Solution Manual for College Accounting, Chapters 1-27, 23th by Heintz
shawahmatir
15 views
41 slides
Mar 14, 2025
Slide 1 of 41
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
About This Presentation
Solution Manual for College Accounting, Chapters 1-27, 23th by Heintz
Solution Manual for College Accounting, Chapters 1-27, 23th by Heintz
Solution Manual for College Accounting, Chapters 1-27, 23th by Heintz
Size: 924.63 KB
Language: fi
Added: Mar 14, 2025
Slides: 41 pages
Slide Content
Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Solution Manual for College Accounting, Chapters
1-27, 23th by Heintz
_____ Tap the link below to start your download _____
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-college-
accounting-chapters-1-27-23th-by-heintz/
Find test banks or solution manuals at testbankbell.com today!
We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankbell.com
to discover even more!
Solution Manual for College Accounting Chapters 1-27 20th
Edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-college-
accounting-chapters-1-27-20th-edition/
Test Bank for College Accounting, Chapters 1-27, 23rd
Edition James A. Heintz Robert W. Parry
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-college-accounting-
chapters-1-27-23rd-edition-james-a-heintz-robert-w-parry/
Solution Manual For College Accounting, Chapters 1-15
Edition: 21 by James A. Heintz Robert W. Parry
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-college-
accounting-chapters-1-15-edition-21-by-james-a-heintz-robert-w-parry/
Test bank Hematology in Practice 2nd Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-hematology-in-practice-2nd-
edition/
Test Bank Living Religions 9th Edition Fisher
http://testbankbell.com/product/test-bank-living-religions-9th-
edition-fisher/
Solution manual for Foundations of Financial Management
Block Hirt Danielsen 15th edition
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-foundations-of-
financial-management-block-hirt-danielsen-15th-edition/
Test Bank for Biological Science, 4th Edition: Scott
Freeman
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-biological-science-4th-
edition-scott-freeman/
Solution Manual for Learning and Behavior Active Learning
6th Edition by Chance
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-learning-and-
behavior-active-learning-6th-edition-by-chance/
Test Bank for Human Genetics, 10 Edition : Ricki Lewis
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-human-
genetics-10-edition-ricki-lewis/
Human Physiology From Cells to Systems 9th Edition
Sherwood Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/human-physiology-from-cells-to-
systems-9th-edition-sherwood-solutions-manual/
Solution Manual for College Accounting, Chapters 1-
27, 23th by Heintz
full chapter at:
https://testbankbell.com/product/solution-
manual-for-college-accounting-chapters-1-
27-23th-by-heintz/
CHAPTE
R 1
INTRODUCTION TO ACCOUN TING
REVIEW QUESTIONS
1. The purpose of accounting is to provide financial information about a business to individuals and
organizations.
2. Four user groups normally interested in financial information about a business are owners,
managers, creditors, and government agencies.
3. The six major steps of the accounting process are listed below.
a. Analyzing is looking at events that have taken place and thinking about how these affect the
business. This first step in the accounting process usually occurs when the business receives
some type of information, such as a bill, that needs to be properly entered into the business's
records. This first step also involves deciding if the piece of information should result in an
accounting entry or not.
b. Recording is entering financial information into the accounting system.
c. Classifying is sorting and grouping like items together.
d. Summarizing is the aggregation of many similar events to provide information that is easy to
understand.
e. Reporting is telling the results.
f. Interpreting is deciding the importance of information in the various reports.
4. Generally accepted accounting principles (GAAP) are the rules that businesses must follow when
preparing financial statements.
5. FASB takes the following steps to develop an accounting standard:
1. The issue is placed on the Board’s agenda.
2. After researching the issue, a Preliminary Views document is issued.
3. Public hearings are held.
4. An Exposure Draft is issued.
5. An Accounting Standards Update is issued which amends the FASB Accounting Standards
Codification.
6. The International Accounting Standards Board.
7. The three types of ownership structures are listed below.
a. A sole proprietorship is owned by one person. The owner assumes all risks for the business. The
advantage is that the owner can make all of the business decisions.
b. A partnership is owned by more than one person. Partners assume the risks for the business,
and their assets may be taken to pay creditors. An advantage of a partnership is that owners
share risks and decision making. A disadvantage is that partners may disagree about the best
way to run the business.
c. A corporation is owned by stockholders. The owners’ risk is usually limited to their initial
investment, but they typically have very little influence on business decisions.
8. Three types of businesses classified by activities are service businesses, merchandising businesses,
and manufacturing businesses.
9. An accounting clerk performs accounting tasks such as recording, sorting, and filing accounting
information.
10. Four areas of specialization for a public accountant are auditing, taxation, management advisory
services, and forensic accounting.
Auditing—Auditing involves the application of standard review and testing procedures to be certain
that proper accounting policies and practices have been followed. The purpose of the audit is to
provide an independent opinion that the financial information about a business is fairly
presented.
Taxation—The work of tax specialists includes offering advice on tax planning, preparing tax returns,
and representing clients before governmental agencies, such as the Internal Revenue Service.
Management Advisory Services—Given the financial training and business experience of public
accountants, many businesses seek their advice on a wide variety of managerial issues.
Forensic Accounting—Forensic accounting is a specialized field that combines fraud detection,
fraud prevention, litigation support, expert witnessing, business valuations, and other
investigative activities.
11. The Sarbanes-Oxley Act (SOX) was passed by Congress to help improve reporting practices of
public companies. One important provision prohibits accounting firms from providing audit and
management advisory services to the same company.
12. Six areas of specialization for a managerial accountant are accounting information systems, financial
accounting, cost accounting, budgeting, tax accounting, and internal auditing.
Accounting Information Systems—Accountants in this area design and implement manual and
computerized accounting systems.
Financial Accounting—Based on the accounting data prepared by the bookkeepers and accounting
clerks, the accountant prepares various reports and financial statements.
Cost Accounting—The cost of producing specific products or providing services must be measured.
Further analysis is also done to determine whether the products and services are produced in
the most cost-effective manner.
Budgeting—In the budgeting process, accountants help management develop a financial plan for
the future.
Tax Accounting—A firm may have its own accountants to focus on tax planning, preparation of tax
returns, and dealing with the Internal Revenue Service and other governmental agencies.
Internal Auditing—The main functions of an internal auditor are to review the operating and
accounting control procedures adopted by management and to see that accurate and timely
information is provided.
1. d Owners a. Whether the firm can pay its bills on time
2. b Managers b. Detailed, up-to-date information to measure business
performance (and plan for future operations)
3. a Creditors c. To determine taxes to be paid and whether other
regulations are met
4. c Government
agencies
d. The firm's current financial condition
Exercise 1-2A
Order
2
Accounting Process
Recording
Definition
entering financial information into the accounting
Owners (present and future): firm's profitability and current financial condition
Managers: detailed, up-to-date information about the business to
measure performance
Creditors (present and future): firm’s profitability, debt outstanding, and assets that could
be used to secure debt
Government agencies: firm’s profitability, cash flows, and overall financial
condition
Exercise 1-2B
Letter
b
Accounting Process
Analyzing
Definition
a. Telling the results
f Recording b. Looking at events that have taken place and thinking
e Classifying
about how they affect the business
d Summarizing c. Deciding the importance of the various reports
a Reporting d. Aggregating many similar events to provide information
c Interpreting
that is easy to understand
e. Sorting and grouping like items together
f. Entering financial information into the accounting system
MANAGING YOUR WRITING
The purpose of this writing assignment is to give the students an opportunity to dream about the type of
business they might enjoy. In the current economy, most opportunities are with smaller, start-up
companies. The students should demonstrate an understanding of the different forms of ownership and
describe the advantages and disadvantages of each form. Further, they should demonstrate an
understanding of the different types of businesses: service, merchandising, and manufacturing.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
XVII.
Ukko Richter istui tuolillaan oven edustalla. Oikeastaan oli jo aivan
liian kylmä istua ulkona, mutta hänen vaimonsa ei ollut noutanut
häntä sisään, ja niin jäi hän istumaan tavalliselle paikallensa.
Pienokainen, joka ei enää tiennyt mihin ryhtyisi noin aivan omin
päinsä, nypiskeli hourua. Tämä leperteli hänelle: "leipäpala,
leipäpala!" Lapsi leperteli hänen jälkeensä. Marraskuun päivänpaiste
oli tehotonta, maa kosteaa. Lapsen mekko oli luisunut ylös, paljain
säärin se istua laahuskeli maassa.
Krügerin muori katseli tätä kauempaa ja hänet valtasi pelästys.
Eikö ollut anteeksiantamatonta, että lasta hoidettiin noin huonosti?
Gustavin lasta! Entä jos se vilustuisi, sairastuisi?! Varmaankin se
sairastuisi nyt, ja se voi kuoliakin. Kiihkeä tuska valtasi hänen
mielensä: tuo rakas lapsi! Juuri samannäköinen oli Gustavkin ollut
tuossa iässä: pyöreä pieni pää täynnä vaaleita kiharoita — ja silmät
— niin, nuo olivat hänen silmänsä! Jospa hänellä vain olisi tuo poika
kotona huostassansa! Hän pukisi hänet Gustavin vaatteisiin. Hänellä
oli vielä tallessa hänen ensimäiset kenkänsä, pienet nahkakengät,
joissa oli punaiset koristesaumat, — ne sopisivat nyt pienokaiselle.
Jospa hän vain voisi nostaa lapsukaisen ylös kosteasta maasta!
Mutta hän ei uskaltanut mennä lähemmäksi. Viime kerralla oli hän
tuskin päässyt sen äitiä pakoon. Tämä oli tullut äkkiarvaamatta, töin
tuskin oli hän ehtinyt juosta tiehensä. Oikein oli täytynyt panna
juoksuksi. Lieneeköhän hän nähnyt hänet? Nyt oli hän rahaston
hoitajattarena kunnan myymälässä. Kenraalitar oli hänet siihen
toimeen ottanut, ja hänestä näytti tyttö saaneen hyvän turvan.
Mikään ihan turhanpäiväinen olento ei hän näyttänyt olevan,
muutoin ei rouva von Voigt olisi häntä suosinut. Ja sitä hän ilmeisesti
teki. Rouva Rossi oli sattumalta kertonut siitä eilen, tuodessaan
Lumikille ja Ruususelle muutaman kaalinlehden. Rouva Krüger oli
säpsähtänyt pelästyneenä: olikohan tuo tyttö parjannut häntä? Oliko
ehkä lörpötellyt siitä, mitä heidän välillänsä oli tapahtunut? Se olisi
kiusallista.
Nyt ei tuo tyttö ollut enää koko päivää poissa Berlinissä, hän tuli
päivällisaikoihin kotiin. Se oli vahinko, sillä juuri siihen aikaan istuivat
vanha mies ja lapsi ulkosalla! Krügerin muorin valtasi uusi pelästys:
entä kun lunta tulisi! Kun ilma kävisi niin kylmäksi, etteivät he enää
voisi olla ulkona? Sitten ei hän enää saisi nähdä lasta. Voi kulua
päiviä, viikkoja, kuukausia, kunnes hän saisi jälleen nähdä sen. Hän
saisi täällä seisoa seisomistaan vaaniskelemassa, ovi tuolla pysyisi
suljettuna, akkunat olisivat jäässä, ei kukaan voisi katsoa sisään, ei
ulos. Voi, miten synkkiä päiviä ne olisivat! Häntä kammotti niitä
ajatellessakin.
Ja äkkiä tuli hänelle ajatus: jos hän tarjoaisi tytölle rahaa, paljon
rahaa, mahtaisikohan hän luovuttaa poikasen hänelle? Niin kitsas
kuin Krügerin muori muutoin olikin, tässä ei hän olisi asettanut
mitään määrää. Mitä tekisi hän rahalla? Gustavillehan hän vain sitä
säästi — ja tuolle pienokaiselle.
Hänen sydäntänsä vihloi, kun hän näki lapsukaisen noin
viheliäisissä oloissa. Mikä vartija oli tuokin vanha höperö? Suuttumus
ja tuska taistelivat hänen mielessänsä. Suuttumus äitiä kohtaan, —
mitä tarvitsi tämän aina juosta tiehensä?! Suuttunut oli hän myös
itselleenkin: kuinka toisin olisivat asiat voineet olla! Mutta sitten
harkitsi hän tarkemmin: mitäpä tyttö voi muutakaan tehdä?
Täytyihän hänen ansaita. Olihan kiitettävää, että hän oli niin ahkera.
Krügerin muori oli hankkinut hänestä tietoja ja saanut kuulla, ettei
hän karttanut mitään työtä. Mitähän Gustav sanoisi siitä, että hänen
Trudensa oli neulonut olkisäkkejä? Jopa se oli kurjaa!
Hienompaanhan hän oli tottunut, varsin ahtaalle oli hänen täytynyt
joutua, kun oli tyytynyt sellaiseen työhön. Krügerin muori tunsi jotain
kunnioituksen tapaista: sellaista miniää ei toden totta tarvitsisi
hävetä. Jumalan kiitos, että hän nyt oli saanut toimen, joka soveltui
hänelle paremmin!
Rouva Krüger päätti puhutella rahastonhoitajatarta mennessään
ensi kerralla kortteinensa kunnan myymälään ostoksille. Mitä
merkillistä siinä olisi? Sillä ei hän mitenkään panisi arvokkaisuuttansa
alttiiksi. 'Neiti Hieselhahn', sanoisi hän, 'neiti Hieselhahn, pienokainen
on niin paljon yksin, hän istuskelee sääret paljaina märässä maassa,
ettekö pelkää, että hän voi vilustua?' Sittenhän hän kuulisi, mitä
toinen siihen sanoisi, ja voisi jatkaa puhetta sen mukaan. 'Minä olen
yksin, minulla on paljon joutoaikaa, on lämmin huone ja ruokaa
myöskin, pitäisin kernaasti poikasen luonani, sillaikaa kun te — —'.
Pienokaisen kirkaisu herätti hänet ajatuksistansa. Lapsia oli
kulkenut siitä ohitse, ja ne olivat ärsytelleet vanhusta, matkien:
"leipäpala — leipäpala — tahdotkos leipäpalan?" He vetivät häntä
parrasta, ja kun hän puolustautui, heidän käydessään liian
kovakouraisiksi, kaatui hän tuoleineen kumoon. Kirkuen lensi
joukkue tiehensä, mutta pienokainen alkoi itkeä katkerasti, ikäänkuin
olisi oivaltanut vanhuuden kärsimykset.
Silloin juoksi Krügerin muori apuun; tätä ei hän enää voinut
katsella toimetonna. Ennenkuin vanhus oli raahautunut pystyyn ja
hänen vaimonsa tullut hänelle avuksi, oli hän temmannut lapsen ylös
maasta. Hän otti sen käsivarrellensa, hän pusersi sen vasten
poveansa: Gustavin lapsi! Tässä ei ollut Gustavin lapsen paikka!
Hän juoksi tiehensä, kuin olisi joku ajanut häntä takaa, piteli lasta
yhä vielä lujasti itseensä puserrettuna ja tyynnytteli sen itkua sanoin,
joiden hellyyttä hän ei itse aavistanut.
Kun Gertrud tänään palasi kotiin, oli hänen pienokaisensa poissa.
Oliko hän lähtenyt retkeilemään omin päin? Hän koetti tiedustella
ukko Richteriltä, mutta tämä loi häneen tylsän katseen, toistellen:
"leipäpala, leipäpala!" Epätoivoisena luopui Gertrud yrityksestään:
tuolta ei maksanut vaivaa tiedustella. Richterin muori kohautti myös
vain hartioitaan: mitä häntä liikutti muiden ihmisten lapsi. Ken välitti
hänenkään pojistaan, jotka olivat sodassa. Ei kukaan sanonut
hänelle, elivätkö he vai olivatko kuolleet. Nuhteet eivät pystyneet
häneen. Kun Gertrud tuskissansa käytti kovia sanoja, mennä laahusti
muori mitään vastaamatta keittiöönsä ja sulki oven jälkeensä.
Sillaikaa kun äiti haki poikaansa epätoivoissaan, koetteli Krügerin
muori tälle Gustavin pikku kenkiä. Pienet jalat olivat aivan kylmät,
hän oli nopeasti vetänyt hänen jalkaansa lämpimät sukat. Nyt taputti
hän kädellään Gustavin ensimäisten kenkien pohjia: "Ne sopivat
erinomaisesti!"
Pienokainen oli täysin tyytyväinen. Muori oli nostanut hänet
pöydälle ja oli itse polvillaan sen edessä lattialla. Poikanen potkiskeli
häntä riemuissaan rintaan; hän ei lainkaan vierastanut muoria.
Johtuikohan se siitä, että hän oli tottunut olemaan vierasten kanssa,
vai tunsiko hän, että muori oli hänen isoäitinsä? Mistä olisi hän sen
tiennyt! Mutta Krügerin muori oli käynyt lapsekkaaksi. Kun poikanen
kirkui iloissaan, kirkui hän mukana, ja hän opetti häntä sanomaan:
iso-äiti. "No, sanohan nyt: i-so-äi-ti!" Hän nauroi ihastuksesta, ja
samassa kyyneleet virtailivat hänen riutuneita kasvojansa pitkin.
Gustavin poika! Mitä sanoisi Gustav, kun tapaisi poikansa hänen
luonansa?
Lapsenkätöset löivät häntä kasvoihin, hän tavotteli niitä. Siitä oli
pitkät ajat, kun hän oli leikkinyt tällä tavoin, mutta hän oppi sen
pian. Hän oli kokonaan vaipunut tähän hellään leikkiin, — silloin soi
ovikello. Ja nyt lähestyivät raskaat askeleet huoneenovea.
Gertrud kulki läpi eteisen vaivaloisesti, kuin olisi hänellä ollut
lyijypainot jaloissa. Ellei hän löytäisi pienokaista täältä, silloin —
silloin —! Epätoivoisia ajatuksia oli tullut hänen mieleensä. Jo
kuvitteli hän häntä tuolla kedolla harhailemassa. Siellä oli yllin kyllin
kuoppia ja sateen synnyttämiä lätäköitä, joihin tuollainen pieni
ruumis voi hukkua. Hän oli juossut sinne, oli huudellut, palannut
takaisin ja huudellut jälleen, tiedustellut joka ihmiseltä, mutta ei
kukaan voinut antaa mitään tietoja. Mutta äkkiä oli hän muistanut
jotain, — eikös hän ollut äskettäin nähnyt rouva Krügerin
kuljeskelevan täällä väijymässä? Olettamus muuttui varmuudeksi:
niin, hän, hän juuri oli noutanut lapsen luoksensa! Kuinka
häpeämätöntä!
Kolkuttamatta tempasi Gertrud huoneen oven auki. Uhkaavin
katsein silmäili hän siellä olevaa naista.
Rouva Krüger oli yhä edelleen polvillaan; hän oli kuin kauhusta
herpaantunut, hän ei pystynyt nousemaan: äiti siellä tuli! Hän tuli
noutamaan poikansa pois! Mutta samalla hän päätti pitää puoliansa:
olihan se hänen poikansa lapsi! Sitä ei hän enää antaisi pois!
Pienokainen oli huudahtanut riemusta nähdessään äitinsä, mutta
sitten hän ryhtyi pienillä terävillä kynsillään raaputtelemaan uusien
kenkien punaisia koristesaumoja; se kiinnitti koko hänen huomionsa.
Sanaakaan puhumatta lähestyi Gertrud pöytää.
Nyt, nyt ottaisi hän lapsensa ja veisi sen mukanansa! Ei, se ei
saanut tapahtua, ei, ei! Rouva Krüger hypähti pystyyn: "Jättäkää
poikanen minun luokseni!" Rahan tarjoamista ei hän nyt enää
ajatellut, sitä ei hän olisi uskaltanut — ei tuolle tuossa, — mutta
hänen äänessänsä värähteli pyyntö, rukous, kiihkeä sydämenhalu:
"Jättäkää hänet minulle!"
Äiti pudisti päätänsä.
"Gustavin poika — minähän olen lähin hänet saamaan!"
Gertrudin suupielet vetääntyivät alas katkeraan hymyyn, — vai
niin, nyt jo kelpaisi! "En jätä!" sanoi hän tuikeasti. Ja Krügerin
muorin puheista välittämättä, tavotti hän lasta.
Mutta se ei ollut niin helppoa. Krügerin muori tarttui hänen
pieneen mekkoonsa, piti häntä siitä kiinni. "Jättäkää hänet minulle,
jättäkää", sopersi hän kiihkeän tuskan vallassa, nähdessään olevansa
hänet menettämäisillään. "Gustavin lapsi — Gustavin lapsi!"
"Minun lapseni se on!" sanoi toinen. Ja sitten katsoi hän pitkään
Krügerin muoria. Tuossa katseessa kuvastui paljon: vihaa, syyttelyä,
halveksimista, uhkailua ja kärsimystä. "Turhaan minäkin sain rukoilla,
silloin kun rukoilin. Ei, se ei pälkähtäisi päähäni. Poika on minun,
minun yksin. Minä olen hänet synnyttänyt — hänet elättänyt — onko
joku muu minua siinä avustanut?" Hänen huulillansa väreili
pilkallinen hymyily: "Ette ainakaan te!"
Krügerin muori vaikeni: niin, oikeassa hän oli, totta hän puhui.
Hänet valtasi äkkiä suunnaton syyllisyyden tunne. "Olette oikeassa",
sanoi hän tukehtuvalla äänellä; hän pääsi tuskin henkeen, ei
tahtonut saada sanoja suustansa. "Huomaan nyt että olen
menetellyt väärin ja huonosti. Hyvä Jumala, hyvä Jumala", huusi hän
äkkiä lujaan, kohottaen kätensä, "olen saanut siitä kovan
rangaistuksen. Olen saanut sovittaa tuon vääryyden satakertaisesti,
tuhatkertaisesti. Ajatelkaapa minun tilaani — minähän olen niin
yksin!"
"Yksin minäkin olen". Gertrud antoi päänsä vaipua. Nyt ei hän
sentään enää voinut katsoa Gustavin äitiin kuten äsken, ei niin
leppymättömästi.
"Pitäisin häntä yhtä hyvästi kuin Gustavia — ah, vielä paremmin!"
Vanha vaimo suorastaan pieneni voimattomuuden tunteen vallassa.
"Ette kadu sitä koskaan, jos annatte poikasen minulle. Tehän voitte
pitää silmällä, miten minä häntä pidän, — voitte käydä katsomassa,
joka päivä, te tulette olemaan tyytyväinen. Ja kun kuolen, jää kaikki,
kaikki hänelle. Ja kun Gustav palaa, silloin — silloin —". Krügerin
muori joutui aivan hämmennyksiinsä, tytön katse tutki häntä niin
kiinteästi.
"Silloin annatte minulle taas lähtöpassit", sanoi Gertrud. "Minulle ja
lapselle. Poika on minun ja pysyy minun omanani. Tule!" Hän otti
poikasen käsivarrellensa, tämä pani kätensä hänen kaulaansa.
Gertrud aikoi lähteä.
Mutta rouva Krüger asettui hänen tiellensä. "Kun Gustav palaa,
silloin — vannon sen teille — silloin —".
"Mitä sitten?" Gertrud viivähti silmänräpäyksen. Gustavin äiti piti
häntä kiinni vaatteista.
"Silloin hänen pitää mennä teidän kanssanne naimisiin."
"Sitä ei hän tule tekemään." Gertrud pudisteli surullisesti päätänsä
— ah, muori-parka uskoi yhä vielä, että hän oli elossa! Hänet valtasi
sääli; kuinka se olikaan mahdollista näin pitkän ajan jälkeen! Helppo
oli antaa lupauksia, Gustav ei palaisi. Mutta hän ei raskinut antaa
katkeraa vastausta. Vitkastellen, hiljaa hän sanoi: "Ja te toivotte yhä
vielä! Minä olen jo luopunut toivosta!"
"Ei — toivoa, toivoa täytyy!" Krügerin muorin kalpeille poskille
kohosi puna, hänen himmeä katseensa kirkastui. Rypyt häipyivät,
kuin olisi lempeä käsi silittänyt ne pois. "Minä toivon yhä. En lakkaa
koskaan toivomasta. Pysykää tekin toivossa!" Hän laski kätensä
Gertrudin käsivarrelle. Lohdutellen hän puheli: "Hän palaa kyllä,
Gustav-poikaseni, voitte olla aivan levollinen — hän palaa kyllä!" Hän
oli korottanut äänensä vakuuttavasti.
Gertrud tuijotti häneen kuin mielipuoleen. Oliko tuo vanha nainen
täydessä järjessään? Hänen mieltänsä alkoi ahdistaa. Mutta sitten
alkoi äidin luottamus vaikuttaa häneenkin: hän ponnisteli tuota
järjettömyyttä vastaan, voimatta siitä kumminkaan täysin vapautua.
Entä jos tuo olisikin totta? Jos hänen äitinsä olikin oikeassa, ja hän
eli yhä vielä? Hän kumartui vanhaa naista kohden, hän näytti
epäilyksissään hakevan toivoa, tukea toisen järkkymättömästä
luottamuksesta. "Jospa vain tietäisin sen varmasti", lausui hän
vitkalleen.
Lapsukaisen paino rasitti hänen käsivarttansa, hän laski hänet
jälleen alas pöydälle.
"Kuolemata ei pidä silleen oleman, eikä itkua, eikä parkua, eikä
kipua pidä silleen oleman; sillä ne entiset poismenivät. Niin on
kirjoitettuna", sanoi rouva Krüger juhlallisesti. "Minun Gustavini ei
lepää haudassa. Minä en tiedä mistään kuolemasta." Hän laski
kätensä lapsen pään päälle: "Hän elää — teitä ja minua varten!"
XVIII.
Ihmisparvi oli kokoontunut raatihuoneen edustalle. Silliä, silliä ne
halusivat. Miksi ei pormestari ollut hankkinut silliä tarpeeksi? Kepeillä
ja sateenvarjoilla oli siellä huidottu, keskenkasvuiset pojat olivat
vihellelleet — miehiä ei siellä ollut mukana kuin muutamia —, naiset
olivat kurotelleet ilmaan mitä käsissä sattui olemaan: koppia,
puuhkia, torilaukkuja. Oli myöskin kuulunut huutoja, kiroilevia
uhkahuutoja, mutta niihin ei oltu yhdytty.
Jumalan kiitos! Hermine von Voigt lausui sen itsekseen,
hengähtäen helpotuksesta. Saksan kansa oli sittenkin kansa, joka
pysyi uskollisena ja luottavaisena, joskin se hiukan nurisi. Tuo nurina
— hyvä Jumala — se oli ymmärrettävissä ja anteeksiannettavaa.
Muissa maissa vallitsisi jo täysi raivo!
Kun myymälässä tyytymättömäin joukko oli virrannut häntä
kohden, silloin oli hän ensi kerran saanut aavistuksen kansan
voimasta. Jos se ärsytettynä joutuisi vimmoihinsa, repisi pystytetyt
väliaidat maahan, silloin eivät auttaisi mitkään pyynnöt, ei mitkään
käskyt. Entä nuo uljaat soturit? Joka kirjeessä kehui hänen miehensä
joukoissa vallitsevaa henkeä. Naisten vain ei pitäisi valitella
kirjeissänsä. Se lannisti miesten mieltä ja vei heiltä rohkeuden. Mutta
ei käynyt ketään moittiminen siitä, jos hän olikin saanut tarpeekseen
sodasta, tästä sodasta.
Yksinäisen naisen mieleen tulvahti raskaita ajatuksia kapinoivasta
sotajoukosta. Hänen sydämestänsä kohosi kuin kiihkeä rukous: jospa
he vain kaikki, kaikki punnitsisivat, mitä oli kysymyksessä! Mitä
merkitsi tälle kansalle Saksanmaa? Maa-aluettako vain, jossa se asui,
peltoa, joka oli sitä tähän saakka elättänyt? Eikö se ollut sille kaiken
elon lähde, sydämen syvin rakkaus, äiti, jonka pelastamiseksi
uskollinen lapsi uhraa henkensä?
Kiihtyneenä hän kohotti kätensä. Hän, joka muutoin oli niin tyyni,
tunsi nyt joutuneensa tykkänään tunteittensa valtaan. Taivaasta olisi
hän tahtonut kiihkeästi riistää alas jotain: sen, mitä kaikki tarvitsivat.
Neuvotonna katsoi hän ympärilleen: ah, jos tämä kurjuus loppuisi,
loppuisi! Mutta miten se voisi tapahtua? Sodan ratkaisusta ei ollut
tietoakaan. Levottomuus valtasi hänet, järkyttäen hänen mieltänsä:
mikä kurjuus, mikä sietämätön onnettomuus, jos ei voitaisikaan
kestää loppuun saakka! Jos kourallinen kirkujia — sillä
tyytymättömiähän on aina, tulee aina olemaan — saattaisi Saksan
kukistumaan. Ei, se veisi häneltä hengen!
Tuo muutoin niin tyyni olento käyskenteli huoneessa edestakaisin,
tunteittensa ajamana. Kiihkeästi riehuivat ne hänen povessansa.
Mutta voimakkaampana kuin epäilyn ja suuttumuksen,
levottomuuden ja nuhteitten pauhu kajahteli siellä säälin vieno ääni.
Se kuiskasi hänen korviinsa: 'Oletko nähnyt nuo riutuneet, kalpeat
kasvot? Nuo naiset, joiden lapset kärsivät puutetta? Nuo ihmiset,
jotka eivät ole oppineet hillitsemään itseänsä, kuten sinä, joista
monella ei ole tarpeeksi sivistystä, koulutettua järkeä, voidaksensa
arvostella asioita oikein ja niitä ymmärtää? Ne ovat ihmisiä, joiden
pyrkimysten päämääränä on saada viettää jokapäiväisistä huolista
vapaata elämää, tehdä sunnuntaisin kävelyretkiä, kuolla hyväksi
lopuksi omassa vuoteessa!'
Hermine von Voigt säpsähti: eikö kuulunut huutoa? Kyllä, huutoa,
voimakkaampaa kuin sodan melske! Yhä äänekkäämmäksi, yhä
valtavammaksi se kävi, paisuen rajumyrskyn mylvinäksi: se oli
menehtymäisillään olevan maailman hätähuutoa.
Perikato, perikatoko odotti? Toinen ajatus seurasi toista, hän ei
voinut vapautua levottomuudestansa. Hän oli rasittunut, hänen
korvansa kiihtyneet. Yksin hiljaisessa huoneessakin luuli hän
kuulevansa jotakin. Hän meni akkunan luo.
Mutta levollinen oli katu synkän talvitaivaan alla, hiljaa kuin
pehmeät untuvat putoilivat lumihiutaleet. Pari vanhaa naista oli
lakaisemassa, muutamat lapset tavottelivat kurotetuin käsin
hiutaleita. Kaikki näytti niin levolliselta, näytti kehottavan istumaan
hiljaa kaikessa rauhassa, vaikkapa nukahtamaankin. Mutta hän ei
voinut tyyntyä. Hänen eteensä kuvastuivat nuo kasvot, jotka hän
tunsi niin hyvin, jotka näki joka päivä, tietäen: tuolla on mies
sodassa — tuolla poika — tuolla viisi alaikäistä lasta — tuolla
seitsemän — tuo on siivo ihminen — tuo röyhkeä. Tänään tuntuivat
hänestä nuo kasvot vielä kalpeammilta, riutuneemmilta, kurjemmilta
kuin muulloin. Eikö hän kuullut itkua?
'Talvi jälleen eikä tietoakaan lopusta, kolmas talvi jo, jonka
vietämme pelossa ja levottomuudessa. Jälleen joulu toivottomassa
yksinäisyydessä, ilman joulukuusta lapsillemme. Olemme eläneet
toivossa päiviä, viikkoja ja kuukausia, olemme itkeneet — päiviä,
viikkoja, kuukausia — ja nyt, entä nyt?!'
Hänet valtasi syvä mielenmasennus: voi noita raukkoja, noita
raukkoja! Kuka voi heitä auttaa, saattaa heidät unohtamaan
huolensa? Kuka voi antaa vaimoille heidän miehensä takaisin, lapsille
heidän isänsä? Ah, kuolleet eivät enää herää eloon. Vuotanutta verta
ei mikään sade voinut huuhtoa pois. Mutta eivätkö kyyneleet voisi
virrata vähemmin katkerina, eikö päivänpaiste voisi kasvattaa
kukkasta hävitetyllekin kentälle?
Hän loi hakevan katseen synkälle talvitaivaalle. Jotain suurta,
odottamatonta täytyi tapahtua, jotain aavistamatonta — jokin ihme!
Silloin, silloin voisi kaikki kääntyä paremmalle tolalle. Rauha maahan
ja ihmisille hyvä tahto! Jo oli aika niiden tulla. — — —
Ja kuinka kärsimättömästi saikaan joka päivä odottaa
sanomalehteä! Kenraalitar katsoi kelloa: iltalehti ei ollut vielä tullut.
Ikäänkuin tuollainen paperipala voisi suoda sitä, mitä mieli halusi!
Tosinhan tunsi hetkiseksi helpotusta, lukiessaan että romanialaiset
olivat joutuneet tappiolle Argesulin luona ja perääntyivät puolittain
paeten, että voittokulkua jatkui ja Sinaia, Bukarest ja Ploesti oli
valloitettu. Nuo olivat mieltäylentäviä hetkiä, — mutta hetkiä vain.
Sota jatkui, kärsimykset pysyivät ennallaan; vieläpä ne kävivät
katkerammiksikin, sillä niitä ei kannettu enää kärsivällisyydellä.
Kenellä oli enää kärsivällisyyttä?! Eikö hän itsekin tuntenut
kuumeentapaista levottomuutta? Hänen ei käynyt muita
soimaaminen.
Kenraalittaren teki mieli lähteä Berliniin. Hänet valtasi halu päästä
pois tästä hiljaisuudesta, josta hän muutoin niin piti. Tänään se
häntä kammotti, vaivasi, oli hänestä kuin kuolemanhiljaisuutta.
Mitään asiaa ei hänellä ollut Berliniin, mutta voisihan hän keksiä
jotain, käydä ostoksilla, jotta saisi taas kerrankin kulkea
vilkasliikkeisemmillä kaduilla ja olisi pakko tungoksessa tarkata
ulkonaisia seikkoja, eikä aina vain omaa sisintä olemustansa. Hän
päätti äkkiä lähteä. Hän tunsi kiihkeätä halua unohtaa hetkiseksi
tuskalliset ajatuksensa, päästä niistä eroon.
Kun hän nousi junaan, huomasi hän äkkiä joutuneensa samaan
osastoon naapurinsa kanssa. Salaneuvoshan se oli? Hän saattoi
tuskin tuntea häntä himmeässä valossa. Tuo muutoin niin
täsmällinen, siistin siisti herra näytti olevan niin kurjassa asussa.
Takki oli kiinni vinossa, kaulaliinan päät riippuivat alhaalla. Hän ei
näyttänyt huomaavan kenraalitarta. Hän istui aivan rouvansa
vieressä. Tämä oli painautunut vaununnurkkaan, mies katsoi häneen
herkeämättä.
Voi nuo ihmisparat, heilläpä oli huolia! Rouva von Voigt tiesi, että
heidän poikansa olivat säästyneet kiihkeissä taisteluissa Volhyniassa
ja ensi hyökkäyksessä Sommen luona, mutta vanhempi oli sitten
Venäjältä joutunut Romaniaan, ja siellä kävi eteneminen niin
nopeasti, etteivät vanhemmat varmaankaan voineet hänelle kirjoittaa
eikä saada häneltä tietoja. Nuorempi oli kirjoittanut viimeksi 14
päivänä marraskuuta; silloin taisteltiin Pierre-Vast-metsässä — varsin
kiihkeästi — kenties oli hän ollut siellä mukana. Toivottavasti olivat
he nyt jo saaneet tietoja?! Kenraalitar ei rohjennut sitä tiedustella.
Noiden kahden olennossa oli jotain,- joka saattoi hänet levottomaksi
— tai riippuiko se ehkä hänen omasta mielialastansa? Hän harkitsi
vielä tuota asiaa — tervehtiähän hänen ainakin täytyi — silloin tunsi
vanha herra hänet. Salaneuvos tavotti koneellisesti hattuansa, sitten
katsoi hän kenraalittareen, niin omituisen synkästi ja hajamielisesti,
että häntä vavahdutti paha aavistus.
Rouva ei kiinnittänyt häneen lainkaan huomiota. Vanhanaikainen
kapottihattu kuten aina hiukan liian edessäpäin sileällä päälaella,
tuijotti hän eteensä. Hän istui liikkumatonna. Mutta hän ei pitänyt
käsiänsä hiljaa sylissänsä, vaan nyppi yhtä mittaa oikealla kädellä
vasemman käden sormia. "Yksi — kaksi — kolme." Mumisten laski
salaneuvoksetar. Ja jo taas: "Yksi — kaksi — kolme."
"Jätä tuo, äiti", sanoi mies. Ja sitten seurasi rukoilevasti: "Anna
rakas!" Hän laski kätensä vaimonsa kädelle, pitäen nuo levottomat
sormet hiljaa.
Kuinka olikaan rouvaparan laita? Hänhän näytti olevan aivan
sekaisin.
Salaneuvos kumartui kenraalitarta kohden ja kuiskasi hänelle: "Me
olemme saaneet huonoja uutisia tänä aamuna — varmaankin he
ovat molemmat kuolleet."
"Jumalan tähden!"
Isä nyökkäsi, hänen kasvonsa värähtelivät. "Kapteeni kirjoitti
minulle siitä. Wilhelmimme on ollut kadoksissa aina Pierre-Vast-
metsän taisteluista saakka, marraskuun 15 päivästä. Toinen poikani
on kaatunut Argesulin luona. Molemmat tiedot tulivat yhtaikaa. Sitä
ei Anna kestänyt."
"Yksi — kaksi — kolme", mumisi salaneuvoksetar.
"Kolme poikaa! Vuosi sitten vanhin, nyt kaksi. Anna-parkani!"
Surullisesti pudisti vanhus päätänsä.
Rouva von Voigt tarttui hänen käteensä, hän olisi halunnut itkeä
ääneen: se oli liikaa! Liikaa! Hän puri huuliansa. Puhua ei hän voinut,
hän puristi vain tuota käsi-raukkaa. Niin istuivat he vaieten ja
kalpeina vastatusten, kunnes juna saapui Berliniin.
"Minne te aiotte? Voinko auttaa teitä jotenkin?"
"Me menemme sota-akatemiassa olevaan tiedustelutoimistoon.
Poikani olivat upseereja — kenties siellä tiedetään jotain tarkempaa.
Vaimoni ei tahtonut jäädä yksin kotiin, vaan tahtoi välttämättömästi
mukaani. Tule, Anna rakas!" Hän laski kätensä vaimonsa kainaloon.
Tämä seisoi aivan kuin avutonna ja tahdotonna. Hän asteli hitaasti ja
laahustellen.
Potzdamin torilla oli suuri tungos. He olivat äkkiä joutuneet
keskelle yhä kasvavaa, kiihkeätä ihmisjoukkoa. Sanomalehtien
myyskentelijät heiluttelivat vielä kosteita lisälehtiänsä:
"Keskusvaltojen rauhantarjous!"
Mitä — mitä?! Hermine von Voigt luuli uneksivansa. Mitä
huusivatkaan ihmiset: 'Saksan rauhantarjous?'
Ja yltympäri hengityksen salpaava hämmästys, sitten mumina,
joka nousuveden tavoin eteni miehestä mieheen, naisesta naiseen.
Ja toinen katsoi toiseensa ja nuo äänettömät katseet kysyivät: oliko
tuo todellakin totta, eikä ainoastaan hälyytysuutinen? Ei, ei, siinähän
se oli luettavana, virallisesti vahvistettuna, selvin sanoin, tiedoksi
kaikelle maailmalle: 'Saksa tekee rauhantarjouksen'.
Niinkö huonosti olivat Saksan asiat, että sen täytyi tehdä rauha
mihin hintaan tahansa? Taivaan tähden! Kenraalitar tempaisi
käheäksi käyneeltä sanomalehden myyskentelijältä lehden kädestä,
hänen katseensa kiitivät rivejä pitkin. Hän oli päästänyt
salaneuvoksettaren käsivarren, molemmin käsin piteli hän lehteä,
joka vapisi ja rapisi, hän ei voinut pitää sitä hiljaa. Hän ei
huomannut, että luki aivan ääneen. Ihmiset tunkivat hänen
lähellensä. Samana päivänä kello kaksitoista oli Berlinissä, Wienissä,
Sofiassa ja Konstantinopolissa jätetty puolueettomain suojelusvaltain
edustajille nootti, jätettäväksi sotaakäyville, vastapuolueeseen
kuuluville valloille:
'Vakuutettuina valtiollisesta ja taloudellisesta lujuudestaan ja
valmiina jatkamaan sotaa, jos siihen yhä edelleen pakotetaan, mutta
haluten tehdä lopun verenvuodatuksesta, ehdottavat neljä
liittoutunutta valtakuntaa rauhanneuvottelujen alkamista!'
Nukkuiko hän ja uneksi onnellista unta? Hermine von Voigt tarttui
otsaansa, kirjaimet alkoivat äkkiä hyppiä hänen silmissänsä, taivas ja
maa, avara tori ihmisineen tuntui pyörivän ympäri. Hän tunsi
valtavaa mielenjärkytystä ja samalla sanoin kuvaamatonta
helpotusta. Tuo ei kuulunut kidutetun, voitontoiveista luopuneen
kansan hätähuudolta, se oli voimastaan varman, selvästi ajattelevan
kansan itsetietoinen päätös, — kansan, joka vastuksista huolimatta
kulki lopullista voittoa kohden.
Tuo oli tullut liian äkkiä. Syvimmästä alakuloisuudesta suurimpaan
riemuun — kuka saattoi niin äkkiä tointua?! Hämmennyksissään
silmäili Hermine von Voigt noita hyppiviä kirjaimia. Ja toisten kävi
kuten hänenkin; ei kuulunut äänekkäitä ilohuutoja, ei kukaan
uskaltanut vielä riemuita ääneen. Kuin helpotuksen huokaus vain
kävi läpi ihmisjoukon, kuin vapauttava hengenveto.
Mitä sanoisivat kaikki naisparat, nuo sadat, tuhannen tuhannet
äidit, puolisot, morsiamet, sisaret, tyttäret? Melkein ylivoimainen
toivontunne täytti äkkiä Hermine von Voigtin sydämen. Oliko
mahdollista, että tulisi rauha? Oi, silloin palaisi hymyily jälleen
ihmisten kasvoille, noille synkille, kyynelten kuluttamille kasvoille!
"Nyt tulee rauha", sanoi joku hänen vieressään lujalla äänellä.
Vanha salaneuvos sen oli lausunut. Hän laski käsivartensa tylsästi
eteensä tuijottavan vaimonsa hartioille. "Anna, kuuletko? Rakas
Anna, keisarimme tekee rauhan!"
"Rauhan", sopersi vaimoparka hänen jälkeensä. Hän oli kuullut
ainoastaan sanan äänteet, oivaltamatta sen merkitystä. Mutta sitten,
kuin olisi tuo yksi ja ainoa sana antanut hänelle jälleen järjen lahjan,
tuli hänen jäykkään katseeseensa eloa. Hän kysyi: "Rauhanko?" ja
sitten tulvahtivat kyyneleet esiin hänen silmistänsä. "Poikani, oi
poikani!"
Liittäen kätensä ristiin miehensä käsivarren ympärille, kohotti
onneton äiti riutuneet kasvonsa kohden taivasta. "Rauha!" toisti hän.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HEKUBAN
TYTTÄRET: ROMAANI ***
Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S.
copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and
Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.
1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived
from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project
Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1
with active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg™ License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form,
including any word processing or hypertext form. However, if you
provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work
in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in
the official version posted on the official Project Gutenberg™ website
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or
expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or
a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original
“Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must
include the full Project Gutenberg™ License as specified in
paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works
provided that:
• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive
from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the
method you already use to calculate your applicable taxes. The
fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark,
but he has agreed to donate royalties under this paragraph to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty
payments must be paid within 60 days following each date on
which you prepare (or are legally required to prepare) your
periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked
as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation at the address specified in Section 4, “Information
about donations to the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who
notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt
that s/he does not agree to the terms of the full Project
Gutenberg™ License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in
the electronic work is discovered and reported to you within 90
days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg™ works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set
forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend
considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe
and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating
the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project
Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may
be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to,
incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a
copyright or other intellectual property infringement, a defective or
damaged disk or other medium, a computer virus, or computer
codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for
the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3,
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the
Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a
Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim
all liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR
NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR
BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH
1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK
OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL
NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT,
CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF
YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you
discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving
it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by
sending a written explanation to the person you received the work
from. If you received the work on a physical medium, you must
return the medium with your written explanation. The person or
entity that provided you with the defective work may elect to provide
a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work
electronically, the person or entity providing it to you may choose to
give you a second opportunity to receive the work electronically in
lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may
demand a refund in writing without further opportunities to fix the
problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED,
INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted
by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation,
the trademark owner, any agent or employee of the Foundation,
anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with
the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or
any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission
of Project Gutenberg™
Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers.
It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and
donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s
goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a
secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help,
see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org.
Section 3. Information about the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.
The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West,
Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
to date contact information can be found at the Foundation’s website
and official page at www.gutenberg.org/contact
Section 4. Information about Donations to
the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation
Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without
widespread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can
be freely distributed in machine-readable form accessible by the
widest array of equipment including outdated equipment. Many
small donations ($1 to $5,000) are particularly important to
maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and
keep up with these requirements. We do not solicit donations in
locations where we have not received written confirmation of
compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of
compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.
While we cannot and do not solicit contributions from states where
we have not met the solicitation requirements, we know of no
prohibition against accepting unsolicited donations from donors in
such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of
other ways including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.
Section 5. General Information About
Project Gutenberg™ electronic works
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our website which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org.
This website includes information about Project Gutenberg™,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how
to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com