"Olenpa iloinen siitä, että Hillevi on löytänyt ystävän, joka on
samaa mielenlaatua kuin hän", lisäsi kuningatar, ikään kuin hän olisi
aavistanut, mitkä tunteet Hagarin sydämmessä liikkuivat.
"Niin, niin", virkahti presidentti, joka kiirehti parantamaan anteeksi
annettavaa unohdustansa, että nimittäin oli ajatellut ainoastaan
omaa vertansa. "Tässä on Hagar… Hagar…"
"Hagar Ring", virkahti mainittu arasti.
"Hagar Ring, niinhän se oli; presidentti Kurjen sukulainen ja
kasvattityttö. Minä etsin lukukumppania tyttärelleni ja kuulin
sattumuksesta Kurjen puhuvan tästä lahjakkaasta nuoresta
henkilöstä. No, lapsi, mitenkä Xenofoninne laita on? Vaikeita tietysti,
nuo ho, hä, to; ovat pahemmat, kuin der, die, das! tässä tulee panna
korko pilkulleen paikallensa."
"Xenofon on Hagarille kirkas kuin lähdevesi", rohkeni Hillevi
vastata, "mutta minulle se on kuin terva."
"Kyllä selkenee, nuppuseni, kyllä selkenee", hymyili iso-isä. "Mutta
menkää nyt kirjastoon, lapset! Älkäämme viivyttäkö hänen
majesteettiansa meidän vähäpätöisillä läksyillämme. Oih, että minun
taloni pitikin olla näin surkeassa tilassa, kun minulle näin suuri
kunnia tapahtui!"
Hän oli jäänyt seisomaan, kun ruhtinatar Eleonoora, joka olisi
halusta lähettänyt kaiken opin hiiteen, ääneti haukotellen oli tyytynyt
penkillä istumaan akkunan ääressä ja katsellut ulos kadulle.
"Jos asia minusta riippuisi", sanoi Kristiina, sitte kun vanhus oli
istunut hänen viereensä, "niin teidän talonne Tukholmassa ei autiona