Test Bank for New Perspectives on Microsoft Project 2010 Introductory 1st Edition Rachel Biheller Bunin

Test Bank for New Perspectives on Microsoft Project 2010 Introductory 1st Edition Rachel Biheller Bunin
Test Bank for New Perspectives on Microsoft Project 2010 Introductory 1st Edition Rachel Biheller Bunin
Test Bank for New Perspectives on Microsoft Project 2010 Introductory 1st Edition Rachel Biheller Bunin

1. Test Bank for New Perspectives on Microsoft
Project 2010 Introductory 1st Edition Rachel
Biheller Bunin download
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-new-perspectives-
on-microsoft-project-2010-introductory-1st-edition-rachel-
biheller-bunin/

2. TestBankBell.com: Your Ultimate Source for Test Banks and Academic Resources
TestBankBell.com is a leading online platform offering instant access to a wide
variety of test banks and academic resources. Whether you're a student, educator, or
professional, we provide the tools and materials you need to excel in your studies and
career. Our website features test banks for textbooks across multiple disciplines,
offering comprehensive solutions to enhance your learning experience.
Keywords:
test bank, academic resources, study guides, test preparation, testbankbell, download test
bank, textbook solutions
Contact Information:
Visit us at: https://testbankbell.com - For inquiries, email us:
[email protected]
Important Links:
Download Test Banks: https://testbankbell.com/
Copyright © 2025 TestBankBell. All Rights Reserved.

3. Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...
Start reading on any device today!
Solution Manual for New Perspectives on Microsoft Excel
2010 Comprehensive, 1st Edition
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-new-perspectives-
on-microsoft-excel-2010-comprehensive-1st-edition/
testbankbell.com
Solution Manual for New Perspectives on Microsoft Excel
2013, Brief, 1st Edition
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-new-perspectives-
on-microsoft-excel-2013-brief-1st-edition/
testbankbell.com
Test Bank for New Perspectives on Computer Concepts 2018:
Introductory, 20th Edition June Jamrich Parsons
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-new-perspectives-on-
computer-concepts-2018-introductory-20th-edition-june-jamrich-parsons/
testbankbell.com
Test Bank for New Perspectives Microsoft Office 365 &
Excel 2019 Comprehensive 1st Edition Carey
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-new-perspectives-
microsoft-office-365-excel-2019-comprehensive-1st-edition-carey/
testbankbell.com

4. Solution Manual for New Perspectives Microsoft Office 365
& Excel 2019 Comprehensive 1st Edition Carey
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-new-perspectives-
microsoft-office-365-excel-2019-comprehensive-1st-edition-carey/
testbankbell.com
Test Bank for The New Perspectives Collection, Microsoft
Office 365 & Office 2019, 1st Edition, Patrick Carey
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-new-perspectives-
collection-microsoft-office-365-office-2019-1st-edition-patrick-carey/
testbankbell.com
New Perspectives on HTML5 CSS3 JavaScript 6th Edition
Carey Test Bank
https://testbankbell.com/product/new-perspectives-on-
html5-css3-javascript-6th-edition-carey-test-bank/
testbankbell.com
Solution Manual for The New Perspectives Collection,
Microsoft Office 365 & Office 2019, 1st Edition, Patrick
Carey
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-the-new-
perspectives-collection-microsoft-office-365-office-2019-1st-edition-
patrick-carey/
testbankbell.com
Test Bank for New Perspectives on Computer Concepts 2013
Comprehensive, 15th Edition
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-new-perspectives-on-
computer-concepts-2013-comprehensive-15th-edition/
testbankbell.com

6. Tutorial 2: Creating a Project Schedule
Test Bank for New Perspectives on Microsoft Pro-
ject 2010 Introductory 1st Edition Rachel Biheller
Bunin
full chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
new-perspectives-on-microsoft-project-2010-introductory-1st-
edition-rachel-biheller-bunin/
TRUE/FALSE

1. When you start Project 2010, a new, blank project file is ready for you to start entering tasks and
durations.

ANS: T REF: PRJ 62

2. You cannot modify the Standard calendar to identify holidays or other nonworking days or times in
which work should not be scheduled.

ANS: F REF: PRJ 68

3. You can create unique calendars for tasks and resources that do not follow the working and
nonworking times specified by the Standard calendar.

ANS: T REF: PRJ 68

4. If, after making a change that affects every Friday during a project, you further modify individual
Fridays, the individual day changes would override the change made to all Fridays.

ANS: T REF: PRJ 72

5. By default, all tasks and resource assignments inherit the project calendar unless you specify
something else.

ANS: T REF: PRJ 73

6. Project 2010 does not allow in-cell editing.

ANS: F REF: PRJ 80

7. In Project 2010, pressing the Delete key anywhere in a task row deletes the entire row for that task.

ANS: F REF: PRJ 82

8. The fill handle can be used even when affected cells are not contiguous.

ANS: F REF: PRJ 86

9. The Undo button will undo any actions you take in the current project at any time.

7. ANS: F REF: PRJ 83

10. Anything changed in one view is automatically changed in all of the other views.

ANS: T REF: PRJ 88

11. By default, Project 2010 schedules recurring tasks based on the duration of the entire project.

ANS: T REF: PRJ 92

12. Milestones can be used to motivate project participants by recognizing accomplishments.

ANS: T REF: PRJ 94

13. A computer must be installed before application software can be installed; this relationship between
these two tasks is an example of a Finish-to-Start task dependency type.

ANS: T REF: PRJ 100

14. As soon as you start installing hardware, you can start documenting serial numbers; the relationships
between these two tasks is an example of a Finish-to-Finish task dependency type.

ANS: F REF: PRJ 100

15. Creating task dependencies does not affect the start and finish dates of the linked tasks.

ANS: F REF: PRJ 102

16. Changing and linking tasks affects the critical path.

ANS: T REF: PRJ 102

17. Sometimes a task is a predecessor to more than one task, and therefore the process of dragging link
lines in a graphical view becomes confusing and difficult.

ANS: T REF: PRJ 106

18. By default, the Form view displays successors on the left side and predecessors on the right side of the
form.

ANS: F REF: PRJ 106

19. In a Finish-to-Start relationship, a -25% lag time pulls the second task forward in time; the second task
will not start until after the first task is completed plus an additional 25% of the duration of the first
task.

ANS: F REF: PRJ 110

20. Sometimes summary tasks are developed based on the five project management process groups; other
times it makes sense to organize summary tasks by products produced.

ANS: T REF: PRJ 115

8. MODIFIED TRUE/FALSE

1. Most projects are scheduled from a project Start date. _________________________

ANS: T REF: PRJ 62

2. Projects with specific finish dates can be scheduled based on a(n) Finish date.
_________________________

ANS: T REF: PRJ 65

3. When a project is scheduled from a Finish date, all tasks are scheduled to begin as early as possible.
_________________________

ANS: F, late

REF: PRJ 65

4. To copy a task name or duration to a task that is not in the next row, use the fill handle.
_________________________

ANS: F, Copy and Paste buttons

REF: PRJ 86

5. In Project 2010, you need to define recurring tasks only one time using the Recurring Task
Information dialog box. _________________________

ANS: T REF: PRJ 92

6. Many project managers identify milestones early in a project to help build momentum toward the
project’s completion. _________________________

ANS: T REF: PRJ 94

7. With the Start-to-Finish dependency type, task 1 must start before task 2 can finish.
_________________________

ANS: T REF: PRJ 100

8. With the Finish-to-Start dependency type, task 1 must finish before task 2 can finish.
_________________________

ANS: F, Finish-to-Finish

REF: PRJ 100

9. An FS dependency means the antecedent must finish before the successor can start.
_________________________

ANS: F, predecessor

REF: PRJ 100

9. 10. A(n) noncritical task doesn’t necessarily have to start on its currently scheduled Start date in order for
the overall project to be completed on time. _________________________

ANS: T REF: PRJ 102

11. To change a dependency type, you must open the Task Dependency dialog box.
_________________________

ANS: T REF: PRJ 108

12. Negative lag time is the traditional definition of lag time in general project management discussions.
_________________________

ANS: F, Positive

REF: PRJ 110

13. Negative lag time is called lead time in general project management discussions.
_________________________

ANS: T REF: PRJ 110

14. When a project is scheduled from a Start date, applying positive lag time to task dependencies that are
on the critical path is a common way to shorten the critical path because it allows tasks to overlap.
_________________________

ANS: F, negative

REF: PRJ 113

15. Outdenting moves a task to the left, and to a(n) lower level in the WBS.
_________________________

ANS: F, higher

REF: PRJ 115

MULTIPLE CHOICE

1. Which of the following is a tab in the Task Information dialog box?
a. Resources c. Antecedents
b. Successors d. All of the above


ANS: A REF: PRJ 67

2. All of the following are tabs in the Task Information dialog box EXCEPT ____.
a. Custom Fields c. Notes
b. Indices d. General


ANS: B REF: PRJ 67

3. You can ____ a task to open its Task Information dialog box.
a. click c. double-click
b. right-click d. hover over

10. ANS: C REF: PRJ 67

4. The initial determination about ____ type has significant impact on the calculated start and finish dates
for project tasks.
a. Constraint c. Resource
b. Successor d. Antecedent


ANS: A REF: PRJ 68

5. The ____ calendar is the base calendar used by Project 2010 to schedule new tasks within the project.
a. task c. main
b. project d. origin


ANS: B REF: PRJ 68

6. The Standard calendar specifies ____ time, the hours during which work can occur.
a. standard c. working
b. operational d. labor


ANS: C REF: PRJ 68

7. To select noncontiguous days on the calendar, you would click the first day and then press and hold
the ____ key while clicking the other days to select them as a group.
a. Shift c. Esc
b. Alt d. Ctrl


ANS: D REF: PRJ 69

8. Working days appear ____ on the Standard calendar.
a. as light gray c. as red
b. with gray diagonal lines d. as white


ANS: D REF: PRJ 69

9. Nonworking days appear ____ on the Standard calendar.
a. as light gray c. as red
b. with gray diagonal lines d. as white


ANS: A REF: PRJ 69

10. Edited working hours appear ____ on the Standard calendar.
a. as light gray c. as red
b. as white with underlined dates d. as white


ANS: B REF: PRJ 70

11. You should enter non-working holidays______________________.
a. at the beginning of the project c. the Saturday before the holiday
b. at the end of the project d. no more than 15 days before the holiday


ANS: A REF: PRJ 70

12. If a day of the week such as Monday or Tuesday is edited on the calendar, the day’s abbreviation is
____.
a. bold c. underlined
b. italicized d. in red

11. ANS: C REF: PRJ 69

13. If an individual day is edited on the calendar, the day’s number is ____.
a. bold c. underlined
b. italicized d. in red


ANS: C REF: PRJ 69

14. The calendars available for a project appear in the Calendar list on the ____ tab of the Task
Information dialog box.
a. Advanced c. General
b. Schedules d. Resources


ANS: A REF: PRJ 76

15. When you are editing an active cell, what does the active cell look like?
a. A dark border surrounds it. c. The cell is 3-D.
b. The cell is red. d. All of the above


ANS: A REF: PRJ 78

16. Pressing the ____ key moves the active cell down one row in the same column.
a. Ctrl c. Shift
b. Alt d. Enter


ANS: D REF: PRJ 78

17. The ____ key moves the active cell right one cell.
a. Tab c. Ctrl
b. Shift d. F5


ANS: A REF: PRJ 78

18. The ____ keys move the active cell left one cell.
a. Ctrl+F5 c. Alt+Enter
b. Shift+Tab d. Esc+Enter


ANS: B REF: PRJ 78

19. The ____ key moves the active cell to the first column in a row.
a. Ctrl c. Home
b. Insert d. Page Up


ANS: C REF: PRJ 78

20. The ____ key moves the active cell to the last column in a row.
a. Page Down c. Ctrl
b. F6 d. End


ANS: D REF: PRJ 78

21. The ____ keys move the active cell to the first column of the first row.
a. Ctrl+Home c. Alt+Home
b. Shift+Home d. Esc+Home


ANS: A REF: PRJ 78

12. 22. The ____ keys move the active cell to the last column of the last row that contains a task name.
a. Shift+End c. Alt+End
b. Ctrl+End d. Esc+End


ANS: B REF: PRJ 78

23. Before editing or entering the contents of a cell in the table, you must select it to make it the ____ cell.
a. determinant c. constrained
b. active d. key


ANS: B REF: PRJ 78

24. If you want to delete an entire task row, you can select the entire row and then press the ____ key.
a. F1 c. Ctrl
b. Esc d. Delete


ANS: D REF: PRJ 82

25. To delete the contents of a task cell, right-click the task cell, and then on the shortcut menu, click
____.
a. Delete c. Clear Contents
b. Remove d. Purge Contents


ANS: C REF: PRJ 82

26. The default setting for undoing multiple changes is ____.
a. 5 c. 15
b. 10 d. 20


ANS: D REF: PRJ 83

27. The Cut Task, Copy Task, and Paste commands are available on the ____ tab.
a. Task c. View
b. Resource d. File


ANS: A REF: PRJ 84

28. The ____ is a small square that appears in the lower corner of a given cell.
a. Smart Tag c. row selector
b. fill handle d. crosshair pointer


ANS: B REF: PRJ 86

29. The default unit of measurement for durations is ____.
a. month
b. hour
c. week
d. day


ANS: D REF: PRJ 87

30. ____ refers to clock time rather than working time.
a. Concatenated c. Concurrent
b. Recurring d. Elapsed


ANS: D REF: PRJ 87

13. 31. If you are not sure how to long to enter for a task's duration and want to be reminded to study it later,
enter a(n) ____ after the duration entry.
a. ampersand c. pound sign
b. question mark d. exclamation point


ANS: B REF: PRJ 87

32. The abbreviation for elapsed minute is ____.
a. em c. elm
b. el d. elpm


ANS: A REF: PRJ 87

33. The abbreviation for elapsed month is ____.
a. em c. elm
b. emon d. elpm


ANS: B REF: PRJ 87

34. A(n) ____ is entered after a duration to indicate the duration is an estimated one.
a. pound sign c. question mark
b. percent sign d. exclamation point


ANS: C REF: PRJ 87



35. The item in row 7 of the Duration column is a(n) ____ duration.
a. elapsed c. eliminated
b. postponed d. estimated


ANS: D REF: PRJ 88

36. The ____ view is often used for heavy data entry.
a. Gantt Chart c. Network Diagram
b. Calendar d. None of the above


ANS: D REF: PRJ 89

14. 37. A(n) ____ task is a task that is repeated at a regular interval.
a. concurrent c. baseline
b. emergent d. recurring


ANS: D REF: PRJ 92

38. A Monday morning status meeting is a good example of a(n) ____ task.
a. concurrent c. baseline
b. emergent d. recurring


ANS: D REF: PRJ 92

39. If a given column displays a series of ____, the information is too wide to display within the width of
the column.
a. pound signs c. exclamation points
b. question marks d. ampersands


ANS: A REF: PRJ 95



40. The item in row 9 of the Task Name column in the accompanying figure is the ____ button.
a. Expand c. Collapse
b. ScreenTip d. Resource


ANS: A REF: PRJ 95

41. The black diamond by the date 6/2 in the right pane of the accompanying figure is the ____ indicator.
a. incorrect date c. emon
b. milestone d. task


ANS: B REF: PRJ 94

42. A ____ has a zero duration.
a. baseline c. recurring task
b. milestone d. All of the above

15. ANS: B REF: PRJ 94

43. A(n) ____ is a symbolic task used mainly to communicate progress or to mark the end of a significant
phase of the project.
a. origin point c. milestone
b. destination d. summation


ANS: C REF: PRJ 94

44. Completing an important deliverable, such as completing an office installation or completing training,
can be entered as a ______.
a. firewall c. summation
b. destination d. milestone


ANS: D REF: PRJ 94



45. The item in the second column of row 14 is a ____ indicator.
a. Milestone c. Review
b. Recurring Task d. Refresh


ANS: B REF: PRJ 93

16. 46. The item marked 1 in the accompanying figure is a ____ task dependency.
a. Finish-to-Finish c. Finish-to-Start
b. Start-to-Finish d. Start-to-Start


ANS: C REF: PRJ 100

47. The item marked 2 in the accompanying figure is a ____ task dependency.
a. Finish-to-Finish c. Finish-to-Start
b. Start-to-Finish d. Start-to-Start


ANS: D REF: PRJ 100

48. The item marked 3 in the accompanying figure is a ____ task dependency.
a. Finish-to-Finish c. Finish-to-Start
b. Start-to-Finish d. Start-to-Start


ANS: A REF: PRJ 100

49. The item marked 4 in the accompanying figure is a ____ task dependency.
a. Finish-to-Finish c. Finish-to-Start
b. Start-to-Finish d. Start-to-Start


ANS: B REF: PRJ 100

50. A computer backup must be finished before the shutdown of the system is completed; this relationship
between these two tasks is an example of the task dependency type marked ____ in the accompanying
figure.
a. 1 c. 3
b. 2 d. 4


ANS: C REF: PRJ 100

17. 51. In the event of a power interruption, the UPS must start before the operator can finish shutting down
the system in an orderly fashion; this relationship between these two tasks is an example of the task
dependency type marked ____ in the accompanying figure.
a. 1 c. 3
b. 2 d. 4


ANS: D REF: PRJ 100

52. With the task dependency type marked ____ in the accompanying figure, task 1 must finish before task
2 can start.
a. 1 c. 3
b. 2 d. 4


ANS: A REF: PRJ 100

53. With the task dependency type marked ____ in the accompanying figure, task 1 must start before task
2 can start.
a. 1 c. 3
b. 2 d. 4


ANS: B REF: PRJ 100

54. By far the most common task dependency is the one marked ____ in the accompanying figure.
a. 1 c. 3
b. 2 d. 4


ANS: A REF: PRJ 100

55. In order to use important project management techniques such as critical path analysis, you must
determine task ____.
a. legitimacies c. dependencies
b. unions d. associations


ANS: C REF: PRJ 100

56. The pointer changes when you are creating a link between tasks in ____ view.
a. Calendar c. Gantt Chart
b. Network Diagram d. All of the above


ANS: D REF: PRJ 102

57. In the Network Diagram view, the critical tasks are displayed in a ____ box and border.
a. blue c. black
b. silver d. red


ANS: D REF: PRJ 102

58. Which of the following views does not show link lines?
a. Gantt Chart c. Calendar
b. Network Diagram d. All of the above


ANS: C REF: PRJ 104

59. Using a ____ view of the project can make entering many details for a single task easier.
a. Gantt Chart c. Network Diagram
b. Form d. Calendar

18. ANS: B REF: PRJ 106

60. Task dependencies are by default ____ dependencies.
a. FS c. SS
b. SF d. FF


ANS: A REF: PRJ 108

61. You usually edit task relationships in ____ view.
a. Gantt Chart c. Calendar
b. Network Diagram d. Either A or B


ANS: D REF: PRJ 108

62. In a ____ relationship, +25% lag time pushes the second task forward in time.
a. Start-to-Finish c. Either A or B
b. Finish-to-Start d. Neither A nor B


ANS: B REF: PRJ 110



63. The time marked 1 in the accompanying figure is called ____ time.
a. negative lag time c. positive lag time
b. lead time d. Both A and B


ANS: C REF: PRJ 110

64. The time marked 2 in the accompanying figure is called ____ time.
a. lead time c. both a and b
b. negative lag time d. none of the above


ANS: C REF: PRJ 110

65. Planning a project by starting with broad categories of tasks is called the ____ method of creating a
WBS.
a. bottom-up c. summary
b. top-down d. visionary


ANS: B REF: PRJ 115

19. 66. Planning a project by listing all of the individual tasks and then collecting them into logical groupings
is called the ____ method of creating a WBS.
a. bottom-up c. list-based
b. top-down d. visionary


ANS: A REF: PRJ 115

67. A(n) ____ is an outcome-oriented analysis of the work involved in a project that defines the total scope
of the project.
a. summary task c. ISL
b. WBS d. scope analysis


ANS: B REF: PRJ 114

68. A(n) ____ task identifies a group of tasks that logically belong together.
a. Aggregate c. Summary
b. Clustered d. sub


ANS: C REF: PRJ 98

69. The Outdent and Indent buttons are available on the ____ tab.
a. File c. Project
b. View d. Task


ANS: D REF: PRJ 115

70. To insert a new task, you can right-click a task ID number, and then click ____.
a. Add Task c. Task Value
b. Key Task d. Insert Task


ANS: D REF: PRJ 116

Case-Based Critical Thinking Questions

Case 2-1
Kathy is having a difficult time understanding task dependencies, but in her new role as production
manager, she will have to learn them in order to build production schedules for all of the projects that
her team produces, so she turns to her colleague Amber for help. Amber suggests that the best way to
teach Kathy is to give her some illustrative examples.

71. Amber's first example for Kathy is of a driveway after a snowfall; it needs first to be shoveled before
the de-icer can be spread around to keep walkers from slipping. Of which kind of dependency is this
an example?
a. Start-to-Finish c. Finish-to-Finish
b. Start-to-Start d. Finish-to-Start


ANS: D REF: PRJ 100 TOP: Critical Thinking

72. The next example that Amber gives Kathy is that an oven must begin heating up before you begin the
other steps of the recipe. Of which kind of dependency is this an example?
a. Start-to-Finish c. Finish-to-Finish
b. Start-to-Start d. Finish-to-Start


ANS: B REF: PRJ 100 TOP: Critical Thinking

20. 73. The installation of the plumbing and electrical systems in a renovation project must be complete before
the inspections can be complete. Of which kind of dependency is this an example, according to
Amber?
a. Start-to-Finish c. Finish-to-Finish
b. Start-to-Start d. Finish-to-Start


ANS: C REF: PRJ 100 TOP: Critical Thinking

74. As a final example, Amber asks Kathy to suppose that she is producing a new theatrical performance.
She might start selling tickets for the performances while the show is being rehearsed, but she doesn't
want to stop selling tickets until the show is ready to go on. If the show is not ready, she can keep
selling tickets, but when the show is ready to go on, the ticket windows closes, and that task can finish.
Of which kind of dependency is this an example?
a. Start-to-Finish c. Finish-to-Finish
b. Start-to-Start d. Finish-to-Start


ANS: A REF: PRJ 100 TOP: Critical Thinking

75. In order to clarify the key terminology in the concept of task dependencies, Amber calls upon the
examples she has provided to explain what a predecessor task is. Which of the following is an example
of a predecessor task?
a. heating up the oven c. inspecting the renovation project
b. spreading the de-icer d. selling the tickets to the performance


ANS: A REF: PRJ 100 TOP: Critical Thinking

Case-Based Critical Thinking Questions

Case 2-2
You have built your first schedule but your supervisor wants you to make some changes to it, adding
some padding in some places and tightening things up in other places. This requires you to familiarize
yourself with the concepts of lead and lag time.

76. In your schedule, you have a step for photo research and a second step for design layout. The two steps
are in an FS relationship to one another, but your supervisor tells you that the layout can begin before
all of the photo research is done. Which of the following will accomplish this?
a. adding a lead time of -50% c. adding a lead time of 50%
b. removing a lead time of 50% d. adding a lag time of 50%


ANS: C REF: PRJ 109 TOP: Critical Thinking

77. The design staff has just gone through a punishingly hard project and your supervisor thinks they need
a little breather before the next project begins. Which of the following will accomplish this?
a. adding a lag time of -25% c. adding a lead time of 25%
b. removing a lag time of 25% d. adding a lag time of 25%


ANS: D REF: PRJ 110 TOP: Critical Thinking

78. What is the opposite of lead time?
a. negative lag time c. positive lead time
b. positive lag time d. Either A or B


ANS: B REF: PRJ 109 TOP: Critical Thinking

79. What does your supervisor tell you is another term for negative lag time?
a. start time c. advance time

21. Other documents randomly have
different content

22. olioksi. Ja sitä varten ei vielä ole tehty mitään, ei mitään. Yläluokan
puolelta järjestetty hyväntekeväisyys, kirkon saarnaama armeliaisuus
ei auta asiaa, päinvastoin on se yksi häväistys-, alennuskeino lisää.
Porvariston inhoittava anekauppasysteemi! Ensin ryöstetään ihmiset
henkisesti ja aineellisesti putipuhtaiksi, sitten tehdään heidät
armeliaisuuden esineiksi, jotta ryöstäjät voisivat varkaan
toimettomuuteen, konnan tunnottomuuteen tottunutta, mätää
omaatuntoaan lisäksi hivellä ihmisystävän äitelällä
itsetyytyväisyydellä. Ja hädän alaisille on se luonnoton tukipylväistö.
Koko hyväntekeväisyysjärjestelmä on epäterve ja todistaa
yhteiskunnan mädännäisyyttä. Ihmisten tulee voida pysyä pystyssä
omalla työllään, hänellä täytyy olla velvollisuus ja — oikeus siihen.
Oh, niin kauan kun muistan, olen syvällä sydämessäni kapinoinut
yhteiskuntaa vastaan, joka tekee niin paljon kurjuutta mahdolliseksi.
Mutta en ole voinut itkeä, en valittaa, en auttaa. Yhteen puristetuin
huulin ja nyrkein olen kulkenut apua tarvitsevan ohi antamatta, itse
ottamatta almua, äärettömän osanoton puristaessa sydäntäni. Olen
aina tuntenut, että almu olisi hyödytön, alentava teko. Täytyy auttaa
suuremmasti, tuntuvammasti, mennä pahan juuriin asti. Ei valittaa,
mutta toimia. Ja aina olen tuntenut, että voimani ovat olleet liian
heikot. Kuin vuoren paino on ollut omallatunnollani niin kauan kuin
muistan. Minä olen syntynyt pahalla omallatunnolla, en ole koskaan
ollut lapsi.
Helena Näkki vaikeni hetkeksi. Hänen mustat silmänsä paloivat
suurina, intohimoisina, kylmää, uhkaavaa tulta.
Salme Tamm kuunteli häntä ilmeenkään hänen kasvoillaan
muuttumatta, sirona, kylmänä, japanilaisen murhenäyttelijättären
kangistunut hymyn hälle suupielissään. Hän tunsi tässä ulkonaisessa
kovuudessa, joka huokui tuosta nuoresta tytöstä, olevan jotakin

23. hengenheimolaista itselleen. Hän viihtyi tässä
mielenliikutuksettomuudessa, jossa ei toinen hyrskinyt esiin
sydäntään eikä vaatinut vastatunteilua toiselta. Hän oli tähän asti
melkein kärsinyt suomalaisten naivista pehmeydestä, hän ei koskaan
saanut sielullista siltaa siihen ja se teki hänet aina heidän seurassaan
levottomaksi. Nyt oli hän tyyni. Hän vaikeni turvallisesti, muistamatta
antaa mitään ulkonaista ymmärtämyksen merkkiä. Hän tunsi vain
suuren myötätunnon leviävän itsestään tuon vieraan tytön
muotokiinteää, yksinäistä sielunelämää kohtaan, yhtä yksinäistä kuin
hänen omansa…
Helena jatkoi:
— Tyttökoulu, äpäryyden kirous, ammattikyvyttömyys, ne olivat ne
kielteiset voimat, ne aseet, joilla minun piti lähteä olemassaolon
kamppailuun, kuten niin moni nuori nainen saa tehdä. Koetin saada
työtä. Se oli melkein mahdotonta. Lopulta pääsin erääseen kahvilaan
tarjoilijattareksi. Se ei sopinut luonteelleni. Sattui ikäviä
yhteentörmäyksiä. Olin pahasisuinen, epäkohtelias, sanottiin. Minulla
ei ollut, ihme kyllä, oikeaa piikasielua, vaikka olin sellaisesta
syntynyt. Tai ehkäpä juuri siksi. Eräs neiti, jonka myöhemmin sain
kuulla olevan puolisisareni, laittoman isäni laillisen tyttären, toimitti
minut kirjanpitokurssiin ja hankki minulle ensimäisen
konttoripaikkani ja sillä uralla olen nyt ollut tähän asti. Ja tiedättekö,
miten pahasisuinen olen, minun on vaikea vieläkin olla kantamatta
kaunaa tuolle neiti sisarelleni siitä, että hän teki minulle hyvää, että
hän tarjosi minulle apuaan, jota silloin kyllä hyvin tarvitsinkin. Olen
lähettänyt hänelle takaisin joka pennin siitä rahalainasta, jonka sain
häneltä ja jonka hän olisi tahtonut tyrkyttää minulle lahjaksi. Uh,
kuinka minä vihaan tuota herrasväen teeskenneltyä sukurakkautta ja
almunantamisvimmaa! Hänessäkin oli jotakin sellaista, joka teki

24. mieleni kovaksi, jonkinlaista tunkeilevaa holhoamishalua, niinkuin en
minä osaisi holhota itseäni itse. Luuli kai, että olin perinyt äitini halun
olla "huono nainen". Hän erehtyi suuresti, tuo mamseli. Siitä, miksi
hän epäili minua, ei ole vaaraa, mutta paha ja ylpeä ihminen olen,
sen tiedän. Luulen, etten koskaan opi kiittämään. Luonto nousee
vastaan. Sanotaan, että se on oikea proletaarin tunnus. Niin, se olen
koko sielustani ja minä kiroan sitä, että minusta on koetettu tehdä
puoliherrasväkeä. Kaikki ovat koettaneet, ehkä hyvässä
tarkoituksessa, mutta minun turmiokseni. Muistan hyvin, millainen
holtittomuuden epätoivo minut valtasi, kun ensi kerran tulin
huomaamaan epämääräisen asemani. Minä raivosin myös sitä
puoluetta vastaan, joka oli vallannut itselleen työläisten ja
köyhälistön nimen. Mikä yksinoikeus oli heillä siihen? Enkö minä
sitten tehnyt työtä, eivätkö lukemattomat muut ulkopuolella heidän
puoluettaan olleet köyhiä ja uutteria? Teki mieli riistää nuo kyltit
heiltä pois, kunnes eräs työmies huomautti minulle, että jos kerran
tunnen itseni työläiseksi ja kuulun köyhälistöön, niin oli minun
liityttävä heihin, oli ammattini sitten mikä tahansa. Minä aloin puhua
tästä tovereilleni. Toiset nauroivat minulle, toiset sanoivat, etteivät
he uskaltaneet: heidät ajettaisiin pois viroistaan. Niin, ja aivan oikein
kaikki me tiesimme ja tunsimme, että meidän järjestäytymisemme
olisi joka tapauksessa tuloksetonta, meidän lakkomme toivotonta.
Meitä tarvittiin, meitä voitiin käyttää, mutta me emme olleet
välttämättömiä. Meidän työmme laatu oli niin helppohintaista, niin
ala-arvoista, niin vähän erikoista ammattikyvykkäisyyttä vaativaa,
niin henkisesti vaivaisten alaa, että meidät voitiin korvata milloin
hyvänsä. Koko herrasluokan puolikuntoinen naisväki oli
kilpailijanamme; koko tuo elätetty, porvarisloisjoukon heikompi
sukupuoli oli valmis milloin tahansa yhä uusina ja uusina painoksina
astumaan aisoihin, kaikki ne, jotka olivat tottuneet, kasvaneet kiinni

25. siihen alentavaan ajatukseen, että naiselle oli soveliasta ansaita
rakkaudella päätoimeentulonsa joko sitten kodissa tai sen
ulkopuolella. Siksi he muissa viroissaan saattoivat tyytyä niin
edesvastuuttoman pieniin palkkoihin, kun niillä ei tarvinnut
saadakaan muuta irti kuin vähän koruhöyheniä rakkauden kyltiksi.
Saadakseen viran oli rehellisesti itsensä elättävän naisenkin siis
alistuttava porttojen polkemiin palkkoihin ja tehdä lakko oli toiselta
puolen monellekin samaa kuin heittäytyä virkaheitoksi, ja
pahempaakin, siirtyä määrätyn virkamiehistö-sorron alta vielä
suurempaan riippuvaisuuteen miehistä. Se oli toivotonta. Näin ovat
asiat vielä. Tervola oli oikeassa. Hän perusti lausuntonsa tosioloihin.
Mutta tätä hyllyvää suota täytyisi voida edes joillakin pilkospuilla
tehdä ihmisten astuttavaksi. Sillä tähän naisvirkailijoiden
nimettömään uhrijoukkoon kuuluu paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat
aivan liian hyviä sortumaan ylhäältä päin tulevan painostuksen
vuoksi, porvarillisen kiristyksen, polkuansioiden vuoksi, ja myös liian
hyviä vääryydellä itse kantamaan sitä "ryöstäjäluokan" ja "porvarin"
pahamaineista nimeä, joka heihin summamutikassa alhaaltapäin
singotaan. Heillä on kaikki porvarien ja sosialistien vaikeudet
niskoillaan eikä yhtään heidän etujaan. Ja heidän joukossaan on
hienoja, hiljaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan voisi tehdä pahaa edes
kärpäsellekään, mutta jotka juuri sentähden eivät voi taistella.
Taistelussa on pakko lyödä, ja olen nähnyt, että on ihmisiä, jotka
eivät voi. Ja juuri heidän tähtensä tahtoisin minä iskeä, niin että
vinkuu. Minä olen karkeakuorisempi, paksunahkaisempi,
romuluisempi. Minä sovin sellaiseen. Edellisestä paikastani sain jo
eron muka liian sosialistisen mielenlaatuni vuoksi. Nyt eroan itse
samasta syystä. En voi muuta. Kaikkialla maailmassa kiehuu ja
kuohuu, vallankumous on päivän tunnussana, en voi nähdä tätä
ilmatonta umpikehää ympärilläni puhkaisematta sitä edes jostakin

26. kohden. Herra ties palaanko enää koskaan konttoripulpetin ääreen.
Tuskin. Teen herra Tervolan kehoituksen mukaan, vaihdan gulashin
työmieheen, naurahti Helena vähän katkerasti. — Te suosititte minua
tänne, rouva Tamm, toivon, ettette saa minun vuokseni mitään
ikävyyksiä.
— Menkää hyvällä onnella, äännähti Salme Tamm hiljaisesti, siihen
elämän taisteluun, johon te kuulutte. Te olette liian suuri
elämänvoima täällä kaavoittumaan ja homehtumaan. Täällä pitää
ihmisellä olla vain numeroita sydämen paikalla.
— Minun sydämessäni on suuri tyhjyys, sanoi Helena, mutta
päässäni myllertävät tuhannet ajatukset. Ilman omaisia ja läheisiä
kun olen elänyt elämäni kaiken, olen lukenut paljon. Miksi olisi
mahdotonta toteuttaa yhteiskunnallisia onnen-unelmia, jos ihmisten
koko tarmo ja harrastus kohdistetaan siihen — mitä ei vielä ole…
— Mitä ei vielä ole, on ainoa, mikä todella on olemassa, virkkoi
Salme kuin itsekseen. Se on sitä oikeaa elämän sisältöä, valmis
muoto on jo kuollutta elämää.
— En tiedä. Täytyy mennä sinne, minne täällä sisällä vetää…
Helena Näkki otti jälleen äkkiä kuin heräten jostakin unesta
entisen välinpitämättömän, arkipäiväisen äänenpainonsa ja sanoi
nopeat jäähyväiset.
* * * * *
Oven sulkeuduttua jäi Salme liikkumattomana paikalleen. Hänen
kasvoiltaan oli hetkiseksi väistynyt se käytännöllisen turvallinen
itseriittäväisyys, joka niistä tavallisesti näkyi, samoin oli se siro

27. hymyn häive, jolla hän oli vastaanottanut Helenan, myös kadonnut.
Jäykällä ilmeellä katsoi hän eteensä.
Sadepisarat soivat surullisesti kuin särkyvät helmet ikkunaruutuja
vastaan.
Jotakin kosteaa kihosi hänen silmiinsä. Itkikö hän? Hän ei ollut
pudottanut kyyneltä edes avioeron selkkauksissa. Miksi hän nyt?
Siksikö, että hän, joka oli alkanut niin komeilla ja kauaskantoisilla
isänmaan ja maailman uudistuspyrinnöillä, oli uupunut tähän
yksinäisen konttoripöydän ääreen, kauppaparoonein palvelukseen
vieraassa maassa? Siksikö, että hän tällä hetkellä tunsi itsensä
henkisesti loiseksi, epävapaaksi ja äpäräksi tuon toisen rinnalla, joka
tietämättään, omalla tavallaan oli siepannut ilmasta hänen
unelmansa ja nyt yksin lähti särkemään niitä patoja, joita vastaan
hänen oma uhmanlaineensa oli laantunut, siihen kamppailuun, johon
hän, Salme Tamm, ei ollut uskaltanut, vaikka hän oli käyttänyt
poloista Pekkaansakin astinlautanaan. Ja nytkin uudessa aatteessaan
hän nojasi toiseen… Petollinen pohja. Miksi hän ei yrittänyt yksin?
Pelkäsikö hän? Hänellähän ei ollut mitään kadotettavaa enää.
Puuttuiko häneltä itseluottamusta? Ehkä. Elämän syy jäyti häntä,
yksinäisyys kammotti häntä. Itselleen hän sen saattoi tunnustaa.
Muut eivät saisi sitä koskaan tietää.
* * * * *
Sill'aikaa kiiruhti Helena Näkki melkein juoksujalkaa eteenpäin
sateessa ja tuulessa. Lopullisen ratkaisun polte tulisti hänen vertaan.
Se, mitä hän oli kertonut itsestään rouva Tammille, ei liikuttanut
häntä suuremmin, hän tuskin muisti sitä enää. Hän ei myöskään
tuntenut rouva Tammia kohtaan mitään erikoista kiintymyksen tai

28. heltymyksen tunnetta. Vieras, vieras! Melkein niinkuin hän itse
itselleen. Siinä tunnossa hän viihtyi. Ja hän oli iloinen siitä, että
rouva Tamm ei ollut säälitellyt, ei valitellut, ei näytellyt
mielenliikutusta. Pieninkin yritys siihen suuntaan olisi tukkinut hänen
suunsa.
Helenasta tuntui kuin olisi hänen sydämensä ollut jossakin hyvin
syvällä. Hän tiesi, että siellä kirveli ja hehkui, mutta hän tuskin
saattoi erottaa, oliko se ihmisrakkautta vai -vihaa; ja niin monen
kylmän kuoren sisällä sen tuli vavahteli, ettei sitä kukaan nähnyt
päälle päin.
Joku vain heitti, vyörytti häntä eteenpäin. Mikä? Elämä, aika, ajan
aallot, ilman sähkö? Joksikin sellaisiksi sitä kai nimitettiin. Tuo
tavallinen se häntäkin irrallista lehteä kiidätti eteenpäin. Ja
vinhemmin, tiestä tietymättömämmin kuin muita! Muilla oli ehkä joku
kiintopiste, koti, omaiset, isänmaa, ihmiskunta, puolue, joka kutsui,
tarvitsi. Hänellä ei ollut mitään. Ei kukaan ollut kutsunut. Sisältäpäin
vain työnsi. Täytyi kiitää. Tehdä jotakin, jonka tunsi teon arvoiseksi.
Ettei tarvitsisi ajatella kuivaa, tuskallista, hedelmätöntä elämän
ajatusta. Se oli sittenkin raskainta kaikesta. Mahtoivat olla eri ainesta
ne päät, jotka sen kestivät.
Vaaraan syöksyminen niin nopeaan, ettei ehtinyt mitään ajatella,
antoi niin suloisen turvallisuuden tunteen.

29. VII.
He kulkivat pitkin tummia, lokaisia syyskatuja, Salme Tamm ja
Kuutti.
— Te tapatte itsenne työllä ja ryöstätte samalla ystäviltänne ilon
saada nauttia rakastettavasta seurastanne. Miksi olette niin julma
itsellenne ja muille, rouva Tuira?
— Miksi nimitätte minua rouva Tuiraksi? Tiedättehän, että en enää
ole sitä…
Kuutti vilkaisi vierustoveriinsa.
Salme Tammin suuret keltaisen-ruskeat silmät loistivat kuin
merenkulta valkoisen turkiskauluksen sisältä.
Salme pysähtyi kesken puhettaan. Hän tuli äkkiä ajatelleeksi, että
hänen huomautuksessaan oli Kuutin mielestä kenties jotakin
tahallisen tunkeilevalta, tarjoilevalta näyttävää, jotakin, jota hän ei
ollut tarkoittanut.
— Tahdoin vain sanoa, jatkoi hän, että olen Salme Tamm, kuten
ennenkin…

30. — Sellaisena olette oikeastaan minulle vallan uusi ilmiö. Minähän
olen aina tuntenut teidät vain rouva Tuirana.
— Ah, se on totta se! Ikävä kyllä. Niin, ja käyttäväthän toiset
erottuaankin entisen miehensä nimeä. Minusta se olisi
väärinkäytöstä. Mies ja vaimo eivät ole sukua toisilleen ja erottuaan
ovat he enemmän kuin vieraita…
— Vaarallisia vieraita toisilleen useinkin.
— No, en ainakaan minä ole Pekalle vaarallinen, eikä hän minulle,
naurahti Salme. Teille hän voi olla paljon vaarallisempi.
— Vaara uhkaa minua myös teidän puoleltanne…
— Leikki pois! Sanokaapa minulle yksi asia, jota aikoinani
ihmettelin suuresti. Miksi te kirjoititte Tuiran lehteen ja alistuitte
samalla saman lehden, vieläpä saman miehen pilanteon esineeksi?
— Meidän yhteistyömme ei olisi muuten menestynyt.
— En ymmärrä tuota lajia yhteistyötä. Miksi sitä siis teitte?
— Hyvin yksinkertaisesti siitä syystä, että me siihen aikaan
tarvitsimme toisiamme. Olin sattumalta äänenkannattajan ja
käsirahan puutteessa. Hänelle oli siihen aikaan avustukseni myös
eräistä syistä, joita en viitsi mainita, erittäin tervetullutta. Mutta olin
vaarallinen avustaja, sillä sosialistit ovat aina pitäneet minua
porvarina aivan kuin porvarit sosialistina. Tuira ei siis voinut käyttää
minua ilman erinäisiä varovaisuustoimenpiteitä, ilman tuota
puolueelle tunnusmerkillistä pientä haukkua joka tosin kävi pilakuvan
herttaisissa puitteissa, sillä muuten olisi hän helposti saanut
porvarisen maineen, tullut ehkä ulospotkaistuksi järjestöstä,

31. kadottanut asemansa ja kenties teidätkin — jo silloin. — Enkö ole
oikeassa, rouva poliitikko?
— Te hirveä kyynikko. Hyi teitä!
— Niinkö tosiaan luulette? Te erehdytte. En ole kyynikko. Se mikä
minussa näyttää kyynillisyydeltä on vain eräänlaista syvempää
erittelykykyä, suvaitsevaisuutta, ihmisluonnon tuntemusta.
— Ihmishalveksintaa se on! Teillä ei ole oikeaa ihmisrakkautta ei
edes itseänne kohtaan ja toisten suhteen olette aivan
välinpitämätön. Teille on samantekevä, erehtyvätkö he teistä tai
eivät. Julkinen häväistys ja oman maineenne tahallinen
tahraaminenkaan ei teistä ole mitään. Tiedättekö, se on väärin. On
väärin antaa kansalle rumia mielikuvia, etenkin silloin, kun ne lisäksi
ovat valheellisia ja etenkin asianomaisen itsensä avustuksella.
Sellainen on synti Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Väärä mielikuva ei
kulu koskaan pois. Se elää polvesta polveen, myrkyttäen mieliä.
Tiedättehän itse, mielikuva elää kauemmin kuin käsite,
valheellisenakin se kestää kauemmin kuin todistetuin totuus. Sen on
historia osoittanut niin useasti.
— Totta, totta. Ja tahtoisin olla vielä jyrkempi ja sanoa: ainoastaan
väärä mielikuva elää. Mielikuvan käsitteeseen jo sisältyy, että sen
täytyy olla todellisuudesta poikkeava. Ja mieluummin kielteisten
arvojen puoleen kallistuva tässä tapauksessa. Onnellisilla kansoilla ja
onnellisilla ihmisillä ei ole mitään historiaa, kuten tiedätte… Mutta
kun itse on mukana luomassa tuota väärää mielikuvaa, niin on siinä
samalla jotakin humoristista, ikäänkuin personallinen yliote omaan
kohtaloonsa, joka tekee elämän helpommaksi. Silloin ei ole itse sen
uhri, pikemmin muut. Väärä mielikuva on se väärä raha, jolla
kuolemattomuus ostetaan.

32. — Ja sillä hinnalla te siis tahdotte olla kuolematon, oman
onnettomuutenne ja maineenne hinnalla?
— Nuorempana olisin vastannut siihen myöntävästi. Nyt en. Tai
oikeastaan, nyt on puhe onnesta ja onnettomuudesta minulle
merkityksetön. Ne tuntuvat vain pinnalla. Täällä syvällä jossakin,
missä nyt asun, en enää tee eroa niiden välillä. Mutta kaiketi olen
nyt onnellisempi kuin ennen, koska olen tullut tuntemaan, että
ihminen voi tulla toimeen ilmankin onnea…
— Ja sitä te nimitätte onneksi! Minä nimittäisin sitä talttumukseksi,
tappion tunnustamiseksi, aseiden laskemiseksi, vanhuudeksi…
— Minä olenkin vanha, vastasi Kuutti hiljaisesti, paljon vanhempi
kuin mitä voitte aavistaakaan. Väsynyt elämään…
He kulkivat hetkisen ääneti. Salme Tammin silmät päilyivät suurina
ja liikkumattomina.
— Teidän ensimäisissä teoksissanne oli sellainen hurja alkuvoima,
ettei olisi luullut teidän koskaan väsyvän. Tiedättekö mitä? Olisin
tahtonut tavata teidät silloin, kun rakastitte elämää, kun ajoitte takaa
onnea kuin metsänriistaa, niin… lisäsi Salme uneksivasti.
— Entä jos silloin olisin tahtonut onnekseni teidät?
— Aina te käännätte kaiken leikiksi.
— Tahdotte nähdä minut nuorena. No hyvä, tehkää minut
nuoreksi. Te voitte sen!
— Te paha!

33. — Miksi?
— Miksi ette voi kohdella minua toverina?
— Siinä määrin minä en sentään ole sosialisti.
— Te ilkeä! Millä olen ansainnut pilkkanne? Salmen äänessä tuntui
todellista ärsyttymystä ja tuskaa.
— No, älkäähän suuttuko! Suokaa anteeksi.
Kuutti laski kätensä isällisesti nuoren naisen ranteelle.
— Minä puhun tosissani. Kuin ystävälle.
— Kuin aatetoverille teidän tulee puhua. Ettekö muista yhteistä
asiaamme?
— Muistan, muistan, Salme-rouva. Mutta minkä minä voin sille,
että teidän nuoruutenne ja kauneutenne hetkiseksi himmentää
aatteen. Kansanne tarvitsee teitä, sen tiedän, mutta minä tarvitsen
teitä myös. Te annatte minulle sitä kiihoitinta, joka minulta juuri
puuttuu. Ettehän paheksu sitä. Tänä aikana, jolloin on niin vähän
kauneus-iloja ihmisellä! Ajatelkaa, olla taiteilija tänä aikana, joka on
niin ruma, köyhä ja pieni?
Salme tuijotti Oula Kuuttiin kuin ilmestykseen.
— Mitä te puhutte! Tästä ajasta, joka on suurin ja rikkain minkä
historia tuntee! Todella suuren taiteen ja suurien taiteilijain arvoinen!
— Niinkuin tuli tarvitsee ilmaa ja tuulta palaakseen, tarvitsee
taidekin ympäristön sähköä.

34. — Koko maailmahan on nyt täynnä sähköä ja vapauden tuulta ja
ryskettä!
— Laumojen, ei yksilöjen.
— Te runoilijat siitä vain puututte ja häpeä teille! Teidän asianne
olisi juuri lietsoa ihanteellisuuden hehkua ajan suuriin kysymyksiin,
liehua lippuna, soida sfäärien sopusointuina… Missä te piilette?
— Vapauden vankeina luultavasti. Ettekö te huomaa, että nykyään
parhaimmisto on enemmistön, hengen ylimystö aineellisen alitason
säädöksien kahleissa? Teidän suuttumuksenne uhallakin täytyy
minun sanoa, että rahvaanvalta on taiteen kuolema. Taantumusta ja
tyranneja! pitäisi kaikkien taiteilijain rukoilla Jumalalta, kurjuutta ja
riemua, rinnan nälkää ja notkuvia, kestipöytiä, vääryyttä,
epätasaisuutta, väriä! Siitä saisivat ilmaa siipeinsä alle sekä idealistit,
maailmanparantajat ja utopistit että myös herkuttelijat! Nyt on aate,
unelma liian lähellä, se on vedetty alas lokaan, banalisoitu, tahrattu.
Ei ole enää sellaista haavetta, joka ei mahtuisi matalan arkipäivän
syliin. Todellisuus lyö nykyään saavutuksillaan kuoliaaksi rohkeimman
fantasian. Fantasia on nyt vain pölyävä, tasaiseksi tallattu maantie,
jota koko maailman jalat polkevat, sensijaan että se ennen oli
runoilijain pilvilinna, loihtijain lumottu maa. Ei edes viinin kultausta
saa riutuvan kauneushaaveensa ympärille. Ei edes vapautta taistella
ja sortua, mennä kauneuden viimeisenä aseveikkona kunnolla
rappiolle! Laumojen rautavanne kiertää meitä yhä kiinteämmin.
Mielikuvitus, sielun ihanin kukkanen kuihtuu, näivettyy. Ja elämä on
niin lyhyt. Lyhyt siksi, että niin harvoin elää täydesti. Kuulkaa, Salme-
rouva, tehkäämme salaliittoomme vielä yksi lisäys: Sitten kun
olemme tehneet Suomesta ja Virosta mallimaat, ennättämättömät
edeltäjävaltakunnat, niin lähdemme kauas pois vaikka Tahitin

35. saarille, aina edistystä pakoon, minne se tulleekin, painuen
taantumuksen ihanille neitsyttanterille juomaan elämän
täyteläisyyden nektaria väärentämättömän, typistämättömän
luonnon äidinrinnoista. Tuohon käteen! Olemmehan sen sitten
ansainneet hyvin tehdyn päivätyön jälkeen.
— Oh, te runoilija ja suuri lapsi, itsekäs lapsi! äännähti Salme.
— Teidän silmänne kuultavat lyhtyjen valossa kultaisina kuin
Eteläsaarien oranssit. Minä tahtoisin imeä niistä säteilyä ja voimaa.
Olen sellaisen tarpeessa. Olen elämäni ijän tehnyt työtä
hermokiihoituksen voimalla, ensin nuoruuden, sitten tuskan ja
taistelun, sitten rakkauden ja lopulta muun puutteessa viinankin
avulla.
— Viina on pahin. Viinaa minä vihaan. Olen vannoutunut
raittiusihminen henkeen ja vereen asti! huudahti Salme. Alkohooli on
tuottanut minulle niin paljon kärsimystä.
— Tuira-parka taisi ryypätä vähän liikaa. Hän joi ja teillä oli
pohmelo. Todellakin huono työjako! Tuo kaikki täytyy toimittaa
samassa persoonassa ja silloin on kärsimys viinan ihanin seuraus.
Se, jonka itselleen tuottaa nimittäin. Te ette usko sitä. Ette ymmärrä
sitä, kun ette ole kokenut. Kuinka selittäisin sen?
— Niin selittäkääpä se todellakin. Minä en ole koskaan voinut
ymmärtää, miksi ihmiset juovat. Häpeävät ja potevat sitä ja juovat
uudestaan…
— Ensinnäkin se lietsoo mielikuvitusta, hälventää elämän
harmautta, jokainen on taiteilija viinan vireissä. Niin, ja tuollaisen
suuren, oikein ramaviftin jälkeen, lankeemusten ja sekavien

36. kuvitelmien jälkeen, on taiteilijan sielu mutainen ja hedelmällinen
kuin vanha Niilin virta. Se kasvaa, versoo ja kukkii aivan silmissä, saa
muodon itsestään ilman omaa vaivaa. Sellaisina hetkinä olen joskus
tuntenut olevani oikea runoilija. Nyt ovat mielikuvani, parhaatkin,
voimakkaammatkin ajatukseni sieluni pohjalla kuin hukkuvia lapsia,
jotka ojentelevat hentoja käsiään vedenpinnalle apua huutaen,
niiden jäsenet ovat kiinni pohjamudassa, luomisvoiman
vapautumattomassa kaaoksessa, ne eivät saa muotoa, eivät ilmaa,
elämää, ja minun käy niitä niin sääliksi. Ja kaikki tämän ikävän, liian
siistin elämän vuoksi…!
— Tekin siis kuulutte niihin, jotka sisäisen ilon puutteessa
tarvitsevat ulkonaisia huvituksia.
— Voihan sen niinkin sanoa. Vanha totuus on, että taiteilijan pitäisi
elää kuin sika eikä sentään olla sika. Mutta alanpa nyt uskoa, että
taiteilijan täytyy olla huono ihminenkin, oikein rehellisesti huono
ihminen. Jos ei jaksa, ei viitsi olla sitä, tai ei ole tilaisuutta siihen, tai
ei tunto anna myöten, niin ajöös, kaikki on lopussa. Astu alas
parnassolta hiuksenhalkojain, henkisten märehtijöiden ja
kupinnuolijain ammattikuntaan! Huh!
— Miten hirveitä te puhutte, sanoi Salme nuhtelevasti. Näkyy
todella, että olette ollut huonoissa seuroissa. Tiedän Tuiran kautta.
Siihen se viina vie. Ja totta puhuen, ellen olisi koskaan teihin
henkilökohtaisesti tutustunut, olisin jäänyt siihen luuloon, että te
itsekin olette huono ihminen. Mutta miksi tahdotte aina säikytellä
ihmisiä ja käännätte turkkinne nurin kuin pahin mörkö? Ja sanokaa,
miksi viihdytte ala-arvoisissa seuroissa, huonojen ihmisten parissa?
— Teillä on, Salme-rouva, vielä koko nuoruuden julmuus jälellä,
kun voitte käyttää noin julmia lauseparsia. Minä en rohkenisi. — Ja

37. te itse? Te ette koskaan ole "huonojen ihmisten" kanssa?
Salme vaikeni. Sitten hän virkkoi hidastellen:
— En ainakaan tahallani etsi sellaisia, yhtä vähän kuin tahdon
lukea huonoja kirjoja.
— En tiedä, mitä tarkoitatte "huonoilla kirjoilla". Mutta olen
huomannut, että useinkin sellaisen mainesanan saanut teos ei ole
ollut niinkään huono taideteos ja että täytyy tehdä ero huonon
kirjailijan ja huonojen kirjojen tekijäin välillä. Samoin voi niin sanottu
huono ihminenkin olla Luojansa mestariteos tai ainakin rikkainta
taidemateriaa täynnä. Luulette kai nyt, että puolustelen itseäni…
— En tarkoittanut teitä. Mutta aina olen ihmetellyt tuotantoanne.
Olen kysellyt itseltäni: Onko hän niitä, jotka sälyttävät erehdykset
elämäänsä ja siveysopin taiteeseensa, vai niitä, jotka tekevät
päinvastoin?
Kuutti nauroi.
— Pitäisikö siis välttämättä tehdä jompaakumpaa ja olla noin
kauhistuttavan kaksijakoinen?
— Sanokaa minulle: Oletteko sellainen kuin nuo romaanienne
kauhistuttavat, paheelliset, onnettomat ihmiset?
— En, rouva, he ovat paljon pahempia kuin minä, vastasi Kuutti
hymyillen.
— Oletteko siis yhtä jalo ja suuri kuin runokuvitelmienne ruskoiset
unelmat?

38. — En, rouva, ne ovat paljon parempia kuin minä. Minä en ole
mikään erikoinen pahuudessa enkä hyvyydessä, olen ihminen vain.
Mutta mielikuvituksessani tähtään inhimillisyyden äärimmäisille
rajoille, äyräille. Sinne kiitää runoilija-ikäväni. En voisi ikinä tarttua
kynään kuvatakseni vain sitä, mikä on. Elämä itse kuvaa jo sen
meille täydellisemmin. Mutta suur-inhimillisyydestä, jossa ei ole eroa
hyvän ja pahan enempää kuin onnen ja onnettomuuden välillä ja
jonka taide yksin tavoittaa, siitä ei elämä tiedä mitään.
Kuutin tumma ääni oli saanut sisäisen paatoksen värinän.
He kävelivät hyvän aikaa äänettöminä kumpikin mietteissään.
— Lähtisittekö te kahville tai illastamaan? kysyi Kuutti, keskeyttäen
äskeisen sävynsä ja koettaen nostaa keskustelua pinnalle.
— En, on jo liian myöhäistä. Mutta teille kyllä suosittelen kahvia
viinan sijasta, virkahti Salme samalla keveällä äänenpainolla.
— Aina johdonmukainen! nauroi Kuutti. Mutta viinaa ei noin vain
korvata! Vaikutus on aivan erilainen. Kahvi kovettaa, kuivettaa, tekee
sielusta älyllisen voiman kimmoisen tanssilattian, se sopii keskustelu-
ihmisille, lörpöttelijöille, sanomalehtimiehille, Voltaireille ja
valistusfilosofeille, mutta minussa se juuri tappaa sen, minkä soisin
itsessäni elävän, sen rajattoman, muodottoman, sen, joka ei ole
porvarillisuutta. Viina, tuo vaahtoisa elämänneste, näettekös, se
myllertää pohjamudan pinnalle, sekoittaa pahan ja hyvän, tekee
ihmiseksi…
— Niin, ellei se tee eläimeksi, hymähti Salme. Ja Balzac'kin joi
kahvia, saan luvan huomauttaa. Eikä hän kuivettunut sielullisesti eikä

39. ruumiillisesti, vaan pöhöttyi, laajeni, pursuili muodottomasti ja
nerokkaasti.
— Balzac'kin oli tavallinen arki-ihminen siinä mielessä, mitä äsken
ajattelin.
— Mitä te sitten ajattelitte?
Kuutin kasvojen yli kulki epämääräinen puolittain ivallinen,
puolittain surumielinen hymyn varjo.
— Jotakin, jota ei voi selittää, mutisi hän.
— Mikä siis mielestänne noin taiteilijan kannalta on ero porvarin ja
taiteilijan välillä; tuo näkymätön ero, josta te taiteilijat aina
ylvästelette?
— Hm. Kun porvari esimerkiksi tekee huonon näytelmän, on sillä
suuremmoinen menestys laakereineen, esillehuutoineen,
hopealusikoineen, kullattuine nuuskarasioineen, mutta kun taiteilija
tekee keskinkertaisen näytelmän, on se täydellinen fiasko. Ja se on
oikein. Niin sen pitää ollakin… Sillä meidän valtakuntamme ei ole
tästä maailmasta…
— Mutta teidän, Oula Kuutti, täytyy luoda ihanteenne valtakunta
tähän maailmaan, se, joka parhaissa teoksissanne häämöittää…
— Ette ole lukenut teoksiani, kun voitte noin puhua. Älkääkä
lukekokaan. Sillä ne ovat huonoja kirjoja, Salme-rouva.
Salmelle kohosi kuin pala kurkkuun. Pieni hermovavahdus näkyi
hänen suupielissään.

40. — Miten te taas olette ivallinen. Epätasainen mielialaltanne kuin
nainen, äänsi hän. Te ette luota minuun, ette edes järkeeni…
— Antakaa minulle sydämenne ja minä luotan teihin!
— Miksi te puhutte sellaista, jota ette ajattele? Se on niin
tuskallista.
— Miksi! Mikä minä olen teille? Vieras. En mikään, en kukaan.
Millaisen soisitte minun olevan teille?
— Toivoisin ansaitsevani toveruutenne. Hyvästi.
He olivat pysähtyneet Salmen asunnon ovelle. Salme veti
puuhkastaan esiin pienen hansikoidun kätensä.
— Suutelisin kättänne, joka on luotu suudeltavaksi, vakuutan,
mutta en rohkene sitä tehdä viimeisten sanojenne vuoksi. Olette
ankara liittolainen, vaativainen kasvattaja!
— Ja te kovakorvainen kasvatti.
— Hyvästi, kaunis kasvattajani. Koetan parantua!
Oula Kuutti kääntyi hitaasti takaisin. Ja hän suuntasi
keskikaupungin hyörinästä askeleensa pienille ja pimeille
syrjäkaduille, jotka johtivat köyhälistön kaupunginosiin.

41. VIII.
Oula Kuutista oli hauskaa harhailla näin iltamyöhällä oudossa
kaupunginosassa outoja pikku kujia. Nämä kadut eivät olleet
virallisen ilmeettömiä niinkuin nuo suuret komeat pääreitit. Ne elivät
omaa salaperäistä elämäänsä. Noiden pikkueläjien akkunoissa myrtin
ja oljanderin takana riippui tarinoita ja tapauksia; kallellaan olevat,
harmahtavat portinpielet kertoivat ihmiskohtaloista.
Tämä puoli kaupunkia muistutti ihmeesti köyhälistön
Montparnassea Parisissa, jossa hän aikoinaan monta vuotta oli
vaellellut. Ja tuolla heloitti edessä valoinen, ihmisvilinään hukkuva
tie, Helsingin rue de la Gaité, ilojen katu, monine kymmenine
kahviloineen, elävinekuvineen, kaukasialaisine makeispuoteineen,
tupakkakauppoineen, antikvariaatteineen. Ja kaikki houkuttelivat
ohikulkijoita suojiinsa kilpailevien reklaamitulitustensa häikäisevällä,
räikeällä loistolla. Ovet viittoilivat avonaisina. Ihmiset haastelivat
namusia pureskellen portailla ja eteisissä rakkaudesta, politiikasta,
päivän uutisista ja yön surullisista ja liika-alastomista salaisuuksista.
Miehet nostivat kahviloista tulevat tytöt käsivarsilleen ja veivät pois
mukanaan jonnekin suurkaupungin nimettömään hälinään; sinne
yöpyivät he lopuksi kaikin, mitkä kasarmeihin, noihin keltaisen
likaisiin, kammottaviin Bastiljeihin, jotka vielä vapauden aamunakin

42. törröttävät paikallaan uhoten ilmaan lian, orjuuden ja eläimellisyyden
sakeaa huurua, mitkä Sörnäisiin, Helsingin Montmartreen, sen
apaashiluoliin, työn ja rikoksen kuumeisiin pesäpaikkoihin.
Se oli Oula Kuutinkin kaupunginosa. Hän oli valinnut
asuntopaikakseen sen puolen kaupunkia juuri tuon elämän sakan
vuoksi, joka siellä kuohui, saadakseen syöttejä kyllästymättömälle
ihmisnälälleen, ja ollakseen samalla rauhassa ihmisiltä.
Oh, tätä suuruudestaan ja hurjista vallankumouksistaan huolimatta
pakkosäännöillä ja lupakorteilla kutistettua aikaa! Oh, tätä pientä
aikaa, jolloin ihmiset ryömivät taltutettuina, nöyriksi mankeloituina,
kaaviloituina, kiltisti, lain ja pakkovallan vuoksi kiltisti, asumaan
noihin surullisiin kaniinilaatikoihin, nukkumaan toistensa päällä,
vieressä, alla, yllä! Kärsiä toistensa toraa, häiriötä, läjäyksiä,
lapsenitkua, soiton ja laulun remakkaa valittamatta ja pidättyä itse
ilmehtimästä elämää kuin määräaikoina ja määrätyllä tavalla, se oli
sitä nykyaikaisen sivistyselämän kiitettyä kaupunkikulttuuria! Ja yhä
pitemmälle siihen suuntaan vain mentiin, laumatyranniaan,
laumaorjuuteen! Ja sitten sanottiin, että ihmiskunta riensi kohti
ihannettaan! Vapauteen, jonka muoto oli vapauden rajoitus!
Siunattu renesanssi, jolloin sai rehellisesti viiltää vihamiehensä
mahan auki kadun kulmassa, jolloin jokaisen, joka tahtoi elää, täytyi
olla sankari, jolloin elämä oli iloista karnevaalia, yksilöllisyyden
voittokulkuetta neron voimalla ja hengen uhalla! Se oli jotakin se,
taiteilijoita, suuria personallisuuksia varten! Ja nyt! Hengen vaara oli
jälellä, mutta sankaruus ja nerous oli pannaan julistettu. Tapahtui
suuria maailmanhistoriallisia tapahtumia, eikä tapahtunut mitään.
Minne mennä? Mitä tehdä? Odottaa. Ei mitään seikkailuja, ei
mielikuvituksen uhkahyppyjä yksityiselämässä! Istu kamarissasi,

43. odota, odota! Mitä! Sitä, että jotakin tulisi sisään ovesta.
Sanomalehti, kirje, tuttava. Siinä ainoa seikkailu nälkäiselle sielulle!
Tietää, mitä joku sanoi tai teki tai ajatteli! Tapasi, näki jonkun
kadulla. Joku soitti ovikelloa, joku puhui jotakin. Vastasi itse jotakin.
Siinä kaikki! Aina sama muoto. Se oli tuskastuttavaa! Näissä
puitteissa kukki nykyaikaisen ihmisen sielunelämä täällä, sill'aikaa
kun maailma paloi… Ja siitä piti ammentaa…
Sitä lajia oli liiaksikin. Olivat taas alkaneet käydä liikaa,
rakentaneet maantiensä Sörnäisten kautta, Oula Kuutin syrjäisen
kamarin läpitse, nuo tuhmat ihmiset! Mitä he tahtoivat hänestä?
Ihmekö, jos tuli vähän kaavamaiseksi! Puhui ennen puhuttua.
Ajatteli ääneensä muuta kuin mitä ajatteli hiljaisessa mielessään!
Kuutti oli tyytymätön itseensä. Joku epämääräinen tunnonvaiva
näversi häntä. Mikä oli taas saanut hänet puhumaan tyhmyyksiä
Salme Tammille! Mutta mitä hittoa heille sitten puhui! Miksi tulivat
kuin papin luo? Eihän hän voinut ottaa heitä kaikkia ja kaikkea heissä
yhtä vakavasti kuin he itse. Miks'ei ollut maailmassa enää iloisia,
keveitä naisia? Kaikki filosofoivat, etsivät elämästä sisältöä ja järkeä,
selvittelivät periaatteita, hoitivat yhteiskunnan ja valtion asioita.
Mutta olihan Salme Tamm jo siksi vanha ja viisas, ettei hän voinut
panna kaikkea niin tunnolleen. Lähteä Salmen kanssa Tahitin
saarelle, sitä hän ei ollut koskaan ajatellutkaan. Tuon mielikuvan
pakoretkestä nuoruuden ja kauneuden kanssa ikuisen kesän maahan
oli aiheuttanut aivan toinen nainen, ei edes nainen, lapsi…
Mitä? Valittiko hän, ettei hänellä ollut seikkailuja, että elämän
aines pakeni hänen käsistään? Sehän suorastaan tulvi hänen
ylitseen. Mutta samalla tavalla aina, se se kiusasi!

44. Sieluntunnustusten parhain kukkaistuoksu saattoi ajanpitkään
kyllästyttää. Sitä oli ollut liiaksi hänen elämässään.
Mikä viikko tämä viimeinenkin! Onneksi oli se taas lopussa. Ja mitä
oli siitä jälellä? Ei mitään. Tai oli kumminkin. Yksi ainoa kaunis hymy,
sellainen juuri, jota hänen sielunsa kauan oli kaivannut. Mutta eikö
sellainen korvannutkin kokonaisen elämän menetyksiä! Pieni Meri!
Miten aurinkoiset silmät hänellä oli! Mikä elämä ja luonnollisuus koko
olemuksessa! Ja miten koko huone oli syttynyt säteilyyn hänen
astuessaan sisälle…
Kuutti hymyili omille mielikuvilleen hapuillessaan pimeässä
porstuassa kotiovensa avaimenreikää. Ajatuksissaan astui hän sisään
ja heittäytyi nojatuoliin viitsimättä edes sytyttää lamppua.
Ilmassa viipyi vielä jokin epämääräinen tuoksu Salme Tammin
jäleltä. Kullakin naisella oli oma erikoistuoksunsa huolimatta siitä,
että he nykyään olivatkin enää tuskin nimeksikään naisia. He olivat
"tovereita", ystäviä, ymmärtäjiä tai ymmärryksen etsijöitä, yksinäisiä
ja itsenäisiä niinkuin hän itsekin…
Kuutti heräsi mietteistään kovaan porstuasta kuuluvaan kolinaan.
Samassa jyskytettiin ovelle vahvasti.
Perhana! pääsi hänen huuliltaan. Sitten hän naurahti katkerasti.
Hän kiittämätön! Elämän seikkailuhan sieltä koputti hänen hyljätylle
ovelleen…
Kuka se saattoi olla, näin myöhään? Mutta olihan hän kyllä
tottunut kaikenlaisiin maailmanmatteihin, tilapäisiin hälyytyksiin jos
jonkunlaisiin. Mikä kievari olikaan hänen huoneensa, mikä
markkinakuja hänen sielunsa!

45. Hän ei hiiskahtanut.
Nyt soi epäkunnossa oleva ovikellokin levottomasti ja epätasaisesti
rämähtäen yön hiljaisuudessa.
— Älä koetakaan teeskennellä, veliseni, poissaolevaa. Me näimme
sinut. Avaa nyt hiiessä! Mehän täällä vain olemme!
Kuutti tunsi Pekka Tuiran äänen.
— Hei, Kuutti, avaa nyt hemmetissä!
Tuliliemen tuttavia, joita ei voinut tyynnyttää muuten kuin
tekemällä heille mieliksi.
Vitkastellen raoitti Kuutti ovea.
Pekka Tuira työntyi sisään koko voimallaan tuupaten edellään
pulleaa ja vastahakoista toveriaan.
— Tää on vain Miihkali, Miihkali Untonen. Ovathan herrat nähneet
toisensa joskus? Tää on hyvä mies tää Untonen, vaikka vähän arka.
Sanoi, ettei sovi tulla näin myöhään häiritsemään suurta taiteilijaa.
Me nähtiin sinut äsken, kun tulit kotiin. Eihän me muuten oltais
tultukaan. Nuorella miehellä saattaa aina olla seuraa, naisia ja sen
semmoisia. Entäs sitten sinulla, joka olet sellainen Don Juan, ja
naisten paavi! Sanoin tässä juuri Miihkalille, että ellei sinua oltais
yksin nähty, niin ei tiedä vaikka omat akkamme siellä tavattaisi. Siellä
ne hyppäävät runoilijan puheilla koko Helsingin naisväki. Runouteen
meneviä hepsakoita ovat. Tämä vaan poika vakuuttaa, että hänen
akkansa siell'ei ainakaan ole, hän kun pitää puoliskonsa aina
reikelilukkojen takana. Vanhanaikainen mies tämä Miihkali, muuten
hyvä, oikein hyvä poika.

46. Viinaveikot vetelivät taskuistaan erinäköisiä ja -kokoisia puteleja.
— Näätkös, näätkös, mitä meillä on? rupatteli Tuira. Harvinaista
tavaraa vai mitä? Tämä on 200 mk. pullo! Tämä 90 mk tämä ottinki!
Oltiin tuolla puolimatkan krouvissa, sinä tiedät, ja tää Miihkali rupesi
juottamaan siellä aivan joutomiehiä ja heittelemään rahojaan kuin
hullu. Näin Helsingin matkalla, tietäähän sen! Oli siellä kaksi
taiteilijan alkua tai mitä lievät olleet. Tää Miihkali on vähän heikko
taiteilijoille. Keitäs ne taas olivat? Sei — Sei —
— Seipi.
— Niin ja Vaskio, jolla oli päässä paitsi viinaa joku tekemätön
keksintö ja maksamaton vuokra. Ja tää Miihkali kirjoitti paikalla
shekin ja sanoi, että siin'on, poika! Ja höyryä lisää! Ja kyllä sitä
tulikin. Minä silloin sanoin minä, että top! Mitä näitä maitopartoja
voitelemaan! Jos tahdot juottaa oikeaa taiteilijaa, oikeaa neroa, niin
mennään Kuutin luo. Siinä on oikea mies. Tää vähän arasteli, mutta
tässä nyt ollaan. Tää Miihkali ihailee sinua kuin Jumalaa. Tärisee
poikaparka ihan. Onko sinulla korkkiruuvi ja laseja! Kas vaan. On
tietysti. No hei, pojat! Tuira ryyppäsi pitkän kulauksen ja alkoi
rallattaa:
"Ta-la-pakan Nikolain sen kaunihin kesän siellä linnassa olla
pitää…"
— Olepas nyt siivolla, Pekka, kielteli Kuutti. Herra Untonen ei siis
asu Helsingissä? Olette vain matkalla? kysyi hän sitten kääntyen
Untosen puoleen.
— Mie oon ain miss sattuu, miss ahväärit kulloinkin vaatii, vastasi
puhuteltu.

47. Hänen jäntevät kasvonsa muodostivat omituisen vastakohdan
raskaalle, muodottomalle ruumiille.
    "Kun lehti on puussa ja ruoho maassa
                  ja hei lillä nuori ikä…"
— Älä laula, kuoma, pyyteli Kuutti Tuiraa.
Ja Untonen kuiskutti hänen korvaansa:
— Oo toki ihmisiksi nyt, kun meitillä kerran on se suuri kunnia,
että herra runoilija suvaihtee…
— Ei tästä Kuutista ole väliä, keskeytti Tuira lyöden häntä olalle,
hän on hyvä mies ja vanha kampraatti. Mutta eihän minun tarvitse
laulaa, voinhan minä puhuakin, myönteli hän sitten hyväntahtoisesti.
Sinä, Miihkali, et tiedäkään, miten läheisiä me ollaan! Koulutovereita
ja perhe-ystäviä ja kuka ties sukulaisiakin. He he. Kuule, Kuutti, sano
suoraan, sinunko tähtesi se rouvani minut jätti? Niillä oli aina vähän
sellaista niinkuin pientä vispilänkauppaa keskenään, noilla kahdella.
Ota pois hänet, jos kelpaa, minä annan mielisti, aivan mielisti. En ole
mustasukkainen. En sinulle. En ole ansainnut niin hienoa rouvaa,
tiedän sen hyvin. Koko Suomen maassa ei ole muuta kuin kaksi
nerokasta naista. Toinen on… kuka hemmetissä se nyt onkaan… en
jaksa muistaa. No se nyt on sama. Pää-asia on, että toinen niistä on
minun rouvani, entinen rouvani. Sen todistaa vaikka tämä Miihkali,
jota rouvani myös rikastuttaa joka hetki. Eikä hän ole vain liikenero,
mutta muutenkin. Te kaksi sovitte toisillenne. Minä oikein toivoisin,
että sinä, Kuutti, olisit syy meidän eroomme.
— Ole nyt hupsimatta. Puheessasi ei ole pontta eikä perää.

48. — Hohhoo. Se olisi surullista, huokasi Tuira kulauttaen kurkkuunsa
melkein täyden vesilasillisen konjakkia. Asia on sitten vaarallisempi,
kuin mitä luulinkaan. Hän vehkeilee sitten sosialistista puoluetta
vastaan ja hän on vaarallinen vastustaja. Piru soita, jos asia onkin
niin! Mutta ei, hän ei voi, ei uskalla, hänen kävisi itsensäkin hullusti
silloin. Meillä on sittenkin ikiside toisiimme ja sosialismiin.
— Jos se side ei ole aate eikä rakkaus, on se siis joku rikos! Se
sitoo ikipätevästi. Teillä on ehkä joitakin yhteisiä konnankoukkuja
takananne, joku puoluesalaisuus, valtiollinen häväistysjuttu
puoluetarkoituksessa omallatunnollanne, pankkiryöstö tai sen
semmoinen kolttonen! pilaili Kuutti.
— Hi hii, mitä tuo Kuutti puhuu! Siinä on sitten humoristi
miehekseen. Jos joku muu puhuisi noin, joutuisi hän hirteen, mutta
kaikki tietävät, että sinä aina lasket leikkiä, ja minä sen etenkin
tiedän. Tää Oula Kuutti on aivan vaaraton mies, hyvä mies, Miihkali,
muista se, ei koske politiikkaan, ei yhtään. Siksi minäkin,
puolueakutaattori voin vapaasti olla ja puhua hänen kanssaan. Hän
on villi. Mutta taiteilija kun on, niin olkoon se hänelle suotu, Kuutti
on suuri ihminen. Hänessä ei ole mitään pientä, Miihkali! Niin, Kuutti,
jos sinä vain joskus tarvitsisit tällaisen vaivaisen madon ja
matkamiehen, tällaisen roskan apua, antaisin vaikka henkeni
puolestasi…
Tuira tuli liikutetuksi omasta jalomielisyydestään ja pyyhkieli
silmiään.
— Anna minun puhua, tenäsi hän Kuutille, joka yritti päästä väliin.
Sinä et luule, että muistan, kuinka hyvä olit minulle kerran, kun
kaikki minua sortivat. Kyllä Pekka Tuira muistaa. Voin kertoa tälle
Miihkalillekin. Minä olen torpparin poika, näes, ylioppilaskin, niin, olin