Spark The Life Of Electricity And The Electricity Of Life 1st Timothy J Jorgensen

Spark The Life Of Electricity And The
Electricity Of Life 1st Timothy J Jorgensen
download
https://ebookbell.com/product/spark-the-life-of-electricity-and-
the-electricity-of-life-1st-timothy-j-jorgensen-47505706
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Spark The Life Of Electricity And The Electricity Of Life 1st Edition
Timothy J Jorgensen
https://ebookbell.com/product/spark-the-life-of-electricity-and-the-
electricity-of-life-1st-edition-timothy-j-jorgensen-48900608
Spark The Life Of Electricity And The Electricity Of Life Timothy J
Jorgensen
https://ebookbell.com/product/spark-the-life-of-electricity-and-the-
electricity-of-life-timothy-j-jorgensen-51950634
The Spark Of Life Electricity In The Human Body Frances Ashcroft
https://ebookbell.com/product/the-spark-of-life-electricity-in-the-
human-body-frances-ashcroft-58445534
The Spark Of Life Electricity In The Human Body 2012 Frances Ashcroft
https://ebookbell.com/product/the-spark-of-life-electricity-in-the-
human-body-2012-frances-ashcroft-46496188

The Spark Of Life Electricity In The Human Body Ashcroft Frances
https://ebookbell.com/product/the-spark-of-life-electricity-in-the-
human-body-ashcroft-frances-48601628
The Spark Of Life Darwin And The Primeval Soup Christopher Wills
https://ebookbell.com/product/the-spark-of-life-darwin-and-the-
primeval-soup-christopher-wills-2383142
The Secret Life Of The Mind How Your Brain Thinks Feels And Decides
Mariano Sigman
https://ebookbell.com/product/the-secret-life-of-the-mind-how-your-
brain-thinks-feels-and-decides-mariano-sigman-11010822
Were Speaking The Life Lessons Of Kamala Harris How To Use Your Voice
Be Assertive And Own Your Story Hitha Palepu
https://ebookbell.com/product/were-speaking-the-life-lessons-of-
kamala-harris-how-to-use-your-voice-be-assertive-and-own-your-story-
hitha-palepu-51452510
Tidying Up With Marie Kondo The Book Collection The Lifechanging Magic
Of Tidying Up And Spark Joy Marie Kondo
https://ebookbell.com/product/tidying-up-with-marie-kondo-the-book-
collection-the-lifechanging-magic-of-tidying-up-and-spark-joy-marie-
kondo-11160746

SPARK

SPARK
THE LIFE OF ELECTRICITY AND
THE ELECTRICITY OF LIFE
TIMOTHY J. JORGENSEN
prince ton university press
princeton & oxford

Copyright © 2021 by Timothy J. Jorgensen
Prince ton University Press is committed to the protection of copyright and the
intellectual property our authors entrust to us. Copyright promotes the pro gress
and integrity of knowledge. Thank you for supporting free speech and the global
exchange of ideas by purchasing an authorized edition of this book. If you wish to
reproduce or distribute any part of it in any form, please obtain permission.
Requests for permission to reproduce material from this work
should be sent to permissions@press.princeton.edu
Published by Prince ton University Press
41 William Street, Prince ton, New Jersey 08540
6 Oxford Street, Woodstock, Oxfordshire OX20 1TR
press.princeton.edu
All Rights Reserved
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Jorgensen, Timothy J., author.
Title: Spark : the life of electricity and the electricity of life /
Timothy J. Jorgensen, Princeton University Press.
Description: Princeton : Princeton University Press, [2021] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2021026499 (print) | LCCN 2021026500 (ebook) |
ISBN 9780691197838 (hardback) | ISBN 9780691232652 (ebook)
Subjects: LCSH: Electricity. | BISAC: SCIENCE / Physics / Electricity |
SCIENCE / History
Classification: LCC QC527 .J66 2021 (print) | LCC QC527 (ebook) |
DDC 537—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021026499
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021026500
British Library Cataloging- in- Publication Data is available
Editorial: Ingrid Gnerlich, Maria Garcia, and Whitney Rauenhorst
Production Editorial: Natalie Baan
Production: Danielle Amatucci
Publicity: Kate Farquhar- Thomson and Sara Henning- Stout
Copyeditor: Jennifer McClain
Doom and Gloom
Words and Music by Mick Jagger and Keith Richards
Copyright © 2012 Promopub B.V.
All Rights Administered by BMG Rights Management (US) LLC
All Right Reserved. Used by Permission.
Reprinted by Permission of Hal Leonard LLC.
Jacket art and design by Sukutangan
This book has been composed in Arno
Printed on acid- free paper. ∞
Printed in the United States of Amer ica
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

For my vivacious, bright, and beautiful wife, Helen. She gets the credit for
first proposing I write a book about electricity from a biological perspective,
a creative idea for which I am very grateful. My life would be severely
lacking without her unwavering love and devotion.
(What she sees in me I have no idea.)

vii
CONTENTS
Preface: Current Eventsix
1 Sparks Will Fly: Static Electricity 1
2 Shocking Developments: Animal Electricity 22
3 Bolt from the Blue: Lightning 37
4 For All That Ails You: Electrotherapy Machines 60
5 A Circuitous Route: The Battery 87
6 Jolted Back to Real ity: Electrocution 106
7 A Field Day: Alternating Current and Lines of Force 134
8 Zombie Fish: Electric Force Fields 162
9 Crookes of the Matter: The Electron 183
10 Redbud: The Neuron 205
11 Zombie People: Voltage- Gated Channels 225
12 The Wanderer: Nerve Fibers 245
13 Crossed Cir cuits: Neuroprosthetic Limbs 267
14 Sounds of Silence: Sensory Neurological Implants 293

viii Contents
15 Inner Sanctum: The Brain 319
16 Future Shock: Artificial Intelligence 348
Acknowledgments369
Notes371
Bibliography403
Index415

ix
PREFACE
current events
Electricity is often called wonderful, beautiful; but it is so only in
common with the other forces of nature.
—michael faraday
We live in an electrical society. Most of our daily activities are powered,
illuminated, and other wise enhanced by electricity. If you’ve ever expe -
rienced a prolonged electrical power outage, you know what I mean.
Yet, some people have curious ideas about what electricity actually is.
They think of electricity as an alien physical force, outside of their bod-
ies, that’s confined within their electronic devices and channeled from
appliance to appliance through wires. They don’t appreciate that elec-
tricity is also a biological force, essential to the life of all animals that
have a ner vous system, and even those that don’t.
Many people also are unaware that electricity is really the very foun-
dation of life. It’s the spark that brought the first primitive life- forms into
existence and started them down the evolutionary path leading to
today’s complex species with sophisticated internal electrical systems.
Life is nothing if not electrical. You might as well call it “eLife.”
This is a book about electricity from a biological perspective. That
may seem an unusual approach, but I think it’s the best way to tell the

x Preface
story of electricity. That’s because many attributes of electricity were
first discovered through the study of electricity’s effects on bodily senses
and muscle tissues. And, amazingly, almost every thing we know about
our ner vous system comes from electrically probing nerves. So it might
not be too surprising that electrical science and neurological science
share a joint story.
Discoveries in the electrical and neurological fields leapfrogged each
other over the centuries, as developments in one field enabled advance-
ments in the other. The term electricity was first used in the late sixteenth
century by the En glish scientist William Gilbert to describe his investi-
gations of electricity’s physical powers. And the term neurology was first
used shortly thereafter by the En glish physician Thomas Willis to de -
scribe his studies of human reflexes and paralysis. Such neurological
studies progressed from mere descriptions of neural anatomy to func-
tional investigations of how the ner vous system works, using targeted
electrical stimulation as a probe.
But it’s not just nerves that respond to electrical signals. Muscle cells,
including heart muscle, rely on electrical stimuli to control their me-
chanical functions. And even nonmuscle tissues send and receive elec-
trical signals through the ner vous system, as they report their status to,
and receive their instructions from, the brain. In fact, virtually all of our
bodily functions are electrically monitored and controlled.
It’s because electrical regulation of cells, tissues, and organs is so vital
to survival that disruption of the body’s “electronics” can be so damag-
ing, and even lethal. With electricity all around us, we need to better
know when, why, and how electricity kills. Fortunately, we have learned
much about the lethal effects of electricity, especially when it’s delivered
in large, abrupt doses, sometimes call jolts. This information is impor
tant for the prevention and treatment of severe electrical shocks.
Since its discovery, electricity has repeatedly been employed to treat
various diseases. Hampered by poor understanding of human physiol-
ogy, ignorance of the mechanisms of diseases, and misunderstanding of
the role of electricity in the body, the track rec ord of early electrical
therapies was spotty, to say the least. Hair removal by electricity (hair
electrolysis) is perhaps one of the few early electrical medical proce-
dures that persists, little changed, to the pre sent day.

Current Events xi
After its early heyday, in the late nineteenth century, electrical ther-
apy fell out of fashion and even became taboo within the medical com-
munity. But as the electrical and neurological sciences have matured,
there has been a resurgence of interest in using electricity to treat dis-
eases. This is particularly true for treatments of neurological disorders,
such as electroconvulsive therapy for depression and deep brain stimu-
lation for Parkinson’s disease, but is also true for many other illnesses.
The use of electricity for medical purposes ranges from the mental con -
trol of prosthetic limbs by amputees to the restoration of vision to the
blind. In the future, electricity may even replace many drugs as first- line
therapies for treating a variety of diseases. As such, it might be pos si ble
to avoid the adverse side effects of those drugs, which can often be se -
vere. But we are also learning that electricity’s use to treat anxiety can,
unfortunately, sometimes be nearly as addictive as drugs.
This book is not a science textbook on electricity or electrophysiology.
If you are an electrical engineer or an electrophysiologist, this book will
not satisfy your specialized technological needs. Rather, it is my hope
that the book will be accessible to the widest pos si ble audience. I have,
therefore, avoided technical jargon, and specifically focused on the sto-
ries about electricity that are impor tant to understanding electricity’s
relationship to biology and health.
This is also not a history of science book. Although some of the stories
I relate are taken from history, and every thing in the book is historically
accurate, I have made no attempt to compile a complete history of elec-
tricity. Neither this book, nor any other single- volume work, can do
justice to electricity’s long and rich history. Rather, I have selectively
chosen stories that illustrate the scientific points I want to focus on re-
garding the intersection of electricity and biology. I also plead guilty of
practicing presentism—the tendency to interpret past events in terms of
modern concepts, values, and understandings. Presentism is a cardinal
sin for historians of science. But I am not a historian and this is not a
history book. I actually find presentism a useful tool to explain how it
is that the science got us from where we were then to where we are now,
which is one of my main objectives for this book.
Which brings us to the logical question: If not a science textbook or
a history of science book, what, then, is this book? I would describe it

xii Preface
as a book of explanatory science, written in narrative style that seeks to
educate and entertain. I hope you will agree that it fulfills both goals.
My intended audience is inquisitive people interested in learning
what electricity is and how it works, particularly with regard to how it
affects people’s lives. I hope that readers of this book will learn a lot of
new information about electricity. But I also suspect that many people
will find that what they thought they knew about electricity is wrong,
or at least incomplete.
For example, did you know that Benjamin Franklin almost killed
himself while performing an electrical experiment with a turkey? (I’ll
bet you thought I was going to say a kite.) Do you know why people and
animals aren’t killed by touching electric fences? Did you know that
while the mea sured lengths of lightning bolts keep going up worldwide,
with some bolts now hundreds of miles long, the annual lightning death
rate in the United States keeps going down? Do you know why people
in Denmark are virtually never electrocuted at home? Do you know
how amputees with state- of-the-art prosthetic limbs can control the
limb’s movement just by thinking about it? Did you know that electric-
ity can help totally blind people to see and deaf people to hear? Did you
know that shock therapy for mental disorders has nothing to do with
electricity? If you don’t know the answers to these questions, or even if
you do, I think you’ll enjoy taking a fresh look at these electricity topics
from a somewhat differ ent perspective— a biological one.
You will get the most out of this book if you appreciate how it is
styled and or ga nized. The book is written as a work of nonfiction, told
as an unfolding story of exploration and discovery. It is meant to be read
as you would read a novel— from beginning to end, without skipping
chapters or reading them out of sequence. Each chapter builds on the
previous one and sets the stage for the next. Reading chapters out of
order will result in a confusing and garbled storyline. Also, you will find
no graphs or tables to distract you, and the mathe matics is kept to a
minimum. Rather, this book conveys all technical material exclusively
within the context of the story.
Each chapter in the early part of the book is a self- contained story
focused on a par tic ular topic related to electricity or biology, typically

Current Events xiii
neurobiology. The electricity and biology chapters alternate back and
forth to support the main thesis of the book: that the sciences of elec-
tricity and neurobiology progressed together— hand in hand, so to
speak— with advances in one field dependent upon advances in the
other.
The theme of the early chapters is the premature use of electrical
therapies (or electrotherapies) by physicians, based on a fundamental
misunderstanding of the under lying sciences of both electricity and
human physiology. Many of these treatments were painful, and virtually
none was effective. These early electrotherapy stories are told anecdot-
ally and serve to underscore the level of ignorance about electricity and
human physiology that was prevalent in medicine at the time.
In the latter part of the book, the stories about electrical physics
begin to wane, as I have already presented most of the information
needed to understand the fundamental electrical nature of neurobiol-
ogy. Still, all the stories about neurobiology and electricity have not yet
been told. At this point, the neurobiology chapters begin to alternate
with medical chapters. The theme of the latter part of the book is how
recent insight into the mechanisms under lying electrical and neurologi-
cal interactions is leading to the development of new electrical treat-
ments for vari ous human maladies. Many of these novel electrical treat-
ments, unlike their pre de ces sors, are currently being scientifically
validated as safe and effective. After a hiatus of more than a century, the
use of electricity to treat human disease is returning in a big way, and it
seems to have a bright future across many medical specialties.
The text of the book has ample endnotes. The purpose of the end-
notes is twofold—to provide citations and sources for the statements
in the narrative, and to supply expanded explanations of something
mentioned in the text for readers who have a par tic ular interest in that
topic. The narrative does not rely on any information in the endnotes,
so they need not be read, but a deeper or more thorough understanding
of the topic can be obtained by reading the endnotes.
The book has no glossary. Just as the best understanding of a word is
usually achieved by seeing the word used in context rather than by look-
ing up its definition in a dictionary, such is often the case with technical

xiv Preface
terminology. All technical words, or common words that are used in a
specifically technical way, are italicized at their first appearance in the
narrative and defined within the context of the narrative. These words
also appear in the book’s comprehensive index, so that the reader can easily find the word again if its meaning has been forgotten.
And thething you should know before you start reading.
Although I believe this book is appropriate for anyone, there are two
chapters some might find objectionable. The chapter on early electro-
therapies (chapter 4) has some discussion of sexual matters, and the
chapter on electrocution (chapter 6) contains a good bit of violence. So
I’ve written those chapters in such a way that they can be skipped with-
out a significant loss of continuity to the book’s narrative. But I hope
you dontant information regarding
health and safety issues, which is one of the reasons I wrote this book in the first place. In any event, you have now been warned; proceed accordingly.
Finwise,
with any of the companies or products mentioned in this book.
Beyond just informative and enjoyable, I’d like the scientific story of
this book to be useful. I want it to enable readers to enhance their ev-
eryday interactions with electricity in many practical ways. Electricity
is a powerfone deals with to one extent or
another. If we all become a little more knowledgeable about it, our so-
ciety can use electricity’s many powers more wisely . . . for the better-
ment and safety of all.
I hope you enjoy reading the story of electricity, and come to see
sparks in an entirely new light.

SPARK

1
1
SPARKS WILL FLY
Static Electricity
We see spiders, flies, or ants entombed and preserved forever in amber,
a more than royal tomb.
— sir francis bacon
Copenhagen, Denmark, is an eye- catching city with bold architecture
complementing natu ral beauty. But if you perform an internet search
for images of Copenhagen, most of the hits will show colorful photo
graphs taken from just a single vantage point: the dockside view at Ny-
havn harbor. At Nyhavn, a seventeenth- century waterfront docking area
and now popu lar entertainment district, many vividly colored buildings
and boats line both sides of its narrow waterway. On a sunny day with
a blue sky, it is unquestionably the most photogenic location in a city
full of photogenic locations. Yet, the most beautiful things in Nyhavn
cannot be seen in any of these photo graphs.
Nyhavn’s stunning trea sures are housed in a small, white building on
the extreme far left, out of frame for most pictures of the harbor. The
treasures are literally jewels, and they are on display in the House of
Amber, a combination jewelry store and amber museum.1 The three-
story building itself is historic, dating to 1606, but its contents are pre-
historic, with some amber pieces estimated to be 30–50 million years

2 chapter 1
old. As I enter the House of Amber, a young professional woman,
smartly dressed, introduces herself as Birgitte Niclasen and welcomes
me. She works in the House of Amber’s human resources and special
proj ects section, and she offers to give me a tour of the museum’s amber
collection.
Niclasen knows a lot about amber, the national gemstone of Den-
mark. She explains that amber is fossilized sap from prehistoric pine
trees and is found in vari ous parts of the world, but particularly in the
Baltic Sea region because of the vast prehistoric conifer forests that ex-
isted in this area. Amber, with a density only slightly heavier than water,
is remarkably light. As such, it easily was washed into prehistoric rivers,
where it was carried out to sea. For this reason, amber often can be
found on beaches in areas that were once prehistoric river estuaries. In
fact, much of the world’s amber stockpiles simply were picked up from
beaches by professional or amateur collectors. The collectors know
which stretches of shoreline are most likely to yield amber, and they
visit them after every storm in the hope that the storm will have dis-
lodged more amber from the sea floor and washed new deposits onto
the beach.
Amber is famous for having inclusions, which are imbedded small
objects— often insects— frozen in time. The insects were trapped in
sticky tree sap that ultimately solidified and fossilized to become amber.2
High- quality inclusions increase the amber’s ornamental value and fre-
quently end up in some of the finest jewelry. Niclasen shows me the
museum’s best examples of amber pieces with insect inclusions. She
notes that such inclusions are typically not pristine; rather, the insects
are often damaged or have misshapen appendages. Perfect insect inclu-
sions are rare, making them tremendously valuable for jewelry. Jewelry
with inclusions of animals larger than the size of insects is extremely
rare, and most such pieces are fakes. The fakes are modern- day animals
simply imbedded in amber- colored synthetic resins. Niclasen tells the
story of a woman visitor to the museum who showed off a pendent that
appeared to have a perfect inclusion of a small snake. The woman was
so proud of her “amber” pendant that Niclasen didn’t have the heart to
tell her it was undoubtedly a fake. Unfortunately, the woman prob ably

Sparks Will Fly 3
had paid a lot of money for her trea sure, but her naïveté is understand-
able. Hawkers of fake amber have deceived even financially shrewd
people. Most famously, J. P. Morgan, a wealthy nineteenth- century
American financier and banker, once paid $100,000 ($2,900,000 in 2020
dollars) for an amber collection whose most precious piece had an in-
clusion of a frog. When he donated the collection to the American
Fig 1.1. Amber. Although valued since antiquity as a
gemstone, amber is actually fossilized tree resin that is
millions of years old. Differ ent types of amber vary in
appearance, but Baltic amber (shown here), the most
common variety, is typically clear or translucent. When
polished, impurities called inclusions can sometimes
be seen. The inclusions are often insects (such as the ant
shown here) that were trapped in the thick liquid resin
before it solidified. (Photo © Anders L. Damgaard;
www.amber-inclusions.dk)

4 chapter 1
Museum of Natu ral History in New York, the curators quickly recog-
nized that the prized amber piece with the frog inclusion was actually
a fake.3
Fortunately, there are several chemical means to identify fake amber
from the real stuff. Unfortunately, most of them require a small sample
of the amber for analy sis and thus are modestly destructive to the piece
in question.4 There is a nondestructive method, though. Niclasen re-
marks, “The easiest way to identify a fake is simply to rub the suspect
amber with a woolen cloth and see if the rubbed amber can move small
dust particles.” If it is real amber, you can electrify it by rubbing it in this
way. That is, the rubbing will cause the amber to take on static electric
properties: it will attract small particles, and it may even produce an
electrical spark you can feel. In fact, amber’s electrical properties make
it unique among gemstones and enhance its appeal.5
All amber is beautiful, and people have likely been adorning them -
selves with it for as long as there have been people. Archaeologists have
found amber pendants dating from 12,000 BC, which was just at the tail
end of the last Ice Age.6 Yet, the appeal of amber jewelry to primitive
peoples went well beyond simply its beautiful appearance. Amber was
also known to be magical. People who wore amber jewelry would often
feel it give off shocks and could see it attract particles of soil or small
seeds after being rubbed with wool.7 No won der all sorts of mystical
qualities were attributed to amber!
Humans have a propensity to immediately apply all new discoveries of
natural phenomena toward the treatment of their ailments. We will see
this recurring pattern time and again throughout the book. Amber was
no different.
The first recorded medical treatments with amber come from the
ancient Greeks, but such practices prob ably started much earlier. The
Greeks sought to utilize the attractive forces of amber to fight disease.
They massaged the bodies of sick people, rubbing pain- afflicted areas

Sparks Will Fly 5
with amber stones in the hope that amber’s attractive forces would pull
the pain out of their bodies. Later, the Romans employed amber as both
a disease treatment and a disease preventative. Pliny the Elder (23–79
AD), the great Roman naturalist and naval commander who was killed
at Pompeii by the eruption of Mount Vesuvius, recommended wearing
amber around the neck to ward off throat diseases and mental
disorders.
Powdered amber later found its way into vari ous medicines and po-
tions, and many people claimed to have benefited from its healing pow-
ers. As late as the sixteenth century, the famous Swiss physician Para-
celsus recommended amber as “a noble medicine for the head, stomach,
intestines and other sinews complaints.”8 Whether anything more than
a placebo effect was at play is quite doubtful. But even a placebo can
have clinical value.9
Apart from the attractive forces coming from rubbed amber, the stone
also could produce sparks. Both the attractive forces and the sparks re-
quired the amber to be rubbed, suggesting the two phenomena were
somehow related and produced in the same way. But unlike its attractive
forces, amber’s sparks could be felt and seen. And sometimes the feeling
was strong enough to be quite unpleasant. What was the nature of these
sparks and were they good or bad for the body? Was the pain level of
the sparks a consequence of the attractive forces? The sparks raised
many questions.
Before going any further, we should stop here and define exactly what
we mean by a spark. People are sometimes sloppy with how they use
the term.
The modern En glish word spark is thought to come from the Old
English word spearca, meaning “a glowing or fiery particle thrown off.”

6 chapter 1
The origin of the word is prob ably extremely old, since the production
of heat sparks is one of the most evident consequences of burning wood
or smacking two stones together— things that even cave people did
regularly. Because sparks can burn skin and eyes, people were careful
when dealing with this menacing phenomenon. So it seems likely there
would have been a word for such a ubiquitous hazard even in very primi-
tive lexicons.
But the use of the term spark in connection with electrical events
came much later, when people started to recognize that the shocks they
sometimes felt when they touched objects, like amber, were typically
accompanied by very faint flashes of light at the exact point of contact.
Since they looked similar to the sparks from the fires and stones, and
they were also similarly painful to the touch, they were given the same
name. But such sparks are, in fact, quite differ ent.
The sparks from fires and stones are really just flying fiery particles
produced by rapid burning or intense friction. In contrast, the sparks
that produce the shocking sensation from amber are due, as we shall
soon see, to electricity rather than heat. And the sensation they produce
isn’t a burn but a direct stimulation of the body’s nerves by the electric-
ity. So the fact that electrical sparks could interact with the body and
produce a physical sensation was appreciated at the very moment of
their discovery. It is the electrical spark that concerns us here.
As time progressed, it gradually became apparent that other substances
behaved similarly to amber. If you rubbed them, you could likewise
produce attractive forces and sparks. As such, these dual properties that
could be produced by rubbing differ ent materials together were called
“electrical” properties, derived from the Latin word electricus, meaning
“amber-like.”
The gradual realization that differ ent combinations of paired materi -
als could be rubbed together to produce electrical properties, and the
appreciation that there were patterns, orders, and rules as to which ma -
terial of the rubbed pair would become electrified was a breakthrough.

Sparks Will Fly 7
It opened the door for the systematic study of electrical properties,
and moved electricity from the dominion of mysticism into the realm
of science.
Most people today will confidently tell you electricity is a current of
electrons, and they may even volunteer that an electron has a negative
charge. Beyond that, if you challenge them to define what they mean by
“electron” and “charge,” they prob ably will start stammering because
these are extremely difficult concepts to grasp, even for physicists. If you
press them on what they mean by “current,” however, their spirits will
brighten, because every one thinks they know what a current is: it is the
pattern of flow of a fluid (like water) or a gas (like air).
Since electrons flow in currents, exploring electricity as you might
investigate currents of water could result in some very impor tant and
highly comprehensible insight. This is exactly what the first scientific
investigators of electricity did. And they did so with no knowledge of
electrons. They just imagined electric currents to be equivalent to
water currents, and they simply thought electricity to be a current of
some invisible fluid. For the most part, this approach worked and
people learned much by thinking of electricity as a current of an invis-
ible fluid.
Of course, electricity isn’t really an invisible fluid, so if you take this
model too literally and start trying to find the invisible fluid, you will be
doomed to failure. Michael Faraday, the brilliant nineteenth- century
scientist who would transform our understanding of electricity, knew
this well.10 In 1821, he admonished his colleagues: “ Those who consider
electricity as a fluid, or as two fluids, conceive that a current or currents
of electricity are passing through the wire during the whole time [that
it remains connected to a battery]. . . . There are many arguments in
favor of the materiality of electricity, and but few against it; but still it is
only a supposition; and it will be well to remember . . . that we have no
proof of the materiality of electricity, or of the existence of any [fluid
flow] through the wire.”11

8 chapter 1
Notwithstanding Faraday’s admonition, “electrical fluid” is a good
place to start if we want to understand electrical princi ples because there
are many parallels between electric currents and water currents. So that’s
what we’ll do here; we’ll begin our exploration of electricity by focusing
on its be hav ior as a current, and we’ll worry about the exact physical
nature of the imaginary “fluid” that comprises electrical current later.
Of course, almost every one knows the famous eighteenth- century
American printer, inventor, colonial statesman, and scientist, Benjamin
Franklin, is very impor tant to the history of electricity, and that he once
flew a kite in a lightning storm to demonstrate such storms were electri-
cal. But his accomplishments as an electricity scientist wouldn’t have
been diminished even if he had never flown his kite. The kite stunt
turned out to be a double- edged sword for Franklin’s image. Rather than
being a scientific discovery, it was really just a demonstration of electri-
cal princi ples he already understood better than anyone else.12 Franklin
proved his electrical knowledge by dramatically tempting fate with a
kite, and he received outsized attention for it. The kite makes an in ter
est ing story, and I promise we’ll discuss it in some detail. For now, how-
ever, let’s focus on Franklin’s experiments that showed electricity to
behave like a fluid. That was his true insight.
In Franklin’s day, the only technique to produce electricity was to rub
materials together, as we have just discussed. Producing electricity in
this way leaves the electricity localized on the surface of the object being
rubbed. Since this type of electricity remains localized and isn’t moving
in currents, we call it static, meaning unchanging or fixed in position.
But if static electricity is provided a route to go elsewhere, it will cease
being static and start to flow, thereby producing a current, like water
being syphoned from a bowl. In the bowl, the water is static, but if pro-
vided a route through the syphon, the water flows in a downhill current,
with gravity providing the required force. Once we have such a current,
we have something we can mea sure . . . and study. The flow of the water

Sparks Will Fly 9
allows us to deduce the properties of water, such as its weight, its den-
sity, its re sis tance, its speed, its pressure, etc. Similarly, through the study
of electrical current, we can begin to understand electricity.
There is a limit to how much electricity one can generate by rubbing
amber by hand, so people sought alternatives. Common glass can sub-
stitute for amber when it is rubbed with silk. The major appeal of glass
was that it was relatively cheap and could readily be formed into any
desired shape and size. This led to the production of static electricity–
producing machines based on rotating a glass rod, cylinder, or sphere
against a piece of silk. The rotation usually was achieved with a simple
hand crank.13 It was these static electricity machines that first caught
Franklin’s attention.
Franklin reported he had first become interested in electricity when he
attended a demonstration in Philadelphia given by a man whom he re-
ferred to simply as “Dr. Spence.” We aren’t exactly sure who Dr. Spence
was, but he was most likely Archibald Spencer. A man by such a name
had run an advertisement that appeared in Franklin’s Pennsylvania Ga
zette in April of 1744. The announcement promoted a series of lectures
to be given by Archibald Spencer on the topic of “Experimental Phi-
losophy,” and it instructed interested parties to register for the lecture
series and pick up their Cata logue of Experiments at the Philadelphia
Post Office. (Spencer apparently was moving from city to city with his
electrical demonstrations, because a similar advertisement promoting
demonstrations in Boston had appeared in a newspaper there a few
months earlier.) Since Franklin owned the newspaper that published
the advertisement, and he was, at the time, postmaster of Philadelphia,
it seems highly likely that Franklin was aware of Spencer’s lecture series
and de cided to attend.

10 chapter 1
Apparently, Spencer’s Experimental Philosophy lectures contained
a number of static electricity demonstrations to entertain his audience,
one of which was called the Flying Boy demonstration.14 This particular
demonstration had become the main attraction for the many traveling
electricity per for mances that were captivating upper- crust society at the
time. People found the demonstration noteworthy because it showed
that electrical phenomena could be produced apart from a machine.
Stephen Gray, a distinguished British scientist, debuted the Flying Boy
in 1729.15 The demonstration has been described in detail by him and
others, so we know exactly how it worked.
“Flying Boy” really was a misnomer. No boy ever flew. Rather, the
demonstration involved a boy being suspended by silk ribbons from the
ceiling, facedown in a prone position— a simulated “flying” posture.
Then a glass static electricity generator was used to electrify the boy’s
bare feet. An open book was then put on the floor beneath the boy’s
face, and he was asked to turn the page. The boy waved his fin ger across
the book and the page turned without his touching it! That was what
astounded the audience.16 How did the boy turn the page without
touching it?
Of course, the page could have been turned without any touching
simply by rubbing a glass rod to electrify it and give it attractive forces,
and then waving the rod itself across the book. So the page turning
alone wasn’t any cause for excitement. The in ter est ing part was that the
electricity generated with the static electricity generator was being
transferred to the boy’s body, such that his whole body had become elec-
trified, just as if his body were an electrified glass rod. And if the page
turning didn’t convince an audience member about the boy truly being
electrified, one could just touch the boy’s body and receive the same
type of shock that resulted from touching an electrified glass rod.17
It turns out the “flying boy” part of the per for mance wasn’t merely
theatrics; it was essential to the demonstration’s success. The boy
needed to be electrically isolated in order for his body to become elec-
trified. If there had been a way for the electricity to move from the boy
to the ground, it would quickly enter the ground and dissipate. But air
and silk are poor conductors of electricity. (Conductors are materials

Sparks Will Fly 11
through which electricity can pass, while insulators are materials through
which it doesn’t easily flow.) By suspending the boy in the air with silk,
the electricity in the boy’s body had nowhere to go, so it remained sta-
tionary (static) in the boy’s body. Why a boy and not a girl? No reason;
girls work just as well. Why a boy and not a man? Prob ably because men
are too heavy to easily suspend with silk ribbons, and boys worked for
less pay.
Traveling static electricity per for mances like Spencer’s were typically
offered only during the colder months of the year. Not because there
were fewer other amusements during the winter, and not because the
performers wanted to have their summers off. Rather, the static
Fig. 1.2. The Flying Boy. The ability of the human body to conduct electricity and hold a
static charge was first demonstrated by British scientist Stephen Gray using a boy suspended
in a prone (“flying”) position by means of electrically insulating silk ribbons. The boy, whose
body was isolated from the ground, could be electrically charged by transferring electricity to
him through a glass rod that had been precharged with static electricity. Once charged, the
boy was able to turn book pages without touching them and attract small pieces of paper or
feathers to his fin gers, due to the attractive forces of his electrified body. Although the
demonstration was originally done purely as part of Gray’s scientific investigations, modified
versions of the Flying Boy soon became the main attraction at traveling static electricity
shows that toured the American colonies in the mid-1700s to entertain the general public, and
through which Benjamin Franklin first became acquainted with the mysterious properties
of electricity. This historical image depicts the Flying Boy demonstration as originally
performed by Gray around 1730. (Science Source)

12 chapter 1
electricity per for mances didn’t happen in the summer because the elec -
trical demonstrations didn’t work during the summer, for reasons no -
body knew. We now know the reason is because the warm air of summer
is typically very humid, and moist air is the enemy of static electricity.
It is difficult to electrify an object when the air is humid, and once elec-
trified, the object tends to lose its electricity quickly because water in
the air bleeds the electricity away. Summer months, being humid,
thwart all attempts to play with (or study) static electricity. So, April of
1744 must have been very near the closing of Spence’s electricity dem-
onstration season. Franklin, therefore, would have seen one of Spencer’s
last shows of the season. Spencer wouldn’t be returning to his show
circuit until fall.
Franklin was astounded by Spencer’s electricity show, and he became
obsessed with learning more about electricity. He had several friends
and colleagues with whom he regularly corresponded about scientific
matters. He soon started asking them what they knew about these elec-
tricity per for mances, and he began speculating as to exactly how elec-
tricity worked.
What he found was that many people had been studying such electri-
cal marvels for a long time, but a universal theory that explained the
vari ous electrical effects still seemed a long way off.18 One reason was
that there were technical obstacles to studying electricity. In addition to
the humidity prob lem, there was no easy way to mea sure electricity. It
also was hard to produce large amounts by just rubbing objects together,
and it remained localized for only a few minutes; that is, it couldn’t be
stored. These crude static electricity generators also produced highly
variable results, and mea sur ing the amount of electricity by gauging the
pain intensity from an electrical shock wasn’t reliable either.
But timing is every thing. Franklin had the good fortune to become
interested in electricity at just the perfect time. While he was watching
Spencer’s electricity demonstrations in Philadelphia, Pieter van Muss-
chenbroek, working in Leyden, Germany, was in the pro cess of

Sparks Will Fly 13
conquering the electricity storage prob lem. 19 Musschenbroek invented
a very simple device— something anyone could make— that was ca -
pable of storing very large amounts of electricity in a simple glass jar,
just as one might store water. This discovery revolutionized electricity
research, because it allowed the relatively modest amounts of electricity
produced by the hand- operated electrostatic generators to be collected
and stored in jars for an extended period of time. Need a little electric-
ity? Just take a jar of it off the shelf. Need a lot of electricity? Gather a
bunch of jars and connect them together.20
With the arrival of what was commonly known as the Leyden jar—
Franklin often called it “Musschenbroek’s wonderful bottle”— electricity
demonstrations took a completely new turn. They went from electrify-
ing a single boy to electrifying a chain of men!
In April 1747, just three years after Franklin had seen Spencer’s fairly
tame electricity demonstration in Philadelphia, Jean- Antoine Nollet, a
French cleric and scientist, performed his own electricity demonstra-
tion for King Louis XV of France.21 He had 180 men from the king’s
Royal Guard stand in line holding hands. He then had the soldier at one
end of the line use his free hand to touch the top of a fully electrified
Leyden jar. Instantly, all 180 men in line reeled from the strong shock
they felt. The king was impressed.
If a series of 180 men could be shocked, how many more? Nollet
staged an even larger spectacle. As his day job was running a monastery,
he was able to recruit Carthusian monks to make an even longer hand-
to-hand chain. Since monks were more common then than they are
now, Nollet was able to gather a group of 700. Results were the same;
all 700 monks received a jolting shock. No, that Flying Boy demonstra-
tion wasn’t going to impress anyone anymore.
Nollet offered a scientific explanation for his results. He proposed
that electrical transmissions between people were achieved by currents
of two competing fluids—he called them “affluent” and “effluent”
currents— that moved among human bodies by means of tiny body
pores, too small to be seen. This two- fluid electrical theory gained some
traction among scientists, because two differ ent electrical fluids might
somehow explain why pairs of electrified objects sometimes attracted

14 chapter 1
each other and sometimes repelled each other. The explanation for the
alternative repulsive and attractive properties of electrified objects
might be explained if currents from two differ ent types of fluids were
electrifying them. However, other scientists had a prob lem with the
theory because all the men in the chain seemed to be shocked si multa
neously, and it was difficult to imagine fluids flowing through body
pores could move so quickly. Nevertheless, the two- fluid theory would
persist until replaced by Franklin’s alternative one- fluid theory, which
was appealing because it not only accounted for the movement of elec-
tricity between human bodies but also provided a working model of
how the Leyden jar worked.
Imagine a wide- mouth glass jar, like a mayonnaise jar, with a plastic lid.
Cover the outside of the glass jar with aluminum foil and line the inside
with aluminum foil, making sure the outside foil has no physical contact
with the inside foil. Put the lid back on the jar, punch a hole in the lid,
and run a metal wire from the inside foil out through the hole, protrud-
ing just a few inches. Now, either place the jar on the ground or run
another wire from the outside foil to the ground.22 You have just made
yourself a Leyden jar, ready to be electrified.23
To fill the jar with electricity, rub a glass rod with silk to electrify
the rod, and then touch the wire protruding from the top of the jar. The
electricity from the glass rod will flow into the aluminum foil lining the
inside of the jar. Repeat. With each repetition, more and more electric-
ity goes into the jar. As the jar becomes filled with electricity, electrical
“pressure” builds up in the jar, just as pressure would build up if we were
forcing air into the jar. The inside electricity would like to flow to the
outside foil, escape to the ground, and thus relieve the pressure, but the
glass is blocking its flow, so that cannot happen. The electricity just sits
there, statically, waiting until an opportunity for escape pre sents itself.
And that’s exactly what happens if a person should touch the wire on
the jar’s top. The electricity escapes by going into the person’s body,
down through his feet, and into the ground. He briefly feels the shock

Sparks Will Fly 15
of the passing electricity. Then it’s gone, and the jar has lost all of its
stored electricity.
Now suppose the man who touches the wire is standing on an insula-
tor (or wearing nonconducting shoes), which blocks the electricity’s
route to the ground. In that case, we have the equivalent of the Flying
Boy. The electricity enters the man’s body, but it has nowhere to go, so
it stays statically in the man’s body, waiting to escape his body by an-
other route. Touch the man, and it goes into you. Make a chain of men
holding hands, and it will go through all of them, searching for a way to
the ground. If one of the men in the chain happens to be barefoot, the
route to the ground is found and men farther down the chain are spared
the shock.
This is what’s happening with a Leyden jar. The electricity is getting
stuck inside with nowhere to go. The electrical “pressure” level in the jar
is what we call the voltage, and it represents the electrical force differ-
ence between the inside of the jar and the outside of the jar. We’ll be
hearing a lot more about voltage as we proceed with our story. We’ll get
to that soon. But first, I had promised to tell the true story behind Frank-
lin’s kite.
It doesn’t take a genius to realize that lightning looks like an enormous
spark in the sky, so the notion that lightning storms are electrical wasn’t
particularly novel. The idea had been around long before Franklin ar-
rived on the scene. It further seemed obvious to most people that sparks
so big should represent a lot of electricity stored in storm clouds, most
likely of exactly the same type produced by static electricity generators
but on a much grander scale. Franklin articulated the case for lightning
being an electrical phenomenon in 1749:
Electrical fluid [electricity] agrees with lightning in these particulars:
1. Giving light. 2. Colour of the light. 3. Crooked direction. 4. Swift
motion. 5. Being conducted by metals. 6. Crack or noise in exploding.
7. Subsisting in water or ice. 8. Rending [tearing apart] bodies as it

16 chapter 1
passes through. 9. Destroying animals. 10. Melting metals. 11. Firing
inflammable substances. 12. Sulphureous smells. . . . [We further
know that] electrical fluid is attracted by points. We do not know
whether this property is in lightning. But since they agree in all par-
ticulars wherein we can already compare them, is it not pos si ble that
they agree likewise in this? Let the experiment be made.24
In 1750, Franklin went on to publicly propose a specific experiment
to explore the alleged electrical nature of lightning. In effect, it amounted
to conducting the Flying Boy demonstration using lightning as the
source of electricity, with two major differences in the experimental
design: 1) the boy suspended from insulating silk ribbons was replaced
with a man standing on an insulated platform [a stand with glass peg
legs]; 2) the electrification of the body would be achieved not by touch-
ing the feet with an electrified glass rod, but rather by having the plat-
form the man was standing on attached to a long pointed iron rod reach-
ing 30 feet into the sky.25 Franklin believed it essential that the rod be
pointed, since it had been established that static electricity was attracted
most strongly to pointed metal objects.
The idea was that the experiment would be performed at the top of
a church steeple or other very high location during a thunderstorm, so
that the pointed iron rod would draw electricity from the clouds and
electrify the man, just as electricity from the rubbed glass rod had elec-
trified the boy.
To be clear, Franklin didn’t believe there would be an actual lightning
strike to the iron rod. Rather, he believed the iron rod would simply
bleed the cloud of its stored static electricity, as one might bleed the
pressure from a shaken bottle of soda by slowly unscrewing the cap. But
he realized some people might think it irresponsible to subject a person
to such a lightning risk. So he suggested an alternative experimental
design, where a grounded wire would be brought close enough to the
iron rod to elicit a visual electrical spark as evidence of the rod’s electri-
fication by the passing cloud, thus eliminating the need for an electrified
human to be part of the experiment.
Franklin was also concerned that it prob ably would be raining when
weather conditions were ripe for conducting the experiment. So he

Sparks Will Fly 17
specified that it should be conducted within a small wooden hut to pro-
tect every thing from getting wet. Only the iron rod would protrude
from the hut, into the sky. Because of the need for the hut, Franklin’s
proposal is often called the Sentry Box experiment.
Franklin published his Sentry Box idea and then waited for an op-
portune time to actually conduct the experiment. But the logistics were
complicated. A church congregation needed to volunteer its steeple, a
30- foot pointed iron rod needed to be made, a sentry box needed to be
constructed, etc. At some point in the pro cess, Franklin de cided that
maybe a kite and a Leyden jar was all he really needed. Franklin rea-
soned that if his hypothesis about the electricity being in clouds was
true, he should be able to capture some of the storm’s electricity in a
Leyden jar with just the use of a kite to get the electricity from the cloud.
So that’s what Franklin attempted to do with his kite; he sought to fill a
Leyden jar with electricity captured from the sky.
His modified experimental design was to fly a kite, with a thin metal
wire pointing up from its top, near the clouds during a thunderstorm.
He hoped the kite’s wire would allow him to bleed off some of the static
electricity he believed to be trapped in the cloud. His expectation was
that the cloud’s electricity would flow down the wet kite string and into
a Leyden jar. Con ve niently, the wetness of the string would actually
improve its electrical conduction. But how would he prevent himself
from being electrocuted in the pro cess? After all, wouldn’t the electricity
just travel from the string, through his body, and into the ground, per-
haps shocking him to death in the pro cess?
Franklin’s idea was to insulate himself from the kite in way similar to
the way the Flying Boy was electrically insulated from the ground: with
a silk ribbon. He didn’t directly hold the kite string in his hand. He held
a silk ribbon that was tied to a door key. The kite string, in turn, was
likewise tied to the same door key. In this way, the electricity in the kite
would pass down the kite string only as far as the key, where it would
accumulate because it couldn’t pass through the silk ribbon into Frank-
lin’s hand on its way to the ground. The key could then be touched to
the top wire of a Leyden jar, and electricity would flow from the key into
the jar. As an added safety precaution, Franklin planned to stand within
a rain shelter while he flew the kite to keep both himself and the silk

18 chapter 1
ribbon dry, since water conducts electricity.26 If he or the ribbon got
wet, the electricity would have an alternative route, going through his
body to the ground, thus jeopardizing his experiment and threatening
his life. But if every thing went according to plan, Franklin then would
have captured some of the storm’s electricity in the jar.
Franklin assembled his experimental materials and awaited a thun-
derstorm. The opportunity came in June 1752 when a storm descended
upon Philadelphia. Franklin grabbed his kite and headed out to catch
some electricity.
His modified kite went aloft just as planned, and Franklin started to
realize the experiment was working when he saw the kite string’s fibers
beginning to stick straight out, just as static electricity can make the
hairs on your head stand out. In his exuberance, he unwisely risked
touching the key to his knuckle to confirm it would deliver an electrical
shock. It did. Then he touched the key to the Leyden jar. He had impris-
oned lightning in a jar!
There are a number of circumstantial reasons why some people came to
doubt Franklin’s account of the kite story. But most of the criticisms
have been dispelled in recent years by historians who have fleshed out the
details of the story and found them to be credible.27 The general academic
consensus now is that Franklin’s account checks out; he performed the
kite experiment as he claimed and when he claimed: June of 1752.
Ironically, at the time Franklin performed his kite experiment, a
group of scientists in France had already been successful in performing
his Sentry Box experiment. The French performed their experiment
exactly as Franklin had previously specified. They had achieved their
success one month before Franklin flew his kite, but Franklin was un-
aware of it. News traveled slowly at the time. Franklin didn’t learn about
the successful French experiment until a couple of months later. But it
was of no concern to Franklin that he had been scooped. He just ap-
preciated that his idea had been in de pendently validated. 28
One of the early criticisms of Franklin’s claim had been that, if he
actually had done the experiment, how did he live to tell about it?

Sparks Will Fly 19
Lightning kills! Every one knows that. Rus sian scientist Georg Wilhelm
Richmann was one such victim.29 One year after Franklin’s kite experi-
ment, Richmann was in St. Petersburg using a metal rod to reproduce
the Sentry Box experiment. He was trying to assess the electricity
buildup in the rod, possibly by touching it with his hand, when the rod
was abruptly and violently struck by lightning, instantly killing him. The
electrical jolt was so power ful that it also knocked his companion down
and split a nearby door frame. Up until then, Richmann actually had
been a pioneer in the study of electricity. He was nearly as famous for
his electrical studies as Franklin was at the time. But Richmann was as
unlucky as Franklin had been lucky. We now remember Franklin as the
first man to extract electricity from a storm, while Richmann’s legacy is
that he was the first person in history to die from an electricity experi-
ment. Fate is cruel.
But maybe the difference between the fate of the two men wasn’t just
luck. Franklin had understood the prob lem of having your body
“grounded” (i.e., connected to the ground) while conducting electrical
experiments, and he took precautions, like the insulating silk ribbon, to
prevent the electricity from passing through his body into the ground.
Perhaps Richmann was more careless. We’ll never know. But one thing
is clear: do not try either man’s lightning experiment at home. You likely
won’t enjoy Franklin’s good luck.
Franklin’s work with lightning didn’t stop with his kite. He would do
much more, as we shall soon see. But the kite experiment allowed him
to establish that lightning behaves just like static electricity because it is
static electricity. This, in turn, implied that the discovery of the funda-
mental physical laws that ruled static electricity’s be hav ior would be
applicable to lightning’s be hav ior as well, and that realization had some
very impor tant implications.
Because static electricity moves from one place to another like a current
of water and exhibits a type of pressure (voltage) when confined to Ley-
den jars, it isn’t hard to understand why many people believed static
electricity to be composed of some type of invisible fluid.30 That seemed

20 chapter 1
to be a logical conclusion. What people wondered about, however, was
whether static electricity comprises just one type of fluid or two.
As mentioned already, the reason the two- fluid model came up was
that electricity exhibited both attractive and repulsive properties. Could
one fluid both attract and repel itself? That seemed incredible. It was
easier to believe there were two differ ent fluids, each repellent to itself
but attracted by the other (or vice versa).31 But Franklin had another
idea. And his idea would hold up in substance, if not in detail, until the
present day.
Franklin believed there was only one electrical fluid that sought
to spread itself equally among all materials. In his own words: “We
suppose . . . that electrical [fluid] is a common ele ment, of which
every one . . . has his equal share.”32 In other words, the normal state of
affairs is that the concentration of the electrical fluid among solid ma-
terials is the same; that is, it is constant. Rubbing two objects together
means actually scraping the fluid from one of the objects onto the other.
Franklin claimed the object that lost fluid was now fluid deficient, which
he termed negatively charged. In contrast, the object that gained the elec-
trical fluid was thus in fluid excess, so he called it positively charged. In
Franklin’s view, the attractive forces between electrified objects had to
do with negatively charged objects trying to get their fluid back from
positively charged objects. Thus, negative objects are attracted to posi-
tive objects because they are trying to redistribute the charge. In con-
trast, when two objects with the same charge are placed together, the
effect is to exacerbate the charge distribution prob lem rather than re -
lieve it, so the objects tend to repel each other.33 It may be worth reading
this paragraph again to fully absorb it, because this single- fluid theory
of Franklin’s reveals a fundamental truth of electricity. It is not correct
in detail. There is no actual fluid, and the re distribution of matter actu -
ally moves in the direction opposite to the way he proposed (i.e., the
charge usually moves from negative to positive rather than from positive
to negative). Nevertheless, his perception of electricity was so insightful
and provided such a useful model of how electricity behaves that we are
still using Franklin’s electrical terminology today.34

Sparks Will Fly 21
All these things are on my mind as I’m shown the beautiful collection
of amber art and jewelry at the House of Amber. How can it be that one
material teaches us so much about life? Its physical properties enable it
to entrap and freeze life- forms in place for millions of years, and its clar-
ity allows modern humans to actually see those entrapped inclusions
and study their anatomy, telling us much about prehistoric animals and
the evolution of species.35 In addition, amber’s physical properties re-
vealed electricity to humankind and allowed us to perceive the invisible
electrical world that is all around us, permeating our bodies and, as we
shall see, enabling life itself to exist.
Yes, amber is an amazing gem that can do some very impressive stuff.
In fact, I’m so impressed that I can’t bring myself to leave the House of
Amber without buying a souvenir. I have a wedding anniversary coming
up. Could it be that amber is the traditional gemstone for our anniver-
sary year? I check the internet. Nope . . . our anniversary year’s gem-
stone is emerald. How boring! An emerald just won’t do. So I find the
most beautiful amber pendant I can afford and purchase it as an anni-
versary gift for my wife. Emeralds be damned! It would be hard to find
an anniversary gemstone of more significance, or with a better back-
story, than amber.

22
2
SHOCKING DEVELOPMENTS
Animal Electricity
As the old fisherman remarked after explaining the vari ous ways to
attach a frog to a hook, it’s all the same to the frog.
—paul schullery
Snakes, spiders, and bats are the stuff of many people’s phobias. But for
me, it’s bears. And that causes a prob lem, because I spend a good deal
of time in the great outdoors. Consequently, I’ve encountered my share
of bears. Most of my sightings have been long range, but one was up
close and personal. While I was hiking with my family in Glacier Na-
tional Park in Montana, the epicenter for grizzly bears in the lower 48
states, a 400- pounder came trotting down the trail straight toward us.1
We had the good sense to simply step off the trail, and the grizzly went
barreling through paying us no mind, so no damage done. But oh, what
could have been!
During daylight hours, bear risks are manageable. Travel in groups,
make lots of noise, give them wide berth, carry bear spray, and you’re
likely to be fine. But at night, things get more precarious, particularly in
the spring and summer when grizzlies tend to be nocturnal.2 At night,
you’re vulnerable, because even a faint odor of camp food can attract
grizzlies from miles away, and because you are asleep. And although your

Shocking Developments 23
new L.L.Bean tent will likely keep you warm and dry while you slumber,
it will provide no protection from a hungry grizzly.
That’s why, for all my love of the outdoors, I like to spend my nights
in a lodge, where I can plan the next day’s hike over a hearty meal and a
craft beer, and then retire to the comfort of a warm and safe bedroom.
Yet, even lodges have their bear issues. Those smells of sautéing trout
wafting from the lodge’s kitchen attract more than just lodge guests to
the dining hall. For this reason, lodges and even public campgrounds
sometimes employ electric fences to keep hungry bears off their
grounds. Towering as high as 10 feet, electric fences surround the pe-
rimeter, working through the night to keep bears out while people slum-
ber safely within.
Although a 10- foot electric fence is an impressive structure, it doesn’t
obscure the view as a stockade fence would, because its thin wires are
spaced well enough apart that the fence poses no optical obstruction.
Yet, don’t be deceived; those skimpy wires pack a power ful punch.
Needless to say, lodges with electric fences have no bear prob lems.
Curious as to how these electric fences work and their safety to
humans, I consult Kim Annis, a bear management specialist with Mon-
tana Fish, Wildlife, and Parks. She tells me electric fences are her chief
bear management tool, and that she erects bear fences on a daily basis
to separate bears from food attractants, typically livestock and fruit
crops. Annis verifies that fences are very effective at keeping bears
away and are very safe to bears, livestock, and humans— even small
children. She says she’s been working with bear fences in Montana for
11 years now and knows of no injuries to humans or wildlife from an
electric fence. Annis has even intentionally shocked herself a few
times by grabbing fence wires to test whether a fence was electrified,
similar to Franklin’s knuckle test. She exclaims: “It’s not a pleasant
feeling, but it’s not dangerous either.” And it leaves no mark or burn
on the skin.
Bears hate the fences, but some have developed their own version of
the knuckle test. Annis remarks, “Some of the smarter bears learn they
can touch a fence very briefly with their noses, to test whether it is on
or not.” If it isn’t on, they’ll come barreling through. “For other bears,

24 chapter 2
one shock in their lifetime is enough to keep them away permanently.”
It all depends upon the individual bear.
Originally designed as a cheap and easy way to keep cows in their pas-
tures, electric fences can be as simple as a single electrified wire strung
waist high around a field, or as complex as a multiwired structure 10 feet
high. Electric fences work by delivering a power ful shock to any creature
unfortunate enough to come in contact with both the wire and the
ground at the same time. You can avoid the shock either by not touching
the wire or not touching the ground, which is why birds perching on the
wire don’t get zapped. But until pigs fly, an electric fence will keep four-
footed animals in their place.
The princi ple behind shocking bears with electric fences is the same
as shocking monks with Leyden jars. Provide a strong source of electric-
ity and a bodily route for that electricity to get to the ground—be it
through cow, bear, or monk— and you will have a power ful deterrent to
unwanted be hav ior. But don’t expect too much. One commercial manu-
facturer warns its dairy farm customers that an electric fence designed
to contain cows won’t be adequate to keep a bull away from cows in
heat. Bulls require higher fence voltages with more intense shocks to
keep them from pestering the ladies.
Electric fences are safe because they are specifically designed to cause
pain while not killing. It’s the voltage that causes the pain. As you will
recall, using our model of electricity acting like a fluid, voltage is the
pressure behind the electric current; it is not the flow rate of the current.
It takes a high flow rate to kill. Think of it this way. The water spigot in
your yard and the fire hydrant on your street are both holding back the
exact same pressure (voltage), because their water pressures originate
from the same local water tower. But if you open their valves, the fire
hydrant will deliver a lot more water flow (current) than the garden spigot
because the hydrant’s pipe dia meter is much bigger. In fact, hosing people
down with water from fire hydrants is sometimes used to disperse crowds

Shocking Developments 25
by literally knocking people off their feet and pushing them out of the
way, an impossible feat with a garden hose. You simply don’t have enough
water flow through a garden hose to threaten anyone.
While electrical pressure is called voltage (measured in the unit volts),
electrical current flow is called amperage (measured in the unit amperes,
which is usually shortened to amps).3 Amperage gets its name from
André- Marie Ampère, a French physicist who made major contribu-
tions to the scientific study of electricity. High amperage can be deadly.
Homes in the United States typically run on electricity at 110 volts and
between 10 and 20 amps, which are amperages quite high enough to kill
an adult. Electric fences, in contrast, may run as high as 8,000 volts
(ouch!), but usually have currents of just 0.12 amps. To provide addi-
tional safety, the fences are designed to deliver the low current in short
pulses of less than one- hundredth of a second, spaced one second apart,
thus further decreasing the current flow to the animal or person
shocked. To kill someone this way would be as difficult as trying to
drown a person by repeatedly squirting her with a water pistol. Thus,
electric fences are pretty safe. Painful, always. Deadly, not so much.
The association of pain with electricity is apparent to anyone who
ever has experienced a shock of any kind, which is just about every one.
As we’ve already seen, knuckle pain was the only way Franklin had to
easily mea sure electricity, but he didn’t yet know the pain he felt was
specifically associated with the voltage. That understanding would
come much later, when instruments were in ven ted to distinguish volt -
age from amperage and mea sure them in de pendently. In the interim, a
better way was needed to mea sure electricity besides self- inflicted pain
because pain was both unpleasant and hard to quantify. The solution to
that prob lem came from another animal: the frog.
Frog legs aren’t a fad food. They have been considered a great delicacy—
true at least among the French and Chinese— for centuries. But before
you try to cook up a dish of fresh frog legs, you need to prepare yourself

26 chapter 2
to witness an unsettling phenomenon. The legs of freshly killed frogs
can continue to move for quite some time after death. Even when the
legs are cut away from the body, they continue to kick on their own for
a while. Creepy!
Luigi Galvani, an eighteenth- century Italian scientist, thought he
knew why.4 He claimed nerve and muscle action was driven by some-
thing he called “animal electricity,” a type of electricity allegedly created
in the body, and that the twitching frog legs were a demonstration of
internal animal electricity stimulating contractions in the frog’s leg
muscles.5 He did a number of experiments running wires in vari ous
patterns to and from the nerves in severed frog legs to try to prove his
point, but met with mixed results. Then, in one experiment, he thought
he had hit gold. Galvani had taken a severed frog leg and impaled it on
a brass hook that was mounted on an iron fence. Whenever the leg
touched the fence it would contract, and move away from the fence.
When the contracted leg would then relax and retouch the fence, sure
enough, it would contract again. This would repeat itself over and over
until the leg muscle was exhausted. Galvani believed this experiment
convincingly demonstrated the existence of animal electricity, in that
the iron fence was somehow bypassing the normal conduction of elec-
tricity in the leg and causing it to contract. But not all scientists agreed
with his interpretation of the experimental results.6
Galvani’s rival, Alessandro Giuseppe Volta, the electricity scientist
who inspired the unit volt, thought the key to Galvani’s results was actu-
ally the brass hook attached to the frog leg.7 He suggested that while the
brass hook was in contact with the iron fence, it resulted in a flow of
electricity from one metal to the other. The frog leg, which was both
impaled on the hook and also touching the fence, bridged both metals
and provided a pathway whereby the electricity could flow from brass
to iron through the leg, stimulating the muscle’s contraction in the pro
cess. According to Volta, the leg wasn’t producing any electricity; it was
just responding to an electrical shock, as a fin ger recoils when shocked
with static electricity. He predicted that, if the metal of the hook was
changed from brass to iron, there would be no metal difference and thus
no leg contraction. He was correct. Galvani’s experimental results were

Shocking Developments 27
dependent upon the hook being made of brass and the fence being
made of iron.
Volta’s discovery that electric current often flows between two dissimi-
lar metals had a revolutionary impact on electrical science, because it
opened the door for the invention of the electric battery. Yet, Volta didn’t
appreciate that what he had discovered was actually a chemical phe-
nomenon. Most batteries work by bringing two dissimilar metals to-
gether, which thereby initiates a chemical reaction between the two,
generating electricity in the pro cess. If you don’t have a frog, you can
demonstrate the same electrical phenomenon with your own tongue.
Your tongue is full of nerve endings, and saliva is a good conductor of
electricity. You can actually feel a battery’s electricity as a slight tingle
just by touching your tongue to both terminals of a 9- volt battery—
those little square batteries with the snap-on terminals frequently
found in smoke detectors and other small house hold appliances. It’s
unlikely your tongue will be shocked or contract from the battery’s
weak electricity, but you will actually feel the current the battery
produces.
We’ll explore the nature of such electrochemical reactions later. For
now, we just need to know that the frog’s leg contraction resulted from
its muscle being stimulated by an external electrical current from a bat-
tery, not by an internal one.
Although Galvani was wrong about why the muscle in the frog leg on
the fence was contracting, he wasn’t wrong about what stimulates mus-
cles to contract: electricity. Even Volta had to acknowledge that electric-
ity was stimulating the frog leg contractions. He just questioned the
source of the electricity, and he showed it to be of external rather than
internal origin. Nevertheless, electricity produces muscle contractions;
that was not in doubt.

28 chapter 2
In an age before electricity mea sur ing devices were in ven ted, and
pain to the knuckle was the only easy way to test for the presence of
electricity, frogs became a viable solution. Michael Faraday, the scientist
who was among the first to express skepticism about electricity being a
fluid and who would later introduce his revolutionary concept of elec-
tric field theory, actually had a “froggery,” a room where frogs are kept,
constructed at the Royal Institution in London.8 The froggery pro-
vided the frogs he required for his many experiments with electricity.
To mea sure electricity, a decapitated frog was pinned to a board and
electrodes were attached to each leg. If an electrical wire was “live,”
meaning that it is carry ing electricity, it would cause the dead frog’s
legs to move.
In fact, the phenomenon that frog legs contract in response to elec-
tricity, and that the extent of contraction is proportional to the amount
of electricity, allowed German scientist Hermann von Helmholtz to
actually bump things up a bit.9 He made an instrument for mea sur ing
electricity based on the contraction of frog legs. First, he constructed a
chart recorder (a device that mechanically drags a piece of paper under
an ink pen at a constant speed), and he attached the recording pen to a
severed frog leg by means of strings. When he stimulated the frog leg
with electricity, the pen was deflected and marked the timing, duration,
and magnitude of the muscle contraction on the recording paper. If the
leg was stimulated with more electricity, the pen was deflected more
and it recorded a larger leg contraction event.
Helmholtz later used this simple device to show that the body’s
nerves were the anatomical equivalent of “wires” (conductors) that
transported the electrical signals to the muscles, thus causing the mus-
cles to contract. By electrically stimulating nerves at vari ous points
along their lengths, and mea sur ing the time it took for a frog leg muscle
to contract using the chart recorder, Helmholtz was able to deduce the
speed at which electrical signals traveled through nerves: 27 meters per
second. This value calculated by Helmholtz is similar to the signal speed
of nerves mea sured today using modern electronic instruments.10 The
speed of electrical signals through nerves is much slower and weaker
than the speed of electrical currents through metal wires, but they are

Shocking Developments 29
both electrical signals nonetheless, whether they are contracting mus-
cles or spinning the blades of an electric fan.
If you are tempted to scoff at Galvani’s apparently naïve idea of animal
electricity, don’t. As it turns out, all animals generate some electricity,
and some animals, like electric fishes, produce a lot of it. Even the an-
cient Romans knew about electric fishes.
Although there are hundreds of electric fish species worldwide, the
one the Romans were most familiar with was the torpedo fish (Torpedo
torpedo), a type of ray widespread throughout the Mediterranean. It has
been the subject of experimentation since antiquity, and physicians had
prescribed the shock from the fish to treat all types of diseases. Roman
physician Scribonius Largus (first century AD) shocked his patients
with torpedoes from head to toe; it was his preferred treatment for both
headache and gout. Sometime later, another physician, Dioscorides,
even used torpedoes to treat hemorrhoids. As gruesome as they sound,
such electric fish treatments continued for many centuries.11
Two things about these fish intrigued the ancients. First, you don’t
have to actually touch the fish to get a shock because their electricity
can act at a distance in water. It also can be carried through metallic
materials, such as bronze and iron. So, if you spear a torpedo fish with
a metal spear, you risk being zapped. Second, the shocking dis appears
when the fish dies. Since a dead torpedo won’t shock you, it was
thought its electricity must be some type of vital life force that was
lost upon death, a supposition that would turn out to be not far off the
mark.
It was difficult for the ancients to understand things that worked at a
distance, so they put such things under the category of occult objects,
having magical powers.12 Both amber and electric fishes produced simi-
larly feeling shocks that could work across a gap, suggesting they were
both part of the occult world and were acting in the same way. But it
wasn’t clear whether amber shocks and fish shocks represented the
same phenomenon, or differ ent phenomena that just felt the same.

30 chapter 2
The main argument against their being the same thing was that, while
amber produced vis i ble sparks when shocking, electric fish shocked
without sparks. No sparks?! How then could these fishes be electricus—
“like amber”?
Over the centuries, people tried to explain what was going on with
electric fishes, but little pro gress was made. In 1615, Jesuit priest Nicolas
Godinho reported that although dead electric catfish could no longer
produce a shock, when a live electric catfish was thrown on a pile of
dead ones, “the [dead] fish thus brought in contact with it are seized
with an inward and inexplicable trembling to such an extent that they
actually appear to be alive.”13 This is similar to the response Galvani
received when he touched severed frog legs to the iron fence; the dead
leg kicked as if it were alive. External electricity evidently could stimu-
late muscle movement in both frogs and fishes.
In 1751, a French botanist, Michel Adanson, who had some experi-
ence with Leyden jars, encountered electric catfish while on an expedi-
tion to Senegal. He reported that when touching the catfish with an iron
rod, one got a sensation indistinguishable from touching a Leyden jar,
and he suggested the fish might represent a living Leyden jar that some-
how collected and stored electricity from its environment and released
it all at once when touched. At about the same time, Laurens Storm vans
Gravesande, the Dutch governor of French Guiana and Surinam, re-
ported home to Holland that there were local eels that, when touched,
gave the same sensation as a Leyden jar, except there were no sparks.
“But for every thing else it is the same.”14
These reports of living Leyden jars soon attracted the attention of
Benjamin Franklin. Although he had no access to electric fishes himself,
he encouraged his Eu ropean colleagues to conduct experiments. Since
the fishes were difficult to bring to the laboratory, some scientists went
to the fishes. One electricity investigator, Jan Ingenhouz, actually took
Leyden jars to a coastal area where fishermen routinely were shocked
by torpedoes. He shocked the fishermen with the Leyden jars for com-
parison, and the fishermen attested the sensation from the Leyden jar
was exactly the same as being shocked by a torpedo.15 Still, the torpe-
does produced no sparks, and sparks were thought to be fundamental

Shocking Developments 31
to electrical discharge. So the jury was still out on whether torpedoes
actually were producing electricity.
Finally, in 1775, En glish scientist John Walsh obtained a large speci-
men of Gymnotus, a genus including vari ous electric knifefishes native
to the Amazon region that can grow over 100 centimeters long (about
3 feet), and he was able to demonstrate a perceptible spark jumping
through the air when the fish delivered a shock.16 The elusive spark had
been found. Electric fish do actually produce bona fide electricity.17
Animal electricity is real; the fish are “like amber”!
Besides the similarities in the electric shocks they delivered, Leyden jars
and electric fish had another thing in common. Shocking depleted them
of their electrical reserves and it would take time to restore them. One
famous story comes from the world- renowned naturalist of the eigh
teenth century, Alexander von Humboldt. Humboldt was a man of
many interests, and is most celebrated for actually proposing the con-
cept of nature as we now understand it— a complex and interconnected
global force that has its own existence, of which humans are merely a
part.18 He was one of the first to argue that when humans perturb one
part of the environment, the environmental balance is altered, which
has ripple effects throughout the natu ral world.
In addition to his scientific skills, Humboldt was a well- traveled ad-
venturer and explorer. And he was particularly curious about seeing the
electric eels (Electrophorus electricus) that were said to inhabit the area
near the village of Rastro de Abaso in present- day Venezuela. He visited
the village and expressed an interest in obtaining live eel specimens. The
locals were eager to oblige, and he witnessed them use an unusual but
effective technique to safely catch large numbers of live electric eels,
although the method cost the lives of a couple of horses.
The prob lem in catching these freshwater eels is that they spend a
good deal of their time buried in the mud of ponds and rivers. So it isn’t
easy to catch them with a conventional net. The natives’ solution was to
drive a herd of about 30 horses into a shallow eel- laden pond where they

Fig 2.1. Electric eels wreak havoc on a herd of terrified horses. The famous eighteenth-
century German naturalist and explorer Alexander von Humboldt described the technique
the villa gers of Rastro de Abaso, in present- day Venezuela, used to catch electric eels.
According to Humboldt, the fishermen drove a herd of about 30 horses into a shallow muddy
pond that was known to be inhabited by an abundance of electric eels. The horses’ hooves
drove the eels out of the muddy bottom in which they resided, and the eels retaliated by
relentlessly and repeatedly shocking the horses, until the eels had exhausted all of their
electrical reserves. The eels remained unable to shock any further for several hours, and this
allowed the fishermen enough time to gather the eels without fear of being shocked
themselves. (Chronicle/Alamy Stock Photo)

Shocking Developments 33
danced around and churned up the bottom, forcing the eels out of the
mud. As Humboldt vividly describes: “The eels, stunned by the noise,
defend themselves by the repeated discharge of their [electricity]. . . .
Several horses [succumb to] the vio lence of the invisible strokes which
they receive from all sides in the organs most essential to life; and
stunned by the force and frequency of the shocks, they dis appear under
water.”19 But in shocking the horses, the eels had expended all of their
electrical energy, so they then could be easily collected by hand, unable
to shock their collectors. With the eels in their electrically discharged
state, Humboldt was able to examine live specimens without being
shocked. But over the next few hours, the eels recuperated and regained
their shocking abilities, so it became too precarious to continue. Hum-
boldt never was able to figure out the mechanism of the eels’ shocking
ability.
Electric eels don’t really shock their prey to death; they just stun the
prey and then attack. The eels can generate more than 800 volts (about
seven times American house hold voltages), but they simply cannot pro -
duce enough amperage to kill. Each electric pulse from an eel lasts only
a couple of milliseconds (one- thousandth of a second) and delivers less
than one amp (one- twentieth of house hold amperage). This is similar
to how electric fences work, delivering very short pulses of low-
amperage electricity, thus shocking but not killing bears. It is also simi-
lar to a modern Taser electroshock weapon, which works by delivering
a very high- voltage pulse (about 50,000 volts) carry ing very low amper -
age (just a few milliamps).
But recently, scientists have learned eels can deliver more than just a
stunning shock. They can actually incapacitate larger prey by biting and
holding on, while using repetitive electrical shocks to exhaust the prey’s
muscles.20 Just as a frog leg repetitively stimulated with electricity will
stop contracting due to muscle fatigue, repeated muscle contractions
caused by the eel’s electrical pulses exhaust the prey’s muscles.21 With each
shock, the muscles contract less and less until they are left exhausted, and

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

lapsiksi. Ei ilman vaivaa lihalle ja verelle saata se tapahtua, koska
ulkonaisia ja sisällisiä vihollisia on olemassa. Minä en saata muuta
sanoa itsestäni kuin, että olen heikompia sotijoita. Mutta minä en
päästä Jesustani, hän on minulle kaikki kaikessa, Hänen kanssansa
on minulla aika lyhyt.
Sisareni tytär on täällä luonani ja jääpi vielä vastaiseksikin, ehkä
ensi syksyyn. — Onko h:ra pastori saanut kirjettäni, joka oli
kirjoitettu Mikkelistä syyskuun alussa, kun Mina Miltopaeus oli vielä
Sortavalassa?
Kristityn ystävällisellä kunnioittamisella.
Margar. Hoffrén.
53. H. Renqvistille, 29 p. toukokuuta 1841.
Rakas pastori, Jesuksen Kristuksen palvelia, osallinen evankeliumin
vaivassa ja työssä!
Tässä on nyt minulla tila ilmoittaa teille, rakas pastori, että minä
olen saanut teidän kirjanne, ja kiitän teitä sydämmellisesti sen
edestä; sillä minä ja minun ystäväni tulimme siitä lohdutetuksi ja
vahvistetuksi. Ehkä meillä on kirkas Jumalan sanan valkeus, josta me
selvästi näemme, ettei Jumala tahdo muunlaista parannusta, kuin
senlaista, joka on yhteen sopivainen meidän langenneen ja
turmellun tilamme kanssa; kun on meidän turmeluksemme kuitenkin
niin suuri ja villitykset niin viekkaat ja väkevät, että usein tahtoo
epäilys vaivata, ajatellen: jos ainakin muut, jotka minua tuomitsevat,
lienevät oikiassa, ja minä väärässä. Jonkatähden Herra teitä
lohduttakoon teidän vaivoissanne, niinkuin tekin olette meitä
lohduttaneet.

Minä jo ennenkin kirjoitin teille, rakas pastori, niistä eriseuroista ja
villityksistä, jotka täällä pohjan perällä pauhaavat. Se on ihmeellinen,
että jokainen lahkokunta pyytää vahvistaa oppinsa Jumalan sanalla;
ja kaiketi on tämä se villitys, josta Vapahtaja ennustaa Mark. 13: 21,
22. Yksi lahkokunta opettaa rukoilemaan, toinen paastoomaan,
kolmas itsensä kieltämään, neljäs uskomaan. Ne, jotka rukousta
opettavat, ei pidä lukua itsensä kieltämisestä, eikä uskosta; ne taas
jotka itsensä kieltävät, ei pidä lukua rukouksesta, eikä uskosta, ja
jotka opettavat uskomaan, ne eivät pidä huolta rukouksesta, eikä
itsensä kieltämisestä. Mutta kaikkien näiden harjoitusten alla heidän
keskellänsä hallitsee kauhia oma-rakkaus, että pitää itsensä suurena,
josta sitte seuraa kaikkein niiden tuomitseminen, jotka ei niin tee,
kuin he tekevät, ja vielä monet muutki synnit, niinkuin ahneus, viha,
koston pyyntö, käräjän käymiset, ja vielä niinki, että ne hengellisesti
ylpiät kehuivat nöyryydestänsäki. Ja näin on riita heränneitten välillä
niistä asioista, jotka kuuluvat kristillisyyden harjoitukseen, jota myös
totisesti on Christuksen oppi. Ja olisi hyvä, jos ne ulosvuotaisivat
uskosta. Kaikki, kuin ei ole uskosta, se on synti sanoo apostoli. Ja
eihän se olekkaan ihme, kuin nämät ei tahdokkaan mitään tietoa
pää-asiasta, nimittäin, kuinka langennut syntinen ja kasteensa liiton
rikkoja jäälleen pääsisi Jumalan armolapseksi, että taivaallinen Isä
anteeksi antaisi hänen syntinsä ja tykö-lukisi syntiselle Poikansa
kalliin ansion ja makson vanhurskaudeksi, niinkuin hän Pojallensa
tykö-luki meidän syntimme 2 Kor. 5: 21. Ja kuin syntinen on tältä
tavalla uskosta vanhurskaaksi tullut Rom. 5: 1 ja Jesuksen kautta
sovinnon saanut Rom. 5: 11, niin silloin ei hänelle tarvitse sanoa,
kiellä itses j.n.e., mutta silloin rakkaus Jesusta kohtaan sen hyvän
tähden, minkä hän nyt saanut on, vaatii hänen Maarian kanssa
kastelemaan kyyneleittä Jesuksen jalkoja sen syyn tähden että
hänelle on paljon anteeksi annettu, ja Paavalin kanssa ei hän

kerskaa muusta suin Herran Jesuksen rististä, jonkatähden hänelle
sitten on maailma ristiin naulittu ja hän maailmalle.
Tämä ei olekkaan luonnon teko, niinkuin ulkokullatuilla, jotka
opettavat, kuin joku sielu herää synnin unesta, sanoen: kiellä itses,
pane pois entiset koriat vaattees ja pueta itses ryysyllä ja körteillä,
ettäs pääset erillensä maailmasta, niin sinä voitat Christuksen. Ja
kuin se on tapahtunut, niin he kohta sanovat: hän on armon saanut,
ja tällä tavalla he viettelevät sielu-parkoja luonnon voimalla
tekemään Christuksen opin jälkeen, mutta estävät heitä menemästä
Jesuksen tykö joka heille antaisi voiman Jumalan lapsiksi tulla Joh.
1: 12, 13. Jos nyt joku, joka tämän onnettoman tilan näkee, näille
rupee varoittamaan, että koetelkaat, jos te olette uskossa, jos Jesus
Christus on teissä, jos te olette kaivaneet syvään ja laskeneet
perustuksen kalliolle eli sannalle, se on: jos teidän kristillisyytenne
vuotaa elävästä uskosta eli on paljas luonnon työ, niin he rupiavat
kohta nauramaan ja sanovat: niin järki puhuu; kyllä sinulla on järjen
viisautta, mutta minäpä katsonkin nokisilla silmillä Raamattuun.
Heidän tarkoituksensa on, ettei mitään saa ymmärtää Jumalan
sanasta, mutta olla niin kuin puu. Tässä villityksessä on ei
ainoastansa yhteinen kansa, vaan myös opettajat. Ja tämä
lahkokunta on levennyt pitkin Suomen rantaa, aina Tornioon asti, ja
jos lienee jo Ruotsinki valtakunnassa.
Nyt minä vielä tahdon teille, rakas pastori, ilmoittaa kielillä
puhujasta. En minä tosin ole itse nähnyt häntä, enkä kuullut hänen
puhettansa, mutta olen muilta kuullut tällä tavalla: kielillä puhuja
menee hengettömäksi, lankee maahan ja sitte rupiaa puhumaan: fria
mig, fria mig! luullen silloin pitävänsä aviosäätyä hengellisesti
Christuksen kanssa. Silloin hän näkee kaikkein tilan, kuka on
onnettomassa, kuka onnellisessa tilassa. Häntä on nyt kuljetettu

monessa pitäjässä, että kukin saisi tietää, kuinka hänen asiansa on.
Ah, Jumala armahda vielä meidän päällemme sinun Poikas Jesuksen
katkeran piinan ja kuoleman tähden!
Rakas pastori! en minä ole näitä kirjoittanut itseni korottumiseksi
ja muitten sortamiseksi; enkä olisi ollenkaan tahtonut kirjoittaa, sillä
minä arvaan, että te tulette näitten sanomain yli murheelliseksi.
Mutta en ole kuitenkaan saattanut vaiti olla; kuin sydämessä on
kyllyys, niin täytyy suunki vuotaa yli. Minä pelkään, ettei Johan Tervo
ja Johan Nevala, jotka te kyllä tunnette, ole vielä uskossa käsittäneet
Vapahtajaa: sentähden, rakas pastori, jos te heille kirjoitatte, niin
varoittakaat heitä; sillä he kuulevat teidän ääntänne. Älkäät
kuitenkaan sanoko minun tätä ilmoittaneen. Johan Tervo edesantaa
outoja ilmestyksiä, erinomaittain sen kuin hän sanoi minulle, että
silloin, kuin hän kävi teidän tykönä, oli teidän talossanne niin väkevä
Pyhän Hengen haju eli löyhkä ja monta muitakin ilmestyksiä ja
maistamisia, joita hän sanoo tunteneensa. Tämmöiset asiat ovat
minusta outoja, että sielu tulisi ilahutetuksi ruumiin tuntemisten
kautta. Mutta sen minä kyllä todeksi uskon, jos sielu saa maistaa,
kuinka suloinen Herra on, niin ruumiski tulee virvoitetuksi. Herra
Jesus, hyvä paimen, etsiköön jokaista eksyväistä lammasta ja
saattakoon laumansa tykö. Amen.
Nyt viimeiseksi, rakas pastori, teille paljon terveysiä minulta ja
minun ystäviltäni. Tervehtäkäät teidän ystäviänne meidän
puolestamme, jotka yhdessä Hengessä Isää lähestyvät. Jumalan
armo olkoon kaikkein meidän kanssamme ja auttakoon meitä
taivaalliseen valtakuntaansa, ettemme tielle vaipuisi. Teidän
tuntemattomalta, kuitenkin Hengessä tutulta ystävältänne
Pattijoen kylästä 29 p. toukok. 1841.

Henr. Ojala.
Paaval Ruotsalainen on saattanut teidän pahoin haisemaan täällä;
hän sanoo teidän olevan omassa vanhurskaudessa.
54. Lähetyskirja 8 p. syyskuussa v. 1842.
Kunnioitettava rakas isä! Armo olkoon teidän kanssanne ja rauha
Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta, joka on
elävitten ja kuolleitten tuomariksi tuleva, tekemään kirjoitetun
oikeuden sen välillä, joka Jumalaa totuudessa palvelee ja joka ei
Häntä sydämen vilpittömyydessä palvele!
Pitkän ajan olen ollut kirjoittamata teille. Syynä on ollut se
sanoma, joitta olen kuullut teidän jo olleen kotia menneen ajallisen
kuoleman oven kautta ijäiseen elämään. Mutta koska nyt äsken
kuulin teidän vielä matkan päällä oleman, niin päätin muutamalla
sanalla tietää antaa, että minäkin vielä matkan päällä olen. Herra
Jesus suokoon, että minä ja kaikki muut, jotka vaeltavat ijäistä kotoa
kohden, mahtaisimme astua vilpittömät askeleet, jalkamme aina
pitäin oikialla tiellä. Minulla olis nyt paljon kirjoitus ainetta, mutta
tahdon niin lyhykäisesti kuin mahdollista on puhua.
Merkillinen on tosin tämä aika isämme maassa sen liikutuksen
suhteen, kuin nyt on matkalla. Sen minä todistan, että kiivaus on
Herran pelvon puolesta, vaan ei ole tahdon ja selvän Jumalan sanan
jälkeen. Esimerkiksi oman vanhurskauden suhteen, joksi uskoit
vanhurskaudesta ulosvuotavaa ja eroittamatonta elämän
vanhurskautta soimataan ja vielä tuomitaanki, edestuoden, ettei saa
kellenkään osoittaa merkkiä siitä, että rukoillaan julki ja äänessä,
vaan sydämessä pitää tointa pidettämän ja ottaman niinkuin muutkin
siveät ihmiset ilman kaikkea ulkonaista rukousta. Ja jos havaitaan,

että joku on rukouksen ottanut parannuksen harjoitukseksi, niin
hänen sanotaan rakentavan omaa vanhurskautta ja olevan
fariseusten lahkokunnasta. Jos joku yksinkertainen tulee heidän
parihinsa, niin he käyvät solmeevilla puheen parsilla ympäri, niinkuin
hämähäkki saaliinsa verkkohonsa piirittää, ja kuin ovat sen hyvin
solmenneet, niin he nauravat. Tämä kavaluus ei ole viisaus; se näkyy
jumalattoman petokseksi. Eikö Paavali sano: rakkaat veljet, jos joku
ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset
olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä; ja katso itsiäs,
ettes sinä myös kiusattaisi. Mutta onko tämä toinen toisensa
kuorman kantamista? Onko tämä Kristuksen lain täyttämistä? Eikö
kunkin pidä omaa kuormaansa kantamaan? Gal. 6: 1, 2, 5. Kuka sinä
olet, joka toisen miehen palveliata tuomitset? Omalle isännällensä
hän lankee ja nousee, Jumala on voimallinen hänen ojentamaan
ylös. Rom. 14. 4. Tämä on minun ajatukseni. Herra minua
johdattakoon tasaista tietä myöten. Ei tämä suinkaan ole muille
eksytys kuin vasta-alkaville, sillä kyllä se, joka taitaa sanasta saada
täyden todistuksen totuuden vahvistukseksi, sen ymmärtää, että on
vika tällä paikkaa. Ainoastansa se, joka äsken on tullut totuutta
lähemmäksi, kuin hän sen kuulee Sionin vartijalta, ottaa tämän
helpomman opin vastaan. Tämä helpompi autuuden kauppa (siksi
minä sen kutsun, hyvin tietäen, että ijankaikkinen elämä on
Jumalalta) on tuotu Paavo Ruotsalaiselta Karjalasta, joka taitaa teille
olla paremmin tuttu kuin minulle, joka en ole häntä nähnytkään,
enkä soisi näkevänikään. Hän on heränneet ottanut viedäksensä
keskitien haaraa myöden Sionin vuorta kohden, ja teistä todistanut,
että olette oman vanhurskauden karilla haaksirikkoon tulleet, jonka
todistuksen kuulin omilla korvillani yhdeltä Paavon opin järjestyksen
vastaanottaneelta meidän Tyruksessa, johon minä vastasin: minä
olen siis myöskin samalla karilla haaksirikossa. O! Herra armahda!

Kirjoitettu on: teidän seassanne pitää eriseurat oleman, että ne,
jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin. l Kor. 11: 19.
Kuka siis taitaa autuaaksi tulla? Vanha Herransa iloon mennyt,
maassamme ollut kristillinen Sionin vartia sanoi: "teillä on tänä
viimeisenä vaarallisena aikana suuri sekaannus niitten askeleista ja
jaloista, jotka ovat väärin käyneet ja kuitenkin päälleseisovat heillä
itsekullakin olevan oikian tien autuuteen." Tämä on surkia totuuden
tunnustus ja sopii hyvin meidän asioihimme. Kuitenki minulla tämän
surkeuden alla on toivo siitä syystä, että sanaa saarnataan
järjestyksellä; mutta se taas peljättää, että jos joku sanasta saa
elämän, niin se sanotaan olevan kuolemaan vikapää, ja joka sanaa
myöden rupee elämätänsä ojentamaan, saa fariseuksen nimen.
Oman vanhurskauden pilkka-kaapu levitetään sen selkään ja niin
viedään hengelliseen kuolemaan ja tapetaan ensimäinen halu
hänessä, eli tehdään helpomman kaupan havitelleeksi.
Näin olen minä puolestain ja hämärtävällä tavalla maalannut
etehenne nykyisen kristillisyyden kuvan. Pyyntöni olis siis saadakseni
tietää, jos kukatiesi lienen väärin ulos toimittanut sen kuin nyt,
niinkuin oppimaton kirjoitus-taidossa edestuonut olen. Te tunnette
paremmin sen Paavo Ruotsalais miehen, joka tahtoo olla
heränneitten pää. Toista Pyhä Paavali sanoo: Kristus on seurakunnan
pää. Ef. 5: 23 ja Jumala on Kristuksen pää; sen minä uskon, mutta
toisesta päästä epäilen. Tällä Paavolla, ehkä on tuntematon tällä
paikalla, pitää oleman suuri vaiva meistä rantakuntalaisista Kristinan
ja Turun välillä. Jos hän asuu likellä teitä niin tervehtäkäät häntä
minulta ja muilta täällä ja sanokaa, ettei ulkonaisesta harjoituksesta
ja niinkuin hän kutsuu polvirukouksesta tule niin vaarallista omaa
vanhurskautta kuin siitä, ettei ollenkaan rukoilla. Väärin
käyttämisestä pitää toisin varoitettaman, vaan ei suinkaan itse asiata
maahan lyötämän. Rukoilioita on kahta lajia, ensiksi, joka rukoilee

hän puhuu omassa asiassansa, ja toiseksi, joka rukouksia pitää, hän
puhuu muiden edestä valituilla sanoilla, ja kävelee ympäri Jumalan
sanaa myöksentelemässä, josta Paavali nuhtelee Korintolaisia. Mutta
jos jollekulle seurassa istuvalle tulee Pyhän Hengen vaatimus
kumarretuilla polvilla ja kasvoilla rukoilla ja sydämensä tuntemisen
jälkeen puhua salatusta viisaudesta parannukseksi, niin, jos hän
puhuu Jumalan sanaa, ei sitä pidä oman vanhurskauden
rakennuksena pidettämän, vaan suurena Jumalan lahjana, yhteiseksi
rakennukseksi, parannuksen edesauttamiseksi j.n.e.
Tässä olen nyt edespannut asian, jota tällä ajalla olen tutkistellut.
Suu puhuu sydämen kyllyydestä. Herra tietää, kuinka paljon tämä
sekaseuraisuus on minulle työtä antanut sisällisesti. Minä sen siksi
pitäisin, ettei Jumalan Henki ole itsiänsä vastaan, ja ettei niiden,
jotka Jumalan hengen kautta puhuvat, pitäisi taitaman Kristusta
kiroilla. Minun sydämellinen pyyntöni olisi siis saadakseni tietää
teidän ajatuksenne tästä aineesta. Herra, armahda meitä ja paranna
meitä, ja lähetä meille Pyhä Henkes, totuuden Henki, johdattamaan
meitä kaikkeen totuuteen, muutoin me hukassa olemme
ijankaikkisesti. Nyt näkyy se aika olevan käsillä, että jos mahdollinen
olisi, niin valitutkin eksytettäisiin Matth. 24: 24. Viimeinen aika,
surkia aika, jona kristityt elävät niinkuin käärmeen sikiöt
keskinäisessä eripuraisuudessa, josta tämä maailman herra ja sielun
vihamies on hyvin mielin.
Olkaat hyvästi Herran nimessä tervehdetty minulta huonolta
matkamieheltä.
Ahlaisten kappelista 8 p. syyskuussa v. 1842.
E. G. Ilwan.

55. H. Renqvistille, 2 p. elokuuta 1845.
Kunnioitettava rakas Isä! olkaat tämän kautta minulta
sydämellisesti tervehdetty Isän, Pojan Jesuksen ja Pyhän Hengen
nimessä.
Teidän tervetulleen kirjoituksenne 26 p. kesäkuuta sain
vastaanottaa 9 p heinäkuuta, jonka päälle nyt vastaan. Mitä
Lutheruksen Huone-postillaan tulee, niin se on jo nyt suomennettu
ja Frenckelin tykönä präntissä. Suomentaja on tosin minulle
tietämätön. Suokoon Jumala sen tuleman Lutheruksen omilla sanoilla
ilman poisjätteitä ja lisään panoja! Suokoon jumala sen miehen, joka
on suomentanut, olevan heimolaisuudessa sen Hengen kanssa, jota
aikanansa Lutheruksessa vaikutti ja hänen suunsa kautta totuuden
valkeutta kuoleman varjon synkiässä maassa olevalle
sukukunnallemme ilmoitti. Mutta jos toisin on, niin on suuri häviö.
Sillä erilaiset luodut taitavat yhdestä kukkaisesta imeä ja valmistaa
sekä myrkkyä että hunajaa; niin myös on tämänkin asian laita.
Vastaa itse Herra kunnia ja käännä kaikki parhaaks, ettei vihamies
saisi sinun nimelläs turmiota tehdä sinun istutukselles, vaan häpiään
tulisi. O Herra kuule, o Herra, auta Sionia!
Minä olin Johanneksen pyhänä Raumalla setäni tykönä ja kuulin
häneltä kirjoista, niinkuin te nyt minulle kirjoititte, ja olen jota päivä
odottanut mainituita kirjoja tuleman, vaan tähän päivään asti ei ole
niitäkään kuulunut. Halulliset ovat käyneet minulta kysymässä
"Wäärän opin kirjaa", mutta minä olen sanonut: odottakaat, kyllä se
tulee. Aika näkyy tulevan liian pitkäksi odottajille. Joska Herra soisi
armon aikaa ja Hengen voimaa teille alkamaan toista osaa "Wäärän
opin kauhistuksesta" ja valmistaisi sillä tietä näkemään valkeutta,
monelle horjuvalle sielulle valoksi neuvoksi ja lohdutukseksi, joka ei

ole tullut vakuutukseen, taitaaksensa tehdä eroituksen valheen ja
totuuden välillä. Sillä paljon on niitä ihmisiä, jotka seisovat, niin
sanoakseni, kahden tien haarassa, neuvottomina, kumpanenko niistä
mahtanee olla oikia tie Molemmat näyttävät johdattaman
taivaalliseen asuinsiaan; molemmilla on päälle-kirjoitus: autuuteen;
molemmilla on Pyhä Raamattu, molemmilla Jesus, molemmilla
Lutherus, vaan erinäisessä tarkoituksessa ja tykö-sovituksessa. O
Jesu lainaa viisautt', Ett' vältän pirun kavaluutt'! Jos jolloin kulloin on
tarvis ollut, niin on se nyt todellaki tarvis pitää silmät auki; sillä
perkele käy ympäri, puettuna valkeuden enkeliksi ja vanhurskauden
saarnaajana.
Herra auttakoon kaikkia niitä, jotta tahtovat totuuden sanan kautta
käsittää totuuden! Mutta minä sanon sekä itse puolestani että
muitten koettelemuksesta, että kyllä se piankin käy laatuun
vakuutuksella tunnustaa ja vastaan ottaa Kristusta siinä kristillisessä
totuudessa sanan kautta, ymmärryksen suhteen; mutta sydän tahtoo
kuitenki vielä tämän ohessa pitää taipumuksensa kiinnitettynä
katoovaisiin, ja niin on ihminen, havaitsemata sitä itse, vangittuna
maailmaan; halu maailman kunnian perään ja hienommat
luonnollisten huvitusten taipumukset ja nautinnot ovat aina tiellä,
pyrkiessä täydellisyyttä kohden. Jesus on ymmärryksen silmäin
edessä kallis, mutta sisälle-käyntö ahtaasta portista on luonnolle ja
vanhalle Adamille raskas ja katkera; sillä hän tahtoisi jotain pitää
vanhasta hienommasta hapatuksesta; — sanalla sanoen hän tahtoisi
katsoa etehensä ja taaksensa yhtä aikaa. Näin on minun ajatukseni
jälkeen laatu usiamman herätyksen armolta liikutetun kanssa.
Ja kuin siis täänlaatuiset kuulevat olevan mielestänsä soveliamman
polun ja tien autuuteen, niin ei ole ihmettä, että lähtevät etsimään
päästäksensä helpommalla mielestänsä siinä uudessa opin

järjettömyydessä autuaaksi, hyljäävät sanan ja sanan kanssa sopivat
kirjat, ja ovat niin hävyttömät, että sanovat, tultuansa siihen uuteen
oppiin, Pyhän Raamatunki vääräksi, apostolein ja koko marttyrein
joukon menneeksi helvettiin ynnä koko joukon muita kristillisiä
opettajia ja kristityitä hamaan tähän aikaan asti, ja nyt vasta olevan
sen oikian järjestyksen ja tien löytäneensä. Koska kuulevat uskoa
vaan tarvittavan, niin he ovat kohta valmiit uskonsa kanssa oman
ymmärryksen voimasta ja niin he luulevat uskovansa, että heidän
uskonsa ei suinkaan ole Pyhältä Hengeltä sanan kautta vaikutettu,
vaan itse otettu ja tehty usko, josta uskon elämä on eroitettu ja
makaa tekopyhyyden solmussa. Sanotaan: usko vaan ja elä niinkuin
muutki, älä näytä sitä muille, sillä se on omaa vanhurskautta; usko
vaan niinkuin kristitty ja elä niinkuin muutki, syö, juo, huvittele, älä
rukoile, sillä se on Antikristuksen työ, älä pane kättäs ristiin, älä
kumarra polvia, älä huokaa; ja näin hirviän pedon he tekevät
kristillisyydestä. Minun ajatukseni on, että huokaus, esimerkiksi, on
uuden Jumalalta lahjoitetun mielenlaadun hengenveto, sillä kussa on
elämä, siinä on myös hengitys, ja kussa ei ole hengenvetoa, siinä on
nähtävästi kuolema. Opin sekoituksiin joutuvat ne, jotka ei ole
perustetut vahvassa profetallisessa sanassa.
Älkäät mieltänne pahaksi panko, ehkä minä näin laviasti kirjoitan
siitä uudesta opin onnettomuudesta, sillä ehkä huonoudessa
halajaisin minä pysyä totuudessa.
Ahlaisten Ylikylästä 2 p. toukokuuta 1845.
C. G. Ilwan.
56. H. Renqvistille, 30 p. joulukuuta 1845.

Minun hyvin sydämellisesti rakastettu ystäväni! Ah, vaeltakaamme
hengessä Jesuksen elämän tiellä ja polulla, rakastakaamme
sydämellisesti toisiamme, eroutukaamme maailmasta ja
ruvetkaamme Jumalalle uskollisiksi loppuun asti, niin että armosta
saamme elämän kruunun Jesuksen verellä ja haavoilla!
Teidän kirjeenne, h:ra pastori, minä sain tänä 30 p. jouluk., vaikka
se oli kirjoitettu jo 12 p. syyskuuta, mistä suosiosta ja vaivasta minä
nyt saan kiittää teitä, h:ra pastori. Nyt muistan, mitä muutamia
vuosia takaisin syntyi sielussani, kun ensi kerran sain nähdä teidän
suomentamaa Juh. Arndtin "Totista kristillisyyttä": minä ylistin
Jumalaa, että hän on valinnut semmoisen aseen, joka on ryhtynyt
siihen ansiolliseen vaivaan, saattaa suomalaisillekin päivän valoon
niin ihanan kirjan. Silloin myös tapahtui, kun minä parhaallaan olin
silmäilemässä tätä ihanaa kirjaa, että luokseni huoneeseni tuli
odottamatta vanha pastorimme Elias Lagus, joka myöskin on oikein
hengellinen pappi ja on senjälkeen muuttanut täältä kymmenen
peninkulman päähän Wähä-kyröön, lähelle Waasan kaupunkia, johon
hän pääsi kirkkoherraksi — minä arvelin sanoa, samalla kun katselin
sanottua kirjaa, tuli hän sattumalta ja kysyi heti tervehdittyänsä:
mikä kirja se on, jota luet? Minä annoin hänen katsoa sitä, ja hänen
sydämensä puhkesi ilosta, kun niin hyvää kirjaa saattaa suomenkin
kielellä lukea, ja lisäsi, ettei tämä Henrik Renqvist säästä vaivojansa
sanan palvelemisessa, sekä kertoi minulle h:ra pastorin
elämänvaiheet. Minä sanon, että aina siitä päivästä on se muistissani
pysynyt ja ollut sydämellisenä toivonani saada, jos Jumala niin suopi,
jollakin tavalla tulla tuntemaan teitä, h:ra pastori, vaikka en ole
saattanut havaita, kuinka se toteutuisi. Mutta minä jätän sen
Jumalan haltuun. Nyt on halpa ja mitätön mies Abraham Rönqvist
saattanut minun siihen tilaisuuteen. Minä sanoin: halpa ja mitätön
mies, ei sentähden, että häntä halveksisin köyhyydestänsä, ei! mutta

hänen juomishimonsa vuoksi, jonka vian kanssa monta muuta vikaa
on yhdistettynä. Jumalan henki oli hänet tosiaankin herättänyt,
mutta hän oli antanut himojensa voittaa; sillä nyt hän käyttää
kristillisyyttä elatuskeinonansa, hankkiakseen varoja juoppoutensa
harjoittamiseksi, josta paheesta minäkin olen häntä nuhdellut.
Minä tahdon nyt sanoa jotakin seutumme väärä-oppisten
vaatteuksesta, vaikkei niitä, Jumalalle kiitos, ole seurakunnassamme,
mutta yltäkyllin ympärillämme niin hyvin suomalaisia kuin
ruotsalaisia, opettajain ja sanankuuliain, ylhäisten ja alhaisten,
köyhäin ja rikasten, vanhain ja nuorten joukossa, jotka ovat
voimakkaan eksytyksen antaneet hairahduttaa itsensä niin, että he
uskovat valheen henkeä. Sivistyneestä kansaluokasta ja
herrassäädystä ovat etenkin naispuoliset saaneet sen hullutuksen,
että muka on anteeksi saamaton synti heille kantaa niitä vaatteita,
joita he entisessä tilassansa käyttivät. Sentähden ovat he antaneet
värjätä kaikki vaatteensa ja huivinsa mustiksi, ja vaatettaneet itsensä
semmoiseen virkapukuun, että selvään tuntee heidät joukkoonsa
kuuluviksi. Minä kysyin kerran eräältä nuorelta rouvasihmiseltä,
minkätähden nuo uudet kristityt (sillä niin kutsuvat heitä oikein
ajattelevaiset, vaan maailman lapset kutsuvat kerettiläisopin
lahkolaisiksi tahi körttiläisiksi) noin vaatettavat itsensä? Ja sain
vastaukseksi, että heidän opettajansa vaatii sitä, ja hän lisäsi, että
sillä tavalla tullaan maailmasta kieltäytymään; sillä nyt minua
maailma halveksii ja minä saan kärsiä pilkkaa Kristuksen tähden y.m.
Minä sanoin, ettei se ole Kristuksen tähden kärsimistä, vaan
vaatteiden. Ja mitä alhaisempaan kansaluokkaan tai talollisiin tulee,
niin pukeutuvat vaimot hyvin vaalean harmaasen puolivillaiseen,
tamppaamattomaan ja silittämättömään sarkahameesen, esiliinaan
ja pitkään ja väljään lievekurtikkaan, joka ennen oli varsin
harvinainen ja näkymätön. Heidän huivinsa ovat samallaiset, kuin

R:n kappelissa. Viime vuonna ryhtyivät he siihenkin vikaan, että
mennä kesä-aikana paljasjaloin kirkkoon ja ehtoollispöytään, ja
tultuansa kotia heittävät he tämän nunna- ja munkkipu'un ja
pukeutuvat tavallisiin vaatteihin ja jalkimiin. Ja mitä miehiin tulee,
niin ovat hekin vaatetetut virkapu'ulla, kaikki yhdellaisella myöskin
vaalean harmaalla pitkällä takilla ja ruotsalaiset käyttävät pyöreätä,
matalaa ja harmaata huopahattua, vaan suomalaiset tekevät
itsellensä vaalean harmaasta sarasta pyöreät lakit, niinkuin kalotit,
vaan joissa on lippu etupuolella.
He eivät tervehdi mielellänsä ketään, ainakaan ei kaikki heistä.
Minä tapasin matkalla kerran heistä yhden ja tervehdin häntä
sanalla: "hyvä päivä", ja kun hän vastasi vaan: "päivä, päivä",
ihmettelin minä siitä harvinaisesta tervehdyksestä, mutta toverini
sanoivat sen olevan heidän tapansa. Samoin kun Jesuksen nimeä
mainitaan, seisovat he kuin seiväs notkistamatta päätänsä tahi
polviansa, olipa se kirkossa taikka muualla. Yleisesti sanottu, se on
kopea ja kylmä kristillisyys, kristillisyys ilman Kristusta ja hänen
osallisuuttansa.
Minä kerran kysyin harha-oppiselta harmaalta nunnalta, kuinka on
hänen sielunsa asia? Hän vastasi: hyvin. Minä lausuin: mutta mikä
on nyt syynä siihen, ettet enää niin kuin ennen tee kanssakäymistä
ja seuraa minulle, niinpä et edes tervehdäkään minua, etkä katso
minuun? Mihin on nyt hävinnyt kristillinen rakkaus kristittyjen
keskestä, jonka pitäisi olla kristittyjen oikea tuntomerkki ja
yhdistysside! Sillä jollemme rakasta toisiamme, niinkuin Kristuksen
ruumiin jäsenet, niinkuin saman Isän lapset, kaikki Jesuksen verellä
lunastetut, niin emme ole oikeita Jesuksen ystäviä. Sillä te olette
minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teille sanoo Jesus; ja
hän käskee meitä toisiamme sydämellisesti rakastamaan, sillä

rakkaus on Jumalalta y.m. Vähän ajateltuansa vastasi hän aivan
riettaalla ja röyhkeällä katsannolla ettei hänellä ole uskoa eikä
rakkautta, ei Jumalan eikä ihmisrakkautta. No, kuinka sitten, kysyin
minä, ja vastikään sanoit olevan hyvin kanssasi ja nyt taas sanot,
ettei sinulla ole uskoa eikä rakkautta. Jaa, niitä minulla ei ole, sanoi
hän. Minä: se lienee sitte varmaan hyljättävä oppi, joka teillä on,
niinpä perkeleellinen oppi, sillä perkeleellä ei ole uskoa eikä
rakkautta. Itse paha henki tekeytyy valkeuden enkeliksi vaan uskoa
ja rakkautta ei hänellä ole ja niitä hän ei saata matkia. Tästä suuttui
hän niin silmittömäksi, että hän sukkelaan lensi pois suojasta
suutansa aukaisematta.
Kovin pitkäksi kävisi kertoa kaikkia heidän hullutuksiansa ja kaikkia
heidän puheitansa, etenkin ensiksi tämän harha-opin synnyttyä 9
vuotta sitte, jolloin se ilmaantui S:n ja W:n kaupungeissa. Sittemmin
levittivät sitä muutamat harhaoppiset nuoret papit ympäri maata.
Mahdotonta olisi saattaa ja ennättää luetella kaikkia heidän
vehkeitänsä ja sitä paitsi se olisi tarpeeton, koska yhtäläiset
vallattomuudet ovat kerrottuina "Wäärän opin kauhistuksessa."
Mutta toinenkin harha-oppi on tällä seudulla ollut yleinen 12 tahi
13 vuotta taaksepäin. Se oli kuitenkin toisenlainen. Heränneet
kerääntyivät suuriin joukkoihin ja parvihin hengellisellä tavalla
rohkaisemaan toisiansa, etenkin sunnuntaisin iltapuolilla ja iltasilla
aina puoliyöhön, jolloin lukivat jostakin kirjasta, lauloivat virsiä ja
hengellisiä lauluja, puhuvat hengellisistä aineista ja lopettivat
tavallisesti rukouksella, joka muuttui kuitenkin äärettömäksi
mölinäksi ja huudoksi, jota kiihoitti heidän mielensä niin, että heitä
tapasi kummallinen tauti, halvauksen kaltainen, jossa he joukottain
kaatuivat, pyörtyivät ja kun he uudestaan selvisivät, läähättivät ja

puhkuivat he niin, jotta luuli hengen heistä lähtevän. Heillä oli myös
tapana huutaa, että heidän sydämensä tahtoi haleta y.m.
Oli vieläkin eräs harha-oppi silloin valloillansa muutamissa,
nimittäin semmoisissa, jotka ilmoittivat näkyjä ja ilmauksia
näkevänsä ja sanoivat olevansa toisinaan taivaassa ja toisinaan taas
helvetissä. Tämä hurmaus tapasi heitä melkein samalla kellon
lyönnillä joka ilta, jolloin lukemattomia luonnollisia ihmisiä virtasi
sinne katsomaan heitä ja kuulemaan heidän saarnaansa. Mutta
muilla seuduilla ja heidänkin joukossansa oli toisia rehellisiäkin
kristityitä, jotka huomasivat sen erhetykseksi ja alkoivat Jumalan
Sanasta osoittaa heille näitten raivoisien houreitten vääryyttä. Minä
matkustin kerran semmoisen ihmisen luokse oikaistakseni häntä,
koska ennen tunsin hänen olleen totisesti Jumalan hengen
herättämän sielun, mutta kun tulin hänen luoksensa, oli hän jo
selvinnyt. Minä kysyin häneltä muun muassa, jos hän tosiaankin oli
taivaassa ja helvetissä ja näki ne kappaleet, joista hän siellä kertoi.
Ei, sanoi hän, vaan se oli niinkuin joku olisi saarnannut sydämessäni
niin ankarasti, etten tahtonut ennättää sitä väleen huudahtaa kun
sitä minulle saarnattiin. Minä olen sittemmin, lisäsi hän, selvästi
saanut havaita, ettei se ollut muu kuin ylpeyden hengen luoma
enkeli syvyydestä, joka minua hallitsi. — — —
Paljon lienen nyt kirjoittanut, vaan vähän olen ennättänyt puhua
oman sieluni tilasta. Nyt saan vaan kertoa, että Jumalan Hengen
saavuttava armo aina lapsuudestani on lakkaamatta vaikuttanut
minuun siihen asti, kun ensi kerran menin Herran pyhälle
ehtoolliselle v. 1820. Silloin opastettiin minua elämän tielle, mutta
nuoruuden taitamattomuudessa kadotin vähittäin tämän tuntuvan
armon, uskoin kuitenkin sillä ajalla olevan hyvin laitani aina vuoteen
1828, jolloin Jumalan Henki selvästi avasi silmäni näkemään totisen

sieluni hädän ja jolloin minä myös ensi kerran sain oikein nähdä
turmelukseni syvyyden. Sittemmin on Jumalan Henki opastanut
minua vakaisesti askel askeleelta elämän tiellä niin, että nyt saatan
sanoa, tähän asti on Herra minua auttanut, Ylistetty olkoon Hänen
nimensä ja armonsa iankaikkisesti. Amen.
Lapvärtin pitäjän Mörtmarkun kylässä 30 p. joulukuuta 1845.
L. E. Niemi.
57. H. Renqvistille, l p. toukokuuta 1856.
Rakas ystävä Herrassa Jesuksessa! Tämän kautta saan minä
toivottaa teille onnea, menestystä ja siunausta Jumalalta, jolta
kaikkinainen hyvä anto ja täydellinen lahja tulee, kaikkihin teidän
hyviin aikomuksiinne sekä kirjain toimituksen että viinan hävityksen
suhteen. Minä kävin syksyllä Tampereella ja siellä ystävät minua
paljo nuhtelivat siitä, etten ole käynyt tykönänne, ehkä te olette
meidän isämme hengellisissä asioissa. He sanoivat, jos me oltaisiin
niin likellä kuin sinä olet, niin johan me olisimme käyneet hänen
tykönänsä, joka onkin meidän hengellinen isämme. Sillä ei ole
ketään muita, jotka niin isällistä murhetta pitäisivät meidän
sielumme autuudesta kuin hän on pitänyt sekä kirjan kääntämisen
että pränttämisen kautta. Ja se olisi minulle häviöksi, etten ole teitä
nähnyt ruumiillisilla silmillä. Edesmenneenä talvena aivoin kyllä tulla,
mutta en joutanut, enkä päässyt tulemaan. — — —
Mäntyharjusta 1 p. toukok. 1846.
M. Ahvenainen.
58. H. Renqvistille, 26 p. joulukuuta 1848.

Korkiasti kunnioitettu herra ja minun hengellinen isäni! Minun
sydämeni ihastui suuresti, luin minä saan ne kolme kirjaa teiltä, ja
sydämeni tuli kiitollisuutta täyteen kun rakas Jesus on toimittanut
senlaisen sielun paimenen, taikka hengellisen isän, joka meille oikein
autuuden tien opettaa. Ja sinä rakas Jesus, sinun rakkautes on
tutkimaton; mitä sinä minussa olet nähnyt, kuin sinä olet minua niin
rakastanut, että sinä olet minua varjellut väärästä opista ja villitsijäin
seurasta, jotka ovat kyllä monta kertaa olleet tarjona, vaikk'ei minun
ole kertaakaan tullut mieleenikään, että lieneekö toi oikein. Ja siitä
minä olen juuri vihattava, ettei ne minun voi omaa nimeänikään
kuulla antaa. Enpä minä tahdokkaan ihmisille kelvata, vaan
Jumalalle. Jesus Christus on minun ja minä olen hänen, sitä Pyhä
Henki minulle aina muistutaa ja kirkastaa minun uskoni silmäinsä
edessä. Minun epäuskoni ja turmelukseni ovat suuret; mutta eivät ne
minua estä armo-istuimen Jesuksen tykö menemästä. Tästä
jumalallisessa valkeudessa näen minä ne pienimmätki raiskat, joita ei
yksikään ihminen olisi minulle taitanut sanoa. En kuitenkaan
laiskuuden ja valvomattomuuden tähden olisi ilman rukousta saanut
maistaa Kristuksen mielen kaltaisuutta. Te arvelitte kirjoituksissanne,
jos meidän piti vielä armon ajassa elämän. Kyllä minä olenki koko
syksyn ollut kovin tautinen ja ajatellut lähtöaikani oleman liki, vaikka
en kuolemaa pelkää, koska Jesus on ottanut pois kuoleman odan.
Kiitos olkoon Jumalalle, joka meille on voiton antanut meidän Herran
Jesuksen Kristuksen kautta! Minä olen tällä kertaa niinkuin pieni
lapsi, jota luvataan viedä kirkkoon, ja joka kokottaa sitä aikaa,
milloin hän pääsisi menemään kirkkoon; niin minäki nyt odotan
kuolemaa. Mutta Jumala ei tunne omaksensa muussa kuin hänen
poikansa verisessä vanhurskauden vaatteessa; sentähden minä nyt
tahdon niitä vaatteita hankkia joka-aikaisen katumuksen ja
parannuksen kautta, niin sitten on Jesuksen vanhurskaus minulla

vanhurskautena ja hänen pyhyytensä minulla pyhyytenä. Mitä te
näette minussa ymmärtämättömyyttä, viekäätte se rukouksissanne
Herran eteen. Kiitoksia paljon niiden rakkauden lähetysten edestä,
jotka olen saanut; Herra palkitkoon monenkertaisesti!
Johan Hyvärisen jalka meni poikki kevät-kesällä ja hän sairasti sitä
koko kesän. Nyt hän pääsee kepin avulla kulkemaan, Silloin Köyrin
aikana, kuin minulle tulivat ne kolme kirjaa, ei Johan ollut kotona;
hän oli ystävissä ja tuli vasta jouluaattona kotiin ja sanoo nyt
nöyrimmästi sydämellisiä terveysiä ja pyytää eksemplaria niistä
kirjoista, joita minulle lähetitte. Hän on oppinut sitomaan kirjoja.
On meillä täällä vähäinen seura rukoilemassa: Peter Huttunen ja
Johan Sarin. Tämä Sarin on köyhä mökinmies, jolla on 5 lasta. Ja
kun hän nai nykyisen vaimonsa, niin kaikki kielsivät, kuin se oli
surutoin, eikä taitanut yhtäkään lukea; mutta Johan oli rukoileva ja
siivo mies. Ja kuin ei kukaan tahtonut häntä ottaa huoneeseensa,
niin hän teki itsellensä metsään huoneen ja opetti vaimonsa
lukemaan niin että hän jo lukee koko Lutheruksen katekismuksen.
Hän on hyvin tyytyväinen, eikä laske lapsiansa kerjäämään, vaikk'ei
heillä ole paljo maan pruukkia. Kuin minä hänen näen, niin minun
henkeni tulee niin kehoitetuksi ja hän puhuu niin hengellisesti, eikä
koskaan valita köyhyyttänsä, vaan siitä sanoo oleman mielensä
pahan, kuin hän ei taida hyvää tehdä niin paljo kuin soisi. Hän
lähettää terveysiä ja nuhtelee itseänsä, ettei ole nuorena opetellut,
kirjoittamaan, että itse kirjoittaisi. Ei nyt mitään muuta, vaan
terveisiä kaikesta sydämestä; toivon saada olla ystävänne.
Rautalampi 26 p. jouluk. 1848.
Christina Stenbäck.

59. H. Renqvistille, 2 p. tammikuuta 1849.
Koska meitä on nyt Jumala auttanut uuteen vuoteen onnellisesti,
niin toivotan minä rakastetulle opettajalleni onnellista uutta vuotta ja
tuhansilla kiitoksilla muistan teidän viimeistä preiviänne ja niitä
kauniita kirjoja, jotka sen myötä tulivat, erinomattain Ehtoolliskirjaa,
joka valaisi minua niissä asioissa, joista ennen olin pimeydessä.
Nyt tulen minä teidän tykönne uusilla sanomilla. Minä olen
muutamia kertoja käynyt Tuusniemen rajain sisällä ja vienyt sinne
teidän kirjojanne Ivar Saalmannin tykö, ja neljänä pyhänä pitänyt
siellä julkisen kokouksen, näyttäen Pyhän Raamatun todistuksilla
heidän luulonsa petolliseksi ja sitte kehoittanut rukouksen
harjoitukseen sekä itse työllä että muulla kanssapuheella. Ja niissä
on nyt suuri muutos tapahtunut, niin että neljän kymmenen paikoilla
on niitä, jotka taipuvat rukoukseen. Näin on Jumalan armo vielä
heitäki kutsuva autuuden tielle, joka on suuri Jumalan rakkaus. Ja se
suuri voima on ihmeellinen, joka siellä on Ruotsalaisen opilla yli
Kuopion pitäjän, nurkkiaan myöden. Kuopion papit, paitsi Granitia,
ovat tässä pimeydessä täysin määrin, mutta Tuusniemen pappi ei
kuulu kumpaankaan; hän pitää rukouksen puolta, vaan ei ensinkään
Ruotsalaisen.
Näillä uusilla seuraajillamme on halu käydä teidän luona, johon
minä olen heitä kehoittanut. Nyt oli heillä taas toinen meininki, josta
he vaativat minua teille kirjoittamaan, että jos teidän aikanne olisi
sovelias käydä täällä, niin he lupasivat maksaa kulutuksen; vaan
minä sanoit heille, ettei se ole pappein asia, eikä luvallinen niinkuin
meille, jotka emme kysy muilta lupaa kuin kontiltamme, kuin lähtö
minne tulee. Tämä vaatiminen on kyllä heillä todenteko, ja
matkustus olisi tarpeellinen, vaan kirkkoherra tehköön, kuinka paras

on. Juojärvellä Anders Kaistisen talossa olisi lupa käydä. Pyydän siis
nöyrästi lähettämään tästä asiasta minulle vastauksen, sillä he
halajavat teitä nähdä ja sitä minäki toivon halulla.
Tässä myös pyydän teiltä vakuutusta, lieneekö parempi olla
neuvomata Jumalan samalla muita ihmisiä, koska sitä vastaan on
niin kauhia vaino nousemassa, erinomattain Kuopion papeilta, joilla
on uhka lain kautta rangaista. Ja tässä kaatuu teidän päällenne, ei
kuritus, vaan pahin viha. Tämä nähdään siitä että Kuopion vara-
kirkkoherra oli syksyllä rippikoulussa sanonut kauheimmalla tavalla,
jota ei surutoin ihminen ollenkaan ilkeäisi suullensa ottaa, rukousta
kieltäiskään, että perkele on Renqvistin helvetistä oksentanut ja
Renqvist sitte oksentanut H. Tuovisen ja Mikko Hyvärisen, jotka nyt
viettelevät koko läänin. Tämä Hyvärinen on Sysmästä peräisin ja
asuu Tuusniemen kappelissa ja on ahkera rukouksen harjoittaja.
Näin ovat asiat täällä ja saataisiin toteen, jos tarves tulisi. Tämä
vaino olisi Liperinki papeilla, vaan provasti ei ole siihen suostunut ja
nuoret papit eivät julkisesti nouse yli provastin. Kyllä magister oli
saarnatuolissa kerran huutanut meidän pitäjässä olevan vääriä
profeettoja, jotka omat koulun käymättömät, eikä ymmärrä mitään,
mutta neuvovat kuitenkin ihmisiä. — — —
Minun kanssani on näin: jos minä jättäisin pois muille Jumalan
sanan ilmoituksen, jota luonto välistä tahtoo hävetä tehdä, niin ei
minulla olisi omantunnon lepoa, eikä rauhaa ei yöltä ei päivällä
sentähden, että se on itselleni neuvoksi ja kehoitukseksi. Niin usein
kuin minä sen teen, saan minä aina uuden valkeuden tuta oman
sydämeni sisällisiä koettelemisia. Sentähden nyt pyydän
kirkkoherralta vakuutusta puoleen eli toiseen, tietääkseni, mitä
minun tulee tehdä, mitä jättää tekemätä. Tätä en ole suruttomille
papeille vielä ilmoittanut, sillä he pitävät minua ilmanki mielipuolena

j.n.e. Terveysiä paljo minun puolestani ja kaikilta ristiveljiltä ja
sisarilta, toivotettu Isältä Jumalalta meidän Herran Jesuksen
suloisessa nimessä. Amen.
Kirjoitettu seuran puolesta ja oman asian kanssa Maljasalmella
Liperin pitäjässä 2 p. tammikuuta v. 1849.
Henrik Tuovinen.
60. H. Renqvistille, 17 p. tammikuuta 1849.
Rakas ystäväni ja hengellinen isäni! Minä saan teille muutamilla
sanoilla ilmoittaa hengellisen tilani, josta minä suren, ja ruumillisen
köyhyyteni, josta minä häpeän senki tähden, että niin kauvan olen
viipynyt teille kirjoittamasta. Siihen on ollut esteenä ensiksi, etten ole
saanut rahaa niistä kirjoista, joka minun on teille maksettava, ja
toiseksi, että olen ollut niinkuin pois langennut armosta. Mutta minä
toivon, että, niinkuin rakas isä armahtaa lastansa, tekin minua niin
armahdatte ja annatte minun nöyrän pyyntöni päälle tästä
vastauksen. Jo seitsemän vuotta tätä ennen olen raittiuden seuran
kirjaan nimeni pannut, ja Herran armon kautta lupaukseni pitänyt ja
toivon elämäni loppuun siinä pysyväni. Herra on suuresta
armostansa etsinyt minua kadonnutta lammasta, ja Hänen nimensä
olkoon ijäti kiitetty! — Ruotsalaisen seuralta olen vihattava, mutta on
kuitenkin minullaki muutamia ystäviä. Olisi paljonki puhumista,
mutta ei aika myöden anna, sen vaan sanon, että toivon teille
vanhan velkani vuoden sisällä tästä edes maksavani, jos suinkin on
mahdollinen.
Rauhan ja rakkauden Jumala varjelkoon suuren arvonsa kautta
kaikesta pahasta ja vahvistakoon kaikkeen hyvyyteen sekä teitä että
minua! Tätä toivottaa teidän ystävänne ja sanan kuulianne

Kuopiossa 17 p. tammikuuta 1849.
Johan Haapalainen.
Nerk on kylässä Iisalmen pitäjässä.
[Johan Haapalainen tuli tunnustusvankina Svartholmassa
ollessansa
Renqvistin tuttavaksi.]
61. Samalle, 23 p. tammikuuta 1849.
Terveysiä paljon teille, rakas herra, minulta alakirjoittajalta, jos te
vielä elänette; sillä tänne tuotiin teistä jo kuoleman sana, jota ei
kuitenkaan ole oikein tietty, onko se tosi vai valhe. Minä en silloin
saanut teitä nähdäkseni kuin täällä kävitte, sillä minä satuin Revon
kylään sillä ajalla koulua pitämään, vaikka olisin kyllä ollut velkapää
käymään teidän opetustanne kuulemassa, koska ei ole muualla ollut
tilaisuutta kiittää teitä lahjoitettuin kirjainne edestä. Kuin se on tähän
asti tullut laimin lyödyksi, niin nyt, saatuani tilaisuuden teille
kirjoittaa, sanon teille hyvin paljon kiitoksia lahjainne edestä. Ja kuin
se kuoleman sanoma tuli korvilleni, niin minä hämmästyin, en sitä
ajatellen, että teille olisi kuolemassa vahinko tullut, vaan meidän
oman etumme tähden hengellisissä asioissa, koska ei vielä ole
senkaltaista opettajaa ilmaantunut kuin te olette, koko korvan
kuuluvilla ja epäilen, tokko Herra enään lähettänee toista. Iloisen
mielen saisin minäki, jos saisin kuulla teidän vielä elävänne.
Ne neljä kirjaa, nimittäin, Ankara varoitus, Wastauskirja, Wiinan
kauhistus, Kiroilian rukous sain minä Waselia Ratiselta samassa
käsiini, kuin ne Parviaisen poika oli siihen jättänyt. Eläkäät terveenä,
rakas opettaja. Sonkajassa 23 p. tammikuuta v. 1849.

Aar on Öhrn.
Lasten opet taja.
62. Samalle,Svartholmasta 5 p. heinäkuuta (v.?).
Minun rakas opettajani! Minä olen tullut kehoitetuksi teidän
tykönne tulemaan yhden sielun tähden, jonka Jesus verellänsä on
ostanut. Jumalan henki on saanut sijan hänen sydämessänsä. Tämä
nuorukainen ei luullut olevan itsellänsä syntiä helatorstakiin asti,
jona hänen ymmärryksensä silmät avattiin näkemään, että joku
askele ja hengenveto, kuin hän maailmassa elänyt on, on synti. Hän
palvelee tässä saaressa, mutta ei tahtoisi palvella tätä isäntää, eikä
mennä pois sentähden että luulee joutuvansa entiseen
suruttomuuteensa. Ja kuin hän on minulta kuullut, minkälainen
pastori on ja että siellä on paljo heränneitä, niin hän on kimpussani,
että minä laittaisin hänen sinne palvelemaan pastoria, sielunsa
pelastuksen tähden. Minä en tee väärää todistusta, enkä tahdo
sanoa hyvää pahaksi, enkä pahaa hyväksi; mutta viriä työntekiä hän
on. — — —
Ei mitään muuta tällä erällä; me elämme kaikki ja sielun terveys
on minulla myös ollut näinä aikoina, ja toivotan sitä samaa teille
Jumalalta.
Junas Pakki (Back).
63. Samalle.
Nyt minä en tiedä muuta kirjoittaa kuin oman luontoni
saastaisuudesta ja sydämmeni turmeluksesta, joka aina minua
reutua toista tietä kulkemaan, eikä anna itseänsä ojentaa Jumalan
sanan ojennusnuoran jälkeen. Niin perki paha on minun turmeltunut

sydämeni saastaisuus, että minä aina tulen Isän Jumalan Luojan ja
Lunastajan ja Pyhän Hengen Pyhittäjän murheelliseksi saattamaan.
Tästä häjyn lihani kuolettamisesta tarvitsisin suuresti Vapahtajani ja
teidän, minun opettajani, esirukousta silloin kuin en jaksa itse
edestäni rukoilla.
Silloin kuin tutkistelen Jumalan sanaa, täyttää murhe sydämmeni,
etten jaksa niin elää kuin Jumalan sana neuvoo; aina menee toisin
kuin Jumala sanassansa sanoo: niin turmeltunut on minun lihallinen
luontoni joka aika ja joka päivä. Siitä minulla on suuri murhe, että
halu ja ahkeruus puuttuu, ja sen kautta tulen kolme-yhteisen
Jumalan suuren armon kadottamaan.
Kyllä te armon kautta tiedätte, ilman minun kirjoittamattaniki, että
yhtä ja toista kirjaa sanotaan mitättömäksi, vaikka kaikki kirjat ovat
Raamattuun perustetut. Olkoon mitä lajia kirjoja tahansa, ne ovat
kaikki sielun ylös-auttamiseksi. Mutta me olemme niin soenneet,
ettemme käytä kirjoja hyväksemme, vaan pahennukseksi. Ei siihen
ole Jumalan, ei opettajain syytä, vaan syy seisoo meidän omalla
puolellamme, josta Vapahtaja itkein valittaa. Me polemme hengelliset
kirjat: nyt ei pitäisi olla Kempin, ei Armellan kirjoja, ei Rukouksen
tarpeellisuuden kirjoja. Nämäthän ovat jo viimeisen ajan merkit.
Olkaat te, opettajat, siinä harjoituksessa eteenki päin, johon Herra
on teitä kutsunut armonsa kautta. Pyytäkäät eteenkipäin ojentaa
hätääntyneitä sieluja rientämään Vapahtajan tykö, saarnaten laista,
joille lakia tulee, evankeliumia, joille evankeliumia tulee.
Jos minun sieluni olisi siinä tilassa kuin Armellan sielun tila oli aina
viimeiseen hengenvetoon asti, niin minäkin toivoisin Jesuksen
edesvastaajakseni; mutta minun elämäni et ole mitään hänen
suhteensa. Hän riippui kovasti Vapahtajassa, sillä hänen elämänsä ei

ollut pensiä, ei kylmä, eikä haluton, vaan kiivas, palava ja ahkera.
Mutta minun täytyy vaiketa ja hävetä itseäni ja painaa kasvoni
tomuun ja mykistyä elämäni suhteen, kuin niin harvoin muistelen
Vapahtajani haavoja ja katkeraa, kovaa kuolemaa.
Joh. Tolkki.
64. H. Renqvistille, Pietarista 3 p. jouluk. 1849.
Korkea arvoinen h:ra pastori!
Vaikka kelvoton saan minä kunnian toivottaa h:ra pastorille iloista
joulua, kaikellaisella menestyksellä ja siunauksella, että rakas
Vapahtajamme olisi uskollinen vieras.
Minä saan kiittää h:ra pastorin kirjeestä, jonka olen oikein saanut,
mutta samalla saan rukoilla anteeksi laiminlyömistäni, että olen
antanut niin kauan odottaa rahoja, jotka nyt seuraavat. Vastoin
tahtoani tulin matkustamaan tänne Pietariin, ja nyt on mennyt
huonosti kaiken maallisen toimeni kanssa, ja sen lisäksi olen ollut
sairaana täällä tässä vieraassa kaupungissa. Mutta Jumalalle olkoon
kiitos ja ylistys, että hän on niin armollisesti auttanut minua niin
monen surun ja murheen läpi, joita hän on nähnyt minulle
tarpeellisiksi. Tyytyköön mieleni Hänen isälliseen tahtoonsa. —
Eva Calenius.
[Kuollessaan testamenttasi hän 500 ruplaa Lähetysseuralle
Helsingissä.]
65. H. Renqvistille, 4 p. huhtikuuta 1851.

Ensisti sanon ja ilmoitan teille, että pari viikkoa sen jälkeen kuin
teidän tuonta läksin, kohtasi minua suuri kiusaus. Minä jouduin
epäilykseen ja silloin paloi omantuntoni tuli niin väkevästi, että
rupesin nääntymään. Minä viheliäinen rukoilin silloin sitä
lakkaamaan, ja se kesti vähän aikaa ja minä tulin ihmeellisellä tavalla
autetuksi. Nyt on taas toinen kavalampi kiusaus. Minun oma
rakennukseni nousee niin korkialle; ja vaikka se on vastoin minun
tahtoani, niin en minä sitä voi kukistaa. Kyllä minä sen ymmärrän,
etten ole muu kuin välikappale Jumalan kädessä, vaan kuitenki,
koska näen puheeni vaikuttavan jotain enemmän kuin ennen, niin
pahat ajatukseni pyytävät minua vetää hengelliseen ylpeyteen ja
minä vaivainen en pysy hengen köyhyydessä. Siitä ajasta asti, kuin
epäilys minulta katosi, on minulla ollut niin keviä ja huokia, että
pelkään olevani kokonaan eroitettuna siitä rististä, jota Vapahtaja
käskee päällemme ottamaan. Minä puhuin tästä vara-kirkkoherralle
B:lle, ja hän selitti minulle, että saan olla visseytetty armosta. Minä
sanoin, kuinka tämän kaltaisen kuin minä olen on sovelias olla
levollisella omalla tunnolla? Sillä mitä minun virkaani ja toimituksiini
tulee, niin olen enemmän tukkinut kuin avannut toisille tien
taivaasen, sen vähemmin olen itse sinne pyrkinyt. Ja kuin katselen
käskysanoja, niin näen koko elämäni olevan peräti toisenlaisen kuin
pitäisi olla. Jos ihminen tahtoo pysyä saarnan visseydessä armosta,
niin pitää katumus ja syntein kauhistus edellä käymän; mutta
katumus ei ole niin pian tehty, eikä minulla ole ollut katkeraa
omantunnon soimausta muuta kuin yksi yö. Hän vastasi: ei katumus
tosin ole niin pikaisesti tehty, mutta olkaa kuitenki levossa, se tulee
vähitellen itsestänsä aikaa myöten. Vaikka tämä vastaus ei ole
sovelias minun lihalliselle mielelleni, jätti se kuitenki minun peräti
häijymäisiin ajatuksiin ja antoi minulle tilan hengelliseen ylpeyteen,
jonka kanssa minun on nyt täytynyt taistella. Jonka tähden minä

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Spark The Life Of Electricity And The Electricity Of Life 1st Timothy J Jorgensen

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Spark The Life Of Electricity And The Electricity Of Life 1st Timothy J Jorgensen

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Slide 82