University Technology Transfer What It Is and How to Do It Tom Hockaday
azikfeneri
5 views
38 slides
Apr 12, 2025
Slide 1 of 38
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
About This Presentation
University Technology Transfer What It Is and How to Do It Tom Hockaday
University Technology Transfer What It Is and How to Do It Tom Hockaday
University Technology Transfer What It Is and How to Do It Tom Hockaday
Slide Content
University Technology Transfer What It Is and
How to Do It Tom Hockaday download
https://ebookmeta.com/product/university-technology-transfer-
what-it-is-and-how-to-do-it-tom-hockaday/
Download more ebook from https://ebookmeta.com
How to Do It Tom Hockaday download
https://ebookmeta.com/product/university-technology-transfer-
what-it-is-and-how-to-do-it-tom-hockaday/
Download more ebook from https://ebookmeta.com
University Technology Transfer
This page intentionally left blank
University Technology Transfer
What It Is and How to Do It
TOM HOCKADAY
Johns Hopkins University Press
Baltimore
What It Is and How to Do It
TOM HOCKADAY
Johns Hopkins University Press
Baltimore
© 2020 Johns Hopkins University Press
All rights reserved. Published 2020
The moral rights of the author have been asserted.
Printed in the United States of America on acid-free paper
9 8 7 6 5 4 3 2 1
Johns Hopkins University Press
2715 North Charles Street
Baltimore, Maryland 21218-4363
www.press.jhu.edu
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Hockaday, Tom, 1964– author.
Title: University technology transfer : what it is and how to do it / Tom Hockaday.
Description: Baltimore : Johns Hopkins University Press, 2020. | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2019026095 | ISBN 9781421437057 (hardcover) |
ISBN 9781421437064 (ebook)
Subjects: LCSH: Technology transfer. | Academic spin-outs. | License agreements. |
Academic-industrial collaboration. | Universities and colleges—Research—
Economic aspects.
Classification: LCC HC79.T4 H63 2020 | DDC 338.9/26—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019026095
A catalog record for this book is available from the British Library.
Special discounts are available for bulk purchases of this book. For more information,
please contact Special Sales at specialsales@press.jhu.edu.
Johns Hopkins University Press uses environmentally friendly book materials, including
recycled text paper that is composed of at least 30 percent post-consumer waste, whenever
possible.
All rights reserved. Published 2020
The moral rights of the author have been asserted.
Printed in the United States of America on acid-free paper
9 8 7 6 5 4 3 2 1
Johns Hopkins University Press
2715 North Charles Street
Baltimore, Maryland 21218-4363
www.press.jhu.edu
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Hockaday, Tom, 1964– author.
Title: University technology transfer : what it is and how to do it / Tom Hockaday.
Description: Baltimore : Johns Hopkins University Press, 2020. | Includes bibliographical
references and index.
Identifiers: LCCN 2019026095 | ISBN 9781421437057 (hardcover) |
ISBN 9781421437064 (ebook)
Subjects: LCSH: Technology transfer. | Academic spin-outs. | License agreements. |
Academic-industrial collaboration. | Universities and colleges—Research—
Economic aspects.
Classification: LCC HC79.T4 H63 2020 | DDC 338.9/26—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2019026095
A catalog record for this book is available from the British Library.
Special discounts are available for bulk purchases of this book. For more information,
please contact Special Sales at specialsales@press.jhu.edu.
Johns Hopkins University Press uses environmentally friendly book materials, including
recycled text paper that is composed of at least 30 percent post-consumer waste, whenever
possible.
To Polly, Rose, and Emily
The Technology Transfer Office helps
researchers who want to commercialize
the results of their research.
Dr. Tim Cook, scientist, entrepreneur,
technology transfer director
researchers who want to commercialize
the results of their research.
Dr. Tim Cook, scientist, entrepreneur,
technology transfer director
Introduction 1
1 Question Time 11
2 Coming Out 27
3 How It Works 65
4 Why It Is Difficult 102
5 Structures 128
6 Going to Market 152
7 Mind the Gap 192
8 Innovation Community 216
9 Give and Take 236
10 Currencies and Metrics 259
11 Impact 272
12 Whatever Next 291
Afterword 306
Acknowledgments 311
Notes 313
Index 329
Contents
1 Question Time 11
2 Coming Out 27
3 How It Works 65
4 Why It Is Difficult 102
5 Structures 128
6 Going to Market 152
7 Mind the Gap 192
8 Innovation Community 216
9 Give and Take 236
10 Currencies and Metrics 259
11 Impact 272
12 Whatever Next 291
Afterword 306
Acknowledgments 311
Notes 313
Index 329
Contents
This page intentionally left blank
University Technology Transfer
This page intentionally left blank
1
Introduction
Sometimes the commercial route is the best way to deliver
benefits from university research results.
T
his is not an academic book; it is a personal account, not of my
life, nor “my journey,” nor how I think you should live your life,
but of my work in university technology transfer. It is a book of observa
tions, opinions, and suggestions about university technology transfer and
how to develop and operate university technology transfer offices. It is an
introduction, an overview, a guide, an account.
The book is both for people who work in university technology trans
fer offices and people who want to learn what is involved. These include
researchers, university leaders, university administrators, investors, and
people in business and government roles. Some sections are a little like a
textbook, others are more discursive. The book covers both what technol-
ogy transfer is and how to do it.
University technology transfer is a commercial activity with benefits
that go well beyond the opportunity to make money. It involves the identi
fication, protection, and marketing of university research results in order to
transfer these into business opportunities. The university will typically li
cense the rights to use the research results to a business, and that business
will then invest in the development of products and ser vices based around
the university research results. The transfer may be to existing companies
or to newly established companies. The transfer is often achieved through
licensing intellectual property rights, in par ticular patent rights.
The purpose of university technology transfer is to transfer university
research results from the university out to businesses where the results are
developed into new products and ser vices that benefit society.
Introduction
Sometimes the commercial route is the best way to deliver
benefits from university research results.
T
his is not an academic book; it is a personal account, not of my
life, nor “my journey,” nor how I think you should live your life,
but of my work in university technology transfer. It is a book of observa
tions, opinions, and suggestions about university technology transfer and
how to develop and operate university technology transfer offices. It is an
introduction, an overview, a guide, an account.
The book is both for people who work in university technology trans
fer offices and people who want to learn what is involved. These include
researchers, university leaders, university administrators, investors, and
people in business and government roles. Some sections are a little like a
textbook, others are more discursive. The book covers both what technol-
ogy transfer is and how to do it.
University technology transfer is a commercial activity with benefits
that go well beyond the opportunity to make money. It involves the identi
fication, protection, and marketing of university research results in order to
transfer these into business opportunities. The university will typically li
cense the rights to use the research results to a business, and that business
will then invest in the development of products and ser vices based around
the university research results. The transfer may be to existing companies
or to newly established companies. The transfer is often achieved through
licensing intellectual property rights, in par ticular patent rights.
The purpose of university technology transfer is to transfer university
research results from the university out to businesses where the results are
developed into new products and ser vices that benefit society.
2 UNIVERSITY TECHNOLOGY TRANSFER
To facilitate this flow of ideas and investment, universities will have
a technology transfer office that corresponds in size to the volume of re
search done at the university. The technology transfer office may be an in
dependent unit in the administration, or a com pany, or combined into a
research support and commercialization office. In the United States, the
technology transfer office is typically called the technology licensing office
(TLO); in the United Kingdom, the office is typically called the technology
transfer office (TTO). The office staff have job titles such as technology
transfer man ager, proj ect man ager, and licensing and ventures manager.
This staff works with academic researchers to identify opportunities
and with intellectual property lawyers, mainly patent lawyers, to protect
and package the opportunities. They ideally have experience in the univer
sity research world as well as the business or investment worlds so that
they can operate effectively in these dif ferent environments and foster trust
and cooperation. It is a varied, fascinating, rewarding, and sometimes frus
trating job.
A good example of successful university technology transfer (TT)
would be as follows. A team of university researchers invent a new test to
detect tuberculosis. The researchers discuss the invention with the univer
sity TTO. The TT man ager works with patent lawyers to protect the in
vention and then starts to try to sell the technology, by licensing the rights
to use the invention to a com pany, which is able to invest in developing
the test into a practical product. The com pany with the license proves to
be successful in developing the initial invention into a new product that
it sells to customers over many years. This is innovation, the successful
exploitation of new ideas.
1
Each year the com pany pays a royalty— a per
centage of the sales income from the product—to the university, and the
university shares the royalty income among the inventors, the university
department, the TTO, and the university’s central reserves. Patients benefit,
society benefits, the com pany benefits, the researchers benefit, and the uni
versity benefits.
Another example, this time involving starting a new spin- out com pany
to develop the invention (also referred to as a “spin- off” com pany, see
chapter 6 for why I prefer “spin- out” in the context of TT). It would start
with a team of university researchers who invent a new vision system for
self-driving cars, autonomous vehicles. The researchers discuss the inven
tion with the university TTO. The TT man ager works with patent lawyers
To facilitate this flow of ideas and investment, universities will have
a technology transfer office that corresponds in size to the volume of re
search done at the university. The technology transfer office may be an in
dependent unit in the administration, or a com pany, or combined into a
research support and commercialization office. In the United States, the
technology transfer office is typically called the technology licensing office
(TLO); in the United Kingdom, the office is typically called the technology
transfer office (TTO). The office staff have job titles such as technology
transfer man ager, proj ect man ager, and licensing and ventures manager.
This staff works with academic researchers to identify opportunities
and with intellectual property lawyers, mainly patent lawyers, to protect
and package the opportunities. They ideally have experience in the univer
sity research world as well as the business or investment worlds so that
they can operate effectively in these dif ferent environments and foster trust
and cooperation. It is a varied, fascinating, rewarding, and sometimes frus
trating job.
A good example of successful university technology transfer (TT)
would be as follows. A team of university researchers invent a new test to
detect tuberculosis. The researchers discuss the invention with the univer
sity TTO. The TT man ager works with patent lawyers to protect the in
vention and then starts to try to sell the technology, by licensing the rights
to use the invention to a com pany, which is able to invest in developing
the test into a practical product. The com pany with the license proves to
be successful in developing the initial invention into a new product that
it sells to customers over many years. This is innovation, the successful
exploitation of new ideas.
1
Each year the com pany pays a royalty— a per
centage of the sales income from the product—to the university, and the
university shares the royalty income among the inventors, the university
department, the TTO, and the university’s central reserves. Patients benefit,
society benefits, the com pany benefits, the researchers benefit, and the uni
versity benefits.
Another example, this time involving starting a new spin- out com pany
to develop the invention (also referred to as a “spin- off” com pany, see
chapter 6 for why I prefer “spin- out” in the context of TT). It would start
with a team of university researchers who invent a new vision system for
self-driving cars, autonomous vehicles. The researchers discuss the inven
tion with the university TTO. The TT man ager works with patent lawyers
Introduction 3
to protect the invention and then starts to help build the team that will
develop the business plan and will spin- out the com pany from the univer
sity. The team involves the inventors, the TT man ager (at these early
stages only), investors, and an entrepreneurial business man ager. The busi
ness raises a first round of finance, develops the technology to an attrac
tive stage, raises more investment finance, and continues to develop the
invention into products. Success comes with the creation of a scaled-up,
stand-alone business or acquisition of the com pany by another larger com
pany. The inventors and the university are shareholders and benefit fi
nancially as the com pany grows. Consumers benefit, society benefits, the
company benefits, and the university benefits.
In both these cases, there may be many other types of interactions be
tween the university and the business as well. For example, the business
funds research at the university to develop the invention or the next gen
eration of the invention; the business hires the university academic re
searcher as a con sultant to advise the com pany on future developments;
the business hires gradu ates from the university; the university department
asks the com pany executive to join its industry advisory board.
For those unfamiliar with universities, it is worth explaining that uni
versities do huge amounts of research, in every subject under the sun (and
beyond), as well as all of the undergraduate teaching. The University of
Oxford, for example, employs approximately 7,000 academic and research
staff and spends £600 million a year on research. UK universities combined
spend £6 billion a year on research. Harvard University spends approxi
mately $1 billion a year on research, employing about 7,000 academic and
research staff. US universities combined spend $75 billion a year on re
search, employing close to one million academic and research staff.
In practice, the range of technologies is as broad as you can imagine,
from mobile phones to oil rigs, from new cancer treatments to brain scan
image analy sis, from computer games to gravel pathways, from apple va
rieties to surgical compression socks.
2
The range of companies involved is
also as broad as you can imagine: there’s Alphabet in California, a med-
tech start-up in Jiangsu, or a spin- out com pany in the business park down
the road.
This book is based principally on experiences in the UK, however,
most of these are also relevant to university TT around the world to a
greater or lesser extent. The book is not a history of TT at Oxford
to protect the invention and then starts to help build the team that will
develop the business plan and will spin- out the com pany from the univer
sity. The team involves the inventors, the TT man ager (at these early
stages only), investors, and an entrepreneurial business man ager. The busi
ness raises a first round of finance, develops the technology to an attrac
tive stage, raises more investment finance, and continues to develop the
invention into products. Success comes with the creation of a scaled-up,
stand-alone business or acquisition of the com pany by another larger com
pany. The inventors and the university are shareholders and benefit fi
nancially as the com pany grows. Consumers benefit, society benefits, the
company benefits, and the university benefits.
In both these cases, there may be many other types of interactions be
tween the university and the business as well. For example, the business
funds research at the university to develop the invention or the next gen
eration of the invention; the business hires the university academic re
searcher as a con sultant to advise the com pany on future developments;
the business hires gradu ates from the university; the university department
asks the com pany executive to join its industry advisory board.
For those unfamiliar with universities, it is worth explaining that uni
versities do huge amounts of research, in every subject under the sun (and
beyond), as well as all of the undergraduate teaching. The University of
Oxford, for example, employs approximately 7,000 academic and research
staff and spends £600 million a year on research. UK universities combined
spend £6 billion a year on research. Harvard University spends approxi
mately $1 billion a year on research, employing about 7,000 academic and
research staff. US universities combined spend $75 billion a year on re
search, employing close to one million academic and research staff.
In practice, the range of technologies is as broad as you can imagine,
from mobile phones to oil rigs, from new cancer treatments to brain scan
image analy sis, from computer games to gravel pathways, from apple va
rieties to surgical compression socks.
2
The range of companies involved is
also as broad as you can imagine: there’s Alphabet in California, a med-
tech start-up in Jiangsu, or a spin- out com pany in the business park down
the road.
This book is based principally on experiences in the UK, however,
most of these are also relevant to university TT around the world to a
greater or lesser extent. The book is not a history of TT at Oxford
4 UNIVERSITY TECHNOLOGY TRANSFER
University, nor of Isis Innovation Ltd, the University of Oxford’s TT com
pany, with which I was involved (now called Oxford University Innova
tion). The focus is on TT from universities but is also relevant in relation
to government research councils, government research institutes, and hos
pitals. The trend in the UK in recent de cades has been to concentrate re
search activities within universities, with government- funded laboratories
being incorporated into the universities.
The book is divided into twelve chapters. The first chapter, Question
Time, explores two of the big questions for universities and TTOs, and in-
between these looks at how a TTO should conduct its business and how
a university can develop a generous approach. The first section “What then
How” encourages a university to first consider what it wants to achieve.
“Help Researchers” breaks down the approach of helping researchers who
want help to commercialize the results of their research, and “Be Gener
ous” encourages universities to adopt a generous approach with their TT
activities. Fi nally, “So What?” asks the fundamental question at the proj
ect level; what is the question you ask time and time again until you fi nally
get the answer that connects the science with the public.
Chapter 2, Coming Out, provides a history of university TT in the UK
(from 1948 onward), and in the US, albeit in less detail. The chapter de
scribes the development of national associations and networks that support
the activity, and the language used (in public) to describe the activity. The
title refers to how it has become acceptable to tell your friends that you
work in university TT and how they may now understand what that means.
Chapter 3, How It Works, looks at the resources a university needs to
put in place to create an effective TT environment, including the policy
areas involved.
In chapter 4, Why It Is Difficult, I consider a number of reasons why
university TT is difficult, from both within the university and from exter
nal challenges. The chapter then addresses how to start setting up a TTO
and a financial model for operating one; and, fi nally, it looks at the legal
framework for owner ship of intellectual property, and the practical ap
proaches adopted by universities.
Chapter 5, Structures, looks at a range of challenges and issues in
volved in structuring a TTO in a university. These include an analy sis of
setting up a subsidiary com pany, good governance, how the office fits
within the university administration, and the internal organ ization of the
University, nor of Isis Innovation Ltd, the University of Oxford’s TT com
pany, with which I was involved (now called Oxford University Innova
tion). The focus is on TT from universities but is also relevant in relation
to government research councils, government research institutes, and hos
pitals. The trend in the UK in recent de cades has been to concentrate re
search activities within universities, with government- funded laboratories
being incorporated into the universities.
The book is divided into twelve chapters. The first chapter, Question
Time, explores two of the big questions for universities and TTOs, and in-
between these looks at how a TTO should conduct its business and how
a university can develop a generous approach. The first section “What then
How” encourages a university to first consider what it wants to achieve.
“Help Researchers” breaks down the approach of helping researchers who
want help to commercialize the results of their research, and “Be Gener
ous” encourages universities to adopt a generous approach with their TT
activities. Fi nally, “So What?” asks the fundamental question at the proj
ect level; what is the question you ask time and time again until you fi nally
get the answer that connects the science with the public.
Chapter 2, Coming Out, provides a history of university TT in the UK
(from 1948 onward), and in the US, albeit in less detail. The chapter de
scribes the development of national associations and networks that support
the activity, and the language used (in public) to describe the activity. The
title refers to how it has become acceptable to tell your friends that you
work in university TT and how they may now understand what that means.
Chapter 3, How It Works, looks at the resources a university needs to
put in place to create an effective TT environment, including the policy
areas involved.
In chapter 4, Why It Is Difficult, I consider a number of reasons why
university TT is difficult, from both within the university and from exter
nal challenges. The chapter then addresses how to start setting up a TTO
and a financial model for operating one; and, fi nally, it looks at the legal
framework for owner ship of intellectual property, and the practical ap
proaches adopted by universities.
Chapter 5, Structures, looks at a range of challenges and issues in
volved in structuring a TTO in a university. These include an analy sis of
setting up a subsidiary com pany, good governance, how the office fits
within the university administration, and the internal organ ization of the
Other documents randomly have
different content
different content
Myöhemmin Bakenkhonsu ja minä söimme illallista yhdessä Ptahin
temppelin virkahuoneessa — häntä nimitettiin ikänsä vuoksi
temppelin isäksi — ja silloin kuulin enemmän tuosta asiasta.
"Ana", sanoi hän, "sanonpa teille, että Egyptiä uhkaa sellainen
synkeys, jollaista ei ole milloinkaan nähty, ei edes silloinkaan, kun
luultiin niiniveläisten barbaarien valloittavan maan ja tekevän kansan
orjiksi. Amenmeseksestä tulee viides farao, jonka minä olen nähnyt
kruunattavan. Ensimmäinen kruunattiin silloin, kun minä olin pieni
lapsi, joka riipuin äitini viitan liepeissä, mutta en kertaakaan ole
nähnyt tällaista synkeyttä."
"Ehkä se johtuu siitä, että kruunu joutuu sellaiselle, jonka ei pitäisi
kantaa sitä, Bakenkhonsu."
Tämä pudisti päätään. "Ei aivan. Minä luulen, että tämä pimeys
tulee taivaasta, kuten valokin. Ihmiset pelkäävät, tietämättä mitä."
"Israelilaisiako?" kyselin minä.
"Nyt olette lähellä sitä, Ana, sillä epäilemättä heillä on paljon
tekemistä tässä asiassa. Jollei heitä olisi, kruunattaisiin huomenna
Seti eikä Amenmeses. Ja kertomus ihmeestä, jonka kaunis
hebrealainen nainen teki tuolla temppelissä, on levinnyt laajalti ja
pidetään sitä enteenä. Kerroinko jo teille, että kuusi päivää sitten
vihittiin siellä hieno, uusi jumalan kuvapatsas, ja seuraavana aamuna
se löydettiin makaamassa kyljellään tai oikeammin nojaten päätään
Mutin rintaa vasten?"
"Silloin on Merapi ainakin syytön, sillä hänhän on poistunut tästä
kaupungista."
temppelin virkahuoneessa — häntä nimitettiin ikänsä vuoksi
temppelin isäksi — ja silloin kuulin enemmän tuosta asiasta.
"Ana", sanoi hän, "sanonpa teille, että Egyptiä uhkaa sellainen
synkeys, jollaista ei ole milloinkaan nähty, ei edes silloinkaan, kun
luultiin niiniveläisten barbaarien valloittavan maan ja tekevän kansan
orjiksi. Amenmeseksestä tulee viides farao, jonka minä olen nähnyt
kruunattavan. Ensimmäinen kruunattiin silloin, kun minä olin pieni
lapsi, joka riipuin äitini viitan liepeissä, mutta en kertaakaan ole
nähnyt tällaista synkeyttä."
"Ehkä se johtuu siitä, että kruunu joutuu sellaiselle, jonka ei pitäisi
kantaa sitä, Bakenkhonsu."
Tämä pudisti päätään. "Ei aivan. Minä luulen, että tämä pimeys
tulee taivaasta, kuten valokin. Ihmiset pelkäävät, tietämättä mitä."
"Israelilaisiako?" kyselin minä.
"Nyt olette lähellä sitä, Ana, sillä epäilemättä heillä on paljon
tekemistä tässä asiassa. Jollei heitä olisi, kruunattaisiin huomenna
Seti eikä Amenmeses. Ja kertomus ihmeestä, jonka kaunis
hebrealainen nainen teki tuolla temppelissä, on levinnyt laajalti ja
pidetään sitä enteenä. Kerroinko jo teille, että kuusi päivää sitten
vihittiin siellä hieno, uusi jumalan kuvapatsas, ja seuraavana aamuna
se löydettiin makaamassa kyljellään tai oikeammin nojaten päätään
Mutin rintaa vasten?"
"Silloin on Merapi ainakin syytön, sillä hänhän on poistunut tästä
kaupungista."
"Tietysti hän on poistunut, sillä eikö Setikin ole mennyt? Mutta
luulen, että hän on jättänyt jotakin jälkeensä. Olkoon kuinka
tahansa, itse meidän uusi jumalainen herrammekin on peloissaan.
Hän näkee pahoja unia, Ana", lisäsi hän alentaen ääntään, "niin
pahoja, että hän on kutsunut luokseen Kiin, päätietäjän, selittämään
niitä hänelle."
"Ja mitä sanoi Kii?"
"Kii ei voinut sanoa mitään tai oikeammin ainoa vastaus, jonka
hän suvaitsi antaa hänelle ja hänen seuralaisilleen, kun nämä
kysyivät tulevaisuuttaan, oli se, että tämän jumalan hallitus tulisi
olemaan hyvin lyhyt ja että se loppuisi yhtä aikaa kuin hänen
elämänsäkin."
"Mikä luultavasti ei miellyttänyt jumalaa, Bakenkhonsu."
"Mikä ei ollenkaan miellyttänyt jumalaa. Hän uhkasi Kiitä. On
mieletöntä uhata suurta tietäjää, Ana, ja sen Kherheb sanoikin
hänelle katsoen häntä silmiin. Silloin farao pyysi anteeksi ja kysyi,
kuka seuraisi häntä valtaistuimelle, mutta Kii sanoi, ettei hän tiennyt,
sillä Kherheb, jota on uhattu, ei voi muistaa mitään — paitsi maksaa
takaisin uhkaajalle."
"Ja tiesikö hän sen, Bakenkhonsu?"
Vastauksen asemasta murensi vanha neuvonantaja jotakin hienoa
pöydälle, sitten sormellaan piirsi muruihin sakaalipäisen jumalan ja
kaksi höyhentä, ja senjälkeen nopealla liikkeellä pyyhkäisi murut
lattialle. "Seti!" kuiskasin minä, luettuani Setin nimen kuvakirjaimilla
piirrettynä, ja hän nyökytti päätään ja naurahti tapansa mukaan.
luulen, että hän on jättänyt jotakin jälkeensä. Olkoon kuinka
tahansa, itse meidän uusi jumalainen herrammekin on peloissaan.
Hän näkee pahoja unia, Ana", lisäsi hän alentaen ääntään, "niin
pahoja, että hän on kutsunut luokseen Kiin, päätietäjän, selittämään
niitä hänelle."
"Ja mitä sanoi Kii?"
"Kii ei voinut sanoa mitään tai oikeammin ainoa vastaus, jonka
hän suvaitsi antaa hänelle ja hänen seuralaisilleen, kun nämä
kysyivät tulevaisuuttaan, oli se, että tämän jumalan hallitus tulisi
olemaan hyvin lyhyt ja että se loppuisi yhtä aikaa kuin hänen
elämänsäkin."
"Mikä luultavasti ei miellyttänyt jumalaa, Bakenkhonsu."
"Mikä ei ollenkaan miellyttänyt jumalaa. Hän uhkasi Kiitä. On
mieletöntä uhata suurta tietäjää, Ana, ja sen Kherheb sanoikin
hänelle katsoen häntä silmiin. Silloin farao pyysi anteeksi ja kysyi,
kuka seuraisi häntä valtaistuimelle, mutta Kii sanoi, ettei hän tiennyt,
sillä Kherheb, jota on uhattu, ei voi muistaa mitään — paitsi maksaa
takaisin uhkaajalle."
"Ja tiesikö hän sen, Bakenkhonsu?"
Vastauksen asemasta murensi vanha neuvonantaja jotakin hienoa
pöydälle, sitten sormellaan piirsi muruihin sakaalipäisen jumalan ja
kaksi höyhentä, ja senjälkeen nopealla liikkeellä pyyhkäisi murut
lattialle. "Seti!" kuiskasin minä, luettuani Setin nimen kuvakirjaimilla
piirrettynä, ja hän nyökytti päätään ja naurahti tapansa mukaan.
"Ihmiset saavat toisinaan takaisin omansa, Ana, varsinkin, jos he
eivät etsi omaansa", sanoi hän. "Mutta jos niin paljon täytyy ensin
tapahtua, on se hirveätä. Uusi farao ei ole ainoa ihminen, joka
uneksii, Ana. Myöhäisempinä vuosinani olen tullut herkkäuniseksi ja
toisinaan uneksin, vaikka en ole taikuri, niinkuin Kii."
"Mitä uneksitte?"
"Näin unta, että suuret parvet marssivat aivankuin heinäsirkat
Egyptin yli. Niiden edellä kulki tulipatsas, jolla oli kaksi kättä. Toinen
piteli Amonia kurkusta ja toinen uutta faraota. Niiden jäljessä tuli
pilvipatsas, jossa näkyi kuin kääreistään irroitetun muumion haamu,
kuoleman haamu seisoen veden päällä, joka oli täynnä lukemattomia
kuolleita."
Nyt minulle muistui mieleen se kuva, jonka prinssi ja minä olimme
nähneet pilvissä tuolla Goshenin maassa, mutta siitä en virkkanut
mitään. Luulen kuitenkin, että Bakenkhonsu näki ajatukseni, sillä hän
kysyi:
"Uneksitteko te milloinkaan, ystäväni? Te näette näkyjä, jotka
toteutuvat — Amenmeses valtaistuimella, esimerkiksi. Ettekö tekin
toisinaan uneksi? Ettekö? No, entä prinssi sitten? Te näytätte
sellaiselta, ja aika on sovelias ja tärkeä. Oi, minä muistan! Te
uneksitte kumpikin, ei sellaisia näkyjä, jotka kulkevat Kiin
peloittavien silmien ohi, vaan sellaisia, joita kuu heijastaa
Memphiksen vedenpintaan, Israelin kuu. Ana, kuulkaa minua,
unohtakaa pois ruumis ja kasvattakaa henkeä, sillä se yksin on
onnea, josta nainen ja kaikki ilomme ovat vain maallisia
vertauskuvia, varjoja, jotka heijastavat kuoleman pilven läpi, joka on
meidän ja valon välissä. Näen, että ymmärrätte, koska muutamia
säteitä tuosta valosta on päässyt sydämeenne. Muistatteko, että
eivät etsi omaansa", sanoi hän. "Mutta jos niin paljon täytyy ensin
tapahtua, on se hirveätä. Uusi farao ei ole ainoa ihminen, joka
uneksii, Ana. Myöhäisempinä vuosinani olen tullut herkkäuniseksi ja
toisinaan uneksin, vaikka en ole taikuri, niinkuin Kii."
"Mitä uneksitte?"
"Näin unta, että suuret parvet marssivat aivankuin heinäsirkat
Egyptin yli. Niiden edellä kulki tulipatsas, jolla oli kaksi kättä. Toinen
piteli Amonia kurkusta ja toinen uutta faraota. Niiden jäljessä tuli
pilvipatsas, jossa näkyi kuin kääreistään irroitetun muumion haamu,
kuoleman haamu seisoen veden päällä, joka oli täynnä lukemattomia
kuolleita."
Nyt minulle muistui mieleen se kuva, jonka prinssi ja minä olimme
nähneet pilvissä tuolla Goshenin maassa, mutta siitä en virkkanut
mitään. Luulen kuitenkin, että Bakenkhonsu näki ajatukseni, sillä hän
kysyi:
"Uneksitteko te milloinkaan, ystäväni? Te näette näkyjä, jotka
toteutuvat — Amenmeses valtaistuimella, esimerkiksi. Ettekö tekin
toisinaan uneksi? Ettekö? No, entä prinssi sitten? Te näytätte
sellaiselta, ja aika on sovelias ja tärkeä. Oi, minä muistan! Te
uneksitte kumpikin, ei sellaisia näkyjä, jotka kulkevat Kiin
peloittavien silmien ohi, vaan sellaisia, joita kuu heijastaa
Memphiksen vedenpintaan, Israelin kuu. Ana, kuulkaa minua,
unohtakaa pois ruumis ja kasvattakaa henkeä, sillä se yksin on
onnea, josta nainen ja kaikki ilomme ovat vain maallisia
vertauskuvia, varjoja, jotka heijastavat kuoleman pilven läpi, joka on
meidän ja valon välissä. Näen, että ymmärrätte, koska muutamia
säteitä tuosta valosta on päässyt sydämeenne. Muistatteko, että
näitte sen loistavan sillä hetkellä, jolloin pieni tyttärenne kuoli? Niin,
tiesin sen. Se oli lahja, jonka hän jätti teille, lahja, joka kasvaa
sellaisessa rinnassa kuin teidän, jos vain tahdotte hylätä ruumiin ja
tehdä sille tilaa, Ana. Mies, älkää itkekö — naurakaa, kuten minä
teen, oho-ho! Antakaa minulle keppini ja hyvää yötä. Älkää
unohtako, että istumme yhdessä huomisissa kruunajaisissa, sillä te
olette 'Kuninkaan seuralainen', ja se on arvo, jota, kun se kerran on
annettu, ei uusi farao voi ottaa pois. Se on niinkuin hengen lahja,
Ana, vaikea saavuttaa, mutta kerran saavutettuna ikuisempi kuin
tähdet. Oi, miksi elän niin kauan minä, joka tahtoisin kylpeä siinä,
kuten lapsena oli tapani kylpeä Niilissä?"
* * * * *
Seuraavana päivänä määrättyyn aikaan menin palatsin suureen
saliin, jossa ensiksi olin nähnyt Meneptahin, ja otin minulle osoitetun
paikan. Se oli jotenkin takana, kenties siksi, ettei toivottu minun,
joka tunnettiin prinssin yksityiseksi kirjuriksi, muistuttavan Egyptiä
hänestä, esiintymällä sellaisessa paikassa, jossa kaikki voisivat nähdä
minut.
Vaikka sali olikin suuri, oli se ääriään myöten täynnä ihmisiä.
Sitäpaitsi ei siellä ollut mitään ainaista väkeä, vaan melkein kaikki
aatelisia ja Egyptin ylipappeja, näiden puolisoja ja tyttäriä, niin että
koko hämärä linna loisti kullasta ja jalokivistä, joita heillä oli
juhlapuvuissaan. Odotellessa nilkutti vanha Bakenkhonsu luokseni
ihmisten tehdessä tietä hänelle, ja minä näin hymyn hänen
sisäänpainuneissa silmissään.
"Meillä on huonot paikat, Ana", sanoi hän. "Mutta jos joku Egyptin
monista jumalista sattumalta vuodattaisi tulta faraon päälle, olemme
me silloin turvassa. Jumalista puhuttaessa", jatkoi hän kuiskaten,
tiesin sen. Se oli lahja, jonka hän jätti teille, lahja, joka kasvaa
sellaisessa rinnassa kuin teidän, jos vain tahdotte hylätä ruumiin ja
tehdä sille tilaa, Ana. Mies, älkää itkekö — naurakaa, kuten minä
teen, oho-ho! Antakaa minulle keppini ja hyvää yötä. Älkää
unohtako, että istumme yhdessä huomisissa kruunajaisissa, sillä te
olette 'Kuninkaan seuralainen', ja se on arvo, jota, kun se kerran on
annettu, ei uusi farao voi ottaa pois. Se on niinkuin hengen lahja,
Ana, vaikea saavuttaa, mutta kerran saavutettuna ikuisempi kuin
tähdet. Oi, miksi elän niin kauan minä, joka tahtoisin kylpeä siinä,
kuten lapsena oli tapani kylpeä Niilissä?"
* * * * *
Seuraavana päivänä määrättyyn aikaan menin palatsin suureen
saliin, jossa ensiksi olin nähnyt Meneptahin, ja otin minulle osoitetun
paikan. Se oli jotenkin takana, kenties siksi, ettei toivottu minun,
joka tunnettiin prinssin yksityiseksi kirjuriksi, muistuttavan Egyptiä
hänestä, esiintymällä sellaisessa paikassa, jossa kaikki voisivat nähdä
minut.
Vaikka sali olikin suuri, oli se ääriään myöten täynnä ihmisiä.
Sitäpaitsi ei siellä ollut mitään ainaista väkeä, vaan melkein kaikki
aatelisia ja Egyptin ylipappeja, näiden puolisoja ja tyttäriä, niin että
koko hämärä linna loisti kullasta ja jalokivistä, joita heillä oli
juhlapuvuissaan. Odotellessa nilkutti vanha Bakenkhonsu luokseni
ihmisten tehdessä tietä hänelle, ja minä näin hymyn hänen
sisäänpainuneissa silmissään.
"Meillä on huonot paikat, Ana", sanoi hän. "Mutta jos joku Egyptin
monista jumalista sattumalta vuodattaisi tulta faraon päälle, olemme
me silloin turvassa. Jumalista puhuttaessa", jatkoi hän kuiskaten,
"oletteko kuulleet, mitä tapahtui tunti sitten Taniksen Ptahin
temppelissä, josta juuri tulen? Farao ja kaikki kuninkaallisen perheen
jäsenet — paitsi yhtä — kulkivat tavan mukaan jumalan patsaan ohi,
jonka, kuten tiedätte, pitäisi nyökäyttää päätään merkiksi, että hän
valitsee ja hyväksyy kuninkaan. Amenmeseksen edellä kulki
prinsessa Userti, ja kun hän meni ohi, kumartui jumalan pää, sillä
minä näin sen, Vaikka kaikki väittivät, etteivät he nähneet sitä. Sitten
tuli farao — ja seisoi odottaen, mutta se ei kumartunut, vaikka papit
lausuivat vanhaan tapaan: 'Jumala tervehtii kuningasta'. Viimein hän
jatkoi matkaansa näyttäen synkältä kuin yö, ja toiset Rameseksen
jälkeläiset seurasivat järjestyksessä. Viimeisenä kaikista nilkutti
Saptah ja kuulkaa! Jumala kumarsi taas."
"Miten ja miksi se tekee sillä lailla", kysyin minä, "ja väärällä
ajalla?"
"Kysykää papeilta, Ana, tai Usertilta tai Saptahilta. Kenties ei tuota
jumalaista niskaa oltu öljytty pitkiin aikoihin, ehkä oli liiaksi tai liian
vähän öljytty, tai ehkä rukoukset — taikkapa nauhat — olivat
sotkeutuneet. Tai kenties farao oli kitsaasti antanut lahjoja suuren
jumalan huoneen virkakunnalle. Kuka olen minä, että ymmärtäisin
jumalien tiet? Siinä temppelissä, jossa minä palvelin viisikymmentä
vuotta sitten, Tebessä, ei teeskennelty kumartamista eikä vaivattu
päätä sillä, mikä kuninkaallinen suku tuli valtaistuimelle. Hiljaa! Farao
tulee."
Komeassa juhlakulkueessa, prinssien, neuvonantajien, naisten,
pappien ja vartijoiden ympäröimänä, Amenmeses ja kuninkaallinen
puoliso Urnure, suuri nainen, joka käveli kömpelösti, saapuivat saliin.
Se oli loistava seurue. Ylipappi Roi ja visiiri Nehesi ottivat faraon
vastaan ja veivät hänet valtaistuimelle. Kaikki heittäytyivät maahan,
temppelissä, josta juuri tulen? Farao ja kaikki kuninkaallisen perheen
jäsenet — paitsi yhtä — kulkivat tavan mukaan jumalan patsaan ohi,
jonka, kuten tiedätte, pitäisi nyökäyttää päätään merkiksi, että hän
valitsee ja hyväksyy kuninkaan. Amenmeseksen edellä kulki
prinsessa Userti, ja kun hän meni ohi, kumartui jumalan pää, sillä
minä näin sen, Vaikka kaikki väittivät, etteivät he nähneet sitä. Sitten
tuli farao — ja seisoi odottaen, mutta se ei kumartunut, vaikka papit
lausuivat vanhaan tapaan: 'Jumala tervehtii kuningasta'. Viimein hän
jatkoi matkaansa näyttäen synkältä kuin yö, ja toiset Rameseksen
jälkeläiset seurasivat järjestyksessä. Viimeisenä kaikista nilkutti
Saptah ja kuulkaa! Jumala kumarsi taas."
"Miten ja miksi se tekee sillä lailla", kysyin minä, "ja väärällä
ajalla?"
"Kysykää papeilta, Ana, tai Usertilta tai Saptahilta. Kenties ei tuota
jumalaista niskaa oltu öljytty pitkiin aikoihin, ehkä oli liiaksi tai liian
vähän öljytty, tai ehkä rukoukset — taikkapa nauhat — olivat
sotkeutuneet. Tai kenties farao oli kitsaasti antanut lahjoja suuren
jumalan huoneen virkakunnalle. Kuka olen minä, että ymmärtäisin
jumalien tiet? Siinä temppelissä, jossa minä palvelin viisikymmentä
vuotta sitten, Tebessä, ei teeskennelty kumartamista eikä vaivattu
päätä sillä, mikä kuninkaallinen suku tuli valtaistuimelle. Hiljaa! Farao
tulee."
Komeassa juhlakulkueessa, prinssien, neuvonantajien, naisten,
pappien ja vartijoiden ympäröimänä, Amenmeses ja kuninkaallinen
puoliso Urnure, suuri nainen, joka käveli kömpelösti, saapuivat saliin.
Se oli loistava seurue. Ylipappi Roi ja visiiri Nehesi ottivat faraon
vastaan ja veivät hänet valtaistuimelle. Kaikki heittäytyivät maahan,
torvet toitottivat ja vanha tervehdys: "Elämä! Veri! Voima! Farao!
Farao! Farao!" huudettiin.
Amenmeses nousi ja kumarsi, ja minä näin, että hänen kovat
kasvonsa olivat levottomat ja vanhentuneet. Sitten hän vannoi
jumalille ja ihmisille jonkun valan, jonka Roi luki hänelle, ja koko
seurueen edessä pani päähänsä kaksinkertaisen kruunun ja muut
koristeet, ja otti käteensä valtikan ja kultaisen sirpin. Heti sen
jälkeen tehtiin uskollisuuden vala. Ensimmäiseksi tuli prinsessa Userti
ja suuteli faraon kättä, mutta ei notkistanut polveaan. Kuitenkin hän
ensin puhui hänen kanssaan hetken. Me emme voineet kuulla, mitä
sanottiin, mutta jälkeenpäin saimme tietää, että hän vaati faraota
julkisesti toistamaan kaikki ne lupaukset, jotka hänen isänsä
Meneptah oli tehnyt hänelle, ja vahvistamaan hänen asemansa ja
oikeutensa. Lopuksi Amenmeses tekikin sen, vaikka minun mielestäni
hyvin vastahakoisesti.
Niin tuota juhlaa jatkettiin monin vanhanaikaisin juhlamenoin,
kunnes kaikki väsyivät odottaessaan hetkeä, jolloin farao puhuisi
kansalle. Tuota puhetta ei kuitenkaan koskaan pidetty, sillä äkkiä
näin nuo kaksi Israelin profeettaa, jotka olivat käyneet Meneptahia
tervehtimässä tässä samassa salissa, työntäytyvän eteenpäin.
Ihmiset vetäytyivät taaksepäin niin, että he menivät suoraan
valtaistuimen luo, eivätkä edes vartijat yrittäneet pysäyttää heidän
kulkuaan. Mitä he siellä sanoivat, en voinut kuulla, mutta luulen, että
he vaativat, että heidän kansansa sallittaisiin mennä palvelemaan
Jumalaansa tapansa mukaan, ja että Amenmeses kieltäytyi, kuten
Meneptahkin oli tehnyt. Silloin toinen miehistä heitti sauvansa
maahan ja se muuttui käärmeeksi, joka sihisi faraolle, jonka jälkeen
Kherheb Kii ja hänen seuralaisensa myöskin heittivät sauvansa
Farao! Farao!" huudettiin.
Amenmeses nousi ja kumarsi, ja minä näin, että hänen kovat
kasvonsa olivat levottomat ja vanhentuneet. Sitten hän vannoi
jumalille ja ihmisille jonkun valan, jonka Roi luki hänelle, ja koko
seurueen edessä pani päähänsä kaksinkertaisen kruunun ja muut
koristeet, ja otti käteensä valtikan ja kultaisen sirpin. Heti sen
jälkeen tehtiin uskollisuuden vala. Ensimmäiseksi tuli prinsessa Userti
ja suuteli faraon kättä, mutta ei notkistanut polveaan. Kuitenkin hän
ensin puhui hänen kanssaan hetken. Me emme voineet kuulla, mitä
sanottiin, mutta jälkeenpäin saimme tietää, että hän vaati faraota
julkisesti toistamaan kaikki ne lupaukset, jotka hänen isänsä
Meneptah oli tehnyt hänelle, ja vahvistamaan hänen asemansa ja
oikeutensa. Lopuksi Amenmeses tekikin sen, vaikka minun mielestäni
hyvin vastahakoisesti.
Niin tuota juhlaa jatkettiin monin vanhanaikaisin juhlamenoin,
kunnes kaikki väsyivät odottaessaan hetkeä, jolloin farao puhuisi
kansalle. Tuota puhetta ei kuitenkaan koskaan pidetty, sillä äkkiä
näin nuo kaksi Israelin profeettaa, jotka olivat käyneet Meneptahia
tervehtimässä tässä samassa salissa, työntäytyvän eteenpäin.
Ihmiset vetäytyivät taaksepäin niin, että he menivät suoraan
valtaistuimen luo, eivätkä edes vartijat yrittäneet pysäyttää heidän
kulkuaan. Mitä he siellä sanoivat, en voinut kuulla, mutta luulen, että
he vaativat, että heidän kansansa sallittaisiin mennä palvelemaan
Jumalaansa tapansa mukaan, ja että Amenmeses kieltäytyi, kuten
Meneptahkin oli tehnyt. Silloin toinen miehistä heitti sauvansa
maahan ja se muuttui käärmeeksi, joka sihisi faraolle, jonka jälkeen
Kherheb Kii ja hänen seuralaisensa myöskin heittivät sauvansa
maahan, jotka nekin muuttuivat käärmeiksi, vaikka minä saatoin
ainoastaan kuulla sihinän.
Sen jälkeen sali pimeni niin, etteivät ihmiset voineet nähdä
toistensa kasvoja, ja jokainen alkoi ääneensä huutaa seuralaistaan,
joka hämmingissä oli sekaantunut väkijoukkoon. Bakenkhonsu ja
minä jouduimme yhdessä ihmisten työntäminä ovelle, josta
iloksemme taas saimme nähdä taivaan.
Näin loppui Amenmeseksen kruunaus.
ainoastaan kuulla sihinän.
Sen jälkeen sali pimeni niin, etteivät ihmiset voineet nähdä
toistensa kasvoja, ja jokainen alkoi ääneensä huutaa seuralaistaan,
joka hämmingissä oli sekaantunut väkijoukkoon. Bakenkhonsu ja
minä jouduimme yhdessä ihmisten työntäminä ovelle, josta
iloksemme taas saimme nähdä taivaan.
Näin loppui Amenmeseksen kruunaus.
XII.
JABEZIN SANOMA.
Tuona yönä ei ollut ketään iloitsevaa kaupungin kaduilla, eikä
ketään, paitsi hovin suojissa ja saleissa, joka olisi juhlinut. Kuljin
torin poikki ja huomasin ihmisten kulkevan synkkinä edestakaisin tai
kuiskaten puhuvan keskenään. Äkkiä alkoi eräs mies, jonka kasvot oli
peitetty kaavulla, puhutella minua sanoen, että hänellä oli sanoma
isännälleni, prinssi Setille. Vastasin, etten ota mitään sanomia
oudolta muukalaiselta, jolloin hän työnsi päähineen taaksepäin, ja
minä näin, että se oli Jabez, Merapin setä. Minä kysyin häneltä, oliko
hän totellut prinssiä ja vienyt profeetan ruumiin, tuon, joka oli
yrittänyt murhata Merapin, Gosheniin ja kertonut vanhimmille syyn
miehen kuolemaan.
"Olen", vastasi hän, "eivätkä vanhimmat olleet vihaisia prinssille
siitä. He sanoivat, että heidän lähettiläänsä oli mennyt pitemmälle
kuin mitä hänellä oli oikeutta, sillä ne eivät milloinkaan olleet
käskeneet häntä kiroamaan Merapia, vielä vähemmin yrittämään
ottaa häntä hengiltä, ja että prinssi teki oikein tappaessaan sellaisen,
joka olisi tehnyt murhan hänen kuninkaallisten silmiensä edessä.
JABEZIN SANOMA.
Tuona yönä ei ollut ketään iloitsevaa kaupungin kaduilla, eikä
ketään, paitsi hovin suojissa ja saleissa, joka olisi juhlinut. Kuljin
torin poikki ja huomasin ihmisten kulkevan synkkinä edestakaisin tai
kuiskaten puhuvan keskenään. Äkkiä alkoi eräs mies, jonka kasvot oli
peitetty kaavulla, puhutella minua sanoen, että hänellä oli sanoma
isännälleni, prinssi Setille. Vastasin, etten ota mitään sanomia
oudolta muukalaiselta, jolloin hän työnsi päähineen taaksepäin, ja
minä näin, että se oli Jabez, Merapin setä. Minä kysyin häneltä, oliko
hän totellut prinssiä ja vienyt profeetan ruumiin, tuon, joka oli
yrittänyt murhata Merapin, Gosheniin ja kertonut vanhimmille syyn
miehen kuolemaan.
"Olen", vastasi hän, "eivätkä vanhimmat olleet vihaisia prinssille
siitä. He sanoivat, että heidän lähettiläänsä oli mennyt pitemmälle
kuin mitä hänellä oli oikeutta, sillä ne eivät milloinkaan olleet
käskeneet häntä kiroamaan Merapia, vielä vähemmin yrittämään
ottaa häntä hengiltä, ja että prinssi teki oikein tappaessaan sellaisen,
joka olisi tehnyt murhan hänen kuninkaallisten silmiensä edessä.
Kuitenkin he lisäsivät, että tuo kirous, jonka pappi kerran oli
lausunut, varmasti kohtaisi Merapia joko toisella tai toisella tavalla."
"Mitä hänen sitten pitäisi tehdä, Jabez?"
"En tiedä, kirjuri. Jos hän palaa kansansa luo, kenties hänet
vapautetaan siitä, mutta silloin hänen varmasti on naitava Laban. Se
on hänen valittavanaan."
"Ja mitä te tekisitte, jos olisitte hänen sijassaan, Jabez?"
"Luulen, että olisin siellä, missä olen, ja tekisin itseni hyvin
rakkaaksi Setille. Onhan mahdollista, että kirous menee hänen
ohitseen, sillä sitähän ei ole laillisesti hänelle määrätty. Mitä tietä hän
astuneekin, surut odottavat, ja pahinta kaikista, nainen toivoisi
saavansa tyydyttää sydämensä ennen kuin se kuolee, varsinkin jos
tuo sydän on sattunut kääntymään sellaiseen, josta tulee farao."
"Miksi sanotte: 'Josta tulee farao', Jabez?" kysyin minä, sillä me
seisoimme aivan kahden yksinäisessä paikassa.
"Sitä en voi sanoa teille", vastasi hän sukkelasti, "kuitenkin käy
niin kuin sanon. Hän, joka on valtaistuimella, on hullu niinkuin
Meneptah oli hullu, ja taistelee voimaa vastaan, joka on mahtavampi
kuin hänen, kunnes se painaa hänet maahan. Ainoastaan prinssin
sydämessä loistaa viisauden valo. Se, minkä tänään näitte, on vain
ensimmäinen monista ihmeistä, kirjuri Ana. En voi sanoa enempää."
"Mikä sitten on asianne, Jabez?"
"Tämä: Koska prinssi on koettanut kohdella hyvin Israelin kansaa
ja heidän tähtensä hylännyt kruunun, mitä sitten muille
tapahtuneekin, ei hänen tarvitse pelätä mitään. Mikään vaiva ei
lausunut, varmasti kohtaisi Merapia joko toisella tai toisella tavalla."
"Mitä hänen sitten pitäisi tehdä, Jabez?"
"En tiedä, kirjuri. Jos hän palaa kansansa luo, kenties hänet
vapautetaan siitä, mutta silloin hänen varmasti on naitava Laban. Se
on hänen valittavanaan."
"Ja mitä te tekisitte, jos olisitte hänen sijassaan, Jabez?"
"Luulen, että olisin siellä, missä olen, ja tekisin itseni hyvin
rakkaaksi Setille. Onhan mahdollista, että kirous menee hänen
ohitseen, sillä sitähän ei ole laillisesti hänelle määrätty. Mitä tietä hän
astuneekin, surut odottavat, ja pahinta kaikista, nainen toivoisi
saavansa tyydyttää sydämensä ennen kuin se kuolee, varsinkin jos
tuo sydän on sattunut kääntymään sellaiseen, josta tulee farao."
"Miksi sanotte: 'Josta tulee farao', Jabez?" kysyin minä, sillä me
seisoimme aivan kahden yksinäisessä paikassa.
"Sitä en voi sanoa teille", vastasi hän sukkelasti, "kuitenkin käy
niin kuin sanon. Hän, joka on valtaistuimella, on hullu niinkuin
Meneptah oli hullu, ja taistelee voimaa vastaan, joka on mahtavampi
kuin hänen, kunnes se painaa hänet maahan. Ainoastaan prinssin
sydämessä loistaa viisauden valo. Se, minkä tänään näitte, on vain
ensimmäinen monista ihmeistä, kirjuri Ana. En voi sanoa enempää."
"Mikä sitten on asianne, Jabez?"
"Tämä: Koska prinssi on koettanut kohdella hyvin Israelin kansaa
ja heidän tähtensä hylännyt kruunun, mitä sitten muille
tapahtuneekin, ei hänen tarvitse pelätä mitään. Mikään vaiva ei
kohtaa häntä eikä hänen lähellään olevia, esim. teitä, kirjuri Ana,
joka myöskin tahtoisitte kohdella meitä oikeuden mukaisesti.
Kuitenkin saattaa tapahtua, että veljentyttäreni Merapin vuoksi,
jonka päälle nuo kiroussanat ovat tulleet, kohtaa suuri suru sekä
prinssiä että häntä itseään. Sentähden kenties voi olla viisasta, että
hän jää Setin taloon, ja prinssi taas tekisi viisaasti kääntäessään
hänet takaisin oveltaan."
"Mikä suru?" kysyin minä hämmästyneenä hänen synkästä
puheestaan, mutta vastausta ei kuulunut, sillä hän oli mennyt.
Lähellä asuntoani kohtasin toisen miehen. Kuun valaistessa hänen
kasvojaan näin Kiin peloittavat silmät.
"Kirjuri Ana", sanoi hän, "te lähdette huomenna varhain
Memphikseen, ettekä kahden päivän kuluttua, kuten aioitte."
"Miten sen tiedätte, tietäjä Kii?" kysyin, sillä en ollut kenellekään
kertonut suunnitelmani muutoksesta, koska olin sen tehnyt vasta
sitten kuin Jabez oli poistunut.
"Minä en tiedä mitään, Ana, paitsi että uskollinen palvelija, joka on
saanut tietää kaiken, minkä te olette tänään kuullut, tahtoo kiiruhtaa
kertomaan siitä isännälleen, varsinkin jos siellä on joku toinenkin,
jolle hän haluaisi siitä ilmoittaa, kuten Bakenkhonsu tuumii."
"Bakenkhonsu puhuu liian paljon, mitä hän sitten tuumineekaan",
huudahdin äreästi.
"Vanha tulee suulaaksi. Te olitte tänään kruunajaisissa, ettekö
ollutkin?"
joka myöskin tahtoisitte kohdella meitä oikeuden mukaisesti.
Kuitenkin saattaa tapahtua, että veljentyttäreni Merapin vuoksi,
jonka päälle nuo kiroussanat ovat tulleet, kohtaa suuri suru sekä
prinssiä että häntä itseään. Sentähden kenties voi olla viisasta, että
hän jää Setin taloon, ja prinssi taas tekisi viisaasti kääntäessään
hänet takaisin oveltaan."
"Mikä suru?" kysyin minä hämmästyneenä hänen synkästä
puheestaan, mutta vastausta ei kuulunut, sillä hän oli mennyt.
Lähellä asuntoani kohtasin toisen miehen. Kuun valaistessa hänen
kasvojaan näin Kiin peloittavat silmät.
"Kirjuri Ana", sanoi hän, "te lähdette huomenna varhain
Memphikseen, ettekä kahden päivän kuluttua, kuten aioitte."
"Miten sen tiedätte, tietäjä Kii?" kysyin, sillä en ollut kenellekään
kertonut suunnitelmani muutoksesta, koska olin sen tehnyt vasta
sitten kuin Jabez oli poistunut.
"Minä en tiedä mitään, Ana, paitsi että uskollinen palvelija, joka on
saanut tietää kaiken, minkä te olette tänään kuullut, tahtoo kiiruhtaa
kertomaan siitä isännälleen, varsinkin jos siellä on joku toinenkin,
jolle hän haluaisi siitä ilmoittaa, kuten Bakenkhonsu tuumii."
"Bakenkhonsu puhuu liian paljon, mitä hän sitten tuumineekaan",
huudahdin äreästi.
"Vanha tulee suulaaksi. Te olitte tänään kruunajaisissa, ettekö
ollutkin?"
"Olin, ja jos näin oikein sieltä kaukaa, nuo hebrealaiset
profeetathan näyttivät voittavan teidät, Kherheb, joka harmittaa teitä
kovasti, niinkuin olitte harmissanne silloin temppelissä, kun Amon
kukistui."
"Se ei harmita minua, Ana. Jos minulla on kykyjä, voi olla toisia,
joilla on vielä suurempia kykyjä, kuten näin Amonin temppelissä.
Miksi sentähden hämmästyisin?"
"Kykyjä!" naurahdin minä, sillä tuona yönä oli mieleni kuohuksissa.
"Eikö viekkaus olisi parempi sana? Miten voitte muuttaa sauvan
käärmeeksi, asia, joka on aivan mahdoton ihmiselle?"
"Viekkaus voi olla parempi sana, sillä se tarkoittaa taitoa yhtä
paljon kuin petostakin. 'Mahdotonta ihmiselle'! Luuletteko senkin
jälkeen mitä näitte jonkun aikaa sitten Amonin temppelissä, että
mikään on mahdotonta miehelle tai naiselle? Kenties itsekin voisitte
tehdä yhtä paljon."
"Miksi pilkkaatte minua, Kii? Minä opiskelen kirjoja enkä
käärmeitten lumoamista."
Hän katseli minua tyynellä tavallaan, ikäänkuin tarkastellen, ei
kasvojani, vaan ajatuksiani niiden takaa. Sitten hän katsoi kädessään
olevaa keetripuista sauvaansa ja antoi sen minulle sanoen:
"Tarkastakaa tätä, Ana, ja sanokaa minulle, mikä se on."
"Olenko lapsi", vastasin suuttuneena, "etten tuntisi papin sauvaa?"
"Luulen, että teissä on jotakin lapsellista, Ana", hän mutisi, koko
ajan silmillään tuijottaen kasvoihini.
profeetathan näyttivät voittavan teidät, Kherheb, joka harmittaa teitä
kovasti, niinkuin olitte harmissanne silloin temppelissä, kun Amon
kukistui."
"Se ei harmita minua, Ana. Jos minulla on kykyjä, voi olla toisia,
joilla on vielä suurempia kykyjä, kuten näin Amonin temppelissä.
Miksi sentähden hämmästyisin?"
"Kykyjä!" naurahdin minä, sillä tuona yönä oli mieleni kuohuksissa.
"Eikö viekkaus olisi parempi sana? Miten voitte muuttaa sauvan
käärmeeksi, asia, joka on aivan mahdoton ihmiselle?"
"Viekkaus voi olla parempi sana, sillä se tarkoittaa taitoa yhtä
paljon kuin petostakin. 'Mahdotonta ihmiselle'! Luuletteko senkin
jälkeen mitä näitte jonkun aikaa sitten Amonin temppelissä, että
mikään on mahdotonta miehelle tai naiselle? Kenties itsekin voisitte
tehdä yhtä paljon."
"Miksi pilkkaatte minua, Kii? Minä opiskelen kirjoja enkä
käärmeitten lumoamista."
Hän katseli minua tyynellä tavallaan, ikäänkuin tarkastellen, ei
kasvojani, vaan ajatuksiani niiden takaa. Sitten hän katsoi kädessään
olevaa keetripuista sauvaansa ja antoi sen minulle sanoen:
"Tarkastakaa tätä, Ana, ja sanokaa minulle, mikä se on."
"Olenko lapsi", vastasin suuttuneena, "etten tuntisi papin sauvaa?"
"Luulen, että teissä on jotakin lapsellista, Ana", hän mutisi, koko
ajan silmillään tuijottaen kasvoihini.
Silloin tapahtui hirveätä. Sauva alkoi liikkua kädessäni ja kun
vilkaisin siihen, katso, se oli pitkä, keltainen käärme, jota pitelin
hännästä. Heitin tuon matelijan kirkaisten maahan, sillä se käänsi
päätään kuin pistääkseen minua. Ja tuossa tomussa se liikkui ja
kiemurteli pois minusta Kiitä kohden. Hetkistä myöhemmin se oli
vain sauva keltaisesta keetripuusta, vaikka minun ja Kiin välillä oli
käärmeen jälki hiekassa.
"Ana, on häpeämätöntä", sanoi Kii nostaessaan sauvansa, "syyttää
minua viekkaudesta samalla, kun itse koetatte hämmentää
silmänkääntäjäparan tällaisilla tempuilla."
En tiedä, mitä sanoin hänelle. Lopuksi kuitenkin arvelin, että hän
pian sanoisi minun voivan täyttää huoneen pimeydellä keskellä
päivää ja saada ihmiset kauhuihinsa.
Äkkiä hänen kasvonsa ja äänensä muuttuivat.
"Se kaikki on ollut leikkiä", sanoi hän. "Tahdotteko uudelleen ottaa
tämän sauvan ja ojentaa sen kuuta kohden? Te kieltäydytte ja teette
oikein, sillä ette te enkä minä voi peittää hänen kasvojaan. Ana,
koska te olette viisas tavallanne ja seurustelette vielä viisaamman
kanssa, ja olitte läsnä temppelissä, jolloin Amonin patsas särkyi tuon
noidan tahdosta, joka mitteli voimiaan kanssani ja voitti minut, niin
minä, suuri tietäjä, olen tullut kysymään teiltä — mistä oli lähtöisin
tuo pimeys tänään salissa?"
"Jumalasta, luullakseni", vastasin kuiskaten peloissani.
"Niin luulen minäkin, Ana. Mutta sanokaa minulle, tai pyytäkää
Merapia, Israelin kuuta, sanomaan minulle — mistä jumalasta? Oi,
sanonpa teille, että peloittava voima on liikkeellä tässä maassa ja
vilkaisin siihen, katso, se oli pitkä, keltainen käärme, jota pitelin
hännästä. Heitin tuon matelijan kirkaisten maahan, sillä se käänsi
päätään kuin pistääkseen minua. Ja tuossa tomussa se liikkui ja
kiemurteli pois minusta Kiitä kohden. Hetkistä myöhemmin se oli
vain sauva keltaisesta keetripuusta, vaikka minun ja Kiin välillä oli
käärmeen jälki hiekassa.
"Ana, on häpeämätöntä", sanoi Kii nostaessaan sauvansa, "syyttää
minua viekkaudesta samalla, kun itse koetatte hämmentää
silmänkääntäjäparan tällaisilla tempuilla."
En tiedä, mitä sanoin hänelle. Lopuksi kuitenkin arvelin, että hän
pian sanoisi minun voivan täyttää huoneen pimeydellä keskellä
päivää ja saada ihmiset kauhuihinsa.
Äkkiä hänen kasvonsa ja äänensä muuttuivat.
"Se kaikki on ollut leikkiä", sanoi hän. "Tahdotteko uudelleen ottaa
tämän sauvan ja ojentaa sen kuuta kohden? Te kieltäydytte ja teette
oikein, sillä ette te enkä minä voi peittää hänen kasvojaan. Ana,
koska te olette viisas tavallanne ja seurustelette vielä viisaamman
kanssa, ja olitte läsnä temppelissä, jolloin Amonin patsas särkyi tuon
noidan tahdosta, joka mitteli voimiaan kanssani ja voitti minut, niin
minä, suuri tietäjä, olen tullut kysymään teiltä — mistä oli lähtöisin
tuo pimeys tänään salissa?"
"Jumalasta, luullakseni", vastasin kuiskaten peloissani.
"Niin luulen minäkin, Ana. Mutta sanokaa minulle, tai pyytäkää
Merapia, Israelin kuuta, sanomaan minulle — mistä jumalasta? Oi,
sanonpa teille, että peloittava voima on liikkeellä tässä maassa ja
prinssi Seti teki viisaasti luopuessaan Egyptin valtaistuimesta ja
paetessaan Memphikseen. Sanokaa se hänelle, Ana."
Sitten hänkin oli poissa.
Nyt palasin turvallisesti Memphikseen ja kerroin kaiken prinssille,
joka kuunteli innokkaasti. Ainoastaan kerran hän oli kovasti liikutettu.
Se oli silloin, kun kerroin hänelle Usertin sanat, ettei tämä
milloinkaan tahtoisi nähdä hänen kasvojaan, jollei häntä haluttaisi
uudelleen palata valtaistuimelle. Tämän kuullessaan nousivat
kyyneleet prinssin silmiin ja hän alkoi kävellä edestakaisin
huoneessa.
"Kaatunut ei saa odottaa hellyyttä", sanoi hän, "ja epäilemättä,
Ana, pidätte mielettömänä, että olen harmissani tällaisesta
kohtelusta."
"En, prinssi, sillä minutkin on vaimoni jättänyt iäksi päiväksi, ja
tuska on unohtumaton."
"En ajattele puolisoani, Ana, sillä todellisuudessa ei hänen
Korkeutensa ole minulle mikään puoliso. Sillä mitkä lienevätkään
Egyptin vanhat lait, kuinka olisi voinut käydä toisin hänen ja minun
välilläni? Kaipaan sisarta. Sillä vaikka meillä ei ollut sama äiti,
kasvatettiin meidät yhdessä ja omalla tavallamme rakastimme
toisiamme, vaikka hänen huvinsa oli hallita minua ja minun taas
totella, ja maksaa hänelle takaisin pilkalla. Siksi hän on niin
suuttunut, kun nyt äkkiä olen hylännyt hänen hallituksensa,
seuratakseni omaa tahtoani, jolloin hän on kadottanut
valtaistuimen."
paetessaan Memphikseen. Sanokaa se hänelle, Ana."
Sitten hänkin oli poissa.
Nyt palasin turvallisesti Memphikseen ja kerroin kaiken prinssille,
joka kuunteli innokkaasti. Ainoastaan kerran hän oli kovasti liikutettu.
Se oli silloin, kun kerroin hänelle Usertin sanat, ettei tämä
milloinkaan tahtoisi nähdä hänen kasvojaan, jollei häntä haluttaisi
uudelleen palata valtaistuimelle. Tämän kuullessaan nousivat
kyyneleet prinssin silmiin ja hän alkoi kävellä edestakaisin
huoneessa.
"Kaatunut ei saa odottaa hellyyttä", sanoi hän, "ja epäilemättä,
Ana, pidätte mielettömänä, että olen harmissani tällaisesta
kohtelusta."
"En, prinssi, sillä minutkin on vaimoni jättänyt iäksi päiväksi, ja
tuska on unohtumaton."
"En ajattele puolisoani, Ana, sillä todellisuudessa ei hänen
Korkeutensa ole minulle mikään puoliso. Sillä mitkä lienevätkään
Egyptin vanhat lait, kuinka olisi voinut käydä toisin hänen ja minun
välilläni? Kaipaan sisarta. Sillä vaikka meillä ei ollut sama äiti,
kasvatettiin meidät yhdessä ja omalla tavallamme rakastimme
toisiamme, vaikka hänen huvinsa oli hallita minua ja minun taas
totella, ja maksaa hänelle takaisin pilkalla. Siksi hän on niin
suuttunut, kun nyt äkkiä olen hylännyt hänen hallituksensa,
seuratakseni omaa tahtoani, jolloin hän on kadottanut
valtaistuimen."
"Egyptin kuninkaallisen perijättären velvollisuus on aina ollut naida
Egyptin farao, prinssi, ja hän seurasi tuota velvollisuutta naimalla
sellaisen, josta piti tulla farao, ja siksi isku meni syvälle."
"Silloin hänen olisi parasta hylätä tuo hullu puolisonsa ja naida
farao. Mutta sitä ei hän milloinkaan tee. Hän on aina vihannut
Amenmesesta niin paljon, ettei mielellään tahdo olla edes samassa
paikassa hänen kanssaan. Eikä Amenmeseskaan naisi häntä, sillä
hän ei tahdo hallita sellaisen naisen avulla, jolla on suurempi oikeus
kruunuun kuin hänellä. Tästä lähtien täytyy minun kulkea yksin, jollei
— jollei — Jatkakaa kertomustanne, ystävä. Onpa hän ystävällinen,
kun suuruudessaan muistaa näin vähäpätöistä. Minun pitäisi muistaa
se, vaikka on totta, että painuneet päät joskus nousevat jälleen",
hän lisäsi katkerasti.
"Niin ainakin Jabez luulee, prinssi", ja minä kerroin hänelle, miten
israelilaiset olivat varmoja, että hänestä tulisi farao, johon prinssi
nauraen sanoi:
"Kenties, hehän ovat hyviä profeettoja. Omasta puolestani en
tiedä sitä enkä välitäkään. Tai ehkäpä Jabez huomaa jotakin
hyötyvänsä puhuessaan niin, sillä tiedättehän, että hän on taitava
kauppias."
"En luule sitä", vastasin ja pysähdyin.
"Puhuiko Jabez vielä jostakin muustakin asiasta, Ana? Neiti
Merapista, esimerkiksi?"
Tuntien, että se oli velvollisuuteni, kerroin hänelle kaiken, mistä
Jabez ja minä olimme keskustelleet, vaikka vähän ujostellen.
Egyptin farao, prinssi, ja hän seurasi tuota velvollisuutta naimalla
sellaisen, josta piti tulla farao, ja siksi isku meni syvälle."
"Silloin hänen olisi parasta hylätä tuo hullu puolisonsa ja naida
farao. Mutta sitä ei hän milloinkaan tee. Hän on aina vihannut
Amenmesesta niin paljon, ettei mielellään tahdo olla edes samassa
paikassa hänen kanssaan. Eikä Amenmeseskaan naisi häntä, sillä
hän ei tahdo hallita sellaisen naisen avulla, jolla on suurempi oikeus
kruunuun kuin hänellä. Tästä lähtien täytyy minun kulkea yksin, jollei
— jollei — Jatkakaa kertomustanne, ystävä. Onpa hän ystävällinen,
kun suuruudessaan muistaa näin vähäpätöistä. Minun pitäisi muistaa
se, vaikka on totta, että painuneet päät joskus nousevat jälleen",
hän lisäsi katkerasti.
"Niin ainakin Jabez luulee, prinssi", ja minä kerroin hänelle, miten
israelilaiset olivat varmoja, että hänestä tulisi farao, johon prinssi
nauraen sanoi:
"Kenties, hehän ovat hyviä profeettoja. Omasta puolestani en
tiedä sitä enkä välitäkään. Tai ehkäpä Jabez huomaa jotakin
hyötyvänsä puhuessaan niin, sillä tiedättehän, että hän on taitava
kauppias."
"En luule sitä", vastasin ja pysähdyin.
"Puhuiko Jabez vielä jostakin muustakin asiasta, Ana? Neiti
Merapista, esimerkiksi?"
Tuntien, että se oli velvollisuuteni, kerroin hänelle kaiken, mistä
Jabez ja minä olimme keskustelleet, vaikka vähän ujostellen.
"Tuo hebrealainen on paljosta varma, Ana, vieläpä siitäkin, kelle
Israelin kuu haluaisi loistaa. Kenties, ystäväni, hän haluaa
houkutella valollaan teitä tai jotakuta nuorukaista Goshenissa — ei
Labania — tai ehkäpä ei ketään."
"Minuako, prinssi, minuako?" huudahdin.
"Niin, Ana, olen varma, että haluaisitte sitä. Minun mielestäni
voitte kysyä hänen mieltään siinä asiassa. Älkää näyttäkö noin
hämmentyneeltä, mies, sillä hän, jonka aiotte naida, on liian kaino
sellaiseen. No, kertokaa minulle kruunajaisista."
Ollen iloinen, päästessäni puhumasta Merapista, kerroin laveasti
kaikesta, mitä oli tapahtunut farao Amenmeseksen noustessa
valtaistuimelle. Kun kuvailin hänelle, miten hebrealaisen profeetan
sauva oli muuttunut käärmeeksi, ja miten Kii ja hänen seuralaisensa
olivat tehneet saman ihmeen, nauroi prinssi ja sanoi, että ne olivat
pelkkiä silmänkääntäjien temppuja. Mutta kun kerroin pimeydestä,
joka peitti koko salin, ja kauhusta, joka täytti ihmisten sydämet, ja
Bakenkhonsun peloittavasta unesta, sekä sanoista, joilla Kii oli
hämmentänyt minut ja pilkannut minua, kuunteli hän hyvin vakavana
ja vastasi:
"Minä olen samaa mieltä kuin Kii tässä asiassa. Minäkin luulen,
että joku hirveä voima on likellä Egyptiä, sellainen, joka on kotoisin
Goshenin maasta, ja että tein viisaasti kieltäytyessäni
valtaistuimesta. Mutta miltä jumalalta nuo vaivat ovat lähtöisin, sitä
en tiedä. Kenties aika sen meille näyttää. Sillävälin, jos on mitään
perää noitten hebrealaisten profeettojen puheessa, mistä Jabez
kertoi, te ja minä ainakin saamme levätä rauhassa, joka on parempi
kuin faraon onni valtaistuimella, jota Userti tavoittelee. Joka
tapauksessa tätä leikkiä kannattaa katsella. Olette tehnyt tehtävänne
Israelin kuu haluaisi loistaa. Kenties, ystäväni, hän haluaa
houkutella valollaan teitä tai jotakuta nuorukaista Goshenissa — ei
Labania — tai ehkäpä ei ketään."
"Minuako, prinssi, minuako?" huudahdin.
"Niin, Ana, olen varma, että haluaisitte sitä. Minun mielestäni
voitte kysyä hänen mieltään siinä asiassa. Älkää näyttäkö noin
hämmentyneeltä, mies, sillä hän, jonka aiotte naida, on liian kaino
sellaiseen. No, kertokaa minulle kruunajaisista."
Ollen iloinen, päästessäni puhumasta Merapista, kerroin laveasti
kaikesta, mitä oli tapahtunut farao Amenmeseksen noustessa
valtaistuimelle. Kun kuvailin hänelle, miten hebrealaisen profeetan
sauva oli muuttunut käärmeeksi, ja miten Kii ja hänen seuralaisensa
olivat tehneet saman ihmeen, nauroi prinssi ja sanoi, että ne olivat
pelkkiä silmänkääntäjien temppuja. Mutta kun kerroin pimeydestä,
joka peitti koko salin, ja kauhusta, joka täytti ihmisten sydämet, ja
Bakenkhonsun peloittavasta unesta, sekä sanoista, joilla Kii oli
hämmentänyt minut ja pilkannut minua, kuunteli hän hyvin vakavana
ja vastasi:
"Minä olen samaa mieltä kuin Kii tässä asiassa. Minäkin luulen,
että joku hirveä voima on likellä Egyptiä, sellainen, joka on kotoisin
Goshenin maasta, ja että tein viisaasti kieltäytyessäni
valtaistuimesta. Mutta miltä jumalalta nuo vaivat ovat lähtöisin, sitä
en tiedä. Kenties aika sen meille näyttää. Sillävälin, jos on mitään
perää noitten hebrealaisten profeettojen puheessa, mistä Jabez
kertoi, te ja minä ainakin saamme levätä rauhassa, joka on parempi
kuin faraon onni valtaistuimella, jota Userti tavoittelee. Joka
tapauksessa tätä leikkiä kannattaa katsella. Olette tehnyt tehtävänne
hyvin, Ana. Menkää lepäämään sillä välin kuin minä ajattelen kaikkea
sitä, mitä olette kertonut."
* * * * *
Oli ilta, ja kun palatsissa oli kovin kuuma, menin puutarhan
pieneen huvimajaan, jossa Seti ja minä tapasimme lueskella,
istuuduin sinne ja kun olin väsynyt, nukahdin siihen. Uneksin
naisesta, joka itki ja kun sitten heräsin, oli tullut yö ja täysi kuu loisti
taivaalla. Sen säteet valaisivat edessäni olevan puutarhan.
Tämän pikku majan edessä, kuten olen kertonut, kasvoi puita,
jotka tänä vuoden aikana olivat täynnä valkeita kukkia. Näiden
puiden suojassa oli penkki, joka oli rakennettu auringon kuivaamista
tiileistä. Sillä istui nainen, jonka tunsin Merapiksi. Hänkin oli
surullinen, sillä vaikka pää oli alaspainuneena ja pitkä tukka peitti
kasvot, kuulin hänen hiljaiset huokauksensa.
Tuo näky liikutti minua suuresti ja muistin, mitä prinssi oli sanonut
minulle. Hänhän oli käskenyt minua kysymään Merapilta, ajatteliko
hän yhtään minua. Jos siis tekisin sen, ei minua voitaisi moittia siitä.
Olin kuitenkin varma, ettei hänen sydämensä kuulunut minulle,
vaikka — totta puhuakseni — toivoin hartaasti asian olevan toisin.
Kuka katselisikaan haikaraa rämeikössä silloin, kun laajasiipinen
kotka leijailee taivaalla.
Paha ajatus tuli mieleeni. Otaksutaan, että tuon istujan silmät
olivat kiintyneet kotkaan, ilmojen herraan Otaksutaan, että hän
jumaloi tuota kotkaa, että hän rakasti sitä siksi, että sen koti oli
taivas ja koska se oli kaikkien lintujen kuningas. Ja otaksutaan, että
joku huomauttaisi hänelle, että jos hän houkuttelee sen maan päälle
taivaan loistavasta vapaudesta, tuottaa hän sille orjuuden tai
sitä, mitä olette kertonut."
* * * * *
Oli ilta, ja kun palatsissa oli kovin kuuma, menin puutarhan
pieneen huvimajaan, jossa Seti ja minä tapasimme lueskella,
istuuduin sinne ja kun olin väsynyt, nukahdin siihen. Uneksin
naisesta, joka itki ja kun sitten heräsin, oli tullut yö ja täysi kuu loisti
taivaalla. Sen säteet valaisivat edessäni olevan puutarhan.
Tämän pikku majan edessä, kuten olen kertonut, kasvoi puita,
jotka tänä vuoden aikana olivat täynnä valkeita kukkia. Näiden
puiden suojassa oli penkki, joka oli rakennettu auringon kuivaamista
tiileistä. Sillä istui nainen, jonka tunsin Merapiksi. Hänkin oli
surullinen, sillä vaikka pää oli alaspainuneena ja pitkä tukka peitti
kasvot, kuulin hänen hiljaiset huokauksensa.
Tuo näky liikutti minua suuresti ja muistin, mitä prinssi oli sanonut
minulle. Hänhän oli käskenyt minua kysymään Merapilta, ajatteliko
hän yhtään minua. Jos siis tekisin sen, ei minua voitaisi moittia siitä.
Olin kuitenkin varma, ettei hänen sydämensä kuulunut minulle,
vaikka — totta puhuakseni — toivoin hartaasti asian olevan toisin.
Kuka katselisikaan haikaraa rämeikössä silloin, kun laajasiipinen
kotka leijailee taivaalla.
Paha ajatus tuli mieleeni. Otaksutaan, että tuon istujan silmät
olivat kiintyneet kotkaan, ilmojen herraan Otaksutaan, että hän
jumaloi tuota kotkaa, että hän rakasti sitä siksi, että sen koti oli
taivas ja koska se oli kaikkien lintujen kuningas. Ja otaksutaan, että
joku huomauttaisi hänelle, että jos hän houkuttelee sen maan päälle
taivaan loistavasta vapaudesta, tuottaa hän sille orjuuden tai
kuoleman ansanvirittäjän käsissä. Eikö silloin tuo rakastunut katselija
sanoisi: "Lennelköön se vapaana ja onnellisena, miten paljon
kaipaankin katsella sitä", ja kun se olisi kadonnut näkyvistä, kenties
hänen silmänsä kääntyisivät haikaraparkaan?
Jabez oli sanonut minulle, että jos tämä nainen ja prinssi
rakastuisivat toisiinsa, tuottaisi hän prinssille paljon surua. Jos
kertoisin sen hänelle, uskoisi hän sen varmasti, sillä hänhän luottaa
kansansa ennustuksiin. Sitäpaitsi, mitä ikinä hänen sydämensä
kuiskisikin, ollen ylevämielinen ei hän milloinkaan suostuisi tekemään
sellaista, mikä tuottaisi ikävyyttä Setille, vaikkapa sitten luopuessaan
hänestä hänen oma sydämensä vaipuisikin suruun. Eikä hän palaisi
hebrealaistenkaan luo joutuakseen sen käsiin, jota hän vihasi. Silloin
kenties minä — Puhuisinko hänelle? Jollei Jabez olisi tarkoittanut,
että asia pitäisi tulla hänen tietoonsa, olisiko hän ollenkaan
puhunutkaan siitä? Lyhyesti sanoen eikö se ollut velvollisuuteni häntä
kohtaan ja kenties myös prinssiä kohtaan, joka silloin säästyisi
tulevilta onnettomuuksilta.
Sellaiset ajatukset kiusasivat mieltäni. Miten voitin ne, en tiedä. En
ainakaan omalla voimallani, siitä olen varma, sillä tuona hetkenä olin
mielettömänä rakkaudesta tuota suloista ja ihanaa neitoa kohtaan,
joka istui edessäni, ja hulluudessani, luulen, olisin antanut elämäni
saadakseni suudella hänen kättään. Mutta en yksin hänenkään
tähtensä, sillä kiihkoisa rakkaus on hyvin itsekästä. Ei, uskon
voittaneeni siksi, että rakkaus, jota tunsin prinssiä kohtaan, oli
syvempi ja todellisempi kuin mitä olisin voinut tuntea ketään naista
kohtaan, ja tiesin hyvin, että jollei Merapi olisi ollut näkyvissäni, ei
milloinkaan tuollainen petos olisi vallannut sydäntäni. Sillä olin
varma, vaikka prinssi ei ollut sitä koskaan minulle sanonut, että hän
rakasti Merapia ja halusi hänet toverikseen kaikista maallisista
sanoisi: "Lennelköön se vapaana ja onnellisena, miten paljon
kaipaankin katsella sitä", ja kun se olisi kadonnut näkyvistä, kenties
hänen silmänsä kääntyisivät haikaraparkaan?
Jabez oli sanonut minulle, että jos tämä nainen ja prinssi
rakastuisivat toisiinsa, tuottaisi hän prinssille paljon surua. Jos
kertoisin sen hänelle, uskoisi hän sen varmasti, sillä hänhän luottaa
kansansa ennustuksiin. Sitäpaitsi, mitä ikinä hänen sydämensä
kuiskisikin, ollen ylevämielinen ei hän milloinkaan suostuisi tekemään
sellaista, mikä tuottaisi ikävyyttä Setille, vaikkapa sitten luopuessaan
hänestä hänen oma sydämensä vaipuisikin suruun. Eikä hän palaisi
hebrealaistenkaan luo joutuakseen sen käsiin, jota hän vihasi. Silloin
kenties minä — Puhuisinko hänelle? Jollei Jabez olisi tarkoittanut,
että asia pitäisi tulla hänen tietoonsa, olisiko hän ollenkaan
puhunutkaan siitä? Lyhyesti sanoen eikö se ollut velvollisuuteni häntä
kohtaan ja kenties myös prinssiä kohtaan, joka silloin säästyisi
tulevilta onnettomuuksilta.
Sellaiset ajatukset kiusasivat mieltäni. Miten voitin ne, en tiedä. En
ainakaan omalla voimallani, siitä olen varma, sillä tuona hetkenä olin
mielettömänä rakkaudesta tuota suloista ja ihanaa neitoa kohtaan,
joka istui edessäni, ja hulluudessani, luulen, olisin antanut elämäni
saadakseni suudella hänen kättään. Mutta en yksin hänenkään
tähtensä, sillä kiihkoisa rakkaus on hyvin itsekästä. Ei, uskon
voittaneeni siksi, että rakkaus, jota tunsin prinssiä kohtaan, oli
syvempi ja todellisempi kuin mitä olisin voinut tuntea ketään naista
kohtaan, ja tiesin hyvin, että jollei Merapi olisi ollut näkyvissäni, ei
milloinkaan tuollainen petos olisi vallannut sydäntäni. Sillä olin
varma, vaikka prinssi ei ollut sitä koskaan minulle sanonut, että hän
rakasti Merapia ja halusi hänet toverikseen kaikista maallisista
esteistä huolimatta, ja jos nyt sanoisin Merapille nuo sanat, ei hän
milloinkaan suostuisi siihen.
Ja niin voitin itseni, mutta vapisin kuin lapsi ja toivoin, etten olisi
syntynytkään tuntemaan kielletyn rakkauden tuskia, kuten olin
kokenut petetyn rakkauden kipuja. Palkan sain aivan pian, sillä juuri
silloin tarttui hän koristeeseen, joka riippui hänen valkean pukunsa
rintamuksessa, ja piteli sitä kuun valoa vastaan kuin tarkastellakseen
sitä. Tunsin sen heti paikalla. Se oli tuo kuninkaallinen, lasurikivinen
kovakuoriainen, jolla prinssi Goshenissa oli kiinnittänyt siteen
Merapin loukkautuneeseen jalkaan, ja jonka joku voima tempaisi
hänen rinnastaan tuona yönä temppelissä, jolloin Amonin patsas
sortui.
Hän katseli sitä kauan ja tarkasti, ja silmättyään ympärilleen
ollakseen varma, että hän oli yksin, painoi hän sen huuliaan vastaan
ja suuteli sitä kiihkoisesti kolme kertaa, kuiskien samalla jotakin,
mitä en voinut erottaa. Silloin putosivat suomukset silmistäni ja
tiesin, että hän rakasti Setiä. Oi, kuinka kiitin suojelusjumalaani siitä,
että se oli varjellut minut tarpeettomalta häpeältä.
Pyyhin kylmän hien otsaltani ja olin poistumaisillani, aikoen
ohimennessäni sanoa ainoastaan niin monta sanaa kuin olisi
välttämätöntä, kun katsoessani ylös näin miehen seisovan Merapin
takana katsellen häntä, tämän kiinnittäessä koristusta pukuunsa.
Epäröidessäni hetken kuulin miehen puhuvan ja tunsin sen Setin
ääneksi. Silloin ajattelin uudelleen paeta, mutta kun olen luonteeltani
arka, pelkäsin näyttää itseäni, kunnes se oli liian myöhäistä, ja
tuumin, että prinssi jälkeenpäin tekisi minut sukkeluutensa
maalitauluksi. Niin istuin sitten äänettömänä ja hiljaa, kuullen ja
nähden kaiken vasten tahtoani.
milloinkaan suostuisi siihen.
Ja niin voitin itseni, mutta vapisin kuin lapsi ja toivoin, etten olisi
syntynytkään tuntemaan kielletyn rakkauden tuskia, kuten olin
kokenut petetyn rakkauden kipuja. Palkan sain aivan pian, sillä juuri
silloin tarttui hän koristeeseen, joka riippui hänen valkean pukunsa
rintamuksessa, ja piteli sitä kuun valoa vastaan kuin tarkastellakseen
sitä. Tunsin sen heti paikalla. Se oli tuo kuninkaallinen, lasurikivinen
kovakuoriainen, jolla prinssi Goshenissa oli kiinnittänyt siteen
Merapin loukkautuneeseen jalkaan, ja jonka joku voima tempaisi
hänen rinnastaan tuona yönä temppelissä, jolloin Amonin patsas
sortui.
Hän katseli sitä kauan ja tarkasti, ja silmättyään ympärilleen
ollakseen varma, että hän oli yksin, painoi hän sen huuliaan vastaan
ja suuteli sitä kiihkoisesti kolme kertaa, kuiskien samalla jotakin,
mitä en voinut erottaa. Silloin putosivat suomukset silmistäni ja
tiesin, että hän rakasti Setiä. Oi, kuinka kiitin suojelusjumalaani siitä,
että se oli varjellut minut tarpeettomalta häpeältä.
Pyyhin kylmän hien otsaltani ja olin poistumaisillani, aikoen
ohimennessäni sanoa ainoastaan niin monta sanaa kuin olisi
välttämätöntä, kun katsoessani ylös näin miehen seisovan Merapin
takana katsellen häntä, tämän kiinnittäessä koristusta pukuunsa.
Epäröidessäni hetken kuulin miehen puhuvan ja tunsin sen Setin
ääneksi. Silloin ajattelin uudelleen paeta, mutta kun olen luonteeltani
arka, pelkäsin näyttää itseäni, kunnes se oli liian myöhäistä, ja
tuumin, että prinssi jälkeenpäin tekisi minut sukkeluutensa
maalitauluksi. Niin istuin sitten äänettömänä ja hiljaa, kuullen ja
nähden kaiken vasten tahtoani.
"Mitä koristetta, neiti Merapi, te ihailette ja hyväilette niin
innokkaasti?" kysyi Seti hiljaisella äänellään, jossa niin usein oli
naurun vivahdusta.
Merapi huudahti ja hypähtäessään ylös näki hänet.
"Oi, herrani", vastasi hän, "suokaa anteeksi palvelijallenne. Istuin
täällä viileässä, kuten annoitte minulle luvan tehdä, ja kuu oli niin
kirkas — että halusin nähdä voisinko sen valossa lukea, mitä tähän
kovakuoriaiseen on kirjoitettu."
"En milloinkaan ennen," tuumin itsekseni, "ole nähnyt sellaista,
joka lukee huulillaan, vaikka totta kyllä, käyttihän hän ensin
silmiäänkin."
"Ja osasitteko, neiti? Saanko minäkin koettaa?"
Hyvin hitaasti ja punastuen niin, että kuun valossakin saattoi sen
nähdä, otti hän esiin koristeen ja ojensi sen hänelle.
"Tämä on varmasti tuttu minulle? Enkö ole nähnyt sitä ennen?"
kysyi prinssi.
"Kenties. Se oli minulla tuona yönä temppelissä teidän
korkeutenne."
"Teidän ei pidä nimittää minua enää niin. Minulla ei ole enään
mitään arvoa Egyptissä."
"Tiedän — kansani tähden. Oi, se on jaloa."
"Mutta tuosta kuoriaisesta oli puhe —" keskeytti hän, heilauttaen
kättään. "Varmasti se on sama, jolla haavanne side kiinnitettiin —
innokkaasti?" kysyi Seti hiljaisella äänellään, jossa niin usein oli
naurun vivahdusta.
Merapi huudahti ja hypähtäessään ylös näki hänet.
"Oi, herrani", vastasi hän, "suokaa anteeksi palvelijallenne. Istuin
täällä viileässä, kuten annoitte minulle luvan tehdä, ja kuu oli niin
kirkas — että halusin nähdä voisinko sen valossa lukea, mitä tähän
kovakuoriaiseen on kirjoitettu."
"En milloinkaan ennen," tuumin itsekseni, "ole nähnyt sellaista,
joka lukee huulillaan, vaikka totta kyllä, käyttihän hän ensin
silmiäänkin."
"Ja osasitteko, neiti? Saanko minäkin koettaa?"
Hyvin hitaasti ja punastuen niin, että kuun valossakin saattoi sen
nähdä, otti hän esiin koristeen ja ojensi sen hänelle.
"Tämä on varmasti tuttu minulle? Enkö ole nähnyt sitä ennen?"
kysyi prinssi.
"Kenties. Se oli minulla tuona yönä temppelissä teidän
korkeutenne."
"Teidän ei pidä nimittää minua enää niin. Minulla ei ole enään
mitään arvoa Egyptissä."
"Tiedän — kansani tähden. Oi, se on jaloa."
"Mutta tuosta kuoriaisesta oli puhe —" keskeytti hän, heilauttaen
kättään. "Varmasti se on sama, jolla haavanne side kiinnitettiin —
oh, vuosia sitten!"
"Niin, se on sama", vastasi hän katsellen alas.
"Tiesin sen. Ja kun annoin sen teille, sanoin jotakin, joka minusta
silloin tuntui koko hyvin sanotulta. Mitä se oli? En voi muistaa.
Oletteko tekin unohtanut?"
"Olen — tarkoitan — en. Te sanoitte, että minulla oli nyt koko
Egypti jalkani alla, ja puhuitte kovakuoriaisen reunakoristeesta."
"Ah! Nyt muistan. Miten oikea ja samalla miten väärä oli tuo
sukkeluus — tai ennustus."
"Miten voi joku asia olla sekä oikea että väärä, prinssi?"
"Sen voisin todistaa teille hyvin helposti, mutta se ottaisi aikaa
tunnin tai enemmänkin, joten jääköön toiseksi kertaa. Tämä
kuoriainen on mitätön esine, antakaa se takaisin minulle ja te saatte
paremman. Tai haluaisitteko mieluummin tämän sormuksen? Kun en
enään ole Egyptin prinssi, on se aivan tarpeeton minulla."
"Pitäkää kuoriainen, prinssi. Sehän on teidän omanne. Mutta minä
en ota kuninkaallista sormusta, koska se on —"
"— tarpeeton minulle, ettekä te halua sellaista, mikä on arvoton
antajalle. Oi, minä valitsen niin huonosti sanani, mutta en sitä
tarkoittanut."
"Ei, prinssi, vaan siksi, että teidän kultainen sormuksenne on liian
iso pieneen käteeni."
"Niin, se on sama", vastasi hän katsellen alas.
"Tiesin sen. Ja kun annoin sen teille, sanoin jotakin, joka minusta
silloin tuntui koko hyvin sanotulta. Mitä se oli? En voi muistaa.
Oletteko tekin unohtanut?"
"Olen — tarkoitan — en. Te sanoitte, että minulla oli nyt koko
Egypti jalkani alla, ja puhuitte kovakuoriaisen reunakoristeesta."
"Ah! Nyt muistan. Miten oikea ja samalla miten väärä oli tuo
sukkeluus — tai ennustus."
"Miten voi joku asia olla sekä oikea että väärä, prinssi?"
"Sen voisin todistaa teille hyvin helposti, mutta se ottaisi aikaa
tunnin tai enemmänkin, joten jääköön toiseksi kertaa. Tämä
kuoriainen on mitätön esine, antakaa se takaisin minulle ja te saatte
paremman. Tai haluaisitteko mieluummin tämän sormuksen? Kun en
enään ole Egyptin prinssi, on se aivan tarpeeton minulla."
"Pitäkää kuoriainen, prinssi. Sehän on teidän omanne. Mutta minä
en ota kuninkaallista sormusta, koska se on —"
"— tarpeeton minulle, ettekä te halua sellaista, mikä on arvoton
antajalle. Oi, minä valitsen niin huonosti sanani, mutta en sitä
tarkoittanut."
"Ei, prinssi, vaan siksi, että teidän kultainen sormuksenne on liian
iso pieneen käteeni."
"Miten voitte sen sanoa, ennen kuin olette koettanut? Sekin on
kompastus, mikä kenties olisi myös hyvitettävä."
Sitten hän nauroi ja Merapikin nauroi, mutta ei hän kuitenkaan
ottanut sormusta.
"Oletteko nähnyt Anaa?" jatkoi prinssi. "Luulen, että hän etsii teitä
sellaisella kiireellä, että hän tuskin saattoi lopettaa kerrottavansa
minulle."
"Sanoiko hän niin?"
"Ei, hän vain näytti siltä. Ja niin selvästi, että käskin hänen heti
paikalla etsiä teidät. Hän vastasi menevänsä lepäämään pitkän
matkansa jälkeen, tai kenties minä sanoin, että hänen pitäisi se
tehdä. Unohdin sen, kun on niin paljon muuta ajateltavaa näin
ihanana yönä."
"Miksi Ana halusi nähdä minua, prinssi?"
"Kuinka voin sen tietää? Miksi mies, joka vielä on nuori — haluaa
nähdä suloista ja kaunista naista? Oh! Nyt muistankin. Hän tapasi
Taniksessa setänne, joka tiedusteli teidän vointianne. Kenties hän
siksi haluaa nähdä teitä."
"En halua kuulla sedästäni. Hän muistuttaa minulle liian paljon
asioista, jotka tuottavat tuskaa, ja on öitä, jolloin haluaa paeta
tuskaa, jonka aamulla varmasti taas löytää."
"Oletteko vielä samaa mieltä palaamisesta kansanne luo?" kysyi
prinssi vakavammin.
"Olen. Oi, älkää sanoko, että lähetätte minut täältä tuonne —"
kompastus, mikä kenties olisi myös hyvitettävä."
Sitten hän nauroi ja Merapikin nauroi, mutta ei hän kuitenkaan
ottanut sormusta.
"Oletteko nähnyt Anaa?" jatkoi prinssi. "Luulen, että hän etsii teitä
sellaisella kiireellä, että hän tuskin saattoi lopettaa kerrottavansa
minulle."
"Sanoiko hän niin?"
"Ei, hän vain näytti siltä. Ja niin selvästi, että käskin hänen heti
paikalla etsiä teidät. Hän vastasi menevänsä lepäämään pitkän
matkansa jälkeen, tai kenties minä sanoin, että hänen pitäisi se
tehdä. Unohdin sen, kun on niin paljon muuta ajateltavaa näin
ihanana yönä."
"Miksi Ana halusi nähdä minua, prinssi?"
"Kuinka voin sen tietää? Miksi mies, joka vielä on nuori — haluaa
nähdä suloista ja kaunista naista? Oh! Nyt muistankin. Hän tapasi
Taniksessa setänne, joka tiedusteli teidän vointianne. Kenties hän
siksi haluaa nähdä teitä."
"En halua kuulla sedästäni. Hän muistuttaa minulle liian paljon
asioista, jotka tuottavat tuskaa, ja on öitä, jolloin haluaa paeta
tuskaa, jonka aamulla varmasti taas löytää."
"Oletteko vielä samaa mieltä palaamisesta kansanne luo?" kysyi
prinssi vakavammin.
"Olen. Oi, älkää sanoko, että lähetätte minut täältä tuonne —"
Categories
EducationDownload
Download Slideshow Get the original presentation fileQuick Actions
Statistics
- Views 5
- Slides 38
- Favorites 1
- Age 238 days
Related Slideshows
11
TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk
MaAngelicaCanceran
34 views
12
LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx
JojitGueta
29 views
60
GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru
MaAngelicaCanceran
45 views
26
Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx
KaistaGlow
45 views
![Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx](https://slidepub.com/thumb/5828/284015828.jpg)
54
Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx
acecamero20
28 views
7
Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd
acecamero20
29 views