Sää oli hieno ja ikään kuin varta vasten tilattu tätä tärkeää koetta
silmälläpitäen. Oikeastaan olisi kyllä ehkä ollut parempi, jos olisi
tuullut vähän enemmän, jolloin koe olisi ollut ratkaisevampi. Eihän
koskaan olekaan epäilty sitä, että ilmapalloa voi ohjata tyynellä
säällä, mutta toisin on laita, jos ilmavirrat ovat vahvoja, ja juuri
näissä oloissa pitäisikin kokeita tehdä.
Kuten sanottu, nyt ei puhaltanut tuuli, eikä edes näyttänyt siltä,
että alkaisi tuulla. Tänään sattui se merkillinen poikkeus, ettei
Pohjois-Amerikka viitsinyt loppumattomasta varastostaan lähettää
Länsi-Eurooppaan kunnon myrskyä, eikä koskaan ollut paremmin
valittu päivää, jotta ilmapurjehduskoe onnistuisi.
Tarvitseeko mainita, että Fairmont-puistoon oli kokoontunut
valtava väkijoukko; että lukuisat junat olivat tuoneet Pennsylvanian
pääkaupunkiin uteliaita kaikista lähivaltioista; että teollisuus- ja liike-
elämä oli keskeytetty, joten kaikki pääsivät katsomaan tätä
merkillistä näytelmää, isännät, palvelijat, työläiset, miehet, naiset,
vanhukset, lapset, kongressiedustajat, armeijan edustajat,
virkamiehet, uutistenhankkijat, paikalliset asukkaat, valkoiset ja
mustat, kerääntyneinä avaralle kentälle? Pitääkö kuvata tämän
väenpaljouden meluavia mielenosoituksia, selittämätöntä
liikehtimistä, äkillisiä tuuppauksia, jotka saivat kentän näyttämään
lainehtivalta, paikoittain myrskyävältä ihmismereltä? Onko
tarpeellista luetella, kuinka monesti kuului hurraa-huutoja, jotka
kaikkialta räjähtivät kuin ilotulitusraketit, kun setä Prudence ja Phil
Evans ilmestyivät gondoliin ilmapallon alle, joka oli somistettu
Amerikan lipuilla? Ja lopuksi, pitääkö mainita, että suurin osa
uteliaista kenties ei ollutkaan tullut katsomaan Go-aheadia, vaan
ihailemaan niitä kahta erinomaista miestä, joiden takia vanha
maailma kadehtii uutta?