonalds is an economic giant larger than the economy of many countries.

Video—These short videos present key concepts in engaging ways. In this chapter, students can
access three videos that introduce the concepts of group and organization, explore patterns of
social inequality involving groups and organizations, and investigate the process of
McDonaldization and the proliferation of ―big-box‖ stores in the United States.

Journals—These are short student writing exercises. This chapter‘s journals encourage students
to identify primary and secondary groups to which they belong, reflect on their experience of
bureaucracy, assess their level of concern about protecting personal privacy, and to share with
others their assessment of the strengths and weaknesses of large, formal organizations.

7. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 95
Interactive Comparison Maps—These interactive graphics allows students to manipulate social
maps to link variables. In this chapter, students examine global maps to see the extent of Internet
use in nations at differing levels of economic development.

Read the Document—These primary readings allow students to read important sociologists in
their own words. All readings have been carefully chosen and edited to provide rich learning
accessible to all students. This chapter‘s reading is Georg Simmel‘s classic, ―Dyads, Triads, and
Larger Groups.‖

Social Explorer—An interactive exercise that uses social mapping to explore societal dynamics
across the United States. This chapter‘s exercise allows students to explore membership in one of
the country‘s largest formal organizations—the U.S. military—across the country and in their
local communities.

Surveys—These interactive exercises ask students to assess the own attitudes and behavior and
compare themselves to others in the United States or to populations in other countries. This
chapter‘s surveys focus on students‘ life in groups and concerns about the loss of personal
privacy.

In Review—These interactive ―drag and drop‖ exercises allow students to have fun as they
assess their learning. In this chapter, one In Review exercise asks students to identify traits of
small groups and the traits of large organizations.


Learning Objectives

 7.1: Explain the importance of various types of groups to social life.
 7.2: Describe the operation of large, formal organizations.
 7.3: Summarize the changes to formal organizations over the course of the last century.
______________________________________________________________________________

Detailed Chapter Outline

I. Social Groups. A social group is defined as two or more people who identify and interact
with one another.
L.O. 7.1: Explain the importance of various types of groups to social life.
A. The Basics: Societies, Groups, and Organizations. People who interact in a defined
territory and share a culture comprise a society. Though one could argue that
individuals form the foundation of any society, groups, and organizations also have
profound influence over people's lives.
B. Primary and secondary groups.
1. A primary group is a small social group whose members share personal
and enduring relationships.

8. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 96
a. People in primary groups share many activities, spend a great deal of time
together, and feel they know one another well.
b. Families are primary groups in that they are the first groups we experience
in life and because they are of central importance in the socialization
process.
c. Members think of the group as an end in itself rather than as a means to
other ends.
d. Members view each other as unique and irreplaceable.
2. Secondary groups are large and impersonal social groups devoted to some
specific interest or activity.
a. They involve weak emotional ties.
b. They are commonly short term.
c. They are goal oriented.
d. They are typically impersonal.
B. Group leadership.
1. Instrumental leadership emphasizes the completion of tasks; expressive
leadership emphasizes collective well-being.
2. There are three styles of decision-making in groups:
a. Authoritarian leadership focuses on instrumental concerns, takes personal
charge of decision-making, and demands strict compliance from
subordinates.
b. Democratic leadership is more expressive and tries to include everyone in
the decision-making process.
c. Laissez-faire leadership allows the group to function more or less on its
own.
C. Group conformity.
1. Asch‘s (1952) research into group conformity showed that many of us are
willing to compromise our own judgment and to avoid being different, even
from people we do not know.
2. Milgram‘s (1963) research into obedience suggests that people are likely to
follow directions from not only ―legitimate authority figures,‖ but also groups
of ordinary individuals, even when it means inflicting harm on another
person.
3. Janis‘s (1972, 1989) research dealt with a process called groupthink, the
tendency of group members to conform by adopting a narrow view of some
issue.
D. A reference group is a social group that serves as a point of reference for people
making evaluations or decisions.
1. Social Inequalities: Societies, Groups, and Organizations. How our society,
groups, and organizations are changing is the subject of this video. It focuses
on the dynamics of our groups and how social media has influenced our
groups and our organizations.
2. Stouffer‘s (1949) research on reference group dynamics showed that we do
not make judgments about ourselves in isolation, nor do we compare
ourselves with just anyone.

9. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 97
E. An in-group is a social group commanding a member’s esteem and loyalty; an out-
group is a social group toward which one feels competition or opposition.
F. Group size.
1. A dyad is Georg Simmel‘s (1858-1918) term for a social group with two
members.
a. Social interaction in a dyad is typically intense.
b. Dyads are typically less stable than larger groups.
2. A triad is a social group with three members.
a. Triads are more stable than dyads.
b. Any two members can form a majority coalition.
G. Social diversity (race, ethnicity, class, and gender) influences intergroup contact in
four ways:
1. The larger a group, the more likely members will maintain relationships only
with other group members.
2. The more internally heterogeneous a group is, the more likely that its members
will interact with outsiders.
3. The greater the overall social parity within a setting, the more likely it is that
people from diverse backgrounds will mingle and form ties.
4. Physical space affects the chances of contact among groups.
H. A network is a web of weak social ties.
1. WINDOW ON THE WORLD (p. 166)—Global Map 7–1: Internet Users in
Global Perspective. Although a majority of world nations are connected to
the Internet, a majority of the world‘s people—especially those living in low-
income countries—do not have access to this resource.

II. Formal Organizations.
L.O. 7.2: Describe the operation of large, formal organizations.
A. There are three types of formal organizations:
1. Utilitarian organizations, which people join in pursuit of material rewards.
2. Coercive organizations, distinguished by involuntary membership.
3. Normative organizations or voluntary associations, in which people pursue
goals they consider morally worthwhile.
B. Formal organizations date back thousands of years. Early organizations had certain
limitations.
C. Bureaucracy became common during the Industrial Revolution.
D. Where Is Membership in the Military Highest in the United States? In this activity,
students have the opportunity to explore membership in one of our country‘s largest
formal organizations—the military—in their local community and across the United
States.
E. Bureaucracy is an organizational model rationally designed to perform tasks
efficiently. Max Weber (1921) identified six key characteristics of bureaucracy:
1. Specialization.
2. Hierarchy of offices.
3. Rules and regulations.
4. Technical competence.

10. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 98
5. Impersonality.
6. Formal, written communications.
F. Organizational environment refers to a range of factors outside the organization
that affects its operation, including:
1. Technology.
2. Economic and political trends.
3. Population patterns.
4. Other organizations.
G. The informal side of bureaucracy is that members of organizations try to personalize
their procedures and surroundings.
H. Problems of bureaucracy.
1. Bureaucratic alienation, according to Weber, is the reduction of the human
being to a “small cog in a ceaselessly moving mechanism.”
2. Bureaucratic inefficiency and ritualism is the preoccupation with rules and
regulations to the point of thwarting an organization’s goals.
3. Bureaucratic inertia is the tendency of bureaucratic organizations to
perpetuate themselves.
4. Robert Michels (1876–1936) made the link between bureaucracy and
oligarchy, the rule of the many by the few. The ―iron law of oligarchy‖ refers
to the pyramid shape of bureaucracy placing a few leaders in charge of
organizational resources.

III. The Evolution of Formal Organizations
L.O. 7.3: Summarize the changes to formal organizations over the course of the last century.
A. Scientific management is the application of scientific principles to the operation of a
business or other large organization.
1. Scientific management involves three steps:
a. Managers observe the tasks performed by the workers.
b. Managers analyze their data to discover ways for workers to become more
efficient.
c. Management provides guidance and incentives to workers to be more
efficient.
B. During the 1960s, big businesses were inefficient and unfair in their hiring practices.
1. By the end of the twentieth century, white men in the United States held 58
percent of management jobs.
2. Women bring a ―female advantage‖ to companies striving to be more flexible
and democratic.
C. Differences between formal organizations in Japan and in the United States:
1. Hiring and advancement.
2. Lifetime security.
3. Holistic involvement.
4. Broad-based training.
5. Collective decision making.

11. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 99
D. Pressure to modify conventional organizations is also coming from the nature of work
itself, including a shift from making things to processing information. Ways in which
today‘s organizations differ from those of a century ago:
1. Creative autonomy.
2. Competitive work teams.
3. A flatter organization.
4. Greater flexibility.
E. SOCIOLOGY IN FOCUS BOX (p. 177): Computer Technology, Large
Organizations, and the Assault on Privacy. The loss of privacy is one result of more
and more complex computer technology. Note that students can join the blog on
REVEL.
F. The “McDonaldization” of society (George Ritzer, 1993).
1. Four principles of McDonaldization:
a. Efficiency.
b. Calculability.
c. Uniformity and predictability.
d. Control through automation.
2. Rationality, although efficient, may be irrational and highly dehumanizing.
3. The McDonaldization of Society by George Ritzer. George Ritzer has called
the increasing bureaucratization in social life the ―McDonaldization‖ of
society. In this excerpt Ritzer demonstrates how the principles of the fast-
food restaurant have come to dominate all areas of American society.
4. Sociology in Focus: Societies, Groups, and Organizations. Society, groups,
and organizations are the main focus of this video. It illustrates how groups
and organizations can positively and negatively affect our society.

IV. The Future of Organizations: Opposing Trends
L.O. 7.4: Assess the consequences of modern social organization for social life.
A. ―Intelligent organizations‖ have become more productive than ever.
B. The postindustrial economy has created many highly skilled jobs, more routine
service jobs, and offers few of the benefits that today‘s highly skilled workers enjoy.
C. Organizational ―flexibility‖ that gives better-off workers more autonomy carries the
threat of ―downsizing‖ for rank-and-file employees.

V. Seeing Sociology in Everyday Life photo essay (pp. 178–179). Use this essay to spark
discussion of advantages and disadvantages of rational social organization.


REVEL Media

IN GREATER DEPTH [graphic] The Power of Society to Link People into Groups:
Membership in Various Types of Groups, by Race, found in Module 7.1.
A GLOBAL PERSPECTIVE [graphic] McDonald‘s: Bigger Than Many Countries, found in
Module 7.2.

12. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 100
VIDEO The Basics: Societies, Groups, and Organizations This video looks at the differences
between primary and secondary groups and how they serve as reference groups in our daily
lives, found in Module 7.3.
VIDEO Social Inequalities: Societies, Groups, and Organizations This video uses familiar
“family politics” and also the situation of a young person getting a job through family
connections to illustrate Georg Simmel’s observations of the dynamics of small social groups,
found in Module 7.4.
JOURNAL Personalizing Primary and Secondary Groups, found in Module 7.5.
COMPARISON MAP Internet Users / Economic Development in Global Perspective, found in
Module 7.6.
READ THE DOCUMENT Dyads, Triads, and Larger Groups by Georg Simmel Simmel
argues that while one might think that interactions between individuals are inherently unique,
the number of persons involved in a social interaction affects the social forms that develop in
predictable ways. Simply moving from a dyad to a triad changes the level of intimacy and the
resulting interactions, found in Module 7.7.
SOCIAL EXPLORER Explore membership in one of our country‘s largest formal
organizations—the military—in your local community and in counties across the United States,
found in Module 7.8.
SURVEY Living in Groups: Rate Yourself, found in Module 7.9.
IN REVIEW Small Groups versus Large Organizations, found in Module 7.10.
JOURNAL Experiencing Bureaucracy, found in Module 7.11.
VIDEO Sociology in Focus: Societies, Groups, and Organizations The narrator of this video
relates personal encounters with aspects of the McDonaldization of society today—the
predictability, uniformity, and efficiency of big box stores seen in every major city, found in
Module 7.12.
SURVEY Concern about Privacy: Rate Yourself, found in Module 7.13.
SHARED WRITING Assessing Formal Organizations, found in Module 7.14.
SEEING SOCIOLOGY IN EVERYDAY LIFE [photo gallery] What have we learned about
the way modern society is organized? found in Module 7.15.


John’s Chapter Close-Up: The Paintings of George Tooker

In 2011, the painter George Tooker passed away at the age of ninety at his home in rural
Vermont. I have always been haunted by Tooker‘s art, visions of modern social life that strike a
chilling chord. There is no outright violence in Tooker‘s paintings. On the contrary, his settings
are quite orderly and even carefully controlled. But humanity is presented in the throes of
death—a social death or maybe a death of the soul. From a sociological point of view, no one
better captures Max Weber‘s pessimistic assessment of modernity.
In this chapter, Tooker‘s Government Bureau (1956) appears on page 171. I have read that
the idea for this painting resulted from the artist‘s frustrating attempt to get a permit in New York
City to do a home renovation project. Notice the sameness of the people, all reduced to a
nondescript form as they meekly wait to be processed by the robot-like bureaucrats working
within a vast, impersonal system. The organizational employees are truly ―faceless‖ in Tooker‘s
portrayal, and you see only a bit of them behind frosted glass. They, too, have no personal traits.

13. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 101
Their fingers rest on calculators suggesting that the people they serve are simply ―cases‖ to be
counted and processed. The workers, of course, are no better off.
This is Weber‘s vision of modern alienation. It differs from the vision of Marx, in which
alienation arises from hierarchy and class conflict. In Weber‘s and Tooker‘s views, we are all
rendered small and unimportant against the rising wave of rational bureaucracy. Do such
organizations serve humanity, as people once supposed? Or does humanity now serve the
―machine?‖
For discussion, also point out that there are two other Tooker paintings in the text. In Chapter
24 (―Social Change: Traditional, Modern, and Postmodern Societies‖) you will find The Subway
(1950), one of Tooker‘s early images of modern, urban life. Landscape with Figures (1963) is
found in the Weber section of Chapter 4 (―Society‖) on page 102. Here we see Tooker‘s take on
Weber‘s ―iron cage.‖


John’s Personal Audio Selection

Chapter 7 concludes raising a timely debate about the extent to which new organizational forms
operating new computer technology threaten personal privacy. There is a more sinister side of
this issue—the potential for computer technology to help governmental organizations not only to
gather information, but to control the lives of an entire population. The smartphones we carry
with us, for example, provide information about not only our conversations, but our past
movements and current location. Does anyone think governments are not able to monitor and
utilize such information? Does anyone doubt that what becomes technologically possible will
become politically irresistible?
Use a search engine to find a three-minute 2012 audio program called ―Technological
Innovations Help Dictators See All.‖ Are we talking about governments somewhere else in the
world? Yes. But the danger is closer to home than many students may realize. Refer the class to
page 176 of this chapter where people will see a photograph of the new National Security
Administration (NSA) information storage facility in Utah.


Research for a Cutting-Edge Classroom

For each chapter of the text, I am happy to share a short, Power-Point based presentation
informed by very recent research. These presentations deal with highly current and typically
controversial issues that are in the news and are part of the country‘s political dialogue. Each
presentation provides a clear statement of the issue, several slides that present recent research
findings from Pew, Gallup, or other research organization, notes that help instructors develop the
importance of the data, and questions for class discussion.
To access these PowerPoint presentations from REVEL, after creating a course with either
Sociology 16/e or Society: The Basics 14/e, enter the course and hover over the left-hand
navigation menu. The PowerPoints (as well as the Test Item File, Instructor's Manual, and other
resources) can be found in the "Resources" tab.

14. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 102
From outside of REVEL, please go to www.pearsonhigerhed.com and navigate / search
for Sociology 16e or Society: The Basics 14e. The PowerPoints can be found under the
―Resources‖ tab.
In this chapter, the cutting-edge classroom presentation explores ways in which today‘s
workplace is unfriendly to family life, an issue that affects both men and women.


Using the ASA Journal Teaching Sociology in Your Classroom

One dimension of any discussion of groups and organizations that has special relevance to the
college classroom is how small groups function. Lauren Dundes has provided a vehicle for
introducing students to small group settings and for developing students‘ critical thinking
abilities (―Small Group Debates: Fostering Critical Thinking in Oral Presentations with Maximal
Class Involvement,‖ Teaching Sociology, 29, April 2001, pp. 237–243). Dundes presents a
technique that can be applied to any class in which there are controversies to debate and enough
persons to observe and evaluate at a ratio of one supervisor per thirty or fewer students. In the
article, Dundes provides a detailed description of how you may organize debates between small
groups of students in your classroom.


Supplementary Lecture Material
Computers and the Threat to Privacy

It‘s hardly news any longer: we live in the so-called Information Age. Information, virtually all of
it stored in computer databases, is the lifeblood of the public and private bureaucracies that
dominate postindustrial society. The quest for ever-greater levels of efficiency has led to a
scramble to obtain more and more information about individual citizens and consumers.
Yet, while many people express concerns about the loss of their privacy, most of us are
willing accomplices. Do you use a bank card at ATM machines? Do you shop by mail order or
visit commercial websites? Do you browse websites on the Internet? If so, you are being tracked,
and most of us realize it. Yet, we are unwilling to change our habits. Why? Because, perhaps
when it comes right down to it, we value convenience over privacy.
Here are just a few examples of how by doing very simple, everyday things you inadvertently
leave electronic footprints, and how those might be used by others:

 At work, you send an e-mail saying unflattering things about your boss. Your company (as do
many corporations) routinely reviews e-mails, so your boss reads yours. You are dismissed.
You file a suit, but lose. The prospective employer at the next job you apply for uses an
Internet investigation service to check records and your lawsuit is discovered. What do you
think your chances are of being employed by that firm?
 You have allergies and call an 800 number to check pollen count in your area. Your number
is recorded by caller ID, and you are put on a list of allergy sufferers. The list is sold to a drug
company. Next thing you know, you are sent a coupon for that company‘s allergy medication.

15. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 103
 You are eating out, and order a burger with fries. At the restaurant, your order is entered into
a computer. You pay by credit card. The restaurant then checks your credit rating and sends
you a discount offer for your next visit. Unfortunately, the restaurant goes bankrupt, and its
list of burger and fries lovers goes on the information market.

Those are just a few examples, some innocuous sounding, some not. But what about direct
abuses?

Here are a few examples:

 Some years ago, a convicted child rapist who worked at a Boston hospital went through 1000
computerized records seeking potential victims. He was caught when the father of a nine-
year-old girl traced his call back to the hospital using caller ID.
 A banker who was also working for Maryland‘s state health commission accessed a list of
known cancer patients and identified the names of his bank‘s customers who were ill. The
bank revoked the loans of those people.
 A large company that sells baked goods planned to work together with a healthcare company
to analyze employee health records and work performance reports to identify workers who
might benefit from antidepressants sold by the healthcare company.

Unusual? No. An increasing share of companies check health information before hiring someone.
But what about the government gathering information about you? The FBI has a database on the
millions of people who have ever been arrested, even if they were not convicted. Government
abuses are currently regulated by the Privacy Act of 1974, but many feel that this law needs to be
updated to keep pace with technological innovation. Harvard law professor Lawrence Tribe
supports an amendment to the Constitution ensuring that the Bill of Rights will not be
endangered by developing communication and computer technologies.
Critics who wonder whether such safeguards are really necessary need only look to the
Orwellian steps now being taken by the Thai government. By 2006, information on 65 million
Thais was stored in a single, integrated computer network and each citizen over age of fifteen is
required to carry a photo ID with an identification number. This card allows the government to
obtain the citizen‘s fingerprints, height, home address, parents‘ and children‘s names, marital
status, education, occupation, income, nationality, religion, and, potentially, criminal records.
In spite of resistance to these pools of private information, the means of accessing some basic
data about individuals seems to be growing easier. Through search engines on the Internet‘s
World Wide Web such as Google and Yahoo!, anyone with Internet access can enter an
individual‘s name to look for his or her phone number, residential address, email address, and in
some cases, a map showing where in a city that person lives. Once that far, anyone can find out
what that person does for a living, the names and ages of a spouse and children, the kind of car
that person drives, the value of the person‘s house, and the taxes paid on it.
Kevin Kelly, executive editor of Wired magazine, points out that privacy also did not exist in
the traditional village or small town. The difference back then was that people knew about each
other, creating a kind of symmetry of knowledge. That‘s what has changed. Today‘s technology
allows more organizations to gather more information about us without our knowledge—and
without our knowing how, why, or by whom this information may be used.

16. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 104
Discussion Questions:

1. What sorts of personal information should be kept private? Is it even possible today to keep
information private?

2. Is the loss of privacy a result of technology that cannot be regulated? Or do you think that
new laws and regulations can protect the interests of citizens and customers?


Supplemental Lecture Material
The Female Advantage

As the textbook notes, women are still underrepresented as managers of businesses, yet some
people, such as Sally Helgesen see women as the business leaders of the future. Why? Because
their style of management is more democratic and flexible, and therefore able to adjust more
easily to the fast-changing, dynamic business environment, or thrive in a company where
educated young professionals expect to be treated as individuals.
In a recent article summing up their book, Megatrends for Women, Patricia Aburdene and
John Naisbitt describe women leaders as having these strengths relative to men:
 Women encourage more participation.
 Women share more power and information.
 Women more effectively enhance other people‘s self-worth.
 Women get workers more excited about their work.
 While these qualities all sound ―nice,‖ the authors warn that this would be an
oversimplification. ―Caring about people and supporting them always must be balanced with
objectivity. . . . Anyone who thinks ‗supporting people‘ and being ‗nice‘ alone cut it in the
business world is in need of a serious reality check.‖ (p. 46)
 One thing that helps women, according to Judith Hall, a psychology professor at Northeastern
University, is that women traditionally are better at interpreting body language and other
nonverbal cues. They also are able to tolerate ambiguity and to juggle many things at once.
 Men, however, who see job performance ―as a series of transactions−rewards for services
rendered or punishment for inadequate performance,‖ (Ibid) might misinterpret women‘s
management style. A female manager‘s willingness to empower employees by asking them
for help, might, for example, look like ignorance, and as though she truly does not know what
she is doing. Also, other employees might feel freer to criticize a woman, or to challenge her
authority.

Source:
Aburdene, Patricia and John Naisbitt. Megatrends for Women. New York: Villard Books, 1992.

Discussion Questions

1. Characterize women‘s management style according to the two leadership roles and three
leadership styles discussed in the text. Do you agree with the claim that the two sexes have
distinct leadership styles?

17. Macionis, Sociology, 16/e
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 105
2. How do more creative jobs differ from more routine jobs in terms of the type of leadership
that works best?


Essay Topics

1. Define and distinguish primary groups and secondary groups. Provide examples of primary
and secondary groups to which you have belonged.

2. Identify and describe three leadership styles. Provide an example of each.

3. The Asch and Milgram experiments discussed in this chapter were conducted on groups of
subjects who had not met before the experimental session. Do you think that groups of people
who already knew each other would demonstrate more or less conformity if put in these
experimental situations? Discuss.

4. Assess the Milgram experiment in terms of the discussion of research ethics in Chapter 2 (pp.
39–40).

5. Identify several of the reference groups that are important to you. Why did you choose them?

6. Provides examples of each of Etzioni‘s three types of formal organizations. How can one
organization be an example of one type to one person and a different type to a different
person?

7. Identify several problems with bureaucratic organization. Overall, do you think that
bureaucracy is efficient or not? Is it a positive element of modern society or not? Why?

8. Do you think modern organizations are becoming ―smarter‖ in terms of developing the
imagination and creativity of workers? Or do most of today jobs seem more like the routine
factory work we link to the early industrial era? Explain.

18. Other documents randomly have
different content

22. The Project Gutenberg eBook of Maisa Jons

23. This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.
Title: Maisa Jons
Author: Jonas Lie
Translator: Selma Patajoki
Release date: March 12, 2019 [eBook #59051]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAISA JONS ***

24. E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
MAISA JONS
Kirj.
JONAS LIE
Suomentanut
Selma Patajoki
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1920.

25. I.
Hän ei voinut lainkaan sietää sitä, että he tahtoivat panna hänet,
Maisan, palvelijanhuoneeseen ompelemaan, vaikkapa he kutsuivatkin
sitä hienosti silityshuoneeksi tai neitsytkammioksi tai muuksi
sentapaiseksi. Hän ei lainkaan ollut niitä, jotka ottivat käsirahoja ja
antoivat pestata itsensä, — hän kiittäisi kunniasta kuulua
palvelusväkeen.
Ohuet, voimakkaat käsivarret ja nopsat sormet kiitivät kiukkuisella
kiireellä pitkin harsinommelta, kolme, neljä pitkää pistettä kerrallaan,
ennenkuin hän veti harsinlankaa.
Hän istui puolittain ikkunaan päin kääntöpöydän ääressä pienessä
keittiön ja ruokasalin välisessä huoneessa tukkukauppias Tranemin
luona ja ompeli pitkiä hameen saumoja. Suuri, poljettava
kahdenlanganneulomakone oli sillä hetkellä käyttämättä hänen
vieressään.
Sen vuoksi muka, että täällä touhuttiin ja kuljettiin edestakaisin
ovissa!… Jo kolmannen kerran oli tuo hätiköivä täti tullut sisään ja
ystävällisesti kysynyt häneltä, eikö hän ompelisi mieluummin
palvelijainhuoneessa.

26. Ja kas, eikös hän sulkenut tänään ruokasalin ovea niin huolellisesti
jälkeensä, ikäänkuin olisi tahtonut sinetöidä sen, — hän varmaan
arveli Maisan olevan niitä, jotka kuljettivat juoruja talosta taloon. —
Nii-in, hyvä neiti, parasta on olla varovainen. Mutta hän voisi olla niin
levollinen — ainakin minun suhteeni!
Silityshuoneeseen, sillä siellä oli niin hyvä ja lämmin olla!
Hän ei voinut olla matkimatta täti Raskin lempeätä, hyväntahtoista
ilmettä ja siirsi valon vuoksi toisen viheriäisistä teräslankaverhoista
syrjään; kuinka pimeäksi varjostuikaan nyt tällaisena hämyisenä
syysiltapäivänä tämä talon alakerros, ilma ikäänkuin imeytyi kiinni
ruutuun likaisenharmaana ja märkänä, kaikista savupiipuista tulleen
noen kyllästämänä.
Missään tapauksessa ei ollut hänen syynsä, että sisäkkö Lena
ainoastaan jalallaan veti ovea kiinni jäljestään. Hän saisi sievästi
sulkea sen itse; eipä hän aikonut passata palvelusväkeä, niin että
tulisi vielä tavaksi katsoa häntä yli olan. Sitä hän ei aikonut.
Hän ompeli yhä samalla innolla.
Jälleen hän johtui miettimään sitä, mitä oli miettinyt aivan
aamusta alkaen, — mistä hän saisi hankituksi ne kolme markkaa ja
kaksitoista killinkiä, joka summa puuttui vielä asunnonvuokrasta
Dörumeille; hän oli luvannut ne niin varmasti hankkia täksi illaksi,
Dörumit eivät puolestaan voineet muuten selviytyä
asunnonvuokranmaksussa talon isännälle.
Tillalla, joka asui rouva Thorsenin luona, ei varmastikaan ollut
mitään… Koettaisikohan hän saada velaksi vanhalta Dammin

27. muorilta, joka oli ollut sairashuoneen siivoojana yhtaikaa hänen
äitinsä kanssa? —
Hän lainaisi Maisalle kyllä, jos hänellä olisi, eikä hän vielä ollut
mennyt valvomisvuorolleen. Mutta se oli niin epävarmaa —
Jospa hän nyt ei olisi tullut ostaneeksi tuota kallista sateenvarjoa,
joka vei koko viikon palkan kerrallaan, ja sitten uutta
leninkikangasta, niin olisi hänellä kyllä nyt rahaa. Mutta hänellähän
täytyi olla ne, jotta hän saattaisi kulkea jotakuinkin siistinä niissä
taloissa, joissa hän ompeli, ja jottei häntä pidettäisi minään
tavallisena palvelijantöllikkönä.
Hän oikaisi itseään jännittyneenä; — ovikello soi ja ulko-ovi
aukeni.
"Onko ketään kotona, Lena?" kuului kotoisesti ja tuttavallisesti, —
"rouva — joku neideistä?"
Ääni hukkui osittain meluun; rämisi niin, että ruudut helisivät,
raskasta kuormaa ajettiin tukkukauppiaan portista sisään.
"Ovatpa kylläkin, herra kaupunginviskaali, — kaikki ovat kotona; —
ja neiti Sundt tuli myöskin tänne" —
"Va-i ni-in?"
Kuulosti siltä kuin hän olisi jäänyt seisomaan ja miettimään pitikö
hänen mennä sisään vai ei.
Kaikkiapa sitä kuuli!… Maisa loi aivan hämmästyksissään silmänsä
kattoon ja antoi olkapäittensä ja käsiensä vaipua veltosti alaspäin.

28. Hui, nyt tuo Lena jälleen melusi pannessaan ruokapöytää kokoon!
Hän teki kiivaan liikkeen.
No niin, olisipa varsin hauskaa nähdä, oliko todellakin totta se,
mitä Heibergillä väitettiin, että herra Torp kulki kosiskelemassa
Signe-neitiä, — hirveän hauskaa… Ottaisiko hän leskimiehen? —
Johan nyt!
Hänen korviaan aivan kuumoitti kaiken sen johdosta, mitä hän
ajatteli, kun hän jälleen taivutti päätään ompeluksen yli.
Mutta olisipa joka tapauksessa hauskaa saada tietää, oliko herra
Torp mennyt sisään vai ei! Sillä jos hän todellakin oli mennyt
tiehensä siksi, että neiti Sundt oli siellä, niin ei asiasta ollut edes
päänvaivaa; sehän oli niin selvää, niin selvää, että —
Hän vahvisti sen nyökkäämällä hiukan kapeata päätään, joka
kokonsa ja värinsä puolesta muistutti juuri kuorittua kokospähkinää.
Ei ihme, että täti Rask koetti niin kiihkeästi saada hänet pois tieltä,
ehkä häntä oli odotettu — —
Tuossa tuli Lena kamarista tuoden kahvia.
Maisa otti kupin tarjottimelta ja pani sen pöydälle.
"Kuulkaas, Lena, sulkekaa vain tarkkaan eteisen ovi; olin
kuulevinani, että se narisi avonaisena, kun se lähti pois, joka oli siellä
sisällä."
"Herra Torp? — Ei hän lähtenyt, hän meni sisään kamariin."

29. "Vai niin — hän se siis oli. Luulin, että se oli se vaaleahiuksinen
ylioppilasnulikka, joka kulkee täällä ja tekee pilaa ja kujeilee."
"Hän ei enää tulekaan tänne."
"Vai niin!" — Maisan pienet, pirteät silmät tarkastivat Lenaa. —
"Vai nii-in, — vai nii-in." Hän maiskutti huulillaan, sill'aikaa kun hän
piti neulaa päivää vasten saadakseen langan silmään, ja Lena näki
kyllä, että Maisalla oli omat ajatuksensa asiasta.
"Te ehkä uskotte, että hän on kosinut neitiä. Luulen kyllä, että
ihmiset puhuvat sellaista, niillä on niin paljon huolta toisten asioista."
"Minä en edes muista hänen nimeänsäkään, Lena, niin että voitte
itse nähdä, miten on asian laita", kuului lyhyesti ja torjuvasti. "Älkää
vain luulko, että minä pistän nenääni joka paikkaan; minä en tule
siitä köyhäksi enkä rikkaaksi."
Ei kiitos, hän ei tahtonut enempää kuin kaksi palasta sokeria.
Lena meni tarjottimineen ja Maisa istui jälleen hieman
kapeahartiaisena ja työnsä yli kumartuneena, jalat pöydänjalalla, —
hän oli kastunut aamulla, minkä vuoksi hän oli ottanut toisen kengän
pois jalastaan, — ja oli tyytyväinen elämäänsä sekä nautti
saadessaan tuota hienoa palasokeria kahviinsa.
Hänellä oli kaksi pientä vilkasta, punareunaista silmää tuuhein
kulmakarvoin, jotka aina silloin tällöin, kun hän vaipui ajatuksiinsa,
yhtyivät kaarena rohkean nenän yläpuolella, — selvästi itsetietoisen
nenän, se ikäänkuin työntyi urheana ilmaan, — ja lyhyt ylöspäin
nouseva ylähuuli, joka mielellään paljasti parin hyviä etuhampaita.
Ruskeat hiukset olivat hiusnauhalla kevyesti sidotut, ja jonkun verran

30. kapeilla poskilla oli hiukan keltaisen vivahdusta, joko se nyt sitten
johtui kesän pisamista tai siitä ainaisesta kahvinjuonnista, johon hän
oli tottunut. Hän puri ajattelevasti sokeria —
Ei-i, niin hullua hän ei ollut ajatellut Signe-neidistä. Tuo
vanhanpuoleinen herra Torp… Hän näytti aivan siltä niinkuin hänet
olisi juuri pantu uuteen kuntoon; — aivan kuten uudelleen
muodostettu hattu! Ohutta tukkaansa hän harjasi varmaankin hyvin
ahkerasti edestäpäin saadakseen sen riittämään yli kaljun päälaen.
Hui, — antaa sen kauniin ylioppilaan, joka nauroi niin iloisesti,
mennä menojaan, siksi ettei sentapainen heti voinut viettää häitä! —
Kylläpä se on pikkumaista, aivankuin tyttö olisi tullut maailmaan isän
rahalaatikossa.
Hän kuunteli… Kuinka hän saattoikaan tuolla tavoin alituisesti
nauraa, tuo Signe. Ensin hy, hy, hy, hy rintaansa ja sitten päättyy se
noihin korkeisiin kimakkoihin ääniin. Niin, herra Torp saa kyllä
kuunnella tuota satakieltä aivan tarpeekseen!
Maisan piirteet pitenivät sangen ilmehikkäästi, hän sysäsi
kahvikupin luotaan vähäkankaalle ja rupesi laskemaan koneella pitkiä
ompeleita.
Jospa hän rohkaisisi itsensä ja pyytäisi rouvalta, nuo kolme
markkaa tänä iltana? Hänhän saisi ne ansaituksi huomenna tai
ylihuomenna ennenkuin hän menee Schoulle…
Hän istui ja veti sormustimen pois sormestaan ja pani sen jälleen
paikoilleen.

31. Oli kyllä kaikkein pahinta, mitä hän saattoi ajatella, pyytää
sellaista, — ja vielä lisäksi rouva Tranemilta, joka oli niin
ylpeäluontoinen ja hieno. Mutta hänen täytyy koettaa tuoda esiin
asiansa, kun he koettelisivat leninkiä tänä iltana…
Hän kuuli, että eteisessä sanottiin hyvästi ja juteltiin — herra Torp
ja täti Rask ja neiti. Oli jo alkanut hämärtää.
No niin — hyvästi sitten, — ja tulkaa pian takaisin! matki hän
itsekseen täti Raskin erittäin ystävällistä ääntä… Nythän neiti
Sundtkin meni; ja sisässä ruokasalissa väiteltiin kiivaasti siitä, kuka
menisi isän luo konttoriin pyytämään lupaa päästä teatteriin illalla
katsomaan uutta kappaletta.
Täti Rask kantoi itse pois kahvitarjottimella messinkisen
kahvikannun ja kaikki kupit.
Maisa seisoi ja piti ompelusta ikkuna valoa vasten. Likaisessa
pihassa oli surullinen lyhty sytytetty palamaan varastohuoneen
sisäänkäytävän luona olevaan pylvääseen; siellä nostettiin
sokerilaatikoita raskailta kuormarattailta. Kaikkien monien
käsittämättömien ovien joukosta piha-aukon kosteassa
puolipimeässä häämötti takapiharakennuksen käytävärappu pienine
ruutuineen ja aina toiseen kerrokseen saakka ulottuvine käsipuineen.
Tuo rakennus oli jäänyt siihen muistoksi entisestä maalaiskaupasta
tukkukauppiaan appiukon ajoilta. Uudistusten ja lisärakennusten
avulla oli siitä vähitellen muodostunut tuo uudenaikainen harmaa
kolmikerroksinen kivirakennus kadun varrelle. Sitä piti nyt hallussaan
tukkukauppaliike Tranem ja Kumpp.
Ikkunasta oli Maisa hiukan uteliaana seurannut varsin levotonta
elämää ja liikettä ylhäällä sivurakennuksessa, jossa rouvan

32. veljenpoika, kadetti Didrik, asusti; siellä oli ollut sellainen touhu ja
juoksu ylös ja alas rappuja nyt koko iltapäivän… Ja pettäköötpähän
häntä! — sinne vietiin pulloja, joita palvelija kuljetti salaa ja nopeasti
rappuja ylös vähän kerrallaan.
Kas vain, miten hurskaaksi ja viattomaksi hän, Andreas-palvelija,
teki itsensä kulkiessaan aivan vierestä itse tukkukauppiaan ohitse
koreineen. Varmaankin oli siinä olevinaan vain lamppuöljyä ja
tulitikkuja ja tupakkaa ja muuta sentapaista, sitähän hän kantoi!…
Olipa onni, että tukkukauppias oli niin kiintynyt katsomaan
piharenkiä, joka seisoi ja pesi ja kiilloitti vaunuja.
Muhkea mies, vanha tukkukauppias, — aivan kuin virkeä kukko
suoristaessaan itseään ja rehennellessään. Mutta kuitenkin vetivät
he, todentotta, häntä nenästä, niin suurena ja ylpeänä kuin se
nuuskikin ilmaa joka puolella. Sillä Maisa voisi vaikkapa panna
päänsä pantiksi, että tuolla sivurakennuksessa pannaan toimeen
kemut tänä iltana, kemut, joista hän, tukkukauppias, ei saa mitään
tietää.
Kas niin, tuollapa meni Antonkin, talon poika, rappuja ylös; —
eikös hänkin osannut pujahtaa juuri silloin kun isä oli mennyt jo
sisään! Varmaan hän juuri onkin lähettänyt pullot…
Tuo mielenkiintoinen huomioidenteko keskeytyi, kun Signe-neiti
tuli sisään tuoden juuri sytytetyn lampun. Häntä seurasi hänen
kuusitoistavuotinen sisarensa Arna.
"Ei, mutta seisotteko pimeässä, — kas, kun ette ilmoita, että
tarvitsette valoa, Maisa! — No, miten äidin leninki edistyy?"

33. "Varsin hyvin, pusero on jo leikattu; luulen varmaan, että rouva voi
tulla koettamaan tänä iltana sitä."
Lampun vielä heikosti valaistessa tummaa villakangasta, veti Maisa
ikkunaverhon eteen ja siirsi ompelutarpeet ikkunalaudalta pöydälle.
"Teidänhän pitää jo perjantaina mennä Schoulle?" kyseli Signe.
"Niin, minä sain erikoisesti sanan, etten vain lupautuisi muualle."
"Mutta tiedättehän, että äiti tahtoo saada leninkinsä valmiiksi ja
vanhan silkkileninkinsä korjatuksi."
"Oi, siihen on hyvästi aikaa, neiti. Luulenpa, että ehdin vähän
aloittaa myöskin Arnan leninkiä, ennenkuin lopetan ylihuomenna
työni; se käy kuin tanssi, kun on ompelukone. On ollut puhetta, että
Brandtit myöskin hankkisivat sellaisen; mutta asessorin mielestä on
kaksikymmentäkahdeksan taalaria aika paljon rahaa; hän arvelee
niitten pian halpenevan."
"Mutta minä sanon teille, Maisa, että sen täytyy istua hyvin", ryhtyi
Arna puhumaan; — "en ole milloinkaan saanut mitään kunnollista
leninkiä, mustaa ripillepääsyleninkiäni lukuunottamatta, ja sitä te
ette neulonut."
"Oh, saan sen kyllä istumaan; nythän teillä on jo vähän vartaloa;
— ennenhän oli aivan kuin olisi ripustanut riuvun ylle vaatteet."
"Niin — ennen — niin; mutta nyt" — — Hän oikaisi itseään ja
työnsi hartioitaan taaksepäin.
"Niinpä niin, näen kyllä, että alatte tulla neidiksi."

34. "Pyydän vain, ettette leikkaisi väärin ja kuvittelisi, että minulla on
samanlainen vartalo kuin Signellä, minä olen hoikka ja notkea,
minä", näytti hän ja siveli käsillään vartaloaan.
"Kuin luudanvarsi", tokaisi sisar; — "et suinkaan sinä kuvittele
mitään, Arna."
"Muistahan vain, sinä Signe pieni, että Anton vertasi sinua tässä
eräänä päivänä hienoon pyöreään vehnäpullaan, johon on pistetty
pari pientä suloista rusinaa, ja se on niin totta, niin totta."
Maisa oli pakahtua naurunhalusta, sillä se oli tosiaankin niin totta,
niin totta, — ja samat lempeät silmät ja sama tasainen tapa kuin täti
Raskilla.
"Olkaa hyvä ja väistykää hiukan, neiti, niin että pääsen
ompelukoneen luo."
Hän alkoi ommella huristaa pitkää saumaa, jonka hän jälleen oli
harsinut kiinni.
"Onko tämä kappale täältä olkapäältä", tiedusteli Signe; hän oli
vetänyt tuolin luokseen ja koetteli ja sovitteli yhteen paria leikattua
kangaskappaletta. — "Minkä vuoksi Schouilla on sellainen hirmuinen
kiire, Maisa?" kysyi hän sitten.
"Elise-neidin pitää saada uusi leninki tohtori Fayesin tanssiaisiin."
Signe käänsi kattoon nuo kaksi pientä rusinaa:
"Mitä ihmettä, — tahtooko Elise todellakin kulkea vielä tänäkin
vuonna tanssiaisissa, — kolmantena talvena!"

35. Maisa nyrpisti hiukan lyhyttä ylähuultaan; — Signe-neitihän oli
ainakin kolme vuotta vanhempi, ja hän oli kyllä huomannut, että oli
paras vetäytyä pois tanssiaisista ajoissa…
"Oletteko nähnyt kankaan, — millaista se on, Maisa? Onko se
jotain hyvin hienoa?"
"Hienoa — kyllä, — luullakseni. Minä pistäydyin siellä eilen aamulla
katsomassa sitä, — se on vaaleansinistä silkkiä."
"Silkkiä, — ja hän antaa ommella sen kotona! — kuinka ei hän
mene Bergin sisarusten luo; onpa vähän kummallista antaa ommella
kotona silkkiä." Signe oli kuin puusta pudonnut.
"Niin, sellaiset, joilla ei ole vartaloa, voivat aina saada tilatuksi
vartalon sieltä, se on totisen totta", arveli Maisa asettuessaan
ompelemaan. — "Mutta sellaiselle, jolla on niin hyvä vartalo kuin
neiti Schoulla, voi nyt joku toinenkin ommella, — kun vain on vähän
osaava."
"Niin, muistatko tanssiaispukuasi, jonka he neuloivat kaksi vuotta
sitten, Signe", sanoi Arna, — "siinä oli pitkä sinipunerva silkkiliivi,
joka oli selästä nauhoilla kiinni ja joka oli niin pitkä, niin pitkä — niin
että kaikki oli miltei pelkkää liiviä. Minun mielestäni se näytti varsin
rumalta." —
"On merkillistä, mistä Schouilla aina riittää varoja", ihmetteli Signe
lempeästi; — "Elise saa hienon leningin toisensa jälkeen. Mutta jollei
tämä ole sen parempi kuin sekään, jonka hän sai viime talvena, niin
— — Hänellähän ei ole lainkaan väriä; — ja sitten pukeutua
vaaleansiniseen!"

36. "Sanotaan, että hän käy tanssiessaan niin punaposkiseksi",
huomautti
Maisa ilkeästi.
"Niin, jos tahdotaan ottaa huomioon sellaisia satunnaisuuksia,
niin" — — "ja että häntä viedään aivan kuten jotakuta juuri äskettäin
ripille päässyttä", lisäsi hän viattomasti.
"Missään tapauksessa ei kuitenkaan sovi näytellä vastapuhjennutta
lumikelloa liian vanhana", arveli Signe — "lapsellisuudellakin on
rajansa. Hui" — häntä puistatti, — "että kukaan saattaa olla
halukaskaan siihen…"
"Mutta Didrikin mielestä hän on varsin kaunis", keskeytti Arna.
"Niin Didrikin! — sellaisen vastaleivotun kadetin maku!"
"Hän sanoo, että hän on koko ajan lattialla; aivan kiistellään siitä,
kuka hänet saisi viedä tanssiin."
"Tietysti riippuu paljon siitä, millaisia kavaljeereja on mukana, niin
se on, — mitä sellaisista kuin Didrik ja hänen toverinsa, jotka ovat
perhetuttavia! Kun hän voi luottaa kaikkiin heidän
sunnuntaivieraihinsa siellä maalla — niin, — luutnantteihin ja
kadetteihin, molempiin veljiinsä ja heidän tovereihinsa, joitten kera
hän leikkii viimeistä paria ulos ja saa tanssiaisissa edeltäkäsin heidän
nimensä kirjaansa merkityiksi. Muuten olen vain sanonut, että
sininen ei sovi sellaiselle, jolla ei ole hyvä väri, paras Arnani! Eihän
hän voi sille mitään, että hänessä on kalvetustauti."
"Vai kalvetustauti!… Sanonpa kuin sanonkin sen Didrikille —
Olisipa hauska tietää, ketä sinä voisit milloinkaan pitää kauniina",

37. Arna meni ja paukautti oven kiinni jäljestään.
"Lieneeköhän totta, neiti, että hän vastikään on antanut rukkaset
konsuli Bakkelle?" virkahti Maisa; — "Brandtit olivat kuulleet
puhuttavan sellaista melkein varmana."
"Oh, mitäpä he eivät olisi kuulleet, hehän tietävät kaikki."
Maisa ei puolestaan myöskään ollut niin varma siitä. Mutta, — hän
kumarsi kapean päänsä koneen yli; hän ei voinut pidättää itseään
sanomasta tälle Signelle jotain purevaa. — "Tarvittaisiin paljon,
ennenkuin hän menisi ja möisi itsensä. Saatte nähdä, ei hän mene
naimisiin sillä tavoin!"
"Oh, siitä te ette tiedä hitustakaan, Maisa, — teidän asemassanne
on mahdoton arvostella sitä asiaa."
"Mutta puhuttiinko todella sellaista Brandteilla?" tuli hiukan
jäljestäpäin. Signe oli nähtävästi vaipunut mietteisiinsä.
Maisa ommella hurahutti jälleen, — hän oli tosiaankin antanut
neidille vähän miettimisen aihetta. Hän harsi innokkaasti pitkin
pistein saadakseen leningin koetukseen ennenkuin he menisivät
teatteriin. Muuten hän olisi suorastaan ymmällä, mistä hän saisi
rahat, — sillä hänen täytyi saada ne, vaikka ne pitäisi hankkia mistä
tahansa.
"Greta tulee kuitenkin teatteriin", sanoi Arna ovesta. "Anton sanoo,
ettei hän tahdo. Huh — kolme sisarta rinnakkain!…"
"Niinpä kylläkin", ajatteli Maisa, "Anton tahtoo varmasti pitää
omaa teatteriaan ylhäällä sivurakennuksessa tänä iltana." Hän neuloi

38. kiireesti — hän tahtoi saada leningin harsituksi ennenkuin he
menivät. Kello ei varmaankaan ollut vielä kuuttakaan…
"Mai- Mai- Mai- Maisa, kuulkaahan toki", kuiskattiin keittiön ovesta.
Se oli Didrik, tuo musta kadetti-velikulta; hän katsoi, oliko hän yksin.
"Sanokaa minulle, Maisa, tiedättekö, ketkä kaikki menevät tänä
iltana teatteriin?"
"Niin, — rouva ja Signe-neiti ja Arna, — en tiedä, meneekö muita."
"Luuletteko, että eno menee mukaan?" kyseli hän varovaisesti.
"Luulenpa, että antaisitte paljon ollaksenne varma asiasta."
"Minä? — miksi niin? — Mitä te oikein tarkoitatte?"
"Oh, ehkä olisi hyvä, jos hän olisi poissa tänä iltana —"
"Mitä sitten? — mitä te tarkoitatte, neiti?"
"Eihän teidän tarvitse kysellä minulta sellaista, kun ette tahdo, että
minä vastaan."
"Te teitte huomautuksen, joka lievimmin sanoen oli — — hiukan
nenäkäs, sen saan sanoa teille. Olen huomannut, että tuollaiset
nuoret neitoset tulevat helposti liian koppaviksi."
"Minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kohta
kahdenkymmenenkuuden ikäinen — ja kyllä hyvän joukon vanhempi
kuin te. Kuinka vanha te olette, kadetti?"
"Sehän on samantekevää, se ei kuulu tähän. Minä kysyin, mitä te
tarkoititte tuolla puheellanne?"

39. "Minä? — en mitään. Minusta tuntui vain siltä, niinkuin
tukkukauppias olisi puhunut rouvalle jotain sellaista, että häntä
halutti mennä ylös ullakkokerrokseen katsomaan, millaista siellä
ylhäällä on."
"Oletteko järjiltänne, Maisa? — Sanoiko hän niin?" kadetti kadotti
kokonaan ryhtinsä.
"Tukkukauppias on oikein hyvä mies, joka pitää paljon lapsistaan."
"Sanoiko hän niin", — sanoi kadetti jälleen.
"Ja sitten hän on varmaankin huomannut, kuinka kiireesti palvelija
on kantanut koreja iltapäivällä rappuja ylös."
"Lörpötelkää vain, Maisa, tehän juuri olettekin istunut ja katsellut
ulos", sanoi hän nyt helpotuksesta huoahtaen. "Hän ei ole mitään
sanonut, ei mitään. — Nähkääs, meillä on kemut tänä iltana. Niin,
olisipa todellakin hauskaa, jos ukko yhtäkkiä pistäisi nenänsä ovesta
sisään. Mutta kuinka voittekaan olla niin pahansuopa, Maisa! Te, joka
olette niin sievä tyttö."
"Niinkö arvelette?"
"Enkö sitten ole seisonut ja tarkastanut teitä tuolta ylhäältä
verhojen takaa sekä tänään että eilen? Minä vakuutan teille, etten
ole voinut ajatella muuta nyt senjälkeen kun te tulitte toissapäivänä
tänne. Te viette voiton kaikista. Antakaa minun hiukan nähdä
käsiänne."
"Niin, mustan, neulan pistelemän etusormen saatte nähdä!" Maisa
näytti sitä hänelle.

40. "Oh, joutavia, — kun koko käsi on niin kaunis, niin"… hän lähestyi
täynnä mielenkiintoa.
"Sellaistako opetetaan kadettikoulussa? Minä en ole sentapaisia,
voin sanoa teille, herra kadetti; minä pyydän päästä kaikesta
sellaisesta."
"Minähän sanoin vain, että te olette sievä, ja sitä te ette voi
kieltää. On kai lupa sanoa niin."
"Kuuluu olevan olemassa sellainen laki, että sotilailla pitää olla
viikset ensin."
"Uh, luulenpa, että juon itseni humalaan tänä iltana!"
"Älkää vain tehkö sitä, tiedättehän, että saatte siitä päänsäryn
huomiseksi"…
— Kas vain sitä röyhkeätä velikultaa!… Eikö hän seisonut tuolla
ovessa niin mustakiharaisena ja neliskulmaisena ja kysellyt neiti
Raskilta, eikö palvelija voisi tuoda hiukan ruokaa hänen
huoneeseensa, sillä hänellä oli niin hirvittävän paljon luettavaa
huomiseksi. Se kuulosti niin uskottavalta, että tädin täytyi uskoa. —
— Ja ennenkuin huomasikaan, oli hän jälleen nopeasti mennyt
tiehensä, jotta ei tapaisi ketään toisia. Huomaisipa se poika, millaiset
silmät hänellä oli, niin —
Hän ompeli innokkaasti, mukavuuden vuoksi puseronhiha hiukan
käärittynä ylöspäin. Tuo jäykkä kangas, jota hän piti lampunvaloa
vasten, kahisi hänen ommellessaan ja silloin tällöin kuului melua
keittiöstä, jossa tehtiin illallisvalmistuksia ja palvelijat pitivät elämää.

41. Hohhoo! — Siellä Arna jo huusi, että heidän tuli kiiruhtaa
pukeutumaan, jotta ehtisivät teatteriin.
Kunhan hän saisi olla rouvan kanssa kahden edes hetken ajan
ennenkuin he menevät. Sillä varmaankaan ei tullut mitään
koetuksesta tänä iltana, rouvahan muutti sadat kerrat mieltään
ennenkuin pääsi lopputulokseen. Ja nyt hänellä olisi työ valmiina
minä silmänräpäyksenä tahansa.
Hän näytti varsin alakuloiselta harsiessaan hihoja kiinni, oli vain
viimeinen häilyvä toivo jäljellä.
"Herra jumala, kuinka te ette ole huomannut ottaa sisään
päällysvaatteita, Lena!" kuului rouvan hiukan väsynyt, valittava ääni,
— se kuulosti aina siltä kuin olisi talossa ollut jokin pieni suru.
Jos hän nyt vain tulisi sisään, niin olisi Maisan käytävä rohkeasti
asiaan.
Mutta toiset kuuluivat jo kiireesti tulevan jättäen ovet auki
jäljessään.
Rouva Tranem tuli lempeänä ja hienona ja koristeltuna sisään ja
ojensi käsivartensa Maisaa kohti, tämän piti neuloa hansikkaannappi
kiinni.
"Antaisinpa jotakin, jos tietäisin menevätkö Scheelit tai Heibergit
tänä iltana teatteriin, Signe", sanoi rouva hiukan miettivästi. Nuo
hienot silmäluomet olivat painuneina vieläkin harvinaisen kauniitten
silmien yli ja valkea, hieno, untuvanpehmeä iho näytti olevan hyvin
säilynyt ja huolellisesti hoidettu haalean veden ja paljon

42. mantelijauhon avulla. — "Toivoisin olevani hiukan levollisempi
kappaleen suhteen"…
"Mutta sinähän kuulit, mitä Valborg Sundt sanoi, äiti."
"Sanonpa sinulle, Signe, neiti Sundt ei katso asioita meidän
silmillämme. Me emme tahdo, että meitä pidetään kuuluvina
johonkin puolueeseen, ja varmaankin tulee tästä uudesta
norjalaisesta kappaleesta sanomalehtiriita."
"Ei, mutta jospa tulisikin oikein aika meteli tänä iltana, vihellystä ja
huutoa", kuului Arna puhuvan.
"Minusta tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt mennä tähän ensi-illan
näytökseen, ei voi tietää… kiitos, Maisa!" Loput ajatuksistaan osasi
hän kätkeä.
"Ei, täältä ei varmastikaan saa tänään mitään apua", päätti Maisa.
"Oi, rakas, anna nyt jo vihdoinkin Gretalle vuoro; tuonhan voit
kiinnittää pelkästään nuppineulalla!" kiirehti Arna.
Vanhin sisar oli seisonut kärsivällisenä äidin takana ja odottanut
saadakseen röyhelön kiinnitetyksi hihaansa. Tämä oli rauhallinen ja
hidas nainen, noin kolmenkymmenen korvilla. Hän ojensi nyt
tukintapaisen kätensä esiin; nuo suuret karkeapiirteiset kasvot ja
pieni, pyöreä selkä muistuttivat tukkukauppiasta hänen
nuoruudenpäivinään, ennenkuin hän vielä oli ehtinyt hankkia
itselleen nuo porvarillisen hyvinvoinnin merkit: valtavan vatsan ja
paksun ihrakerroksen.
Ruokasalissa puhelivat rouva ja täti Rask edellisen pannessa takkia
ylleen jotakin isästä, joka tahtoi kauraryynipuuronsa joka

43. tapauksessa, vaikkakin valmistettiin kalaruokaa. Sitten seurasi jotain,
joka sanottiin niin hiljaa, ettei Maisa voinut kuulla; mutta hän saattoi
päättää koko puhetavasta, että se jotenkin koski häntä; häntä täytyi
pitää silmällä luonnollisesti kankaan ja ompelutarpeitten vuoksi…
Eteisessä marisi Arna kärsimättömänä, että heidän täytyi matkalla
poiketa ostamaan piparimynttipastilleja ja sitruunakakkua. —
"Ja te ette saanut koetella, Maisa", puheli täti Rask tullessaan
sisään. "Vai niin, te olitte saanut sen jo siihen kuntoon?… Mutta" —
hän tuli yhä hämmästyneemmän näköiseksi, — "voiko tosiaankin
kaikki tämä kangas mennä siihen leninkiin?" Hän katsoi ympärilleen
hiljaisin, suurin silmin ikäänkuin hän etsisi kaikkialta huoneesta
kokonaista jäännöspalasta kankaasta.
"Rouvahan tahtoi hameen niin leveäksi, ja sitten kaikki koristelut…
Muutenhan on helppo mitata se", tokaisi Maisa äkkiä; — "ja tuolla
ovat kaikki kangaspalaset, mitkä jäivät jäljelle"; häntä ei haluttanut
pitää hyvänään kaikkea, mitä sanottiin.
"Eihän kukaan epäile teitä", sanoi neiti ystävällisesti, "mutta on
erityinen taito leikata säästäväisesti. Kyllä on suorastaan hirveätä,
kuinka muutamat ihmiset voivat panna menemään paljon kangasta.
— — — Mutta hehän eivät itse maksakaan sitä, niin että he voivat
antaa ajattelematta saksien luistaa", lisäsi hän ollessaan jo ovella;
illallisvalmistukset kutsuivat häntä.
Pari pientä porrasta johti alaspäin keittiöön, ja vanha rautasäppi
siellä alhaalla tuijotti kuin muisto menneiltä ajoilta vastapäätä
olevaan ruokasalin oven hienoon porsliiniseen ovenripaan.

44. Se pieni huone, jossa Maisa istui, oli ikäänkuin vanhemman ja
uudemman talonosan välisenä siirtymäasteena. öljyvärillä maalatuilla
vaaleansinervillä seinillä riippui kellastuneelle paperille peruukkityyliin
maalattu Abelardin ja Heloisen tarina pienien kehystaulujen sarjana
ja mustakaappinen seinäkello, joka vain kävi epätoivoisen käheänä,
mutta ei lyönyt, ja oli muutettu sinne yhdessä kääntöpöydän
mukana, joka oli erittäin mukava Maisalle sen vuoksi, että sen
saattoi levittää niin suureksi kuin tahtoi, kun piti leikata.
Alhaalla keittiössä touhuttiin ja puuhattiin; siellä perattiin kaloja ja
hakattiin vihanneksia, ja aina väliin kuului täti Raskin ääni. Ovesta
tuli ruokahalua herättävä tuoksu.
Kellon käydessä kahdeksatta kantoi Lena sisään tarjottimen, jossa
oli voileipää ja teetä sekä pari palasta juuri paistettua kalamureketta.
Tukkukauppiaan luona elettiin sentään varsin hyvästi. Kirkas,
raskas haarukka oli siinä niin suurena ja hienona valmiina tulemaan
käteen, — ja sitten kalamureke lämpimässä voikastikkeessa! Hän
leikkasi palasia siitä, nautti voileivistä ja mietti samalla, pitikö hänen
jättää viimeinen pala lautaselle; — näytti sivistymättömältä syödä
ruoka-astiat aivan tyhjiksi.
"Mutta ettekö syö loppuun kalamureketta?" tyrkytti Lena
tullessaan hakemaan pois tarjotinta.
"Ei, monet kiitokset, olen jo kylläinen."
"Hoh, neiti", — kuuli hän sitten Lenan sanovan alhaalla keittiössä,
— "miten kylläisen näköisenä se ompelijaneiti siellä istuu; — se
johtuu kai siitä, että hänelle tarjotaan kaikissa taloissa, missä hän

45. käy työssä, niin paljon hyviä ruokia. Ajatelkaa, hän ei tahdo enää
kalamureketta!"…
Illallispöytää katettiin ruokasalissa ja ruokia kannettiin sisään.
Maisa istui lampun ääressä ja käänsi selkänsä sinnepäin niin kauaksi
aikaa kuin sitä kesti.
Hän kuuli molempien poikien juttelevan sisällä, juristin ja Antonin,
joka oli konttorissa, varmaankin he keskustelivat kauraryynipuurosta.
Yht'äkkiä tuli hiljaisuus, kun tukkukauppias astui sisään, — pitkän
aikaa kuului vain lusikkain ja lautasten kalinaa.
"Kalamureketta, Lena!" huusi Anton lautasliina levitettynä rinnalle,
— "niin että voimme kestää tämän puurokääreen", lisäsi hän
vilkaisten Maisaan.
Olutpulloja avattiin ja Maisa kuuli tukkukauppiaan reippaan äänen
— ja alituisesti "mitä, mitä" heti perästä, ennenkuin kukaan ehti
vastata.
Hui, nyt alkoi tuo ikävä Theodor, juristi, jälleen puhua. Hänen
äänensä kuului yhä kiivaammalta ja kiivaammalta ja heti, kun veli
alkoi puhua, tiuskaisi hän hänelle jotain; ja "vai niin, vai niin" vastasi
tukkukauppias…
"Hii-auu!"
Nyt hän haukotteli. Varmaan menee yhtä myöhään tänään kuin
eilenkin.
Maisa asetti ompelutarpeet kokoon; tämän päivän työ oli tehty.

46. Hän oikaisi itseään hiukan, pudisti ja levitteli reippain kädenliikkein
tuota kevyttä Orleans-hamettaan ja noukki pois langanpätkät. Hän
pyörähti saadakseen hameen suoraksi ja otti kalvosimet
korkeakupuisen, suurisiipisen hatun päältä, joka oli hänen vanha
kesähattunsa ja johon oli näppärästi sidottu harso peittämään sen
vanhanaikaisuutta. Ruskeasta plyyshireunuksisesta takistaan oli hän,
aina ollut ylpeä, se sopi niin hyvin hänen hoikkaan, notkeaan
vartaloonsa, mutta nyt oli siinäkin joitakin puutteita; hänen täytyi
välttämättömästi hankkia itselleen uusi kunnollinen talvitakki. Hän
vaihtoi pumpulikäsineet, jotka hänellä oli ollut aamuisen sadeilman
vuoksi, pariin glacénahkaisia hansikkaita, jotka hän veti esiin
taskustaan ja otti pienen sievästi kokoonkäärityn
naistensateenvarjon nurkasta. Pienine punajuovaisine, edestä
ruusukkeelle sidottuine kaulahuivineen näytti hän kerrassaan
hienolta.
Mennessään oven ohi katsahti hän ruokasaliin ja näki
tukkukauppiaan istuvan siellä ikävystyneenä ja pistelevän
hopeahaarukan kärjellä kalaa poikien kinastellessa.
"Hyvästi, neiti Jons, menettekö nyt", hän sanoi sivumennen
hyväntahtoisesti ovesta.
Maisa tiesi, että sitten seuraisi tuo ikuinen: "ettekä vieläkään ole
kihloissa, neiti!" jollei hän kiiruhtaisi.
Syksyinen sumu piiritti raskaana ja harmaana kaasulyhtyjä hänen
kulkiessaan katua eteenpäin; ei ollut oikein sellainenkaan ilma, että
olisi voinut levittää sateenvarjon. Hän oikaisi yli torin ja kulki jälleen
katukäytävää pitkin. Grönlandin etukaupungissa asuvalle oli suuri
kierros poiketa valtionsairaalaan, ja olisi varsin todennäköistä, että

47. hän joutuisi kauankin odottamaan ennenkuin saisi käsiinsä Dammin
muorin. Ja jollei hän tapaisi häntä, niin —
Maisa hiljensi askeleitaan pienen ruskean, aivan kadun varrella
olevan yksikerroksisen puurakennuksen luona, juuri siinä missä
sairaalan ristikkoaita alkoi. Pikkutyttönä oli hän päässyt aina siitä
oikotietä sairashuoneen puutarhaan mennessään tapaamaan äitiään,
joka oli siivoojana siellä.
Kokonainen maailma oli avautunut Maisalle tuolla sisällä
sairashuoneessa, jossa hänellä tavallaan oli ollut kodintuntua. Nyt oli
siellä jo kauan sitten ollut toinen assistenttilääkäri, — he olivat jo
ehtineet monta kertaa vaihtuakin sillä paikalla — ja kokonaan toinen
henkilökunta. Mutta hän tunsi kuitenkin itsensä kotiutuneeksi siellä
niin kauan kuin ovenvartia ja Dammin muori pysyivät paikoillaan.
Hän poikkesi hiukan tieltä kulkeakseen molempien säleaitojen
välistä, jotka kumpikin ympäröivät puutarhaansa, ja soitti
porttikelloa. Hän muisti vielä ajan, jolloin sääntöjen mukaan tähän
aikaan oli liian myöhäistä tulla sisään, siitä asti kun hän pikku
Maisana tuli tapaamaan siivoojatar Maisa Jonsia, — ja kuulustelun,
jonka portinvartia aina pani toimeen. Hän kuuli kellon soivan sisällä
ja tunsi jotakin vanhasta jännityksestä: tuntisiko hän ja päästäisi
armollisesti sisään hänet tänä iltana, tuo jäykkä, hintelä, pikku mies,
joka oli niin äreä, — ja niin kiltti toisinaan ja joka ilmestyi
ovenvartianhuoneesta kuluneessa, pitkässä, sinisessä takissa
kirkkaine nappeineen ja puhtaanvalkoisine kaulahuivineen ja joka
muistutti kirurgin professoria. Silloin hän oli luullut, että he kaksi
olivat yhtä mahtavia ja yhtä suuria käskijöitä.
Hänen elämänsä suurin käännekohta oli, kun äiti kuoli, eikä
hänellä enää ollut oikeutta tulla ja mennä sinne säleaidan

48. sisäpuolelle, jossa raskaat puu- ja kivirakennukset ympäröivät
pihamaata ja korkeat, huuruiset piilipuut huojuivat. Myrskyssä ja
tuulessa ne ikäänkuin lakaisivat latvoillaan pilviä —
Tuntui paljon kevyemmältä kulku, kun sairaalan portti puoli tuntia
myöhemmin sulkeutui hänen jälkeensä ja kun Dammin muorin kolme
markkaa oli hänen taskussaan. Maisa oli aivan tarkalleen tietänyt,
mistä tätä piti kysyä, — rappuja ylös vasemmalle, jossa koko leveä,
pitkä käytävä oli valaistu nyt, kun iltakierros oli ohi. Usein oli hän
seisonut ja odottanut näitten sairashuoneitten ulkopuolella, numero
2:n, numero 3:n, numero 7:n, ja hän tunsi jälleen kaikkien niiden
vuosien jälkeen, joina hän oli käynyt äitinsä luona, täällä ylhäällä
tämän omituisen sairaalanhajun.
Hän oli tullut kerrassaan hyvälle tuulelle kaikkea tätä ajatellessaan,
eikä hän huomannutkaan ennenkuin oli jo Vaterlandin sillalla. Silloin
hänen viereensä asettautui eräs nuori mies; kaasulyhdyn valossa
huomasi hän, että se oli joku ylioppilasvetelys.
Seuraavankin lyhdyn luona tuli tämä jälleen esiin. Hänellä oli
silmälasit ja hän tirkisteli Maisaa; — "ole hyvä, ukkoseni, tarkastele
vain minua!"
Yht'äkkiä hän tervehti kohottaen hyvin kohteliaasti hattuaan:
"Ehkä te asutte jossakin täällä Grönlandin kaupunginosassa,
neiti?"
Mitään vastausta ei kuulunut; mitä se häneen kuului, missä Maisa
asui.
… "Ajattelin vain, että nyt ehkä palaatte kotiin kaupungista."

49. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankdeal.com