Teaching Research Innovation And Public Engagement Ourania Varsou

Teaching Research Innovation And Public Engagement Ourania Varsou
Teaching Research Innovation And Public Engagement Ourania Varsou
Teaching Research Innovation And Public Engagement Ourania Varsou

1. Teaching Research Innovation And Public
Engagement Ourania Varsou download
https://ebookbell.com/product/teaching-research-innovation-and-
public-engagement-ourania-varsou-47661894
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Innovation And Teaching Technologies New Directions In Research
Practice And Policy 1st Edition Marta Perisortiz
https://ebookbell.com/product/innovation-and-teaching-technologies-
new-directions-in-research-practice-and-policy-1st-edition-marta-
perisortiz-4662664
Teaching Learning And Assessment For Adults Improving Foundation
Skills Centre For Educational Research And Innovation Centre For
Educational Research And Innovation
https://ebookbell.com/product/teaching-learning-and-assessment-for-
adults-improving-foundation-skills-centre-for-educational-research-
and-innovation-centre-for-educational-research-and-innovation-2105886
Innovations In Evidence And Proof Integrating Theory Research And
Teaching Paul Roberts Mike Redmayne Editors
https://ebookbell.com/product/innovations-in-evidence-and-proof-
integrating-theory-research-and-teaching-paul-roberts-mike-redmayne-
editors-50674284
Innovations In Evidence And Proof Integrating Theory Research And
Teaching Paul Roberts
https://ebookbell.com/product/innovations-in-evidence-and-proof-
integrating-theory-research-and-teaching-paul-roberts-2190580

3. Handbook Of Design Research Methods In Education Innovations In
Science Technology Engineering And Mathematics Learning And Teaching
1st Edition Anthony E Kelly
https://ebookbell.com/product/handbook-of-design-research-methods-in-
education-innovations-in-science-technology-engineering-and-
mathematics-learning-and-teaching-1st-edition-anthony-e-kelly-10203560
Innovative Uses Of Assessments For Teaching And Research Lisa K
Kendhammer Kristen L Murphy American Chemical Society Division Of
Chemical Education
https://ebookbell.com/product/innovative-uses-of-assessments-for-
teaching-and-research-lisa-k-kendhammer-kristen-l-murphy-american-
chemical-society-division-of-chemical-education-4960586
The Aipowered Academic 100 Ai Tools Prompt Strategies To Revolutionize
Your Research Writing And Teaching Skills Bagheri
https://ebookbell.com/product/the-aipowered-academic-100-ai-tools-
prompt-strategies-to-revolutionize-your-research-writing-and-teaching-
skills-bagheri-230834462
Teaching And Learning English A Guide To Recent Research And Its
Applications Richard Andrews
https://ebookbell.com/product/teaching-and-learning-english-a-guide-
to-recent-research-and-its-applications-richard-andrews-50667310
Teaching And Learning English A Guide To Recent Research And Its
Applications Richard Andrews
https://ebookbell.com/product/teaching-and-learning-english-a-guide-
to-recent-research-and-its-applications-richard-andrews-2259066

5. Ourania Varsou Editor
New Paradigms In Healthcare
Teaching, Research,
Innovation and
Public Engagement

6. New Paradigms in Healthcare
Series Editors
Maria Giulia Marini, Fondazione ISTUD, Baveno, Italy
Jonathan McFarland, Faculty of Medicine, Autonomous University of Madrid
Madrid, Spain
Editorial Board Member
June Boyce-Tillman, University of Winchester
North-West University, South Africa and, Winchester, UK
Christian  Delorenzo, Centre Hospitalier Intercommunal de Créteil
Université Paris-Est Créteil and, Créteil, France
Carol-Ann Farkas, MCPHS University
School of Arts and Sciences, Boston, USA
Marco Frey, Scuola Superiore Sant'Anna, Pisa, Italy
Angelika Messner, Christian-Albrechts University, China Centre
Kiel, Germany
Federica Vagnarelli, Danat Clinic, Danat Al Emarat Women's and Children's H
Abu Dhabi, United Arab Emirates
Ourania Varsou, University of Glasgow, College of Medical, Veterinary and Life
Glasgow, UK
Neil Vickers, King's College, Department of English Literature
London, UK

7. In the rst two decades of this new millennium, the self-sufciency of Evidence-­
Based Medicine (EBM) have begun to be questioned. The narrative version
gradually assumed increasing importance as the need emerged to shift to more
biologically, psychologically, socially, and existentially focused models. The
terrible experience of the COVID pandemic truly revealed that EBM alone, while
being a wonderful scientic philosophy and containing the physician's paternalistic
approach, has its limitations: it often ignores both the patient's and physician's
perspectives as persons, as human beings; it pays relentless attention to biological
markers and not to the more personal, psychological, social, and anthropological
ones, removing the emotions, thoughts, and desires of life, focusing on just the
“measurable quality" of it.
Health Humanities, Medical Humanities and Narrative Medicine are arts
intertwined with sciences that allow to broaden the mindset and approach of
healthcare professionals. helping them to produce better care and more well-being.
Aim of this series is to collect “person-centered” contributions, as only a
multidisciplinary and collaborative team can meet the challenge of combining the
multiple aspects of human health, as well as the health of our planet, and of all the
creatures that live on it, in a common effort to stop or reverse the enormous damage
committed by humans during our anthropocentric era: a new paradigm of healthcare,
education and learning to create a sustainable health system.

8. Ourania Varsou
Editor
Teaching, Research,
Innovation and Public
Engagement

9. ISSN 2731-3247      ISSN 2731-3255 (electronic)
New Paradigms in Healthcare
ISBN 978-3-031-22451-5     ISBN 978-3-031-22452-2 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-22452-2
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microlms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specic statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional afliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Editor
Ourania Varsou

College of Medical, Veterinary and Life Sciences
University of Glasgow
Glasgow, UK

10. v
Foreword
It is a privilege to be the series editors of such an innovative book, needed now more
than ever to innovate the paradigms of teaching medical and scientic subjects. I
myself, Maria Giulia Marini have the honour of teaching both at the Masters in
Applied Narrative Medicine, rst founded in Italy in 2013, and another Masters,
called Scientists entering the Working Organisation. The former is dedicated to
senior professionals whilst the latter to postgraduates who wish to enter the job
market. In the former, we use the Health Humanities as a basis, from reective writ-
ing to inspirational literature texts, from group reading to other visual arts, including
cinema, photos, and paintings. It is fascinating to observe the awe of Evidence-­
Based Doctors and Nurses who at the start of the programme are very sceptical but
then, after a few hours, their vision begins to transform, and they say, “But I can use
this analogy when explaining a specic condition to my patients?, or ?If I only had
known the role of the right hemisphere earlier (the creative one and intuitive one)
1
I
would have been a different carer”.
The real challenge comes from the young postgraduate students, in Biotechnology,
Biology, Physics, Biomedical Engineers, Pharmacists, and other Life Sciences that
belong to the STEM disciplines. As we already know that they have come to our
Business School to nd a job, we teach subjects such as General Management, the
Health Care Organisation in Italy and abroad, and the role of Life Sciences
Companies. When students come, they still have to accept that they might not become
the new “Marie Curie” or “Carlo Rovelli”; they feel like ordinary people who must
nd an ordinary job. My rst task is to embrace this feeling and make them look
forward and relish the future: not easy at all by only using words and simply techni-
cal subjects. We found out that if they can divert their thinking to something far away
from the routine subjects that got them engaged and fascinated, then they can pro-
duce very interesting work. This is the meaning of the Analogic Project work, made
by groups chosen by the students. One month of parallel works on such topics as the
Greek Myths, Women in the Sciences, Health in the World according to Traditional
1
 Iain McGilchrist, The Master and His Emissary, Yale University Press, 2009.

11. vi
Societies, Tips to be Brilliant (from Dante to the Beatles), and Disasters (from the
Great Smog in London to NTEK plant breakdowns in Siberia). The students also
have to imagine/create a video of storytelling related to the event. Usually, on the rst
day, when I launch the title on the third day of the Masters the nonverbal language of
many of the students is very clear; they wish to run away, “come on we are scien-
tists”, “why should we play with this analogical story?”, they implore.
Let me explain the power of analogical reasoning. It is the implementation of a
process of recognising the similarities between different objects and relations and
linking them to different situations, often referring to experiential contexts that are
also distant from each other. When this recognition process takes place, the situa-
tions are said to be analogous. What emerges from the recognition of an analogy is
the objectication of a sort of identity of the relationships between the objects in the
two distinct situations, with the differences between the characters of the objects
themselves being zeroed out. The power of analogical reasoning lies in its ability to
trigger the transfer of relationships and properties from one given experiential con-
text to another, lesser known one, when the latter is recognised as similar/analogue
to the former. From our point of view, there is a common demand, that is what the
people would learn from this analogy and bring to our contemporary world, starting
from the civil society including the working organisation and the healthcare setting.
Just a few nal words; after one month of positive stress (the fear to address an
unknown eld), the students do write and produce ?masterpieces? and, more impor-
tantly, become more self-condent, so that they have been taken out of their comfort
zone (science), but always being tutored, and never left alone to face the new.
Therefore, this book which brings so many analogies into teaching, from the
Visual Arts for Anatomy to the Theatre for Physics is a critical and essential break-
through, which we believe should be read by teachers, inuencers, and professors of
scientic and medical subjects. And perhaps even teachers of the humanities to
carry them away from their comfort zone.
I myself, Jonathan McFarland, strongly believe that the humanities need to be
introduced both into the medical sciences and into the basic sciences, which nourish
medical education in such a decisive way; we have the famous saying from “bench
to bed”, which implies how integrated the basic sciences and the medical sciences
are or should be. On the other hand, I am sometimes a little concerned when teach-
ing rst- and second-year medical students, who, when asked whether they are sci-
entists are nearly always adamant in their afrmative response. That is, they believe
they are scientists, and only scientists. I beg to differ and wholeheartedly agree with
Iona Heath when she writes,
“Most clinicians are not scientists; they have a different responsibility—to attempt to
relieve distress and suffering and, to this end, to enable sick people to benet from
­biomedical science while protecting them from its harms”.
2
This dichotomy between the
scientic culture and the lay culture is positive and enrichening for both sides of the coin.
2
 Heath I. How medicine has exploited rationality at the expense of humanity: an essay by Iona
Heath. BMJ. 2016 Nov 1;355:i5705. doi: 10.1136/bmj.i5705. PMID: 27802938.
Foreword

12. vii
As a nal note, it is interesting to quote one of the great scientists of our modern age, the
aforementioned Italian quantum physicist, Carlo Rovelli, who wrote the following, “A sci-
ence that closes its ears to philosophy fades into superciality; a philosophy that pays no
attention to the scientic knowledge of its time is obtuse and sterile. It betrays its own deep-
est roots, which are evident in the etymology of philosophy: the love of knowledge”.
3
Fondazione ISTUD Maria Giulia Marini
Baveno, Italy
Faculty of Medicine Jonathan McFarland
Autonomous University of Madrid
Madrid, Spain
3
 Rovelli C. Does science need philosophy? Corriere della Sera, 30 August 2016.
Foreword

13. ix
Preface
Dear readers,
First of all, I would like to thank you for kindly choosing to read this edited vol-
ume. I hope you nd it a useful and insightful addition to your book collection,
especially when it comes to considering alternative, and innovative, approaches to
teaching and research in Higher Education along with novel practices for public
engagement/science communication activities with a focus on medical humanities.
Before I embark to discuss what this book volume offers, I would like to express
my heartfelt thanks to Maria Giulia Marini and Jonathan McFarland, the series edi-
tors of New Paradigms in Healthcare, for their continuing mentorship and encour-
agement throughout this project. I would also like to thank Donatella Rizza, the
publishing editor of New Paradigms in Healthcare, and the production team from
Springer Nature for their support and advice. Without the above people, I would
have not been able to navigate this editing journey. I would like to thank all the
chapters authors who provided a truly unique range of topics; their excellent contri-
butions made this book possible. Last but not least, I would like to thank Filip
Zmuda, my amazing partner, who sustained me physically and mentally while I was
spending long hours to complete the editing process and my wee baby boy, Benji,
who was an absolute star while I was working on this volume.
So what does this book offer that is different? This edited collection of 14 unique
and separately authored chapters covers a range of topics, exploring new approaches
and paradigms in healthcare and science, under the following three parts: (I)
Scholarship of Teaching and Learning; (II) Research and Innovation; and (III)
Public Engagement. This thematic approach not only provides a comprehensive
compendium of professional and practical knowledge, which is currently missing
from the Higher Education market, but it also appeals to a wide audience including
healthcare, biomedical and physical sciences discipline specialists active in teach-
ing, along with their students, science communicators associated with the above
subjects, and academics involved in relevant research. The chapter authors are all
renowned experts in their respective elds, bringing together a wealth of knowl-
edge, further enriching the narrative of this book. I have briey discussed below the
topics covered, under each of these three parts, as a snapshot of what this book covers.

14. x
Part I. Scholarship of Teaching and Learning includes the chapters by Bellis
and Ives (Teaching Medical Humanities in Medical Schools with Open Education
Resources), Batistatou et al. (The Power of Real-World Observation), Irene Cambra-­
Badii et al. (The Value of Cinemeducation in Health Sciences Education), Josep
E.  Baños et  al. (The Usefulness of the Humanities in Teaching Pharmacology),
Tseligka (Employing Greek Laments for the Dead [“moirologia”] to Facilitate
Medical Students in their Encounters with Patient Death), Carpineti (Theatre as a
Tool for an Inquiry-Based Physics Teaching), and Mackenzie and Olsson (Alive
Together—Interdisciplinary Practice in Human/Non-human Relationships). This
part of the book volume focuses on pedagogy/teaching including professional
knowledge/expertise, reections, literature reviews, and evidence on a wide range
of healthcare (e.g. medicine), biomedical (e.g. pharmacology), and physical (e.g.
physics) sciences topics interweaved with humanities such as theatre, lms, visual
art, and Greek laments along with discussion of interdisciplinary practices. The aim
of this section is to explore and share pertinent knowledge in this eld and inspire
educators to pursue similar medical humanities endeavours in the future.
Part II. Research and Innovation includes the chapters by Macdonald et al.
(The Art of Serious Storytelling: Using Novel Visual Methods to Engage Veterinary
Practitioners in Reducing Infection Risk During Surgical Preparation), Illingworth
(Using Poetry to Actively Target the Incubation Period), and McAleer et al. (Seeing
Beyond Labels—Staff and Student Perspectives on the Importance of Building
Community). This part of the book volume focuses rstly on original research
drawing on interactive virtual approaches utilising cutting-edge technology and sec-
ondly on innovation with discussions around the use of poetry for the incubation
period and student-staff perspectives on building communities. The aim of this sec-
tion is to share innovative research activities and paradigms as examples for future
use/implementation in Higher Education.
Part III. Public Engagement includes the chapters by Finn and Brown (The
Hidden Curriculum of Public Engagement for Creative Methods of Instruction),
Philp and Smith (The Fabric of the Human Body), Ross and Hoskins (Quilts 4
Cancer: Quilting the Chemical Sciences for Pancreatic Cancer Patients), and Earley
and McGregor (Reframing Heritage Delivery and Engagement). This part of the
focus is on practical knowledge and examples from a wide range of healthcare (e.g.
medicine) and biomedical (e.g. anatomy) sciences topics interweaved with humani-
ties such as visual art and textiles while also discussing the hidden curriculum and
heritage practices through the lens of equality, diversity, and inclusion. The aim of
this section is to explore relevant science communication paradigms that can be
transferable to other settings and applications.
I hope you enjoy reading this book volume and nd it a helpful compendium of
professional knowledge and practices in the elds of Scholarship of Teaching and
Learning, Research and Innovation, and Public Engagement.
Glasgow, UK Ourania Varsou
September, 2022
Preface

15. xi
Part I Scholarship of Teaching and Learning
1 Teaching Medical Humanities in Medical Schools
with Open Education Resources������������������������������������������������������������   3
Richard T. Bellis and Jonathan Ives
2 The Power of Real-World Observation��������������������������������������������������  15
Anna Batistatou, Maria Zoubouli, Maria Kapitopoulou,
and Maria Syrrou
3 The Value of Cinemeducation in Health Sciences Education��������������  29
Irene Cambra-Badii, Griselda González-Caminal,
Carmen Gomar-Sancho, Joel Piqué-Buisan,
Elena Guardiola, and Josep E Baños
4 The Usefulness of the Humanities in Teaching Pharmacology������������  41
Josep E Baños, Irene Cambra-Badii, and Elena Guardiola
5 Employing Greek Laments for the Dead (‘Moirologia’)
to Facilitate Medical Students in Their Encounters
with Patient Death������������������������������������������������������������������������������������  51
Theodora Tseligka
6 Theatre as a Tool for an Inquiry-Based Physics Teaching������������������  63
Marina Carpineti
7 Alive Together—Interdisciplinary Practice in
Human/Non-Human Relationships��������������������������������������������������������  75
Louise Mackenzie and Anna Olsson
Contents

16. xii
Part II Research and Innovation
8 The Art of Serious Storytelling: Using Novel Visual
Methods to Engage Veterinary Practitioners in
Reducing Infection Risk During Surgical Preparation������������������������  91
Alastair S. Macdonald, Matthieu Poyade, Orla McCorry,
Christopher Trace, and Mark Chambers
9 Using Poetry to Actively Target the Incubation Period������������������������ 109
Sam Illingworth
10 Seeing Beyond Labels: Staff and Student Perspectives
on the Importance of Building Community������������������������������������������ 121
Phil McAleer, Mathilde Sijtsma, Leonie Schorrlepp, Graham Reid,
Liam Brady, and Heather Cleland Woods
Part III Public Engagement
11 The Hidden Curriculum of Public Engagement for
Creative Methods of Instruction������������������������������������������������������������ 139
Gabrielle M. Finn and Megan E. L. Brown
12 The Fabric of the Human Body�������������������������������������������������������������� 153
Janet Philp and Joan Smith
13 Quilts 4 Cancer: Quilting the Chemical Sciences
for Pancreatic Cancer Patients�������������������������������������������������������������� 167
Kirsty S. Ross and Clare Hoskins
14 Reframing Heritage Delivery and Engagement������������������������������������ 179
Kirsty Earley and Ross McGregor
Contents

17. xiii
Glossary
Alive Together Interdisciplinary approaches, in human/
non-human relationships, based on col-
laborative practices.
Cinemeducation Movies or television series used in
health sciences education to convey
complex scenarios and situations.
Community Effective communication, open door
policies, and seeing beyond labels to
promote a sense of connection, socially
and academically, in Higher Education.
Heritage Delivery and Engagement Practices with the aim of reviewing and
reframing heritage collections to address
issues of equality, diversity, and inclu-
sion through collaboration and digital
engagement.
Hidden Curriculum Unarticulated and unacknowledged
learning.
Incubation Period Stage in the problem-solving process
where attention is distracted from the
problem in question.
Inquiry-Driven Approach Engaging students to drive curiosity in
learning.
Medical Humanities/Health Humanities The use of humanities in health sciences.
Moirologia Lament songs for the dead from the
Greek folk tradition.
Open Education Resources Generic open access material that can be
used for teaching and learning.
Real World Observation The art of observation using real-world
nature images.
Serious Games Games with an educational purpose.

18. xiv
Serious Storytelling Storytelling beyond the context of
entertainment.
Textile Art In the context of this book, knitting,
stitching, quilting, etc.
Glossary

19. Part I
Scholarship of Teaching and Learning

20. 3
Chapter 1
Teaching Medical Humanities in Medical
Schools with Open Education Resources
Richard T. Bellis and Jonathan Ives
Introduction
The bene ts of medical humanities (alternatively termed health humanities) for
medical students are numerous, but they can nonetheless be dif cult to include
within the crowded medical curriculum in the United Kingdom (UK) context. Such
dif culties are notable in the way that introducing more medical humanities into
curricula has occasionally been discussed by scholars in terms of ?inltrating? it or
alternatively replacing other subjects within the curriculum with medical humani-
ties [1–3]. As Harvey et al. suggest such a strategy has been successful ‘in gaining
a foothold for humanities in medical curricula’, but reinforces a binary where the
animating factors of medicine are represented by the humanities and the scienti c
expertise by biomedicine ([4] p. 6, [5]). They suggest, in line with the Wellcome
Trust’s support for ‘critical medical humanities’, disciplinary ‘entanglement’ that
foregrounds ‘the required knowledge, reasoning, and thinking practice that makes
for good clinical practice? which involves both scientic knowledge and an ability
to understand context and uncertainty [4, 6]. The corollary for medical students of
such a critical medical humanities approach is that engagement with humanities
approaches is potentially relevant at any point of their medical education: patient
encounters are rarely reducible to either solely biomedical knowledge or contextual
interpretation, but typically involve both. The corollary for medical educators is to
R. T. Bellis (*)
School of Medicine, University of St Andrews, St Andrews, UK
e-mail: [email protected]
J. Ives
Bristol Medical School, University of Bristol, Bristol, UK
e-mail: [email protected]
© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature Switzerland AG 2023
O. Varsou (ed.), Teaching, Research, Innovation and Public Engagement,
New Paradigms in Healthcare, https://doi.org/10.1007/978-3-031-22452-2_1

21. 4
provide ways for students to encounter humanities approaches throughout the medi-
cal curriculum. As it stands the only mandatory requirement in UK medical curri-
cula that would typically be considered ‘humanities’ is the teaching of medical
ethics and law, which is clearly indicated in the UK General Medical Council’s
‘Outcomes for graduates’ ([7], p. 9–10). There also exists a consensus statement on
core curricula in the UK for medical ethics and law [8], but the extent to which this
is implemented in full will vary from medical school to medical school. Other
humanities subjects tend to be included in the medical curriculum at the discretion
of the institution to varying degrees, based on the interests of staff and the added
value they are felt to bring. Specialist intercalated degrees in medical humanities are
offered by several UK institutions but these are naturally taken by a minority of
students. Several institutions offer no sustained engagement with medical humani-
ties outside medical ethics and law at all.
However, even including the mandatory ethics and law teaching, within UK
medical schools, the onus has typically remained on individual academics integrat-
ing medical humanities within curricula at points perceived to be particularly ame-
nable to such integration. Such an approach is pedagogically sound and sensible,
but reduces the opportunities for entangling medical humanities more broadly
across UK medical curricula. We suspect that a broad approach to entangling medi-
cal humanities within the medical curricula will need to involve a wider range of
medical educators than simply subject specialists (though specialist medical human-
ities scholars are certainly a benet to any medical school). Precisely because medi-
cal humanities approaches are so relevant across medical curricula, relying on
specialist individuals to cover the whole curriculum is impractical. At the same
time, there should be room for educators focused on the more overtly ‘scientic’
aspects of medicine to include more or less medical humanities content as they view
appropriate for relevant learning outcomes. One size will not t all in this context,
but we advocate including at least some medical humanities material across all
aspects of the medical curriculum. To facilitate the inclusion of appropriate content,
we further advocate the use of open education resources developed by medical
humanities scholars for broad and exible use within medical curricula. This takes
the onus on developing medical humanities content away from non-specialists
whilst enabling them to include such content within teaching materials as they
see t.
The myriad ways that medical humanities can improve medical education across
the curriculum have been well explored by scholars elsewhere [4, 5, 9–16]. Our
purpose in this chapter is to suggest ways that medical educators can utilise the
potential of open access education resources to entangle medical humanities within
UK medical curricula. In other words, we are less concerned in this chapter with the
why and what questions and are more concerned with the how. How can medical
educators, broadly conceived, use open education resources to entangle medical
humanities throughout the medical curriculum? In answering this question, we rst
provide a short overview of what open education resources are, before outlining a
set of such resources developed as part of the ALCMAEON project (alcmaeon.
pixel-­online.org), which both authors participated in at the University of Bristol. We
R. T. Bellis and J. Ives

22. 5
then provide three broad and exible strategies through which we (identied where
appropriate as RTB and JI) have used open education resources with examples from
our own teaching.
Open Education Resources and ALCMAEON
Open education resources are free to access teaching and learning resources that can
be used by any teacher, usually anywhere in the world (as appropriate). They vary
widely in scope, comprehensiveness, and quality and might include, inter alia, any
combination of learning outcomes, curriculum design, lesson plans, teaching slides,
handouts, images, and audio-visual resources.
Open education resources are in principle a very positive thing and can offer
many pedagogical bene ts, including exposure to different teaching practices,
increased opportunity for collaboration, and improved access to materials [17].
Particularly relevant to the latter, these resources can be helpfully time saving for
educators, can provide a structure to base teaching on, and they are to a greater or
lesser extent ‘validated’ (in the sense that they are ideally produced by both educa-
tional and subject experts). As a result, they might be particularly useful for educa-
tors who are not themselves subject experts, but are nonetheless required to develop
teaching in subjects outside their direct expertise for their institution. This is often
the situation that educators in medical schools  nd themselves in when required to
deliver medical humanities education. Whilst some medical schools have access to
a full range of humanities subject experts, others do not, and educators will have to
teach outside of their disciplinary expertise. Non-specialists may often  nd them-
selves having to design and deliver medical humanities content, and open educa-
tional resources can be especially helpful to them. Alternatively, a lack of subject
experts may often be used as a reason for not including medical humanities in the
medical curriculum, despite its value being acknowledged, and the availability of
open access educational resources in medical humanities can help circumvent a lack
of expertise and allow inclusion of medical humanities in the curriculum when it is
wanted but when expertise is lacking.
In general, the open and generic nature of these resources almost always means
that they can be used exibly to suit the teaching and learning contexts in which
they are used. However, that same generic character means that they will be rarely
directed towards speci c learning outcomes, and therefore educators might struggle
to  t them into teaching programmes, or have to alter their own learning outcomes
and curricula in order to  t the resources available, or modify aspects of the resources
to  t with inclusivity criteria. There are a number of strategies that might be used to
do this (some of which are described below), but ultimately it will always be the
case that the materials may not have the same character, or level of integration, as
bespoke materials designed and developed speci cally for a particular programme.
The ALCMAEON project was an EU (ERASMUS +) funded collaboration
between project partners across  ve European countries (Spain, Italy, Greece,
1 Teaching Medical Humanities in Medical Schools with Open Education Resources

23. 6
Romania, UK) that sought to develop open education resources to support the teach-
ing of medical humanities [18]. Focusing primarily on the history of medicine, the
project aimed to create resources that spanned ancient to contemporary medicine,
separated into discrete periods that each contain a set of matching resources that
include (adaptable) lecture slides and lecture notes in all  ve partner languages, a
digital museum comprising signi cant historical objects from the period (with
notes, case studies, reading lists, and assessment questions), and a video library of
experts discussing speci c objects and talking about their signi cance. Each partner
was responsible for a speci c number of periods and, importantly, each partner
could use their historical period as a jumping off point to explore other areas of
medical humanities. For example, at Bristol we chose to link one of our modern
medicine units ‘From the Asylum to Care in the Community’ with best interests
decision-making in ethics and law, which reected both our teaching and research
interests.
The success of projects such as ALCMAEON can be dif cult to evaluate, but
the endeavour is certainly worth reecting on. Such reections can serve to high-
light the strengths and weaknesses of open education resources in general, pro-
vide insight into how speci c resources could be improved, and stimulate
thinking about how such open education resources can be effectively utilised.
Thus, in the rest of this chapter, we present various ways that we have used the
ALCMAEON open education resources in our teaching, and present learning
points from our experience. We outline three strategies for using open education
resources that we have tried (‘curating resources’, ‘entangling subjects’ and
‘introducing voices’) and, focusing on the latter two, provide examples and
reect on each.
Our Strategies
Curating Resources
Our  rst example is our simplest: using the online platforms through which students
engage with course materials to provide a curated set of medical humanities materi-
als relevant to that module/course. Platforms (i.e., virtual learning environments)
such as Blackboard and Moodle (as well as bespoke platforms such as Galen used
by the University of St Andrews School of Medicine) are commonly used to provide
students with an interface through which they can  nd and engage with course
materials. Educators populate module pages with core course material, typically
organised on a week-by-week basis, with each week covering a different subject or
topic. This structure provides an excellent opportunity to include selected elements
of open education resources as part of existing modules. The existing structure to
the module enables educators to provide a curated set of additional resources
directly relevant to that week’s subject or topic. This might simply take the form of
R. T. Bellis and J. Ives

24. 7
providing a bibliography or links to further readings, or may include embedding
material, such as videos, into module pages. As this material is supplementary to the
core course, the range of materials that can be incorporated into the module is
greater: journalism and museum objects can sit alongside one another as examples
of how the subject being discussed are related to the real world of opinions, feelings,
and things. Such material is intended to open up the possibilities of exploring the
subject at hand to medical students, outside of the core focus on biomedicine.
Crucially, the context in which this material is provided to students allows educators
to ensure that such opening up is facilitated by quality materials chosen with this
purpose in mind.
Of course, this way of using open education resources frames them as additional
material that students can choose to look at, but does not ensure engagement.
Accordingly, it is important that when such material is included on online plat-
forms, its purpose and potential for aiding student learning are made clear. Alongside
providing the title of the resource in question, we would also recommend providing
a short description of a few sentences that explains the resource’s relevance to the
core learning outcomes, including an indication of how it might open up the subject
to students. Doing so not only ags to students that the resource has been suggested
for a purpose, but enables students to direct their study to areas that they are most
interested in.
Because the resources are supplementary to the core course, it should be expected
that not all students will use them. Instead, the purpose of including such resources
is to enable exible and dynamic engagement with subjects by students. Where they
want to entangle the biomedical aspect with different complicating factors they can
do so, using curated resources that they can be condent are of a sufcient standard
and quality. Whilst it would clearly be desirable to enable such entanglements
throughout the whole university education of medical students, practical constraints
realistically preclude this. But by making open education resources available to
students in a structured but open way, students can take charge of their education to
incorporate a broader engagement with medicine into their education, where it
suits them.
Such engagement is supported when educators advertise the availability and rel-
evance of additional resources to students during contact hours or course communi-
cations. We have found that highlighting the relevance of the supplementary
materials available on the online platform to students allows educators to point to
ways in which the core subject at hand is more complex than can be presented in a
lecture or tutorial, without having to go into detail about that complexity within the
connes that the limited time/brief communication makes available. This acts as
both a further endorsement of the material provided and a prompt for students to
use them.
The signicant advantage presented by open education resources here is that
they do not require substantial additional labour on the part of the teacher—only the
effort to signpost to them. When time and resource is limited, it can be very difcult
for an educator to prioritise creating supplementary resources that are non-essential
1 Teaching Medical Humanities in Medical Schools with Open Education Resources

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. läpi, sadat naiset tarkastivat olentoamme kiireestä kantapäähän,
mutta ei ainoatakaan raakaa tai säädytöntä sanaa kuulunut
tiellämme. — Äänettöminä ja sopivan välimatkan päässä seurasivat
he kulkuamme. Eivät he silloinkaan, kun vanha Infadus merkitsevästi
viittasi suureen ihmeeseen, God ystävämme "kauniisiin, valkoisiin
sääriin", puhuneet mitään, vaikka helposti saattoi nähdä, että tämä
harvinainen näky herätti heissä tavatonta kummastusta. Ihastuneina
he vain tuijottivat mustilla säihkyvillä silmillään Godin sääriin, (jotka
sivumennen sanoen olivat harvinaisen valkoiset). Mutta tämä riitti
hyvin nostamaan veret Godin poskille, hän oli näet varsin häveliäs
luonnoltaan.
Saavuttuamme keskelle kylää pysähtyi Infadus suuren majan luo,
joka sijaitsi hiukan erillään muista majoista.
Ovella hän lausui kovalla äänellä.
"Astukaa sisään, te tähtien pojat, ja suvaitkaa viivähtää hetkinen
matalassa majassani. Heti paikalla tarjotaan teille ravintoa —
maallista ruokaa ja juomaa — niin ettei teidän tarvitse kiristää
vöitänne nälästä. Te saatte hunajaa ja maitoa ja härän sekä
muutamia lampaita — se ei ole paljon, valtiaani, mutta meillä ei ole
sen parempaa."
"Hyvä, Infadus", sanoin minä. "Me levähdämme mielellämme,
pitkä retkemme ilman halki taivaasta maahan on väsyttänyt meitä."
Me astuimme majaan, joka nähtävästi oli järjestetty meitä varten.
Parkituista nahoista oli valmistettu mainioita vuoteita ja pesua varten
oli vettä yllin kyllin.

27. Äkkiä kuulimme huutoa ulkopuolelta. Avasimme oven, kurkistimme
ulos ja näimme joukon nuoria tyttöjä, jotka kantoivat maitoruukkuja,
hunajaa ja paistettuja kakkuja. Heidän jälessään talutti pari nuorta
miestä nuorta lihavaa härkää. Yht'äkkiä sivalsi toinen veitsensä ja
leikkasi näppärästi eläimeltä kaulan. Muutamassa minutissa oli härkä
nyletty ja paloitettu. Maukkain osa lihaa pantiin meidän varallemme,
jäännökset jaoin omasta ja toverieni puolesta ympärillämme
seisoville sotureille. He taas vuorostaan paloittelivat lihan
pienemmäksi ja jakoivat sen kansalle. Se oli "valkoisten miesten
lahja".
Umbopa ja nuori kaunis kukualaisnainen alkoivat kiireesti
valmistaa ruokaa. He keittivät lihan suuressa savipadassa, joka
ripustettiin majan ulkopuolelle sytytetyn nuotion päälle. Kun ruoka oli
valmistumaisillaan, lähetimme sanan Infadukselle kutsuen häntä ja
Skraggaa aterioimaan kanssamme.
He tulivat heti ja me istuimme pienille jakkaroille — zululaiset istua
kyyköttävät yleensä kantapäillään, mutta kukualaiset eivät tee niin.
Söimme hyvällä ruokahalulla ja pääsimme taas vähitellen voimiimme.
Kylläpä siitä olikin viikkoja vierinyt, kun niin hyvän aterian olimme
syöneet!… Infadus oli hyvin puhelias ja kohtelias meille; sitä vastoin
huomasimme, että Skragga katseli meitä epäluuloisesti. Hän kuten
hänen seuralaisensa oli ensin kauhistunut valkoista ihoamme ja
taikatemppujamme luullen meitä mahtaviksikin poppamiehiksi. Mutta
kun hän näki meidän syövän, ja juovan aivan kuin muutkin
kuolevaiset, näytti hän vähitellen muuttavan mieltään.
Aterioidessamme näin hänen koko ajan salaa luovan meihin sangen
pahaa ennustavia silmäyksiä. Lyhyesti sanoen: herra Skraggan
käytös ei lainkaan miellyttänyt minua.

28. Aterian aikana huomautti Curtis minulle, että meidän pitäisi ottaa
selkoa siitä, tietäisikö vieraanvarainen isäntämme mitään hänen
veljensä kohtalosta. Mutta minä sain hänet siitä estetyksi, pidin
ylimalkaan viisaimpana odottaa sopivaa tilaisuutta, ennenkuin
kävisimme siihen kysymykseen käsiksi.
Päivällisen jälkeen otimme esille piippumme ja vedimme aika
sauhut Infaduksen ja Skraggan suureksi kummaksi. Ihmeellistä kyllä,
viljelevät kukualaiset tupakkaa sangen suuressa määrässä, mutta
tupakanpolton jumalallinen taito on heille tuntematon. He käyttävät
tupakkaa vain nuuskaksi; ei vanha päällikkö eikä Skragga tunteneet
sitä samaksi aineeksi, jolla me täytimme piippumme.
Viimein kysyin Infadukselta, koska hän luuli meidän voivan jatkaa
matkaamme, ja suureksi ilokseni hän vastasi, että seuraavana
aamuna lähtisimme kulkemaan. Hän oli jo lähettänyt kaksi
sanansaattajaa ilmoittamaan kuningas Twalalle tulostamme. Twala
oleskeli nykyään Luh nimisessä pääkaupungissaan, jossa piakkoin
kesäkuun alkupäivinä, aiottiin viettää kukualaisten suurta
jokavuotista juhlaa. Tähän tilaisuuteen kokoontuivat kaikki
valtakunnan soturit; ja kuningas piti sotaväen tarkastuksen; vaan
muutamia osastoja jätettiin vartioimaan maan pohjoisrajaa. Juhlan
yhteydessä vietettiin niinkutsuttu "noita-ajo", josta vielä aion kertoa
tarkemmin.
Infadus ilmoitti siis meille, että meidän tuli lähteä
aamunkoitteessa. Hän aikoi seurata meitä ja arveli, että me kyllä
voisimme saapua Luhiin parin vuorokauden kuluttua, ellei jotain
erityistä estettä sattuisi tiellä; voisihan esimerkiksi joku virta tulvata
yli reunainsa, kuten usein tapahtui, ja silloin olisi vaikea päästä yli.

29. Sitten toivottivat Infadus ja Skragga meille hyvää yötä ja menivät
matkoihinsa. Samassa tuokiossa heittäysimme vuoteillemme ja
olimme, pian sikeässä unessa.
Emme kuitenkaan kaikki neljä, yksi meistä valvoi. Eihän voinut
tietää, mitä nämä kukualaiset — ystävällisyydestään huolimatta —
saattoivat keksiä.
Mutta Jumalan kiitos — pelkomme oli aiheeton. Yö kului hiljaa ja
rauhallisesti; ei meille tapahtunut mitään pahaa.

30. YHDEKSÄS LUKU.
Kuningas Twala.
Minä en ryhdy seikkaperäisesti kuvailemaan kaikkea mitä saimme
kokea matkallamme Luhiin. Matka kesti aivan oikein kaksi päivää ja
kävi koko ajan pitkin "suurta maantietä" — Salomon tietä, joka
leikkaa kukualaisten maan kahtia. Maa tuli yhä viljavammaksi ja
kauniimmaksi, mitä kauemmaksi kuljimme, yhä tiheämpään kohosi
suuria, väkirikkaita, vihantien vainioiden ympäröimiä kyliä.
Kaikki nämät kylät olivat rakennetut saman suunnitelman mukaan,
ne olivat aivan yhtäläiset kuin ensimäinen, johon olimme saapuneet,
jokaista kylää vartioi vahva sotajoukko. Kuningas Twalan
valtakunnassa oli näet jokainen sotakuntoinen mies soturi, ja koko
miespuolinen osa kukualaiskansaa oli valmis milloin tahansa
lähtemään taisteluun. Matkallamme tapasimme tuhansittain sotilaita,
jotka myös aikoivat pääkaupunkiin ollakseen läsnä suuressa
sotaväen tarkastuksessa ja vuosijuhlassa.
Seuraavan päivän illalla lepäsimme hetkisen eräällä mäen harjalla,
jonka yli tie kulki. Täällä näimme kauniin, viheriän, hedelmällisen
tasangon. Tasangon keskellä kohosi Luh. Ollakseen afrikalainen

31. kraali oli se varsin suuri, se oli ainakin peninkulman ympärimitaten,
sitä ympäröi koko joukko pienempiä kraaleja. Nämä esikaupungit
olivat tavallisesti tyhjät, ainoastaan juhlallisissa tilaisuuksissa —
kuten nyt vuosijuhlan aikana — majoitettiin niihin pääkaupunkiin
tulvivat sotilaat. Kylän takana puoli peninkulmaa pohjoiseen päin,
saatoimme nähdä hevosenkengänmuotoisen kummun, jolle kohtalo
oli määrännyt tärkeän osan minun ja toverieni vaarallisella
seikkailuretkellä kukualaisten maassa. Luh oli erinomaisen kauniilla
paikalla, kaupungin läpi juoksi suuri virta, kenties sama, josta
olimme nähneet välähdyksen seistessämme korkealla Sheban
povella.
Kauempana pohjoisessa, noin 14-15 peninkulmaa Luhista, kohosi
kolme suurta lumivuorta, aivan kolmikannassa keskenään. Ne eivät
olleet pyöreät ja tasaiset kuten Sheban povi vaan jyrkät ja rosoiset.
En saanut silmiäni käännetyksi näistä kolmesta lumipeitteisestä
kukkulasta — ja samoin oli totta vie myös Curtisin ja Godin laita.
Infadus huomasi, että katselimme niitä, ja virkkoi:
"Te katselette noita kaukaisia vuoria? Me olemme antaneet niille
nimen 'Kolme noitaa', ja niiden luona päättyy suuri maantie."
"Miksi se päättyy?" kysyin.
"Elkää sitä minulta kysykö!" sanoi vanhus olkapäitään kohottaen.
"Vuoret ovat täynnä onkaloita ja niiden sisimmässä sisuksessa on
syvä luola. Sinne menivät muinoin viisaat miehet hakemaan sitä,
jonka vuoksi he olivat tulleet tähän maahan. Ja sinne haudataan
nykyään meidän kuninkaamme. Paikka kutsutaan 'Kuoleman
asunnoksi'."

32. "Mitä etsivät viisaat miehet täältä?" kysyin minä innokkaasti.
"En tiedä. Valtiaani, jotka tulevat tähdistä, tietänevät sen", sanoi
hän luoden ovelan silmäyksen meihin. Nähtävästi hän tiesi jotain,
vaikka ei tahtonut puhua sen enempää tästä kysymyksestä.
Minä tekeydyin hirveän viisaan näköiseksi ja sanoin: "Olet
oikeassa, Infadus. Ylhäältä tähdistä näemme melkein kaikki, mitä
täällä maan päällä tapahtuu. Ja mitä me emme näe, siitä kuulemme.
Siten olen esimerkiksi kuullut, että muinaisajan viisaat miehet tulivat
tähän maahan ja noille vuorille löytääkseen välkkyviä kiviä ja
keltaista metallia…"
"Valtiaani on viisas", kuului vastaus. Ja vanha päällikkö jatkoi
varovasti kylmällä äänellä. "Minä olen vain maanlapsi enkä tunne
moisia asioita. Mutta Gagul tietää — vanha Gagul, joka ei koskaan
kuole. Puhukoon valtiaani hänen kanssaan, kun saavumme
kuninkaan kaupunkiin; hän on melkein yhtä viisas kuin te." Näin
sanoen hän pyörähti kantapäällään ja meni matkoihinsa.
Heti kun hän oli mennyt, käännyin minä matkakumppanieni
puoleen ja sanoin viitaten vuoriin: "Siinä ovat kuningas Salomon
kaivokset."
Umbopa seisoi vieressämme uneksivana, kuten usein viime päivien
kuluessa. Hän kuuli sanani ja hänen silmänsä välkähtivät.
"Niin, Makumazahn!" sanoi hän zulukielellään. "Siinä ovat
kaivokset ja niissä timantit. Ja te olette saavat nuo välkkyvät kivet ja
punaisen kullan, koska te valkoiset miehet nyt kerran olette niin
ahneet leluille ja rahoille."

33. Hänen nenäkkäisyytensä harmitti minua ja minä tiuskaisin hänelle:
"Mitä sinä siitä tiedät, Umbopa?"
"Tiedänkö?" toisti hän, "en minä mitään tiedä, minä näin vain unta
viime yönä!" Ja sitten hänkin meni matkoihinsa.
"Mikä hänen on?" virkkoi Curtis. "Mitähän ajatuksia musta
ystävämme mahtanee hautoa mielessään? Hän on mielestäni niin
salaperäinen ja tietää varmaan enemmän kuin hän tahtoo ilmaista.
Se on totta, Allan, onko Umbopa kuullut mitään veljestäni?"
"Ei, hän ei sano kuulleensa mitään. Hän on kysynyt jokaiselta
kukualaiselta, johon hän on tutustunut, mutta kaikki sanovat, että
me olemme ensimäiset valkoiset ihmiset, jotka ovat astuneet
jalkansa tähän maahan."
"Luuletko ylipäänsä, että hän on voinut päästä tänne asti?" kysyi
God ystävältään. "Meidän matkamme kyllä onnistui, mutta sehän oli
sula ihme. Kuinka hän olisi voinut löytää tien vuorten yli ilman
karttaa?"
"En tiedä", vastasi Curtis synkästi, "mutta jollain tavalla minä kyllä
hänet löydän".
Päivä laski hitaasti mailleen ja samassa kun sen viimeinen valo
sammui näköpiirin taa, syöksyi pimeys kätköstään kuin myrskytuuli
ja kattoi mustana ja paksuna pääkaupungin ja koko maan. Toisena
silmänräpäyksenä oli päivä, toisena yö — hämärän hiljaisia hetkiä ei
näillä leveysasteilla tunneta. Valo ja pimeys vaihtuvat kuin elämä ja
kuolema. Aurinko laskee ja maa peittyy varjoon, mutta pimeyden
viitta ei kauankaan verhonnut maan hartioita: pian hiipi vieno
valonsäde idästäpäin — ja kas! Nyt näkyi kapea hopeareuna, ja

34. viimein kohosi puolikuu taivaalle. Sen kalpeat säteet valaisivat
suuren, hiljaisen tasangon, ja kaukana vuorilla loisti lumi kuin
puhdas hopea.
Hiljaa ja ääneti ihailimme tätä hurmaavaa satuihanuutta. Tähdet
kalpenivat kalpenemistaan — kuun valo himmensi ne, omituinen
lämmin ja onnellinen tunne valtasi meidät nähdessämme
edessämme leviävät suuremoiset ja kauniit seudut. En osaa kuvailla
minkä vaikutuksen tämä kuutamoinen yö teki mieleemme, tiedän
vaan, että minä — niin, kuten lukija tietää, olen vaan tavallinen,
yksinkertainen norsunpyytäjä eikä elämäni suinkaan ole ollut
pelkässä kauneudessa kahlaamista, mutta jotain kaunistakin olen
sentään nähnyt, ja kauniimpia hetkiä elämässäni oli kuutamo-yö
kukualaisten maassa.
Mutta äkkiä häirittiin meitä unelmissamme. Kohtelias ystävämme
Infadus astui luoksemme ja ehdotti, että me nyt jo jatkaisimme
matkaamme pääkaupunkiin, missä meille oli varattu yömaja.
"Kuu paistaa nyt niin kirkkaasti", sanoi hän, "että me emme
kompastu tiellä".
Sanottu ja tehty. Läksimme matkaan ja tunnin kuluttua olimme
saapuneet erääseen Luhin esikaupungeista. Kaupunki itse näytti
suurenmoiselta; ylt'ympäri sitä leimusi nuotio nuotion vieressä —
ikäänkuin valtava tulikehä. Nyt saavuimme vallihaudalle; nostosillalla
seisoi soturi vartioimassa. Tuimalla äänellä huusi hän vastaamme:
"Ken siellä?" Infadus lausui tunnussanan, jolloin nostosilta laskettiin,
ja me pääsimme yli. Tulimme kaupungin pääkadulle, mutta vielä
emme pysähtyneet; vasta kun olimme astuneet puoli tuntia ja
kulkeneet satojen majojen ohi, seisahtui Infadus vihdoin kapealle

35. portille. Sen sisäpuolella oli koko joukko majoja, jotka ympäröivät
pientä pihamaata. Siinä oli meidän asuntomme.
Me astuimme pihalle. Huomasimme nyt, että jokainen meistä oli
saanut oman majansa itseään varten, vieläpä oikein tilavan ja
mukavan; lattialle oli levitetty useampia kerroksia tuoksuvia heiniä ja
niiden päälle parkittuja nahkoja. Ensi työksemme peseydyimme, kun
se oli tehty, tuli joukko nuoria tyttöjä luoksemme. He toivat
paistettua lihaa ja paahdettuja jauhokokkareita puulautasilla.
Iskimme hyvällä ruokahalulla kiinni alku-asukkaiden herkkuihin, ja
kun olimme syöneet ja juoneet, nostatimme kaikki vuoteet samaan
majaan ja heittäysimme sitten makuulle. Eipä kestänyt montakaan
silmänräpäystä ennenkuin vaivuimme sikeään uneen, väsyneet ja
uniset kun olimme rasittavan päivämatkan jälkeen.
Aurinko oli jo korkealla taivaalla, kun viimein heräsimme.
Vuoteemme ääressä seisoivat eilisiltaset ystävämme, heidät oli
lähetetty auttamaan meitä pukeutumisessa.
Olisittepa nähneet miltä God tällä hetkellä näytti.
"Pukeutumisessa!" toruskeli hän. "Pukeutumisessa? Tätäkö he
kutsuvat pukeutumiseksi? Kun ei ihmisellä ole muita vaatteita kuin
villapaita ja saapaspari, niin ei todellakaan kannata tulla puhumaan
pukeutumisesta… Ettekö voisi pyytää näitä tyttösiä tuomaan
housuni, Allan?"
Minä tein niin, mutta housut eivät olleet saatavissa. Ne olivat
kuten mitkäkin pyhät esineet heti viety kuninkaalle. Muuten
ilmoittivat neitoset, että kuningas suvaitsi vastaanottaa meidät
aamupäivällä.

36. Neitosten suureksi kummaksi ja mielipahaksi pyysimme heidät
poistumaan kunnes olimme pukeutuneet. God parka näki sittenkin
eniten vaivaa, vaikka hän ei tarvinnut monta minuuttia ennenkuin oli
vaatteissa. Hänen täytyi näet ajaa partansa toisin sanoen oikean
posken parta. Vasempaa kielsimme häntä Herran nimessä veitsellään
koskemasta, siinä kasvoi nyt oikein muhkea poskiparta.
Me toiset tyydyimme vähempään, pesimme ja harjasimme
itsemme vain oikein perinpohjaisesti. Curtisin kullankeltaiset hiukset
olivat kasvaneet niin pitkiksi, että ne ulottuivat melkein hartioille, ja
hän muistutti nyt enemmän kuin koskaan ennen muinaisajan
viikinkiä. Minäkin olin saanut aimo parran; harmaat viikseni eivät
tavallisesti ole puolta tuumaa pitemmät, mutta nyt ne olivat
kokonaisen tuuman pituiset.
Kun olimme syöneet aamiaisemme ja polttaneet piipullisen
tupakkaa, tuli Infadus ilmoittamaan, että kuningas Twala oli valmis
vastaanottamaan meitä.
Me vastasimme, että mieluummin odottaisimme, kunnes aurinko
oli korkeammalla, olimme vielä väsyneet matkan jälkeen j.n.e. Kun
olet tekemisessä villien tai puolivillien ihmisten kanssa, on paras
antaa heidän odottaa. Jos olet liian kohtelias ja huomaavainen,
luulevat he, että heitä pelkäät. Sen vuoksi jäimme rauhallisesti
majaamme ja istuimme vielä kokonaisen tunnin jutellen niitä näitä,
vaikka varmasti olimme yhtä uteliaita näkemään kuningas Twalaa
kuin hän meitä. Odottaessamme otimme esille muutamia lahjoja,
joilla aioimme ilahuttaa kuningasta, hänen vaimojaan ja
hoviväkeään. Paljon ei meillä ollut, mutta jotain sentään saimme
kerätyksi kokoon; nimittäin Tuulihattu raukan Winchesterpyssyn ja
muutamia helminauhoja.

37. Viimein ilmoitimme Infadukselle, että olimme valmiit lähtemään
kuninkaan luo, ja sitten läksimme kaikki matkaan Infaduksen
seuraamina, Umbopa kantoi pyssyä ja helmiä.
Kuljettuamme pari sataa askelta saavuimme melkein samanlaiselle
aituukselle, kuin mikä meidän majojamme ympäröi — se oli vain
viisikymmentä kertaa suurempi, mikäli arvioin, neljä-viisi tynnyrinalaa
läpimitaten. Ylt'ympärillä pitkin aituusta kohosi maja toisensa
vieressä, niissä asuivat kuninkaan vaimot. Vastapäätä porttia pihan
perällä kohosi suuri maja, ja se oli kuninkaan "linna". Aukealla
kentällä joka tavallisissa oloissa oli tyhjä, oli nyt eloa ja liikettä; se
vilisi näet kukualaisia sotamiesosastoja, ja luullakseni oli siellä
ainakin 7000-8000 sotilasta. Meidän täytyi kulkea rivien välitse
astuessamme kuninkaan majalle, ja siten saatoimme oikein selvästi
nähdä, kuinka muhkeilta sotilaat näyttivät seisoessaan siinä
riveissään liikkumatta kuin kuvapatsaat. Sulkatöyhdöt liehuivat
tuulessa, keihäät ja valkoiset härännahkakilvet välkkyivät
päivänpaisteessa. Se oli komea näky.
Kuninkaan majan lähin ympärys oli vapaa ja pitkin seinää oli
asetettu jakkaroita, joille me Infaduksen viittauksesta istuimme.
Umbopa asettui taaksemme ja vanha Infadus seisoi majan ovella.
Kului viisi minuuttia — kului kymmenen — vieläpä kaksitoistakin.
Raskas hiljaisuus vallitsi suurella kentällä. Me tunsimme miten
tuhansien aseellisten miesten katseet olivat meihin tähdätyt, ja
kaikesta sydämestämme toivoimme, että tapahtuisi jotain; tämähän
oli melkein sietämätöntä — pahempaa kuin tulikokeet keskiajalla.
Emme kuitenkaan olleet tietääksemme, näytimme vaan hyvin
arvokkailta ja levollisilta. Ja yhä kesti hiljaisuutta. Viimein avaantui
ovi ja ulos astui jättiläisolento tiikerintalja hartioilla. Häntä seurasivat

38. Skragga ja kummallisen näköinen kuvatus, joka oli kuin kuivunut
marakatti, päästä jalkoihin asti kiedottuna nahoista ommeltuun
vaippaan. Jättiläinen eli kuningas Twala istui jakkaralle, Skragga
asettui hänen taakseen, ja marakatti (vai mikä lie ollut) ryömi
nelinkontin majan siimekseen.
Yhä vallitsi sama äänettömyys.
Jättiläinen kohosi nyt seisaalleen ja heitti tiikerintaljan hartioiltaan,
niin että selvästi saatoimme nähdä, kuinka inhoittavalta, raa'alta ja
ilkeältä hän näytti. En koskaan ole nähnyt ilkeämpiä ja
vastemielisempiä kasvoja. Kukualaisilla oli ylipäänsä kauniit kapeat
huulet, mutta heidän kuninkaallaan oli paksut neekerihuulet, leveä
litteä nenä ja vain yksi musta luimisteleva silmä; toisen sijalla oli
kamala ammottava aukko; ja hänen kasvoillaan oli julma,
eläimellinen ilme. Tämän mustanruskean hirviön päässä liehui komea
töyhtö valkoisia kamelikurjen sulkia, välkkyvä rintahaarniska peitti
vartalon ja vyötäisillä ja oikean polven ympärillä oli hänellä kuten
hänen sotilaillaankin valkoisia häränhäntiä. Oikeassa kädessään hän
piteli suunnattoman suurta keihästä. Kaulaa ympäröi paksu
kultarengas ja hänen otsallaan hohti ja välkkyi yksi ainoa
mahdottoman suuri hiomaton timantti… luultavasti Salomon
kaivoksen aarteita…
Vielä kesti äänettömyyttä mutta ei kauan. Kuningas heilutti
raskasta keihästään, ja samassa silmänräpäyksessä heiluttivat kaikki
8,000 soturia keihäitänsä vastaukseksi ja 8,000 kurkkua kohotti
yht'aikaa tervehdyshuudon. "Kuhm!" kaikui yli laajan kentän, ja
"Kuhm! Kuhm!" vielä toisen ja kolmannen kerran. Se jyrisi kuin
ukkonen ja sai maan tärisemään.

39. Äkkiä kuulimme vikisevän äänen mankuvan jotain. Mistä se ääni
tuli?
Marakattiko tuolta majan siimeksestä puhui?
"Nöyryyttäkää itsenne, oo kukualaiset miehet!" kuului käheä ääni.
"Tässä on kuninkaanne!"
Ja 8,000 kurkusta kajahti vastaukseksi: "Kuningas! Nöyryyttäkää
itsenne kuninkaanne edessä!"
Sitten vallitsi taas hiljaisuus, painostava kuolonhiljaisuus. Mutta
äkkiä se katkesi; yksi sotilaista sattui pudottamaan kilpensä. Kolisten
ja rämisten se putosi kovalle kalkkikivelle, jolla pihamaa oli laskettu.
Twalan musta silmä säkenöi; hän käänsi päänsä siihen suuntaan,
mistä melu kuului.
Sitten hän raa'alla, käheällä äänellä huusi: "Tule tänne, koira!"
Nuori kaunis mies astui kuninkaan eteen.
"Haa, sinäkö pudotit kiipesi, kurja tomppeli. Uskallatko häväistä
minua tähdistä tulleitten vieraittemme silmissä? Millä voit itseäsi
puolustaa?"
Näimme, miten miesraukka mustasta ihostaan huolimatta kalpeni.
"Anna kuulua!" ärjäisi Twala.
"Se vierähti kädestäni vahingossa", änkytti soturi. "Minä en voinut
sille mitään, oo sinä mustan lehmän vasikka!"
"Sen tapaturman saat sinä maksaa! Sinä olet saattanut minut
naurunalaiseksi. Sinun pitää kuoleman!"

40. Nuorukainen tiesi, etteivät rukoukset auttaisi. "Minä olen
kuninkaan härkä", kuiskasi hän melkein kuulumattomasti.
Nyt kutsui kuningas poikansa Skraggan luokseen. "Näytä minulle
taitoasi", sanoi hän kamalasti hymyillen. "Heiluta keihästäsi ja tapa
tämä kurja koira".
Skraggan irvistys oli yhtä inhoittava kuin hänen ilkeän isänsä. Hän
kohotti keihäänsä, nuori soturi parka peitti käsillään silmänsä ja
odotti vavisten loppuaan. Me olimme kauhusta kivettyneet
nähdessämme moista raakuutta.
Kahdesti heilautti kuninkaanpoika keihästään ja heitti sitten
raskaan murha-aseensa uhriaan kohti. Se osui nuorukaista
sydämeen ja tunkeutui selästä lävitse. Hän ponnahti kohoksi, levitti
käsivartensa ja kaatui kuolleena maahan. Sotajoukossa kuului
hiljainen mutina, se vyöryi rivistä riviin ja kuoli viimein. Rikos oli
tehty, ruumis makasi maassa, ennenkuin edes olimme oikein
ennättäneet tajuta mistä oli kysymys. Curtis hypähti pystyyn vihasta
vavisten, mutta istuutui jälleen — mitäpä hän olisi voinut tehdä?
"Se oli mainio heitto", sanoi kuningas. "Viekää ruumis pois!"
Neljä miestä astui esille, he nostivat kaatuneen toverinsa ja
kantoivat hänet syrjään.
Nyt vinkui marakatti taas: "Peittäkää verijäljet! Kuningas on
langettanut tuomionsa. Kuningas on rangaissut pahantekijän."
Heti astui muuan nainen esille majan takaa kantaen ruukkua, joka
oli täynnä kalkkikivijauhoa. Hän siroitti sitä veripilkuille, kunnes ne
peittyivät näkymättömiin.

41. Curtis istui kuin hehkuvilla hiilillä — ja me muut samoin. Moista
julmuutta emme olleet koskaan nähneet ja Curtis kiehui vihasta, niin
raivostunut hän oli petomaiseen kuninkaaseen. Töin tuskin sain
hänet hillityksi.
"Istukaa levollisesti", täytyi minun hänelle yhtämittaa kuiskata.
"Muuten olemme hukassa."
Viimein sain hänet käsittämään, että meidän ei pitänyt olla
tietääksemme koko asiasta, jos mielimme pelastaa nahkamme.
Kun verilätäköt oli täydellisesti peitetty, kääntyi Twala puoleemme.
"Valkoiset miehet!" sanoi hän, "te, jotka olette tulleet tänne mistä
ja mitä varten, sitä en tiedä, — minä tervehdin teitä".
"Ja me tervehdimme sinua, Twala, kukualaisten kuningas!"
vastasin minä.
"Valkoiset miehet, mistä te tulette ja mitä etsitte täältä?"
"Me tulemme tähdistä. Mutta elä kysy meiltä, millä tavalla olemme
kulkeneet tämän pitkän matkan. Minkä vuoksi olemme tulleet?
Katsomaan tätä maata?"
"Täällä ei ole paljon näkemistä!" arveli kuningas. "Entä tuo mies,
joka on seurassanne", jatkoi hän viitaten Umbopaan, "tuleeko hänkin
tähdistä?"
"Tulee hänkin. Taivaassa elää kyllä hänenkin värisiään miehiä.
Mutta miksi kysyt tällaisia asioita, kuningas Twala? Kaikki nämä
seikat ovat liian ylhäisiä sinun laisellesi maanlapselle."

42. "Sinä olet suurisuinen, tähtimies", vastasi Twala silmäkulmiaan
rypistäen. "Tähdet ovat kaukana täältä — mitä jos antaisin teille
saman lopun kuin tuolle miehelle, joka äsken kannettiin pois."
Minä purskahdin raikuvaan nauruun, vaikka en suinkaan ollut
naurutuulella. Asemamme näytti perin uhkaavalta.
"Varo itseäsi, oo kuningas! Kulje varovasti, kun astut kuumilla
kivillä — muuten poltat jalkasi. Ja pitele keihästäsi varresta, ettet
haavoita kättäsi sen purevaan terään. Jos riistät hiuskarvankaan
päästämme, olet hukassa ja kuoleman oma. Eivätkö nämä kaksi
miestä", näin sanoen viittasin Infadukseen ja Skraggaan, joka
parhaillaan pyyhki verta keihäästään, "ole kertoneet sinulle, mitä
miehiä me olemme ja mihin kykenemme? Oletko koskaan nähnyt
meidän kaltaisiamme olentoja? Oletko nähnyt ketään hänen
laistaan?" Minä viittasin Godiin — tiesin että hyvällä omallatunnolla
saatoin esittää hänet ainoana lajiaan.
"En, siinä olet oikeassa", virkkoi kuningas.
Minä jatkoin: "Eivätkö he ole kertoneet sinulle, kuinka meidän
kätemme lähettää surman pitkän matkan päästä?"
"He ovat kertoneet, mutta minä en usko heitä. Tahdon sen itse
nähdä, ennenkuin uskon", sanoi hän. "Tapa joku noista sotilaista,
jotka seisovat tuolla", — hän viittasi kentän tuolle puolen — "ja minä
uskon".
"Ei", sanoin minä päättävästi, "Ihmisiä me emme tapa, paitsi
silloin kun he ansaitsevat kuolemanrangaistuksen. Mutta jos sinua
haluttaa nähdä taitoamme, niin anna palvelijaisi tuoda tänne härkä,
sen minä tapan."

43. Mutta kuningas vain hymyili ivallisesti. "Ei, teidän pitää tappaa
mies. Ennen en teitä usko."
"Niinkuin tahdot, kuningas Twala", virkoin minä. "Pyydän siis sinua
menemään tämän suuren pihan poikki. Silloin on elämäsi valo
sammutettu, ennenkuin jalkasi ovat saavuttaneet portin. Tai… ellet
itse tahdo, niin anna poikasi Skraggan koettaa…" Yllämainitun
nuoren verihurtan olisin mielihyvällä passittanut toiseen maailmaan.
En koskaan unhoita, minkä kauhean karjunnan Skragga päästi
kuullessaan ehdotukseni. Hänen kuninkaallinen korkeutensa hypähti
pystyyn, kuin käärme olisi häntä purrut, ja katosi yks kaks kuninkaan
majaan.
Ei Twalakaan pitänyt ehdotuksestani; hän rypisti kulmakarvojaan
ja vaipui mietteisiin. Sitten hän huusi:
"Tuokaa tänne nuori härkä!"
Kaksi miestä kiiti nuolen nopeudella täyttämään kuninkaan käskyä.
Minä löin Curtisia olalle sanoen hänelle:
"Tällä kertaa, Sir Henry, saatte te ampua. Näyttäkää tuolle
mustalle hirviölle, etten minä ole ainoa velho joukossamme."
Curtis otti pyssynsä ja valmistautui ampumaan.
"Kunpa en vain ampuisi väärään", sanoi hän.
"Teidän täytyy osua", kuiskasin hänelle. "Ja joskin ensimäisen
laukauksen kävisi hullusti, on teillä vielä toinen kuula jälellä.
Laukaiskaa se sitten heti. Mutta elkää ampuko, ennenkuin härkä
kääntää kylkensä".

44. Kesti tuokion aikaa, ennenkuin näimme härän, joka juoksi täyttä
vauhtia aituuksen porttia kohti. Mutta tuskin se oli päässyt portin
sisäpuolelle, kun se pysähtyi ällistyneenä. Se nosti turpansa ilmaan
ja mylvi. Nähtävästi se pelkäsi suurta ihmisjoukkoa, eikä tiennyt
minnepäin kääntyä.
"Nyt on paras hetki!" kuiskasin minä Curtisille. Hän nosti pyssyn
poskelleen — tuima laukaus — ja härkä kellahti selälleen. Kuula oli
osunut kylkiluiden väliin ja tehnyt perinpohjin tehtävänsä.
Hämmästyksen huuto kaikui yli kentän, kuiskailtiin ja mutistiin;
moista temppua ei oltu kukualaisten maassa nähty eikä kuultu.
Levollisesti käännyin Twalan puoleen.
"Olenko valehdellut, kuningas?"
"Et", täytyi hänen vapisevalla äänellä myöntää, "sinä olet puhunut
totta, valkoinen mies." Oli huvittavaa kuulla, kuinka nöyrältä hänen
äänensä, joka äsken oli ollut niin kopea, nyt kuului.
"Kuule nyt, mitä sinulle sanomme, Twala!" jatkoin minä. "Me
emme tule sodan, vaan rauhan tuojina. Kas tässä", näin sanoen
viittasin Winchesterpyssyyn — "tämän onton sauvan annamme
sinulle. Se antaa sinulle vallan tappaa, niinkuin me tapamme. Mutta
minä olen loihtinut taikasanalla sauvan, sen vuoksi sanon sinulle: elä
tapa ketään ihmistä sillä. Jos annat sen puhua hirvittävää kieltään
jollekin ihmiselle, niin tuottaa se surman sinulle itsellesi. Maltahan,
niin saat nähdä jotain uutta… Käske jonkun sotilaistasi asettua
viidenkymmenen askeleen päähän minusta, ja työntää keihäänsä
maahan terä ylöspäin, niin että lappea kääntyy meihin päin."
Parissa silmänräpäyksessä oli kaikki tehty.

45. "Kas niin! Nyt minä pirstaan keihään."
Tähtäsin tarkkaan ja laukaisin. Kuula sattui terään ja pirstasi sen
kappaleiksi.
Taas kuului hämmästyksen kohina. Minä käännyin Twalan puoleen
ojentaen hänelle pyssyn.
"Tämän velhoputken annamme siis sinulle. Sittemmin opetan
sinua sitä käyttämään. Mutta kuten sanottu, varo käyttämästä
tähtien lahjoittamaa lahjaa maallisia miehiä vastaan."
Kuningas vastaanotti varovasti pyssyn ja laski sen pelonsekaisella
kunnioituksella jalkainsa juureen. Samassa huomasin
kokoonkuivuneen apinaolennon ryömivän huoneen vierustalta
päivänpaisteeseen. Saavuttuaan kuninkaan istuimen luo se kohosi
pystyyn ja avasi turkkiviittansa, niin että saatoimme nähdä sen
kasvot. Ja nekös kasvot! Ilkeämpää ja inhoittavampaa naamaa en
ole ikipäivinäni nähnyt. Apinaolento oli nähtävästi ikivanha vaimo;
hänen ruumiinsa oli niin näivettynyt ja kuihtunut, että se tuskin oli
suurempi kuin seitsenvuotisen lapsen ruumis, ja kasvot olivat
pelkkää ryppyä, kurttu kurtussa kiinni. Töin tuskin saattoi niissä
eroittaa sisäänpainuneen uurteen, joka oli olevinaan suu, sen alta
pisti esiin pitkä terävä leuka. Olihan hänellä nenäkin, mutta se oli
niin sisäänpainunut, että sitä tuskin saattoi huomata. Lyhyesti
sanoen: koko ämmä olisi ollut kuin kuivunut ruumis, ellei hänellä olisi
ollut kaksi suurta mustaa silmää, jotka säkenöivät tulta ja älyä ja
vilkkuivat ilkeästi lumivalkoisten silmäkulmien alta. Näissä silmissä
asui koko hänen elinvoimansa. Hänen päänsä oli kalju ja keltainen ja
esiinpistävä otsa oli pergamentin värinen.

46. Tämä kammottava hirviö, jonka näky pani meidät kauhusta
vapisemaan, seisoi silmänräpäyksen liikkumatta. Sitten hän äkkiä
ojensi luuksi kuivettuneen käden, jonka sormet tuumanpituisineen
kynsineen harottivat kuin haukan koura, ja laski sen kuningas Twalan
olkapäälle lausuen kimeällä läpitunkevalla äänellään:
"Kuule minua, oo kuningas! Kuuntele, oo kansa! Kuunnelkaa,
kaikki vuoret, vainiot ja virrat! Kuuntele, koko kukualaisten maa!
Kuuntele kaikki, mikä elää ja kuolee. Kuuntele, kaikki mikä on
kuollutta ja nousee elämään taas kuollakseen! Kuuntele! Kuuntele!
Elämän henki on minussa. Minä ennustan! Minä ennustan! Minä
ennustan!"
Hänen sanansa häipyivät heikkoon vaikerrukseen, ja läsnäolijat,
me muiden mukana, olivat kauhun vallassa. Vanha vaimo oli hirveä.
Hän jatkoi:
"Verta! Verta! Verta! Verta virtanaan! Verta kaikkialla! Minä näen
sen, minä tunnen sen, minä maistan sitä — se on suolaista, se valuu
punaisena maassa, sitä sataa taivaasta.
"Askeleita! Askeleita! Askeleita! Kuulen valkoisen miehen askeleita
kaukaisista maista. Maa tärisee, se vapisee herrainsa alla.
"Veri on hyvää — punainen, virtaava veri. Leijonat nuolevat sitä ja
kiljuvat korpit huutavat ilosta.
"Minä olen vanha — vanha! Olen nähnyt paljon verta. Mutta minä
näen enemmän verta, ennenkuin kuolen. Kuinka vanhaksi minua
luulette? Te ette tiedä. Mutta te tiedätte, että teidän isänne tunsivat
minut ja heidän isänsä ja heidän isäinsä isät. Minä olen nähnyt

47. valkoisen miehen ja tiedän, mitä hän himoitsee. Olen vanha, mutta
vuoret ovat vielä vanhemmat. Sanokaa, kuka rakensi suuren tien?
Sanokaa, kuka kaiversi kuvat kallioon? Sanokaa, kuka kohotti tuonne
nuo kolme mykkää, jotka tuijottavat kuiluun?" Näin sanoen hän
viittasi noihin kolmeen vuoreen, jotka me edellisenä iltana olimme
huomanneet.
"Te ette tiedä", jatkoi hän, "mutta minä tiedän. Ne olivat valkoisia
miehiä, suuri valkoinen kansa oli täällä ennen teitä, ja tulee olemaan
täällä teidän jälkeenne, se imee teistä ytimen ja hävittää teidät. Niin!
Niin! Niin!
"Ja miksi he tulivat tänne, nuo valkoiset miehet noitakeinoineen?
Mitä he etsivät tästä maasta, nuo väkevät mahtavat miehet? Mikä on
tuo välkkyvä kivi, joka otsallasi säihkyy, kuningas Twala? Mitkä kädet
kutoivat haarniskan, joka suojaa rintaasi? Sinä et sitä tiedä, ei
kukaan sitä tiedä — ei kukaan muu kuin minä, vanha, viisas, Isanusi
(noitavaimo)!"
Nyt käänsi hirviö kamalat kasvonsa meihin päin.
"Mitä etsitte, valkoiset tähtien miehet? Tähtien —! Etsittekö ketä
kadonnutta? Te ette löydä häntä täältä. Hän ei ole täällä. Ihmispolvia
on tullut ja ihmispolvia on mennyt; mutta ei ainoakaan valkoinen
jalka ole polkenut maatamme — vain yhden miehen, mutta hän
matkasi kuoleman maille. Te tulette etsimään kiiltäviä kiviä — minä
tiedän sen kyllä. Ja te löydätte ne, kun veri on kuivunut. Mutta
palaatteko takaisin sinne, mistä tulitte vai jäättekö minun luokseni?
Hä, hä hää!
"Entä sinä, ylpeäryhtinen mustanahka", kirkui hän viitaten
Umbopaan.

48. "Ken olet sinä ja mitä sinä etsit? Et kiiltäviä kiviä, et keltaista
metallia, joka välkkyy — ne jätät sinä valkoisille tähtimiehille.
Luulen tuntevani sinut, luulen tuntevani veren hajun suonissasi — —
Tempaa vyösi pois — — Tempaa se — —."
Mutta sen enempää ei noita jaksanut. Kiihoitus nousi yli hänen
voimainsa, hänen kasvonsa vääntyivät ja hän vaipui maahan.
Muutamat miehet nostivat hänet ylös ja kantoivat hänet majaan.
Kuningas nousi vavisten seisaalleen. Hän viittasi kädellään ja
samassa silmänräpäyksessä alkoivat sotajoukon eri osastot lähteä
pois. Kymmenen minuutin kuluttua ei suurella kentällä ollut muita
kuin me neljä, kuningas ja muutamia palvelijoita.
"Valkoiset miehet!" sanoi kuningas Twala. "Sydämeni neuvoo
minua surmaamaan teidät. Gagul puhui kummallisia sanoja. Mitä
sanotte te?"
Minä nauroin taas ääneen. "Ole varovainen, kuningas! Ei ole
helppo surmata meitä. Sinä näit, miten kävi härän, tahdotko kuolla
samalla lailla kuin se?"
Twala rypisti silmäkulmiaan. "Te uskallatte uhata minua — minua
kuningasta!" karjui hän.
"Uhata!" toistin minä. "Me emme uhkaa, me vain vastaamme.
Koeta koskea meihin, kuningas Twala, niin saat nähdä…"
Jättiläinen nosti käden otsalleen.

49. "Menkää rauhassa", sanoi hän viimein. "Yöllä tanssitaan suuri
tanssi. Teidän pitää nähdä se. Elkää peljätkö, että viritän teille
ansoja. Ei kukaan tee teille pahaa. Minä ajattelen huomiseen."
Levollisesti ja tyynesti kohosin minä istuimeltani: ja sanoin: "Hyvä
on, kuningas Twala!"
Sitten astuimme Infaduksen seuraamina takaisin majoihimme.

50. KYMMENES LUKU.
Umbopan salaisuus.
Kun olimme saapuneet asunnollemme, pyysin Infadusta astumaan
kanssamme sisään. Majaan päästyämme sanoin:
"Infadus, me tahdomme puhua kanssasi."
"Puhukoot valtiaani."
"Näyttää siltä kuin olisi kuninkaanne Twala julma mies."
"Niin on, valtiaani. Maa vaikeroi hänen julmuuttaan. Ensi yönä
saatte nähdä. Silloin on suuri noidan-ajo. Monta syytetään silloin
noituudesta, ja moni joutuu silloin kuoleman saaliiksi. Ei kukaan ole
varma hengestään. Jos kuningas himoitsee jonkun karjaa tai henkeä,
tai jos hän pelkää jotakuta ja epäilee jonkun voivan kapinoida, silloin
iskevät Gagul tai joku noituutta vainuava vaimo kyntensä häneen, ja
hänet surmataan noitana. Moni mies on heittävä henkensä,
ennenkuin kuu väistyy aamuaurinkoa. Ja niin tapahtuu usein. Ehkä
minutkin surmataan. Tähän asti on henkeäni säästetty, koska olen
harjaantunut sodankäyntiin ja aseisiin, ja koska soturit minua

51. rakastavat — mutta kuka tietää kuinka kauan saan elää… Niin,
oikeassa olet, Makumazahn! Twalan ies painaa raskaana kansan
hartioita. Kukualaiset ovat väsyneet julmaan kuninkaaseen ja hänen
veritöihinsä."
"Mutta miksi ei siis kansa häntä kukista ja heitä hänen iestään
niskoiltaan?" kysyin.
"Ei, valtiaani, hän on kuningas, ja jos hänet surmattaisiin, tulisi
Skragga hänen jälkeensä kuninkaaksi, ja hän on sata kertaa
julmempi isänsä. Skraggan sydän on mustempi kuin Twalan, ja jos
hän olisi kuninkaamme, olisi ikeemme vielä raskaampi kuin Twalan
aikana. Ellei Imotu olisi tullut murhatuksi, tai jos hänen poikansa
Ignosi olisi elänyt, olisi kaikki ollut toisin tässä maassa. Mutta he ovat
molemmat kuolleet."
"Kuinka tiedät, että Ignosi on kuollut? Kuka sen on sanonut?"
kuului ääni takanamme. Hämmästyneinä käännyimme katsomaan,
kuka se oli, joka sekaantui puheeseemme. Se oli Umbopa.
"Mitä tarkoitat, nuorukainen?" kysyi Infadus. "Kuka on käskenyt
sinun puhua?"
"Kuule minua, päällikkö!" sanoi kookas palvelijamme kolealla
äänellä. "Minä kerron sinulle tarinan naisesta ja hänen lapsestaan. —
Kerran, monta vuotta sitten, surmattiin Imotu, kukualaisten
kuningas, ja hänen vaimonsa pakeni vieden poikansa Ignosin
mukaansa. Eikö totta?"
"Totta, totta!"

52. "Kerrottiin sekä hänen että pojan saaneen surmansa vuorilla —
eikö totta?"
"Totta, totta!" vastasi Infadus taaskin päätään nyökäyttäen.
"Mutta he eivät kuolleet. He vaelsivat vuorten yli ja parvi
kierteleviä ihmisiä vei heidät erämaan poikki, kunnes he saapuivat
seuduille, missä taas oli vettä ja ruohoa ja puita."
"Mistä sen tiedät?"
Umbopa ei ollut kuulevinaan vanhuksen kysymystä, hän kertoi
edelleen: "He vaelsivat lakkaamatta eteenpäin, yhä eteenpäin,
kuukausittain. Viimein he saapuivat maahan, jossa asuu amazulu
niminen kansa, joka on kukualaisheimoa ja elättää itseänsä
sodankäynnillä. He elivät siellä monta vuotta, kunnes äiti kuoli.
Hänen poikansa Ignosi lähti taas vaeltamaan kaukaisia maita.
Viimein hän saapui ihmeelliseen maahan, jossa asui valkoisia ihmisiä,
sinne hän asettui asumaan ja oppi monta vuotta viisautta
valkoisilta."
Infadus pudisti päätään ja mutisi epäilevän näköisenä että "se oli
kaunista satua…", mutta Umbopa jatkoi:
"Monta, monta vuotta hän eli valkoisten joukossa. Milloin hän oli
palvelija, milloin soturi, mutta syvälle sydämeensä hän oli kätkenyt
kaikki, mitä hänen äitinsä oli kertonut hänelle isänmaastaan, ja yöt
päivät oli hänellä vain yksi ajatus: kuinka hän löytäisi tien takaisin
vuorten yli kotiin kansansa luo ja isänsä huoneeseen. Hän odotti
uskollisesti monta vuotta ja viimein tuli oikea hetki, niinkuin se aina
tulee sille, joka hartaasti sitä odottaa. Hän tapasi kolme valkoista
miestä, jotka aikoivat matkata tähän tuntemattomaan maahan

53. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com