The Small College Imperative Models For Sustainable Futures 1st Edition Mary B Marcy Richard Ekman

The Small College Imperative Models For Sustainable Futures 1st Edition Mary B Marcy Richard Ekman
The Small College Imperative Models For Sustainable Futures 1st Edition Mary B Marcy Richard Ekman
The Small College Imperative Models For Sustainable Futures 1st Edition Mary B Marcy Richard Ekman

1. The Small College Imperative Models For
Sustainable Futures 1st Edition Mary B Marcy
Richard Ekman download
https://ebookbell.com/product/the-small-college-imperative-
models-for-sustainable-futures-1st-edition-mary-b-marcy-richard-
ekman-51675114
Explore and download more ebooks at ebookbell.com

2. Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.
The Synergistic Classroom Interdisciplinary Teaching In The Small
College Setting Aaron Angello Corey Campion
https://ebookbell.com/product/the-synergistic-classroom-
interdisciplinary-teaching-in-the-small-college-setting-aaron-angello-
corey-campion-51240534
Pipeline To The Pros How D3 Smallcollege Nobodies Rose To Rule The Nba
1st Ben Kaplan
https://ebookbell.com/product/pipeline-to-the-pros-
how-d3-smallcollege-nobodies-rose-to-rule-the-nba-1st-ben-
kaplan-219151240
The Small And Rural Academic Library Leveraging Resources And
Overcoming Limitations 1st Edition Kaetrena Davis Kendrick Deborah
Tritt
https://ebookbell.com/product/the-small-and-rural-academic-library-
leveraging-resources-and-overcoming-limitations-1st-edition-kaetrena-
davis-kendrick-deborah-tritt-51590500
Uncomplicating Algebra To Meet The Common Core State Standards In Math
K8 Marian Small
https://ebookbell.com/product/uncomplicating-algebra-to-meet-the-
common-core-state-standards-in-math-k8-marian-small-11164768

3. Good Questions Great Ways To Differentiate Mathematics Instruction In
The Standardsbased Classroom Third Marian Small
https://ebookbell.com/product/good-questions-great-ways-to-
differentiate-mathematics-instruction-in-the-standardsbased-classroom-
third-marian-small-5894996
We Shall Overcome Essays On A Great American Song Victor V Bobetsky
Associate Professor And Director Of The Teacher Education Program In
Music At Hunter College Of The City University Of New York
https://ebookbell.com/product/we-shall-overcome-essays-on-a-great-
american-song-victor-v-bobetsky-associate-professor-and-director-of-
the-teacher-education-program-in-music-at-hunter-college-of-the-city-
university-of-new-york-5137114
Bracketology March Madness College Basketball And The Creation Of A
National Obsession Joe Lunardi
https://ebookbell.com/product/bracketology-march-madness-college-
basketball-and-the-creation-of-a-national-obsession-joe-
lunardi-46359834
The Small Book Of Hip Checks On Queer Gender Race And Writing Erica
Rand
https://ebookbell.com/product/the-small-book-of-hip-checks-on-queer-
gender-race-and-writing-erica-rand-46469272
The Small Temple A Roman Imperial Cult Building In Petra Jordan Sara
Karz Reid
https://ebookbell.com/product/the-small-temple-a-roman-imperial-cult-
building-in-petra-jordan-sara-karz-reid-50340898

7. THE SMALL COLLEGE IMPERATIVE
Marcy.indb 1 16-03-2020 18:28:01

8. Marcy.indb 2 16-03-2020 18:28:02

9. THE SMALL COLLEGE
IMPERATIVE
Models for Sustainable Futures
Mary B. Marcy
Foreword by Richard Ekman
STERLING, VIRGINIA
Marcy.indb 3 16-03-2020 18:28:02

10. COPYRIGHT © 2020 BY STYLUS PUBLISHING, LLC.
Published by Stylus Publishing, LLC.
22883 Quicksilver Drive
Sterling, Virginia 20166-2019
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced
in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying, recording, and
information storage and retrieval, without permission in writing from
the publisher.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
The CIP for this text has been applied for.
13-digit ISBN: 978-1-62036-970-8 (cloth)
13-digit ISBN: 978-1-62036-971-5 (paperback)
13-digit ISBN: 978-1-62036-972-2 (library networkable e-edition)
13-digit ISBN: 978-1-62036-973-9 (consumer e-edition)
Printed in the United States of America
All first editions printed on acid-free paper
that meets the American National Standards Institute
Z39-48 Standard.
Bulk Purchases
Quantity discounts are available for use in workshops and
for staff development.
Call 1-800-232-0223
First Edition, 2020
Marcy.indb 4 16-03-2020 18:28:02

11. v
CONTENTS
FOREWORD vii
ACKNOWLEDGMENTS ix
1 THE SHIFTING LANDSCAPE 1
2 FROM SURVIVAL TO SUSTAINABILITY 9
3 FIVE EMERGING MODELS OF SMALL COLLEGES AND UNIVERSITIES 18
4 UNDERSTANDING THE TRADITIONAL MODEL 30
5 UNDERSTANDING THE INTEGRATED MODEL 54
6 UNDERSTANDING THE DISTINCTIVE PROGRAM MODEL 74
7 UNDERSTANDING THE EXPANSION MODEL 107
8 UNDERSTANDING THE DISTRIBUTED UNIVERSITY MODEL 126
9 CHOOSING A PATH 137
10 GOING IT ALONE? THE EVOLVING ROLE OF CONSORTIA AND
PARTNERSHIPS147
EPILOGUE157
REFERENCES161
ABOUT THE AUTHOR 167
INDEX169
Marcy.indb 5 16-03-2020 18:28:02

12. Marcy.indb 6 16-03-2020 18:28:02

13. vii
FOREWORD
F
or more than three decades, colleges and universities have been active
participants in a genuinely competitive market, an experience that has
made them more like the other major sectors of the economy, and
less the owners of a privileged status bestowed by governments and by their
own clientele. This changed posture has had many good effects, including
an increased motivation for innovation, a persuasive rationale for college
faculty and staff to assume heavier workloads and for universities to trim
costs, and a dawning recognition of a relentless need to explain college to
skeptical publics. But the changed circumstance has also had harmful effects.
Politicians, in particular, have found that public criticism of higher educa-
tion attracts votes, while some business leaders have promoted the view that
the main measure of a successful education is the quality of the jobs that new
graduates enter.
The best results of this period of competition has been the explosion
of innovation. Today imaginative programs abound and, while some may
ultimately prove not to be sustainable, the creativity that has been unleashed
in these recent efforts is impressive. Moreover, American higher education,
already known for the diversity among the 4,000 institutions it includes (not
to be confused with the diversity of students that any single college enrolls),
has expanded these options immeasurably. Private higher education’s 700
smaller colleges especially can now point to an astounding array of different
educational philosophies and delivery systems.
To many people, the recent decades of innovation appear to be a period
of confusion, even anarchy, in higher education. Mary Marcy is not one of
them. Her The Small College Imperative provides a much needed framework
to understand the rich array of options and institutional types that have
evolved during the recent generative period. Marcy explains these options
with clarity about their historical evolution so that a reader can understand
how and why these changes took place. She distinguishes five types of col-
leges: traditional, integrative, distinctive, expansion, and distributed. She
provides not only the criteria by which to characterize each type of college
but also excellent real-life examples.
Why does it matter how we view the patterns into which innovative
colleges can be classified? For those who lead colleges, this typology offers
Marcy.indb 7 16-03-2020 18:28:02

14. viii  foreword
a helpful lens through which to see one’s own college and its best path to
future success. Any college president knows that one key to success is to
offer a program that is distinctive and is widely perceived as distinctive. The
challenge for that college president is to know what is truly distinctive. The
guidance in planning that Marcy’s screen of institutional types provides is
highly valuable.
For prospective students and their parents, as well as for donors, legisla-
tors, and journalists, the categories that Marcy discerns and discusses offer
a way to make sense of what otherwise may appear to be chaos. Choosing a
college that is well matched to the interests, strengths, and gaps of a student’s
prior preparation is always a challenge for the student and often his or her
parents. Marcy’s typology will be helpful because it adds another filter to a
choice among 4,000 institutions.
In any period of innovation, it’s difficult to know which novel programs
are most likely to prove durable. The Council of Independent Colleges has
collected and grouped into categories hundreds of recent campus innova-
tions in its 2018 report, Innovation and the Independent College. To say that
this climate of innovation is stimulating to the faculty members and students
who inhabit these institutions may be to state the obvious, but Marcy helps
us to understand, less obviously, that all types of institutions can be simulta-
neously innovative and committed to certain principles of institutional mis-
sion and pedagogical practice that are common features of specific types of
institutions.
The American small college has long held a reputation for nimble and
entrepreneurial behavior. Marcy shows us what it can add up to. These small
colleges are often the incubators of educational innovations that are eventu-
ally adopted by all colleges and universities. Marcy shows us the varieties
of program that deliberate and creative choices of educational philosophies
have produced, are available to students now, and will no doubt continue to
evolve for many years to come.
Richard Ekman, President,
Council of Independent Colleges,
Washington, DC
Marcy.indb 8 16-03-2020 18:28:02

15. ix
ACKNOWLEDGMENTS
I
t is not possible to write anything of substance as a sitting university
president unless the board of trustees shares a belief in the value of the
work and a commitment to advancing knowledge. I have been very for-
tunate to have a board of trustees that is not only supportive but also deeply
committed to the work of independent colleges and universities. It was
the board’s request to place our work at Dominican University in a larger
national context that planted the seeds for this project, it was the board’s
ongoing curiosity about the larger higher education landscape that invited
deeper reflection, and it was the board’s steady support—including support
for a presidential sabbatical—that created the space and time for reflection
necessary to create this book. It’s leadership, generosity, and deep commit-
ment to student success has helped realize both this book and the creation of
the Dominican Experience.
In order to complete this work, I was fortunate to have a brief but pro-
ductive presidential sabbatical at the Harvard Graduate School of Education
(HGSE), where I served as a visiting scholar. My time at Harvard was
enriched by the opportunity to work closely with Judith Block McLaughlin,
the longtime leader of HGSE’s higher education programs and a mentor to
innumerable college and university presidents. Her wisdom and insight are
exceeded only by her personal generosity. I am humbled and grateful to have
such a colleague and friend.
Because of McLaughlin’s thoughtfulness, at Harvard I also had the
opportunity to work with eight exceptional graduate students who con-
ducted much of the field work and initial writing for the campus profiles
included in this book. As a group, their interest and engagement did much
to strengthen the depth and scope of this work.
I have a senior leadership team at Dominican that is both highly skilled
and highly collaborative. Its ideas have directly and indirectly influenced
the development of my thinking and provided invaluable insight into the
steps required to successfully move from vision to implementation. They also
accepted significant new responsibilities while I pursued my visiting scholar
work at Harvard; most notably Nicola Pitchford stepped ably into the role
of acting president during my brief sabbatical. The President’s Cabinet as a
whole are deeply capable individual leaders, immeasurably strong colleagues,
Marcy.indb 9 16-03-2020 18:28:03

16. x  acknowledgments
and an exceptional team. Both the sabbatical and the realization of this work
were possible because of my confidence in them.
Any ability I might have to consider the context for small colleges and
universities has been developed and nurtured through the good work of
Richard Ekman and the Council of Independent Colleges (CIC). This organ-
ization not only serves as a leader and convening authority for the sector,
but also conducts important ongoing research about independent colleges.
Many of the ideas developed in this book began while I served as a member
of the steering committee for CIC’s Project on the Future of Independent
Higher Education. Further information about the work of that group,
further research on the innovations currently taking place at independent
colleges, and comprehensive information about the sector can be found at
www. cic.edu.
Through this project, I had the double good fortune of working with
two extraordinary individuals at opposite stages of their careers in higher
education. Alan Guskin is a man of wisdom, integrity, courage, good humor,
and seemingly endless patience. For the last 20 years I have benefitted from
his mentorship and colleagueship. Jennifer Krengel recently completed her
master’s degree and began working as a higher education professional only
in the last few years. Her curiosity, research skills, insight, attention to detail,
and gracious approach to issues large and small brought both clarity and
quality to this effort. Without the help of Al and Jenn my analysis would be
weaker; my thinking would be less complex; my references would be more
incomplete; my schedule would be even more unmanageable; and this book,
quite simply, would not exist.
Marcy.indb 10 16-03-2020 18:28:03

17. 1
1
THE SHIFTING LANDSCAPE
A
s a lapsed political scientist, I have a keen appreciation for the chal-
lenges of futurists. After all, a few decades ago we believed the
American model of democracy was in the ascendant and poised to
spread across the globe. A few years ago we thought increasingly sophisti-
cated quantitative systems would make election outcomes, and their expla-
nations, more predictable. Until recently, the European Union was seen as a
lasting, stable solution to that continent’s history of conflict. And these are
just the prediction challenges of one discipline.
Today, there is no shortage of predictions, usually dire, about the future
of small independent colleges and universities. And there is no shortage of
rhetoric challenging the assumptions behind these forecasts. Are small col-
leges doomed to irrelevance in the face of changing demographics, a broken
business model, and the rise of technology? Are the liberal arts an essential
and enduring feature of higher education or an outdated luxury for the privi-
leged elite?
This book does not attempt to add to the list of prognostications, nor
does it offer a simple solution to the issues facing most independent colleges.
Rather, in the midst of the angst and dire predictions about the future of
small colleges, it attempts to move through the anxiety and outline ways in
which small colleges can adapt, and in some cases are adapting, to a chang-
ing environment. The shifts in the landscape are not entirely new, but they
have been accelerating in recent years, and understanding the major issues is
essential to identifying how small colleges can best respond.
Perhaps, as I once suggested in previous writing, small colleges and uni-
versities are more akin to Broadway, that “fabulous invalid” whose demise
has been regularly predicted, and yet somehow never realized. Broadway
now thrives on a mixture of innovation (Hamilton), reinvention (jukebox
musicals), and classic productions (South Pacific, anyone?). As we will see
Marcy.indb 1 16-03-2020 18:28:03

18. 2  the small college imperative
throughout this book, independent colleges and universities are also adopt-
ing multiple creative approaches as they seek a path to sustainability.
Small colleges and universities have already been actively responding to
the changing environment, with various degrees of success. There is much to
be learned from their emerging efforts. This book presents a taxonomy for
organizing the approaches small independent colleges and universities are
using to respond in order to understand the opportunities and issues inher-
ent in each path.
After outlining the different approaches small colleges are employing
to adapt to the shifting landscape, I offer a template for making key deci-
sions about the future of an institution with questions that help contextual-
ize the challenges and opportunities. While the environmental changes are
felt across the country, the success of different responses is influenced by
location, history, and type of campus. Context matters, and this template
provides a means of evaluating the positions of specific campuses.
Finally, I consider the ways in which small colleges and universities are
expanding their vision of consortia and partnerships in order to enhance
both fiscal and educational sustainability. Regardless of an institution’s posi-
tion in the taxonomic framework, many campuses are adding to their inter-
nal innovations a fresh view of how to effectively link with other campuses or
with other external partners.
Fundamental Changes in the Independent College Environment
While there are sometimes conflicting predictions about the fate of inde-
pendent colleges and universities, there is little debate that the environment
for these institutions is changing in ways that can challenge their missions,
their institutional stability, and even their viability. These changes are affect-
ing small colleges in much the way climate change is affecting our larger
environment: slow (but accelerating), inexorable, and necessitating a funda-
mental shift in the way we operate. Any successful path forward must address
these changing external realities.
A closer look at the shifts that are confronting the business and edu-
cational approach of independent colleges helps frame their dilemma. The
pressures include four key factors: changing student demographics, a busi-
ness model that no longer yields reliable growth, significant shifts in mar-
ket demand for traditional liberal arts programs, and the expanding use of
technology.
The first major recent change for small colleges and universities is
a significant shift in demographics—in the profile, geographic location,
and ­number—of young people who are of traditional college age. These
Marcy.indb 2 16-03-2020 18:28:03

19. the shifting landscape  3
demographic shifts are at the heart of the challenges facing small colleges,
and declining birth rates indicate the problems will only accelerate in the
next two decades. From the 1950s through the beginning of this century, col-
lege enrollment was fueled both by population growth and by an increase in
the percentage of the population seeking college education. That growth has
now leveled off or decreased, depending on region of the country (Western
Interstate Commission for Higher Education, 2017).
Along with the flatlining of the traditional college-bound population is
a changing student profile. Where there is some growth in the high school
population, it is primarily in groups that have been historically underrepre-
sented in higher education. The percentage and number of White students
graduating from high school is decreasing, and that decrease is projected to
continue. Meanwhile, Hispanic, Black, and Asian Pacific Island high school
graduates are increasing gradually in raw numbers and significantly as a per-
centage of their graduating cohorts. This is a change in more than complexion.
Compared to White children, Hispanic and Black children are twice as likely
to be from low-income families and half as likely to have a college-educated
parent (Western Interstate Commission for Higher Education, 2017).
This shift in student profile adds urgency to the quest for independent
colleges and universities to adapt and remain viable. If higher education has
been heralded as the great equalizer, then the increasing proportion of stu-
dents who are low income, ethnically and racially diverse, or first-generation
college challenges our institutions to live up to the promise of higher educa-
tion as a means of personal opportunity and social change. The pressure for
small colleges is particularly pertinent, for on the one hand, the environ-
ment of independent colleges makes them particularly well positioned to
respond to an increasingly diverse student body; small classes and integrated
support systems can be especially effective in promoting student success
(Kuh, O’Donnell, & Reed, 2013). They are essential elements in providing
the needed support for first-generation and underrepresented students. On
the other hand, many small colleges were created for, and still primarily serve,
middle- and upper-middle-class White students.
As we will see later in this book, some independent colleges and uni-
versities are effectively embracing the changing student population, with
encouraging results. Chapters 5 and 6 include profiles of Trinity Washington
University, Dominican University of California, and California Lutheran
University. Each provides examples of differing, but effective, approaches to
serving highly diverse student populations.
Adding to the challenge of the changing student profile and stagnation
in growth of the traditional student population is a geographic challenge.
Stated bluntly, independent colleges and universities are not located in areas
where the population is growing. The brick-and-mortar locations of these
Marcy.indb 3 16-03-2020 18:28:03

20. 4  the small college imperative
campuses are largely in the Midwest and Northeast, the areas with the big-
gest decline in the college-going population. Figure 1.1, a simple map that
integrates change in the college-age population and the location of members
of the Council of Independent Colleges, highlights the misalignment.
The second major pressure that is facing most small colleges and uni-
versities is the failure of—or at least extreme stress on—the business model.
Fundamentally, this means that the high-tuition, high-financial-aid approach
to student enrollment is not yielding the same results that it did a decade or
more ago. As both the sticker price and the tuition discount rate have steadily
risen, the bottom line of net tuition revenue has barely shifted for nearly two
decades. For tuition-driven institutions—a category that encompasses most
small independent colleges—this stagnation has placed tremendous pressure
on the business model, as illustrated in Figure 1.2.
The high-tuition, high-financial-aid model has always been depend-
ent on a robust supply of middle- and upper-middle-income families that
are able and willing to pay close to the full cost of their education. As the
national wealth gap grows, and as more of those students aspiring to college
are from lower-income families, there are fewer families in the pipeline with
the capacity to pay full freight. In addition, many colleges find that, even if
they are able, there are simply not enough families willing to pay the costs
Figure 1.1.  Independent colleges and projected change in high school graduates,
2017 to 2023.
Note: Image produced by Margaret Wylie. Data from Council of Independent Colleges (2019) and West-
ern Interstate Commission for Higher Education (2017).
Marcy.indb 4 16-03-2020 18:28:04

21. the shifting landscape  5
of private higher education. Both of these factors have escalated as institu-
tions ratchet up the high-tuition, high-aid model in hopes of gaining some
additional revenue. And the problem has also escalated as campuses provide
merit aid to bid for students regardless of their ability to pay. Savvy, reason-
ably financed, and well-coached families do not expect to pay the full cost of
private college. Meanwhile, a growing number of students and families are
simply unable to do so.
Some independent colleges have responded to this reality by implement-
ing a tuition reset process; essentially, the institution decreases the sticker
price and simultaneously reduces financial aid, in the hopes of increasing
both enrollment and net tuition revenue. This approach is inconsistently
successful and demands considerable assessment prior to implementation
Figure 1.2.  Average published and net prices in 2018 dollars, full-time
undergraduate students at private nonprofit four-year institutions, 1998–1999 to
2018–2019.
$50,000
$40,000 Published tution and fees
and room and board (TFRB)
Published tution and fees
Net TFRB
Net tuition and fees
$30,000
$20,000
$10,000
98–9900–0102–0304–0506–0708–0910–1112–1314–1516–1718–19
$0
Note: Reproduced with permission from the College Board (2018).
Marcy.indb 5 16-03-2020 18:28:04

22. 6  the small college imperative
(Lapovsky, 2019). Ultimately, both the high-tuition, high-aid approach and
the reduced sticker price achieved through tuition resets face the same funda-
mental challenge: There need to be enough students able and willing to pay
full, or near-full, price.
This book contains useful examples of emerging strategies to address the
cost of college. In chapter 7 there is a description of Utica College’s success-
ful tuition reset process. Chapters 5 and 6 illustrate creative new strategies
developed by California Lutheran University and by Dominican University
of California to align scholarships to regional needs. And chapter 10 outlines
several innovative new approaches to consortia, partnerships, and program
delivery that are designed to lower the cost of college and help institutions
and students develop alternatives to the high-tuition, high-aid framework.
A third major change in the environment for small colleges is a shift
in market demand for different disciplines. Historically, attaining a college
degree was considered both an individual asset and a social benefit, but there
is now a dominant narrative that the primary purpose of higher education is
to secure well-compensated employment. One of the most tangible results of
viewing college as primarily a pathway to employment is a significant shift
in demand toward programs and majors that are clearly aligned with post-
graduation careers, as seen in Figure 1.3 and Figure 1.4.
NRCCUA major group trend
Interest levels are expected to change and stabilize as each class completes high school.
Arts & humanities
Health & medicine
Science, math & technology
Public & social services
Undecided / other
Multidisciplinary studies
20082009201020112012201320142015201620172018
35%
30%
25%
20%
15%
10%
5%
Arts & humanities
Health & medicine
Social sciences
Business
Trades & personal services
Final interest level by grad year
Arts & humanities
Health & medicine
Science, math & technology
Public & social services
Undecided / other
Multidisciplinary studies
Social sciences
Business
Trades & personal services
Figure 1.3.  Changing student demand for traditional academic programs.
Note: Image courtesy of National Research Center for College & University Admissions, featuring data
from WICHE and Encoura Data Lab by ACT (2016).
Marcy.indb 6 16-03-2020 18:28:05

23. the shifting landscape  7
These data show a move away from the programs typically offered in the
liberal arts curriculum and toward more instrumental degrees. The one ray of
optimism for small liberal arts colleges in these data is the growth in “unde-
cided,” as students may still be going to college to find their path, rather than
simply to fulfill the requirements for employment. Small colleges must either
convince prospective students and parents that a liberal arts degree can lead
to a good job, or must more consciously show the path to employment post-
degree; in addition, many are adding programs that are in high demand and
more obviously tied to specific careers.
The emerging models for small colleges and universities outlined in
this book illustrate many ways in which these institutions are responding to
the changes in demand for different programs and to the expectation that col-
lege will lead directly to employment. These responses range from building
Exercise science
Computer science
Nursing
Health and medical
Computer and electrical engineering
Engineering
Environment and conservation
Math and statistics
Physics
Public administration
Arts management
Biology
Agriculture
Criminal justice
Chemistry
Linguistics
Criminology
Economics
Psychology
Recreation and leisure
Physical science
Personal services
Home economics
Communication
Cultural, ethnic, and gender studies
Technology
Religion and theology
Business
Music
Study of the arts
Aeronautics
General
Liberal arts
Major
Arts
Sociology
Geography
Architecture
International relations
Education
Anthropology
Political science
Law
Philosophy
English language and literature
Languages and literatures other than English
Humanities/humanistic studies
Area studies
Religion
History
Change in number awarded 2011– 2017
Sources: NCES IPEDS data; taxonomy adapted from American Academy of Arts and Sciences.
–34% –20% 0% 25% 50%
Figure 1.4.  Change in degrees, 2011–2017.
Note: Data from Schmidt (2018).
Marcy.indb 7 16-03-2020 18:28:06

24. 8  the small college imperative
more systems that link the academic experience to career, to guided path-
ways to aid in students’ exploration, to actively adding programs that are in
high demand by employers. The manner in which institutions are adapting
to career expectations represents one of the biggest distinctions among the
emerging models of small colleges.
Fourth, the rapid evolution of educational technology and the growth
of online courses and programs have put additional pressure on traditional
campus-based learning. The full impact of these changes is not yet clear.
Certainly the prediction that place-based institutions would be rendered
irrelevant by technology has not come to pass. Massive open online courses
(MOOCs), in particular, have not replaced campus-based learning. But
increasingly sophisticated educational technology has built a new ­ market,
especially in professional retraining with nontraditional-age students. In
some ways, the fact that educational technology has not replaced in-person
learning reinforces the notion that traditional-age students still seek to “go
to college” in some familiar manner, one that includes a range of experiences
beyond simply courses and credentialing (Horn, 2019).
But the establishment of online courses and online degrees that can
be delivered at lower cost has already begun to undermine many programs
offered at small colleges. The challenge is particularly acute for graduate pro-
grams, such as the MBA and teacher certification, and for programs targeted
toward adults or working professionals. In this sense, the rise of online pro-
grams has not directly challenged the traditional liberal arts core as much as
it has eaten away the market for programs that were added at small colleges
to diversify offerings and strengthen the bottom line.
Later in this book we will see that the role and use of educational tech-
nology is a central question for institutions to answer as they determine a
viable path forward. Chapters 7 and 8 illustrate the ways in which some
institutions have actively used technology to expand, and the accompanying
profiles of Utica College and Southern New Hampshire University show this
strategy in action. The development of educational technology continues at a
rapid pace, led by companies interested in scale and hungry for new markets.
There is little doubt this change will continue to affect the business and edu-
cational model of small colleges and universities, even if the specific ways in
which it will influence these campuses is more difficult to predict.
How campuses have responded to this challenging environment in the
short term, and how they can build a sustainable financial and educational
model for the long term, is the focus of this book. The story is a complex one,
but it contains the seeds of innovation and possibility that can offer a hopeful
future for many institutions.
Marcy.indb 8 16-03-2020 18:28:06

25. Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

26. — Nikolai, hyvää päivää Nikolai. Puhdistaako Nikolai tänään
kiväärejä?
— Mitä se Henryk täältä hakee? Pyyhinliinaahan minä köytän
ympärilleni enkä muuta.
Hetkisen perästä hän taas alkoi, ääntäni matkien:
— Nikolai, Nikolai! Kun on kysymys nalleista, niin silloin Nikolai
kyllä kelpaa, mutta muuten hänet syökööt vaikka sudet. Parempi olisi
että siitä lähtisit lukemaan. Ei sitä ampumisella ymmärrystä koota.
— Tunti jo loppui, vastaan itku kurkussa.
— Vai loppui tunti, vai loppui! Lue sinä, lue, muuten jää pääsi
tyhjäksi lekkeriksi. En anna, nyt sen tiedät. (Niin sanoen rupesi hän
jo kopeloimaan taskujaan.) Sattuupa siitä vielä joku nalli silmääsi ja
syytetään Nikolaita. Kuka on syypää? Nikolai. Kuka antoi ampua?
Nikolai.
Näin murahdettuaan meni hän isän huoneeseen, otti esiin pistolit,
puhalteli niitä, tarkasteli vielä sataan kertaan että kaikki oli
kunnossa, sytytti sitte kynttilän, pani nallin sankkireikään ja antoi
minun tähdätä, mutta tuli minulle vielä sittenkin raskas risti
kannettavaksi.
— Kas kuinka pitelee pistolia, virkkoi hän — ihan kuin seppä
saksia. — Et sinä tuolla tavalla saa kynttilää sammuksiin, jollet
sormin sammuta, niinkuin kerjäläinen kirkossa. Rupea papiksi,
rämpyttele rukouksia, mutta älä vaan sotamieheksi aio.
Kaikesta huolimatta Nikolai opetti meille entistä ammattiaan. Usein
päivällisen jälkeen minä ja veljeni opimme marssimaan hänen

27. johdollaan ja meidän kanssamme marssi joskus pappi Ludvigkin,
joka sen teki hyvin hullunkurisesti.
Nikolai mulkoili häneen silmäkulmiensa alta ja vaikka hän häntä
sekä pelkäsi että kunnioitti enemmän kuin muita, niin ei hän voinut
pidättää sisuaan, vaan virkkoi:
— Kas tuota pappia, kun marssii ihan kuin vanha lehmä!
Minä joka olin vanhin lapsista, sain enimmän kärsiä hänen
komentoaan. Mutta kun minut lähetettiin kouluun, itkeä jollotti vanha
Nikolai ikäänkuin olisi tapahtunut suuri onnettomuus. Vanhemmat
kertoivat että hän parin viikon aikana kiusasi ja väsytti heitä
tavallista enemmän.
— Ottivat lapsen ja veivät, puheli hän. — Kuolkoon nyt siellä! Voi,
voi! Mitä hänestä kouluun. Ikäänkuin ei hän olisi maatilanomistaja.
Latinaako oppimaan? Salomoniksi tahtovat häntä kehittää. Voi tätä
maailman turhuutta! Pois meni lapsi, pois meni. Kiertele sinä nyt,
vanha äijä, pitkin nurkkia nuuskimassa, onko siellä vielä jotakin
kadotettavaa. Hiiteen päin ne asiat nyt ovat.
Muistan että kun ensi kerran palasin lomalle, kaikki vielä nukkuivat
talossa. Päivä oli juuri koittamaisillaan: aamu oli talvinen, luminen.
Vain kaivon vintin vikinä kartanolla ja koirien haukunta särki
hiljaisuutta. Päärakennuksen ikkunat olivat vielä peitetyt, ainoastaan
kyökin ikkunasta paistoi kirkas tuli, värjäten ruusunkarvaiseksi
lumen, joka peitti rahia seinävierustalla. Ajan pihaan alakuloisena,
pahalla mielin ja pelko sydämessä, sillä ensimäinen todistukseni ei
ole ensinkään erinomainen. Syy alakuloisuuteeni oli yksinkertaisesti
tämä: ennenkuin totuin koulun tapoihin ja järjestykseen, en oikein
ollut osannut pitää huolta itsestäni. Pelkäsin sentähden isää, pelkäsin

28. pappi Ludvigin ankaraa, vaiteliasta katsetta. Hän se minut oli
noutanut Varsovasta. Asemani tuntui aivan lohduttomalta, kun äkkiä
näen kyökin oven avautuvan ja vanhan Nikolain, nenä ihan
punaisena kylmästä, kömpivän lumeen, kädessä tarjotin höyryävine
kermamukeineen.
— Nuoriherra kulta, rakas nuoriherra! huutaa hän minut
nähdessään, asettaa kiireesti tarjottimen maahan, kaataa mukit,
karkaa kaulaani ja alkaa halailla ja suudella. Siitä asti hän aina kutsui
minua nuoreksiherraksi.
Mutta sitä kermaonnettomuutta ei hän taas pariin viikkoon voinut
suoda minulle anteeksi. "Mies kulkee kaikessa rauhassa, kermamukit
käsissä", puheli hän, "ja juuri silloin tuo ajaa pihaan, ihan kuin vaseti
olisi sen hetken valinnut…" j.n.e.
Isä tahtoi, tai ainakin lupasi, antaa minulle selkäsaunan kahdesta
arvosanastani, nim. kaunokirjoituksessa ja saksassa; mutta hänen
aikomuksensa tuli estetyksi: ensinnäkin minä itkin ja vakuutin että
parannan tapani, toiseksi tuli välittäjäksi suloinen äitini ja vihdoin
Nikolai. Ei hän tosin tietänyt mikä luontokappale se kaunokirjoitus
oli, mutta että saksan kielen takia piti rangaistaman — siitä hän ei
tahtonut kuulla puhuttavankaan.
— Mitä hulluja, onko hän luterilainen tai muu kauppasaksa! virkkoi
hän. — Osasiko herra översti saksaa? tai osaako herra itse? (Siinä
hän kääntyi isäni puoleen.) Mitä? Kun me kohdattiin saksalaiset
siellä… miksi sitä nyt sanotaankaan? siellä Leipzigin luona ja piru ties
missä kaikissa, niin kyllä minä sen sanon ettei yhtään saksan sanaa
heille puhuttu, mutta kyllä maar he paikalla meille selkänsä
näyttivät.

29. Vanhalla Nikolailla oli vielä muuan ominaisuus. Harvoin hän
antautui juttelemaan entisistä vaiheistaan, mutta kun hän joskus
erityisen hyvän tuulen hetkinä tarttui suustaan kiinni, niin hän
valehteli kuin palkattu. Ei hän sitä tehnyt pahassa tarkoituksessa:
ehkä tosiasiat vanhassa päässä olivat hämääntyneet ja kasvaneet
satumaisiksi. Kun hän kuuli kerrottavan sotaseikkailuja nuoruutensa
ajoilta, niin hän sovitti ne itseensä ja isoisääni överstiin ja uskoi itse
pyhästi kaikkeen mitä kertoi. Monasti, ollessaan riihessä valvomassa
työväkeä, jotka puivat viljaa, alkoi hän kertoa. Miehet silloin heittivät
työnsä ja nojautuen varstoihin, kuuntelivat hänen puheitaan, suu
auki. Mutta äkkiä hän sen huomasi ja huudahti:
— Mitä te siinä käännätte minuun suunne, niinkuin ne olisivat
kanuunanaukkoja, häh? Ja uudestaan alkoi "lupu! tsupu! lupu!
tsupu!" Jonkun aikaa kuului vain varstojen kopina, kun ne putoilivat
olkiin: vanhus vaikeni, mutta alkoi hetkisen perästä:
— Poikani kirjoittaa että hän hiljan nimitettiin kenraaliksi Palmyran
kuningattaren luona. Hyvä hänen siellä on olla, saa aika suuren
palkan, mutta kauhea pakkanen siellä kuuluu vallitsevan… j.n.e.
Ohimennen sanoen lapset eivät tuottaneet vanhukselle onnea.
Hänellä oli todella poika, mutta se oli suuri heittiö, joka täysi-
ikäiseksi tultuaan teki, Jumala ties, mitä tyhmyyksiä ja vihdoin läksi
maailmalle sekä katosi teille tietämättömille; Nikolain tytär taas, jota
aikoinaan pidettiin ihmeellisenä kaunottarena, mellasteli kaikkien
virkamiesten kanssa mitä kylässä vain oli ja kuoli vihdoin,
synnytettyään maailmaan tyttären. Tämän tyttären nimi oli Hania.
Hän oli minun ikäiseni, ihanainen, hento tyttönen. Muistan että me
monasti yhdessä olimme sotasilla: Hania oli rumpalina ja nokkoset
olivat vihollisiamme. Hän oli hyväluontoinen ja lempeä kuin enkeli.

30. Häntäkin odotti maailmassa kova kohtalo, mutta ne muistot eivät
kuulu tähän.
Palaan kertomaan vanhuksesta. Kuulin itse hänen kertovan, että
ulanien hevoset Mariampolissa kerran pillastuivat ja että
kahdeksantoista tuhatta hevosta laukkasi yhtä mittaa Varsovaan asti,
hypäten kaikkien esteiden yli. Paljon ihmisiä ne tallasivat kuoliaaksi.
Helposti saattaa käsittää että ihmiset luulivat tuomiopäivän tulleen.
Toisen kerran hän kertoi — eikä riihessä, vaan pihassa ja meille
kaikille, seuraavan jutun:
— Vai kysytte, tappelinko minä hyvästi? Kuinkas muuten! Kerran
muistan, kun oli sota itävaltalaisten kanssa. Minä olen sitte siinä
rivissä seisomassa… No niin, tuota noin, siinä rivissä. Tulee sitte
luokseni sotapäällikkö, tahtoo sanoa itävaltalaisista, vastaiselta
puolelta, ja sanoo: "aiai sinuas, sinä Suchowolski, kyllä minä sinut
tunnen! Olisimmepa sinut lyöneet kuoliaaksi, niin olisi koko sotakin
nyt lopussa."
— Eikö muistanut överstiä? kysyi isäni.
— Kuinkas muuten! tuota noin, sanoinhan minä selvästi, että sinut
ja överstisi.
Pappi Ludvig kävi kärsimättömäksi ja huudahti:
— Mutta nytpäs sinä Nikolai valehtelet, niinkuin ihan olisit erityisen
palkan siitä saanut.
Vanhus suuttui ja synkistyi, mutta ei virkkanut mitään, koska hän
pelkäsi ja kunnioitti pappia. Hetkisen perästä hän sentään, ikäänkuin
lieventääkseen puhettaan, jatkoi:

31. — Sen saman se sanoi minulle se pappi Siekluckikin, se
kappalainen. Kun kerran sain itävaltalaisen painetin
kahdennenkymmenennen… tarkoitan tietysti viidennen kylkiluuni
alle, niin oli minun käydä hullusti. Hohhoh, ajattelin: nyt pitää kuolla.
Ripitän siis syntini, joilla olen rikkonut Herraa Jumalaa kaikkivaltiasta
vastaan, pappi Siekluckille, mutta pappi Sieklucki kuuntelee,
kuuntelee ja sanoo lopuksi: "etkös sinä häpeä, Nikolai", sanoo, "nyt
sinulta pääsi paljasta valetta". Niin minä vastasin hänelle: ehkä,
mutta muuta minä en muista.
— No paranitko sinä?
— Paraninhan minä. Eihän ne osanneet minua parantaa, mutta
minä kurierasin itse itseni. Kun minä kerran sekoitin kaksi latinkia
ruutia yhteen kortteliin viinaa ja kulautin sen sisääni yöksi, niin
nousin seuraavana päivänä terveenä kuin kala.
Olisin saanut kuulla enemmän näitä kertomuksia ja kertoisin teille
niitä useampia, jollei pappi Ludvig — en muuten tiedä mistä syystä
— olisi kieltänyt Nikolaita "aivan vääntämästä minun päätäni", kuten
hän lausui. Pappina ja hiljaisena maalaisena ei pappi Ludvig raukka
tietänyt että ensinnäkin jokaiselta nuorukaiselta, jonka myrsky
syntymäseudun hiljaisista nurkista heittää elämän leveälle arenalle,
pään täytyy vääntyä monta kertaa; ja toiseksi, etteivät vanhat
palvelijat ja heidän kertomuksensa väännä päätä keneltäkään, vaan
aivan toisellaiset olennot.
Muuten ei Nikolain vaikutus meihin voinut olla vahingollinen, vaan
aivan päinvastoin, sillä vanhus piti meitä ja käytöstämme silmällä
erittäin ankarasti ja huolellisesti. Hän oli omantunnonmukainen
ihminen sanan täydessä merkityksessä. Sotilasajoilta oli hänelle
jäänyt muuan hyvin kaunis ominaisuus, joka kuvaa juuri tuota

32. omantunnonmukaisuutta ja tarkkuutta käskyjen täyttämisessä.
Muistan että eräänä talvena sudet alkoivat tehdä meillä tavatonta
vahinkoa. Ne kävivät niin rohkeiksi, että parvissa, joissa oli
muutamia, jopa kymmenkuntakin, tulivat kylään. Isä, joka itse oli
innokas metsästäjä, alkoi puuhata metsästysretkeä; ensinnäkin hän
tahtoi saada naapurimme, tunnetun sudentappajan herra Ustrzyckin
ottamaan käsiinsä pääkomennon aiotuissa sudenajoissa. Hän kirjoitti
hänelle sentähden kirjeen, kutsui luokseen Nikolain ja puhui hänelle:
— Pehtori lähtee nyt kaupunkiin, Nikolai saa mennä hänen
kanssaan, poiketa Ustrzycan tielle ja viedä herralle kirjeen. Vastaus
on sitten tuotava minulle: ilman vastausta ei saa palata.
Nikolai otti kirjeen ja läksi pehtorin kanssa matkaan. Illalla pehtori
palasi — Nikolaita ei kuulunut. Isä ajatteli että hän ehkä jäi yöksi
Ustrzycaan ja palaa aamulla naapurimme kanssa. Päivä koittaa,
Nikolaita ei kuulu; koittaa toinen päivä, koittaa kolmas — ei kuulu.
Talossa tuli hätä. Isä, peläten että ehkä sudet olivat yllättäneet hänet
kotimatkalla, lähetti väkeä joka taholle. Lähetetään kysymään
Ustrzycasta. Siellä vastataan, että kyllä hän kävi, mutta ei tavannut
herraa kotona, ja tiedusteli missä hän on: sitten hän otti lakeijalta
lainaksi neljä ruplaa ja läksi, mutta ei tiedetä minne. Me mietimme
päämme halki, mitä ihmettä tämä merkitsee. Seuraavana päivänä
palasivat lähettiläät toisista kylistä, tuoden sen sanoman, etteivät
mistään löydä miestä. Me jo aloimme itkeä häntä. Kuudennen päivän
iltana, kun isä on kansliahuoneessaan antamassa ohjeita, alkaa hän
äkkiä kuulla jalkojen kopinaa, rykimistä ja hiljaista murinaa, joista
merkeistä paikalla tuntee Nikolain.
Se oli todellakin Nikolai, köntyksissä, laihtuneena, väsyneenä,
viiksissä jääpuikkoja, miltei aivan muuttuneena.

33. — Herranen aika, Nikolai, mitä sinä olet tehnyt koko tämän ajan?
— Mitäkö minä olen tehnyt? murisee Nikolai. — Mitä minun sitte
piti tehdä? En tavannut herraa Ustrzycassa, vaan läksin Bzinaan.
Bzinassa sanoivat että nyt on piru merrassa, sillä herra on lähtenyt
Karolowkaan. Minä perässä. Mutta Karolowkassa ei häntä enään
ollut. Pitäisikö hänen sitte lämmittää niiden nurkkia? Hän on herra.
Hän tietysti ei kulje jalkaisin. Hyvä sanoa. Karolowkasta minä menin
kaupunkiin, mutta siellä sanottiin että herra on läänillä. Mitä asiaa
hänellä sitte on läänille, onko hän mikä vallesmanni? Hän meni
piirikaupunkiin. Teki jo mieleni kääntyä takaisin, mutta millä
oikeudella? Kuljin siis piirikaupunkiin ja annoin hänelle kirjeen.
— No antoiko hän sinulle vastauksen?
— Antoi. Vai vieläkö olisi pitänyt olla antamatta? Antoihan toki.
mutta niin nauroi minulle että kulmahampaat näkyivät. Herrasi,
sanoi, pyysi minua jahtiin torstaina ja vasta sunnuntaina sinä tuot
minulle kirjeen. Se on nyt myöhäistä. Ja rupesi uudestaan
nauramaan. Mikä hänen sitte oli nauraessa, mutta…
— Entä mitä sinä olet syönyt tänä aikana?
— Mitä vaan; eilisestä en ole syönyt mitään, mutta onko minun
pakko nyt enään nähdä nälkää? Kielletäänkö minulta täällä
lusikkaruuat? En ole syönyt, mutta syön vasta.
Senjälkeen ei kukaan enään antanut Nikolaille ehdottomia käskyjä,
vaan aina kun hänet lähetettiin jonnekin, sanottiin että hänen pitää
toimia asianhaarojen mukaan, jollei tapaa jotakin henkilöä kotona.

34. Muutamia kuukausia myöhemmin läksi Nikolai markkinoille
likeiseen kaupunkiin ostamaan työhevosia, sillä hevosasiat hän
ymmärsi täydellisesti. Illalla tuli pehtori ilmoittamaan, että Nikolai on
palannut ja ostanut hevoset, mutta palannut niin hakattuna, ettei
kehtaa näyttäytyä. Isä läksi paikalla hänen luokseen.
— Mikä sinun on, Nikolai?
— Olen tapellut, murahti vanhus.
— Häpeä sinä, vanha mies. Tappelemaanko sinä lähdet
markkinoille? Ei sinulla ole järkeä. Vanha olet, mutta tyhmä.
Tiedätkö, että toisen miehen jo ajaisin mäelle tuollaisesta teosta.
Häpeä! Sinä olet tietysti ollut juovuksissa. Sinä pilaat väkeni
sensijaan että näyttäisit heille hyvää esimerkkiä.
Isäni suuttui todenteolla ja kun hän suuttui, niin oli leikki kaukana.
Mutta kumma kyllä Nikolai, joka tavallisesti ei unohtanut kieltä
hampaitten väliin, tällä kertaa vaikeni kuin kanto. Nähtävästi ukko oli
päättänyt itsepintaisesti vaieta. Turhaan urkkivat häneltä muut, mitä
oikeastaan oli tapahtunut. Ukko vain murahti jokaiselle eikä
vastannut sanaakaan.
Oli kuitenkin syytä huoleen. Aamulla vanhus sairastui niin että piti
lähettää noutamaan lääkäriä. Lääkäri vasta valaisi asiain kulun.
Viikko sitten oli isä löylyttänyt voutia, joka seuraavana päivänä
karkasi talosta. Hän kääntyi nyt erään saksalaisen herra von Zollin
puoleen, joka oli isän vihamies, ja jäi hänen palvelukseensa.
Markkinoilla oli herra Zoll, entinen voutimme ja herra Zollin rengit,
jotka olivat tuoneet syötetyitä härkiä myytäviksi. Herra Zoll huomasi
ensinnä Nikolain, likeni hänen rattaitaan ja rupesi haukkumaan isää.
Nikolai vastasi silloin että hän on hävytön mies, mutta kun herra Zoll

35. uudestaan alkoi solvata isää, niin Nikolai maksoi hänelle piiskalla.
Silloin rengit yhdessä herra Zollin kanssa hyökkäsivät hänen
kimppuunsa ja löivät verille asti.
Kun isäni kuuli tämän kertomuksen, vierivät kyyneleet hänen
silmistään. Hän ei saanut suoduksi itselleen anteeksi että oli torunut
Nikolaita, joka tahallaan salasi koko asian. Kun vanhus parani, meni
isä nuhtelemaan häntä. Alussa ei ukko tahtonut tunnustaa mitään
koko asiasta ja mutisi ainoastaan, kuten tähänkin asti, mutta heltyi
sitte ja isän kanssa yhdessä he itkivät kuin lapset. Mutta Zollin vaati
isä siitä hyvästä kaksintaisteluun ja saksalainen muisti sen leikin
kauvan aikaa.
Ilman tohtoria olisi Nikolain uhrautuminen pysynyt salassa. Samaa
tohtoria ei Nikolai sittemmin moneen aikaan voinut kärsiä. Asian laita
oli tämä: minulla oli suloinen nuori täti, isän sisar, joka asui meillä.
Rakastin häntä suuresti, sillä hän oli yhtä kaunis kuin hyvä eikä
minua ensinkään hämmästyttänyt että kaikki häntä rakastivat,
muitten muassa tohtori, nuori, lahjakas mies ja koko seudun
kunnioittama. Ennen oli Nikolai pitänyt tohtorista, sanonut häntä
kelpo pojaksi ja kehunut hänen hyvästi istuvan hevosen selässä.
Mutta kun tohtori rupesi oleskelemaan meillä, aivan selvissä
aikomuksissa täti Maryniaan nähden, niin Nikolain tunteet häntä
kohtaan muuttuivat aivan tuntemattomiksi. Hän kävi hänelle
kohteliaaksi, mutta kylmäksi kuin ventovieraalle ihmiselle. Ennen hän
monasti oli häntä torunutkin. Kerran kun hän oli istunut meillä
tavallista kauvemmin, sopersi Nikolai hänelle, auttaessaan
päällysvaatteita hänen ylleen: "Kuka sitä nyt kököttelee yökaudet? Ei
siitä kostu kukaan ja onko nyt sellaista ennen nähty!" Sitte hän
lakkasi jankuttamasta, mutta vaikeni sensijaan kuin kivi. Kelpo
tohtori kyllä käsitti mitä tämä tarkoitti, ja vaikka hän yhä hymyili

36. entistä hyväntahtoista hymyään, niin hänen mielessään varmaan
tuntui katkeralta.
Onneksi nuorelle miehelle olivat täti Marynian tunteet ihan toista
laatua kuin Nikolain; eräänä kauniina iltana, kun kuu ihanasti loisti
saliin ja jasmiinien tuoksu tulvi puutarhan lavoilta kautta avattujen
ikkunoiden, tapahtui, että täti Marynia pianon ääressä lauloi "io
questa notte sogno"; silloin tohtori Stas likeni häntä ja kysyi
vapisevalla äänellä, luuleeko hän hänen voivan yrittää elää ilman
häntä. Täti nähtävästi lausui epäilyksensä siinä asiassa, sitte seurasi
molemminpuolisia valoja, joihin kuu kutsuttiin todistajaksi, ja
kaikkinaista muuta, mitä sellaisissa tilaisuuksissa tavallisesti
tapahtuu.
Onnettomuudeksi tuli Nikolai juuri samassa hetkessä kutsumaan
illalliselle. Kun hän huomasi mitä tapahtui, juoksi hän paikalla isän
luo, mutta koska isä ei ollut kotona, vaan käveli talolla
tarkastelemassa rakennuksia, kääntyi hän äidin puoleen. Lempeästi
hymyillen, kuten tavallisesti, pyysi äiti ettei hän sekaantuisi niihin
asioihin.
Nikolai ällistyi ja vaikeni, mutta hänen sisuaan kaiveli kaiken iltaa.
Kun isä ennen maatapanoa vielä meni kamariinsa kirjoittamaan
kirjeitä, kulki Nikolai hänen perässään, seisahtui ovensuuhun ja
rupesi rykimään ja kopistelemaan jalkojaan.
— Mitä Nikolai tahtoo? kysyi isä.
— Sitähän minä… Mitenkäs minä nyt sen sanoisin? Sitähän minä
tahtoisin herralta kysyä, että onko se totta, että meidän neiti aikoo
ottaa miehen, tarkoitan: aikoo mennä naimisiin?

37. — On. No entä sitte?
— Mutta eihän neiti toki mene sellaiselle… teurastajalle.
— Mille teurastajalle? Johan Nikolai nyt puhuu hulluja. Joka
paikkaan
Nikolai tahtookin pistää nokkansa!
— Mutta tuota noin, eikö neiti ole meidän neiti, eikö hän ole herra
överstin tytär? Herra överstipä ei ikinä sallisi tätä. Eikö neiti muka
ansaitsisi maatilanomistajaa ja oikeata herraa? Mutta pyydänpä
kysyä, mikä tohtori on? Ihmisten pilkaksi neiti joutuu.
— Tohtori on viisas mies.
— Viisas, vai viisas! Enkö minä olisi tohtoreja nähnyt? Kyllä niitä
kulki sekä kuormastossa että esikunnassa, mutta kun töksähti tosi
eteen, kun tuli tappelu, niin silloin ei niitä nähty eikä kuultu. Monet
kerrat herra översti niitä kutsuikin veitsiniekoiksi. Mikä konsti on
leikellä sitä, joka ei voi puolustaa itseään, kun ei jaksa pitää mitään
kädessään. Mutta koetappa koskea terveeseen ihmiseen, joka pitelee
asetta. Voi, voi, onko se nyt olevinaan suurikin asia viiltää pitkin
ihmisen luita! Ei tämä käy laatuun. Kyllä herra översti haudastaan
nousisi, jos kuulisi. Mikä sotamies tohtori on? Tai onko olevinaan
maatilanomistaja? Ei se käy laatuan. Ei neiti mene hänelle. Se ei ole
komennon mukaista. Kukapa uskaltaisikaan neitiä tavoitella?
Mutta Nikolain harmiksi tohtori sekä tavoitteli neitiä että saavutti
hänet. Puolen vuoden perästä olivat häät ja sekä sukulaisten että
varsinkin Nikolain kyynelvirtojen valamana läksi överstintytär
elämään yhteisiä kohtaloita tohtorin kanssa.

38. Nikolai ei kantanut hänelle vihaa, hän ei voinut sitä kauvan
kantaa; hän rakasti häntä liian paljon. Mutta tohtorille ei hän
tahtonut antaa anteeksi. Hän ei koskaan suorastaan maininnut
hänen nimeään ja koetti yleensä olla hänestä puhumatta. Muuten
täti Marynia ja tohtori Stanislaw olivat erittäin onnelliset. Vuoden
päästä antoi Jumala heille herttaisen pojan, seuraavana taas tyttären
ja sitä jatkui vuoronperään, ikäänkuin tilauksesta. Nikolai rakasti
lapsia niinkuin omiaan, kanniskeli niitä sylissään, hyväili ja suuteli.
Monasti sentään saattoi huomata, että hänen sydämessään yhä vielä
kyti jonkinlainen hapatus täti Marynian "säätyrikkoisen avioliiton"
tähden. Muistan kerran jouluaattona kun istuimme juhla-aterialle,
että äkkiä kaukaa alkoi kuulua rattaitten rätinää routaisella
maantiellä. Odotimme aina jouluksi paljon sukulaisia, sen tähden isä
sanoi:
— Katsokoon Nikolai, kuka sieltä tulee.
Nikolai meni ulos ja palasi pian, kasvot hehkuen ilosta.
— Neiti tulee! huusi hän jo kaukaa.
— Kuka? kysyi isäni, vaikka jo tiesi, kenestä hän puhui.
— Neiti!
— Mikä neiti?
— No meidän neiti — vastasi vanhus.
Ja kelpasipa sitä "neitiä" katsella, kun hän astui huoneeseen
kolmen lapsen kanssa. Herttainen neiti! Mutta vanhus ei
vahingossakaan koskaan puhunut hänestä kuin sillä nimellä.

39. Vihdoin hänen vastenmielisyytensä tohtori Stasiin kuitenkin loppui.
Hania sairastui kovaan lavantautiin. Seurasi minullekin surun päivät,
sillä Hania oli minun ikäiseni ja ainoa leikkitoverini ja minä rakastin
häntä melkein kuin sisarta. Tohtori Stas ei melkein kolmeen päivään
jättänyt hänen huonettaan. Vanhus, joka rakasti Haniaa koko
sielunsa voimalla, kulki hänen sairautensa aikana epätoivoissaan,
ikäänkuin kaikki olisi häneltä hävitetty; sairaan vuoteen ääreen sai
ainoastaan minun äitini mennä; ukko ei syönyt eikä nukkunut, istui
vaan tytön huoneen ovella, antaen kovan, rautaisen tuskan kalvaa
rintaansa. Olihan hänen sielunsa harjaantunut sekä ruumiilliseen
työhön että kohtalon iskuihin, mutta kuitenkin hän oli
murtumaisillaan ainoan tyttönsä vuoteen ääressä. Kun vihdoin
monen päivän kuolettavan pelon perästä tohtori Stas hiljaa avasi
sairashuoneen ovea ja onnesta säteilevin kasvoin kuiskasi tuomiota
odottaville viereiseen huoneeseen sanan: "pelastettu!" niin ei vanhus
voinut pidättyä, vaan mylvi kuin piisonihärkä, heittäysi hänen
jalkoihinsa ja toisteli nyyhkien: "minun hyväntekijäni, minun
hyväntekijäni!"
Hania paranikin sitte pian ja tohtori Stas jäi vanhuksen
silmäteräksi.
— Kelpo poika, puhui hän kierrellen tuuheita viiksiään. — Ja
hyvästi istuu hevosen selässä, ja jollei häntä olisi ollut, niin Hania…
äh! En tahdo sitä ajatellakaan. Piru vieköön!
Mutta jonkun vuoden perästä alkoi vanhus itse riutua. Hänen
suora ja väkevä vartalonsa taipui ja koukistui. Hän lakkasi torumasta
ja valehtelemasta. Yhdeksänkymmenennen ikävuotensa
loppupuolella kävi hän aivan lapselliseksi. Hän viritteli vain pauloja
linnuille ja joukoittain lenteli niitä, varsinkin peipposia, hänen

40. huoneessaan. Muutamia päiviä ennen kuolemaansa ei hän enään
tuntenut ihmisiä, mutta itse kuolinpäivänä hänen järkensä sammuva
lamppu vielä kerran leimahti kirkkaaseen tuleen. Muistan että
vanhempani, äidin terveyden takia, juuri silloin olivat ulkomailla. Sinä
iltana istuimme lieden ääressä minä, nuorempi veljeni Kasimir ja
pappi, joka myöskin oli paljon vanhentunut. Talvinen tuuli
lumipyryineen piiskasi ikkunaa; pappi Ludvig rukoili. Minä panin
Kasimirin avulla kuntoon pyssyä huomispäivän metsästysretkeä
varten. Äkkiä tultiin ilmoittamaan, että vanha Nikolai tekee loppua.
Pappi Ludvig riensi paikalla kotikappeliin hakemaan sakramentteja,
minä juoksin minkä jaksoin vanhuksen luo. Hän makasi vuoteellaan
hyvin kalpeana, kellertävänä ja melkein kankeana, mutta levollisena
ja täydessä tajussaan. Kaunis oli tuo paljas, kahden arven koristama
pää, pää vanhan soturin ja rehellisen miehen. Vihityt vahakynttilät
loivat kalmankarvaista valoa huoneen seinille. Nurkissa visertelivät
kesyt peipposet. Toisella kädellään vanhus painoi rintaansa vastaan
krusifiksia, hänen toista kättään piteli ja suudelmilla peitti Hania,
kalvakkana kuin liljan kukka. Pappi Ludvig tuli huoneeseen ja rippi
alkoi; sitte kuoleva halusi nähdä minua.
— Ei ole täällä herraani eikä rakastettua rouvaani, kuiskasi hän, —
sentähden tuntuu raskaalta kuolla. Mutta olettehan te, nuoriherra
kulta, perintöherrani… Holhotkaa tuota orpoa… Jumala teille
palkitsee. Älkää olko vihoissanne… jos olenkin rikkonut, niin…
antakaa anteeksi. Minä olin paha, mutta uskollinen…
Äkkiä heräsi hän uudelleen, puhui voimakkaalla äänellä ja kiireesti,
ikäänkuin hän jo olisi ollut hengen heitossa:
— Herra!… perintöherra!… minun orpoani!… Jumala, sinun
käsiisi…

41. — Annan tämän kelpo soturin, uskollisen palvelijan ja kunnon
ihmisen hengen, lopetti juhlallisesti pappi Ludvig.
Vanhus oli jo kuollut.
Lankesimme polvillemme ja pappi alkoi voimakkaalla äänellä lukea
rukouksia vainajille.
Siitä on kulunut toistakymmentä vuotta. Uskollisen palvelijan
haudalle on kasvanut tuuheita hautakanervia. Ajat ovat olleet
surulliset. Myrsky on puhaltanut sammuksiin kotikyläni pyhän ja
hiljaisen tulen. Jo on haudassa pappi Ludvig, haudassa täti
Maryniakin; minä ansaitsen kynällä jokapäiväisen leipäni, mutta
Hania…
Oi, valukaa kyyneleet!

42. POSENILAISEN OPETTAJAN
MUISTIKIRJASTA
(Z PAMIETNIKA POZNANSKIEGO NAUCZYCIELA)
… Lampun himmeä valo herätti minut ja monasti näin kahden tai
kolmen aikaan aamuyöstä Mikon yhä vielä työssä. Valkeissa
alusvaatteissaan istui hän kirjojen ääressä unisena, väsyneenä,
koneentapaisesti toistellen latinalaisia tai kreikkalaisia
taivutuskaavoja. Hän toisteli niitä yhtä yksitoikkoisesti kuin kirkossa
toistellaan litanian sanoja. Kun minä käskin poikaa nukkumaan,
vastasi hän minulle: "en vielä osaa läksyäni, herra Wawrzynkiewicz".
Olinhan itse ollut valmistamassa hänen kanssaan läksyjä sekä
neljästä kahdeksaan että kymmenestä kahteentoista. Olin pannut
maata vasta kun varmaan tiesin hänen osaavan kaikki. Mutta tässä
oli kun olikin liikaa työtä. Lopetettuaan viimeisten läksyjen
lukemisen, oli poika jo unohtanut ensimäiset, ja kreikkalaiset,
latinalaiset ja saksalaiset taivutuskaavat ja kaikellaisten käsitteiden
nimitykset olivat panneet hänen pää-raukkansa niin sekaisin, ettei
hän voinut nukkua. Hän ryömi siis esiin peitteen alta, sytytti lampun
ja istuutui takaisin pöydän ääreen. Kun minä häntä nuhtelin, rupesi
hän rukoilemaan ja purskahti itkuun. Vihdoin minä niin totuin näihin

43. yöllisiin istuntoihin, lampun valoon ja taivutuskaavojen
harjoittamiseen, etten enään saanut unta, jos ne jäivät pois. Minun
ehkei olisi pitänyt sallia lapsen rasittautua näin yli voimain, mutta
mitä minä saatoin tehdäkään? Täytyihän hänen joka päivä edes
kutakuinkin oppia läksynsä, muutoinhan hänet olisi pantu pois
koulusta ja Jumala ties kuinka sitte olisi käynyt Maria rouvan, joka
miehensä kuoltua oli jäänyt vaalimaan kahta orpoa lastaan ja joka
pani kaiken toivonsa Mikkoon. Minun tilani kävi todella
sietämättömän vaikeaksi, sillä näinhän toiselta puolen selvästi, että
ylenmääräiset ponnistukset kuluttavat pojan terveyttä, ehkäpä
uhkaavat hänen elämäänsä. Olisi ainakin pitänyt koettaa vahvistaa
hänen ruumiillisia voimiaan, toimittaa häntä voimistelemaan,
kävelemään tai ratsastamaan. Mutta siihen ei ollut aikaa. Lapsella oli
niin paljon työtä, niin paljon ulkoläksyjä, joka päivä niin paljon
kirjoittamista, että käsi sydämellä sanon: siihen ei ollut aikaa. Joka
hetki, joka olisi ollut tarpeellinen pojalle virkistykseksi ja huviksi,
meni latinaan, kreikkaan ja… saksaan. Aamuisin kun panin kirjoja
hänen rensseliinsä ja näin hänen heikkojen hartioidensa taipuvan
bysanttilaisten siteiden painon alla, kouri sydäntäni kerrassaan.
Välistä minä koetin rukoilla, että häntä ymmärrettäisiin ja
armahdettaisiin, mutta saksalaiset opettajat vain vastasivat, että
minä hemmottelen lasta, jopa kerrassaan pilaan hänet, että Mikko
nähtävästi ei tee tarpeeksi työtä, vaan huutaa ja ulvoo yhtämittaa.
Sairastan itsekin rintatautia, olen yksinäinen, arka mies, ja monet
hetket ovat heidän moitteensa minulta myrkyttäneet. Minä kyllä olen
parhaiten nähnyt eikö Mikko tee tarpeeksi työtä! Hänen lahjansa
olivat keskinkertaiset, mutta hän oli tavattoman uuttera ja
lempeydestään huolimatta niin erinomaisen lujaluontoinen, etten ole
tavannut toista hänen kaltaistaan poikaa. Mikko raukka rakasti
äitiään niin kiihkeästi ja sokeasti, että kun hänelle sanottiin äidin

44. olevan sairaana ja ehkä kuolevan jos Mikko on laiska — niin poika
pelkäsi ja vapisi ja istui yökaudet kirjan ääressä, jottei vaan tuottaisi
surua äidilleen. Kun hän sai huonon arvosanan, purskahti hän
itkuun. Mutta ei kenenkään päähän edes pälkähtänytkään
minkätähden hän itki, ei kukaan aavistanut mikä hirveä edesvastuun
tunne häntä painoi sellaisina hetkinä. Niin, ketä se olisi liikuttanut?
En minä häntä pilannut enkä hemmotellut, minä vain ymmärsin
häntä paremmin kuin muut; kun en soimannut häntä
vastoinkäymisestä, vaan sen sijaan koetin lohduttaa, niin tiesin mitä
tein. Itse olen eläissäni saanut tehdä työtä aika lailla, olen saanut
kärsiä sekä nälkää että hätää, en ole ollut onnellinen enkä ikinä tule
onnelliseksi. Mutta nyt — hitto vieköön! en enään edes kiristele
hampaitanikaan, kun sitä ajattelen. Elämä ei ole elämisen arvoista,
sen tiedän, mutta ehkäpä juuri sentähden todella säälin jokaisen
hätää.
Kun minä olin Mikon ikäisenä, kun minä juoksentelin kaduilla
kilpaa kyyhkysten kanssa tai löin nappia raatihuoneen edustalla, olin
ainakin terve ja iloinen. Silloin ei minua kiusannut yskä; kun minä
jostakin syystä suutuin, itkin kunnes sain selkääni; muuten olin
vapaa kuin lintu enkä välittänyt mistään. Mikko ei milloinkaan ole
saanut tuntea sellaista. Olisipa elämä kyllä aikoinaan pannut
hänetkin alaisimelle ja lyönyt vasaralla — sentähden hänen lapsena
olisi pitänyt saada sydämen pohjasta nauttia lasten huveista, tehdä
kepposia ja juoksennella raittiissa ilmassa ja auringon paisteessa.
Mutta en saanut minä nähdä työtä ja iloista lapsellisuutta
sopusoinnussa. Päinvastoin: näin lapsen sekä lähtevän kouluun että
palaavan koulusta alakuloisena, nääntymäisillään kirjataakan alle,
ylen rasittuneena. Hänen silmäkulmissaan oli ryppyjä, hän kulki aina
ikäänkuin itkua pidätellen — sentähden minun kävi häntä sääli,
sentähden minä tahdoin häntä lohduttaa.

45. Olen itse opettaja, vaikkakin yksityisopettaja, enkä käsitä mitä
maailmassa tekisin jos minun vielä pitäisi kadottaa usko opin arvoon
ja hyötyyn. Mutta yksinkertainen mielipiteeni on, ettei oppi saa
käydä lapsille rasitukseksi, ettei latina saata korvata raitista ilmaa ja
terveyttä, ettei hyvä tai huono ääntäminen saa olla ratkaisemassa
ihmislapsen elämän kohtaloa.
Arvelen niinikään, että pedagogikka parhaiten täyttää tehtävänsä,
jos lapsi tuntee, että ohjaava käsi on lempeä, ettei armotonta jalkaa
panna polkemaan hänen rintaansa ja ettei tukahuteta kaikkea mitä
kodissa on opetettu kunnioittamaan… Sellainen visapää minä vaan
olen, etten muuta mielipidettä tässä suhteessa. Minulle selvenee
selvenemistään, että olen oikeassa, kun muistelen pientä Mikkoani,
jota niin vilpittömästi rakastin. Olin opettanut häntä hänen
kuudennesta ikävuodestaan asti, olin ensin ollut hänen
kotiopettajanaan ja sitte, hänen päästyään toiselle luokalle,
valmistanut läksyjä hänen kanssaan. Minulla oli siis ollut yllin kyllin
aikaa kiintyä häneen. Niin, mitäpä minä rupeisin salaamaan sitä
itseltäni: hän oli sen naisen poika, joka oli minulle kallein
maailmassa… Se nainen ei tietänyt sitä eikä milloinkaan saa sitä
tietää. Muistan, että olen vain… herra Wawrzynkiewicz,
yksityisopettaja ja sairas mies — kun hän taas on mahtavan
aatelistalon tytär, ylhäinen rouva, jonka puoleen en uskalla
silmiänikään nostaa. Mutta elämän viskelemän, yksinäisen sydämen
täytyy lopulta saada tarttua kiinni johonkin, kuten aallon viskelemä
näkinkenkäkin etsii jalansijaa — minun sydämeni tarttui kiinni
häneen. Minkä sille voin? ja eihän hänellä siitä ole mitään haittaa!
Enhän minä häneltä vaadi enempää valoa kuin auringolta, joka
keväisin elähyttää sairaan rintani. Olenhan viettänyt kuusi vuotta
hänen kodissaan, olinhan silloinkin kun hänen miehensä kuoli,
näinhän hänet onnettomana, yksinään; hän oli aina hyvä kuin enkeli

46. ja kuinka hän rakasti lapsiaan! Hänen leskeydessään oli jotakin
pyhää. Niin, siihen sen täytyi johtaa. Mutta tunteeni ei ole rakkautta,
se on pikemmin uskontoa.
Mikko muistutti suuresti äitiään. Monasti, kun poika minuun
katsahti, luulin näkeväni hänen äitinsä. Hänellä oli samat hienot
piirteet, sama tuuheiden hiuksien varjostama otsa, samat sirosti
kaarevat kulmakarvat ja varsinkin oli hänen äänensä aivan
samallainen. Yhteiset äidille ja lapselle olivat niinikään tunteet ja
mieliteot, molemmilla oli taipumus kiihtymykseen ja liioitteluun.
Molemmat kuuluivat noihin hermostuneisiin, herkkiin, ylhäisiin ja
rakastavaisiin olentoihin, jotka kykenevät tekemään mitä suurimpia
uhrauksia, mutta jotka tavallisesti elämässä ja todellisuudessa
löytävät sangen vähän onnea. He levittävät nimittäin ympärilleen
enemmän onnea kuin he voivat saada takaisin. Sen tapaiset ihmiset
häviävät nykyään häviämistään ja arvelen, että joku nykyaikainen
luonnontutkija voisi sanoa heistä, että he edeltäkäsin ovat määrätyt
kuolemaan, sillä he ovat syntyneet maailmaan vika sydämessä — he
rakastavat liian paljon.
Perhe oli ennen ollut hyvinkin mahtava, mutta sen jäsenet olivat —
rakastaneet liiaksi. Kaikellaiset myrskyt olivat hajoittaneet
omaisuuden ja se mikä oli jäljellä, ei tosin jättänyt hätään, mutta oli
joka tapauksessa hitunen, verraten entisiin aikoihin. Mikko oli suvun
viimeinen jäsen; sentähden Maria rouva rakastikin häntä
tulevaisuutensa toivona eikä yksin omana lapsenaan. Mutta sokeana,
kuten äidit tavallisesti ovat, hän, onnetonta kyllä, piti häntä
harvinaisen lahjakkaana. Ei poika ollut tyhmä, mutta hän kuului
niihin lapsiin, joitten lahjat alussa ovat keskinkertaiset, mutta jotka
kehittyvät myöhemmin, yhdessä ruumiillisten voimien ja terveyden
kanssa. Toisissa olosuhteissa olisi hän voinut lopettaa sekä koulun

47. että yliopiston ja joutua hyödylliseksi työntekijäksi mille alalle
tahansa. Mutta olevien olosuhteiden vallitessa hän vain väsymistään
väsyi ja rasitti itseään turhanpäiten, tietäen kuinka suuret luulot
äidillä oli hänen lahjoistaan.
Paljonhan minun silmäni ovat nähneet maailmassa ja minä olin
päättänyt, etten enään hämmästy mitään. Mutta vaikea minun oli
uskoa, että ihmiset saattaisivat laittaa sellaisen sekasotkun, joka vie
lapsen kestävyyden, luonteen voiman ja työkyvyn aivan pilalle.
Sairaalloinenhan se sellainen järjestys on. Jos minä sanoilla voisin
kostaa kaiken sen tuottaman katkeruuden, niin varmaan sanoisin
Hamletin kanssa: maailmassa tapahtuu paljon asioita, joista filosofit
eivät saata uneksiakaan.
Minä ponnistelin Mikon kanssa ikäänkuin oma tulevaisuuteni olisi
riippunut hänen arvosanoistaan. Sillä minulla ja rakkaalla poikasellani
oli sama päämäärä: olla tuottamatta surua äidille, saada näyttää
hänelle hyvä arvosana ja houkutella onnen hymy hänen huulilleen.
Kun pojan oli onnistunut saada hyvä numero, saapui hän luokalta
säteillen onnesta. Hän näytti silloin ikäänkuin äkkiä kasvaneen tai
ainakin lakanneen kutistumasta kokoon hänen silmistään, jotka
tavallisesti olivat niin sameat, loisti silloin vilpitön, lapsellinen iloisuus
ja ne tuikkivat kahtena hehkuvana hiilenä. Paikalla hän viskasi
hennoilta hartioiltaan kirjataakan, iski minulle silmää ja virkkoi jo
kynnykseltä:
— Herra Wawrzynkiewicz, äiti tulee iloiseksi! Sain tänään
maantieteessä… arvatkaappa kuinka paljon?
Ja kun minä sanoin, etten osaa arvata, karkasi hän herttaisesti
kaulaani ja oli kuiskaavinaan korvaani, mutta sanoi sangen ääneen:

48. — Viitosen! totta totisesti viitosen!
Ne olivat meille molemmille onnellisia hetkiä. Sellaisten päivien
iltana Mikko uneksi ja kuvitteli kummoista on, jos kaikki hänen
arvosanansa ovat kiittäviä. Hän pajatteli puoleksi minulle, puoleksi
itsekseen:
— Jouluksi lähdemme Zalesiniin: sataa lunta — kuten tavallisesti
talvella — ja me ajamme reellä. Kun tulemme perille, on yö, mutta
äiti odottaa minua, hyväilee, suutelee minua. Sitte hän kysyy
todistusta. Minä olen käyvinäni surulliseksi, mutta äiti lukee:
uskonnossa: kiitettävä; saksassa: kiitettävä; latinassa: kiitettävä…
paljaita kiitettäviä! Oi, herra Wawrzynkiewicz!
Ja kyyneleet kohosivat poika raukan silmiin. Enkä minä saattanut
ruveta häntä laimentamaan, vaan minun oma väsynyt
mielikuvitukseni karkasi hänen perässään. Hengissä näin talon
Zalesin'ssa, tunsin sen juhlallista rauhaa, näin sen ylhäisen olennon,
joka siellä hallitsee, näin hänen iloitsevan pojastaan joka palaa ja tuo
niin kiittävät arvosanat.
Käytin hyväkseni tällaisia hetkiä ja koetin selittää Mikolle, että
äidille kyllä on hyvin tärkeää, että Mikko oppii, mutta että yhtä
tärkeää on, että hän pysyy terveenä. Sentähden ei hän saa itkeä kun
minä vien häntä kävelemään, hänen pitää panna nukkumaan kun
minä käsken eikä rasittua valvomisesta. Mielenliikutuksissaan syleili
poika minua ja toisteli toistamistaan:
— Kyllä, kyllä, herra kulta! Minä tulen niin terveeksi, että ihan
hirvittää, ja minä kasvan niin suureksi, ettei äiti eikä pikku Lola
enään tunne minua.

49. Usein minä myöskin sain kirjeitä Maria rouvalta, joka kehoitti
minua hoitamaan lapsen terveyttä. Mutta epätoivolla huomasin joka
päivä, että oli mahdoton sovittaa yhteen terveyttä ja läksyjä. Jos
luettavat aineet olisivat olleet liian vaikeat, niin olisin ollut valmis
muuttamaan Mikon toiselta luokalta ensimäiselle; mutta hän
ymmärsi asianomaiset aineet, niin hyödyttömät kuin ne olivatkin,
täydellisesti. Ei siis puuttunut oppimisen mahdollisuutta, vaan
ainoastaan aikaa. Ja sitte oli alituisena haittana se onneton
saksankieli, jota ei lapsi tahtonut oppia hallitsemaan. Siinä suhteessa
eivät minun neuvoni enään riittäneet. Panin vaan luottamukseni
siihen, että lepo pyhien aikana parantaa mitä liiallinen rasitus on
pojalle tuottanut.
Jos pieni Mikko olisi ollut huolettomampi, niin minun vähemmin
olisi tarvinnut olla huolissani hänestä; mutta hän suri todella
enemmän jokaista vastoinkäymistä kuin hän iloitsi myötäkäymisestä.
Paha kyllä nuo yllämainitut viitosten tuottamat ilonhetket uudistuivat
ylen harvoin.
Minä opin hänen kasvoistaan ymmärtämään kaikki hänen
mielialansa ja heti kun hän astui huoneeseen, saatoin nähdä, oliko
hänen käynyt huonosti.
— Saitko huonon arvosanan? kysyin.
— Sain!
— Etkö ole osannut?
Toisinaan hän vastasi:
— En ole osannut! — mutta useammin tuli vastaukseksi:

50. — Olen kyllä osannut, mutta en ole voinut vastata.
Nuori Owicki, toisen luokan primus, jonka läksynlukuja johdin
vartavasten siksi, että Mikko saisi lukea yhdessä hänen kanssaan,
sanoi Mikon saavan huonoja numeroja vaan siksi, ettei hän saa…
suutansa auki.
Jota suuremmaksi lapsen sekä henkinen että ruumiillinen väsymys
kävi, sitä useammin nämä onnettomat hetket uudistuivat. Huomasin,
että Mikko aikansa itkettyään istuutui läksyjensä ääreen, ääneti ja
ikäänkuin tyyntyneenä. Mutta sitte hän heittäysi lukemaan
kaksinkertaisella kiihkolla ja ikäänkuin kuumeentapaisella epätoivolla.
Silloin tällöin hän istuutui johonkin nurkkaan, piteli päätään
molemmin käsin ja vaikeni: silloin kuvitteli kiihtynyt poika kaivavansa
hautaa rakastetulle äidille, eikä käsittänyt miten suoriutua. Hän tunsi
olevansa sellaisessa asemassa, ettei siitä ole mitään pelastumisen
mahdollisuutta.
Hänelle tuli tavaksi nousta öisin lukemaan läksyjään. Peläten että
minä heräisin ja käskisin häntä nukkumaan, nousi hän hiljaa
pimeässä, kantoi lampun viereiseen huoneeseen, sytytti sen siellä ja
istuutui lukemaan. Hän oli jo viettänyt muutamia öitä tällä tavalla,
pimeitten seinien keskellä, ennenkuin sain hänet kiinni. Minulla ei
ollut muuta neuvoa kuin nousta, kutsua hänet takaisin
makuuhuoneeseen ja vielä kerran käydä hänen kanssaan läpi läksyt,
jotta hän näkisi osaavansa ne eikä turhanpäiten kylmetyttäisi
itseään. Mutta hän ei enään lopulta itsekään tietänyt mitä hän osasi
ja mitä ei osannut. Lapsen voimat heikkenivät heikkenemistään, se
laihtui, sen kasvot kuihtuivat ja kävivät yhä synkemmiksi. Silloin
tällöin sattui tapauksia, jotka antoivat minulle aihetta uskoa, ettei
yksin työ ollut kuluttamassa hänen voimiaan, vaan että siihen oli

51. muitakin syitä. Kerran kun kerroin hänelle kirjasta "Sedän
kertomuksia veljenpojalle" [Kertomuksia lapsille Puolan historiasta],
jota minä Maria rouvan toivomuksen mukaan kerroin Mikolle joka
päivä, karkasi hän paikaltaan säkenöivin silmin. Minä kerrassaan
pelästyin, kun näin uhkaavan ja ankaran ilmeen hänen kasvoissaan,
ja kun kuulin hänen äänensä.
— Eihän tämä siis ole pelkkää satua? Kun…
— Kun mitä, Mikko? kysyin häneltä ihmeissäni.
Hän ei vastannut, vaan rupesi kiristelemään hampaitaan ja
puhkesi vihdoin itkemään niin raivoisasti, etten pitkiin aikoihin saanut
häntä rauhoittumaan.
Koetin Owickilta urkkia syytä tähän tunteen purkaukseen: hän joko
ei osannut tai ei tahtonut selittää sitä. Arvasin sen kuitenkin itse.
Epäilemättä puolalaisen lapsen saksalaisessa koulussa täytyi kuulla
paljon asioita, jotka haavoittivat hänen tunteitaan. Loukkaavat sanat
luisuivat muitten poikien mielestä jättämättä muita jälkiä kuin
vastenmielisyyttä opettajiin ja koko heidän rotuunsa; mutta sellainen
herkkä poika kuin Mikko kärsi niistä kipeästi, vaikkei hän uskaltanut
nousta vastakynteen. Oli kaksi voimaa, kaksi ääntä, joita lapsen
tulee totella ja joitten juuri sentähden tulisi olla sopusoinnussa,
mutta jotka repivät Mikkoa kahdelle vastakkaiselle taholle. Sitä mitä
toinen voima sanoi puhtaaksi, kalliiksi ja rakkaaksi, sanoi toinen
likaiseksi, saastaiseksi ja naurettavaksi; mitä toinen kutsui hyveeksi,
kutsui toinen paheeksi. Tässä ristiaallokossa seurasi poikanen sitä
mahtia, joka veti puoleensa hänen sydäntään, mutta hänen täytyi
olla kuulevinaan ja kätkevinään sydämeensä aivan vastakkaisia
sanoja; hänen täytyi teeskennellä aamusta iltaan; hänen täytyi elää

52. Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.
More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge
connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.
Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and
personal growth every day!
ebookbell.com