Tika oli juuri kirkaissut säikähtyneenä lähtiessään kiitämään
pakoon vähäisen aukeaman halki sen vastakkaisella puolella kasvavia
puita kohti, sillä hänen jälkeensä hypähteli Shita, pantteri, kevein,
sulavin harppauksin. Shita ei näkynyt vähääkään hätäilevän. Se oli
varma saaliistaan, sillä vaikkakin apina ehtisi puihin sen edellä, ei
hän ennättäisi kiivetä pois sen kynsien ulottuvilta, ennenkuin se
saavuttaisi hänet.
Tarzan näki, että Tikaa uhkasi varma kuolema. Hän huusi Taugille
ja muille koiraille, vaatien heitä rientämään Tikan avuksi, samalla
syöksyen itse takaa ajavaa petoa kohti ja irroittaen juostessaan
köytensä. Tarzan tiesi, että jos isot urokset kerran kiihtyisivät, ei
ainoakaan viidakon asukas, ei edes Numa, leijona, mielellään haluaisi
ryhtyä mittelemään torahampaita heidän kanssaan, ja että jos kaikki
ne heimon jäsenet, jotka sattuivat tänään olemaan läheisyydessä,
hyökkäsivät, niin Shita, suuri kissaeläin, epäilemättä pakenisi
henkensä edestä häntä koipien välissä.
Taug kuuli kuten kaikki muutkin, mutta ei yksikään tullut
auttamaan Tarzania eikä pelastamaan Tikaa, ja Shita lyhensi ripeästi
välimatkaa, joka erotti sen saaliistaan.
Apinapoika juoksi pantterin perässä, huudellen pedolle saadakseen
sen kääntymään poispäin Tikasta tai muutoin kiinnittääkseen sen
huomiota toisaalle siihen asti, kunnes naaras pääsisi turvaan
ylemmille oksille, jonne Shita ei uskalla nousta. Hän syyti pantterille
kaikki haukkumanimet, joita hänen mieleensä juolahti. Hän manasi
sitä pysähtymään ja tappelemaan hänen kanssaan; mutta Shita vain
juoksi, tavoittaen maukasta suupalaa, joka nyt jo oli melkein sen
käpälien ulottuvissa.