"'Saat pitää sen, Galazi', sanoi ääni, 'sillä vain sinä uskalsit uhmata
aaveita antaaksesi minulle rauhan ja haudan levon. Ja kuule, sinä
saat myös tietää, mitä tuo vanha velhotar, joka istuu iäisesti tuolla
ylhäällä kiveksi kivettyneenä, on minulle ilmaissut, sinä ja eräs
toinen. Sudet, joita olet nähnyt, eivät ole oikeita susia, eikä susi,
jonka tapoit, ole oikea susi; ei, ne ovat henkiä, pahoja henkiä,
vainajia, jotka elivät täällä maailmassa kauan sitten, mutta jotka
eivät pääse rauhaan, ennenkuin ihminen heidät surmaa. Tiedätkö,
Galazi, miten he elivät ja mitä he söivät? Kunhan päivä valkenee
jälleen, niin kiipeä kivinaisen rinnoille ja katso hänen rintojensa
välissä olevaan kuiluun. Silloin olet näkevä, miten nuo ihmiset elivät.
Ja he ovat saaneet tämmöisen tuomion: heidän täytyy harhailla
laihoina ja nälkäisinä sutten haahmossa täällä Kummitusvuoren
rinteillä, jossa he muinoin elelivät, kunnes heittävät henkensä
ihmiskäden surmaamina. Aina kalvava nälkä pani heidät hyppimään
vuodesta vuoteen luitani tavoitellen, ja se, jonka nyljit, oli heidän
kuninkaansa ja tuo toinen heidän kuningattarensa.
"Nyt, Susi-Galazi, ilmaisen sinulle tämän: sinusta tulee
kummitussutten kuningas, sinusta ja eräästä toisesta, jonka leijona
on tuova luoksesi. Kiinnitä tuo musta nahka olkapäillesi ja sudet
seuraavat sinua, kaikki kolmesataakuusikymmentäkolme, ja anna
hänen, joka tuodaan luoksesi, kantaa tuota harmaata nahkaa. Ne
taistelevat puolestanne minne ne viettekin, eivätkä hellitä, ennenkuin
kaikki vastustajat ovat kuolleet. Mutta muistakaa tämä, ne voivat
metsästää vain siellä, missä ne eläissäänkin kuljeskelivat ravintoaan
hankkimassa. Mutta saitpa äidiltäni huonon lahjan — tarkoitan
Vartijaa. Ilman sitä et tosin olisi milloinkaan saanut kummitussutten
kuningasta hengiltä, mutta Vartijan omistajana saat vihdoin itsekin
surmasi. No niin, aamulla sinä sitten kannat minut äitini luo, niin että