Test Bank for Macroeconomics Theories and Policies, 10th Edition : Froyen
saurinkenyot
13 views
34 slides
Mar 22, 2025
Slide 1 of 34
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
About This Presentation
Test Bank for Macroeconomics Theories and Policies, 10th Edition : Froyen
Test Bank for Macroeconomics Theories and Policies, 10th Edition : Froyen
Test Bank for Macroeconomics Theories and Policies, 10th Edition : Froyen
Slide Content
Download the full version and explore a variety of test banks
or solution manuals at https://testbankbell.com
Test Bank for Macroeconomics Theories and
Policies, 10th Edition : Froyen
_____ Follow the link below to get your download now _____
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-
macroeconomics-theories-and-policies-10th-edition-froyen/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
or solution manuals at https://testbankbell.com
Test Bank for Macroeconomics Theories and
Policies, 10th Edition : Froyen
_____ Follow the link below to get your download now _____
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-
macroeconomics-theories-and-policies-10th-edition-froyen/
Access testbankbell.com now to download high-quality
test banks or solution manuals
Here are some recommended products for you. Click the link to
download, or explore more at testbankbell.com
Macroeconomics Principles, Problems and Policies McConnell
20th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-principles-problems-
and-policies-mcconnell-20th-edition-test-bank/
Macroeconomics Principles, Problems and Policies McConnell
20th Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-principles-problems-
and-policies-mcconnell-20th-edition-solutions-manual/
Test Bank for Theories of Personality, 10th Edition :
Schultz
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-theories-of-
personality-10th-edition-schultz/
Test Bank for Bailey and Scotts Diagnostic Microbiology
14th Edition by Tille Chapter 12 not included
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-bailey-and-scotts-
diagnostic-microbiology-14th-edition-by-tille-chapter-12-not-included/
download, or explore more at testbankbell.com
Macroeconomics Principles, Problems and Policies McConnell
20th Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-principles-problems-
and-policies-mcconnell-20th-edition-test-bank/
Macroeconomics Principles, Problems and Policies McConnell
20th Edition Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/macroeconomics-principles-problems-
and-policies-mcconnell-20th-edition-solutions-manual/
Test Bank for Theories of Personality, 10th Edition :
Schultz
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-theories-of-
personality-10th-edition-schultz/
Test Bank for Bailey and Scotts Diagnostic Microbiology
14th Edition by Tille Chapter 12 not included
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-bailey-and-scotts-
diagnostic-microbiology-14th-edition-by-tille-chapter-12-not-included/
Test Bank for Police Administration Structures Processes
and Behavior 8th Edition Charles R Swanson Download
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-police-administration-
structures-processes-and-behavior-8th-edition-charles-r-swanson-
download/
Solution Manual for Cognition, 6/E Mark H. Ashcraft
Gabriel A. Radvansky
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
cognition-6-e-mark-h-ashcraft-gabriel-a-radvansky/
Test Bank for Sonography Introduction to Normal Structure
and Function, 3rd Edition: Curry
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-sonography-introduction-
to-normal-structure-and-function-3rd-edition-curry/
Catalano Nursing Now Todays Issues Tomorrows Trends 7th
Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/catalano-nursing-now-todays-issues-
tomorrows-trends-7th-edition-test-bank/
Test Bank Priorities Critical Care Nursing 7th Edition
Urden Stacy Lough
http://testbankbell.com/product/test-bank-priorities-critical-care-
nursing-7th-edition-urden-stacy-lough/
and Behavior 8th Edition Charles R Swanson Download
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-police-administration-
structures-processes-and-behavior-8th-edition-charles-r-swanson-
download/
Solution Manual for Cognition, 6/E Mark H. Ashcraft
Gabriel A. Radvansky
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
cognition-6-e-mark-h-ashcraft-gabriel-a-radvansky/
Test Bank for Sonography Introduction to Normal Structure
and Function, 3rd Edition: Curry
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-sonography-introduction-
to-normal-structure-and-function-3rd-edition-curry/
Catalano Nursing Now Todays Issues Tomorrows Trends 7th
Edition Test Bank
http://testbankbell.com/product/catalano-nursing-now-todays-issues-
tomorrows-trends-7th-edition-test-bank/
Test Bank Priorities Critical Care Nursing 7th Edition
Urden Stacy Lough
http://testbankbell.com/product/test-bank-priorities-critical-care-
nursing-7th-edition-urden-stacy-lough/
Test Bank for Forensic Psychology, 1st Edition, Jack
Kitaeff, ISBN-10: 0132352915, ISBN-13: 9780132352918
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-forensic-psychology-1st-
edition-jack-kitaeff-isbn-10-0132352915-isbn-13-9780132352918/
Kitaeff, ISBN-10: 0132352915, ISBN-13: 9780132352918
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-forensic-psychology-1st-
edition-jack-kitaeff-isbn-10-0132352915-isbn-13-9780132352918/
1
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
Macroeconomics Theories and Policies, 10th Ed
Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-macroeconomics-
theories-and-policies-10th-edition-froyen/
CHAPTER 1: INTRODUCTION
Additional Questions
Chapter 1 is intended primarily to introduce the student to the subject matter of the book.
Multiple-choice questions do not seem appropriate to this chapter. Additional essay questions are:
1. Explain the difference between Microeconomics and Macroeconomics.
Microeconomics and macroeconomics differ in the economic unit on which they focus.
Microeconomics focuses on the individual economic agent, i.e., the consumer or the firm.
Whereas macroeconomics considers the economy as a whole. There is a close link between
the two branches, however, because many macroeconomic relationships are based on
aggregate versions of the behavioral relationships derived on the microeconomic level.
2. In general terms describe trends in the inflation rate, considering the period since 1953. How are
these trends related to movements in the inflation rate over this period?
Trend inflation rose steadily in the 1950s and 1960s, then rose dramatically during the
1970s. Beginning in the early 1980s, inflation fell precipitously until 1987, then has
remained relatively constant around 2% since.
3. Briefly discuss three macroeconomic issues that have been in the news recently. Find articles from
newspapers or the internet that discuss these issues.
Answers will vary.
4. What is meant by real Gross Domestic Product? How do you think that you calculate a real
statistic?
Real Gross Domestic product measures total output in the U.S. adjusted for changes in the
price level. The easiest way to calculate a real statistic is to use a constant set of prices
across every year.
5. We measure economic growth by the percentage change in real GDP. In general terms
outline the course of the U.S. output growth rate in recent decades, both in terms of its trend
and its changes around trend. Pay particular attention to the stability of the growth rate.
Real output growth has been highly volatile around a trend of roughly 3% a year. It was
relatively steady during the 1960s and consistently positive. During the 1970s and early
1980s there were numerous periods of negative growth. Since 1983, growth has been
positive and relatively stable except for brief periods in 1990-1991 and 2001.
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
Macroeconomics Theories and Policies, 10th Ed
Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-macroeconomics-
theories-and-policies-10th-edition-froyen/
CHAPTER 1: INTRODUCTION
Additional Questions
Chapter 1 is intended primarily to introduce the student to the subject matter of the book.
Multiple-choice questions do not seem appropriate to this chapter. Additional essay questions are:
1. Explain the difference between Microeconomics and Macroeconomics.
Microeconomics and macroeconomics differ in the economic unit on which they focus.
Microeconomics focuses on the individual economic agent, i.e., the consumer or the firm.
Whereas macroeconomics considers the economy as a whole. There is a close link between
the two branches, however, because many macroeconomic relationships are based on
aggregate versions of the behavioral relationships derived on the microeconomic level.
2. In general terms describe trends in the inflation rate, considering the period since 1953. How are
these trends related to movements in the inflation rate over this period?
Trend inflation rose steadily in the 1950s and 1960s, then rose dramatically during the
1970s. Beginning in the early 1980s, inflation fell precipitously until 1987, then has
remained relatively constant around 2% since.
3. Briefly discuss three macroeconomic issues that have been in the news recently. Find articles from
newspapers or the internet that discuss these issues.
Answers will vary.
4. What is meant by real Gross Domestic Product? How do you think that you calculate a real
statistic?
Real Gross Domestic product measures total output in the U.S. adjusted for changes in the
price level. The easiest way to calculate a real statistic is to use a constant set of prices
across every year.
5. We measure economic growth by the percentage change in real GDP. In general terms
outline the course of the U.S. output growth rate in recent decades, both in terms of its trend
and its changes around trend. Pay particular attention to the stability of the growth rate.
Real output growth has been highly volatile around a trend of roughly 3% a year. It was
relatively steady during the 1960s and consistently positive. During the 1970s and early
1980s there were numerous periods of negative growth. Since 1983, growth has been
positive and relatively stable except for brief periods in 1990-1991 and 2001.
2 CHAPTER 1
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
6. In general terms describe how the federal budget deficit has changed since the early 1950s.
How has the U.S. trade balance changed since the 1950s? Does it appear that there is any
correlation between the two?
7. Both the trade and budget balance were in roughly zero until the 1980s when the budget
deficit increased dramatically and the U.S. trade deficit increased dramatically. However,
during the late 1990s the budget deficit shrank—in fact, moving to surplus—at the same
time that the U.S. trade deficit increased significantly. Since 2000, the budget deficit has
increased significantly, particularly after 2008.What is the relationship between a country’s
trade balance and its stance as a borrower or lender? Historically, has the U.S. been a net
lender or net borrower? Why do you think that this is? Do you think that the U.S. budget
situation might have anything to do with this?
Countries that run trade deficits must borrow from other countries to pay for this. Thus,
countries that run trade deficits are net borrowers. The huge budget deficits in the U.S.
coupled with its high levels of consumption (and low savings) have led it to becoming the
largest debtor nation in the world. Large trade deficits have occurred during the same time
that the U.S. has also been running large budget deficits, indicating that there may well be
some cause and effect between the two.
8. What are the four primary questions in macroeconomics? Which focus on short-run issues?
Which focus on long-run issues?
The four questions are:
1. What determines the cyclical behavior of output and employment? What causes
recessions?
2. What are the determinants of the rate of inflation? What role do macroeconomic
policies play in determining inflation?
3. What relationship exists between inflation and unemployment? Why were both the
unemployment rate and the inflation rate so high during much of the 1970s? What
became of the negative relationship that existed between these two variables in the
1950s and 1960s (see Figure 1-5a)?
4. What determines the rate of growth in output over periods of one or two decades? Over
longer periods such as a century?
Questions 1 and 3 are primarily short-run issues, 2 and 4 are long-run issues.
9. Here is some data of real PC GDP in the US. Calculate the actual average growth rates for
each decade. Is there a significant difference between the two periods?
1970 $20,915
1980 $25,675
1990 $32,157
2000 $39,750
2010 $42,189
The growth rates are 22.8%, 25.3%, 23.6%, and 6.1%. Obviously, growth has been much
slower the last decade.
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
6. In general terms describe how the federal budget deficit has changed since the early 1950s.
How has the U.S. trade balance changed since the 1950s? Does it appear that there is any
correlation between the two?
7. Both the trade and budget balance were in roughly zero until the 1980s when the budget
deficit increased dramatically and the U.S. trade deficit increased dramatically. However,
during the late 1990s the budget deficit shrank—in fact, moving to surplus—at the same
time that the U.S. trade deficit increased significantly. Since 2000, the budget deficit has
increased significantly, particularly after 2008.What is the relationship between a country’s
trade balance and its stance as a borrower or lender? Historically, has the U.S. been a net
lender or net borrower? Why do you think that this is? Do you think that the U.S. budget
situation might have anything to do with this?
Countries that run trade deficits must borrow from other countries to pay for this. Thus,
countries that run trade deficits are net borrowers. The huge budget deficits in the U.S.
coupled with its high levels of consumption (and low savings) have led it to becoming the
largest debtor nation in the world. Large trade deficits have occurred during the same time
that the U.S. has also been running large budget deficits, indicating that there may well be
some cause and effect between the two.
8. What are the four primary questions in macroeconomics? Which focus on short-run issues?
Which focus on long-run issues?
The four questions are:
1. What determines the cyclical behavior of output and employment? What causes
recessions?
2. What are the determinants of the rate of inflation? What role do macroeconomic
policies play in determining inflation?
3. What relationship exists between inflation and unemployment? Why were both the
unemployment rate and the inflation rate so high during much of the 1970s? What
became of the negative relationship that existed between these two variables in the
1950s and 1960s (see Figure 1-5a)?
4. What determines the rate of growth in output over periods of one or two decades? Over
longer periods such as a century?
Questions 1 and 3 are primarily short-run issues, 2 and 4 are long-run issues.
9. Here is some data of real PC GDP in the US. Calculate the actual average growth rates for
each decade. Is there a significant difference between the two periods?
1970 $20,915
1980 $25,675
1990 $32,157
2000 $39,750
2010 $42,189
The growth rates are 22.8%, 25.3%, 23.6%, and 6.1%. Obviously, growth has been much
slower the last decade.
INTRODUCTION 3
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
10. Explain the difference between macroeconomic variables that are in terms of levels and
growth rates. Which important macroeconomic variables are which? Which one is the
unemployment rate?
Variables such as GDP and the price level are in terms of levels. Inflation and GDP growth
are in terms of growth rates, meaning that they are measured between two different points
in time. Unemployment rates are a percentage, but the unemployment rate is not a growth
rate because it is not measured over time.
©2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall
10. Explain the difference between macroeconomic variables that are in terms of levels and
growth rates. Which important macroeconomic variables are which? Which one is the
unemployment rate?
Variables such as GDP and the price level are in terms of levels. Inflation and GDP growth
are in terms of growth rates, meaning that they are measured between two different points
in time. Unemployment rates are a percentage, but the unemployment rate is not a growth
rate because it is not measured over time.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
Documents with Different Content
todellisuudessa se ei vienyt maatamme lähemmäs vapautta. Sitä
tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun
eduskunta teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän
neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän
pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen
bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn
hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa eduskunta
ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen sosialistiset
senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain kolme
porvarillista jäsentä.
Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta,
johon olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena
siitä, että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat
maassamme. Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta
jatkui, ei rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä
teholla ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle
kävi pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja
perustamalla suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan
yhteiskuntaa väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita
anastajia vastaan ja karkoittamaan heidät maasta. Näitä
toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa perikadolla uhkaavaa vaaraa
vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä ei ollut silloisissa oloissa
helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli aseeton. Tsaarinhallitus oli
huolellisesti riistänyt Suomen kansalta kaikki aseet ja myöskin
vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit estivät niiden maahan
tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi sentähden tapahtua
vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli yhteiskunta tässäkin suhteessa
venäläisen sotaväen ja sen kanssa liitossa toimivien punaisten
suomalaisten valvonnan alaisena. Aikaisemmin itsenäisyysliikettä
varten muodostetut järjestöt ottivat varustautumistehtävän
tervehdittiin sentähden vain vähäisellä myötätunnolla. Kun
eduskunta teki päätöksensä, sisältyi sosialistien laskelmiin jo Venäjän
neuvostovalta ja tulevan virallisen Venäjän täysi kannatus heidän
pyrkimyksilleen. Pian sen jälkeen Venäjällä tehty ensimäinen
bolshevikkikaappauksen yritys epäonnistui kuitenkin ja Kerenskijn
hallitus jäi valtaan. Sillä oli vielä kylliksi voimaa hajoittaa eduskunta
ja määrätä uudet vaalit. Eduskunnan hajoituksen jälkeen sosialistiset
senaatinjäsenet erosivat hallituksesta. Jäljelle jäi vain kolme
porvarillista jäsentä.
Keväällä ja kesällä 1917 sattuneet tapahtumat ja koko se suunta,
johon olojen kehitys maassa kulki, olivat olennaisesti seurauksena
siitä, että vallankumoukselliset venäläiset joukot yhä oleilivat
maassamme. Niin kauan kuin näiden hillitön ja kiihoittava toiminta
jatkui, ei rauha eikä turvallisuus voinut palautua eikä Suomi täydellä
teholla ottaa kohtaloaan omiin käsiinsä. Kansan terveemmälle osalle
kävi pakottavaksi välttämättömyydeksi koota voimansa ja
perustamalla suojeluskuntia valmistautua ei ainoastaan suojaamaan
yhteiskuntaa väkivallanteoilta, vaan myös nousemaan vieraita
anastajia vastaan ja karkoittamaan heidät maasta. Näitä
toimenpiteitä Suomen yhteiskuntaa perikadolla uhkaavaa vaaraa
vastaan ei enää voitu lykätä, mutta tehtävä ei ollut silloisissa oloissa
helppo käytännössä toteuttaa. Kansa oli aseeton. Tsaarinhallitus oli
huolellisesti riistänyt Suomen kansalta kaikki aseet ja myöskin
vallankumouksellisen järjestelmän kätyrit estivät niiden maahan
tuonnin. Harjoittelu aseiden käyttöön saattoi sentähden tapahtua
vain puutteellisesti. Kaiken lisäksi oli yhteiskunta tässäkin suhteessa
venäläisen sotaväen ja sen kanssa liitossa toimivien punaisten
suomalaisten valvonnan alaisena. Aikaisemmin itsenäisyysliikettä
varten muodostetut järjestöt ottivat varustautumistehtävän
johdettavakseen. Kaupungeissa suojeluskuntatyötä oli pidettävä
salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin perustamalla
palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo keväällä ja
kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin Etelä-
Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä
jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä
siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi
vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että
punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua.
Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta,
Saksasta — Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä
suhteessa edullinen — mutta yleensä aseistus oli erittäin
puutteellinen. Syystalvesta järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-
Pohjanmaalle (Vöyriin, Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia
harjoituskursseja, joihin lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista.
Pieni määrä suomalaisia jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja
asettunut suojeluskuntien käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien
harjoitus ja muut valmistavat toimenpiteet tässä osassa maata
tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä, vaikkakin venäläistä
varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä tämä ilmeisesti jonkun
verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman pohjalaisen rahvaan
kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä yhteiskunnan puolustusta
tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas, joskin suojeluskuntaliike
siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin syksyllä. Muissa
osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle paljoa
epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä liikkeestä
aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan, uskotellen
että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat tuhoamaan
köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen
muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla.
salassa, maaseudulla se saattoi tapahtua avoimemmin perustamalla
palokuntia, urheiluyhdistyksiä y.m. Tämä työ alkoi jo keväällä ja
kesällä, mutta sai uutta vauhtia syksyn kuluessa. Varsinkin Etelä-
Pohjanmaalla perustettiin tällaisia suojeluskuntia melkeinpä
jokaiseen kuntaan, ensimäinen jo toukokuussa Mustasaareen. Syynä
siihen, miksi liike juuri sieltä löysi otollisen maaperän, oli osaksi
vapautta rakastava ja rohkea pohjalainen luonne, osaksi se, että
punainen kiihotustyö siellä oli tavannut verraten vähän vastakaikua.
Johdon onnistui tuoda pienehköjä kiväärilähetyksiä ulkomailta,
Saksasta — Pohjanmaan maantieteellinen asemakin oli tässä
suhteessa edullinen — mutta yleensä aseistus oli erittäin
puutteellinen. Syystalvesta järjestettiin muutamiin seutuihin Etelä-
Pohjanmaalle (Vöyriin, Vimpeliin, Lappajärvelle), sotilaallisia
harjoituskursseja, joihin lähetettiin osanottajia eri suojeluskunnista.
Pieni määrä suomalaisia jääkäreitä oli myös saapunut Saksasta ja
asettunut suojeluskuntien käytettäväksi. Yleensä suojeluskuntien
harjoitus ja muut valmistavat toimenpiteet tässä osassa maata
tapahtuivat jokseenkin häiriintymättä, vaikkakin venäläistä
varusväkeä oli siellä melkein kaikkialla, sillä tämä ilmeisesti jonkun
verran pelkäsi joutua selkkauksiin pelottoman pohjalaisen rahvaan
kanssa. Myöskin Karjalassa harrastus näitä yhteiskunnan puolustusta
tarkoittavia järjestöjä kohtaan oli vilkas, joskin suojeluskuntaliike
siellä sai suurempaa vauhtia vasta myöhemmin syksyllä. Muissa
osissa maata olosuhteet olivat suojeluskuntaliikkeelle paljoa
epäsuotuisammat. Sosialistiset sanomalehdet saivat tästä liikkeestä
aiheen yhä kiivaampaan yllytykseen porvareita vastaan, uskotellen
että nämä perustamalla "lahtarikaarteja" valmistautuivat tuhoamaan
köyhälistön, samalla kuin "punaisia kaarteja" uudelleen
muodostettiin ja harjoitettiin venäläisen päällystön johdolla.
Uudet eduskuntavaalit tapahtuivat 1 p:nä lokakuuta ja tulos oli
porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia
vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet
eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet
vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa
jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan
kansalliskokouksen koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen
valtiojärjestyksen uudelleen muodostamista. Tulos oli heille
pettymys. He päättivät nyt lopullisesti astua vallankumouksen tielle
liitossa venäläisten ystäviensä kanssa, joiden pyrintönä oli venäläis-
suomalainen köyhälistöndiktatuuri. Entinen hallituksenpäämies Tokoi
lausui eräässä kansankokouksessa 16 p:nä lokakuuta, ettei
vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä oli muita
mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta vaatimuksilleen.
Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa päivää
myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia kaarteja
kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön mobilisointi.
Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä niiden
aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä olivat
ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten linnoitustöissä,
suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s. vallityöläiset. Aseet ostettiin
tai "lainattiin" venäläiseltä sotaväeltä.
Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat
säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli
mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään
voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten
sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt, jotka
jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt
päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia
tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina
porvarillisille puolueille edullinen (108 porvarillista 92 sosialistia
vastaan). Siitä huolimatta että sosialistit eivät tunnustaneet
eduskunnan hajoitusta lailliseksi, vaan olivat sitä vastaan esittäneet
vastalauseensa, ottivat he kuitenkin osaa vaaleihin toivoen saavansa
jälleen enemmistön ja sitten pääsevänsä ajamaan
kansalliskokouksen koollekutsumista sekä tämän avulla Suomen
valtiojärjestyksen uudelleen muodostamista. Tulos oli heille
pettymys. He päättivät nyt lopullisesti astua vallankumouksen tielle
liitossa venäläisten ystäviensä kanssa, joiden pyrintönä oli venäläis-
suomalainen köyhälistöndiktatuuri. Entinen hallituksenpäämies Tokoi
lausui eräässä kansankokouksessa 16 p:nä lokakuuta, ettei
vaalitappio sanottavia merkinnyt, koska työväellä oli muita
mahtikeinoja kuin vaalilippu, millä antaa pontta vaatimuksilleen.
Mitkä nämä mahtikeinot olivat, kävi ilmi, kun muutamaa päivää
myöhemmin annettiin julistus, että oli järjestettävä punaisia kaarteja
kaikkialle maahan, siis toimeenpantava köyhälistön mobilisointi.
Näitä kaarteja perustettiinkin varsin yleisesti eikä niiden
aseistaminen tuottanut sanottavia vaikeuksia. Runkona niissä olivat
ne irralliset työläiset, jotka olivat olleet venäläisten linnoitustöissä,
suuresti villiytyneet ja rappeutuneet n.s. vallityöläiset. Aseet ostettiin
tai "lainattiin" venäläiseltä sotaväeltä.
Eduskunta kokoontui 1 p:nä marraskuuta. Porvarilliset tahtoivat
säilyttää yhteiskuntarauhan ja koettivat niin pitkälle kuin oli
mahdollista tyydyttää sosialistien vaatimuksia. Mutta sillä ei mitään
voitettu. Niin hyvin suomalaisten anarkistien kuin venäläisten
sotilaiden taholta jatkuivat väkivallanteot pelottavasti. Ryöstöt, jotka
jo lokakuussa olivat herättäneet levottomuutta, kuuluivat nyt
päiväjärjestykseen ja järkyttäviä rauhallisten kansalaisten murhia
tapahtui. Marraskuun 7 p:nä puhkesi toinen bolshevikkikapina
Pietarissa, Kerenskijn hallitus kukistettiin ja bolshevikkikumppanit
Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla laillista
hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu tunnustaa
köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän
suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen
kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut
Stahovitshin sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen
apulaisensa vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan
ja katsoi yhä edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi
ei ollut ainoastaan poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös
oikeutettu pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan
kohtalonsa kokonaan omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi
aseman selvittäminen tässä suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin
toimenpiteisiin. Sosialistit tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni
heinäkuun "valtalaista", mikä pysytti Suomen sotilaallisesti ja
ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä. Pitkien sitkeiden keskustelujen
jälkeen, eduskunta päätti väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman
vallan Suomessa.
Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa
toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen
ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille
tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa
porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta.
On selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina
venäläiset bolshevikit, jotka olivat ottaneet
maailmanvallankumouksen ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi
edettäessä länteenpäin. Mahtiansa osoittivatkin punaiset kaartit ja
köyhälistön huonoimmat ainekset mitä vakuuttavimmalla tavalla, ja
venäläiset sotamiehet, varsinkin matruusit, toimivat tässä aina
alttiina apulaisina. Rikoksista tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at
Lenin ja Trotskij saivat haltuunsa vallan. Venäjä oli nyt vailla laillista
hallitusvaltaa. Sitä arvoa ei Suomessa tietenkään voitu tunnustaa
köyhälistövallalla ja neuvostokomitealla olevan. Venäjän
suvereniteettioikeudet Suomeen nähden olivat lakanneet. Venäläinen
kenraalikuvernööri Nekrasov, joka syyskuussa oli astunut
Stahovitshin sijalle, oli jättänyt paikkansa ja poistunut, samoin hänen
apulaisensa vapaaherra Korff. Mutta venäläinen sotaväki jäi maahan
ja katsoi yhä edelleen olevansa korkeimman vallan edustaja. Suomi
ei ollut ainoastaan poliittisesti ja siveellisesti velvollinen, vaan myös
oikeutettu pitämään itseään Venäjästä eronneena ja ottamaan
kohtalonsa kokonaan omiin käsiinsä. Eduskunnan tehtäväksi jäi
aseman selvittäminen tässä suhteessa ja ryhtyminen tarpeellisiin
toimenpiteisiin. Sosialistit tahtoivat yhä edelleen pitää kiinni
heinäkuun "valtalaista", mikä pysytti Suomen sotilaallisesti ja
ulkopoliittisesti Venäjän yhteydessä. Pitkien sitkeiden keskustelujen
jälkeen, eduskunta päätti väliaikaisesti ottaa huostaansa korkeimman
vallan Suomessa.
Sosiaalidemokraattinen johto oli kuitenkin määrännyt koko maassa
toimeenpantavaksi yleislakon, mikä alkoi 13 p:nä marraskuuta. Sen
ilmeisenä tarkoituksena oli antaa työväestölle ja punaisille kaarteille
tilaisuutta yleisharjoituksessa kehittää voimaansa ja herättää pelkoa
porvarillisessa yhteiskunnassa sekä siten valmistaa vallankumousta.
On selvää, että kaiken tämän takana olivat liikkeellepanijoina
venäläiset bolshevikit, jotka olivat ottaneet
maailmanvallankumouksen ohjelmaansa. Suomi oli oleva etappi
edettäessä länteenpäin. Mahtiansa osoittivatkin punaiset kaartit ja
köyhälistön huonoimmat ainekset mitä vakuuttavimmalla tavalla, ja
venäläiset sotamiehet, varsinkin matruusit, toimivat tässä aina
alttiina apulaisina. Rikoksista tuomittuja vankeja vapautettiin. Raa'at
vaistot purkautuivat esteettä esille murhina, ryöstöinä, kiristyksinä ja
muina järkyttävinä väkivallantekoina. Lakko — verilakoksi mainittu —
kesti viikon. Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen
porvaristo ei tosin ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta
työväenluokan elävä voima on entistä ehjempänä — — — Nyt
muuttuu taistelun muoto, mutta taistelu ei muutu." Porvarillinen
yhteiskunta oli siis masennettava ja köyhälistö ottava vallan
haltuunsa. Se oli päämaali.
Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää
vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta
tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti
asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E.
Svinhufvud puheenjohtajana.
Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet
Suomessa kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki
viittasi siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli
riippuva maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä
mahdollisuus lopullisesti tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa
täydellinen itsenäisyys. Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin
saavuttamiselle oli Suomessa oleva venäläinen sotaväki, syystä että
se oli aseellinen, maan vapautumiselle vihamielinen valta-aines, sekä
senvuoksi, että se tuki ja yllytti väestön alempien kerrosten
yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin osa kansaa ei ollut
yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja aseettomana sillä
muina järkyttävinä väkivallantekoina. Lakko — verilakoksi mainittu —
kesti viikon. Lopettajaisjulistuksessa sanottiin m.m.: "Suomen
porvaristo ei tosin ole vielä polvillaan työväenluokan edessä. Mutta
työväenluokan elävä voima on entistä ehjempänä — — — Nyt
muuttuu taistelun muoto, mutta taistelu ei muutu." Porvarillinen
yhteiskunta oli siis masennettava ja köyhälistö ottava vallan
haltuunsa. Se oli päämaali.
Suurlakko vallankumouksen ilmeisenä enteenä antoi tietenkin lisää
vauhtia suojeluskuntaliikkeelle ja muille yhteiskunnan puolustusta
tarkoittaville valmistuksille. Marraskuun 27 p:nä eduskunta päätti
asettaa porvarillisista puolueista kokoonpannun hallituksen, P.E.
Svinhufvud puheenjohtajana.
Suomi julistautuu ja tunnustetaan riippumattomaksi valtioksi.
Kuten edellä olevasta esityksestä käy ilmi, olivat olosuhteet
Suomessa kesällä ja syksyllä 1917 suuresti kärjistyneet ja kaikki
viittasi siihen, että ratkaisevan käänteen aika lähestyi. Siitä oli
riippuva maamme tulevaisuuden muodostuminen ja lähinnä
mahdollisuus lopullisesti tempautua irti Venäjästä ja saavuttaa
täydellinen itsenäisyys. Ensimäisenä esteenä tämän päämaalin
saavuttamiselle oli Suomessa oleva venäläinen sotaväki, syystä että
se oli aseellinen, maan vapautumiselle vihamielinen valta-aines, sekä
senvuoksi, että se tuki ja yllytti väestön alempien kerrosten
yhteiskuntaa hajoittavia pyrkimyksiä. Suurin osa kansaa ei ollut
yhtynyt ase veljeyteen punaisen Venäjän kanssa ja aseettomana sillä
oli varsin vähän toiveita saada yksinään maasta poistetuksi tämä
muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan varsinaiseksi käskijäksi.
Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen tukea ja apua
ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu perustaa.
Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen
avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja
vaikutusvalta oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa
suoritetut valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen
muodostaminen. Ainoa valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli
Saksa. Nyt oli aika pontevammin kuin ennen vedota niihin
erikoisnäkökohtiin, jotka kiinnittivät sen huomion Suomen
vapauttamiseen. Tässä tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa
syyskuussa neuvotteluja Suomen riippumattomuuspolitiikan ja
Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan päämajan edustajien
kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen määrättyihin tuloksiin,
mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto Suomen
vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli toiveita
saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet, joita
tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat
tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen,
lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla,
mikä johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten
Saksan sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin
aiemmin. Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo
mahdollisuus.
Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen
tarkoitus kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei
ainoastaan olisi tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia,
vaan myös vienyt maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena
siihen, että marraskuussa suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen.
muukalainen sotaväki, joka oli noussut maan varsinaiseksi käskijäksi.
Maa tarvitsi nyt enemmän kuin koskaan ennen tukea ja apua
ulkoapäin. Ruotsiin ei tässä suhteessa enää voitu perustaa.
Aktiiviseen politiikkaan ja varsinkin Suomen suoranaiseen
avustamiseen haluttomien vasemmistopuolueiden voima ja
vaikutusvalta oli kasvanut, mitä seikkaa vahvistivat syyskuussa
suoritetut valtiopäivävaalit ja Edénin vasemmistohallituksen
muodostaminen. Ainoa valta, jolta enää voitiin apua toivoa, oli
Saksa. Nyt oli aika pontevammin kuin ennen vedota niihin
erikoisnäkökohtiin, jotka kiinnittivät sen huomion Suomen
vapauttamiseen. Tässä tarkoituksessa pidettiin Tukholmassa
syyskuussa neuvotteluja Suomen riippumattomuuspolitiikan ja
Saksan ulkopolitiikan johdon sekä Saksan päämajan edustajien
kesken. Ne eivät tosin johtaneet tarkalleen määrättyihin tuloksiin,
mutta kävi ilmi, että Saksan mielenkiinto Suomen
vapautuspyrkimyksiin oli lisääntynyt ja että Suomella oli toiveita
saada Saksalta apua hädänalaisessa asemassaan. Ne toiveet, joita
tässä suhteessa annettiin suomalaisille neuvottelijoille, olivat
tietenkin suoranaisessa yhteydessä muuttuneeseen sotatilanteeseen,
lähinnä toiminnan uudelleen elpymiseen koillisella sotarintamalla,
mikä johti Hiidenmaan ja Saarenmaan valloitukseen tuoden siten
Saksan sotavoimat paljoa lähemmäs Suomen vesiä ja rannikoita kuin
aiemmin. Ahvenanmaan saarien miehittäminen oli nyt jo
mahdollisuus.
Marraskuun lakko ja Venäjän bolshevikkihallituksen ilmeinen
tarkoitus kytkeä Suomi Venäjän neuvostotasavaltaan, mikä ei
ainoastaan olisi tehnyt tyhjiksi kaikkia riippumattomuussuunnitelmia,
vaan myös vienyt maan määrättömään kurjuuteen, oli aiheena
siihen, että marraskuussa suoranaisesti käännyttiin Saksan puoleen.
Muutamat niistä maanmiehistämme, jotka silloin poliittisissa
tehtävissä oleskelivat ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa
Berliiniin. Kun siellä oli valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan
poliittisen osaston kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen
vapautuspyrkimysten ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin
kaksi heistä, vapaaherra A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan
päämajaan, minne he saapuivat 26 p:nä marraskuuta tekemään
ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa Suomessa vallitsevasta
tilanteesta ja esittämään maan toivomukset. Esitys ei päättynyt
suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin
avustusretkikunta, — vaikka toimenpidettä kosketeltiin
tehokkaimpana keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa —
vaan sen tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja
poliittisen tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan
itsensä kannalta kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino
kohdistettiin sen vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että
oli välttämätöntä saada venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska
Suomi muutoin oli käsistään sidottu eikä voinut päästä
pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei voisi onnistua, minkä
vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa
aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista
maasta. Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan
saavutettaisiin antamalla saksalaisten joukkojen miehittää
Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka, jonka turvissa Suomi itse
voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla saisi Saksalta aseita ja
jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin kotimaahan, sotilasneuvojia
ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka oli välttämätöntä, että
Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin pian kuin se
asianmukaisesti oli julistettu.
tehtävissä oleskelivat ulkomailla, lähtivät tässä tarkoituksessa
Berliiniin. Kun siellä oli valmistavasti neuvoteltu lähinnä yliesikunnan
poliittisen osaston kanssa, jota silloin johti harras Suomen ja sen
vapautuspyrkimysten ystävä, salaneuvos E. von Hülsen, kutsuttiin
kaksi heistä, vapaaherra A. von Bonsdorff ja Edv. Hjelt Saksan
päämajaan, minne he saapuivat 26 p:nä marraskuuta tekemään
ylimajoitusmestari Ludendorffille selkoa Suomessa vallitsevasta
tilanteesta ja esittämään maan toivomukset. Esitys ei päättynyt
suoranaiseen pyyntöön, että Suomeen lähetettäisiin
avustusretkikunta, — vaikka toimenpidettä kosketeltiin
tehokkaimpana keinona, millä itsenäisyys olisi saavutettavissa —
vaan sen tarkoituksena oli lähinnä osoittaa Saksan sotilaallisen ja
poliittisen tuen merkitys Suomen vapautukselle, niin hyvin maan
itsensä kannalta kuin yleispoliittisessa suhteessa. Pääpaino
kohdistettiin sen vakaumuksen herättämiseen asianomaisissa, että
oli välttämätöntä saada venäläiset sotavoimat pois Suomesta, koska
Suomi muutoin oli käsistään sidottu eikä voinut päästä
pakkotilastaan. Ilman Saksan apua tämä ei voisi onnistua, minkä
vuoksi Suomessa toivottiin, että Saksa tulevissa
aseleponeuvotteluissa vaatisi venäläisten joukkojen poistamista
maasta. Vielä voimakkaampi painostus tähän suuntaan
saavutettaisiin antamalla saksalaisten joukkojen miehittää
Ahvenanmaan saaret. Tämä olisi uhka, jonka turvissa Suomi itse
voisi ryhtyä puhdistustyöhön, jos se samalla saisi Saksalta aseita ja
jääkäripataljoonasta, joka lähetettäisiin kotimaahan, sotilasneuvojia
ja -johtajia. Lopuksi huomautettiin, kuinka oli välttämätöntä, että
Saksa tunnusti Suomen riippumattomuuden, niin pian kuin se
asianmukaisesti oli julistettu.
Kenraali Ludendorff osoitti sekä ymmärtämystä että
hyväntahtoisuutta tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan
retkikuntaa hän ei tosin silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi,
mutta antoi siitä toiveita seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui
Ludendorff, ensi tilassa antaa nimenomainen julistus, että se vaatii
itsemääräämisoikeuttaan ja Venäjästä riippumattomuutta. Tämän
ulkonaiseksi osoitukseksi oli asetettava vaatimus, että Venäjä vie
pois joukkonsa Suomesta. Kenraali Ludendorff lausui mielellään
toimivansa niin, että Saksa tulevissa aselevon- tai
rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi saatiin se lupaus,
että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden lähettämistä
jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona pieninä joukkoina
lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti kenraali Ludendorff
huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi luottaa omaan
voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin mahdollista
selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi sekä
ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi
maan itsenäisyyttä tukemaan.
hyväntahtoisuutta tätä avustussuunnitelmaa kohtaan. Ahvenanmaan
retkikuntaa hän ei tosin silloisissa oloissa katsonut mahdolliseksi,
mutta antoi siitä toiveita seuraavaksi vuodeksi. Suomen tulisi, lausui
Ludendorff, ensi tilassa antaa nimenomainen julistus, että se vaatii
itsemääräämisoikeuttaan ja Venäjästä riippumattomuutta. Tämän
ulkonaiseksi osoitukseksi oli asetettava vaatimus, että Venäjä vie
pois joukkonsa Suomesta. Kenraali Ludendorff lausui mielellään
toimivansa niin, että Saksa tulevissa aselevon- tai
rauhanneuvotteluissa tukisi tätä vaatimusta. Lisäksi saatiin se lupaus,
että jo aloitettua, joskin keskeytettyä, aseiden lähettämistä
jatkettaisiin ja että suomalainen jääkäripataljoona pieninä joukkoina
lähetettäisiin kotimaahan. Erittäin ponnekkaasti kenraali Ludendorff
huomautti siitä, että Suomen ennen kaikkea tulisi luottaa omaan
voimaansa ja päättäväisesti esiintyen niin pian kuin mahdollista
selvästi, muitta mutkitta julistaa itsensä riippumattomaksi sekä
ryhtyä toimiin lujasti järjestetyn kansanmiliisin aikaansaamiseksi
maan itsenäisyyttä tukemaan.
Suomen hallituksen päämiehelle, senaattori Svinhufvudille
annettiin heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta,
että, mikäli mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus.
Kaikki tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia
teitä käyttäen.
Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli
itsenäisyysjulistuksen aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi,
johon nojaten Suomen riippumattomuus Venäjästä saisi
kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun 4 p:nä hallituksen kaikki
jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja senaattori Svinhufvud
esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin riippumattomaksi
valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan
hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean
aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin
kaikkien hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen
kansalle. Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta
hyväksyi hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet,
myöskin sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti
luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja
joskaan muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen
seuraamuksia, eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen
anastanut. Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista
yliopiston 19 p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti
muistorikas ylevän isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että
tässä tilaisuudessa punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen
rinnalla nähtiin myös suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä
sisälsi tunnustuksen, jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni
samalla koko itsenäisyysliikkeen tunnuskuva.
annettiin heti tieto käynnin tuloksesta ja päämajan kehotuksesta,
että, mikäli mahdollista, heti oli annettava riippumattomuusjulistus.
Kaikki tällaiset tiedonannot oli silloin vielä saatettava perille salaisia
teitä käyttäen.
Uuden hallituksen ensimäisiä toimenpiteitä oli
itsenäisyysjulistuksen aikaansaanti siksi välttämättömäksi pohjaksi,
johon nojaten Suomen riippumattomuus Venäjästä saisi
kansainvälisen tunnustamisen. Joulukuun 4 p:nä hallituksen kaikki
jäsenet saapuivat eduskunnan istuntoon ja senaattori Svinhufvud
esitti julkilausuman, missä Suomi julistettiin riippumattomaksi
valtioksi. Samalla annettiin esitys Suomen tasavallan
hallitusmuodoksi, joka esitys oli yhtäpitävä perustuslakikomitean
aiemmin tekemän ehdotuksen kanssa. Julkilausuma tiedoitettiin
kaikkien hallituksen jäsenten allekirjoittamana julistuskirjana Suomen
kansalle. Kaksi päivää myöhemmin, 6 p:nä joulukuuta, eduskunta
hyväksyi hallituksen julistuksen. Tässä pääkohdassa kaikki puolueet,
myöskin sosialidemokraatit, olivat yhtä mieltä. Toimenpide herätti
luonnollisesti maassa ihastusta, vaikkakin asema oli synkkä ja
joskaan muukalainen sotaväki ei suinkaan ottanut hyväksyäkseen
seuraamuksia, eikä luopunut siitä vallasta, minkä se oli itselleen
anastanut. Kaikkialla maassa vietettiin itsenäisyysjuhlia, joista
yliopiston 19 p:nä joulukuuta toimeenpanema juhla oli erikoisesti
muistorikas ylevän isänmaallisine tunnelmineen. Merkillistä oli, että
tässä tilaisuudessa punakeltaisen leijonalipun ja ylioppilaslippujen
rinnalla nähtiin myös suomalaisen jääkäripataljoonan lippu. Tämä
sisälsi tunnustuksen, jolla oli syvällinen merkitys, ja siinä ilmeni
samalla koko itsenäisyysliikkeen tunnuskuva.
Hallitus ryhtyi heti toimenpiteisiin saattaakseen maan
itsenäisyyden Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne
tunnustamaan Suomen uudeksi riippumattomaksi valtioksi. Tässä
tarkoituksessa lähetettiin Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja
länsivaltoihin valtuutettuja asiamiehiä, jotka joulukuun
jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden tammikuun alussa suorittivat
tehtävänsä. Suomen vapautusta tervehdittiin kaikkialla
myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen vuoksi noudatettiin
viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista varovaisuutta.
Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten myös
käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän
välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen
hekin vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat
Ruotsi ja Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan
hallituksen taholta saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti
vihdoin joulukuun lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen
esityksellä, minkä henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen
päämies Svinhufvud. Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta
Venäjän neuvostohallitus oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan
sellaiseen esitykseen, jos se tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä
saatiin venäläisten myöntymys, Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta,
Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan kanssa, antoi tunnustuksensa ja
kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi tiedoksi samaan aikaan
tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4 p:nä tammikuuta
tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä
myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen
saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m.
virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui
odottavalle kannalle.
itsenäisyyden Euroopan valtojen tietoon ja saadakseen ne
tunnustamaan Suomen uudeksi riippumattomaksi valtioksi. Tässä
tarkoituksessa lähetettiin Skandinavian maihin, keskusvaltoihin ja
länsivaltoihin valtuutettuja asiamiehiä, jotka joulukuun
jälkipuoliskolla ja seuraavan vuoden tammikuun alussa suorittivat
tehtävänsä. Suomen vapautusta tervehdittiin kaikkialla
myötätunnolla, mutta poliittisen tilanteen vuoksi noudatettiin
viralliseen tunnustamiseen nähden jonkunlaista varovaisuutta.
Suomessa epäröitiin, oliko tunnustuksen saantia varten myös
käännyttävä Venäjän puoleen. Jotkut ulkovalloista katsoivat tämän
välttämättömäksi, sekä Suomen itsensä vuoksi että saadakseen
hekin vapaammat kädet asiaan nähden. Näihin valtoihin kuuluivat
Ruotsi ja Saksa. Nimenomaisten, varsinkin viimemainitun maan
hallituksen taholta saatujen neuvojen jälkeen Suomen hallitus päätti
vihdoin joulukuun lopulla kääntyä neuvostohallituksenkin puoleen
esityksellä, minkä henkilökohtaisesti suoritti Pietarissa hallituksen
päämies Svinhufvud. Saksan taholta tulleen painostuksen johdosta
Venäjän neuvostohallitus oli jo aiemmin sitoutunut suostumaan
sellaiseen esitykseen, jos se tehtäisiin. Alkavan vuoden ensi päivinä
saatiin venäläisten myöntymys, Heti sen jälkeen, 4 p:nä tammikuuta,
Ruotsi, yksissä neuvoin Saksan kanssa, antoi tunnustuksensa ja
kaksi päivää myöhemmin Saksa antoi tiedoksi samaan aikaan
tekemänsä päätöksen. Myöskin Ranska ilmoitti 4 p:nä tammikuuta
tunnustaneensa Suomen itsenäisyyden. Muutamia päiviä
myöhemmin yhtyivät näihin valtoihin Tanska ja Norja ja vähitellen
saatiin myös Itävalta-Unkarin, Alankomaiden, Espanjan, Sveitsin y.m.
virallinen tunnustus. Euroopan valloista vain Englanti asettui
odottavalle kannalle.
Ulkonaisesti kaikki siis oli sujunut, kuten oli toivottu. Suomi oli
muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu
ja tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta
riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa
kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja
tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan,
joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka
yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista
isännyyttä.
Vapaussota.
Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti
riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli
voimakas lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan
suuntautuvan vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se
onnettomuus, mikä oli käynyt yli maan sen historiallisen
olemassaolon aikana. Sieltä se nytkin tuli, joskin toisessa muodossa
kuin ennen, ei ainoastaan väkivallan ja laittomuuden hahmossa,
vaan hillittömänä anarkiana. Oliko Suomi nytkin kykenevä
täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän barbariaa
vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste.
Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen
riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne
eivät ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja
varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin. Brest-
Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen puolelta
muodollisesti saavuttanut pyrkimystensä päämaalin: se oli julistettu
ja tunnustettu vapaaksi riippumattomaksi valtakunnaksi. Mutta
riippumattomuus oli toistaiseksi vain paperilla. Olot maassa
kärjistyivät kärjistymistään. Hallituksella ei ollut voimakeinoja
tehostaakseen arvovaltaansa vallankumouksellisia aineksia vastaan,
joiden tukena olivat vieraan vallan kurittomat sotamieslaumat, jotka
yhä edelleen olivat maassa ja täällä tahtoivat harjoittaa jonkunlaista
isännyyttä.
Vapaussota.
Omituiset olivat ne olosuhteet, joissa Suomi saavutti
riippumattomuutensa, nimittäin aikana, jolloin maassa jo oli
voimakas lähenevän, vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan
suuntautuvan vallankumouksen tuntu. Idästä oli tullut kaikki se
onnettomuus, mikä oli käynyt yli maan sen historiallisen
olemassaolon aikana. Sieltä se nytkin tuli, joskin toisessa muodossa
kuin ennen, ei ainoastaan väkivallan ja laittomuuden hahmossa,
vaan hillittömänä anarkiana. Oliko Suomi nytkin kykenevä
täyttämään tehtävänsä torjuvana etuvartiona idän barbariaa
vastaan? Maan oli vielä kestettävä vapautensa tulikaste.
Vaikka Venäjän hallitus oli virallisesti tunnustanut Suomen
riippumattomuuden, ei se vienyt joukkojansa pois Suomesta. Ne
eivät ainoastaan yhä edelleen pitäneet hallussaan linnoituksia ja
varustuksia, vaan majailivat kaupungeissa ja maaseudullakin. Brest-
Litovskin aseleponeuvotteluissa oli Saksan taholta, Suomen puolelta
tulleen pyynnön johdosta, yhä uudestaan vaadittu näiden joukkojen
poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja verukkeilla
Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen salainen tarkoitus oli
ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen"
bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi
suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri
näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot
jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen
tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui.
Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin,
suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita
taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä
estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään
estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän
astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut
aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja.
Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin
punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti
vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin
kehittyessä sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja
saaliinhimoisen roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän
venäläisiin ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella
taholla "köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin
kävi yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen
yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan.
Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen
järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan
aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen
merkin kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä
tarkoitti vallan siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän
poistamista Suomen alueelta. Tyhjillä lupauksilla ja verukkeilla
Venäjän hallitus kuitenkin koetti vitkastella. Sen salainen tarkoitus oli
ilmeisesti Suomen "jälleenvalloittaminen"
bolshevikkivallankumouksen avulla, jonka tosin näön vuoksi
suorittaisivat maan omat punaiset ainekset, mutta nojautuen juuri
näihin venäläisiin joukkoihin. Epäjärjestykset ja väkivallanteot
jatkuivat ja hallitusvalta, vailla arvovaltansa tehostamiseen
tarpeellisia keinoja, joutui yhä ahtaammalle ja herpaantui.
Elintarpeiden kuljetusta ehkäistiin, sanomalehtiä lakkautettiin,
suoranaisia ryöstöretkiä toimeenpantiin ja todellisia kahakoita
taisteltiin valtiovallan tai kunnallisten viranomaisten voimatta sitä
estää. Venäläiset sotilaat ja punakaartilaiset tekivät kenenkään
estämättä melkein mitä tahansa, joskin viimemainitut yhä enemmän
astuivat etualalle. Sosialidemokraattinen puoluejohto ei tosin ollut
aivan mielissään tästä ja koetti jossakin määrin hillitä intohimoja.
Mutta se kadotti pian vaikutusvaltansa laumoihin ja varsinkin
punaiseen kaartiin, joka julistautui riippumattomaksi ja otti
vallankumouksen toteuttamisen tehtäväkseen. Asiain näin
kehittyessä sosialidemokraattinen puolue pian taipui vallan- ja
saaliinhimoisen roskaväen edessä ja yhtyi anarkisteihin ja heidän
venäläisiin ystäviinsä. Nämä julistettiin nyt avoimesti sosialistisella
taholla "köyhälistön turvaksi" ja liittyminen venäläiseen bolshevismiin
kävi yhä ilmeisemmäksi. Ero Venäjästä olisi loukkaus porvarillisen
yhteiskunnan puolelta tuota maata kohtaan.
Eduskunta oli kuitenkin ottanut esille sota- ja poliisilaitoksen
järjestämiskysymyksen, ja hallitus antoi esityksen järjestysvallan
aikaansaamiseksi yhteiskunnan turvaksi. Tämä antoi lopullisen
merkin kauan valmistellun vallankumouksen puhkeamiseen, mikä
tarkoitti vallan siirtämistä köyhälistön käsiin ja Venäjän
neuvostovallan mukaisen järjestelmän luomista, mitä lähimmin tähän
liittyen. Tammikuun 26 p:nä selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa,
ja viimeiseksi toimenpiteeksi hallitus samana päivänä antoi Suomen
kansalle uuden kehoituksen liittyä yhteen suojaamaan koteja ja
turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin vastalausenootti Venäjän
hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä, joka kosketteli venäläisten
sekaantumista Suomen asioihin. Neljä hallituksen jäsentä lähti salaa
Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen laillisen hallituksen tehtäviä, kun
kaikesta päättäen pääkaupunki ja suuri osa maata oli joutuva
punaisten valtaan. Vaasasta tulikin seuraaviksi kuukausiksi
"valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki. Seuraavana päivänä
puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten punakaarti miehitti
hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat pääkaupungissa ja
rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä ilmoitettiin asetetuksi
"Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen vallankumouksellinen
hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner puheenjohtajana,
sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä.
Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman
verisiä yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja
huonosti varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli
omiansa jonkun verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka
olivat edellyttäneet aseellista vastustusta ja katutaisteluita
vallankumousdraaman sopivaksi alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet
ja eduskunnan porvarillisten puolueiden johtajat, jotka oli aikomus
vangita, olivat kadonneet. He olivat osaksi paenneet, osaksi he
pysyivät piilossa. Yksi kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja
murhattiin. Punaiset olivat Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen
keskuksissa alusta alkaen tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet
sitä samassa määrin kaikkialla maassa.
liittyen. Tammikuun 26 p:nä selvisi pääkaupungissa, mitä oli tulossa,
ja viimeiseksi toimenpiteeksi hallitus samana päivänä antoi Suomen
kansalle uuden kehoituksen liittyä yhteen suojaamaan koteja ja
turvaamaan järjestystä. Samalla annettiin vastalausenootti Venäjän
hallitukselle, sekä ulkovalloille kirjelmä, joka kosketteli venäläisten
sekaantumista Suomen asioihin. Neljä hallituksen jäsentä lähti salaa
Vaasaan, sieltä käsin hoitaakseen laillisen hallituksen tehtäviä, kun
kaikesta päättäen pääkaupunki ja suuri osa maata oli joutuva
punaisten valtaan. Vaasasta tulikin seuraaviksi kuukausiksi
"valkoisen" Suomen hallitus- ja pääkaupunki. Seuraavana päivänä
puhkesi kapina. Yöllä tammikuun 28 p:ää vasten punakaarti miehitti
hallitusrakennukset ja muut tärkeät paikat pääkaupungissa ja
rautatieliikenne pysähdytettiin. 29 p:nä ilmoitettiin asetetuksi
"Suomen kansanvaltuuskunta", varsinainen vallankumouksellinen
hallitus, eduskunnan entinen puhemies K. Manner puheenjohtajana,
sekä "työväen pääneuvosto", johon kuului 35 henkeä.
Pääkaupungissa kaikki tämä kävi kohtaamatta vastustusta, ilman
verisiä yhteentörmäyksiä, koska suojeluskunta oli liian heikko ja
huonosti varustettu voidakseen nousta vastarintaan. Tämä oli
omiansa jonkun verran hämmästyttämään punaisia johtajia, jotka
olivat edellyttäneet aseellista vastustusta ja katutaisteluita
vallankumousdraaman sopivaksi alkutoimitukseksi. Senaatin jäsenet
ja eduskunnan porvarillisten puolueiden johtajat, jotka oli aikomus
vangita, olivat kadonneet. He olivat osaksi paenneet, osaksi he
pysyivät piilossa. Yksi kansanedustaja, A. Mikkola, vangittiin ja
murhattiin. Punaiset olivat Helsingissä ja useimmissa Etelä-Suomen
keskuksissa alusta alkaen tilanteen herroina. Mutta he eivät olleet
sitä samassa määrin kaikkialla maassa.
Kansalla — valkoisella Suomella punaisen vastakohtana — oli
valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi
julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua
venäläiseen ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta
vastarintaan. Se valitsi viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi
vapaussota, joka vaati voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta
vei päämaaliin. Ensi sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen
sotaväki oli syyllinen siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen
vapautensa, täytyi tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset
taistelivat kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä,
ilman vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan
tukea ja apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan
puhjennut. Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko
vapaussodan kulusta ei sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen
puitteisiin, jossa vain tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata.
Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat
poliittiset järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä
ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia
venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne
olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon
jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan
yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle
saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin lykätä,
kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja
suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan.
Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja
sotatoimia ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä.
valittavana joko taipua ja antaa äsken vapaaksi valtakunnaksi
julistetun ja kansainvälisesti tunnustetun Suomen tuhoutua
venäläiseen ja punaiseen vallankumouskurjuuteen tai nousta
vastarintaan. Se valitsi viimemainitun tien, ja väkivaltaa vastaan alkoi
vapaussota, joka vaati voimanponnistusta ja raskaita uhreja, mutta
vei päämaaliin. Ensi sijassa Venäjä ja maassamme oleva venäläinen
sotaväki oli syyllinen siihen, että Suomen, saavuttaakseen täydellisen
vapautensa, täytyi tulla sisäisen sodan näyttämöksi, millä kansalaiset
taistelivat kansalaisia vastaan. Ilman tältä taholta tullutta yllytystä,
ilman vieraiden venäläisten joukkojen ja itäisen bolshevikkivallan
tukea ja apua ei punakapina verisine seurauksineen olisi koskaan
puhjennut. Seikkaperäinen ja yksityiskohtainen selonteko
vapaussodan kulusta ei sisälly tämän yleiskatsauksellisen esityksen
puitteisiin, jossa vain tapaukset yleisin piirtein voidaan kuvata.
Kuten aiemmin on mainittu, olivat kansalaisten muodostamat
poliittiset järjestöt kesän ja syksyn kuluessa tehneet valmistuksia sitä
ratkaisevaa taistelua varten, joka oli suunniteltu maassa olevia
venäläisiä sotavoimia vastaan sen varalta, etteivät nämä, kuten ne
olivat velvolliset, hyvällä ottaneet poistuakseen. Marraskuunlakon
jälkeen oli ilmeistä, että taistelu samalla tulisi muodostumaan
yhteiskuntaa terrorisoivien punaisten kaartien tilinteolle
saattamiseksi. Toivottiin, että tätä voimainmittailua voitaisiin lykätä,
kunnes suojeluskunnat ehtisivät täydellisemmin aseistua ja
suomalainen jääkäripataljoona palata kotimaahan.
Mutta niin pitkälle ei päästy, ennenkuin kapina puhkesi ja
sotatoimia ei enää voitu tuonnemmaksi lykätä.
Etelä-Suomessa ei ollut tarjolla mitään mahdollisuuksia ryhtyä
järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja
punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset
valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat
ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Åkerman ja H. Ignatius, oli
lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella
olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa.
Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu
kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja
kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali,
vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut
Venäjältä, missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä,
oli valittu tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset
sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä
tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja
johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista
hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi
ja antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan
turvaksi.
Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja
sotatoimet aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27
p:nä tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua
aseet kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta
venäläisiltä sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä
tarpeellisiin puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen
vastarintaan ja ennenkuin lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä
kävikin odottamattoman helposti ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat
olivatkin epätäydellisesti sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin
niukalti. Mitä tässä suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys,
rohkeus ja tahto voittaa. Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa
järjestelmällisesti ja samalla menestyksellä taistelemaan venäläisiä ja
punaisia vastaan. Se toimikunta, jolla oli hoidossaan sotilaalliset
valmistelut (sotilaskomitea "M.K") ja jonka johtomiehiä olivat
ratsumestarit, sittemmin kenraalit H. Åkerman ja H. Ignatius, oli
lopulta katsonut Etelä-Pohjanmaan, Vaasan ympärillä ja eteläpuolella
olevan seudun siksi alueeksi, missä valkoisten sotatoimien tuli alkaa.
Tätä varten oli, kuten edellä on mainittu, näissä seuduissa perustettu
kunnallisia suojeluskuntia ja toimeenpantu sotaharjoituskursseja
kenraali P. von Gerichin johdolla. Sen jälkeen kuin kenraali,
vapaaherra Kustaa Mannerheim, joka vähää ennen oli saapunut
Venäjältä, missä hän sodan aikana oli ollut korkeana sotapäällikkönä,
oli valittu tulevien sotatoimien ylipäälliköksi, lähti hän ynnä ne entiset
sotilashenkilöt, joiden tuli muodostaa armeijan esikunta, 18 p:nä
tammikuuta salaa Vaasaan siellä jatkaakseen järjestelytyötä ja
johtaakseen alkavia sotatoimia. Vähää ennen kapinan puhkeamista
hallituksen päämies Svinhufvud vahvisti Mannerheimin ylipäälliköksi
ja antoi hänelle tehtäväksi luoda sotilaallisen armeijan yhteiskunnan
turvaksi.
Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat asetettiin sotajalalle ja
sotatoimet aloitettiin siellä samana päivänä, jona kapina puhkesi, 27
p:nä tammikuuta. Niiden lähimpänä tehtävänä oli yllättämällä riisua
aseet kaupungeissa ja useimmissa maaseudun pitäjissä olevilta
venäläisiltä sotilasosastoilta, ennenkuin nämä ehtivät ryhtyä
tarpeellisiin puolustustoimiin ja koota voimansa yhteiseen
vastarintaan ja ennenkuin lisävoimia ehti saapua etelästä. Tämä
kävikin odottamattoman helposti ja nopeasti, vaikka suojeluskunnat
olivatkin epätäydellisesti sotatoimiin harjoitetut ja vaikka aseita olikin
niukalti. Mitä tässä suhteessa puuttui, sen korvasi päättäväisyys,
rohkeus ja tahto voittaa. Kaikki kävi kohtaamatta suurempaa
vastarintaa venäläisen sotaväen puolelta ja ilman sanottavaa
verenvuodatusta, mikä ensi sijassa johtui venäläisissä joukoissa
vallitsevasta kurittomuudesta ja rappeutumisesta. Jo 28 p:nä
tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen Seinäjoen tärkeässä
rautateiden risteyksessä ja samana päivänä pakotettiin Vaasan
varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus jatkui koko
tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja eteläpuolella
olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola ja Kaskinen 30
p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki. Melkoisia
määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja konekiväärejä,
joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi. Tämä teki
suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia, jotka
lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista.
Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä
lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri
vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan.
Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä
kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat
olleet yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin
neuvoin vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja
apujoukkoja lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin
Oulusta, jossa venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät
ankaraa vastarintaa. Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma
suojeluskunta 3 p:nä helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio,
missä venäläisen rajavartion muodosti muutama sata miestä,
antautui pari päivää myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen
koko Pohjois-Suomi puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli
vapaana ja yhteys ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle
Suomelle. Viikon kuluessa oli Pohjanmaa siis luonut päältään
venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä vapautusteossa piili
verenvuodatusta, mikä ensi sijassa johtui venäläisissä joukoissa
vallitsevasta kurittomuudesta ja rappeutumisesta. Jo 28 p:nä
tammikuuta suoritettiin aseistariisuminen Seinäjoen tärkeässä
rautateiden risteyksessä ja samana päivänä pakotettiin Vaasan
varusväki antautumaan. Seuraavina päivinä puhdistus jatkui koko
tässä osassa Pohjanmaata sekä Vaasan pohjois- ja eteläpuolella
olevissa seuduissa. Pietarsaari antautui 29 p., Kokkola ja Kaskinen 30
p. ja seuraavana päivänä vallattiin Kristiinankaupunki. Melkoisia
määriä aseita ja ampumatarpeita, myöskin tykkejä ja konekiväärejä,
joutui tällöin valkoisten joukkojen saaliiksi. Tämä teki
suojeluskunnille mahdolliseksi tehokkaasti jatkaa sotatoimia, jotka
lähinnä tarkoittivat pohjoisen Pohjanmaan vapauttamista.
Kaupungeissa oli täällä vahva varusväki ja punainen aines oli siellä
lukuisammin edustettuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Sillä oli suuri
vaikutusvoima venäläiseen sotaväkeen ja se yllytti sitä vastarintaan.
Suojeluskuntaliike ei myöskään ollut siellä saanut niin yleistä
kannatusta kuin maakunnan eteläosissa, eivätkä suojeluskunnat
olleet yhtä hyvin järjestetyt. Niillä ei ollut kylliksi voimia omin
neuvoin vapautua venäläisistä. Kutakuinkin hyvin aseistettuja
apujoukkoja lähetettiin sen vuoksi pohjoiseen. Kuumimmin taisteltiin
Oulusta, jossa venäläinen varusväki ja punainen kaarti tekivät
ankaraa vastarintaa. Kaupungin valtasivat talonpoikaisarmeija ja oma
suojeluskunta 3 p:nä helmikuuta, jolloin varusväki antautui. Tornio,
missä venäläisen rajavartion muodosti muutama sata miestä,
antautui pari päivää myöhemmin, ja siten oli käytännöllisesti katsoen
koko Pohjois-Suomi puhdistettu. Valkoisella armeijalla oli selkäpuoli
vapaana ja yhteys ulkomaihin länteenpäin oli avoin valkoiselle
Suomelle. Viikon kuluessa oli Pohjanmaa siis luonut päältään
venäläisen ja punaisen ikeen. Tässä vapautusteossa piili
alkuvoimaisen kansanliikkeen tarmo. Molemmat kieliainekset kävivät
käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan.
Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi
osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä
rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten
käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää
Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä.
Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-
strategisessa tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten
Pietarista Vaasan seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin
merkitys Suomen vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta
etelää kohti pitkin rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin
asetettiin telkeet punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti.
Liikkuva sota muuttui näissä seuduissa joksikin aikaa
asemataisteluksi. "Vilppulan rintama" joka ulottui lännessä Pohjois-
Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin Päijänteen rannalle ja jonka
jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan rintamat — jatkuva
taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan — tuli yli kuukauden ajan
olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana.
Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan
tapaan kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien
johdon alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt
huomattavan laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus
oli näissäkin osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen
järjestetyn kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten
välillä tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut
olivat hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-
Karjalan suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun.
Ylivoima oli kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet
käsi kädessä yhteistä vihollista vastaan.
Kun tämä puhdistustyö oli suoritettu ja jo sitä ennenkin, suuntasi
osa suojeluskunta-armeijaa kulkunsa etelään. Haapamäen tärkeä
rautatiekeskus miehitettiin ja pysyi koko sodan ajan valkoisten
käsissä, mistä oli se erittäin tärkeä etu, että yhteyttä voitiin pitää
Pohjanmaan ja Itä-Suomen sekä siellä taistelevien joukkojen välillä.
Haapamäen-Pieksämäen yhdysrata oli rakennettu venäläis-
strategisessa tarkoituksessa joukkojen nopeaa siirtoa varten
Pietarista Vaasan seuduille. Sillä tuli nyt olemaan mitä suurin
merkitys Suomen vapaussodan kululle. Rynnistys Pohjanmaalta
etelää kohti pitkin rautatietä pysähtyi aluksi Vilppulaan, mihin
asetettiin telkeet punaisten yrityksille tunkeutua pohjoista kohti.
Liikkuva sota muuttui näissä seuduissa joksikin aikaa
asemataisteluksi. "Vilppulan rintama" joka ulottui lännessä Pohjois-
Satakuntaan ja itäänpäin Kuhmoisiin Päijänteen rannalle ja jonka
jatkona olivat edempänä Savon ja Karjalan rintamat — jatkuva
taistelulinja Pohjanlahdesta Laatokkaan — tuli yli kuukauden ajan
olemaan valkoisen ja punaisen Suomen rajana.
Maan itäosissa tapahtumat olivat kehittyneet kutakuinkin samaan
tapaan kuin Pohjanmaalla. Suojeluskuntaliike oli aktivistiryhmien
johdon alaisena varsinkin marraskuun-lakon jälkeen levinnyt
huomattavan laajalle Karjalassa ja myöskin Savossa. Mutta aseistus
oli näissäkin osissa maata erittäin vaillinainen. Jo viikkoa ennen
järjestetyn kapinan alkamista oli Viipurissa punaisten ja valkoisten
välillä tapahtunut verisiä yhteentörmäyksiä, joissa ensinmainitut
olivat hyökkääjinä. Näiden tapahtumien johdosta olivat Pohjois-
Karjalan suojeluskunnat kokoontuneet ja rientäneet Viipuriin apuun.
Ylivoima oli kuitenkin liian suuri, jotta ne siellä olisivat voineet
minkään menestyksen toivossa antautua taisteluun punaisia voimia
vastaan, joita avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki.
Ne vetäytyivät taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin
Antreaan Vuoksen rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi,
olivat tammikuun 23 p:n tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet
verraten heikkojen venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen,
kuten Sortavalassa ja Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia
vaikeuksia. Myöhemmin riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan
varusväet sekä Saimaan tykkiveneistön miehistö. Täten saivat
suojeluskunnat tarpeellisen lisän vähäiseen ase- ja
ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli kohotettu ja
rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut mahdottomaksi, käytiin
taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli muodostettu muutamiin
Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä antautui Joensuun
punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8 p:nä vallattiin
verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta. Näin oli
kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu. Sielläkin
suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti.
Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa,
missä helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita,
Karjalan suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia
punaisia ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle
sama merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa
turvasi Savon ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan.
"Karjalan rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa
Venäjän rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka
osaksi oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua
eteenpäin. Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta
puolustus ei horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa
toimivat valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan
vastaan, joita avusti 6000 mieheen nouseva venäläinen varusväki.
Ne vetäytyivät taisteltuaan verisen taistelun Kämärällä takaisin
Antreaan Vuoksen rannalle. Jo ennenkuin varsinainen sota alkoi,
olivat tammikuun 23 p:n tienoilla Karjalan suojeluskunnat ryhtyneet
verraten heikkojen venäläisten varusjoukkojen aseistariisumiseen,
kuten Sortavalassa ja Joensuussa, mikä tapahtui ilman sanottavia
vaikeuksia. Myöhemmin riisuttiin aseista Antrean ja Vuoksenniskan
varusväet sekä Saimaan tykkiveneistön miehistö. Täten saivat
suojeluskunnat tarpeellisen lisän vähäiseen ase- ja
ammusvarastoonsa. Vasta kun kapinanlippu oli kohotettu ja
rauhallisen sopimuksen tie oli osoittautunut mahdottomaksi, käytiin
taisteluun punaisia kaarteja vastaan, joita oli muodostettu muutamiin
Karjalan keskuspaikkoihin. Helmikuun 1 p:nä antautui Joensuun
punainen kaarti, 6 p:nä puhdistettiin Lieksa ja 8 p:nä vallattiin
verisen ottelun jälkeen Värtsilän tehdasyhdyskunta. Näin oli
kapinaliike pohjoisessa ja keskisessä Karjalassa kukistettu. Sielläkin
suojeluskunnat toimivat päättäväisesti ja rohkeasti.
Antreasta hieman etelään olevassa Ahvolassa ja sen lähitienoissa,
missä helmikuun seuraavina viikkoina sattui verisiä taisteluita,
Karjalan suojelusjoukot pitivät puoliaan Viipurista paälletunkeutuvia
punaisia ja punaryssiä vastaan. Tällä seudulla tuli olemaan Karjalalle
sama merkitys kuin Vilppulalla Pohjanmaalle. Tämä rintamanosa
turvasi Savon ja Karjalan ratoja yhdistävän yhdysradan päätekohdan.
"Karjalan rintaman" itäisin ja samalla eteläisin osa oli Raudussa
Venäjän rajalla. Täältäkin punaiset venäläis-suomalaiset joukot, jotka
osaksi oli tuotu sinne suoraan Pietarista, koettivat murtautua
eteenpäin. Ankaroita taisteluita taisteltiin näissä seuduissa, mutta
puolustus ei horjunut. Se, että nämä aluksi heikot Etelä-Karjalassa
toimivat valkoiset joukot pystyivät vastustamaan ja torjumaan
vihollisen tavantakaa tekemät rynnistykset, merkitsi koko
maakunnan ja yleensä koko maan itäosien pelastumista joutumasta
punaisten ja Venäjän vallan alle.
Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta
punaisesta herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska
kapinallisia aineksia teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä
suojeluskuntaliike ollut voinut kehittyä yhtä häiritsemättä kuin
Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi ilman verenvuodatusta jo kapinan
ensi päivinä. Lähipitäjistä vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin
suojeluskunnan, niin huonosti kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä
tammikuuta ripeästi ja päättävästi toimien saartaa pesäänsä
paikkakunnan punainen kaarti venäläisine harjoitusapulaisineen ja
pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä ei kaupungissa sillä
kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin suomalaisia apujoukkoja olisi
epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin punaisten avuksi, jollei
viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten olisi onnistunut
katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi siltaa, joista tärkein
oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta tuli sitten sodan
ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun
pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin
Savon rataa. Taistelu Kuopiosta — jossa Suomen pankin kultavarat
maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat —
kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa
lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli
lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä
muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota
puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja
taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui
valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu
maakunnan ja yleensä koko maan itäosien pelastumista joutumasta
punaisten ja Venäjän vallan alle.
Samaan aikaan kuin Karjala, vapautui Savokin uhkaavasta
punaisesta herruudesta. Tehtävä oli siellä vaikeampi, koska
kapinallisia aineksia teollisuusseuduilla oli runsaammin eikä
suojeluskuntaliike ollut voinut kehittyä yhtä häiritsemättä kuin
Karjalassa. Mikkeli tuli valkoiseksi ilman verenvuodatusta jo kapinan
ensi päivinä. Lähipitäjistä vahvistusta saatuaan onnistui kaupungin
suojeluskunnan, niin huonosti kuin se olikin aseistettu, 29 p:nä
tammikuuta ripeästi ja päättävästi toimien saartaa pesäänsä
paikkakunnan punainen kaarti venäläisine harjoitusapulaisineen ja
pakottaa se antautumaan. Venäläistä varusväkeä ei kaupungissa sillä
kertaa ollut. Niin hyvin venäläisiä kuin suomalaisia apujoukkoja olisi
epäilemättä Kouvolasta rientänyt Mikkelin punaisten avuksi, jollei
viime hetkessä muutamien yritteliäiden miesten olisi onnistunut
katkaista rautatieyhteyttä räjähdyttämällä kaksi siltaa, joista tärkein
oli Mäntyharjun Hillosensalmessa. Tästä paikasta tuli sitten sodan
ensi kaudeksi Savon rintamanosan keskusta, siihen kun
pysähdytettiin punaisten voimien eteneminen pohjoiseen pitkin
Savon rataa. Taistelu Kuopiosta — jossa Suomen pankin kultavarat
maailmansodan aikana oli säilytetty ja yhä edelleen sijaitsivat —
kesti viikon, helmikuun 1 p:stä 8 p:ään, jolloin valta kaupungissa
lopullisesti joutui valkoisille. Apua, sekä miehiä että aseita, oli
lähetetty Pohjanmaalta, joka nyt voi luovuttaa osan siellä
muodostetuista joukoista. Ankarinta vastarintaa teki Varkaus, jota
puolusti sen lukuisa työväestö. Punaisten ylivoima oli siellä suuri ja
taistelu vaati verisiä uhreja. Vasta 21 p:nä helmikuuta onnistui
valkoisten joukkojen valloittaa tämä tehdasseutu, joka oli aiottu
Savon kapinaliikkeen lujaksi varustukseksi. Se oli punaisten
viimeinen turvapaikka tässä maakunnassa.
Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa,
sota ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa
pysähtyi asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun
lopulla retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä,
mikäli mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta
yritys ei täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla,
pitkien ja veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti
saada haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä
itäiseen ja pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä
haarautumispaikka. Tähän asetettiin sulku punaisten etenemiselle
näihin osiin maata.
Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat
pelastaneet melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa
joutumasta kapinavallan alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen
anarkian pyrkimyksiä vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui
mainittuihin tärkeisiin kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki
kulkevaksi puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn
yleisen asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä
siihen vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään
niitä maan osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-
venäläisen neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä
perustettiin määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien
osastoja muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään
järjestämistyöhön, joka oli kenraali Mannerheimin ja hänen
esikuntansa johdon alainen, otti osaa suuri määrä entisiä suomalaisia
upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa olleita suomalaisia, jotka
saivat päälliköntehtäviä armeijassa. Alipäällystöä harjoitettiin
viimeinen turvapaikka tässä maakunnassa.
Täälläkin, Etelä-Savossa, samoinkuin Pohjanmaalla ja Karjalassa,
sota ensimäisen rintamamuodostuksen jälkeen joksikin aikaa
pysähtyi asemataisteluksi. Mäntyharjulta lähti kuitenkin helmikuun
lopulla retkikunta länteenpäin valloittaakseen Heinolan ja sieltä,
mikäli mahdollista, tunkeutuakseen kauemmas etelää kohti, mutta
yritys ei täydellisesti onnistunut. Vasta maaliskuun keskivaiheilla,
pitkien ja veristen taistelujen jälkeen, onnistui savolaisten lopullisesti
saada haltuunsa kohta Heinolan pohjoispuolella oleva Lusi, tämä
itäiseen ja pohjoiseen Savoon vievien maanteiden tärkeä
haarautumispaikka. Tähän asetettiin sulku punaisten etenemiselle
näihin osiin maata.
Nämä Pohjanmaan, Karjalan ja Savon tapahtumat olivat
pelastaneet melkoisen osan Suomea ja sen väestöä jo alussa
joutumasta kapinavallan alle ja luoneet yhtenäisen muurin punaisen
anarkian pyrkimyksiä vastaan. Sen rintaman takana, joka muodostui
mainittuihin tärkeisiin kohtiin ja vähitellen piteni koko Suomen poikki
kulkevaksi puolustuslinjaksi, voitiin valkoinen armeija säädetyn
yleisen asevelvollisuuden (helmik. 18 p. 1918) avulla ja liittämällä
siihen vapaaehtoiset suojeluskunnat järjestää edelleen etenemään
niitä maan osia kohti, jotka olivat punaisen kaartin ja suomalais-
venäläisen neuvostovallan hallussa. Pataljoonia ja rykmenttejä
perustettiin määrätyn suunnitelman mukaan ja erikoisaselajien
osastoja muodostettiin. Tähän vaativaan ja tärkeään
järjestämistyöhön, joka oli kenraali Mannerheimin ja hänen
esikuntansa johdon alainen, otti osaa suuri määrä entisiä suomalaisia
upseereja ja Venäjän sotapalveluksessa olleita suomalaisia, jotka
saivat päälliköntehtäviä armeijassa. Alipäällystöä harjoitettiin
Vimpelin tilapäisessä sotakoulussa. Näin luotiin sodan jo riehuessa
muutamassa viikossa todellinen kansanarmeija, jonka valtavana
enemmistönä oli maan pohjoisten osien rahvas ja jota sen vuoksi
myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se oli tietoinen siitä, että
sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja itsenäisyyden
turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja urhoollisuus. Se
sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa oli ollut Suomen
rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme sukupolvessa.
Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja tapahtuma tuli
vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi.
Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat
armeijan pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla
taisteluvälineillä. Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten
jääkärien kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon
pääosa, tuhat hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä,
nousi maihin Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja
syvästi liikutetuin mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-
osastoihin pitkin rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi.
Muutamat pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös
suomalaiseen sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja
armeijassa sodan aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös
niistä ruotsalaisista upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen
ottaakseen osaa vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista
avuksi rientäneestä "ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan
muodosti noin pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli
sodan kestäessä korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa.
Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti,
noudattaen suuntaa lännestä itään: Merikarvia—Ikaalinen—Virtain
pitäjä—Ruovesi —Vilppula—Jämsä—Lusi—Mäntyharju—Savitaipale—
muutamassa viikossa todellinen kansanarmeija, jonka valtavana
enemmistönä oli maan pohjoisten osien rahvas ja jota sen vuoksi
myös on sanottu "talonpoikaisarmeijaksi". Se oli tietoinen siitä, että
sen suurena tehtävänä oli maan vapauden ja itsenäisyyden
turvaaminen ja sitä elähdytti kansallinen innostus ja urhoollisuus. Se
sotilaanmieli, joka historian aikaisemmissa vaiheissa oli ollut Suomen
rahvaalle ominainen, eli vielä meidänkin aikamme sukupolvessa.
Moni "Vänrikki Stoolin tarinoissa" kuvattu henkilö ja tapahtuma tuli
vapaussodassa jälleen eläväksi todellisuudeksi.
Saksasta toimitetut ase- ja ampumatarvelähetykset varustivat
armeijan pitkää ja sitkeätä taistelua varten tarpeellisilla
taisteluvälineillä. Sen taistelukuntoisuutta lisäsi suuresti suomalaisten
jääkärien kotimaahan saapuminen helmikuun lopulla. Tämän joukon
pääosa, tuhat hyvin harjoitettua ja taisteluun tottunutta miestä,
nousi maihin Vaasassa 26 p:nä helmikuuta väestön riemulla ja
syvästi liikutetuin mielin vastaanottamana, sekä jaettiin eri joukko-
osastoihin pitkin rintamaa, osaksi upseereiksi, osaksi alipäällystöksi.
Muutamat pataljoonan saksalaisista upseereista astuivat myös
suomalaiseen sotapalvelukseen ja saivat edesvastuullisia paikkoja
armeijassa sodan aikana. Arvokkaan lisän armeijamme sai myös
niistä ruotsalaisista upseereista, jotka saapuivat Pohjois-Suomeen
ottaakseen osaa vapaustaisteluun, ja vapaaehtoisesta, Ruotsista
avuksi rientäneestä "ruotsalaisesta brigadista", joka miesluvultaan
muodosti noin pataljoonan. Muutamilla ruotsalaisilla upseereilla oli
sodan kestäessä korkeita päälliköntehtäviä valkoisessa armeijassa.
Rintama oli sodan ensi viikkoina muodostunut seuraavasti,
noudattaen suuntaa lännestä itään: Merikarvia—Ikaalinen—Virtain
pitäjä—Ruovesi —Vilppula—Jämsä—Lusi—Mäntyharju—Savitaipale—
Vuoksenniska—Rautu Laatokan rannalla. Se jaettiin nyt rajoitettuihin
osastoihin. Läntisin, Satakunnan rintama, asetettiin eversti,
sittemmin kenraali E. Linderin, Hämeen rintama eversti, sittemmin
kenraali M. Wetzerin, Savon rintama kenraali E. Löfström-Tollin ja
Karjalan rintama kapteeni, sittemmin eversti A. Sihvon johdon
alaiseksi.
Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois-
ja itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään
taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli
koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten
liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu
epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka
siellä liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai
hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten
suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat
Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä
Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui
vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä
joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin
suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös
Uudenkaupungin, miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta
kokea. Se ei katsonut voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata,
missä punaisten valta oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse
Ahvenanmaalle, missä se pakotti yksityisiä venäläisen varusväen
osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan siten kunnollisen
aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston venäläisen sotaväen
vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne ruotsinmaalaiset
joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten uskoteltiin,
ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin Ahvenanmaalla,
eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan vaativat
osastoihin. Läntisin, Satakunnan rintama, asetettiin eversti,
sittemmin kenraali E. Linderin, Hämeen rintama eversti, sittemmin
kenraali M. Wetzerin, Savon rintama kenraali E. Löfström-Tollin ja
Karjalan rintama kapteeni, sittemmin eversti A. Sihvon johdon
alaiseksi.
Vapaussodan jatkuessa yhtenäisen johdon alaisena maan pohjois-
ja itäosissa ja voimakkaan kansanarmeijan muodostuessa ryhtymään
taisteluun vihollista vastaan myöskin oman alueensa ulkopuolella, oli
koko Etelä- ja Lounais-Suomi punaisten ja heidän venäläisten
liittolaistensa vallassa. Kaikki vastarinta oli siellä tuomittu
epäonnistumaan. Ne yksityiset "valkoiset" suojeluskunnat, jotka
siellä liittyivät yhteen paikallista vastarintaa varten, voitettiin pian tai
hajaantuivat. Niin kävi itäisellä Uudellamaalla, missä paikallisten
suojeluskuntien jäännökset, jouduttuaan alakynteen, hakeutuivat
Pellingin saaristoon ja sieltä jäitse Viroon, kun taas läntisellä
Uudellamaalla n.s. Kirkkonummen joukko, noin 500 miestä, joutui
vangiksi ja säilytettiin vangittuna Helsingissä. Kumpaankin näistä
joukoista oli liittynyt ylioppilaita ja muita nuorukaisia Helsingin
suojeluskunnista. Vaikeuksia ja seikkailuja sai myös
Uudenkaupungin, miesluvultaan 400:aan nouseva, suojeluskunta
kokea. Se ei katsonut voivansa ryhtyä taisteluun tässä osassa maata,
missä punaisten valta oli erittäin voimakas. Se lähti jäitse
Ahvenanmaalle, missä se pakotti yksityisiä venäläisen varusväen
osastoja antautumaan ja aikoi, saatuaan siten kunnollisen
aseistuksen, koettaa tehdä koko saariston venäläisen sotaväen
vaarattomaksi. Tämä tuuma ei onnistunut, kun ne ruotsinmaalaiset
joukot, jotka helmikuun keskivaiheilla, kuten uskoteltiin,
ihmisystävällisessä tarkoituksessa, laskettiin maihin Ahvenanmaalla,
eivät asettuneet kummankaan taistelevan puolelle, vaan vaativat
aseiden riisumista. Pitkien neuvottelujen jälkeen suomalainen
joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen
armeijaan Pohjanmaalle.
Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen
ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen,
vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina
häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden
joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää
lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys
koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa
maata sai tukea Etelä-Suomen taisteluista.
Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen
kansanarmeija kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen
vastarinnan ja että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän
Suomen avuksi, oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella.
Mutta katsoen punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä
rajattomaan aseiden ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti
tehtävä kuitenkin olevan suurten ja arvaamattomien vaikeuksien
takana. Nämä vaikeudet olivat sitä arveluttavammat, kun venäläinen
sotaväki täällä oli varsin voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä
oli suurin osa Venäjän Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin
tuhansin. Nämä eivät varmaankaan olisi jättäneet punaisia
ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten lisääntyvästä kurittomuudestakin
saattoi ennustaa, että heidän vastarintansa oli muodostuva yhä
ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi, kuta kauemmas etelään heidät
tungettiin. Kaikissa tapauksissa eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän
ajan ja äärettömiä ihmishengen sekä taloudellisten ja henkisten
kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten painaminen eteläisimpään
Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin asuttuihin seutuihin, olisi
joukko, ilman aseita, vietiin Ruotsiin ja lähti sieltä valkoiseen
armeijaan Pohjanmaalle.
Etelä-Suomen paikalliset taistelut, joskaan ne eivät vihollisen
ylivoimaisuuden tähden voineet johtaa pysyvään menestykseen,
vaikuttivat kuitenkin koko sodan kulkuun siten, että ne ensi aikoina
häiritsivät punaisten sodanjohtoa ja jossakin määrin sitoivat niiden
joukkoja, joten ne eivät tarpeellisen nopeasti ehtineet lähettää
lisäjoukkoja pohjoiseen. Välillisesti valkoisten joukkojen pyrkimys
koota voimiaan ja vahvistaa asemaansa pohjoisemmissa osissa
maata sai tukea Etelä-Suomen taisteluista.
Se toivo, että Pohjois-Suomessa muodostettu valkoinen
kansanarmeija kenraali Mannerheimin johdolla voisi murtaa vihollisen
vastarinnan ja että sen onnistuisi päästä eteläisen tai eteläisimmän
Suomen avuksi, oli kyllä vahva, varsinkin rintaman pohjoispuolella.
Mutta katsoen punakaartien mieslukuun, hyvään aseistukseen sekä
rajattomaan aseiden ja ampumatarpeiden saantiin Venäjältä, näytti
tehtävä kuitenkin olevan suurten ja arvaamattomien vaikeuksien
takana. Nämä vaikeudet olivat sitä arveluttavammat, kun venäläinen
sotaväki täällä oli varsin voimakas, eritoten pääkaupungissa, missä
oli suurin osa Venäjän Itämeren-laivastoa ja meriväkeä monin
tuhansin. Nämä eivät varmaankaan olisi jättäneet punaisia
ystäviänsä pulaan. Ja jo punaisten lisääntyvästä kurittomuudestakin
saattoi ennustaa, että heidän vastarintansa oli muodostuva yhä
ankarammaksi ja epätoivoisemmaksi, kuta kauemmas etelään heidät
tungettiin. Kaikissa tapauksissa eteneminen olisi vaativa hyvin pitkän
ajan ja äärettömiä ihmishengen sekä taloudellisten ja henkisten
kulttuuriarvojen uhreja. Punaisten painaminen eteläisimpään
Suomeen, maan rikkaimpiin ja tiheimmin asuttuihin seutuihin, olisi
aiheuttava varmasti vielä kauheamman hirmuvallan, kuin mikä siellä
jo vallitsi. Siellä, ja eritoten pääkaupungissa, missä mielivalta ja
terrori vallitsivat, pidettiin asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi
apua saatavissa.
Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka
pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle
lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta.
Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta
taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien
puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui
luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea
sen taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi
Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus
Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa
ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä
tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään.
Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle
sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty
pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli
ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli,
että Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen — joskin ilman
suoranaista tulosta — painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan
pois venäläiset joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin
suurehko ase- ja ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin
suomalaisen pataljoonan kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä
lähetykset voitiin toimittaa matkaan käytettävissä olevilla
suomalaisilla aluksilla, jotka olivat olleet sotateloilla Ruotsissa.
Onnellisesti kävi pitkä ja vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki
Pohjanlahden jäiden venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun
jo vallitsi. Siellä, ja eritoten pääkaupungissa, missä mielivalta ja
terrori vallitsivat, pidettiin asemaa epätoivoisena, jollei ulkoapäin olisi
apua saatavissa.
Jo helmikuun ensi päivinä saapui senaattori Svinhufvudilta, joka
pysyttelihe piilossa Helsingissä, Suomen Tukholmassa olevalle
lähettiläälle kehotus anoa sotilaallista apua Ruotsista tai Saksasta.
Ruotsin hallitus kieltäytyi kuitenkin jyrkästi kaikesta muusta
taisteluun sekaantumisesta kuin ryhtymästä välittämään taistelevien
puolien kesken. Syynä tähän torjuvaan kantaan, jolle Ruotsi asettui
luopuen viimeisestä mahdollisuudesta aktiivisesti avustaa Suomea
sen taistelussa vapauden ja itsenäisyyden saavuttamiseksi, oli osaksi
Ruotsin vasemmiston varovaisuuspolitiikka, osaksi se painostus
Englannin puolelta, jonka alaisena Ruotsi oli. Saksa oli nyt ainoa
ulkomainen valta, joka saattoi antaa Suomelle tukea ja apua, eivätkä
tähän kiinnitetyt toiveet joutuneetkaan häpeään.
Heti kapinan puhjettua oli Saksan hallitukselle ja ylimmälle
sodanjohdolle tehty selkoa Suomen vaikeasta asemasta sekä esitetty
pyyntö, että Saksa antaisi apuansa taistelussa, joka vihdoin oli
ratkaiseva Suomen kohtalon. Tätä pyyntöä noudatettiin heti sikäli,
että Brest-Litovskin neuvotteluissa uudelleen — joskin ilman
suoranaista tulosta — painostettiin Venäjän hallitusta kutsumaan
pois venäläiset joukot Suomen alueelta. Tämän lisäksi järjestettiin
suurehko ase- ja ampumatarvelähetys Suomeen ja suostuttiin
suomalaisen pataljoonan kotiinlähettämiseen. Helmikuun puolivälissä
lähetykset voitiin toimittaa matkaan käytettävissä olevilla
suomalaisilla aluksilla, jotka olivat olleet sotateloilla Ruotsissa.
Onnellisesti kävi pitkä ja vaaranalainen matka yli Itämeren ja halki
Pohjanlahden jäiden venäläisiltä uhkarohkeasti anastetun
suomalaisen jäänsärkijän Sammon avustamana, ja Suomen armeija
sai, kuten jo on mainittu, erittäin arvokkaan ja kaivatun lisän
sotatarpeita sekä sodankäyntiin harjaantuneita upseereja, opettajia
ja sotilaita.
Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva
kanta kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen
avun saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen
johdon täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui
erittäin epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin
yleis- ja sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan
häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin.
Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi
päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen
sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä
päätettiin uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja
ensiksi aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin
heti aselevon päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli
nyt suurempi toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut
ristiriidassa, vaan päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten
suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä helmikuuta, Homburgin
konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali Ludendorff lähetti Suomen
Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen tehdä uuden suoranaisen
pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan lähettämisestä Suomeen
ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan päämajaan.
Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen
Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli
siitä etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi.
Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin
hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla
sai, kuten jo on mainittu, erittäin arvokkaan ja kaivatun lisän
sotatarpeita sekä sodankäyntiin harjaantuneita upseereja, opettajia
ja sotilaita.
Helsingistä saapuneet tiedot ja hätähuudot ja Ruotsin torjuva
kanta kehottivat kuitenkin ponnistuksiin suoranaisen sotilaallisen
avun saamiseksi Saksalta. Ne saivat osakseen Saksan sotilaallisen
johdon täyden ymmärtämyksen, mutta Saksan hallitus asettui
erittäin epäröivälle kannalle sellaiseen yritykseen nähden, niin hyvin
yleis- ja sisäpoliittisista syistä kuin siksi, että sen arveltiin voivan
häiritsevästi vaikuttaa saksalais-venäläisiin rauhanneuvotteluihin.
Nämä keskeytyivät kuitenkin äkkiä 11 p:nä helmikuuta ja kaksi
päivää myöhemmin pidettiin Homburgissa suuri poliittinen
sotaneuvostonkonferenssi, johon keisarikin otti osaa. Tässä
päätettiin uudelleen ryhtyä aktiiviseen sotapolitiikkaan idässä ja
ensiksi aloittaa eteneminen Itämerenmaakunnissa, mikä tapahtuikin
heti aselevon päätyttyä 18 p:nä helmikuuta. Sotilaallisella johdolla oli
nyt suurempi toimintavapaus eikä sotaretki Suomeen ollut
ristiriidassa, vaan päinvastoin sopusoinnussa sen itäisten
suunnitelmien kanssa. Jo 14 p:nä helmikuuta, Homburgin
konferenssin jälkeisenä päivänä, kenraali Ludendorff lähetti Suomen
Berliinissä olevalle lähettiläälle kehotuksen tehdä uuden suoranaisen
pyynnön saksalaisen sotilasapuretkikunnan lähettämisestä Suomeen
ja 21 p:nä helmikuuta oli hänet kutsuttu Saksan päämajaan.
Kenraali Ludendorff ilmoitti, että sotilasretkikunnan lähettäminen
Suomeen nyt oli mahdollinen siinä tapauksessa, että Suomella oli
siitä etua ja että sitä siellä katsottiin tarpeelliseksi ja toivottavaksi.
Vastaus kuului, että maan hädänalaiseen tilaan katsoen niin hyvin
hallitus kuin yhteiskuntaa säilyttävät ainekset Suomessa ilolla
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
testbankbell.com
Categories
EducationDownload
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 13
- Slides 34
- Favorites 3
- Age 272 days
Related Slideshows
11
TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk
MaAngelicaCanceran
61 views
12
LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx
JojitGueta
45 views
60
GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru
MaAngelicaCanceran
76 views
26
Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx
KaistaGlow
67 views
![Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx](https://slidepub.com/thumb/5828/284015828.jpg)
54
Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx
acecamero20
38 views
7
Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd
acecamero20
41 views