The Radiance of France Nuclear Power and National Identity after World War II Inside Technology Gabrielle Hecht

The Radiance of France Nuclear Power and National Identity after World War II Inside Technology Gabrielle Hecht
The Radiance of France Nuclear Power and National Identity after World War II Inside Technology Gabrielle Hecht
The Radiance of France Nuclear Power and National Identity after World War II Inside Technology Gabrielle Hecht

1. Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
The Radiance of France Nuclear Power and National
Identity after World War II Inside Technology
Gabrielle Hecht
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/the-radiance-of-france-
nuclear-power-and-national-identity-after-world-war-ii-
inside-technology-gabrielle-hecht/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Entangled Geographies Empire and Technopolitics in the
Global Cold War Inside Technology 1st Edition Gabrielle
Hecht
https://ebookultra.com/download/entangled-geographies-empire-and-
technopolitics-in-the-global-cold-war-inside-technology-1st-edition-
gabrielle-hecht/
War Guilt and World Politics after World War II 1st
Edition Thomas U. Berger
https://ebookultra.com/download/war-guilt-and-world-politics-after-
world-war-ii-1st-edition-thomas-u-berger/
France during World War II From Defeat to Liberation World
War II the Global Human and Ethical Dimension 2nd Edition
Thomas Christofferson
https://ebookultra.com/download/france-during-world-war-ii-from-
defeat-to-liberation-world-war-ii-the-global-human-and-ethical-
dimension-2nd-edition-thomas-christofferson/
Slovenia 1945 Memories of Death and Survival after World
War II John Corsellis
https://ebookultra.com/download/slovenia-1945-memories-of-death-and-
survival-after-world-war-ii-john-corsellis/

3. Collateral Damage Americans Noncombatant Immunity and
Atrocity After World War II 1st Edition Sahr Conway-Lanz
https://ebookultra.com/download/collateral-damage-americans-
noncombatant-immunity-and-atrocity-after-world-war-ii-1st-edition-
sahr-conway-lanz/
World War II Reg Grant
https://ebookultra.com/download/world-war-ii-reg-grant/
Architecture Power and National Identity 2nd Edition
Lawrence J. Vale
https://ebookultra.com/download/architecture-power-and-national-
identity-2nd-edition-lawrence-j-vale/
Milestones in the Development of a National Infrastructure
for Nuclear Power 1st Edition Iaea
https://ebookultra.com/download/milestones-in-the-development-of-a-
national-infrastructure-for-nuclear-power-1st-edition-iaea/
Into the Pulpit Southern Baptist Women and Power since
World War II 1st Edition Elizabeth H. Flowers
https://ebookultra.com/download/into-the-pulpit-southern-baptist-
women-and-power-since-world-war-ii-1st-edition-elizabeth-h-flowers/

5. The Radiance of France Nuclear Power and National
Identity after World War II Inside Technology Gabrielle
Hecht Digital Instant Download
Author(s): Gabrielle Hecht
ISBN(s): 9780262582810, 0262582813
Edition: new edition
File Details: PDF, 31.71 MB
Year: 2009
Language: english

7. The Radiance of France

8. Inside Technology
edited by Wiebe E. Bijker, W. Bernard Carlson, and Trevor Pinch
A list of books in the series appears at the back of the book.

9. The Radiance of France
Nuclear Power and National Identity after World War II
Gabrielle Hecht
Foreword by Michel Callon and a new afterword
by the author
The MIT Press
Cambridge, Massachusetts
London, England

10. © 2009 Massachusetts Institute of Technology
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any
electronic or mechanical means (including photocopying, recording, or infor-
mation storage and retrieval) without permission in writing from the publisher.
For information about special quantity discounts, please email
[email protected].
This book was set in New Baskerville by Newgen.
Printed and bound in the United States of America.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Hecht, Gabrielle.
The radiance of France : nuclear power and national identity after
World War II/Gabrielle Hecht; foreword by Michel Callon and a new
afterword by the author.
p. cm.—(Inside technology)
Originally published: 1998. With new foreword and afterword.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-262-58281-0 (pbk. : alk. paper)
1. Nuclear engineering—France—History. 2. Nuclear engineering—Social
aspects—France. 3. Nationalism and technology—France. 4. National
characteristics, French. I. Title.
TK9071.H43 2009
621.480944—dc22
2009005929
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

11. For Paul

13. Contents
Foreword by Michel Callon xi
Acknowledgments xxv
Introduction 1
Technology, Politics, Culture, and National Identity
Conceptual and Methodological Tools
Research Stories and Oral Histories
1
A Technological Nation 21
State Engineering before World War II
State Institutions after World War II
What Is a Technocrat?
The Future of France
The Mentality of the Future
The Plan
2
Technopolitical Regimes 55
The Creation of the CEA
The Emergency of a Nationalist Technopolitical Regime
The G2 Reactor: Developing a Nationalist Technopolitical Regime
EDF: The Emergence of a Nationalized Regime
The EDF1 Reactor: Developing a Nationalized Technopolitical Regime

14. viii Contents
3
Technopolitics in the Fifth Republic 91
Technology and Gaullism
Technopolitics from the Fourth to the Fifth Republic: EDF2 and EDF3
Optimization and the Competitive Kilowatt-Hour
Controlling Fuel and Pricing Plutonium
Industrial Competitiveness, Exporting Reactors, and the Future of France
4
Technological Unions 131
The Politics of Unionism
Conceptualizing National Technological Progress
Recruiting Technical Elites
5
Regimes of Work 163
Marcoule
Chinon
6
Technological Spectacles 201
Salvation, Redemption, and Liberation
Reconciling Modernity and Tradition
Châteaux for the Twentieth Century
The Critics: “Two Steps Away Is the Abyss”
Counter-Spectacle: “When the Tale of Marcoule Is Told”
7
Atomic Vintage 241
Representations of Public Opinion
Peasants and Engineers: Bagnolais de Souche and Marcoulins
Interlude: Refl ections on Local Memory
The Little Kuwait of the Indre-et-Loire

15. Contents ix
8
Warring Systems 271
Preliminaries to the War: Public Relations and Technological Mishaps
The War Starts in Earnest: The Horowitz-Cabanius Report
PEON: Defi ning the Context for Technological Development
Breeder Reactors: Flexibility and Consensus
Unions Strike Back
Boiteux Declares the End of the Gas-Graphite Program
The CEA Strikes
Economic Comparisons, Union-Style
Back to Bagnols
The Cleanup at Saint-Laurent: Healing the Technopolitical Wound
The Battle Fizzles Out
Conclusion 325
Imagining a Technological Nation
Technology and Politics
Afterword 341
Notes 349
Bibliography 421
Index 455

17. Foreword
Michel Callon
France is an ideal object for science and technology studies (STS). Its
particular way of combining technical, social, and economic progress,
and the unshakeable confi dence of its elites in the universal power of
reason and science, make this country—which so likes to think of itself
as an exception—a truly exceptional object, a sort of laboratory animal
specially designed for analyzing relations between science, techniques,
and societies. Gabrielle Hecht saw this. Thanks to her talent and insight,
the French nuclear program that she chose to explore has turned out
to be for STS what the drosophila was for genetic research. This book
not only sheds new light on the role of technology in the construction
of national identities, it is also a seminal contribution to the history of
contemporary France.
The French Exception as an Exceptional Subject for STS
One of the unquestionable contributions of STS is to have shown that
techniques and societies are not distinct entities or sub-sets (as they
are referred to in the case of relations between the two) but rather the
components of socio-technical arrangements or assemblages. Thomas
Hughes, whose work profoundly inspired Hecht, proposed the term
seamless web, now commonly used to describe these hybrid realities.
Any arrangement or behavior consists of an entanglement of heteroge-
neous elements that, depending on the situations and points of view,
are defi ned for some as technical and for others as social, political, or
economic.
The seamless web metaphor has been and still is very useful. It per-
fectly sums up the main contribution of STS, which has been to rid
social theory of the supposedly universal distinctions (as between
science, technique, and society) concealing the diversity of observable

18. xii Michel Callon
confi gurations and associations. But this diversity exists, and to restore
it one has to go through a second stage and allow oneself the means to
study the differences that make it possible. The fi rst turn of undifferentia-
tion must be followed by a second turn, that of re-differentiation. For the
past ten years STS have been working hard on this re-differentiation. In
this respect Hecht’s book is a key contribution: fi rst, because it provides
new, glaring proof of the necessity to look into the black box of tech-
niques to unfold these differences; and second, because it proposes a set
of concepts, above all the technopolitical regime, that are particularly
fertile in analyzing the dynamics of complex, varied, and evolving rela-
tions between the technical and the political.
What a contrast, for example, between Hecht’s attention to techni-
cal details, and the repetitive studies devoted to so-called national inno-
vation systems—which roughly and superfi cially explain the content
of technical innovations in terms of the institutional confi gurations
in which they develop. France has produced an abundance of studies
without any imagination, generally by foreigners, who have delighted in
pinpointing French Jacobinism, its excessive centralism, overwhelming
state bureaucracy, preference for plans rather than markets, and atavis-
tic Colbertism. This literature has been countered by equally conven-
tional and repetitive analyses showing, on the contrary the diversity and
complexity of institutional confi gurations, which vary by the sector and
industry or by region. In both cases the social serves to explain the par-
ticular forms of technologies.
By plunging to the heart of reactors, Hecht departs from this
approach. She teaches us more about Frenchness and the French nation
from the controversies surrounding the choice of a nuclear power
plant’s loading system than we would learn from an author who once
again invoked the role of the grand technical corps and the centralism
of political power. In this way, she reveals the cracks and dynamics invis-
ible to those obsessed with institutions. Instead of explaining technical
decisions in relation to social context, she uses them to reconstruct the
socio-technical confi gurations that these decisions help to bring about.
Rather than explaining nuclear choices by French society, that improb-
able entity, she shows how, on the contrary, it was the engagement in the
production of nuclear power that helped to enact a French society that
is, at least partially, unexpected. Nuclear power “happened” to French
society like an adventure happens to the hero of a novel and alters the
course of his life. As I explain below, nuclear power instituted and estab-
lished, at its very core, an undifferentiated, sluggish, ignorant public

19. Foreword xiii
that alternated between gawping adhesion and violent opposition. This
politically passive public, that French society is still dragging around like
a millstone, is no less a by-product of nuclear power than is radioactive
waste.
Plunging into reactors to discover what French society is made of, like
Tocqueville said that one had to visit the colonies of a country to get to
know it, is one thing, showing that a country is the fruit of these techni-
cal works, just as it is the outcome of its colonial adventures, is another.
But to go all the way and to switch the direction of the causal analysis,
one still has to develop the right analytic tools. The observer cannot rely
on notions such as institutions, values, norms, interest groups, profes-
sions, or political regimes, which imply a society that is already there
and sharpen the distinction between humans and non-humans (rather
than revealing the variable confi gurations that they comprise.) Hecht
proposes the concept of a technopolitical regime to describe these
socio-technical arrangements and to study the unexpected differences
that they generate.
A technopolitical regime consists of a confi guration of heterogeneous
elements, combining mainly technical materialities, discourses, texts,
rules, procedures, plans, operating instructions, and calculation tech-
niques—the list is open—which are rendered mutually interdependent
and support one another. An important characteristic of these regimes
is that they describe themselves as both political and technical. This
dual qualifi cation is not the outcome of a decision by an observer who
discovered its hidden nature; it is constructed by the arrangement itself
and is embedded in it.
For instance, as Hecht recalls, in the early 1960s several systems for
loading nuclear fuel were envisaged. The one that was fi nally chosen,
for its technical characteristics, ensured a regular production of plu-
tonium and thus left the military option open. Here is a very simple
case in which the technical and the political are carefully defi ned and
distinguished, but are at the same time made interdependent. The
nuclear power plant, designed by industrialists, engineers and scientists,
is a hybrid sociotechnical agencement, both a technical device (capable
of producing plutonium and electricity) and a political contrivance (it
paves the way to the atomic bomb). To be able to say that this type of
plant functions adequately, one has to ensure that it simultaneously, and
satisfactorily, fulfi lls both functions. The plant produces plutonium and
electricity and . . . politics, because it is designed to carefully separate
the two domains while making them closely dependent on each other.

20. xiv Michel Callon
The concept of a technopolitical regime to account for this strange
arrangement requires us to go further than traditional analyses of the
political dimension of a technology. The two symmetrical positions
between which analyses usually oscillate (the technical is the continu-
ation of the political; the political is constrained or predetermined by
technical choices) become untenable. Neither the technical nor the
political are given in advance. The starting point is the agencement whose
particular confi guration explains and enacts a certain defi nition of the
political and the technical, and of their relations. The “plant” is at the
heart of this agencement that it shapes and that shapes it in turn, which is
why the analysis has to start with it.
If the nuclear power plant can be interpreted as a technopolitical
machine, it is because it is simply an element—albeit an essential one—in
an entity that includes many other elements which it supports and which
enable it to function as a technical and political machine. Consider the
meeting between Guillaumat and Mendès-France in 1954. The former
was responsible for the French nuclear program, the latter was Prime
Minister; the former was an eminent engineer, the latter an exemplary
politician. Mendès-France, concerned about the future of the nuclear
program, called Guillaumat to his offi ce to ask him if the time was ripe to
decide whether to build the bomb or not. Guillaumat hesitated. Before
answering he stepped aside, spoke with a colleague for a few minutes—
this kind of thing can only be discussed between technicians—and then
turned back to the man who embodied political virtue until his death.
The gist of what he said was: Mr Prime Minister, you have time. You don’t
have to decide now; you can do so later. This primitive scene, a perfect
illustration of a common conception of relations between science and
politics (the decider chooses between options presented by the expert),
is not external to the nuclear plant; it is made possible by it, embedded
in it. If Guillaumat can answer, without lying, that the time for political
decisions is not ripe, it is because the nuclear plant, as a technical device,
still leaves both options open (either making the bomb and electricity, or
making only electricity). This scene is part of the regime and the agence-
ment that it establishes. It is not external to the plant, just as the plant
cannot exist and last independently of this scene. Without the loading
system Guillaumat cannot reassure Mendès-France and support him in
his role as political decision-maker; without Guillaumat and Mendès-
France the loading system is destined to disappear. The regime includes
both the loading system and the primitive scene: it is material as much as
discursive; it constructs a reality and its interpretation.

21. Foreword xv
It may seem that the distribution of roles proposed by the nation-
alist regime (this is how Hecht qualifi es the agencement advocated by
Guillaumat and the Commissariat à l’Energie Atomique [CEA] that he
headed) is the only option. (Is it not the standard defi nition found in
most political science treatises, in which technology describes possible
worlds and politics chooses a desirable world?). The strength of the
book and of the notion of technopolitical regime is that it rids us of
this illusion. The other regime, which Hecht qualifi es as nationalized
and which was supported by EDF (the public fi rm with the monopoly
on production and distribution of electricity) confi gured the technical,
the political, and the relations between the two differently. This regime
politicized nuclear technology by economizing it, that is, by including it in
economic models and calculations evaluating existing and future tech-
niques in terms of one criterion only: the cost per kilowatt hour. The
EDF economists’ calculation was based on the simulation of a market
characterized by pure and perfect competition (pricing at the marginal
cost.) It also included a constraint of equity: each subscriber, irrespec-
tive of his or her location, was to pay the same price. In this technopolit-
ical regime, which mobilized different technologies than the preceding
one (the production of plutonium was no longer a priority objective),
the nuclear power plant was economized—that is, qualifi ed in terms of its
carefully calculated economic performance. This economization simulta-
neously organized a certain form of politicization corresponding to the
French defi nition of the public service: everyone’s right to equal access
to a regular, quality service, supplied at the best price. The politicization,
embedded in the regime and especially in its technical choices (very dif-
ferent from those of the CEA), required a regulatory state which ensured
that everything went according to the model and was supported by the
country’s main trade unions and political forces. Economization does not
exclude politics; it establishes a particular form of politics. By economizing
the nuclear (that is, by proposing an economic calculation of technical
choices, embedded in the most orthodox economic theory), the nation-
alized technopolitical regime politicized it, but in a different sense than
the politicization produced by the nationalist regime.
The notion of a regime thus highlights the diversity of possible forms
of politicization of technical artifacts. It emphasizes the complexity of
the agencements (discursive, material, calculative) framing these politi-
cizations and ensuring their conditions of felicity. It also shows that a
sociotechnical arrangement is not politicized in a social void. First, a
regime that emerges and is established feeds on available elements of

22. xvi Michel Callon
discourse, statements, and material devices that orient certain forms
of politicization. EDF did not invent the notion of a public service; the
CEA did not create a vision and a doctrine in terms of which governing
means choosing. As different as they may be from one another, these
conceptions of the political and its relations with the technical are, at
least partly, already there and ready for use. Second, a technopoliti-
cal regime is rarely in a situation where it occupies the entire fi eld. It
appears in opposition to other technopolitical regimes. The confronta-
tion described by Hecht between the two main French nuclear regimes
exemplifi es this point of view. The economization proposed by EDF and
the associated politicization of the technology were at least partially a
weapon against the politicization that the CEA wanted to impose. EDF’s
economic calculation was also intended to put the CEA engineers in a
weak position, and at this it was entirely successful as they found nothing
on which to oppose the EDF economists. The economic calculation was
then transformed into a successful political calculation which divided
two territories: that of civilian electronuclear power, whose economic
interest could be calculated, and that of military nuclear power, subject
to other rules of calculation, those of national sovereignties battling
with one another in the Cold War world. The competition between
technopolitical regimes meant that, in order to survive and grow, each
regime had to take the others into account in every sense. The choices
made by the two regimes and the trajectories they followed were not
simple, mutually exclusive alternatives. The nationalized technopolitical
regime, defended by EDF, prevailed because it imposed a demarcation
line between economic policy and foreign policy, which enhanced the
legitimacy of the nationalist regime (defended by the CEA) while simul-
taneously limiting its scope.
From the above we conclude that analyses of phenomena of socio-
technological lock-in can be inspired by the analysis proposed by Hecht.
The intense confrontation between EDF and the CEA was not simply a
clash between two options (the light-water sector which prevailed and
eliminated the graphite-gas sector), arbitrated by economic and politi-
cal interests or by the contingencies of history, and in which EDF and its
branch were the winners. It is better described as a complex process of
formatting a compound world characterized by the singular agencement
and hybridization of contradictory defi nitions of national sovereignty,
military strength, technical prowess, economic effi ciency, and social
justice. Every time that (socio)technical sectors, trajectories, options,
or standards compete, it would probably be fruitful to see them as

23. Foreword xvii
interpenetrating, hybridizing technopolitical regimes likely to spawn new
agencements, rather than as mutually exclusive or juxtaposing worlds.
France as a Performance
The concept of a technopolitical regime is not only useful for analyz-
ing the multiple theoretical and practical differences that can be intro-
duced between the political and the technical; it also has the effect of
profoundly renewing analyses of the so-called French exception—an
exception refl ected in the fact that 75 percent of the country’s energy
production is nuclear.
Explanations that start with the singularity of the French nation (that
is, the singularity of its history, institutions, political culture, or way of
conceiving of its place in the world) to explain how certain choices
were made and imposed, fall away on their own. Hecht shows us that
the French singularity is not only evolving, multiple, and contradictory
(like any national singularity), but that it is also constantly performed,
enacted, and reconfi gured through adventures such as those imposed
by the nuclear program. The direction of causal relations therefore has
to be reversed, and this simple reversal is in itself illuminating.
In particular, Hecht’s analysis shows—and I would now like to
comment on this point—that the nuclear program contributed pow-
erfully to the establishment of a form of functioning of French politi-
cal institutions, which we have proposed to call delegative democracy
(Callon et al.) This particular version of democracy was present in an
unfi nished and inchoate form even before the program got off the
ground; the decisions made concerning nuclear power led to its clari-
fi cation and its accomplishment of a sort of perfection. Pure delegative
democracy is a (monstrous!) French invention to which nuclear power
contributed decisively.
Delegative democracy (Hecht does not use this concept but her entire
book shows its interest) is based on a twofold delegation that constitutes
two great divides.
1
The fi rst delegation is that through which laypersons
entrust specialists with the task of developing the knowledge and tech-
niques required to answer their questions or the requests and needs
they (will) formulate. The second delegation reproduces the same
mechanism, but in this instance between ordinary citizens and their
elected representatives who, on their behalf, make legitimate decisions
concerning the organization of collective life and adjustments between
general and particular interests. These two delegations are performative.

24. xviii Michel Callon
They do not start off with the existence of the ordinary citizen and
the layperson. They simultaneously enact ordinary citizens and political
representatives, laypersons, and scientists—causing them all to exist.
The fi rst effect of this double delegation is to establish an even stricter
separation between the scientifi c and political spheres, the former being
responsible for the production of unquestionable facts while the latter
organizes the trade-off between values. The second effect is to shape
two distinct social worlds, distant from each other: that of the techni-
cal and political elites, and that of the public comprising a multitude
of passive and anonymous individuals who watch the show proposed
by the elites—a show consisting of dramatic political decisions and the
striking achievements of science and technology. Such delegations have
to be produced, maintained, and constantly deepened. Hecht’s analysis
teaches us that in France the nuclear program was instrumental in last-
ingly establishing delegative democracy and the divides on which it is
based and which it enacts.
Take the case of the technocratic way as an alternative way for orga-
nizing political institutions. In the aftermath of the Second World
War, France was confronted with the immense task of reconstruction.
Technocracy appealed to many because it promised effi ciency and
rapidity. But it also had staunch opponents, especially intellectuals, so
infl uential in France, who saw it as a perversion of democracy. They
were supported by the technicians, engineers trained in the elite Grandes
Ecoles, who wanted their skills to serve the general interest and preferred
to have a direct relationship with the political decision makers, without
being screened fi rst by the technocracy. Hecht, whose demonstration
I am faithfully following, explains how the nuclear program afforded
them an undreamt of opportunity to impose their views. The scene
between Guillaumat and Mendès-France perfectly illustrates the defeat
of the technocratic solution. Between the two men there is no interme-
diary. The engineer and the politician are face-to-face. As we have seen,
this strict role-play was part of the technopolitical regime defended by
the CEA, and after reading the fi rst chapter we understand that it was
no improvisation. This face-to-face had been prepared, we could say, in
a long process of collective refl ection, primarily within the Commissariat
Général du Plan, a sort of think tank responsible for preparing the future
in close collaboration with the social partners. That was where systemic
thinking, as Hecht calls it, was elaborated. Systemic thinking is a war
machine against technocracy. It stresses that the scientifi c and tech-
nological are distinct from the economic, social, cultural and ethical,

25. Foreword xix
and simultaneously affi rms the existence of interdependencies between
them. It is in the taking into account and the management of these
differences and of their interdependencies that the political resides.
Guillaumat and Mendès-France embodied and actualized systemic
thinking: let everyone play their part, and the system will be politically
and scientifi cally well managed! By refusing the hybridization of posi-
tions, favored by technocracy, the CEA’s technopolitical regime estab-
lished and supported one of the pillars of delegative democracy.
The strict and near-dogmatic separation between the technical and
the political obviously is at the heart of delegative democracy. But it gen-
erates huge diffi culties that the technocratic solution makes possible to
avoid. Would Guillaumat not be tempted to disguise the reality, which
he alone knew, so that he could pull all the strings? If Mendès-France
was not honest, could he not simply ignore the technician’s advice? In
short, the risk was dissimulation and arbitrariness on either side.
It was in this respect that the technopolitical regime conceived of
by EDF afforded guarantees and elegant solutions. First by economiz-
ing the technical and making the market a sort of judge of peace, EDF
defi nitively eliminated the temptation of technocracy. That option was
replaced by a calculation and models which objectifi ed the criteria of
choices and decisions while explicating them and making them debat-
able. These models were developed, implemented, and discussed by a
squad of experts (economists, jurists, sociologists), and their evaluation
involved a series of stakeholders (administration, unions). Second, the
technopolitical regime promoted by EDF continued to separate tech-
nical choices from political ones, but instead of displaying a somewhat
terrifying face-to-face between technicians and decision-makers, it set
between them the market and its cohort of experts and stakeholders of
all kinds. The separation between the technical and the political was still
postulated (as in the CEA technopolitical regime), but the mediations
between the two were multiplied, the role of the political being pre-
cisely to watch over the existence of this diversity so that, once everyone
had been heard, it could make a fi nal decision. This is how the nuclear
program, with the confrontation and cooperation that it organized
between the two regimes, established the separation between the politi-
cal and the technological, expelled the fi gure of the technocrat working
in the shadows, and replaced it with a host of mediators and constituted
groups expressing themselves in the public sphere.
The contribution of the nuclear industry to the performation of a
“purifi ed” and viable delegative democracy goes even further. The two

26. Other documents randomly have
different content

27. Irenen silmät leimusivat, hän hengitti kiihkeästi. Hän näki
Valdemarin seisovan tyynenä ja alistuvaisena. Epätoivo valtasi hänet.
Hän väänteli käsiään lohduttomana. Sitten hän puri huultaan,
naurahti, pakotti väkisin ilon kasvoilleen.
— Kuinka sinä saatoitkin olla niin mieletön, Valdemar? Auttajaa
sinä tarvitset. Sellaista, joka pitää huolta terveydestäsi ja keittää
ruokaa kerjäläisillesi. No, sellaistahan minä en osaa… Mutta olehan
nyt iloinen, Valdemar. Tein ensimäisen hyvän työn elämässäni, kun
en suostunut tulemaan sinulle onnettomuudeksi. Mitä sinä tuijotat,
kiitä minua.
Valdemar ojensi kätensä ja sanoi hiljaa:
— Unohtakaamme siis ja olkaamme ystäviä.
Ireneltä katosi kaikki toivo, hän tuli aivan kalpeaksi. Hän kokosi
voimansa, katsoi Valdemaria niin, että tämä perääntyi, ja kähisi:
— Minä vihaan, minä vihaan sinua. Niin!
Hän pyörähti ja meni. Valdemarista näytti, kuin hän olisi itkenyt.
* * * * *
Seurasi tuskaisa aika Valdemarin elämässä. Vasta nyt hän tajusi,
kuinka paljon hän Ireneä rakasti. Hän harhaili metsissä ajatuksiinsa
vajonneena, tunsi väsymystä ja haluttomuutta, ja alakuloisuus
painosti häntä. Mutta samalla kuin hän itse kärsi, heräsi hänessä yhä
voimakkaampi halu auttaa toisia kärsiviä. Yhä täydellisemmin hänelle
selkeni, kuinka oikean elämäntehtävän hän oli valinnut, ja hän päätti
antautua sille yhä hartaammin.

28. Parin viikon kuluttua tulivat rouva Salonen ja neiti Sinilehto
vieraisille.
— Te elätte liika yksinänne, herra Borg, sanoi rouva Salonen
päivällispöydässä. — Se vähentää teidän tarmoanne. Nyt teidän on
pakko kiinnittää huomiotanne kaikenlaisiin pikkuseikkoihin,
taloushuoliin. Se on miehelle aina kiusallista. Ja teille, jolla on niin
jaloja ja voimiavaativia harrastuksia, se on suorastaan
anteeksiantamatonta. Oh, herra Borg! Uskokaa minua. Te teette
vääryyttä itsellenne. Teillä pitäisi olla ystävä, toveri, joka alituisesti
valvoisi etujanne, joka vapauttaisi teidät pikkuhuolista ja jonka
kanssa voisitte keskustella, kun olette epätietoinen.
— Olette aivan oikeassa, hyvä rouva. Mutta mitä tehdä? vastasi
Valdemar väsyneesti hymyillen.
— Menkää naimisiin, sanoi rouva Salonen. Ja neiti Sinilehto säesti:
— Niin, menkää naimisiin.
Valdemarin otsa synkkeni. Hän katsoi lautaseensa, ja tuskallisia
muistoja liikkui hänen mielessään.
— Niinhän te sanotte, arvoisat naiset, niinhän te sanotte. Mutta
ajatelkaahan, minkälaiseksi nuoren tytön elämä muuttuisi minun
rinnallani. Hänen täytyisi alinomaa olla kosketuksessa köyhien
kanssa. Hän saisi tyytyä siihen, että omistaisin suurimman osan
ajastani pyrkimyksilleni. Hän tulisi olemaan enemmän auttajani kuin
vaimoni. Se vaatisi innostusta, ja sitä ei nuorilla naisilla ole. He
tahtovat iloita ja nauttia elämästään.
— Te erehdytte. On toisenlaisiakin tyttöjä, huomautti rouva.

29. — Niin, olkaa vakuutettu siitä, että teette suurta vääryyttä meille
tyttö poloisille, avusti neiti Sinilehto.
— Mahdollisesti. Mutta avioliittoon vaaditaan myös rakkautta.
Luullakseni minun on sangen vaikeata voittaa kenenkään sydäntä.
Valdemarin äänessä oli uneksiva sävy ja heikko katkeruus.
— Ooh! Kuinka te voitte!… huudahti neiti Sinilehto. Hän punastui
hiusmartoon saakka, loi katseensa alas ja jatkoi hämillään
syömistään.
Syntyi pitkä äänettömyys. Rouva Salonen iski silmää. Valdemar
tarkasteli mielenkiinnolla neidin vaaleita hiuksia, kauniita kasvoja ja
hieman liian suurta ja velttoa, mutta herkkää suuta. Sitten
keskustelun aihetta vaihdettiin.
Paria päivää myöhemmin Valdemar sai vienosti tuoksuvan kirjeen:
Antakaa minulle anteeksi, oi, minä rukoilen Teitä, antakaa
anteeksi, sillä en tiedä mitä teen. Mutta minun täytyy saada
kirjottaa Teille, sillä en saa missään rauhaa. En jaksa
kauemmin kestää tätä hirveätä levottomuutta, joka teillä-
käynnistäni saakka on kiduttanut minua, riistäen unenikin.
Kuinka Te voitte, kuinka Te voitte sanoa, ettette omista
kenenkään sydäntä! Oo, jospa minä osaisin kuvailla mitä
tunnen. Jospa tietäisitte, kuinka jokainen ajatukseni on Teitä
täynnä, kuinka… Ah, minä tiedän kyllä olevani vain mitätön
tyttönen, joka en merkitse Teille mitään, enkä koskaan voi
tulla merkitsemäänkään. Mutta Te olette suuri ja jalo. Te
ymmärrätte minua. Te annatte anteeksi tyttö paralle, joka

30. tuskansa poltteessa uskaltaa olla näin rohkea. Minun on nyt
helpompi, kun olen saanut keventää sydäntäni. Ettehän te ole
minulle pahoillanne, eikö totta?
Lilli S.
Kirje vaikutti Valdemariin syvästi. Pitkän aikaa hän oli neuvoton,
tietämättä mihin ryhtyä. Irenen kiehtova kuva väikkyi yhä hänen
mielikuvituksessaan. Mutta toiselta puolen vaati sisäinen ääni häntä
tekemään jotakin, lohduttamaan nuorta tyttöä, jonka suoruus oli niin
liikuttava. Ja niin kirjotti Valdemar vihdoin hyvin sydämellisen kirjeen,
kuvasi hämmästystään ja lausui paljon lempeitä sanoja. Ja
muutaman päivän kuluttua hän sai vastauksen, missä neiti Sinilehto
onnellisena kiitti häntä, katui edellistä kirjettään ja esitti kainon
pelkonsa enää tavata Valdemaria.
Valdemarille seurasi sisäisen taistelun aika. Hän mietiskeli paljon,
oli yksinään, ja hänen oli vaikea olla. Irenen luokse ei hän saanut
lähdetyksi, eikä tyttökään antanut mitään kuulla itsestään. Rakastiko
hän Ireneä? Irenen mielipiteet olivat niin kerrassaan toiset, hänen
luonteensa oli oikullinen ja villi, ja hänen sielussaan asui pahoja
voimia. Koskaan eivät he olisi voineet elää sopusoinnussa, auttaa ja
tukea toisiaan. Heidän sielujensa välillä ei ollut sukulaisuutta, kuinka
saattoi hän siis tyttöä rakastaa? Eikö se lumous, jonka valtaan hän
Irenen läheisyydessä joutui, ollut vain aistillista huumausta, jonka
ruumiillinen kauneus synnytti, vain turmiollista himoa? Mikä
yhdistäisi heitä ja lujittaisi heidän liittoaan, kun hekuman ensimäinen
hurma olisi ohitse? — Sitäpaitsi, aivan turhiahan hän pohti, Irenehän
oli kerta kaikkiaan kieltäytynyt hänelle tulemasta.
Väkisinkin suuntausivat hänen ajatuksensa Lilliin. Lempeät,
viattomat silmät säteilivät hänelle avoimesti, ja kauniit kasvot

31. hymyilivät. Eikö hän voinut Lilliä rakastaa? Ja miksei voinut? Olihan
tyttö lauha kuin kesätuuli. Koko hänen olennostaan huokui alistuva
nöyryys ja enkelin hyvyys. Eikö Valdemarin velvollisuus ollut
onnellistuttaa häntä, vaikkapa uhrautumallakin? Olihan heidän
harrastustensa yhtäpitoisuus se pohja, jolle saattoi perustaa
tulevaisuuden, se sopusointu, joka todelliselle, pyyteettömälle
rakkaudelle on olennaista. Varmaankin kykenisi nuoren tytön
voimakas ja puhdas lempi herättämään vastakaikua Valdemarissa ja
innostamaan häntä työhön ja ponnistuksiin. Kohtalo tarjosi hänelle
lahjaa, eikö hänen siis tullut ottaa sitä vastaan? Turhaa oli tavotella
saavuttamatonta. Tyytyväisyys ja alistuminen, niissähän oli onnen
salaisuus.
Elokuussa Irene matkusti pois hyvästiä sanomatta. Valdemariin
koski epämääräisesti. Kuun lopussa hän muutti kaupunkiin.
Muutamia viikkoja myöhemmin hän julkaisi kihlauksensa neiti
Sinilehdon kanssa.
2.
Tällä aikaa oli mykkä paholainen Valdemarin sydämessä paljon
kärsinyt. Turhaan oli se odottanut puhelahjansa palaamista,
raivonnut äänettömänä seuratessaan hoidokkinsa tekoja ja sadatellut
enkeliä, joka liukkain, väsymättömin kielin oli kuiskinut ainaista
hyvyyttään.
Vihdoin se oli kyllästynyt ja jättänyt tyyssijansa. Se asusti nykyään
näkymättömänä Valdemarin huoneessa, istuskellen pienellä
nurkkapöydällä. Se kulutti aikaansa puhaltamalla huilua, latomalla
palvelijain puolelta varastettuja kortteja pasianssiin ja piirtelemällä

32. hassunkurisia koukeroita pöydän tomuun. Se lämmitteli
auringonpaisteessa, vuoleskeli Valdemarin kynäveitsellä toisen
jalkansa kaviota ja viihtyi verraten hyvin yksinäisyydessään.
Toisinaan, unettomina öinä, se punoi kokoon ihmeellisiä juonia,
voidakseen jollakin tavoin saada mielipiteensä Valdemarin tietoon,
mutta mikään niistä ei onnistunut.
Eräänä sateisena syysiltana Valdemar palasi sangen myöhään
maatilaltaan. Hän oli läpimärkä, lopen väsynyt ja huonolla tuulella.
Hänen raha-asiansa näyttivät olevan sekaisin. Maanviljelys ei
läheskään kannattanut, pehtori oli tarvinnut suuren rahasumman, ja
talonpojille oli täytynyt antaa varoja apulannan ostoa varten. Pellot
olivat huonossa kunnossa, eikä karja tuottanut enää läheskään sitä
kuin ennen.
Saatuaan kuivat vaatteet päälleen Valdemar istahti työpöytänsä
ääreen, sillä hänellä oli tärkeätä kirjotettavaa. Häntä väsytti ja hän
tunsi haluttomuutta. Hän nousi, otti ratsupiiskan pöydältä ja huitaisi
sillä voimainsa takaa pari kertaa ympärilleen, norjentaakseen
jäseniään.
Kuului kauhea parahdus. Valdemar säikähti, jäi kuuntelemaan.
Mutta kaikki oli hiljaista eikä mitään näkynyt.
Isku oli sattunut mykkää paholaista selkään. Se hypähti sohvalle
painaen kädellään kipeätä kohtaa. Se ihmetteli omaa ääntään,
koetteli sitä uudelleen, varovaisesti, oudon ilon tulviessa mieleen…
Mykkä paholainen oli saanut puhekykynsä takaisin.
* * * * *

33. Haluttomana istuutui Valdemar työnsä ääreen. Pöydällä oli kaksi
suurta, keltakuorista kirjettä. Toinen sisälsi orpokodin johtajan
anomuksen, jossa tämä pyysi 20,000 mk uudistuksiin ja korjauksiin.
Valdemar hämmästyi; levottomana ryhtyi hän lukemaan perustelua.
Kaikki selittelyt tuntuivat hänestä löyhiltä, kummallinen epäluulo
heräsi hänessä, ja sen huomatessaan hän säpsähti. Mistä johtui
tämä epäilys? Koskaan ennen ei hän ollut sellaista huomannut
itsessään. Eikö hänellä ollutkaan tarpeeksi uhrautuvaisuutta?…
Palvelijatar astui huoneeseen.
— Eräs mies pyytää päästä sisään. Hän tahtoo apua.
— Antakaa hänelle rahaa ja käskekää hänen mennä, sanoi
Valdemar kärsimättömänä.
— Talouskassa on tyhjä, herra.
Valdemar otti lompakostaan rahaa ja antoi palvelijan viedä sen
tarvitsevalle.
Toisessa kirjeessä puhuttiin turvalaitoksen perustamisesta
langenneille naisille. Se oli naisyhdistyksen alote; viisihenkinen
toimikunta oli valittu järjestämään asiaa. Toiveet kohdistuivat
Valdemariin; toimikunta pyysi huomenna päästä hänen puheilleen.
Valdemar tuskaantui. Hän vajosi mietteisiinsä, ja katkeruus alkoi
orastaa hänen rinnassaan. Yhtä kurjaahan oli kaikki, huolimatta
ponnistuksista. Langenneiden naisten luku lisääntyi, äpärälapsia
syntyi yhä enemmän, ja kun prostitueerattuja oli ruvettu
ahdistamaan, oli sairaustapausten määrä kasvanut. Mitä siis kaikki

34. puuha hyödytti? Hän oli uhrannut omaisuudestaan enemmän kuin
oikeastaan olisi saattanut, mutta mikä oli tuloksena?
— Jokainen pyrkii auttamaan toista ja on itse vuorostaan avun
tarpeessa, kuiskaili Valdemar itsekseen. — Mitä sillä voitetaan?
Parempi, kun kukin ajattelisi vain omaa etuaan. Jos heikot sortuvat,
niin entä sitten! Ei ole vaivaisista puutetta.
Valdemar säikähti omaa ajatustaan. Mistä tuli tuollaisia sanoja
hänen huulilleen? Omatunto alkoi kolkuttaa: Tässä hän kulutti aikaa
alhaisissa mietteissä, vaikka työ odotti. Ja väsymyksestään ja
haluttomuudestaan huolimatta Valdemar tarttui kynään.
Jälleen ilmestyi palvelija ovelle.
— Kaksi henkilöä haluaa puhutella herraa.
— Mutta nythän on jo myöhä, tuskitteli Valdemar.
— He kävivät jo aikaisemmin, mutta minä sanoin, että herra tulee
kotiin vasta illalla.
— Hyvä isä! En saa koskaan rauhaa! Mutta eivätkö he sitten
käsitä, etten jouda, etten jaksa… Sanokaa, että tulevat huomenna.
Palvelija kumarsi ja poistui, hämmästellen isäntänsä huonoa
tuulta.
Valdemar nousi, käveli ympäri lattiaa. Hänestä tuntui kaikki
vastenmieliseltä ja tyhjältä, eikä hän ollenkaan halunnut kirjottaa.
— Häiritsevät työtäni, sekottavat ajatukseni. Enhän minäkään ole
mikään kone, hitto vieköön! jupisi hän.

35. Mutta pian hänen mielentilansa kävi ristiriitaiseksi. Hän oli
kuulevinaan sisäisiä kehotuksia, moitteita velvollisuuksiensa
laiminlyönnin johdosta. Hän hermostui.
— Olkoon! En minä jaksa. Ja onhan se päivä huomennakin.
Hän heittäytyi sohvalle pitkäkseen, nukkui heti ja näki unta:
Hän käveli huoneessaan. Yhtäkkiä hän huudahti ja peräytyi pari
askelta kauhistuneena. Nurkkapöydällä istui pieni, karvainen olento,
jolla oli punaiset kasvot, kaksi kiiltävän mustaa sarvea päässä ja
kavio toisessa jalassa. "Taivaan Jumala!" sammalsi Valdemar. Olento
hävisi kuin varjo. "Mutta minähän näin pirun, kuten Luther
aikoinaan", puheli Valdemar kummissaan. Kello löi kaksitoista. Näky
ilmaantui uudelleen. Jälleen Valdemar hätkähti, mutta rauhottui pian,
ja hänessä heräsi halu tutkia outoa ilmiötä. Eihän olento ollut
kovinkaan pelottava. Kirkkaissa mustissa silmissä oli hyväntahtoinen
ilme, paksut veripunaiset huulet hymyilivät ystävällisesti, paljastaen
valkean hammasrivin, ja nerokkaannäköisen, kaarevan nenän
sieraimet värähtelivät. Elleivät tuuheat, ylöspäin kaareutuvat
kulmakarvat, valtavat viisauden kohokkeet otsalla, nenän juuressa,
ja jykevä leuka olisi antaneet kasvoille voimakasta sävyä, olisi niitä
voinut pitää miltei hentomielisinä. Valdemaria nauratti. Hän astui
lähemmäs ja silitti hiljaa olennon karvaista selkää. Paholainen
pyörähti nuolennopeasti ja potkaisi Valdemaria käteen kaviollaan.
Sitten se nauroi täyttä kurkkua, suu ammollaan, mutta äänettömästi.
Valdemar kiljahti ja piteli kättään. Paholainen kirjotti punaliidulla
seinään: "Se, jolle hyvää teet, pistää ensimäiseksi." Valdemar kävi
miettiväiseksi ja heittäytyi sohvalle. Olento nosti huilun huulilleen.
Alkoi kuulua ihania, tuudittavia säveliä. Tähdet tuikkivat uudinten
raosta…

36. Kun Valdemar heräsi, oli aurinko jo korkealla. Pitkään aikaan ei
hän ollut nukkunut näin hyvin.
Hän oli hajamielinen, epäröivä, eikä kyennyt ryhtymään työhön,
vaikka tietoisuus velvollisuudestaan kiusasi häntä. Hänen
omatuntonsa jakeli kyllä nuhteitaan, mutta hän tuntui saaneen
ihmeellisen voiman sotia niitä vastaan.
— Täytyyhän minun itseänikin ajatella, mutisi hän lähtien
kävelylle.
Eräältä sivukadulta kuului meteliä. Muuan katupoika tappeli
kahden herraspojan kanssa.
— Varropas! Minä sanon tädille, niin joudut orpokotiin. Eihän
sinulla ole isääkään, kähisi toinen herraspojista.
— Väv väv väv väv! irvisti katupoika.
— Hamppari! Varas sinusta tulee.
— Älä kolita luista nokkaas!
— Retku-Ville! Vääräsääri! Menepäs saunaan, niin vaatteet
putoavat päältäsi. Niin paljon sinusta likaa lähtee.
Katupoika sieppasi kiven ja heitti erinomaisella taidolla sen
vihamiehensä selkään. Samassa Valdemar tarttui häntä kauluksesta.
Ville alkoi ulista.
— Kaikki on hänen syytään, selitti herraspoika itsetietoisena. —
Toimittakaa hänet orpokotiin. Hänellä ei ole isää, eikä hänen äitinsä
voi panna häntä kouluun. Hänestä ei tule mitään.

37. — Eikä hän tee mitään, säesti toinen.
— Myynhän minä sa-anomalehtiä… ja kerään vanhoja kalosseja.
Älkää viekö minua.
— Mutta etkö sinä tahtoisi hoitolaan? kysyi Valdemar kummissaan.
—
Siellä on vain kilttiä lapsia. Siellä sinun vasta hyvä olisi.
Villen kyyneleet kuivuivat hämmästyksestä. Hän katseli suurin
silmin
Valdemaria.
— No kysykää vaikka Rantasen Topilta taikka Pulju-Eetulta. Eivät
uimaankaan päässeet yhtä kertaa. Selkäänsä saavat, kun eivät jaksa
tehdä… Hän alkoi jälleen nyyhkyttää: — Ä-älkää viekö minua.
Valdemar säpsähti; hänen kulmansa vetäysivät kokoon. Sellainen
käsityskö lapsilla olikin orpokodista?… Kavalasti riuhtaisi Ville itsensä
eroon ja juoksi pakoon. Valdemar ei välittänyt siitä, ristiriitaisia
ajatuksia tulvi hänen mieleensä.
Tosiaankin, millainenhan mahtoi järjestys orpokodissa oikeastaan
olla? Hänellä ei ollut ollut aikaa sitä lähemmin tarkastaa. Oliko
johtaja silmäinpalvelija? Oliko hän tehnyt väärin luottaessaan tähän
mieheen, jonka koko ulkomuoto ilmaisi rehellisyyttä ja hyvyyttä?
Valdemar kulki kotiin kiivain askelin. Hän oli huonolla tuulella, ei
voinut ryhtyä mihinkään, vaan murjotti eteensä levottomana ja
synkkänä.
Iltapäivällä tuli komitea. Valdemar kuunteli haluttomana esityksiä,
vastaili vältellen, siirsi ratkaisun tuonnemmaksi, haluten

38. miettimisaikaa.
Komitea läksi.
Tuli pimeä. Hän ei sytyttänyt lamppua, vaan astuskeli
rauhattomana huoneessaan. Vihdoin hän meni jälleen ulos.
"Valkea kyyhky", luki hän erään ravintolan osotekilvestä. Outo
mielihalu valtasi hänet, hän aikoi sisään. Kuitenkin hän epäröi. Eihän
hän milloinkaan ollut käynyt sellaisessa paikassa. Hän oli jo menossa
pois, mutta kääntyi nopeasti takaisin.
— Tilaan sitruunamehua. Pöydällä on säästöpankki köyhiä varten.
Tungen sinne pari markkaa, siinähän on käyntiini kyllin syytä,
pälkähti äkkiä hänen päähänsä. Hän naurahti itsekin perusteluaan
eikä voinut ymmärtää, mistä se johtui hänen mieleensä.
Hän istahti piiloiseen sopukkaan verhon suojaan ja tilasi illallista.
Sikarin sauhu ja pihvin käry kiusasivat häntä. Hajamielisenä kuunteli
hän sekavaa puheensorinaa, naurun hihitystä ja lasien kilinää.
Yhtäkkiä tuttu ääni verhon toisella puolen kiinnitti hänen
huomiotaan.
— Sano mitä tahdot, Lilli on nätti tyttö. Mutta rahaa pitää olla.
Minä kun pistäysin Imatralla hänen kanssaan, niin kyllä pussini
oheni.
— Sen minä arvaan… No entä vaimosi? Ei epäile mitään?
— Hänhän hoitaa orpoja, hehehe. No, kipataanpas!
Syntyi vaitiolo. Valdemar oli tuntenut orpokotinsa johtajan äänen.

39. — Mitenkähän me siitä pelijutusta oikein selviämme? Eilen…
— Ole huoletta, kuiskasi johtaja. — Minä luotan Lilliin. Häät tulevat
tuotapikaa. Ja sitäpaitsi, on minulla muutakin.
— Älä helkkarissa! No mitä?
— Lähetin Borgille 20,000 markan anomuksen, parannuksia
varten. Siitä sitä pistetään kymmenisen tuhatta omaan taskuun.
— Jos suostuu.
— Varmasti suostuu. Minuunhan se luottaa kuin jumalaan…
Valdemaria kauhistutti, hän uskoi tuskin omia korviaan. Hän riensi
ulos tuntien pahoinvointia. Oven edessä oli muuan auto ajaa hänet
kumoon. Valdemar kääntyi katsomaan. Neiti Sinilehto hyppäsi ulos,
maksoi ja katosi "Valkeaan kyyhkyyn". Nyt tiesi Valdemar varmasti,
ketä Lilliä johtaja oli tarkottanut.
Valdemar kulki kotiin tuntien tuskaa ja inhoa. Perille päästyään
hän huomasi unohtaneensa avaimen. Hän kiersi pihanpuolelle
koputtaakseen palvelijain ikkunaan. Sisältä kuului outoa hälinää, ja
hän jäi hetkeksi katselemaan uudinten raosta. Pöydällä näkyi pulloja
ja laseja; terävä naurun kikatus tunkeusi korviin. Valdemar ei
suuttunut eikä katkeroitunut. Hän oli välinpitämätön ja rauhallinen,
melkeinpä hymyili. Vihdoin hän koputti. Hätääntyneen näköinen
palvelija kurkisti verhon raosta siristäen silmiään. Valdemar viittasi ja
lähti ovelle. Avattuaan pyyteli humalainen palvelija anteeksi sanoen
luulleensa herran nukkuvan. Äänettömänä Valdemar astui hänen
ohitseen.

40. Ensimäiseksi työkseen hän repi anomuksen, joka vielä oli pöydällä.
Sitten hän otti sormuksen sormestaan. Hetken hänen mielialansa oli
sekava, jopa tuskallinenkin, mutta vähitellen tuli hänen yhä parempi
ja rauhallisempi olla. Ilmakin, jota hän hengitti, tuntui ikäänkuin
raikkaammalta. Hän tunsi vapautusta ja suurta iloa päästessään
eroon ihmisistä, joiden elämä ja teot eivät enää vähääkään häntä
liikuttaneet.
Hän oli saanut epäilyn lahjan.
* * * * *
Valdemar ryhtyi tarmokkaisiin toimenpiteisiin. Orpokotinsa hän
jätti kaupungin huostaan, lahjottaen sille talon tavaroineen. Hän
ilmotti eroavansa vaivaistalon johtokunnasta, johon oli kuulunut.
Langenneiden naisten turvalaitoksesta ei hän tahtonut tietää mitään,
vaan kirjoitti toimikunnalle, ettei asia häntä vähintäkään liikuttanut.
Hän oli perin hyvällä tuulella, hyräili ja rallatteli. Mielessään hän
hautoi muuttoa maalle.
Kerran, kun hän oli kävelyllä, yritti muuan vaimo käsirattailla tuoda
suurta vaatekuormaa pyykkirannasta. Vastamäessä ei kuorma
kulkenutkaan. Valdemarin tuli sääli; hän riensi apuun.
— Älkää, hyvä herra, mitäs ihmiset sanovat, hätäili nainen
punastuen.
— Panin liian paljon. Täytyy vähän pienentää kuormaa.
— En välitä ihmisistä, sanoi Valdemar. — Tehän olette aivan
uuvuksissa. Ei pidä ponnistaa liikaa.

41. — Kiitoksia hyväntahtoisuudestanne. Kyllä minä nyt, kun päästiin
tämä ylämaa… On se ennen tullut keveästikin, yhtä suuri kuorma,
vaan olen väsynyt. Mieheni on sairaana, ja lääkkeet vievät rahaa. Ei
tahdo riittää ravintoon, kun olen yksin ansaitsemassa. Tuhansia
kiitoksia, hyvä herra.
Valdemar tarkasteli vaimoa, jonka kalpeista, laihtuneista kasvoista
kuvastui kärsimys ja luja tahto.
— Te elätätte perhettänne, niinkö? Onko teillä lapsia? kysyi hän.
— On, kaksi.
— Ja miehenne on sairaana?
— Niin, jo toista kuukautta.
— Oletteko koettanut mistään pyytää apua?
— Hyvä herra. Minä olen terve ihminen ja jaksan tehdä työtä. En
ikinä tahtoisi kerjätä. Kun vaan mieheni tulisi ennalleen, niin kaikki
olisi hyvin.
Naisen äänessä oli hillittyä omanarvontuntoa. Valdemar katsoi
häntä silmiin.
— Haluaisin nähdä miestänne. Asutteko kaukana?
— Ei tästä pitkälti ole… Mutta… se on vain köyhän maja, niin että
tokko herra…
Valdemar nyökäytti päätään vastaamatta.

42. Mökki oli kurja viistoon painuneine ovineen ja rikkinäisine
ikkunoineen, mutta aika siisti. Lapset leikkivät tyydyttävän puhtaalla
permannolla. Sängyssä makasi laihtunut ja parrottunut mies
sairaana.
— Kysykää ahkerasti lääkärin neuvoja, sanoi Valdemar
kaivaessaan lompakkoaan. Hattuaan kohottaen hän laski
satamarkkasen kiittelevän vaimon käteen. Milloinkaan ei hän ollut
tuntenut niin suurta antamisen iloa.
Kotona odotti häntä joukko huonosti puetuita nuoria miehiä, jotka
pyysivät apua.
-. Miksette tee työtä? tiuskaisi Valdemar.
— Ei saa työtä, herra, ajat ovat huonot.
— Minä toimitan, odottakaa.
Valdemar poistui huoneeseensa. Hän palasi hetken kuluttua kirje
kädessä.
— Menkää maatilalleni ja antakaa tämä kirje pehtorilleni. Hän
toimittaa teille työtä.
Miehet luikkivat tiehensä nolostuneina.
Valdemar erotti palvelijansa ja järjesti asiansa maallemuuttoa
varten. Hän ei ottanut ketään vastaan. Suuresti hän nautti
häiriintymättömästä rauhasta.
Kun hän eräänä iltana palasi kotiin, rentoili pari jätkää portin
luona.

43. — Mistähän hiivatista sitä sais pullon kaljaa? kysyi toinen
sylkäisten pitkään.
— Sanos muuta. Siihen on piru mennyt Porin herraankin. Ei siltä
enää liikene viittä penniä… Siitähän sitä ennen nostettiin rahaa kuin
pankista.
Valdemar naurahti sisäänmennessään. Seuraavana päivänä hän
muutti maalle.
Hän ryhtyi ottamaan selkoa talonpoikien tilasta ja teki pitkiä retkiä
maa-alueensa äärimäisiin kolkkiin. Mutta kuinka hän hämmästyikään
nähdessään, miten metsät olivat haaskatut. Oli jätetty kartanon
ympärille koskematon kehä puita, jotta ei hävitys pistäisi silmään,
mutta etempää oli kaikki hakattu.
Valdemar poikkesi erääseen torppaan. Mainio, tilava tupa oli hyvin
epäsiisti. Pöydällä oli pulloja ja ruuan jätteitä. Nurkassa, suuren
oluttynnyrin päällä, istui poika hajareisin, kiusaten pikkusiskoaan.
Isäntä makasi sängyssä kädet levällään, sikahumalassa, ähkien
kovasti; renki loikoi kiukaalla piian vieressä. Valdemar katseli
äänettömänä; hänessä heräsi viha.
    Näinhän se lauleli Lammin likka
    tuohia pihtiin pannessansa…
Isäntä se sillä tavoin laulaa juritti sängyssä. Valdemar lähti
paiskaten kiivaasti oven kiinni.
Toisessa torpassa oli erinomainen asuinrakennus. Isäntäväki näytti
elelevän herroiksi tekemättä mitään. Vierailla he väännättivät
maansa, korjaten itse sadon.

44. Mitä perusteellisemmin Valdemar teki tarkastuksiaan, sitä
selvemmin hän huomasi, että hänen torppareistaan oli muodostunut
erikoinen luokka, jonka hyvinvointi oli johtanut laiskuuteen ja
paheisiin. Myymällä metsää he olivat saaneet rahaa ja rahalla
palkanneet vieraan väen tekemään töitä. Ja näitä palkollisiaan he
ahdistelivat ja sortivat paljoa säälimättömämmin kuin heitä itseään
oli koskaan sorrettu.
Vihan vimmassa Valdemar tarttui työhön. Mikä pölkkypää hän
olikaan ollut uskoessaan hyvää ihmisistä ja luottaessaan heihin.
Armotta hääti hän kaikki torpparinsa, otti heidän maansa omikseen,
mutta antoi niiden, jotka halusivat, jäädä asumaan paikoilleen sillä
ehdolla, että tekisivät yksinomaan hänen työtään. Hän erotti
kelvottoman pehtorinsa ja palkkasi uuden. Hän hankki koneita,
nuorta työväkeä, kunnollisia vouteja. Lyhyessä ajassa hän teki
erinomaisen viljelyssuunnitelman, neuvotellen asiantuntijain kanssa.
Vastustamattomalla tarmolla hän alkoi panna sitä täytäntöön. Hän
maksoi kohtuullisesti, jopa runsaastikin, mutta oli samalla
vaativainen ja erotti armotta pienimmästäkin huolimattomuudesta.
Häntä pelättiin ja vihattiin, mutta myöskin kunnioitettiin.
Kului pari vuotta. Yksinäisyys painosti Valdemaria toisinaan. Mutta
hän näki työnsä menestyvän, ja se lisäsi hänen voimiaan ja
tarmoaan.
* * * * *
Levisi tieto: Irene oli tullut kotiin, seurassaan nuori, pitkä
herrasmies. Huhuttiin herran olevan Irenen sulhasen; kerrottiin
myöskin, että Irenen veli oli hurjastellut talon suuriin velkoihin.
— Sulhanen on kai rikas, ajatteli Valdemar. Hän osti automobiilin.

45. Irene ei kutsunut häntä luonaan käymään. Valdemar vajosi
muistelmiinsa ja tuli hajamieliseksi. Hän ajeli levottomana autollaan,
hurjasti kuin hullu, mutta kertaakaan ei hän tavannut tyttöä.
— Irene rakasti minua ennen, mutta minä en ymmärtänyt häntä,
ajatteli Valdemar, ja asia tuntui hänestä päivänselvältä. — Irene on
vain sen miehen, joka kykenee hänet ottamaan, mutta minä olen
saamaton nahjus. Hän on minulle suutuksissaan. Ei hän sääli
heikkoa, mutta hän kärsii huomatessaan olevansa voimakkaampi.
Valdemar kummeksui omia ajatuksiaan. Miten toisenlaisia ne
olivatkaan kuin ennen! Ihan itsekseen niitä pulpahteli hänen
aivoistaan. — Huima suunnitelma alkoi kyteä hänen mielessään,
mutta hän epäröi.
Elokuussa julkaistiin kihlaus. Valdemar joutui epätoivoon ja lähetti
onnittelun. Hän sai kutsut pitoihin. Silloin hän päätti uskaltaa mitä
tahansa.
Hän tuli kihlajaisiin huimaa vauhtia autollaan, nousi suorana ja
kalliisti vaatetettuna. Irenelle hän antoi ruusun, onnitellen
sydämensä pohjasta, kasvot vaaleina. Hän huomasi, kuinka tytön
suupielet heikosti värähtelivät ja katse hämärtyi; se rohkaisi häntä.
Hänet esiteltiin sulhaselle, ja hän osasi olla kohtelias.
Päivällisen jälkeen, kun oltiin verannalla, tarjosi Valdemar
käsivartensa morsiamelle.
— Jos suvaitset, Irene. Minulla olisi jotakin puhuttavaa.
Hän vei tytön etemmäksi puistoon, vaieten.
— No, mitä aiot? kysyi Irene vihdoin.

46. — Odotahan, sai Valdemar vastatuksi. Hänen kasvonsa olivat aivan
valkeat. Irenen valtasi outo pelko.
He tulivat maantielle. Automobiili puhisi lähtövalmiina. Ja yhtäkkiä
Valdemar nosti tytön kuin lapsen syliinsä ja syöksyi autoon. Irene
kirkaisi. Se oli myöhäistä. He kiisivät vinhaa vauhtia.
— Valdemar! Mitä tämä merkitsee? kysyi Irene tuskaisin äänin.
Valdemar ei vastannut. Hän tuijotti eteensä kylmänä ja väsyneenä.
— Mitä sinä aiot, Valdemar?… Puhu! Tämähän on kauheata.
Valdemar istui liikkumattomana. Outo nautinto hurmasi häntä.
— Herran tähden, Valdemar! Sinähän olet mieletön. Mikset sinä
sano mitään? — Irene alkoi nyyhkyttää.
Vastustamattomalla voimalla tempasi Valdemar tytön syliinsä ja
suuteli häntä hurjasti.
— Minä rakastan sinua, Irene, minä rakastan sinua ja vien sinut
pois.
Minun täytyy saada sinut itselleni. Sinun täytyy rakastaa minua. —
Hänen äänensä oli vavahtelevaa, intohimoista kuisketta.
Irene ponnisti turhaan irti. Sitten hän herpautui, jäi lepäämään
Valdemarin käsivarsien varaan. Hän vapisi, näytti luhistuvan kokoon
ja tuijotti Valdemariin kuin lapsi.
— Sinä olet hirveä mies, Valdemar. Sinä olet kokonaan muuttunut.
Päästä minut! Minä pelkään sinua.
— En!

47. Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com