The Economics of Time Use 1st Edition Daniel S. Hamermesh And Gerard A. Pfann (Eds.)

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
The Economics of Time Use 1st Edition Daniel S.
Hamermesh And Gerard A. Pfann (Eds.)
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/the-economics-of-time-
use-1st-edition-daniel-s-hamermesh-and-gerard-a-pfann-eds/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Literary 100 A Ranking of the Most Influential Novelists
Playwrights and Poets of All Time Daniel S. Burt
https://ebookultra.com/download/literary-100-a-ranking-of-the-most-
influential-novelists-playwrights-and-poets-of-all-time-daniel-s-burt/
Modern Construction Economics Theory and Application 1st
Edition Gerard De Valence
https://ebookultra.com/download/modern-construction-economics-theory-
and-application-1st-edition-gerard-de-valence/
From Eternity to Time Conceptions of Time in Daniel Defoe
s Novels 1st Edition Aino Mäkikalli
https://ebookultra.com/download/from-eternity-to-time-conceptions-of-
time-in-daniel-defoe-s-novels-1st-edition-aino-makikalli/
Austrian Economics Re examined The Economics of Time and
Ignorance Routledge Foundations of the Market Economy 1st
Edition Gerald P O'Driscoll Jr
https://ebookultra.com/download/austrian-economics-re-examined-the-
economics-of-time-and-ignorance-routledge-foundations-of-the-market-
economy-1st-edition-gerald-p-odriscoll-jr/

Daniel Defoe the whole frame of nature time and providence
1st Edition Katherine Clark
https://ebookultra.com/download/daniel-defoe-the-whole-frame-of-
nature-time-and-providence-1st-edition-katherine-clark/
Economics Lab An Intensive Course in Experimental
Economics 1st Edition Daniel Friedman
https://ebookultra.com/download/economics-lab-an-intensive-course-in-
experimental-economics-1st-edition-daniel-friedman/
A Student s Guide to the Mathematics of Astronomy 1st
Edition Daniel Fleisch
https://ebookultra.com/download/a-student-s-guide-to-the-mathematics-
of-astronomy-1st-edition-daniel-fleisch/
The Beginnings of Behavioral Economics Katona Simon and
Leibenstein s X Efficiency Theory Perspectives in
Behavioral Economics and the Economics of Behavior 1st
Edition Roger Frantz https://ebookultra.com/download/the-beginnings-of-behavioral-
economics-katona-simon-and-leibenstein-s-x-efficiency-theory-
perspectives-in-behavioral-economics-and-the-economics-of-
behavior-1st-edition-roger-frantz/
What s the Use of Race Ian Whitmarsh
https://ebookultra.com/download/what-s-the-use-of-race-ian-whitmarsh/

The Economics of Time Use 1st Edition Daniel S.
Hamermesh And Gerard A. Pfann (Eds.) Digital Instant
Download
Author(s): Daniel S. Hamermesh and Gerard A. Pfann (Eds.)
ISBN(s): 9780444515346, 0444515348
Edition: 1
File Details: PDF, 1.93 MB
Year: 2004
Language: english

Contents
Introduction to the Series v
Preface ix
List of Contributors xi
Chapter 1. Introduction: Time-Use Data in Economics 1
Daniel S. Hamermesh and Gerard A. Pfann
PART I WHEN AND WITH WHOM? 17
Chapter 2. Timing Constraints and the Allocation of Time:
The Effects of Changing Shopping Hours Regulations
in The Netherlands 19
Joyce P. Jacobsen and Peter Kooreman
Chapter 3. The Timing and Flexibility of Housework and
Men and Women’s Wages 43
Jens Bonke, Nabanita Datta Gupta and Nina Smith
Chapter 4. Routine 79
Daniel S. Hamermesh
Chapter 5. Nobody to Play with? The Implications of
Leisure Coordination 113
Stephen P. Jenkins and Lars Osberg
PART II WHAT IS DONE? 147
Chapter 6. Estimates of a Labor Supply Function Using
Alternative Measures of Hours of Work 149
N. Anders Klevmarken
Chapter 7. Loaﬁng or Learning? The Demand for
Informal Education 175
Rene´Fahr
Chapter 8. Time Use and Child Costs Over the Life Cycle 205
Patricia Apps and Ray Rees

Preface
This project is the ﬁrst in a series of new initiatives developed by the
Board of Editors of theEuropean Economic Review(EER). This project
ﬁts into the new Board’s aim of publishing quality research while adding
an additional element of stimulating excellent research in newly
developing areas in economics. Projects that are focussed on exposing
the foundations of new research programs are offered the possibility to
organize a workshop on this topic. The workshop’s proceedings are
published in this series, a long line of inﬂuential books published since the
early 1950s (under the initial editorial auspices of Jan Tinbergen).
A small number of papers were selected for publication as a group in
theEER.
This project beneﬁted enormously from the ability of the authors to
exchange ideas face-to-face on two occasions. On the ﬁrst, in May 2002 in
Bonn, Germany, very preliminary and in some cases incomplete drafts
were read and discussed. On the second, in May 2003 in Chateau Sint
Gerlach, the Netherlands, complete papers were received well ahead of the
conference and discussed among the authors. Clearly, these conferences
would not have been possible without expenditures on both goods and
time – support of both a ﬁnancial and a personal nature. The ﬁnancial
support was shared by the Forschungsinstitut zur Zukunft der Arbeit (IZA)
of Bonn, Germany, the Business Investment Research Center (BIRC), the
graduate school of business and economic research (METEOR) of the
University of Maastricht, the Netherlands, and Elsevier/North Holland
Science Publishers. The time of Adela Butolo, Eva Nelissen and Kitty van
Straten of the organization and strategy section of Maastricht University’s
Faculty of Economics and Business Administration helped make the
second conference possible. Ticke Maurer of the IZA facilitated both
conferences and, more generally, helped shepherd the project through
from its start to completion. To all these institutions and people we are
deeply grateful.
Daniel S. Hamermesh
Associate Editor of the European Economic Review
Gerard A. Pfann
Managing Editor of the European Economic Review

List of Contributors
Numbers in paranthesis indicate the pages where the authors’ contributions
can be found.
Namkee Ahn(237) has a Ph.D. from SUNY – Stony Brook. He has been a
visiting faculty member at Yale University and the University of the Basque
Country in Bilbao. Since 1998 he has been a researcher at FEDEA (Applied
Economics Research Center) in Madrid. He has research interests in the areas
of economic demography, labor markets, health and aging and has published
extensively in these areas in demography and economics journals.
Patricia Apps(205) is professor of public economics in the law faculty at the
University of Sydney. She received her Ph.D. from the University of
Cambridge and is visiting faculty member in the Economics Program of the
Research School of the Social Sciences at the Australian National University.
She is a Fellow of the IZA and since 1994 a Fellow of the Academy of the
Social Sciences in Australia. She has published in most of the major scholarly
journals in economics, specializing in issues in taxation and labor economics.
Her recent research has been concerned with the measurement of economic
well-being and with the economics of the family.
Jens Bonke(43) is head of the globalization, society and welfare research
program at the Danish National Institute of Social Research. He been a
professor at the University of Copenhagen, a Jean Monnet Fellow at the
European University Institute, and a visitng professor at the University of
Rome – I (La Sapienza). His main research topics are income distribution,
poverty, time use and time allocation, household economics, welfare studies,
and related gender issues.
Nabanita Datta Gupta(43) is associate professor of economics at the Aarhus
School of Business, Aarhus, Denmark. She holds a Ph.D. from Cornell
University and has been a visiting professor there and an assistant professor at
the New Jersey Institute of Technology. Her research focuses on gender wage
differentials, occupational choice, fertility, health, retirement behavior and
pension systems, and labor markets in developing countries.
Rene´Fahr(175) studied Economics, Philosophy, and German Literature at the
University of Bonn. He received his Diploma degree in 1998. He did
postgraduate studies in the European Doctoral Program (EDP) at the Bonn
Graduate School of Economics and at the London School of Economics. After
doing research at the Centre for Economic Performance and at IZA, Rene´Fahr
received his Ph.D. in 2003 from the University of Bonn. He worked at IZA as a
Research Associate. Rene´Fahr began as an Assistant Professor at the
University of Cologne in November 2003.

Daniel S. Hamermesh(1, 79) is Edward Everett Hale Centennial Professor of
Economics at the University of Texas at Austin. He taught at Princeton and
Michigan State, has held visiting professorships at universities in North
America, Europe, Australia and Asia. He is a Fellow of the Econometric
Society and Past President of the Society of Labor Economists and of the
Midwest Economics Association. His research has concentrated on labor
demand, time use, social programs, and unusual applications of labor
economics (to suicide, sleep and beauty).
Diane E. Herz(317) is Chief of the American Time Use Survey Branch of the
Division of Labor Force Statistics at the Bureau of Labor Statistics. She has
managed the ATUS program since 2001. Before that she worked as an
economist at BLS. Publications include articles on retirement and pension
trends, employer-provided training, and the employment characteristics of
women, older workers, displaced workers, and the working poor. She has a
bachelor’s degree in economics from the University of Maryland College Park
and a masters in management information systems from Nova Southeastern
University.
Michael W. Horrigan(317) is Assistant Commissioner in the Ofﬁce of
Occupational Statistics and Employment Projections at the US Bureau of
Labor Statistics (BLS). Mr Horrigan also has directed the BLS Establishment
Surveys of Employer-Provided Training and served as Director of the BLS
National Longitudinal Surveys Program. He holds a doctorate in Economics
from Purdue University, taught at Williams College, and is the author of
articles on unemployment duration, earnings inequality, and measuring the
demand for skills in the labor force.
Andrea Ichino(263) is Professor of Economics at the European University
Institute in Florence, and taught at Bocconi University, Milan, before that.
He received his Ph.D. from MIT. He is Editor-in-Chief ofLabor Economics.
His current research interests are personnel, economics, the econometric
evaluation of labor market policies, family networks and unemployment in
Europe, and education and labor market outcomes.
Joyce P. Jacobsen(19) is Andrews Professor of Economics at Wesleyan
University. She is co-author (with Gil Skillman) ofLabor Markets
and Employment Relationshipsand author ofThe Economics of
Gender. She has taught at University of Groningen, Harvard University,
Northwestern University, and Rhodes College, and has degrees in
economics from Harvard, LSE, and Stanford University. Her research is
mainly in the area of employment and earnings differences by gender and
race, with side interests in the economics of collectibles and history of
economic thought.
Stephen P. Jenkins(113) is a Professor at the Institute for Social and Economic
Research at the University of Essex, a research professor at DIW Berlin, and
research fellow of IZA, Bonn. He is a past President of the European Society
for Population Economics (ESPE), and currently serves as an elected member
of the Councils of ESPE and the International Association for Research in
xii

Income and Wealth. His research interests are inequality and poverty,
especially their longitudinal dynamics, labor economics and time use, and
applied econometrics, especially survival analysis.
Juan F. Jimeno(237) has a Ph.D. from MIT and has been a visiting lecturer at the
London School of Economics. He is currently professor of economics at
Universidad de Alcala (Madrid), researcher at FEDEA (Applied Economics
Research Centre), and a research fellow of the Centre for Economic Policy
Research (CEPR) and IZA. He has published in leading economics journals on
issues of European labor market policy. His current research interests span
labor economics and macroeconomics.
N. Anders Klevmarken(149) is professor of econometrics at Uppsala
University. He has taught at Stockholm University, the Stockholm School of
Economics, and the Gothenburg University, where he took a chair in
statistics in 1976. From 1985 to 1994 he was professor of eonometrics at the
Swedish Council for Humanities and Social Sciences. He was a visiting
professor/scholar at the University of Georgia and the University of
Michigan. In 1992 he was the president of the European Society for
Population Economics. Klevmarken initiated the Swedish household panel
survey Household Market and Nonmarket Activities (HUS.). Most of his
research falls within the area of applied microeconometrics, including
applications to labor economics, demand analysis, time use, distributional
issues, and microsimulation.
Peter Kooreman(19) is a professor of economics at the University of Groningen,
The Netherlands. He published primarily in the areas of household behavior
and public economics, in journals including theAmerican Economic
Review,theJournal of Public Economicsand theJournal of Political Economy.
He is a former president of the European Society for Population Economics. He
currently serves on the editorial boards of theEuropean Economic Review,the
Journal of Applied Econometricsand theJournal of Population Economics.
His current research interests include the empirical analysis of social
interactions and bounded rationality.
Lars Osberg(113) is currently McCulloch Professor of Economics at Dalhousie
University. He is a past President of the Canadian Economics Association and
currently serves as a member of the Executive Council of the International
Association for Research in Income and Wealth. His recent ﬁelds of research
interest have been poverty and economic inequality, the measurement of
economic well-being and the implications of international working time
differences.
Gerard A. Pfann(1) is professor of econometrics at Maastricht University in the
Netherlands. He has been a visiting professor at the University of Chicago
Graduate School of Business, and was Research Director of the Institute for the
Future of Work (IZA). He founded theJournal of Empirical Finance, acting as
editor from 1993 until 1998, and is currently managing editor of theEuropean
Economic Review. He received a KNAW Research Fellowship, a Fulbright
Award, the Edmond Hustinx Medal for Academic Excellence, and an NWO
xiii

PIONIER Research Award. His research interests are empirical econometrics
applied to labor, investment, human resources, industrial organization and
public policy.
Ray Rees(205) is professor of economics at the University of Munich and a
faculty member at the University of York. Educated at the London School
of Economics, he has been a visiting professor at Northwestern University,
Australian National University, and numerous universities in Europe. He
has published in many leading economics journals, writing in areas of
industrial economics, public ﬁnance and labor economics. He serves on the
Board of the CES-Ifo Institute and is a Fellow of the IZA. His current
research deals with issues of insurance regulation, labor supply and the
economics of the family.
Anna Sanz de Galdeano(263) received her Ph.D. from the European
University Institute in 2003. She is a member of the Centre for Studies in
Economics and Finance at the University of Salerno, Italy. She has held
visiting positions at the Universidad Carlos III in Madrid and at the
Research Department of the European Central Bank. Her research interests
include labor economics, applied microeconometrics and household
economics.
Nina Smith(43) is professor of economics at the Aarhus School of Business,
Aarhus, Denmark. She is also a research professor at the German Institute for
Economic Research in Berlin and a research fellow of the IZA. She has been
chair of the Council of Economic Advisors of the Government of Denmark and
is currently a member of Statistics Denmark and the Danish Social Science
Research Council. Her areas of research include gender wage differentials,
migration and integration of immigrants, labor supply and taxation, income
inequality and income mobility.
Frank P. Stafford(289) is a Senior Research Scientist at the Institute for Social
Research and Professor of Economics at the University of Michigan. He has
served as Director of the Panel Study of Income Dynamics since 1995 and is
the Principal Investigator for the on-going Child Development Supplement of
that study. Recently he has worked to develop a series of on-line tutorials for
students to access the PSID archive and address intergenerational relationships.
His research interests include time investments in young children, inﬂuences of
wealth and income on health and family well-being over the life course, and the
role of information technology in the labor market, and in the factors shaping
the development of young children.
Arantza Ugidos(237) has a Ph.D. from SUNY – Stony Brook and is currently
associate professor in the Department of Economics at the University of the
Basque Country in Bilbao. She has research interests in labor economics and
economic demography. She has published in economics and demography
journals on gender discrimination, unemployment, education and fertility. Her
current research interest focuses speciﬁcally on time use and the determinants
of gender differences in earnings.
xiv

W. Jean Yeung(289) is a Senior Research Scientist at the Center for Advanced
Social Science Research, Department of Sociology, New York University.
Prior to joining NYU, she was a co-principal investigator of the Panel Study of
Income Dynamics at the Institute for Social Research in University of
Michigan. Yeung’s recent publications include studies of the role of income
and time in child development and life chances and have appeared in the
leading academic sociology journals. Her research interests include inter-
generational studies, children, poverty, demography, and research methods,
gender wage differentials, migration and integration of immigrants, labor
supply and taxation, income inequality and income mobility.
xv

CHAPTER 1
Introduction: Time-Use Data in Economics
Daniel S. Hamermesh
a
and Gerard A. Pfann
b
a
IZA and NBER, University of Texas at Austin, TX, USA
b
CEPR and IZA, University of Maastricht, The Netherlands
The project that generated this collection began with the observation
that sociologists and psychologists have been responsible for almost all
the research based on time-budget data. Unfortunately, much of this
research has simply involved tallying the amounts of time spent by
individuals distinguished by gender, family status, age or other
characteristics, to the near absence of behavioral analysis. Economists
have, with some notable exceptions (Juster and Stafford, 1985;
Kooreman and Kapteyn, 1987; Biddle and Hamermesh, 1990) paid
very little attention to such data. This lack of attention is especially
surprising, since the data would seem to be the best suited for analyzing
issues of time use in the labor market and at home. Indeed, no other
sorts of data allow us to analyze the determinants of how people
allocate time outside the labor market. Since time allocation is central to
labor economics, and sinceBecker (1965)provided an elegant
framework for analyzing it, the issue becomes one of using that and
other theories with the appropriate data to generate a new understanding
of individual and household behavior.
One possible reason for the relative paucity of economic research on
time use has been the near absence of time-budget data in one country, the
United States, where a major fraction of economic research worldwide has
been conducted over the past half century. Other than a small detailed
time-budget survey in 1975 (with a partial follow-up in 1981), and several
small one-shot surveys at odd intervals thereafter, between 1950 and 2002
the United States lagged far behind many other industrialized countries in
the production of nationally representative time-budget data. We believe
that this absence should not prevent economists, both in the United States
and elsewhere, from deriving and estimating models that allow us to go
beyond the simple tabulation of time that various demographic groups
spend on particular types of activities.
The Economics of Time Use
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann (Editors)
q2005 Elsevier B.V. All rights reserved.
DOI: 10.1016/S0573-8555(04)71001-9

With this belief in mind, we asked a number of scholars from a large set
of industrialized countries if they might be interested in expanding their
research horizons to consider using time-budget data to analyze questions
that were related to issues they had studied previously using other sorts
of data. The response was overwhelming – everyone asked to participate
in the project did so and, in most cases, those researchers asked previous
or new collaborators to join them in the project they proposed to undertake.
In short, in most cases the studies in this volume are not only original but
also represent for the authors a striking out toward a new method of doing
research to answer a new set of questions. They are based on information
on time use on three continents in nine countries: Australia, Denmark,
Germany, Italy, the Netherlands, Spain, Sweden, the United Kingdom, and
the United States.
We believe that studies such as these will become more common as
more national governments fund time-budget surveys and as economists
realize the beneﬁts of using this type of data to answer questions that they
have previously studied using data that are less suited to the issues. Each of
the studies presented here does something that either could not have been
accomplished at all or that could have been done much less convincingly
on the data that one typically obtains from households. For that reason we
view this research as a model for the kind of work that we expect to
blossom over the next decade.
The ﬁrst part of the volume deals with the ‘When?’ and ‘With Whom?’
questions describing human behavior. More than the topics of any other
part of the volume, these questions have been essentially ignored by social
scientists generally, and completely ignored by economists. Yet like
anything else in human behavior, so long as we believe that people have
preferences over the timing and the context of their activities, we should be
able to apply economic analysis usefully to their decisions.
Sociological research on time use has been focused solely on how much
time people spend on different activities over a day or week. This focus is
ﬁne if one wishes to analyze quantities of time. Yet every activity one
engages in, and every good one purchases for use in an activity, implicitly
contains a time subscript showing when the activity occurs. When we do
things matters – sleep may be more productive during the night, meals
may be more satisfying if eaten at certain times, television programs vary
in quality over the day. People develop habits that allow them to
economize on their timing of activities, just as they develop patterns of
goods consumption and time use that maximize their satisfaction at a point
in time and over their lifetimes.
For many years the United States had ‘blue laws,’ legislation restricting
or outlawing shop openings on Sundays, designed in part to encourage
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann2

people to attend church. In most of the European Union shop-opening
restrictions are quite widespread. While they have been eased somewhat,
their purpose, protecting shop-owners and workers, especially in small
businesses, is still widely acknowledged. From an economic view these
laws can all be seen as limiting consumers’ freedom to optimize over
time – to do their purchasing at times consistent with the work and leisure
schedules they have chosen. Such laws represent a temporal constraint that
burdens some members of society and should beneﬁt others.
Joyce Jacobsen and Peter Kooreman envision the role of blue laws as
altering people’s choices between shopping during the day as opposed to
the evening (or Sunday). In their model such laws may not alter the total
time spent in the activity of shopping, but they will alter the timing of the
activity. The burden of the laws will fall particularly heavily on those with
the least-ﬂexible market-work schedules or those whose home production,
particularly the production of childcare, limits their ability to optimize in
the presence of the constraints that the laws represent. The model thus
predicts that the burden of the laws will be felt most heavily by workers
and families with young children at home.
All the empirical studies of opening-hours laws have dealt with a
completely different issue, namely their impact on employment. Jacobsen
and Kooreman are the ﬁrst to examine the question from the consumers’
side, a side that is likely to be far more important in terms of its
implications for economic welfare. They use a unique quasi-experiment –
the relaxation of opening hours that occurred in the Netherlands in 1996.
This is a now-classic before–after comparison, but one based on the
temporal patterns of activities in time-use data from 1995 as compared to
similar data from 1997, 1999, and 2000. The results suggest that most
people do not change the total amount of shopping that they do when
opening-hours laws are relaxed, although the timing is changed; but
workers, for whom the combination of inﬂexible work schedules and the
previous absence of shopping opportunities outside usual work hours
limited their shopping activities, do ﬁnd that easing these laws leads to an
increase in the time spent shopping as well as a shift toward previously
unavailable times.
The results are fully consistent with the notion that opening-hours laws
are welfare reducing for society as a whole, although they may have
offsetting effects that beneﬁt the owners and employees of retail outlets.
The arguments and results point out the need to consider the effects of
these temporal quantity restrictions in a temporal context: looking at their
impacts solely in terms of quantities transacted over a period of time
misses their essential nature. By taking this approach, the authors point to
the use of time-diary data to examine the effects of any legislative or other
Introduction: Time-Use Data in Economics 3

restriction that impinges upon consumers’ ability to choose the pattern of
their activities over time.
A large literature in both economics and sociology has examined the
impact of women’s market and non-market work time on their wage rates
and earnings. The implicit argument is that women who choose to invest
more time in household production build up household-speciﬁc capital that
is unproductive in the labor market and that thus leads them to receive
lower market wages. The difﬁculty is that this approach treats all
household time as equal or, at best, relies on retrospective data on how time
at home is spent. At the very least one needs time-use data to get better
measures of household time inputs.
Even more important than the amounts of time devoted to different
household activities may be the timing of those activities. A woman who is
free to accomplish necessary household chores on weekends or in the
evenings is likely to be less constrained in her ability to develop her
market-speciﬁc human capital than one who must engage in activities at
ﬁxed times that might interfere with her job. One can imagine that rigid
requirements for getting children off to school or daycare, or the need to
retrieve children at speciﬁc times of the day, could reduce a woman’s
attractiveness to employers.
Jense Bonk, Nabanita Datta Gupta, and Nina Smith develop a model
that includes the notion of ﬂexibility of household tasks, dividing time use
into market work, household production that is temporally ﬂexible and
household production that must be performed at speciﬁc times. Their
model predicts substantial effects of inﬂexibly timed household production
on market wages. Using the 1987 Danish Time-Use Survey, and register
data for 1987–1991 on the respondents to that survey, they estimate
quantile regression models describing the impact of the levels and timing
of non-market activities on wage rates.
Bonkeet al. demonstrate, as has been found in US studies, that
additional housework reduces women’s wages, but they also generate the
new ﬁnding that this effect disappears at the upper end of the wage
distribution. Most important, they show that women who engage in what
appear to be required household tasks right before or immediately after
work have substantially lower earnings than otherwise identical women
who spend the same total amount of time on these tasks but who accomplish
them at other times. The effect of the timing of household activities on
earnings is larger than that of the amount of time devoted to such tasks. The
implication is that it is the inﬂexibility of housework that generates its
negative impact on earnings, not the amount of housework per se.
One dimension of the timing of activities is their repetition – is an
activity repeated at the same time of the day or are schedules rearranged
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann4

de novo on different days? This question generates a classic trade-off:
on the one hand, continual rearrangements mean more temporal variety in
one’s activities, and, to quote the nostrum, variety is the spice of life. On
the other hand, generating temporal variety requires one to bear the costs of
reoptimizing one’s activities on a daily basis rather than relying on habit.
Daniel Hamermesh considers how the typical consumer will choose
whether to engage in temporally routine activities or to generate temporal
variety. Viewing the cost of generating variety as ﬁxed, he shows that
higher family incomes lead one to engage in a behavior that is more
variable temporally. A higher wage rate (higher value of time) has the
usual opposite-signed substitution effect (because time is more valuable,
generating variety is more expensive) and income effect (because higher
income helps overcome the ﬁxed cost of generating variety). Additional
education raises household productivity and makes it easier to overcome
the ﬁxed costs of generating variety.
Using time-diary data from Australia, Germany, the Netherlands, and
the United States in the mid-1980s through early 1990s on activities on
multiple diary-days, Hamermesh shows that the predictions of the
theoretical derivation are conﬁrmed. More educated people engage in
more temporally variable activities, other things (demographic character-
istics) equal. Moreover, in Australia and Germany (the only two countries
among the datasets for which income measures are available) those
individuals whose spouses earn more engage in behavior that is more
variable over time. Remarkably enough, while the substitution effects
dominate in Germany (with the net effect of wages being negative and
signiﬁcant on temporal variety), the exact opposite, the dominance of the
income effect, is true in Australia. Finally, even holding their demographic
and economic characteristics constant, the variety in spouses’ time use
is complementary: if one spouse engages in idiosyncratically routine
behavior, the other is more likely to do so too.
Hamermesh’s model and results show that, with the appropriate (time-
diary) data, economists can usefully address questions involving the
temporal subscripting of economic activities. As such, it provides some
empirical meat on the theoretical bones ofWinston’s (1982)major
theoretical work on time in economics. The ﬁrst three studies are the ﬁrst to
develop and test theoretical models of the timing of activities, and they do
so along only speciﬁc dimensions of timing. Their results, however,
demonstrate the potential fruitfulness of pursuing empirical investigations
of more than simply the quantities of time that people choose to spend in
various activities.
In the late 1990s the American political scientist Robert Putnam
received a tremendous amount of attention for his work claiming that there
Introduction: Time-Use Data in Economics 5

had been a decrease in ‘community’ among Americans (Putnam, 2000).
By community Putnam meant communal activities rather than activities
undertaken individually or with family at home. He adduced some
documentation for his assertions, but provided very little analysis. Given
the importance of this issue – for individual well-being, social cohesion,
and social well-being – it is important that more formal analysis of the
issue be undertaken.
In their study based on British data, Stephen Jenkins and Lars Osberg
take on this issue by analyzing the impact of a spouse’s availability for
timing joint leisure and the impact of the availability of what they call
‘suitable leisure companions’ – non-family members with whom one
might enjoy leisure. They ﬁrst develop a utility-maximizing model that
takes into account the externalities that arise for one’s choice of leisure
activities when one has chosen a market-work schedule: this latter choice
dictates the kinds of leisure activities that might be undertaken, their
timing and, most important for the analysis in this study, the identities of
the people with whom leisure might be enjoyed. The predictions are that
those who choose to work at unusual times (times when few others are
working) will be observed engaging in less social leisure activities, and
that the presence of larger groups of people in one’s geographic area who
engage in particular social leisure activities will also induce one to be more
likely to engage in such activities. This latter hypothesis is an explicit
formulation of Putnam’s ‘Bowling Alone’ idea, and one that stems directly
from the authors’ theoretical derivation.
There are no time-budget surveys that have both sufﬁciently large
samples and the detailed geographic information that would allow the
identiﬁcation of the externalities that are central to the hypothesis.
Fortunately, the British Household Panel Survey (BHPS) includes
detailed data on the respondents’ participation in a large variety of
both social and individual leisure activities over a number of years.
Jenkins and Osberg ﬁrst use this information to discuss whether spouses
synchronize their leisure – whether they try to schedule their work times
to maximize the time they might enjoy leisure together. Compared to
randomly matched single men and women, or to a ‘shufﬂed deck’ of
husbands and wives, spouses are substantially more likely to have work
schedules that allow for joint leisure consumption. The authors identify
the presence of non-family suitable leisure companions by asking whether
the fraction of people in a different age group in a respondent’s region
who participate in a particular activity affects one’s likelihood of
participation, conditional on the usual demographic and economic
measures. The results make it very clear that this externality is
economically signiﬁcant.
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann6

Just as Jacobsen and Kooreman indicate the externalities that are
imposed on temporal allocation by blue laws, this study is important for its
implications about how societies choose to structure their time. As part of
that, by pointing out the nature of the externalities involved for leisure
consumption when people choose their work times and schedules, and by
demonstrating their empirical importance, the authors’ arguments have
fundamental implications for the choices the society makes regarding
hours of market work. When individuals choose to work more hours, and
when more people work in the market, the possibilities for joint leisure
consumption diminish. While the decision of whether to work in the
market is a matter of individual choice, this essay shows that the choice
that is optimal for the individual and presumably his/her family has
spillover effects that can reduce the well-being of other members of society
(by depriving them of potentially suitable leisure companions). Whether
this externality is something that needs attention (through appropriate
taxes/subsidies) is an important research topic that should be stimulated by
Jenkins and Osberg’s analysis.
Part II of the volume deals with ‘What Is Done?’ – questions of the
quantities of different economic activities that are undertaken and their
determinants. While many of these questions have been addressed using
readily available retrospective data, time-diary data allow both recording
them more accurately and in some cases the kind of disaggregation by type
that is not possible with other kinds of data. The use of time-diary data,
however, requires some novel analyses – it is not just a matter of
re-estimation on new data sets, and these analyses give rise to issues that
could not have been studied without such data.
Probably the most widely researched topic in the subﬁeld of labor
economics is the impact of economic incentives, including changes in tax
rates, wage rates, and family members’ earnings, on the amount of effort
people supply to the labor market. Estimating wage and income elasticities
has been the staple of empirical research in labor economics at least since
Schoenberg and Douglas (1937). Many difﬁculties arise in generating such
estimates, and pointing out and solving them has produced fundamental
research results in applied economics (Heckman, 1976).
The most important least-addressed difﬁculty is how we measure hours
of work. The approach that is usual in the literature is to take retrospective
reports of hours worked in a given week or in the past year and to assume
that these reﬂect hours of market work. It is well known that these reports
exhibit severe problems of bunching at focal points and that, by reporting
on normal rather than actual work hours, they may overestimate the means
and underestimate the variances of distributions of hours of work within
demographic groups. The question of even greater interest than the biases
Introduction: Time-Use Data in Economics 7

in their estimated moments is whether these measurement errors are non-
classical, i.e. whether they are correlated with crucial economic variables,
particularly the wage and income measures used to generate estimates of
labor supply elasticities.
Anders Klevmarken takes data from the 1993 Swedish HUS, a
household survey that collected time diaries (through telephone inter-
views), retrospective measures of hours worked in the most recent past
week and in the past year, and the usual economic and demographic
variables obtained in such surveys. The HUS is especially careful in
collecting income data, as it prompts the respondents to provide the income
information they report on their tax returns. Using these data Klevmarken
estimates a variety of models, in each case using as the outcome the three
different measures of market work: time-diary hours, retrospective weekly
hours, and retrospective annual hours.
The results are striking: the wage and income elasticities estimated over
these data are nearly consistently larger when the time-diary measures of
work hours are used than when either of the retrospective measures forms
the dependent variable. This suggests that measurement errors in
retrospective reports of work hours are positively correlated with wage
rates and incomes. Higher-wage workers implicitly work more overtime or
take fewer breaks that go unreported in retrospective data than do lower-
wage workers. The results suggest that the usual estimates of these crucial
parameters, which are central for gauging the effects of tax policies and
social welfare policies, may be understated. They show even more strongly
the need to base more such estimates on time-use data, which at least must
be reported in a consistent manner (since total time used must sum to 24 h
in the daily diary), than on retrospective responses that are reported absent
that constraint.
Perhaps the most important distinguishing feature of participants in the
labor market is the differences in the extent of their formal education.
These have impacts on labor-market outcomes – earnings and employ-
ment – and appear to have some causative effects on a whole variety of
non-economic outcomes as well. In the labor market we know that formal
education and the amount of on-the-job training undertaken, both formally
and informally, are positively correlated, a fact that gives rise to the
spreading out of age-earnings proﬁles by education.
What has not been studied at all is how formal education affects
people’s ability and/or willingness to undertake household activities that
contribute to the development of human capital. Informal and formal
education outside the workplace represent a form of investment, in general
human capital, that is likely to be highly productive – reading non-ﬁction,
paying attention to newspapers, taking language courses are examples of
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann8

this kind of activity. If these are positively correlated with the extent
of formal education, we can conclude that this is one more way in which
formal education increases the extent of inequality across households and
one more way in which it adds to a nation’s productivity.
Rene´Fahr analyzes this question using data from the 1991/1992
German Time-Use Survey. He ﬁnds that higher education is associated
with more time spent in informal learning, whether one deﬁnes learning
narrowly to include only non-work educational activities or more broadly
to encompass such activities as reading non-ﬁction, working with a
personal computer, etc. It is not just education that affects the amount of
informal learning undertaken. Even within educational categories, those
workers who have higher wage rates – a higher value of their time – spend
more of their non-work time engaged in productive leisure rather than
leisure as consumption. Part of the effects may be due to taste differences
that lead the same people who enjoy formal education and attain more of it
to spend more of their time in informal education. Partly too, however,
there is some evidence of causation and an indication that the purely
economic incentives to invest in oneself outside the formal sector are
operative.
The study does not answer the question of the extent to which
differences in formal education cause the positively correlated differences
in informal learning that are not directly job-related. It does, however,
indicate the extent of the relationship. Even more important, it suggests a
whole ﬁeld of study in the area of human capital that can only be proﬁtably
pursued using time-diary data. As such, it provides one of the best
examples in this volume of the fruitfulness of this sort of data in areas of
analysis that should interest economists.
The ‘Holy Grail’ in studying the household is the quest for information
on how people use both time and goods to generate their well-being.
Becker (1965)pointed out that choices about the inputs of these two scarce
items are not ﬁxed; but, except forApps and Rees (2001) and Gronau and
Hamermesh (2003)there has been essentially no research that explores this
fundamental theoretical idea empirically. The issue is how to combine
separate data on time use and goods purchases to answer questions about
how a typical household behaves when confronted by changes in the prices
of goods and of its time, and by imposed changes in policy parameters.
Patricia Apps and Ray Rees examine this question using Australian
data. Their particular focus is on the lifetime joint allocation of goods and
time, something that has received ﬂeeting attention from economists for
many years (Ghez, 1975) but that has not been studied with time-diary
data. Apps and Rees show that patterns of time and goods consumption
over the life cycle do not appear consistent with families’ ability to borrow
Introduction: Time-Use Data in Economics 9

and lend freely at the same rates. Capital markets are imperfect, and this
imperfection alters people’s choices. Most important, our knowledge of
how these choices are altered is enhanced when we recognize that a
reduced ability to borrow will affect the ability to allocate time. Because
goods and time are complements in the production of activities in the
household, wedges in the intertemporal allocation of goods lead to altered
allocations of time over the life cycle.
Apps and Rees identify the period right after children are born as
presenting the greatest inconsistency with the standard life-cycle theory.
Their results show that the birth of a child is a shock that, although it should
be fully anticipated, leads to reallocations of goods and time that are
inconsistent with full anticipation. This ﬁnding implies that ‘child-
friendly’ policies – family allowances, childcare subsidies, and others –
can help overcome the spillovers from capital-market imperfections onto
the household’s allocation of time.
It is possible to create a set of rules that allow for generating consistent
counts of the unemployed over the years. Much more difﬁcult is measuring
the welfare costs of unemployment – what unemployment really costs
society in terms of lost well-being. The typical approach is simply to
measure the reduction in income or, somewhat better, consumer spending
that occurs when a household member becomes unemployed. This ignores
the fact that unemployment brings with it the opportunity, perhaps
involuntary, to enjoy more leisure and/or produce more at home. Some
research has been conducted that values this leisure and thus can adjust the
count of the unemployed; but that adjustment only gets at part of the issue.
Rational members of a household in which one member becomes
unemployed would reallocate their leisure time so as to optimize in the
face of the reduction in spending power.
Taking Becker’s theory of household production, Namkee Ahn, Juan
Jimeno, and Arantxa Ugidos theorize that involuntary unemployment, by
making time relatively more plentiful than command over goods, will lead
household members to engage in those activities that can most readily
substitute for goods that would otherwise have to be purchased in the
market. They identify a set of ‘money-saving activities,’ particularly
housework, child and adult care, and repairs, and a set of time-saving
expenditures, particularly restaurant meals, kindergarten care, domestic
service, and air travel.
Using time-diary surveys from the Basque Country of Spain from 1993
and 1998, Ahnet al. analyze how household behavior differs between
households with unemployed members and those with nobody unemployed.
Moreover, they estimate the same models on both these data and on data on
consumption expenditures from a Spanish national survey from 1998.
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann10

The results are striking: people in households in which one adult is
unemployed spend more time in money-saving activities than others, and
relatively much less in active leisure, such as sports and social services.
Obversely, they spend a much smaller share of their (reduced) income on
time-saving expenditures. This study is the ﬁrst to analyze how an imposed
change in the constraint on goods purchases leads households to alter their
mixes of time and goods in the commodities they produce.
Ahnet al.’s approach and ﬁndings should stimulate others to examine
the welfare costs of unemployment using this broader approach. While no
set of data gives us complete time use and spending information for the
same household, many countries have large data sets that provide
information on these two outcomes separately. With additional research
for these other economies we should be able to obtain better estimates of
how much household welfare really declines when household income is
reduced by spells of unemployment. In addition to altering our views about
the welfare costs of unemployment, this approach should also inform our
notions about appropriate replacement rates for unemployment insurance.
Part III of this volume deals with children’s issues – the determination
of time spent at home with children and its impacts on the parents and the
children themselves. These issues have been studied many times, mostly
by sociologists. Here we have economic analyses of them using detailed
time-diary data and special survey questions that have not heretofore been
used to address these topics.
Andrea Ichino and Anna Sanz de Galdeano address a question that has
occupied a large literature in both economics and sociology: what is the
impact of mothers working for pay on the amount of attention children
receive from their parents? The literature has heretofore been unable to
focus on comparisons across countries and, more important, has mostly
relied on retrospective self-reports by the mothers on the total amount of
time they spend in childcare. The bulk of the studies thus suffer two severe
drawbacks. (1) The self-reports could very well be overstatements and,
more important, ones whose excess is correlated with the demographic
characteristics that we are interested in relating to the amounts of childcare
provided. (2) Even these retrospective self-reports are only of total time
spent in childcare, not on that time input disaggregated by the type of
interaction between the mother and the child.
Ichino and Sanz de Galdeano solve this difﬁculty using time-budget
data from Italy, Germany, and Sweden. For all three countries they divide
maternal childcare time into basic care – typically bathing/washing, caring
for a sick child, feeding, etc. – and quality care – reading, educational
activities, etc. While they analyze the total amounts of time spent on
childcare, an additional focus is on the distinction between quality care
Introduction: Time-Use Data in Economics 11

and basic care. This distinction is crucial, as it is quality care, as deﬁned,
that is most likely to be instrumental in the child’s development.
While the authors ﬁnd the standard result that maternal work in the labor
market reduces the time spent in childcare in both Italy and Germany, they
ﬁnd quite remarkably no evidence of such diminution in Sweden. They
attribute this striking difference not so much to the well-known willingness
of Swedes to tax themselves to provide public childcare facilities, but
rather to the ﬂexibility of the Swedish labor market insofar as it provides for
part-time employment. The authors demonstrate that the extent of part-time
employment is in fact far greater in Sweden than in the other two countries.
This ﬁnding ties into Bonkeet al.’s result that the inﬂexibility of childcare at
home is a major detriment to women’s labor-market success. They note,
however, that the beneﬁcial effect of the ease of obtaining part-time
employment on maternal childcare comes at a possible cost, as the large
part-time sector in Sweden is essentially a female ghetto.
While mothers’ working for pay reduces their time in childcare in
both Germany and Italy, the reductions are disproportionate in quality
childcare – the declines in basic childcare are proportionally far smaller.
This suggeststhat, in terms of children’sdevelopment, the impact on human-
capital formation at the home of mothers’ working for pay may be more
severe than is implied if one focuses on the total decline in childcare time.
Ichino and Sanz de Galdeano take advantage of the information
provided in the data sets on differences in time allocation between
weekdays and weekend days, also something that is almost unknown in the
literature using time-budget data. They ask whether working mothers
compensate for the declines in childcare on weekdays by allocating a
disproportionate amount of their time on weekends to childcare (there
being very little maternal work in the market on weekends). The answer is
a resounding no – the reductions in childcare in Italy and Germany that
result from or are at least correlated with mothers’ work in the labor market
on weekdays are in no way made up for by extra time devoted to childcare
on weekends.
Frank Stafford and Jean Yeung take advantage of a novel supplement to
the American Panel Study of Income Dynamics (PSID), probably the most
widely used longitudinal household data set in the world. In 1997 the
Institute for Social Research, which conducts the study, added a time-diary
supplement to the PSID. The supplement was aimed only at children aged
12 and under and was designed to obtain information on their time use.
Obviously in most cases the children either ﬁlled it out with their parents
(typically their mother) or the parent ﬁlled it out for the child. A special
focus was on the context of the child’s activities – who was with the child
at the time an activity was going on. Thus the supplement is ideally suited
D.S. Hamermesh and G.A. Pfann12

to analyzing the role and determinants of parental time spent on childcare,
as it both distinguishes the kinds of activities the child was doing and
shows how closely each parent was involved in each activity. It thus gets at
a concern expressed in the literature on parental time inputs into child-
rearing about distinguishing between active and passive childcare –
between activities where the parent is directly involved with the child and
those, such as watching out for difﬁculties into which the child may fall,
where the parent is involved in some other activity but must be aware of
and responsible for the child’s actions.
Stafford and Yeung relate both the demographics of the families (most
important, intact vs. single-parent households) and the parents’ economic
status, including their hourly earnings – the price of their time – to such
outcomes as the total amount of time the child spends with the parent, the
kinds of activities the child engages in, with particular focus on the
differences between passive leisure (television-viewing), active leisure
(sports) and ‘developmental activities,’ such as studying and reading, that
may represent direct investments by and in the child. These last are
conceptually similar to the ‘quality’ childcare activities identiﬁed by Ichino
and Sanz de Galdeano. The study also has the virtue, which is not possible in
many studies using time-budget data, of focusing on the determinants of
differences in parental attention to their children on weekdays vs. weekends
and how these are affected by parents’ labor-force attachment.
The authors ﬁnd that the time children spend with parents in
developmental activities is signiﬁcantly affected by the economic
characteristics of the household. Fathers with higher full incomes (higher
wage rates conditional upon hours of market work) spend less time
engaged in such activities with their children than do other fathers. No such
effect exists among mothers, illustrating in stark economic terms the
observation that market work, and the incentives to engage in such work,
does much less to reduce the pressures on mothers to be engaged with their
children than it does on fathers.
The conclusion from these two studies, using different methodologies
and different time-budget data sets from four countries, is mixed. In two of
the European countries mothers’ time at work for pay does detract from the
time she spends with her children. In Sweden and the US it does not,
perhaps because of greater access to part-time, short-hours jobs in the
former country, perhaps because American mothers are either willing or
forced to accept the burden of both market work and unabated childcare
time. The distinctions among the results for the four countries illustrate
both the difﬁculty of making generalizations about this issue and the need
to consider institutional and labor-market arrangements in drawing
inferences about the impact on child welfare of mothers’ activities.
Introduction: Time-Use Data in Economics 13

Other documents randomly have
different content

IV.
Samana yönä Voreux'n häviön jälkeen Hennebeau lähti Pariisiin, sillä
hän tahtoi itse kertoa hallinnolle kaikki, ennenkuin sanomalehdet
alkaisivat toitottaa tapauksesta. Kun hän seuraavana päivänä palasi,
oli hän aivan tyyni pettämättä kolseaa ulkomuotoaan, joka ei
ilmaissut mitään. Nähtävästi oli hänen onnistunut vyöryttää syy pois
päältään eikä hän kadottanut hallinnon suosiota. Päin vastoin
kaksikymmentä neljä tuntia onnettomuustapauksen jälkeen sai hän
vihdoinkin kunnialegionan kunniamerkin.
Mutta joskin tirehtöri siten pääsi eheänä pulasta, niin yhtiö itse
horjahti tuntuvasti tästä kauheasta iskusta. Asia ei koskenut
ainoastaan miljonien häviötä, vaan oli se saanut kylkeensä
vaarallisen haavan, sillä koko kaivoksen tuho herätti siinä kaamean
pelon huomisesta päivästä. Se tunsi iskun niin voimakkaana, että se
katsoi viisaimmaksi vaieta tälläkin kertaa. Mitä hyötyä olisi kaivaa
esiin tuota ilkityötä ja rosvon löydettyä muuttaa hänet marttyriksi?
Hänen synkkä pelottomuutensa voisi vaikuttaa toistenkin aivoihin ja
luoda koko joukon salamurhaajia ja murhapolttajia. Sitä paitsi ei sillä
ollut vähintäkään käsitystä syyllisestä, se arveli, että siinä oli
toimessa salaliitto, sillä se ei mitenkään voinut uskoa, että yhdellä

henkilöllä olisi niin paljon uskallusta ja voimaa, kuin tämä teko vaati.
Juuri se pelottikin sitä eniten. Se eli ainaisessa pelossa.
Tirehtöri oli saanut käskyn panna toimeen laajan
urkkijajärjestelmän ja sitten herättämättä erikoista huomiota erottaa
vaarallisimmat työläiset, jotka mahdollisesti olivat voineet olla
osallisina rikoksessa. Päätettiin rajoittua tähän puhdistukseen, jota
pidettiin hyvin viisaana.
Ainoastaan yksi henkilö erotettiin välittömästi, nim. päävouti
Dansaert. Hänestä oli tahdottu päästä jo Pierronin luona
tapahtuneen hävityksen jälkeen, mutta syyksi ilmoitettiin hänen
käytöksensä onnettomuuden aikana, hänen pelkonsa jättäessään
ihmiset vaaraan.
Siitä huolimatta oli sanomalehdistöön päässyt huhuja tapauksesta
ja hallinto oli pakotettu lähettämään lehtiin vastauksen, missä
kumosi tiedonannon, että kaivokseen oli pantu ruutitynnyri, jonka
lakkolaiset sytyttivät. Tapaus oli antanut lehdille paljon kirjoittamisen
aihetta. Monena päivänä kerrottiin elävinä haudattujen työläisten
kidutuksista. Yleisö luki innokkaasti joka aamu sähkösanomia
tapauksesta.
Montsoun varakkaat asukkaat kalpenivat ja vaikenivat pelkän
Voreux'n nimen kuullessaan. Koko seutu osoitti suurta
osanottavaisuutta kärsineille. Tehtiin kävelyretkiä hävitetylle
kaivokselle ja perhekunnat voivottelivat nähdessään noita raunioita,
jotka painoivat onnettomien päitä.
Deneulin, joka oli nimitetty piiri-insinööriksi, alotti juuri toimintansa
onnettomuuden sattuessa. Hänen ensimäinen toimensa oli johdattaa
kanavan vesi jälleen uomaansa, sillä veden virta vain teki aseman

yhä arveluttavammaksi. Tarvittiin panna toimeen laajat korjaustyöt ja
hän pani heti satakunta työläistä rakentamaan sulkuja.
Mutta haudattujen työläisten pelastustyö täytti kaikkien mielet.
Negrelin tehtävä oli yrittää vielä kerran pelastaa heidät. Työkäsistä ei
hänellä ollut puutetta, sillä kaikki työläiset toveritunteen innossa
tarjosivat hänelle palveluksensa. He unohtivat lakon eivätkä
välittäneet palkkiosta, tahtoivat ainoastaan panna henkensä alttiiksi,
kun oli kysymys tovereista, jotka olivat hengenvaarassa.
Onnettomuudeksi suurin vaikeus koitui siitä, miten alottaa työ, mitä
oli tehtävä? Miten tunkeutua maan uumeniin? Mistä kohdasta piti
alottaa kaivaa?
Negrelin mielestä ei ainoakaan noista viidestätoista onnettomasta
voinut enää olla elossa, vaan olivat he kaikki joko tukehtuneet tai
uponneet. Mutta tavallisesti sellaisten onnettomuuksien sattuessa on
tapana pitää kaivokseen hautaantuneita elävinä. Tältä näkökohdalta
lähti Negrelkin. Ennen kaikkea tahtoi hän ratkaista kysymyksen,
mihin he olivat voineet lähteä turvaa etsiessään. Hän neuvotteli
vuorivoutien ja vanhojen kaivajien kanssa, jotka kaikki olivat sitä
mieltä, että toverit paetessaan vedentulvaa riensivät yhä ylempänä
sijaitseviin käytäviin. Nyt olivat he varmaankin jonkun ylimmän
käytävän päässä.
Lähinnä maanpintaa sijaitsevat käytävät olivat sadan
viidenkymmenen metrin syvyydessä, niin ettei ollut
ajattelemistakaan kaivaa kaivosaukkoa. Jälellä oli ainoastaan
Requillart, ainoa tie, jota myöten taidettaisiin päästä onnettomia
lähemmäksi. Mutta pahinta oli se, ettei vanha kaivoskaan enää ollut
yhteydessä Voreux'n kanssa, sillä senkin oli vesi täyttänyt jääden
vedenpinnan yläpuolelle ainoastaan muutamia käytäviä ensimäisen

lastaushallin tasolla. Veden pumppaaminen olisi vaatinut vuoden
ajan, viisainta oli sen vuoksi tutkia näitä käytäviä, josko ne olisivat
yhteydessä Voreux'n vedentulvan alla olevien käytävien kanssa,
joitten päässä arveltiin onnettomien kaivostyöläisten olevan.
Negrel kaivoi esiin arkiston tomusta molempien kaivosten vanhoja
karttoja, tutki niitä tarkoin ja määräsi paikat, mistä voitaisiin alottaa
tutkimukset. Vähitellen kiihotti hänet tuo jahti ja hänet valtasi
kuumeinen halu pelastaa onnettomat hinnalla millä tahansa,
huolimatta hänen ivallisesta ylenkatseestaan ihmisiä kohti.
Ensimäinen hankaluus koitui Requillartiin laskiessa. Täytyi
puhdistaa aukko, kaataa pihlaja, kirsikka- ja orjantappurapensaat ja
sen jälkeen korjata portaat. Vasta sitten alkoivat etsinnät. Insinööri
meni alas kymmenkunnan työläisen kanssa pakottaen heitä
koputtamaan kuokilla hiilikerrostumaan, jonka jälkeen he syvää
äänettömyyttä säilyttäen painoivat korvansa kerrostumaa vastaan
odottaen kuulevansa vastauksen, joka heidät johdattaisi oikeaan
suuntaan.
Jo ensimäisen päivän aamuna oli Maheun vaimo tullut
Requillartiin. Hän istui pölkylle aukon vastapäätä eikä iltaan saakka
liikahtanut paikaltaan. Kun joku nousi aukosta, kohosi hän paikaltaan
kysyen tulijalta silmillään: Eikö mitään? Ja istui taas odottamaan,
huulet lujasti yhteenpuserrettuina, kasvoissa jäyhä, synkkä ilme.
Jeanlin oli hyvin levoton, että ihmiset uhkasivat hänen
piilopaikkaansa, kierrellen ympärillä kuin petoeläin, jonka koloon
metsästäjät tunkeutuivat. Hän ajatteli myöskin pikkusotamiestä
peläten, että häirittäisiin tämän unta kallion alla. Mutta tämä
kaivoksen osa oli veden alla ja etsinnät suunnattiin vasemmalle,
länteen.

Sakarias eli kokonaan työstään ainoassa toivossa pelastaa
sisarensa. Pari kertaa alkoi hän kaivaa ilman käskyä väittäen
tuntevansa, että hän oli siellä. Negrel ei sallinut hänen enää tulla
kaivokseen, mutta hän ei voinut poistua, vaikka häntä ajettiinkin.
Tuli jo kolmas päivä. Negrel joutui epätoivoon ja päätti illalla
heittää kaikki sikseen. Kun hän kello kaksitoista aamiaisen jälkeen
palasi kaivokselle tehdäkseen viimeisen yrityksen, sai hän
hämmästyksekseen nähdä Sakarian, joka levottomana ja
kiihottuneena nousi kaivoksesta huutaen:
— Hän on siellä! Hän on vastannut minulle! Tulkaa pian, pian!
Hän oli vahdista huolimatta pujahtanut kaivokseen ja vannoi
kuulleensa kolkutuksen Guillaume kerroksen ensimäisestä
käytävästä.
— Mutta mehän olemme jo kaksi kertaa olleet siellä, huomautti
Negrel epäilevänä. — Mutta voidaanhan katsoa vielä kerran.
Maheun vaimo oli myös noussut paikaltaan ja vaivoin saatiin hän
pidätetyksi menemästä alas kaivokseen. Hän jäi seisomaan aukon
suulle tuiottaen pimeään aukkoon.
Alhaalla Negrel itse löi kolme kertaa painaen sen jälkeen korvansa
seinään kehottaen työläisiä olemaan aivan hiljaa. Mutta hän ei
kuullut vähintäkään ääntä ja pudisti päätään: poika parka oli
varmaankin houraillut. Silloin Sakarias vimmastuneena koputti
vuorostaan ja taas kuuli hän vastauksen. Hänen silmänsä loistivat ja
koko hänen olentonsa värisi ilosta. Toisetkin työläiset toinen toisensa
jälkeen tekivät saman kokeen ja kaikki hyvin ilostuneina vakuuttivat
kuulleensa vastauksen. Negrel painoi taas korvansa seinään ja

vihdoin kuuli hänkin heikon etäisen äänen kuin tuulen huokauksen
tasaisine väliaikoineen, joka on vaarassa olevien kivihiilikaivajien
tavallinen merkinanto. Kivihiilen läpi kuuluu ääni kristallikirkkaana
pitkän välimatkan päästä.
Yksi voudeista arveli, että heidät erotti tovereista ainakin
viidenkymmenen metrin paksuinen kerros. Mutta heistä tuntui, että
se oli mitätön väliseinä ja kaikki riemuitsivat. Negrel pani heti
toimeen kaivaustyöt.
Kun Sakarias jälleen tuli ylös ja näki äitinsä, syleilivät he hellästi
toinen toisensa.
Niin pian kuin huhu oli levinnyt Montsouhun, alkoi sieltä taas
tulvata ihmisjoukkoja paikalle. Vaikkei ollut kerrassaan mitään
katselemista, uteliaat eivät hajaantuneet, vaan piti heidät väkisin
ajaa pois tieltä. Alhaalla tehtiin työtä yötä päivää. Peläten
kohtaavansa odottamattoman esteen, käski Negrel kaivaa yht'aikaa
kolme aukkoa alaspäin samaa pistettä kohti, missä arveltiin
hautaantuneitten työläisten olevan. Tunnelin kapeassa aukossa taisi
työskennellä ainoastaan yksi murtaja kerralla, joka vaihtui aina
kahden tunnin perästä, ja hiilet pantiin koriin ja annettiin kädestä
käteen pitkin työmiesten ketjua, jota pidennettiin sitä mukaa kuin
aukko tuli syvemmäksi. Aluksi sujui työ nopeasti. Päivässä päästiin
kuusi metriä eteenpäin.
Sakarias sai luvan työskennellä toisten paraimpien hiilenmurtajien
rinnalla. Se oli kunniatyötä, josta työläiset kilpailivat ja Sakarias
raivosi silloin kun toinen tahtoi vaihtaa hänet kahden tunnin työn
jälkeen. Hän työskenteli toistenkin edestä eikä tahtonut päästää
kuokkaa kädestään. Pian oli hänen tunnelinsa toisista edellä. Kun

hän tuli esiin mustana ja likasena, väsymyksestä horjuvana, kaatui
hän maahan ja hänet kierrettiin peittoon.
Pahinta oli, että hiili kävi kovaksi. Pari kertaa rikkoi Sakarias
työkalunsa vimmoissaan siitä, ettei työ sujunut sen nopeammin. Hän
kärsi myös kuumuudesta, joka yltyi joka askeleella kapeassa kolossa,
johon ilma ei päässyt. Käsi-ilmavaihto oli kyllä käynnissä, mutta
ilmavaihto kävi huonosti ja kolmasti vedettiin ulos murtajat
tainoksissa, he olivat tukahtumaisillaan myrkyllisistä kaasuista.
Negrel oli kaivoksessa työläisten kanssa. Hänelle kannettiin ruoka
sinne ja hän torkkui pari tuntia oljilla päällystakkiinsa kääriytyneenä.
Työläisten miehuuden pysytti vireillä onnettomien lakkaamattomat
avunpyynnöt, jotka kuuluivat yhä selvemmin vaatien pikaista apua.
Nyt kaikuivat äänet hyvin kirkkaina kuin musiikki. Nämä äänet olivat
osviittana ja kaivajat suuntasivat kulkunsa niitä kohti, samoin kuin
sotamies tuntee kanuunan jyskeestä, missä käy taistelu.
Joka kerran kun hiilenmurtaja vaihtui, ryömi Negrel tunneliin ja
koputti kuunnellen korva seinää vastaan. Ja joka kerran tuli vastaus
nopeana ja vaativana.
Hän ei enää epäillyt, kuljettiin oikeaan suuntaan. Mutta kuinka
hirvittävän hitaasti! He eivät mitenkään ehtisi ajoissa. Ensimäisinä
kahtena päivänä oli päästy eteenpäin kolmetoista metriä,
kolmantena hakattiin viisi ja neljäntenä ainoastaan kolme metriä.
Sitten tuli hiilikerros niin kovaksi, että tuskin päästiin kaksi metriä
eteenpäin.
Yhdeksäntenä päivänä ylivoimaisten ponnistusten jälkeen oli
päästy kolmekymmentäkaksi metriä eteenpäin, mutta jälellä oli vielä
parikymmentä. Haudatuille oli se jo kahdestoista päivä, s.o.

kaksitoista kertaa kaksikymmentäneljä tuntia ilman ruokaa, ilman
valoa, jääkylmässä pimeydessä! Vastaukset kävivät yhä heikommiksi
ja työläiset pelkäsivät, että ne vaikenisivat kokonaan.
Maheun vaimo saapui säännöllisesti joka päivä istuen kaivosaukon
luo. Hän toi Estellen mukaansa, sillä hän ei voinut jättää lastaan
koko päiväksi. Hän seurasi työn edistymistä, jakoi työläisten toiveet
ja epätoivon.
Yhdeksäntenä päivänä aamiaistunnilla Sakarias ei vastannut
vaihtohuutoon. Hän oli aivan vimmoissaan, raivoisasti iskien kovaa
hiiltä. Negrel oli hetkeksi mennyt pois eikä paikalle jäänyt kuin yksi
vouti ja kolme kivihiilenkaivajaa, niin ettei kukaan voinut saada häntä
tottelemaan. Varmaankin Sakarias näki huonosti ja suutuksissaan
himmeästä valosta oli hän kyllä varomaton avaakseen lyhdyn. Se oli
kuitenkin ankarasti kielletty, sillä kaivoskaasu oli näyttäytynyt
virtaavan jostakin ja täyttävän kapeat tunnelit ilman ilmanvaihtoa.
Äkkiä kuului syvyydestä kova paukahdus ja tulipatsas pursui esiin
tunnelista kuin kanuunan suusta. Kaikki syttyi tuleen, ilma
tunneleissa syttyi kuin ruuti. Tulen pyörre vei mukaansa kaivosvoudin
ja kolme työmiestä, nousi kaivoksen aukosta ulos pursuen kuin
tulivuori ja lennättäen ilmaan puupaloja ja kivilohkareita. Uteliaat
ihmiset pakenivat. Maheun vaimo nousi painaen pelästynyttä lastaan
rintaansa.
Kun Negrel ja työläiset palasivat, valtasi heidät epätoivoinen
vimma. Ihmiset panivat kaikkensa alttiiksi pelastaakseen
tovereittensa hengen ja siinäkin vielä piti koitua uusia uhrauksia!
Vasta kolmen tunnin vaarallisten ponnistusten jälkeen onnistui
päästä jälleen tunneliin. Ensinnä piti nostaa onnettomat uhrit. Ei
vouti eivätkä työläiset menettäneet henkeänsä, mutta he olivat

täynnä palohaavoja, joista levisi kärventyneen lihan haju. He
vaikeroivat ja pyysivät, että heidät tapettaisiin. Joukko seisoi
kalpeana ja vapisevana paljastaen päätään, kun heidät kannettiin
sivu.
Maheun vaimo seisoi odottaen. Vihdoin kannettiin ylös Sakarian
ruumis. Hänen vaatteensa olivat palaneet ja ruumis oli hiiltyneenä
muodottomana massana. Päätä ei näkynyt, se oli murskaantunut ja
irtaantunut ruumiista räjähdyksessä. Kun nämä kammottavat
jäännökset oli asetettu paareille, seurasi Maheun vaimo niitä
koneellisesti, silmät kuivina, kiiluvina. Kun oli päästy kylään, tuli
Philomene vastaan vuodattaen runsaita kyyneleitä. Kyyneleet
tuottivat hänelle helpotusta. Mutta äiti palasi samalla tavalla
Requillartiin: hän oli saattanut poikansa ja palasi odottamaan
tytärtään.
Kului vielä kolme päivää. Voittamattomista vaikeuksista huolimatta
oli taas uusittu pelastustyöt. Onneksi eivät jo kaivetut tunnelit
luhistuneet räjähdyksestä, mutta ilma niissä oli tullut niin
sietämättömän raskaaksi ja myrkylliseksi, että täytyi asettaa
useampia ilmavaihtokoneita. Nyt vaihtuivat hiilenmurtajat joka
kahdenkymmenen minuutin kuluttua. He pääsivät sittenkin
eteenpäin, heitä erotti tovereista enää tuskin kaksi metriä. Mutta nyt
työskenneltiin sydän kylmänä, aivankuin kostaakseen, sillä
avunpyynnöt olivat vaienneet, ne eivät kaikuneet enää
metallikirkkaina. Oli jo päästy kahdenteentoista päivään töitten
alkamisesta, viidenteentoista onnettomuudentapauksen jälkeen. Sinä
aamuna olivat avunpyynnöt vaienneet.
Viimeinen onnettomuus oli taas kiihottanut Montsoun asukkaitten
uteliaisuuden, porvarit innostuivat taas tekemään sinne kävelyretkiä

ja Gregoirenkin perhe päätti seurata toisten esimerkkiä. Oli päätetty,
että Gregoiret lähtevät Voreux'hon omilla ajoneuvoillaan, mutta
rouva Hennebeau tulee hakemaan Lucieta ja Jeannea kääseissään.
Deneulin näyttäisi heille johtamansa työt ja sitten lähtisivät he
Requillartiin, missä Negrel kertoisi heille, millä kannalla olivat työt ja
onko jotain toiveita. Lopuksi syötäisiin päivällinen kaikki yhdessä
Hennebeaun luona.
Kun Gregoiret Cecilen kera saapuivat hävitetyn kaivoksen luo, oli
rouva Hennebeau jo siellä viheriän-sinisessä puvussaan pitäen
auringonvarjoa ylhäällä suojaksi kalpeaa helmikuun aurinkoa
vastaan. Hennebeau itse oli myös siinä Deneulinin kanssa,
samoinkuin tämän tyttäret. Rouva Hennebeau kuunteli hajamielisenä
Deneulinin kertomuksen kanavan sulkujen rakentamisesta. Jeanne
piirusteli albumiin raunioitten mahtavan näyn. Lucie istui hänen
vieressään ja myöskin "ihaili" näköalaa.
Cecile, joka uhkui terveyttä ja nautti raittiista ilmasta, laverteli
iloisesti, mutta rouva Hennebeau oli nähtävästi kyllääntynyt, hän
lausui tyytymättömänä:
— Ei tässä todellakaan ole mitään kaunista.
Molemmat insinöörit nauroivat. He koettivat huvittaa vieraitaan,
kulettivat heidät ympäri näyttäen ja selittäen, miten toimivat
pumppu ja juntta, joka lyö maahan pölkkyjä. Mutta naiset tulivat
levottomiksi. Heitä värisytti, kun he saivat kuulla, että pumput
tulisivat olemaan toimessa kuusi, seitsemän vuotta ja mahdollisesti
kauemminkin, ennenkuin kaikki vesi tulee pumpatuksi pois ja
uudelleen voi panna kaivostyöt käymään. Ei, mieluummin ajatella
jotain muuta, sillä näitä kauhuja kuullen voisi vielä nähdä pahoja
unia.

— Lähtekäämme, sanoi rouva Hennebeau mennen kääsiensä luo.
Jeanne ja Lucie vastustivat. Miksi niin pian lähteä, eikä piirroskaan
vielä ollut valmis. He tahtoivat jäädä, isä kyllä toisi heidät
päivälliselle. Herra Hennebeau istui vaimonsa luo kääseihin, sillä hän
tahtoi kysyä jotain Negrelilta.
— Lähtekää edeltäpäin, sanoi herra Gregoire. Me tulemme sitten,
mutta ensin käväsemme kylässä. Lähtekää vaan, me tulemme kyllä
Requillartiin samaan aikaan kuin tekin.
Hän nousi kääseihin vaimonsa ja Cecilen kera ja ajoivat hiljalleen
mäkeä ylös, toisen vaunun vieriessä kanavaa pitkin.
Tehdäkseen huvimatkansa täydelliseksi olivat he tahtoneet samalla
tiellä toimittaa vähän hyväntekeväisyyttä. Sakarian kuolema oli
herättänyt heissä sääliä onnetonta Maheun perhettä kohti, josta
puhuttiin koko ympäristössä. He eivät säälineet isää, tuota rosvoa,
joka oli hyökännyt sotamiehiä vastaan. Hän ansaitsi kyllä
kuolemansa. Mutta heitä liikutti onnettoman äidin kohtalo. Onneton
nainen parka oli juuri kadottanut miehensä ja nyt odotti tytärtään,
joka varmaankin jo oli menettänyt henkensä maan alla. Sitä paitsi
kerrottiin raajarikkoisesta vaarista ja pojasta, joka oli tullut ontuvaksi
maanvieremässä, sekä pienestä nälkään nääntyneestä tyttärestä
lakon aikana. Tosin perhe oli ansainnut nämä onnettomuutensa
inhottavalla uppiniskaisuudellaan, mutta Gregoiret tahtoivat kuitenkin
näyttää armeliaisuutensa jalomielisyyttä, että he ovat valmiit
unohtamaan kaikki ja sen osotukseksi tuovat almun. Kaksi
huolellisesti käärittyä pakettia oli vaununistuimen alla.
Eräs vastaantullut eukko näytti, että Maheu asui No. 16 toisessa
korttelissa. Mutta kun Gregoiret nousivat kääseistä, saivat he

turhaan kolkuttaa ovelle, sillä ei kukaan avannut.
— Ei ole ketään kotona, kuinka harmillista, sanoi Cecile
pettyneenä.
— Mitä me nyt teemme kaikella tällä?
Silloin avautui viereinen ovi ja Levaquen vaimo tuli esiin.
— Oi antakaa anteeksi, hyvä herrasväki! Anteeksi neiti! Etsittekö
naapuriani? Hän ei ole kotona, hän on Requillartissa.
Ja hän alkoi syytää sanoja kertoen Maheun historian, toistaen
monta kertaa, että köyhien täytyy auttaa toinen toistaan ja siksi
ottaa hän Lenoren ja Henrin luokseen, että heidän äitinsä voisi käydä
siellä odottamassa. Hän huomasi kääröt ja heti alkoi kertoa omasta
onnettomasta tyttärestään, joka oli jäänyt leskeksi ja kuvasi omaa
onnettomuuttaan silmät kiiluvina ahneudesta. Sitten mutisi hän
epävarmana:
— Minulla on avain. Jos herrasväki välttämättä tahtoo sinne. Vaari
on siellä kotona.
Gregoiret katsoivat häneen hämmästyneenä. Kuinka! Oliko vaari
siellä eikä vastannut heille mitään. Nukkuiko hän sitten? Kun
Levaquen vaimo avasi heille oven, pysähtyivät he kynnykselle
hämmästyneinä näystä.
Bonnemort istui kuin naulattu tuolillaan kylmän kiukaan luona
tuijottaen eteensä suurin, liikkumattomin silmin. Huone näytti nyt
vielä isommalta tyhjänä huonekaluista ja kellosta, jotka sille olivat
antaneet iloisen leiman. Tyhjillä seinillä riippui ainoastaan keisarin ja
keisarinnan kuvat, joitten punaset huulet hymyilivät virallisesti. Ukko

ei liikahtanut eikä edes räpäyttänyt silmiään, kun valo aukinaisesta
ovesta sattui häneen. Hän katsoi tylsänä eteensä, ikäänkuin ei
näkisikään tulijoita. Hänen edessään lattialla seisoi sylkykuppi missä
oli tuhkaa ja millaisia pidetään kissoja varten.
— Älkää välittäkö hänestä, hän ei osaa olla kohtelias, sanoi
Levaquen vaimo. — Varmaankin hänen päässään on joku ruuvi
mennyt paikaltaan, sillä kahteen viikkoon jo ei hän ole lausunut
sanaakaan.
Ukko liikahti ja rykäistyään sylkäsi sylky-astiaan mustaa sylkyä,
hiilipölyä, jota oli hänen ruumiissaan. Sitten jäi hän taas istumaan
liikkumattomana.
— Te olette tainnut vilustua, ukkoseni? — kysyi Gregoire
ystävällisesti.
Ukko tuijotti yhteen pisteeseen kääntämättä edes päätään.
— Mutta isä, kuiskasi Cecile, meillehän on ennenkin kerrottu, että
hän on raajarikkoinen ja viallinen, mutta me emme ole sitä
ajatelleet.
Hän vaikeni hämmentyneenä. Hän asetti pöydälle kaksi viinipulloa
ja vähän lihalientä ja otti toisesta kääröstä saapasparin. Se oli
vaarille aiottu lahja. Hän seisoi neuvottomana pitäen kummassakin
kädessä saappaan ja katsoi ukon turvonneita jalkoja, jotka eivät
enää voisi milloinkaan kantaa ruumista.
— Ne ovat ehkä tulleet vähän myöhään, vaari? lausui Gregoire
leikkisästi katkaistakseen epämukavan vaitiolon.

Bonnemort ei kuullut mitään eikä vastannut mitään. Hänen
kasvonsa näyttivät kylmiltä ja jäykiltä.
Silloin asetti Cecile saappaat seinän viereen.
— Hän ei sano teille kiitostakaan! huudahti Levaquen vaimo
heittäen kadehtivan silmäyksen saappaisiin.
— Yhtä vähän kuin ankka, jolle annettaisiin silmälasit, jos saan
luvan sanoa.
Ja hän jatkoi juttujaan, koettaen herättää herrasväen sääliä ja
saadakseen heidät omalle puolelleen. Vihdoin alkoi hän kehua
Henri'ta ja Lenorea kiltiksi hyviksi lapsiksi. Ne voisivat vastata
kaikkeen, mitä herrasväki tahtoisi tietää.
— Menkäämme hetkeksi hänen luoksensa, lapseni, lausui isä
iloisena, että pääsisi sieltä.
— Kyllä minä tulen heti, vastasi Cecile.
Cecile jäi yksin Bonnemorten luo. Häntä vapisutti, mutta hän ei
voinut lähteä pois, sillä hän oli tuntevinaan tuon ukon. Missä oli hän
ennen nähnyt nuo leveät, tummat kasvot, jotka olivat täynnä jälkiä
hiilistä? Ja äkkiä muisti hän. Hän muisti meluavan joukon ympärillään
ja hän tunsi taasen kaulassaan kylmien sormien kosketuksen. Niin,
hän se oli, Cecile tunsi hänet; hän katsoi ukon käsiä, jotka lepäsivät
polvilla, työmiehen käsiä, joissa piili vieläkin voimaa.
Bonnemort näytti vähitellen ikäänkuin heräävän, huomasi Cecilen
ja alkoi tarkastaa häntä suu ammollaan. Hänen poskilleen alkoi
kohota puna, huulet värisivät ja suupielestä alkoi virrata kapea
sylkivirta. Molemmat katsoivat toisiinsa voimatta kääntää pois

silmiään, Cecile kukoistavana, lihavana uhkuen terveyttä ja
nuoruutta, huolettoman hyvinvoivan suvun jälkeläinen, ja vaari
vedestä pöhöttyneenä, surkean ja ruman näköisenä, aivankuin
raajarikkoinen eläin, joka oli perinyt monen sukupolven nälkäisten
työläisten kaikki viat.
Kun Gregoiren pariskunta ihmeissään, ettei Cecile tullut, palasivat
Maheun luo, pääsi heiltä kauhun huudahdus. Heidän tyttärensä
makasi lattialla kuristettuna, kasvot sinisinä. Bonnemort, jota
horjuvat jalkansa eivät kannattaneet, oli kaatunut hänen viereensä.
Oli mahdotonta päästä selville, miten se oli tapahtunut. Miksi oli
Cecile lähestynyt ukkoa? Kuinka Bonnemort, joka istui kuin naulattu
tuoliin, oli voinut tarttua hänen kaulaansa? Nähtävästi oli ukko
tarttunut niin voimakkaasti tyttöön, että hänen huutonsa tukehtui
kurkkuun ja kun Cecile kaatui kamppaillen kuoleman kanssa, oli
hänkin kaatunut mukana. Täytyi otaksua, että ukon oli äkkiä
vallannut kiivas mielettömyys, voittamaton murhanhimo, kun hän sai
nähdä valkosen tytön kaulan. Kaikki hämmästyivät vanhan raajarikon
äkkinäisestä rajusta, joka ukko oli koko elämänsä elänyt hyvänä ja
nöyränä työläisenä vastaanottamatta uusia virtauksia ja aatteita.
Mikä tiedoton viha oli hänessä elänyt katkeroittaen häntä ja vihdoin
päästen ilmoille? Kaikki olivat sitä mieltä, että rikos oli idiotin
mieletön teko.
Gregoiren pariskunta makasi polvillaan maassa itkien, ollen
menehtyä suruun. Heidän jumaloitu tyttärensä, heidän kauan
odotettu lapsensa, joka oli tehnyt heidän elämänsä täydelliseksi, jota
he ihailivat silloin kun se nukkui ja jota he vaalivat kuin
silmäteräänsä! Mitä varten nyt elää, kun ei häntä ollut enää.
Levaquen vaimo huudahti kauhistuneena:

— Ah, sinä vanha ukkoraato, mitä olet tehnyt? Olisiko sellaista
voinut uskoa? Eikö Maheun muija tule ennenkuin illalla. Jospa
menisin häntä hakemaan.
Vanhemmat surun valtaamina eivät vastanneet mitään.
— Eiköhän se olisi viisainta? Minä lähden.
Mutta mennessään sieppasi hän saappaat, vieden ne hiljakseen
omalle puolelleen, sillä Bouteloupille ne olisivat juuri parahiksi, mutta
Maheullahan ei ollut miehiä kelle ne sopisi.
Requillartissa odottivat Hennebeaun herrasväki ja Negrel kauan
Gregoireja. Negrel oli tullut kaivoksesta ja kertoi heille kaikki
yksityiskohtia myöten. Toivottiin saavuttaa onnettomat jo saman
päivän iltana, mutta epäilemättä he löytävät pelkät ruumiit, sillä
siellä oli kaikki hiljaa. Insinöörin selän takana istui Maheun vaimo ja
kuunteli kalman kalpeana, kun äkkiä juoksi paikalle Levaquen vaimo
kertoen, mitä vaari oli tehnyt. Maheun vaimo teki kärsimättömän
eleen, mutta lähti kuitenkin hänen kanssaan kylään.
Rouva Hennebeau pyörtyi. Kuinka kauheata! Cecile parka oli
tänään niin vilkas ja iloinen vielä tunti sitten. Hennebeaun piti viedä
vaimonsa ukko Mouque'n majaan. Hän avasi napit tottumattomin
käsin, huumaantuneena myskuksen hajusta. Ja kun rouva
Hennebeau kyyneliä vuodattaen heittäytyi Negrelin kaulaan, joka oli
suuresti hämmästynyt tuosta kuolemantapauksesta, minkä kautta
kaikki hänen suunnitelmansa naimisiinmenosta raukesivat, seisoi
mies ja katseli heitä tuntien helpotusta. Tuo onnettomuus käänsi
asiat paraimpaan päin, hän näki mieluummin sisarenpoikansa
kodissaan, kuin jonkun kuskin.

V.
Alhaalla kaivoksessa onnettomat, kaikkien hylkääminä, turhaan
huusivat apua. Vesi nousi heille jo vatsaan saakka. Virran pauhina oli
korvia särkevä. Ja kun laudoituksen viimeiset jätteet lensivät maahan
helvetillisellä ryskeellä, luulivat he, että maailman loppu tulee.
Hirmua lisäsi vielä hevosten raju hirnuminen tallissa.
Mouque oli laskenut Bataillen suitset. Vanha hevonen seisoi siinä
väristen kauhusta laajennetuin silmin tarkaten nousevaa vettä. Ja
äkkiä kun jääkylmä vesi kosketti eläimen vatsaan, riuhtasi se
paikaltaan ja lähti täyttä laukkaa häviten pimeisiin käytäviin.
Silloin alkoi yleinen pako, ihmiset seurasivat eläintä.
— Täällä ei meitä mikään auta! huusi Mouque. Täytyy etsiä
pelastusta
Requillartin kautta.
Kaikkia elähytti toivo pelastua vanhan naapurikaivoksen kautta, jos
he vaan ehtisivät sinne ennenkuin tie tulisi katkaistuksi. Kaikki
kymmenen henkeä lähti juoksemaan pitäen lyhdyt korkealla pään
päällä, jottei vesi sammuttaisi niitä. Onneksi kulki käytävä ylöspäin,
he etenivät jo parisataa metriä eikä vesi kohonnut. Maa kosti heille,

he olivat rääkänneet sen ruumista, leikanneet sen valtasuonen poikki
ja siitä pursusi nyt verta.
Mutta ensimäisessä tienristeyksessä syntyi eripuraisuutta. Tallirenki
tahtoi juosta vasemmalle, toiset väittivät, että voi tuntuvasti lyhentää
tie menemällä oikeaan. Koko minuutti meni hukkaan.
— No, menkää sitten hiiteen, jos tahdotte, mitä se minuun kuuluu!
huusi Chaval vihasesti. — Minä kiidän tätä tietä.
Hän kääntyi oikealle ja kaksi toveria seurasi häntä. Toiset juoksivat
vanhan Mouquen perästä, joka oli kasvanut Requillartin pohjalla.
Mutta hänkin epäili eikä oikein tietänyt, mihin mennä. Kaikki olivat
aivankuin sekasin päästä, vanhat kaivajat eivät tunteneet tuttuja
teitä.
Etienne juoksi viimeisenä, sillä häntä pidätti Katarina, joka
väsymyksestä ja pelästyksestä tuskin pääsi eteenpäin.
— Ota minut kaulasta, niin kannan sinut, sanoi Etienne nuorelle
tytölle nähdessään tämän lopen uupuneen.
— Ei, anna minun olla, mumisi tämä, minä en jaksa enää,
mieluummin kuolen tähän paikkaan.
He olivat jääneet toisista jälkeen viisikymmentä metriä. Etienne
nosti tytön tämän vastustuksista huolimatta, kun äkkiä ramahti
heidän edessään suuri lohkare sulkien heidät tovereilta. Veden tulva
pehmitti kalliota, niin että ne vierivät alas siellä täällä. Heidän täytyi
palata takaisin. Mutta he eksyivät eivätkä enää voineet toivoakaan
pääsevänsä Requillartiin. Ei auttanut muu kuin kavuta ylimpiin
käytäviin ja odottaa siellä toverien apua, jos vesi laskisi.

Vihdoin tunsi Etienne Guilleaumen kerroksen.
— Luojalle kiitos! sanoi hän. — Nyt ainakin tiedän, missä olen.
Peijakas, mehän olimme oikealla tiellä, mutta nyt piru meidät perii!
Kuule, me menemme ylöspäin ja kiivimme tuon savutorven kautta.
Vettä räiskyi heidän rintaansa, niin että he tuskin saattoivat liikkua.
Niin kauan kun heillä on valoa, on toivoakin, he sammuttivat toisen
lyhdyn säästääkseen öljyä, jonka he sitten kaataisivat toiseen. He
pääsivät jo savupiipun luo, kun jokin kolina sai heidät kääntymään
katsoakseen oliko joitain tovereita hädässä. He huudahtivat
kauhistuneina, kun he näkivät jonkun, jättiläiskokoisen massan
kiitävän pimeydessä suoraan heihin kapean paalutuksen välistä.
Se oli Bataille. Sen jälkeen kuin hevonen oli lähtenyt
lastauspaikalta oli se nelistänyt pitkin pimeitä käytäviä. Näytti siltä,
että se tunsi tiet tässä maanalaisessa valtakunnassa, missä se oli
viettänyt yksitoista vuotta. Sen silmät olivat tottuneet näkemään
pimeässä. Ja se laukkasi yhä eteenpäin painaen pään alaspäin noissa
kapeissa käytävissä, joista tuskin mahtui sen suuri ruumis. Katua
seurasi toinen, tiet risteilivät, ilman että se epäilisi. Mihin se pyrki?
Mahdollisesti nuoruuden uinalunsa luo, myllyn luo, joka seisoi Scarpe
joen rannalla, missä se oli syntynyt, auringon hämärän muiston luo,
joka paloi ilmassa kuin lamppu. Se tahtoi elää, sen eläinmuisti eli, se
tahtoi vielä kerran saada hengittää peltojen ilmaa ja tämä toivomus
ajoi sitä eteenpäin tuntematonta ulospääsyä kohti, mistä se voisi
päästä valoon, kirkkaan taivaan alle. Sen nöyryys oli kadonnut, se oli
vimmoissaan, että kaivos oli ensin riistänyt siltä näön ja nyt tahtoo
riistää hengenkin.
Kun se oli saavuttamaisillaan Etiennen ja Katarinan, huomasivat
nämä, että se oli litistynyt kallioseinien väliin. Se oli kompastunut ja

taittanut molemmat etujalkansa. Ponnistaen viimeisiä voimia laahasi
se itsensä eteenpäin muutaman metrin, mutta käytävä kapeni eikä
se mahtunut enää. Se kurotti verisen päänsä etsien suurilla,
hätääntyneillä silmillään jonkun kolon, josta se voisi pelastua. Mutta
vesi peitti sen nopeasti, se alkoi hirnua samallaisella villillä,
korisevalla äänellä kuin talliin kuolleet hevoset. Onnettoman eläimen
kuolinkamppailu oli hirvittävä tuossa maanalaisessa kuopassa
kaukana valosta. Sen toivoton, vihlova hirnuminen ei vaiennut
ennenkuin vesi oli peittänyt sen. Silloin pääsi sen rinnasta viimeinen
korahdus, sitten lotkahti jokin, ikäänkuin tyhjä tynnyri olisi täyttynyt
ja kaikki oli hiljaa. Syntyi kammottava hiljaisuus.
— Oi, herra jumala! itki Katarina ääneen. — Minua kammottaa,
minä en tahdo kuolla!… Vie minut pois, vie pois täältä!
Hän oli ennenkin nähnyt kuoleman. Maanvieremää kaivoksessa,
vedentulvaa, mutta ei milloinkaan hän ollut tuntenut sellaista
jäätävää kauhua, kuin nyt nähdessään Bataillen kamppailun
kuolemaa vastaan. Onnettoman hevosen epätoivoinen hirnuminen
kaikui hänen korvissaan, niin että hän värisi koko ruumiissaan.
Etienne kaappasi hänet taas syliinsä ja kantoi edelleen. Olikin jo
aika, sillä kun he nousivat savutorveen, alkoi vesi nousta heille jo
olkapäihin. Etiennen täytyi auttaa Katarinaa, sillä tältä puuttui voimia
pitää kiinni laudoista. Kolmasti oli Katarina luisua pois hänen
käsistään takaisin kumeasti pauhaavan veden aaltoihin. He
hengähtivät helpotuksesta päästyään ylempään kerrokseen, mihin
vesi ei vielä ollut tunkeutunut. Mutta pian alkoi sekin täyttyä ja
heidän piti kiivetä edelleen. Tällaista nousemista jatkui monta tuntia,
kun nouseva vesi ajoi heidät käytävästä toiseen pakottaen
kiipeemään yhä korkeammalle. Kuudennessa kerroksessa lepäsivät

he taas toivoen kuumeisesti, ettei vesi enää kohoisi. Mutta vesi
kohosi taasen ajaen heidän kahdeksanteen ja sitten yhdeksänteen
kerrokseen. Oli jälellä enää yksi kerros ja päästyään sinne katsoivat
he pelokkaasti tuuma tuumalta yhä kohoavaa vettä. Jollei vesi
lakkaisi nousemasta, olisivat he pakotetut menehtymään samoin kuin
vanha hevonen, heidän kurkkunsa ja keuhkonsa täyttyisivät vedellä.
Hetki hetkellä tärisytti kaivoksen kallioitten lohkeaminen, maan
vierimiä sattui eri osissa kaivosta. Katarina värisi toistaen yhä:
— Minä en tahdo kuolla, minä en tahdo kuolla.
Rauhoittaakseen häntä vakuutti Etienne, että vesi ei kohonnut
enää. Heidän pakonsa oli kestänyt jo kuusi tuntia, varmaankin pian
tultaisiin pelastamaan heidät. Hän puhui kuudesta tunnista, vaikka
itse asiassa hän oli kadottanut käsityksen ajasta. Todellisuudessa oli
kulunut jo kokonainen päivä, ennenkuin he olivat päässeet
Guillaumen kerroksen läpi.
He päättivät levätä istuen läpimärkinä kylmästä väristen. Katarina
riisuutui ujostelematta, vääntääkseen vaatteistaan veden pois ja
pukeutui taas. Vähitellen kuivuivat housut ja mekko hänen yllään.
Hän oli avojaloin ja Etienne pakotti hänet ottamaan omat
puukenkänsä. Nyt he saattoivat istua hetkisen. He pienensivät
lyhdyn liekin, niin että se valaisi himmeästi kuin yölamppu. Mutta
heidän vatsoissaan alkoi kurista muistuttaen heitä, etteivät he koko
päivään olleet syöneet mitään. Siihen asti he eivät olleet muistaneet
sitä. He eivät olleet ehtineet syödä aamiaisensa kun onnettomuus
tapahtui, mutta nyt löysivät he taskuistaan leipäpalat puuroina veden
paisuttamina. Katarina pakotti Etiennen ottamaan osansa. Niin pian
kuin Katarina oli syönyt, vaipui hän uupuneena uneen maaten
kylmässä maassa. Etienne valvoi hänen untaan voimatta itse nukkua.

Kuinka monta tuntia oli siten kulunut? Sitä hän ei olisi voinut
sanoa. Mutta hän näki, että savupiipun aukosta alkoi lainehtia
uhkaava musta neste, kuin petoeläin, joka hiipien tahtoi saavuttaa
uhrinsa. Nopeasti saavutti vesi heidät kostuttaen nukkuvan Katarinan
jalkoja. Hän tuli levottomaksi tietämättä pitäisikö hänen herättää
tyttöä. Eikö olekin kovaa häiritä hänen rauhallista lepoaan, hänen
kauniita uniaan auringosta ja mahdollisesta vapaasta luonnosta? Ja
mihin voisivatkaan he paeta? Hän mietti ja mietti ja muisti
vihdoinkin, että kalteva pinta, joka kulki tässä kerroksessa, oli
ylempänä käytävän avulla yhteydessä ylimmän lastauspaikan kanssa.
Mahdollisesti he pelastuisivat siinä. Hän antoi tytön nukkua
mahdollisimman kauan odottaen, kunnes vesi ajaisi heidät pois.
Sitten nosti hän tytön hiljalleen. Tyttö värähti.
— Oi jumalani! Sehän on totta. Kaikki on entisellään… jumalani!
Hän muisti kaikki, mitä oli tapahtunut ja huudahti nähdessään
lähestyvän kuoleman.
— Rauhoitu, sopersi Etienne. — Minä vakuutan, me voimme vielä
pelastua.
He alkoivat taas kavuta ollen nyt paljoa suuremmassa vaarassa
kuin ennen. Heidän piti kulkea kumarassa olkapäitä myöten vedessä
pitkän välimatkan käytävää pitkin, joka kokonaan oli laudoitettu. He
repivät kyntensä ja sormensa tarttuessaan liukkaisiin ja sileisiin
lautoihin. Etienne kulki jälessä tukien tyttöä päällään, silloin kun
tämä oli kompastua. Mutta äkkiä näkivät he edessään multakasan ja
katkenneita pölkkyjä, jotka estivät heiltä tien. He eivät voineet
päästä edemmäksi. Mutta onneksi oli sivulla jonkun käytävän aukko
ja he poikkesivat siihen.

Hämmästyksekseen saivat he nähdä edessään lyhdynvalon ja
jonkun miehen ääni karjasi hurjistuneena;
— On siis vielä toisiakin minunlaisia idiotteja!
He tunsivat Chavalin, jonka maanvieremä oli myöskin ajanut
tänne. Kaksi toveria, jotka olivat seuranneet häntä olivat saaneet
surmansa hautaantuen maanvieremän alle. Hänkin oli saanut
haavoja käsivarteensa, mutta oli kyllin rohkea ryömiäkseen takaisin
onnettomuuspaikalle ottaakseen heidän lyhtynsä ja voileipänsä.
Tuskin oli hän ehtinyt ryömiä pois, kun uusi vieremä sattui hänen
selkänsä takana täyttäen käytävän.
Hän vannoi itsekseen, ettei millään muotoa antaisi varastojaan
noille ihmisille, jotka äkkiä ilmestyivät aivankuin maan alta.
Mieluummin tappaa hän heidät. Mutta sitten tunsi hän heidät, hänen
vihansa lauhtui ja hän alkoi nauraa vahingoniloisena.
— Soo, sinäkö, Katarina! Sinäkin taidat olla pulassa ja tulit
etsimään minua. No, nyt meillä voi olla lysti yhdessä.
Hän ei ollut huomaavinaan Etienneä. Tätä kuohutti odottamaton
kohtaaminen ja hän teki liikkeen suojellakseen tyttöä, joka painautui
häneen. Mutta täytyihän mukautua siihenkin ja hän kysyi aivan
yksinkertaisesti toverilta, aivankuin he olisivat aivan äskettäin
eronneet hyvinä ystävinä.
— Oletko tarkastanut paikkaa tuolla etäämpänä? Eikö voi päästä
murtopaikan läpi?
Chaval vastasi ivallisesti:

— Murtopaikanko läpi! Siellä on kaikki vieremän peitossa… Me
olemme suljetut kahden seinän väliin kuin hiirenloukkuun. Mutta
voithan palata kuljetuskäytävään, jos olet hyvä uimari.
Vesi kohosi todellakin yhä korkeammalle, kuului, miten se loiski
seiniä vastaan. Paluumatka oli suljettu. Kaikki kolme olivat muuratut
seinien väliin.
— Sinä jäät siis? jatkoi Chaval ivallisesti. — Se on kai viisainta ja
jos annat minun olla rauhassa, en minä avaa suutanikaan. Täällä on
vielä tilaa kahdella. Katsokaamme, kuka ensin menehtyy, ellei meille
tulla apuun, mikä on hyvin epäilyttävä.
— Mutta jos koettaisimme koputtaa, sanoi taas Etienne. — Ehkä
meidät kuullaan.
— Minä olen jo koputtanut käteni kankeiksi. Tässä on kivi, koeta
itse jos haluat.
Etienne otti kiven, jonka reunat jo olivat kuluneet koputtamisesta
ja alkoi koputtaa seinään siten, kuten kaivajat tavallisesta pyytävät
apua. Sitten painoi hän korvansa seinään kuullakseen vastataanko
hänelle. Hän toisti sitä pariinkymmeneen kertaan, saamatta
hiiskaustakaan vastaukseksi.
Sillävälin Chaval järjestäytyi kylmäverisesti mukavammasti. Hän
asetti seinän viereen kolme lyhtyään, joista paloi yksi. Sitten pani
hän pölkylle kaksi voileipäänsä. Tällä muonituksella voisi hän kestää
kaksi päivää, jos olisi järkevä eikä jakaisi toisille. Sitten kääntyi hän
toisten puoleen sanoen:
— Puolet saat sinä, Katarina, jos sinun tulee kova nälkä.

Tyttö oli vaiti. Kaikkien onnettomuuksien lisäksi oli kohtalo nyt
sulkenut hänet siihen noitten kahden miehen kanssa.
Alkoi hirveä olo. Ei Chaval eikä Etienne avanneet suutaan istuen
siinä maassa muutaman askeleen päässä toinen toisistaan. Chavalin
huomautuksesta sammutti Etienne lyhtynsä, sillä oli turhaa
ylellisyyttä, että se paloi. Katarina paneutui pitkälleen nuoren miehen
viereen, hän oli levoton niistä silmäyksistä, joita hänen entinen
rakastettunsa heitti häneen.
Aika kului. Kuului ainoastaan veden hiljainen lorina sen yhä
kohotessa. Aika ajoittain tuntui maa tärisevän etäisistä
maanvieremistä. Kun lyhty oli palanut loppuun ja piti se avata
kaataakseen öljyä, valtasi heidät pelko, että ilmassa olisi
räjähdyskaasua. Mutta räjähdystä ei tapahtunut ja he taas makasivat
pitkällään maassa, ajan vieriessä hitaasti.
Jokin kahina sai Etiennen ja Katarinan kohottamaan päätään
nähdäkseen mitä oli tekeillä. Chaval valmistautui aterialle. Hän mursi
voileivän kahtia, purren hitaasti, jottei tulisi kiusaukseen niellä kaikki
yhtäaikaa.
— Etkö todellakaan tahdo? sanoi hän Katarinalle. — Olet tyhmä.
Katarina loi silmänsä alas peläten antautuvansa kiusaukselle.
Kiduttava nälkä kouristi hänen sisuksiaan niin että kyyneleet nousivat
hänen silmiinsä. Mutta hän ymmärsi, mitä Chaval tahtoi hänestä.
Hän tunsi, että tämä oli taas mustasukkaisuuden vallassa
nähdessään tytön toisen rinnalla. Hän pelkäsi lähestyä tuota miestä
peläten, että molempien miesten välillä syntyisi taas ottelu. Herra
Jumala! Voisihan edes kuolla sovussa.

Etienne olisi pikemmin kuollut nälkään kuin pyytänyt Chavalilta
leipäpalasen. Vaitiolo kävi painostavaksi. Yksitoikkoiset minuutit
tuntuivat pitkiltä kuin ijäisyys. He olivat olleet nyt yhdessä jo
kokonaisen vuorokauden. Toisen lyhdyn tuli alkoi sammua ja he
sytyttivät kolmannen.
Chaval otti toisen palasen ja sanoi:
— Tulehan toki tänne nauta!
Katarina vavahti. Antaakseen hänelle rohkeutta kääntyi Etienne
poispäin. Mutta kun tyttö ei liikahtanutkaan kuiskasi hän tämän
korvalle:
— Mene, tyttöseni.
Kyyneleet pursusivat tytön silmistä. Hän itki kauan, jaksamatta
nousta, tuntematta edes enää nälkää. Koko hänen ruumistaan
pakotti ja kolotti. Etienne nousi kulkien edes takaisin ja aika ajoittain
koputtaen avunpyynnön merkkiä. Kuinka hirvittävä olla haudattuna
tuohon koloon yhteen miehen kanssa, jota hän vihasi koko
sydämestään. Ja tuo onneton tyttö jää sille, ken kestää kauemmin.
Jos hän kuolee ennemmin, ottaa tuo mies tytön jälleen häneltä.
Aika kului ja ilma kävi yhä raskaammaksi. Toinen päivä läheni
loppuaan ja Chaval istui Katarinan viereen jakaen hänen kanssaan
viimeisen leipäpalapuoliskonsa. Tyttö märehti vaivaloisesti, mutta
Chaval mustasukkaisuuden puuskassa ei tahtonut kuolla, ennenkuin
oli ottanut tytön tuon toisen nähden ja pakotti tytön maksamaan
joka leipäpalasesta hyväilyllä. Uupunut kuin oli antoi tyttö suudella
itseään, mutta kun hän aikoi väkisin ottaa hänet, pääsi tytöltä
vaikerrus.

— Anna minun olla. Sinä rikot minun luuni.
Etienne, joka oli niin kuohuksissaan, että vapisi, seisoi selin,
nojaten otsansa poikkipuuhun. Mutta kuultuaan tytön voihkinan, oli
hän yhdellä hyppäyksellä heidän luonaan.
— Anna hänen olla, perhana!
— Mitä se sinuun kuuluu? vastasi Chaval. — Hän on minun tyttöni.
Ja hän taas syleili tyttöä sulkien hänen suunsa punasilla viiksillään.
— Jätä meidät, ole hyvä. Mene syrjään.
— Jollet sinä heti päästä hänet, niin kuristan sinut kuoliaaksi!
huusi
Etienne vihasta kalvennein huulin.
Chaval karkasi heti pystyyn, sillä toisen korisevasta äänestä tunsi
hän, että tämä tarkoitti totta. Kuolema tuntui heistä tulevan liian
hitaasti, jommankumman piti heti jättää sija toiselle. Vanha riita
syttyi jälleen täällä maan alla, missä pian he molemmat makaisivat
vierekkäin kuolleina. Mutta siinä oli niin ahdasta, ettei voinut
heilauttaa nyrkkiä satuttamatta kattoon.
— Varo itseäsi, mörisi Chaval, — tällä kertaa minä nyljen sinut
elävältä!
Etienne oli jo aivan mielettömänä vimmasta. Hänen silmissään oli
verinen sumu ja kurkkuun nousi verenlohkare. Hän aivankuin tunsi
voittamatonta halua tappaa. Se oli häntä voimakkaampi, se oli oli
perinnäisyyden pakko. Hän tarttui liuskakivilohkareeseen, joka
irtaantui seinästä, kohotti sen molemmin käsin ja pudotti voimalla

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

The Economics of Time Use 1st Edition Daniel S. Hamermesh And Gerard A. Pfann (Eds.)

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The Economics of Time Use 1st Edition Daniel S. Hamermesh And Gerard A. Pfann (Eds.)

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd