Surgical Limits The Life Of Gordon Murray 1st Edition Shelley Mckellar

Surgical Limits The Life Of Gordon Murray 1st
Edition Shelley Mckellar download
https://ebookbell.com/product/surgical-limits-the-life-of-gordon-
murray-1st-edition-shelley-mckellar-51590796
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Extreme Economies Survival Failure Future Lessons From The Worlds
Limits Richard Davies
https://ebookbell.com/product/extreme-economies-survival-failure-
future-lessons-from-the-worlds-limits-richard-davies-10626968
Power Limits And Prospects For Human Survival Richard Heinberg
https://ebookbell.com/product/power-limits-and-prospects-for-human-
survival-richard-heinberg-37091502
Surgical Management Of Advanced Pelvic Cancer 1st Edition Desmond C
Winter
https://ebookbell.com/product/surgical-management-of-advanced-pelvic-
cancer-1st-edition-desmond-c-winter-44886044
Surgical Recall 8th Lorne H Blackbourne
https://ebookbell.com/product/surgical-recall-8th-lorne-h-
blackbourne-45035418

Surgical Management Of Maxillofacial Fractures Yoh Sawatari
https://ebookbell.com/product/surgical-management-of-maxillofacial-
fractures-yoh-sawatari-46710846
Surgical Management Of Astigmatism Dmitri T Azar Jorge L Alio
https://ebookbell.com/product/surgical-management-of-astigmatism-
dmitri-t-azar-jorge-l-alio-47857932
Surgical Techniques Of Focused Ultrasound Ablation In Benign Uterine
Diseases 1st Yonghua Xu Editor
https://ebookbell.com/product/surgical-techniques-of-focused-
ultrasound-ablation-in-benign-uterine-diseases-1st-yonghua-xu-
editor-49420010
Surgical Strategies In Endourology For Stone Disease Sanchia S
Goonewardene
https://ebookbell.com/product/surgical-strategies-in-endourology-for-
stone-disease-sanchia-s-goonewardene-50698036
Surgical Atlas Of Cleft Palate And Palatal Fistulae 1st Ghulam Qadir
Fayyaz Editor
https://ebookbell.com/product/surgical-atlas-of-cleft-palate-and-
palatal-fistulae-1st-ghulam-qadir-fayyaz-editor-50702720

T
THE LIF E OF GORDON MURRAY

This page intentionally left blank

Surgical Limits
The Life of Gordon Murray
SHELLEY McKELLAR
UNIVERSITY OF TORONTO PRESS
Toronto Buffalo London

© University of Toronto Press Incorporated 2003
Toronto Buffalo London
Printed in Canada
ISBN 0-8020-3739-9 (cloth)
Printed on acid-free paper
National Library of Canada Cataloguing in Publication
McKellar, Shelley, 1967-
Surgical limits : the life of Gordon Murray / Shelley McKellar.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 0-8020-3739-9
1. Murray, Gordon, 1894-1976. 2. Surgeons - Canada -
Biography. I. Title
RD27.35.M86M35 2003 617'.092 C2002-905540-7
University of Toronto Press acknowledges the financial assistance to
its publishing program of the Canada Council for the Arts and the
Ontario Arts Council.
This book has been published with the help of a grant from the Associa-
ted Medical Services Inc., through the Hannah Institute for the History
of Medicine Program.
This book has been published with the help of a grant from the Human-
ities and Social Sciences Federation of Canada, using funds provided by
the Social Sciences and Humanities Research Council of Canada.
University of Toronto Press acknowledges the financial support for its
publishing activities of the Government of Canada through the Book
Publishing Industry Development Program (BPIDP).
www.utppublishing.com

Contents
PRKFACK VII
ACKNOWLEDGMENTS
Introduction: A Surgeon's Life 3
1 Rural Beginnings: The Formation of a Surgeon 8
2 Toronto Appointment: Heparin and Vascular Surgery 29
3 Delivering Miracles: Heart Surgery and an Artificial
Kidney Machine 52
4 A Private Laboratory, a Second Artificial Kidney, and
New Heart Operations 76
5 A Cure for Cancer? Sera, Vaccines, and the Theory of
Immunity 105
6 Making Paraplegics Walk Again: The Spinal Cord
Controversy 133
7 Time for Rest: Career Reflections 161
Conclusion: Surgical Limits 175

vi Contents
APPENDIX: DR CORDON MURRAY'S MEDICAL WRITING 181
NOTES 185
A NOTE ON SOURCES 251
INDEX 255
Illustrations follow page 86 and page 174

Preface
I did not intend to write a biography. Before I decided to undertake this
project, I was not particularly interested in medical lives, much less great
doctors, and shivered at the thought of doing 'dead white guy history.'
My research interests range from medical technology to women's health
issues, exploring innovation and change, medical knowledge diffusion,
patient decision-making processes, and the concept of cure. I am in-
trigued by disease patterns, alternative therapies, technological fixes in
medicine, and changing views of the body and of definitions of health.
Gordon Murray interested me because he built the first North Ameri-
can artificial kidney machine, using it clinically during the 1940s in
Toronto with mixed success. At the time, I was conducting research on
the iron lung (mechanical respirator) and entertaining the idea of an
expanded study of technology in the hospital. How were new technolo-
gies introduced and adopted (or rejected) into medical practice? Was it
influenced by culture? What role did various social groups - doctors,
hospital administrators, patients — or the media or the medical market
place play? I decided to find out more about the Murray artificial kidney
and was soon drawn into this surgeon's extraordinary and controversial
career.
I was apprehensive about writing a biography. Some scholars have
criticized biography, or life writing, as antiquated, unsophisticated, dan-
gerously narrow, and elitist. In the field of medical history, there are
many hagiographic accounts of physicians, surgeons, and nurses. Few
historians of medicine who were trained as historians seemed interested
in individuals, preferring to study structures, institutions, ideas, and
concepts. But good biographies in the history of medicine do exist, such
as Typhoid Mary: Captive to the Public's Health by Judith Leavitt and Langsta

viii Preface
A Nineteenth-Century Medical Life by Jacalyn Duffin. Based on sound re-
search and the critical use of sources, they recreate both the life and
times of their subject, examining not only the historical figure's person-
ality and life events but also the context in which the person lived in
order to describe what happened and why.
In this way, Murray is worth writing about. There deserves to be a
spotlight highlighting the contributions of this Canadian surgeon who,
perhaps regrettably, has been forgotten by many people. Equally impor-
tant, his life offers insights into the medical and social changes that were
underway during the mid-twentieth century. For instance, how did the
practice of surgery and the conduct of medical research change during
this period? Also, why did North America become the centre of innova-
tive surgery in the twentieth century? How was society's understanding
of disease altered with the rise of surgery as a perceived curative therapy?
How was the concept of cure defined by society and by the surgical
community? What role did medical journalism play in perpetuating
society's hope in medical miracles?
I have attempted to present a readable, accessible biography of a
twentieth-century Canadian surgeon. In trying to appease both a gen-
eral audience and specialists, I risk being accused of providing either
too much medical detail or not enough, and of being too harsh or not
critical enough of my subject. I have tried to write an interesting and
illuminating account of a life, identifying shifting trends in medical
practice, social attitudes, and concepts of cures without disrupting the
flow of a good story. Not all readers will agree with my conclusions, but I
hope they will find that I have treated Gordon Murray fairly in assessing
his contributions and his impact on Canadian medicine and society.

Acknowledgments
I have many people to thank for their contributions to this book. This
work began as a doctoral dissertation in history at the University of
Toronto, supervised and examined by Michael Bliss, Edward Shorter,
Jim Connor, Pauline Mazumdar, and Charles Roland. All offered con-
structive comments. Michael and Jim, in particular, challenged me in
the research and writing phases, and continued to offer helpful sugges-
tions during the thesis-to-book revision phase. I am deeply grateful to
them.
During the course of my research, generous financial support was
provided by University of Toronto Open Fellowships, an Ontario Gradu-
ate Scholarship, an Associated Medical Services/Hannah Institute for
the History of Medicine Doctoral Scholarship, a Rockefeller Archive
Center Grant, and a University of Toronto History Department Re-
search Travel Grant. I enjoyed the privileges of being a visiting research
fellow at the Institute for the History and Philosophy of Science and
Technology, Victoria College, University of Toronto. For this, I thank
Pauline Mazumdar and Janis Langins. The George Cedric Metcalf Post-
Doctoral Research Fellowship at the University of Western Ontario al-
lowed me to concentrate on the additional research and much-needed
revision that was required to turn this dissertation into a book. I am
extremely grateful to Ben Forster and others in the University of West-
ern Ontario's History Department for providing me with such a stimu-
lating and collegial environment in which to work. I thank Jack Hyatt for
teaching me about First World War gunners. Most recently, I have en-
joyed the collegial atmosphere of the History Department and History
of Health and Medicine Unit at McMaster University and have benefited
from the helpful advice of David Wright and Nancy Bouchier.

x Acknowledgments
Facilitating my research, numerous archivists and librarians were help-
ful and courteous, and in some cases drew my attention to material that I
would not have otherwise discovered. Larry McNally at the National
Archives of Canada in Ottawa, Harold Averill and Marnee Gamble at the
University of Toronto Archives, and Felicity Pope and Kathryn Rumbold,
both formerly at the Toronto Hospital, deserve special mention for their
assistance. My discussions and personal correspondence with anyone
who knew or worked with Murray were a vital part of my research. The
names of those who agreed to speak with me are listed in 'A Note on
Sources.' I thank these men and women for sharing their stories, insights,
and enthusiasm about my subject, especially those from whom I de-
manded much in the way of time and knowledge: Mrs Rosalind (Murray)
Bradford, Dr Donald R. Wilson, Dr Wilfred G. Bigelow, Dr Ronald J.
Baird, and Dr William R. Drucker. Dr Wilson and Dr Baird also agreed
to read an earlier draft of this manuscript and saved me from embarrass-
ing errors in my descriptions of surgical operations and techniques.
Colleagues provided stimulation, motivation, and encouragement when
most needed over the years. Their contribution to my work cannot be
overstated. Thanks to Allison Kirk-Montgomery, Margaret Derry, Alison
Meek, and Barbara Clow for their friendship and scholarship. I also
benefited greatly from the tough questioning and opinions of partici-
pants of seminars and conferences at which I presented this work.
Neither these individuals nor anyone else who helped me will necessar-
ily agree with my conclusions, and they are certainly not to be held
responsible for any of my interpretations, errors, or omissions.
My positive experience with the University of Toronto Press was due to
Len Husband, who patiently guided me through the publication proc-
ess, met difficult deadlines on my behalf, and stayed involved through all
stages in the production of this book. Frances Mundy and Carlotta
Lemieux improved the manuscript with their suggestions and superb
copy-editing. I am grateful for the financial support to publish this book
provided by the Associated Medical Services Inc., through the Hannah
Institute for the History of Medicine Program and the Aid to Scholarly
Publications Programme.
Finally, I am indebted to my family - Paul and Sandra McKellar, Frank
and Lynne Stacey - who provided encouragement and support, not to
mention computers, lodging, and meals, throughout this long process.
Thank you for putting up with me. Most of all, it was my husband's
patience, gende prodding, and unwavering faith in me that helped me
complete this book. Thank you Doug for your love, support, and humour.
I could ask for no better partner with whom to keep life adventuresome.

SURGICAL LIMITS:
THE LIFE OF GORDON MURRAY

This page intentionally left blank

Introduction:
A Surgeon's Life
To a Surgeon
From helpless beds they turn their eyes to you
Oh, skilled surgeon with the velvet touch ...
For them, your skilful hand and learned brain
Bring back the age of miracles again.
Anon.1
Gordon Murray stands as one of modern Canada's most prominent and
controversial surgeons. His contributions in medicine range from the
clinical application of heparin to organ transplantation and include
vascular surgical procedures, heart operations, artificial kidney machines,
and even a proposed cure for cancer. Throughout his forty-year career
in Toronto, the press as well as grateful patients and friends applauded
his bold, broad approach to medicine, his tenacity in tackling complex
medical problems, and his courage to intervene with incredibly heroic
measures to save lives. This biography charts an exceptional life in
medicine, exploring the personality, training, practice, research, and
contributions of a man who rose to the top of his profession only to have
it come crashing down when he later overreached himself.
Surgical Limits tells a personal story of triumph and tragedy, a drama
of character and circumstances. In examining the field of twentieth-
century surgery and one of its practitioners, it explores many of the
medical and social changes that occurred throughout Canada and the
United States during this period. It highlights some of the dramatic
developments in the practice of surgery and their impact on medical
practice, disease, and society. Threaded through the book, several over-

4 Surgical Limits
arching themes are discussed, including the expanding therapeutic role
of surgery, the rising power and authority of its practitioners, surgical
character and culture, changes in the conduct of medical research, and
the quest for cures in medicine.
Surgery is a craft as well as an art and a science. A good surgeon seems
to operate effortlessly - cutting, excising, suturing, and knotting - work-
ing nimbly and quietly from incision to closing. Good hands, or techni-
cal proficiency, are fundamental to good results. The tool of the trade is
the scalpel, a small pointed knife with variously shaped blades, essential
in the task of cutting through tissues to remove and repair damaged
body parts. The workshop is the operating room, in which the operation
itself is highly ritualized. Compulsory garb and scrubbing up by staff are
required to ensure sterility. Nurses and assistants prepare the surgeon's
preferred tools, placing them near the operating table. Everything is
ready for the surgeon's entrance. Then the students, nurses, and assist-
ants take their supporting positions around the star performer to await
the first incision.
To cure by the scalpel - cutting and repairing the human body - is a
solitary activity. The surgeon alone, through his or her decisions and
actions, is responsible for the fate of the patient (though this surgical
perspective minimizes the role of the surgical team, nurses, and other
caregivers in the preoperative and postoperative phases).2 In the early
and mid twentieth century, surgeons were often likened to frontiersmen
or explorers because of their sense of independence, their individuality,
courage, and authority in comparison with their physician colleagues. In
general, surgeons were viewed as doers, interventionists, and risk takers.
Murray's notoriety as a surgical innovator and 'miracle maker' came
at the same time that surgery and surgeons were experiencing a substan-
tial rise in professional and therapeutic power. Simply put, surgeons did
more operations, tackling organs and cavities of the body that had been
deemed untouchable by an earlier generation. Their proficiency im-
proved and their range of procedures expanded as they began to offer
surgical solutions to an increasing array of medical conditions previ-
ously treated in other ways. Diseased tissue was cut out, damaged struc-
tures were repaired, and lives saved. Surgery emerged as a relatively safe
and painless, even curative, treatment. It became a celebrated medical
therapy. Sick patients were transformed into healthy individuals. New
technologies and innovations in medicine, such as heparin, blood trans-
fusions, and antibiotics, further empowered both the surgeon and the
discipline. Surgeons emerged as the new medical supermen, retaining

Introduction 5
the courage and dramatics of their nineteenth-century predecessors but
supported by twentieth-century science and technology.2
Murray came to enjoy this superman status. Much of this had to do
with the nature of his education and training, his appointment at an
elite university hospital, and mid-twentieth-century advances in the fields
of vascular, cardiac, renal, and transplant surgery. Murray trained in
Canada, Britain, and the United States; as a result, his exposure to
different cultural approaches influenced his outlook and style. The type
of surgeon that Murray became was not unrelated to the hospitals and
mentors through which he trained. Landing a plum appointment at the
Toronto General Hospital found him poised for a promising surgical
and research career.
Murray emerged a leader in the new fields of vascular, cardiac, renal,
and transplant surgery. During the 1930s, as part of a research team led
by Charles Best, the co-discoverer of insulin, Murray defined procedures
for the beneficial use of heparin, an anticoagulant (blood thinner), in
treating pulmonary embolism and later in performing vascular surgical
techniques successfully. With heparin, surgeons could prevent clotting,
repair damaged blood vessels, and restore circulation.
During the early 1940s, the infant field of vascular surgery grew, with
Murray accumulating significant experimental and clinical experience
in it because of his access to heparin through Toronto's Connaught
Laboratories. He next dared to operate on the heart, specifically the
small damaged hearts of dying children. As one of only a handful of
successful heart surgeons in this period, Murray became known as Cana-
da's celebrated 'blue baby doctor.' He went on to develop early heart
valve replacement and coronary artery bypass procedures.
In 1945-6 Murray built the first North American artificial kidney
machine. A massive, odd-looking contraption, this experimental ma-
chine saved the life of a comatose patient in renal failure. Several years
later, Murray performed a kidney transplant operation on a young
woman suffering from a chronic renal disease. The experimental proce-
dure saved her life. 'Murray was full of ideas,' stated surgeon Donald
Wilson. 'He was always questioning things and he always not only ques-
tioned them but he pursued them and came up with answers.'4 It was
characteristic of Murray to move quickly from the laboratory to the
operating room - prematurely in some cases, one might argue. But at
times, the risk paid off and lives were saved.
Murray succeeded because of his surgical skill and ingenuity. He
seemed to make miracles' happen. 'Gordon Murray was a brilliant

6 Surgical Limits
surgeon,' stated surgeon William T. Mustard, 'technically brilliant and
also a technically brilliant mind. He was continually probing ... a fantas-
tic mind.'5 Murray's mastery of anatomy and his mechanistic view of the
body contributed to his superb operating skills and his expansive surgi-
cal outlook. Carefully and confidently he invaded the body, exposing
blood, organs, and disease, to repair damaged parts. He was known for
his precision, quickness, and use of sign language when performing
surgery - he was a brilliant operator. Murray's surgical style reflected his
personality: forthright, precise, and pragmatic. He loved to operate, and
students, junior colleagues, and visiting medical men clamoured to
observe him in action. Nurses and students admired him not only for
his skill in the operating room but also for his caring manner with his
patients. Yet at times he was demanding and brisk with hospital staff. To
colleagues, he could be egotistical and cantankerous. Routinely asked
to give a second opinion, Murray often disagreed with fellow physicians
over the course of treatment. It was not uncommon for him to rescue
less competent surgeons in the operating room. He never shared a close
camaraderie with his Toronto peers, and friction plagued almost all of
his working relationships.
In the early 1950s Murray was on top of his game, with awards and
recognition from the medical profession, with speaking engagements
and teaching trips, and patient and media adulation. He now directed
his own private laboratory, the W.P. Caven Memorial Research Founda-
tion, or de facto Gordon Murray Institute. It was at this time, however,
that he began to overreach himself. Murray's later dubious research
activities threatened to eclipse his earlier contributions. Having treated
cancer surgically for years, he became intrigued by the theory of immu-
nity in cancer and began experimenting with anticancer sera and vaccines.
His colleagues criticized him for dabbling in a field outside his exper-
tise. Amidst professional scepticism, Murray reported some sensational
clinical results, extending some patients' lives by months, even years. But
since he was unable to prove immunity in cancer beyond patient testi-
mony, many of his peers doubted his claims.
In the 1960s, he began investigating spinal cord regeneration, with
the aim of devising a surgical cure for paraplegia. Patient testimony was
again paraded as clinical proof. Making paraplegics walk again promised
to be a glorious finale to a long and impressive career. When the surgical
procedure was declared fraudulent, an ugly public scandal erupted,
effectively ending Murray's career and stripping the aging surgeon of
his superman status.

Introduction 7
Murray's retirement gave him time to rest and to reflect upon his life's
work. The final chapter of this book explores his legacy and comments
on how such a brilliant career could end so tragically. The conclusion
sets this biography in a broader context of mid-twentieth-century surgi-
cal and research practice.
In examining Murray's career, Surgical Limits highlights the changing
dynamics of surgery and surgical research during the twentieth century.
Healing by the knife became more prevalent and successful. In a medi-
cal and cultural climate that embraced cures and technological fixes,
Murray's boldness and individualism in the operating room were en-
couraged and rewarded during most of his career. He dared to perform
experimental operations that were unthinkable and labelled as foolish
by many of his peers. His was a life lived with great expectations and
many successes. But a series of poor decisions, entangled with ego, and a
peculiar perception of persecution tragically led him astray. He oper-
ated beyond the boundaries, challenging surgical limits, and in doing
so, a career rose and fell.

1
Rural Beginnings:
The Formation of a Surgeon
Donald Walter Gordon Murray was born on 29 May 1894 in Oxford
County, Ontario, approximately a hundred miles southwest of Toronto.
In the nineteenth century, Oxford County offered rich farmland -
177 square miles of rolling land well supplied with streams, rivers, and
creeks. At the time, southwestern Ontario enjoyed a strong agricultural
economy, and most families in the county, including the Murrays, farmed.
Compared with elsewhere in the country, farming families in this area
earned higher incomes. Affordable land made crop and livestock pro-
duction profitable.1 These factors made southwestern Ontario an attrac-
tive destination for Canadians and foreigners alike seeking to own land
and pursue farming as their livelihood.
Settlement in Oxford County began in 1795. By the mid-nineteenth
century, its population was approximately 50,000, a mix of Scottish, Irish,
and English immigrants, and American Loyalists. The Thames River
threaded its way through the county, and on its bank the town
of Woodstock was founded. Woodstock, along with Ingersoll and
Tillsonburg, provided mercantile, banking, postal, shipping, and other
services for the area. The Great Western Railway passed east to west
through the centre of the county, an important link to larger economic
centres. Cement manufacturing grew as a promising local industry, but
Oxford County was best noted for its mixed farming: pure-bred Holstein
and Jersey cattle raising, dairy farming, and tobacco growing. Successful
crops grown in the county included wheat, barley, peas, oats, apples,
quinces, and pears. The rolling land provided natural drainage for sea-
sonal rains, with no marshy areas.2
John Conway, Gordon's maternal grandfather, came to Oxford County
in 1852 to farm. He and his brother had emigrated from England seven

Rural Beginnings 9
years previously. Together, they purchased land and farmed in York
Township, north of Toronto, before deciding to go their separate ways.
At that time, Conway investigated less developed areas in the province
where land was cheaper. He found a suitable lot in West Zorra Township
of Oxford County, where for $500 he purchased two hundred acres of
land, with a small house and some cleared acreage. His farmland was
rather hilly, with considerable stone, and was covered with oak, rock
elm, and hard maple trees. A branch of the Thames River ran directly
through the farm, assuring a good water supply for cattle or crops. As in
much of the township, rich, fertile soil promised excellent cash crops
and fruit trees. The Conway farm proved a sound investment.3
The same year that he purchased the Oxford County farm, Conway
married his second wife, Elizabeth Anderson. She was the young Irish
housekeeper Conway had hired a few years earlier, after his first wife
had died leaving him with two small boys. Over the next ten years, Con-
way worked his land, at times accepting seasonal work at harvest or con-
struction times to supplement the family income. He pursued mixed
farming, predominantly raising livestock, including cattle, sheep, and
hogs. In that same period, John and Elizabeth had four more children:
Sarah, Elizabeth, Isabella, and William. Like most farm children, Lizzie, as
daughter Elizabeth was called, shared in the chores, perhaps feeding
the animals, assisting in the fields at harvest time, or working inside
the house alongside her mother. Over time the Conway family farm pros-
pered.4
In 1864, at the age of ten, John Murray, Gordon's father, immigrated
to Canada from Tain, Scotland, with his father and brother.5 He later
learned a trade, became a stonemason, and travelled to where he could
secure work. It is unclear exactly how and why John arrived in West
Zorra Township by the early 1880s. Certainly, the predominance of
Scottish Highlander settlement in this area would have appealed to him.
The majority of residents were Mathesons, Camerons, Sutherlands,
Murrays, McKenzies, Olivers, McKays, Munros, and the like. But John
was not related to any of the Murrays in Oxford County at that time, so
perhaps he had gone there simply because of the availability of work;
about this time, he secured masonry work on the Conway family farm.
There he met and soon began to court Lizzie Conway.
In 1884 John Murray and Lizzie Conway were married. John contin-
ued working as a stonemason, saving money while surveying the land in
the area. The young couple soon began a family: their first son, William,
was followed by a second, John. In 1889, they purchased a farm - a

10 Surgical Limits
hundred-acre plot of land bordering the Conway farm in the northwest
section of the county. Although hilly and stony in places, the Murray
farm benefited from a winding creek and good drainage.6 Like his
father-in-law, John managed both crops and livestock as well as operat-
ing a sugar bush. More children were born: Isabel, Sarah, Gordon,
Allen, and Charles.7 Gordon - his full given name was Donald Walter
Gordon - was the fifth of seven children and one of five boys. All of the
children, in particular the boys, at an early age contributed to the
running of the family farm - feeding the chicken, milking cows, splitting
wood, or collecting sap.8
John and Elizabeth raised their family within a firm and loving envi-
ronment that was shaped by the cultural and moral values of the Scottish
Presbyterian rural community in which they lived. John believed in hard
work and discipline. He did not tolerate idleness, laziness, or com-
plaints. Both of Gordon's parents were strong advocates of education
and self-improvement. The Murray family spent evenings reading to-
gether, sometimes from the Bible, other times from works of history,
scientific achievement, or biography. They also sang and played music.
As a church elder and choir member, John insisted on daily prayers and
Sunday church attendance for his family. Within the Harrington West
community, he was dubbed 'the peacemaker' because of his gentle and
persuasive manner in handling many of the local squabbles.9 On numer-
ous occasions, he acted as sword dancer, fiddler, and bagpipe player for
various church- or community-sponsored events. He rarely turned down
the opportunity to play his beloved musical instruments.10
Harrington West, at an earlier time called Springfield, was about two
miles away, the closest village to the Murray farm. By the late 1800s, it
boasted a population of about three hundred and a number of indus-
tries and businesses. The village offered a general store, hotel, black-
smith, flourmill, sawmill, post office, physician, cheese factory, brick
manufacturer, and workshops housing carpenters, cabinetmakers, and
wagon makers. All the Murray children attended and completed their
grade school education at the Harrington West public school - a typical
one-room stone schoolhouse with a brick addition - where the pupils
were instructed by one (almost always male) schoolteacher. The two
churches of Harrington West, a Presbyterian and Methodist Episcopal,
stood out as the most prominent buildings in the community. The
Conway family (Gordon's grandparents) supported the Methodist Epis-
copal church, while the Murray family regularly attended the Presbyte-
rian church.11
The larger centre of Embro, with its population of five hundred, was

Rural Beginnings 11
approximately ten miles from the Murray farm. Each fall, the family
would have attended the Embro Agricultural Fair, enjoying its displays
and competitions of produce, livestock, and the like. The Highland
Society of Embro organized various traditional Scottish feats of strength,
such as tossing the caber, shot putting, throwing the hammer, and the
tug-of-war. For many years, Oxford County boasted a North American
champion tug-of-war team, the Zorras.12 The Highland gathering also
featured dancers, pipers, musicians, and bands. Families packed picnics
and all were encouraged to participate in the festivities. Thousands
attended the event, few willing to miss such a grand social occasion to
visit with friends, family, and fellow Scottish clansmen.13
When young Gordon was not helping out on the Murray farm, study-
ing in school, or attending church or community events, he disappeared
with friends to swim in the Thames River or to participate in other
adventures. He fished for trout, poked snapping turtles with iron rods,
and explored pond life in the algae-growing backwaters on the family
farm. He loved the outdoors and never tired of examining insects, frogs,
trees, flora, and other living structures. His mother stirred his interest in
nature at an early age, and he listened with fascination as she explained
the numerous changes taking place around them. The shedding of a
snake's skin, the hatching of hens eggs, and the sprouting of bean seeds
were some of his first scientific observations. His imagination, energy,
and determination emerged at an early age, characteristics encouraged
and fostered by his mother. She nurtured his curiosity and investigative
spirit, qualities that served him well throughout his life.14
In 1898 Gordon's sister, eight-year-old Isabel (nicknamed Elsie Bell),
died of pneumonia. The family tragedy struck Gordon's mother particu-
larly hard. Family reminiscences note that the remaining daughter, Sarah,
was favoured and spoiled thereafter. The brothers stuck together, Gordon
often teaming up with Allen, who was closest in age. When the time
came, the two brothers attended Stratford Collegiate Institute, eight
miles away. Like other children in the area, Gordon and Allen biked or
walked to school. According to family lore, during the severe winters
they jumped from fence post to fence post to stay out of the deep snow.
Gordon performed well in high school, studying Latin, English, history,
mathematics, and experimental science, which included introductory
botany, zoology, physics, and chemistry. He also proved a good athlete
and strong competitor, winning numerous races as well as broad jump,
high jump, and other athletic contests at the school's annual sports day.
In 1914 he matriculated with honours, which put him in good standing
to enter university.15

12 Surgical Limits
It seems that all of the Murray children were encouraged to pursue
professional careers, though they were not forced to do so. Gordon's
oldest brother, William, studied at the University of Toronto and gradu-
ated as an engineer, securing a position with the Dominion Bridge
Company. John decided to take up farming and, supported by his father,
acquired a nearby farm and machinery. The youngest of the family,
Charles, also chose to be a farmer. Sarah trained to be a nurse at
Queen's University in Kingston, never married, and rose to be director
of nursing at the Greater Niagara Hospital. Gordon was expected to
follow in William's footsteps, if not in engineering then in some other
profession at the University of Toronto. He decided on medicine.
Gordon's interest and aptitude for the natural and medical sciences
throughout his childhood support a conscious decision to enter medi-
cine. Clearly, his mother had been a strong influence on his choice of
career. With certainty and anticipation, Gordon prepared for a life in
medicine.16
In the years before Gordon's enrolment in medical school, medical
education in North America had undergone a series of dramatic changes.
During the first half of the nineteenth century, medical education often
consisted of superficial, brief instruction, little if any patient contact,
and no laboratory or clinical experience. Practising physicians operated
medical schools for profit (called 'proprietary schools') as a side busi-
ness to their private practices. Few schools had university affiliations or
connections with teaching hospitals, and no medical research was con-
ducted. Beginning in the mid-nineteenth century in Europe, a greater
emphasis on experimental medicine and clinical science emerged. North
American doctors travelling to Europe learned new laboratory and hos-
pital methods and introduced these approaches in North America. Sci-
entific advances, notably the rise of bacteriology, forced medical educators
to consider inclusion of the new laboratory sciences in the medical
curriculum. They debated the appropriate balance between academic
study and clinical experience. Which served as the better training ground
for the medical student - the university or the hospital? What role did
the new laboratory science play in the traditional clinical training of the
physician? It constituted a conceptual revolution in how medical stu-
dents should be taught.17
Great Britain, France, Germany, the United States, and Canada all
came to realize the importance of scientific understanding to medicine.
By the early 1900s, the debate was not if scientific preparation should be

Rural Beginnings 13
included but how much science was needed and how it should be
taught. As Thomas Bonner argues, the ideal was a unity of systematic
academic study, especially in the sciences, with hands-on experience to
create a physician who thinks critically, can solve problems, possesses a
wide knowledge of underlying disease processes, and is skilled at apply-
ing what has been learned to real-life situations.'18 Western countries
began to incorporate experimental medicine and clinical science in
their medical education programs, but in different ways. German uni-
versities more heavily emphasized scientific theory and research, while
the French retained the centrality of the clinic and patient treatment.
British universities began to include more of the new sciences into their
medical training programs but were slow to alter the powerful position
of the hospital over the university. In North America, selected universi-
ties, led by prominent educators and supported by substantial private
funds, forged a judicious balance between laboratory science and clini-
cal experience.19 Regardless of location, the modern medical education
required university affiliation, dissection tables, laboratories, qualified
research and clinical instructors, and hospital access.
Johns Hopkins Hospital and Medical School, created between 1889
and 1893 in Baltimore, Maryland, became the model for modern medi-
cal education in North America. Millionaire merchant and financier
Johns Hopkins bequeathed $3.5 million to finance the institution, with
instructions to create the best possible university and hospital. A large
hospital was built, with 272 patients beds, along with laboratories and
surgical facilities, on a fourteen-acre site. This was the teaching hospital
for the medical program, which emphasized scientific theory and labo-
ratory instruction, followed by clinical experience. It emulated the Ger-
man model of medical education. This required ample lecture theatres,
well-equipped laboratories, full-time professors, and a sizeable operating
budget. Leading medical men, including William Welch, William Halsted,
William Osier, and Howard Kelly, were hired to realize the Hopkins
initiative. Under their innovative direction, by the turn of the century
Johns Hopkins had become the leading medical school in North America
for medical research, patient care, and teaching.20
At about this time, Canadian medical educators, looking to Johns
Hopkins as well as medical centres overseas, began discussing how to
incorporate the new experimental medicine and clinical science in the
training of doctors in Canada. They recognized the need for new labora-
tories, access to hospital facilities, and more formalized relations be-
tween universities and hospitals. Medical training in Canada was about

14 Surgical Limits
to become longer, more arduous, and more demanding. This curricu-
lum reform shifted control away from proprietary schools to the univer-
sity and marked the beginning of modern medical education in Canada.21
No university adopted the new medical curriculum more wholeheart-
edly than Toronto.
The University of Toronto and its teaching hospital, the Toronto
General Hospital, came to boast one of the best medical programs in
North America. In the early 1900s, both the university and the hospital
were reorganized in response to larger medical education changes. In
1908 the University of Toronto Faculty of Medicine raised its admission
standards and extended its medical program from four to five years to
incorporate extra study in both the basic medical sciences and the
clinical years.22 Students spent the first part of their program studying
the basic sciences in university laboratories and finished their program
with clinical instruction on the wards of the teaching hospital. That
same year, the Toronto General Hospital formally became a university
hospital - a move that established it as the academic setting for career
advancement and peer recognition in the Toronto medical community.
It was not a Johns Hopkins of the north, nor was it intended to be.
Toronto's new medical program and hospital reorganization modified
elements from both the German and the English system to suit local
conditions. Toronto students studied basic research theory as well as
gaining clinical experience, thereby combining science with the practice
of medicine.23
In 1910 Abraham Flexner praised the University of Toronto medical
program while condemning most other Canadian medical schools. Com-
missioned by the Carnegie Foundation in New York for the purpose of
future philanthropic decision making, Flexner surveyed all 155 medical
schools in the United States and Canada, evaluating curriculum, facili-
ties, and the overall quality of performance of their medical education
programs. The model of comparison was Johns Hopkins Hospital and
Medical School, with its laboratories, hospital-university cooperation,
and strong financial base. Flexner visited all seven Canadian medical
schools but granted positive ratings only to Toronto and to McGill
University in Montreal. He liked the recent university-hospital formal
affiliation of the Toronto medical program and was impressed by the
new research laboratories and the strength of the school's library and
pathological museum.24 Further to this, a rebuilt Toronto General Hos-
pital adjacent to the University of Toronto was opened in 1913, an

Rural Beginnings 15
impressive modern hospital for patients and physicians. This movement
to modernize the medical program brought medical education reform,
structural change, and overall public enthusiasm for Toronto's con-
firmed stature as the province's elite university.25
In September 1914 Murray enrolled in medicine at the University of
Toronto. The entry standard was an Ontario high school matriculation
certificate, and no one who met this standard was refused admission.
With no 'premedical' course requirement, Murray stepped immediately
into his medical coursework. He anticipated an excellent medical educa-
tion, undoubtedly impressed by the recent program reforms and new
buildings and by the prominence of his Toronto instructors. Professors
Alexander McPhedran, James Metcalfe MacCallum, John Joseph Mac-
kenzie, and Velyien Henderson lectured at the university. Professors
Clarence L. Starr, Frederick Newton Gisbourne Starr, and Herbert A.
Bruce instructed students on the hospital wards. If not overawed by his
teachers, Murray may well have been overwhelmed by the medical knowl-
edge he was expected to acquire. The field of medicine had grown
rapidly since the turn of the century, expanding from its traditional base
of anatomy, pathology, and physiology to include chemistry, physics, and
biology. Medical students were expected to understand the scientific
underpinnings of disease and its manifestations on the body.
Enrolment that year was consistent with previous years, approximately
140 first-year medical students. Murray's classmates were predominantly
white men, average age about twenty, and most were from professional
and middle-class families. Ten women registered, Toronto being On-
tario's only medical school accepting female students at the time.26 Less
than half of Murray's classmates came from non-urban centres (Ontario
towns and villages); fewer came directly from farms.27 As R.D.Gidney
and W.J.P.Millar have noted, this socio-economic distribution was typical
compared with other faculties of the University of Toronto and with
university students elsewhere in Canada. Nor is it surprising, given the
high tuition fees for a medical education - at $150 a year until 1927, a
considerable sum of money at the time.28 Murray worked summers on
the family farm to contribute to the cost of his education. At times, his
simple Oxford County upbringing made him self-conscious in compari-
son with colleagues who had had more elite urban schooling. It was a
needless worry for a young man who embraced learning and science so
ardently. Murray's rural background did not serve as an impediment. In
fact, it contributed to his strong work ethic and resourcefulness. Murray

16 Surgical Limits
completed his first year of medical school without noted difficulties, yet
he interrupted his studies when duty called.
In 1914 Canada went to war. As a member of the British Empire, it
automatically entered the hostilities when Britain declared war. Once
involved, Canada provided military supplies, foodstuff, and large num-
bers of troops. Recruitment during the first year of the war went well.
Patriotism and perhaps a sense of adventure motivated many young men
to join the armed forces. Many left school and delayed their studies.
Those who stayed in school mobilized in other ways. At the University of
Toronto during the 1914-15 terms, medical students participated in
military drill and training three afternoons a week.29 Most Canadian
recruits went almost directly to the European front and fought in the
trenches of France and Belgium, unprepared for the horrors of this
protracted war.
In March 1915 Murray enlisted for active duty. Seventeen of his male
classmates also enlisted after completing one year of their medical edu-
cation.30 Five feet ten inches tall, a hundred and forty pounds, and fit,
the twenty-year-old Murray had no difficulty passing the military's medi-
cal examination. He was assigned to the 7th Brigade, 26th Field Battery,
Canadian Expeditionary Force. This unit drew men from the university
as well as from Peterborough and Belleville, and they initially trained at
Barriefield, near Kingston. In July his unit joined the 25th, 27th, and
28th Batteries of the 7th Brigade in Valcartier, a military training camp
about twenty miles northwest of Quebec City. In August his unit sailed
from Halifax to England aboard the Metagama. According to ship records,
it was an uneventful voyage through calm seas.31 Upon arrival in Eng-
land, Murray was transferred to No. 2 Field Ambulance Depot and sent
to the Moore British Hospital, undoubtedly because of his partial medi-
cal education. By November 1915, probably as a result of his own re-
quest, he returned to the 26th Battery to train near Shorncliffe as a
gunner in the Canadian Field Artillery.32
The artillery worked in support of the infantry. Two or three miles
behind the front line, the artillery fired over its own infantrymen, target-
ing German machine-gun emplacements, tunnel entrances, dug-outs,
communication trenches, and other strongpoints. Artillery fire was also
aimed behind the enemy lines - at road junctions, ammunition dumps,
and railways - interfering with the movement of reserves and supplies to
the front. The gunners in the field artillery operated howitzers and
twelve-pounders, later replaced by eighteen-pounders. The units ranged

Rural Beginnings 17
in size from four to six guns, with several men required to haul ammuni-
tion, replacement parts, and barrels of water to keep the guns cooled, as
well as loading and firing the guns. At Shorncliffe, Murray underwent the
standard artillery exercises - gun drill, foot drill, manoeuvres, riding, and
lectures - in preparation for action across the English Channel.33
In January 1916, the 26th Battery embarked for France. Murray spent
the next seventeen months fighting the Germans and also combatting
the mud, rain, and lice. Casualties were high at the front, and at times
Murray pitched in to treat the wounded. Heavy seasonal rains contrib-
uted to the fighting men's difficulties. Infantrymen in the trenches often
stood thigh-deep in mud and water. Behind the lines, the gunners had
the semiprotection of makeshift shelters — sheets of corrugated galva-
nized iron, bolted together and covered with layers of sandbags, sod,
and netting. They dug pits, sixteen feet long by six to eight feet wide,
deep enough to provide protection for the gun wheel and gunners.
Sometimes they built platforms of brick, stone, or clay. Horses in the
artillery units pulled the guns, ammunition, and rations over the rough
terrain and muddy roads. Keeping the horses healthy in the cold, rainy
weather proved a difficult challenge. Body lice, sometimes referred to as
'cooties' or 'greybacks,' lodged in the clothes and blankets of the men. It
was a maddening irritation, and much time was spent picking off these
loathsome insects by hand. Later in the war, lice were identified as a
source of trench fever. Rats emerged as another menace. They nibbled
at the dead and living, spreading disease and aggravating the men. In
the midst of the mud, filth, and constant enemy shellfire, Murray emerged
relatively unscathed physically. According to military service records, he
was hospitalized only once, in December 1916 for about one week, to
receive treatment for mild trench fever.34
It is difficult to trace Murray's exact movements at the front. In
January 1917, he was most likely involved in the Bully-Grenay trench
raid, twelve miles north of Arras, France. His field artillery unit provided
cover for the Canadian infantrymen cutting the wire of the German
trenches and the assault that followed two weeks later. In mid-March
1917 the Canadian field artillery was reorganized because of a shortage
of experienced commanders in the field batteries. An unpopular deci-
sion broke up units that had been together since the beginning of the
war. A number of the existing batteries, including Murray's 26th Battery,
disappeared, and Murray was transferred to the 5th Brigade, 2nd Divi-
sional Artillery.
Less than a month later, the new artillery field units were in place for

18 Surgical Limits
the attack at Vimy Ridge, with Murray most likely among them. Vimy
Ridge, a nine-mile-wide piece of high ground in northeast France, had
been captured by the Germans in 1914 and then attacked unsuccessfully
by the French in 1915. It served as a key defence stronghold for the
Germans, linking the main German lines to the Belgian coast. Seventy
thousand Canadians under the British commander Julian Byng fought
the Battle of Vimy Ridge and within hours captured the ridge. The
artillery provided nearly one thousand guns and mortars to support the
infantrymen in a thunderous bombardment of shells. The victory earned
Canadians a reputation for success and raised the morale of the Allied
forces. But the cost was high, with more than 3500 Canadians dead and
7000 wounded.35
Shortly thereafter, Murray was discharged from the military to resume
his medical studies. At the beginning of the war, the government had
officially discouraged medical students from enlisting, and in 1917 it
encouraged those who had enlisted to leave. The reason was insufficient
doctors and a fear that the war would continue for more than another
year, which would compound the medical shortage.36 In the seventeen
months that Murray had spent fighting in Europe, he had been pro-
moted to corporal and then sergeant. His military record stood without
blemish, and he had served his country well.37 He was lucky to return
home healthy and alive, as was certainly not the case for many Canadi-
ans. The number of casualties in Canada's army in the First World War
totalled over 230,000. Of these, more than 10,000 had served with the
Canadian artillery. Gordon's younger brother Allen was among the
fatalities. The two young men were particularly close, and Gordon was
devastated by the loss.
The two brothers had never served together. Allen had enlisted in
March 1916 when Gordon was overseas fighting in France. A strong and
healthy nineteen year old, Allen, like his older brother, had chosen to
join a field artillery unit. Initially, he was a gunner with the 55th Battery,
of the Canadian Field Artillery, but in August 1916, after several months
in England, he was transferred to the Canadian Overseas Railway Con-
struction Corps to a depot in Newcastle. He worked as a private on
railway construction in this unit for the next year. Then, in September
1917, he went to France. From 1917 to the end of the war, all light
railway construction and maintenance on the British front was carried
out by Canadian troops - and there was plenty to be done. New track
had to be laid as the Allied forces pushed forward against the Germans.
Despite bad weather and enemy shellfire, the railway units carried out

Rural Beginnings 19
their work with remarkable speed. Between April 1917 and the end of
1918, Canadian units laid more than 2500 miles of track, often under
constant enemy fire.38 Allen's unit was involved in the Allies' final ad-
vance to the Belgian town of Mons in October 1918. Only weeks before
the surrender of the Germans and the end of the war, Allen was fatally
wounded by a gas shell. He died on 19 October 1918 at the age of
twenty-two, and was buried in a nearby British cemetery.39
William Paul, the eldest Murray son in the family, also served in the
war. Age twenty-eight and an engineer at the time of his enlistment,
William volunteered for the Canadian Railway Construction Corps and
spent more than three years overseas. He rose in rank to lieutenant and
was later awarded a Military Cross.40 John Murray, the second oldest son,
remained on the farm. On the day of the armistice, 11 November 1918,
the youngest son, Charles, was drafted for service. He was 19 years old, a
farmer like his older brother John. Reporting for duty in London,
Ontario, he was assigned the rank of private in the First Battalion Cana-
dian Garrison Regiment. Charles served in Canada only and he was
discharged from the army in April 1919.41 Thus four of the five Murray
boys served their country during the First World War and, as was the
case with many other Canadian families, not all survived.
Gordon wanted to put the war behind him. Like other veterans, he
kept most of his experiences to himself. He had considered himself
unsuited for the nightmare overseas, and he refused to talk about it with
his family. Their questions seemed frivolous - he felt that only those who
had served overseas could possibly comprehend the horrors of this war.
He had little respect for - even felt resentment against - the 'shirkers'
who had chosen not to fight, had continued their medical training or,
worse, had profited during the war. For many years, Murray attended
the annual reunion of his artillery unit in Peterborough, keeping in
touch with the men who shared his war experience and with whom he
had served.42
After his two years of military service, Murray returned to medical
school in the fall of 1917. He began the second year of the five-year
Toronto medical program taking courses devoted to the basic and medi-
cal sciences, taught in classrooms and science laboratories. By the fourth
and fifth years, his training was predominantly clinical instruction, car-
ried on mainly in hospital wards, laboratories, and clinics.43 A serious
student, Murray earned top grades and became a member of the Alpha
Omega Alpha Honour Fraternity, a fourth- and fifth-year medical hon-

20 Surgical Limits
our society based entirely on scholarship. In his senior years he joined
the Daffydil Committee, which organized Daffydil Night, an annual
evening of entertainment, usually satirical skits, put on by the graduat-
ing medical students. Murray thoroughly enjoyed the tongue-in-cheek
event. It was also during his senior years in medical school that he met
and dated the woman who eventually became his wife.
Helen Tough was a student at the Toronto Conservatory of Music.
Her musical talents had earned her a scholarship to the prestigious
school. Seven years younger than Murray, she was a thin, attractive
woman with bobbed brown hair and large dark eyes. The daughter of a
minister, Helen had grown up in the small town of Hornby, thirty miles
southwest of Toronto, with two brothers and one sister. Taught by her
mother, Helen proved to be a remarkable pianist. She thrived at the
conservatory, enjoying her music courses and the stimulation of per-
formance. Her talents won her a gold medal (for highest marks on
conservatory examinations) and numerous other awards. For most of
her school years in Toronto, she lived at the Sherbourne House Club, a
women's residence on Sherbourne Street that encouraged cultural and
educational activities for single young women. Red Cross training ses-
sions, courses in comportment, music concerts, and the like were organ-
ized for and by the women residents. Helen routinely gave performances
at the residence, as well as community concerts. She also taught at the
conservatory. Helen and Gordon shared a love of music, and it was not
long before Helen had fallen for the handsome medical student with
the fair hair and blue eyes. A lengthy courtship began.
In 1921 Murray graduated in medicine at the age of twenty-seven. With
medical degree in hand, he left Toronto and returned to Stratford to work
with Dr Lome Robertson.44 The next eighteen months served as an
apprenticeship for Murray. It was familiar and comforting to be home
assisting Robertson as he had done the previous summers. 'Dr. Lorne,' as
Robertson's patients affectionately called him, was a middle-aged, genial
doctor and surgeon who served the residents of Perth County from a
practice he had inherited from his father.45 He saw patients in his Strat-
ford office as well as making house calls. Rural medicine was practical and
often demanded creative medical solutions. On occasion, he performed
surgery on a kitchen table by lamplight. Murray assisted Robertson in his
operations and adopted his chief's attitude of 'fix it up' - doing what was
necessary, using ingenuity and often only rudimentary tools. Murray also
learned a great deal about the doctor-patient relationship; Robertson
was known for his compassion and general therapeutic success, and he

Rural Beginnings 21
held the confidence of his patients. What Murray learned from Robertson
he carried with him throughout his career.46
Rural practice in Stratford, however, was not enough for Murray. After
little more than a year with Robertson, he decided to pursue surgical
training abroad. Robertson had himself sought postgraduate medical
training abroad many years earlier. Perhaps he had presented the idea
to Murray. It was not unusual for young doctors to apprentice abroad in
the great medical centres before settling into their own practice. Murray
wanted to be more than a rural physician; he wanted to be a full-time
surgeon. Surgery demanded dexterity, precision, and skill, and it ap-
pealed to Murray's bold nature. Since his medical undergraduate educa-
tion had provided him with scant surgical training, he needed to learn
the craft of the surgeon - technical proficiency, good judgment, and a
sound knowledge of disorders and disease.47
The next several years were thus a self-imposed program of study for
Murray under distinguished physicians and surgeons. An apprentice-
ship under the masters was still endorsed as the best way to train future
surgeons, and hospitals offered resident positions for this purpose. Post-
graduate sojourns overseas or in the United States were expected of
those hoping to practise and instruct in prestigious teaching hospitals.
At this time, the profession had not formalized the length or breadth of
this postgraduate surgical training. Nor had it identified the centres
qualified to offer this training. Individuals were left to make these choices
themselves, to decide which hospitals and universities would provide
them with the best training to learn and keep pace with the many
surgical procedures being performed at that time. Leaving Helen be-
hind with promises to return, Murray travelled to the United States and
England to become a surgeon.
The turn of the twentieth century was an exciting time to be a surgeon.
Surgery was less risky and bloody than it had been in the past. Anaesthe-
sia permitted pain-free procedures and gave the surgeon prolonged
operating time to search out and eliminate disease. The practices of
antisepsis and asepsis made surgery safer by creating sterile operating
conditions and lowering the risk of infection. The new sciences of bacte-
riology, physiology, and microbiology gave legitimacy to antisepsis and
asepsis and allowed surgery to ground itself in science. Based on the new
laboratory sciences, the surgical point of view became a disease-specific
point of view, and the body became an array of parts for potential
surgical attention. Diseased and damaged tissues and organs could be

22 Surgical Limits
removed, sometimes repaired, by the scalpel. In the early twentieth
century, in what has been called surgery's heroic - even knife-happy -
age, surgeons introduced an array of new surgical techniques for medi-
cal disorders that previously had been treated non-surgically.48
Surgeons cut into their patients to relieve intestinal obstructions and
to remove gastric cancers, inflamed ulcers, painful bladder stones, and
diseased appendices. They operated on the pancreas, liver, kidney, thy-
roid, face, and throat. They treated knife and gunshot wounds, hernias
and colon disorders, and various cancers. They performed colostomies,
ovariotomies, gastrectomies, tonsillectomies, and even experimental brain
surgery. Diagnostic tools, such as x-ray machines and advances in
microscopy, assisted surgeons in making accurate diagnoses. It seemed
that no organ or cavity in the body was beyond the purview of the
surgeon. New operations of all kinds were tried. In time, many became
established surgical treatments.49
Contemporary disease patterns influenced surgical innovation. In the
early twentieth century, tuberculosis was a prevalent disease with high
mortality rates. Physicians could counter with little more than therapy
that consisted of rest and sunshine in a dry climate. Surgeons, with
relatively little knowledge of the chest and respiration physiology, intro-
duced several new procedures. They began to perform thoracoplasties
(removal of portions of the ribs to collapse diseased areas of the lung),
phrenicotemies (cutting the phrenic nerve to paralyse the diaphragm
and thus immobilize the lung), and pulmonary resections (removal of
diseased portions of the lung) with promising results.50 As an increasing
number of successful operations were reported, patients gained greater
confidence in accepting such treatments.
To become a surgeon requires a longer period of preparation than
almost any other profession. Years of study and clinical experience are
required to transform the young, if not bumbling, general medical
practitioner into a competent and skilled surgeon. Numerous training
tales have described the long hospital hours and difficult professional
examinations demanded of those pursuing a surgical career. More often
than not, these stories celebrate the training as a necessary rite of
passage for each doctor, who, according to these tales, inevitably emerges
as hero and somehow unique.51 But rigorous surgical training does not
always ensure the making of a good surgeon.
The most basic requirement is technical proficiency, or 'good hands.'
Skilled surgeons make operating look easy - cutting, excising, knotting,
controlling bleeding, and so forth with apparent ease and quiet rhythm.

Rural Beginnings 23
A good surgeon also possesses a thorough knowledge of disease and
disorders, of the anatomy and physiology of the body, and of medical
procedures and treatments. Sound clinical judgment - what to do and
when to do it - is the application of this knowledge. Surgeons have been
described as doers, interventionists, and risk takers, and good surgeons
tend to be decisive and self-disciplined. They are assertive in the operat-
ing room; they are able to concentrate and work patiently for long
periods of time; and they are considered caring and trustworthy by
patients and their families. An individual's training, aptitude, and per-
sonality all contribute to how well he or she manages the challenges and
stresses of surgerv.52 The type of surgeon that Murray became owed
much to his training.
In 1923 Murray began his surgical training at one of the leading
American surgical clinics, the Mayo Clinic in Rochester, Minnesota. The
Mayo brothers, William and Charles, following in their father's foot-
steps, were respected surgeons specializing in abdominal and thyroid
surgery, respectively. They had turned the local Minnesota hospital into
a leading surgical centre, advancing new procedures and treatments. At
the turn of the century, they and their team were performing more than
3000 operations a year; by the mid-1920s the number of operations at
the Mayo Clinic had climbed to more than 23,000. In addition to excel-
lence in patient care, the Mayo brothers integrated research and educa-
tion with practice, and their clinic had become a centre of graduate
medical education, attracting many doctors who came to observe the
scope and new techniques of the clinic's numerous operations.53
The Mavo Clinic and its reputation for embracing new surgical tech-
niques appealed to Murray. Given the volume of cases that were treated
at the hospital, he observed and studied a remarkable range of diseased
tissues and organs in his position as junior assistant pathologist. Still,
Murray remained in Minnesota only a few months. Since it was such an
exciting medical centre with a lot of public attention, it is unclear why he
did not remain longer. Perhaps a surgical intern position was not avail-
able, and eager to be in the operating room rather than pathology lab,
he decided to move on. Or perhaps he never intended this to be more
than a brief stop and his goal was to train overseas in the older, tradi-
tional medical centres.54
Medical training and certification abroad remained the gold standard
until the mid-twentieth century. Young Canadians seeking expertise in a
clinical field usuallv travelled to London, England, where they studied
for the coveted specialist fellowship in one of the royal colleges. Post-

24 Surgical Limits
graduate training courses in surgery did exist in North America at such
universities as Johns Hopkins, Harvard, Michigan, Columbia, and Pres-
byterian,55 and at the University of Toronto a new master of surgery
program was initiated in 1922.56 Still, it was not unusual for medical
students in Canada and the United States to complete their medical
education in the schools and hospitals of Europe. It was expected for
anyone seeking an academic hospital position. So, following this tradi-
tion, Murray sailed for London in the fall of 1923. He had nothing more
than letters of introduction from his Canadian instructors at the Univer-
sity of Toronto, including the professor of surgery, Clarence Starr, and
the professor of medicine, Duncan Graham.57
Over the next three years, Murray rose through numerous clinical
and research positions at several of London's notable hospitals. First, he
secured the position of resident medical officer at the West End Hospital
and St John's Clinic in Leicester Square. He then spent six months as
house surgeon at Hampstead General Hospital and later as house sur-
geon and clinical assistant at All Saints' Hospital. Following these posts,
he became temporary registrar at the London Hospital, demonstrator of
anatomy at St Mary's Hospital, and demonstrator of anatomy and phys-
ics at the University of London. In 1926 he became house surgeon at the
National Orthopaedic Hospital and St Bartholomew's Hospital.58 From
resident to house surgeon, Murray learned surgery by observing and
later participating in the practice. He walked the wards behind busy
surgeons, observing and interacting with his instructors and their pa-
tients. He worked with many skilled medical practitioners, professors of
medicine and surgery as well as local practitioners, and he completed
rotations in general medicine, dermatology, genito-urology, and surgery.59
He gained experience treating a wide range of diseases and conditions -
such as disorders of the kidneys, bladder, and reproductive organs, chest
problems, skin afflictions, and inflamed tonsils and adenoids - and he
participated in a variety of procedures. In total, Murray performed over
two hundred major operations during his various rotations.60
Murray greatly admired the medical men who surrounded him: gen-
eral physicians Laming Evans and Harry Campbell, prominent bone
surgeons Robert Milne, C.W. Rowntree, and C. Lambrinudi, world-
renowned general surgeons L. Bathe-Rawling and Sir Charles Ballance.
But it was Professor Ernest Frazer, the anatomist, who had the greatest
influence on Murray during his London training. In addition to acquir-
ing an expertise in diagnosis and operative techniques, a surgeon must
understand disease processes. Surgical students were required to study

Rural Beginnings 25
pathology, anatomy, bacteriology, and physiology. Anatomy most intrigued
Murray, undoubtedly because of his anatomy instructor. Frazer was a
genial, soft-spoken Scotsman who turned the dry bones of anatomy into
captivating living structures for Murray. He lectured on the importance
of anatomy for every medical practitioner, particularly the surgeon. He
drilled anatomy into Murray, and Murray realized that he was becoming
a better surgeon because of it. His respect for anatomy and his determi-
nation to master it came directly from Frazer. Murray never forgot this
lesson, and in later years he repeated the pattern with his own students.61
Murray worked alongside many surgeons who conducted surgical
research part-time. On occasion, he was asked to participate in the
administration of experimental treatments to ward patients. He wit-
nessed innovative surgical treatments that improved many patients' con-
ditions. His British mentors encouraged him to experiment, both in the
laboratory and on the ward. No established research procedures or
protocols existed in British hospitals at this time. Experimental treat-
ments that seemed promising in the laboratory were administered to
patients with the hope of obtaining encouraging results. Surgical re-
search in general possessed a strong clinical orientation. In Britain,
there was more emphasis on clinical results than on scientific theory and
process because the hospital, rather than the university, was the more
influential institution. While Murray did not spend a lot of time involved
in surgical research in London, the exposure he did receive was enough
to infuse a lifelong interest in research and an emphasis on clinical
results over scientific theory and methodology.
After nearly three years of hospital experience and additional univer-
sity study, Murray felt prepared to sit the demanding fellowship exami-
nations of the Royal College of Surgeons. Extraordinarily difficult, these
examinations tested physicians' knowledge of general and operative
surgical techniques, pathology, and anatomy. Passing the fellowship ex-
aminations conferred significant professional status, and it was a re-
quirement for medical practitioners who wished to establish a specialty
practice or secure a faculty appointment at the university and its teach-
ing hospital. Murray succeeded on his first attempt in 1926. Only 34 of
the 110 medical men who took the Royal College exam that year passed.62
Murray's accomplishment landed him the position of demonstrator of
anatomy at the London Hospital and the University of London.
Murray was becoming a good surgeon. At St Bartholomew's Hospital,
where he continued to work as house surgeon after his fellowship exami-
nations, senior surgeons and co-workers praised his surgical skills, op-

26 Surgical Limits
erative techniques and sound medical judgment. They commented on
his congeniality as a colleague and how popular and tactful he was with
patients. One surgeon even remarked on his delightful sense of hu-
mour.63 Murray enjoyed these years in London, thriving in his chosen
field of specialty. This apprenticeship significantly shaped his develop-
ment as a surgeon, researcher, and teacher. Overall, Murray believed
that the method and quality of British medical training was superior to
North American schooling. In his mind, he was simply better trained
than many other surgeons. British schools provided a broader classical
education and a better foundation for investigation and practice. Murray
was instructed by, and sometimes operated with, leading British medical
practitioners. 'The teaching,' he said, 'was logical, analytical, based on
current observations and those recorded in literature by the great men
of past generations, and all founded on a profound and extensive knowl-
edge of the basic sciences involved, including anatomy, physiology, chem-
istry, pathology and histology.'64 Anatomy was particularly important to
the surgeon; Professor Frazer had convinced Murray of this. He saw how
American surgeons, unsure of their anatomy, wasted time and lacked
confidence. In contrast, Murray's mastery of anatomy and his extensive
operating experience in London hospitals made him a skilful and confi-
dent surgeon.
Murray's sojourn in London also left a cultural imprint on his charac-
ter. An older first cousin, Gladstone Murray, and his wife took Gordon
under their wing to introduce him to British society. (Gladstone's father
and Gordon's father were the brothers who had immigrated to Canada
together in the 1860s.) Gladstone had come to Oxford as a Rhodes
Scholar in 1913 and had married an English woman in 1923. He worked
for the BBC, holding a variety of public relations positions, the begin-
ning of a long career in broadcasting. A big, burly man, the outgoing
Gladstone was well connected in London society.65 He introduced the
less gregarious Gordon to British forms of recreation — cricket, tennis,
and golf- and schooled him in the ways of the English. Gordon wanted
to learn British social etiquette and decorum. His 'Canadian manner of
speaking' embarrassed him, and his rural upbringing made him self-
conscious in large gatherings. He came to appreciate certain aspects of
British society - politeness, reserve, and formality. After three years
abroad, Gordon had become an anglophile.66
Despite his high regard for British medicine and the potential em-
ployment opportunities, Murray decided it was time to go home. He had
accomplished what he had set out to do and he missed Helen, who was

Rural Beginnings 27
waiting patiently in Toronto. She had faithfully corresponded with him
throughout their long-distance courtship.67 Murray made inquiries about
surgical positions back home. As a fellow of the Royal College of Sur-
geons, he could have had the pick of several plum positions. He wanted
an academic surgical position, which would support surgical research
pursuits in addition to a private practice. Professor C.L. Starr offered
him a one-year surgical residency at the Toronto General Hospital,
hinting that a permanent staff position would be forthcoming thereaf-
ter. With this offer in hand, Murray left London in the fall of 1926.68
Back in Toronto, while renewing relations with Helen and visiting his
family, Murrav had almost eight months to wait before the beginning of
his residency at the Toronto General Hospital. So, without great diffi-
culty, he secured a six-month appointment as house surgeon at the New
York Hospital and at the Hospital for Ruptured and Crippled Children.
The New York Hospital was one of the largest and oldest private
hospitals in the United States. A highly respected institution, it was
distinguished for the achievements of its surgical staff.69 The range and
volume of its surgical cases appealed to Murray. The story goes that he
arrived for his new position clothed in London attire - bowler hat, black
overcoat, spats, gloves, and cane - much to the amusement of hospital
staff.70 If Murrav was posturing or trying to impress anyone, he suc-
ceeded only in embarrassing himself. New York was not London, and he
soon sorted out the differences. There was neither the academic thor-
oughness not the formal British structure to which he had become
accustomed. What did he have to learn here in the New World when he
had spent three full years in the Old?
Murrav did learn many things, notably from Dr Eugene Pool, chief of
surgery at New York Hospital. First, Pool had devised a system of sign
language that he used in the operating room to reduce speech and thus
the spreading of germs into the atmosphere. Murray later adopted this
method when communicating with his operating room nurses.71 Sec-
ondly Murrav admired Pool's delicacy while operating. Pool handled all
body tissues with gentle respect, and this prevented further inflamma-
tion or haemorrhages (excessive bleeding). Murray learned to appreci-
ate the delicacy of the human body, its tissues and organs, and its
remarkable ability to react and heal itself. Thirdly, Pool spent a consider-
able amount of his spare time doing surgical research and publishing
the results, He took troubling clinical cases to the laboratory, experi-
menting on animals to devise improved methods of treatment. To Murray,

28 Surgical Limits
Pool was an inspiring teacher as well as a gifted surgeon. British partial-
ity aside, Murray was delighted by the American enthusiasm for experi-
mentation and innovation.72
From Doc Robertson's rural practice to the elite operating theatres
and innovative research centres in England and the United States, Murray
had succeeded in securing an excellent surgical education. He had
acquired the knowledge and techniques to practise skilfully and effec-
tively, absorbing various aspects of the surgical cultures within which he
had trained. These had been formative years that shaped the type of
surgeon Murray became. While not unique in travelling overseas to
further his medical education, his seven-year postgraduate training was
unusual in its length and its range of assignments. His excellent training
in Canada, Britain, and the United States exposed him to different
cultural attitudes and approaches towards surgery and medicine, which
influenced his own outlook and style.
In addition to sound training, Murray's aptitude and personality also
contributed to his becoming a good surgeon. He found out quickly that
he loved to operate and that he excelled at it. Surgery suited his procliv-
ity to act, intervene, and control. Patients felt secure in his capable
hands, and for good reasons. Deservedly, he had landed a plum surgical
appointment at the Toronto General Hospital - a proud homecoming
for the farm boy from Oxford County. In July 1927 Murray moved back
to Toronto for good and soon he began work alongside some of the
country's most prominent medical practitioners.

Toronto Appointment: Heparin and
Vascular Surgery
By 1927 the Toronto General Hospital had emerged as one of Canada's
major academic hospitals. Located in the downtown core, the hospital
stretched two city blocks on fourteen acres next to the University of
Toronto. It encompassed medical, surgical, and private patients' build-
ings as well as nurses' residences. It contained over a thousand beds and
each year cared for tens of thousands of patients from throughout the
province. The hospital housed new forms of medical technology, mod-
ern laboratories, and had large public wards and luxurious private-
patient accommodation. It treated the greatest number of and most
complex cases in the country. Its laboratory and hospital facilities were
second to none and were especially celebrated for the discovery of
insulin in 1921-2 by Frederick G. Banting, John J.R. Macleod, James B.
Collip, and Charles H. Best. A very different place since Murray's under-
graduate clinical rotations, the Toronto General had developed into an
elite university hospital.1
Most significantly, the clinical departments of medicine, surgery, ob-
stetrics, and gynaecology were undergoing extensive reorganization.
Duncan Graham and Clarence L. Starr, the university hospital's first full-
time salaried professors in the Departments of Medicine and Surgery,
respectively, directed the changes. During their tenure, they instigated a
new direction in the teaching and practice of medicine and surgery.
Graham had arrived in 1919 as the Eaton Professor of Medicine, an
endowed position supported by a generous gift from Sir John and Lady
Eaton. He remained in that position for the next twenty-eight years.
During this time he was also the physician-in-chief at the Toronto Gen-
eral Hospital. With the backing of hospital and university administra-
tors, Graham immediately discharged staff, appointed new professors,
2

30 Surgical Limits
added courses, and increased student clinical hours. He cleaned house,
fuelling resentment and arousing sharp criticism from many of the older
clinicians in the department.
In 1921 Starr became chair of the Department of Surgery and To-
ronto General Hospital's surgeon-in-chief, a position funded by the
Rockefeller Foundation. Starr followed Graham's lead, initiating similar
changes in the surgical domain, revoking university positions, reap-
pointing only a handful of the most distinguished surgeons, and assign-
ing more student-training responsibilities. He arranged for research
equipment, animal accommodation, animal operating rooms, and other
amenities necessary for surgical investigation. Both the professor of
medicine and the professor of surgery wielded tremendous personal
influence over the changing medical curriculum and structure, and
consequently influenced the development of medicine in this country
by the substantial number of physicians and surgeons who trained within
this new framework and went on to become department heads and
deans across Canada.2
Starr recognized Murray as a good fit with the new philosophy and
direction of the Department of Surgery. Murray's surgical apprentice-
ships, teaching experience, and interest in research corresponded well
with the faculty's growing orientation towards medical science.3 As this
was a university hospital, an academic culture of inquiry, learning, and
teaching was promoted and the scientific identity of surgeons empha-
sized.4 The new academic surgeon, or surgeon-scientist, was to be a
skilled and confident technician in the operating room as well as an
inspiring teacher and competent researcher. Starr sought to replace the
older, 'scientifically untrained' practitioners in the department with
surgeon-scientists such as Murray - younger, more scientifically trained
surgeons, who alongside their private practices were oriented towards
surgical research and clinical instruction.
Murray liked Starr and his vision for the surgical department. He was
impressed with Starr's postgraduate training abroad, his ten-year tenure
as surgeon-in-chief at the Hospital for Sick Children in Toronto, and his
military service as senior surgeon in a Canadian hospital in England
during the First World War. Moreover, Starr was a skilled surgeon and an
inspiring teacher, admired and respected by colleagues and students.
His reputation was outstanding.5 Murray found the chief to be a pleas-
ant and enthusiastic man. 'Very soon a close understanding and coop-
eration [contributing to] a sound and fundamental friendship developed,'
recalled Murray.6 He had found a mentor in the older surgeon.

Toronto Appointment 31
Starr was quick to delegate work to his resident, and almost immedi-
ately upon arrival in 1927 Murray was immersed in a busy schedule. As
resident, he lived in the hospital and was on call day and night. As the
senior of all residents and interns in the surgical department, he had
many duties and routine tasks. He assisted at all of Starr's operations as
well as those performed by others on the surgical staff. He participated
in official ward rounds, held three times a week, and at the daily morn-
ing and evening ward rounds with his chief. He organized the bimonthly
staff meetings in the department, arranging patients, x-rays, slides, and
other equipment. He provided surgical consultations to the medical
department when requested. He responded to, and if necessary per-
formed, all emergency surgery cases. In Starr's absence, Murray deliv-
ered lectures to medical students, and on many occasions he attended
Starr's private patients in the chief's private office. Starr was heard to say
to his secretary, 'This resident is the handiest man I ever had around the
department'7 Murray enjoyed the confidence and respect of his chief,
but his rapport with many other members of the staff was 'polite and
cool.' Rationalizing this, Murray stated:
My enthusiasm, curiosity and interest were received pleasantly in England
and enthusiastically in New York, where I was a bird of passage, but in
Toronto, with the prospects of becoming a permanent fixture, things were
different. I was imbued with the erroneous idea that at the university level
all would strive for the truth and would support every effort in its pursuit.
This concept did not take into consideration the fact that in those days the
staffs of Canadian hospitals were men of limited training, acquired usually
in local hospitals only, and as a result their interest in research and progress
was limited.8
Murray dismissed his difficulties with colleagues as fear, jealousy, and
prejudice. Perhaps this was true, or perhaps they simply found Murray
arrogant about his skills and training as a surgeon.
Despite seeing his colleagues almost every working day, Murray, right
from the beginning of his career, maintained a distinct distance, even
secrecy, from other surgeons. It is not unusual for surgeons to be una-
ware of their colleagues' professional practices, their patient loads, diag-
nostic approaches, or surgical techniques.9 Still, they tend to share a
friendly, cooperative camaraderie with others in their department. Murray
did not. Communication between him and his Toronto colleagues was
noticeably strained from the outset. Perhaps this was due to Murray's

32 Surgical Limits
unconcealed perception of the Toronto medical community as paro-
chial. Or, more tellingly, it may demonstrate his preference to work
alone, if not his inability to work with others.
In 1928 Starr offered Murray a junior staff appointment in the De-
partment of Surgery, and Murray accepted. A large department, it had
approximately nine surgeons on staff, plus two fellows and thirty affili-
ated surgeons carrying a range of teaching and research responsibilities.
Within the hospital, staff surgeons were divided among three surgical
divisions, with general, obstetric, and neurosurgical patients distributed
accordingly. Murray was assigned to Ward C, designated as general
surgery, under senior surgeon and chief Norman Shenstone. Another
junior surgeon, Robert Janes, was also on the ward, having been ap-
pointed six years earlier.
All three general surgeons performed a range of chest, abdominal,
and orthopaedic procedures. Each had his assigned operating time,
usually one or two mornings a week, in the operating room on Ward C,
and the nurses soon learned their various surgical routines, styles, and
temperaments. The three surgeons treated their patients differently,
operated differently, interacted with families and hospital staff differ-
ently, and pursued different research interests. Shenstone and Janes
developed a collaborative working relationship on thoracic cases, most
notably devising the Shenstone-Janes tourniquet. (The Shenstone-Janes
tourniquet, devised in 1929, was placed around the root of the lung,
pinching the blood vessels and the bronchus. By tightening the loop,
the surgeon could remove the lung within a relatively bloodless field,
after which he could tie off the ends of the arteries and veins.)10 Murray,
however, worked alone and never shared a close camaraderie with either
of these surgeons.11
In addition to his ward duties, Murray was cross-appointed to the
University of Toronto as a clinical instructor in the Department of
Surgery. He enjoyed lecturing and conducting hospital rounds with
medical students. He soon became known as a demanding yet stimulat-
ing teacher. To second-year students, he participated in the 'inspira-
tional lectures' series, of which his lecture on 'The Bones' included a
clinical demonstration of simple surgical problems on the subject. To
fourth- and fifth-year students, Murray delivered various lectures on the
general principles of surgery, covering such subjects as inflammation,
infection, wounds, haemorrhage, shock, ulceration, gangrene, tumours,
and fractures and sprains in muscles, tendons, bones, and joints. On the

Toronto Appointment 33
wards, he discussed surgical practice at the bedside of patients with
students in groups of ten. In the operating room, he directed senior
students, who assisted in routine operations. He received a small hono-
rarium for his clinical teaching. More important, his university affilia-
tion gave him access to research laboratories and a small office in the
Medical Arts Building on campus, where he kept private-patient ap-
pointments each afternoon.
Shifting from his hospital residency to private practice posed few
problems for Murray. Status, office space, support staff, and a surgical
routine were more or less immediately conferred on him with his To-
ronto appointment. His private practice grew relatively quickly. His great-
est difficulty, with which he truly wrestled, was setting his surgical fees for
private patients.
Under the capitalist system, everything is relative and there are no absolute
values ... If there is no precise value for any material object, how possibly
could the often intangible and sometimes abstract services of a doctor to a
patient be evaluated? For example, what is the precise value to a patient
who has been resuscitated, following drowning or some other serious acci-
dent? How much should the doctor be paid for his efforts? ... How could
the earnings of a doctor with imagination, prolonged undergraduate and
post-graduate training, vast hospital experience, knowledge of science and
art, be assessed? The kindness and the generosity of both thought and time
in caring for patients, and especially the great pleasure to the surgeon in
being able to solve the problem, to provide expert and appropriate treat-
ment and receive the gratitude of the patient - how can all this be
assessed in dollars and cents? I had a great surge of feeling that money,
whether paper or silver or gold, should not enter into this transaction
between the patient in need and a dedicated doctor. Should not the fine
relationship between the needy and those able to give the service be
placed on a different basis? Some of the best services in all nations are
provided differently.12
Murray was intrigued with the idea of socialized medicine, having read
that the Scandinavian system of state medicine satisfactorily met the
needs of patients and doctors. He found discussing money 'distasteful.'
Nevertheless, a secure income was necessary for him 'to eat, to keep fit
and to make plans involving the fair-haired blue-eyed beauty.' Murray
established a fair fee schedule, comparable to other Toronto surgeons'

34 Surgical Limits
rates, which gave him a comfortable income that would allow him to
support a wife and begin a family.
In August 1928, Gordon Murray, age thirty-four, married Helen Tough,
age twenty-seven, in a small, quiet ceremony at a friend's home in
Toronto. Helen had decided not to hold the wedding at her parents'
home in Arthur (eighty miles northwest of Toronto) since they were in
the midst of a move and her father was still suffering from the effects of a
stroke. Ginger Nerlich, Helen's conservatory classmate, and her hus-
band Louis hosted the nuptials. In the Nerlichs' drawing room, which
was decorated with garden flowers, Helen and Gordon exchanged vows
in an evening ceremony. Ginger Nerlich and William Murray, Gordon's
older brother, served as attendants. Helen's father officiated, and her
brother Leslie gave her away. Notably absent was Gordon's father, who
had passed away only months before. For their honeymoon, the newly-
weds took a driving trip through northern Ontario. The Nerlichs and
Murrays remained close friends throughout their lives and for many
years celebrated Christmas together, alternating between the two house-
holds.13
The newlyweds' first home was a lower duplex apartment at 29 Classic
Avenue in Toronto. Their friends Norah and Roland Michener (he a
future governor general of Canada) lived in the upper duplex. In addi-
tion to socializing with the Micheners, Murray became their family
doctor, treating their children at home or in the office for routine
vaccinations, removing their tonsils, and tending cuts and broken bones.
Norah regularly telephoned Murray for medical advice. She wrote: 'We
have all felt as a family that we were particularly favoured in having Dr.
Gordon Murray look after us.'14 For over thirty years the Micheners and
Murrays remained close friends, despite living as neighbours for only a
short time. After a few years the Murrays moved to a house at the corner
of Duncannon and College in Toronto. A larger home, it seemed a more
appropriate house for a young doctor to entertain in and raise a family.
Helen maintained it with household help, and they remained there for
the next ten years.
On Christmas Day 1928, C.L. Starr died unexpectedly of heart failure.
Hospital staff had witnessed and worried about the chief's declining
health for several years, aware of his heart problems. In recent years he
had been performing fewer operations, seeing fewer patients, and pass-
ing on more of his lectures to others. His death had been sudden

Toronto Appointment 35
nonetheless. It hit Murray particularly hard: 'The pleasant experiences
of hospital work, teaching, investigation and private practice were ...
shadowed by the passing of the one stalwart, steadfast, supporting and
admiring friend, Dr. Starr. This irrevocable loss removed the warmth
and protection provided by an intrepid, distinguished and understand-
ing man, who had made great plans and provisions for my future ... With
my friend and benefactor gone, I had no comparable advisor to whom I
could turn for advice.'15 Murray had lost his mentor, and he contem-
plated leaving the city. But he decided to stay, given that he 'was already
under way in Toronto,' and he turned down an attractive offer to move
to New York. This was the first of several occasions when he made the
decision - which he would later regret - to remain in Toronto.16
In early 1929 William E. Gallie became the new professor of surgery.
The appointment surprised no one within the Toronto medical commu-
nity. Seventeen years earlier, Starr had hired Gallie as a member of his
surgical staff at Toronto's Hospital for Sick Children, and in 1921 Gallie
had succeeded Stan as surgeon-in-chief at the Hospital for Sick Chil-
dren when Starr became professor of surgery at the University of To-
ronto and surgeon-in-chief at Toronto General Hospital. Now, eight
years later, Gallic was once again following in Starr's footsteps, ascend-
ing to one of the most coveted medical positions in the country. He
remained in the position for the next eighteen years, during which time
he carried on Starr's vision for the department, promoting greater
surgical training and surgical research in the hospital and the university.
Almost immediately, Gallie launched a new postgraduate surgical pro-
gram so that Canadians would no longer have to leave the country to
become qualified Although not the first such program in Canada, it was
the first effective surgical training course.17 Inaugurated in 1931, the
'Gallie course, as it became known, trained surgical interns for three
years in pathology, general surgery, and the specialties of urology, neu-
rosurgery, or paediatric surgery. In 1939, with the establishment of the
Royal College of Physicians and Surgeons of Canada, the course was
considered appropriate preparation for the prestigious fellowship
examinations.18
Gallie also strove to encourage surgical research among his staff.
Surgical research is the application of scientific method to surgery. In
general, it covers a great many approaches to the problems of surgical
patients and their many diseases. Anything that might benefit the sci-
ence and practice of surgery, including new ideas, observations, tech-
niques, and technology, could be viewed as surgical research. Gallie

36 Surgical Limits
encouraged his staff to explore different surgical procedures, investiga-
tive methods, and experimental approaches to unsolved problems. He
was himself an accomplished surgical researcher. His most notable con-
tribution was 'living sutures,' a cross-stitching surgical procedure to
close wounds, using transplanted fascia (fibrous membrane covering,
supporting, and separating muscles) and tendons (fibrous connective
tissue that attaches muscles to bones and other parts).19 Reflective of his
view of the importance of surgical research, Gallie fought for and se-
cured lab space for the Department of Surgery on the fifth floor of the
new Banting Institute, which was under construction on College Street,
directly across from the Toronto General Hospital. He recognized that
good surgical research required both laboratory investigation (basic
science work as well as animal experimentation) and clinical testing
(applied science).20
Gallie's attitude towards surgical research pleased Murray, who was
quick to take advantage of the department's new laboratory space at the
Banting Institute in order to explore new surgical procedures. In his
first years, Murray's varied research interests reflected the range of his
clinical cases at the hospital and his private practice. Surgical specialism
was only just emerging. In Toronto, general surgeons performed most
operations, and for Murray this included orthopaedic cases. His first
laboratory experiments focused on the knee joint and tendons in the
leg, and this became the subject of his first publication. Not a particu-
larly strong paper, it summarized the nature of knee-joint injuries and
assessed standard treatments from rest to operative procedures.21
Murray also devised a palliative procedure for a patient suffering from
cancer of the oesophagus. Conventional treatment consisted of a feed-
ing tube in the stomach to prevent starvation. Murray inserted a tube in
the patient's throat, temporarily preventing obstruction by the cancer
and allowing the patient to swallow. He successfully treated one patient
with this procedure, though he aroused criticism from the Nose and
Throat Department for encroaching on their territory.22
The most innovative contribution made by Murray during this early
period was his bone-graft procedure for a fractured, non-united carpal
scaphoid (one of the eight carpal bones of the wrist). After a period of
rest from this severe wrist injury, the patient experienced inflammation
and acute pain because fragments of the bone were not reuniting and
setting properly. The conventional treatment was to remove these frag-
ments to stop the inflammation and pain, but it left the wrist perma-
nently weakened, even disabled. Murray's first patient with this wrist

Toronto Appointment 37
injury was a house painter, who was unable to use his brush without
excruciating pain. Murray treated the injury by removing the bone
fragments in the wrist and then inserting a piece of bone from the tibia
(shin), which acted as a bone graft and splint. Within weeks, union of
the bone occurred and the patient returned to work with full mobility
and range of motion in his wrist.23
Murray presented his bone-graft procedure to the American College
of Surgeons in 1934.24 He enjoyed this experience, feeling encouraged
to continue with his work. He later wrote: 'The American surgeons were
enthusiastic, ready as always to accept the truth, and anxious to hear
what anyone has to say. They give [one] a fair hearing, also a thorough
and polite discussion, all of which is in contrast to the more bigoted
attitude of the leading British, European and Canadian surgeons.'25
Such comments reflect the tensions that Murray experienced in the
Toronto hospital culture during his early years of practice. Without clear
cause, he appeared distrustful of his colleagues. The exceptions were
William Boyd, professor of pathology, and John Grant, professor of
anatomy. Murray respected and admired both these men and enjoyed
discussing medical and non-medical topics with them. His bone-graft
innovations marked the beginning of a pattern. Creative and forceful,
Murray presented new treatment methods and became embittered when
others were not equally enthusiastic. However, the results of his bone-
graft procedure were published in more prominent journals than his
previous research work, and soon many surgeons were performing the
procedure with the same success.
Murray enjoyed doing surgical research. In fact, most surgical staff
were involved in some level of experimentation part-time. Most of it was
straightforward: diseased or damaged conditions found in patients were
reproduced in animals and experimental treatments were attempted;
then, after a series of successes with animals, new or improved procedures
were tried on patients. Murray was delighted when his orthopaedic proce-
dure of wiring the clavicle (collar bone) in place permitted patients
(specifically, labour workers) to return to their jobs almost immediately.
The conventional treatment involved setting alignment of the collar bone
in place by taping the arm and shoulder to the body and making the
patient rest. By contrast, Murray set the collar bone by using steel wire as
an internal splint to keep the bone in place. In one end of the clavicle he
drilled a quarter-inch hole, through which he inserted a medium-sized
Kirschner wire to fix the fractured clavicle in place. Patients enjoyed full-
arm movement almost immediately and were pain-free.26

Toronto Appointment 39
had no idea of its chemical properties or how to isolate it.29 The sub-
stance they were searching for was heparin. Small amounts of heparin
are normally present in the blood. It is a polysaccharide and is produced
by many different cells in the body, particularly in the tissue surround-
ing the lungs and liver. It has both an antithrombotic effect (interferes
with formation of thrombus intravascularly) and an anticoagulant effect
(prevents clotting of red blood cells).30 Jay McLean discovered heparin
in 1916 while conducting research on the action of coagulants, specifi-
cally cephalin, at Johns Hopkins University, under the physiology profes-
sor William Henry Howell. Continuing McLean's research, Howell
investigated blood coagulation more closely and described the proper-
ties of the newly found anticoagulant, naming it heparin. He purified
and improved the potency of this substance. By 1922, Hyson, Westcott,
and Dunning in Baltimore began to produce heparin commercially
according to Howell's direction.
For the next several years, heparin was made available to physiologists
for experimental work. But it was crude, toxic, and expensive. Soon
researchers elsewhere, dissatisfied with the commercial product, began
to study heparin with the hope of developing a better form of the
substance - less toxic, more potent, and less expensive - for use in
medical research.31 Canadian researcher Charles Best was searching for
an effective anticoagulant, like heparin, to apply to his histamine re-
search experiments.32
In 1929 Best assembled a research team of biochemists, physiologists,
and clinicians at the University of Toronto to develop heparin into a
practical drug. At the university's Connaught Laboratories, biochemists
David Scott and Arthur Charles worked on finding an abundant and
inexpensive source of heparin. They quickly found that beef liver and
beef lung were better sources of heparin than Howell's dog liver. It was
more readily available from local abattoirs, and, through autolysis, greater
yields of heparin could be produced.33 Next they sought to purify the
substance so that it could safely be injected into animals and humans.
This took substantially more time. After several years of work, Scott and
Charles successfully converted heparin from a crystalline barium salt
into sodium salt - a potent, non-toxic form.34 Samples of the Toronto
heparin were sent to interested researchers throughout the world, with
which to experiment, but a pure commercial form of heparin was not
available until 1937.35 Meanwhile, Best and his co-workers in the physiol-
ogy department were investigating heparin's antithrombotic properties,
specifically the inhibitor characteristics of the drug. They conducted

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

kivikuorma oli keskellä rataa. Misard väitti, ettei hän ollut lähtenyt
paikaltaan, mutta ei voinut antaa mitään varmoja tietoja; hän ei
todellakaan tiennyt mitään ja väitti kääntäneensä selkänsä sinnepäin
sen vuoksi, että oli puuhaillut koneillansa. Mitä Cabucheen tuli, niin
kertoi hän, joka vielä oli aivan poissa suunniltaan, pitkän, sekavan
jutun, miksi hän oli tehnyt sen virheen, että oli lähtenyt hevosten
luota katsomaan kuollutta ja kuinka hevoset olivat lähteneet
yksinään, eikä nuori tyttö ollut voinut niitä pidättää. Hän sekautui
puheessaan ja alotti uudestaan, onnistumatta saamaan itseään
ymmärretyksi.
Floren jääkylmä veri kiehui uudestaan hurjasta
vapaudenkaipuusta. Hän tahtoi olla vapaa, voida vapaasti harkita ja
tehdä päätöksensä, koska hän ei milloinkaan tarvinnut kenenkään
toisen apua valitakseen oikean tien. Mitäpä hyödyttikään odottaa,
että hänet ikävystytettäisiin kysymyksillä ja kentiesi vangittaisiin!
Sillä rikosta lukuunottamatta, oli tehty virkavirhe, josta hänet
voitaisiin asettaa syytteeseen. Hän ei kuitenkaan mitenkään voinut
saada lähdettyä, niin kauvan kun Jacques oli siinä.
Séverine oli vihdoin innokkailla rukouksillaan saanut Pecqueuxin
hankkimaan paarit, ja hän tuli nyt erään toverinsa kanssa kantamaan
vahingoittunutta Jacquesia pois. Lääkäri oli niinikään saanut
Séverinen ottamaan luoksensa ylikonduktööri Henrin, joka istui siinä
tylsänä ja hupelona ja näytti kärsivän ainoastaan aivotärähdyksestä.
Hänet kuljetettaisiin sinne Jacquesin jälkeen.
Kun Séverine kumartui päästääkseen auki Jacquesin kauluksen,
joka tätä vaivasi, suuteli hän häntä julkisesti silmiin, antaakseen
hänelle rohkeutta kestämään kuljetuksen.
— Älä pelkää, me tulemme onnellisiksi.

Jacques hymyili ja vastasi hänen suudelmaansa. Tämä suudelma
repi täydellisesti rikki Floren sydämen; Jacques temmattiin häneltä
pois ainiaaksi. Hänestä tuntui, kuin olisi hänen verensä virtoina
valunut jostakin parantumattomasta haavasta. Kun Jacques
kannettiin pois, läksi hän pakoon. Mutta mennessään tuvan ohi, näki
hän akkunan läpi ruumishuoneen kalpeine valonkajastuksineen
kynttilästä, joka vielä keskellä valoisaa päivää paloi äidin ruumiin
läheisyydessä. Onnettomuuden tapahtuessa oli kuollut saanut maata
yksinään, pää puoliksi poiskäännettynä, suuret silmät edelleenkin
avoimina ja huulet väännyksissä, ikäänkuin olisi hän nähnyt, kuinka
kaikki nuo ihmiset, joita hän ei tuntenut, murskaantuivat kuoliaiksi.
Flore syöksyi matkoihinsa, poikkesi heti Doinvillen tien tekemään
mutkaan ja heittäytyi sitten vasemmalla puolella olevien pensaiden
sekaan. Hän tunsi maan joka kolkan hyvin ja uhmaili santarmeja
ottamaan hänet kiinni, jos heitä lähetettäisiin häntä väijymään. Sen
vuoksi hän aivan äkisti herkesi juoksemasta ja jatkoi pienin askelin
matkaansa erääseen piilopaikkaan, jonne hän mielellään ryömi
sellaisina päivinä, jolloin hän oli synkällä mielellä. Se oli eräs rotko
tunnelin yläpuolella. Hän katsahti ylös, ja näki auringosta, että oli
puolenpäivän aika. Päästyään luolaansa oikasihe hän kovalle kalliolle
ja jäi liikkumatonna makaamaan kädet ristissä niskan takana ja
mietti. Syntyi hirveä tyhjyys hänen sisimmässään, hän ikäänkuin
tunsi olevansa kuollut ja jäsenien vähitellen kangistavan.
Se ei kuitenkaan johtunut siitä, että hän olisi tuntenut
omantunnon vaivoja sen takia, että oli hyödyttömästi surmannut
kaikki nuo ihmiset, sillä hänen täytyi ponnistaa voimiaan tunteakseen
katumusta ja kauhua siitä, mitä oli tehnyt. Mutta nyt oli hän varma,
että Jacques oli nähnyt hänen pysäyttävän hevoset, ja hän oli
vast'ikään tajunnut hänen arkuudestaan, että hän tunsi häntä

kohtaan samanlaista vastenmielisyyttä, kuin tunnetaan petoeläimiä
kohtaan. Hän ei milloinkaan unhoittaisi. Mutta muuten, kun rikotaan
toisia vastaan, ei saa rikkoa itseään vastaan. Hän ottaisi heti itsensä
hengiltä. Hänellä ei enään ollut mitään toivoa, hän tunsi kuinka
ehdottomasti välttämätöntä se oli, ja tunsi sen vieläkin enemmän
nyt, kun hän oli siellä ja voi kaikessa rauhassa miettiä. Se oli
ainoastaan väsymys ja tunne koko hänen olentonsa tyhjiin
raukeamisesta, joka esti häntä nousemasta ylös ja etsimästä käsiinsä
jotakin, jolla tappaisi itsensä.
Mutta siitä vastustamattomasta uneliaisuudesta, joka hänet
valtasi, nousi kuitenkin rakkaus uudelleen eloon, onnellisuuden
tarve, viimeinen unelma omastakin onnelliseksi tulemisestaan, kun
hän antoi noiden molempien toisten nauttia onnestaan ja vapaina
elää yhdessä. Miksi ei hän odottanut yötä ja kiiruhtanut Ozilin luo,
joka jumaloi häntä, ja joka voisi häntä puolustaa? Hän vaipui
suloisiin, sekaviin ajatuksiin ja nukkui syvään uneen.
Floren herätessä oli aivan pimeä. Päästään pyörällä kopeloi hän
ympärilleen, mutta muisti äkkiä missä oli, tuntiessaan paljaan kallion,
jolla hän lepäsi. Salaman tavoin selvisi nyt hänelle tuo armoton
välttämättömyys: hänen täytyi kuolla. Oli kuin olisi tuo suloinen
pelkuruus, tuo alttius vielä elämisen mahdollisuuteen oli kadonnut
väsymyksen keralla. Ei, ei! Ainoastaan kuolema oli toivottava. Hän ei
kaiken tämän verenvuodatuksen jälkeen voinut elää rikkirevityin
sydämin ja sen ainoan miehen kiroamana, jota hän milloinkaan oli
rakastanut, ja joka oli toisen oma. Nyt, kun hänellä oli siihen voimaa,
täytyi hänen kuolla.
Flore nousi nyt ja astui ulos kallioluolastaan. Hän ei enään
epäröinnyt, sillä hänen vaistonsa oli hänelle sanonut, minne hänen

oli mentävä. Uudelleen silmäiltyään taivaan tähtiä ymmärsi hän, että
kello oli tulossa yhdeksän. Kun hän saapui radalle, meni juna ohitse
täydellä nopeudella alaspäin menevää linjaa ja tämä tuntui tuottavan
hänelle huvitusta. Kaikki kävisi hyvin, se linja oli nähtävästi tehty
selväksi, jota vastoin tuo toinen otaksuttavasti vielä oli tukossa,
koska ei vapaata liikeyhteyttä näytty saaneen aikaan. Sitten jatkoi
hän matkaansa pitkin aidanvierustaa tuossa autiossa, perin
hiljaisessa seudussa. Hänen ei tarvinnut kiiruhtaa, mitään junaa ei
tulisi ennen Pariisin pikajunaa, ja se olisi siellä vasta yhdeksän ja
kaksikymmentä viisi. Hän seurasi edelleen aitaa pienin askelin tuossa
synkässä pimeydessä, hyvin tyynenä, kuin olisi hän ollut jollakin
noista tavallisista kävelyretkistään autioilla poluilla. Hän nousi
kuitenkin aidan yli, ennen kun saapui tunneliin, ja jatkoi matkaansa
hitaasti itse radalla, mennäkseen pikajunaa vastaan.
Hänen täytyi menetellä hyvin ovelasti, jott'ei vartija häntä näkisi,
ja niin täytyi hänen tavallisesti tehdä joka kerta, kun hän meni Ozilia
tapaamaan tunnelin toiseen päähän. Ja tunnelissa kulki hän
yhtämittaa. Mutta ei ollut niin, kuin edellisellä viikolla; hän ei enään
peljännyt, ett'ei hän, jos kääntyisi ympäri, enään varmasti tietäisi,
mille taholle olisi menossa. Tunnelihulluus ei enään raivonnut hänen
aivoissaan, tuo tilapäinen hulluus, missä kaikki pauhina ja tunne
tunnelin katon musertavasta painosta saavat kaiken, sekä ajan että
paikan tuntumaan hämärältä ja sekanaiselta. Mitä välitti hän siitä
nyt? Hän ei enään mietiskellyt, ei sitä edes ajatellut ja hänellä oli
ainoastaan yksi ainoa kiinteä ajatus: mennä menemistään suoraan
eteenpäin, niin kauvan kun hän ei nähnyt junaa, ja sitten jatkaa
kulkuaan suoraan kohti veturin lyhtyä, kohta kun saisi nähdä sen
loistavan pimeässä.

Flore tunsi kuitenkin olevansa hämmästynyt, sillä hän luuli noin
kulkeneensa useita tunteja. Kuinka tuo kaivattu kuolema olikaan
etäällä! Ajatus, ett'ei hän sitä kohtaisikaan, että hän kulkisi lieuesin
toisensa jälkeen sitä tapaamatta, saattoi hänet hetkiseksi
epätoivoon. Hänen jalkansa väsyivät; täytyisikö hänen siis istuutua,
odottaa sitä radalla maaten? Mutta se tuntui hänestä arvottomalta,
hänen neitseellisen sotainen vaistonsa sanoi hänelle, että hänen
pitäisi jatkaa kulkuaan viimeiseen silmänräpäykseen saakka ja kuolla
pystyssä. Tarmo heräsi hänessä jälleen ja kannusti häntä uudelleen
eteenpäin, kun hän etäällä huomasi pikajunan veturilyhdyn
kimaltelevan pienen tähden kaltaisena yksinänsä sysimustan taivaan
taustaa vastaan. Juna ei ollut vielä tullut tunneliin, eikä sen jyrinää
vielä kuulunut: ainoastaan tuo eloisa, iloinen, vähitellen kasvava
loiste ilmoitti sen lähestyvän.
Jälleen suoristautuen kuten korkea, notkea kuvapatsas, kulki hän
nyt eteenpäin pitkin, lujin askelin, kuitenkaan juoksematta junaa
vastaan, ikäänkuin olisi se ollut ystävä, jolta hän tahtoi säästää
kappaleen matkaa. Juna saapui nyt juuri tunneliin, tuo kamala
kohina tuli yhä lähemmäksi ja maa tärisi kuten myrskyn käsissä,
tähden muuttuessa suunnattoman suureksi silmäksi, joka juoksi esiin
pimeästä ja suureni suurenemistaan. Selittämättömän tunteen
valtaamana, kentiesi siitä, että kuolisi aivan yksinään, tyhjensi hän
silloin taskunsa, sitä tehdessään taukoamatta urheasta,
itsepintaisesta kulustaan, ja heitti kokonaisen käärön radan viereen,
nenäliinan, avaimia, kaksi veistä, nuoraa. Riisuipa hän
kaulaliinansakin, joka oli kaulan ympäri solmittuna, päästi auki
hameenmiehustansa ja riisui sen puoliksi yltään.
Nyt muuttui silmä hiilituleksi, tultasyöksyväksi uuniksi, ja hirviön
hengitys lehahti jo häntä vastaan kosteana ja lämpöisenä, vierivien

pyörien pauhinan käydessä yhä huumaavammaksi. Hän kulki yhä
edelleen suoraan tuota suurta tulta kohden, ollakseen väistämättä
veturia, niinkuin joku yön hyönteisistä, jonka liekki vetää luokseen.
Kamala yhteentörmäys tapahtui, mutta vielä itse syleilyssäkin hän
jälleen suoristautui, ikäänkuin hänen taistelunhalunsa olisi viimeisellä
hetkellä uudelleen herännyt ja hän olisi tahtonut painia jättiläisen
kanssa ja lyödä sen maahan. Pää ajautui keskelle lyhtyä, joka
sammui.
Vasta tuntia myöhemmin korjattiin Floren jäännökset pois.
Veturinkuljettaja oli tosin nähnyt tuon suuren, valjun, kamalan
omituisen olennon tulevan veturia vastaan tuon kirkkaan loisteen
ympäröimänä, ja kun lyhty aivan äkisti sammui ja juna oli synkässä
pimeydessä, tunsi hän kuoleman läheisyyden ja vapisi. Kun juna
pääsi ulos tunnelista, koetti hän huutaa vartijalle onnettomuudesta.
Mutta vasta Barentinissa hän saattoi kertoa, että joku oli ajattanut
ylitsensä tunnelissa: se oli varmaankin ollut nainen; hiuksia ja
pääkallon osia oli vielä jäljellä veturilyhdyn murskaantuneessa
lasissa. Kun miehet, jotka oli lähetetty ruumista etsimään, löysivät
sen, hämmästyivät he, nähdessään sen niin marmorinvalkeana.
Ankara törmäys oli heittänyt sen ylöspäin menevien junien linjalle,
pää oli murskaantunut möyhyksi, mutta noissa puoliksi paljastetuissa
jäsenissä ei ollut naarmuakaan, vaan lepäsivät ne ihmeen kauniina
puhtaudessaan ja voimassaan. Miehet verhosivat hänet ääneti. He
olivat tunteneet Floren. Hän oli varmaankin mielenhäiriössä ajattanut
ylitsensä, välttääkseen sen kamalan edesvastuun, joka lepäsi hänen
niskoillaan.
Puolenyön aikaan lepäsi Floren ruumis tuvassa äidin ruumiin
vieressä. Lattialle oli asetettu patja ja sytytetty kynttilä molempien
välille. Phasie, jonka pää edelleenkin nojasi eteenpäin ja jonka

vääntyneillä huulilla oli tuo inhoittava irvistys, näytti nyt suurilla,
kiinteillä silmillään katselevan tytärtään, sillä aikaa kun Misard tuossa
joka taholla vallitsevassa syvässä, äänettömässä yksinäisyydessä
kuului läähöttävän ja ponnistavan voimiaan etsimisissään, jotka
olivat alkaneet uudelleen. Määrätyin väliajoin kulkivat junat jälleen ja
kohtasivat toisensa molemmilla linjoilla, sitten kun liikeyhteys oli
täydellisesti palautettu. Koneellisessa kaikkivaltiudessaan kiitivät ne
järkähtämättöminä ohitse, välinpitämättöminä ja tietämättöminä
näistä traagillisista tapahtumista ja näistä rikoksista. Mitäpä
merkitystä olikaan sillä, että joukko tuntemattomia kaatui matkalla ja
murskaantui pyörien alla! Kuolleet oli korjattu ja veri pesty pois ja
nyt kuljettiin jälleen tulevaisuutta kohden.

XI.
Croix-de-Maufrasin suuressa, punaisella damastilla verhotussa
makuuhuoneessa oli kaksi korkeata akkunaa radalle päin, joka kulki
muutaman metrin päässä sieltä. Vuoteesta, joka oli vanha, pylväillä
varustettu vuode ja seisoi akkunan edessä, voi nähdä junien
kulkevan ohi. Vuosikausiin ei ollut otettu pois ainoatakaan esinettä
eikä siirretty huonekaluja tässä huoneessa.
Séverine oli antanut viedä pyörtyneen Jacquesin tähän
huoneeseen, kun taas Henri Dauvergne sai jäädä erääseen toiseen
ja pienempään makuuhuoneeseen alikerroksessa. Itselleen otti hän
erään Jacquesin huoneen vieressä sijaitsevan huoneen, jonka
ainoastaan raput siitä eroittivat. Kahdessa tunnissa oli se saatu
järjestettyä kyllin mukavaksi, kun koko talo oli täydellisesti kalustettu
ja varustettu ja yksinpä alusvaatteitakin oli kaapeissa. Séverine solmi
eteensä esiliinan ja huomasi muuttuneensa sairaanhoitajattareksi,
sitten kun hän aivan yksinkertaisesti oli sähköttänyt Roubaudille,
ett'ei tämä odottaisi häntä, ja että hän otaksuttavani jäisi sinne
muutamiksi päiviksi hoitamaan loukkaantuneita, jotka hän oli sinne
vastaanottanut.

Jo seuraavana aamuna luuli lääkäri voivansa vastata Jacquesista,
jonka hän toivoi voivansa saada jalkeillekin viikon kuluessa: oli oikein
ihme, että hän oli päässyt niin vähällä, vain muutamilla lievillä
sisällisillä vammoilla. Mutta hän suositteli mitä suurinta huolenpitoa
ja mitä täydellisintä hiljaisuutta. Kun Jacques avasi silmänsä, pyysi
Séverine, joka piti hänestä huolta kuten lapsesta, häntä olemaan
kiltti ja tottelemaan häntä kaikessa. Jacques, joka vielä oli sangen
heikko, lupasi sen päätään liikahuttamalla. Hän oli nyt täydellisesti
saanut tajuntansa takaisin ja tunsi huoneen, jonka Séverine oli
hänelle kuvaillut: se oli tuo punainen huone, jossa hän puolen
seitsemättätoista vuoden ikäisenä oli antautunut presidentti
Grandmorinille. Se oli tämä sänky, jossa Jacques nyt makasi, ja
tuossa olivat akkunat, joista hän, edes päätään nostamatta, saattoi
nähdä junien kulkevan ohi. Ja itse talon, jonka hän oli niin usein
nähnyt kulkiessaan siitä ohi veturillansa, tunsi hän niin hyvin
vanhastaan. Hän näki sen silmiensä edessä, siinä kun se lepäsi
poikittain radalle päin, autiona ja hyljättynä suljettuine luukkuineen
ja vielä enemmän surullisena ja salaperäisenä tuon suunnattoman
kilven takia, jossa se ilmoitettiin myytäväksi, minkä kautta
umpeenkasvettuneen puutarhan synnyttämä surumielinen
vaikutelma vielä suureni. Hän muisti sen synkkyyden ja tuskallisen
tunteen, jota hän tunsi joka kerta, ikäänkuin tuottaisi tuo talo
hänelle onnettomuutta. Kun hän nyt lepäsi tässä huoneessa ja tunsi
olevansa heikko, luuli hän ymmärtävänsä, mitä se oli; se ei voinut
juuri muuta merkitä, kuin että hän varmaankin kuolisi tänne.
Nähtyään hänen kykenevän käsittämään, mitä sanottiin, kiiruhti
Séverine rauhoittamaan häntä ja kuiskasi hänelle vetäen peitteen
ylös:

— Älä ole levoton, minä olen poiminut tavarat taskuistasi ja
ottanut kellon talteen.
Jacques katsoi häneen silmät suurina ja koetti muistaa.
— Kello… Ah niin, kello.
— He olisivat voineet tutkia sinun vaatteesi, mutta minä olen
kätkenyt sen tavaroideni joukkoon, niin ett'ei sinun tarvitse olla
peloissasi.
Hän kiitti häntä puristaen hänen kättään. Kääntäessään päätään,
näki hän pöydällä veitsen, joka niinikään oli ollut eräässä hänen
taskussaan. Mutta sitä ei ollut tarvis piilottaa; se oli kaikkien toisten
veisten kaltainen.
Jo seuraavana päivänä Jacques tunsi olevansa virkeämpi ja alkoi
toivoa, ett'ei hän kuolisi tänne. Hän tunsi todellista iloa, kun hän
lähellään tunsi Cabuchen, joka oli hyvin avulias ja koetti kulkea niin
hiljaa kuin mahdollista raskailla, suunnattomilla jaloillaan.
Onnettomuustapauksesta saakka ei Cabuche ollut jättänyt
Séverineä; oli kuin olisi hänkin tuntenut lämmintä tarvetta antautua
jollekulle: hän jätti työnsä ja tuli joka aamu auttamaan häntä
karkeampien askareiden teossa ja palveli häntä kuten uskollinen
koira silmät yhtämittaa hänen silmiinsä suunnattuina. Vaikka
Séverine näytti nyt niin hennolta, oli hän, sanoi Cabuche, oikea kelpo
nainen, ja sopihan tehdä jotakin hänen avukseen, joka teki niin
paljon toisten hyväksi. Tuo rakastava pari tottui häneen, vieläpä
sinuttelivat ja suutelivatkin he toisiansa häikäilemättä, kun hän kulki
huoneen läpi ja koetti olla niin hienotunteinen ja tekeytyä niin
pieneksi kuin mahdollista.

Jacquesia kummastutti kuitenkin se, että Séverine niin usein oli
poissa hänen luotaan. Ensimäisenä päivänä oli Séverine lääkäriä
totellen salannut häneltä Henrin sielläolon, kun hän hyvin ymmärsi
sen rauhoittavan, miellyttävän vaikutuksen, minkä häneen tekisi
ajatus siitä, että hän oli aivan yksinään.
— Olemmehan yksinämme?
— Olemme lemmittyni, aivan yksinämme… Nuku nyt rauhallisesti.
Séverine katosi aina tuon tuostakin, jo toisena päivänä oli Jacques
kuullut alikerroksesta askelten ja kuiskausten ääntä. Mutta
seuraavana päivänä kuului tuolta alhaalta iltistä ilonpitoa, iloisia
naurunremahduksia ja kaksi nuorta, raikasta ääntä, jotka eivät
ollenkaan tahtoneet vaijeta.
— Mitä se on? Kuka siellä on?… Emmehän siis olekaan
yksinämme?
— Emme, rakas ystäväiseni, tuolla alhaalla juuri sinun huoneesi
alla on eräs toinen loukkaantunut, joka minun on täytynyt ottaa
hoitooni.
— Oh!… Kuka sitten?
— Henri, tiedäthän, ylikonduktööri.
— Henri… Ah!
— Hänen sisarensa tulivat tänä aamuna. Heidän äänensä sinä
juuri kuulet, he nauravat kaikkea mahdollista… Koska hän on paljon
virkeämpi, matkustavat he jo tänä iltana, kun heidän isänsä ei voi
olla heitä paitsi, mutta Henri jää vielä pariksi, kolmeksi päiväksi

toipuakseen täydellisesti… Ajatteles, hän hyppäsi alas, hän, eikä
hänestä murskaantunut mitään; hän tuli ainoastaan ikäänkuin
löylynlyömäksi, mutta on saanut järkensä takaisin.
Jacques oli vaiti ja katsoi häneen niin kauvan, että hän lisäsi:
— Sinä ymmärrät. Ellei hän olisi täällä, voisi syntyä juoruja meistä
molemmista… Mutta niin kauvan kun en ole yksin sinun kanssasi, ei
mieheni voi mitään sanoa, ja minulla on hyvä tekosyy viipymiseeni
täällä… Ymmärrätkö?
— Kyllä, kyllä, se on sangen hyvä.
Iltaan saakka saattoi Jacques kuulla Dauvergnen tyttöjen naurua,
jota hän muisti kuulleensa Pariisissa, tunkeutuvan alapuolella
olevasta kerroksesta siihen huoneeseen, jossa Séverine oli tehnyt
hänelle tunnustuksia. Sen jälkeen tuli hiljaista ja hän kuuli
ainoastaan Séverinen kevyet askeleet, kun tämä meni hänen
tyköänsä toisen potilaansa luo. Ovi tuolla alhaalla suljettiin ja koko
talo vaipui syvään äänettömyyteen. Kaksi kertaa, kun hän oli kovasti
janoissaan, täytyi hänen kolistaa tuolilla permantoon, jotta Séverine
tulisi ylös. Kun tämä tuli sisään, oli hän sangen hymyileväinen ja
innokas ja selitti, ett'ei hän ollenkaan tahtonut päästä rauhaan, kun
hänen täytyi alituiseen vaihtaa kylmiä kääreitä.
Jo neljäntenä päivänä voi Jacques nousta ylös ja istua kaksi tuntia
tuolilla akkunan ääressä. Hiukan kumartuessaan eteenpäin, huomasi
hän sen kapean, valkoisia villejä orjantappurapensaita
täyteenkasvaneen puutarhan, jonka rautatie oli halkaissut, ja jota
ympäröitsi matala muuri. Ja hän muisti tuon yön, jolloin hän oli
ojentautunut kurkistaakseen muurin yli, ja näki jälleen sen
jokseenkin laajan alueen talon toisella puolella, jota ympäröitsi

ainoastaan sama aita, jonka läpi hän oli tunkeutunut, ja jonka
toisella puolella hän oli kohdannut Floren, siinä kun tämä istui tuon
pienen, rappeutuneen kasvihuoneen kynnyksellä suorimassa
varastamiansa nuoria. Voi, mikä ihana yö ja miten säikähtynyt hän
silloin olikaan kärsimyksestään! Sitten kun hänen muistinsa oli
jälleen herännyt ja tullut yhä selvemmäksi, suuntautuivat hänen
ajatuksensa yksinomaan Floren kuvaan, siinä kun hän seisoi
korkeine, notkeine vartaloineen ja leimuavat silmänsä suoraan hänen
silmiinsä kiinnitettyinä. Aluksi ei hän ollenkaan puhunut
onnettomuustapauksesta ja varovaisuudesta ei kukaan toisistakaan
tahtonut sanoa siitä mitään. Mutta mikäli kukin yksityiskohta hänelle
jälleen selvisi, sikäli rakensi hän kaikki uudelleen ja ajatteli hän sitä
nyt niin herkeämättömästi ja yksinomaan, että hänen ainoana
työnään akkunan ääressä oli nyt etsiä jälkiä ja miettiä, ketkä olivat
hirmukohtauksen aiheuttaneet. Miksi ei hän enään nähnyt Florea
vartiopaikallaan lippu kourassa? Hän ei uskaltanut sitä kysyä ja se
pahensi sitä epämieluisaa tunnetta, jonka tämä synkkä ja hänen
mielestään kummituksia täynnä oleva talo hänellä vaikutti.
Eräänä aamuna, kun Cabuche oli läsnä ja auttoi Séverineä, sai hän
vihdoinkin kysytyksi:
— Onko Flore sairaana?
Hämillään ollen käsitti Cabuche väärin Séverinen viittauksia ja luuli
tämän käskeneen häntä puhumaan:
— Flore raukka, hän on kuollut!
Jacques katsoi häneen ja vapisi, ja silloin oli parasta kertoa kaikki
tyynni. He kertoivat siis hänelle tuon nuoren tytön itsemurhasta ja
kuinka hän oli ajattanut ylitseen tunnelissa. Äidin hautaaminen oli

lykätty iltaan, jotta samalla voitiin tytärkin viedä pois, ja he lepäsivät
nyt vieretysten Doinvillen pienessä kalmistossa, jossa jo ennen heitä
oli kiltti Louisette parka, joka myös oli äkkiä temmattu pois ja
ryvetetty vereen ja lokaan. He olivat kolme onnetonta, jotka olivat
matkalla kaatuneet ja ruhjoutuneet ja kadonneet ikäänkuin
ohikulkevien junien kamalan ilmanvedon poislakaisemina.
— Herra Jumala! Onko hän kuollut! toisti Jacques aivan hiljaa,
Phasie täti, Flore ja Louisette parka! Kaikki ovat he kuolleet.
Kuullessaan tämän viimeisen nimen katsahti Cabuche, joka auttoi
Séverineä vuoteen laatimisessa, vaistomaisesti viimeksimainittua
kohden. Hänen entisen rakkautensa muisto saattoi hänet hämilleen
sen uuden intohimon edessä, johon hän vastaanhangoittelematta
antautui, hellämielinen ja lyhytjärkinen kun oli ja muistutti kilttiä
koiraa, joka antautuu jo ensimäisellä hyväilyllä. Mutta Séverine, joka
tunsi hänen traagillisen lemmentarinansa, pysyi totisena ja katsoi
häneen myötätuntoisesti. Tämä liikutti häntä suuresti, ja kun hänen
kätensä sattumoiltaan kosketti Séverinen käteen, kun hän ojensi
hänelle pieluksia, oli hän tukehtumaisillaan ja saattoi ainoastaan
sammaltaen vastata Jacquesin kysymyksiin.
— Syytettiinkö häntä onnettomuuden aiheuttamisesta?
— Oh, eipä suinkaan. Mutta ymmärrättehän, että se oli hänen
syynsä.
Katkonaisin lausein hän kertoi mitä tiesi. Itse ei hän ollut nähnyt
mitään, sillä olihan hän ollut tuvassa, kun hevoset olivat lähteneet
liikkeelle ja joutuneet radalle. Hän soimasi itseään tästä katkerasti ja
oli saanut viranomaisilta sangen ankaroita nuhteita: ei saanut lähteä
hevostensa luota; jos hän olisi pysynyt niiden luona, ei tuota

hirveätä onnettomuutta olisi tapahtunut. Tutkimuksen tuloksena oli
ainoastaan Floren puolelta tapahtuneen huolimattomuuden muistiin
merkitseminen, ja kun hän oli noin kamalalla tavalla itse rangaissut
itseänsä, sai asia jäädä silleen. Ei edes viitsitty siirtää Misardia, joka
matelemisellaan ja nöyryydellään suoriutui pälkähästä ja pani kaikki
kuolleen syyksi. Tämä ei koskaan tehnyt muuta, kuin mikä pälkähti
hänen päähänsä ja Misardin täytyi aina sulkea veräjä hänen
jälkeensä. Yhtiö ei muuten ollut voinut muuta kuin havaita todeksi,
että Misard sinä aamuna oli hoitanut toimensa aivan virheettömästi;
ja hän sai luvan, kunnes menisi uusiin naimisiin, pitää luonansa
veräjän hoitamista varten erään paikkakunnalta kotoisin olevan
vanhanpuoleisen naisen, nimeltä Ducloux, joka oli ollut
palvelijattarena ravintolassa ja nyt eli entispäivien salaperäisillä
säästöillä.
Cabuchen lähtiessä pois huoneesta, loi Jacques Séverineen
katseen, että tämä jäisi. Hän oli hyvin kalpea.
— Se oli Flore. Hän piteli hevosia, niin että kivikuorma pysähtyi
radalle.
Nyt kalpeni Séverine vuorostaan.
— Lemmittyni, mitä sinä sanot?… Sinussa on kuume, sinun täytyy
uudelleen laskeutua makuulle.
— Ei, ei, se ei ole mikään paha uni… Näetkös, minä näin hänet,
niin kuin sinä näet minut. Hän piteli hevosia voimakkailla käsillään ja
esti niitä vetämästä kuormaa syrjään.
Séverine vaipui eräälle tuolille aivan masentuneena.

— Jumalani, Jumalani, kuinka minä olen peloissani. Se on
hirveätä… minä en saa nukuttaa tänä yönä.
— Niin, asia on aivan selvä, jatkoi Jacques. Hän tahtoi ottaa
meidät molemmat hengiltä. Hän oli kauvan ollut rakastunut minuun
ja oli mustasukkainen. Sitäpaitsi oli hän sukkela kapine ja hänellä oli
monta merkillistä ajatusta… Ah, tehdä niin monta murhaa yhdellä
kertaa, panna kokonainen ihmisjoukko vuodattamaan vertansa! Oh,
hän oli peto!
Hänen silmänsä kävivät niin suuriksi ja hänen huulensa
nytkähtelivät hermostuneesti. Hän vaikeni ja he katselivat edelleen
toisiaan hyvän aikaa. Sitten tempautui hän irti niistä kamaloista
näyistä, joita hänen eteensä oli astunut, ja jatkoi puoliääneen:
— Hän on siis kuollut. Senpä vuoksi hän siis kummittelee! Jälleen
tultuani tajuihini, tuntuu minusta aina, että hän on läsnä. Viimeksi
tänä aamuna käännyin ympäri ja luulin hänen seisovan päänaluseni
vieressä… Hän on kuollut ja me elämme. Kunpa ei hän nyt
kumminkaan kostaisi!
Séverineä pöyristytti.
— Hiljaa, hiljaa; Sinä teet minut hulluksi.
Hän astui ulos ja Jacques kuuli hänen menevän alas tuon toisen
toipion luokse. Hän jäi akkunan ääreen ja vaipui uudelleen
katselemaan rataa, ratavartijan tupaa suurine kaivoineen,
merkinantopylväineen ja ahtaine puuvajoineen, jossa Misard näytti
istuvan ja nukkuvan säännöllisesti palautuvan, yksitoikkoisen työnsä
ääressä. Kaiken tämän katselemiseen saattoi hän syventyä
useammaksi tunniksi, ikäänkuin olisi hän miettinyt tehtävää, jota ei

voinut ratkaista, mutta jonka ratkaisu kuitenkin oli tärkeä hänen
menestykselleen.
Hän ei voinut kyllästyä katselemaan Misardia, joka oli niin hoikka
ja nöyräkäytöksinen ainaisine inhoittavine yskänkohtauksineen,
mutta kuitenkin ikäänkuin kalvava hyönteinen oli intohimoisella
itsepintaisuudellaan tehnyt myrkyn avulla lopun voimakkaasta kelpo
vaimostaan. Hänellä ei varmaankaan ollut useampaan vuoteen ollut
aivoissaan mitään muuta ajatusta päivin ja öin noiden kahdentoista
loppumattoman tunnin vartioimisen aikana. Jokaisen
sähkökellonsoiton jälkeen, joka ilmoitti hänelle junan olevan
matkalla, oli hänen puhallettava torveensa; sitten, kun juna oli
kulkenut ohi ja rata oli suljettu, oli hänen painettava erästä nappulaa
ilmoittaakseen sen lähimmälle vartijalle, ja painettava erästä toista
tehdäkseen radan selväksi edelliselle vartijalle, nämä olivat puhtaasti
koneellisia liikkeitä, jotka lopulta olivat muuttuneet ruumiin tavoiksi.
Luonteeltaan tylsänä ja kun ei osannut lukea, istui hän siinä koko
ajan käsivarret riipuksissa ja silmissään hämmentynyt ja
merkityksetön ilme, kun hänen koneensa jättivät hänet rauhaan.
Hän oli melkein aina vartiovuorollaan, eikä hänellä ollut muuta
huvitusta, kuin aamiaisen venyttäminen niin pitkäksi kuin
mahdollista. Sen jälkeen vaipui hän takaisin tylsyyteensä, aivot olivat
aivan tyhjät, eivätkä sisältäneet ainoatakaan ajatusta.
Erityisestikin kärsi hän kauheata uneliaisuutta ja nukkui toisinaan
avoimin silmin. Öisin täytyi hänen, jott'ei auttamattomasti uinahtaisi,
nousta kävelemään, ja silloin horjuivat hänen jalkansa, ikäänkuin
olisi hän ollut juovuksissa. Taistelu hänen vaimonsa kanssa, tuo
äänetön kamppailu siitä, kuka toisen kuoltua saisi nuo piilotetut
tuhannen frangia, lienee kuukaudesta toiseen ollut ainoa ajatus, joka

oli viihtynyt tämän erakon tylsistyneissä aivoissa. Kun hän puhalsi
torveensa, kun hän liikutti merkinantovehkeitään, automaatin tavoin
valvoen niin monen ihmishengen turvallisuutta, ajatteli hän
ainoastaan myrkkyä, ja kun hän odotti kädet ristissä, ja silmät
unesta räpyttelevinä, ajatteli hän sitä yhä. Ei mitään muuta kuin sitä,
että hän ottaisi vaimonsa hengiltä, etsisi käsiinsä ja pitäisi rahat.
Jacquesia ihmetytti nyt, että hän oli täydellisesti entisellään. Voitiin
siis ottaa ihmisiä hengiltä aivan tyyneesti ja niin että elämä sen
jälkeen kulki tavallista kulkuaan. Ensimäisten kuumeisten etsimisten
jälkeen oli Misard todellisuudessa vaipunut takaisin entiseen
saamattomuuteensa ja saanut takaisin salakavalan nöyryytensä. Siitä
ei ollut apua, että hän oli tehnyt lopun vaimostaan, joka tapauksessa
se oli vaimo, joka riemuitsi voitosta. Hän pysyi voitettuna ja voi
kääntää talon nurin miten tahansa, saamatta näkyviinsä niin
centimeäkään. Ainoastaan hänen levottomat, väijyvät katseensa ja
hänen harmaankalpeat kasvonsa ilmaisivat hänen huoliansa. Hän
näki alati edessään kuolleen kaksi suurta silmää ja tuon kamalan
irvistyksen huulten ympärillä, joka hoki: "Etsi! Etsi!" Hän etsi, eikä
voinut nyt antaa aivoilleen minuutiksikaan lepoa Ne työskentelivät
työskentelemistään levotta ja rauhatta saadakseen selville, missä
rahat saattoivat olla piilossa. Hän seuloi ajatuksissaan, mitkä
piilopaikat saattoivat olla ajateltavissa, ja hylkäsi ne, mitkä jo oli
tutkinut, sai kuumeen heti kun oli ajatellut jonkun uuden ja saattoi
silloin päästää kaikki, mitä hänellä oli käsissään, juostakseen sinne,
mutta aina turhaan. Se oli tuskaa, joka ajan oloon kävi
sietämättömäksi, kostavaksi kidutukseksi, jonkinlaiseksi aivojen
unettomuudeksi, joka hänen päähänpistonsa tasaisesti naksuttaessa
piti hänet valveilla, teki hänet tyhmäksi ja vastoin hänen tahtoaan
myöskin miettiväiseksi.

Hän etsi, puhaltaessaan torveansa, kerran alaspäin meneville,
kahdesti ylöspäin meneville junille. Noudattaessaan soittoja,
painaessaan koneidensa nappuloita avatakseen tai sulkeakseen
radan, etsi hän. Hän etsi pysähtymättä, etsi raivoisasti päivällä,
istuessaan siinä toimettomuuden tylsistyttämänä pitkässä
odotuksessaan, ja yöllä, jolloin häntä vaivasi unettomuus ja hänen
ympärillään oli tuo suuri, äänetön, pimeä seutu ja hän tunsi olevansa
ikäänkuin karkotettu maailman loppuun. Ducloux eukko, joka nyt
hoiti veräjänvartijan tointa, ja joka kernaasti tahtoi päästä naimisiin,
mielisteli häntä ja näytti olevan sangen levoton siitä, ett'ei hän
koskaan nukkunut.
Eräänä iltana, kun Jacques, joka nyt alkoi voida hiukan kävellä
sisällä, oli noussut ja mennyt akkunan luo, näki hän lyhdyn liikkeessä
Misardilla; hän oli varmaankin etsimispuuhissa. Mutta seuraavana
yönä, jolloin Jacques myös oli valveilla, näki hän ihmeekseen
Cabuchen seisovan siinä suuren, mustan varjon kaltaisena tiellä
viereisen huoneen akkunan alla, joka oli Séverinen makuuhuone.
Mutta sen sijaan, että tämä olisi häntä suututtanut, täytti se, hänen
tietämättään minkä vuoksi, hänet säälillä ja surumielisyydellä. Tuo
suuri, karkea mies, joka vartioi tuossa uskollisen koiran tavoin oli siis
onneton hänkin.
Séverinellä, joka oli niin heiveröinen eikä, kun häntä tarkasteli
yksityiskohdittain, oikeastaan ollut kaunis, lienee siis todellisuudessa
mustine hiuksineen ja vaaleansinisine silmineen ollut tavaton
lumousvoima, koskapa oikeat villit, suuret, tyhmät jättiläisetkin
joutuivat niin pois suunniltaan, että kainojen ja saamattomien
poikain tavalla viettivät öitä hänen akkunansa edustalla. Hänen
mieleensä muistui nyt yhtä ja toista, kuten esimerkiksi Cabuchen into
olla Séverinen apuna ja ne orjamaisen nöyrät katseet, joilla hän

asettui hänen palvelukseensa. Cabuche oli aivan varmasti
rakastunut, niin, intohimoisesti rakastunut Séverineen. Ja
seuraavana päivänä, kun hän erityisesti piti häntä silmällä, näki hän
hänen hiipivän ottamaan ylös hiusneulaa, joka Séverineltä putosi
hänen vuodetta laittaessaan, ja piilottavan sen käteensä,
päästäkseen antamasta sitä takaisin. Jacques ajatteli silloin, kuinka
hän itse oli kiusaantunut, ja kaikkea, mitä hänen intohimonsa oli
saanut hänet kärsimään, ja kaikkea sitä levottomuutta ja pelkoa,
joka heräsi eloon sikäli kuin hän sai terveytensä takaisin.
Vielä kaksi päivää kului, viikko oli nyt mennyt menojaan, ja kuten
lääkäri oli ennustanut, voivat loukkaantuneet jälleen ryhtyä
toimeensa. Eräänä aamuna oli veturinkuljettaja akkunasta nähnyt
lämmittäjänsä, Pecqueuxin, ajavan ohi uudella veturilla ja huitovan
hänelle, ikäänkuin olisi kutsunut häntä. Mutta Jacques ei pitänyt
kiirettä, hänen jälleen herännyt intohimonsa pidätti häntä siellä ja
hän odotti jonkinlaisella levottomuudella, mitä tuleman piti.
Samana päivänä sai hän alhaalta kuulla nuorekkaan raikkaita
naurunhohotuksia, jotka täyttivät tuon kolkon talon yhtä suurella
meluisalla iloisuudella, kuin jos siellä olisi ollut koko nuorten tyttöjen
koulu ulkona huvimatkalla. Hän tunsi nuoret Dauvergnen tytöt,
mutta ei sanonut siitä mitään Séverinelle, joka muuten pysyttelihe
poissa koko päivän, eikä voinut viittä minuuttia viipyä hänen
luonansa. Kun tuli ilta, valtasi kuolon hiljaisuus koko talon. Ja kun
Séverine totisena ja hiukan kalpeana tuli huoneestansa, jossa oli
viipynyt ylen kauvan, katseli Jacques häntä ja kysyi:
— Onko hän nyt matkustanut? Veivätkö hänen sisarensa hänet
mukanaan?
Séverine vastasi lyhyesti:

— Kyllä.
— Ja nyt olemme aivan yksinämme, aivan itseksemme?
— Niin, aivan yksinämme. Huomenna täytyy meidän erota ja minä
palaan
Havreen. Oleskelu täällä erämaassa on lopussa.
Jacques katsoi häneen edelleen, samalla kertaa hymyillen ja
hämillään. Hän pääsi kuitenkin lopuksi tasapainoon ja sanoi:
— Oletko ehkä pahoillasi siitä, että hän on matkustanut?
Kun Séverine vapisi ja tahtoi vastustaa, ehätti hän hänet.
— En tahdo toimeenpanna mitään näytelmää. En ole
mustasukkainen. Sanoit minulle kerran, että minä tappaisin sinut, jos
olisit minulle uskoton, enkäpä minä näyttäne rakastajalta, joka aikoo
ottaa rakastajattarensa hengiltä… Mutta sinähän et tosiaankaan
tahtonut ollenkaan tulla sieltä pois. Oli mahdotonta saada pitää sinua
edes yhtä minuuttia, ja minä muistin vihdoin, mitä sinun miehesi
sanoi, että sinusta jonakin kauniina päivänä voisi tulla tuon
nuorukaisen rakastajatar, ei siksi, että se tuottaisi sinulle erityistä
huvitusta, vaan ainoastaan alottaaksesi jotakin uutta.
Séverine ei viitsinyt kiistellä, vaan ainoastaan toisti hiljaa kaksi eri
kertaa.
— Alottaakseni jotakin uutta, alottaakseni jotakin uutta…
Sitten virkkoi hän vastustamattoman vilpittömyyden valtaamana:

— No niin, kuulehan, se on totta… Me voimme sanoa toisillemme
kaikki. On niin paljon sellaista, joka sitoo meitä yhteen… Hän on
monta kuukautta ollut tunkeileva. Hän tiesi minun kuuluvan sinulle,
eikä luullut sen minuun enemmän koskevan, jos rupeaisin hänen
omakseen. Kun me jälleen tapasimme toisemme täällä, puhui hän
minulle siitä uudestaan ja toisti, että hän oli kuolemakseen
rakastunut minuun, ja näytti olevan syvästi kiitollinen hänelle
osoittamastani huolenpidosta ja oli niin hellä ja lempeä, että minä
todellakin silmänräpäyksen uneksin rakastuvani häneenkin,
alottavani jotakin uutta, jotakin parempaa, jotakin suloista … niin,
kentiesi jotakin, mikä ei olisi tuottanut minulle erityistä huvitusta,
mutta joka olisi antanut minulle rauhaa…
Hän keskeytti puheensa ja empi jatkaa.
— Sillä meiltä molemmilta on nyt tie tukossa, emme pääse
pitemmälle… Unelmamme matkustamisesta täältä pois, toiveemme
rikkauden ja onnen löytämisestä Amerikassa — koko tämä
onnellisuus, joka riippui sinusta, se on nyt tehty mahdottomaksi,
koska sinä et voinut siihen alistua. Voi, minä en moiti sinua mistään,
onpa vielä parempikin, ett'ei sitä ole tapahtunut: mutta minä tahdon
saada sinut ymmärtämään, että sinun kanssasi minulla ei enään ole
mitään odotettavana: päivä tulee olemaan toisen kaltainen, samoine
tuskineen, samoine murheineen.
Jacques antoi hänen puhua puhuttavansa ja kysyi häneltä vasta,
kun näki hänen vaikenevan:
— Senkö vuoksi sinusta on tullut hänen rakastajattarensa?
Séverine käveli muutaman askeleen huoneessa, kääntyi sitten
ympäri ja kohautti olkapäitään.

— Ei, en ole ollut hänen rakastajattarenaan, ja sanon sinulle aivan
yksinkertaisesti mitenkä se on, ja minä olen varma, että sinä uskot
minua, koska meidän kumpaisenkaan ei tarvitse valehdella mitään
toisillemme… Ei, en ole voinut siihen taipua, yhtä vähän kuin sinä
voit, kun oli kysymys tuosta toisesta asiasta. Sinua ihmetyttää, ett'ei
nainen voi antautua miehelle, kun hän lähemmin harkitessaan
huomaa, että siitä olisi hänelle hyötyä. Minä itse en sitä kauvankaan
ajatellut: minun ei ollenkaan ollut vaikea siinä suhteessa tyydyttää
miestäni tai sinua, kun näin teidät itseeni näin rakastuneina. Mutta
tällä kertaa en sitä voinut. Hän on ainoastaan suudellut kättäni, ei
edes suutani. Vannon sinulle, että niin on. Hän odottaa minua
tuonnempana Pariisissa. Nähdessäni hänet niin onnettomana, en
tahtonut saattaa häntä aivan epätoivoon.
Hän oli oikeassa, Jacques uskoi häntä ja ymmärsi sangen hyvin,
ett'ei hän puhunut valhetta. Hänet valtasi jälleen tuska, hänen
kamalasti liikutettu himonsa kasvoi hänen ajatellessaan, että hän nyt
oli yksin hänen kanssaan, kaukana kaikista muista ihmisistä, ja että
heidän intohimonsa jälleen loimotti korkeana. Hän tahtoi päästä
pakoon ja huudahti:
— Mutta entäs tuo toinen sitten? Onhan vieläkin yksi lisäksi,
Cabuche.
Séverine astui taas kiivaasti häntä kohden.
— Oh, sinä olet huomannut sen, sinä tiedät senkin… Niin, se on
totta, hän on myöskin. Minä kysyn itseltäni, mikä heitä kaikkia
vaivaa. Hän ei koskaan ole sanonut minulle sanaakaan siitä. Mutta
minä näen kyllä, kuinka hän vääntelee käsiänsä, kun me
suutelemme toisiamme, ja kuullessaan minun sinua sinuttelevan,
itkee hän salaa. Ja sitäpaitsi varastaa hän minulta kaikkea

mahdollista, käsineitä, vieläpä nenäliinojakin katoaa ja hän piilottaa
ne luolaansa, ikäänkuin olisivat ne aarteita… Mutta et suinkaan sinä
voine mielessäsi kuvitella, että minä saattaisin antautua tuolle villille.
Minä pelkäisin häntä. Muuten ei hän pyydä mitään. Ei, ei, kun
tuollaiset suuret, tyhmät miehet ovat ujoja, voivat he kuolla
rakkaudesta, ilman että heillä on mitään pyyteitä. Sinä voisit jättää
minut hänen huostaansa kokonaiseksi kuukaudeksi, eikä hän
koskettaisi minua sormellaankaan, yhtä vähän kuin Louisettea, sen
voin nyt taata.
Heidän katseensa kohtasivat toisensa tämän muiston johdosta ja
äänettömyys syntyi. Menneisyys esiintyi heidän katseelleen, he
muistivat kohtaamisen tutkintatuomarin luona Rouenissa, tuon
hauskan ensimäisen Pariisinmatkan ja kohtaukset Havressa ja kaiken
sen hupaisen ja kamalan, mikä sen jälkeen oli seurannut. Hän tuli
niin lähelle Jacquesia, että tämä tunsi hänen haalean hengityksensä.
— Ei, ei, vielä vähemmin hänen kuin jonkun toisen kanssa. Ei
kenenkään kanssa, kuuletko, sillä se olisi minulle mahdotonta. Ja
tahdotko tietää miksi? Minulla on nyt tunne siitä, ja minä olen varma,
ett'en pety. Se on siksi, että sinä olet ottanut minut kokonaan. Ei ole
olemassa mitään muuta sanaa siitä. Niin, ottanut, kuten otetaan
jotakin molemmin käsin ja kannetaan se pois ja käytetään sitä joka
minuutti, niinkuin jotakin, joka on omaa. En ole kuulunut
kenellekään ennen sinua. Minä olen sinun ja pysyn omanasi, vaikka
et sitä tahtoisikaan, vaikka en itsekään sitä tahtoisi… En voisi sitä
selittää. Tiemme ovat nyt kerran siten yhtyneet. Kun on noista
toisista kysymys, herättää se minussa pelkoa ja vastenmielisyyttä,
jota vastoin sinä, sinä tuotat minulle suloista nautintoa, todellakin
taivaallisia onnea. Ah! minä rakastan ainoastaan sinua, en voi
rakastaa ketään muuta kuin sinua.

Hän ojensi kätensä häntä kohden, painaakseen häntä itseänsä
vastaan, nojatakseen päätään hänen olkapäähänsä ja painaakseen
huulensa hänen huuliaan vastaan. Mutta Jacques tarttui hänen
käsiinsä ja työnsi hänet takaisin hämmennyksissään ja
peljästyksissään siitä, että tunsi tuon vanhan pöyristyksen kiitävän
jäseniänsä pitkin ja veren nousevan päähänsä. Hänen korvissaan soi
ja päässään kolkutti ja melusi sekavasti samalla tapaa, kuin koska
hänellä muinoin oli pahimmat kohtauksensa. Muutamaan aikaan ei
hän ollut voinut koskea häneen keskellä valoisaa päivää taikka edes
kynttilän palaessa, koska hän pelkäsi tulevansa sairaaksi, jos näkisi
hänet. Tässä tilaisuudessa paloi lamppu, joka loi kirkasta valoa
heidän molempain yli; ja jos hän siinä määrin vapisi noin, jos hän
alkoi joutua raivoon, tapahtui se aivan varmasti sen vuoksi, että hän
eroitti hänen valkoisen, pyöreän povensa hänen aamunuttunsa auki
päästetystä kauluksesta.
Hän jatkoi samalla kertaa rukoilevasti ja intohimoisesti:
— Meidän olemisemme on tosiaankin, ikävä kyllä, suljettu. Vaikka
en odotakaan sinulta mitään uutta, vaikka tiedänkin, että
huomispäivä on tuottava meille samoja tuskia ja samoja murheita,
on se minusta yhdentekevää, eikä minulla ole muuta tehtävää, kuin
elää retuuttaa ja kärsiä sinun kanssasi. Me palaamme Havreen,
käyköön kuinka tahansa, kunhan minä vaan saan sinut silloin tällöin
hetkiseksi huostaani… Nyt on kulunut kolme yötä, joina en ole voinut
nukkua huoneessani rappujen toisella puolella, syystä että olen
ikävöinnyt sinua. Mutta sinä näytit niin kärsivältä ja olit niin synkkä,
että minä en uskaltanut… Mutta salli minun nyt jäädä luoksesi tänä
iltana. Saatpa nähdä, kuinka siitä tulee suloista. Minä tekeydyn niin
pieneksi, ett'en ole sinulle haitaksi. Ja ajatteles, että tämä on
viimeinen yö. Täällä olemme ikäänkuin olisimme maailman lopussa.

Emme kuule tuulahdusta, emme suhinaakaan. Ei kukaan tule, me
olemme yksin, niin täydellisesti, ett'ei kukaan saisi siitä tietoa,
vaikkapa kuolisimme toistemme syliin.
Raivoisassa, Séverinen hyväilyjen kuumittamassa himossaan
Jacques, jolla ei ollut mitään asetta, ojensi kätensä, tarttuakseen
Séverinen kaulaan ja kuristaakseen hänet, kun hän itsestään
noudatti totuttua tapaa, kääntyi ympäri ja sammutti lampun. Samoin
kuin sinä yönä, jolloin Séverine Victoire eukon huoneessa Pariisissa
tunnusti hänelle kaikki, kuunteli hän nyt äänetönnä hänen
loppumattomia kuiskauksiansa. Kentiesi oli hän tänä iltana,
sammuttaessaan lampun, tuntenut kuoleman leijailevan päänsä
päällä. Aina tähän päivään asti oli hän, vaikka kuolema häntä
alituisesti uhkasi, hymyillen ja huoletonna levännyt lemmittynsä
sylissä. Mutta nyt oli jääkylmä väristys kulkenut hänen läpitsensä ja
selittämätön pelko vei hänet aivan lähelle Jacquesin rintaa, ikäänkuin
olisi hän tuntenut miehisen suojeluksen tarvetta. Hänen kevyt
hengityksensä oli ikäänkuin koko hänen olentonsa antama lahja.
— Oi, lemmittyni, jos olisit voinut siihen ryhtyä, kuinka onnellisiksi
me olisimme siellä tulleet… Ei, ei, en enään pyydä sinua tekemään
sellaista, jota et voi; mutta minä niin kovasti kaipaan sitä, mistä
silloin uneksimme!… Äsken minä niin peljästyin. En tiedä, mutta on
ikäänkuin jokin uhkaisi minua. Ne ovat luonnollisesti pelkkiä
lapsellisuuksia, mutta joka minuutti käännyn ympäri ja on ikäänkuin
joku olisi tuolla aikeessa iskeä minuun ja suojanani olet ainoastaan
sinä armaani. Kaikki iloni riippuu sinusta, sinä olet nyt ainoa, joka
pysytät minua elämässä.
Vastaamatta painoi Jacques hänet vielä lähemmäksi itseänsä ja
pani siihen sen, mitä hän ei sanoin ilmaissut, nimittäin liikutuksensa,

vilpittömän toivomuksensa olla hyvä häntä kohtaan ja sen
intohimoisen rakkauden, jota hän hänessä edelleenkin herätti. Ja
kuitenkin oli hän aikonut tappaa hänet tänä iltana, ja hän olisi
varmaan kuristanut hänet, ellei hän olisi kääntynyt ympäri ja
sammuttanut lamppua. Hän ei milloinkaan tulisi terveeksi,
kohtaukset palasivat nyt sattumalta, ilman että hän edes voi saada
selville ja miettiä syitä. Minkä vuoksi olikaan hän tahtonut tappaa
hänet tänä iltana, vaikka havaitsi hänet uskolliseksi ja luottavaiseksi
ja hänen intohimoisuutensa suuremmaksi? Oliko siis niin, että mitä
enemmän Séverine häntä rakasti, sitä enemmän tahtoi hän saada
hänet huostaansa, vaikka se johtaisikin hänen menehtymiseensä.
Oliko se miehisen itsekkäisyyden mustiin syvyyksiin kätketty
toivomus? Tahtoiko hän omistaa hänet, niin kuin maakin, kuolleena!
— Sano minulle, armaani, minkä vuoksi siis olen peloissani?
Tiedätkö mitään vaaraa, joka minua uhkaa?
— En, en, ole rauhallinen, ei sinua mikään uhkaa.
— Toisinaan vapisee koko ruumiini. Takaani uhkaa alituinen vaara,
jota en näe, mutta jonka tunnen… Miksi siis olen peloissani?
— Ei, ei, älä pelkää… Minä rakastan sinua, enkä salli kenenkään
tehdä sinulle mitään pahaa… Kuinka ihanaa onkaan siten sulautua
toisiinsa!
Syntyi suloinen äänettömyys.
— Oi, rakastettuni, jatkoi Séverine kevyen hyväilevästi hengittäen,
vielä monta sellaista yötä, kuin tämä… Me myisimme tämän talon ja
matkustaisimme rahoinemme, Amerikasta etsiäksemme ystäväsi,
joka sinua edelleenkin odottaa… En ainoanakaan päivänä mene

levolle suunnittelematta, kuinka me järjestäisimme elämämme
siellä… Ja kaikkina iltoina tulisi olemaan samanlaista kuin tänä
iltanakin. Minä kuuluisin sinulle ja lopuksi me nukkuisimme
toistemme syliin… Mutta minä tiedän, että sinä et voi, ja jos
puhunkin sinulle siitä, en tee sitä saattaakseni sinut pahoille mielin,
vaan sen vuoksi, että se vastoin tahtoani tunkeutuu esiin
sydämestäni.
Jacques teki nyt saman kiivaan päätöksen, jonka hän jo ennen oli
niin usein tehnyt, nimittäin tappaa Roubaud, päästäkseen
tappamasta Séverineä. Nyt, kuten kaikkina muinakin kertoina, uskoi
hän tahtovansa sitä lujasti ja järkähtämättömästi.
— En ole voinut, mutisi hän vuorostaan, mutta minä olen sen
tekevä.
Enkö ole sitä sinulle luvannut?
Séverine teki heikon vastaväitteen.
— Ei, minä pyydän sinua, älä lupaa mitään… Me tulemme sairaiksi,
sitten kun rohkeutesi on sinut pettänyt… Ja se on sitäpaitsi
inhoittavaa, se ei saa tapahtua.
— Kyllä, tiedäthän, sen päinvastoin pitää tapahtua. Sen vuoksi
olen saapa voimaa sen tekemiseen. Tahtoisin puhua sinun kanssasi
siitä, ja me keskustelemme siitä, koska olemme täällä itseksemme ja
rauhassa, emmekä voi nähdä edes omien sanojemme väriä.
Séverine hengitti syvään ja antoi tapahtua Jacquesin tahdon
mukaan, hänen sydämensä sykki niin kovasti, että Jacques tunsi sen
lyövän omaa sydäntänsä vastaan.

— Oi, Jumalani, minä toivoisin niin innokkaasti sellaista, jonka ei
pitäisi tapahtua … mutta nyt, kun siitä tulee täyttä totta, en voi
kauvemmin elää.
He vaikenivat uudelleen, tämän päätöksensä raskaan painon
masentamina. Heillä oli tuntoa ympärillä olevan raivaamattoman
seudun lohduttomasta yksinäisyydestä. Kun Jacques sitten,
ikäänkuin etsien, suuteli häntä kaulaan leuvan alle, alkoi hän
uudelleen kuiskailla:
— Meidän täytyy saada hänet tänne… Niin, minä voisin kutsua
hänet tänne jollakin tekosyyllä. En vielä tiedä, mitä olen keksivä,
mutta sen saamme sitten nähdä. Sinä odotat häntä piilossa ja se käy
aivan itsestään, sillä täällä voipi olla varma siitä, ett'ei tule häirityksi.
Siten on tehtävä.
Jacques tyytyi aivan myöntyväisesti vastaamaan:
— Niin, niin.
Mutta Séverine punnitsi jokaisen yksityiskohdan hyvin tarkoin, ja
sitä mukaa kuin hän kehitti suunnitelmaa päässään, arvosteli ja
paranteli hän sitä.
— Mutta me tekisimme hyvin tyhmästi, armaani, ellemme ryhtyisi
varokeinoihin. Jos antaisimme vangita itsemme seuraavana päivänä,
olisi parempi antaa olla niin kuin on… Olen lukenut sen jostakin, en
nyt voi muistaa mistä, mutta kai se oli jossakin romaanissa, ja
parasta taitaisikin olla saattaa ihmiset siihen uskoon, että se oli
itsemurha… Hän on nyt jonkun aikaa ollut niin kummallinen ja
synkkä, ett'ei kukaan joutuisi ihmeisiinsä, saadessaan yht'äkkiä
kuulla hänen matkustaneen tänne ottaakseen itsensä hengiltä…

Mutta nyt on keksittävä jokin keino asian järjestämiseksi niin, että
itsemurha näyttää todenmukaiselta. Vai kuinka?
— Niin, epäilemättä.
— Jotakin, mikä poistaa jäljet vai kuinka… Sepä olisi ajatus! Jos
hänellä esimerkiksi olisi haava kaulassa, tarvitsisi meidän ainoastaan
ottaa ja kantaa hänet alas radalle. Ymmärrätkö? Asettaisimme hänet
raiteelle, niin että ensimäinen juna irroittaisi hänen päänsä. Kun
kaikki on ruhjoutunut, voivat he sitten saada etsiä niin paljon kuin
haluavat, silloin ei löydy edes reikääkään… Mitä sinä siitä sanot?
— Niin, se on mainiota!
Molemmat oikein vilkastuivat ja Séverine tuli melkein iloiseksi ja
ylpeäksi siitä, että hänellä oli niin paljon mielikuvitusta. Mutta kun
Jacques hyväili häntä hiukan tulisesti, kulki väristys hänen
läpitsensä.
— Ei, odota… Kun lähemmin ajattelen, ei se kuitenkaan ole oikein
hyvin. Jos sinä olisit minun luonani, näyttäisi itsemurha joka
tapauksessa epäilyttävältä. Sinun täytyy olla poissa. Kuulehan nyt.
Sinun on huomenna lähdettävä pois aivan julkisesti, niin että sekä
Cabuche että Misard sen näkevät ja niin, että sinun poissaolosi
voidaan näyttää toteen. Sinä menet junaan Barentinissa ja astut
jollakin tekosyyllä pois Rouenissa. Sitten palaat takaisin heti kun on
tullut pimeä ja minä päästän sinut sisään. Siinä on ainoastaan neljä
lieuea, niin että sinä voit olla palannut vähemmässä kuin kolmessa
tunnissa… Tällä kertaa on kaikki järjestetty ja sitten se käy helposti,
kunhan sinä vaan tahdot.
— Niin, minä tahdon. Se on selvää.

Jacques harkitsi nyt itse ja syntyi hetken vaitiolo, jonka aikana he
pysyivät liikkumattomina, ikäänkuin olisivat täydellisesti syventyneet
tuohon päätettyyn, nyt varmaan tekoon.
— Mutta, virkkoi Séverine äkkiä — mitä tekosyytä käytämme,
saadaksemme hänet ulos? Hän ei voi tulla ennen kun kahdeksan
junalla illalla, lopetettuaan virantekonsa, eikä hän ole perillä ennen
kymmentä. Mutta niin on parempi… Niin, nyt olen siitä selvillä.
Misard on puhunut eräästä talonostajasta, jonka pitäisi tulla tänne
ylihuomenna. Minä sähkötän miehelleni huomenna, kun tulen ylös,
että hänen läsnäolonsa on ehdottomasti välttämätön. Hän tulee
silloin huomen illalla, sinä lähdet iltapäivällä ja voit olla palannut
ennen hänen saapumistaan. Silloin on pimeä, ei kuuvalo, eikä
mikään muukaan meitä häiritse. Kaikki voidaan järjestää
erinomaisesti.
— Niin, erinomaisesti.
Kun he vihdoin nukkuivat, alkoi pimeys, joka siihen saakka oli
kätkenyt heidät toisiltansa, ikäänkuin olisivat he olleet mustaan
kaapuun verhottuina, vaalenemaan koittavan aamun edessä.
Jacques nukkui raskaasti ja uneksimatta aina kymmeneen saakka, ja
kun hän avasi silmänsä, oli hän yksinään; Séverine pukeutui
huoneessaan rapun toisella puolella. Säteilevä päivämeri tunkeutui
sisään akkunasta ja loi hehkuaan punaisiin vuodeverhoihin ja
seinäpapereihin ja kaikkeen muuhun punaiseen huoneessa. Samaan
aikaan tärisytti taloa kohisten ohikulkeva juna, ja luultavasti juna
hänet herätti. Sokaistuneena tarkasteli hän aurinkoa ja sitä punaista
sädettä, jossa hän oli. Sitten hän muisti: Se oli päätetty, seuraavana
yönä hän tappaisi, sitten kun tämä suuri aurinko olisi mennyt pois.

Kaikki kävi tänä päivänä niin kuin Séverine ja Jacques olivat
suunnitelleet. Ennen aamiaista pyysi ensinmainittu Misardia viemään
miehelle osoitetun sähkösanoman Doinvilleen ja kolmen ajoissa, kun
Cabuche oli siellä, valmistautui Jacques julkisesti lähtöön.
Kun hän läksi, astuakseen Barentinissa neljän ja neljäntoista
junaan, sai hän vielä seuraansa Cabuchenkin, jolla ei ollut mitään
tekemistä, ja joka tunsi itsetiedotonta tarvetta olla hänen lähellänsä,
onnellisena siitä, että tapasi rakastajassa jotakin siitä naisesta, jota
hän jumaloi. Rouenissa, jonne Jacques saapui kahtakymmentä
minuuttia yli viiden, majoittui hän erääseen ratapihan lähellä
sijaitsevaan majataloon, jota piti eräs hänen kansalaisettarensa. Hän
mainitsi siellä, että hän seuraavana päivänä kävisi tervehtimässä
muutamia tovereita, ennen kun palaisi Pariisiin, jälleen ryhtyäkseen
virantekoonsa. Mutta hän sanoi olevansa hyvin väsyksissään, koska
oli liiaksi ponnistanut voimiansa, ja meni sen vuoksi jo kello kuudelta
sisälle laskeutuakseen levolle eräässä huoneessa, jonka hän oli
itselleen annattanut alakerroksessa, ja jonka akkuna oli autiolle
veräjälle päin. Kymmenen minuuttia myöhemmin kapusi hän
huomaamattomasti ulos akkunasta ja sulki luukun, jotta voisi tulla
sisään yhtä huomaamattomasti, ja läksi matkalle Croix-de-
Maufrasiin.
Vasta neljännestä yli yhdeksän oli Jacques jälleen saapunut tuon
aution, hyljätyn talon luo. Oli hyvin pimeä, eikä yksikään kynttilä
valaissut rakennuksen ilmanpitävästi suljettua etuosaa. Hän tunsi
taas ikäänkuin tuskallisen piston sydämessään, tämä kamala synkeys
herätti hänessä aavistuksen välttämättömästä onnettomuudesta.
Séverinen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan heitti hän kolme
pientä kiveä punaisen huoneen luukkuun. Sitten meni hän talon
takapuolelle, jossa muuan ovi vihdoin aivan hiljaa avattiin.

Suljettuaan sen jälkeensä, seurasi hän hapuillen noita kevyitä
askeleita rappusissa. Mutta saapuessaan ylös, pysähtyi hän
liikkumattomana hämmästyksestä, kun hän suuren lampun valossa,
joka seisoi erään pöydän kulmalla, näki vuoteen jo epäjärjestyksessä
ja nuoren naisen vaatteet viskattuina tuolille ja hänet itsensä
paitasillaan, paljain jaloin ja yöksi suittuna, nuo paksut hiuspalmikot
korkealle sidottuina ja jättäen kaulan vapaaksi.
— Kuinka? Sinä olet jo mennyt levolle!
— Niin, se on epäilemättä paljon parempi… Sain erään ajatuksen!
Sinä voit ymmärtää, että jos minä menen alas näin ja avaan hänelle,
kun hän tulee, on hänen vieläkin vaikeampi epäillä mitään. Minä
sanon silloin hänelle, että päätäni kivistää. Misard uskoo jo, että
minä voin pahoin. Sen vuoksi voin sanoa, ett'en ole lähtenyt
huoneesta, kun hänet huomen aamulla tavataan alhaalta radalta.
Mutta Jacques, joka jälleen alkoi vapista, innostui liikaa:
— Ei, ei, pukeudu… Sinun täytyy olla ylhäällä… Sinä et voi olla
noin.
Séverine hymyili ihmeissään.
— Miksi niin, armaani? Minä vakuutan sinulle, ett'ei sinun tarvitse
olla levoton, ei minun ole ollenkaan vilu. Tunnustele, enkö ole
lämmin!
Hän lähestyi maikaillen ripustautuakseen hänen kaulaansa paljailla
käsivarsillaan, ja paita liukui tällöin olkapäältä alas ja paljasti
pyöreän poven. Mutta kun Jacques vetäytyi syrjään ja näytti tulevan
yhä ärtyisämmäksi, antoi hän myöden.

— Älä vain suutu, minä ryömin jälleen vuoteeseen, jott'ei sinun
tarvitse kauvemmin olla levoton siitä, että minä vilustun.
Sitten kun Séverine oli uudelleen laskeutunut levolle ja vetänyt
peitteen ylös leukansa alle, näytti Jacques todellakin hiukan
rauhoittuvan. Séverine jatkoi puhumistaan aivan hiljaa.
— Olen muutamien kuukausien kuluessa kärsinyt aivan liian
paljon, enkä voi pitää hänestä. Satoja kertoja olen sanonut itselleni:
Mieluummin kaikkea muuta, kuin jäädä vielä viikoksikaan tämän
miehen luo. Mutta sinä olet oikeassa; on hirveätä olla pakotettuna
johonkin tuollaiseen, ja sitä voidaksemme täytyy meidän todellakin
oikein innokkaasti toivoa elävämme onnellisina yhdessä… Me
menemme alas ilman valkeata. Sinä asetut oven taakse, ja kun minä
olen avannut ja hän on tullut sisään, teet sinä kuten tahdot… Jos
minä puutun tähän, tapahtuu se auttaakseni sinua, jott'ei sinun
yksinäsi tarvitse pitää siitä murhetta, ja minä järjestän niin hyvin
kuin voin.
Jacques jäi seisomaan pöydän eteen, huomatessaan veitsen. Se
oli sama veitsi, jota mies oli käyttänyt, ja Séverine oli ilmeisesti
pannut sen siihen jotta hän vuorostaan käyttäisi sitä. Veitsi oli aivan
avattuna ja loisti lampunvalossa. Hän otti sen käteensä ja tutki sitä.
Séverine oli vaiti ja katseli myös. Kun se oli Jacquesilla, niin olihan
tarpeetonta puhua hänelle siitä. Ja vasta, kun hän oli pannut sen
takaisin pöydälle, jatkoi Séverine puhumistaan.
— Armaani, en tahdo sinua yllyttää. Vielä ei ole liian myöhäistä
lähteä täältä, ellet saata sitä tehdä.
Jacques teki kiivaan liikkeen ja oli itsepäinen.

— Luuletko, että minä olen pelkuri? Tällä kertaa se on tapahtuva,
sen olen vannonut.
Samassa silmänräpäyksessä tärisytti taloa juna, joka salaman
nopeudella kulki ohi niin läheltä, että se tuntui järkyttävän talon
perustuksia, ja Jacques lisäsi:
— Se on hänen junansa, suoraan Pariisista tuleva juna. Hän on
poistunut junasta Barentinissa ja on puolen tunnin kuluttua täällä.
Ei Jacques eikä Séverine puhuneet enempää ja pitkällinen
äänettömyys pääsi vallalle. He näkivät mielikuvituksessaan, kuinka
hän kulki noita kapeita polkuja pimeässä yössä. Jacques alkoi
konemaisesti kävellä edestakaisin huoneessa, ikäänkuin olisi hän
laskenut joka askeleen, joka toi tuon toisen lähemmäksi. Askel lisäksi
ja vieläkin yksi, ja lopuksi seisoisi hän väijyksissä porstuan oven
takana ja työntäisi veitsen toisen kaulaan, kohta kun tämä astuisi
sisälle. Séverine, joka makasi seljällään, peite edelleen vedettynä
ylös leuvan alle, katseli suurin, kiintein silmin häneen, hänen
kävellessään siinä edestakaisin, Jacquesin askelten säännöllinen
rytmi, joka saapui hänen korviinsa toisten, tuolta kaukaa kuuluvien
askelten kaikuna, tuuditti hänen mielensä lepoon. Toinen toisensa
jälkeen viivyttelemättä, eikä mikään enään voisi heitä ehkäistä. Kun
heitä olisi tarpeeksi monta, syöksyisi hän ylös vuoteesta, menisi
paljain jaloin ja kynttilättä rappuja alas avaamaan: "Sinäkö se olet,
ystäväni, tule sisään, minä olen jo käynyt levolle". Eikä mies ehtisi
edes vastata, vaan kaatuisi maahan pimeässä, kaula katkaistuna.
Uusi juna meni nyt ohitse, se oli alaspäin menevä sekajuna, joka
kohtasi suoranaisen junan viittä minuuttia ennen Croix-de-Maufrasia.
Jacques pysähtyi hämmästyneenä. Ainoastaan viisi minuuttia! Kuinka
pitkällistä olisikaan odottaa koko puoli tuntia! Hän tunsi tarpeen olla

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

Surgical Limits The Life Of Gordon Murray 1st Edition Shelley Mckellar

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Surgical Limits The Life Of Gordon Murray 1st Edition Shelley Mckellar

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80