The SAGE Handbook Of Cultural Analysis Tony Bennett

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks or textbooks
The SAGE Handbook Of Cultural Analysis Tony
Bennett
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-
cultural-analysis-tony-bennett/
Explore and download more ebooks or textbooks at ebookultra.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
Culture Class Distinction CRESC 1st Edition Tony Bennett
https://ebookultra.com/download/culture-class-distinction-cresc-1st-
edition-tony-bennett/
The SAGE handbook of feminist theory 1st Edition Johnstone
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-feminist-
theory-1st-edition-johnstone/
The SAGE Handbook of Measurement 1st Edition Geoffrey
Walford
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-measurement-1st-
edition-geoffrey-walford/
The SAGE Handbook of Action Research 3rd Edition Hilary
Bradbury
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-action-
research-3rd-edition-hilary-bradbury/

The SAGE Handbook of Geographical Knowledge 1st Edition
John Agnew
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-geographical-
knowledge-1st-edition-john-agnew/
The SAGE Handbook of Grounded Theory 1st Edition Antony
Bryant
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-grounded-
theory-1st-edition-antony-bryant/
The SAGE Handbook of Mentoring 1st Edition David Ashley
Clutterbuck (Editor)
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-mentoring-1st-
edition-david-ashley-clutterbuck-editor/
The SAGE Handbook of Islamic Studies 1st Edition Akbar S
Ahmed
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-islamic-
studies-1st-edition-akbar-s-ahmed/
The SAGE Handbook of Applied Social Research Methods 2nd
Edition Leonard Bickman
https://ebookultra.com/download/the-sage-handbook-of-applied-social-
research-methods-2nd-edition-leonard-bickman/

The SAGE Handbook Of Cultural Analysis Tony Bennett
Digital Instant Download
Author(s): Tony Bennett, John Frow
ISBN(s): 9781473971738, 147397173X
Edition: [Enhanced Credo edition].
File Details: PDF, 7.63 MB
Year: 2013
Language: english

TheSAGE
Handbookof
CulturalAnalysis
Edited by
Tony Bennett
and
John Frow
Los AngelesLondonNew DelhiSingapore

© Editorial arrangement and introduction Tony Bennett and
John Frow 2008
Chapters 1–25, 27–33 © Sage Publications Ltd 2008
Chapter 26 © David Hesmondhalgh 2008
First Published 2008
Apart from any fair dealing for the purposes of research or
private study, or criticism or review, as permitted under the
Copyright, Designs and Patents Act, 1988, this publication may
be reproduced, stored or transmitted in any form, or by any
means, only with the prior permission in writing of the publishers,
or in the case of reprographic reproduction, in accordance with the
terms of licences issued by the Copyright Licensing Agency.
Enquiries concerning reproduction outside those terms should be
sent to the publishers.
SAGE Publications Ltd
1 Oliver’s Yard
55 City Road
London EC1Y 1SP
SAGE Publications Inc.
2455 Teller Road
Thousand Oaks, California 91320
SAGE Publications India Pvt Ltd
B 1/I 1 Mohan Cooperative Industrial Area
Mathura Road
New Delhi 110 044
SAGE Publications Asia-Paciﬁc Pte Ltd
33 Pekin Street #02-01
Far East Square
Singapore 048763
Library of Congress Control Number: 2007927716
British Library Cataloguing in Publication data
A catalogue record for this book is available from
the British Library
ISBN 978-0-7619-4229-0
Typeset by Cepha Imaging Pvt. Ltd., Bangalore, India
Printed in Great Britain by The Cromwell Press Ltd, Trowbridge, Wiltshire
Printed on paper from sustainable resources

Contents
Acknowledgements v
Advisory Panel vi
Notes on Contributors vii
INTRODUCTION: VOCABULARIES OF CULTURE 1
PART I FRAMEWORKS OF ANALYSIS 17
1 Anthropology and Culture 25
Eric Gable and Richard Handler
2 Cultural Geography: An Account 46
Kay Anderson
3 Psychology and Cultural Analysis 66
Valerie Walkerdine and Lisa Blackman
4 Sociology and Culture 86
Tony Bennett
5 Cultural History 107
Peter Burke
6 Literary Studies 126
James F. English
7 Culture and Music 145
Tia DeNora
8 Visual Analysis 163
Mieke Bal
9 Film Studies 185
Tom Gunning
10 Broadcasting 206
Toby Miller
11 Cultural Studies 227
Ien Ang
12 Feminism and Culture: Theoretical Perspectives 249
Griselda Pollock
13 Material Culture 271
Daniel Miller
14 Culture: Science Studies and Technoscience 291
Andrew Pickering

iv CONTENTS
PART II CURRENT ISSUES 311
15 Culture and Nation 317
David McCrone
16 Culture and Modernities 338
Joel S. Kahn
17 Globalization and Cultural Flows/Networks 359
Diana Crane
18 Colonialism and Culture 382
Christopher Pinney
19 Indigenous Culture: The Politics of Vulnerability and Survival 406
Tim Rowse
20 Cultural Property 427
John Frow
21 Culture and Economy 447
Timothy Mitchell
22 Culture, Class and Classiﬁcation 467
Mike Savage
23 Analysing Multiculturalism Today 488
Ghassan Hage
24 Culture and Identity 510
Simon Clarke
25 Culture, Sex and Sexualities 530
Elspeth Probyn and Gilbert Caluya
26 Cultural and Creative Industries 552
David Hesmondhalgh
27 Cultural Technologies 570
Celia Lury
28 Cyberculture and New Media 587
Tiziana Terranova
PART III RESEARCH THEORY AND PRACTICE 609
29 Ethnography 613
Johannes Fabian and Vincent de Rooij
30 Visual Anthropology 632
Sarah Pink
31 Thinking by Numbers: Cultural Analysis and the Use of Data 654
Justin Lewis
32 Discourse Analysis 674
Lilie Chouliaraki
33 Cultural Activism 697
Pepi Leistyna
Index 717

Acknowledgements
We are particularly grateful to Chris Rojek at Sage for asking us to edit this Handbook in the
ﬁrst place, and for his willingness to let us stretch the envelope a little in our approach to the
genre of ‘the Handbook’ by encouraging our contributors to write with a little more ‘edge’ than
the genre customarily allows. We have also appreciated his patience in giving us the time both
to assemble the team of contributors we wanted and then giving them the time to write to the
demanding briefs we had prepared for them. We are grateful too to Mila Steele at Sage for
her help through all stages, from initial contacts with authors through to the handover of the
completed manuscript and the efﬁciency of her management of the production process. And
we thank Karen Ho from the Open University for her invaluable assistance in formatting the
manuscript to ensure consistency between the different chapters.
We are grateful, too, to the members of our editorial advisory panel. They were, collectively
and individually, of real help to us at many stages in the process. Their advice was invaluable
at the time when we were struggling to give some shape to the collection and even more so,
later, when devising briefs for speciﬁc chapters where we found ourselves in territory that
was relatively unfamiliar to us. We thank them too for their good service in helping persuade
prospective contributors to sign up to this project.
But our greatest debt is to our contributors. We are grateful to all of them for the productive
and collegial ways in which they have responded, ﬁrst, to our initial briefs, and, second, to our
comments on their ﬁrst and subsequent drafts. It is rare in a venture of this kind to be able to
say that we have not encountered any sense of authorial self-interest standing in the way of
the business of shaping a collective product, but we haven’t and we’re grateful for it. To those
contributors who ﬁnished ﬁrst: our thanks for your patience in waiting for the whole to come
together. To those who ﬁnished last: our thanks for pulling out all the stops when it was needed.
And, having ﬁrst started work on this project in 2001, we are, ﬁnally, thankful that it is
completed!

AdvisoryPanel
Professor Roger Chartier, Department of History, University of Pennsylvania
Professor Rey Chow, Andrew W. Mellon Professor of the Humanities, Department of Modern
Culture and Media, Brown University
Professor Dana Polan, Department of Cinema Studies, Tisch School of the Arts, New York
University
Professor Rita Felski, English Department, University of Virginia
Professor Jonathan Spencer, Department of Social Anthropology, University of Edinburgh
Professor Nicholas Dirks, Department of Anthropology, Columbia University
Professor Meaghan Morris, Department of Cultural Studies, Lingnan University, Hong Kong;
Centre for Cultural Research, University of Western Sydney
Professor Andrew Ross, American Studies, Faculty of Arts and Science, New York University
Professor Nigel Thrift, Vice Chancellor, University of Warwick
Professor Margaret Wetherell, Psychology, Faculty of Social Sciences, The Open University

NotesonContributors
Kay Andersonis Professor of Cultural Research at the Centre for Cultural Research, University
of Western Sydney. She has a long history of engagement with issues of race, culture, nature,
and colonialism in Human Geography, as signalled by her (award-winning)Vancouver’s
Chinatown(1991) andRace and the Crisis of Humanism(2007). She has co-edited texts on the
culture concept (Inventing Places, 1991;Cultural Geographies, 1999;Handbook of Cultural
Geography, 2003), and is elected Academician of the Academy of the Social Sciences (UK) and
Fellow of the Academy of the Social Sciences in Australia.
Ien Angis Distinguished Professor of Cultural Studies at the University of Western Sydney,
where she was the founding director of the Centre for Cultural Research. At present she is
an Australian Research Council Professorial Fellow. She is the author of a number of books,
includingWatching Dallas(1985),Desperately Seeking the Audience(1991),Living Room Wars
(1996) andOn Not Speaking Chinese(2001). She is an elected fellow of the Australian Academy
of Humanities.
Mieke Bal, a well-known cultural critic and theorist, holds the position of Royal DutchAcademy
of Sciences Professor (KNAW). She is also Professor of the Theory of Literature in the Faculty
of Humanities at the University of Amsterdam. Her many books includeA Mieke Bal Reader
(The University of Chicago Press, 2006),Travelling Concepts in the Humanities: A Rough Guide
(University of Toronto Press, 2002) andNarratology: Introduction to the Theory of Narrative
(University of Toronto Press, 1997). She is also a video artist.
Tony Bennettis Professor of Sociology at the Open University, a Director of the Economic
and Social Science Research Centre on Socio-Cultural Change (CRESC), and a Professorial
Fellow in the Faculty of Arts at the University of Melbourne. Recent publications include
Culture: A Reformer’s Science;Pasts Beyond Memory: Evolution, Museums, Colonialism; and
New Keywords: A Revised Vocabulary of Culture and Society(edited with Larry Grossberg and
Meaghan Morris). He was elected to membership of the Australian Academy of the Humanities
in 1998.
Lisa Blackmanis a Senior Lecturer in the Department of Media and Communications,
Goldsmiths College, UK. She works at the intersection of critical psychology and cultural
theory, and particularly on the relationships between the body, affect and the psychological.
She has published two books: L. Blackman and V. Walkerdine (2001)Mass Hysteria: Critical
Psychology and Media Studies(Palgrave); and L. Blackman (2001)HearingVoices: Embodiment
and Experience(Free Association Books). She is currently completing two monographs. The
ﬁrst is under consideration by Duke University Press: L. Blackman (forthcoming),Feeling FINE:
Affect, Relationality and the ‘Problem of Personality’. The second is a general introduction to
body theory: L. Blackman (2008)The Body: The Key Concepts. London: Berg.

viii NOTES ON CONTRIBUTORS
Peter Burkerecently retired from his post as Professor of Cultural History, University of
Cambridge, but remains a Fellow of Emmanuel College. His studies of cultural history, which
have been translated into 30 languages, range fromCulture and Society in Renaissance Italy
(1972) toWhat Is Cultural History?(2004).
Gilbert Caluyais currently completing his PhD on the spatial politics of everyday fear in
the Gender and Cultural Studies Department, University of Sydney, where he also lectures on
feminist, postcolonial and queer theory. He was awarded the University of Sydney Medal in
2003 for his ethnography of gay Asian males in Sydney’s gay scene, which also received the
Australian Lesbian and Gay Archives Thesis Prize. He has work published in theJournal of
Intercultural StudiesandACRAWSA e-Journal.
Lilie Chouliarakiis Professor of Media and Communications at the Department of Media and
Communications at the LSE and Research Director of POLIS, LSE’s think tank on media and
society. Her recent publications includeThe Spectatorship of Suffering(Sage, 2006) andThe
Soft Power of War(Benjamins, 2007).
Simon Clarkeis Professor of Psycho-Social Studies and Director of the Centre for Psycho-
Social Studies at the University of the West of England, UK. He has published numerous
articles, essays and reviews on the psychoanalytic understanding of racism, ethnic hatred
and social conﬂict. Recent publications include:Social Theory, Psychoanalysis and Racism
(2003);From Enlightenment to Risk: Social Theory and Contemporary Society(2005) and
Emotion, Politics and Society(2006; with Paul Hoggett and Simon Thompson). He is
currently working on a new book,Constructions of Whiteness, and is Consulting Editor
(with Paul Hoggett) of a new Karnac Book series,Exploring Psycho-Social Studies. Simon
is editor of the print journalPsychoanalysis, Culture & Society(Palgrave) and is currently
directing a research project which forms part of the larger £4 million ESRC ‘social
identities’ programme. The project looks at notions of home and identity in contemporary
Britain.
Diana Craneis Professor Emerita in the Department of Sociology at the University of
Pennsylvania. She is a specialist in the sociology of culture, arts, media and globalization.
Her books includeFashion and Its Social Agendas: Class, Gender, and Identity in Clothing
(University of Chicago Press, 2000); andGlobal Culture: Media, Arts, Policy and Globalization
(co-edited with Nobuko Kawashima and Ken’ichi Kawasaki) (Routledge, 2002), as well as
numerous articles in journals and chapters in books.
Tia DeNorais Professor of Music Sociology at Exeter University. She is author ofBeethoven
and the Construction of Genius(California/Fayard, 1995),Music in Everyday Life(Cambridge,
2000) andAfter Adorno(Cambridge, 2003). She is currently doing research in collaboration
with Nordoff Robbins Music Therapy Centre on music and mental health.
James F. Englishis Professor of English at the University of Pennsylvania. His recent work
focuses on the sociology of literature and especially on its institutional and transnational
dimensions.The Economy of Prestige: Prizes, Awards, and the Circulation of Cultural Value
(Harvard UP) was named Best Academic Book of 2005 byNew York Magazine. Also published
in 2005 was theConcise Companion to Contemporary British Fiction, from Blackwell.
Johannes Fabianis Professor Emeritus of cultural anthropology at the University of
Amsterdam. He did research on religious movements, language, work and popular culture in the

NOTES ON CONTRIBUTORS ix
Shaba/Katanga mining region of Zaire, now Congo (1966–1967, 1972–1974, 1985, 1986). In
his theoretical and critical work, he addressed questions of epistemology and of the history of
anthropology. His most recent publications includeOut of Our Minds. Reason and Madness in
the Exploration of Central Africa(2002),Anthropology with an Attitude(2001), Memory Against
Culture: Arguments and Reminders. Anthropological Essays 2000–2005(to be published in 2007
by Duke University Press).
John Frowis Professor of English Language and Literature at the University of Melbourne. He
is the author ofMarxism and Literary History(1986),Australian Cultural Studies: A Reader
(edited with Meaghan Morris, 1993),Cultural Studies and Cultural Value(1995),Time and
Commodity Culture(1997),Accounting for Tastes: Australian Everyday Cultures(1999; with
Tony Bennett and Michael Emmison) andGenre(2006). There is a detailed bibliography at
<http://www.english.unimelb.edu.au/about/staff/frowj.html>.
Eric Gableteaches cultural anthropology at the University of Mary Washington. He has done
ethnographic research on history museums in the USA, in highland Sulawesi, Indonesia, and
in rural Guinea-Bissau. His book (with Richard Handler),The New History in an Old Museum:
Creating the Past at Colonial Williamsburg(1997,Durham, NC: Duke University Press),
explores the politics of the production and consumption of public history.
Tom Gunningis Edwin A. and Betty L. Bergman Distinguished Service Professor of the
Humanities at The University of Chicago in the Department of Art History and the Committee
on Cinema and Media. He is author of two books,D. W. Grifﬁth and the Origins of American
Narrative Film(University of Illinois Press) andThe Films of Fritz Lang: Allegories of Vision
and Modernity(British Film Institute), as well as over a hundred articles on early cinema,
the avant-garde, ﬁlm genres and issues in ﬁlm theory and history. His publications have
appeared in a dozen languages. He is currently writing on the theory and history of motion in
cinema.
Ghassan Hageis Future Generation Professor of Anthropology and Social Theory at the
University of Melbourne. His research interests are in the comparative analysis of Nationalism
and Racism, and in Lebanese transnational migrant cultures. He is the author ofWhite Nation
andAgainst Paranoid Nationalism.
Richard Handleris Professor of Anthropology at the University of Virginia. He received his
BA in English Literature from Columbia University (1972) and his PhD in cultural anthropology
from the University of Chicago (1979). He has written extensively on nationalism and culture
theory. He conducted ﬁeldwork in Quebec, Canada, between 1975 and 1984, which led to the
publication ofNationalism and the Politics of Culture in Quebec(University Wisconsin Press,
1988). With Eric Gable, he publishedThe New History in an Old Museum: Creating the Past at
Colonial Williamsburg(Duke University Press, 1997). He is currently the editor ofHistory of
Anthropology.
David Hesmondhalghis Professor of Media Industries at the Institute of Communications
Studies and Co-Director (with Justin O’Connor) of CuMIRC, the Cultural and Media Industries
Research Centre, at the University of Leeds. His publications includeThe Cultural Industries
(2nd edition, 2007), and ﬁve edited volumes:The Media and Social Theory(with Jason Toynbee,
2008),Media Production(2006),Understanding Media: Inside Celebrity(with Jessica Evans,
2005),Popular Music Studies(with Keith Negus, 2002) andWestern Music and its Others(with
Georgina Born, 2000.

x NOTES ON CONTRIBUTORS
Joel S. Kahnis Emeritus Professor in the Sociology and Anthropology Program at La Trobe
University in Melbourne, Australia. He has been carrying out research and publishing books
and articles on issues of development, globalization, modernity, race, culture, Islam and
identity particularly in Southeast Asia for more than 30 years. His current research is on
cosmopolitanism and the formation of translocal identities in the modern Malay World. His latest
book, published in 2006 by Singapore University Press, is entitledOther Malays: Nationalism
and Cosmopolitanism in the Modern Malay World.
Pepi Leistynais anAssociate Professor ofApplied Linguistics Graduate Studies at the University
of Massachusetts, Boston, where he coordinates the research programme and teaches courses
in cultural studies, media literacy and language acquisition. His books include:Breaking Free:
The Transformative Power of Critical Pedagogy;Presence of Mind: Education and the Politics
of Deception;Deﬁning and Designing Multiculturalism; Corpus Analysis: Language Structure
and Language Use, and Cultural Studies: From Theory to Action. His recent documentary ﬁlm
is calledClass Dismissed: How TV Frames the Working Classfor which he is the 2007 recipient
of the Studs Terkel Award for Media and Journalism. He is a research fellow for the Education
Policy Research Unit and a board member of the Working-Class Studies Association and the
Association for Cultural Studies.
Justin Lewisis Professor of Communication at the School of Journalism, Media and Cultural
Studies at Cardiff University. He joined Cardiff in 2000, having worked for 12 years in the
USA at the University of Massachusetts. He has written several books about media and politics,
includingConstructing Public Opinion(Columbia University Press) andCitizens or Consumers:
What the Media Tell us About Political Participation(Open University Press).
Celia Luryis Professor in Sociology at Goldsmiths, University of London. She studied at the
Universities of York and Manchester and has previously taught at Lancaster University, where
she was co-director, with Professor Beverley Skeggs, of the Centre for Women’s Studies. Her
research interests are in the ﬁelds of cultural and feminist theory. She has developed these
theoretical interests through a series of projects on: the culture industry with special emphasis
on intellectual property (Cultural Rights, Routledge, 1993), consumer culture (Consumer
Culture, Polity, 1996) and self-identity (Prosthetic Culture, 1998, Routledge). She co-edited
Transformations: Thinking Through Feminism(Routledge, 2000), andInventive Life: Towards
A New Vitalism(Sage, 2006). Her most recent publication, with Professor Scott Lash, isGlobal
Culture Industry: The Mediation of Things(Polity, 2007).
David McCroneis Professor of Sociology, and co-director of the University of Edinburgh’s
Institute of Governance. He is a Fellow of the Royal Society of Edinburgh, and a Fellow
of the British Academy. He coordinated the research programme funded by The Leverhulme
Trust on Constitutional Change and National Identity (1999–2004), and on National Identity,
Citizenship and Social Inclusion (2006–2010). He has written extensively on the sociology and
politics of Scotland, and the comparative study of nationalism. His recent books include:Has
Devolution Delivered?(2006);Living in Scotland: Social and Economic Change Since 1980
(2004);Understanding Scotland: The Sociology of a Nation(2001);New Scotland, New Society?
(2001);New Scotland: New Politics?(2000); andThe Sociology of Nationalism: Tomorrow’s
Ancestors(1998).
Daniel Milleris Professor of Material Culture at the Department of Anthropology University
College London. Recent books includeThe Comfort of Things(Polity, 2008),The Cell Phone:
An Anthropology of Communication(with H. Horst Berg, 2006),Materiality(ed. Duke, 2005),

NOTES ON CONTRIBUTORS xi
Clothing as Material Culture(edited with S. Küchler) (Berg, 2005). He also co-founded
materialworldblog.com. Current projects include (a) the experience of loss, (b) au pairs in
London, (c) global denim and (d) the use of media by separated families.
Toby Millerworks at the University of California, Riverside. He edits the journalsSocial
IdentitiesandTelevision & New Media. His latest book isCultural Citizenshipand he is the
author and editor of over 20 other volumes.
Timothy Mitchellis Professor of Politics at New York University, where he has served as
director of the Center for Near Eastern Studies and as program director of the International
Center for Advanced Studies. His books includeColonising Egypt,Questions of Modernity,
Rule of Experts, and two volumes of essays published in Arabic translation,Egypt in American
DiscourseandDemocracy and the State in the Arab World.
Andrew Pickeringis Professor of Sociology at the University of Exeter. He is the author of
Constructing Quarks: A Sociological History of Particle PhysicsandThe Mangle of Practice:
Time, Agency and Science, and the editor ofScience as Practice and CultureandThe Mangle
in Practice: Science, Society and Becoming(with Keith Guzik). His new book isSketches of
Another Future: Cybernetics in Britain, 1940–2000.
Sarah Pinkis Reader in Social Anthropology in the Department of Social Sciences at
Loughborough University. Her publications includeThe Future Of Visual Anthropology(2005),
Working Images(co-edited in 2004),Doing Visual Ethnography(2007 [2001]), andVisual
Interventions(forthcoming in 2007). Her current research involves a sensory ethnography of
the Cittaslow movement in the UK.
Christopher Pinneyis Professor of Anthropology and Visual Culture at University College
London and Visiting Crowe Chair inArt History at Northwestern University. He has held visiting
positions at the University of Chicago, Australian National University, University of Cape Town
and Jawarharlal Nehru University in New Delhi. His most recent book isPhotos of the Gods
(2004).The Coming of Photography in India, based on the 2006 Panizzi Lectures, is forthcoming.
Griselda Pollockis Professor of Social and Critical Histories of Art and Director of the Centre
for Cultural Analysis, Theory and History at the University of Leeds. Committed to feminist
studies and author of over 20 books, she is currently focusing on psychoanalysis and aesthetics,
and issues of trauma, art and catastrophe. Recent books include edited collectionsPsychoanalysis
and the Image(2006),Encountering Eva Hesse(2006) andMuseums after Modernism(2007).
Forthcoming are monographsEncounters in the Virtual Feminist Museum: Time, Space and the
Archive(2007) andTheatre of Memory: Charlotte Salomon’s Leben? oder Theater?(2007), as
well as articles on the death of Anne Frank inMortalityand on Charlotte Salomon inArt History.
Elspeth Probynis the Professor of Gender and Cultural Studies at the University of Sydney. She
has published several books in the area of cultural research, includingSexing the Self(Routledge,
1993),Outside Belongings(Routledge, 1996),Carnal Appetites: FoodSexIdentities(Routledge,
2000),Sexy Bodies(co-edited with Elizabeth Grosz, Routledge, 1995), andBlush: Faces of
Shame(University of Minnesota Press, and UNSW Press, 2005).
Vincent de Rooijis an assistant professor in the Department of Sociology and Anthropology of
the University of Amsterdam. He holds an MA in Anthropology and a PhD in Linguistics, both
from the University of Amsterdam. His current research interests include: youth vernaculars

xii NOTES ON CONTRIBUTORS
in The Netherlands, social and cultural dimensions of language contact, and the impact of
new media on behaviour and cognition. Together with Johannes Fabian, he is the editor of the
Language and Popular Culture in Africa(LPCA) web site (http://www2.fmg.uva.nl/lpca/).
Tim Rowseis in the History Program, Research School of Social Sciences, the Australian
National University. Since the early 1980s, his primary research and teaching interest has been
in Australian Indigenous Studies, in particular: the colonial history of Central Australia; post-
World War II public policies towards Indigenous Australians; and Indigenous autobiography as
a medium for Indigenous historical consciousness. His latest book (co-author Murray Goot) is
Divided Nation? Indigenous Affairs and the Imagined Public(Melbourne University Publishing,
2007) – a study of public opinion polls and their place in the political process.
Mike Savageis Professor of Sociology at the University of Manchester, where he is convening
Director of the ESRC Centre for Research on Socio-Cultural Change (CRESC). His interests lie
in the intersections between studies in stratiﬁcation and inequality, historical sociology, urban
studies and cultural sociology. His recent books includeGlobalization and Belonging(with
Gaynor Bagnall and Brian Longhurst, Sage, 2005), andRethinking Class: Culture, Identities and
Lifestyles(edited with Fiona Devine, Rosemary Crompton and John Scott, Macmillan, 2004).
His bookDiscovering English Society 1950–2000: Popular Identities in the Social Science
Imaginationwill be published by Clarendon during 2008.
Tiziana Terranovais Associate Professor in the Sociology of Cultural Processes at the
Università degli Studi di Napoli, ‘L’Orientale’ under the sponsorship of the Italian Ministry
of University and the Research Programme ‘Rientro Cervelli’. She is the author of Corpi nella
Rete (Costa and Nolan, 2006) andNetwork Culture: Politics for the Information Age(Pluto
Press, 2004) and numerous essays on the cultural politics of new media.
Valerie Walkerdineis Professor of Psychology in the interdisciplinary social sciences in the
School of Social Sciences in Cardiff University. She has worked on issues of subjectivity
for many years, bringing together cultural and social theory with critical psychology and
psychoanalysis. Her latest book isChildren, Gender, Videogames: Towards a Relational
Approach to Multimedia(Palgrave, 2007). She is currently working on theoretical issues in
connection with subjectivity and relationality, attempting to bring into dialogue notions of affect
taken from social theory and object relations psychoanalysis.

Introduction:Vocabularies
ofCulture
We hesitated for some time before ﬁnally
settling on a title for this handbook. We
were clear from the outset that we didn’t
want to call it a handbook of cultural
studies – a term whose currency suggests
theoretical allegiances of particular kinds and
is too restrictive for the purpose we had
in mind. For while there have been many
handbooks focused on particular areas of
cultural analysis – handbooks of cultural
geography and, indeed, of cultural studies –
there is none that addresses the work that
culture is now called on to do across a range
of social science and humanities disciplines.
This is the gap that this handbook aims to
ﬁll by reviewing the varied forms of analysis
that are now described as cultural across both
those traditions of intellectual work that are
conventionally described as disciplines and,
just as important, those that are not. For a
purely disciplinary focus would be beside the
point, given the key role that a number of
areas of interdisciplinary work have played in
moving questions of culture and its analysis
higher up the agendas of a wider array of
intersecting areas of inquiry.
A brief survey of the amount of space
and scope of the attention that is paid to
entries connected with culture in the 1968
International Encyclopedia of the Social
Sciences(Sills, 1968) and its recent replace-
ment, the 2001International Encyclopedia of
the Social and Behavioural Sciences(Smelser
and Baltes, 2001), gives a good sense of
the extent to which this is so. In the
1968Encyclopedia, there is one main entry
onCulture, written by Milton Singer, and
then subsidiary entries on a limited range
of connected issues:Cultural Relativism,
Culturology, Cultural Adaptation, Cultural
Change, Culture and Personality, and, ﬁnally,
Culture Area. There is, as this last entry
suggests, a heavily anthropological bias to the
balance of issues that are addressed across the
entries, although there are some sociological
and psychological resonances too. There are
seven entries in all, taking up 41 pages.
In the 2001Encyclopedia, by contrast,
there are 34 entries spread over 152 pages.
More important by far, however, is the
much broader range of disciplines that is
encompassed by the entries. Anthropology
remains an important framework of reference,
with entries on anthropological approaches
to cultural critique and anthropological per-
spectives on cultural relativism. There is

2 THE SAGE HANDBOOK OF CULTURAL ANALYSIS
only one entry that is explicitly sociological,
while history – which only rates a cross-
reference in the 1968Encyclopedia– merits
a full entry on cultural history. Psychology,
though, still features strongly – more so
than in 1968, and more so than any other
discipline, with entries onCultural Expression
and Action, Cultural Psychology, Cultural
Variations in Interpersonal Relationships,
Culture and Emotion, Culture and the Self,
Culture as a Determinant of Mental Health,
and one on the psychological and educational
aspects ofCulture-Rooted Expertise. The
biological sciences, which did not ﬁgure at
all in the 1968Encyclopedia, make a strong
showing, with four separate entries addressing
different aspects of cultural evolution and
a ﬁfth focused on culture in nonhuman
organisms. The same is true of geography and
the environmental sciences, with one entry
on cultural geography and two on different
approaches to the analysis of cultural land-
scapes. Economics and archaeology complete
the list of established disciplines that are
featured, with two entries addressing different
aspects of development economics and one on
archaeological approaches to culture contact.
Cultural studies has an entry of its own,
as does the cultural study of science, and
there are a number of entries focused on
general issues – one on culture shock, an entry
surveying contemporary views of culture, and
a further entry on the function of culture as
an explanatory category. Perhaps the most
distinctive addition of all, however, is a series
of entries focused on questions of cultural
management and administration – topics that
did not ﬁgure at all in the 1968Encyclopedia.
There are two entries on cultural policy, an
entry on cultural property that is focused
on the repatriation of ancestral remains, an
entry on cultural resource management that
is concerned primarily with the conservation
of cultural heritage, and a connected trio of
entries focused on questions of cultural diver-
sity, cultural rights and cultural assimilation.
This is, of course, only a rough and ready
way of gauging the increasing prominence
of cultural concerns within contemporary
academic inquiry. It is, nonetheless, sufﬁcient
to show that, although no doubt often
overdone, references to the ‘cultural turn’ in
the humanities and social sciences do register
a real and signiﬁcant shift in the objects of
attention that intellectual work has addressed
over the past 30 years or so. It is also clear
that this change in intellectual priorities is
related to a change in practical priorities
as questions of culture and its management
have been accorded increasing signiﬁcance
across a wide range of social and political
concerns. Indeed, the entries in the 2001
Encyclopediatend, if anything, to under-
represent the degree to which culture is now
registered as a matter of pressing practical
concern. For it takes little account of the
degree to which cultural resources of various
kinds have become increasingly important
to the value chains of advanced economies,
with the consequence that references to the
‘cultural industries’ or the ‘cultural economy’
are now a part of everyday political and
policy concern just as much as they are areas
of special attention in emerging academic
sub-disciplines.
These relations between culture as an
object of intellectual attention and the degree
to which, at the same time, questions of
culture have assumed an increasingly pressing
economic, social and political signiﬁcance
have played a central role in our conception
of the architecture for this handbook. The
chapters commissioned for Part I thus focus on
the various intellectual frameworks that have
been proposed for the analysis of culture, and
of its social and political articulations, as the
‘cultural turn’ has prompted both a realign-
ment of the concerns of traditional disciplines
(history and art history, for example) and the
development of new interdisciplinary intellec-
tual formations (material culture studies, for
example). In Part II, by contrast, our attention
focuses on a range of contemporary political,
public or policy issues that are deﬁned
primarily in cultural terms (multiculturalism,
the changing organization of cultural property,
and sexuality, for example) and whose study
draws on one or more of the intellectual
frameworks reviewed in Part I. In Part III,
ﬁnally, we focus on the development of

INTRODUCTION: VOCABULARIES OF CULTURE 3
research methods in the context of the
intellectual frameworks considered in Part I
and as applied to a selected range of the topics
reviewed in Part II.
The role that is played by different chapters
in fulﬁlling the briefs for the Parts in
which they are located will be addressed in
the introductions to Parts I, II and III. In
the remainder of this general introduction
we address three issues. First, in the next
section, we review some of the contrasting
meanings that are now associated with the
term culture, and selected aspects of their
use in nineteenth- and early twentieth-century
forms of cultural analysis and action. This
provides the necessary context for us then to
consider the kinds of reframing and refocusing
of intellectual attention that the ‘cultural
turn’– or, more accurately, a series of different
cultural turns – has prompted in different areas
of inquiry. At each point in our argument
we seek to give some consideration to the
limits and limitations of the concept of culture.
For, whatever the strengths and virtues of
the current preoccupation with questions of
culture, and while recognizing that, from a
certain perspective, culture – understood as
the realm of meanings – imbues all social
practices, we feel it important to register the
force of the realities that cultural analysis
cannot address and to caution against the
risks of overreaching that are associated with
incautious interpretations of the cultural turn.
GENEALOGICAL PERSPECTIVES
‘Culture’is – like ‘economy’, ‘society’, ‘tech-
nology’, and so on – one of those expansive
words that designate apparently real structures
of social life, but which on closer inspection
tend to break down into myriad component
parts without any necessary coherence. It
seems to work as a shorthand for a complex
of different media (talk, writing, images and
sound) and for different modes of cognition
and affect (believing, valuing, understanding,
feeling). It can be used in the plural, to refer to
sets of relatively self-contained ways of doing
things and understanding the world (Javanese
culture, the culture of a workplace), or in
the singular to refer to a set of more or less
universal attributes: to have culture, to be
cultured, is to be more fully human than those
who lack culture. And it works through dif-
ferent kinds of semantic opposition: it can be
counterposed toalternativemodes of socio-
symbolic organization such as ‘civilization’
(usually understood as a more superﬁcial level
of common values, as opposed to the inner
intensity of self-formation orBildung)ortoits
value-ladenopposites(barbarism, savagery),
or to structuraldifference(‘nature’, on the one
hand; economy and society on the other).
Despite its notorious complexity, the con-
cept of culture is fully a part of everyday
discourse. We use it to explain how the
aesthetic universe is organized (‘high culture’,
‘everyday culture’), why gangs engage in
anti-social activities (‘a culture of violence’),
why a business isn’t innovative (‘a culture
of dependence’). This explanatory force is
reﬂected in a number of disciplines of
knowledge where the so-called ‘cultural
turn’ from around the middle of the last
century has shifted the centre of gravity in
the social sciences and where the concept
of culture itself has undergone important
shifts of emphasis in the traditional ‘cultural’
disciplines. Our interest here is not so much in
trying to think about what culture really is, as
in exploring the reasons why it has become
so prominent, and so embedded in both
institutional and everyday understandings.
This has to do chieﬂy with what is, for
many commentators, a source of frustration:
the concept’s looseness and pliability. While
this has meant, as Adam Kuper notes (Kuper,
1999), that it has proved impossible to deﬁne
culture with any precision, it is also precisely
this ﬂexibility and elasticity that has enabled
the concept to be adapted to many different
uses and purposes.At the same time, however,
this elasticity is not inﬁnite. Allowing for a
little rough shaving at the edges, there are
four main traditions of use that are central
to the forms of analysis that the concept has
been called on to perform. These are, ﬁrst, a
universalist tradition in which culture stands
for certain standards of human perfection

4 THE SAGE HANDBOOK OF CULTURAL ANALYSIS
that are universally binding. In a second
tradition, the apparent antithesis of this ﬁrst
one, culture is relative to time and place, with
all cultures being regarded as equally ‘close
to god’ so far as their value is concerned.
The third tradition we shall be concerned
with differentiates culture from other areas
or forms of practice, most particularly the
social, the political and the economic, and
then seeks to identify the principles governing
the organization of the relations between
these. Fourth and ﬁnally, to borrow a term
from Paul DiMaggio (1997) and George
Yudice (2003), there is the conception of
culture as a resource that can be bent to
a variety of social, economic and political
purposes. There are, moreover, signiﬁcant
connections between these different meanings
which have developed as parts of a complex
weave of interacting uses rather than as
hermetically separated traditions. To illustrate
this we comment ﬁrst on the origination of
these different uses in the late eighteenth,
nineteenth and early twentieth centuries and
then, in the next section, outline the ways
in which contemporary understandings of
culture have been reworked within and across
these different ﬁelds of use in the context of
current theoretical debates.
The universalist tradition is, by and large, a
post-Kantian formation deriving its impetus
from Kant’s transcendental analysis of the
principles underlying the exercise of aesthetic
judgement. In his account of the judgements
of beauty and of the sublime (Kant, 1987
[1790]), Kant accords aesthetic culture a
key role in his conception of history as a
process of free human self-making whose
realization he projects in the form of a
sensus communisthat will be characterized
by universal participation in and appreciation
of the works of genius that embody the
perfection of human culture. This account was
partly shaped by Kant’s critical engagement
with and redeployment of aspects of the
earlier British civic humanist tradition in
which an extended debate about judgements
of taste provided models for the development
of new forms of self-inspection and self-
governance on the part of free men in a
society where the integrative capacities of
both sovereign and church had been weakened
by the Civil War and its aftermath (see
Caygill, 1989; Chytry, 1989; Guyer, 2005).
They were also shaped by German pietism
as a radical interpretation of the Protestant
ethos of the responsibility of individuals to
freely interpret and put into effect god’s will
for themselves independently of any priestly
mediation. These aspects of Kant’s concept
of culture, and its relationship to the broader
German tradition ofBildungin which works
of aesthetic culture served as the resources
for a work of free, inner self-development,
constituted a distinctive engagement with
the Enlightenment. In Kant’s work, as in
Bildungmore generally, the didacticism of
the Enlightenment in its commitment to
authoritarian programmes of instruction ‘from
above’ was to be both more fully realized
and broken with by the development of an
orientation in which free individuals would
take the responsibility for Enlightenment – for
developing and perfecting their selves – into
their own hands.
This also meant, Reinhardt Koselleck
(2002) argues, that this developmental logic
of culture could, in its later, post-Kantian
history, be extended from its initial association
with individuals to provide the template for
introducing a developmental dynamic into
varied collectives: peoples, nations, classes,
communities, etc. This has certainly been
a signiﬁcant aspect of the functioning and
signiﬁcance of this aspect of the concept in
Anglophone debates. The inﬂuence of the
Kantian conception of culture on Samuel
Taylor Coleridge and on the Romantics more
generally and, thence, on Matthew Arnold’s
urging the need to spread the improving
inﬂuence of culture across all classes so
that their members might cultivate those
capacities for self-regulation he considered
necessary in order to avert anarchy is well
known. Raymond Williams’s account of these
developments inCulture and Societyremains
one of the most inﬂuential renderings of
this tradition (Williams, 1958). However, by
extending the concept of culture to include
ways of life yet still interpreting the central

INTRODUCTION: VOCABULARIES OF CULTURE 5
critical and political task as one of integrating
the relations between ways of life so as to
provide the conditions for a common culture,
Williams’s work remained within the orbit of
the Kantian conception of culture and, as a
number of commentators have observed (e.g.
Hunter, 1988; Mulhern, 2000), the same is true
of many aspects of the subsequent tradition of
cultural studies.
The Kantian approach to culture has
also played a crucial role in distinguishing
culture from nature. In the wake of Bruno
Latour’s work, a good deal of attention has
focused on the work of Hobbes and its role
in establishing the terms of what Latour
(1993) calls the ‘modern settlement’ and the
separation of nature from the social that
it produced. It is, however, Kant’s role in
attributing to culture the responsibility for
the distinguishing human capacity for free,
self-reﬂective, purposive action by virtue
of which man ‘holds the title of the lord
of nature’ (Kant, 1987: para. 431) while
also construing culture as the means for
realizing the ultimate purpose of human self-
development that man thus sets himself that
has been pivotal in organizing the terms of
the modern nature/culture divide. This is also
a division that has played a key role in
organizing hierarchical distinctions between
cultures according to their varying degrees
of distance from nature. In an important
recent study, Sankar Muthu (2003) has argued
that Kant’s work attributed a capacity for
cultural agency to all human beings and, in a
close examination of Kant’s writings, shows
that Kant was a forceful critic of imperialist
policies and conceptions. However, this does
not gainsay the fact that other aspects of his
work – his infamous remark to the effect that
the African Negro has no history – and, in
its later uses and interpretations, the Kantian
conception of culture have also been invoked
to construct hierarchical rankings of different
cultures arranged in terms of different degrees
of differentiation from, or immersion within,
nature. This has been a signiﬁcant aspect of the
ways in which the cultures of different classes
have been distinguished (Bourdieu, 1984);
it has been central to racializing theories
of cultural difference (Dias, 2004); and it
has been centrally implicated in accounts of
gender differences, with women often being
denied the capacity to attain the same degree
of cultural self-development as men as a
consequence of being chained to nature by
their child-rearing roles (Schiebinger, 1993).
It has also been a signiﬁcant aspect of the ways
in which the relations between colonizers
and colonized have been represented in
evolutionary thought via the construction
of the colonized as pre-historic primitives
(Fabian, 1983).
Yet it is especially in this last regard
that Muthu’s corrective proves helpful. For
within the history of anthropology it was the
post-Kantian legacy ofBildungthat proved
crucially important in the development of
what has proved to be the most signiﬁcant
early twentieth-century development of the
concept of culture: that is, its application
to the ways of life of different territorially
deﬁned peoples, and the contention that these
need to be understood on their own terms as
equally manifestations of a human capacity
for cultural agency. Although Edward Burnett
Tylor was the ﬁrst anthropologist to propose
that culture should be understood to include
not just aesthetic culture but ‘that complex
whole which includes knowledge, belief,
art, morals, law, custom, and any other
capabilities and habits acquired by man as
a member of society’ (Tylor, 1874: p. 1),
the key ﬁgure here is Franz Boas. For, in
spite of its apparent even-handedness, Tylor’s
understanding of culture grafted an Arnoldian
conception of culture as a particular standard
of perfection onto evolutionary conceptions
of social development, with the result that
Western ‘civilized’ culture provided the nor-
mative standard against which other cultures
were to be measured (Stocking, 1968). Tylor
was, in this regard, the most important
representative of the post-Darwinian tradition
of evolutionary social anthropology that
dominated Anglophone debates in the late
nineteenth century.
Boas’s formation was different. Moving to
work in North America from Germany, he
received his training in an anthropological

6 THE SAGE HANDBOOK OF CULTURAL ANALYSIS
tradition that was hostile to post-Darwinian
arrangements of different cultures into evo-
lutionary hierarchies while, at the same time,
being marked by the post-Kantian tradition of
Bildungand the responsibility this enjoined
of recognizing cultural agency wherever it
manifested itself (Bunzl, 1996). This led to
a programme of ethnological collection and
assemblage that aimed to bring together in
museums material testimonies to the diversity
of human cultural creativity (Penny, 2002;
Zimmerman, 2002). Further developed by
Boas into an area-based concept of cultures
as territorially bound networks of customs,
traditions, and ways of doing and making that
had their own integrity and that needed to be
understood on their own terms, this concept of
culture was, with Boas’s active involvement,
translated into new contemporary forms
of material culture which challenged the
evolutionary arrangements that dominated
museum displays of ‘other cultures’ until
well into the twentieth century (Grifﬁths,
2002; Hinsley, 1981). In these ways Boas’s
work also recalled Johann Gottfried Herder’s
conception of national cultures as territorially
bound and his clear rebuttal of eighteenth-
century stadial conceptions according to
which different cultures could be ranked in
terms of the degree to which they supposedly
reﬂected the infancy, childhood, maturity or
old age of the species. In being the ﬁrst person
to speak of cultures clearly in the plural, and
in his opposition to the racist and evolutionary
frameworks that governed US government
policies towards Afro-Americans, Native
Americans, and immigrants, Boas was also
an important precursor of the frameworks
for managing differences associated with
contemporary multiculturalism and cultural-
diversity policies (Boas, 1996; Mennand,
2002).
Our third tradition – we shall call it the
structural tradition – was related more closely
to the development of ways of thinking about
those societies which, in the late eighteenth
and nineteenth centuries, were placed on
the modern side of the system of contrasts
between ‘modernity and its others’ which
organized the birth of social theory. It was
perhaps most vividly expressed in Marx’s
famous base-superstructure metaphor accord-
ing to which society is conceived as a series of
layers each of which – the social infrastructure
and the ideological superstructures – is erected
on the basis of an economic substructure
or foundation. The term ‘ideology’ here
functions as a loose synonym for the system
of values and beliefs that, in other traditions
of thought, were brought under the heading of
‘culture’. But the crucial aspect of this way
of thinking about culture is its conception
of society as something that can be divided
into a number of distinct and analytically
separable realms, thus posing the challenge
as to how then to understand the orders of
their interconnection. The determinist logic
of Marx’s answer to this question, assigning
a key determining role to the organization of
economic production and exchange to account
for the relationships between social classes
and the refraction of those relationships in
the contest between competing ideologies,
is, of course, only one way of entering into
the problematic of ‘separate-but-connected’
that deﬁnes the structural tradition. The
later development of functionalism, in both
sociology and anthropology, in its approach
to societies as a series of separate-yet-
connected subsystems is another variant of
the same logic. So too is systems theory
in its account of the progressive emergence
of a number of differentiated sub-systems
as a consequence of an in-built tendency
leading to the increasing differentiation of
multiple spheres of life that is generated by
the inner momentum that each of these derives
from its initial separation and differentiation
from others (Luhmann, 2000). And so too,
ﬁnally, is Pierre Bourdieu’s account of the
differentiation of the economic, political and
cultural ﬁelds from one another and, within
the cultural ﬁeld, its differentiation into sub-
components (the literary and art ﬁelds, for
example), as a consequence of competitive
struggles between agents within each of these
ﬁelds (Bourdieu, 1993).
This leads us ﬁnally to our fourth inter-
pretation of culture as, in George Yudice’s
terms, a resource that is to be managed with

INTRODUCTION: VOCABULARIES OF CULTURE 7
a view to harnessing it to the realization
of economic and social goals. Where we
part company with Yudice, however, is in
his contention that the inscription of culture
within contemporary neo-liberal programmes
of governance constitutes a qualitative break
with earlier histories of its use and reception.
That there has been a change of a signiﬁcant
quantitative kind in approaches to culture as
a resource to secure certain social ends –
social cohesion or urban regeneration, for
example – is not in question. However, we
doubt the stress Yudice places on this as
constituting a qualitative break that marks
the development of a new logic of culture.
To the contrary, the nineteenth century brims
with examples of culture as a resource in the
sense that Yudice intends it. It was conceived
very much as an economic resource in the
varied initiatives that were made to translate
the lessons of the Great Exhibition of 1851
into museum and education programmes that
would generate trade and industrial beneﬁts
by leading to improved standards of design
and manufacturing (Minihan, 1977). And it
was perceived as a political and governmental
resource in Arnold’s prescriptions regarding
the advantages to be gained from spreading
culture as a means of warding off the threat of
anarchy. Indeed, one of the most intriguing
aspects of the Arnoldian programme and
others like it concerns the respect in which
the uses they propose for culture depends
on its post-Kantian conception as a special
realm that is distinct from both society and the
economy. For it is only by virtue of the special
qualities that were thus attributed to it that it
made sense to suppose that the general diffu-
sion of culture would give rise to the political
and civic beneﬁts its proponents envisaged.
THE LOGICS OF CULTURE
The ‘cultural turn’ that we brieﬂy mapped at
the start of this introduction has accompanied,
and in part contributed to, a sweeping trans-
formation of the disciplines of knowledge
that the French call the human sciences.
On the one hand there has been a clear shift
in the social sciences over the last 20 or
so years from a primary focus on social,
political and economic structures, understood
as distinct from and in some sense prior to their
‘cultural’ embedding, to an understanding
that the particularities of this embedding –
the ways of life, the patterns of everyday
interaction, the systems of meaning-making –
are in crucial ways formative of social
institutions. A stronger way of putting this
would be to say that this shift in the social
sciences has entailed a breaking-down of the
dichotomy between institutional and symbolic
structures and practices, a recognition that
economic processes or technological systems
or political frameworks or kinship structures
are always made up, amongst other things, of
discourses, of beliefs, of negotiations amongst
social actors, of the indeterminacies of action
occurring in time.
This shift has in part been methodologically
driven. In his widely inﬂuentialThe Inter-
pretation of CulturesClifford Geertz writes:
‘Believing, with Max Weber, that man is an
animal suspended in webs of signiﬁcance he
himself has spun, I take culture to be those
webs, and the analysis of it to be therefore
not an experimental science in search of
law but an interpretive one in search of
meaning’ (Geertz, 1973: p. 5). This anti-
positivist impulse (which is always of course
accompanied by the continuing ambition of
disciplines such as mainstream sociology and
psychology to achieve apodictic status) was
fuelled on the one hand by the advent of
‘French theory’(the work of Barthes, Derrida,
Foucault, Bourdieu, Deleuze and others)
and on the other by a line of hermeneutic
analysis with which it in part converges,
running through Heidegger, Gadamer, the
Frankfurt School (both the older generation
of Adorno, Horkheimer and Benjamin, and
the younger generation of Habermas and
Negt), the Konstanz circle (Koselleck and
Jauss) and the work of cultural historians
such as E.P. Thompson, Raymond Williams,
and Hayden White, whoseMetahistory(1973)
understands the writing of history in terms
of its tropological strategies of emplotment,
genre and style.

Other documents randomly have
different content

teitä, että tervehtisitte heitä kaikkia minun puolestani, ja sanokaa
että minä pyydän heitä ottamaan kaikki aarteet, joita löytävät
kartanosta, ja että joka tapauksessa minun sukulaiseni menkööt
hoviin ja odottakoot siellä, kunnes minä tulen, sillä helluntaijuhlaksi
minä arvelen sinne ennättäväni; nyt minun täytyy pitää lupaukseni ja
seurata tätä neitoa."
Niin Lancelot herra lähti, ja Gaheris meni kartanoon ja häntä
vastaan tuli portinvartija, jolla oli paljo avaimia. Silloin Gaheris herra
paiskasi hänet nopeasti maahan ja otti häneltä avaimet ja avasi
kiireesti tyrmän ovet ja laski kaikki vangit vapauteen; ja kukin irroitti
toinen toisensa kahleet.
Kun he näkivät Gaheris herran, niin he kaikki kiittivät häntä, sillä
he näkivät että hän oli haavoittunut.
"Älkää minua kiittäkö", Gaheris virkkoi, "Lancelot teidän
ryövääjänne surmasi, minä näin sen omin silmin. Ja hän tervehtii
teitä kaikkia ja pyytää teitä kiirehtimään hoviin, ja Lionel herraa ja
Ector herraa hän pyytää odottamaan hovissa."
"Sitä emme tee", veljekset sanoivat, "me tahdomme löytää hänet,
jos meille on elonpäiviä suotu."
"Niin totta kuin olen rehellinen ritari, olen löytävä hänet,
ennenkuin menen hoviin", Kay herra virkkoi.
Sitten ritarit hakivat sen huoneen, jossa aseet ja varukset olivat, ja
asestautuivat ja jokainen ritari löysi oman ratsunsa ja kaikki mitä
hänelle kuului. Ja kun se oli tapahtunut, niin saapui metsänvartia
mukanaan neljä hevosen kantamusta lihavaa metsänriistaa.

"Kas, tuossahan on meille ruokaa yhdeksi ateriaksi", Kay herra
virkkoi, "sillä laihalla ravinnolla olemme olleet monen monta päivää."
Niin metsänriista paahdettiin, paistettiin ja keitettiin, ja illallisen
jälkeen muutamat ritarit viettivät siellä kartanossa koko sen yön,
mutta Lionel herra ja Marisin Ector herra ja Kay herra ratsastivat
Lancelot herran perään häntä etsimään.
Kuinka Lancelot kaatoi kaksi jättiläistä.
Lancelot herra ratsasti neidon keralla, niinkuin hän oli luvannut,
auttaakseen häntä tuota ilkeätä ritaria vastaan, joka ryöväili ja
kiusasi kaikkia ladyjä ja aatelisnaisia.
"Hän on häpeäksi koko ritarikunnalle ja valansa rikkoja", Lancelot
sanoi, "ja se on synti että hän saa elää. Mutta hyvä neito,
ratsastakaa te edellä; minä pysyttelen piilossa ja jos hän teitä
häiritsee tai ahdistaa, niin minä tulen teidän avuksenne ja opetan
hänelle ritarin tapoja."
Niin tyttö ratsasti hiljakseen eteenpäin valtatietä pitkin.
Pian ajaa karautti metsästä tuo ilkeä ritari, ja hänen asemiehensä
oli hänen mukanaan, ja hän otti neidon hevosen selästä ja neito
kirkasi.
Silloin Lancelot herra tuli täyttä karkua paikalle.
"Ohoi sinä rietas konna ja ritariuden häpäisijä!" hän huusi. "Kuka
sinut on opettanut ahdistamaan ladyjä ja aatelisnaisia?"

Kun ritari kuuli tuon läksytyksen, niin hän ei vastannut sanaakaan,
vaan veti miekkansa ja ratsasti Lancelot herraa kohden. Silloin
Lancelot otti peitsensä ja paljasti miekkansa ja antoi ritarille sellaisen
iskun kypäriin, että hänen päänsä halkesi kurkkuun asti.
"Nyt sinä olet saanut palkkasi, jonka jo kauan sitten olit ansainnut,
ja se on totta", neito silloin virkkoi. "Sillä samoin kuin Turquine herra
vaani ja surmasi ritareita, niin tämä ritari väijyi ja surmasi ladyjä ja
neitiä ja aatelisnaisia; ja hänen nimensä oli Villinmetsän herra Peris."
"No, neito", Lancelot virkkoi, "tahdotteko minulta vielä jotain
palveluksia."
"En, herra, en tällä kertaa", neito virkkoi, "vaan Kristus teitä
varjelkoon, minne ikinä menettekin! Sillä kohteliain ritari te olette ja
lempein ja ystävällisin kaikkia ladyjä ja aatelisnaisia kohtaan kaikista
ritareista maan päällä."
Ja niin neito ja Lancelot herra erosivat.
Sitten Lancelot herra ratsasti pitkin synkkää metsää kaksi päivää ja
enemmänkin, ja kova oli hänen leposijansa. Kolmantena päivänä hän
ratsasti pitkän sillan yli, ja silloin äkkiä hänen päälleen karkasi
kauheannäköinen moukka, joka iski hänen ratsuaan turpaan niin että
se nousi takajaloilleen, ja kysyi Lancelotilta, kuinka hän ratsasti sillan
yli ilman hänen lupaansa.
"Miksipä minä en ratsastaisi tätä tietä?" Lancelot herra sanoi.
"Sinulla ei ole valitsemisen varaa", moukka sanoi ja tavoitti häntä
isolla raudoitetulla nuijalla.

Silloin Lancelot herra paljasti miekkansa ja väisti iskun ja halkaisi
ilkiön pään.
Sillan päässä oli kaunis kylä, ja kaikki kansa, miehet ja naiset,
huusivat Lancelot herralle.
"Jopa teit teon joka sinut turmioon vie, sillä sinä surmasit meidän
linnamme pääportinvartijan."
Lancelot ei välittänyt heidän sanoistaan, vaan meni suoraan
linnaan. Ja kun hän saapui sinne, niin hän hyppäsi alas ratsunsa
selästä ja sitoi sen linnanmuurissa olevaan renkaaseen. Ja muurin
sisäpuolella hän näki kauniin viheriän pihan ja sinne hän meni, sillä
se oli hänen mielestänsä sopiva taistelukentäksi. Ja hän katseli
ympärilleen ja näki ovissa ja akkunoissa paljo ihmisiä, jotka huusivat:
"Jalo ritari, sinä olet turman tiellä!"
Ja pian hyökkäsi hänen päälleen kaksi isoa jättiläistä, jotka olivat
sangen lujasti asestettuja, paitsi että heidän päänsä olivat paljaina,
ja heillä oli kauheat nuijat käsissään. Heilahduttaen kilpensä eteensä
Lancelot herra torjui toisen jättiläisen nuijan iskun ja halkaisi hänen
päänsä miekallaan. Kun toinen jättiläinen näki sen, niin hän läksi
juoksemaan pakoon kuin hullu, mutta Lancelot juoksi hänen
peräänsä minkä ennätti ja iski häntä miekallaan hartioihin ja tappoi
hänet.
Sitten Lancelot meni linnan halliin ja siellä tuli häntä vastaan
kuusikymmentä ladyä ja neitoa, jotka kaikki polvistuivat hänen
eteensä ja kiittivät Jumalaa ja häntä pelastuksestansa.

"Sillä, herra", he virkkoivat, "me olemme useimmat olleet täällä
vankeina seitsemän vuotta ja me olemme valmistaneet kaikellaisia
silkkikankaita ruokamme edestä, ja me olemme kaikki korkeasukuisia
aatelisnaisia. Siunattu olkoon se hetki, jolloin sinä synnyit, sillä sinä
olet tehnyt jaloimman teon, mitä milloinkaan kukaan ritari on tehnyt,
ja sen me tahdomme pitää muistossamme. Ja me pyydämme kaikki,
että sinä sanoisit meille nimesi, että me voisimme kertoa
ystävillemme, kuka meidät pelasti vankeudesta."
"Ihanat neidot", Lancelot virkkoi, "minun nimeni on Järven herra
Lancelot."
"Ah, herra", naiset virkkoivat, "tottakai sinä se oletkin, sillä
niinkuin arvelimmekin, ei paitsi sinua kukaan ritari olisi noita kahta
jättiläistä voittanut. Moni kunnon ritari kyllä koetti, mutta surmansa
täällä sai, ja monta kertaa me toivoimme sinun tulevan, sillä nuo
jättiläiset eivät pelänneet ketään muuta kuin sinua."
"No nyt te voitte sanoa ystävillenne, kuinka ja ken teidät pelasti",
Lancelot virkkoi, "ja tervehtikää heitä kaikkia minun puolestani. Mitä
aarteita tässä linnassa on, ne minä annan teille korvaukseksi
kärsimyksistänne; ja se lordi, joka on tämän linnan omistaja,
ottakoon sen haltuunsa, niin kuin oikein on."
"Tämän linnan nimi on Tintagel", naiset sanoivat, "ja se oli jonkun
aikaa erään herttuan oma, joka oli kauniin Igrainen puoliso. Ja
herttuan kuoleman jälkeen Igraine meni avioksi Uther Pendragon
kuninkaalle ja Arthur oli heidän poikansa."
"Vai niin", Lancelot virkkoi, "kyllä ymmärrän, kenelle tämä linna
kuuluu."

Ja niin hän jätti kaikki ladyt Jumalan haltuun ja lähti.
Sitten hän nousi ratsunsa selkään ja ratsasti monen asumattoman
ja oudon seudun läpi, ja poikki monien vesien ja halki monien
laaksojen, ja kehno oli hänen leposijansa. Viimein myöhään eräänä
iltana hän saapui sattumalta kauniille kartanonpihalle, ja siellä hän
tapasi vanhan rouvan, joka otti hänet suopeasti vastaan ja kestitsi
hyvin häntä ja hänen ratsuansa. Ja sitten hänen emäntänsä vei
hänet nukkumaan kauniiseen huoneeseen, joka oli porttikäytävän
päällä. Ja Lancelot herra riisui aseensa ja otti yltään varuksensa ja
meni nukkumaan ja vaipui pian uneen.
Kohta senjälkeen tuli joku ratsun selässä ja koputti kiireesti
portinovelle. Kun Lancelot herra kuuli sen, niin hän nousi, ja
katsoessaan ulos akkunasta hän näki kuunvalossa kolme ritaria
tulevan täyttä laukkaa tuon yksinäisen ritarin perässä, ja kaikki
kolme sivalsivat häntä yhtä haavaa miekoillansa ja tuo yksinäinen
ritari kääntyi uljaasti heitä vastaan ja puolusti itseänsä.
"Totisesti", Lancelot herra virkkoi, "tuota yksinäistä ritaria minun
tulee auttaa, sillä häpeällistä olisi minun katsella, kuinka kolme ritaria
on yhden kimpussa, ja jos hän saisi surmansa, niin minä olisin
osallinen hänen kuolemaansa."
Ja hän otti aseensa ja meni ulos ikkunasta ja laski itsensä alas
lakanalla noiden neljän ritarin luokse.
"Kääntykää, te ritarit, minun puoleeni", hän huusi, "ja heretkää
ahdistamasta tuota ritaria!"
Silloin he kaikki jättivät rauhaan sen ritarin, joka oli Kay herra, ja
kääntyivät Lancelot herraa vastaan, ja ankara ottelu alkoi, sillä he

kaikki kolme hyppäsivät alas satulasta ja iskivät Lancelotiin aimo
iskuja ja ahdistivat häntä joka puolelta. Mutta kun Kay herra olisi
tullut Lancelot herran avuksi, niin jälkimäinen pyysi että hän saisi
taistella yksin, ja tehdäkseen hänelle mieliksi Kay herra vetäytyi
syrjään. Ja nopsasti silloin, kuudella iskulla, Lancelot herra kaatoi
kaikki ritarit maahan.
Silloin he kaikki huusivat: "Herra ritari, me antaudumme teille,
koska olette verrattoman voimallinen mies."
"Vai niin", Lancelot herra virkkoi, "mutta minä en salli että te
antaudutte minulle, vaan jos te antaudutte hovimestarille, Kay
herralle, niin sillä ehdolla minä säästän teidän henkenne, mutta en
muuten."
"Sitä emme mielellämme tee, jalo ritari", he virkkoivat, "sillä
mehän ajoimme Kay herran tänne ja olisimme voittaneet hänet,
joll'ette te olisi tullut väliin; eihän meillä siis ole syytä antautua
hänelle."
"Ajatelkaa tarkoin", Lancelot virkkoi, "sillä teidän on valitseminen
saatteko elää vai kuolla. Jos te antaudutte, niin teidän tulee antautua
Kay herralle."
"No hyvä", he sanoivat, "koska te olette säästänyt meidän
henkemme, niin me tahdomme tehdä niinkuin te käskette."
Silloin Lancelot käski heidän mennä Arthur kuninkaan hoviin ensi
helluntaipäiväksi ja antautua siellä Guinevere kuningattarelle ja
sanoa, että Kay herra oli heidät lähettänyt hänen vangeiksensa. Ja
kaikki ritarit vannoivat lujasti miekkansa kautta, että he niin tekisivät.
Niin Lancelot herra antoi heidän lähteä.

Sitten hän koputti portille miekkansa kahvalla, ja silloin hänen
isäntänsä tuli, ja he astuivat sisään, hän ja Kay herra.
Hänen isäntänsä ei ollut ensinkään kuullut tuota kahakkaa ja
hämmästyi suuresti, kun hän näki heidät. "Herra", hän virkkoi, "minä
luulin että te olitte vuoteessanne."
"Niin olinkin", Lancelot herra virkkoi, "mutta minä nousin ja
hyppäsin ulos ikkunasta auttamaan muuatta vanhaa toveriani."
Ja kun he tulivat lähelle valoa, niin Kay herra näki, että hänen
pelastajansa oli Lancelot herra, ja hän polvistui ja kiitti häntä
kaikesta hänen hyvyydestänsä, Lancelot herra kun jo toisen kerran
oli pelastanut hänet kuolemasta.
"Herra", Lancelot virkkoi, "minä en ole tehnyt muuta kuin
velvollisuuteni, niin että te olette tervetullut; ja täällä teidän sopii
levätä ja koota voimia."
Kun Kay herra oli riisunut aseensa, niin hän pyysi ruokaa, ja sitä
tuotiin, ja hän söi nälkäisesti. Ja kun hän oli syönyt, niin hän ja
Lancelot herra menivät makuulle ja he nukkuivat molemmat samassa
huoneessa.
Aamulla Lancelot herra nousi varhain ja jätti Kay herran
nukkumaan. Ja Lancelot herra otti Kay herran varukset ja hänen
kilpensä ja asestautui. Sitten hän meni talliin ja haki Kay herran
ratsun ja jätti hyvästit isännällensä ja lähti.
Sitten vähän ajan perästä Kay herra nousi ja kaipasi Lancelot
herraa. Ja silloin hän huomasi että Lancelot herra oli ottanut hänen
varuksensa ja ratsunsa.

"Kautta kunniani, Lancelot herra tahtoo kiusotella joitakuita Arthur
kuninkaan hovilaisia. Ja kyllä ritarit ovatkin kopeita häntä kohtaan,
kun luulevat häntä minuksi, sen takaan; ja niin heitä petetään. Ja
koska minulla on nämä varukset ja tämä kilpi, niin saan varmasti
ratsastaa rauhassa."
Sitten Kay herra kiitti isäntäänsä ja lähti pian.
Vaarojen kappeli ja häijy velho.
Kay herran varuksiin puettuna Lancelot herra ratsasti pitkän aikaa
isossa metsässä, ja viimein hän saapui tasangolle, joka oli täynnä
kauniita jokia ja niittyjä. Edessään hän näki pitkän sillan ja sillalla
kolme eriväristä silkistä ja santelipuusta tehtyä telttaa. Telttojen
ulkopuolella riippui kolme valkoista kilpeä peitsien kahvapäissä, ja
pitkiä peitsiä oli pystytetty telttojen ympärille, ja jokaisen teltan
ovessa seisoi asemies. Lancelot herra kulki niiden ohi eikä sanonut
sanaakaan.
"Kas tuolla kulkee tuo kopea Kay herra", sanoivat ritarit, joille
teltat kuuluivat. "Hänen mielestään ei kukaan ritari vedä hänelle
vertoja, vaikka päinvastoin on usein nähty käyvän."
"Kautta kunniani, minäpä karkaan hänen kimppuunsa, koska hän
on niin ylen kopea", sanoi yksi ritareista, "ja saatte nähdä kuinka
minä häntä pitelen." Ja hän asestautui ja ratsasti rivakasti Lancelotin
jälkeen ja kutsui häntä taisteluun.

Mutta Lancelot herra kaatoi hänet maahan, ratsuineen päivineen,
ja sitten kun molemmat toiset ritarit tulivat veljensä avuksi, niin hän
löi heidätkin. Yksi heistä hyppäsi silloin pystyyn aivan verisin päin ja
ryntäsi suoraan Lancelot herraa kohden.
"No, anna jo olla", Lancelot virkkoi, "minä en ollut silloin kaukana
sinusta, kun sinut lyötiin ritariksi, Raynold herra, ja minä tiedän sinut
myös kunnon ritariksi, eikä minua haluta sinua surmata."
"Suur' kiitos hyvyydestänne", Raynold herra virkkoi, "ja minä
uskallan sanoa omasta ja veljieni puolesta, että me mielellämme
antaudumme teille, jos me saamme tietää teidän nimenne, sillä me
näemme kyllä, että te ette ole Kay herra".
"Sen asian laita olkoon kuinka hyvänsä", Lancelot vastasi, "sillä
teidän tulee antautua Guinevere kuningattarelle. Katsokaa, että
saavutte hänen luokseen helluntaipäiväksi ja antautukaa hänen
armoillensa ja sanokaa että Kay herra teidät lähettää."
Silloin ritarit vannoivat niin tekevänsä, ja Lancelot herra jatkoi
matkaansa.
Ratsastaessaan pitkin synkkää metsää hän saapui aukeamaan ja
näki siellä neljä ritaria tammen alla. Ne olivat kaikki Arthur kuninkaan
hovista, ja Lancelot herra tunsi heidät kaikki — ne olivat: Sagramour
le Desirous, Ector de Maris, Gawaine herra ja Uwaine herra. Kun he
näkivät Lancelotin ja hänen varuksensa, niin he luulivat, että hän oli
Kay herra, ja päättivät ruveta hänen kanssaan otteluun
koetellakseen hänen voimiansa. Mutta Lancelot herra kävi
vuoronperään kaikkien heidän kimppuunsa ja kaatoi heidät kaikki ja
jatkoi matkaansa naureskellen.

"Mitäs te sanotte tästä teosta", Gawaine virkkoi, "että yksi peitsi
on kaatanut meidät neljä."
"Piru hänet periköön", sanoivat he kaikki, "sillä hän on sangen
väkevä mies."
"Kyllä häntä saattaakin sanoa väkeväksi mieheksi", Gawaine
virkkoi, "sillä minä uskallan panna pääni pantiksi, että hän on
Lancelot herra, minä tunnen hänet ratsastuksestaan. Antaa hänen
mennä, sillä kun saavumme hoviin, niin saamme kuulla."
Lancelot ratsasti taas kauan aikaa synkkää metsää ja viimein hän
näki mustan koiran nuuskivan pitkin maata, ikäänkuin se olisi ollut
haavoittuneen hirven jäljillä, ja silloin Lancelot herra näki maassa
verisen jäljen. Niin hän ratsasti koiran perässä, ja se katsoi vähän
väliä taakseen. Se meni ison suon poikki, ja Lancelot seurasi sitä, ja
sitten hän näki vanhan kartanon, ja sinne koira juoksi sillan yli, joka
oli vanha ja heikko. Lancelot herra tuli isoon halliin ja keskellä hallia
hän näki makaamassa kuolleen ritarin, jalonnäköisen miehen, ja
koira nuoli hänen haavojansa.
Silloin astui halliin muuan lady itkien ja väännellen käsiänsä.
"Oi ritari", hän huusi, "liian paljo murhetta sinä olet minulle
tuottanut!"
"Miksi te niin sanotte?" Lancelot herra virkkoi. "Minä en ole tälle
ritarille koskaan tehnyt mitään pahaa, sillä tänne toi minut tuo koira
verisiä jälkiä pitkin. Sentähden jalo lady, älkää olko minulle
vihoissanne, sillä minä olen suuresti suruissani teidän murheenne
tähden."

"Totisesti, herra", nainen virkkoi, "minä tiedän että te ette ole
minun puolisoani surmannut, sillä se, joka teki sen teon, on vaikeasti
haavoitettuna eikä arvattavasti koskaan parane, — siitä minä olen
pitävä huolta."
"Mikä oli teidän puolisonne nimi?" Lancelot herra kysyi.
"Herra", nainen virkkoi, "häntä kutsuttiin Gilbert herraksi ja hän oli
parhaimpia ritareita maan päällä, enkä minä tiedä sen nimeä, joka
hänet surmasi."
"Jumala teitä lohduttakoon ja auttakoon", Lancelot herra virkkoi,
ja niin hän lähti.
Sitten hän meni taas metsään ja siellä hän kohtasi erään neidon,
joka tunsi hänet hyvin.
"Mikä onnellinen kohtaus, jalo herra!" sanoi neito, "minä pyydän ja
rukoilen sinua ritariutesi nimessä, auta minun veljeäni, joka on
vaikeasti haavoitettuna. Sillä tänä päivänä hän taisteli Gilbert herran
kanssa ja surmasi hänet rehellisessä taistelussa ja siinä minun
veljeni vaikeasti haavoittui. Ja tässä läheisessä linnassa asuu muuan
lady, velhonainen, ja hän sanoi minulle tänä päivänä että minun
veljeni haavat eivät parane, ennenkuin minä tapaan ritarin, joka
suostuu menemään Vaarojen kappeliin, ja sieltä hän löytää miekan
ja verisen vaipan, johon Gilbert herra oli käärittynä. Ja tuo miekka ja
tuon vaipan palanen parantaisivat minun veljeni haavat."
"Tämäpä on ihmeellistä", Lancelot virkkoi, "mutta mikä on teidän
veljenne nimi?"
"Herra", neito sanoi, "Meliot de Logres on hänen nimensä."

"Se surettaa minua", Lancelot virkkoi, "sillä hän on Pyöreän
pöydän ritareita, ja häntä auttaakseni teen kaikki mitä voin."
"Silloin, herra", virkkoi neito, "seuratkaa tätä valtatietä, niin se vie
teidät Vaarojen kappeliin, ja minä odotan tässä, kunnes Jumala
lähettää teidät takaisin; ja jos te ette onnistu, niin minä en tiedä
ainoatakaan ritaria maan päällä, joka saattaisi suorittaa tämän
seikkailun."
Niin Lancelot herra lähti, ja kun hän saapui Vaarojen kappelille,
niin hän hyppäsi maahan ja sitoi ratsunsa pieneen porttiin.
Heti kun hän astui kirkkopihaan, niin hän näki useita komeita kilpiä
alassuin maassa, ja useita niistä kilvistä Lancelot herra oli ennen
nähnyt ritarien kantavan.
Silloin hän näki ympärillään seisovan kolmekymmentä isoa ritaria,
jokainen kolmea jalkaa pitempi kuin kukaan, jonka hän oli nähnyt, ja
kaikki ne kiristelivät hampaitansa ja irvistivät Lancelot herralle. Kun
hän näki heidän käytöksensä, niin häntä pelotti suuresti ja hän nosti
kilpensä eteensä ja otti miekan käteensä ja valmistautui
taistelemaan. Ja kaikki nuo ritarit olivat puetut mustiin haarniskoihin
ja kilvet olivat koholla ja miekat paljastettuina. Mutta kun Lancelot
herra lähti kulkemaan heidän keskitsensä, niin he väistyivät
molemmin puolin ja antoivat hänelle tietä, ja siitä hänen
rohkeutensa taas kasvoi ja hän astui kappeliin.
Siellä hän ei nähnyt mitään muuta valoa kuin himmeän lampun
palavan, ja sitten hän huomasi kuolleen ruumiin, joka oli käärittynä
silkkivaippaan.

Lancelot herra kumartui ja leikkasi kappaleen vaipasta, ja silloin
hänestä tuntui kuin maa olisi vavahtanut, ja siitä hän pelästyi. Sitten
hän näki kauniin miekan kuolleen ritarin vieressä, ja hän otti miekan
käteensä ja meni ulos kappelista.
Tuskin oli hän astunut ulos kappelin pihalle, kun kaikki ritarit
alkoivat julmistuneina puhua:
"Ritari, Lancelot herra, pane pois tuo miekka kädestäsi, taikka sinä
olet kuoleman oma!"
"Joko elän tai kuolen", Lancelot virkkoi, "niin suuret sanat eivät
saa minua siitä luopumaan. Taistelkaa siitä, jos tahdotte!" Ja niin hän
tunkeusi heidän lävitsensä.
Kappelin pihan ulkopuolella kohtasi hän kauniin neidon, joka
virkkoi:
"Lancelot herra, heitä tuo miekka taaksesi, taikka sinä olet
kuoleman oma!"
"Ei pyynnöt eikä rukoukset saa minua siitä luopumaan", Lancelot
virkkoi.
"Vai ei", neito virkkoi, "jos sinä olisit heittänyt pois tuon miekan,
niin sinä et enää ikinä olisi saanut nähdä Guinevere kuningatarta."
"Sittenhän olisin hullu, jos sen heittäisin", Lancelot virkkoi.
"No, ritari kulta", neito virkkoi, "anna minulle edes yksi suudelma."
"Enpä toki", Lancelot virkkoi, "siitä Jumala minua varjelkoon!"

"No niin, herra", neiti virkkoi, "jos sinä olisit suudellut minua, niin
sinun viimeinen hetkesi olisi lyönyt. Mutta voi minua", hän virkkoi,
"nyt olen hukkaan nähnyt kaiken tämän vaivan. Sillä minä laitoin
tuon kappelin sinun tähtesi. Ja tiedä nyt, Lancelot herra, että minä
olen sinua rakastanut seitsemän vuotta, mutta ei kenenkään naisen
ole suotu saada sinun rakkauttasi, paitsi Guinevere kuningattaren. Ja
koska minä en voinut saada sinua elävänä, niin minulla ei ollut
suurempaa iloa tässä maailmassa kuin saada sinun kuollut ruumiisi.
Minä olisin sen balsamoinut ja säilyttänyt sitä ja pitänyt sitä luonani
kaiken elämäni ajan, ja joka päivä minä olisin sinua suudellut
Guinevere kuningattaren kiusalla."
"Hyvin sinä puhut", Lancelot herra virkkoi. "Jumala varjelkoon
minua sinun kavaloista vehkeistäsi!"
Ja samalla hän otti ratsunsa ja lähti.
Ja kun Lancelot herra oli lähtenyt, niin tuo neito vaipui niin
suureen suruun, että hän kuoli ennenkuin kaksi viikkoa oli kulunut.
Ja hänen nimensä oli Hellawes, ja hän oli velho ja Nigramousin
linnan lady.
Pian Lancelot herra tapasi Meliot herran sisaren ja kun tyttö näki
hänet, niin hän taputti käsiänsä ja itki ilosta, ja sitten he ratsastivat
läheiseen linnaan, jossa Meliot herra makasi.
Heti kun Lancelot herra näki hänet, niin hän tunsi hänet Arthur
kuninkaan ritariksi, mutta Meliot herra oli kalmankalpea paljosta
veren vuotamisesta. Silloin Lancelot juoksi hänen luokseen ja
kosketti hänen haavojaan Gilbert herran miekalla ja pyyhki niitä sen
vaipan kappaleella, johon Gilbert herra oli ollut käärittynä, ja heti

Meliot herra parani ja nousi ylös terveempänä ja voimakkaampana
kuin hän koskaan elämässään oli ollut.
Sitten iloittiin ja riemuittiin ja Lancelot herraa kestittiin parhaan
mukaan. Ja kun Lancelot seuraavana aamuna lähti, niin hän käski
Meliot herran kiirehtimään Arthur kuninkaan hoviin, sillä
helluntaijuhla läheni, ja siellä hän oli tapaava Meliot herran, jos
Jumala niin salli.
Haukan kavaluus.
Sitten Lancelot herra ratsasti läpi monen oudon seudun, yli soiden
ja halki laaksojen, kunnes hän sattumalta saapui kauniille linnalle, ja
kun hän kulki linnan ohi, niin hän luuli kuulleensa kahden kellon
soivan. Silloin hän huomasi haukan, joka tuli lentäen hänen päänsä
yläpuolella. Se lensi korkeaa jalavaa kohden, ja sen koipien ympärille
oli kiedottu pitkät nauhat, ja kun se lensi jalavaan, niin nauhat
takertuivat jalavan haaraan. Ja kun se olisi taas lähtenyt lentoon,
niin se jäi riippumaan kiinni koivistansa, ja Lancelot herra näki kuinka
se riippui, ja häntä säälitti tuo kaunis haukka.
Sillävälin tuli muuan lady linnasta ja huusi:
"Voi Lancelot, Lancelot, sinä joka olet kaikkien ritarien kukka, auta
minua saamaan takaisin haukkani, sillä jos minun haukkani hukkuu,
niin minun herrani surmaa minut. Sillä minä pidin tuota haukkaa, ja
se livahti minun käsistäni, ja jos minun mieheni saa sen tietää, niin
hän kiivaudessaan tappaa minut."

"Mikä on teidän miehenne nimi?" Lancelot virkkoi.
"Herra", nainen virkkoi, "hänen nimensä on Phelot herra, ja hän
on
Pohjois-Walesin kuninkaan ritareita."
"No niin, jalo rouva, koska te tunnette minun nimeni ja pyydätte
minua ritariuteni nimessä teitä auttamaan, niin tahdon tehdä
voitavani saadakseni kiinni teidän haukkanne. Mutta minä olen
huono kiipeejä ja tuo puu on sangen korkea ja vain harvoista oksista
minulla on apua."
Sitten Lancelot herra hyppäsi maahan ja sitoi ratsunsa kiinni
samaan puuhun ja pyysi ladyä auttamaan varuksia hänen päältään.
Ja kun Lancelot herra oli saanut yltään kaikki aseensa, niin hän riisui
kaikki vaatteensakin, paitsi paidan ja housut, ja voimakkain ottein ja
taitavasti hän kiipesi haukan luo ja sitoi nauhat ison lahon oksan
ympärille ja heitti sen ja haukan maahan.
Silloin lady heti otti haukan käsiinsä. Ja yht'äkkiä karkasi
metsiköstä esiin Phelot herra, hänen miehensä, aseissa kiireestä
kantapäähän asti ja paljastettu miekka kädessä.
"Oi ritari, Lancelot, nyt olen sinut saanut käsiini, niinkuin tahdoin",
hän huusi ja pysähtyi puun juurelle iskeäkseen häntä miekallansa.
"Voi lady", Lancelot herra virkkoi, "minkätähden te minut petitte?"
"Hän teki vain niinkuin minä hänen käskin tehdä", Phelot herra
virkkoi, "eikä nyt mikään sinua auta, vaan nyt sinun hetkesi on tullut,
sillä sinun pitää kuoleman."

"Se olisi sinun häpeäsi", Lancelot herra virkkoi, "sinäkö asestettu
ritari kavalasti surmaisit aseettoman miehen!"
"Ei tässä armotkaan auta", Phelot herra virkkoi, "auta sentähden
itseäsi jos voit."
"Totisesti", Lancelot virkkoi, "itsellesi sinä sillä häpeätä tuotat.
Mutta koska sinä et tahdo toisin tehdä, niin anna minulle edes
varukseni ja ripusta miekkani puun oksaan, niin että sen siitä saan,
ja tee sitten parastasi ja surmaa minut jos voit."
"Enpä toki", Phelot herra sanoi, "sillä minä tunnen sinut paremmin
kuin luuletkaan. Sentähden sinä et saa mitään aseita, jos minä vain
voin sen estää."
"Voi!" Lancelot herra huudahti, "että ritarin täytyy kuolla
aseetonna!"
Sitten hän katsoi yllensä ja allensa, ja päänsä päällä hän näki ison
lehdettömän oksan, josta haaraantui muita oksia, ja sen hän katkaisi
puun rungosta. Sitten hän tuli alemmaksi ja tarkasti missä hänen
ratsunsa seisoi ja yht'äkkiä hän hyppäsi sen taakse. Phelot herra
tavoitti häntä kiivaasti miekallaan ja luuli osanneensa häneen. Mutta
Lancelot herra väisti iskun puun oksalla ja läimäytti sillä Phelot
herraa pään seuduille, niin että hän vaipui tainnoksissa maahan.
Silloin Lancelot otti Phelot herran miekan tämän kädestä ja löi poikki
hänen päänsä.
"Voi, miksi sinä surmasit minun mieheni?" huusi lady.
"Ei minussa ole syytä", Lancelot virkkoi, "sillä viekkaudella ja
kavaluudella te koetitte minua surmata ja nyt olette saaneet

rangaistuksenne molemmat."
Silloin lady vaipui tainnoksiin ja oli kuin kuollut.
Lancelot herra otti kaikki varuksensa niin hyvin kuin taisi ja pani
joutuin ylleen, sillä hän pelkäsi uutta päällekarkausta, kun ritarin
linna oli niin lähellä. Ja niin nopeasti kuin suinkin hän otti ratsunsa ja
lähti, kiittäen Jumalaa, että oli selvinnyt siitä seikkailusta.
Kaksi päivää ennen helluntaijuhlaa hän palasi kotia, ja kuningas ja
koko hovi riemuitsi suuresti hänen tulostansa. Kun ne neljä ritaria,
joiden kanssa hän oli metsässä taistellut, näkivät hänen tulevan Kay
herran varuksissa, niin he heti tunsivat, että hän se heidät oli yhdellä
ainoalla peitsellä maahan syössyt, ja he hymyilivät ja naureskelivat
kovin keskenään. Ja kaikki ritarit, joita Turquine herra oli pitänyt
vankeudessa, saapuivat joukottain kotiin, ja kaikki he ylistivät ja
kunnioittivat Lancelot herraa. Kun Gaheris herra kuuli heidän
puhuvan, niin hän sanoi: "Minä näin koko taistelun alusta loppuun
saakka", ja hän kertoi Arthur kuninkaalle, kuinka se oli käynyt ja
kuinka Turquine herra oli väkevin ritari mitä hän milloinkaan oli
nähnyt, Lancelot herraa lukuunottamatta. Ja lähes kuusikymmentä
ritaria kantoi siellä Lancelot herralle kiitostansa.
Sitten Kay herra kertoi kuninkaalle, kuinka Lancelot herra oli
pelastanut hänet, kun hän oli joutumaisillaan surman suuhun yön
pimeydessä sen kartanon ulkopuolella, jossa Lancelot herra oli yötä;
ja kuinka tämä oli käskenyt ritarien antautua Kay herralle eikä
itsellensä. Ja siinä nuo ritarit olivat, kaikki kolme, ja kantoivat
kiitostansa.
"Ja kautta kunniani", Kay herra virkkoi, "koska Lancelot herra otti
minun haarniskani ja jätti minulle omansa, niin minä sain ratsastaa

rauhassa, eikä kukaan tahtonut koskea minuun."
Sitten saapuivat myös nuo kolme ritaria, jotka taistelivat pitkällä
sillalla Lancelotia vastaan, ja he tahtoivat antautua Kay herralle.
Mutta Kay ei ottanut heidän antautumistaan vastaan, vaan sanoi
ettei hän koskaan ollut heidän kanssaan taistellut.
"Mutta minä tahdon keventää teidän mieliänne", hän virkkoi;
"tuolla on Lancelot herra, joka teidät voitti."
Ja kun he sen kuulivat, niin he riemastuivat.
Sitten Meliot de Logres tuli kotiin ja kertoi Arthur kuninkaalle,
kuinka Lancelot herra oli pelastanut hänet kuolemasta uhmaamalla
ennen tuntemattomia vaaroja ja Vaarojen kappelin ilkeitä taikoja.
Ja kaikki hänen tekonsa tulivat tunnetuiksi, — kuinka neljä
kuningatarta, jotka olivat ilkeitä velhoja, pitivät häntä vankeudessa
ja kuinka Bagdemagus kuninkaan tytär hänet pelasti. Samoin
kerrottiin kaikki ne aseteot, jotka Lancelot herra oli tehnyt niissä
turnajaisissa, joissa taistelivat nuo molemmat kuninkaat, nimittäin
Pohjois-Walesin kuningas ja Bagdemagus kuningas.
Niin että siihen aikaan Lancelot herralla oli mainioin nimi kaikkien
ritarien joukossa maan päällä, ja sekä ylhäiset että alhaiset pitivät
häntä kaikkein suurimmassa kunniassa.

METSÄN RITARI TRISTRAM
Tristramin lapsuus.
    "Poika", hän virkkoi, "sun nimes' olkoon surun;
    Tristram se olkoon mun kuoloni tähden."
    Niin hän virkkoi ja metsään synkkään kuoli.
    Murheeseen mustaan puolison jätti.
Oli kerran kuningas nimeltä Meliodas, ja hän oli Lyonessen maan
valtias, ja tämä kuningas Meliodas oli niin jalo ritari kuin kukaan
siihen aikaan elävistä. Hänen vaimonsa oli Cornwallin kuninkaan
Markin sisar; hänen nimensä oli Elizabeth, ja hän oli sekä hyvä että
kaunis. Siihen aikaan hallitsi Arthur kuningas ja hän oli koko
Englannin, Walesin ja Skotlannin ja monen muun valtakunnan
kuningas. Monessa seudussa oli kyllä monta kuningasta, mutta he
olivat kaikki saaneet maansa Arthur kuninkaalta. Sillä Walesissa oli
kaksi kuningasta ja pohjoisessa oli monta kuningasta; ja
Cornwallissa ja lännessä oli kaksi kuningasta; samoin Irlannissa oli

kaksi tai kolme kuningasta; mutta kaikki he olivat Arthur kuninkaan
vasalleja.
Meliodas kuninkaan vaimo oli hyvä ja lempeä nainen, ja hän
rakasti suuresti puolisoansa, ja tämä samoin häntä, ja he elivät
sangen onnellisina yhdessä. Mutta siinä maassa oli muuan lady, joka
oli kovasti kiukuissaan, sillä hän olisi itse jo aikoja sitten tahtonut
päästä Meliodas kuninkaan puolisoksi, vaikk'ei tämä koskaan ollut
häntä rakastanut. Eräänä päivänä kun kuningas meni metsästämään,
tuo lady saattoi hänen taikojensa avulla ajamaan takaa hirveä,
kunnes hän saapui eräälle vanhalle linnalle, ja siellä kuningas joutui
tuon häijyn ladyn vangiksi.
Kun Elizabeth kuningattaren puoliso ei palannut, niin hän oli aivan
tulla hulluksi surusta, ja hän otti erään kamarirouvan mukaansa ja
riensi metsään kuningasta etsimään.
Ja siellä, keskellä tuota kylmää ja kolkkoa metsää, syntyi pieni
poika, mutta kuolema tuli äitiraukan luo. Ja kun kuningatar näki ettei
mikään auttanut, vaan että hänen täytyi kuolla ja jättää tämä
maailma, niin hän kävi kovin surulliseksi.
"Kun te näette minun puolisoni, Meliodas kuninkaan, niin sulkekaa
minut hänen suosioonsa", hän sanoi kamarirouvallensa, "ja kertokaa
hänelle, mitä minä täällä rakkaudesta häneen olen kärsinyt ja kuinka
minun täytyy tänne kuolla keneltäkään apua saamatta. Ja
ilmoittakaa hänelle, että minua suuresti surettaa että minun täytyy
jättää tämä maailma ja hänet, älköön hän sentähden minua
unhoittako. Ja näyttäkää nyt minulle pieni lapseni, jonka vuoksi minä
olen kaiken tämän tuskan kärsinyt." Ja kun hän näki lapsen, niin hän
sanoi hellästi leikkiä laskien: "voi pikku poikani, sinä olet tappanut
äitisi, ja senvuoksi sinusta, joka olet murhaaja niin nuorena,

varmaankin tulee miehekäs mies aikoinasi." Sitten hän käski
kamarirouvaa hartaasti pyytämään, että Meliodas kuningas antaisi
lapselle nimeksi "Tristram" — se merkitsee niin paljo kuin: "surussa
syntynyt."
Ja sen sanottuaan kuningatar kuoli.
Kamarirouva pani hänet suuren puun varjoon ja peitti lapsen niin
hyvin kuin taisi kylmää vastaan. Sillä hetkellä saapuivat paikalle
paroonit, jotka olivat lähteneet kuningatarta hakemaan, ja kun he
näkivät että hän oli kuollut, ja kuvittelivat mielessään että
kuningaskin oli saanut surmansa, niin muutamat heistä tahtoivat
tappaa lapsenkin, niin että he olisivat päässeet Lyonessen maan
herroiksi.
Mutta kamarirouva rukoili niin kauniisti lapsen puolesta, että
useimmat paroonit eivät siihen suostuneet.
Sitten he kantoivat kuningatarvainajan kotiin, ja suuresti häntä
murehdittiin.
Sillävälin Merlin, tuo suuri tietäjä, vapautti Meliodas kuninkaan
vankeudesta kuningattaren kuoleman jälkeisenä aamuna, ja kun
kuningas palasi kotia, niin useimmat paroonit iloitsivat. Mutta sitä
surua, mihin kuningattaren kuolema kuninkaan saattoi, sitä ei
yksikään kieli voi kertoa.
Kuningas piti hänelle komeat maahanpaniaiset, ja sitten hän
kastatti lapsen, niinkuin hänen vaimonsa ennen kuolemaansa oli
määrännyt; ja hän antoi sille nimeksi "Tristram" — lapsi, joka on
surussa syntynyt.

Seitsemän vuotta Meliodas kuningas murehti vaimoansa, ja koko
sen ajan pientä Tristramia hoidettiin hyvin.
Mutta sitten tapahtui, että Meliodas kuningas nai Brittanyn
herttuan Howellin tyttären. Ennen pitkää uusi kuningatar sai itsekin
lapsia, ja hänessä herätti kateutta ja häntä suututti, että hänen omat
lapsensa eivät saisi omistaa Lyonessen maata, ja senvuoksi hän
mietti miten hän saisi surmatuksi nuoren Tristramin. Niin hän pani
myrkkyä hopeamaljaan ja asetti sen siihen huoneesen, jossa
Tristram ja hänen lapsensa yhdessä leikkivät, siinä tarkoituksessa
että Tristram joisi siitä kun hänen tulisi jano. Mutta kävikin niin että
kuningattaren oma pieni poika huomasi myrkkymaljan ja luuli että
siinä oli hyvää juotavaa, ja janoissaan kun oli, hän tyhjensi sen
suurella halulla ja kuoli äkkiä siihen paikkaan.
Kun kuningatar kuuli poikansa kuolemasta, niin voitte mielessänne
kuvitella kuinka surulliseksi hän kävi. Mutta kuningas ei ensinkään
aavistanut puolisonsa kavaluutta. Mutta lapsensa kuolemastakaan
huolimatta kuningatar ei sentään tahtonut luopua ilkeästä
aikeestansa, vaan uudestaan hän otti enemmän myrkkyä ja pani
maljaan.
Sattumalta Meliodas kuningas silloin näki tuon myrkytetyn viinin,
ja kun hän oli kovin janoissaan, niin hän otti maljan juodakseen siitä.
Mutta juuri kun hän oli juomaisillaan, kuningatar huomasi sen ja hän
juoksi kuninkaan luokse ja tempasi äkkiä maljan hänen kädestänsä.
Kuningas ihmetteli kovin, miksi hän niin teki, ja muisti sitten
kuinka hänen poikansa oli äkkiä kuollut myrkystä. Silloin hän otti
kuningatarta kädestä ja virkkoi:

"Sinä kavala petturi, sinun pitää sanoa minulle, mitä lajia juomaa
tämä on, taikka minä lyön sinut kuoliaaksi." Ja niin sanoessaan hän
paljasti miekkansa.
"Voi armoa, herrani", kuningatar huusi, "minä kerron teille kaikki."
Sitten hän kertoi, kuinka hän olisi tahtonut tappaa Tristramin, niin
että hänen omat lapsensa olisivat saaneet periä maan.
"Vai niin", kuningas virkkoi, "tästä laki teitä rangaiskoon."
Paroonien kokouksessa tuo häijy kuningatar tuomittiin
poltettavaksi, ja iso rovio rakennettiin. Mutta kun kuningatar jo oli
roviolla ja hänen piti kärsiä rangaistuksensa, niin nuori Tristram
polvistui Meliodas kuninkaan eteen ja pyysi, että tämä lupaisi hänelle
yhden asian.
"Mielelläni sen teen", kuningas virkkoi.
"Antakaa siis minulle", nuori Tristram sanoi, "äitipuoleni,
kuningattaren, henki."
"Sitä pyytäessäsi et tee oikein, sillä sinun pitäisi oikeutta myöten
häntä vihaaman, sillä hän olisi sinut surmannut, jos hän vain olisi
saanut tahtonsa täytetyksi; ja sinun tähtesi on kaikkein viisainta että
hän kuolee."
"Herra", Tristram virkkoi, "minä rukoilen teitä, antakaa hänelle
armossanne anteeksi, ja mitä minuun tulee, niin Jumala antakoon
hänelle anteeksi, niinkuin minä olen antanut! Ja koska teidän
korkeutenne suvaitsi suostua minun pyyntööni, niin minä rukoilen
teitä Jumalan rakkauden tähden pitämään lupauksenne."

"Koska niin on asianlaita, niin tahdon antaa hänen henkensä
teidän käsiinne", kuningas virkkoi. "Minä annan hänet teille. Menkää
roviolle ja ottakaa hänet ja tehkää hänelle mitä tahdotte."
Niin Tristram meni roviolle ja pelasti kuninkaan määräyksestä
kuningattaren kuolemasta.
Pitkään aikaan Meliodas kuningas ei tahtonut olla missään
tekemisissä kuningattaren kanssa, mutta viimein nuoren Tristramin
hyvästä vaikutuksesta hän teki sovinnon vaimonsa kanssa. Eikä
kuningatar koskaan unhoittanut, kuinka hyvä Tristram oli ollut häntä
kohtaan, vaan rakasti hellästi Tristramia senjälkeen.
Kuninkaallinen ritari.
Kun Meliodas kuningas oli sopinut kuningattarensa kanssa, niin
hän hankki opettajan, joka oli viisas ja oppinut, ja hänen hoivassaan
hän lähetti nuoren Tristramin Ranskaan oppimaan sen maan kieltä ja
tapoja ja asetekoja. Ja opettajansa Gouvernailin keralla Tristram oli
siellä enemmän kuin seitsemän vuotta. Kun hän osasi puhua hyvin
maan kieltä ja kun hän oli oppinut kaikki mitä hän saattoi oppia siinä
maassa, niin hän palasi takaisin isänsä Meliodas kuninkaan luo. Ja
sitten Tristram opetteli soittamaan harppua ja voitti siinä taidossa
kaikki muut, niin ettei mistään maasta löydetty hänen vertaistansa.
Siten hän nuoruudessaan opetteli soittamaan harppua ja kaikkia
soittimia, ja myöhemmin kun hän kasvoi voimassa ja väkevyydessä,
hän harrasti ajometsästystä ja haukkajahtia enemmän kuin koskaan
kenenkään aatelismiehen on kuultu harrastaneen. Hän saattoi
käytäntöön hyviä menettelytapoja kaikkinaisten isojen ja pienten

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

The SAGE Handbook Of Cultural Analysis Tony Bennett

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

The SAGE Handbook Of Cultural Analysis Tony Bennett

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd