Filip, on onnettomuuden huippu, ja se tulee taasen osakseni
matkustettuasi pois. Muista, että olen saanut lupauksesi, Filip.
Päästyäsi kapteeniksi voit ottaa vaimosikin mukaasi. Tämä on
katkera pettymys minulle, että minun nyt on pakko jäädä kotiin.
Lohduta minua senvuoksi jollakin tavoin, että saan tulla mukaasi
seuraavalla kerralla, jos taivas suo sinun vielä palata."
"Lupaan sen, Amine, koska sitä niin välttämättä haluat. En voi
kieltää sinulta mitään, vaikka aavistus sanookin minulle, että
onnemme on mennyttä. En ole mikään kaukonäkijä, mutta koska
olen kummallisella tavalla yhteydessä tämän ja tulevan maailman
kanssa, tuntuu minusta, että pieni osa tulevaisuudestakin on
tiedossani. Olen antanut sinulle lupaukseni, Amine, mutta toivon
voivani peruuttaa sen."
"Jos joudumme perikatoon, Filip, on se kohtalomme, emmekä voi
sitä välttää."
"Amine, meille on annettu vapaa tahto toimia, ja senvuoksi onkin
kohtalomme osaksi omissa käsissämme."
"Niin, sellaista uskoa tyrkytti isä Seysenkin minulle, mutta hänen
todistelujaan en ymmärtänyt. Toivon, että uskontonne olisi
yksinkertaisempi. Tähän saakka on tuo hyvä mies — sillä hän on
todellakin hyvä — onnistunut vain herättämään epäluuloni."
"Niiden avulla rupeat sinä vielä uskomaankin, Amine."
"Ehkä, mutta mielestäni edistyn hyvin huonosti. Lähdetään jo
kotiin,
Filip. Sinun pitää matkustaa Amsterdamiin ja minä tulen mukaasi.