The Gesualdo Hex Music Myth And Memory Glenn Watkins

The Gesualdo Hex Music Myth And Memory Glenn
Watkins download
https://ebookbell.com/product/the-gesualdo-hex-music-myth-and-
memory-glenn-watkins-49199664
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Geraldo Show A Memoir Geraldo Rivera
https://ebookbell.com/product/the-geraldo-show-a-memoir-geraldo-
rivera-52705196
A Grammar Of The Bakairi Language Geraldo Faria
https://ebookbell.com/product/a-grammar-of-the-bakairi-language-
geraldo-faria-50782646
The Hispanic Republican The Shaping Of An American Political Identity
From Nixon To Trump Geraldo L Cadava
https://ebookbell.com/product/the-hispanic-republican-the-shaping-of-
an-american-political-identity-from-nixon-to-trump-geraldo-l-
cadava-38251408
Standing On Common Ground The Making Of A Sunbelt Borderland Geraldo L
Cadava
https://ebookbell.com/product/standing-on-common-ground-the-making-of-
a-sunbelt-borderland-geraldo-l-cadava-5224356

Proceedings Of The International Workshop On Computational
Intelligence In Security For Information Systems Cisis08 1st Edition
Carlo Guazzoni
https://ebookbell.com/product/proceedings-of-the-international-
workshop-on-computational-intelligence-in-security-for-information-
systems-cisis08-1st-edition-carlo-guazzoni-4193762
Building Sustainable Worlds Latinx Placemaking In The Midwest 1st
Edition Theresa Delgadillo
https://ebookbell.com/product/building-sustainable-worlds-latinx-
placemaking-in-the-midwest-1st-edition-theresa-delgadillo-44992942
Cooperation In Valuecreating Networks Relational Perspectives On
Governing Social And Economic Value Creation In The 21st Century Josef
Wieland
https://ebookbell.com/product/cooperation-in-valuecreating-networks-
relational-perspectives-on-governing-social-and-economic-value-
creation-in-the-21st-century-josef-wieland-55922712
The Union Haggadah Home Service For The Passover Central Conference Of
American Rabbis Rabbis
https://ebookbell.com/product/the-union-haggadah-home-service-for-the-
passover-central-conference-of-american-rabbis-rabbis-33546358
The Roman Republic Of Letters Scholarship Philosophy And Politics In
The Age Of Cicero And Caesar Catherine Volk
https://ebookbell.com/product/the-roman-republic-of-letters-
scholarship-philosophy-and-politics-in-the-age-of-cicero-and-caesar-
catherine-volk-44860132

The
GESUALDO
HEX,
MUSIC, MYTH, AND MEMORY
WATKINS

ISBN 978-0-393-07102-3 USA $39.95
Can. $50.00
In this vivid tale of adultery and intrigue, witchcraft
and murder, Glenn Watkins explores the fascinating
life of the Renaissance composer Carlo Gesualdo—
a life suffused with scandal and bordering on the
fantastical. An isolated prince, Gesualdo had a per-
sonal life that was no less eccentric and bewildering
than the music he composed; his biography has often
clouded our perception of his oeuvre, which has
periodically been dismissed as a late Renaissance
deformation of little consequence.
Today, however, Gesualdo’s music, once deemed
so strange as to be unperformable, stands as one
of the most vibrant legacies of the late Italian
Renaissance, with an undeniable impact on a host of
twentieth-century musicians and artists. The incendi-
ary details of Gesualdo’s life recede, and his grip on
our musical imagination comes to the fore. Watkins
challenges our preconceptions of what has become a
nearly mythic persona, weaving together the cumula-
tive experience of some of the most vibrant artists of
the past century, from Stravinsky and Schoenberg to
Abbado and Herzog.
Beyond questions of mere influence, however, The
Gesualdo Hex offers a profound meditation on cultural
memory and historical awareness: how composers
attempt to shape the legacy they will bequeath to the
world, and how music and history inevitably take on
a new guise as they are revisited by subsequent gen-
erations and reinterpreted in light of contemporary
experience. In examining Gesualdo’s life, music,
myth, and memory intertwine with one another to
reveal an uncanny affinity with our own time. With
his elegant and engaging prose, Watkins asks us to
grapple with our understanding not only of art and
the artists who create it but also of history itself.

Digitized by the Internet Archive
In 2021 with funding from
Kahle/Austin Foundation
https://archive.org/details/gesualdohexmusicO000watk

The Gesualdo Hex

I
Ul vs
ie don

i
i
eens nna
Il perdono, altarpiece, Santa Maria delle Grazie, Gesualdo, Italy. Photo courtesy of
Fondazione Carlo Gesualdo.

W - W- Norton & Company, Inc. * New York London
|
L
The
Gesualdo Hex
We See Violins ANID MEMORY
Glenn Watkins
Preface by Claudio Abbado

Copyright © 2010 by Glenn Watkins
All rights reserved
Printed in the United States of America
First Edition
For information about permission to reproduce selections from this book,
write to Permissions, W. W. Norton & Company, Inc.,
500 Fifth Avenue, New York, NY 10110
For information about special discounts for bulk purchases, please contact
W. W. Norton Special Sales at [email protected] or 800-233-4830
Manufacturing by RR Donnelley, Crawfordsville
Book design by Margaret M. Wagner
Production manager: Julia Druskin
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Watkins, Glenn, 1927—
The Gesualdo hex : music, myth, and memory / Glenn Watkins. — Ist ed.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-393-07102-3 (hardcover)
1. Gesualdo, Carlo, principe di Venosa, 1560 (ca.)—1613—Cniticism and
interpretation. 2. Gesualdo, Carlo, principe di Venosa, 1560 (ca.)-1613—Influence.
Tebitle:
ML410.G29W43 2010
782.4'3092—de22
[B]
2009033798
W. W. Norton & Company, Inc.
500 Fifth Avenue, New York, N.Y. 10110
www.wwnorton.com
W. W. Norton & Company Ltd.
Castle House, 75/76 Wells Street, London W1T 3QT
NW ANRe VARY Gh hoy 0)

For John Crayton

Even things seemingly unrelated and devoid of tradition have
their secret connections to the past.
—GyoOrGy LIGETI’

Contents
Illustrations
Preface by Claudio Abbado
Acknowledgments
Prelude to a Vicenda
PART COUNCE
Gesualdo and the Crisis of the Late Renaissance
CHAPIERA2* ThevHex Is Cast
CHAPTER 2. The Last Madrigals: Removing the Secret Veil
CHAPTER 3. Magic, Melancholy, and Spiritual Exercises
CHAPTER 4. Last Words
PeAbk 1 (1 VWEO©
Schoenberg: Backward Glances, 1940-1950
CHAPTER 5. Conversations at the Brink: A Schoenberg-
Leibowitz Correspondence, 1945-1950
CHAPTER 6. “On revient toujours”
99
fal;

x CONTENTS
PAG Ril ae bulla ete
Stravinsky: The Pastness of the Present, 1956-1966
CHAPTER 7. Canticum Sacrum: Old and New at San Marco
CHAPTER 8. Sacrae Cantionum: Gesualdo Redux, 1603/1959
CHAPTER 9. Close Encounters: Monumentum and Movements
PA Ra -RQrunk
The Prince in a Postmodern World
CHAPTER 10. Stoking the Flame
CHAPTER 11. Gesualdo Fever
PART FIWE
Gesualdo and the Challenge to History
CHAPTER 12. Retrospectives: Closure or Continuity?
CHAPTER 13. Reinventing History
Envoi
Appendix 1: A Gesualdo Breviary
Appendix 2: A Gesualdo Portrait Gallery
Notes
Bibliography
Index
DG:
161
178
207
232
249
263
2688
305
309
che
3.63
BS)

Illustrations
Il perdono, altarpiece, Santa Maria delle Grazie, Frontispiece
Gesualdo, Italy
Palazzo San Severo, Naples
Gesualdo’s suit of armor
Eleonora d’Este in restored, original version of II perdono
Eleonora d’Este in later, altered version of Il perdono
Gesualdo, Madrigals for 5 Voices, title page of Book I (1594)
Gesualdo, Madrigals for 5 Voices, title page of Book V (1611)
Gesualdo, Madrigals for 5 Voices, title page of score edition (1613)
Gesualdo, Responses for Holy Week, title page (1611)
Cosimo Fanzago, Jeremiah (1653), Chapel of St. Ignatius Loyola,
Gest Nuovo, Naples
Cosimo Fanzago, David (1654), Chapel of St. Ignatius Loyola,
Gest Nuovo, Naples
Aerial view of San Marco, Venice
Igor Stravinsky and Robert Craft in Gesualdo castle
courtyard (1959)
The rood screen with apostles, San Marco, Venice
Fe
Ze
67
67
74
74
75
75
94
95
145
150
157

eel ILLUSTRATIONS
Canaletto, San Marco: the Crossing and North Transept, with
Musicians Singing (1766)
The Gesualdo Madrigalists, including Marilyn Horne and
Robert Craft
The Gesualdo Madrigalists, Santa Barbara concert program (1955)
Gesualdo-Stravinsky, “Da pacem Domine,” bass line in
Stravinsky’s hand
Gesualdo-Stravinsky, “Assumpta est Maria,” bass line in
Stravinsky’s hand
Kathy Thoma, Gesualdo Rising (2002), Chiesa della
Santissima Addolorata, Gesualdo
Till Ansgar Baumhauer, Installation Et In Campania o
Ego (2000/2001)
Michael Sandle, Monumentum pro Gesualdo (1966-69)
Caves of Feudi di San Gregorio, Irpinia, Italy
Thomas De Keyser, Constantijn Huygens
Gesualdo, “Belta poi,” score edition (1613)
Map of Campania, Italy, showing Gesualdo and Venosa
Gesualdo, Guido d’Arezzo, and Gio. Miers Fiammingo, allegorical
print (eighteenth century)
Anonymous artist, Gesualdo (date uncertain)
Madonna of the Snows, Chiesa di San Nicola, Gesualdo
(early seventeenth century)
158
163
165
170
174

Preface by Claudio Abbado
I mer GLENN Watkins in 2003 1n Venosa: it could not have
been elsewhere. Here, in Gesualdo’s city, I heard him lecture, and
I also posed questions to him that had always stirred my curios-
ity. Years ago I happened to hear the music of Gesualdo and have
remained struck by it, but there was something about the manner
in which it was performed that basically failed to persuade me: it
always seemed like listening to a fascinating, ancient language, but
at a chasmic, stylistic distance as if a dead language. Certainly some
things have changed since then. Today there are scholars and per-
formers who attend to critical philological issues, yet it seems to me
that many things still remain to be investigated.
In this regard I have wished to approach the performance prac-
tice of Gesualdo’s polyphony in a less traditional manner. After
having created an Institute of Gesualdo Studies at the University
of Potenza (inaugurated together with Glenn Watkins), I orga-
nized a Gesualdo Festival in 2004, inviting to Italy for the first time
a group of early musicians from Cuba, L’Ars Longa de la Habana,
to perform Gesualdo madrigals. I had discovered this group in
their own country and had noted their extraordinary capacity to
sing and play sixteenth-century European instruments (the viola
da gamba, for example) at the same time, just as the ladies of Fer-
xe

Ye PREFACE
rara had so impressed the Prince of Venosa. I wished to work
with these performers who came from such a distance with their
stimulating enthusiasm, and together we learned much about the
relationship of words and music in Gesualdo’s madrigals.
This in turn led me once more to the music of the seventeenth
and eighteenth centuries: to the Brandenburg Concertos of Bach,
to anew manner of performing Mozart, and more recently to Per-
golesi. This fundamental musician, dead at twenty-six years of age,
was also a genial visionary who, as I see it, gathered traces from
Gesualdo da Venosa, with whom he shared the capacity to create
exceptionally innovative music through modulations, chords, and
chromaticisms that succeeded in expressing sentiments such as sor-
row, passion, and death.
The voyage Watkins describes in this book is one that I have
completed, taking leave of the grand composers of the nineteenth
century and turning back to Mozart, Bach, Pergolesi, Monteverdi,
and Gesualdo. The “chromatic labyrinth,” which has fascinated gen-
erations of composers, remains a chapter in the art of music so filled
with positive energy that it can still reward the efforts of those who
wish to study it seriously.

Acknowledgments
Ir Is ESSENTIAL as well as a pleasure to record the names of those
who encouraged me during the many years in which the present
book was, unbeknownst to me, taking shape. Three of the original
motivators, however, date back some fifty years, when the heady
view of Gesualdo’s complete music was first coming into view: Igor
Stravinsky, Robert Craft, and Nadia Boulanger.
Much has transpired since then, and the list of enthusiasts who
have provided inspiration or clarification along the way in more
recent times includes: Claudio Abbado, Rocco Brancati, Claudio
Cavina, Elio Durante and Anna Martellotti, Dinko Fabris, Richard
Goode, Marilyn Horne, Roland Jackson, Mark Katz, Tiziana Lepore,
Gyorgy Ligeti, Stefano Mengozzi, Anthony Newcomb, Gerald
Place, Edgardo Pesiri, Nino Pirrotta, Charles Reynolds, Wolfgang
Rihm, Anthony Rooley, Michael Sandle, Claudia Vincis and Paolo
dal Molin, Tido Visser, and Michele Zarrella. Their roles are made
clear in the report that follows. I am especially grateful, moreover,
to the Office of Vice President for Research of the University of
Michigan for a generous subvention that made much of the artwork
possible.
Several composers, including Bruce Adolphe, Louis Andriessen,
Pierre Boulez, Brett Dean, Luca Francesconi, David Gompper, Bo
Holten, and Alfred Schnittke generously shared with me their vari-
ous encounters with Gesualdo’s world. Till Baumhauer, Michael
XV

XVI ACKNOWLEDGMENTS
Sandle, and Kathy Thoma graciously provided photographs of their
works, and Jeff Matthews shot a fresh new image of the Palazzo San
Severo especially for this book. Special thanks are due to Lawrence
Schoenberg, Nuria Schoenberg-Nono, Ellen Adler, and Kathryn
Beam for their assistance in clearing the Leibowitz correspondence
and to William Bolcom and Anne Shreffler for the clarification of
various post-World War II issues; and to the Kassiopeia Quintet for
its generous gift of a performance of two Gesualdo madrigals, avail-
able at wwwnorton.com/books/the-gesualdo-hex.
To my editors Maribeth Payne, Imogen Howes, Ariella Foss, and
Michael Ochs, whose timely advice regarding an appropriate extrac-
tion or clarification was key to the book’s final form, I owe a debt of
gratitude beyond words. Annibale Cogliano, the most extraordinary
and indefatigable of Gesualdo archivists, was also especially helpful in
clarifying numerous archival points and linguistic idioms, and Dinko
Fabris, virtuoso organizer of an important series of events in Potenza
and Venosa in 2003, once again graciously performed the role of
intermediary as the book was about to go to press.
Those who read early drafts of the book include Marvin Eisen-
berg, Wesley Stace, and John Crayton, and each in his own way
made important observations crucial to the book’s final form.
Amongst all of these John Crayton, professor, Renaissance scholar,
clinical psychiatrist, and ardent musician, has been the undisputed
enthusiast from the project’s inception, and his contributions were
crucial in the loan of archival materials and the procurement of pho-
tographic materials, as well as to the shape and content of numerous
portions of the early chapters. Clear of mind and passionate of heart
for the subject at hand, he is the perfect Gesualdine, and I dedicate
this book to him with admiration and gratitude.

The Gesualdo Hex

grees
infed )
er,
- ACAa ene
Fh jable,
a Yay
ee ae
es,
ee De ee ade he tveitaile) Fa 7
Ghai vey Cintra a aig Co tate
st ar oll Lannie
i ay enk;
ptos
OW, hip =
PP edit OF;
we
a Pome
i
2)
=
cath Gl set
Sek Pe eee, at Wee “havens
i a de erie
: ont. Galt ah Teg ree
o®& ope #47
er
7) GSS Ree Ae eer
5 Matte Cee. ae
or aMe wirteeie ; -
Appa aoe
ral ie iW rie We nee
ae mere
+ (Ale oe air
at aera) ae
Fea. 5 co nem jae =

Prelude to a Vicenda
- . an Italian word that has no exact counterpart in English: vicenda.
A vicenda is a story that combines elements of mystery, scandal, and
intrigue; it is often used by the Italian press in describing mafia plots
or political corruption cases. Unfortunately, by its very nature, it also
lacks any conventional climax or resolution, petering out in a flurry of
speculation, dropped charges, and contradictory accusations.
—ADAM GOODHEART'!
IN Marcu 1968 Igor Stravinsky stated that except for the ongo-
ing search for the lost book of Carlo Gesualdo’s six-voice madrigals,
“the major goals are reduced to two: the recovery of performance
style (a by-no-means-impossible quest) and the recording of the
complete music.’” Both of these latter objectives having now been
accomplished, it seems reasonable that we should be able to say “case
closed.” Why, in a word, should anyone want to retell the story
of a Renaissance prince, a tale that has been so vividly replayed,
recharged, and reimagined in the past half century? The short answer
is that a decade earlier Stravinsky himself had already helped to set
forces 1n motion that were destined to have unforeseen conse-
quences, and, far from being closed, the parameters of the Gesualdo
story were destined to mushroom exponentially.
The path to a reevaluation was not to be unobstructed, how-
ever. The historians, while conceding the apparent genius behind
Gesualdo’s art, had already considered, or would in time consider it
“closet music” destined never to be performed (Paul Henry Lang); as
a “stillborn” art (Joseph Kerman); as having “ended up a blind alley”
(Hans Redlich); as music whose “historical influence . . . was slight”
(Lorenzo Bianconi); as “virtually without consequence” (Carl Dahl-
haus); or even judged as “sadly amateurish” from the standpoint of

4 THe GESUALDO HEx
compositional technique (James Haar). These astonishingly repeti-
tive and accumulating opinions by some of our most prominent
historians have been countered, however, not only by Edward Low-
insky, Claude Palisca, Anthony Newcomb, and Lorenzo Bianconi
himself, but by a number of extraordinary developments, including
the emergence of vocal ensembles that have taught us that the music,
performed with meticulous attention to tuning in tandem with lin-
guistic precision and expressive command, provides one of the most
vibrant legacies of the late Italian Renaissance for the seventeenth
century and well beyond.
Even so, it should be understood straightaway that the story that
unfolds here is not intended as an argument with former perspec-
tives but rather as a recapitulation and analysis of the transformation
that has taken place with respect to the central figure of our drama.
It should also be clear that Gesualdo’s attraction for our time has
continued to hang to a seemingly unconscionable degree on the fact
that he murdered his first wife, abused his second, and in his final
days became a troubled victim of the nefarious ploys of a group of
witches who took up residence in his castle and were eventually
tried and convicted. These incendiary details, nonetheless, in turn
force examination of other more fundamental issues: the composer’s
relation to the Counter-Reformation Inquisition and the contest of
authorities between church and state as well as the vivid questions
of magic, melancholia, and the Renaissance artist.
We begin here, then, with a review of the social, musical, and
political context of Gesualdo the man, his heritage, and his calling,
summarizing some of the more striking details available elsewhere
in more complete detail while introducing other newer perspec-
tives essential to an estimation of such a complex figure. In turn
this initial probe serves as a prelude to the central themes of the
book that follows: the mythologies that typically envelop all great
artists over time and, as a corollary, the twin topics of late style and
reception history, both of which are entwined in larger problems of
historiography—the varied ways in which historians over time write
all of this down.
Biography colors our view of art; the two alternately enlighten
and confound each other. Did Gesualdo’s art really “end up a blind

PRELUDE TO A Vicenda 5
alley” without significant influence for succeeding generations? How
does Susan McClary’s recent and persuasive test of the music against
fading Renaissance modal tenets place him in this regard? Or Rich-
ard Cohn’s investigation of “uncanny” harmonic features traceable
from Gesualdo through a series of such unlikely successors as Rich-
ard Wagner, Gustav Mahler, and Arnold Schoenberg?} Whatever
the angle, history confirms that the lure and the puzzlement of the
“chromatic labyrinth” became a preoccupation in theory and prac-
tice over the next century and a half following Gesualdo’s death and
ultimately pointed the way toward a variety of twentieth-century
preoccupations.* The even more pointed question, then, revolves
around the role of revolutionaries who seemingly close out a period
and yet claim relevance for the unfolding of a new order. All of
these issues persist in the present account and in turn help to clarify
the reasons behind Gesualdo’s variable reception and his appeal to
the imagination of our age perhaps as in no other.’ Most sobering
of all in this quest for a balanced report is the need to confront the
poststructural proposition that holds to the idea that if historical truth
is available at all, its validity must be seen as deriving only from a
particular vantage point.°
Following the opening chapters, all of these perspectives continue
to dominate in the examination of the late styles of two twentieth-
century musical giants, Arnold Schoenberg and Igor Stravinsky. This
abrupt turn might at first glance seem both odd and incongruous.
Yet, strikingly enough, parallels between the historical position of
Gesualdo and Schoenberg had been forwarded as early as 1916 by
Egon Wellesz, musicologist, composer, and first private pupil of
Schoenberg. Then thirty years later a candid assessment and review
of the modern crisis of tonality unexpectedly surfaced in a previously
unpublished correspondence between Schoenberg and his Parisian
acolyte René Leibowitz that came into the possession of the Uni-
versity of Michigan Library. Leibowitz, with a keen eye to history,
intriguingly argued that Schoenberg’s dilemma was parallel to the
gradual turn from modal to tonal perspectives as the Renaissance
gave way to the Baroque. Backward glances and forward projec-
tions, he argued, had typically been made by composers of both
eras in the process of laying the foundation for a considered use of

6 THe GESUALDO HEx
the total chromatic. Although Leibowitz encouraged Schoenberg
to purify his new language and lay aside all vestiges of an old order,
he ultimately gave way to Schoenberg’s insistence that connections
between the two were inevitable and in no need of concealment.
It is a perspective that invites linkage between Gesualdo and much
of Schoenberg’s late period in that the language of the two remained
only partially susceptible to the scrutiny of familiar but fading ana-
lytical models, whether neomodal or serial. Ultimately we are forced
to realize that, when dealing with periods of stylistic turnover, any
analytical paradigm functions principally in its ability to spot a crisis.
In the present instance it becomes apparent that the crisis of 1600 can
no longer be summed up solely in the art of Claudio Monteverdi,
despite the fact that in 1950 Leo Schrade dubbed him the “creator
of modern music.”
It was specifically Stravinsky’s and Robert Craft’s infatuation with
Gesualdo during the period 1954-60, however, that launched the
most lasting round of reflection on this question. It was an interest
shared at the time by Ruth Adams, Nadia Boulanger, Pierre Boulez,
Luigi Dallapiccola, Aldous Huxley, Paul Hindemith, Ernst Krenek,
Francesco Vatielli, Wilhelm Weismann, Guido Pannain, the pres-
ent author, and others that helped to propel the initial revival onto
its present course. Then, shortly after Stravinsky’s several Gesualdo
compositions and verbal encomia around 1959-60, reviews by Paul
Henry Lang and a monograph by Edward Lowinsky appeared that
inflated the topic into one of heated debate regarding Gesualdo’s
relation to the contemporary scene.
In the immediate years after Stravinsky’s death, a group of con-
temporary composers and artists of extraordinarily diverse inclina-
tions began, individually but in astonishing concert, to advertise their
attraction to Gesualdo’s art. Among others Bruce Adolphe, Louis
Andriessen, Francesco D’ Avalos, Peter Maxwell Davies, Brett Dean,
Luca Francesconi, David Gompper, Gyérgy Ligeti, Alfred Schnittke,
and Salvatore Sciarrino have showered us with a remarkable collec-
tion of compositions and perspectives. Indeed, Gesualdo’s publicized
role in the composer’s workshop of the past fifty years may reason-
ably claim to be as prominent as that of any composer who lived
before Bach, not excluding such early giants as Monteverdi, Guil-

PRELUDE TO A Vicenda Gi
laume de Machaut, or Josquin des Prez. Cinematographers, includ-
ing Werner Herzog and Bernardo Bertolucci, as well as novelists
and other authors, sculptors, painters, and installation artists have
also joined the list. And, finally, a surprising assemblage of perform-
ing musicians outside the early music group—including Claudio
Abbado, Alfred Brendel, Richard Goode, and Maurizio Pollini—
has broadly showcased admiration for Gesualdo in programs and
commentaries ranging from Carnegie Hall and the Salzburg Festival
to Tokyo, Ferrara, and Potenza.
This rich and diverse collection of figures and events impacts the
primary goal of the present story: an assessment of the varying ways
in which Gesualdo’s music has been reviewed and critiqued over
time. The corollary is forwarded that just as paradigms change, so
our perspectives (both analytical and aural) are modified. Every age
hears a previous music anew through contemporary experience, and
the transmission of its most salient features is riddled with numerous
backward loops that defy the notion of an orderly sequence. The
present book thus serves in a somewhat unusual way as a study in
historiography, a consideration of the various ways that history is
written down, and how it tends to congeal around a few principal
figures whose allegedly fixed position and profile are nonetheless
subject to continual relocation. It also tests the idea of the influential
art historian George Kubler “of a linked succession of prime works
with replications, all being distributed in time as recognizably early
and late versions of the same kind of action.”
Every book, however, belongs to its time, and Hayden White has
helped us to understand that all historical perspectives are awash in
a mixture of raw data, selectively culled and seasoned by contem-
porary prejudices that inevitably result in, at best, an elegant and
reasonable fiction—in the sense of something “fashioned or framed”
from a particular viewpoint, that is to say, not a falsehood. Interest-
ingly enough Francesco Patrizi, a philosopher at the court of Ferrara
during Gesualdo’s time, who was one of the first to bring a historical
study of texts to the world of philosophy, had already suggested that
the basis of history was to be found in the fable—stories that carry
the essence of some abiding truth and encourage the mind to further
reflection. The American historian Gordon Wood, in yet another

8 THE GESUALDO HEX
appraisal of the historiographical revolution that began in the 1960s
and the advent of the New Historicism, has reviewed and helped
us to reconsider the place of the historical grand narrative—only
recently considered an impossibility—as well as the categories of
influence, anachronism, fiction, and continuity, all of which, as we
shall see, impact our Gesualdo story.®
What follows, then, might well be called a notebook: part cul-
tural history, part analytical historiography, part autobiographical
memoir. The reader is, perhaps, best alerted in advance to the last
of these perspectives. For as Wood has warned, participants in the
act do not have “a privileged access to knowledge of the events”
in which they are involved. He argues, in fact, that the opposite
may be true: that the historian positioned at some distance from the
events of which he speaks is more ideally suited to bring the varied
and frequently contradictory reports of the principal participants into
credible focus.? One might argue conversely, however, that this very
report from a distance inevitably increases the probability of further
invention and distortion. The reader will have an opportunity to
test this issue in the very first chapter. Which, for example, would
the reader prefer in the following account of Gesualdo considered as
murderer: the inquest containing testimony of the immediate wit-
nesses to the crime as reported by the Grand Court of the Viceroy;
or the ongoing palimpsest of the Corona Manuscript, an account
riddled with fabrication whose earliest version occurs no earlier than
the middle of the seventeenth century and which continued to be
revised well into the eighteenth?
The final perspective of the present narrative hopefully transcends
what might at first glance appear to be a rudimentary collection of
related events and personal accounts in that it also attempts to inter-
pret some of the issues behind a group of fundamental studies of the
past fifty years regarding continuities in art, the nature of scientific
revolutions, and the idea of late style and its variously perceived
relation to the grand tradition. At the same time I have tried to keep
the technical terms and details to a minimum in order to forestall the
sense of isolation for the general reader that typically follows such
analytical excursions. The occasional musical test has, nonetheless,

PRELUDE TO A Vicenda 9
been introduced for those interested in tracking the argument a bit
more closely.
Even such a broadly constituted array of perspectives cannot, of
course, exhaust the Gesualdo saga for all time. Nor should its collec-
tive assessment here be taken as an attempt at a coronation. Rather,
given such an erratic estimate of Gesualdo’s art over the centuries, I
have attempted to clarify how and why he has been embraced with
such an unpredictable intensity in our own time. In trying to move
beyond the recounting of a familiar story, I have had to face, as a test
case, the nature and force of a radical artist’s trajectory: the points of
entrance and exit as well as the ebb and flow of the critical response
over time and its impact upon historical discourse. Finally, the invi-
tation to a reappraisal today is virtually demanded by the cumulative
experience of some of the most vibrant musicians of the past half
century, individuals who with gusto have alternately confirmed and
contradicted the previous historical record and left us to ponder a
new account.

" ») si ; a og
a Bes baw eS ice eae
este Siies ry 7" au
| meet Spee Ra A hasan sce wcteylootieglanaiiies jon
~ pmapeaiers-eey alls a Sarat 3 A maint pecvvingia
lassie acaba a oe scam saa
epee eG oe , tieradbin ya 2 origi ms F <sinjein a4, =a
n weenie neat ota She ratte Pa oe ied a
pe j Sgt bap i: ITO eal ee aidan
whas A pO We halk ws a Fee a ‘x, ve <a" oa :
uf Ate * e 9 ob aah) O- Rg ie ae
x rane ae? AaAoe Ne a ;
ngdbs Ges (eye gn Re ee
o-%9 ere =a Wey wee te F Nee ig ep
4 — ie yt pata. Poets én 3c\>oah “
: ie) WES éywoutty
a Pt Chee ee supee Gay acer
ial Sheed j Lei
ielibs ‘se ro: _
7 ot duel dom,
(ti eetp ipa:
a, bunetatee

ferrremrrecercecterntcstseet ees ROHL MAINS HEHEU CIM HOSS ete TOMI URL LO HOLL nS eet ehtomenetenoetcreanaenmaiseteie tasseisinaainionntiiies
PART ONE
Gesualdo
and the Crisis of the
|
|
|
|
|
|

— | ——
The Hex Is Cast
"Tis now the very witching time of night,
When churchyards yawn and hell itself breathes out
Contagion to this world.
—SHAKESPEARE, Hamlet, act 3, sc. 2
Gesuatpo isa hill town in the midst of the southern Appenines
and, like many of its neighbors, including Frigento a short two miles
away but three hundred meters higher, offers along with its salubri-
ous air breathtaking panoramas of lands that were once commanded
by Carlo Gesualdo and his ancestors. Indeed, for pure magic there
are few vistas that can surpass the nighttime view from the park in
Frigento looking down the mountainside to the subtly illuminated,
hilltop castle of the Prince of Venosa below. Though severely dam-
aged by an earthquake on 23 November 1980 that claimed the lives
of 2,570 inhabitants in the area, the unrestored castle displays a com-
manding exterior in the village of Gesualdo to this day.
Situated in Campania approximately sixty miles east of Naples,
Gesualdo is not far distant from the glories of the Amalfi Coast and
the ancient site of Paestum—the oldest Greek colony in all Italy.
Paestum’s majestic ruins were yet unknown in the Renaissance,
however, and despite their seeming proximity to his castle, Gesualdo
would have been unaware that such a city ever existed. Scholars had
been searching for them for centuries, but they were not discovered
until 1740 and not accurately described until 1779. Except in the
most general terms, a similar innocence of Gesualdo’s significance as
a composer on the part of the populace of his own village was also
13

14 THE GESUALDO HEX
true until recent decades. The point is confirmed: history is a story
of loss and recovery and comes down to us in bits and pieces.
The Gesualdo family ancestry was rich and traceable to the con-
quest of southern Italy under Roger I of Sicily (1031-1101) and
his older brother Roberto Guiscardo (1015-1085), both of Norman
birth.? Roberto’s son, Ruggero I Borsa (d. 1111), was the father
of Guglielmo d’Hauteville, who was named first Lord of Gesualdo
in 1141. It was through this lineage that Carlo Gesualdo ostenta-
tiously set forth his ancient and illustrious Norman heritage in the
inscription on his castle when he restored it (together with city piaz-
zas, fountains, streets, and gardens) prior to his marriage to Maria
D’ Avalos in 1586.) The inscription, visible to this day at the top of
the interior fagade of Gesualdo’s castle courtyard, reads thus:
CAROLUS GESUALDUS EX GLORISSIMI ROGERIT NORTHMANNI
APULIAE ET CALIBRIAE DUCIS GENERE COMPSAE COMES VENUSII
PRINCEPRS BTC] EREXTE
(Carlo Gesualdo, descendant of the most noble Roger the Norman,
Duke of Puglia and Calabria, Count of Conza and Prince of Venosa,
etc., erected [this building])
The more recent titular claims advertised in this celebrated inscrip-
tion derive from King Alfonso I of Aragon, who awarded the title
of Count of Conza to Roger’s descendant, Sansone II, on 1 August
1452. A century later Luigi IV, Carlo Gesualdo’s grandfather, in turn
became the first Prince of Venosa on 30 May 1561, a title awarded
by King Philip I of Spain of whom Luigi had become an intimate
confidant.‘
Such a procession of titles required confirmation, of course,
through a series of appropriate marriage contracts. The most
important of these was the betrothal of Carlo’s father in 1560 to
Geronima Borromeo. She was the sister of Carlo Borromeo, Arch-
bishop of Milan and one of the principal architects of the Counter-
Reformation, as well as the daughter of Margherita de’ Medici,
sister of Pope Pius IV. It was a liaison that was to prove pivotal for
the immediate future of the family dynasty and its benefices.

THE Hex Is Cast I 5
Our story begins here: the first child from this marriage was Luigi,
born in 1563, followed by his brother Carlo on 30 March 1566.5
Carlo spent much of his infancy in Taurasi, a town not far from
Gesualdo with its own history and medieval castle and in recent years
renowned for the production of some of the most splendid and prized
wines in all Italy.° His mother died when he was only seven, and at
the request of his uncle, Carlo Borromeo for whom he was named,
he was sent to Rome to be set on the path of an ecclesiastical career.
There he was placed under the protection of his uncle, Alfonso
(d. 1603), then dean of the College of Cardinals, later unsuccessful
pretender to the papacy, and ultimately Archbishop of Naples.
Hereditary laws dictated that the older brother, Luigi, was destined
to become the next Prince of Venosa, and Carlo, being the second
born in a family with such impressive ecclesiastical connections, was
automatically destined for the cardinalate. With the premature death
of his elder brother in 1584, however, Carlo Gesualdo’s life was to
be transformed forever. He was now fated to become head of one
of the wealthiest estates in southern Italy, a role that he was forced
to assume only seven years later with the death of his father in 1591.
Carlo Gesualdo (1566-1613) now took the titles of the eighth Count
of Conza and the third Prince of Venosa. Despite this sustained rise
in the prominence of the family line, however, our prince was des-
tined to bring the dynasty to an end.
Things began appropriately, however. As heir to such a lineage
Gesualdo’s marriage was quickly arranged, and in 1586 Gesualdo,
only twenty years of age, took as his wife Maria D’Avalos, four years
his senior. Daughter of Carlo D’Avalos, Principe di Montesarchio,
and his wife Sveva Gesualdo, Maria was already twice widowed.
The D’ Avalos family was descended from Spanish royalty, but Maria,
through her mother’s bloodline, was also a cousin of her future hus-
band. Soon after the marriage Gesualdo’s new wife developed a repu-
tation as one whose beauty and charm were irresistible to men—even
those to whom she was not so inclined, such as Giulio Gesualdo, one
of Carlo’s uncles.” Knowledge of her escapades soon became public,
and Giulio, scorned, wasted no time in assuring his nephew of his
wife’s unfaithfulness. With the issue thus publicized, custom of the
time virtually demanded that the husband take action.

16 THE GESUALDO HEX
The prevailing convention in such matters is set forth with aston-
ishing impact by Robert Browning in one of his most famous poems,
“My Last Duchess,” wherein Duke Alfonso II d’Este of Ferrara, who
as we shall see was soon to become Gesualdo’s in-law, speaks of his
own faithless wife. The abrupt finality in dispensing courtly power
in matters dealing with feminine infidelity is stunningly similar to
the fate that befell Maria D’ Avalos at the hands of Gesualdo.* Note
Browning’s jolting fullstop in the final line before continuing with
the rhyming couplet, “There she stands. . .”
She had
A heart—how shall I say?—too soon made glad,
Too easily impressed; she liked whate’er
She looked on, and her looks went everywhere.
Sir, ‘twas all one! My favour at her breast,
The dropping of the daylight in the West,
The bough of cherries some officious fool
Broke in the orchard for her, the white mule
She rode with round the terrace—all and each
Would draw from her alike the approving speech,
Or blush, at least. . .
Oh sir, she smiled, no doubt,
Whene’er I passed her; but who passed without
Much the same smile? This grew; I gave commands;
Then all smiles stopped together.
In an interview Browning once said, “I meant that the commands
were that she should be put to death . .. Or he might have had her shut
up in a convent.” Gesualdo also gave commands. Details of the ensuing
murder of Maria D’Avalos were reported at the time by the inquest of
the Grand Court of the Viceroy,'° and this much is clear from witnesses
to the murder: under the announced pretext that he had gone hunting,
Gesualdo provided an all-clear signal to Maria and the Duke of Andria
to meet in their residence, the Palazzo San Severo, for a sexual liaison;
having laid the trap, Gesualdo then attacked the couple with a party of
servants and murdered them in their bed (see Figure 1.1). The details,

TEP ELESx wisn Asm 0G
1.1 Palazzo San Severo, Naples. Photo courtesy of Jeff Matthews.

18 Tue GESUALDO HEX
quickly repeated and inflated, offered the essentials of one of the
goriest murders ever recorded, though it mirrored a literary type,
the chroniques scandaleuses, that was commonly embellished in the lit-
erature of the late sixteenth and seventeenth centuries. There were
verifiable first-hand reports of Gesualdo’s command to “Kill that
scoundrel along with this harlot! Shall a Gesualdo be made a cuck-
old?”; descriptions of nightshirts bloodied, of throats slit, of bodies
stabbed in private parts; and of Gesualdo’s exit from the bedcham-
bers, his hands covered with blood, only to return a second time to
stab his wife, muttering, “I believe she may not yet be dead.””
The chroniclers who took up the story were legion. Torquato
Tasso, Giambattista Marino, and numerous other literary lights of
the day extolled the beauty and sorrow of the lovers in verse.'* The
so-called Corona Manuscript, a lurid and extravagantly embroidered
document written by multiple anonymous writers, whose earliest
copy dates from after the middle of the seventeenth century, ulti-
mately took on the title Successi tragici ed amorosi, which over time
inflated the story almost beyond recognition." Yet the story had not
run its course, and further embellishments were destined to surface.
Among the totally unsubstantiated details that accrued over the
years were stories that had Gesualdo order the dead bodies of his
wife and her lover stripped and left nude on the grand staircase of the
palace the next morning for all the populace to view (although this
runs counter to the first-hand report that Maria’s aunt immediately
undertook to have her niece’s body cleansed and placed in a cof-
fin); that had a monk seize the opportunity to fling himself on top
of Maria’s corpse and use her though dead;"* and that had Gesualdo
murder an unaccounted-for second child, whose paternity he sus-
pected, by placing it in a cradle, suspending it by ropes in the cortile
of his castle, and subjecting it to such violent undulations that the
child expired.
Most of the dramatic details and the literature that perpetuated it
in one fashion or another were totally fabricated.'’ That having been
said, the verifiable facts of the double murder were lurid enough to
carry the story forward and to encourage its development. Impor-
tant to note in such a confusion of facts and fiction is the reality
that women in late-Renaissance Italy were not allowed amorous

THe Hex Is Cast 19
dalliances. Spanish convention, which would have included Naples,
inclined to the killing of both the adulteress and her lover, the north-
ern Italian tradition to killing only the wife. Thus custom held that a
cuckolded male, and particularly a Neapolitan prince, had not only
the right but the duty to protect the honor of the family name by
murdering the guilty parties.’® Yet, as his last will and testament con-
firms, Carlo Gesualdo himself acknowledged an illegitimate child of
his own.'? That Gesualdo escaped retaliation for his own amorous
dalliances suggests only that he was of higher social station than the
woman who bore his child.
Given the culture of the day, it is not surprising that other similar
examples abound among illustrious personages, including musicians.
It has been corroborated, for example, that in November of 1601
Alfonso Fontanelli, an Este courtier and esteemed composer who had
earlier accompanied Gesualdo to Ferrara for his second marriage to
Eleonora d’Este in 1594, was stripped of his property following the
murder of his wife’s lover and was then banned from Este territory.
As we have seen, Fontanelli had good models by that time in the
figures of both Gesualdo and Duke Alfonso d’Este II. Yet the very
next year Fontanelli found employ in Rome in the service of Cardi-
nal Alessandro d’Este, the brother of Cesare and Eleonora d’Este. His
record as murderer was finally put aside when, through the influence
of friends, Fontanelli returned to the favor of Duke Cesare, who in
1605 appointed him as official resident in the papal court."
A similar story and ultimate disposition can be found with
Francesco Rasi, a composer and renowned singer in the employ of
Gesualdo in 1594, who, following his implication in a murder in
1610, was banned from Tuscany and dispatched to Turin, “where
he took part in a restaging of Monteverdi’s Orfeo.”"? Almost one
hundred years earlier another Italian composer, Bartolomeo Trom-
boncino, had killed his wife, Antonia, after discovering her with her
lover. Pardoned, he went on to a brilliant career.” To put it bluntly
and briefly: in Gesualdo’s time there existed a social imperative of
murder hinged to the issue of uxorial infidelity and family honor.
With these facts in mind it is essential to question the often repeated
charge that Gesualdo’s role in the slaying of his wife and her lover
confirms that he was a psychopathic assassin.

20 Tue GESUALDO HEx
Remarriage, Ferrara, and the Este Court. Even with the prevalent
societal vindication of his actions Gesualdo’s problems were not
over. For while Maria D’Avalos had produced a male heir, Emman-
uele, who was three years of age at the time of his mother’s murder,
both social protocol and family ambitions now virtually demanded
that Gesualdo take a new wife. The numerous reasons that led to a
liaison with the Este court at Ferrara can best be summed up by stat-
ing that the reigning Este duke, Alfonso II (the narrator of Brown-
ing’s poem as well as the grandson of Alfonso I and the notorious
Lucrezia Borgia), was childless and faced with the realization that
without an heir the Este court would, according to law, revert to
the papacy.”
In light of this situation Carlo Gesualdo—grandnephew of Pius [V
and nephew of both Carlo Borromeo and Alfonso Gesualdo, dean of
the College of Cardinals—stood out as a highly desirable prospect for
marriage. Indeed, Alfonso Gesualdo, who had papal ambitions him-
self, had earlier been one of the largest stumbling blocks in attempted
negotiations to overturn the automatic forfeiture of Ferrara to the
papacy in the event that an Este male heir were never produced.
Gesualdo’s potential influence in the matter was obvious. His reputa-
tion as a murderer was, equally obviously, not considered an impedi-
ment—least of all by Duke Alfonso II, who, as Robert Browning
only obliquely intimates, ultimately had three wives.*? By compari-
son with his slightly earlier English contemporary, Henry VIII of
England, his record was, shall we say, modest. Let it be reported in
advance that although Gesualdo’s wedding with Eleonora d’Este, a
cousin of Alfonso H,** took place in February 1594, the Este duke
ultimately died in 1597 without heir and without the issue of succes-
sion having been resolved. Gesualdo’s liaison with Ferrara had, how-
ever, centered almost exclusively on musical life there. Anticipating
this, on the journey to Ferrara he brought along his first two books
of madrigals in score as well as two of his own musicians, Scipione
Stella and Francesco Rasi. On 19 December in Rome he met Emilio
de’Cavalieri, who remarked on the prince’s passion for music.
A review of this much of the early biography is essential for any
consideration of Gesualdo’s final posture as a man and artist. This is

iE rEsalss Gass 2
especially true in light of the events that followed his second marriage
to Eleonora d’Este, who was born on 23 November 1561 and was
therefore more than four years older than her consort. Vivid reports of
the ceremonial pomp and circumstance that accompanied the wedding
festivities confirm that it was a lavish affair complete with banquets,
Jousting, and music that lasted over several days.”> Ercole Bottrigari
recorded the wedding festivities in La mascara, overo Della fabbrica de’
teatri (1598); Ercole Pasquini composed a favola boscareccia, I fidi amanti;
Vincenzo Rondinelli dedicated a treatise on acoustics to him, De soni,
e voci; a book of wedding epithalamia by various poets was printed,
bound in white leather; and in 1623 Alessandro Piccini recorded that
he had presented two of his archlutes to Gesualdo in 1594. One of
the most exceptional presentations was Duke Alfonso II’s gift of a suit
of armor, which is preserved to this day in the museum of Konopi&té
Castle near Prague (See Figure 1.2).
Celebration shortly turned to concern, however, as word of
Gesualdo’s maltreatment of his bride began to surface, a factor that
was to escalate in the years ahead. Indeed, the distance between
the couple is signaled early on when the prince’s initial residency
in Ferrara was interrupted by a return trip to Gesualdo without his
new wife as early as 15 May 1594, only three months after the wed-
ding ceremony. On the way home he stopped at Venice, remaining
incognito but praising the musicians of Ferrara even as he denigrated
those in Venice, including Giovanni Gabrieli; probably arranged
future publication with the Venetian printer Gardano; and at Padua
visited Costanzo Porta. His absence lasted over seven months until 4
December of that year, at which time he returned to Ferrara.
The return voyage brought further extraordinary encounters.
For this time Gesualdo stopped in Florence, where he met Jacomo
Corsi, principal musician of the Camerata following the departure
of Count Bardi for Rome in 1592, and where monody was bloom-
ing and opera was in the process of being born. Giulio Caccini,
one of the important monodists and early composers of opera and
also under Corsi’s protection, had been removed from the court pay-
rolls in July 1593 because of his involvement in a brawl the previous
December. Amazingly, the prospect of settling in Ferrara had found
Caccini attending Gesualdo’s marriage to Eleonora d’Este the previous

THE GESUALDO HEx
1.2 Gesualdo’s suit of armor. Photo c of Konopisté Castle Museum.

THe Hex Is Cast 22
February.*® Yet, despite Gesualdo’s exposure to such personalities
and developments as well as his own prowess as a lutenist (described
by Fontanelli in a message to Duke Alfonso II on the wedding jour-
ney to Ferrara), little evidence survives of any compositional activity
on his part in the realm of lute music or accompanied song.
The single tantalizing exception is a notice from Fontanelli that
Gesualdo had written a piece for three sopranos at the court of Fer-
rara, possibly in emulation of Luzzasco Luzzaschi. As the foremost
composer at the Este court, Luzzaschi had composed a collection
of madrigals for one, two, and three sopranos with instrumental
accompaniment as early as 1585. Reserved for performance at Fer-
rara, it was not printed until 1601, following the death of Duke
Alfonso II in 1597. Gesualdo could hardly have escaped famil-
larity with this repertoire during his stay in Ferrara, where the
Duke’s “singing ladies” were so renowned that they lured several
of the crowned heads of Europe and even the Pope to visit the Este
court. Gesualdo’s response to such developments remains open to
speculation.
Whatever the whole story and regardless of Gesualdo’s having
referred to Luzzaschi as “the only enemy I fear,” in the publishing
contest that was to ensue Gesualdo ignored Luzzaschi’s achievements
in the realm of embellished vocal music with instrumental accom-
paniment. The idea that the art of counterpoint posed a greater
challenge than solo song and reflected the most advanced art of the
composer is clearly inferred. The other side of the argument was
already under way, however, with the likes of Vincenzo Galilei and
Girolamo Mei insisting that, following the model of the Greeks,
only solo song could promote a true display of the affections. Even
this was eventually to provoke a countercharge.
Gesualdo’s reluctance to publish whatever adventures he may
have had in solo song aside, it is clear from these several encounters
that he had been liberally exposed to the art and artists attendant to
the birth of monody and opera. The idea is further confirmed in the
figure of Francesco Rasi, singer and lutenist, an early member of
Gesualdo’s court who had even traveled with him to Ferrara for his
second wedding. It was he who took part in Peri’s Euridice and Cac-
cini’s II rapimento di Cefalo in 1600, sang the title role in Monteverdi's

24 THe GesuALDO HEX
Orfeo in Mantua in 1607, and performed the role of Apollo in Marco
da Gagliano’s Dafne in 1608.”” Furthermore, as a virtuoso lutenist
himself, Gesualdo would naturally have been attracted to Rasi and,
as a consequence, aware of the degree to which solo song flourished
during the last decade-and-a-half of his life.**
It is therefore evident that despite Gesualdo’s exposure to activi-
ties in Florence, Mantua, and elsewhere, it was only with his return
to the court of Ferrara, the historic center of chromaticism from the
time of Nicola Vicentino earlier in the century, that he made those
quite different contacts that were ultimately to prove decisive for his
own future career as a composer. In a word, contrary to what some
later writers would have us believe, it was Gesualdo’s confrontation
with avant-garde developments in Ferrara that provided the catalyst
for his change to a new and miraculous expression—not the murder
of his first wife that drove him to madness and to the composition of
an unstable music. Obviously, however, personal experience would
necessarily factor into his art. We have now set up a series of conun-
drums to which we will return later. Further, darker biographical
complications lurk, however, before we can finally turn our atten-
tion to the question of his music and its chronologies.
The Witch Trials. By February 1597 we know that the Prince of
Venosa had returned permanently to his castle in Gesualdo, once
more without his wife. He had been gone for slightly over two
years, but Ferrara, where the lightning pace of his musical vision had
unfolded (accelerated by the presence of ducal musicians and print-
ers), was now relegated to a time and place never to be revisited.
Trips to his former residence in Naples, the Palazzo San Severo,
where the murders had taken place, understandably also ceased. We
gather this from Gesualdo’s letters to Duke Alfonso and Don Cesare,
his wife’s brother, insistently urging them to send his wife to him
in Gesualdo. Both replied by suggesting that he return to Ferrara to
fetch her, though this was rebuffed by our prince under the pretext
of bad health and his physician’s advice.
It would seem that Eleonora’s distaste for joining her husband in
the south was due not only to patterns of physical and psychologi-
cal abuse that had already become apparent while Gesualdo was still

THE Hex Is Cast DS
in Ferrara, but no doubt also in part to her reluctance to leave the
lively artistic milieu of the Este court for a remote castle in Cam-
pania. No doubt in partial response to this, at the time of his per-
manent return to the south, Gesualdo had undertaken to resuscitate
the traditions of his father and, in the process, to emulate Ferrara by
re-forming a court of musicians and composers. Although Giovanni
de Macque had left for Naples, some familiar names appear on its
registers: the lutenist Fabrizio Filomarino, the singer and viol player
Ettore Gesualdo, Scipione Stella, Pomponio Nenna, and Mutio
Effrem, the last of whom was still in Gesualdo’s employ at the time
of the latter’s death.
Finally we have a letter of 8 September 1597 from Gesualdo indi-
cating that his wife had arrived safely in Gesualdo with their young
son. Within a month, on the ninth of October, the Duke Alfonso
d’Este II died, and with his passing the glory of Ferrara slipped
away. The curtain had come down not only on a princely court but
also on its extraordinary sponsorship of musical artists and activities.
Ferrara now returned to the papacy, and Eleonora’s brother, Cesare
(1562-1628), became Duke of Modena, whither the former Fer-
rara court was now removed. Complaints are repeated in this letter
regarding the Princess’s resistance to the cold air in Gesualdo, and it
concludes with the notice that “she has been advised to be very care-
ful and vigilant if she wants to avoid being poisoned.” Poisoned?
Could she really have meant this literally, or was she delusional in
light of her husband’s sustained behavior? While reports regarding
the increasingly poor health of both the prince and the princess as
well as the former’s unfaithfulness in the period of his wife’s second
return to Gesualdo have been generously documented, the reasons
behind many of these complaints have only recently been clarified.
The death in October 1600 of little Alfonsino, the only child from
Gesualdo’s second marriage, is a matter of record. But within the
next three years a series of events occurred that were both sensa-
tional in nature and that paint a vivid picture of the composer’s
enormous psychological and spiritual stress during the final decade
of his life.
Actually, this part of the story has been long unfolding. For as early
as 1892 the historian Luigi Amabile had indicated that there was some-

26 THE GESUALDO HEX
thing more to the Gesualdo story that was brought to a head in the
year 1603.°° The only problem with his report, based upon documents
in the Archivio di Stato in Naples, was that Amabile thought the
principal figure involved was Emmanuele, Gesualdo’s son, rather than
the Prince of Venosa himself.3' A review of the sources undertaken
by John Crayton in 2001 now makes clear beyond any doubt that the
issue at hand related to Carlo Gesualdo.*”
What was the story? It involves a new dimension to what would
seem to be an already overloaded tale. The issue is manifold and
includes witchcraft, demons, life-threatening illnesses, Renais-
sance medical practices, the Inquisition, and a struggle for authority
between church and state. This much seems clear: the inquiry that
led to a trial was initiated under pressure from Gesualdo’s wife, who
had finally come to the end of her patience not only on the mat-
ter of physical abuse but on her husband’s extramarital behavior.
Over time she had become aware that he had been a repeated adul-
terer on the very premises of the castle and that his concubine had
been involved in the practice of witchcraft. Furthermore, Gesualdo’s
declining health, of increasingly suspicious origins, was also now a
subject of growing concern. The stage had been set. Something had
to be done.
The essence of the ordeal and the principal figures in the case are
made clear in the reports of Cesare Staibano, counsel in Gesualdo’s
service. Addressing the Viceroy of Naples, Staibano tells us that
the Bishop of Avellino had ordered an expedited hearing regard-
ing proceedings deemed to pertain to the Holy Inquisition. Then
in late August 1603 he forwarded copies of the depositions, which
resulted in Staibano’s final report to the Viceroy of a pair of con-
fessions, made under torture by a certain Aurelia d’Errico and a
Polisandra Pezzela, regarding sorceries and love potions concocted
and given by them to the Prince of Venosa. Both church and state
had now become involved.*3 Here is the complete text of the
report:
Informative report to the Viceroy from the baronial governor of the
house of Gesualdo, Cesare Staibano, regarding witches and sorcery, and
on the state of the trial against Aurelia d’Errico e Polisandra Pezzella.34

IMECHEXGiSs CAST Bay
Most illustrious and excellent Master,
On the order of your Excellency, an investigation has been car-
ried out against Aurelia d’Errico from Gesualdo because of the love
potions she gave to His Lordship, the Prince of Venosa for him to
drink, as well as other sorceries carried out against him; it has been
proven against the aforementioned via the proofs below:
That the aforementioned Aurelia had been involved with the afore-
mentioned Prince for ten years is proven by several witnesses and by
the deposition of the defendant.
That for the past five years, since he married the Princess, he stopped
frequenting the aforementioned Aurelia is established through the
deposition of the defendant and by several witnesses.
That the aforementioned Aurelia, seeing herself forsaken by the
Prince, frequently lamented it, is evident from the testimony of five
witnesses at the hearing and because of the complaints of the defen-
dant. Some of the witnesses add that when she lamented, she used to
say “The Prince has left me, I will do something to him so that he
will have to keep me eternally, and if he will not be with me, I don’t
want him to be with other women.”
That the aforementioned Aurelia made the Prince drink her menstrual
blood as a purgative is established by four witnesses to extrajudicial
confessions by the defendant.
That menstrual blood is a kind of poison which, if not treated imme-
diately, will eventually lead to a person’s death is established through
the depositions of four physicians, who also say that they judged the
Prince’s indisposition to be supernatural, caused by harmful drinks and
other sorceries, because many natural remedies that were used were of
no avail, thereby indicating the supernatural nature of the poison.
That Polisandra Pezzella from Gesualdo went to the home of the
aforementioned Aurelia and spoke to her in secret, and after the

28 THE GESUALDO HEX
aforementioned Polisandra left, when the aforementioned Aurelia
was asked by Bionda from Enea—who was in the home of the
aforementioned Aurelia—what they had secretly spoken about,
Aurelia declared that the aforementioned Polisandra had told
her that if she would take a slice of bread and place it inside her
“nature” and after it was saturated with her own seed, she would
give it to the Prince to eat with sauce, is established through the
deposition of the aforementioned Bionda through an extrajudicial
confession by the defendant and also through the deposition of the
selfsame Aurelia given intra-judicially and without torture. And
when examined under oath, Polisandra testified that she brought
the slice of bread to Aurelia, like the one given to her by Don
Antonio Paulella from Montemorano, and who had told her to
bring it to the aforementioned Aurelia, and that after she had slept
with the Prince, she would place it inside her “nature” and, soaked
with the seed of them both, she would then give it to the Prince to
eat in a sauce. It is established through the doctor’s deposition that
the seed is harmful.35
That the aforementioned Aurelia more than once said that “He wants
me to be a Princess, my Prince will be mine from the waist down,
and from the waist up the Princess’s, so that she can only have kisses”
is established through three witnesses.
That the aforementioned Aurelia met with Antonio Paulella of Mon-
temarano repeatedly in secret over two or three days, and that he is
known to all in Gesualdo and Montemarano and neighboring places
as a sorcerer is established through several witnesses.
Through three witnesses it is established that the defendant would
say that the Prince could not get well unless he went back to her; she
said this when she heard that the Prince was sick.
It is established through Aurelia’s extrajudicial confessions to three
witnesses that she would say that even though she had given him the
menstrual blood and done other sorceries to him so that he would
love her, she did not do it to hurt him.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

"Emme me jää. Ja miten hyvänsä, älä ala kasata, vaikka saisimme
kovaakin kokea."
"No niin. Mitta ei sinun ole mielesi hyvä, jos jonakin kauniina
päivänä et saa sokeria teehesi."
Mr Britling jätti tämän henkilökohtaisen sovellutuksen
huomioonottamatta.
Paljon vakavampi kuin ruokavarojen puute on rahapaniikin
mahdollisuus.
He kulkivat nurmikkoa edestakaisin ja mr Britling jutteli. Hän
sanoi, että erittäin harvat ihmiset vielä nytkään älysivät nykyistä
yhteiskuntaa kannattavan luottojärjestelmän löyhyyttä. Luottamus oli
kasautunut suunnattomiin, varsinkin sen laiskan
välinpitämättömyyden vuoksi, jota osoittivat — kaikki. Se oli tervettä
niin kauan kuin ihmiskunta yleensä uskoi siihen; mutta annahan
uskon riittävässä määrin rappeutua, niin seurauksena saattaa olla
millainen luhistuminen hyvänsä. Se voi kerrassaan hävitä — kuten
luottojärjestelmä hävisi Italiasta goottien sinne tunkeutuessa — ja
jättää meille vain käteenotettavat esineet, todellisen omaisuuden ja
muun sellaisen. Muistiko hän Gissingin uusinta romaania? —
"Veronilda" sen nimi oli. Siinä kuvailtiin maailma, jossa ei ollut muuta
omaisuutta kuin minkä voi mukanaan kuljettaa. Rooman
valtakunnassa tuo asiaintila kehittyi hitaasti, sukupolvien kuluessa,
mutta me elämme nyt nopeammin muuttuvassa maailmassa —
maailmassa, jossa järjestys on hatarampi. Kukaan ei tunne luoton
voimaa eikä sen heikkoutta; kukaan ei tiedä, luhistuuko se jo
tämänkertaisesta iskusta… Jos niin käy, niin koko se pieni elämä,
jota olemme näihin asti eläneet, häviää pois…

Hän huomasi mrs Britlingin tavantakaa silmäilevän auringon
valaisemaa taloansa — siinä oli uudet ulkokaihtimet, ja hän oli
onnistunut värin valinnassa — ja kuuntelevan epäilevin ilmein hänen
tutkistelujansa.
"Muutamia päiviä sitten", sanoi mr Britling yrittäen tehdä asiaa
havainnollisemmaksi, "olimme me yhteensä viidenkolmattatuhannen
punnan arvoiset. Nyt emme tiedä, mitä meillä on, olemmeko
menettäneet tuhannen vai kymmenentuhatta…"
Hän tarkasti kukkaronsa ja havaitsi omistavansa kuusi puntaa.
"Paljonko sinulla on?"
Hänellä oli sisällä kassassaan suunnilleen kahdeksantoista puntaa.
"Meidän on ehkä tultava sillä toimeen epämääräinen aika
eteenpäin."
"Mutta pankkihan avataan piakkoin", sanoi mrs Britling. "Ja
ihmiset näillä seuduin myöntävät meille kyllä luottoa."
"Entä jos he eivät myönnä?"
Otaksuma ei tehnyt häntä levottomaksi. "Meidän arvopaperimme
kohoavat jälleen. Ainahan ne kohoavat jälleen."
"Kaikki voi tulla entiselleen", myönsi mr Britling. "Mutta voi käydä
niinkin, ettei mikään tule entiselleen. Koko tämä elämämme, joka on
tuntunut niin selvältä ja varmalta — on epävarmaa. Minä uskoin, että
olemme kiintyneet ja juurtuneet tänne — koko elämänajaksi. Entä
jos asiain kehitys nyt viskaa meidät täältä pois? Siinä on
mahdollisuus, joka ehkä muuttuu meille todellisuudeksi. Tänä
aamuna minusta tuntuu kuin olisi elämäämme avautunut kaksi

suunnatonta porttia, kuin kaksi porttia, jotka johtavat areenalle tai
pimeyteen ja joista saattaa syöksyä sisään mitä hyvänsä.
Kuolemakin. Otaksukaamme, että äkkiä näemme ilmassa jonkin
suuren zeppeliinin tai kuulemme tykin jyskettä rannikolta käsin. Tai
saapuu polkupyörällä lähetti, joka käskee meitä jättämään kaikki ja
muuttamaan sisämaahan…"
"En ymmärrä, mitä syytä on tuollaisia asioita ennustella."
"Mutta eihän ole syytä jättää niitä mahdollisuuksia
tarkastelematta…
"Omituista on", sanoi mr Britling jatkaen asian tutkistelua, "että
kun katselee asioita, kuten nyt katselee, sangen todennäköisinä, niin
ne eivät esiinny läheskään yhtä kauhistavina ja tuhoisina kuin ne
olisivat näyttäneet — viime viikolla. Uskonpa, että sijoittaisin teidät
kaikki Gladysiin ja lähtisin ajamaan länttä kohti jonkinlaista hilpeyttä
tuntien…"
Mrs Britling katsoi miestään ikäänkuin aikoen sanoa jotakin, mutta
ei sanonutkaan mitään. Hän epäili viimeksimainitun vierovan
kotiansa ja teeskentelevän huolenpitoa pelkästi kohteliaisuudesta…
"Ehkäpä ihmiskunta pyrkii liiaksi rauhaantumaan. Ehkäpä näitä
levottomuuksia sattuu sen vuoksi, että pelastuisimme
ummehtuneesta mukavuudestamme. Kuuluu jälleen tuntemattomien
kokemusten, vaarojen ja vastuksien salaperäisesti houkutteleva
kutsu. Tekee mieli lähteä. Mutta ellei tule sysäystä, jäämme
paikoillemme. On kuin taika sitomassa omaan pesään ja vanhoihin
tuttuihin polkuihin. Nyt minä pelkään, mutta tunnen samalla taian
taittuneen. Lumottu linna puhkee yht'äkkiä täyteen ovia, joista
pääsen ulos. Voit nimittää niitä hävitykseksi, vararikoksi,

hyökkäykseksi, paoksi — ne ovat vain ovia, jotka johtavat pois
tottumuksesta ja tylsästä kaavamaisuudesta… Minä en ole kelvannut
pitkiin aikoihin muuhun kuin joutavaan, hajanaiseen haparoimiseen."
"Minä luulin sinun täällä viihtyvän. Sinä olet tehnyt aika paljon
työtä."
"Kirjoittaminen on muistiin merkitsemistä eikä elämää. Mutta nyt
minä tunnen yht'äkkiä, että elämämme saa pontta ja sisältöä.
Tuntuu siltä kuin elämän koko laatu muuttuisi. Sellaisia aikoja on. On
aikoja, jolloin ajanhenki kerrassaan muuttuu. Vanhoina aikoina tämä
tajuttiin paremmin kuin nykyään. Silloin erotettiin toisistaan arki- ja
pyhäpäivät, juhlat, paastot ja hartauspäivät. Samoin on nyt käynyt.
Arkisäännöt on heitettävä syrjään. Ennen — vielä kolme päivää
sitten — oli kilpailu oikeutettu, oli oikein ja kohtuullista koettaa
hankkia parhaita elintarpeita ja etsiä omaa etuansa. Mutta se ei ole
oikein nyt. Sota luo sunnuntain, ja me suljemme puodit. Pankit ovat
kiinni ja ihmisistä tuntuu kuin sunnuntai yhä jatkuisi…"
Hänen oma tiensä oli selvä.
"Asteikko on vaihtunut. Nyt ei merkitse yhtään mitään, vaikka
kärsimmekin taloudellisen häviön. Ei merkitse mitään, vaikka meidän
täytyykin elää perunoilla ja tehdä velkaa saadaksemme vuokran
maksetuksi. Nämä ovat nyt pienimpiä sivuseikkoja. Viikko sitten ne
olisivat olleet mitä tärkeimpiä. Tässä me olemme, historian
suurimpain mullistusten ja historian suurimpain mahdollisuuksien
välittömässä läheisyydessä. Meidän on mentävä mullistusten läpi
päästäksemme käsiksi mahdollisuuksiin. Maailmassa ei ole nyt muuta
tehtävää kuin koettaa kääntää parhaaksi tämä elämän kaikkein
vakiintuneitten sisältöjen pelottava luhistuminen."

Hän oli löytänyt etsimänsä. Hän jätti vaimonsa nurmikolle ja
kiiruhti takaisin kirjoituspöytänsä ääreen…
6.
Kun mr Britling aamupuhteen uutterasti askarreltuaan korkeitten
ihanteittensa parissa tuli huoneestaan välipalaa syömään, tapasi hän
mr Lawrence Carminen, joka oli saapunut vierailemaan. Mr Carmine
seisoi hallissa hajasäärin lukemassa The Times'iä neljänteen kertaan.
"Minä en voi tehdä mitään", sanoi hän kääntyen. "En voi keskittyä.
Luultavasti me joudumme sotaan. Minä olin niin tottunut
ajattelemaan sotaa Saksaa vastaan, etten uskonut siitä milloinkaan
tulevan totta. Herra jumala, millainen surkea juttu siitä syntyykään…
Ja Maxse ja kaikki nuo voitonriemuiset pelottelijat, jotka huutavat:
'Enkö minä sitä sanonut!' Hitto vieköön saksalaiset!"
Hän näytti alakuloiselta ja masentuneelta. Hän seurasi mr
Britlingiä ruokasaliin päin kädet syvällä taskuissa.
"Siitä syntyy pelottava juttu", sanoi hän tervehdittyään mrs
Britlingiä, Hughia, täti Wilshireä ja Teddyä ja istuuduttuaan mr
Britlingin vieraanvaraiseen pöytään. "Se panee kaikki ylösalaisin. Me
emme vielä aavistakaan, kuinka paljon pahaa se tulee
aiheuttamaan."
Mr Britling oli täynnä itsepintaista ja ennakkoluulotonta
optimismiansa, jota hän oli äsken mielessään hautonut. "Minä en
sure, että olen elänyt tähän sotaan asti", sanoi hän. "Se voi olla
tavallansa kamala onnettomuus, mutta toisaalta se on valtava
edistysaskel ihmiskunnan elämässä. Siihen loppuu

nelikymmenvuotinen ilkeä epätietoisuuden aika. Se on käänne ja
ratkaisu."
"Mielelläni minäkin katselisin asiaa tuolta kannalta", sanoi mr
Carmine.
"Se on kuin suojasää — kaikki on ollut jäätyneenä sekasortona
juutalaissaksalaisesta Berliinin sopimuksesta asti. Ja vuodesta 1871."
"Miksi ei aina Schlesvig-Holsteinin ajoilta?" kysyi mr Carmine.
"Niin, miksipä ei? Tai Wienin sopimuksesta?"
"Tai — — Voihan mennä taaksepäin —"
"Rooman keisariaikaan asti", lisäsi Hugh.
"Kaikkein ensimäiseen valloitukseen", virkkoi Teddy…
"Minä en voinut tehdä työtä aamusella", sanoi Hugh. "Olen
tutkinut tietosanakirjasta Balkanin rotuja ja uskontoja… Sekalaista
seurakuntaa."
"Niin, mikäli niitä käsitellään vain yksitellen", sanoi mr Britling.
"Mutta tässäpä juuri ilmenevät sodan suunnattomat mahdollisuudet.
Nyt kaikki ikäänkuin liukenee. Maailmankartta saadaan piirtää
uudelleen. Viikko sitten me kaikki riitelimme kiivaasti asioista, jotka
ovat liian mitättömiä mielenliikutuksen aiheita. Nyt olemme yht'äkkiä
siirtymässä uuteen aikakauteen. Tämä on uutta aikakautta. Maailma
on taipuisana ihmisten käsissä he voivat tehdä siitä mitä tahtovat.
Toinen kausi on loppumassa, toinen alkamassa. Tämä on paljo
suurempaa kuin Ranskan vallankumous tai uskon puhdistus… Ja me
elämme siinä…"

Seurasi vaikuttava vaitiolo.
"Miten käynee Albanin?" virkkoi Hugh, mutta hänen
huomautuksensa jäi kokonaan huomioon ottamatta.
"Sota tekee ihmiset katkeriksi ja ahdasmielisiksi", sanoi mr
Carmine.
"Sota ahdasmielisesti käsitettynä", sanoi mr Britling. "Mutta tämä
sota ilmaiseekin närkästystä ja ylevämielisyyttä."
He mietiskelivät, ryhtyisivätkö Yhdysvallat kenties välittämään. Mr
Britlingin mielestä hyökkäys Belgiaan vaati jokaisen sivistyneen
vallan asiaan puuttumista ja hän arveli Amerikan parhaiden vaistojen
olevan väliintulon puolella. "Mitä enemmän meitä on", hän sanoi,
"sitä nopeammin asiasta selviydytään".
"Olisi omituista, jos viimeiseksi välittäjämaaksi jäisi Kiina", sanoi
mr Carmine. "Maailman ainoa kansa, joka todella uskoo rauhaan…
Mielelläni katselisin asioita yhtä luottavasta kuin te, Britling."
Hetken aikaa he kuvailivat mielessään jonkinlaista Saksan ja
militarismin suurta tuomitsemista, jossa idän viisaus istuisi
tuomaripöydän takana. Militarismi oli haudattava kuten itsemurhan
tekijä neljän tien risteykseen ja paalu lyötävä läpi sen ruumiin, ettei
se pääsisi sopimattomalla hetkellä heräjämään.
7.
Mr Britling eli sellaista sielullista vaihetta, jossa mielikuvat liikkuvat
vapain valloin. Tämä oli ensimäisiä vaikutuksia, mitä sota sai aikaan
monissa sivistyneissä mielissä. Se mikä oli näyttänyt iäti säilyvältä

alkoi nyt ilmeisesti horjahdella, se mikä oli näyttänyt kiveltä, alkoi
elää. Kaikki rajat, kaikki hallitukset näkyivät nyt todellisessa
muodossaan, tilapäisinä laitteina. Hän puhui vuosittain
kokoontuvasta Maailmankongressistaan, kunnes se lakkasi
tuntumasta haaveelta ja muuttui älylliseksi ennakoimiseksi; hän
puhui koko maailmaa hallitsevan ylimmän tuomioistuimen "ilmeisestä
välttämättömyydestä". Hän ajatteli sen paikaksi Haagia, mutta mr
Carmine piti Delhiä, Samarkandia, Aleksandriaa tai Nankinia
sopivampana. "Vapautukaamme joka tapauksessa Euroopan
harhasta", sanoi mr Carmine…
Mr Britlingin aamusella istuessa kirjoituspöytänsä ääressä
tarkastelemassa avautuvia, hämmästyttäviä mahdollisuuksien
näköaloja oli sodan tuhoisa tapahtuma alkanut näkyä yhä
edullisemmassa valossa. "Luultavaa on, että maailma voi ainoastaan
tällaisten kriisien avulla muovautua uusiin muotoihin", arveli hän. Ja
iltapäivällä hän oli ylipäänsä taipuvainen toivomaan, ettei suuri
sotilaallinen koneisto murskautuisi liian helposti. "Kansojen pitäisi
oppia tuntemaan, että he tarvitsevat toisiansa", sanoi hän. "Liian
lyhytaikainen sotaretki voisi aiheuttaa riitaa saaliinjaosta.
Englantilaisen on opittava huomaamaan, että hän on irlantilaisesta
riippuvainen, venäläiselle on tehtävä selväksi kasvatuksen arvo ja
puolalaisen ystävyys… Euroopan on nyt luotettava Aasiaan ja
tunnustettava intialaiset ja kiinalaisetkin valkoisiksi!… Mutta näiden
asiain oppimiseen menee aikaa ja ponnistuksia, jos mieli ne
kunnollisesti oppia…"
He keskustelivat sodan mahdollisesta kestämisestä.
Mr Carmine arveli taistelun käyvän pitkälliseksi. Mr Britling uskoi
venäläisten ehtivän Berliiniin ensi toukokuun tienoissa. Hän pelkäsi

niiden saattavan tulla sinne jo ennen vuoden loppua. Hän luuli
saksalaisten kuluttavan voimansa Belgian ja Ranskan rintamilla,
joten he eivät pääsisi ollenkaan suuntaamaan iskujansa Venäjää
vastaan. Hän oli varma siitä, että saksalaiset olivat arvioineet
Ranskan ja Englannin tarmon liian vähäiseksi. "Sill'aikaa", sanoi hän,
"etenevät venäläiset hitaasti, varmasti, vastustamattomasti…"
8.
Suurten ennakkohaaveiden päivä kallistui iltaansa. Se oli —
noiduttu päivä. Se oli kuin enne: sen jäljessä tuli katkeumaton sarja
päiviä, jotka oli tuomittu samoja kahleita kantamaan. Tuntui siltä,
että suunnattomia tapauksia sattui juuri nyt kuulo- ja näköpiirin
tuollapuolen — Essexin rauhallisen näkymön takana. Sille ei mitään
voinut. Se teki kaikki muut harrastukset hetkellisiksi. Badminton-eriä
aloitettiin, mutta ne keskeytyivät äkkiä iltalehtien saapuessa; mistä
ikänä aljettiinkin jutella, aina johduttiin sotaan jo kolmannessa tai
neljännessä puheenvuorossa…
Aterian jälkeen mr Britling ja mr Carmine jatkoivat keskusteluansa.
Muuta ei voinutkaan tehdä. He toistelivat entisiä lausumiaan. He
syventyivät asioihin yksityiskohtaisemmin. He istuivat ääneti jonkun
aikaa ja esittivät sitten äkkiä uuden ajatuksen…
Heillä oli ollut tapana pelata skatia hra Heinrichin kanssa, joka oli
sangen selvästi ja perusteellisesti heille pelin opettanut. Nyt hra
Heinrich oli poissa — ja miten olikaan, saksalaiset pelit olivat jo
joutuneet pois muodista. Molemmat ajattelijat myönsivät jo ennen
pitäneensä skatia monimutkaisena, mutta ei älykkyyttä kysyvänä, ja
olivat yhtä mieltä siitäkin, että pelin varsinaisena huvina oli ollut hra
Heinrichin punoittava totisuus, hänen kykenemättömyytensä

käsittämään sitä täydellistä ja vaiteliasta kykyä, jolla he peliä
hallitsivat, sekä hänen alituinen huono onnensa, kun hän aikoi
suorittaa mieleensä välkähtäneitä oivia temppuja.
Voittavan vastaiskun sattuessa hän ei salannut hämmästystään.
Varmistaakseen ensi vaikutelmaansa hän työntyi likemmäksi
sovitellen silmälasejansa. Hän teki sen luonteenomaiseen tapaan,
sormi jäykkänä tanakan nenän kummallakin puolen.
"Tuon kortin lyöminen oli teille varsin edullista", sanoi hän,
kiireisen aivotoiminnon punertaessa yhä ankarammin hänen
kasvoillaan. "Muuten — niin" — hän silmäsi omia korttejansa —.
"teidän olisikin käynyt aivan hullusti. Vaara oli minun puolellani aivan
mitätön… Nyt minun täytyy —"
Hän tutki korttejansa.
"So!" sanoi hän ja iski pöytään jonkin kortin…
No niin, hän oli mennyt skateineen. Satojatuhansia englantilaisia
ja saksalaisia koteja yhdistävät tuontapaiset siteet katkesivat sinä
päivänä.
9.
Sodan välitön läheisyys herätti täti Wilshiressä erikoista innostusta.
Hän kehitteli aivan omintakeisen katsantokannan.
Mr Britlingillä oli tapana, tapana, jonka hän oli itselleen hankkinut
monien kiusallisten kokemusten jälkeen, olla välittämättä täti
Wilshirestä. Oikeastaan hän ei ollutkaan mr Britlingin täti; olihan eräs
noita etäisiä serkkuja, joiden havaitsemme punoutuneen

elämäämme, kun olemme ehtineet vastuunalaiseen ikäkauteen. Hän
oli kuulunut isänkotiin mr Britlingin vielä ollessa poikanen. Siihen
aikaan häntä oli mainittu nimellä "Jane" tai "Jane serkku" tai "serkku
Wilshire". Mr Britlingin ystävällinen päähänpisto oli ylentänyt hänet
tädilliseen arvoon.
Hän sai pienen perintönsä riittämään vierailemalla sukulaisissaan.
Mr Britlingin varhaisimmissa muisteloissa hän näkyi hoikkana,
kolmenkymmenen ikäisenä naisena, jonka nenästä pikkupoikain ei
sallittu antaa lausuntoja. Hän antoi kuitenkin itse siitä erinäisiä
lausuntoja kiinnittäen nuoren Britlingin huomiota sen ja suuren
Wellingtonin herttuan nenän sukulaispiirteihin. "Minulle on kerrottu",
sanoi serkku Wilshire tarkkaavaiselle nuorukaiselle, "että herttua oli
isoäidinäitisi hyvä tuttava. Ainakin he elivät yhteen aikaan, ja siitä
pitäen on tämä nenä ollut suvussa. Herttualla puolestaan oli vähiten
halua asian salaamiseen, mutta toinen aika, toiset tavat. 'Jos
ilmaisen', sanoi hän, 'niin joudun perikatoon'."
Hänellä oli kyky ärsyttää mr Britlingin isää, ja sama kyky tuli
käytäntöön, joskin lievemmässä muodossa, hänen seurustellessaan
pojan kanssa. Mutta mr Britling vanhempi ei milloinkaan oppinut
olemaan hänestä välittämättä. Hänen menetelmänsä oli — jos
persoonallisuuden luonnollista ilmausta käy menetelmäksi
nimittäminen — järkkymättömän, korkeamman tiedon omistaminen,
vankka ja huonosti salattu usko, että kaikki hänen kuultensa esitetyt
väitteet olivat vääriä, useimmat kerrassaan järjettömiä, ja tähän
liittyvä tyyni, varma, hillitty käytöstapa. Se oli kenties
myötäsyntyistä; tätä arvelua puoltaa tiedonanto, jonka mukaan hän
jo kymmenvuotiaana oli erittäin kiusallinen lapsi. Myötäsyntyinen
saattoi olla hänen ilmeensä, josta näkyi, että hän piti tohtoria
poropeukalona ja uskoi itse kykenevänsä paljoa paremmin hänen

tehtäviinsä. Mr Britling oli tullut hänet tuntemaan vasta kypsällä iällä.
Poikasena hän oli nauttinut hänen luottamustaan — mikäli oli
kysymys muista ihmisistä ja yleisestä hänen antamiensa neuvojen
laiminlyömisestä. Varttuessaan hän oppi oikeastaan pitämään tädistä
— ihmiset yleensäkin oikeastaan pitivät hänestä — ja antamaan
jonkinlaista arvoa hänen saavuttamattomalle hyväksymiselleen.
Toisinaan täti oli hyväntahtoinen, varsin usein aivan typerä…
Pieniä, hyvin pikkuisia lapsia hän käsitteli erinomaisen
ymmärtäväisesti ja hauskasti…
Niin hän kierteli muutamissa kodeissa, joihin hän joka tapauksessa
oli aina tervetullut, jokaisen oleskelun ensimäisinä päivinä hän oli
ihmeen hienotunteinen ja piti kieltänsä kurissa. Mutta sitten saivat
vastustushimon ja arvokkuuden pahathenget hänet valtoihinsa. Hän
alkoi korjailla lausuntoja, tyynesti, mutta varmasti, alkoi olla
tyytymätön kokemansa kohtelun sävyyn ja sukulaisten käytöstapaan.
Ei ollut ensinkään tavatonta, että hänen luonakäyntinsä päättyivät
molemminpuoliseen sanattomaan raivoon. Merkillistä oli, ettei tämä
sanaton raivo koskaan ollut kestävää. Vaikka hän voikin ihmisiä
ärsyttää, ei hän heitä milloinkaan syvästi loukannut. Kun oli kulunut
aikoja, joiden kuluessa hänestä ei puhuttu mitään, aljettiin ihmetellä,
miten oli laita Jane serkun… Alkoi varova kirjeenvaihto, joka
vähitellen johti uuteen kutsuun.
Mr Britlingin kodissa hän oleskeli kauemmin kuin missään muualla.
Tarina kertoi, että hän oli "antanut ensi herätteet" mr Britlingille ja
"pitänyt hänen puoltaan" isää vastaan. Hän oli varmaan vastustanut
useitakin niistä epäsuotuisista arvostelmista, joita isät tapaavat
langettaa. Mutta hän vastusti ylipäänsä kaikkea. Ja mr Britlingiä ei
miellyttänyt ajatella häntä harhailemassa täysihoitoloissa ja

vesiparannuslaitoksissa, joissa hänellä oli vain mitä satunnaisimpia
tilaisuuksia vastustushalunsa ilmaisemiseen.
Sitäpaitsi mr Britling mielellään näki hänen silmäilevän
aamulehteä. Täti Wilshire teki sen sillä tavalla kuin hän olisi pitänyt
koko maanpiiriä suurena hourulana, johon ei auta hyviä neuvojansa
tuhlata. Ja ikäänkuin hän olisi erinomaiseksi huvikseen huomannut,
kuinka sanomalehtimiehet yrittivät häneltä salata asioiden oikeata
laitaa.
Nyt häntä sekä kiukutti että huvitti kaikkien käyttäytyminen sodan
aiheuttamassa ahdingossa.
Hän uskoi erinäisiä valtiosalaisuuksia vanhemmalle Britlingin
pikkupojalle — etenkin silloin, kun isäukko oli
korvankantamattomissa.
"Kaikki tuo puhe sodasta, jota täällä kuulemme", sanoi hän, "ei
todellisuudessa merkitse yhtään mitään. Koko asia koskee tärveltyä
mattoa eikä mitään muuta — vähäjärkistä miestä ja tärveltyä
mattoa. Jos ihmiset olisivat vähimmässäkään määrin käytelleet
tervettä järkeänsä, niin tämä sota ei olisi koskaan syttynyt. Asia
tiedettiin aivan hyvin. Hän oli heikko lapsi, vaikea hoitaa ja parkui
tavantakaa täyttä kurkkua. Siispä häntä ei milloinkaan vastustettu,
vaan annettiin hänen tehdä mitä tahtoi. Kenelläkään muulla kuin
hänen isoäidillään ei ollut häneen nähden pienintäkään
vaikutusvaltaa. Isoäiti hänet esti tärvelemästä mattoa niin
perinpohjin kuin hän olisi halunnut. Juttu on aivan yleisesti tunnettu.
Se tapahtui Windsorissa — kun hän oli kahdeksanvuotinen. Siitä
lähtien hänellä oli yksi ainoa ajatus: sota Englantia vastaan…

"Kaikki näyttävät ällistyneiltä", sanoi hän äkkiä teepöydässä mr
Carminelle. "Minä puolestani en ole ollenkaan ällistynyt. Ihmettelen
vain, ettei se syttynyt ennemmin. Jos joku olisi minulta tiedustellut,
niin minä olisin voinut sen sanoa jo kolme vuotta, jo viisi vuotta
sitten."
Päivä oli täynnä hurjia huhuja. Saksan sanottiin julistaneen sodan
Italialle ja hyökänneen Hollantiin samoinkuin Belgiaankin.
"He tulevat julistamaan sodan ensi kuun seuduissa", sanoi täti
Wilshire.
"Ja lähettävät joukon zeppeliinejä", sanoi pienin poika. "Hra
Heinrich kertoi meille, että ne voivat lentää tuhansia peninkulmia."
"Hän tulee julistamaan sotia, kunnes ei enää ole ketään, jota
vastaan voisi sodan julistaa. Niin hän on aina tehnyt. Kun hän kerran
on päässyt vauhtiin, ei hän voi pidättyä. Usein hänet täytyi viedä
pois päivällispöydästä, ettei tapahtuisi onnettomuutta. Nyt, nyt on
uhkavaatimusten vuoro."
Häntä ihastutti kovin eräs Daily Express'in otsake, joka ulottui
lehden reunasta toiseen: "Euroopan hullu koira." Mikään muu ei
hänen sanojensa mukaan ollut siinä määrin vastannut hänen sotaa
koskevia tunteitansa.
"Huomatkaa mitä sanon", virkkoi täti Wilshire tehokkaimmalla
tavallaan. "Hän on mieletön. Se vielä todistetaan. Hän päättää
päivänsä sairaalassa — mielipuolena. Minulla on ollut vaikutelma siitä
jo vuosikausia ja olen siitä yksityisesti puhunutkin… Kun tiesin mitä
tiesin… Sellaisille ystäville, joiden puolelta minun ei tarvinnut peljätä
väärinkäsitystä… Nyt minä vihdoinkin saan puhua suuni puhtaaksi."

"Viikset ylöspäin väännettyinä!" huudahti täti Wilshire kasailevan
vaitiolon jälkeen… "Hänen vasen kyynärnivel kuuluu olevan ihan
käyttökelvoton; se on jäykkä kuin lankanuken — ja hänen tekee
mieli valloittaa Eurooppa… Kun hänen isoäitinsä eli, oli edes joku
pitämässä häntä kurissa. Isoäitiänsä hän pelkäsi. Häntä hän vihasi,
mutta ei uskaltanut olla tottelematon. Sedälläkin oli hiukan
vaikutusvaltaa. Nyt ei häntä pidätä mikään.
"Kaksipäinen hullu koira", sanoi täti Wilshire. "Hän ja hänen
kotkansa!… Sellaisen miehen ei olisi milloinkaan pitänyt sallia aloittaa
sotaa… Ei pientäkään sotaa…Jos hän olisi joutunut kurin alaiseksi
silloin, kun minä siitä huomautin, niin mitään tällaista ei olisi
tapahtunut. Mutta minä en tietenkään merkitse mitään… Sitä ei
pidetty kuuntelemisen arvoisena."
10.
Eräs huomattava puoli brittiläisten suhtautumisessa sotaan oli
heidän taipumuksensa käsittelemään sitä kamalana pilana. Tämän
taipumuksen voi havaita suuressa osassa senaikaista englantilaista
kirjallisuutta. Loukkauksista, julmuuksista, vääryyksistä, laajasta
hävityksestä ja taistelun tuomista vielä laajemmista vaaroista
huolimatta tuo taipumus säilyi. Englantilainen kieltäytyi kerrassaan
näkemästä mitään suurenmoista tai kauhistuttavaa saksalaisten
hyökkäyksessä ja käsittelemästä Saksan keisaria ja kruununprinssiä
muuna kuin pilakuvina. Kaikkialla vallitsi se käsitys, että vihollinen oli
pingoitetun voimallinen, typerä olento, ponnistuksista punainen,
silmät päästä pyörähtämässä ja käytös teeskennellyn kammottava.
Se seikka, että hän voi olla kamalasti kuolettava, ei vähimmässäkään
määrässä himmentänyt sitä tosiasiaa, että hän oli ennen kaikkea
naurettava. Ja jos pila sodan jatkuessa muuttuikin katkerammaksi,

niin pilana se sittenkin pysyi. Saksalainen saattoi tehdä maailmasta
erämaan, mutta se ei voinut muuttaa englantilaisten käsitystä, että
hän oli tekemässä itsensä naurettavaksi.
Mainittu taipumus nousi näkyviin pitkin iltapäivää, milloin
satunnaisena vihjauksena, milloin tahallisena leikintekona. Pikkupojat
olivat saaneet tietoonsa paraatimarssin, joka täytti heidän pienet
mielensä hämmästyksellä ja ilolla. Heistä tuntui melkein
uskomattoman huvittavalta, että inhimilliset olennot soveltuivat
ottamaan sellaisia askeleita. He koettivat itse, ja ryhtyivät sitten
hankkimaan kannattajia paraatimarssille. Letty ja Cissie olivat tulleet
teetä juomaan ja uutisia kuulemaan, ja heidät otettiin sotaväkeen
Teddyn ja Hughin keralla. Kaikin he sitten marssivat ja
käännähtelivät nauraen nurmikolla, jalat heiluen kuin suksien terät.
"Vasen!" huusi Hugh. "Vasen!"
"Varpaat enemmän ulospäin!" huomautti mr Lawrence Carmine.
"Jäykempi ryhti!" komensi nuorin Britling.
"Pitäkää zeppeliinejä silmällä ja olkaa tuiman näköisiä", sanoi
Hugh.
"Rinta ulos! So!"
Mrs Britlingiä tuo huvitti niin, että hän meni hakemaan
valokuvauskoneensa ja otti silmänräpäyskuvan koko sotilasosastosta.
Kuva onnistui hyvin, ja vuotta myöhemmin mr Britling, löytäessään
sen papereittensa joukosta, muisti silloisen auringonpaisteen ja
riemun…
11.

Illalla saapui tieto siitä, että Englanti oli julistanut sodan Saksalle.
Melkein jokaiselle englantilaiselle asia oli itsestään selvä, ja historian
ihmeellisimpiä tosiasioita on, että se hämmästytti saksalaisia. Kun mr
Britling tyypillisenä englantilaisena oli sanonut, ettei sotaa koskaan
syttyisi Saksan ja Englannin välille, oli hän aina tarkoittanut, ettei
hän voinut käsittää Saksan milloinkaan hyökkäävän Belgiaan tai
Ranskaan. Jos Saksa olisi tyytynyt käymään pelkkää puolustussotaa
läntisellä rintamallaan ja olisi jättänyt Belgian rauhaan, olisi
Englannissa tuskin syntynyt mitään sotapuoluetta. Mutta hyökkäys
Belgiaan ja tunkeutuminen länttä kohti sai koko kansakunnan
yksimielisesti leimahtamaan sodan lieskaan. Se ratkaisi kysymyksen,
joka oli ollut kiistanalaisena aina sodan syntymiseen saakka.
Viimeiseen asti englantilaiset olivat tahtoneet ajatella, että Saksassa
kuten Englannissakin kansan suuret joukot olivat ystävällisiä,
rauhallisia ja vapaita ylhäältä päin tulevista vaikutuksista. Se oli ollut
Englannin erehdys. Saksa oli toden totta se, miksi Saksa
neljäkymmentä vuotta oli itsensä tunnustanut, Sotavaltio. Huoaten
— ja tuntien aikoja sitten unhotettua vapistusta — Englanti
valmistautui taisteluun. Nyt vieläkin tapahtui valmistautuminen
vaivalloisen hitaasti. Jotakin suunnatonta oli tulossa, mutta kuinka
suunnatonta — sitä ei vielä yksikään englantilainen arvannut.
Tuona päivänä lukemattomat miehet, joita odotti kuolema ja
haavoittuminen, tuijottelivat ihmeissään sanomalehtien uutisia ja
hymyilivät nähdessään kiihkeitä otsakkeita, ollenkaan aavistamatta,
että mikään sellainen voisi tulla lähemmäksi kuin kolmensadan
peninkulman päähän heidän olosijoiltaan. Mitäpä merkitsi sota
Matching's Easylle — kaikille niille suurille ja pienille paikkakunnille,
joista Englanti on kokoonpantu? Viimeinen vihollisen polttama talo
sadan peninkulman piirissä Matching's Easystä laskien oli Tanskan
miesten polttama enemmän kuin tuhat vuotta takaperin… Ja ainoana

Englannissa säilyneenä noiden tanskalaisten muistona olivat
muutamat sarvimaiset, kovettuneet nahkapalaset naulanpäitten alla
St Clement Danes-kirkon ovessa Lontoossa…
Nyt tulisi Englanti jälleen käymään sotaa, joka oli sytyttävä
vainovalkeita Englantiin ja tuottava Englannin asujamille kuolemaa
Englannin maaperällä. Kenenkään oli mahdoton sitä ymmärtää
elokuussa 1914. Sellaisten seikkojen täytyy tapahtua, ennenkuin ne
voidaan tajuta mahdollisiksi.
12.
Tämä kertomus on etupäässä historiaa suursodan alkamisesta
sellaisena kuin sen koki pieni essexiläinen ihmisryhmä ja erityisesti
sellaisena kuin sen kokivat yhdet ainoat ihmisaivot. Aluksi se esiintyi
näille ihmisille näytelmän tapaan, draamallisena, kansainvälisenä
tapahtumana, esityksenä, sanomalehtien jakamina uutisina,
pikemmin historiallisen vaiheen kuin henkilökohtaisen kokemuksen
muodossa; vain asteittain ja vähitellen se tunkeutui seurauksineen
itse Englannin elämään. Jos tämä kertomus voitaisiin esittää
piirroksin tai kuvin, niin keskeisenä henkilönä olisi mr Britling, milloin
istumassa kirjoituspöytänsä ääressä päivän tai yön aikaan kirjoittaen
aluksi tutkielmaansa "ja nyt sodat loppuvat" ja sitten muita asioita,
milloin kävelemässä puutarhassaan tai Claveringsin puistossa,
matkalla Lontooseen tai sieltä pois, klubissa lukemassa kelloa tai
hallissaan lukemassa sanomalehteä, mielikuvain ja vaikutelmain
vallassa, jotka alinomaa kasaantuvat, laajenevat, kehittyvät yhä
runsaammiksi hänen mielessään, järjestyvät, vaikuttavat toisiinsa,
rakentuvat yleistymiksi ja päätelmiksi…

Mr Britlingin tajuinen olemassaolo kohdistui pian yksinomaan
sotaan. Hänen enemmän tai vähemmän säännölliset viikottaiset
johtavat kirjoituksensa Times'issa muuttuivat saksalaisten
näkökantojen pohdinnaksi; hänen kirja-arvostelunsa ja kirjalliseen
osastoon kirjoittamansa artikkelit tähtäsivät yhä enemmän tuohon
kaikkea vallitsevaan ainoaan tosiasiaan…
Harvoin hän näytti todella saavan sodan näkyviinsä. Vain
muutamat sen näkivät; useimmille se tuli hatarain, äänekästen ja
hämmentävien vaikutelmien rajattomana moninaisuutena. Mutta
kaiken aikaa hän sentään teki mitä suinkin voi päästäkseen siitä
selville, tehdäkseen sen yksinkertaisemmaksi ja kiskoakseen siitä
esiin oleellisimman puolen, kunnes sen voisi käsittää jonkinlaisena
eepillisenä ja selitettävänä tapahtumana.
Tyypillisin kuva olisi mr Britling kirjoittamassa kellertävän valopiirin
keskessä, ikkunain kaihtimet ylhäällä, jotta kuunvalo saisi virrata
huoneeseen, mutta ikkuna suljettuna, jotta ruutuun kopahtelevat
yöperhoset eivät pääsisi sisään. Ulkona näkyy kuu ja korkea,
kesäinen taivas ja puolen peninkulman päästä häämöttää vanhan
kirkon torni tummain puiden ylitse. Tornikello, jonka lyönnit mr
Britling aina kuuli öisin, mutta ei koskaan päivisin, merkitsee
helähdellen osoittimen hidasta siirryntää halki yön hetkien. Hän oli
aina vihannut riitaisuutta ja hävitystä ja tunsi, että sivistyskansojen
välinen sota oli inhimillisen harhautumisen eittämättömin ilmaus,
hullutus, joka seisahdutti kehityksen ja ihmiskunnan vapaan
vääntelemisen; tuhat kertaa hän oli väittänyt sen mahdottomaksi, ja
vielä nytkin, kun hänen maansa oli sodassa osallisena, oli hänen
mahdoton käsittää, että tämä saattaisi koskea häntä muuten kuin
älyllisesti. Hänen silmänsä, sormenpäänsä ja olemuksensa ydin eivät
voineet vakuuttautua siitä, että ennen kuulumattomassa laajuudessa

tapahtuva murhaaminen, hävitys ja kuolemantuska saattoi olla
käynnissä tuossa tumman muratin takana uinuvassa maailmassa,
toisella puolella tuota hopeanhohtoista ikkunankehää, joka rajoitti
hänen eteensä leviävää rauhallista näkymöä.
Toista tuhatta vuotta oli kulunut siitä kun sota tätä ennen oli
kosketellut Englannin jokapäiväistä elämää. Viidenkymmenen
miespolven aikana kehittyneet kansan henkiset tottumukset estivät
sen tunteenomaista tajuamista. Englantilaiset olivat rauhan
lempilapsia. He eivät olleet käyneet vakavaa sotaa kolmeensataan
vuoteen, ja kahdeksaansataan vuoteen he eivät olleet taistelleet
henkensä edestä vierasta valtaa vastaan. Espanja ja Ranska olivat
uhanneet vuorotellen, mutta eivät olleet koskaan päässeet edes
rantaan asti. Tosin oli Englannissa ollut sisäisiä kahakoita, tosin oli
käyty sotaa ja tehty valloituksia kaikissa maapallon osissa ja
perustettu suunnaton valtakunta, mutta tämä oli, kuten mr Britling
sanoi mr Direckille, pelkkää "huviretkeilyä". Oli vain lähetetty
maailmalle nuorempia poikia ja tarpeetonta väkeä, siirtolaisia ja
retkikuntia. Sen oma maa ei ollut milloinkaan kokenut onnistunutta
hyökkäystä; sen kotoiseen maahan, suurimpaan osaan sen
perhekuntia, sen elämään yleensä ei tuo ollut mitenkään koskenut.
Yhdeksäntoista kahdestakymmenestä, keskiluokka, ja useimmat
aliluokan jäsenet eivät tienneet brittiläisestä maailmanvallasta
enempää kuin Argentiinan tasavallasta tai Italian renessanssista. Se
ei heitä liikuttanut. Sota, joka asettaa vaatimuksia joka miehelle,
joka uhkaa jokaista maassa eläjää, koko kansallisen yhteisön sota oli
englantilaisen kokemuksen ja englantilaisen kuvittelukyvyn
saavuttamattomissa. Se oli yhä uskomatonta, se oli yhä mr Britlingin
ajatuskehän ulkopuolella sill'aikaa kun suursotaa aloittava Saksan
pelottava hyökkäys lännessä tapahtui ja pysähdytettiin. Näiden
kahden kuukauden aikana hän oli ikäänkuin yhä kiihtyvämpi

näytelmän katselija, pesäpallon tapaisen näytelmän katselija, jonka
ainoana vaarana on rahapanoksen menettäminen, pikemmin kuin
perustuksiaan myöten sotaan joutuneen kansakunnan toimiva jäsen.
13.
Kun leipäpaniikin ja lyhyen taloudellisen pulan levottomuus oli ohi,
niin Englannin jokapäiväinen elämä palasi vanhoihin, äärettömän
hitaihin muotoihinpa. Kun ihmiset menivät pankkeihin saamaan uusia
seteleitä, niin pankit tarjosivat kultaa — ikäänkuin anteeksi pyytäen.
Uusia seteleitä oli kovin riittämättömästi, kultaa sitävastoin yltäkyllin.
Ensi vaikutelmaa, jonka mukaan oli sattunut yleinen katastrofi,
seurasi toinen, jonka mukaan ei ollut tapahtunut mitään.
Myymälät avattiin jälleen, aluksi koetteeksi, mutta pian täydellä
luottamuksella. Ihmiset hoitivat jälleen omia asioitaan ja sota — mitä
brittiläisen kansan suureen enemmistöön tulee — oli joitakuita
viikkoja pikemmin henkistä ja älyllistä kuumetta kuin fyysillistä ja
persoonallista todellisuutta. Haluttiin innokkaasti kuulla uutisia, ja
toistaiseksi oli niitä verraten vähän. Sanomalehdistö teki parhaansa
pysyäkseen tämän kuulumattoman tilanteen tasalla. Daily Express
mallinaan omaksuivat kaikki puolenpennyn lehdet uuden,
räikeämmän otsakelajin: tukevin kirjasimin painetun rivin, joka kulki
laidasta toiseen julistaen voittoja tai masentavia tapauksia. Niin
tehtiin joka päivä, olipa sitten ilmoitettavana suuri taistelu tai
kalastajavenheen menettäminen, ja yleisö tottui pian tähän uuteen
järjestykseen.
Valtio ei kehoittanut ihmisiä yleensä ottamaan osaa sotaan, eikä
sitä tarkoitusta varten ollut mitään järjestöä olemassa. Ihmiset
puhuivat esteettömäsi; kaikki näyttivät puhuvan; he heiluttelivat

lippuja ja osoittivat suurta epämääräistä taipuvaisuutta tekemään
jotakin. Jokaista tilaisuutta päästä sotapalvelukseen käytettiin
innokkaasti hyväkseen. Oli saatu kuulla lordi Kitchenerin haluavan
viittäsataatuhatta miestä; maanpuolustusosasto suunnitteli
sotamiestenoton liian pienessä määrässä eikä voinut ottaa vastaan
läheskään kaikkia halukkaita nuoria miehiä. Tulvaa oli estettävä
kohottamalla ruumiinrakennetta koskevat vaatimukset kansallista
keskiarvoa paljon korkeammalle, ja siten päästiin helpommin
käsiteltäviin määriin. Oli vallitsemassa yleinen luulo, että mielenkiinto
saattoi suuntautua liian yksinomaisesti sotaan, että se kansan
suurelle enemmistölle oli pikemmin häiritsevä ja hajoittava kuin
oleellisesti tärkeä harrastus. Sananparsi Business as usual vallitsi
parhaillaan, ja sanomalehdet olivat täynnä kirjoituksia, joissa
todisteltiin isänmaanrakkauden ilmenevän puhtaimmassa
muodossaan silloin, kun elettiin ikäänkuin ei sota olisikaan käynnissä.
Kyllä Kitchener sen asian hoitaa oli toinen sananparsi, joka vetosi
voimakkaasti kansalliseen luonnonlaatuun. "Business as usual,
sill'aikaa kun Euroopan karttaan tehdään muutoksia", kuului erään
hupaisen parturin ilmoitus, jota toisteltiin laajoissa piireissä…
Hugh oli kotona koko elokuun. Hän oli jättänyt lontoolaisen
asumuksensa ja taiteelliset suunnitelmansa, ja hänen isänsä ryhtyi
parhaillaan toimenpiteisiin, jotta hän voisi lähteä Cardinalin jälkeen
Cambridgeen. Sill'aikaa Hugh alkoi jatkaa tieteellistä työtänsä siitä
mihin oli sen lopettanut. Vastahakoisesti hän omisti pari
iltapäivätuntia "pikku teologin" salaisuuksille ja käytti muun aikansa
joko matematiikan ja matemaattisen fysiikan tutkimiseen tai
kokeidentekoon pienessä ullakkohuoneessa, joka oli sommiteltu
luuvarakennukseen. Vasta elokuun lopussa selvisi hänelle ja mr
Britlingille, että sota saattoi vaatia häneltä enemmän kuin pelkkää
katselijan myötätuntoa ja harrastusta. Tähän saakka olivat

nykyaikaisen historian tapaukset syntyneet ilman hänen
henkilökohtaista osanottoansa. Hän ei käsittänyt, miksi sama asiain
tila ei olisi voinut jatkua. Viime vaalit — ja yleiset vaalithan ovatkin
ainoa kohta, jossa järkevän englantilaisen elämä saa hiukan julkista
vivahdusta — olivat tapahtuneet neljä vuotta sitten hänen ollessaan
kolmentoista vuoden ikäinen.
14.
Jonkun aikaa uskottiin Matching's Easyssä, että Saksan armeijat oli
lyöty ja suureksi osaksi hävitetty Liegen luona. Se oli erehdys, joka ei
rajoittunut Matching's Easyn piiriin.
Ensimäinen rohkea hyökkäys tosin oli torjuttu suurin tappioin, ja
samoin kävi elokuun kuudentena ja seitsemäntenä suoritettujen
järjestelmällisempien hyökkäysten. Sitten kävivät Liègestä saapuvat
tiedot epävarmoiksi, mutta aina siihen asti kun saksalaiset marssivat
Brysseliin, uskottiin Englannissa että muutamat tai kaikki linnoitukset
pitivät puoliansa. Sill'aikaa ranskalaiset hyökkäsivät menettämiinsä
maakuntiin ja valtasivat Altkirchin, Mülhausenin ja Saarburgin;
venäläiset tunkeutuivat Bukovinaan ja Itä-Preussiin; sanomalehdet
ovat upottaneet Goeben'in, Breslau'n ja Panther'in Välimerellä
tapahtuneessa kuvitellussa taistelussa, ja Togon olivat vallanneet
ranskalaiset ja englantilaiset. Saksalaisen Belgiaan hyökkäämisen
voimaa ja laajuutta ei yleensä tajuttu, ja mr Britling saattoi, toistella
pelokkaita arvelujaan, että sota kenties loppuisi ennenkuin sen
mahdollisten siunausten mitta oli ehtinyt täyttyä. Mutta sellainen
pelko oli aiheeton: ne opetukset, joita sodassa piili mr Britlingin
varalle, olivat paljoa tepsivämmät kuin hän intoisimpina
hetkinäänkään kykeni kuvittelemaan.

Hän ei ollut näkevinään enteitä siinä, että Bryssel kukistui ja
saksalaiset ilmaantuivat Dinantin luo. Ensimäisen vakavan iskun sai
hänen liioiteltu uskonsa liittolaisten voittoon, kun mr Direck äkkiä
jälleen ilmestyi niille maille hämmästyneenä ja huolissaan. Hän
sähkötti Strandin telegrafiasemalta: "Tulen tuomaan uutisia", ja
saapui perille sähkösanomansa kintereillä.
Hän selitti tulleensa tervehtimään mr ja mrs Britlingiä ja jossakin
määrin niin olikin laita. Mutta vilkkaasti hänen katseensa käännähti
oviin ja ikkunoihin ja harhaili asiaankuulumattomasti hänen
jutellessaan. Arka Cecilyn odotus tuli hänen mukanaan ja häilyi
hänen vaiheillaan niinkuin orvokin tuoksu noudattaa orvokkia.
Hän ehti kuitenkin sanoa koko joukon, ennenkuin mr Britlingin
luontainen taipumus keskustelun hoitamiseen ehti päästä voitolle.
"Totisesti", sanoi mr Direck, "tätä sopii nimittää sodaksi. Sitä
käydään välittämättä mistään soveliaisuudesta. Amerikan
kansalaisena minä tietysti odotin saavani osakseni jonkinlaista
kunnioittavaa kohtelua, olipa sota tai ei. Odotukseni ei täyttynyt…
Eurooppa on luiskahtanut raiteiltaan… Te täällä ette aavistakaan,
kuinka pahoin…
"Minä saavuin Eurooppaan täysin ystävällisellä mielellä — ja minun
täytyy tunnustaa hämmästyneeni. Minut suoraan sanoen heitettiin
ulos — päätäpahkaa. Matkatavarani ovat tiessään. Ne hävisivät
lähellä Hollannin rajaa sijaitsevalla asema-pahaisella, jonka
nimeäkään en muista. Jossakin saksalaisessa kodissa arvatenkin on
nyt ilo minun paidoistani; ne olivat todellakin kunnon paitoja. Tämä
ylläni oleva tweedpuku on ainoa minkä tässä maailmassa omistan.
Kaikki minun rahani — hyviä amerikkalaisia seteleitä — well, ne
nauroivat niille. Ja kun esitin englantilaisia kultarahoja, niin ne

epäilivät minua englantilaiseksi ja pistivät arestiin… Voin vakuuttaa,
ettei englantilaisia Saksassa nykyään suosita, ei ollenkaan… Kun
ajattelee, että saksalaiset ovat saaneet juuri sen mitä halusivat,
täytyy myöntää heidän olevan merkillisen tyytymättömiä… Well,
minun täytyi pyytää rahoja lainaksi Amerikan konsulilta, ja sitten
minä olen kulkenut ja odotellut, ollut nälissäni silloin tällöin ja
tarkastellut maailmaa junan ikkunasta, mikäli sitä sallittiin —
tavallisesti meidän näet oli vedettävä uutimet eteen, kun radan
varrella oli jotakin tärkeää — sanalla sanoen: suorittanut
ilottomamman matkan kuin yksikään Chicagoon saapuva lehmä…
Minua käsiteltiin rahtitavarana — sangen alhaiseen luokkaan
kuuluvana… Minä en saata sitä ajatellakaan."
Mr Direck otti niin vakavan ja synkeän ilmeen kuin vuosikausien
iloiset ilmetottumukset suinkin sallivat.
"Vakuutan teille, etten aavistanutkaan olevan mitään sodan
tapaista, ennenkuin jouduin noihin kokemuksiin. Amerikassa
sellaisesta ei tiedetä mitään. Se on kuin nälkä ja rutto jotakin
kertomuskirjoissa luettavaa. Me olemme unohtaneet sen olevan
jotakin todellista. Muutamat vanhat vaarit siitä vain haastelevat.
Tuomari Holmes ja hänenlaisensa vanhukset. Muille se on kuin
poikasten leikkiä… Ja sitten yht'äkkiä kaikki juoksemassa pitkin katua
— vihaten ja uhaten — ja hauskoja vanhoja valkoviiksisiä herroja ja
perheenisiä suunnittelemassa talojen polttamista, tappamista,
vahingoittamista ja kauhistuttamista. Ja somia nuoria naisiakin, jotka
etsivät englantilaista saadakseen sylkeä häntä; olen itse ollut
ulottuvilla ja tuntenut itseni sangen työlästyneeksi useita kertoja…ja
uskomattominta on, että he todellakin tekevät tällaista. Lähellä
Hollannin rajaa on pieni Visé-niminen kylä, jossa joku vanha veitikka
ilveili haulikkoineen. Kylä hävitettiin. Ihmisiä ammuttiin tusinoittain,

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

The Gesualdo Hex Music Myth And Memory Glenn Watkins

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The Gesualdo Hex Music Myth And Memory Glenn Watkins

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 17

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81

Tags

Categories