Mahtavimmat intiaaniheimot ovatkin valinneet tältä seudulta
metsästysalueensa.
Delawarit, crickit ja osagit samoilevat erämaan rajaseutuja lähellä
amerikkalaisten asuma-aluetta, joiden yhteyteen heikot sivistyksen
siteet alkavat heitä liittää, taistellen pooneja, mustajalkoja,
assiniboineja ja comancheja, kesyttömiä heimoja, preirioitten
paimentolaislaumoja tai vuoristoseutujen asukkaita vastaan, jotka
ristiin rastiin harhailevat näillä autioilla seuduilla, kenenkään
uskaltamatta vaatia niiden omistusoikeutta itselleen, mutta näyttäen
yksissä tuumin niitä hävittävän ja kokoontuen suurilukuisina
metsästysretkille kuin aikoisivat ryhtyä sotaan.
Viholliset, joita on vaarassa tavata tällä asumattomalla alueella,
ovat tosiaankin monenlaisia. Puhumattakaan petoeläimistä on lisäksi
metsästäjiä, erämiehiä ja sissejä, joita intiaanit pelkäävät yhtä paljon
kuin omia maanmiehiään.
Preirie, lakkaamattomien ja julmien taistelujen näyttämö, onkin
todellisuudessa vain suunnaton luukasa, johon vuosittain tuhansia
urhoollisia miehiä hämäräperäisesti sortuu armottomassa
sissisodassa.
Ei mikään ole suurenmoisempaa ja majesteettisempaa kuin nähdä
nämä suunnattoman laajat preiriet, joihin Luoja on täysin käsin
siroitellut lukemattomia rikkauksia, ei mikään hurmaavampaa kuin
niiden vihreät lakeudet, sankat metsät ja mahtavat virrat, aaltojen
surumielinen kohina niiden lyödessä rantakallioita vasten, tuhansien
lehdistöön kätkeytyneiden lintujen laulu, korkeassa heinässä
telmivien eläinten hypyt, kaikki tämä viehättää, kaikki tenhoaa ja
lumoaa matkailijan, joka hurmaantuneena pian innostuksensa
vallassa tarttuu johonkin lukemattomista, kukkien sekaan hänen