The Idea Of Europe A Critical History Weller Shane

The Idea Of Europe A Critical History Weller
Shane download
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-a-critical-
history-weller-shane-54258942
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Space Of Crisis Images And Ideas Of Europe In The Age Of Crisis
19141945 Europe Pluriellemultiple Europes New Vittorio Dini Editor
https://ebookbell.com/product/the-space-of-crisis-images-and-ideas-of-
europe-in-the-age-of-crisis-19141945-europe-pluriellemultiple-europes-
new-vittorio-dini-editor-43473136
The Idea Of Europe 1 Anthony Pagden Lee H Hamilton
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-1-anthony-pagden-lee-
h-hamilton-48418948
The Idea Of Europe And The Origins Of The American Revolution D H
Robinson
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-and-the-origins-of-
the-american-revolution-d-h-robinson-22541076
The Idea Of Europe The Clash Of Projections Vladimir Biti Joep
Leerssen
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-the-clash-of-
projections-vladimir-biti-joep-leerssen-37247742

The Idea Of Europe In British Travel Narratives 17891914 New Edition
Katarina Gephardt
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-in-british-travel-
narratives-17891914-new-edition-katarina-gephardt-5148102
The Idea Of Europe Enlightenment Perspectives Catriona Seth
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-enlightenment-
perspectives-catriona-seth-6818558
The Idea Of Europe From Antiquity To The European Union Anthony Pagden
https://ebookbell.com/product/the-idea-of-europe-from-antiquity-to-
the-european-union-anthony-pagden-1367512
Roman Law And The Idea Of Europe Kaius Tuori Heta Bjrklund
https://ebookbell.com/product/roman-law-and-the-idea-of-europe-kaius-
tuori-heta-bjrklund-50223894
Husserl And The Idea Of Europe Timo Miettinen
https://ebookbell.com/product/husserl-and-the-idea-of-europe-timo-
miettinen-22511750

THE IDEA OF EUROPE
There is an increasingly widespread sense that Europe is in crisis.
Notions of a shared European identity and a common European
culture appear to be losing their purchase. This crisis is often seen
as a conﬂict between a cosmopolitan and a nationalist idea of Europe.
The reality is, however, considerably more complex, as the long
history of the idea of Europe reveals. InThe Idea of Europe:
A Critical History, Shane Weller explores that history from its origins
in classical antiquity to the present day. Drawing on a wide range of
sources, he demonstrates that, all too often, seemingly progressive
ideas of Europe have been shaped by Eurocentric, culturally suprema-
cist, and even racist assumptions. Seeking to break with this troubling
pattern, Weller calls for an idea of Europe shaped by a spirit of self-
critique and by an openness to those cultures that have for so long
been dismissed as non-European
shane welleris Professor of Comparative Literature at the
University of Kent His publications includeModernism and
Nihilism(2011) andLanguage and Negativity in European
Modernism: Toward a Literature of the Unword(2019)

THE IDEA OF EUROPE
A Critical History
SHANE WELLER
University of Kent

University Printing House, Cambridgecb28bs,UnitedKingdom
One Liberty Plaza,20th Floor, New York,ny10006,USA
477Williamstown Road, Port Melbourne,vic3207,Australia
314–321,3rd Floor, Plot3, Splendor Forum, Jasola District Centre,
New Delhi110025,India
79Anson Road, #06–04/06, Singapore079906
Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.
It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning, and research at the highest international levels of excellence.
www.cambridge.org
Information on this title:www.cambridge.org/9781108478106
doi:10.1017/9781108784252
© Shane Weller2021
This publication is in copyright. Subject to statutory exception
and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published2021
Printed in the United Kingdom by TJ Books Limited, Padstow, Cornwall
A catalogue record for this publication is available from the British Library.
isbn978-1108478106Hardback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.

Contents
Acknowledgments page vi
Introduction 1
1Myths of Europa: From Classical Antiquity
to the Enlightenment 16
2A Great Republic of Cultivated Minds:17121815 35
3Nationalism and Universalism:1815–1848 66
4The Russia Question 94
5Homo Europaeus:1848–1918 114
6The European Spirit:1918–1933 141
7A New European Order:1933–1945 167
8Unity in Diversity:1945–1989 188
9Other Europes 220
10Europe against Itself:1989to the Present Day 247
Conclusion: Good Europeans? 269
Notes 282
Bibliography 322
Index 339
v

Acknowledgments
The original idea for this book arose from conversations with a friend and
colleague at the University of Kent, Ben Hutchinson, who was himself
considering writing a book on the topic. If he did not take that project
forward, it was in part because he was aware of just how richly populated
theﬁeld already was. As the bibliography to the present work makes clear,
the number of studies in recent decades that have included the“idea of
Europe”in their title is strikingly high. And that is before one begins to
count the many other works published since the Second World War that
have addressed what the great interwar advocate for a politically united
Europe (albeit one excluding Great Britain), Richard Coudenhove-
Kalergi, fatefully termed the“Europe question.”I would thus like to take
this opportunity to thank Ben Hutchinson for having inspired me to write
the present book.
My research on the history of the idea of Europe began with the launch
of a new MA program in European Culture at the University of Kent’s
Paris School of Arts and Culture in2017. As is almost always the case when
teaching a graduate course, I learned much from my students, and found it
necessary to nuance and, on occasion, completely rethink my own ideas
when teaching the MA’s core module on“The Idea of Europe.”In
particular, I would like to thank Eliza Burmistre, Jeanette Conrad,
Savannah Gerlach, and Lydia Hiraide, whose own ideas of Europe have
undoubtedly found their way into this book.
I also owe much to discussions with academic colleagues and mem-
bers of the general public following lectures and talks on the idea of
Europe, including the Annual Europe Lecture delivered at the
University of Kent in2018, organized by another close friend at
Kent, the Dean for Europe, Jeremy Carrette; as well as the talk on
thesamesubjectthatIgaveatthe2019Cambridge Festival of Ideas.
For their support and encouragement at the latter event, I would
particularly like to thank Olivia Le Blanc and Kevin Taylor. I would
vi

also like to express my thanks to Ray Ryan and Edgar Mendez at
Cambridge University Press.
Last, but very far from least, I would like to thank the two most
wonderful Europeans in my life, my partner Anna Katharina Schaffner
and our daughter Helena. The former’s feedback on the manuscript was
invaluable, leading me not only to reformulate but also to rethink parts of
my argument. I dedicate this book to Anna Katharina and Helena, in love
and gratitude.
Acknowledgments vii

introduction
For over two and a half millennia, the idea of Europe, and of what it means
to be European, has attracted the attention of writers, philosophers, and
political and cultural theorists. From the ancient Greek myth of Europa to
the European Economic Community’s Declaration on European Identity
(1973), followed two decades later by the creation of the European Union,
the question of Europe and the European has become an increasingly
critical one, with profound political, philosophical, social, and cultural
implications. In the years following the First World War, there was
a widely shared belief that Europe was a civilization in profound crisis,
and that the urgent priority was to rediscover the European spirit, and to
nurture that spirit in the interest of humanity as a whole. Today, too, there
is a widespread sense that Europe is facing a crisis of identity and legitim-
acy, and that this crisis once again has implications not only for those living
in Europe, but also for world civilization. Etymologically, the word“crisis”
indicates a moment of decision, and thus, in this context, a time when
Europeans need to decide what it means to be European in a world shaped
by the apparently antithetical forces of globalization and nationalist popu-
lism. In seeking an answer to this question, it seems reasonable to look to
history, in the hope that it might cast light not only on the present, but also
on possible futures for the idea of Europe.
As it happens, an historical consciousnessthe sense that a knowledge
of history is not only a value in itself, but can inform our understanding of
the present and guide us in our attempt to shape the futurehas often been
identiﬁed as a core element in a distinctly European mentality. To give just
two recent examples, in his long essay on the idea of Europe, published in
2015, the literary critic George Steiner argued that one of the axioms of the
European is an historical sense, this being reﬂected in material form not
only in the many monuments to historical events and personages to be
found in European cities, but also in the names that have been given to
streets, squares, and train stations across the continent.
1
Similarly, the
1

Italian philosopher Giorgio Agamben has recently asserted that, if the idea
of Europe has a meaning, it consists in the fact that, unlike Asians and
Americans, Europeans“can gain access to their truth only by means of
a confrontation with the past, only by settling accounts with their
history.”
2
Thus it would seem that there could be nothing more
European than to look to the history of the idea of Europe when seeking
to understand what it might mean to be European today, and to imagine
a future for the idea of Europe that would be grounded in self-awareness.
It is important to recognize from the outset, however, that the history of
the idea of Europe is not to be mistaken for the history of Europe as such.
Indeed, some of the most fully developed and inﬂuential ideas of Europe
since the eighteenth century have stood in stark contrast to the history of
the period in which they arose. For instance, the idea of a United States of
Europe was widely discussed in the second half of the nineteenth century,
at a time when nationalism was on the rise across the continent and the
major European nation-states were seeking above all to ensure their own
particular political, economic, and military hegemony. Furthermore, the
history of the idea of Europe is far from being the history of a purely
political idea, even if today Europe is often conﬂated with, and even taken
as a synonym for, the European Union. While the idea of Europe is, to be
sure, always necessarily political, it is also geographical, religious, eco-
nomic, ethnological, philosophical, literary, and cultural in the wider
sense. Literary writers, cultural historians, and philosophers have contrib
uted as much to its history as have political theorists.
The history of the idea of Europe is political in the sense that it entails
reﬂections on the relations between nations and nation-states, and on what
distinguishes Europe politically from other parts of the world. Democracy
has often been cited as the most fundamental contribution to politics to
have come from Europe, originating as it did in the ancient Greekpolis,or
city-state. And yet, totalitarianism is no less a product of European civil-
ization, as are imperialism and colonialism,ﬁrst in the form of the Roman
Empire, and then well beyond Europe’s geographical borders following the
discovery of the Americas in the lateﬁfteenth century and, in the later
nineteenth century, the so-called“scramble for Africa.”In the case made for
colonialism, the idea of Europe, and, in particular, of European civilization,
has played a signiﬁcant justiﬁcatory role.
If the history of the idea of Europe is political, it is also necessarily
geographical in the sense that the very deﬁnition of Europe has always
entailed determinations of its natural as well as its political borders, of
where it ends and where Asia and Africa begin. Indeed, questions of
2 The Idea of Europe

landscape and climate have informed ideas of Europe from the beginning,
these factors being cited time and again as the reasons for Europe’s much-
vaunted balancing of unity and diversity, distinct local or national cultures
seen as thriving within a shared civilization. The history of cartography
reveals the emergence of an idea of Europe in which the geographical sits
closely allied to both the political and the cultural.
The history of the idea of Europe is religious in the sense that, since the
early Middle Ages, it has been framed in terms of the relation between the
three great religions of the Book–Judaism, Christianity, and Islam. For
hundreds of years, Europe was more or less synonymous with
Christendom (Christianitas), and to this day there are many who insist
that European civilization is essentially Christian, albeit in secularized
form. In addition to triggering the Wars of Religion, theﬁfteenth-
century Protestant Reformation also prompted a rethinking of Europe as
divided between North and South, just as the decline of the Roman
Empire had led to a preoccupation with the difference between East and
West, reﬂected in the division of the Empire in286CE. That division
between Eastern and Western Europe, cemented by the great schism
between the Eastern Orthodox Church and the Roman Catholic Church
in1054, would return with a vengeance to haunt ideas of Europe in the
post–Second World War era. To the religious conception of Europe may
be added the role that secularism has played in the history of the idea of
Europe since the Enlightenment. In recent years, ideas of Europe have
repeatedly been framed in terms of Islam, with the latter being seen as
a religion that is fundamentally alien to the essence of the European. As it
happens, the attempt to deﬁne Europe in opposition to Islam, and the idea
of Islam not just as non but as anti European, has a long history, shaped
by considerable ignorance and prejudice.
The history of the idea of Europe is economic in the sense that both
capitalism and communism are core products of European thought.
Since the mid-nineteenth century, attempts have repeatedly been made
to establish the relation between these two economic models and the
essence of European civilization, conceived in terms of the idea of the
free individual, naturally inclined to a free market economy, in contra
distinction to what has been seen for over two and a half thousand years
as the collectivist mentality of Asian civilization, in which the individual
is less highly valued. The idea of Europe as economically superior to
other parts of the world has also been an abiding theme of the discourse
on Europe, with the economy being seen as the expression of a distinctly
European spirit.
Introduction 3

The history of the idea of Europe is ethnological in the sense that
Europe has repeatedly been conceived in terms of a particular ethnicity.
There have been those who have highlighted the impact of migration
and ethnic diversity in the shaping of a European humanity. One of the
more inﬂuential proponents of this idea was the eighteenth-century
German philosopher Johann Gottfried Herder. Today, Herder is gener-
ally remembered as one of the founders of the idea of a national spirit
and a national culture, and thus of modern nationalism. He was,
however, also among theﬁrst to argue for the idea of the European in
terms of recurrent patterns of migration and ethnic mixing. At the same
time, the idea of ethnic purity has also long haunted the discourse on
Europe. Among the many dubious etymologies of the term“Europe,”
the one given in the entry on Europe in the great Enlightenment
Encyclopedia, edited by Denis Diderot and Jean Baptiste le Rond
d’Alembert, has it deriving from the Phoenician wordurappa, meaning
“white face.”
3
In the nineteenth century, in the rapidly developing race
theory, some ethnologists attempted to establish an ethnically distinct
Homo Europaeus. These efforts provided the pseudo-scientiﬁc underpin
ning for a European colonialism grounded in the notion of the superior-
ity of European humanity over the non-European“inferior races,”
particularly in Africa and the Americas. This idea of a superiorHomo
Europaeuswould culminate in theﬁrst half of the twentieth century in
the Nazi idea of an Aryan master race, defenders of a European civiliza
tion the enemies of which included the Jews and the“Asiatic”Russians.
The history of the idea of Europe is also both philosophical and literary,
with many of Europe’s most eminent thinkers and writers having engaged
with the question of what Europe is and, above all, what it should become.
Philosophers who have reﬂected at length on the idea of Europe include
Aristotle, Voltaire, Jean Jacques Rousseau, Peter Chaadayev, Friedrich
Nietzsche, Edmund Husserl, Martin Heidegger, Karl Jaspers, Jacques
Derrida, and Jürgen Habermas, among many others. As for writers who,
in one way or another, have explored the idea of Europe, these range from
Montesquieu, Novalis, the Schlegel brothers, Goethe, Germaine de Staël,
Victor Hugo, Ivan Turgenev, Henry James, and Fyodor Dostoevsky in the
eighteenth and nineteenth centuries, to Paul Valéry, Stefan Zweig,
Thomas Mann, T. S. Eliot, Czesław Miłosz, Milan Kundera, and Orhan
Pamuk, among many others, in the twentieth and early twenty-ﬁrst
centuries. The attempt to determine which writers and thinkers are
European, in the sense of transcending their national cultures, has
been particularly prevalent in the twentieth and twenty-ﬁrst centuries,
4 The Idea of Europe

the idea of a distinctly European spirit having been adumbrated during
the same period.
Within these various intertwining discourses, the history of the idea of
Europe has for the most part been the history of what has been seen as
a very good idea. Europe has repeatedly been championed as the most
advanced (and even as the only) civilization in human history. It has been
celebrated as the source of science and modern technology, of democracy,
of the freedom of the individual and human rights, of justice and tolerance.
The vast majority of those who have contributed over the past two and
a half thousand years to the discourse on the idea of Europe have done so as
fervid advocates of the European. And this has meant that, in large part,
that discourse has been Eurocentric, Euro-supremacist, and Euro-
universalizing in nature. By Euro-universalism is to be understood the
view that, in its assumed superiority over all other civilizations, the
European should become the model for the universal. In other words,
human history is, or at least should be, the history of the Europeanization
of humanity. European values should, in short, become global values.
Far rarer have been those who have emphasized the darker side of the
picture. That darker side is evident in European expansion across the globe
by way of a rapacious imperialism and colonialism. It is evident in Europe
as the source of political and technological innovations that have been
responsible for the death of millions, and that have devastated the envir-
onment through an exploitative approach to the natural world. It is evident
in Europe as the so-called civilization from which has issued the greatest
barbarism, through racial theories that have justiﬁed genocides, not only
during the Nazi reign of terror, but also in the many European colonies in
Africa, Australasia, and the Americas. In the vast majority of cases, the
fundamental distinction between the European and the non-European has
been deployed to the advantage of the former, the assumption being that
European civilization is in every way superior to non-European civiliza-
tions, and that the latter should be either plundered, incorporated, or
obliterated. The thinking of Europe’s relation to the Islamic world in
particular has been shaped by a profound sense of a struggle between the
European and the non European. It constituted the foundation for the
recent theory of a clash of civilizations, with the idea of the West being an
extension of the idea of Europe in which America constitutes the fullest
realization of the European spirit.
4
The history of the idea of Europe also reveals recurrent insistences upon
pronounced internal divisions. These have been between a Northern and
a Southern Europe; a Protestant and a Catholic Europe; a Christian
Introduction 5

Europe and its internal others, above all the Jewish population; Europe’s
center and its periphery; and those parts of Europe considered to be
properly European as opposed to those adjudged to be lacking in certain
essential European traits, with Russia having repeatedly been identiﬁed as
the least Europeanor even, along with Turkey, as the principal non
European–part of western Eurasia. The sense of a Europe divided between
the properly European and the less or even the non European has been no
less central to the history of the idea of Europe than has been the sense of
Europe as a civilization that has to deﬁne itself against the non-European
located beyond its geographical borders. The history of the idea of Europe
is, in other words, no less the history of its perceived others, almost without
exception conceived negatively.
At each phase in the history of the idea of Europe, oneﬁnds both
optimism and pessimism, as well as contradiction. One also encounters
the same set of basic ideas, circulating and recirculating. Of these, the most
abiding is the idea of Europe as the superior form of human civilization. It
was precisely on account of this sense of European superiority that
Europeanists of the interwar years were so troubled by what they saw as
an attempted civilizational suicide on Europe’s part, when what they
considered to be the anti-European forces of nationalism triumphed over
the pro-European forces of cosmopolitanism. The result was that Europe
was surpassed, economically and politically, if not culturally, by the new
global superpowers: the United States of America and Russia, and then,
more recently, China. Among theﬁrst to articulate this sense of decline in
the interwar years was the French poet Paul Valéry, who in1919, in the
immediate aftermath of what was then known as the Great War and even
as the Great European War, identiﬁed the principal lesson of191418as the
recognition of Europe’s mortality as a civilization.
5
At the same time, Valéry
continued to champion a profoundly Eurocentric, Euro supremacist, and
Euro-universalizing idea of Europe, rooted in an inheritance from ancient
Greece, ancient Rome, and Christianity. The turbulent years between the
First and the Second World Wars were rife not only with anguished
reﬂections on Europe’s decline, but also with plans for a united Europe
that could compete politically and economically with Russia and the United
States of America. In the post–Second World War era, those plans came to
rapid fruition, as the economic and political steps were swiftly taken to
establish, for theﬁrst time in its long history, a partially united Europe.
While the history of the idea of Europe dates back to ancient Greece, the
writing of that history is considerably more recent, commencing only
when, amidst the ruins, and in the shadow of the Holocaust, plans for
6 The Idea of Europe

European economic and political uniﬁcation wereﬁnally drawn up and
realized in the post–Second World War years. The profound bias in the
discourse on the idea of Europe as a good idea, a bias that almost always
entails Eurocentrism, Euro-supremacism, and Euro-universalism, is
reﬂected in many of those histories. Among theﬁrst of these attempts to
write the history of the idea of Europe was an inaugural address entitled
“L’Idea di Europa”(1947) by the Italian historian Federico Chabod, who
argued, reasonably enough, that the idea of Europe needed to be under-
stood in terms of Europeans’self-awareness of being European, and that it
entailed not only the political, but also the cultural and the moral spheres.
He also pointed to the fact that this European self-consciousness necessar-
ily entailed the idea of the non-European; that is, an“other”against which
the European could deﬁne itself.
6
According to Chabod, this history of
European self-consciousness originated in antiquity, although the decisive
moment came only in the eighteenth century, with the emergence of
a European republic of letters, something on which Voltaire had reﬂected
explicitly at the time. Chabod would go on to publish an inﬂuential book-
length study of the topic:Storia dell’idea d’Europa(1961).
Following Chabod’s lead, the1950s saw the publication of a number of
histories of the idea of Europe, notablyEuropabild und Europa(1951) by the
German historian Heinz Gollwitzer,Europe: The Emergence of an Idea
(1957) by the Scottish historian Denys Hay, and the two-volumeEuropa,
storia di un’idea(1958) by the Italian historian Carlo Curcio. None of these
works, however, sought to cover the entire history of the idea of Europe.
Gollwitzer focused on eighteenth and nineteenth century Germany, Hay
on the period from classical Greece to the eighteenth century, while Curcio
limited himself to the period from1848to1958. The1960s saw a further
series of major contributions to the topic, with the publication, and
translation into English, of the Swiss cultural historian Denis de
Rougemont’sVingt-huit siècles d’Europe(1961),
7
followed byL’Idée
d’Europe dans l’histoire(1965) by the French historian Jean-Baptiste
Duroselle, andL’Idée européenne19181965(1965) by the Dutch historian
Henri Brugmans. In addition to their historical work, Rougemont and
Brugmans also both played signiﬁcant roles in the post-war effort to create
a politically and economically united Europe, Brugmans being the co-
founder andﬁrst president of the Union of European Federalists.
Following thisﬂurry of major studies, notably from continental
Western Europeans, all of them male, numerous other studies followed
in the ensuing decades, although for the most part these did not follow
Rougemont’s lead in seeking to cover the history of the idea of Europe
Introduction 7

from its origins in classical antiquity to the present day. Furthermore, their
focus was often primarily on the political dimension. This was understand-
able, given the rapid progress made toward an economically and politically
united Europe, albeit restricted to Western Europe, commencing with the
establishment of the European Coal and Steel Community in1951, the
European Economic Community in1957, and, following the Treaty of
Maastricht in1992, the European Union.
In recent years, however, the focus has turned toward questions of
European identity, culture, and values, alongside the political and the
economic. The reasons for this undoubtedly include the very signiﬁcant
challenges faced by the European Union, on account of the globalﬁnancial
crisis in2008, the refugee crisis that began in2015, and, in2020, the
withdrawal of the United Kingdom from the Union, following an“in/
out”referendum in2016. The more resonant works on the idea of Europe
to have been written by cultural historians, philosophers, and literary
critics in recent decades have included the French philosopher and soci
ologist Edgar Morin’sThe Concept of Europe(1987), the French-Algerian
philosopher Jacques Derrida’sThe Other Heading: Reﬂections on Today’s
Europe(1991), and the German philosopher and sociologist Jürgen
Habermas’sEurope: The Faltering Project(2008), as well as George
Steiner’sThe Idea of Europe(2015). Unlike the earlier histories, especially
Rougemont’s, these more recent works have, by and large, taken a more
critical approach to the idea of Europe,ﬂagging Eurocentric assumptions,
and calling for a more or less radical rethinking of the idea of Europe in
a postcolonial era.
Today, with the rise of nationalist populism across Europe and beyond,
an ongoing refugee crisis, an increasingly unstable neoliberal global order,
and the climate emergency, as well as the coronavirus pandemic in2020,
the pressures not only on the European Union, but also on the very idea of
Europe, are undoubtedly greater than at any time since the end of the
Second World War. It is a moment when it would be all too easy either to
abandon the idea of Europe altogether as a bad ideathat is, as an idea
belonging to a political and cultural vision that has lost all purchase and
justiﬁcationor to seek to champion the idea of Europe not only as a good
idea, but as the only idea that can possibly bring peace and prosperity to
those inhabiting the western part of the Eurasian continent. Both of these
approaches are misguided. For, as its long history demonstrates, the idea of
Europe is far from being an unambiguously good or bad idea. In all its
complexity and ambiguity, the idea of Europe requires a critical approach
that questions a number of long-held assumptions. Of these, the most
8 The Idea of Europe

abiding are that European civilization owes nothing to anything beyond its
borders, that it is superior to all others, and that it should serve as the model
for a world civilization. All that is most problematic about the idea of
Europe can be captured by the terms Eurocentrism, Euro-supremacism,
and Euro-universalism. The assumption that it is necessary to pass directly
and exclusively by way of European civilization to world civilization, from
European humanity to humanity as such, is both one of the most enduring
and one of the most questionable in the long history of the idea of Europe.
No less questionable are the many stereotyping conceptions of the non-
European that have shaped the history of the idea of Europe for well over
two millennia: from that of a collectivist Asia, best suited to despotism, to
that of a primitive and servile Africa, and that of a debased Europeanism in
the United States of America.
It is no irony that, among the post war historians of the idea of Europe,
one of the greatest advocates of a federal European union, Denis de
Rougemont, should be the champion of just such a Eurocentric, Euro
supremacist, and Euro-universalist idea of Europe. In the series of lectures
that he delivered in Geneva in1962, and published in the same year under
the titleThe Meaning of Europe, he celebrated European civilization not
only for its having discovered“the whole of the earth,”but also for its
having“held sway on all the continents in succession,”and its being
“imitated by the whole world.”
8
For Rougemont, European colonialism
was an almost unambiguously good thing, and the darker side of modern
European history, which he put down to nationalism, was to be dismissed
as“anti Europe.”The Eurocentrism, Euro-supremacism, and Euro
universalism embraced by Rougemont have a long history, for they were
already well established in the eighteenth century Enlightenment. Even
those who place the emphasis upon cultural or ethnic diversity as being
central to European civilization have found it hard, if not impossible, to
avoid championing European civilization in contradistinction to the nega-
tively conceived non-European, precisely on account of that perceived
diversity. No less questionable, although less often remarked upon, has
been the assumption that the idea of Europe has consistently stood against
the idea of nationalism. The relation between European cosmopolitanism
and nationalism is far from being so simple, not least because Europeanism
often shares many of the fundamental characteristics of nationalism.
Those histories of the idea of Europe that do not reﬂect upon the highly
problematic nature of Eurocentrism, Euro-supremacism, and Euro
universalism are fundamentally non-critical. To call for acriticalhistory
of the idea of Europe is not, however, to call for a history that wouldﬁnally
Introduction 9

free us from a bad idea, resolving the crisis facing the idea of Europe by
taking aﬁnal decision against it. For there is much in that history that
warrants preservation. Almost all that is best in the thinking of the idea of
Europe is encapsulated in what the Bulgarian-French historian, philoso-
pher, and literary critic Tzvetan Todorov has termed“European values.”
Those values are rationality, justice, democracy, individual freedom, secu-
larism, and tolerance. Todorov argues that these values can thrive only
within a civilization that manages to balance unity with diversity. In the
1973Declaration on European Identity, issued by the nine European
member-states of what was then the European Economic Community,
this relation between unity and diversity was presented in terms of the
distinction between civilization and culture, which dated back to the late
eighteenth century. According to the Declaration, unity lay in a distinct
European civilization, with a shared heritage, shared values, and shared
aims. The diversity lay in the various national cultures that were embraced
by this civilization. Todorov takes up this distinction between European
civilization and European cultures (in the plural) when he writes of
a“common European mentality,”arising from a“common history and
geography,”and the diversity of the countries that make it up, each
possessing its own language, its own customs, and its own challenges.
9
Following in the footsteps of many other theorists of the idea of Europe,
Todorov argues that the emergence of these European values required the
intermingling of the ancient Greek, Roman, and Hebraic/Christian
sources, as well as both the Renaissance and the Enlightenment. The
ancient Greek philosophical revolution inaugurated a practice of rational
ity, as distinct from scientism. From this arose science as we understand it
today, and from that in turn the great technological revolutions from the
eighteenth-century Industrial Revolution to the present day. The idea of
justice, as distinct from the law, is also to be found in ancient Greek
culture. With the French Revolution, this value would blossom into the
core values of liberty, equality, and fraternity. It is to ancient Greek culture,
too, that Europe owes its idea of democracy. As for the notion of individual
freedom, its emergence as a core European value may originate in ancient
Greece, but its development has taken millennia, with European human
ism playing a decisive role therein. As for secularism, understood as the
separation of church and state, the theological and the political, its partial
realization has come only after centuries of internecine conﬂict. Europe
today remains a civilization deeply divided by religious convictions, above
all with regard to Islam. And if one considers totalitarian ideologies to be
non-secular in their compelling of the individual to embrace a state
10 The Idea of Europe

ideology, then secularism’s partial realization has been even more recent in
Europe than is often assumed. Tolerance is a value that found one of its
most ardent spokespersons in Voltaire, and it is central to the idea of
Europe as a civilization characterized by ethnic, cultural, and linguistic
diversity. The attempt to reconcile this diversity with the sense of
a common identity is one of the abiding concerns of those such as the
philosopher Jacques Derrida who have sought to establish an idea of
Europe in which the emphasis falls most heavily on diversity and differ-
ence. The challenge in championing these European values without falling
into the trap of Eurocentrism, Euro-supremacism, or Euro-universalism is
evident not least in Todorov’s own contribution to the thinking of the idea
of Europe. For, having identiﬁed those values as European, he proceeds to
argue that they should shape world civilization.
It is also important to remember that, in the history of Europe, each of
those European values has been shadowed by its antithesis. The history of
the idea of European civilization has entailed the repeated attempt to locate
barbarism beyond Europe’s borders. And yet, the barbarism within Europe
itself has matched, and arguably exceeded, that of any other part of the
world. And much of the barbarism that has taken place beyond Europe’s
borders has stemmed from Europe, and been committed in the name of
Europe and its values. Walter Benjamin’s well-known claim that there is no
document of civilization that is not at the same time a document of
barbarism seems particularly apt in any attempt to think the idea of
Europe historically.
10
Edgar Morin, the great advocate of complexity
theory, is among the contemporary thinkers to have appreciated the Janus-
faced nature of European civilization.
11
The very science that enabled the
ever-greater knowledge of the world, and that constituted the basis for the
development of technology, also made possible the construction of weap-
ons with ever-greater killing power, as well as the devastation of the
environment. The championing of justice led not only to the drafting by
France’s National Assembly of the Declaration of the Rights of Man and of
the Citizen in August1789, but also to the Revolutionary Terror. If
democracy in its European form wasﬁrst established in ancient Greece,
only property owning males were entitled to vote. Women’s suffrage was
achieved in Europe only in the twentieth century, in the aftermath of the
First World War. Nationalism and totalitarianism are no less products of
European civilization than are democracy and cosmopolitanism. As for the
freedom of the individual, not only has it been far from guaranteed for
much of Europe’s history, but the distinction between the citizen and the
non-citizen has always played an exclusionary role in the question of rights.
Introduction 11

In the1789Declaration of the Rights of Man, for instance, there is a rapid
shift from the rights of the human being (homme) to those of the citizen
(citoyen), and this distinction remains to this day fundamental to the
conception of individual rights and freedoms in Europe. The refugee crisis
that commenced in2015has brought out all too clearly the exclusionary
logic of the distinction between the human being and the citizen. Just as
true democracy must, according to Derrida, forever remain to come, and is
in principle non-realizable in any present, so secularism, understood as the
opposite of ideocracy, will surely remain an ideal rather than an actuality.
12
Lastly, the great Enlightenment idea of tolerance necessarily assumes
a certain superiority over the tolerated, insisting, as it does, on differences
that are rarely if ever purely horizontal. As Jürgen Habermas has observed,
tolerance is only tolerance if the one doing the tolerating considers the
tolerated to be alien. And, of course, the idea of tolerance is also haunted by
the question of whether it should be limitless. Should the intolerant be
tolerated, and, if not, then where precisely are the limits of toleration?
Those limits are no easier to determine than are the limits of Europe itself.
Perhaps the most disturbing thought, however, is not simply that
Europe has been responsible for both some of the worst and some of
the best aspects of human civilization–for scientism as well as rationality,
injustice as well as justice, totalitarianism as well as democracy, national-
ismaswellascosmopolitanism,religiousbigotryaswellassecularism,
racism as well as ideas of universal human rights. Perhaps the most
disturbing thought is that there may be a dialectical relation between
the best and the worst, and that the idea of Europe itself is in some sense
anti-European. The French philosopher Jean-Luc Nancy identiﬁes the
long history of anti Semitism in Europe as the manifestation of European
self-hatred.
13
This suggests a Europe that is ideologically at war with itself.
More troubling still is a logic whereby the very construction of the idea of
Europe requires an anti-Europe that has to be expelled in order for
Europe to constitute itself, as well as an anti-Europe that would lie over
there, across the border, in Asia, Africa, or the Americas. What if the very
self-constitution of the idea of Europe produces the non-European or the
anti European as that which has to be negated in order for the European
to establish itself?
The recurrent attempts by those who have sought to think the idea of
Europe–as well as the idea of what the German philosopher Friedrich
Nietzsche termed the“good European”to suppress the decisive inﬂuence
of the non-European on the development of European civilization is a core
element of this European war with itself. It is a war that is not always
12 The Idea of Europe

manifested as blatantly as it was during the Wars of Religion, the
Napoleonic Wars, or the First and Second World Wars. Indeed, at no
point in the history of the idea of Europe is there anything but contradic-
tions to be observed. And those contradictions are intrinsic and constitu-
tive. In short, the idea of Europe has hitherto required the idea of non or
anti-Europe. It has required exclusion and expulsion. The challenge is to
conceive that binary in a non hierarchical way, and ultimately to weaken it
as far as possible. The Italian philosopher Gianni Vattimo’s idea of weak
ontology might thus be adapted to the thinking of the idea of Europe,
not with a view to discarding it, but precisely in order to save itnot least
from itself.
14
As an attempted critical history, the present book seeks to take account
of this fundamental relation between the construction of the idea of
Europe and the generation of the idea of the non or anti European,
with all its many consequences. Theﬁrst step toward grasping that troub-
ling relation is to acknowledge that the idea of Europe embraces both unity
and diversity; both nationalism and internationalism; both republicanism
and imperialism/colonialism; both democracy and totalitarianism
(communism, Fascism, and Nazism); both human rights and genocide;
both monolingualism and multilingualism; both tolerance and intoler-
ance. Only by acknowledging this doubleness can one begin to move,
albeit tentatively, toward an idea of Europe that would no longer be shaped
largely by Eurocentrism, Euro-supremacism, and Euro-universalism. In
part, this means challenging assumptions about where Europe begins and
ends, and about the cultural forces that have shaped it. It is, for instance,
essential to challenge the long-held view that European civilization owes
little, if anything, to Asian and African inﬂuences. The borders of
European civilization have always been permeable. It is also essential not
to forget that any idea of Europe necessarily entails an idea of the non
European, and that this opposition can at best only be horizontalized and
weakened. It can never simply be eradicated. One way in which such
a weakening can begin to be achieved is by embracing a spirit of humility.
With that thought in mind, the present book seeks to chart the history
of the idea of Europe from its origins in ancient Greek culture to the
present day in a critical spirit, but without simply seeking to hold that
history up as evidence to justify condemning the idea of Europe to the
ideological scrapheap.Chapter1focuses on the emergence of the idea of
Europe in classical antiquity, when its association with the ideas of freedom
and diversity were established, before considering its role in late antiquity,
the Middle Ages, and the early modern period. Following the discovery of
Introduction 13

the Americas and the new sense of the European that arose at that time, the
idea of Europe slowly came to displace the idea of Christendom.Chapter2
considers theﬂourishing of the idea of Europe during the eighteenth
century Enlightenment, when it served the interests of a new cosmopolitan
(more accurately, Europolitan and even Western Europolitan) spirit con
cerned with putting an end to internecine conﬂict as well as establishing
the idea of a European civilization that was entitled to dictate the nature of
any future world civilization.Chapter3explores the complex relation
between the idea of Europe and that of nationalism in the Romantic
period, focusing in particular on the ways in which the ostensibly antithet-
ical ideas of the universal and the national were integrated into ideas of
Europe.Chapter4considers the vexed question of Russia’s relation to
Europe in the nineteenth century, and to various views of Russia as an
integral part of Europe, as partially European, as completely alien to
European culture, and as Europe’s spiritual salvation.Chapter5focuses
to the period between1848and the First World War, when European
nationalism and colonialism were increasingly shaped by an ethnological
idea of the European, with racial theories ofHomo Europaeusnot only
justifying colonial barbarism but also establishing the foundations for the
genocidal policies of the Nazis in theﬁrst half of the twentieth century.
Alongside this particularly dark period in the history of the idea of Europe,
this chapter also considers the contrapuntal emergence of ideas of a united
Europe, as well as Nietzsche’s notion of the“good European.”
Chapter6focuses on the immediate post–First World War years, and in
particular on the attempt to identify a European spirit, as well as on the
various plans for a politically united Europe such as Richard Coudenhove-
Kalergi’s proposals for a Pan Europa. InChapter7, attention turns to the
1930s, as the attempt to identify a distinctly European spirit continued, but
in a context of nationalism triumphant. When seen within the broader
history of the idea of Europe, the deeply disturbing notion of a new
European order that arose in those years was not the ideological aberration
that many like to believe that it was.Chapter8considers the immediate
post–Second World War years, when the long-dreamed-of idea of
a politically united Europeﬁnally began to be realized, if only in
Western Europe. It focuses in particular on the ways in which the notion
of unity in diversity served to provide an ideological underpinning for this
new Europe.Chapter9turns east and south, to what had long been
considered the peripheries of Europe, to consider some of the ways in
which the idea of Europe might be rethought in terms of that which lies on
and beyond its borders.Chapter10considers recent critiques of the idea of
14 The Idea of Europe

Europe, and in particular of the European Union, relating these back to the
long history of that idea, in which Europe has in a sense always been at odds
with itself.
Highlighting the principal characteristics of the thinking of Europe over
the centuries, theConclusionproposes a way of thinking Europe and
European values that might begin to move us away from tendencies that
have plagued the discourse on Europe throughout its history, namely
Eurocentrism, Euro-supremacism, and Euro-universalism. For if the his-
tory of the idea of Europe can teach us anything, it is that the consciousness
of being European has, with very few exceptions, taken the form of a sense
of superiority and entitlement, and that, for all the championing of Europe
as a civilization characterized by Enlightenment, adventure, and progress,
the idea of Europe is, like European history, far from being without its
many darknesses. Only by acknowledging those darknesses, and seeking to
understand their intimate relation to that which is worth saving in the idea
of Europe, can we begin to adumbrate the idea of another Europe, one no
longer set in aggressive or hierarchical relation to that which lies beyond it.
The aim of the present book is thus ultimately to salvage an idea of
Europe and of the good European from a history that is, like the history of
any idea, nothing if not complex, contradictory, and as chastening as it is
invigorating. What emerges from this critical history is the sense that, if
there is an idea of Europe and the European that warrants a future, it is one
that embraces not Eurocentrism, Euro supremacism, and Euro
universalism, but rather the values of freedom, diversity, and justice, and
self-critique in a spirit of humility. Above all, there needs to be a readiness
to acknowledge that, if there is a European way, it is certainly not the only
way, and that what is best in the European is often what it cannot really
claim as entirely its own.
Introduction 15

chapter1
Myths of Europa: From Classical Antiquity
to the Enlightenment
The history of the idea of Europe dates back over two and a half thousand
years to the time of the ancient Greeks. Theﬁrst recorded reference to Europe
as a geographically distinct area is to be found in the Homeric“Hymn to
Apollo,”dating from the late seventh or early sixth century BCE. In this
hymn, as in later classical Greek literature, a geographical region identiﬁed as
Europe (Europa) is distinguished from the Peloponnese (Peloponnesos).
1
The
ﬁrst extended engagement with the idea of Europe only occurred several
centuries later, however, in the work of the Greek historian Herodotus (ca
484–425BCE). In hisHistories, Herodotus refers frequently to Europe. He
does so, however, in order to raise doubts about the possibility of its being
determined as a geographical entity, and to highlight the obscurity of the
appellation’s origin. The traditional distinction between Libya, Asia, and
Europe is one that he sees as untenable. The borders of Europe are, he
declares,“quite unknown,”and there is“not a man who can say whether
any sea girds it round either to the north or to the east, while in length it
undoubtedly extends as far as both the other two”that is, Libya (Africa) and
Asia. In his view, there is no good reason why“three names, and women’s
names especially, should ever have been given to a tract which is in reality
one.”Having considered some of the claims made regarding the derivation of
the names Libya and Asia, Herodotus turns his attention to the origins of the
name Europe.“As for Europe,”he writes,
no one can say whether it is surrounded by the sea or not, neither is it known
whence the name of Europe was derived, nor who gave it a name, unless we
say that Europe was so called after the Tyrian Europé, and before her time
was nameless, like the other divisions. But it is certain that Europé was an
Asiatic, and never even set foot on the land which the Greeks now call
Europe, only sailing from Phoenicia to Crete, and from Crete to Lycia.
Having questioned the roots of the term Europe, casting doubt on the
fundamental distinction between Europe and Asia, a distinction that
16

would haunt thinkers for millennia, Herodotus simply abandons the
matter, concluding:“We shall continue to use the names which custom
sanctions.”
2
While the name for Europe might be arbitrary, or, more
disturbingly, one that weakens the distinction between Greek and Asian
civilization, even to the point of suggesting an Asian origin for European
civilization, it nonetheless seems better, according to Herodotus, to take
that risk, rather than letting the continent fall back into its original
namelessness.
Despite Herodotus’hasty dismissal of the matter, the attempt to distin-
guish between Europe and Asia would become the primary concern of
those who reﬂected on the idea of Europe in the classical Greek period.
Indeed, this distinction was considered to be in many respects as critical as
that between the human and the animal. Just as the friezes on the
Parthenon depicted the violent struggle of human beings to overcome
their own animality–represented in the form of half-human, half-animal
centaursso those who reﬂected on the idea of Europe sought to highlight
its difference from Asia, in almost all cases to the detriment of the latter.
When considering the name of Europe, Herodotus remarked that the
ﬁgure of Europa was of Asiatic origin. In contrast, the other major
contributor to reﬂections on the idea of Europe in theﬁfth century
BCE, Hippocrates, considered the distinction between Europe and Asia
to be perfectly clear, the border between the two being the Sea of Azov,
which is today bordered to the north-west by Ukraine and to the south east
by Russia. According to Hippocrates,“Asia differs very much from Europe
in the nature of everything that grows there, vegetable or human.”The
reasons for this are principally geographical and climatic.“Asiatics,”he
opines, setting the agenda for millennia to come, are characterized by
“mentalﬂabbiness and cowardice”on account of the“small variations of
climate”in Asia.“They are,”he goes on to assert,“less warlike than
Europeans and tamer of spirit, for they are not subject to those physical
changes and the mental stimulation which sharpen tempers and induce
recklessness and hot-headedness.”The“feebleness”of the“Asiatic race”is
also owing, however, to their customs, and in particular to the prevalence
of monarchical rule in Asia. The inhabitants of Europe are“more courage-
ous”and“more warlike”than those of Asia, and more inclined to
freedom.
3
Cultural comparison here serves a very clear purpose: the valor-
ization of the European over the non-European.
In hisPolitics, Aristotle (384–322BCE) distinguishes Europe from Asia
in a similar manner, while also introducing a crucial third term, the
Hellenic, situated between the two. In line with his more general
Myths of Europa 17

preference for a middle position, located between extremes, Aristotle
champions the“Hellenic race”in contradistinction to the extremes repre-
sented by the Asian on the one hand and the European on the other. He
does so in a manner that brings together the geographical, the climatic, the
ethnological, the philosophical, and the political. It is worth citing him at
some length, since, like Hippocrates, he establishes core topoi for the
future discourse on Europe, albeit identifying as Hellenic what would
come to be seen as European. According to Aristotle:
The nations that live in cold regions and those of Europe are full of spirit,
but somewhat lacking in skill and intellect; for this reason, while remaining
relatively free, they lack political cohesion and the ability to rule over their
neighbours On the other hand the Asiatic nations have in their souls both
intellect and skill, but they are lacking in spirit; so they remain enslaved and
subject. The Hellenic race, occupying a mid-position geographically, has
a measure of both, being both spirited and intelligent. Hence it continues to
be free, to live under the constitutions, and, given asingleconstitution, to be
capable of ruling all other people.
4
As we shall see, this conception of the fundamental difference between
“free”and“spirited”Europeans on the one hand, and“enslaved”Asians on
the other, would have a long history, extending all the way into the
twentieth and twenty-ﬁrst centuries. Its consequences for the idea of
world civilization have been profound.
Theﬁgure of Europa (or Europé), to whom Herodotus referred, would
play a crucial role in classical thinking of this difference between Asia and
Europe. The mythicalﬁgure of Europa was a complex one. She was both
an Asiatic goddess and a human being who was raped by Zeus in the form
of a bull. In the version of the myth in which she is a human being, Europa
is the daughter of Agenor, King of Tyre, in Phoenicia (in present-day
Lebanon as well as parts of Syria and Israel), and a descendant of the sea
god Neptune. In his poemEuropa, the second-century BCE Greek bucolic
poet Moschus made the connection between the myth of Europa and the
geographical region. Moschus has the princess Europa dream the night
before her abduction that two continents areﬁghting over her, one of these
being Asia and the other unnamed but located opposite Asia and identiﬁed
simply as foreign:
She dreamt that two lands near and far strove with one another for posses-
sion of her. Their guise was the guise of women, and the one had the look of
an outland wife and the other like to the dames of her own country. Now
this one clave very vehemently to her damsel, saying she was the mother that
bare and nursed her, but the outland woman laid violent hands upon her
18 The Idea of Europe

and haled her far away; nor went she altogether unwillingly, for she that
haled her said: The Aegis-Bearer hath ordained thee mine.”
5
Waking in terror, Europa asks herself:“Who was the outland wife I did
behold in my sleep? O how did desire possess my heart for her, and how
gladly likewise did she take me to her arms and look upon me as I had been
her child! I only pray the Blessed may send the dream turn out well.”
6
When she is abducted by Zeus, Europa is both fearful and resigned, having
recognized his divinity. He carries her off to the island of Crete, where she
bears his children:“Zeus took on once more his own proper shape, and
upon a bed made him of the Seasons unloosed her maiden girdle. And so it
was that she that before was a virgin became straightway the bride of Zeus,
and thereafter straightway too a mother of children unto the Son of
Cronus.”
7
Out of the violence of sexual abduction there arises a new,
godlike generation in Crete, the birthplace of European civilization. As
Europa’s dream makes plain, the emergence of this new civilization entails
the mastering of the Asiatic by a dominant Hellenic god.
While the myth of Europa played a signiﬁcant role in classical Greek
culture, it was during the early years of the Roman Empire that the myth
took on its full geopolitical charge, playing a role in the cultural establish-
ment of Rome as the center of Europe, again in contradistinction to Asia.
8
The myth of Europa’s abduction was, for instance, the subject of a poem in
Book III of Horace’sOdes, published in23BCE, during the reign of the
ﬁrst Roman emperor, Augustus. In Horace’s version, the political dimen-
sion comes very much to the fore. Following her abduction, Europa
declares herself a“guilty woman”for having failed to resist Jupiter’s
advances. She has“forfeited the name of daughter,”her sense of duty
having been“overcome by madness.”In her despair, Europa is comforted
by Venus, who promises her enduring fame. Europa is now the wife of
almighty Jupiter, and must learn to endure her“great good fortune.”For,
Venus tells Europa:“Half of the world will bear your name.”
9
Europe–
that“half of the world”–would be the Roman Empire, and the poem
serves to mark a new concept of Roman Europe.
The most widely known literary version of the story of Europa’s rape by
Zeus in the classical period is in Book II of Ovid’sMetamorphoses, also
composed during the reign of Augustus and completed by8CE. In Ovid’s
rendition of the myth, Jupiter, having taken the form of a bull, befriends
Europa, whom heﬁnds playing on the beach, until she sits on his back. He
then takes her out to sea:“His frightened prize looked back at the shore /
she was leaving behind, with her right hand clutching one horn and her
Myths of Europa 19

left / on his back for support, while herﬂuttering dress swelled out in the
sea-breeze.”
10
Here, Horace’s preoccupation with the political is displaced
by an erotic dimension, which constitutes Ovid’s contribution to the idea
of a new Europe coming into being.
As for the valorization of Europe over both Asia and Africa during this
period, in hisGeography(ca10CE), the Greek geographer, historian, and
philosopher Strabo, who would prove to be a powerful inﬂuence on the
discourse on Europe in the early modern period, argued that Europe’s
various micro-climates lie behind its superiority over all other parts of the
world. Similarly, half a century later, in hisNatural History, Pliny the Elder
(23–79CE) declared that the world is divided into three continents–
Europe, Asia, and Africaand he goes on to describe Europe as“nurse of
the people who have conquered all nations, and by far the most beautiful
region of the earth.”
11
The idea of (Roman) Europe here is very clearly that
of an empire which is superior to all other civilizations. In the Roman
discourse, then, while the concept of Europe did not play a particularly
important role, Eurocentrism and Euro-supremacism had already been
established by theﬁrst century CE.
Time and again, in ancient Greek and Roman literature, the question of
Europe, posed in terms of a contrast with Asia, expressed a deep-seated
anxiety regarding the origins of civilization, asﬁrst the Greeks and then the
Romans attempted to establish themselves in their superiority. And this
basic pattern has continued to the present day. Aristotle’s contention that
the“Asiatic nations”are enslaved, in contrast to the spirit of freedom
characterizing the European, has remained one of the fundamental tenets
of the thinking of the European. The idea of Europe has from the outset
been that of a civilization characterized above all by freedom and inde-
pendence of mind and spirit. The extent to which that idea of Europe has
corresponded to historical reality is one of the deﬁning anxieties of
European intellectual history.
***
Among the major consequences of Roman imperialism, and in particular
Julius Caesar’s conquest of Gaul in58–50BCE, was a fusion of the
continental European and Mediterranean worlds. By the time of
Emperor Trajan’s death in117CE, the Roman Empire was at its largest,
extending across North Africa, the Middle East, and Europe. This tended
to weaken the distinction between Europe and its neighboring territories.
With the decline of the Roman Empire, however, and into the era of late
antiquity, the insistence upon Europe’s distinction from other parts of the
20 The Idea of Europe

known world intensiﬁed. In Jewish and early Christian thought, the idea of
Europe was grounded principally in an interpretation of chapters9and10
of Genesis, concerning Noah’s sons, Shem, Japheth, and Ham, and the
result of the latter’s having seen his drunken father naked. Noah curses
Ham’s son, Canaan, declaring that he will be a“servant of servants”to
Shem and Japheth. God, Noah declares,“shall enlarge Japheth.”
Although there is no mention of Europe in the Genesis story, in his
Jewish Antiquities(ca93CE) the Jewish historian Flavius Josephus (37–ca
100CE) interpreted this passage as indicating that Europe, as well as parts
of Asia, was granted by God to Japheth, while, broadly speaking, the rest of
Asia was given to Shem and Africa to Ham. Japheth’s seven sons, Josephus
writes,“beginning by inhabiting the mountains of Taurus and Amanus,
advanced in Asia up to the river Tanais [Don] and in Europe as far as
Gadeira, occupying the territory upon which they lit, and, as no inhabitant
had preceded them, giving their own names to the nations.”
12
This divinely
authorized parceling out of the world was then mapped onto the distinc-
tion between the Jews and the Gentiles.
In the commentary on chapters9and10of Genesis in hisQuaestiones
hebraicae in Genesim, St Jerome (ca347–420CE) took up the view of
earlier writers, identifying Shem as the originator of the Jews, and Japheth
of the Gentiles. As a result, Europe came to be associated with the latter. As
for Ham, from theﬁfth to theﬁfteenth centuries, it was widely believed
that his inheritance (Africa) was a punishment for his having seen his father
drunk and naked, the sons of Ham (Africans) being considered slaves.
13
The name of the son who inherits Europe, Japheth (or Yapheth), was
interpreted as deriving fromphatah, meaning“to enlarge”or“to spread,”
reﬂected in the line in Genesis:“God shall enlarge Japheth”(9:27). Here,
then, the idea of Europe as bespeaking an imperial civilization was already
established for Christianity.
InConcerning the City of God against the Pagans, written in the earlyﬁfth
century CE, Augustine of Hippo (354–430CE) also took up this tripartite
division of the world. He reconceived it, however, within the frame of
a bipartite division between the East and the West:
This does not make an equal division. For the part called Asia reaches from
the south, through the east, to the north, Europe from the north to the west,
and then Africa begins and stretches from the west to the south. Hence the
divisions, Europe and Africa, are seen to contain half the world, while Asia
by itself contains the other half. The reason why Europe and Africa are
treated as two separate parts is that between them the water enters from the
Ocean to form the intervening sea, our Great Sea Therefore, if you divide
Myths of Europa 21

the world into two parts, the East and the West, Asia will be in one, and
both Europe and Africa in the other.
14
This conception of the world as tripartiteAsia, Europe, Africaand as
ﬁgured in terms of the inheritance of the sons of Noah, was repeated
throughout late antiquity, by, among others, St Eucher, Bishop of Lyons,
in the mid-ﬁfth century, as well as by Isidore of Seville, in hisEtymologies,
in the early seventh century. By that time, the hierarchical idea of Europe as
the home of the Gentiles, the Greeks, and the Christians, in contrast to
Asia as the home of the Semitic peoples, and Africa as the home of slaves,
wasﬁrmly established. Alongside the classical Greek idea of Europe as
superior to Asia, it constituted the second ideological foundation upon
which a long Eurocentric, and indeed Euro-supremacist, tradition would
be built. In the thinking of Europe, classical and early Christian views
would in time come together to generate an idea of Europe as in every
respect superior to the non-European.
***
With the collapse of the Western Roman Empire in theﬁfth century, not
only did Europe fragment into numerous kingdomsknown variously as
barbarian, Germanic, Romano-Germanic, and post-Roman–but reﬂec-
tions on the idea of Europe all but disappeared for several centuries. Its
return as an idea with more than a purely geographical meaning was
prompted by an external threat. In the seventh century, Arab expansion
resulted in the conquest of the North African coastal regions and large parts
of the Middle East, including Egypt, Palestine, and Syria. In711, a Muslim
force led by Tariq ibn Ziyard crossed into Spain. This army then pushed
north to the Pyrenees and beyond, into what is now southwest France.
This Muslim advance northward wasﬁnally halted in732, at the Battle of
Tours, in what is today west-central France. Fought between combined
Frankish and Burgundian forces on the one hand, and an army of the
Umayyad Caliphate on the other, this battle resulted in a decisive victory
for the Franks, under the leadership of Charles Martel (ca688–741). In
a Latin text dating from754, known as the Mozarabic Chronicle and
traditionally assigned to Isidor Pacensis, Martel’s forces are identiﬁed as
“Europeans”(europenses). It was in the wake of this victory that the idea of
Europe as a geopolitical entity was resuscitated, highlighting what would
become an enduring pattern. The idea of Europe would henceforth be
deployed, and strengthened, by the perception of an external threat. In the
eighth century, that threat was seen as Islamic. The perception of this non
European other would continue to shape the emerging idea of Europe up
22 The Idea of Europe

to the fall of Constantinople to Ottoman forces in1453, and the subsequent
siege of Vienna in1529.
This new deployment of the idea of Europe in the eighth century was
accelerated by the establishment of the Carolingian Empire under Charles
Martel’s grandson, Charlemagne (774–814). That empire, which lasted
from800to888, extended across much of what is today France,
Germany, and northern Italy. In799, Charlemagne was described by an
anonymous poet as the“Father of Europe”(Pater Europae), and as the
“worshipful head of Europe”(Europae venerandus apex).
15
Charlemagne
was seen as ruling over what was variously referred to at the time as the
Christian Empire (imperium Christianum), the Roman Empire (imperium
Romanum), and Europe (Europa).
16
This ideological nexus of the Roman,
the Christian, and the European would prove to be an abiding one. In
comparison with the Roman Empire, however, the Carolingian Empire
was decidedly short-lived, falling into decline under Charles the Fat (839–
88), suffering recurrent attacks by Viking raiders, and eventually being
divided in887–8. That said, rather than simply disappearing, the
Carolingian Empire would evolve into the Holy Roman Empire, the
foundation of which is generally dated to the coronation of Otto I,
known as Otto the Great (912–73). He was crowned King of the
Germans in936, and Holy Roman Emperor in962.In955, he led an
army that defeated the nomadic Magyars at the Battle of Lechveld, and as
a result came to be known as the“liberator of Europe.”
As for the Holy Roman Empire, it would develop into a multi-ethnic
group of territories in Central Europe, reaching its greatest extent in
the second half of the twelfth andﬁrst half of the thirteenth century,
under the Hohenstaufen dynasty. Remarkably, it endured until1806,
when Napoleon’s conquest of continental Europe and his attempt to
establish a new“European system”led to a series of major political
reconﬁgurations. Within that empire, the idea of Europe came to play an
increasingly important role, although generally one that remained tied to
the Roman imperial conception of Europe, reframed within the notion of
Christendom.
The Christianization of the European continent was a slow process. By
the ninth century, the sum of Christians was widely known aschristianitas,
and the Christian faith aschristianismus. It was not until the thirteenth
century, however, that the Christianization of Europe was complete.
17
The
decisive factor in the new sense of Christendom that had emerged by then
was the series of crusades that commenced at the end of the eleventh
century and continued for two hundred years. And just as the crusades
Myths of Europa 23

forged a sense of Christendom, so they also began to re-forge an idea of
Europe. For while they were a single-faith enterprise, the crusades were also
multinational; and the unity of that multinational force could be ensured
by appealing both to the idea of Christendom and to that of Europe.
Theﬁrst crusade was launched by Pope Urban II at the Council of
Clermont in1095. His speech there was reported in detail by the English
chronicler William of Malmsbury (ca1095–ca1143). Urban II called upon
the amassed Christian forces to attack the Turks as the“enemies of God”
(inimicos Dei), who had already overrun the whole of Asia Minor, as well as
Africa. In his exhortation to the forces of Christendom, Urban identiﬁed
Asia not as inferior to Europe, but as of very considerable value, not least
for the Christian history that had unfolded there. Asia, Urban asserted, had
been highly valued by“our forefathers,”who regarded it,“for its wide open
spaces and the greatness of its provinces, as the equal of the other two [parts
of the world].”Africa, too, was of value, on account of its having been“in
old days the nurse of famous men of genius, whose inspired productions
will preserve them from any taint of age and decay, as long as anyone
remains who can read Latin.”As for Europethe“third division of the
world”(tertium mundi clima)–it, too, was far from being all Christian,
and thus far from being uniformly civilized:“how small a part of that do we
Christians lie in!”Urban lamented.“For all those barbarous peoples who in
far-distant islands frequent the ice-bound Ocean, living as they do like
beastswho could call them Christians?”And even the part of Europe that
was Christian was now threatened by Turks and Saracens.
18
This threat
could be repelled, however, on account of the superiority of the Europeans,
a superiority rooted in the climatic conditions. The Turks and Saracens
were, Urban insisted,“the least valiant of men,”it being well known that
“every nation born in an Eastern clime is dried up by the great heat of the
sun; they may have more good sense, but they have less blood in their
veins.”The inhabitants of the frozen northern regions, by contrast, were
“less rational butﬁght more readily, in proud reliance on a generous and
exuberant supply of blood.”Then, echoing Aristotle’s valorizing of the
Greeks as a people situated between these two climatic regions, Urban
addressed his audience of European Christians.“You are a race (gens)
originating in the more temperate regions of the world,”he declared,
“men whose readiness to shed your blood leads to a contempt for death
and wounds, though you are not without forethought; for you observe
moderation in camp, and in the heat of battle youﬁnd room for reason.”
19
Here, the classical distinction between a civilized Europe and a barbarous
Asia, which had been established in ancient Greece, re-emerged in the
24 The Idea of Europe

Christian era, with the“champions of Christendom”now being seen as
synonymous with civilization, and originating in Europe.
As for the Greek myth of Europa, it continued to be mentioned in
various texts of the period, including theChronicleof Matthew Paris (ca
1200–59)where it is referred to as a“Gentile fable”as well as in the
Polychronicon, the work of another English monk and chronicler, Ranulf
Higden (ca12801364).
20
An ambitious history and geography of the world
from the Creation to his own times, drawing on around forty sources and
bringing together much contemporary knowledge, thePolychroniconalso
referred to Pliny’s views of the role of the climate in creating a European
civilization that was superior to those of others parts of the world.
Commentaries on Genesis continued to reﬂect the connection made by
St Jerome between Shem and Asia, Ham and Africa, and Japheth
and Europe.
In medieval geography, too, there was a heavy reliance on Hellenistic
and Roman conceptions of the world; that is, as divided into Asia,
Africa, and Europe. The earliest surviving maps present the world as
divided in this tripartite way.
21
As for the oldest surviving maps of
Europe alone, the one included in theLiber Floridusof Lambert,
a canon from Saint-Omer in France, dates back to the early twelfth
century. This map excludes Britain, Scandinavia, and Spain, as well as
the Adriatic from Venice to Greece. It is signiﬁcant for a number of
other reasons, too. It distinguishes between the European continent as
a whole and the Roman-Frankish Empire, the latter’s borders being close
to those of Charlemagne’s Carolingian Empire. Furthermore, Lambert
does not present Europe as synonymous with Christendom, since he
includes non-Christian peoples within it.
Overall, the deployment of the idea of Europe in anything more than
a geographical sense was relatively limited until the thirteenth century,
with the principal exception being the identiﬁcation of Charlemagne as the
Pater Europae. While the term“Europe”was used by Pope Urban II in
1095, he did not consider Europe and Christendom to be synonymous.
Indeed, while much of Europe remained non-Christian, the center of
Christendom itself lay outside Europe, in Jerusalem. The full identiﬁcation
of Christendom with Europe would come only with the failure of the
crusades; that is, with the fall of Acre (in present-day northern Israel) in
1291. During the period of the crusades (1095–1291), the crusading forces
were identiﬁed not as Europeans but as Christians.
In the later Middle Ages (and particularly in the fourteenth century),
however, the idea of Europe began to be used more widely and with
Myths of Europa 25

a richer meaning, extending well beyond the geographical. In the clas-
sical period, the idea of Europeﬁrst emerged in the attempt to deﬁne the
speciﬁcity of a non Asian civilization. In the early Middle Ages, when
used in more than a purely geographical sense, it was deployed princi-
pally in the thinking of the distinction between the Christian and the
Islamic worlds. Then, in the fourteenth century, it began to be used in
relation to various national agendas. In his treatise on secular and
religious power,Monarchy(ca1312–13), the Tuscan poet Dante
Alighieri (1265–1321)declaredthat“universal peace is the best of those
things which are ordained for our human happiness.”
22
He then pro-
ceeded to argue that, for this to be achieved, there must be a single
secular ruler, an emperor who would be the“protector of the world.”
23
However, that emperor would be a Roman prince, with priority
being given to the Roman people. The return here of a nationalist
perspective, notwithstanding the argument for a uniﬁed Europe, was
made all the more explicit when Dante identiﬁed Italy as the“most
noble region of Europe.”
24
Around the same time, the Norman lawyer Pierre du Bois (1255–1321),
legal adviser to Philip IV of France (known as Philip the Fair), drew up the
ﬁrst project for a union of European states in the interests of peace in
Europe. InOn the Recovery of the Holy Land(1306), du Bois conceived of
this union as a federation of Christian nations, or what he described as
a“Christian republic.”While this might seem a wonderfully enlightened
idea, it needs to be borne in mind that, as the title of his work makes clear,
one of the key drivers for such a union was that it would constitute
a powerful political-military force, with a view to the successful prosecu-
tion of further crusades in the Middle East.
While Dante deployed the idea of Europe only rarely, another major
Italian writer of the period, Petrarch (1304–74) made numerous references
to the idea in hisLetters on Familiar Matters, written between1325and1366.
In these letters, Petrarch tends to identify Europe with Christendom,
anticipating a tendency that would become ever more widespread, as
evidenced by the increasing use of the expression“overseas
Christendom,”in, for instance, theGrandes Chroniques de France, which
was begun in the mid-thirteenth century and completed in1461. This
tendency reﬂected historical events. By the mid fourteenth century,
Lithuania was the only remaining part of Europe that was not Christian,
its conversion to Christianity taking place in1386. And while the European
continent became Christian,“overseas Christendom”had continued to
shrink, with theﬁnal stronghold, Acre, falling to the Mamluks in1291.
26 The Idea of Europe

In one of the most intriguing texts of the period, the anonymousTravels
of Sir John Mandeville(1356), a conception of Europe was presented that
went against the long-established view of Asia as inferior to Europe.
Presenting itself (deceptively) as the report by an English knight of his
travels in the East, theTravelswas widely (and naively) read, becoming the
standard account of the East for several centuries. It was not based on
personal experience, drawing instead on existing accounts of the East
(including that by Herodotus), and was thus far less reliable thanThe
Travels of Marco Polo(ca1300). It did, however, provide an original take on
the myth of the three continents being assigned to the sons of Noah. For,
rather than valorizing Europe, it instead valorized Asia:“These three sons
of Noah divided the earth between them after the Flood. Shem, because he
was the eldest, chose the best and largest part, which is towards the East,
and it is called Asia. Ham took Africa, and Japhet took Europe. [...] And
of Shem, so they say, come the Saracens; and of Japhet the people of Israel
and we who live in Europe.”
25
The identiﬁcation of Asia as the best part of the world was, however, far
from common, the emphasis falling rather on the various threats seen as
coming from that vast region, above all in the form of militant Islam. With
the fall of Constantinople to Ottoman forces under the leadership of
Mehmet II in1453, that threat was perceived as all the more pressing.
Belgrade fell to the Ottomans in1521, and Rhodes in1522.By1529, Vienna
was under siege by an Ottoman force led by Suleiman the Magniﬁcent.
The growing identiﬁcation of Europe with Christendom made this
a struggle in which Europe as a whole was seen as being under threat.
Following the fall of Constantinople, Pope Pius II (whose pontiﬁcate
lasted from1458to1464) sought to mobilize a force to defend what he
termed“our Christian Europe.”He was also among theﬁrst to use the
adjective European (europeus).
Within what would prove to be one of the most inﬂuential–if also
notorious–contributions to political discourse in the early modern period,
Niccolò Machiavelli highlighted inThe Prince(1532) the difference
between the European and the Asian political systems. His examples are
France and the“kingdom of the Turk.”While the French ruler is“placed
among a group of established nobles who are recognized in that state by
their subjects and who are loved by them,”and thus cannot be removed
without the king placing himself in danger, the Turkish ruler is the sole
master,“the others being his slaves.”
26
The idea of the European that
begins to surface in Machiavelli’s text is a secular political one, in which the
connection between Europe and Christendom is no longer central. It was
Myths of Europa 27

a while, however, before Machiavelli’s secularizing idea of Europe took
hold more widely. The Spanish humanist Juan Luis Vives (1492–1540), for
instance, considered theﬁght against the Ottoman advance in terms of the
classical distinction between Europe and Asia. In his bookDe Europae
dissidiis et bello turcico dialogus(1526), he observed that every Asian invasion
of Europe has ended in failure, while also asserting that it was the“disunity
of Europe”that had enabled the Turks to dominate in Asia. As it hap
pened, with the Protestant Reformation, that internal dissension was about
to grow considerably more disruptive.
***
Between the fall of Constantinople in1453and the siege of Vienna in1529,
another historical event occurred that would ultimately prove no less
determining of the idea of Europe than the Islamic threat. That event
was the discovery of the New World in1492. The encounter with the
inhabitants of the Americas soon led to reﬂections on the differences
between these indigenous peoples and those who were increasingly seen
as Europeans. For the most part, these comparisons between Europeans
and non Europeans were to the detriment of the latter, the term most often
used of them being“savages.”One of the very rare exceptions to this
tendency is Michel de Montaigne’s essay“On the Cannibals”(ca1580).
Reﬂecting on the practices of the indigenous peoples of the coast of Brazil,
following his reading of books including Girolamo Benzoni’sHistory of the
New World(1565), Montaigne concludes that“we can indeed call those folk
barbarians by the rules of reason but not in comparison with ourselves,
who surpass them in every kind of barbarism.”
27
Montaigne’s insight was,
however, shared by very few, either at the time or later. For the most part,
the comparisons between Europeans and the inhabitants of the New
World only intensiﬁed the sense of Europe as the epitome of civilization
in contrast to a barbarous non European world over which European
dominion was to be exercised.
In this new age of discovery, there was an increasing need for reliable
maps, and geographical publications of ever greater accuracy began to
proliferate. That said, in the course of the sixteenth century, works of
ancient geography were frequently republished, with the map of the world
based on Ptolemy’sGeography(ca150CE) appearing in editions by, among
others, Martin Waldseemüller (1513), Lorenz Fries (1522), Willibald
Pirckheimer (1525), and Michael Villanovanus, known as Servetus (1535).
Among the more inﬂuential new cartographical works focusing on Europe
were Waldseemüller’sCarta Itineraria Europae(1511), the Flemish
28 The Idea of Europe

mathematician and cartographer Gerardus Mercator’s engravedEurope
(1554) and hisAtlas of Europe(1595), the German engraver and cartographer
Matthias Quad’sAtlas of Europe(1592), and the Flemish engraver and
cartographer Jocodus Hondius’sAtlas Minor(1607). This latter work
represented Europe as the superior continent on account of its fertility,
population, and history. It also took Europe and Christendom to be
synonymous. On the title page ofThe Representation of the Lands of the
World(Theatrum Orbis Terrarum,1570) by the Brabantian cartographer
and geographer Abraham Ortelius, Europe is enthroned. In the map of
Europe included in Ortelius’book, a naked Europa sits proudly astride
a bull. According to Ortelius, echoing the view of theﬁrst-century Strabo
among others, notwithstanding its limited size in comparison with Africa
and Asia, Europe was“superiour unto the other parts of the world”on
account of its climate, its soil, its cities, towns, and villages, as well as the
“courage and valour”of its inhabitants.
28
Signiﬁcantly, in Ortelius’
Geographical Encyclopaedia(1578), the entry under Christians (Christiani)
reads:“see Europeans”(vide Europaei).
29
At the same time as these cartographical works were being produced,
iconographical works focusing on theﬁgure of Europe were also being
published in increasing numbers. In the1588edition of Sebastian
Münster’sCosmographia universalis(1544), for instance, Europe is repre-
sented as Queen Europa, considerably larger than both Africa and Asia.
Among the most striking of such images is the Europa in the Dutch
publisher Philip Galle’sProsopographia(1579). In Galle’s image, Europa
is a crowned queen, bearing a scepter in her left hand and a bunch of grapes
in her right. In the1603edition of Cesare Ripa’sIconologia, Europe is
presented as a queen wearing a crown:“to show that Europe has always
been the leader and queen of the whole world.”Europe, Ripa asserts,“has
always been superior to other parts of the world in arms, letters and all the
liberal arts.”
30
In other iconographical images of the period, Europa is
accompanied by various weapons, scientiﬁc instruments, books, and
Christian symbols. Her representation as a sovereign made very clear the
conception of Europe underlying the image, as the ideology of a new
colonial age took shape.
These images of a crowned Europa were being produced at the same
time as the classical myth of the rape of Europa was becoming an increas-
ingly popular theme in art. Europa’s abduction by the king of the gods in
the form of a bull was represented in works by, among others, Albrecht
Dürer (ca1495), Titian (1560–2), and Paolo Veronese (ca1578). Of these,
Titian’s is the most ambitious, and has remained the best known. His
Myths of Europa 29

Europa is particularly interesting because the depiction makes it very clear
that the abduction is a rape: his Europa lies across the bull’s back, one leg in
the air and one arm thrown back across her face. Titian’s Europa is thus
very different from theﬁgure presented in the cartographical and icono-
graphical works of the period.
As for the historiographical works of the time, the focus began to
reﬂect this new preoccupation with the idea of Europe, in the form of
histories claiming, not always accurately, to take Europe as their subject.
These included Lodovico Guicciardini’sCommentary of the Most Notable
Events in Europe(1565), Pier Francesco Giambullari’sHistory of Europe
(1566), and Alfonso de Ulloa’sThe History of Europe(1570).
31
In the
literature of the period, too, Europe became an increasingly regular
theme, with the emphasis falling squarely upon its superiority to the
other continents. In hisLusíads(1572), for instance, the Portuguese poet
Luis Vaz de Camões (1524/5–80)identiﬁed Europe as“thehomeofstrong
and warlike people,”and described it as“proud,”“noble,”“wealthy,”and
“Christian,”and as being“advanced and envied / For its might and for its
governance.”
32
This conception of Europe was widely and uncritically
accepted, Camões’s description echoing that of, among others, Sebastian
Münster, who in hisCosmographia universalisdeclared that“Europe,
though smaller than the other parts of the world, is the most populous,
fertile and cultivated.”In Europe, he went on,“one does notﬁnd the
huge solitudes, sterile deserts and cruel heat of Africa.”Unlike all other
parts of the world, Europe was“self-sufﬁcient in both peace and war. It
has men enough toﬁght, to till theﬁelds and to dwell in towns.”
33
This
mapping of climate onto character was a recurrent feature in the discourse on
Europe during the period, its lack of any scientiﬁc basis not preventing it
from being as widely accepted as other stereotypical ideas of the European
and the non-European.
In the seventeenth century, references to Europe became ever more
widespread. In1615, a manifesto purporting to come from the mysterious
Rosicrucian confraternity was addressed to the“scholars of Europe”(eru-
ditos Europae).
34
In1623, in the enlarged Latin version ofThe Advancement
of Learning(1605), published under the titleDe Augmentis Scientiarum, the
English philosopher Francis Bacon referred in passing to“we Europeans”
(nos Europæos) of today.
35
These were just two of the many signs that the
idea of Europe was supplanting the idea of Christendom in the minds of
the intellectual elite.
The seventeenth century also saw an intensiﬁcation of the comparative
valorization of Europe, often underwritten by a sense of divine authority.
30 The Idea of Europe

In his voluminous travel stories,Hakluytus Posthumus or, Purchas his
Pilgrimes(1625), the English cleric Samuel Purchas (1577–1626) included
his“Considerations on Europe,”in which he celebrated in the most
unqualiﬁed terms Europe’s superiority over all other parts of the world.
The liberal arts had, Purchas asserted,“long since forsaken their Seminaries
in Asia and Afrike, and here erected Colledges and Universities. And if one
Athens in the East (the antient Europæan glory) now by Turkish
Barbarisme be infected, how many many [sic] Christian Athenses have
wee in the West for it.”
36
Having referred to European achievements in the
mechanical sciences, Purchas proceeded to consider music:“What eares,”
he declared conﬁdently,“but Europæan, have heard so many Musicall
Inventions for the Chamber, the Field, the Church? as for Bells, Europe
alone beares the bel.”Purchas’s list of Europe’s distinctions also included
food, the stirrup, clocks, paper, the mill, weaponry, before he turned to the
question of nature:“But what speake I of Men, Arts, Armes?”he asked.
“Nature hath yeelded her selfe to Europæan Industry.”
37
Then, fore-
shadowing Sigmund Freud’s highly controversial attempt inMoses and
Monotheism(1939) to demonstrate that Moses was in fact an Egyptian,
Purchas argued that Jesus was, or had become, a European. Jesus, Purchas
asserted, had“long since given a Bill of Divorce to ingratefull Asia where
hee was borne, and Africa the place of hisﬂight and refuge, and is become
almost wholly and onely Europæan.”
38
As he made clear much later in the
work, Purchas’s assessment of Europe echoed and expanded upon that of
the ancient Greeks.“The Ancients,”he noted,“divided the Earth in three
parts, and gave to every one his name. Theﬁrst they called Europe, more
celebrated then any of the other.”
39
Purchas’s“Considerations on Europe”capture a decisive moment in the
history of the thinking of Europe, as it came to be conceived in the age of
discovery as, in every respect, superior to all other parts of the world, on
account not only of its religion, but also of its arts and sciences. The
shaping ideological opposition was now between a civilized Europe and
a barbaric non-Europe. Another telling aspect of Purchas’s work was the
inclusion in the1625edition of a map of world religions engraved by
Hondius. This map reinforced the sense of Christendom being limited
to Europe, with Islam on both its eastern and its southern borders, and the
ocean to the west. Hondius’map ignored, however, one highly signiﬁcant
fact, for it took no account of the burgeoning Christian missionary activity
in the Americas.
While Purchas’s focus was on the superiority of the European to the
non-European, there were others whose attention was directed to the
Myths of Europa 31

internal challenges facing Europe, and, in particular, how an idea of
Europe might be deployed to bring an end to the damaging conﬂicts
between the various European nations. In this, they anticipated one of
the major preoccupations of eighteenth-century thinking on Europe. The
best known of these reﬂections was the Duc de Sully’s so-called“Grand
Design”(1638), a political plan for a supranational agreement between
Protestant and Catholic princes against the house of Habsburg. Sully’s
plan included a General Council of Europe that would limit the sovereign
powers of the participating nations.
40
While it remains the best known, it
was not theﬁrst plan of its kind during the period, being preceded by the
French monk Émeric Crucé’sThe New Cyneas(1623), a plan for an
international European body that would resolve national and international
disputes peacefully. Remarkably, Crucé’s was a Europe that would include
the Islamic powers.
41
The deployment of the political idea of Europe in the
interests of peace was owing principally to the European Wars of Religion,
which had commenced in the1520s and reached a devastating culmination
in the Thirty Years’War (1618–48).
This concern with matters internal to Europe was far from being
unrelated, however, to the external concerns that arose with the explor-
ation of the New World. The connection between the two was made
particularly clear in a work entitledPanegersia, or Universal Awakening
(1666) by the Czech philosopher and theologian Jan Amos Comenius
(1592–1670). In the“Preface to Europeans”that opens this work,
Comenius declared that“The light must be taken to other peoples in the
name of our fatherland of Europe; that is why we mustﬁrst of all unite
among ourselves; for we Europeans must be looked upon as travellers who
have embarked on one and the same vessel.”
42
As Denys Hay observes, while it was as late as theﬁfteenth century that
Europe came to be identiﬁed with Christendom, in the course of the
seventeenth and early eighteenth centuries the term Christendom“slowly
entered the limbo of archaic words,”while Europe emerged as“the
unchallenged symbol of the largest human loyalty.”
43
The reasons for
this were several. The Ottoman siege of Vienna in1529ended in disaster
for the besieging forces. In1683, Ottoman forces were again defeated, at the
Battle of Vienna, on this occasion by the combined forces of the Habsburg
Monarchy, the Polish Lithuanian Commonwealth, and the Holy Roman
Empire, under the leadership of John Sobierski, King of Poland and Grand
Duke of Lithuania. The passing of this threat to Christian Europe from
beyond its borders reduced the need for Europe to self-identify as
Christendom. Moreover, the real threat was now proving to come not
32 The Idea of Europe

from without, but from within. For with the sixteenth-century Protestant
Reformation, heralded by Martin Luther’s posting of his Ninety-Five
Theses in1517, Europe was soon to be torn apart in the Wars of Religion
(1522–1648), a conﬂict that in its destructive effects would remain
unequalled until the two world wars of the twentieth century. Following
the accession of the Protestant Elizabeth I in1558, after the short but violent
reign of the Catholic Mary I (known as Bloody Mary on account of her
treatment of Protestants), the Spanish ambassador in England described
the country as“the sick man of Europe”–rather than as the sick man of
Christendom.
44
Similarly, in the1560s, the French theologian John Calvin
(1509–64)reﬂected on the“shattering of Europe”(Europae concussio)–
rather than on the shattering of Christendombrought about by the
Protestant Reformation.
45
The conﬂicts that arose culminated in the
Thirty Years’War (161848), involving forces from Austria, Bohemia,
Denmark, France, and Sweden, and devastating large parts of Germany.
Only with the Peace of Westphalia in1648, at which three distinct
Christian traditions–Roman Catholicism, Lutheranism, and
Calvinismwere recognized within the Holy Roman Empire, could the
continental European nation-states consider a new beginning. That polit-
ical and religious reset was shaped by the principle“whose realm, his
religion”(cuius regio, eius religio), meaning that the religion of the ruler
determined the religion of the country.
46
In this post-1648world, the
discourse on Europe became increasingly political and cultural, with the
emphasis falling upon establishing peace between the major European
states. Half a century after the Treaty of Westphalia, the Quaker
William Penn published hisEssay towards the Present and Future Peace of
Europe(1693), in which he proposed a European Parliament that would
settle conﬂicts between states without any recourse to war.
47
It was not
Penn’s essay, however, that proved to be one of the key discursive triggers
for a new, Enlightenment conception of Europe. That honor goes to
a workﬁrst published in Cologne in1712(and then in Utrecht a year
later), under the titleProject for Perpetual Peace in Europe. The author was
Charles-Irénée Castel de Saint-Pierre, known as the Abbé de Saint-Pierre
(16581743).
In his proposals for ensuring an enduring peace in Europe, this largely
forgotten Abbé deployed not only the idea of“European Society,”but also
that of a“European Union.”
48
While it certainly did not cut its ties to an
essentially Christian idea of Europe, this new secular idea of European
society, over and above any national political entity, would prove to be an
enduring one, and while its potency remained largely discursive for over
Myths of Europa 33

two hundred years, it marked the start of the distinctly modern history of
the idea of Europe. At the heart of that history is not only the kind of
Eurocentrism and Euro-supremacism already present in the earlier history
of the idea, but also a new Euro-universalism rooted in the idea of an
enlightened European civilization that, it was believed, should constitute
the model for human civilization as a whole.
34 The Idea of Europe

chapter2
A Great Republic of Cultivated Minds:1712–1815
While reﬂections on the idea of Europe originated in ancient Greece,
a sustained and widespread discursive engagement with that idea began
only in the eighteenth century, among those thinkers who saw themselves
as part of the European Enlightenment, above all in France. Indeed, as
Tzvetan Todorov observes, the relationship between the Enlightenment
and the idea of Europe is not only intimate, but dialectically so.“Europe, as
we conceive it today,”Todorov writes,“has its origins in the
Enlightenment. And so it would not be an exaggeration to say that without
Europe there would be no Enlightenment and without the Enlightenment
there would be no Europe.”
1
While it is certainly an exaggeration on
Todorov’s part to claim that there would be no Europe were it not for
the Enlightenment, there can be no doubt that both Europe, and ideas of
Europe, would be very different today were it not for the Enlightenment,
even if Enlightenment thinking on Europe took up and developed
key aspects of the thinking of Europe in both the classical and the early
modern periods.
A staunch defender of the Enlightenment and of what he considers to be
an Enlightenment conception of Europe, Todorov identiﬁes six funda
mental“European values,”all of which he sees either as stemming in their
modern form from, or being signiﬁcantly developed and reﬁned during,
the Enlightenment. These values are rationality, justice, democracy, indi-
vidual freedom, secularism, and tolerance.
2
Underlying all of them is the
idea of universalism. In principle, reason should not be swayed by any local
or national prejudice; justice should be for all, not for those of a particular
class, nation, or ethnic origin; individual freedom should likewise be for all,
not for the few or even for the many. Enlightenment thinking was,
however, characterized by a complex, and ultimately irresolvable, relation
between universalism on the one hand, and an essentially nationalistic
particularism on the other. This is nowhere more evident than in
Enlightenment conceptions of the idea of Europe. Moreover, its very
35

universalism was in fact profoundly Eurocentric, and, in the thinking of
the idea of Europe, it resulted in a Euro-universalism that would shape the
entire discourse on Europe up to the present day.
In the Enlightenment discourse on Europe, European civilization was
repeatedly adjudged superior to all other forms of civilization. The idea of
the non-European as“barbarian”or“savage,”and thus as intrinsically
inferior to the European, was commonplace in eighteenth century
thought, and took on more subtle forms as well. For all its critical spirit,
Enlightenment thinking of Europe often repeated in the least critical
fashion the ancient Greek conception of all non-Greek cultures, as
reﬂected in the very etymology of the word“barbarian,”frombarbaros:
that which is non-Greek, thebarbaroiof antiquity being those whose
native language was not Greek, with a direct etymological link to the
Sanskritbarbara-, meaning“stammering.”Only the Greekand, among
many an eighteenth-century Enlightenment thinker, only the European–
was properly articulate and thus properly an incarnation ofHomo rationa-
lis. In other words, an as yet unelaborated idea ofHomo Europaeusserved as
a model for an ostensibly universalist conception of the human being. This
negative conception of the non-European would serve in turn as
a justiﬁcation for European colonialism.
At the heart of the Enlightenment discourse on Europe, particularly in
France, was the idea of civilization. For the most part, civilization was
identiﬁed with Europe, to the extent that European civilization was taken
by many to be the only true civilization. The implications of this assump-
tion were again Euro-universalist: human progressanother key concept
of the period–required the universalization of European civilization.
Moreover, on closer inspection, this Enlightenment Euro-universalism
often proved to be a form of Franco-universalism, with French culture–
and, more narrowly still, Parisian culturebeing the model for European
culture more generally, and the French language adjudged the true lan-
guage of European civilization. For all its claims to universalism, then, the
Enlightenment approach to the idea of Europe was, for the most part,
decidedly biased toward one particular (nationalist) manifestation of the
European. The consequences of this bias would be far-reaching.
And yet, at the same time, the eighteenth century also saw genuine
attempts to break with the very state nationalism that was establishing itself
across Europe, and to champion a European republic and a European
culture that would constitute real progress beyond aggressively nationalist,
religious, or cultural particularism. And in those European values of
rationality, justice, democracy, individual freedom, secularism, and
36 The Idea of Europe

tolerance to which Todorov refers, oneﬁnds the possibility of another idea
of Europe, especially if one adds to the mix what is arguably the most
important value of all: self-critique. Only through self-critique can the
Enlightenment idea of Europe begin to free itself from the Eurocentrism,
Euro supremacism, and Euro-universalism that, in large part, characterize
it. In other words, the richness of Enlightenment thinking of Europe lies in
its very contradictoriness.
***
In that great monument to the French Enlightenment, theEncyclopedia, or
Systematic Dictionary of the Sciences, Arts, and Crafts(1751–72), the short
entry on Europe in volume6(1756) identiﬁes it as the smallest of the four
parts of the world, after Asia, Africa, and America. Notwithstanding its
geographical limitations, the author of this entry–Louis de Jaucourt
(1704–79), who was responsible for around18,000entries in the
Encyclopedia–asserted that Europe is“the largest of all with respect to
its commerce, its navigation, its fertility, by the enlightenment and indus-
try of its peoples, by the knowledge of Art, Science, Trades, and most
importantly because of Christianity, the goodness of whose morals only
leads to the well-being of society.”In support of this assessment, Jaucourt
referred to the view of Europe offered by the French writer and political
philosopher Montesquieu (16891755) in hisSpirit of the Laws(1748),
namely that Europe“has come to such a high degree of power that history
has almost nothing on it, considering the immensity of its expenditures,
the greatness of its engagements, the number of troops and their continued
maintenance in standing armies.”In every respect, then, European civil
ization was adjudged by Jaucourt to be superior to all others. Europe’s
economy, its politics, its religion, its arts and sciences, its quality of life
these were to serve as universal models of excellence. And there was also an
ethnic dimension to the appraisal of Europe in theEncyclopedia,as
reﬂected in Jaucourt’s speculation on the etymology of the term
“Europe,”which he traced back to the Phoenician wordurappa, meaning
“white face.”
3
This Eurocentric and Euro-idealizing conception of Europe
continued a tradition already well established in France in the seventeenth
century, as reﬂected, for instance, in the French encyclopedist Louis
Moréri’sGreat Historical Dictionary(1674). There, Europe was described
as surpassing“the other parts of the world in everything, whether in sacred
and secular ediﬁces, or in the diverse geniuses of the nations inhabiting it.”
While Jaucourt’s eulogy is characteristic of much Enlightenment think-
ing on Europe, it omitted a key role played by the idea of Europe during
A Great Republic of Cultivated Minds:1712–1815 37

the eighteenth century: one of the principal political concerns of the period
was to establish lasting peace between the European nation-states, follow-
ing the devastating Wars of Religion in the sixteenth and seventeenth
centuries, which had resulted not only in widespread destruction, but in
the deaths of over ten million Europeans. In particular, the Thirty Years’
War (1618–48) had wrought appalling devastation across Central Europe,
its impact being captured with remarkable literary skill in Hans Jakob
Christoffel von Grimmelshausen’s novelThe Adventures of Simplicius
Simplicissimus(1668). Although the Wars of Religion were brought
a conclusion with the Peace of Westphalia in1648, further conﬂicts
continued into the eighteenth century, most notably the War of the
Spanish Succession (170114). That conﬂict had seen the forces of the so-
called Grand Alliance of the Holy Roman Empire, Britain, the Dutch
Republic, and Habsburg Spain pitted against those of the Bourbon
Alliance of France and Bourbon Spain, with a number of smaller
European states also being drawn in. This long history of both civil and
interstate war prompted repeated efforts to imagine a new, pan-European
political arrangement that would prevent any future wars between
European states either for political or for religious reasons.
The source for much of this thinking on an enduring peace in
eighteenth-century Europe was theProject for Perpetual Peace in
Europe(1713), by the Abbé Charles-Irénée Castel de Saint-Pierre (1658–
1743). The Abbé’s central argument was that the sole solution to the
internecine strife that had so adversely affected the European nations for
almost two hundred years was the establishment of a federation of
European states. Casting his eye across European history since the
Reformation, the Abbé observed that the“current constitution of
Europe can never produce anything but almost continual Wars,”and
that what was required to put an end once and for all to such wars was
nothinglessthanaEuropeanUnion(Union Européenne).
4
This union
would consist of seventeen sovereign states, namely: Denmark, England,
Florence, France, Genoa, Holland, the Holy Roman Empire, Lorraine,
Muscovy, the Papal States, Poland, Portugal, Savoy, Spain, Sweden,
Switzerland, and Venice. These states would sign a treaty agreeing that
“all future conﬂicts would endwithout warthrough arbitration.”
5
For
the Abbé, such an arrangement would enable theﬂourishing of what he
identiﬁed as European Society (Société Européenne).
6
In its essentials, the Abbé’s proposal for such a European society
echoed the“grand design”of Henry IV of France in the early seven-
teenth century, namely for a confederation of European states under the
38 The Idea of Europe

governance of a“Very Christian Council of Europe.”This plan was
outlined in the memoirs of Henry IV’s closest advisor, Maximilien de
Béthune, Duc de Sully (1559–1641). As Sully explained, the overriding
aim was to achieve an“indissoluble bond”between the monarchs of
Europe’s civilized nations such that they would treat one another as
“brothers.”As a result, the European states would be delivered forever
from“those bloody catastrophes so common in Europe,”and would be
able to distinguish themselves forever from those“most savage and most
barbarous nations”that they rightly reviled.
7
For all his insistence upon
the need for perpetual peace in Europe, however, the Abbé de Saint-
Pierre nonetheless allowed for some military action. Article VIII in his
tract, for instance, stated that“No Sovereign shall take up arms or
commit any hostility except against him who has been declared an
enemy to European Society.”
8
In other words, rather than Europe
consuming itself in internecine strife, its combined military power was
to be directed against a new foe: the enemies not of one state or another,
but of European society as a whole.
Importantly, the Abbé’s proposal for such a self-protecting united
Europe did not entail the dissolution of the religious differences in
Europe that had resulted in the Wars of Religion. Unlike some, particu-
larly toward the end of the eighteenth century, he was not dreaming of an
immediate return to a pre-Reformation Europe. The aim was not to do
away with religious differences, but to establish peace between them. That
said, his decidedly Enlightenment attachment to Reason, and his belief in
the power of comparative analysis, led the Abbé to conclude that the
reuniﬁcation of the Christian churches in Europe was possible. Indeed,
the Abbé’s dream not only of religious tolerance, but of religious reuniﬁ
cation, extended beyond Christianity to the other so-called religions of the
Book. For he envisaged a treaty being signed between this newly formed
European Union and the Muslim peoples beyond Europe’s borders, with
a view to ensuring both peace and trade with them. Even that did not
constitute the limit of his ambitions for relations between a Christian
Europe–in which he took no account of the Jewish communities–and
the Muslim world. For his faith in the progress of Reason led the Abbé to
conclude that the more enlightened they became, the more likely Muslims
were to be persuaded by the“beauty and perfection”of Christianity. His
Christian-Enlightenment vision of Europe was, then, ultimately Euro-
universalist in nature, both politically and religiously. The Islamic world
should, and would, eventually accept the ways and the values of a Christian
European society.
A Great Republic of Cultivated Minds:1712–1815 39

The Abbé’sProjectinspired many other works with broadly similar aims
in the course of the eighteenth century, culminating in Immanuel Kant’s
Perpetual Peace(1795), in which the idea of a“paciﬁc federation”(foedus
paciﬁcum) of European states was again proposed. Kant made it clear that
this federation should not be an“international state”or European super-
state. Rather, it would serve simply to“preserve and secure thefreedomof
each state in itself, along with that of the other confederated states.”
9
This
form of political freedom was to be clearly distinguished from the“lawless
freedom”of those non-European“savages”whom Europeans could,
according to Kant, legitimately regard with“contempt.”
10
Unlike some,
Kant also considered his proposed federation of states, with the aim of
securing perpetual peace, to be eminently“practicable”and to have what
he termed“objective reality.”
11
There were some, however, who hastened to mock what they saw as the
Abbé de Saint-Pierre’s political naivety. No less aﬁgure than Frederick II of
Prussia was among them. In a letter to one of the greatest of French
Enlightenment thinkers, François-Marie Arouet, who chose the pen-
name Voltaire (1694–1778), for instance, Frederick remarked that the
Abbé had sent him“aﬁne work on how to re-establish peace in Europe.”
It was, he declared,“very practicable: all it lacks to be successful is the
consent of all Europe and a few other such small details.”
12
Frederick’s
sarcasm fell on receptive ears. In hisEssay on the Customs and the Spirit of the
Nations(1756), Voltaire took it upon himself to chart the history of Europe
from before Charlemagne up to the age of Louis XIV, including parts on
the history of the crusades and on the colonial conquests. He concluded
this typically ambitious work with the following assessment:“In what
aﬂourishing state Europe would therefore be, were it not for the continu
ous wars that trouble it for very minor interests, and often for tiny
whims!”
13
However, he was no less dismissive than Frederick of the
Abbé’s concrete proposals on how to achieve perpetual peace in Europe,
declaring misanthropically in his1769essay onPerpetual Peacethat
“The peace a Frenchman named the Abbé de Saint-Pierre has in mind
will no more be realized than among elephants, rhinoceroses, wolves,
or dogs. Carnivorous animals will always tear one another to pieces at
theﬁrst opportunity.”
14
For Voltaire, the only means to achieve perpetual peace in Europe was
through the adoption of tolerance. In hisTreatise on Tolerance(1763), he
addressed this question in terms of religious tolerance, primarily within
Christianity. However, beyond arguing for the various religious sects
within the Christian Church to adopt a tolerant attitude to one another,
40 The Idea of Europe

Voltaire also called for a“universal tolerance”that would include the
acceptance by Christians of all non-Christian cultures. As he put it:“It
requires no great skill in argument or gift of eloquence to prove that
Christians should tolerate one another. I will go further: I tell you, we
ought to regard every man as our brother. What? The Turk, my brother?
The Chinaman, my brother? The Jew and the Siamese as well? Yes,
assuredly, for are we not all children of the same Father and creatures of
the same God?”
15
Voltaire was here challenging the idea of Euro-
supremacism, and calling for a radically new conception of human civil-
ization. At the same time, however, by including the Jews alongside the
Turks, the Chinese, and the Siamese, he was also identifying them as non-
European, or at least continuing to apply the association of Europe with
Christendom. And, unlike the Chinese, there were already many Jews
living and working in Europe. As the idea of Europe developed in the
nineteenth century, the conception of the Jews as a non-European element
within Europe, rather than beyond its borders, would prove to be increas-
ingly dominant.
Other major thinkers of the Enlightenment period were considerably
more enthused by a political idea of Europe either akin to, or directly
inspired by, the Abbé de Saint-Pierre’s. These included the mathematician
and philosopher Gottfried Wilhelm von Leibniz (16461716), who pro-
posed a European federalist plan to Louis XIV of France designed to
achieve a European union in which the nation-states would retain
a certain independence. The author of theMonadology(1714)–in which
he argues that the fundamental substances or elements of all beings are
both simple and distinct, in so far as they necessarily differ in quality–
committed himself to a vision of Europe that reﬂected his philosophy of
the monad: irreducibly distinct states coming together to form a political
“compound.”
16
In this, Leibniz was unusual in eschewing any form of
nationalism that would privilege one European state over another. As he
put it in a letter of1716to the Europeanizing Russian tsar, Peter the Great
(16721725):“I am not one of those who are fanatic adherents to their
countries or even a particular nation; but I want to serve all mankind.”In
this case,“mankind”exceeded the European, Leibniz observing to the
Russian autocrat that he would“rather accomplish a great deal of good
among the Russians than a little good among the Germans or other
Europeans.”
17
That said, Leibniz was very much in favor of Christian
missionaries being dispatched across the globe, and in particular to
China, with a view to propagating the Christian religion (in its“puriﬁed,”
Protestant form)“for the general good of mankind and for the
A Great Republic of Cultivated Minds:1712–1815 41

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

toimitti kirjeensä rouva Raffrayelle. Mutta kellon lyötyä kaksitoista
hän ei ollut vielä lausunut sitä sanaa, joka auttamattomasti oli
liittävä hänen nykyisyytensä menneisyyteen mitä pyhimmän
muiston, sisar vainajan muiston nimessä. Hän tiesi hienotunteisen ja
hellän rakkauden Henriettessä vaikuttaneen melkeinpä jumaloitsevaa
kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, jotka jollakin tavalla olivat hänen
lemmitylleen hyvää osoittaneet, ja tiesi myöskin, että tämä
hartauden tunne kohdistui varsinkin tuohon sisareen. Vainajan
ystävä tulisi siis pakostakin osalliseksi tästä Henrietten hellyydestä.
Tuo kauhea ajatus iski äkkiä Francis'n mieleen. Ja sitten, eikö
muutamien nimien lausuminen eräiden henkilöiden edessä ole
kerrassaan pyhyyden herjaamista. Hän peräytyi siis, päättäen puhua
myöhemmin, saatuansa Paulinen vastauksen, jonka hän luuli
saapuvan jo ennen aamiaista, kun hän jo yhdeksän aikaan oli oman
kirjeensä lähettänyt. Mutta aamiainen oli syöty, eikä kirjettä vielä
kuulunut. Sitten hän lähti ajelemaan rouva Scilly'n ja Henrietten
kanssa, jotka halusivat nauttia aurinkoa ja ilmaa, ja tapansa mukaan
he suuntasivat matkansa Favorite nimiseen kuninkaalliseen puistoon,
aina Mondellon hiekkarannikolle saakka, noin peninkulman matkan
päähän kaupungista. Kello kävi jo viittä, kun he palasivat
Continentaliin, eikä vieläkään vastausta. Päivälliskello soi, ja Francis
yhä kirjettään odotti. Eilispäivän kauhu ei ollut vielä niin täydellisesti
hänen mielestään haihtunut, ettei tuo vaitiolo olisi hänessä
herättänyt hiukan levottomuutta. Luonnottomissa oloissa kaikki,
mikä on tuntematonta, näyttää uhkaavalta. Mitä siis tämä
äänettömyys saattoi merkitä? Täydellistä välinpitämättömyyttä vaiko
edeltäpäin harkittua vihamielisyyttä? — He istuivat taas kaikki kolme
päivällispöydässä tuossa ympyrähuoneessa, jossa koko heidän
elämänsä nykyään kului. Silloin äkkiä eräs kreivittären sana sai
nuoren miehen sydämen sykkimään melkein yhtä rajusti kuin

edellisenä iltana, kun hän luki ilmoitustaulusta rouva Raffrayen
nimen:
— "Sanotaan", virkkoi rouva Scilly aavistamatta, että jokainen
hänen sanansa sattui suoraan nuoren miehen sydämeen, "että tänne
hotelliin on saapunut eräs ranskalainen rouva, joka on niin sairas,
että häntä käy sääli katsella. Hän on täällä pienen tyttärensä kanssa.
Heillä on asunto kolmannessa kerroksessa, aivan meidän
yläpuolellamme…"
— "Heidät minä varmaankin eilen näin hotellin puutarhassa",
vastasi Henriette. "Sangen kalpea rouva, jolla on suuret harmaat,
surumieliset silmät — en ole häntä ennen täällä nähnyt — ja lapsi,
jonka kasvoja en voinut erottaa, mutta jolla on kauniit vaaleat,
ruskealle vivahtavat hiukset." —
— "Arvatenkin", jatkoi rouva Scilly. "Margueritekin kuvaili minulle
heidät sellaisiksi, kun äsken puhui heistä auttaessaan minua
pukeutumaan. Tuon rouvan palvelija ja pienen tytön hoitaja —
kunnon maalaistyttöjä Ranskasta, jotka hän päivällispöydässä tapasi
ja jotka tuntuvat olevan epätoivoissaan siitä että heidät on viety
Italiaan — olivat kertoneet hänelle rouvansa elämäkerran. Tuo rouva
parka, Raffraye on hänen nimensä, ei ole moneen vuoteen liikkunut
maatilaltaan, johon hän kuuluu peräytyneen leskeksi jouduttuaan.
Pieni tyttö on syntynyt isän kuoleman jälkeen. Jos siinä on perää,
mitä mieheni aina sanoi, että meitä on arvosteleminen palvelijaimme
puheitten mukaan, niin tämän naisen pitäisi olla pyhimys, sillä tytöt
olivat kyynelsilmin kertoneet hänen olleen koko tuon pienen, Jura-
vuoristossa piilevän paikkakunnan turvana. Kuinka syrjäisinkin seutu
käy meille rakkaaksi, jos olemme siinä armeliaisuutta harjoittaneet!…

Hän ei suostunut lähtemään sieltä, ennenkuin lääkärit hänelle,
niinkuin minullekin, elämän ehtona määräsivät matkan etelämaihin."
— "Kuinka tuollainen uskollisuus rakastetun muistolle on kaunista",
sanoi Henriette, "uskollisuus, jota ei mikään muuta, ei aika eikä
vaihtuva onni, ja joka puhkeaa rakkauden töihin onnettomien
hyväksi!… Äiti kulta, hän on meidän kansalaisemme, emmekö voisi
häntä jollakin tavalla auttaa…"
— "Olen jo sitä ajatellut", jatkoi rouva Scilly, "mutta tuollaiset
suuret surut ovat usein arkoja kosketella… En ole enää sinun
ikäisesi, lapseni, enkä voi sanoa hyväksyväni liiallisuuteen menevää
suremista, varsinkaan en, jos meidän on vastattava viattomasta
lapsesta, joka ei ole itse elämän lahjaa pyytänyt ja jonka ainoana
turvana me olemme. Olemme velvolliset hänen tähtensä hillitsemään
sellaista ylenmääräistä surua… Mutta ymmärrän sinun tunteesi. Joka
siten elämässään toteuttaa tuon keskiajan prinsessan periaatteen,
joka menetettyään kaikki, mitä hänelle oli rakasta, sanoi: 'Mennyttä
kaikki, kaikki on mennyttä', hänen luonteensa ei ole varmaankaan
aivan jokapäiväinen. Ja sitä enemmän ihmeteltävää se on, jos tuo
nainen on ollut seuraelämän suosikkina. Sillä Margueriten sanoista
päättäen rouva Raffrayella oli ennen oma talo Parisissa, hän otti
paljon vieraita vastaan, pukeutui komeasti, ajoi omissa
vaunuissaan… Voithan siitä arvata hänen elämänsä suuntaa. Se
merkitsee, että hän oli sangen turhamainen ja sangen
huvittelunhaluinen…"
— "Mitäpä sitä sitten enää sellaisista lapsellisuuksista välittäisi",
keskeytti Henriette, ja hänen katseessaan kuvastui tuo nuorten
innostus, joka luulee kaikki esteet voittavansa, "kun tuollainen kova
onni kohtaa ja kun ei ole ketään, jonka iloksi pukeutua."

Olisiko Francis'lle voinut tarjoutua parempi tilaisuus sanoa, että
hän tunsi tuon naisen, josta rouva Scilly ja hänen tyttärensä
puhuivat ja jonka elämäkerran he oman viattoman ja hienotunteisen
luonteensa mukaan tulkitsivat, valmiina heti luonnollisimpana asiana
hänessä olettamaan mitä harvinaisinta tunteen hienoutta,
kunniallisuuden romantiikkaa? Mutta hän ei käyttänyt tätä tilaisuutta,
vaikka tiesi, ettei se enää toiste palaisi ja että sen laiminlyöminen
voisi käydä vaaralliseksikin siinä tapauksessa, että Henriette sattuisi
tapaamaan Paulinen. Kuinka hänen sitten kävisi mahdolliseksi
selittää vaitiolonsa, jos sattumalta rouva Scilly saisi kuulla rouva
Raffrayen olleen Julie Archambaulfin paras ystävä. Hänen
äänettömyytensä tällä hetkellä voi hänet panna mitä vaarallisimpien
selkkauksien alaiseksi. Se oli epäilemättä hänen ensimäinen suuri
valheensa kihlatulleen. Mutta mistä hän olisi saanut voimia puhua?
Ensiksikin tuon vähäisen keskustelun hänessä aiheuttama
mielenliikutus oli ikäänkuin lamauttanut hänen toimintakykynsä.
Sellaisia me olemme kaikki: me voimme edellyttää mielessämme
mitä oudoimpia asianhaaroja, mutta me emme ota lukuun noita
vähäpätöisiä, jokapäiväisiä asioita, kuten vanhoja kieleviä
palvelijattaria, jotka ruokapöydässä lavertelevat tuttavainsa kanssa
oman maansa kuulumisia ja toisella kertaa lavertelevat rouvallensa,
auttaessaan häntä päivälliseksi pukeutumisessa. Francis olisi kenties
kohtakin tointunut tuosta ensimäisen hetken hämmästyksestä ja olisi
luonnollisesti sanonut: "Rouva Raffraye… niinkö sanotte? Minähän
tunnen erään sen nimisen sisareni ystävättären…", jos eivät nämä
naiset, joita hän piti niin suuressa arvossa, olisi kunnioituksella
lausuneet hänen kavalan rakastajattarensa nimeä. Tuo seikka herätti
hänessä jonkinlaista ankaraa ja vastustamatonta suuttumusta, joka
kyllä ei ilmaissut mielenylevyyttä, mutta joka oli liiankin luonnollinen.
Se, jota nainen on pettänyt, niinkuin Francis luuli itsellensä

tapahtuneen, hänen on mahdotonta tukehuttaa sisällisen vihan
kuohuntaa sen ihmisen tekopyhyyttä vastaan, joka, tehtyänsä
hänelle niin paljon pahaa, sittenkin osaa maailmassa esiintyä
kunniallisuuden ja hienotunteisuuden naamio silmillä. Hän ymmärsi
heti, että hänen vastenmielisyytensä puhua Paulinesta lemmittynsä
kuullen ei ollut mitään sen kauhun rinnalla, jonka tuon inhottavan
näyttelijän astuminen tähän huoneeseen näiden
teeskentelemättömien ja puhdassydämisten naisten seuraan hänessä
herättäisi. Nähtävästi olivat noiden palvelijattarien puheet ulkoa
opittuja läksyjä. Francis ei sitä hetkeäkään epäillyt, tai ei ainakaan
tahtonut epäillä. Tiesihän hän, minkä verran totta oli noissa puheissa
tuon lesken surusta. Ja Henrietteen olivat nämä puheet kumminkin
jo tehneet sellaisen vaikutuksen, että hän viattomuudessaan puhui
mahdollisesta tuttavuudesta, jopa ystävyydestäkin tämän
juonittelijan kanssa, joka ei tietysti suotta sellaisia valheita itsestään
levittänyt. Mutta tarkoittipa Pauline mitä hyvänsä, niin Francis tiesi
tehokkaan keinon lopullisesti torjuakseen hänen hyökkäyksiään, jos
ne olivat häntä vastaan aiotut. Hulluko hän oli, kun ei heti ajatellut
sitä törkeätä, mutta ratkaisevaa keinoa, joka pian suojaisi häntä tuon
naisen konnamaisuudelta, olipa hänen täälläolonsa satunnainen tai
ei. Hänenhän ei tarvinnut muuta kuin pyytää rouva Scillytä
keskusteluun kahdenkesken ja tunnustaa hänelle kaikki. Olihan
kerrassaan mieletöntä, ettei hän oitis siihen keinoon turvautunut,
vaan sen sijasta vapisi niinkuin rikoksentekijä, kirjoitti rouva
Raffrayelle niinkuin lapsi ja valmisti itselleen sellaisia sydäntäsärkeviä
huolia kuin äskeinen keskustelu. Kunhan vain kreivitär oli asiasta
selvillä, mitäpä silloin kavalimmatkaan hankkeet saisivat aikaan;
rouva Scilly asettaisi niitä vastaan äidin tahdon, äidin, joka ei salli
koskettavankaan tyttärensä eikä poikansa onneen. Tuntuihan
Francis'sta rouva Scilly todellakin äidiltä. Rakastihan tämä häntä

äidin rakkaudella. Osoittihan hän hänelle tätä rakkautta joka päivä,
tälläkin hetkellä, kun hän, huomattuansa hänet koko päivällisen
aikana hajamieliseksi ja synkän näköiseksi, tiedusteli hänen
huoliaan, niinkuin usein tyttärensäkin huolia tiedusteli, tuolla
lempeällä levottomuudella, joka herää vähimmästäkin asiasta ja joka
on syvän hellyyden ylevää lapsellisuutta.
— "Pelkään, poikani", sanoi hän, nojautuen Francis'n käsivarteen
noustaksensa pöydästä, "ettei eilinen pahoinvointinne ole vielä aivan
ohi…"
— "Niin", sanoi Henriette, "te näytätte niin väsyneeltä ja
alakuloiselta! Mikä varomattomuus, ettemme tohtorilta kysyneet, kun
hän tänä iltana kävi täällä äitiä katsomassa!…"
— "Kuinka olen käynyt heille rakkaaksi!…" ajatteli nuori mies
koettaessaan heitä rauhoittaa oman terveytensä suhteen
teeskennellen iloista huolettomuutta, jommoinen ei kuitenkaan
koskaan voi täydellisesti pettää todellisen hellyyden valpasta silmää.
Kreivitär ja hänen tyttärensä eivät lakanneetkaan illan kuluessa
heittämästä häneen salaa pelonalaisia katseita, ja kumpikin oli jo niin
tottunut tulkitsemaan hänen kasvojensa ilmeitä, että vaivatta siinä
huomasivat jonkun sisällisen tuskan milloin selvempiä, milloin
hämärämpiä jälkiä. Tämän johdosta eivät hekään puolestaan
kyenneet siihen vapaaseen keskusteluun, joka oli käynyt heille
suloiseksi tavaksi ja joka vuorotellen vilkastui ja laimeni, antamatta
aihetta väärinkäsityksiin tai salatarkoituksiin. Ensimäisen kerran,
sittenkuin Francis oli saapunut Palermoon, rauhallisen kotihuoneen
ilma tuntui muuttuvan raskaaksi, ensimäisen kerran sattui heidän
välillänsä noita outoja ja painostavia äänettömyyden kohtauksia,
jotka niin monesti lämpimän kodin onnelle pelottavaa myrskyä

ennustavat. Olot ympärillämme pysyvät entisellään, samat esineet
samojen kasvojen kehyksenä, ja sittenkin kaikki tuntuu
muuttuneelta. Semmoiset hetket ovat täynnä hämärää
mielenahdistusta kaikille, mutta sille ne käyvät varsin tukaliksi, joka
tuntee niiden salaisen lähteen. Kun vihdoin Henriette,
haihduttaakseen tämän loppumattoman illan käsittämätöntä
hermostumista, istuutui pianon ääreen soittaakseen, Francis tunsi
vapautuneensa raskaasta kuormasta. Henrietten soiton
kuunteleminen tuotti Francis'lle tavallisesti sanomatonta nautintoa.
Nuoren tytön koko henkielämä kävi ikäänkuin näkyväksi ja
tuntuvaksi hänen vakavassa, yksinkertaisessa ja syvää tunnetta
ilmaisevassa soittotavassaan, kun hän esitti lempisäveltäjiensä
teoksia. Hän soitti sekä tunnollisesti että virheettömästi, sillä
valheellisuuden pelossaan hän oli mitä suurimmalla kärsivällisyydellä
ja tarkkuudella koettanut perehtyä soittamansa kappaleen
luonteeseen, jottei hän liiallisella tunteellisuudellakaan säveltäjän
tarkoitusta pettäisi. Muutamat kohdat Beethovenin teoksista
tuntuivat Francis'sta, kun niitä näin soitettiin, hartauden
huokauksilta, lemmityn hänen tiellensä valamalta siunaukselta, aivan
kuin jaloutta ja hellyyttä uhkuva olento olisi laskenut kätensä hänen
päälaellensa. Mutta hänen nykyisessä tilassaan tuo soitannon
tenhovoima ei pystynyt häntä rauhoittamaan, vaan päinvastoin yhä
enemmän lisäsi hänen levottomuuttaan. Hän oli ottanut suuren Serra
di Falcon, Sisilian maisemakuvia sisältävän kuuluisan kirjan ja selaili
sitä näennäisellä tarkkaavaisuudella, jonka täytyi tuntua sitä
luonnottomammalta, kun rouva Scilly ja Henriette vähintäin
kymmenen kertaa olivat hänelle näitä kuvia näyttäneet. Tämä asento
ainakin salli hänen jälleen vajota ajatuksiinsa, jotka hänen oli
täytynyt keskeyttää, vastataksensa rouva Scilly'n ja Henrietten
kysymyksiin ja koettaessaan toisaalle kääntää heidän huolestuneen

huomionsa. Hänen päivällispöydässä äkkiä heränneet
tunnustustuumansa palasivat hänelle mieleen, ja hänen katseensa
siirtyivät kirjan lehdistä kreivittäreen, joka oli ottanut jatkaakseen
tyttärensä alottamaa ompelutyötä. Francis tutki kauan noita
laihtuneita, ikäänkuin kuluneita kasvoja, joiden jaloutta eivät
kärsimykset eivätkä taudit olleet vähentäneet. Niinkuin jokainen,
joka on aikeessa ryhtyä vaikeaan keskusteluun, Francis'kin koki jo
edeltäpäin syventyä kaikkiin sen yksityiskohtiin, jottei
taitamattomasti lausuttu sana mitään pilaisi. Hän kuvaili mielessään
tuota kahdenkesken-oloa tuon jaloluonteisen naisen kanssa ja näki
kertomuksen vaikutuksen hänen herkkään omaantuntoonsa. Mitä
hänelle tuon tunnustuksen kestäessä sanoisivatkaan nuo
surunvoittoiset kasvot, joiden jokaisessa piirteessä ilmeni hurskaan
kieltäymystä? Ja varsinkin nuo siniset silmät, jotka väriltänsä
muistuttivat Henrietten silmiä ja ilmaisivat niin puhdasta, niin
nuhteetonta hartautta, mitä ne hänelle sanoisivat? Hän kuuli
lausuvansa kertomuksensa ensimäiset sanat, jotka ilmoittivat hänen
tuntevan tuon rouva Raffrayen, mistä edellisenä iltana oli ollut
puhetta. Kuinka olivatkaan, hänen näin alkaessaan, nuo silmät
kummastunutta hyväntahtoisuutta täynnä! Kuinka ne vähitellen
synkkenivät, ihmettelivät, surkuttelivat, kun hän asiansa tärkeyttä
esitteli, yksityiskohtia luetteli. Eihän hänen tunnustuksensa
kreivittären ankaran omantunnon tuomitsemana muuta sisältänyt
kuin inhottavaa avioliiton rikkomista. Silloin hän koetti puolustautua.
Hän puhui rakkautensa vilpittömyydestä. Hän selitti tälle naiselle,
joka ei elämästä muuta tuntenut kuin velvollisuuden vaatimuksia,
millä vastustamattomalla tenhovoimalla intohimoinen rakkaus
nuorisoa houkuttelee. Tietysti tämä hänen kertomuksensa
ensimäinen osa olisi hänelle sanomattoman vaikea esittää, mutta
varmaankin rouva Scilly'n mieli sulaisi, varsinkin hänen kuullessaan

millä kidutuksella Francis oli saanut tämän rikoksensa sovittaa. Hän
koetti häntä tutustuttaa mustasukkaisuuden mielettömiin tuskiin.
Hän saneli hänelle seikkaperäisesti kärsimyksensä historiaa, johti
hänet askel askeleelta tuota ristintietä, jota hän itse yhä uudelleen,
vieläpä eilisiltanakin, oli muistoissansa vaeltanut, aina sen
päätekohtaan saakka. Hän selitti hänelle, kuinka häntä oli petetty
melkeinpä hänen silmiensä edessä, kuvasi epätoivonsa, kun hän näki
vaunuista laskeutuvan ja kilpailijansa ovesta katoavan tuon solakan,
hunnun peittämän naisen, jonka hän oli arvannut Paulineksi. Hän
kertoi, salaamatta mitään armottomasta kohtelustaan, kuinka hän oli
törkeästi välit rikkonut ja kuinka hän sitten, tehdäksensä tämän
välirikon pysyväiseksi, oli niin kauan oleskellut kaukana Parisista,
harhaillut muukalaisena vierailla mailla. Eiväthän Henrietten äidin
jalot kasvot ja syvät silmät voisi olla hänen kurjuuttansa säälimättä.
Hänen surkean kertomuksensa toinen osa oli siis arkaluontoinen,
mutta mahdollinen esittää. — Piti siirtyä kolmanteen, kertomaan
mitä hänen palattuaan tapahtui. Hän kuvasi keskustelunsa rouva de
Sermoisen kanssa, ja kuinka hänelle kerrottiin lapsen syntymisestä.
Silloin rouva Scilly'n, nuhteettoman kristityn, silmät kohosivat
häneen. Mikä niissä kuvastui? Ja tuo ankarapiirteinen suu, minkä
kysymyksen se oli hänelle tekevä? Olihan se niin monta kertaa
hänen kuultensa, vieläpä tänä iltanakin, hänelle puhunut noista
pienistä raukoista, joille emme koskaan voi täydelleen velkaamme
maksaa, koska he eivät ole elämän lahjaa pyytäneet. Hän kuuli
kysymyksen: "Kenenkä näköinen tuo lapsi on?" Ja hän vastasi: "En
ole häntä koskaan nähnyt." Kreivittären silmät sattuivat uudestaan
häneen. Minkälaisina? Kuinka kestää sitä katsetta? Ei, tuo sielu, joka
uhkui kristillistä rakkautta, ei voinut koskaan hänen kohtalonsa
kovuutta sääliä, koska se ei muuta ollut kuin täysin ansaittu
rangaistus. Näin oli tuo äiti, joka oli aina elänyt ainoastaan lastansa

varten, hänelle sanova: "Vaikka teillä olisi kuinka vähän aihetta
uskoa tuota lapsi parkaa omaksenne, teillä olisi ollut velvollisuuksia
häntä kohtaan." Kuinka selittää naiselle, sellaiselle kuin rouva Scilly,
että syynä siihen ehdottomaan äänettömyyteen, johon hän oli
sulkeutunut, oli ollut juuri hänen valtava rakkautensa. Jos hän ei olisi
niin suuresti rakastanut Paulinea, hänen kärsimisensä olisi tietysti
ollut vähemmän kipeä ja hänen haavansa olisivat kasvaneet umpeen
eivätkä olisi häntä estäneet lähestymästä Paulinea. "Mutta", jatkoi
hänen tuomarinsa, "jos äiti olisi kuollut, olisitteko silloin jättänyt tuon
pienokaisen, oman lapsenne kenties, kelle tahansa, oman onnensa
nojaan?…" Hän vastasi: "Eihän se ole minun lapseni…" Ja tuo jalo
nainen lausuisi hänelle kenties tuon kamalan vastauksen: "Jospa
kuitenkin…", niinkuin hän itsekin oli niin monta kertaa sanonut
peläten kohdata tuota elävää arvoitusta. "Oletteko edes koskaan
tiedustellut", kuului rouva Scilly jatkavan, "kuinka rouva Raffraye
vapautensa käytti? Ihmisluonto ei voi niin täydellisesti muuttua, ja
mitä me olemme hänestä kuulleet kerrottavan tänään, ei ole
kunniattoman naisen tapaista…" Oliko hänen silloin väitettävä
vastaan? Oliko hänen tälle vilpittömälle naiselle puhuminen tuosta
kamalasta tekopyhyydestä, jota hän oli luullut arvaavansa vanhan,
kunniallisen näköisen palvelijattaren valheellisesta kertomuksesta? Ja
oliko hänellä todisteita tästä tekopyhyydestä? — "Ei, tuo keskustelu
on liian tuskallinen…", päätti hän, kun ilta oli lopussa ja Henrietten
soittamat, valittavat ja kaihomieliset sävelet, jotka olivat säestäneet
tuota outoa, mielikuvituksen luomaa sananvaihtoa, vähitellen
vaikenivat. Francis olisi voinut väittää todellakin kuulleensa
muutamia rouva Scilly'n muka lausumista sanoista, niin valtavana oli
tuo mielikuvitus hänessä esiintynyt. "Liian tuskallinen", jatkoi hän
aivan ääneen, kun vihdoinkin oli yksin huoneessaan. Sinne
palattuaan hän muisti yöllä kirjoittamansa kirjeen ja ajatteli:

"Mieletöntähän olisi sellaisiin selkkauksiin antautua, kun ei vielä
tiedä, eikö niitä voisikin välttää. Täytyy palata todellisuuteen.
Ensiksikin, rouva Raffraye ei ole minulle vastannut. Se seikka on
kieltämätön. Miksikä ei?…" Ajatus, joka jo joskus ennenkin oli
johtunut hänen mieleensä, palasi uudelleen: "Jospa hän sittenkin
vain sattumalta on tullut tänne ja kenties hän hyvinkin pelkää joutua
minun kanssani uusiin tekemisiin yhtä paljon kuin minä pelkään
joutua hänen kanssansa tekemisiin. Ehkäpä tämä äänettömyys
merkitseekin sitä, ettemme enää toisiamme tunne. Jos niin olisi, niin
eihän minun enää tarvitsisi puhua rouva Scilly'lle?… Jospa niin
olisi…" Ja äkkiä hänen toivonsa kävi niin hartaaksi, että se ikäänkuin
kasvoi varmuudeksi hänen mielessään. "Hänen palvelijansa häntä
kiittävät; mitä se todistaa? Että hän on ollut tarpeeksi viekas
teeskentelemään syvää surua tuon inhottavan Raffrayen kuoltua.
Mutta tästä teeskentelystä edellyttämäni salavehkeen sepittämiseen
on kumminkin pitkä matka. Ei, hän ei varmaankaan enää tahdo
minua tuntea eikä senvuoksi tahdo tutustua rouva Scilly'hin eikä
Henrietteenkään, joiden seurassa hän ei voisi olla näkemättä minua.
Ja sitäpaitsi, missä esitteleminen tapahtuisi? Henriette ja hänen
äitinsä syövät omassa huoneessaan. Rouva Raffraye, joka todellakin
mahtaa olla kipeä, koska hänet on näin kauas lähetetty, nauttii
luultavasti ateriansa kotonaan. Edelliset eivät käy koskaan
lukusalissa, tuskin Paulinekaan. Kaupungissa meillä ei ole yhtään
tuttavaa. Ainoa paikka, missä tuo tutustuminen siis voisi tapahtua,
on koridori tai porraskäytävä. Turhaa pelkoa siis, tai ainakin liian
aikaista; parempi kaikissa tapauksissa odottaa."
* * * * *
Hän koetti täten rauhoittua ja luulipa vihdoin todellakin uskovansa
mitä itselleen uskotteli. Mutta tuskin oli vuorokauttakaan kulunut,

kun hän jo huomasi, minkä verran hän oli pettynyt. Oi, nuo
kohtaukset koridoreissa ja porraskäytävissä, jotka hotellin
laajuudesta huolimatta olivat mahdolliset, luultavat, jopa
välttämättömätkin, ja jotka hän oli melkein vaarattomiksi arvostellut,
niissähän juuri vaara piilikin, sehän oli selvä. Näytti kyllä siltä, kuin
rouva Raffraye toistaiseksi olisi lujasti päättänyt supistaa tuollaisiin
satunnaisiin yhtymyksiin kaikki tutustumismahdollisuudet, joita
odottamaton ja pelottava läheisyys tarjosi. Ei siinä kyllin, ettei hän
tämän vuorokauden kuluessa ollut vastannut Francis'n kirjeeseen,
hänen palvelijattarensakaan eivät enää syöneet samaan aikaan
eivätkä samassa pöydässä kuin muut palvelijat. Tuo pieni seikka,
joka ei itsessään paljoakaan merkinnyt, kasvoi Francis'n silmissä
erinomaisen tärkeäksi. Eikö se todistanut, että heidän rouvallensa oli
kerrottu palvelijattarien keskisistä puheista ja ettei tämä suonut
mitään yhteyttä, ei palvelijainkaan puolelta, oman, kolmannessa
kerroksessa sijaitsevan asuntonsa ja toisen kerroksen kreivittären
perheeseen kuuluvien asukkaiden välillä. Kaikki siis nähtävästi
järjestyi nuoren miehen mieltä myöten. Hänen kihlattunsakin
levottomuus, joka oli herännyt Francis'n tuona rauhattomana iltana
varomattomasti osoittaman mielenliikutuksen johdosta ja joka olisi
voinut päättyä mitä tuskastuttavimpaan tutkintoon, oli heti
haihtunut. Siihen ei paljoa tarvittu. Sana, katse, kädenpuristus, kun
Francis oli sattunut tapaamaan hänet yksin salissa yhdeksättä
käydessä aamusella, jolloin katettu teepöytä jo heitä odotti, oli
riittänyt lempeätä lasta rauhoittamaan. Luonnottomin asema, johon
hän koskaan olisi voinut ajatella joutuvansa, tuntui siis selviävän
mitään seurauksia tuottamatta, ja hänen olisi niin muodoin pian
pitänyt palata onnensa päivinä saavutettuun tasapainoonsa. Mutta
niin ei käynyt. Jo heti aamusella, hänen vain astuessaan nuo
neljäkymmentä askelta omasta huoneestaan rouva Scilly'n salonkiin,

hän ymmärsi, missä määrin hänen entinen rakastajattarensa vielä
kykeni hänen rauhaansa häiritsemään, toimimattakin, paljaalla
läsnäolollaan. Syövyttänevätkö muutamat liian kauan kestäneet
surut hermoihimme tai aivoihimme todellisen vamman, joka umpeen
kasvettuansakin jättää samanlaisen hellän arven kuin liian hitaasti
parantuneet haavat? Siitäkö Francis'n hermostunut mielentila johtui,
vai olivatko sen syyt paremminkin haettavat siitä seikasta, ettei hän
voinut ajatella Paulinea ajattelematta heti erästä toistakin? Hän oli
hetkeksi pysähtynyt katsellakseen käytävän portaita, jotka
bamburuokojen ja muiden ulkomaisten kasvien koristamina
kohosivat ylikertaan, ja tuossa tuokiossa eräs ajatus oli salamana
iskenyt hänen mieleensä: "Jos näkisin heidät nyt tuossa, portaita
laskeutumassa." Ja mielikuvituksessaan hän näki kaksi naista. Toinen
— hän tunsi hänet jo ensi silmäykseltä — oli menneiden aikojen
Pauline, Pauline eron hetkeltä, kalpeudessaan ja heikkoudessaankin
niin voittamattoman nuori ja kaunis, mutta nyt elämän
koskettamana, rasittamana, uuvuttamana, murjomana. Ja hän talutti
kädestä pientä tytärtään. Mimmoiset olivat hänen silmänsä ja hänen
kasvojensa piirteet, tuon lapsen, josta hän ei muuta tiennyt kuin että
hän eli ja hengitti, että hän oli edellisenä päivänä laskenut jalkansa
tämän jokapäiväisen käytävän marmoriportaita peittävälle punaiselle
matolle ja että hänen tuntemattomat kasvonsa olivat hetken ajan
vilahtaneet noiden lehtien kehyksessä? Tuo ajatus oli tuntunut
kouristavan hänen sydäntänsä ja oli herättänyt hänessä niin oudon
tuskan, että hän oli kiireesti paennut rouva Scilly'n ovea kohti. Kun
hän siitä palatessaan kymmenen aikaan joutui samaan paikkaan ja
näki edessään saman käytävän ja samat portaat, hän joutui
uudelleen saman ajatuksen ja saman tuskallisen vaikutuksen
valtaan, ja niin kävi puolenpäivän aikaankin. Ja yhä valtavampana
sama mielenahdistus hänessä esiintyi, kun hän kulki siitä kreivittären

ja Henrietten kanssa, heitä seurataksensa heidän tavalliselle
kävelymatkalleen. Kuinka Henriette oli viehättävä sillä hetkellä
valkoverisessä kauneudessansa, onnensa kirkastamana, ilonsa
innostuttamana, ja kuinka hänen siniset silmänsä olivat luottamusta
ja selkeyttä täynnä, kun hänen katseensa kohtasi lemmityn katseen!
Kuinka vienosti hänen ihonsa raitis puna hohti ruukkukasvien
keskellä! Ja kuinka Francis häntä rakasti, kuinka palavasti rakasti! —
Ja pakottautuen hymyilemään silläkin hetkellä, jolloin tuo
kammottava kohtaamispelko sai hänen sydämensä niin tuskallisesti
vavahtamaan, Francis antoi lemmitylleen rakkauden osoitteen, josta
tällä ei ollut vähintäkään aavistusta.
Mutta jos Francis'n onnistuikin hallita kasvojensa ilmettä, hillitä
silmänsä katsetta, pakottaa huulensa hymyilemään ja peittää
tuskansa hilpeyden tai välinpitämättömyyden naamarilla, niin ei ollut
sillä tuo ajatus voitettu, tuo yhtämittainen, aina samalla tavalla
kouristava ajatus: "Jos kohtaan heidät…" Hän ymmärsi vihdoinkin,
ettei rouva Raffrayen tarvinnut häntä vainota, ei virittää hänelle
ansojansa eikä tungetella rouva Scilly'n ja Henrietten ystävyyteen
viedäkseen kumminkin kokonaan hänen rauhansa, synkistääkseen
hänen ja Henrietten "yhtämittaisen poudan", joksi Henriette leikillään
heidän onneansa sanoi. Siinä oli tarpeeksi, että hän tiesi Paulinen
olevan saman katon alla kuin hän, tiesi että hän voisi, niin, että
hänen välttämättömästi täytyisi joskus hänet kohdata. Ja kun hän
taas oli palannut huoneeseensa vietettyänsä iltansa Henrietten ja
hänen äitinsä seurassa, tällä kertaa kumminkin onnistuen
tekeytymään rauhalliseksi — kuinka nousikaan hänen sydämensä
rakkaus noita valheita vastaan; hänen täytyi tunnustaa itselleen,
ettei hän enää voinut eikä enää koskaan voisikaan itsestään löytää
sitä ehdottoman onnen tunnetta, joka oli ollut hänen omanansa vielä
muutamia päiviä sitten, hänen astellessaan kirkkaana aamuna

Henrietten kanssa Villa Tascan lumottuja käytäviä. Hän käveli
edestakaisin huoneessaan yhä levottomampana tämän vakaumuksen
johdosta. Ja rakastihan hän kuitenkin Henrietteä samalla palavalla
rakkaudella. Eihän hänen enää tarvinnut pelätä, että Pauline hänen
onneansa väijyi. Eihän tämä viimeksimainittu tuntunut hänessä
herättävän noita salaisia sydämen polttoja, jotka joskus uuden
rakkautemme onnea häiritsevät entisiä hellyyden tunteita
muistellessamme, todistaen, ettemme voi koskaan täydellisesti
lakata rakastamasta sitä, jota kerran olemme todellakin rakastaneet.
Ei, nuo levottomuuden vaikuttimet eivät häntä nyt hätyyttäneet, ja
sittenkin selittämätön tuska ahdisti hänen sydäntänsä. Tutkiessaan
sen syitä hän huomasi sen johtuvan siitä tympäisevästä
vaikutuksesta, jonka rouva Scilly'n tarkoituksetta kertomat huhut
Paulinen elämästä maalla olivat häneen tehneet. Turhaan hän ne
itselleen valheeksi väitti. Jos hänelle olisi todistettu, että niissä oli
perää, niin ne olisivat hänessä aiheuttaneet sellaisen tunnonvaivojen
purkauksen, ettei hän uskaltanut sitä ajatellakaan. Ja sen lisäksi ne
olisivat vaikeuttaneet toisen levottomuudenaiheen kumoamista, tuon
kammottavan mahdollisuuden, joka tietysti oli vain yksi
kahtakymmentä, sataa, tuhatta vastaan, mutta sittenkin
mahdollisuus, että rouva Raffrayen tytär oli hänenkin lapsensa. Tuo
hirvittävä mahdollisuus oli aina palannut hänelle mieleen. Se oli
häntä vaivannut, kiusannut. Hän oli koettanut riistäytyä siitä irti…
Eilenkin vielä ja toissa päivänä, hetkinä, jotka olivat lähinnä
seuranneet tietoa Paulinen täälläolosta, hän oli epäröinyt; hän ei
ollut vielä ymmärtänyt, että kaikkien noiden mielettömien pelkojen
alla piilevä kauhu, draaman todellinen ponsi, oli juuri siinä tiedossa,
että hänen täytyi kohdata tuo lapsi, jota hän aina oli paennut. Ja
tästä tiedosta johtuvan odotuksen tulisissa tuskissa kävi hänen
uuden rakkautensa siunattu tenhovoima tehottomaksi.

IV.
PIKKU ADÈLE.
Mihin helvettiin rakkauden virvatulien tavoitteleminen meidät
johtaa! Mihin kirottuun sokkeloon valheellisen onnen viehätys!
Nuorukaista se houkuttelee sillä iällä, jolloin hän tekee pahimmatkin
virheensä lapsellisessa tietämättömyydessä ja jolloin hän, elämän
ylpeydestä uhkuvana, uneksii erikoisia nautintoja, etuoikeutetun iloja
ja suruja. Kolmeenkymmeneen päästyänsä hän jo noita valheita
kiihkeästi vihaa, koska totuus silloin on hänen ihanteekseen
kohonnut. Silloin hänen unelmansa tavoittelevat yksinkertaisen
onnen paratiisia. Hän tietää, että onnen ainoana ehtona on toisen
vilpitön, ehdoton antautuminen toiselle, koko olemuksen täydellinen
luovuttaminen, salaperäisimpienkin ajatuksien, vähimpienkin
oikkujen ja tunnevivahduksien paljastaminen tuolle ainoalle,
sulkeutuminen häneen, niinkuin joki kaikkine vesineen meren
helmaan sulkeutuu. Hän tietää sen, mutta liian myöhään. Hän
käsittää sen järjellänsä, tuon yksinkertaisen ja täydellisen tunteen.
Mutta voi! sitä nauttiakseen hänen pitäisi uudestaan muuttua
lapseksi, kahdenkolmatta ikäiseksi nuorukaiseksi, joka
kahdeksantoistavuotiasta tyttöstä rakastaa ja hänen kanssansa

avioliittoon astuu, niin että he kumpikin voisivat toisilleen täysin
käsin tuhlata yhtäläistä sielun virkeyttä, tarjota toisilleen sydämen,
joka ei ole koskaan toisen lemmen hurmauksesta sykkinyt, suun,
joka ei ole valheisiin tottunut, tunteita, jotka eivät ole intohimojen
tulessa palaneet. Kuinka moni meistä on tunteiden heräämisaikana
halveksinut noita muka liian halpoja nautintoja, joita tuo suuri
rakkaus tarjoaa! Kuinka moni on tahtonut poimia kirotun puun
hedelmiä, nauttia hyvän ja pahan tiedon aarteita! Ja kumminkin he
juuri noita halpoja nautintoja jälleen tavoittelevat, kun he, himoten
siveyttä, vilpittömyyttä ja keväistä viattomuutta, avioliitolta pyytävät
mitä intohimot ovat heiltä kieltäneet. Toiset suorittavat verraten
helposti tuon käännöksensä oikealle tielle. Niin eivät toiset. Nämä
viimeksimainitut ovat ikäänkuin joutuneet entisten rikoksiensa
vangeiksi, Ja heiltä ankaran koston henki tuntuu kieltävän sen
onnen, minkä se suopi halvimmalle, jokapäiväisimmällekin eläjälle.
Kuinka Francis oli tuntenut tuon kunniallisen rakkauden arvon ihanan
idyllinsä nopeasti kuluneiden kuukausien kestäessä! Ja vielä
kirkkaampana se hänelle kuulsi nyt, kun hän varovaisuudesta,
heikkoudesta, häpeän tunteesta, peläten suoran tunnustuksen
seurauksia, jälleen oli poikennut valheiden teille. Lemmitylleen hän
valehteli, rauhallisuutta ja hilpeyttä teeskennellessään, ja tämähän
oli suorastaan rakkauden pyhyyden herjaamista. Kun hän saattoi
kantaa povessaan sellaisen tuskan, siitä puhumatta, niin hän samalla
rikkoi sen tunteellisuuteen perustuvan sopimuksen, jonka
englantilaiset, totuuden intoilijat, ovat vihkimäkaavaansa panneet,
tahtoen siten laskea sen avio-onnen perustaksi: for better, for worse,
— myötä- ja vastoinkäymisessä. Itselleen hän valehteli! Sillä kun hän
ei voinut yksinkertaista ja ratkaisevaa päätöstä tehdä, hän ei
myöskään enää voinut varmuudella vastata tunteittensa
kestävyydestä. Kun hän näin edeltäpäin ajatuksissaan suostui

Pauline Raffrayen tytärtä tapaamaan, hän antautui alttiiksi
tuntemattomille mielenliikutuksille, joita hänen velvollisuutensa käski
välttämään. Eikö hän ollut sinä päivänä, jolloin hän sitoutui Henriette
Scilly'hin, samalla sitoutunut luopumaan tinkimättä, lopullisesti
entisyydestään. Uudestaan elvyttää tuo entisyys, vaikkapa tässäkin
tuskallisessa muodossa, ilmoittamatta sitä kihlatulleen, tai jos ei
hänelle, niin hänen äidilleen, se oli petos, joka ei mistään
viisastelusta parantunut. Sitäpaitsi nuo uudet tapahtumat, joita kohti
hän tunsi vierivänsä sellaisen omituisen pelon- ja
katumuksensekaisen tunteen vallassa, eivät antaneet hänelle aikaa
syventyä loppumattomiin, seikkaperäisiin arveluihinsa. Niiden kulku
oli liian nopea. Ennenkuin hän taisi arvatakaan, ne vetivät hänet
tärisyttävien mielenliikutuksien kiehuvaan pyörteeseen. Niiden alku
oli mitä luonnollisin sattuma. Ja kuitenkaan ei Francis tullut sitä
mahdollisuutta ajatelleeksi noina loppumattomina tunteina, jolloin
hän oli yhtämittaa itseltään kysynyt, kuinka hän, olipa sitten yksin tai
Henrietten ja hänen äitinsä seurassa, kestäisi yhtymistä Paulinen ja
hänen tyttärensä kanssa. Hän ei arvannut ottaa tuota kolmatta
hypoteesia lukuun, sitä nimittäin, että Henriette ja kreivitär voisivat
lähestyä lasta ilman häntä, ennen häntä, että he mieltyisivät siihen,
sekä että ensimäinen pätevä tieto tuon lapsen hämärästä
syntyperästä saapuisi hänelle sen äänen kantamana, joka oli hänen
sydämellensä onnen häiritsemätöntä rauhaa julistanut. Kuinka tuo
nuoren tytön hillitty, ujo ja vienosti sointuva ääni oli hänelle rakas, ja
minkä tuskan sanoman se hänelle toi!
* * * * *
Kaksi vuorokautta oli tuskin ennättänyt kulua siitä hetkestä, jolloin
kiusaantunut nuori mies oli päässyt levottomuutensa todellisesta
syystä selville, kun hän katuen huomasi, että hänen pelkoonsa

Paulinen tyttären tapaamisesta alkoi sekoittua sairaloinen uteliaisuus,
salainen kaiho, melkeinpä vaativa tarve… Nuo kaksi päivää ja nuo
kaksi iltaa olivat kuluneet tavan mukaan kodin leppeässä rauhassa,
ainakin ulkoapäin katsottuna, sillä Francis ei ollut kertaakaan
olennossaan ilmaissut huolestunutta mielialaansa. Mutta mihin oli
joutunut tuo sydämen suoruus, tuo keskinäisen luottamuksen
sopimus, tuo kihlausliiton onni ja vilpittömyys, josta hän oli niin ylpeä
ollut!
Taas oli uusi päivä noussut ja yhtä sinisenä, yhtä läpikuultavana
kaareutui Sisilian taivas. Elämä kulkee kulkuaan, meidän sisällisistä
taisteluistamme huolimatta, ja taivuttaa meitä jokapäiväisen elämän
vaatimuksia täyttämään. Niin oli Francis'nkin täytynyt käydä
pankkiirinsa luona kuittaamassa eräs maksuosoitus. Hän oli mennyt
sinne yksin, ja tuo tuskin tuntiakaan kestänyt yksinäisyys oli tuntunut
hänestä helpotukselta. Sellaisen tuhotyön oli teeskentelemispakko,
jonka alaiseksi Francis oli vapaaehtoisesti antautunut, saanut hänen
rakkaudessansa aikaan. Kuinka tuo valehteleminen jo hänen
mieltänsä painoi ja kuinka hän katui, ettei ollut pysynyt ensimäisessä
aikeessaan! Jos hän olisi puhunut, niin rouva Scilly, jonka hän tiesi
päättäväiseksi luonteeksi, olisi kenties suostunut lähtemään johonkin
toiseen talvenviettokaupunkiin tai pitemmälle, viikkojakin kestävälle
matkalle, ja olisi siten pakottanut hänet riistäytymään irti tuosta
luulotaudista, joka yhä kiihtyi yhtämittaisen teeskentelemispakon
johdosta ja joka tälläkin hetkellä häntä niin suuresti vaivasi.
Mennäksensä tuohon pankkiin ja sieltä palataksensa hänen oli
pitänyt osaksi kulkea samaa tietä kuin sinäkin aamuna, jolloin hän oli
yksin palannut ihanalta kävelyretkeltään Villa Tascan puutarhasta.
Kuinka suuresti tämä aamu erosi silloisesta aamuhetkestä! Mikä
huumaava autuus silloin, kun hän ei tietänyt odottaa tuota naista,
joka, oltuansa hänen ensimäisen nuoruutensa pahana hengettärenä,

nyt oli äkkiä ottanut myrkyttääkseen hänen toisenkin keväänsä
onnen. Hänen ympärillänsä leveni maisema yhtä lumoavan kauniina.
Samat siniset, heikosti vaahtoilevat aallot vyöryivät särkyäkseen
rantakadun kivimuuria vasten, keinuttaen harjallansa valkoisia
purjeita ja valkoisia kalalokkeja. Yhtä ylpeinä kohosivat palatsiryhmät
kuninkaallisine terasseineen. Sama mastometsä satamissa ja tuolla
etäällä sama jalopiirteinen vuori, jonka punertava kannustin suojasi
lahtea, ja samat vihannat palmupuut samoilla päivänpaisteisilla
rinteillä. Samojen ahtaiden katujen auringon lämmittämällä ja
kirkastamalla kivityksellä samat pienet hevoset ja pienet aasit
kaiuttelivat kavionkapsettaan, samojen, punaisiksi maalattujen
vankkurien eteen valjastettuina ja samojen arabialaiskasvoisten,
samettisilmäisten ja ruskeaihoisten talonpoikien ajamina. Ja hän itse,
kuinka suuresti hän oli muuttunut niin vähässä ajassa.
Tarkastaessaan sitä hävityksen työtä, minkä valheen ja
hellittämättömän mielikuvan painajainen oli hänen nykyisessä
onnessaan aikaansaanut, hän oli tuntenut todellista inhoa itseänsä
kohtaan. Mutta mitäpä sille enää taisi? Nyt oli myöhäistä tunnustaa
rouva Scilly'lle. Francis olisi kuollut häpeästä, jos hänen olisi pitänyt
ilmaista entisten rikoksiensa lisäksi viime aikojen valheellinen
vaitiolonsa. Ja sitten, eihän hän voinut tietää mitään tunteistansa
pientä tyttöä kohtaan, kun hän ei ollut vielä lasta nähnyt ja tuo
tulikoe siis vielä oli kestämättä. Olihan vielä se toivo jäljellä, että
lapsi kasvoiltaan muistuttaisi esimerkiksi tuota ennen niin suuresti
vihattua François Vernantes'ia. Vanhurskas Jumala, kuinka
rauhallisesti hän nukkuisi seuraavana yönä, jos hänellä olisi se
todistus, ettei hän ollut erehtynyt Paulinea tuomitessaan ja ettei
lapsella ollut pisaraakaan hänen vertansa suonissaan! Ovathan usein
lapsen piirteet isältä perittyjä. Hänen kulkiessaan pitkin katukäytäviä
ja jotenkin kauan odottaessaan pankkitoimistossa tuo mahdollisuus,

jolla oli valta heti hänet pelastaa kiduttavasta tuskasta, viihdytteli
hänen mieltään. Hän muisti tunteneensa muutaman pienen tytön,
avioliitossaan uskottoman äidin synnyttämän, joka kasvoiltaan,
ruumiinsa rakenteelta, hiuksiensa ja silmiensä väriltä täydellisesti
muistutti todellista isäänsä. Kumminkin hänellä oli uskallusta
tunnustaa itselleen, että sellaiset täydelliset yhtäläisyydet ovat
harvinaisia. Tuon saman perinnöllisyyden oikut asettavat meille usein
salaperäisiä ja selittämättömiä probleemeja, jotka vain yhä
enemmän terottavat epäilystämme. Äiti yksin voi ehdottomalla,
voittamattomalla varmuudella tietää tyttärensä tai poikansa
omakseen. Lapsi on hänestä syntynyt. Se on luuta hänen luustaan,
verta hänen verestään. Hän hyväilee sitä, hän painaa sen rintaansa
vastaan, onnellisena tuossa tiedossaan, joka on sydämellemme niin
tuiki tärkeä, että se uskonnonkin mukaan on taivaallisen autuuden
ensimäisenä ja iankaikkisena ehtona. Eivätkö viimeisen tuomion
hetkenä kaikkien sydämen salaisuudet joudu ilmi? Francis muisti
Henrietten heidän kerran keskustellessaan ilmaisseen, kuinka
innokkaasti hän tuota uskonto-opin kohtaa ihaili. Onni oli häntä
muka niin suuresti suosinut, että hän uskalsi kuolemaa ajatella
vähääkään pelkäämättä, kun se sitävastoin — sen hän oli lisännyt
sääliväisyyden ilme kasvoillaan — mahtoi tuntua hirvittävältä niille,
jotka eivät voineet, niinkuin hän, täydellisesti luottaa rakastamiensa
sydämiin… Tavallisesti nuori mies ihastuksella mielessään toisti
tuollaisia lemmittynsä lauselmia, jotka antoivat hänelle yhä
enemmän ihailun aihetta. Mutta näiden sanojen muisto tänä tuskan
aamuna, keskellä tätä luonnon ihanuutta, oli hänen sydäntänsä
verille raadellut, ja tuohon veriseen sydämeen sattuivat, hänen
palattuaan hotellin saliin, hänen kihlattunsa sanat, päättäen hänen
katkerat mietteensä sanomattoman kauhun kuohuntaan.

— "Te tapaatte meidät hiukan liikutettuina", sanoi rouva Scilly
tervehdittyänsä, "Henrietten varsinkin… Olemme sattuneet
näkemään erään pienen kohtauksen, niin mieltä liikuttavan…"
— "Olette siis käynyt ulkona?" vastasi Francis, kääntyen
Henrietteen ja koettaen panna ääneensä hellästi ja iloisesti
nuhtelevan soinnun. — "Oliko sekin nyt järkevää, kun pelkäsitte
päänkivistystä?… Heti kun minä vain en ole läsnä…"
— "Elkäähän nyt minua toruko", keskeytti nuori tyttö
veitikkamaisesti. "Äiti oli kirjoittanut niin kauan, ja te ette palannut.
Minä tunsin voivani paremmin. Menimme hiukan ilmaa nauttimaan
hotellin puutarhaan… Tiedättekös, luulenpa että olemme suotta
panetelleet tätä puutarhaa…"
— "Tennispeli pilaa sen minulta", vastasi nuori mies, "ja
englantilainen kappeli ja nuo neidet, jotka yhä siinä maalaavat
eucalyptusryhmiään ja bambutöyhtöjään ja palmukäytäviään ja
tempietto'aan [pieni temppeli], joka on mukailtu kreikkalaisten
mukaan niinkuin hanhipelikin."
— "Mutta tänäpä päivänä juuri", jatkoi Henriette, "siinä ei
sattunutkaan olemaan ketään, paitsi yhdellä penkillä, tiedättehän,
sillä, joka on perimäisessä nurkassa, kasvihuoneen vieressä, pieni
tyttö hoitajansa kanssa… Muistan ettette pidä tuosta enkelin
nimityksestä, jota kaikki äidit lapsilleen tuhlaavat… Mutta minulla ei
ole muuta niin herttaiselle ja hennolle lapselle… Yhdeksän vuotias
kenties, tai kymmenen, ja pitkät vaaleat kiharat, tuota paikoin
punertavalle hohtavaa vaaleutta, jota vihamiehenne englantilaiset
sanovat auburn'iksi. Hiuksista hänet tunsin siksi pieneksi tytöksi,
jonka toissa päivänä näin tässä samassa puutarhassa…
Muistattehan, että luulin häntä sen sairaan rouvan tyttäreksi, joka

häntä silloin talutti, ja tuota rouvaa taas uudeksi, yläpuolella meitä
asuvaksi naapuriksemme. En tainnutkaan silloin erehtyä. Mutta tällä
kertaa pääsin näkemään hänen kasvojansa. Ette voi arvata miten
sievä hän oli, ja hento ja hieno ja soma, ja hänen silmänsä, suuret,
avonaiset, sulavan ruskeat, ja hänen ihonsa, teidän ruusujenne
värinen…" Ja hän osoitti sormellaan Francis'n kädessä olevaa
ruusuvihkoa, jonka vaalean punertavat ruusut terälehtiensä juurelta
hiukan vivahtivat kellervälle. Francis oli, osaksi vanhan tapansa
mukaan, mutta epäilemättä suurimmaksi osaksi varataksensa
itselleen sopivan tervehdyslauseen, ostanut ne kukkasmyyjältä, joka
torin nurkalla kauppaansa harjoitti. — "Mutta", jatkoi Henriette yhä
vilkkaammin, "ymmärrättehän heti, mitä erityistä mielenkiintoa hän
minussa herätti, kun kuulette, että hän ilmeisesti muistuttaa tuota
sisarenne kuvaa kymmenvuotiaana, josta me kaikki niin paljon
pidämme… Eikö totta, äiti?…"
— "Onhan siinä jotakin", sanoi rouva Scilly, "on todellakin… Mutta
minä en ole niin innostunut yhtäläisyyksien etsimiseen kuin sinä, ja
sitten tuollainen hento sulous on yhteinen kaikille liian
heikkohermoisille ja liian herkkätunteisille lapsille"…
— "Ei, ei", sanoi Henriette, "ei se vain sitä ole… Tiedän varmaan,
että Francis'kin heti huomaa tuon yhtäläisyyden, kun hän näkee
lapsen… Onhan minulla siis täysi syy katsella häntä toisin silmin kuin
muita pieniä tyttöjä, eikös ole? Mutta arvatkaapas, mitä hän puuhaili!
Hän kantoi sylissään nukkea, joka oli melkein hänen kokoisensa, ja
hän kääri sen peittoihin ja liinoihin viedäkseen sen kävelemään. Ja
puheli sille kääriessään ja sopersi sille niin herttaisesti
loppumattomia neuvoja. Hänen kävi niin sääliksi nukke parkaa, joka
oli niin kipeä. Hän muistutti sille, että lääkärit olivat lähettäneet
heidät Sisiliaan, jotta se paranisi, ja että Sisilia on hyvin kaukainen

paikka, ja että siis piti hyväkseen käyttää tätä matkaa eikä asettua
tuuleen eikä varsinkaan nukkua päivänpaisteessa. Hän torui sitä, kun
se oli ollut liian myöhään ulkona ja sitten yskinyt koko yön, niin että
Annetten oli täytynyt nousta. — Annette on hänen hoitajansa… —
Sanalla sanoen, hän luki sille kaikki määräykset, melkeinpä
oppisanoja käyttäen, joita hän epäilemättä oli kuullut lääkärien
tekevän hänen äidilleen… Meidän, äidin ja minun, tuli enemmän kuin
voin sanoakaan sääli tuota pienokaista, jonka leikissäkin sellaiset
asiat kummittelivat ja joka suurta tyttöään — siksi hän nukkensa
sanoi — hoiti niin intohimoisella rakkaudella… Olin niin liikutettuna,
että olisin tahtonut puhua hänelle. Me lähestyimme hänen
huomaamattansa, ja minä yritin sivellä hänen kullankarvaisia
kiharoitansa. Silloin hän kääntyi kummastuen ja hänen silmissään
välähti aran otuksen säikähtynyt katse. Kiivaasti hän puristi
nukkeaan ja kätkeytyi vanhan hoitajansa hameihin. Tämä katsoi
aivan hämmästyneenä lasta, joka meille osoitti sellaista
vastenmielisyyttä. 'Hän on niin ujo', sanoi hän, ja sitten, kun yhä
koetin lähestyä kysyen pienokaiselta hänen nimeänsä, hän jatkoi:
'No, vastaa nyt kiltisti: Adèle Raffraye'. Mutta kun lapsi yhä kätki
silmänsä, niin hoitaja sanoi, osoittaen tyytymättömyyttänsä
käyttämällä tuota persoonatonta muotoa, joka kansan kesken on
tavallinen lapsista puhuttaessa ja jota meidänkin vanha Marguerite
käyttää: 'Kas, kun ollaan niin vähän tottuneet ihmisiä näkemään, kun
aina vaan on oltu maalla! Ollaanhan sitä kumminkin kilttiäkin, kun
tahdotaan…' Ja minä, joka olen aina luullut voivani heti kesyttää
kaikkia lapsia ja kaikkia koiria!" jatkoi Henriette nauraen. "Voitte
arvata, että nolostuin tuollaisesta nöyryytyksestä. Ja pois meidän piti
lähteä, saamatta uudelleen nähdä pikku Adèle'n kauniita suuttuneita
silmiä…" Ja uudestaan heltyneellä äänellä nuori tyttö jatkoi: — "Eikö
ole teidänkin mielestänne surkeata? Pieni tyttö, jonka nukke on

sairastavinaan sitä tautia, joka on hänet itsensä tekevä äidittömäksi,
huomenna kenties, tai viikon, tai muutamien kuukausien kuluttua…"
Henriette oli kertonut tuon lapsellisen kertomuksensa, osoittaen
nähtävästi vilpitöntä mielenliikutusta. Hänen haaveilevaisuuteen
taipuvainen luonteensa oli tuntenut, kenties itse luonut sen
runouden, hän kun oli aina valmis jokapäiväisimmässäkin
kohtauksessa huomaamaan jonkun mieltäkiinnittävän tai liikuttavan
näkökohdan. Se osoittaa taiteilijakykyä, tuo esitystaito, joka naisessa
johtuu hänen sydämestään, niinkuin se kirjailijoissa tai
taidemaalareissa johtuu aivoista. Ne, joilla on vaatimaton luonne,
niinkuin Henrietten oli laita, salaavat tavallisesti ujoudesta nämä
havaintonsa mitä huolellisimmin. Tämän arkuutensa takia Henriette
oli ollut niin suuresti kiitollinen Francis'lle sentähden, ettei hän
koskaan, niinkuin kreivitär joskus teki, nauranut noille pienille
salaisuuksille, kun hän niitä hänelle uskoi. Ja hän oli liiaksi tottunut
Francis'n ystävälliseen myötätuntoisuuteen, kummastuakseen
tälläkään kertaa hänen nähtävästä liikutuksestaan tuota kertomusta
kuullessaan. Ja Francis'n liikutus olikin todella niin suuri, ettei hän
löytänyt muuta sanoakseen kuin: "Pieni raukka!… Pieni raukka!…"
— "Niin, eikö totta", jatkoi Henriette, "että se on
sydäntäsärkevää?…"
— "On, sydäntäsärkevää", vastasi Francis, ja tuossa sanassa oli
hänelle liiaksikin kauhea totuus. Kaikkien niiden mietteiden jälkeen,
joita hän oli sydämessään hautonut ja aprikoinut tämän aamupäivän
kuluessa, hän olisi jo hämmästynyt yksistään siitä tiedosta, että
Henriette oli tuon lapsen tavannut. Mutta kun sitten Henriette,
kertoessaan tästä kohtauksesta, samalla sanoi lapsen ilmeisesti
muistuttavan hänen sisarensa kuvaa, niin hän osui liian suoraan

nuoren miehen sydämeen, ja hänen sanojensa kärki tunki liian
syvään Francis'n olennon arimpiin. Puolihulluna levottomuudesta ja
haluten intohimoisesti sisällisen rauhansa takaisin hän oli runsaan
tunnin kestäessä koettanut mieltänsä viihdyttää perinnöllisyyden
salaperäisiä ilmiantoja ajattelemalla. Hän oli koettanut rauhoittua
sillä, että hän paranisi oudosta mielenahdistuksestaan, jos lapsi
häntä auttaisi, jos nimittäin sen kasvoissa tai ruumiinrakenteessa
olisi jotakin, joka vähänkään muistuttaisi sitä miestä, jonka tähden
hän oli äidin hyljännyt… Ja nyt hän oli saanut tietää, että noihin
kasvoihin kyllä toiset kasvot olivat leimansa painaneet, että nuo
silmät kyllä erään toisen silmiä muistuttivat, mutta nyt tässä ei ollut
kysymys François Vernantes'ista eikä helpotuksen sanomasta. Voi,
kuinka tuo tekohuolettomuus, jonka näyttelemiseen hän oli
häpeäkseen koettanut luontoansa taivuttaa jo monta päivää, olisi
ollut hänelle vaikea tämän jälkeen ja kuinka hän olisi nopeasti
todellisen mielialansa ilmaissut, jos ei hänen onnekseen Henrietteä
olisi vaivannut tuo alkava päänkivistys, jonka johdosta Francis oli
häntä ystävällisesti nuhdellut hänen aamukävelystään! — Hänen
onnekseenko, hänen, joka tavallisesti pelkäsi vähintäkin kalpeutta
kihlattunsa kasvoilla, hänen pienintäkin yskänkohtaustansa tai
väsymystänsä, pelkäsi niin, että luuli hulluksi tulevansa
levottomuudesta? Häntä, niinkuin kaikkia niitä, joiden rakkaus on
sattunut tuollaiseen liian hentoon olentoon, jonka luulisi taittuvan
ensimäisestä tuulenpuuskasta, oli aina suuresti vaivannut lemmityn
nähtävä heikkous ja vastustusvoiman puute. Mutta tällä hetkellä
Henrietten väsymys päästi hänet jälleen vapaaksi, ja hän tarvitsi
yksinäisyyttä voidaksensa tarkalleen silmäillä oikkuilevan sattuman
hänelle asettaman probleemin uutta ja outoa käännettä. Hänen
päästyänsä huoneeseensa hänen tuskanpurkauksensa oli yhtä
kiihkeä kuin sinä iltapäivänä, jolloin nyt kohonnut synkkä ja uhkaava

pilvi ensimäisen kerran oli näkynyt hänen kirkkaalla
taivaanrannallansa. Sinä päivänä hänellä oli kumminkin riittänyt
rohkeutta katselemaan lemmittynsä kuvaa. Toiseen kuvaan, sisaren
kuvaan, hänen ajatuksensa ja hänen silmänsä nyt kiintyivät, mutta
se ei pystynyt hänen mieltänsä rohkaisemaan; päinvastoin se vain
yhä lisäsi sen hämmennystä ja alakuloisuutta. Tuo valokuva, johon
Henriette oli niin jyrkän ja äkkiarvaamattoman viittauksen tehnyt, oli
sangen kaukaisilta ajoilta. Jos rouva Archambault olisi elänyt, niin
hän olisi nyt ollut neljänkymmenen ikäinen ja kuvassa hän oli tuskin
kymmenvuotiaskaan. Se oli aikojen kuluessa haalistunut ja käynyt
epäselväksi. Kasvojen ja käsien piirteet olivat kellastuneet ja paikoin
kuluneet pois. Vaatteiden poimut olivat väriltään yhtä muuttuneen
näköiset kuin kuosi oli vanhanaikuinen, osoittaen sitä aikaa, jolloin
vannehametta käytettiin rumentamaan pienten tyttöjenkin vartaloa.
Mitä muistoja se herättikään, tuo vanha, surkean näköinen esine,
liikuttavia, surullisia, katkeria muistoja. Valokuvaajan ja
paikkakunnan nimi muistuttivat häntä pitkästä, hiljaisesta,
vanhempain ja Julien seurassa meren rannalla kuluneesta kesästä
jossakin Bretagnen rannikkoseudussa, johon hän ei ollut sitten
koskaan enää palannut. Se tuntui hänestä niin läheiseltä, tuo aika, ja
kuinka kaukana se sittenkin oli, auttamattomasti hukassa
menneisyyden hämärässä. Hän luuli vieläkin näkevänsä tuon sievän
suuren siskonsa, silloisen toverinsa ja suojelijansa, joka hänestä
näytti niin viisaalta ja varttuneelta leikkiessään hänen kanssansa
kaikuvalla hiekkarannikolla kiltisti, hiljaisesti, vakavasti. Julie vihasi
melua ja vallattomuutta, epäjärjestystä ja tuntemattomia kasvoja, ja
hänen mielileikkinsä oli äitisillä-olo pikku veikkonsa kanssa, jota hän
silloin kohteli samoin kuin Adèle Raffraye suurta nukkeaan. Kuinka se
oli Julien tapaista, tuo sairaan nuken kääriminen ja laitteleminen
samoin kuin tuo arka jäykistyminen vieraan hyväillessä. Jos

Henrietten huomaama yhtäläisyys oli todellakin näkyvä pienokaisen
kasvojen piirteissä eikä ainoastaan perustunut hänen hentouteensa,
niin ei Francis'n tarvinnut kahta kertaa lasta nähdä sitä
huomatakseen. Silmäyskin hänelle riittäisi, hetken välähdys. Olihan
sisaren armas muisto tuolta kaukaiselta ajalta yhtä hyvin kuin
kaikilta hänen myöhemmiltäkin kehitysasteiltaan niin syvälle
painunut Francis'n sydämeen. He olivat niin paljon toisistaan
pitäneet. Miksikä Julie ei ollut tuossa häntä neuvomassa; hän olisi
ollut avullisena vierittämässä pois tuota taakkaa, jonka Henrietten
sanat olivat Francis'n sydämelle laskeneet, hänelle sanomassa, kun
hän pienokaisen näkisi: "Meidän vertamme se on"… taikkapa: "Ei,
hän ei missään suhteessa ole meidän heimolaisemme." Häntä hän
uskoisi, sen sijasta että hänen nyt piti loppumattomasti kierrellä
yksinäisen ja sanattoman epäilyksen kirotussa kehässä, jos nimittäin
tuo yhtäläisyys ei olisi liian ilmeisesti selvä kumotakseen kaiken
epävarmuuden. Sellaisia yhtäläisyyksiä sattuu. Siihen päätökseen
hän oli vielä tänäkin aamuna tullut… Ja siinä tapauksessa… Niin siinä
tapauksessa?… Tiesikö hän, ja oliko hänen edes mahdollistakaan
tietää, mitkä hänen tunteensa olisivat sellaisen tapauksen sattuessa,
jota hän ei ollut koskaan tahtonut ajatellakaan. Hän oli niin varmasti
luullut tietävänsä totuuden, Paulinen konnamainen kavaluus oli
hänen silmissään niin eittämättömäsi todistettu, ettei häntä käynyt
muuten voittaminen kuin turvautumalla ehdottomaan eroon ja
äänettömyyteen. Hän oli niin usein vakuuttanut itselleen, ettei tuo
pieni tyttö ollut hänen lapsensa ja että, vaikkapa olisi ollutkin,
varmuuden hankkiminen siinä suhteessa olisi mahdoton, kerrassaan
mahdoton. Hän oli heitä kumpaakin paennut, äitiä ja lasta,
paetaksensa samalla tuota hirvittävä epäilystä. Ja nyt tuo ainoa
seikka, että lapsi oli saapuvilla, että tuon yhtäläisyyden välitön
tutkiminen oli mahdollisuuden rajoissa, sai hänen täysin oikeutetun

vihansa ja vakaantuneimman vakaumuksensa väistymään
tiedonhalun vaativan tarpeen edestä. Tuo tieto, jota hän oli
vuosikausia paennut, nyt hänen piti se saada heti, mihin hintaan
tahansa, ja hänen toimintakuumeensa kävi niin valtavaksi, että hän
jo kerran täydellä todella aikoi nousta kolmanteen kerrokseen,
astuakseen rouva Raffrayen huoneeseen ikäänkuin erehdyksestä,
nähdäkseen heidät, hänet ja lapsen.
— "Hulluksi tulen…", ajatteli hän työntäen kuvan luotaan ja
heittäytyen nojatuoliinsa, häpeän puna otsallaan, "kun sellaista
ajattelen Paulinen loukkaavan äänettömyyden jälkeen ja varsinkin
oman anteeksiantamattoman käytökseni jälkeen häntä kohtaan." —
Oliko hänen sitä paitsi pakko turvautua romaanien ja draamojen
menettelytapaan. Olihan niin yksinkertaista tehdä niinkuin Henriette
ja rouva Scilly, pistäytyä puutarhaan yhdentoista tienoissa,
Epäilemättä äiti, joka arvattavasti oli liian heikko mennäksensä
pitemmälle kävelymatkalle ennen aamiaista, pelkäsi lähettää
pienokaista vanhan hoitajan kanssa eksymään vieraaseen
kaupunkiin; mieluummin kai hän lähetti heidät aurinkoa nauttimaan
suurten palmupuiden alle, joiden vihreät lehtitöyhdöt huojuivat
melkein heidän ikkunainsa tasalla. Niin, ai vanhan se oli
yksinkertaista — ja sittenkin niin sekavata! Francis nimittäin,
sittenkuin oli saapunut Palermoon, oli aikansa vieton suhteen elänyt
täydellisessä yhteydessä Henrietten kanssa, varomattomuus, johon
syvästi rakastuneet usein tekevät itsensä syypääksi. Ken, joka on
tuntenut sydämensä suuren lemmen täyttämäksi, ei olisi ilolla
uhrannut vapauttansa, alistumalla jokapäiväisen elämän
vähimpienkin tapojen lukemattomien siteitten alle, pidättämättä
itselleen ainoatakaan tuntia, ainoatakaan ajatusta. Ja kun sittenkin
joskus tuon tunnin vapauden tarvitsee, täytyy niinkuin Francis'nkin
turvautua kurjiin verukkeihin. Ne, joiden rakkaus on laimenemaan

päin, kiusaantuvat tuollaisen teeskentelemisen pakosta, sentähden
että se heille käy liian raskaaksi kahleeksi. Niissä taas, jotka ovat
todellakin rakastuneet, niinkuin Francis'n laita oli, se herättää
katkeria tunnonvaivoja. Sillä Francis'n rakkaus Henrietteen oli aina
yhtä suuri, huolimatta hänen äkkiä äärimäisiin kiihottuneen
tunteellisuutensa sekavuudesta. Hän siis rakasti, ja sittenkin hän
yhä, luonnottomien olojen kauhean ja järkähtämättömän
johdonmukaisuuden pakosta, jatkoi sitä sydämenkavaltamista, jota
hänen tunteittensa kaksinaisuus todellisuudessa oli, lisäämällä
valheitaan, jotka eivät enää olleet pelkkää äänettömyyttä ja
toimettomuutta, vaan tahallisia sanojen ja tekojen valheita, sellaisia
kuin se, jonka hän tänäkin iltana keksi varataksensa itselleen
tilaisuuden jo seuraavana aamuna käymään puutarhassa.
— "En ole muistanut teille kertoa", sanoi hän pöydässä, "etten voi
teitä huomisaamuna seurata ajomatkallenne. Olen pakotettu
palajamaan pankkiin tuon shekkini tähden, jonka johdosta on
syntynyt hiukan vaikeuksia…"
— "Mepä saatamme teidät sinne", vastasi rouva Scilly, "siinä
kaikki, ja me odotamme teitä alhaalla vaunuissamme…"
— "Se pilaisi koko ajelunne", jatkoi Nayrac. "Nuo sisilialaiset ovat
väliin niin turhantarkkoja. He pystyvät kyllä minua siellä pidättämään
puoli tuntiakin…"
— "Asian sovitteleminen käy hyvin helposti päinsä", sanoi
Henriette. "Me saatamme teidät pankkiin ja sitten me ajamme
Englantilaiseen puutarhaan, joka ei ole kovin kaukana ja jossa
voimme kävellä vähän aikaa. Sitten lähetämme teille vaunut ja te
voitte meidät yhdyttää, niin pian kuin maffiusi'nne jättävät teidät
rauhaan… Näette että lukemisenne ovat minulle hyödyksi!…"

Varmaankaan ei lempeä nuori tyttö olisi täten leikkiä laskenut
opistansa ja tiedoistansa hirveästä sisilialaisesta maffia'sta. ja tuon
salaisen liiton jäsenistä, jos hän olisi voinut aavistaa, että hänen
lemmittynsä tällä hetkellä mielessään suunnitteli rakkausrikoksista
halpamaisinta, viheliäisintä, lemmityn luottamuksen pettämistä.
Hänen älynsä oli liian hieno, ja varsinkin hän oli liiaksi harjaantunut
erottamaan vähimpiäkin Francis'n äänen vivahduksia voidakseen olla
huomaamatta, että kreivittären ehdotus oli Francis'lle
vastenmielinen. Mutta olihan aivan luonnollista, että Francis piti
pitkäaikaisen odotuksen avovaunuissa kreivittären terveydelle
epäsuotuisana ja että hän tahtoi Henriettelle itselleenkin suoda sitä
virkistystä, jota nuo pitkät ajomatkat aina tuottivat ja joka niin
tuntuvasti hänen terveyttänsä vahvisti. Siten Francis'kin selitti
hänelle asian, kun he hetkeksi pääsivät kahdenkesken. Nuori mies ei
pelännyt mitään niin suuresti kuin epäilyksen heräämistä tuossa
viattomassa sydämessä. Hän sai kyllä, edistyessään rikoksen tiellä,
johon hän oli poikennut, montakin kertaa kokea, kuinka rakastavan
naisen pettäminen on samalla kertaa vaikeata ja helppoa —
vaikeata, sen tähden ettei mikään jää häneltä huomaamatta, ja
helppoa, sentähden että hän tyytyy järjettömimpiinkin tekosyihin,
kun hänen lemmittynsä ne hänelle esittää, ainakin siihen päivään
asti, jolloin hän epätoivokseen huomaa ensimäisen valheen, ja
silloin, mikä kuolettava tuska! Tällä hetkellä, joskin Francis ei voinut
olla häpeämättä puhdassydämisen lemmittynsä edessä, ei tuo häpeä
häntä estänyt antautumasta kärsimättömyyden kuumeen valtaan,
kun hän ajatteli huomispäivän vapauden varmuutta. Kunhan vain ei
tuo halpamainen juoni edes tyhjiin raukeaisi! Kunhan vain tuo pikku
tyttö todellakin olisi puutarhassa, olisi siellä yksin! Siitä, meidän
täytyy se tunnustaa, johtui hänen yönsä levottomuus, eikä
tunnonvaivoista. Me emme ole nopeat katumaan sitä omantunnon

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com

The Idea Of Europe A Critical History Weller Shane

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The Idea Of Europe A Critical History Weller Shane

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 6

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Slide 79

Slide 80

Slide 81