Translation and Interpreting Convergence Contact and Interaction New Trends in Translation Studies Eugenia Dal Fovo

Visit https://ebookultra.com to download the full version and
explore more ebooks
Translation and Interpreting Convergence Contact
and Interaction New Trends in Translation
Studies Eugenia Dal Fovo
_____ Click the link below to download _____
https://ebookultra.com/download/translation-and-
interpreting-convergence-contact-and-interaction-new-
trends-in-translation-studies-eugenia-dal-fovo/
Explore and download more ebooks at ebookultra.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download
Phraseology in Corpus Based Translation Studies New Trends
in Translation Studies Meng Ji
https://ebookultra.com/download/phraseology-in-corpus-based-
translation-studies-new-trends-in-translation-studies-meng-ji/
Iberian Studies on Translation and Interpreting Isabel
García Izquierdo
https://ebookultra.com/download/iberian-studies-on-translation-and-
interpreting-isabel-garcia-izquierdo/
Politeness and Audience Response in Chinese English
Subtitling New Trends in Translation Studies Xiaohui Yuan
https://ebookultra.com/download/politeness-and-audience-response-in-
chinese-english-subtitling-new-trends-in-translation-studies-xiaohui-
yuan/
Literary Retranslation in Context New Trends in
Translation Studies Susanne M. Cadera (Editor)
https://ebookultra.com/download/literary-retranslation-in-context-new-
trends-in-translation-studies-susanne-m-cadera-editor/

Quantitative Research Methods in Translation and
Interpreting Studies 1st Edition Christopher D. Mellinger
https://ebookultra.com/download/quantitative-research-methods-in-
translation-and-interpreting-studies-1st-edition-christopher-d-
mellinger/
Preserving Polyphonies Translating the Writings of Claude
Sarraute New Trends in Translation Studies Claire Ellender
https://ebookultra.com/download/preserving-polyphonies-translating-
the-writings-of-claude-sarraute-new-trends-in-translation-studies-
claire-ellender/
Translation Studies New Accents 3rd Edition Susan Bassnett
https://ebookultra.com/download/translation-studies-new-accents-3rd-
edition-susan-bassnett/
Translation Driven Corpora Corpus Resources for
Descriptive and Applied Translation Studies 1st Edition
Federico Zanettin
https://ebookultra.com/download/translation-driven-corpora-corpus-
resources-for-descriptive-and-applied-translation-studies-1st-edition-
federico-zanettin/
Apropos of Ideology Translation Studies on Ideology
ideologies in Translation Studies 1st Edition Maria
Calzada-Pérez
https://ebookultra.com/download/apropos-of-ideology-translation-
studies-on-ideology-ideologies-in-translation-studies-1st-edition-
maria-calzada-perez/

Translation and Interpreting Convergence Contact and
Interaction New Trends in Translation Studies Eugenia
Dal Fovo Digital Instant Download
Author(s): Eugenia Dal Fovo, Paola Gentile
ISBN(s): 9781787077508, 1787077500
Edition: New
File Details: PDF, 3.35 MB
Year: 2019
Language: english

Peter Lang
Translation and
Interpreting
Convergence, Contact
and Interaction
Vol. 26
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile (eds)
N
e w Tr e n d s i n Tr a n s l at i o n St u d i e s
Dal Fovo and Gentile (eds) • Translation and Interpreting

Ne w Tr e n d s i n Tr a n s l at i o n St u d i e s
www.peterlang.com
‘The discipline of Translation Studies welcomes every book that stresses the diversity
of its research object, including transfer practices such as interpreting, adapting,
rewriting or localizing. This volume is an illustration par excellence. It approaches
translational practices as profoundly social phenomena and convincingly places the rapid
technological changes in the profession at the center of its scholarly attention.’
– Professor Luc van Doorslaer, University of Tartu and KU Leuven
‘Never the twain shall meet. Fine, Mr Kipling, but Translation and Interpreting are not East
and West, and they do meet in research and in training. And they meet in this excellent
volume edited by Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile. It is so refreshing to see that all
titles in the volume contain references to translation AND interpreting (or translators AND
interpreters), and all papers do indeed cover both.’
– Professor Maurizio Viezzi, University of Trieste
A glance at the current state of the profession reveals a varied scenario in which Translation
and Interpreting (T&I) constitute two interlingual processes usually performed by the same
person in the same communicative situation or in different situations within the same set of
relations and contacts. Although both practices call for somewhat different communicative
competences, they are often seen as a single entity in the eyes of the public at large. T&I are
thus found in relations of overlap, hybridity and contiguity and can be effected variously
in professional practices and translation processes and strategies. Yet, when it comes to
research, T&I have long been regarded as two separate fields of study. This book aims to
address this gap by providing insights into theoretical and methodological approaches that
can help integrate both fields into one and the same discipline. Each of the contributions
in this volume offers innovative perspectives on T&I by focusing on topics that cover
areas as diverse as training methods, identity perception, use of English as lingua franca,
T&I strategies, T&I in specific speech communities, and the socio-professional status of
translators and interpreters.
Eugenia Dal Fovo is Adjunct Professor in the Department of Legal, Language, Interpreting
and Translation Studies, University of Trieste. She obtained her PhD in Interpreting and
Translation Studies from the University of Trieste.
Paola Gentile is currently a postdoctoral researcher at KU Leuven. She obtained her PhD
in Interpreting and Translation Studies from the University of Trieste.
Dal Fovo and Gentile (eds) • Translation and Interpreting

Translation
and Interpreting
Ne w Tr e n d s i n Tr a n s l at i o n St u d i e s
www.peterlang.com
‘The discipline of Translation Studies welcomes every book that stresses the diversity
of its research object, including transfer practices such as interpreting, adapting,
rewriting or localizing. This volume is an illustration par excellence. It approaches
translational practices as profoundly social phenomena and convincingly places the rapid
technological changes in the profession at the center of its scholarly attention.’
– Professor Luc van Doorslaer, University of Tartu and KU Leuven
‘Never the twain shall meet. Fine, Mr Kipling, but Translation and Interpreting are not East
and West, and they do meet in research and in training. And they meet in this excellent
volume edited by Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile. It is so refreshing to see that all
titles in the volume contain references to translation AND interpreting (or translators AND
interpreters), and all papers do indeed cover both.’
– Professor Maurizio Viezzi, University of Trieste
A glance at the current state of the profession reveals a varied scenario in which Translation
and Interpreting (T&I) constitute two interlingual processes usually performed by the same
person in the same communicative situation or in different situations within the same set of
relations and contacts. Although both practices call for somewhat different communicative
competences, they are often seen as a single entity in the eyes of the public at large. T&I are
thus found in relations of overlap, hybridity and contiguity and can be effected variously
in professional practices and translation processes and strategies. Yet, when it comes to
research, T&I have long been regarded as two separate fields of study. This book aims to
address this gap by providing insights into theoretical and methodological approaches that
can help integrate both fields into one and the same discipline. Each of the contributions
in this volume offers innovative perspectives on T&I by focusing on topics that cover
areas as diverse as training methods, identity perception, use of English as lingua franca,
T&I strategies, T&I in specific speech communities, and the socio-professional status of
translators and interpreters.
Eugenia Dal Fovo is Adjunct Professor in the Department of Legal, Language, Interpreting
and Translation Studies, University of Trieste. She obtained her PhD in Interpreting and
Translation Studies from the University of Trieste.
Paola Gentile is currently a postdoctoral researcher at KU Leuven. She obtained her PhD
in Interpreting and Translation Studies from the University of Trieste.
Dal Fovo and Gentile (eds) • Translation and Interpreting

Volume 26
Series Editor:
Professor Jorge Díaz Cintas
Advisory Board:
Professor Susan Bassnett
Dr Lynne Bowker
Professor Frederic Chaume
Professor Aline Remael
PETER LANG
Oxford • Bern • Berlin • Bruxelles • New York • Wien
Ne w Tr e n d s i n Tr a n s l a t i o n St u d i e s

Translation
and Interpreting
Convergence, Contact
and Interaction
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile (eds)
PETER LANG
Oxford • Bern • Berlin • Bruxelles • New York • Wien

Cover design by Peter Lang Ltd.
ISSN 1664-249X
ISBN 978-1-78707-750-8 (print) • ISBN 978-1-78707-751-5 (ePDF)
ISBN 978-1-78707-752-2 (ePub) • ISBN 978-1-78707-753-9 (mobi)
© Peter Lang AG 2019
Published by Peter Lang Ltd, International Academic Publishers,
52 St Giles, Oxford, OX1 3LU, United Kingdom
[email protected], www.peterlang.com
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile have asserted their right under the Copyright,
Designs and Patents Act, 1988, to be identified as Editors of this Work.
All rights reserved.
All parts of this publication are protected by copyright.
Any utilisation outside the strict limits of the copyright law, without
the permission of the publisher, is forbidden and liable to prosecution.
This applies in particular to reproductions, translations, microfilming,
and storage and processing in electronic retrieval systems.
This publication has been peer reviewed.
Bibliographic information published by Die Deutsche Nationalbibliothek.
Die Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche National-
bibliografie; detailed bibliographic data is available on the Internet at
http://dnb.d-nb.de.
A catalogue record for this book is available from the British Library.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Dal Fovo, Eugenia, 1983- editor. | Gentile, Paola, 1988- editor.
Title: Convergence, contact and interaction in translation and interpreting
studies : an outlook on current and future developments / Eugenia Dal Fovo
and Paola Gentile (eds).
Description: Oxford ; New York : Peter Lang, [2019] | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018033343 | ISBN 9781787077508 (alk. paper)
Subjects: LCSH: Translating and interpreting.
Classification: LCC P306 .C7257 2018 | DDC 418/.02--dc23 LC record available
at https://lccn.loc.gov/2018033343

Contents
List of Figures ix
List of Tables xi
Acknowledgements 1
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
Preface 3
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
Introduction
Translation and Interpreting: Convergence, Contact and Interaction 9
Part I New Trends in Research on Translation and Interpreting 19
Carmen Valero-Garcé s
1 Public Service Interpreting and Translation:
Some Convergences and Trends at the Beginning
of the Twenty- First Century 2 1
Michaela Albl-Mikasa and Maureen Ehrensberger-Dow
2 ITELF: (E)merging Interests in Interpreting and
Translation Studies 45

vi
Alessandra Riccardi
3 The Concept of Strategies in Translation and Interpreting
Studies: Shared and Dissimilar Features 63
Part II Evolution of Translation and Interpreting Professions 87
Raquel Lázaro Gutiérrez
4 Occupation as Part of our Identity: A Pilot Study on
Translators’ and Interpreters’ Visual Narratives 89
Emmanuelle Gallez and Franciska Vanoverberghe
5 Legal Interpreting and Translation in Belgium:
A Crossover Profession 127
Jim Hlavac
6 Locating Translation and Interpreting in a Speech
Community: Locating the Speech Community in Translation
and Interpreting Studies 153
Part III From Real Life to the Classroom: New Challenges for
Translation and Interpreting Trainers (and Trainees) 211
NATAŠA HIRCI, TAMARA MIKOLIČ JUŽNIČ,
AND AGNES PISANSKI PETERLIN
7 Enriching Translator Training with Interpreting Tasks:
Bringing Sight Translation into the Translation Classroom 213
Eugenia Dal Fovo
8 Training Future T&I Practisearchers: Joint Training
Experiments for T&I Students 235

vii
Simo K. Määttä
9 Training Translators and Interpreters for a Digitised and
Globalised World: Wikipedia, Lingua Francas and Critical
Thinking 253
Notes on Contributors 279
Index 285

Figures
Figure 4.1. Answers on training 99
Figure 4.2. Professional interpreters and translators 100
Figure 4.3. Statute of professional interpreters and translators 101
Figure 4.4. Statute of non- professional translators and
interpreters 102
Figure 4.5. Time performing T&I activities professionally 102
Figure 4.6. Domain (i.e. settings) in which the respondents
work 103
Figure 4.7. Example of answer to question 5 104
Figure 4.8. Line between translator and interpreter 104
Figure 4.9. Manifestation of feelings (Respondent 1: female,
four years of working experience, MA Degree) 107
Figure 4.10. Feelings and double identity (Respondent 7:
female, six years of working experience, BA
Degree, sworn translator and interpreter) 108
Figure 4.11. Multitasking (Respondent 2: female, four years
of working experience, BA Degree) 109
Figure 4.12. Several languages (Respondent 4: female, five
years of working experience, MA Degree) 110
Figure 4.13. Use of new technology (Respondent 17: female,
three years of working experience, BA Degree in
Spanish language and literature) 111
Figure 4.14. Invisibility (Respondent 5: male, six months
of working experience, MA Degree) 112
Figure 4.15. Doubts (Respondent 13: female, two years
of working experience, MA level) 113

x
Figure 4.16. Stress (Respondent 16: female, seven years
of working experience, MA Degree) 114
Figure 4.17. Neutral alignment (Respondent 14: female, five
years of working experience, BA Degree) 115
Figure 4.18. Alignment with the less powerful party
(Respondent 12: female, three years of working
experience, MA Degree) 116
Figure 4.19. Alignment with the powerful party
(Respondent 10: female, three years of working
experience, BA Degree) 117
Figure 5.1. Professional activities in legal settings 138
Figure 5.2. Professional activities in non- legal settings 139
Figure 5.3. Use of interpreting modes 140
Figure 5.4. Other language- related activities 141
Figure 5.5. Frequency of interpreting activities within
the legal sector 142
Figure 5.6. Frequency of interpreting activities outside
the legal sector 142
Figure 5.7. Motivation for combining different language-
related activities 143
Figure 5.8. Skills 144
Figure 5.9. Perception of the evolution of professional
challenges 145
Figure 5.10. Factors for increased complexity 146

Tables
Table 1.1. Who defines what kind of interpreting 29
Table 4.1. Most frequent words 105
Table 6.1. Informants and data samples 171
Table 6.2. Incidence of use of T&I services (in %) 172
Table 6.3. Incidence of providing T&I services (in %) 173
Table 6.4. Identity of those who provided/used T&I (in %) 174
Table 6.5. Reasons given by second- generation informants
who provide T&I (in %) 176
Table 6.6. Language variety of users as reported by interpreters 195
Table 6.7. Interpreters’ reported speech varieties with users 196
Table 6.8. Professional interpreters’ selections of reasons why
users may be reluctant to accept their services 197
Table 7.1. Participants’ time spent on the two tasks (in minutes) 219
Table 7.2. Translation problems addressed in the analysis 220
Table 7.3. Participants’ attitudes towards the two tasks 228
Table 7.4. Participants’ perceptions of sight translation 228
Table 8.1. Example 1. – Rec. no. 19 DE_ps_20150721 245
Table 8.2. Example 2. – Rec no.12 IT_201606_21 247

Acknowledgements
This volume offers a selected collection of papers that were presented at
the conference TransInt: Convergence, Contact and Interaction, which took
place at the University of Trieste, in May 2016. The conference aimed at
creating a common space for reflection based on the topic, the area, the
subject, or the discipline in which Translation and Interpreting converge.
The editors wish to thank the Department of Law, Language, Interpreting
and Translation Studies (IUSLIT), University of Trieste, led by Professor
Lorenza Rega, for its generous financial support. Our heartfelt gratitude
goes to Dr Laurel Plapp for her patience, invaluable help and co- operation.
We would also like to thank Milana Babic, Fruzsina Kóvacs, Shana Michiels,
Dominique van Schoor, Caterina Falbo, Giuseppe Palumbo, and Maurizio
Viezzi for their constructive feedback and useful suggestions for revision.
Last but not least, we wish to thank all the contributors for the valuable
insights they bring to this volume.
Eugenia Dal Fovo
Paola Gentile
Trieste/Leuven, January 2019
Acknowledgements

Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
Preface
In a globalised and digitised world, where everyone enjoys easy access to new
technologies, twenty- first- century translators and interpreters face various
challenges, first and foremost when it comes to adapting to an unprecedented
multitude of different – and continuously evolving – contexts of work. To
meet these challenges and gain the necessary adaptability, today’s and tomor-
row’s interpreters and translators need to keep abreast of current develop-
ments and emerging issues that are shaping Translation and Interpreting
(T&I), in terms of both research field(s) and professional practice(s). By aban-
doning the traditional standpoint of separation and contrast, which appears
to have characterised research carried out in these two interrelated fields in
the past decades, this book follows in the footsteps of recent contributions
to the literature, such as Angelelli and Baer’s (2016) Researching Translation
and Interpreting; Saldanha and O’Brien’s (2014) Research Methodologies in
Translation Studies; and Angelelli’s (2012) The Sociological Turn in Translation
and Interpreting Studies. In this shared space for reflection, scholars have
brought together pieces of research exclusively devoted to subjects and areas
in which T&I converge and are enacted as professional practice, scientific
discipline, and, ultimately, service to society. Indeed, as far as the professional
aspect of T&I is concerned, almost every society in our rapidly globalis-
ing world is experiencing increasing communication demands; as a result,
access to (and through) translation and interpreting in public service settings
(e.g. legal and healthcare settings) is being acknowledged as a fundamental
human right that only high- quality translators and interpreters can guarantee
and serve. These professionals have to tackle new and increasingly diversified
challenges, which require constant updates and adaptation of T&I educa-
tion programmes. Cultural practices and language transfer always happen
within specific intercultural and multilingual social contexts, highlighting
the need for training institutions (and research) to take the situatedness of
Preface
Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile

4 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
interpreting and translation into account, considering each task in relation to
the specific institution and/or social context in which it is performed. Authors
were asked to examine their results not just in the light of the recognition of
interpreters and translators as active participants in the interaction, but with
a view to an increasing understanding of the profoundly social purpose of
T&I. Moreover, they were asked to take into account the last two decades
of technological developments, and sociological and ethnographic issues,
which have kindled scholars’ interest in researching ethics, thereby bringing
the focus back to interdisciplinarity as a fundamental resource rather than
a cause for fragmentation.
The volume is divided into three sections: after a brief introduction by
the editors, Part I is dedicated to new trends in research on Translation and
Interpreting. Chapters in this section provide a general theoretical frame-
work for the volume, by discussing emerging trends and updated interests
in the field of T&I studies. Carmen Valero- Garcés offers an overview of
recent investigations carried out in T&I studies, particularly in public ser-
vice settings. Her chapter focuses on some of the main theoretical shifts in
T&I studies and on the convergences between conference interpreting and
public service interpreting, legal interpreting and legal translation (LIT),
and PSIT. Moreover, the author calls for a sharper research focus on the
importance of public service translation, a topic which, to date, remains
severely understudied compared to public service interpreting.
Michaela Albl- Mikasa and Maureen Ehrensberger- Dow focus on an
emerging research area called ITELF, which stands for interpreting, trans-
lation and English as a lingua franca (ELF). The authors point to the areas
where interpreting and translation converge with respect to the challenges
professional interpreters and translators have to meet when confronted
with non- standard spoken and/or written input. The ITELF model can
bring together perspectives from applied linguistics, interpreting studies,
translation studies, cognitive psychology, and neuroscience, thereby con-
tributing to the development of a comprehensive methodological frame-
work that may efficiently serve all disciplines involved, namely ELF studies,
Translation Studies, and Interpreting Studies.
Alessandra Riccardi’s chapter investigates the main differences and
correspondences between interpreting and translation strategies. After

Preface 5
illustrating an overview of the existing literature of the concept of ‘strategy’
in T&I studies, the author further investigates the differences between
various sets of strategies. By way of conclusion, the author outlines a series
of common strategies that may be useful for translators and interpreters
alike, as they may help them cope with the new challenges of the twenty-
first-century labour market.
Part II moves on to discuss the professional aspects of T&I, focus-
ing on the set of knowledge and skills required to face different setting-
related challenges in a changing working environment. Professional
aspects of translation and interpreting are investigated through field
studies and surveys, taking into consideration the voice of researchers
as well as practitioners.
Raquel Lázaro Gutiérrez investigates translators’ and interpreters’ self-
perception of professional identities. Drawing on the innovative theoreti-
cal framework of ‘visual narratives’ (Bagnoli 2004), she carries out a pilot
study involving 17 translators and interpreters working in public services
in the Madrid region. Results obtained from their drawings show that the
self-perceived identity of these professionals is still blurred and that the
contours of T&I- related professions are constantly being redefined.
Emmanuelle Gallez and Franciska Vanoverberghe focus on the con-
vergence between legal interpreting and translation. A survey they carried
out among 52 Belgian legal translators and interpreters sheds light not
only on the wide variety of tasks they perform – which go way beyond
mere language transfer – but also the numerous challenges and peculiar
circumstances they encounter in their everyday working life. While, on the
one hand, diversification of tasks seems to play an important role in terms
of job satisfaction, poor working conditions, fierce competition between
colleagues, and embarrassingly low fees are seriously hampering the full
professionalisation of legal T&I occupations in Belgium.
Jim Hlavac analyses the pivotal role of translation and interpreting
within the speech community of Macedonian immigrants in Australia.
Drawing on Gumpertz’s (1968/1972) work, to the author focuses on the
concept of speech community as defined by the systematic regularities
across a given group, and the practices relating to T&I as reported by
the interviewed population. After providing a definition of the linguistic

6 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
concept of speech community in T&I studies, the author investigates the
perspectives of 60 first- generation and 38 second- generation speakers by
means of an online survey. Furthermore, he illustrates the results of face-
to-face interviews with a user, a broker, a dual- role mediator, a bilingual
employee, and a professional interpreter. Results reveal that family members
are the primary providers of linguistic mediation, but that professional
interpreters are recognised as a valid alternative when there are delicate
issues to deal with.
The third and final section is dedicated to the classroom environment,
focusing on new challenges for translation and interpreting trainers (and
trainees): by presenting training experiences from different countries and
with different language combinations, authors highlight the importance
of raising trainees´ awareness of the new roles and challenges T&I tasks
involve. The chapter by Nataša Hirci, Tamara Mikolič Južnič and Agnes
Pisanski Peterlin explores the benefits of introducing a task which is typical
of interpreting training – sight translation – in the translation classroom.
Five lexical items and three pragmatic elements in each source text – iden-
tified as potentially problematic for translation – were analysed together
with the students’ output and a questionnaire showed that students were
quite satisfied with the results of this innovative training method.
In ‘Training Future T&I Practisearchers: Joint Training Experiments
for T&I Students’, Eugenia Dal Fovo explores the introduction of new
pedagogical methods for BA trainees in translation and interpreting that
combine practice and research. By presenting students with selected con-
tributions to the literature on T&I, the author attempts at recreating a
professionally credible environment in the classroom in order to raise train-
ees’ awareness about their professional responsibility, first and foremost
towards communication. The method includes the use of corpora and the
implementation of Niemants and Stokoe’s (2017) CARM application to
interpreters training.
Simo K. Määttä carries out an innovative study aiming at developing
two fundamental skills for the twenty- first-century T&I labour market:
critical thinking and empathic accuracy. Critical thinking is investigated
through a study involving students of an introductory course in professional
translation who are assigned the task of translating a Wikipedia article from

Preface 7
French into Finnish. As for the second skill, empathic accuracy, a second
study was conducted during an introductory course in legal translation,
where students were exposed to the linguistic, cultural, and administrative
variation within the francophone world through the production of differ-
ent texts on the theme of adoption. This topic was further developed in a
theoretical lecture on family law, in which the texts produced, translated,
and interpreted were subsequently object of classroom discussion.
The international range and multifaceted background of the con-
tributors to these volume aims at giving a comprehensive account of all
three fields, providing a well- rounded, interdisciplinary snapshot of T&I
today. Contributors were asked to use their expertise in their main field
of research to identify convergences and idiosyncrasies in T&I research,
practice, and education, providing their view on current trends and issues,
but also suggesting where to go next. Their academic and/or professional
profiles reflect the idea of interdisciplinarity of T&I in its purest sense. They
merge research paradigms to analyse verbal communication, not only as
an object of study, but also as a vehicle for the cultural and communicative
construction of language itself, which is here conceived as set of observable
behaviours and, at the same time, as generator and vehicle of ideologies.
Bibliography
Angelelli, C. 2012. ‘The sociological turn in translation and interpreting studies’.
Translation and Interpreting Studies, 7(2), 125–128.
Angelelli, C., and B. J. Baer. 2016. Researching Translation and Interpreting. London:
Routledge.
Saldanha, G., and S. O’Brien. 2014. Research Methodologies in Translation Studies.
London: Routledge.

Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
1
Introduction
Translation and Interpreting:
Convergence, Contact and Interaction
‘The world in which translators and interpreters operate today is
immensely different to that of the 1980s or 1990s. Economic, societal
and technological changes have affected both practice and training in
recent decades’ (Orlando 2016: 17). This statement is gaining relevance
with each passing day. Ongoing global demand within the language
services market is growing in size and complexity (e.g. Drugan 2013),
re-shaping the Translation and Interpreting (T&I) profession(s)’ pro-
file and contexts of application. It is thanks to advancements in profes-
sional practice that T&I research is gaining new insights into its own
field, turning practitioners’ first- hand observations into scientifically
valid analyses, where experiential attributes are no longer discarded
as personal anecdotes, but rather verified and investigated as relevant
informing factors. The aim of this volume was collecting and organis-
ing as many different facets of T&I development as possible, to provide
the entire T&I community – including researchers, practitioners, and
educators – with a state- of- the- art report on where we stand, and, pos -
sibly, where we are headed.
1 The present article is the result of an entirely joint and co- ordinated effort on the
part of the authors. For the sake of convenience, the article’s sections have been
divided as follows: Eugenia Dal Fovo is the author of the sections ‘Standing on the
Shoulders of Giants’ and ‘A Further Step Onwards’; Paola Gentile is the author of
the ‘T&I Professions’, ‘T&I Training’ and ‘T&I Future Research’ sections.
Introduction
Eugenia Dal Fov o and Paola Gentile

10 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
1. Standing on the Shoulders of Giants
This book is inspired by a tradition of scholarly efforts that date back to
the year 2000 (with Olohan’s Intercultural Faultlines: Research Models in
Translation Studies II) and has been gaining momentum ever since: suffice
it to mention Chesterman’s (1997/2016) Memes of Translation. The Spread
of Ideas in Translation Theory; Hatim and Munday’s (2004) Translation. An
Advanced Research Book; and Hale and Napier’s (2013) Research Methods
in Interpreting. T&I as a field of study is marked by a significant degree
of interdisciplinarity, a feature which has been attracting scholars from
very diverse backgrounds – it is no coincidence that, from its first edi-
tion in 1998 onwards, the Routledge Encyclopedia of Translation Studies,
edited by Baker and Saldanha, has included various entries reporting on
cross-fertilisation of disciplines, such as ‘Discourse analysis and translation’
and ‘Game theory and translation’; or that the Routledge Encyclopedia of
Interpreting Studies, edited by Pöchhacker in 2015, features an entry spe-
cifically dedicated to ‘Interdisciplinarity’. Indeed, T&I theoretical and
methodological system itself is the result of constant exchange between
more or less related disciplines of humanities and social sciences. T&I
scholars have always been, and continue to constitute, an exceptionally
eclectic community, with linguistics and literary criticism having enjoyed
the lion’s share in providing T&I with a reference framework and a source
of theories and methods (Saldanha and O’Brien 2014). The ‘sociological
turn in translation and interpreting studies’ (Angelelli 2012: 1), in particular,
has determined a turning point in T&I history: by gradually setting aside
outdated, essentialist claims such as equivalence and fidelity, T&I research
has shifted its focus on new, integrated approaches that define translation
and interpreting as highly dynamic, socially constructed endeavours, and
see translators and interpreters as agents, cultural mediators, and co- creators
of meaning. Interpreters and translators are ultimately linguistic media-
tors, who are instrumental for people of different cultures and languages
to communicate, and whose activities are inextricably linked to the social
dimension in which they take place (ibid.).

Introduction 11
2. A Further Step Onwards
Despite their young age, in the past 50 years T&I studies have rapidly
developed into an organised set of empirical and descriptive studies. As
they struggled to establish themselves as academic disciplines in their
own right, translation studies first, and interpreting studies later, faced
a time of fragmentation, during which translation theoretical models
neglected interpreting completely, focusing on research that had very
little – if any – relevance to interpreting scholars (Baker 1998). It was
only thanks to the (ongoing) debate on T&I acts that the two worlds
were once again brought together. It is precisely this turn in T&I research
that has inspired the effort behind the creation of this volume and has
defined the aim of the studies collected in it: studying and problema-
tising roles and phenomena through the common lens of intercultural
and interlingual communication. Only by relying on their very nature
can T&I studies join forces to gain an integrated view of the field, as a
constant reminder of the fact that research on translation and research
on interpreting share their origin and theoretical underpinnings, as well
as a drive for continuing and further intensifying their interdisciplinary
dimension through collaboration across research areas and the pooling
of methods and resources.
This volume may provide for a significant contribution to the lit-
erature for three reasons: firstly, it offers an up- to- date outline of the
professional fields within which interpreters and translators are involved,
taking into account the most recent facets of T&I- related activities and
the relevant ethical challenges they pose. Secondly, it casts a distinct
forward- looking glance at T&I, as it takes into account training, along-
side research and professional practice, as a determining factor in T&I
evolution. Finally, it brings together scholars who have made T&I their
distinctive area of research, encouraging them to share not only their
results, but also their suggestions on potential areas of interest for future
scholarly investigations.

12 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
2.1. T&I Professions
The notion of interpreters and translators as social agents – or ‘social actors’
(Tyulenev 2014: 17) – has been gaining relevance in T&I studies in the past
few years, highlighting the overarching social dimension not only of these
professions, but also of the numerous settings in which they are performed.
At a time when the roles of interpreters and translators are becoming increas-
ingly interrelated and when the boundaries of T&I occupations are all but
defined, understanding the social function of these professionals is crucial to
envisage not only future developments in the profession, but also the skills
that T&I professionals need to develop in order to function in an increas-
ingly flexible labour market. A recent example of the porous boundaries
characterising T&I professions is reported by Gentile (2016). In her world
survey addressed to 1,693 conference and public service interpreters, inter-
preters were asked whether they carried out translation tasks alongside their
(main) interpreting job: 70% of conference interpreters and 43.3% of public
service interpreters reported that they also work as freelance translators. This
result shows that translation and interpreting can no longer be considered
two separate professions, but are evolving towards one single profession with
cross- cutting roles, responsibilities, and tasks. The study of translators’ and
interpreters’ habitus has shown that they do not move in neutral spaces, but
‘whatever form the interpreting takes in a specific context, the interpreter
is positioned firmly within, and not between, social/interactional spaces,
contributing to the transcendence and re- constitution of cultured mean -
ings’ (Inghilleri 2005: 77). The in-betweenness of translators and interpret-
ers has indeed been criticised because ‘it was assumed that the ‘intercultural
spaces’ they occupy are ideological voids, rather than hybrid places where
cultures/meanings overlap’ (Inghilleri 2004: 4–5). As for the development
of the professions, rather than moving away from the traditional modes of
conference, public service interpreting, and translation, the ways in which
these professions are practised are changing relentlessly towards increasingly
hybrid forms: trans-editing, re-speaking, sight translation, subtitling, theatre
interpreting, signed language translation, etc. T&I hybridisation has also led
to the emergence of fully fledged T&I fusions, such as audio description,
audio guide translation, and live subtitling, which, in turn, have generated a

Introduction 13
whole new area of research, that is too vast and multivariate to cover in the
space of one or two chapters, and would deserve an entire volume exclusively
dedicated to it. This is why chapters in this volume focus on more general
and transversal skills related to T&I professions, research, and training. For
a comprehensive view of the field of audio description, audio guide transla-
tion, and live subtitling, we feel that the reader may find authoritative and
comprehensive references in the works by Maszerowska et al. (2014), Fryer
(2016), and Pérez González (2018).
The multi- faceted roles and tasks of interpreters and translators have
been highlighted in several studies, which have analysed aspects related
to ethical challenges (Pym 2012; Monacelli et al. 2017), agency (Gambier
et al. 2007), social role (Angelelli 2004) and professional status (Dam
and Zethsen 2013; Gentile 2016). In the field of translation, it has been
argued that ‘codes of ethics within the profession reveal a continued strong
emphasis on notions of impartiality, neutrality, accuracy and fidelity across
a range of professional contexts, including medical, judicial and literary
translator and sign language and conference interpreting associations’
(Baker and Saldanha 2009: 102). Some of the chapters contained in this
volume (Gallez and Vanoverberghe; Määttä) underline the fuzziness of the
boundaries between the professions by highlighting that, regardless of the
contexts, interpreters are not just interpreters and translators are not just
translators: ‘Legal interpreters must be able, among others, to translate legal
monologues in the whispered mode, dialogues in the consecutive mode
and to sight translate various types of written documents’ (Gallez and
Vanoverberghe in this volume). For this reason, it is necessary to reflect on
the types of training that take this reality into account: ‘fostering transfer-
able, general working- life skills such as critical thinking should form the
basis for preparing employable translation and interpreting students for a
precarious job market’ (Määttä in this volume).
In the introduction to the special issue of The Translator entitled
‘Translation, ethics and social responsibility’, Drugan and Tipton (2017)
point out that the role of translators and interpreters has gone well beyond
that of a language conduit or invisible mediator. They are described as ‘agents
who not only seek to challenge the social and political order but also to permit
participation in, and not just the facilitation of, social change’ (ibid.: 121).

14 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
Indeed, never has the social relevance and agency of translators and interpret-
ers been more visible than it is today. From the fundamental role they perform
in translating legal and medical documents to their ever- visible involvement
in interpreter- mediated interactions with legal and medical actors; from the
activist discourse, in which they decide which documents they translate and
for whom they interpret (de Manuel Jerez 2011) to the empathy shown when
interpreting or translating during humanitarian crises, for victims of gender
violence (Valero- Garcés 2015) and in hospital emergency departments (Cox
2015). The human dimension and caring aspects of interpreting and transla-
tion are the main elements which dignify both occupations, because they
describe translators and interpreters as socially responsible professionals. A
glance to the future, in which the profession of translation and interpreting
may eventually converge, the concepts of responsibility and social function
must be the main principles to bear in mind, not only because they should
guide translators and interpreters in their decisions, but above all, because
they are the core values of any fully-fledged professional profile.
2.2. T&I Training
The need to integrate translation and interpreting training methods is becom-
ing increasingly felt, and aims at crossing the dividing line which has always
characterised the theory and practice of these two disciplines. The growing
complexity, flexibility, and diversity of the role(s) performed by translators
and interpreters testify to the evolution of this professional profile. New
generations of interpreters and translators will need to acquire an increas-
ingly multifaceted series of skills in order to be competitive. If interpreters are
often asked to translate specialised documents (Gallez and Vanoverberghe in
this volume) and translators have to be able not only to master CAT tools,
but also ‘to copyedit, proofread, fact- check human translation as well as
post- edit machine translations’ (Massardier- Kenney 2017: 36), an integrated
academic T&I curriculum is indispensable today more than ever. As Monzó
(2015: 131) points out: ‘There is an urgent need for the theory underlying
LIT training to echo the changing reality that trainees will face so that the
role expectations and professional identities developed in the classroom can

Introduction 15
survive a reality check’. Although she refers specifically to legal interpreting
and translators, her statement could be easily applied to all the other domains
in which translation and interpreting are carried out.
The recent volume edited by Colina and Angelelli (2017) offers a broad
perspective on T&I pedagogy and its intersection with other disciplines.
New training models are proposed, which encourage translation and inter-
preting trainers to move beyond the so- called ‘chalk- and- talk approach’ –
in which the instructor gives the material and the student translates or
interprets it in class – and go towards a ‘postpositivist approach’, where
students are placed in near- authentic work situations (Kiraly 2017: 22).
The third section contained in this volume seeks to provide an overview
of innovative training methods aiming at combining interpreting- related
pedagogical exercises (such as sight translation, corpus- based text analysis,
and conversation analysis applied to Dialogue Interpreting training) in the
translation classroom, an approach which, at least from the preliminary
results of these ground- breaking training methods, is proving extremely
beneficial to T&I trainees.
2.3. T&I Future Research
The wide- ranging variety of the studies presented in this volume provides
a number of new avenues that could be explored in future research. The
fascinating insight offered by ITELF (interpreting, translation and English
as a lingua franca) could pave the way for further investigations into the
impact of ELF on T&I not only from a cognitive point of view, but also
from a professional perspective. The ever- growing use of English as a lingua
franca in institutional and informal settings where translation and interpret-
ing are required urges professional and aspiring translators and interpreters
to adapt themselves to a constantly changing labour market.
Extensive research is also needed in the existing and possible new conver-
gences between interpreting and translation strategies. In- depth studies on the
elaboration and deployment of shared knowledge-based and/or skill-based
strategies when performing, for example, in- between tasks – such as sight
translation – can be useful both for interpreting and translation curricula.

16 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
The innovative use of visual narratives to describe interpreters’ self-
perceived professional identity could be a further step onwards in the
establishment and recognition of the role and status of professional inter-
preters and translators in almost every setting they work in. Moreover, it
could pave the way for future interdisciplinary research aiming at the cross-
fertilisation among psychology, ethnography, translation, and interpreting.
Speaking of translators’ and interpreters’ professional status, more
research is needed to identify the several and diverse tasks these profes-
sionals perform: from translating (or transcreating) to post-editing, from
project management to mediation, from language transfer to information
gatekeeping. The overall job satisfaction of translators and interpreters
should also be scrutinised, together with the current norms regulating the
profession, which could indicate the way to follow in the long path towards
the full recognition recognition of both professions.
Interactions between the sociolinguistic concept of speech commu-
nity and its integration in Translation and Interpreting Studies is topical
today more than ever, because it may contribute to shedding light on the
increasingly complex and multicultural relationships between individuals,
communities, and speech varieties. Studying the role of translators and
interpreters within speech communities, in particular, may turn out to be
of essence in order to face the new challenges societies are facing today.
As regards T&I training, the effectiveness in the use of interpreting
exercises – such as corpora, conversational analysis and sight translation – in
translation curricula could be further explored by carrying out pilot stud-
ies and by conducting interviews with students about the benefits offered
by these methods for the acquisition of interpreting and translation skills.
The fact that several forms of integrated training – combining methods
specific to translation and interpreting – are brought into the classroom
suggests a possibly innovative approach to the two curricula with a view
to training professionals who do not just translate or just interpret, but are
versatile and flexible professionals.
This book is intended to serve as a reference for advanced undergradu-
ates, graduate, and postgraduate students, new scholars in the field of T&I
studies, as well as practitioners interested in contributing to research in
this field. It will also be relevant to scholars of other disciplines whose

Introduction 17
research encroaches on the use of language and the role of T&I in gen-
erating knowledge and making communication possible. More seasoned
T&I researchers will find it of interest too, as it provides an overview of
the latest advances in T&I studies.
Bibliography
Angelelli, C. 2004. Revisiting the Interpreter’s Role: A Study of Conference, Court,
and Medical Interpreters in Canada, Mexico and the United States. Amsterdam:
John Benjamins.
Baker, M., and G. Saldanha. 2009. Routledge Encyclopedia of Translation Studies.
London: Routledge.
Chesterman, A. 1997/2016. Memes of Translation. The Spread of Ideas in Translation
Theory. Amsterdam: John Benjamins.
Colina, S., and C. Angelelli (eds). 2017. Translation and Interpreting Pedagogy in
Dialogue with Other Disciplines. Amsterdam: John Benjamins.
Cox, A. 2015. ‘Ethnographic research on ad hoc interpreting in a linguistically diverse
emergency department: the challenges of data collection’. New Voices in Transla-
tion Studies, 12, 30–49.
Dam, H. V., and K. K. Zethsen. 2013. ‘Conference interpreters. The stars of the transla-
tion professions? A study of the occupational status of Danish EU interpreters
as compared to Danish EU translators’. Interpreting, 15(2), 229–259.
de Manuel Jerez, J. 2011. ‘From training skilled conference interpreters to educating
reflective citizens: a case Study of the Marius action research project’. The Inter-
preter and Translator Trainer, 5(1), 41–64.
Drugan, J. 2013. Quality in professional translation. Assessment and improvement.
London: Bloomsbury.
Drugan, J., and R. Tipton. 2017. ‘Translation, ethics and social responsibility’. The
Translator, 23(2), 119–125.
Fryer, L. 2016. An Introduction to Audio Description. A Practical Guide. London:
Routledge.
Gambier, Y., M. Shlesinger and R. Stolze (eds). 2007. Doubts and Directions in Transla-
tion Studies. Selected Contributions from the EST Congress, Lisbon 2004. Amster-
dam: John Benjamins.

18 Eugenia Dal Fovo and Paola Gentile
Gentile, P. 2016. The Interpreter’s Professional Status. A Sociological Investigation into
the Interpreting Profession. PhD thesis. Trieste. University of Trieste.
Hale, S., and Napier, J. 2013. Research Methods in Interpreting. A Practical Resource.
London: Bloomsbury.
Hatim, B., and Mason, I. 2004. Translation: An Advanced Resource Book. London:
Routledge.
Inghilleri, M. 2004. ‘Encountering voices: the role of interpreters in the political asylum
process in the UK’. Paper presented at Critical Link 4, Stockholm.
Inghilleri, M. 2005. ‘Mediating zones of uncertainty. Interpreter agency, the inter-
preting habitus and political asylum adjudication’. The Translator, 11(1), 69–85.
Kiraly, D. 2017. ‘Occasioning translator competence: moving beyond social con-
structivism toward a postmodern alternative to instructionism’, in S. Colina
and C. Angelelli (eds), Translation and Interpreting Pedagogy in Dialogue with
Other Disciplines, pp. 7–30. Amsterdam: John Benjamins.
Massardier- Kenney, F. 2017. ‘An MA in Translation’, in L. Venuti (ed.), Teaching Trans-
lation: Programs, Courses, Pedagogies, pp. 53–65. London: Routledge.
Maszerowska, A., A. Matamala and P. Orero. 2014. Audio Description: New Perspec-
tives Illustrated. Amsterdam: Benjamins.
Monacelli, C., M. Biagini and M. Boyd (eds). 2017. The Changing Role of the Inter-
preter: Contextualising Norms, Ethics and Quality Standards. London: Routledge.
Monzó, E. 2015. ‘Understanding legal interpreter and translator training in times of
change’. The Interpreter and Translator Trainer, 9(2), 129–140.
Olohan, M. (ed.). 2010. Intercultural Faultlines: Research Models in Translation
Studies. London/Routledge.
Orlando, M. 2016. Training 21st Century Translators and Interpreters: At the Crossroads
of Practice, Research and Pedagogy. Berlin: Frank & Timme.
Pérez González, L. 2018. The Routledge Handbook of Audiovisual Translation Studies.
London: Routledge.
Pöchhacker, F. (ed.). 2015. The Routledge Encyclopaedia of Interpreting Studies.
London/Routledge.
Pym, A. 2012. On Translator Ethics: Principles for Mediation between Cultures. Amster-
dam: John Benjamins.
Ray, M. K. 1995. ‘Translation as transcreation and reincarnation’. Perspectives, 3(2),
243–251.
Saldanha, G., and S. O’Brien. 2014. Research Methodologies in Translation Studies.
London: Routledge.
Tyulenev, S. 2014. Translation and Society: An Introduction. London: Routledge.
Valero- Garcés, C. 2015. ‘Insights from the field: perception of the interpreter’s role(s)
in case of gender- based violence’. Cultus, 8, 76–96.

Part I
New Trends in Research on Translation and Interpreting

Carmen Valero-Garcé s
1 Public Service Interpreting and Translation:
Some Convergences and Trends at the Beginning
of the Twenty- First Century
abstract
Public Service Interpreting and Translation (PSIT), or Community Interpreting and
Translation, has experienced considerable changes in both theory and practice since
the first Critical Link Conference took place in 1995 in Canada. National and interna-
tional conferences, seminars, courses and workshops all around the world have made
it possible for practitioners, trainers and researchers to gather, discuss their views and
exchange ideas. At the same time, an ever- growing flow of publications reflects the
blossoming of this discipline, in which new tendencies, disciplines and tools have been
applied in research and training. This chapter provides an overview of the progress and
drawbacks characterising PSIT. First, attention will be paid to some of the challenges
and shifts perceived in PSIT at the beginning of the twenty- first century. Second, the
impact of these shifts in the evolution of PSIT will be analysed through the study of
the relationship between conference interpreting (CI) and PSIT, legal interpreting
and translation (LIT) and PSIT, and the role of (written) translation in PSIT. Finally,
some comments about the research methods adopted in T&I will be made.
1. Introduction: PSIT in the Twenty- First Century
At the dawn of the T&I discipline, in the middle of the twentieth century,
the first Translation and Interpreting Studies scholars focused their atten-
tion almost exclusively on written and oral texts. The predominance of a
linguistic approach characterised the discipline until the mid-1980s (Baker
and Pérez- González 2011). Since then, as Pérez- González (2014) points out,
Public Service Interpreting and Tra nslation
Carmen Valero-Garcés

22 Carmen Valero-Garcés
the emergence and consolidation of alternative disciplinary paradigms such
as the ‘cultural’ (Bassnett and Lefevere 1990), the ‘sociological’ (Wolf 2007)
and the ‘medial’ (Littau 2011) turns, have shifted attention towards differ-
ent dimensions of the contexts where the translation of texts takes place.
PSIT can be considered a good example of this shift in research and
training. The introduction of the concept of ‘dialogue interpreting’ (Mason
2001) as a distinct paradigm within interpreting studies led to an increase
in studies on ‘three- way interactions’ between institutional representatives,
service users and cultural mediators, as well as the need to re- conceptualise
the role of interpreters. This new paradigm defines interpreters as fully
ratified interlocutors able to determine the outcome of the interaction,
while still recognising some constraints imposed by predetermined roles
and institutionally sanctioned codes of conduct (Mason 2009).
This shift from the static concept of ‘role’ towards the more dynamic
notion of ‘positioning’ leads to a better understanding of the unfolding
of the interaction by taking into account the para- verbal and non- verbal
aspects of institutional talk that serve as contextualisation cues prompting
changes in the participants’ alignment with one another. These changes
facilitate the participants’ mutual recognition as interlocutors.
The acceptance of this new focus challenges traditional T&I train-
ing and facilitates the emergence of programmes that incorporate a better
understanding of the discursive function of participants’ conversational
cues in public service interactions, the integration of verbal and non- verbal
behaviour and the effective management of turn- taking mechanisms, to
name but a few.
The impact of the participants’ observations on the organisation of
interpreter- mediated interactions and, to a lesser extent, on the produc-
tion of a translated text for the community (Taibi and Ozolins 2017) has
emerged as one of the most productive areas of study within Translation
Studies, as will be explained in the next paragraphs.
A study carried out by Zanettin et al. (2015) with the database of
Translation Studies Abstracts demonstrates the expansion of PSIT. These
authors investigate how subfields within Translation Studies have been
defined and how research interests and focuses have shifted over the years.
They identify 27 categories within T&I Studies of which 16 relate exclusively

Public Service Interpreting and Translation 23
to translation. Nine categories relate to general subjects regarding both
fields, as is the case with Research Methodology and Evaluation/Quality/
Assessment/Testing, as well as other disciplines related to Translation
Studies, including Intercultural Studies, Contrastive and Comparative
Studies, and Terminology and Lexicography. Seven categories relate exclu-
sively to Interpreting. Of the 27 categories, PSIT is ranked eighteenth in
terms of the number of publications under the heading Community/
Dialogue/Public Service Interpreting.
After analysing the relative increase, decrease and stability in the number
of abstracts per category in the TSA database, Zanettin et al. (2015: 164)
demonstrated that studies on PSIT have increased, and this subfield is ranked
tenth out of 27. The categories that rank higher than PSIT include (in order of
appearance in the study): Intercultural Studies, Audiovisual and Multimedia
Translation, Interpreting Studies, Translation and Politics, Specialised and
Technical Translation, History of Translation and Interpreting, Corpus- based
Studies, Translation Policies, and Contrastive and Comparative Studies.
Categories that fall behind PSIT include Court and Legal Interpreting,
Conference and Simultaneous Interpreting, Literary Translation, Translation
and Gender, and Translator and Interpreter Training.
This scenario not only demonstrates that there is a growing interest in
PSIT research, but it may very well reflect an increasing need for specialisa-
tion that goes beyond current categories of Translation and Interpreting
Studies (TIS). This is due to the increasing number of diverse cultures and
languages in all types of specialised fields, including legal, medical, busi-
ness, political and academic.
The broadening of the research focuses dealt with in PSIT literature
reflects this development. These issues include comparative cross- cultural
aspects (Zeng and Zhang 2014), studies on institutional constraints (Sasso
and Malli 2014), political agendas and ideology (Gentile 2016), analyses of
the specific challenges of the various fields in which PSIT is used (Määttä
2014) discussions about the differences in the understanding of the inter-
preter’s role (Gavioli and Baraldi 2016), and debates about power relations
in interpreter- mediator interactions (Tryuk 2014).
These results have been accompanied by an increasing number
of special issues of journals dedicated to PSIT such as CULTUS

24 Carmen Valero-Garcés
(2016), New Voices in Translation Studies (2016), European Journal of
Applied Linguistics (2016), JoSTrans, Issue 24 (2015), and Translation
and Interpreting, Vol. 7:3 (2015). This growing interest in PSIT is also
shown by publications in journals of other disciplines, such as Human
Communication Research, Social Sciences and Medicine, Transcultural
Nursing, JAMAL, Transcultural Psychiatry, Patient Education and
Counseling, Psychoanalytic & Psychotherapy, and others. In 2014, FITISPos
International Journal, the first annual multilingual publication dedicated
to PSIT, was founded. Moreover, an increasing number of doctoral theses
are defended every year on a variety of topics (Appendix 1). The themes
of conferences, monographs and studies give an idea of the far- reaching
scope of PSIT, which is why giving a specific answer to its needs and
challenges may be difficult.
These changes coincide with technological, economic and social devel-
opments, including physical mobility, which is especially evident in the
advancement of PSIT. This mobility has increased considerably in the
twenty- first century, mainly due to migration flows caused by wars, natu-
ral disasters, communication advancements, economic opportunities, and
technological developments that frequently bring minority languages and
cultures in contact with other majority languages. As a result, ‘political,
legal, and social institutions face the new realities of a post- monolingual
order, where the need for policies to manage multiculturalism in cross-
cultural contacts becomes critical to overcome the dysfunction of previous
societies’ (Maylath et al. 2015: 3).
A close look at the main themes of the Critical Link book series also
reflects some evolution in research and practice:
1995 – Interpreting in Legal, Health and Social Service Settings
1998 – Standards and Ethics in Community Interpreting: Recent Developments
2001 – Interpreting in the Community: The Complexity of the Profession
2004 – Professionalization of Interpreting in the Community
2007 – Quality in Interpreting – A Shared Responsibility
2010 – Interpreting in a Changing Landscape
2013 – Global Awakenings Leading Practices in Interpreting
2016 – A New Generation: Future-proofing Interpreting and Translating

Public Service Interpreting and Translation 25
The first conference in 1995 placed emphasis on areas almost unknown until
then, such as health and social service settings. A look at some of the key-
words contained in the volumes shows the questions the new profession was
interested in: standards in ethics, complexity, professionalisation, shared
responsibility, changing landscapes, good practices and future- proofing
(i.e. technology). When comparing these titles with that of the FITISPos-
UAH series (and the articles published in the respective proceedings), we
can see that parallels are also highly illustrative of the evolution of PSIT
in some countries of the EU, mainly Mediterranean countries like Spain,
Italy, Greece and Portugal:
2002 – New Needs for New Realities in PSIT
2005 – Translation as Mediation or How to Bridge Linguistic and Cultural Gaps
2008 – Challenges and Alliances in PSIT: Research and Practice
2011 – Future in the Present: PSIT in WWW (Wild Wired World)
2014 – (Re)visiting Ethics and Ideology in Situations of Conflict
2017 – Beyond Limits in PSIT
The keywords used in the titles of the FITISPos International Journal issues
testify to the advancements of the discipline: new needs, mediation, alli-
ances, internet, ethics and ideology. The 2017 title aimed to reflect on the
expanding limits of PSIT concerning the relentless advances in technol-
ogy, but also related to the need for linguistic and cultural intermediaries
in areas of conflict and migration. These observations also coincide with
comments offered by Hale (2007: 202), who summarised the situation a
decade ago with these words:
For the most part, the aim of research into Community Interpreting
2
has been to
find practical answers to improve practice, rather than to advance or refute theories.
The underlying premise is that by improving practice, better quality services will be
2 Community Interpreting and Public Service Interpreting and Translation (PSIT)
are terms used to refer to the same field but in different geographical areas. Australia,
USA and Canada prefer the first, while most EU countries (Spain, UK) prefer PSIT.
One of the main reasons is to avoid confusion with the translation and interpreting
that is done at the European Commission (Corsellis 2002: 32).

26 Carmen Valero-Garcés
offered to those who are at a disadvantage in the community as a consequence of
their inability to speak the language of the host country.
Hale (ibid.) goes on to conclude with the following statement:
Community Interpreting research draws on the results of other discourse studies for
information on the discourse practices of the participant in different institutional
contexts in order to better understand the significance of language features, patterns,
and trends in the communication process.
Hale’s (2007) conclusion is still true more than a decade later: in medi-
ated encounters, debates try to explain the political, ethical, social and
psychological motivations behind these discourses, thereby giving
momentum to PSIT. Therefore, the purpose of this paper is to offer
an overview of the progress and drawbacks characterising PSIT at the
beginning of the twenty- first century. First, attention will be paid to
some challenges and shifts in PSIT. Second, the influence of these shifts
in the evolution of PST will be analysed by taking into account the
relationship between conference interpreting and PSIT, between LIT
(legal interpreting & translation) and PSIT, and the role of (written)
translation in PSIT.
2. Challenges and Shifts in PSIT at the Beginning
of the Twenty- First Century
A close look at the development of PSIT through the subjects that were
selected for international meetings and debates in the two set of confer-
ences mentioned above (Critical Link and FITISPos – UAH) reveal shifts
in three aspects closely linked to communication in mediated encounters.
These are: first, the dynamic nature of language; second, the influence
of culture seen as a network of systems interacting with institutions and
between the institution and individuals; third, the role of the inter-
preter. The influence that these aspects have on all areas of PSIT has led

Public Service Interpreting and Translation 27
to new research topics and debates. These three aspects will be briefly
elucidated below.
2.1. Acceptance of the Dynamic Nature of Language
Research shows a shift in the way language is seen, moving from something
fixed and monolithic to an ever- changing set of ideological relationships.
Language is studied in the light of social, pragmatic, dynamic perspectives
as a cultural and social system in a larger context, rather than as a code
accountable only to itself. Thus, text production is a dynamic, dialogic
interaction which needs to be seen in its broader socio- cultural context. As
Taibi and Ozolins (2017) point out, the same text (either oral or written)
can be converted into a polyphony of voices and have numerous versions
depending on different factors such as the type of texts that are being dealt
with and/or the target audience of the translations.
Another important shift in the discipline is the passage from ideologi-
cally marked and prescriptive standard- setting attitudes to the acknowledge-
ment of variations in language use, like Euro English (Agost 2015). These
are accompanied by a growing recognition of the importance of paying
attention to languages of lesser diffusion (Baraldi and Gavioli 2012). This
attitude has led to a more dynamic and critical approach among scholars,
who point out that the contextual factors of society, culture, ideology, poli-
tics, institutional frameworks, technology and the media have an impact
on languages (Tipton and Valero-Garcés 2017).
2.2. The Influence of Culture: The Ubiquity of Culture
This shift in the way languages are seen is also reflected in a growing
interest in non- Western cultures, as seen in the studies by Arnaert and
Schaack (2006) working with the Inuit; Verrept (2008; 2012) working with
Moroccans; Deumert (2010) working with South- African Xhosa- speakers.
The interest that these cultures are creating leads to a reconsideration of

28 Carmen Valero-Garcés
the interpreter/translator role, which includes intercultural mediation
(Chiarenza 2012; Morelli and De Luise 2017).
According to Rudvin (2006: 180), recognising culture as a ‘network
of systems interacting which each other institutionally and between the
institutions and the individual (on both vertical and horizontal axes)’ is
leading to a gradual abandonment of the classical rationalist’s absolute
objectivity within the framework of classical rationalist ‘grand theories’.
This attitude also leads to the recognition of the subjective and relativist
nature of the observation and description of culture(s). What we see, there-
fore, is a change from unitary theories to multi- voiced representations, as
D’Hayer (2013) explains in her proposal for a multidimensional approach,
aiming to build a community of learners and professionals in education.
2.3. The Role(s) of the Interpreter
The large number of articles that focus on the role(s) of the interpreters as key
elements and on third parties demonstrates the recognition of the multiple
roles that they play during these types of interactions. Martin and Ortega
Herráez (2013) write about interpreters’ roles and performances during ter-
rorist attacks, Ilie (2014) investigates the roles of interpreters in healthcare
settings, Gentile (2014) shows the conflict between interpreters’ roles and sta-
tuses, and Moreno Bello (2017) writes about war interpreters. These paradigm
shifts in PSIT, as Rudvin (2006: 181) defines them, have led to a much more
realistic and comprehensive understanding of the complexities of communica-
tive events within a specific socio- cultural moment at the intersection of many
different professions, academic disciplines and corporate and ethnic cultures.
Interpreters and translators are no longer regarded as neutral observers,
but as participating agents who co- construct text and meaning, as shown
by Angelelli (2004) among others. Authors like Gavioli and Baraldi (2016)
see this evolution as a search for a professional identity in the workplace,
while some others see it as an identity crisis (Rudvin 2006; Gentile 2014)
in which different terms (interpreter, mediator, cultural broker) and asso-
ciated roles come into play. The debate is illustrated by Ozolins (2014: 35)
(see Table 1.1).

Public Service Interpreting and Translation 29
Table 1.1. Who defines what kind of interpreting
Defined by the professional
literature (self-ascription
varies; the most common is
interpreting)
Defined by institutions
(with interpreters in these
categories usually using
the institutionally defined
description)
Defined by others (with
often interpreters in
these categories not
using the categories as
self-ascription)
Interpreting
Conference interpreting
Community interpreting
Liaison interpreting
Monologic/dialogic
Business interpreting
Public Service Interpreting
Court interpreting
Health interpreting
Social interpreting
Interprétariat
‘Locally recruited’
‘Civilian’
(inter)cultural mediation
linguistic mediation
Ad hoc interpreting
Unprofessional
interpreting
Volunteer interpreting
Natural interpreting
‘Fixer’
Source: Ozolins 2014: 35.
The great variety of factors affecting PSIT (different cultures, economic,
cultural and psychological constraints, various expectations) has led PSIT
to adapt to a wide range of circumstances (Vargas Urpi 2011; Pena 2016).
The larger number of papers which explore the interpreter’s role shows the
higher level of awareness reached on this issue.

30 Carmen Valero-Garcés
3. Convergences and Trends in PSIT
These paradigmatic shifts, as Rudvin (2006: 181) calls them, have influenced
the development of PSIT. In the following pages, I will analyse this influ-
ence with regard to three aspects: (1) the relationship between conference
interpreting and PSIT; (2) legal interpreting and translation and PSIT, and
(3) the place of translation in PSIT.
3.1. Conference Interpreting and PSIT
A glance at the literature on conference interpreting and PSIT shows the
differences between the two professions as far as training, practice and pres-
tige are concerned, as shown by the historical evolution of the profession
described by Baigorri- Jalón (2015), who points out that the interpreter’s
role at the dawn of the profession in international organisations went well
beyond a mere transfer of information. For example, the interpreter had
to help the delegate with the preparation of speeches:
To the visibility we must add continuity, since the staff interpreters spent years on the
job, whereas the delegates came and went. It is no surprise, then, that the diplomats
and dignitaries knew the interpreters personally; to a certain extent, the interpreters
were diplomats manqués […] They worked so closely together that they were likely
to form friendships and enmities, affinities and phobias. (ibid.: 121)
The first conference interpreters were an elite group of people with innate
abilities, and they did not have specific training (which did not exist
apart from the Geneva school). After the Second World War and the
Nuremberg Trials, during the development of simultaneous interpret-
ing, together with the birth of international organisations (among other
factors), interpreters began to experience an identity crisis, and their
self- perception of their job began to change. This account by Baigorri-
Jalón (2004: 114) describing the interpreters’ strike at the UN in 1955
is an example:

Public Service Interpreting and Translation 31
Interpreters were packed like sardines in badly lit and even more badly ventilated
booths, where they had to maintain the level of concentration required of a simulta-
neous interpreter and these physical conditions could only cause even more tension,
which became greater as the working hours increased.
Working conditions have improved since these early days in the develop-
ment of CI, and even though this change did not damage the external
reputation of interpreters, the interpreters’ own self- esteem was deeply
affected. The path towards conference interpreting (CI) professionalisa-
tion was completed with the design of training programmes, which were
able to meet the strict quality requirements laid down by international
organisations such as the EU. The current profile of interpreters shows that
they are highly trained with a high awareness of ethical issues and belong
to professional associations.
This journey of CI from an occupation to a fully fledged profes-
sion seems similar to the development of PSIT as Mikkelson (1996: 125)
describes, following Tseng’s (1992) professionalisation model of new
occupations:
Stage 1. Market disorder and fierce competition among the practitioners of the
profession in question, which lacks social recognition. In this phase, there are few
training opportunities but professionals feel the need to improve the situation by
enhancing the social value of their job and by aspiring to a better job, given that the
best professionals leave the field.
Stage 2. Development of consensus concerning the practitioners’ aspirations. Training
programmes are created in this phase, and translators and interpreters begin to become
organised, as institutions require high-quality services.
Stage 3. Creation of professional associations, creating codes of conduct, whose
development gives professionals higher social recognition and prestige.
Stage 4. Adherence to the code of ethics, and entry control to the profession, which
will consolidate the establishment of the profession.
As Mikkelson (2014: 20) points out, the passage from stage 1 to stage 4 is
not easy and does not happen overnight. While PSIT is still struggling to
become a recognised profession in some countries (e.g. Spain) and/or in
some areas (e.g. health), CI already has professional status.
However, this situation may be changing. Until very recently, confer-
ence interpreters had higher self- esteem than PSIT. As Gentile (2016) shows

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content

Sen hän käsitti tuntematta vihaa tai katkeruutta. Tappaminen oli
hänen kesyttömän maailmansa laki. Harvoja olivat hänen alkeelliset
huvinsa, mutta suurin niistä oli metsästäminen ja surmaaminen, ja
siksi hän soi muillekin oikeuden nauttia samasta, vaikkapa itse
joutuisikin heidän metsästysintonsa uhriksi.
Hänen ihmeellinen elämänsä ei ollut kuitenkaan tehnyt hänestä
verenhimoista. Että tappaminen häntä huvitti ja että hän sen suoritti
iloinen hymy kauniilla huulillaan, se ei todistanut hänessä mitään
synnynnäistä julmuutta. Enimmäkseen hän surmasi saadakseen
ravintoa, mutta koska hän oli ihminen, niin hän toisinaan metsästi
vain huvikseen — mitä ei yksikään eläin tee: koko luomakunnassa on
ihminen ainoa, joka tappaa tunteettomasti ja turhanpäiten, vain
pelkästä huvista saada tuottaa tuskaa ja kuolemaa.
Ja kun hän surmasi kostoksi tai itsepuolustuksen vuoksi, niin
senkin hän teki ilman erikoista mielenliikutusta. Olikin muuten
välttämätöntä pysyä maltillisena, jos tahtoi säilyttää oman nahkansa.
Niin nytkin, kun hän varovasti lähestyi Mbongan kylää, hän oli
täysin valmistunut joko tappamaan tai itse menettämään henkensä,
jos hänet keksittäisiin. Hän eteni salavihkaa kuin varjo, sillä Kulonga
oli opettanut hänet suuresti kunnioittamaan teräviä tikkuja, jotka niin
nopeasti ja erehtymättömästi toivat kuoleman.
Viimein hän pääsi puuhun, jolla oli raskas lehvistö ja josta riippui
joukottain jättiläismäisiä köynnöskasveja. Tästä melkein
umpinaisesta lehtimajasta hän kurkisteli kylää kohti, uteliaana
odotellen uusia ihmeitä.
Alastomia lapsia juoksenteli ja leikki kylän raitilla. Jotkut naiset
jauhoivat kuivattuja ratamoja karkeatekoisissa kivihuhmareissa, kun

taas toiset leipoivat kakkuja jauhoista. Vainiolla hän saattoi nähdä
samoin naisia kuokkimassa, haravoimassa ja kaivamassa.
Kaikilla heistä oli oudonnäköiset kuivista heinistä kudotut
vyöhameet, ja monella oli koristeena pronssinen tai vaskinen rengas
käsivarressa ja nilkassa. Monen mustan kaulan ympärillä oli
merkillisen näköiset metallilangasta punotut ketjut, ja toiset olivat
lisäksi koristaneet itsensä valtavilla nenärenkailla.
Tarzan katseli yhä enemmän ihmetellen näitä outoja olentoja.
Puiden siimeksessä makaili useita miehiä, ja avoimen paikan
äärimmäisellä laidalla hän silloin tällöin näki vilahduksen aseistetuista
sotureista, jotka ilmeisesti vartioivat kylää vihollisen
äkkiarvaamattomilta hyökkäyksiltä.
Hän huomasi, että vain naiset tekivät työtä. Missään ei näkynyt
miehiä, jotka olisivat muokanneet peltoja tai suorittaneet kotoisia
askareita.
Lopuksi hänen silmänsä kiintyivät erääseen naiseen, joka oli aivan
hänen alapuolellaan.
Naisen edessä oli vähänlainen pata, joka oli nostettu hiljaiselle
tulelle ja jossa poreili paksua punervaa, tervamaista ainetta. Hänen
toisella puolellaan oli kasa nuolia, joiden kärkiä hän kastoi kiehuvaan
aineeseen; sitten hän laski nuolet varovasti pienelle telineelle.
Tarzan oli kuin lumoutunut. Nyt hän oli päässyt selville
jousimiehen pikku nuolten salaisuudesta. Hän pani merkille sen
äärimmäisen huolellisuuden, jota vaimo noudatti, ettei kiehuva aine
saisi vähääkään koskettaa hänen käsiään, ja kun hänen sormelleen

kerran pirskahti pisara, kastoi hän hyppysensä kiireesti vesiastiaan,
riipaisi kourallisen lehtiä ja pyyhki niillä tahran.
Tosin Tarzan ei tiennyt mitään myrkyistä, mutta hänen terävä
älynsä sanoi hänelle, että juuri tämä kuolettava aine tappoi eikä
suinkaan pikku nuoli, joka vain kuljetti sen uhrin ruumiiseen.
Kuinka hän halusikaan saada lisää näitä kuolettavia tikkuja! Jospa
nainen vain hetkeksikään jättäisi työnsä, niin hän voisi pudottautua
maahan, ottaa niitä kourallisen ja kapsahtaa takaisin puuhun,
ennenkuin toinen ehtisi edes kolmasti hengähtää.
Koettaessaan keksiä jotakin, mikä vetäisi naisen huomion
puoleensa, hän kuuli villin huudon avoimelta paikalta. Hän katsoi
sinne ja näki mustan soturin seisovan juuri sen puun juurella, johon
hän tuntia aikaisemmin oli hirttänyt Kaalan surmaajan.
Mies huusi ja heilutti keihästään päänsä yläpuolella. Tavantakaa
hän osoitti johonkin, joka oli maassa hänen edessään.
Kylä joutui heti kuohuksiin. Aseistettuja miehiä ryntäsi monesta
majasta ja juoksi kiivaasti aukion yli kiihtyneen etu vartijan luo.
Heidän jäljessään parveilivat vanhat miehet, naiset ja lapset, kunnes
äkkiä koko kylä oli jäänyt tyhjäksi.
Tarzan tiesi, että he olivat löytäneet hänen uhrinsa ruumiin, mutta
se kiinnitti hänen mieltänsä paljon vähemmän kuin se tosiseikka,
ettei kylään ollut jäänyt ketään estämään häntä ottamasta nuolia.
Nopeasti ja ääneti hän lipui maahan myrkkypadan viereen.
Hetkisen hän seisoi liikkumatta, ja hänen kirkkaat silmänsä
tutkistelivat paaluaidan sisäpuolta.

Ei näkynyt sieluakaan. Hänen silmänsä kiintyivät läheisen majan
avoimeen oveen. Sopisipa katsoa sisään, ajatteli Tarzan, ja niin hän
varovasti lähestyi kaislakattoista rakennusta. Hetken hän seisoi
ulkopuolella kuunnellen tarkkaavaisesti. Ei kuulunut mitään, ja hän
livahti majan puolihämärään.
Seinillä riippui aseita — pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja
ja pari kapeaa kilpeä. Huoneen keskellä oli keittoastia ja nurkassa
heinistä tehty ja palmikoiduilla matoilla peitetty kasa, jota asukkaat
nähtävästi käyttivät vuoteena. Lattialla oli useita ihmiskalloja.
Tarzan tunnusteli jokaista esinettä, nosteli keihäitä ja haisteli niitä,
sillä hänellä oi kaikissa tutkimuksissaan erinomaista apua tarkasta
vainustaan. Hän mieli ottaa yhden näistä pitkistä teräväkärkisistä
kapineista, mutta sitä hän ei nyt voinut, hänen kun piti ottaa nuolia
mukaansa.
Otettuaan eri esineitä seinältä hän heitti ne yksitellen keskelle
huonetta kasaan. Sen päälle hän pani ylösalaisin käännetyn
keittoastian ja tämän kukkuraksi irvistelevän kallon, johon hän
kiinnitti Kulonga-vainajan päähineen.
Sitten hän astui pari askelta taaksepäin, tarkasteli työtänsä ja
irvisteli. Apinain Tarzan oli myös leikinlaskija.
Mutta nyt hän kuuli ulkoa ääniä, huutoja ja haikeaa valitusta. Hän
hätkähti. Oliko hän viipynyt liian kauan? Nopeasti hän hypähti ovelle
ja tähysteli pitkin kylän raittia portille päin.
Asukkaat eivät olleet vielä näkyvissä, mutta hän saattoi selvästi
kuulla heidän tulevan viljelysten poikki. He olivat varmasti jo lähellä.

Kuin salama hän juoksi avoimen paikan yli nuolikasan luo. Hän
kokosi nuolia niin paljon kuin jaksoi kantaa kainalossaan, potkaisi
kiehuvan padan nurin ja katosi puun lehvien peittoon samassa
hetkessä, kun ensimmäinen palaavista asukkaista astui esille
aitauksen portista. Sitten hän jäi katselemaan tapahtumien kulkua,
istuen kyyryssä kuin kesytön lintu valmiina nopeaan pakoon, jos
pieninkin vaara uhkaisi.
Kyläläiset tulivat jonossa pitkin raittia, ja neljä heistä kantoi
Kulongan ruumista. Takana tungeksivat naiset, päästäen ilmoille
outoja valitushuutoja. He lähestyivät Kulongan majaa, juuri sitä,
jossa Tarzan oli tehnyt kolttosiaan.
Tuskin oli heistä muutamia astunut majaan, kun he syöksyivät
jälleen ulos villissä rytäkässä. Toiset kiirehtivät heidän ympärilleen.
He viittoilivat, osoittivat sormillaan ja juttelivat kiihtyneinä; sitten
lähti useita sotureita majan luo ja tähysteli sisään.
Lopuksi astui majaan eräs vanha mies, jolla oli monia
metallikoristuksia käsivarressa ja jaloissa ja ihmisluurankojen
sormista tehdyt ketjut rinnassa.
Se oli kuningas Mbonga, Kulongan isä.
Hetken aikaa oli kaikki hiljaa. Sitten Mbonga tuli ulos, raivo ja
taikauskoinen pelko kuvastuneina hirveillä kasvoillaan. Hän puhui
muutamia sanoja kokoontuneille sotilaille, ja heti miehet juoksivat
kylän joka haaralle ja tutkivat tarkasti joka majan ja nurkan
paaluaidan sisäpuolella.
Tuskin oli etsintä alkanut, kun huomattiin kumoon kaadettu kattila
ja myrkkynuolien varkaus. Mitään muuta ei keksitty, ja kauhuissaan

ja peloissaan kokoontuivat kylän asukkaat muutamia hetkiä
myöhemmin kuninkaan ympärille.
Mbonga ei osannut selittää näitä outoja tapahtumia. Tarpeeksi
salaperäisyyttä oli jo siinä, että Kulongan vielä lämmin ruumis
puukotettuna ja kuristettuna oli löydetty heidän viljelystensä vierestä
kuulomatkan päässä kylästä, melkein isän kodin ovelta, mutta
viimeiset hirveät löydöt itse kylästä, jopa Kulonga-vainajan omasta
majasta, täyttivät heidän sydämensä kauhistuksella, ja heidän
aivonsa manasivat esiin mitä kamalimpia taikauskoisia selityksiä.
He seisoskelivat pikku ryhmissä, puhelivat hiljaa ja loivat suurista
pyöreistä silmistään pelokkaita katseita taakseen.
Apinain Tarzan katseli heitä hetken aikaa korkean puun oksalta.
Heidän käytöksessään oli paljon selittämätöntä, sillä taikausko oli
hänelle vieras, ja pelosta hänellä oli vain hämärät käsitykset.
Aurinko oli jo noussut korkealle. Tarzan ei ollut syönyt tänään, ja
oli monta kilometriä matkaa sille paikalle, jonne Hortan,
metsäkarjun, herkulliset jätteet oli piilotettu.
Niinpä hän käänsi selkänsä Mbongan kylälle ja hävisi metsän
tiheän verhon peittoon.

YHDESTOISTA LUKU
Apinain kuningas
Pimeä ei ollut vielä tullut, kun hän saapui heimonsa luo, vaikka
hän olikin pysähtynyt kaivamaan esiin ja syömään villikarjun tähteitä
ja samalla myös ottamaan Kulongan jousen ja nuolet puun latvasta,
jonne hän oli ne kätkenyt.
Tarzanilla oli aika kantamus mukanaan, kun hän laskeutui oksilta
Kertshakin heimon keskuuteen. Ylpeydestä paisuvin rinnoin hän
kertoi kuninkaallisista seikkailuistaan ja näytteli saalistaan.
Kertshak murahteli ja meni tiehensä, sillä hän kadehti tätä
heimonsa merkillistä jäsentä. Pienissä ilkeissä aivoissaan hän
haeskeli jotakin syytä päästää vihansa valloilleen Tarzania vastaan.
Seuraavana päivänä Tarzan harjoitteli jousen ja nuolien käyttöä jo
päivän ensi sarastuksessa. Alussa hän ampui harhaan melkein joka
nuolen, mutta vihdoin hän oppi ohjaamaan koko tarkasti näitä pieniä
vasamia, ja ennenkuin kuukausi oli kulunut, oli hänestä tullut hyvä
jousimies. Mutta tämän taidon hankkiminen olikin kuluttanut melkein
koko hänen nuolivarastonsa.

Kun heimo yhä piti parhaana haeskella ruokaa rannikon
läheisyydestä, oli Tarzanilla myös hyvää aikaa tutkistella isänsä
pientä, mutta valikoitua kirjavarastoa.
Tänä aikana sattui, että nuori englantilainen loordi löysi majasta
erään kaapin sopukkaan kätketyn pienen metallirasian. Avain oli
lukossa, ja muutaman hetken tarkastelun ja kokeilun jälkeen säiliö
aukeni. Siitä hän löysi sileäkasvoista nuorta miestä esittävän
haalistuneen valokuvan, pienessä kultaketjussa riippuvan jalokivillä
koristetun medaljongin, muutamia kirjeitä ja pienen kirjan.
Tarzan tutki näitä löytöjään kauan aikaa.
Valokuvasta hän piti enimmin, sillä sen silmät hymyilivät ja kasvot
olivat avoimet ja rehelliset. Se oli hänen isänsä.
Medaljonkia hän myös ihasteli ja pani ketjun kaulaansa, matkien
siten koristelutapaa, jonka oli huomannut yleiseksi mustien
keskuudessa. Jalokivet kimaltelivat kauniisti hänen sileää ruskeaa
ihoaan vasten.
Kirjeitä hän ei voinut lukea, sillä hän tunsi kirjoitusta vähän tai ei
ollenkaan, niinpä hän panikin ne takaisin rasiaan ja alkoi tutkistella
kirjaa.
Se oli miltei täynnä hienoa kirjoitusta, mutta vaikka hän tunsikin
nuo pienet kirjaimet, niin niiden järjestys ja yhdistelmät olivat
hänelle outoja ja kerrassaan käsittämättömiä.
Tarzan oli aikoja sitten oppinut käyttämään sanakirjaa, mutta
hänen surukseen ja hämmästyksekseen siitä ei ollut mitään apua
tässä tapauksessa. Kun hän ei voinut löytää selitystä ainoallekaan

kirjassa olevalle sanalle, pani hän sen takaisin metallirasiaan, mutta
päätti myöhemmin ottaa selkoa sen salaisuudesta.
Eipä hän aavistanut, että tuo pieni salaperäinen kirja sulki
kansiensa väliin hänen alkuperänsä selityksen, vastauksen hänen
oudon elämänsä arvoitukseen.
Se oli John Claytonin päiväkirja, jota hän oli pitänyt ranskaksi,
kuten aina oli ollut hänen tapansa.
Tarzan pani rasian takaisin kaappiin, mutta tästä hetkestä alkaen
oli hänellä sydämessään kuva isänsä voimakkaista, hymyilevistä
kasvoista ja päässään varma tahto ratkaista pienen mustan kirjan
sisältämien outojen sanojen salaisuus.
Toistaiseksi hänellä oli tärkeämpiä tehtäviä, sillä hänen
nuolivarastonsa oli loppunut ja hänen täytyi siis käydä mustain
miesten kylässä sitä uusimassa.
Varhain seuraavana aamuna hän lähti matkalle ja nopeasti kulkien
saapui ennen puoltapäivää avoimelle paikalle kylän edustalle. Taas
hän asettui suureen puuhunsa ja kuten ennenkin näki vaimoja
työskentelemässä pelloilla ja kylän raitilla ja myrkkypadan poreilevan
suoraan allansa.
Neljä tuntia hän makaili odottaen tilaisuutta laskeutua
huomaamatta maahan ja anastaa haluamansa nuolet, mutta nytpä ei
tapahtunutkaan mitään, mikä olisi houkuttanut kyläläiset
asumuksistaan. Päivä kului, ja yhä kyräili apinain Tarzan vaimon
yläpuolella, joka mitään aavistamatta hääräili padan luona.

Sitten palasivat ne, jotka olivat työskennelleet vainioilla.
Metsästämässä käyneet soturit tulivat myös esiin viidakoista, ja kun
kaikki olivat paaluaidan sisäpuolella, suljettiin ja teljettiin portit.
Nyt näkyi kylässä keittoastioita kaikkien majojen edustalla, ja
naiset hääräilivät keitostensa ääressä. Kaikille jaeltiin pieniä
pisankikakkuja ja kassavavanukasta.
Äkkiä kuului metsän reunalta huuto. Tarzan katsoi sinne. Siellä
palasi pohjoisesta päin myöhästynyt metsästäjäjoukkue, ja välissään
he puoleksi taluttivat, puoleksi kantoivat vastustelevaa saalista.
Heidän lähestyessään kylää avattiin heille portit, ja ilmoille kohosi
villejä huutoja, kun nähtiin, että saalis oli ihminen.
Kun yhä vastaan pyristelevä vanki oli laahattu kylän raitille, kävivät
naiset ja lapset hänen kimppuunsa seipäin ja kivin, ja apinain
Tarzan, viidakon nuori ja kesytön olento, ihmetteli oman lajinsa
eläimellistä julmuutta.
Koko viidakon väestä kidutti saalistaan vain Shita, leopardi.
Kaikkien muiden siveysopin mukaan oli uhrille nopeasti annettava
armahtava kuolema.
Tarzan oli kirjoistaan oppinut vain hajanaisia tietoja ihmisolentojen
tavoista.
Ajaessaan Kulongaa takaa metsän läpi hän oli odottanut
joutuvansa kaupunkiin, jossa olisi merkillisiä pyörien varassa seisovia
taloja tupruttamassa mustia savupilviä korkeasta puunrungosta — tai
järvelle, jossa liikkuisi mahtavia rakennuksia, laivoja, pursia,
höyryaluksia, ja muita, kuten hän oli kirjoista lukenut.

Hän oli surkeasti pettynyt tavatessaan mustien pienen
kyläpahasen, joka sijaitsi hänen omassa viidakossaan ja jossa ei ollut
ainoatakaan niin suurta taloa kuin hänen oma majansa kaukaisella
rantamalla.
Hän huomasi, että nämä ihmiset olivat ilkeämpiä kuin hänen omat
apinansa ja yhtä kesyttömiä ja julmia kuin Sabor. Tarzan alkoi
halveksia omaa rotuaan.
Nyt he olivat sitoneet uhri-paran korkeaan paaluun kylän keskellä,
Mbongan majan edustalla, ja sitten soturit alkoivat hänen
ympärillään tanssia ja rääkyä, väläytellen puukkoja ja uhkaillen
keihäillä. Ulommassa piirissä kyyköttelivät naiset kirkuen ja rumpuja
lyöden. Se muistutti Tarzanille apinaheimon tappojuhlaa ja niinpä
hän tiesikin, mitä oli odotettavissa. Hän aprikoi hyökkäisivätkö he
saaliinsa kimppuun sen ollessa vielä elossa. Apinat eivät koskaan niin
menetelleet.
Soturien piiri kävi yhä lähemmäksi turvatonta uhria rumpujen
päristessä. Äkkiä suhahti muuan keihäs ja raapaisi uhria. Se oli
merkkinä viidellekymmenelle muulle.
Silmät, korvat ja kädet puhkottiin. Joka tuuma uhrin
vääntelehtivää ruumista, lukuunottamatta hengen säilymiselle
välttämättömiä elimiä, tuli julmien keihästäjien maalitauluksi.
Naiset ja lapset kirkuivat ihastuksesta. Sotilaat nuoleksivat
huuliaan kuvitellessaan tulevaa juhla-ateriaa ja kilpailivat keskenään
keksiessään julmia ja inhoittavia kidutuksia yhä tajuissaan olevalle
vangille.

Silloin apinain Tarzan huomasi aikansa tulleen. Kaikkien silmät
seurasivat ihastuneina paalun luona tapahtuvaa näytelmää. Päivän
valo oli antanut tilaa kuuttoman yön pimeydelle, ja vain muutamat
nuotiot heittivät paalun likelle virvavaloaan yhä jatkuvaan
hurjisteluun.
Hiljaa laskeutui notkea nuorukainen kylän raitin päähän ja
kahmaisi haltuunsa nuolet — tällä kertaa kaikki, sillä hän oli tuonut
mukanaan niinikuituja, joilla sai sidotuksi ne yhteen.
Liikoja hätäilemättä hän laittoi kimppunsa kuntoon, mutta juuri
kun hän aikoi poistua, valtasi hänet kova halu tehdä ilkiöille taas
jokin kepponen, jotta he saisivat huomata hänen jälleen käyneen
heidän luonaan.
Pantuaan nuolikimppunsa kätköön puun juurelle hän hiipi varjossa
pitkin tien sivua, kunnes pääsi samalle majalle, jossa oli käynyt ensi
vierailullaan.
Sisällä oli aivan pimeä, mutta hänen tunnusteleva kätensä löysi
pian hakemansa esineen, ja pitemmittä viivytyksittä hän kääntyi taas
ovelle päin.
Mutta tuskin hän oli astunut askeltakaan, kun hänen herkkä
korvansa kuuli jonkun lähestyvän ulkoa, ja samassa näkyi naisen
vartalo majan ovella.
Tarzan vetäytyi ääneti peremmän seinän luo, ja hänen kätensä etsi
isän pitkää terävää metsästyspuukkoa. Nainen astui nopeasti majan
keskelle. Siinä hän pysähtyi hetkiseksi ja haki jotakin käsillään.
Ilmeisesti se ei ollut tavallisella paikallaan, sillä hän tuli yhä
lähemmäksi sitä seinää, jonka vieressä Tarzan seisoi.

Nyt hän oli jo niin lähellä, että Tarzan tunsi hänen alastoman
ruumiinsa lämmön. Puukko oli valmiina iskemään, mutta silloin
nainen kääntyi, ja pian kurkkuääninen "ah" ilmaisi, että hän
vihdoinkin oli löytänyt etsimänsä esineen.
Nainen lähti heti majasta, ja hänen mennessään ovesta Tarzan
näki, että hänellä oli pata kädessä.
Tarzan hiipi hänen jäljessään ja näki, että kaikki kylän naiset
kiiruhtivat majoihinsa noutamaan patoja ja kattiloita. Nämä he
täyttivät vedellä ja ripustivat nuotioiden yläpuolelle lähelle paalua,
missä kuoleva uhri retkotti muodottomana verisenä kasana.
Odotettuaan hetkeä, jolloin ketään ei näyttänyt olevan lähellä,
Tarzan kiiruhti noutamaan nuolikimppunsa. Kuten edelliselläkin
kerralla hän kaatoi myrkkypadan nurin ja kiipesi sitten metsän
jättiläisen alimmalle oksalle. Hiljaa hän nousi yhä korkeammalle,
kunnes löysi paikan, josta voi lehvien välistä katsella alapuolellaan
suoritettavaa näytelmää.
Naiset hääräsivät nyt viimeisissä valmistelupuuhissa vangin
keittämiseksi, miesten seistessä tai lepäillessä väsyttävän
riehuntansa jälkeen. Kylässä oli nyt jokseenkin rauhallista. Tarzan
nousi pystyyn ja käyttäen sitä taitoa, jonka oli hankkinut vuosikausia
viskelemällä hedelmiä ja kookospähkinöitä, sinkautti majasta
varastamansa esineen villien joukkoon.
Se putosi suoraan heidän keskelleen ja osui erään soturin kalloon,
niin että hän tuupertui maahan. Sitten se vieri naisten sekaan ja
pysähtyi puoliksi teurastetun vangin viereen, jota he valmistelivat
juhlaruuaksi.

Kaikki tuijottivat sitä hetken aikaa kauhistuneina, ja sitten koko
lauma ryntäsi pakoon majoihinsa. Maasta irvisteli heille ihmisen
pääkallo. Sen putoaminen taivaasta oli ihme, joka oli omansa
vaikuttamaan heidän taikauskoiseen mieleensä.
Sitten Tarzan jätti mustat alkuasukkaat, annettuaan heille uuden
todistuksen siitä, että jokin näkymätön, yliluonnollinen, vihamielinen
haltia piili metsässä heidän kylänsä ympäristössä.
Kun he myöhemmin huomasivat, että myrkkypata oli kaadettu ja
että oli taas viety nuolia, alkoi heille selvitä, että he olivat loukanneet
tätä viidakkoa hallitsevaa suurta jumalaa, kun hänelle ensin
uhraamatta olivat tänne sijoittaneet kylänsä. Tästä päivästä lähtien
he toivatkin päivittäin nuolien katoomispaikalle ison puun alle ruoka-
uhrin, koettaen siten lepyttää mahtavaa haltiaa.
Mutta pelon siemen oli syvälle kylvetty, ja apinain Tarzan oli
tietämättään tehnyt kepposen, josta oli tulossa paljon huolta hänelle
ja hänen heimolleen.
Sinä yönä hän nukkui metsässä lähellä kylää, ja seuraavana
aamuna hän verkalleen lähti kotiin päin haeskellen ravintoa matkan
varrella. Vain muutamia marjoja ja joitakin toukkia hänen onnistui
löytää, ja hän oli puoliksi nälissään, kun hellittäen katseensa
kannosta, jonka alta oli kaivellut maata, näki Saborin,
naarasleijonan, seisovan keskellä tietä tuskin kahdenkymmenen
askeleen päässä.
Suuret keltaiset silmät tähystivät häntä ilkeinä ja verenhimoisina,
ja punainen kieli nuoleskeli himoavia huulia, kun Sabor kyyristyi ja
mateli salavihkaa vatsa maahan painautuneena häntä kohden.

Tarzan ei yrittänyt paeta. Hän tervehti tilaisuutta, jota hän todella
oli kuluneina päivinä etsinyt, ja nyt hänellä olikin muita aseita kuin
ruohoista tehty köysi.
Nopeasti hän veti esiin jousensa, sovitti siihen hyvin valmistetun
nuolen, ja kun Sabor hyökkäsi, lensi sitä vastaan jo puolitiessä
terävä kärki. Samassa silmänräpäyksessä Tarzan loikkasi syrjään, ja
kun peto kumahti maahan hänen takanaan, upposi toinen kuolettava
vasama syvälle sen kupeeseen.
Hurjasti kiljahtaen peto kääntyi ja hyökkäsi uudestaan, mutta tällä
kertaa se sai nuolen suoraan toiseen silmäänsä. Pikku apinamies oli
kuitenkin nyt liian lähellä päästäkseen hyökkääjän kynsistä.
Tarzan kaatui vihollisen raskaan ruumiin alle, mutta hänen
välkkyvä veitsensä oli paljastettu iskemään. Hetkisen he makasivat
siinä liikkumatta, ja sitten Tarzan huomasi, että hänen päällään
lojuva jättiläinen ei enää milloinkaan kykenisi vahingoittamaan
ihmisiä eikä apinoita.
Työläästi hän pääsi vääntymään suuren painon alta, ja kun hän
sitten seisoi suorana ja silmäsi voittosaalistaan, valtasi hänet
ylenpalttinen riemu. Ylpeänä hän laski jalkansa voimakkaan
vihollisensa ruumiille, heilautti taaksepäin nuorta hienopiirteistä
päätänsä ja päästi ilmoille isojen apinain voittohuudon.
Metsän kaiku vastasi yltympäriltä, linnut vaikenivat, ja isot eläimet
hiipivät tiehensä, sillä vain harvat viidakon väestä haastoivat riitaa
ihmisapinoiden kanssa.
Ja Lontoossa puhui toinen loordi Greystoke omalle lajilleen
parlamentin ylähuoneessa, mutta yksikään ei vapissut kuullessaan

hänen säyseän äänensä.
Saborin liha ei maistunut edes apinain Tarzanille, mutta nälkä ei
pitänyt suurta lukua sitkeydestä eikä ilkeästä mausta, ja niin oli
apinamies ennen pitkää taas valmis nukkumaan vatsa täynnä. Ensin
hänen kuitenkin täytyi nylkeä nahka, sillä juuri tästä syystä hän olikin
halunnut surmata Saborin.
Kätevästi hän irroitti paksun taljan, sillä hän oli tähän työhön
harjaantunut pienempiä eläimiä nylkiessään. Sitten hän vei
voitonmerkkinä korkean puun oksalle, kyyristyi siellä haarukan
varaan ja vaipui syvään uneen, jota eivät mitkään näyt häirinneet.
Kun Tarzan ei ollut pitkään aikaan levännyt, vaan ollut ahkerassa
puuhassa ja nyt saanut vatsansa täyteen, niin ei ole kumma, että
hän nukkui koko vuorokauden ja heräsi vasta seuraavana päivänä
puolenpäivän tienoissa. Hän meni suoraa päätä Saborin raadon luo,
mutta huomasi mielikarvaudekseen, että toiset viidakon nälkäiset
asukkaat olivat kalunneet luut putipuhtaiksi.
Puolen tunnin matkailu metsässä toi hänen tielleen nuoren hirven,
ja ennenkuin pikku otus tiesi vihollisen olevan lähellä, oli terävä nuoli
iskenyt sen niskaan.
Niin nopeasti vaikutti myrkky, että hirvi ehti hypähtää tuskin
kymmentä askelta, kun se tuupertui kuolleena maahan. Taas sai
Tarzan oikein juhla-aterian, mutta tällä kertaa hän ei mennyt
nukkumaan.
Sensijaan hän riensi eteenpäin sille paikalle, jonne heimolaiset
olivat jääneet, ja sinne saavuttuaan hän näytteli heille ylpeänä
Saborin taljaa.

"Katsokaa, Kertshakin apinat!" huusi hän. "Katsokaa, mitä
mahtava tappaja Tarzan on tehnyt! Kuka teistä on milloinkaan
tappanut Numan väkeä? Tarzan on joukossanne mahtavin, sillä
Tarzan ei ole mikään apina. Tarzan on?-" Tässä hän pysähtyi, sillä
ihmisapinain kielessä ei ollut sanaa, joka olisi merkinnyt ihmistä, ja
Tarzan osasi vain kirjoittaa sen sanan englanniksi, mutta sen
ääntäminen oli hänelle mahdotonta.
Heimo oli keräytynyt katsomaan hänen ihmeellisen sankariutensa
voitonmerkkiä ja kuulemaan hänen sanojaan.
Ainoastaan Kertshak pysytteli loitompana kateellisen vihan ja
kostonhimon vallassa.
Äkkiä jotakin ratkesi ihmisapinan pienissä häijyissä aivoissa.
Kauheasti kiljahtaen Kertshak hyökkäsi kokoontuneitten joukkoon.
Huitoen ja lyöden suunnattomilla käsillään hän ehti tappaa ja ruhjoa
kymmenkunta apinaa, ennenkuin heimo pääsi pakoon metsän
puihin.
Vaahdoten ja karjuen hulluutensa puuskassa Kertshak katseli
ympärilleen nähdäkseen sen, jota enimmin vihasi, ja läheisen puun
oksalta hän keksikin Tarzanin.
"Tule alas, Tarzan, suuri tappaja!" huusi Kertshak. "Tule alas, että
saisit tuntea vielä suuremman tappajan hampaita! Pakenevatko
mahtavat urhot puihin heti, kun vaara lähestyy?" Ja sitten Kertshak
päästi yhtenä vyörynä ilmoille heimonsa taisteluhaasteen.
Levollisesti Tarzan hypähti maahan. Henkeään pidätellen katseli
heimo korkeilta oksilta, kuinka Kertshak yhä karjuen hyökkäsi
verrattain pienen vastustajansa kimppuun.

Lähes seitsemän jalan mittaisena Kertshak nousi pystyyn lyhyille
jaloilleen. Hänen tavattomilla hartioillaan pullistuivat lihakset kuin
pallot. Lyhyt, leveä niska oli kuin kimppu rautaisia jänteitä, paksumpi
kuin hänen kallonsa, joten pää näytti vain pieneltä kasvannaiselta
lihaskasan keskellä.
Huulet irvissä hän paljasti valtavat raateluhampaansa, ja hänen
pienet verestävät silmänsä kiiluivat ja kuvastivat kauheaa raivoa.
Hänen edessään odottaen seisoi Tarzan, joka myös oli kookas ja
jäntevä, mutta ainoastaan kuuden jalan pituisena ja ruumiiltaan
hennompana hän sittenkin näytti auttamattomasti heikommalta siinä
kamppailussa, joka nyt oli tulossa.
Hänen jousensa ja nuolensa olivat jonkun matkan päässä, minne
hän oli ne laskenut näytellessään apinatovereilleen Saborin taljaa, ja
niinpä hän otti Kertshakin vastaan aseistettuna vain
metsästyspuukollaan ja ylemmällä älyllään, joiden oli vastattava
vihollisen hirveää voimaa.
Kun Kertshak karjuen ryntäsi kohti, vetäisi loordi Greystoke pitkän
puukkonsa tupesta, vastasi taisteluhaasteeseen yhtä verenhimoisesti
kiljaisten ja syöksähti ottamaan hyökkäystä vastaan. Hän oli liian
viisas antaakseen pitkien, karvaisten käsien tarttua itseensä. Juuri
sillä hetkellä, kun molempien ruumiit olivat iskemäisillään yhteen hän
tarttui vihollisensa toiseen ranteeseen, käänsi sen syrjään ja upotti
puukkonsa kahvaa myöten Kertshakin ruumiiseen sydämen
alapuolelle.
Ennenkuin hän ehti kiskaista terää taas esille, oli hirviö tarttunut
häneen kiinni ja riistänyt aseen hänen kädestään.

Nyt Kertshak suuntasi nyrkillään Tarzanin päähän hirvittävän iskun,
joka olisi sen helposti murskannut, jos olisi osunut kohdalle.
Mutta Tarzan oli kyllin nopea ja kumartuen väisti sen, iskien
samalla itse voimakkaasti nyrkillään Kertshakia vatsanpohjaan.
Apina horjahti taaksepäin. Vaikka kuolettava haava hänen
rinnassaan oli miltei tainnuttanut hänet, virkosi hän epätoivoisesti
ponnistaen vielä kerran, sai kätensä vapaaksi Tarzanin otteesta ja
puristi vastustajansa tiukkaan syleilyyn. Suuret leuat lähenivät jo
Tarzanin kurkkua, mutta nuoren loordin jäntevät sormet tarttuivat
Kertshakin omaan kurkkuun, ennenkuin tämä kerkisi upottaa
hampaansa sileään ruskeaan ihoon.
Näin he ottelivat, toinen uhaten lopettaa vihollisensa hirveillä
hampaillaan, toinen koettaen puristaa kokoon vastustajansa
henkitorvea ja pitää murisevaa kitaa loitolla itsestään. Apinan
suurempi voima näkyi kuitenkin pääsevän vihdoin voitolle ja pedon
hampaat olivat enää tuskin tuuman päässä Tarzanin kurkusta, kun
karvainen ruumis äkkiä värähti, sitten kangastui ja sortui
hervottomana maahan.
Kertshak oli kuollut.
Silloin Tarzan veti haavasta ulos puukon, joka niin usein oli
auttanut häntä voittamaan väkevämpiänsä ja painoi jalkansa
voitetun vihollisensa niskalle. Samalla kajahti taas metsän halki
voittajan hurjanvilli riemuhuuto.
Näin tuli nuoresta loordi Greystokesta apinain kuningas.

KAHDESTOISTA LUKU
Ihmisen järki
Tarzanin heimossa oli ainoastaan yksi, joka halusi kiistellä hänen
kanssaan vallasta. Tämä ainoa oli Terkoz, Tublatin poika, mutta hän
pelkäsi niin suuresti uuden herransa terävää puukkoa ja kuolettavia
nuolia, että tyytyi vain osoittamaan pikkumaista tottelemattomuutta
ja tekemään suututtavia kujeita. Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz
vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin
kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä
vastaan.
Kuukausia kului samaan tapaan kuin ennenkin. Tarzanin suurempi
äly ja metsästyskyky tyydytti heimon tarpeita paremmin kuin
milloinkaan aikaisemmin. Siksi olivatkin heistä useimmat erittäin
tyytyväisiä hallitsijan vaihdokseen.
Öisin Tarzan johdatti heidät mustain miesten viljelyksille, ja siellä
he viisaan johtajansa käskyä totellen söivät vain niin paljon kuin
tarvitsivat, eivätkä milloinkaan hävittäneet, mitä eivät jaksaneet
syödä, kuten on Manun, marakatin, ja useimpien muiden apinain
tapana. Vaikka mustat olivatkin kiukuissaan näistä jatkuvista

ryöstöistä, eivät he kuitenkaan lakanneet maata viljelemästä, kuten
olisi käynyt, jos Tarzan olisi sallinut väkensä hillittömästi tuhota.
Tähän aikaan Tarzan teki monta yöllistä retkeä kylään, täydentäen
siellä nuolivarastoaan. Pian hän huomasi, että oli aina pantu ruokaa
sen puun juurelle, jota hän käytti päästäkseen paaluaidan
sisäpuolelle, ja jonkun ajan kuluttua hän alkoi syödä, mitä hyvänsä
mustat hänelle tarjosivat.
Kun villit näkivät, että ruoka öisin katosi, valtasi heidät pelko ja
vavistus, sillä toinen asia oli panna esille ruokaa aarniometsän
jumalan tai paholaisen hyvittämiseksi, ja toista oli, että sama henki
todella tuli kylään ja söi ne herkut. Se oli ennenkuulumatonta ja
värisytti heidän taikauskoista mieltään.
Eikä siinä kaikki. Tavan takaa sattunut nuolten katoaminen ja
näkymättömien käsien tekemät kujeet olivat niin säikäyttäneet heitä,
että elämä heidän uudessa kodissaan oli käynyt taakaksi. Lopulta
Mbonga ja hänen alaisensa päälliköt alkoivat tuumia, että kylä olisi
jätettävä ja etsittävä uutta paikkaa syvemmältä viidakosta.
Mustat sotilaat alkoivat tunkeutua yhä pitemmälle etelään, missä
metsä oli tihein, ja haeskella sopivaa seutua rakentaakseen uuden
kylän. Yhä useammin häiritsivät nämä vaeltavat metsästäjät Tarzanin
heimoa. Viidakon rauhallisessa yksinäisyydessä kuului uusia, outoja
ääniä. Nyt ei enää ollut turvaa linnuilla eikä pedoilla. Ihminen oli
tullut.
Tosin eräät muut eläimet samoilivat metsässä sekä päivällä että
yöllä — rohkeat, julmat pedot — mutta niiden heikommat naapurit
pakenivat vain jonkun matkan päähän ja palasivat taas, kun vaara oli
ohi.

Mutta toisin on ihmisen laita. Kun hän tulee, silloin useat suuret
eläimet vaistomaisesti jättävät alueen ja palaavat harvoin, tuskin
milloinkaan. Näin ovat aina menetelleet isot ihmisapinat. Ne
väistävät ihmistä, niinkuin ihminen pakenee ruttoa.
Lyhyen aikaa Tarzanin heimo oleili rannikon läheisyydessä, sillä
heidän uusi johtajansa ei olisi millään ehdolla tahtonut ainiaaksi
jättää pienen majan aarteita. Mutta kun muuan heimon jäsenistä
kerran näki heidän sukupolvia vanhalla juomapaikallaan pienen
puron rannalla joukon mustia, jotka raivasivat viidakkoa ja rakensivat
majoja, eivät apinat halunneet jäädä enää tänne, ja Tarzan johti
heidät monta päivämatkaa sisämaahan, erääseen paikkaan, jota
ihmisjalka ei ollut vielä milloinkaan polkenut.
Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia
latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja
täydentääkseen nuolivarastonsa. Jälkimmäinen tehtävä kävi yhä
vaikeammaksi, sillä mustat olivat alkaneet piilottaa varastojaan yöksi
jyväaittoihin ja asumuksiin. Se taas pakotti Tarzanin odottamaan,
kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet kätkettiin.
Kahdesti hän oli pimeän turvissa käynyt majoissa, joissa asujamet
nukkuivat matoillaan, ja silloin siepannut nuolia ihan soturien
vierestä. Mutta tämän menettelytavan hän huomasi liian
vaaralliseksi, ja siksi hän alkoi pitkällä suopungillaan ottaa kiinni
yksinäisiä metsästäjiä, anasti heiltä aseet ja koristukset ja pudotti
heidän ruumiinsa yön hiljaisina hetkinä korkealta puusta kylän
raitille.
Nämä hyökkäykset saivat mustat taas niin kauhistumaan, että ellei
Tarzanin käyntien väliä olisi ollut kuukauden verran, jolloin he aina

toivoivat vaaran jo menneen ohitse, he olisivat piankin jättäneet
uuden kylänsä.
Mustat eivät olleet vielä tavanneet Tarzanin rantamalla sijaitsevaa
majaa, mutta ollessaan kaukana heimonsa keskuudessa hän pelkäsi
alinomaa, että he keksisivät sen ja hävittäisivät hänen aarteensa.
Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen
kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona. Hänen pienen
yhteiskuntansa jäsenet alkoivat tästä laiminlyönnistä kärsiä, sillä
alinomaa syntyi riitoja ja kinastuksia, joita vain kuningas kykeni
rauhallisella tavalla ratkaisemaan. Vihdoin eräät vanhemmat apinat
puhuivat asiasta Tarzanille, joka jäikin heimonsa luo koko
seuraavaksi kuukaudeksi.
Ihmisapinain kuninkaalla ei muuten ollut kovin moninaisia tai
rasittavia velvollisuuksia.
Iltapäivällä saattoi esimerkiksi Thaka tulla valittamaan, että vanha
Mungo oli ryöstänyt hänen uuden vaimonsa. Silloin Tarzanin oli
kutsuttava kaikki koolle, ja jos hän sai selville, että vaimo piti uutta
herraansa parempana, määräsi hän, että asia sai jäädä tälle
kannalle, tai mahdollisesti hän käski Mungon antaa Thakalle yhden
tyttäristään korvaukseksi.
Kuinka tahansa hän tuomitsi, hyväksyivät apinat sen lopullisena ja
palasivat tyytyväisinä hommiinsa.
Toisella kertaa tuli Tana huutaen ja pidellen kylkeään, josta vuoti
verta. Hänen miehensä, Gunto, oli purrut häntä! Ja Gunto, joka heti
kutsuttiin paikalle, väitti puolustuksekseen, ettei laiska Tana viitsinyt
tuoda hänelle pähkinöitä ja kuoriaisia eikä raaputtaa hänen
selkäänsä.

Silloin Tarzan torui heitä molempia ja uhkasi Guntoa kuolettavilla
vasamillaan, jos hän vastedes pitelee pahoin Tanaa, ja Tanan
puolestaan täytyi luvata pitää parempaa huolta vaimon
velvollisuuksista.
Enimmäkseen tarvitsi hänen tuomita vain pikku perhekahnauksia,
mutta jos ne olisi jätetty selittämättä, olisi niistä vihdoin paisunut
suuria puolueriitoja, hajoittaen koko heimon.
Mutta Tarzania ei viehättänyt hänen kuningasarvonsa, kun hän
huomasi, että se supisti hänen yksityistä vapauttansa. Hän ikävöi
pikku majaa ja auringonpaisteista merta — hyvin rakennetun talon
sisällä vallitsevaa viileyttä ja monien kirjojen loppumattomia ihmeitä.
Vuosien kuluessa hän oli alkanut tuntea vieraantuneensa
kansastaan. Heidän ja hänen harrastuksensa olivat kaukana
toisistaan. He eivät olleet pysyneet hänen tasallaan eivätkä voineet
hituistakaan ymmärtää niitä monia ja ihmeellisiä unelmia, jotka
askarruttivat heidän ihmiskuninkaansa toimeliaita aivoja. Niin
rajoitettu oli heidän sanastonsa, ettei Tarzan voinut edes puhua
heidän kanssaan niistä monista uusista totuuksista, joihin hän oli
kirjoja lukemalla tutustunut, eikä liioin olisi saanut heitä käsittämään
sitä kunnianhimoa, joka kalvoi hänen sieluaan.
Heimon keskuudessa hänellä ei enää ollut ystäviä, kuten ennen
vanhaan. Pieni lapsi voi saada tovereita oudoista ja yksinkertaisista
eläimistä, mutta aikaihminen tarvitsee olentoa, joka älyltään on
ainakin jossakin määrin samalla asteella, ennenkuin seurustelu
tuottaa hänelle tyydytystä.
Jos Kaala olisi elänyt, olisi Tarzan uhrannut kaiken muun
pysyäkseen hänen läheisyydessään, mutta nyt kun kasvatusäiti oli

kuollut ja lapsuuden leikkitoverit kasvaneet äkeiksi ja jöröiksi
pedoiksi, tunsi hän pitävänsä majan rauhasta ja yksinäisyydestä
paljon enemmän kuin väsyttävistä johtajanvelvollisuuksista.
Tublatin pojan Terkozin viha ja kateellisuus oli kuitenkin suurena
esteenä, miksi Tarzan ei tahtonut luopua apinain kuninkuudesta, sillä
hän oli itsepäinen nuori englantilainen eikä siis voinut pakottaa
itseään peräytymään niin ilkeämielisen vihollisen tieltä. Hän tiesi näet
hyvinkin, että Terkoz valittaisiin hänen sijalleen johtajaksi, sillä
monet kerrat oli tämä julma peto näyttänyt olevansa voimakkaampi
kuin ne harvat urosapinat, jotka olivat uskaltaneet nousta hänen
röyhkeyttään vastaan.
Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai
nuoliin. Niin suuresti olivat hänen voimansa ja notkeutensa
karttuneet hänen päästyään miehenikään, että hän oli johtunut
ajattelemaan kykenevänsä voittamaan pelättävän Terkozin
rehellisessä kaksintaistelussa, ellei apinalla olisi ollut valtavia
torahampaita, jotka soivat hänelle erinomaisen edun siinä suhteessa
huonosti varustetun vastustajansa rinnalla.
Vihdoin Tarzan kävi asiaan käsiksi olosuhteiden pakosta ja sai
tilaisuuden lähteä tai jäädä pienimmänkään tahran himmentämättä
hänen villiä kilpeään.
Tapausten kulku oli tällainen:
Heimo haeskeli rauhallisena melko laajalta alueelta ruokaa, kun
Tarzanin korviin äkkiä kuului kamala huuto idästä päin hänen
maatessaan vatsallaan kirkkaan puron reunalla ja koettaessaan
saada puikkelehtivaa kalaa kiinni nopeilla ruskeilla käsillään.

Koko heimo hyökkäsi kiireesti sinne päin, mistä kirkuna kuului, ja
tapasi siellä Terkozin pitelemässä vanhaa apinavaimoa hiuksista ja
lyömässä häntä armottomasti jykevillä nyrkeillään.
Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin
piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, vaan
erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt
taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.
Terkoz tiesi, että heimon laki kielsi lyömästä toisen vaimoa, mutta
häijyydessään ja tuntien väkevämmyytensä hän oli käyttänyt
hyväkseen vanhan miehen heikkoutta ja ottanut itse rangaistakseen
vaimoa siitä, että tämä oli kieltäytynyt luovuttamasta hänelle
pyydystämäänsä nuorta herkullista nakertajaa.
Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä
lyömistään, tahtoen siten ehdoin tahdoin osoittaa röyhkeyttä
vihaamalleen päällikölle.
Tarzan ei toistanut varoitusmerkkiään, vaan ryntäsi heti Terkozin
kimppuun.
Milloinkaan ei apinamies ollut joutunut näin hirveään otteluun siitä
saakka kun suuri kuningasgorilla Bolgani oli niin kauheasti häntä
pidellyt, ennenkuin vastalöydetty puukko oli osunut pedon
sydämeen.
Tarzanin puukko oli nytkin jonkinlaisena korvauksena Terkozin
välähtelevistä hampaista, ja apinan hiukan suurempaa voimaa
vastassa oli Tarzanin ihmeellinen nopeus ja notkeus. Kaikki lukuun
ottaen ihmisapinalla oli sittenkin ylivoima, ja jollei olisi ollut muita
persoonallisia ominaisuuksia ratkaisevasti vaikuttamassa

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookultra.com

Translation and Interpreting Convergence Contact and Interaction New Trends in Translation Studies Eugenia Dal Fovo

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Translation and Interpreting Convergence Contact and Interaction New Trends in Translation Studies Eugenia Dal Fovo

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 6

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 20

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Slide 58

Slide 59

Slide 60

Slide 61

Slide 62

Slide 63

Slide 64

Slide 65

Slide 66

Slide 67

Slide 68

Slide 69

Slide 70

Slide 71

Slide 72

Slide 73

Slide 74

Slide 75

Slide 76

Slide 77

Slide 78

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics