Vector Mechanics For Engineers: Dynamics 11th Edition Ferdinand P. Beer - eBook PDF

Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.com
Vector Mechanics For Engineers: Dynamics 11th
Edition Ferdinand P. Beer - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/vector-mechanics-for-
engineers-dynamics-ebook-pdf/
OR CLICK HERE
DOWLOAD EBOOK
Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...
Vector Mechanics for Engineers: Statics and Dynamics 11th
Edition by Ferdinand P. Beer ( PDF eBook ) (eBook PDF)
https://ebookluna.com/product/vector-mechanics-for-engineers-statics-
and-dynamics-11th-edition-by-ferdinand-p-beer-pdf-ebook-ebook-pdf/
ebookluna.com
Vector Mechanics for Engineers 12th Edition Ferdinand
Pierre Beer - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/vector-mechanics-for-engineers-ebook-
pdf/
ebookluna.com
(eBook PDF) Vector Mechanics for Engineers Statics and
Dynamics 11th
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-vector-mechanics-for-
engineers-statics-and-dynamics-11th/
ebookluna.com
(eBook PDF) Vector Mechanics for Engineers: Statics and
Dynamics 12th Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-vector-mechanics-for-
engineers-statics-and-dynamics-12th-edition/
ebookluna.com

Statics and Mechanics of Materials 2nd Edition Ferdinand
P. Beer - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/statics-and-mechanics-of-materials-
ebook-pdf/
ebookluna.com
(eBook PDF) Mechanics of Materials 8th Edition by
Ferdinand Beer
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-mechanics-of-materials-8th-
edition-by-ferdinand-beer/
ebookluna.com
ISE Statics and Mechanics of Materials (ISE HED MECHANICAL
ENGINEERING) 3rd Edition Ferdinand P. Beer - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/ise-statics-and-mechanics-of-materials-
ise-hed-mechanical-engineering-ebook-pdf/
ebookluna.com
(Original PDF) Statics and Mechanics of Materials 2nd
Edition by Ferdinand Beer
https://ebookluna.com/product/original-pdf-statics-and-mechanics-of-
materials-2nd-edition-by-ferdinand-beer/
ebookluna.com
(eBook PDF) Fluid Mechanics for Chemical Engineers 4th
Edition
https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-fluid-mechanics-for-chemical-
engineers-4th-edition/
ebookluna.com

Vector Mechanics
For Engineers
Dynamics
E l eve nt h Ed it i o n in S I U nit s

E l eve nt h Ed it i o n in S I U nit s
Vector Mechanics
For Engineers
Ferdinand P. B e er
L ate of Lehigh Univer sit y
E . Ru ssell Johnston, Jr.
L ate of Univer sit y of Conne c ticu t
Phillip J. Cornwell
Ro s e - Hulman In s titu te of Te chnolo g y
Brian P. Self
C alifornia Poly te chnic St ate Univer sit y — S an Luis O bisp o
Sanje ev Sanghi
Indian In s titu te of Te chnolo g y, D elhi
Dynamics

McGraw Hill Education (India) Private Limited
CHENNAI
McGraw Hill Education Ofﬁces
Chennai New Yor k St Louis San Francisco Auckland Bogotá Caracas
Kuala Lumpur Lisbon London Madr id Mexico City Milan Montreal
San Juan Santiago Singapore Sydney Tokyo Toronto

McGraw Hill Education (India) Private Limited
Special Indian Edition 2018, 2010, 2007, 2004
Published by McGraw Hill Education (India) Private Limited
444/1, Sri Ekambara Naicker Industrial Estate, Alapakkam, Porur, Chennai - 600 116
Vector Mechanics for Engineers: Dynamics, 11e
Sales Territories: India, Pakistan, Nepal, Bhutan, Bangladesh and Sri Lanka only.
Copyright © 2016, 2013, 2010, 2007 by the McGraw Hill Companies, Inc. All rights reserved. No part of this publication may be
reproduced or distributed in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording, or otherwise or stored in a
database or retrieval system without the prior written permission of the publishers. The program listings (if any) may be entered, stored
and executed in a computer system, but they may not be reproduced for publication.
This edition can be exported in Indian Subcontinent by the publishers,
McGraw Hill Education (India) Private Limited
1 2 3 4 5 6 7 8 9 D101417 22 21 20 19 18
Printed and bound in India.
Print Edition
ISBN (13 digits): 978-93-5260-160-8
ISBN (10 digits): 93-5260-160-2
E-Book
ISBN (13 digits): 978-93-5260-161-5
ISBN (10 digits): 93-5260-161-0
Managing Director: Kaushik Bellani
Director—Science & Engineering Portfolio: Vibha Mahajan
Senior Portfolio Manager—Science & Engineering: Hemant K Jha
Associate Portfolio Manager: Mohammad Salman Khurshid
Content Development Lead: Shalini Jha
Content Developer: Sahil Thorpe
Production Head: Satinder S Baveja
Copy Editor: Taranpreet Kaur
Assistant Manager—Production: Anuj K Shriwastava
General Manager—Production: Rajender P Ghansela
Manager—Production: Reji Kumar
Information contained in this work has been obtained by McGraw Hill Education (India), from sources believed to be reliable.
However, neither McGraw Hill Education (India) nor its authors guarantee the accuracy or completeness of any information
published herein, and neither McGraw Hill Education (India) nor its authors shall be responsible for any errors, omissions, or
damages arising out of use of this information. This work is published with the understanding that McGraw Hill Education (India)
and its authors are supplying information but are not attempting to render engineering or other professional services. If such
services are required, the assistance of an appropriate professional should be sought.
Typeset at The Composers, 260, C.A. Apt., Paschim Vihar, New Delhi 110 063, and printed at
Cover Printer:
Visit us at: www.mheducation.co.in

v
About t he Aut hors
Ferdinand P. Beer. Born in France and educated in France and Switzer-
land, Ferd received an M.S. degree from the Sorbonne and an Sc. D. degree
in theoretical mechanics from the University of Geneva. He came to the
United States after serving in the French army during the early part of
World War II and taught for four years at Williams College in the Williams-
MIT joint arts and engineering program. Following his service at Williams
College, Ferd joined the faculty of Leh igh Un iversity where he taught for
t h i r ty-seven yea rs. He held severa l positions, including University Distin-
guished Professor and chairman of the Department of Mechanical Engi-
neering and Mechanics, and in 1995 Ferd was awarded an honorary Doctor
of Engineering degree by Lehigh University.
E. Russell Johnston, Jr. Born in Philadelphia, Russ received a B.S. degree
in civil engineering from the University of Delaware and an Sc. D. degree
in the field of structural engineering from the Massachusetts Institute of
Technology. He taught at Lehigh University and Worcester Polytechnic
Institute before joining the faculty of the University of Connecticut where
he held the position of chairman of the Civil Engineering Department and
taught for twenty-six years. In 1991 Russ received the Outstanding Civil
Engineer Award from the Connecticut Section of the American Society of
Civil Engineers.
Phillip J. Cornwell. Phil holds a B.S. degree in mechanical engineering
from Texas Tech University and M.A. and Ph.D. degrees in mechanical
and aerospace engineering from Princeton University. He is currently a
professor of mechanical engineering and Vice President of Academic
Affairs at Rose-Hulman Institute of Technology where he has taught since
1989. Phil received an SAE Ralph R. Teetor Educational Award in 1992,
the Dean’s Outstanding Teacher Award at Rose-Hulman in 2000, and the
Board of Trustees’ Outstanding Scholar Award at Rose-Hulman in 2001.
Phil was one of the developers of the Dynamics Concept Inventory.
Brian P. Self. Brian obtained his B.S. and M.S. degrees in Engineering
Mechanics from Virginia Tech, and his Ph.D. in Bioengineering from the
University of Utah. He worked in the Air Force Research Laboratories
before teaching at the U.S. Air Force Academy for seven years. Brian has
taught in the Mechanical Engineering Department at Cal Poly, San Luis
Obispo since 2006. He has been very active in the American Society of
Engineering Education, serving on its Board from 2008–2010. With a
team of five, Brian developed the Dynamics Concept Inventory to help
assess student conceptual understanding. His professional interests include
educational research, aviation physiology, and biomechanics.
Sanjeev Sanghi. obtained his bachelor’s degree in Mechanical Engineer-
ing from the Indian Institute of Technology, Kanpur. He continued his
education further at Cornell University and The Levich Institute of City
University of New York from where he obtained his MS and PhD respec-

vi
About the Authors
tively. He is now Professor in the Applied Mechanics Department at the
Indian Institute of Technology, Delhi. He joined the department in 1992
and since then has been teaching courses in Engineering Mechanics, Fluid
Mechanics at the undergraduate and graduate levels. He has been the Head
of Educational Technology and Service Centre, IIT Delhi and was Visiting
Professor at The University of Sussex, UK in 2007–2008. At Cornell Uni-
versity, he won the Distinguished Teaching Assistant Award in 1988. In
2002, he was given the Distinguished Teacher Award by the C V Kapoor
Foundation. He has published papers in leading journals like Journal of
Fluid Mechanics, Journal of Computational Physics, Physics of Fluids,
Chaos, AIAA Journal, ASME Journal of Heat Transfer, Journal of Sound
and Vibration, Computers and Structures and Computers and Fluids.

vii
Brief Contents
11 Kinematic s of Par ticle s 615
12 Kinetic s of Par ticle s: New ton’s Second L aw 718
13 Kinetic s of Par ticle s: Energy and Momentum
Method s 795
14 Sys tem s of Par ticle s 915
15 Kinematic s of Rigid Bodie s 977
16 Plane Motion of Rigid Bodie s: Force s and
Accelerations 1107
17 Plane Motion of Rigid Bodie s: Energy and Momentum
Method s 1181
18 Kinetic s of Rigid Bodie s in Three Dimensions 126 4
19 Mechanical Vibrations 1332
App end i x A : S ome Usef u l D ef i n it ion s a nd Prop er t ie s
of Vec tor A lgebr a
A1
App end i x B: M a ss Moment of I ner t i a A7
App end i x C: F u nd a ment a l s of E ng i neer i ng
E x a m i n at ion
A 4 5
A n s wer s to Problem s A N1
Photo Cred it s C1
I ndex I1

viii
Contents
Preface x
Guided Tour xiv
Digit al Resources x vii
Acknowledgment s xix
List of Symbols x x
11
K i nem at ics of Pa r t icles 615
11.1 Rec tilinear Motion of Par ticle s 617
11. 2 Sp ecial C ase s and Relative Motion 635
*11. 3 Graphical Solutions 652
11. 4 Cur vilinear Motion of Par ticle s 663
11. 5 Non - Rec t angular Component s 69 0
Review and Sum m ar y 711
Review Problem s 715
12
K i net ics of Pa r t icles:
New ton’s Second L aw 718
12 .1 New ton’s Second L aw and Linear Momentum 720
12 . 2 Angular Momentum and Orbit al Motion 763
*12 . 3 Applications of Central - Force Motion 774
Review and Sum m ar y 78 8
Review Problem s 792
13
K i net ics of Pa r t icles: Energ y a nd
Moment u m Met hod s 795
13.1 Work and Energy 797
13. 2 Conser vation of Energy 827
13. 3 Impulse and Momentum 855
13. 4 Impac t s 877
Review and Sum m ar y 9 05
Review Problem s 911
*Advanced or specialty topics

ix
Contents
14
System s of Pa r t icles 915
14 .1 Applying New ton’s Second L aw and Momentum
Principle s to Sys tem s of Par ticle s 917
14 . 2 Energy and Momentum Method s for a Sys tem of
Par ticle s 936
*14 . 3 Variable Sys tem s of Par ticle s 950
Review and Sum m ar y 970
Review Problem s 974
15
K i nem at ics of R ig id Bod ies 97 7
15.1 Translation and Fixe d A xis Rot ation 9 8 0
15. 2 General Plane Motion: Velocit y 997
15. 3 Ins t ant aneou s Center of Rot ation 1015
15. 4 General Plane Motion: Acceleration 1029
15. 5 Analy zing Motion with Re sp ec t to a Rot ating
Frame 10 4 8
*15.6 Motion of a Rigid Body in Space 10 65
*15.7 Motion Relative to a Moving Reference Frame 10 82
Review and Sum m ar y 10 97
Review Problem s 110 4
16
Pla ne Mot ion of R ig id Bod ies:
Forces a nd Acceler at ion s 1107
16 .1 Kinetic s of a Rigid Body 110 9
16 . 2 Cons traine d Plane Motion 114 4
Review and Sum m ar y 1175
Review Problem s 117 7
17
Plane Motion of R igid Bodies: Energ y
and Moment um Methods 1181
17.1 Energy Method s for a Rigid Body 1183
17. 2 Momentum Method s for a Rigid Body 1211
17. 3 Eccentric Impac t 123 4
Review and Sum m ar y 1256
Review Problem s 1260

x
Contents
18
K i net ics of R ig id Bod ies
i n T h ree Di men sion s 126 4
18 .1 Energy and Momentum of a Rigid Body 1266
*18 . 2 Motion of a Rigid Body in Three Dimensions 1285
*18 . 3 Motion of a Gyros cop e 13 05
Review and Sum m ar y 1323
Review Problem s 132 8
19
Mecha n ica l Vibr at ion s 1332
19.1 Vibrations without Damping 133 4
19. 2 Free Vibrations of Rigid Bodie s 1350
19. 3 Applying the Principle of Conser vation
of Energy 136 4
19. 4 Force d Vibrations 1375
19. 5 Damp e d Vibrations 13 89
Review and Sum m ar y 14 03
Review Problem s 14 0 8
App end i x A : S ome Usef u l D ef i n it ion s a nd Prop er t ie s
of Vec tor A lgebr a
A1
App end i x B: M a ss Moment of I ner t i a A7
App end i x C: F u nd a ment a l s of E ng i neer i ng
E x a m i n at ion
A 4 5
A n s wer s to Problem s A N1
Photo Cred it s C1
I ndex I1

Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!

xi
Preface
Objectives
A primary objective in a first course in mechanics is to help develop a
student’s ability first to analyze problems in a simple and logical manner,
and then to apply basic principles to their solutions. A strong conceptual
understanding of these basic mechanics principles is essential for success-
fully solving mechanics problems. We hope that this text, as well as the
preceding volume, Vector Mechanics for Engineers: Statics, will help
instructors achieve these goals.
†
General Approach
Vector algebra was introduced at the beginning of the first volume and is
used in the presentation of the basic principles of statics, as well as in the
solution of many problems, particularly three-dimensional problems. Sim-
ilarly, the concept of vector differentiation will be introduced early in this
volume, and vector analysis will be used throughout the presentation of
dynamics. This approach leads to more concise derivations of the funda-
mental principles of mechanics. It also makes it possible to analyze many
problems in kinematics and kinetics which could not be solved by scalar
methods. The emphasis in this text, however, remains on the correct under-
standing of the principles of mechanics and on their application to the
solution of engineering problems, and vector analysis is presented chiefly
as a convenient tool.
‡
P r a c t i c a l A p p l i c a t i o n s A r e I n t r o d u c e d E a r l y. One of the
characteristics of the approach used in this book is that mechanics of
particles is clearly separated from the mechanics of rigid bodies. This
approach makes it possible to consider simple practical applications at an
early stage and to postpone the introduction of the more difficult concepts.
For example:
• In Dynamics, the same division is observed. The basic concepts of
force, mass, and acceleration, of work and energy, and of impulse
and momentum are introduced and first applied to problems involv-
ing only particles. Thus, students can familiarize themselves with
the three basic methods used in dynamics and learn their respective
advantages before facing the difficulties associated with the motion of
rigid bodies.
†
Bot h t ext s a lso a re ava i lable i n a si ngle volu me, Vector Mech a n ics for E ngi n eers: S t a t ics
a n d D y n a m ics , elevent h e d it ion.
‡
I n a pa r a l lel t ext , Mech a n ics for E ngi n eers: D y n a m ics , f i f t h e d it ion, t he use of ve ctor a lgebr a
is l i m it e d to t he a dd it ion a nd subt r a ct ion of ve ctor s, a nd ve ctor d i f ferent iat ion is om it t e d.
1 1 . 4 C U RV I L I N E A R M O T I O N
O F PA R T I C L E S
When a particle moves along a curve other than a straight line, we say
that the particle is in curvilinear motion. We can use position, velocity,
and acceleration to describe the motion, but now we must treat these
quantities as vectors because they can have directions in two or three
dimensions.
11.4A Position, Velocity, and
Acceleration Vectors
To define the position P occupied by a particle in curvilinear motion at a
given time t, we select a fixed reference system, such as the x, y, z axes
shown in Fig. 11.12a, and draw the vector r joining the origin O and
point P. The vector r is characterized by its magnitude r and its direction
with respect to the reference axes, so it completely defines the position of
the particle with respect to those axes. We refer to vector r as the position
vector of the particle at time t.
Consider now the vector r9 defining the position P9 occupied by the
same particle at a later time t 1 Dt. The vector Dr joining P and P9
represents the change in the position vector during the time interval Dt
and is called the displacement vector. We can check this directly from
Fig. 11.12a, where we obtain the vector r9 by adding the vectors r and
Dr according to the triangle rule. Note that Dr represents a change in
direction as well as a change in magnitude of the position vector r.
We define the average velocity of the particle over the time interval
Dt as the quotient of Dr and Dt. Since Dr is a vector and Dt is a scalar,
the quotient Dr/Dt is a vector attached at P with the same direction as Dr
and a magnitude equal to the magnitude of Dr divided by Dt (Fig. 11.12b).
We obtain the instantaneous velocity of the particle at time t by
taking the limit as the time interval Dt approaches zero. The instantaneous
velocity is thus represented by the vector
x
y
z
x
y
z
x
y
z
O
O
P
P'
P
P
P'
r
r
r'
r
r'∆r∆s
(a)
(b)
(c)
∆r
∆t
P
0
v
s
O

The 11
th
edition has undergone a complete
rewrite to modernize and streamline the
language throughout the text.
NEW!

xii
Preface
N e w C o n c e p t s A r e I n t r o d u c e d i n S i m p l e Te r m s . Since this
text is designed for the first course in dynamics, new concepts are pre-
sented in simple terms and every step is explained in detail. On the other
hand, by discussing the broader aspects of the problems considered, and
by stressing methods of general applicability, a definite maturity of
approach has been achieved. For example, the concept of potential energy
is discussed in the general case of a conservative force. Also, the study of
the plane motion of rigid bodies is designed to lead naturally to the study
of their general motion in space. This is true in kinematics as well as in
kinetics, where the principle of equivalence of external and effective forces
is applied directly to the analysis of plane motion, thus facilitating the
transition to the study of three-dimensional motion.
Fundament al Principles Are Placed in the Contex t of Simple
Applications .
The fact that mechanics is essentially a deductive sci-
ence based on a few fundamental principles is stressed. Derivations have
been presented in their logical sequence and with all the rigor warranted
at this level. However, the learning process being largely inductive, simple
applications are considered first. For example:
• The kinematics of particles (Chap. 11) precedes the kinematics of
rigid bodies (Chap. 15).
• The fundamental principles of the kinetics of rigid bodies are first
applied to the solution of two-dimensional problems (Chaps. 16
and 17), which can be more easily visualized by the student, while
three-dimensional problems are postponed until Chap. 18.
T h e P r e s e nt at i o n of t h e P rin c ip l e s of K in e t i c s I s U nifi e d .
The
eleventh edition of Vector Mechanics for Engineers retains the unified
presentation of the principles of kinetics which characterized the previous
ten editions. The concepts of linear and angular momentum are introduced
in Chap. 12 so that Newton’s second law of motion can be presented not
only in its conventional form F 5 ma, but also as a law relating, respectively,
the sum of the forces acting on a particle and the sum of their moments to
the rates of change of the linear and angular momentum of the particle. This
makes possible an earlier introduction of the principle of conservation of
angular momentum and a more meaningful discussion of the motion of a
particle under a central force (Sec. 12.
3A ). More importantly, this approach
can be readily extended to the study of the motion of a system of particles
(Chap. 14) and leads to a more concise and unified treatment of the kinetics
of rigid bodies in two and three dimensions (Chaps. 16 through 18).
Sy s t e m a t i c P r o b l e m - S o l v i n g A p p r o a c h . New to this edition of
the text, all the sample problems are solved using the steps of Strategy,
Modeling, Analysis, and Reflect & Think, or the “SMART” approach.
This methodology is intended to give students confidence when approach-
ing new problems, and students are encouraged to apply this approach in
the solution of all assigned problems.
1 7 . 1 E N E R G Y M E T H O D S F O R A
R I G I D B O DY
We now use the principle of work and energy to analyze the plane motion
of rigid bodies. As we pointed out in Chap. 13, the method of work and
energy is particularly well adapted to solving problems involving veloci-
ties and displacements. Its main advantage is that the work of forces and
the kinetic energy of particles are scalar quantities.
17.1A Principle of Work and Energy
To apply the principle of work and energy to the motion of a rigid body,
we again assume that the rigid body is made up of a large number n of
particles of mass Dm
i
. From Eq. (14.30) of Sec. 14.2B, we have
Principle of work
and energy, rigid body
T
1
1 U
1y2
5 T
2
(17.1)
where T
1
, T
2
5 the initial and final values of total kinetic energy of
particles forming the rigid body
U
1y2
5 work of all forces acting on various particles of the body
Just as we did in Chap. 13, we can express the work done by nonconser-
vative forces as U

NC
1
y 2
, and we can define potential energy terms for con-
servative forces. Then we can express Eq. (17.1) as
T
1
1V
g
1
1V
e
1
1U
NC
1
y 2
5T
2
1V
g
2
1V
e
2
(17.19)
where V
g
1
and V
g
2
are the initial and final gravitational potential energy of
the center of mass of the rigid body with respect to a reference point or
datum, and
V
e
1
and V
e
2
are the initial and final values of the elastic energy
associated with springs in the system.
We obtain the total kinetic energy
T5
1
2

O
n
i51
Dm
i
v
2
i
(17. 2)
by adding positive scalar quantities, so it is itself a positive scalar quantity.
You will see later how to determine T for various types of motion of a
rigid body.
The expression U
1y2
in Eq. (17.1) represents the work of all the
forces acting on the various particles of the body whether these forces are
internal or external. However, the total work of the internal forces holding
together the particles of a rigid body is zero. To see this, consider two
particles A and B of a rigid body and the two equal and opposite forces F
and –F they exert on each other (Fig. 17.1). Although, in general, small
displacements dr and dr9 of the two particles are different, the components
of these displacements along AB must be equal; otherwise, the particles
would not remain at the same distance from each other and the body
would not be rigid. Therefore, the work of F is equal in magnitude and
T
1
1 U
1y 2
5 T
2

NEW!

xiii
Preface
Fre e - B o dy Diagrams Are Use d B oth to Solve Equilibrium
P r o b l e m s a n d t o E x p r e s s t h e E q u i va l e n c e o f F o r c e
Systems.
Free-body diagrams were introduced early in statics, and their
importance was emphasized throughout. They were used not only to solve
equilibrium problems but also to express the equivalence of two systems
of forces or, more generally, of two systems of vectors. In dynamics we
will introduce a kinetic diagram, which is a pictorial representation of
inertia terms. The advantage of this approach becomes apparent in the
study of the dynamics of rigid bodies, where it is used to solve three-
dimensional as well as two-dimensional problems. By placing the empha-
sis on the free-body diagram and kinetic diagram, rather than on the
standard algebraic equations of motion, a more intuitive and more com-
plete understanding of the fundamental principles of dynamics can be
achieved. This approach, which was first introduced in 1962 in the first
edition of Vector Mechanics for Engineers, has now gained wide accep-
tance among mechanics teachers in this country. It is, therefore, used in
preference to the method of dynamic equilibrium and to the equations
of motion in the solution of all sample problems in this book.
O p t i o n a l S e c t i o n s O f f e r A d v a n c e d o r S p e c i a l t y To p i c s . A
large number of optional sections have been included. These sections are
indicated by asterisks and thus are easily distinguished from those which
form the core of the basic dynamics course. They can be omitted without
prejudice to the understanding of the rest of the text.
The topics covered in the optional sections include graphical meth-
ods for the solution of rectilinear-motion problems, the trajectory of a
particle under a central force, the deflection of fluid streams, problems
involving jet and rocket propulsion, the kinematics and kinetics of rigid
bodies in three dimensions, damped mechanical vibrations, and electrical
analogues. These topics will be found of particular interest when dynamics
is taught in the junior year.
The material presented in the text and most of the problems require
no previous mathematical knowledge beyond algebra, trigonometry, elemen-
tary calculus, and the elements of vector algebra presented in Chaps. 2
and 3 of the volume on statics.
†
However, special problems are included,
which make use of a more advanced knowledge of calculus, and certain
sections, such as Secs. 19.5A and 19.5B on damped vibrations, should be
assigned only if students possess the proper mathematical background. In
portions of the text using elementary calculus, a greater emphasis is placed
on the correct understanding and application of the concepts of differentia-
tion and integration, than on the nimble manipulation of mathematical
formulas. In this connection, it should be mentioned that the determination
of the centroids of composite areas precedes the calculation of centroids by
integration, thus making it possible to establish the concept of moment of
area firmly before introducing the use of integration.
†
Some usef u l def i n it ions a nd prop er t ies of ve ctor a lgebr a have b e en su m m a r i z e d i n App end i x
A at t he end of t h is volu me for t he conven ienc e of t he re a der. A lso, Se cs. 9. 5 a nd 9.6 of t he
volu me on st at ics, wh ich de a l w it h t he moment s of i ner t ia of m a sses.

xiv
Gu ided Tou r
C h a p t e r I n t r o d u c t i o n . Each chapter begins with a list of learning
objectives and an outline that previews chapter topics. An introductory
section describes the material to be covered in simple terms, and how it
will be applied to the solution of engineering problems.
Chapter Lessons. The body of the text is divided into sections, each
consisting of one or more sub-sections, several sample problems, and a large
number of end-of-section problems for students to solve. Each section cor-
responds to a well-defined topic and generally can be covered in one lesson.
In a number of cases, however, the instructor will find it desirable to devote
more than one lesson to a given topic.
S a m p l e P r o b l e m s . The Sample Problems are set up in much the
same form that students will use when solving assigned problems, and
they employ the SMART problem-solving methodology that students are
encouraged to use in the solution of their assigned problems. They thus
serve the double purpose of reinforcing the text and demonstrating the
type of neat and orderly work that students should cultivate in their own
solutions. In addition, in-problem references and captions have been added
to the sample problem figures for contextual linkage to the step-by-step
solution.
Solving Problems on Your Own. A section entitled Solving Prob-
lems on Your Own is included for each lesson, between the sample prob-
lems and the problems to be assigned. The purpose of these sections is to
help students organize in their own minds the preceding theory of the text
and the solution methods of the sample problems so that they can more
successfully solve the homework problems. Also included in these sec-
tions are specific suggestions and strategies that will enable the students
to more efficiently attack any assigned problems.
Homework Problem Sets. Most of the problems are of a practical
nature and should appeal to engineering students. They are primarily designed,
however, to illustrate the material presented in the text and to help students
understand the principles of mechanics. The problems are grouped according
to the portions of material they illustrate and, in general, are arranged in
order of increasing difficulty. Problems requiring special attention are indi-
cated by asterisks. Answers to 70 percent of the problems are given at the
end of the book.
S a m p l e P r o b l e m 11. 4
An uncontrolled automobile traveling at 72 km/h strikes a highway crash
barrier square on. After initially hitting the barrier, the automobile deceler-
ates at a rate proportional to the distance x the automobile has moved into
the barrier; specifically,
a5 2 30 2 x,
where a and x are expressed in m/s
2

and m, respectively. Determine the distance the automobile will move into
the barrier before it comes to rest.
v
0
y
x
z
–a (m/s
2
)
x (m)
S T R AT EGY: Since you are given the deceleration as a function of
displacement, you should start with the basic kinematic relationship
a 5 v dv /dx .
MODEL I NG and ANALYSIS: Model the car as a particle. First find
the initial speed in ft/s,
v
0
5 a72
km
hr
b a
1 hr
3600 s
b a
1000 m
km
b5 20
m
s
Substituting
a5 2 30 2 x
into a 5 v dv /dx gives
a5 2 30 2 x5
v dv
dx
Separating variables and integrating gives
v dv 5 2 30 2 x dx y
#
0
v
0
v dv 5 2
#
x
0
30 2 x dx

1
2
v
2
2
1
2
v
2
0
5 2 20 x
3/2
y x5 a
1
40
(v
2
0
2 v
2
)b
2/3

(1)
Substituting v 5 0, v
0
5 20 m/s gives
d 5 4.64 m b
REFLEC T and THI NK : A distance of 4.64 m seems reasonable for a
barrier of this type. If you substitute d into the equation for a, you find a
maximum deceleration of about 7 g’s. Note that this problem would have
been much harder to solve if you had been asked to find the time for the
automobile to stop. In this case, you would need to determine v(t) from
Eq. (1). This gives
v5 2 v
2
0
2 40 x
3/ 2
. Using the basic kinematic relation-
ship v 5 dx /dt, you can easily show that
#
t
0
dt 5
#
x
0
dx
2 v
2
0
2 40 x
3/2
Unfortunately, there is no closed-form solution to this integral, so you
would need to solve it numerically.
The motion of the paraglider can be described in terms of it s
position , velocit y , and acceleration . When landing, the pilot of the
paraglider needs to consider the wind velocit y and the relative
motion of the glider with respec t to the wind. The s tudy of
motion is known as kinematic s and is the subjec t of this chapter.
K i ne m at ic s of Pa r t icle s
11

More than 40 new sample problems have
been added to this volume.
NEW!

Over 300 of the homework problems in
the text are new or revised.
NEW!

xv
Guided Tour
C h a p t e r R ev i e w a n d S u m m a r y. Each chapter ends
with a review and summary of the material covered in that
chapter. Marginal notes are used to help students organize
their review work, and cross-references have been included to
help them find the portions of material requiring their special
attention.
R ev i ew P r o b l e m s . A set of review problems is included
at the end of each chapter. These problems provide students
further opportunity to apply the most important concepts intro-
duced in the chapter.
Concept Questions. Educational research has shown that students can
often choose appropriate equations and solve algorithmic problems without
having a strong conceptual understanding of mechanics principles.
†
To help
assess and develop student conceptual understanding, we have included Con-
cept Questions, which are multiple choice problems that require few, if any,
calculations. Each possible incorrect answer typically represents a common
misconception (e.g., students often think that a vehicle moving in a curved
path at constant speed has zero acceleration). Students are encouraged to
solve these problems using the principles and techniques discussed in the
text and to use these principles to help them develop their intuition. Mastery
and discussion of these Concept Questions will deepen students’ conceptual
understanding and help them to solve dynamics problems.
905
Rev iew a nd Su m m a r y
This chapter was devoted to presenting the method of work and energy and
the method of impulse and momentum. In the first half of the chapter, we
studied the method of work and energy and its application to the analysis of
the motion of particles.
Work of a F or ce
We first considered a force F acting on a particle A and defined the work of
F corresponding to the small displacement dr [Sec. 13.2] as the quantity
dU 5 F?dr (13.1)
or recalling the definition of the scalar product of two vectors, as
dU 5 F ds cos α (13.19)
where α is the angle between F and dr (Fig. 13.30). We obtained the work
of F during a finite displacement from A
1
to A
2
, denoted by U
1y2
, by integrating
Eq. (13.1) along the path described by the particle as
U
1y 2
5
#
A
2
A
1
F?dr (13. 2)
For a force defined by its rectangular components, we wrote
U
1y 2
5
#
A
2
A
1
(F
x
dx1F
y
dy1F
z
dz) (13. 20)
Work of a Wei ght
We obtain the work of the weight W of a body as its center of gravity moves
from the elevation y
1
to y
2
(Fig. 13.31) by substituting F
x
5 F
z
5 0 and
F
y
5 2W into Eq. (13.20) and integrating. We found
U
1y 2
5 2
#
y
2
y
1
W dy5Wy
1
2Wy
2
(13. 4)
A
2
A
A
1
y
2
y
1
d y
y
W
Fi g . 13 . 31
A
1
s
1
s
2
s
A
2
F
O
A
dr
ds
a
Fi g . 13 . 3 0
1104
15.248 A st ra ight rack rests on a gea r of rad ius r a nd is at t ache d to a block
B as show n. Denot i ng by v
D
t he clock wise a ng u la r velocit y of gea r
D a nd by u t he a ngle for me d by t he rack a nd t he hor izont a l, der ive
expressions for t he velocit y of block B a nd t he a ng u la r velocit y of
t he rack i n ter ms of r, u, a nd v
D
.
15. 2 49 A ca r r iage C is suppor te d by a caster A a nd a cyl i nder B, each of
50 -m m d ia meter. K nowi ng t hat at t he i nst a nt show n t he ca r r iage has
a n accelerat ion of 2.4 m /s
2
a nd a velocit y of 1.5 m /s, bot h d i re cte d
to t he lef t, deter m i ne (a) t he a ng u la r accelerat ions of t he caster a nd
of t he cyl i nder, (b) t he accelerat ions of t he centers of t he caster a nd
of t he cyl i nder.
A B
C
Fi g . P15 . 2 4 9
15 . 2 5 0 A baseba l l pitch i ng mach i ne is desig ne d to del iver a baseba l l wit h
a ba l l sp e e d of 108 k mph a nd a ba l l rot at ion of 30 0 r pm clock wise.
K nowi ng t hat t here is no sl ippi ng bet we en t he whe els a nd t he base -
ba l l du r i ng t he ba l l lau nch, det er m i ne t he a ng u la r velo cit ies of
whe els A a nd B.
175 mm
75 mm
B
175 mm
A
Fi g . P 15 . 2 5 0
15 . 2 51 Knowing that inner gear A is stationary and outer gear C starts from
rest and has a constant angular acceleration of 4 rad/s
2
clockwise,
d e t e r m i n e a t t 5 5 s (a) t h e a n g u l a r ve l o c i t y o f a r m A B,
(b) the angular velocity of gear B, (c) the acceleration of the point
on gear B that is in contact with gear A.
Rev iew Problem s
A
D
B
q
r
Fi g . P15 . 2 4 8
80 mm
C
40 mm
80 mm
B
A
Fi g . P 15 . 2 51
†
Hestenes, D., Wells, M., a nd Swa k ha mer, G (1992). T he force concept inventor y. T he Physics
Tea ch er, 30: 141–158.
Streveler, R. A., Litzinger, T. A., Miller, R. L., and Steif, P. S. (2008). Learning conceptual knowl-
edge in the engineering sciences: Overview and future research directions, JEE , 279 –294.

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:

vanhaa sotilasta, ja marssilinjan husaarien kertomusten mukaan "he
elivät kuin siat". He saivat kokea kaiken mieltämasentavan
kurjuuden, minkä sotakeittiöt, kamelit, huonot teltat ja
poikkiselkäiset muulit matkaansaattavat. He tutkivat eläinkuntaa
vettä käyttäessään, josta oli seurauksena jokunen punataudin
kohtaus.
Kolmen marssin jälkeen hämmästytti heitä hiukan
odottamattomaan aikaan leiriin pudonnut taottu rautamöhkäle, joka
oli ammuttu jostain varustetusta paikasta seitsemänsadan jalan
matkalta ja musersi erään nuotiolla istuvan sotilaan pään. Tämä
tapaus riisti heiltä yörauhan ja oli alkuna tarkoin suunniteltuun
pommitukseen samalta taholta. Päivällä he eivät nähneet muuta kun
savupilven, joka silloin tällöin kohosi kukkuloilta, jota suuntaa marssi
kulki. Öillä näkyi kaukaa tulenliekkejä, ja väliin sattui
onnettomuuksia, jotka saattoivat koko leirin tulen valtaan
pilkkopimeässä tai ainakin jonkun teltan. He kiroilivat minkä jaksoivat
ja päättivät yksimielisesti, että tämä oli suurenmoista, mutta ei
sotaa.
Sitä se todellakaan ei ollut. Rykmentti ei saattanut pysähtyä eikä
ryhtyä kahakkaan maan sissiväen kanssa. Sen tehtävänä oli marssia
ja yhtyä skottilaisiin ja gurkhi-joukkoihin, joiden kanssa se muodosti
prikaatin. Afgaanit tiesivät sen, ja tiesivät myöskin, ensimäiset
koelaukaukset ammuttuaan, että olivat tottumattoman rykmentin
kanssa tekemisissä. Sitten he koettivat ahdistaa "Fore and Aft'ia"
minkä jaksoivat. Eivät he mitenkään olisi ottaneet samanlaisia
vapauksia kuin jokin tottunut rykmentti — kuten esimerkiksi
sukkelat, pienikasvuiset gurkhit, joista oli hupaisinta saada maata
avonaisella kentällä pimeänä yönä ja tähystellä lymyäviä vihollisiaan
— tahi kuten eräät hirvittävät, suuritekoiset, naisten pukuihin puetut

ihmiset, joiden saattoi kuulla rukoilevan jumalaansa yövahdin aikana,
ja joiden mielenrauhaa ei mikään odottamaton hyökkäys voinut
järkyttää, — tahi villit sikhit, jotka marssivat niin hämmästyttävällä
huolettomuudella, jaellen mitä hirmuisimpia palkkioita kaikille, jotka
koettivat käyttää hyväkseen tätä heidän huolettomuuden-
näköisyyttään. Tämä valkorykmentti oli erilainen — aivan erilainen.
Se nukkui kuin porsas, ja kuin porsas kohahti se pystyyn, rynnäten
joka suunnalle, kun sitä häirittiin. Sen vahdit kulkivat kopinalla, jonka
saattoi kuulla neljännespeninkulman päähän, ja ampuivat kaikkea,
mikä vain liikahti — aasejansakin — ja minkä he olivat ampuneet, se
otettiin kiinni ja asetettiin nousevaan aurinkoon päin muille pelvoksi
ja varoitukseksi. Ja missä näkyi kuljeskelevia seuraajia, ne lyötiin
maahan ilman muuta. Heidän huutonsa tärisytti valkoihoisia, ja
heidän palveluksensa kadottaminen matkaansaattoi paljon vaikeutta
ja ikävyyttä.
Siten tuli piiloutunut vihollinen marssi marssilta yhä
rohkeammaksi, ja rykmentti kääntelihe ja vääntelihe hyökkäysten
tähden, joita se ei voinut kostaa. Huippuunsa nousi ahdistus äkillisen
öisen hyökkäyksen jälkeen, joka päättyi usean telttanuoran
katkomiseen: telttavaatteet putosivat kokoon ja niiden alla potkivia
miehiä pistettiin kuoliaaksi. Se oli suurenmoinen teko, hyvin
suunniteltu, ja se turmeli jo ennestään murretut "Fore and Aft'in"
hermot. Koko rohkeus, jonka kehittämistä heiltä tähän asti oli
vaadittu, oli "kello kahden aamurohkeus"; ja he olivat tähän saakka
vain oppineet ampumaan toverejaan ja kadottamaan yörauhansa.
Synkkinä, tyytymättöminä, paleltuneina, vihoissaan, sairaina ja
harmaantuneissa ja likaisissa univormuissaan pääsivät he vihdoin
yhtymään prikaatiinsa.

"Olen kuullut, että teidän oli vaikea tulla", sanoi kenraali. Mutta
kun hän sai nähdä sairasvaunut, muuttuivat hänen kasvonsa.
"Tämä on ikävää", sanoi hän itsekseen. "He ovat niin huonoja kuin
lampaat." Sitten ääneen everstille: "Pelkään, ettemme nyt tule
toimeen ilman teitä. Tarvitsemme kaiken mikä meillä on, muuten
olisitte saaneet kymmenen päivää tointuaksenne."
Eversti punoi viiksiään. "Vakuutan teille, sir", sanoi hän, "ettei
meitä mitenkään tarvitse säästää. Miehiäni on raastettu ja runneltu
heidän saamatta oikein puolustautua. He haluaisivat päästä
näkemään, mitä heidän on tehtävä."
"En saata sanoa toivovani paljon Fore and Fit rykmentistä", uskoi
kenraali prikaati-majurilleen. "He ovat kadottaneet kaiken ryhtinsä ja
kaikesta päättäen näyttävät, kuin olisivat marssineet maan toisilta
ääriltä. Enpä ole vielä nähnyt surkeamman näköisiä miehiä."
"Kyllä he siitä kohenevat, kunhan pääsevät vauhtiin. Paraatikiilto
on heistä vähän lähtenyt, mutta sen sijaan on heissä ennen pitkää
kenttäloistoa", sanoi prikaati-majuri. "Heitä on runneltu eivätkä he
sitä vielä ollenkaan tajua."
Eivät kyllä. Kaikki vastoinkäymiset olivat tulleet yhtaikaa, ja julman
kovat vastoinkäymiset ja muut sivuseikat olivat tuottaneet tauteja.
Sen lisäksi liikkui vielä kova tauti, joka kaatoi terveimmänkin miehen
ja vei hänet huutaen hautaan. Pahin kaikesta oli, etteivät heidän
upseerinsa tunteneet paremmin seutuja kuin hekään, ja näyttivät
sen selvään. "Fore and Aft" oli kokonaan epätyydyttävässä kunnossa,
mutta he luottivat siihen, että kaikki kävi hyvin, kun he vain kerran
pääsisivät vihollisen kimppuun. Umpimähkään laaksoon päin
tähdätyt laukaukset eivät toimittaneet mitään, eikä heillä ollut

pistimen käyttöön ollenkaan tilaisuutta. Ehkä se olisi ollut
yhdentekevää, sillä pitkäjäseninen afgaani yletti puukolla kahdeksan
jalkaa, ja olisi voinut tehdä hyvin helposti kolme englantilaista sotaan
kelpaamattomiksi. Rykmentti olisi tahtonut harjoittaa pilkkaan
ampumista viholliseen päin — kaikista seitsemästäsadasta pyssystä
yhtaikaa. Tämä toivomus osoitti miesten mielentilaa.
Gurkhit kävivät heidän luonaan leirissä ja koettivat murteellisella
kasarmi-englannilla sinutella heitä, tarjosivat heille tupakkapiippua ja
kestitsivät heitä ravintolassa. Mutta "Fore and Aft'it", jotka eivät
oikein tunteneet gurkhien luonnetta, kohtelivat heitä niinkuin he
olisivat olleet niggereitä, ja pienikasvuiset kääntyivät takaisin
varmojen ystäviensä, ylänköläisten luo ja kertoivat heille ilkkuen:
"Valkorykmentti ei kelpaa mihinkään. Äreitä — uh! Likaisia— uh!
Hya, ryyppy Johnnylle?" Silloin ylänköläiset olivat lyövinään gurkheja
korvalle, kieltäen heitä parjaamasta brittiläistä rykmenttiä; gurkhit
vain irvistelivät, sillä ylänköläiset olivat heidän vanhempia veljiään ja
saivat pidättää itselleen ystävyyden etuoikeuksia. Jos tavallinen
sotamies koskettaakaan gurkhia, saattaa hänen päänsä tulla
muserretuksi.
Kolmen päivän perästä toimitti kenraali taistelun kaikkien
sotasääntöjen mukaan, ottaen huomioon afgaanien luonnolliset
omituisuudet. Vihollinen oli keräytynyt vahvalla joukolla kukkuloille,
ja useiden viheriäin lippujen liehunta ilmoitti heille, että heimot olivat
liikkeellä tullakseen auttamaan afgaanien säännöllistä joukkoa.
Puolitoista eskadroonaa Bengal Lancereja edusti käytettävänä olevaa
hevosväkeä, ja kaksi rihlakanuunaa, jotka olivat lainatut eräästä
rivistöstä neljänkymmenen peninkulman päästä, saivat täyttää
tykistön tehtävää kenraalin käskyn alaisina.

"Jos ne kestävät, jota minä pahoin pelkään he tulevat tekemään,
luulenpa saavamme nähdä jalkaväen tappelua, jota sopii katsella",
sanoi kenraali.
"Teemme sen oikeaan tyyliin. Joka rykmentti on saatettava leikkiin
soittokuntansa puhaltaessa, ja me pidämme hevosväen reservissä."
"Siinäkö koko reservi?" kysyi joku.
"Koko reservi, sillä me aiomme lyödä ne kerrassaan", sanoi
kenraali, joka oli hyvin omituinen kenraali eikä uskonut reservistä
olevan mitään hyötyä, kun taisteltiin aasialaisia vastaan. Ja
todellakin, kun asiaa ajattelee, jos brittiläinen armeija aina olisi
odottanut reservijoukkoja kaikenlaisia pikkuseikkoja alkaessaan,
olisivat keisarikuntamme rajat seisahtuneet Brightonin äyräille.
Taistelusta piti tulla suurenmoinen.
Kolmen rykmentin tuli hyökätä esiin kolmesta vuorisolasta, kun
yläpuolella olevat kukkulat oli saatu hyvin miehitetyiksi, ja yhtyä
keskeltä, vasemmalta ja oikealta niinsanottua afgaanilaisarmeijaa
vastaan, joka silloin majaili tasapohjaisen laakson alemmassa
päässä. Niinmuodoin oli siis kolme laakson sivua englantilaisten
hallussa, joten neljäs kuului afgaaneille, jos afgaanit saatiin lyödyiksi,
voivat he paeta kallioisille vuorille, joilla majailevien guerilla-
heimojen tulet auttoivat heidän pakoaan. Jos he taas voittivat, niin
samat heimot tulivat ryntäämään alas auttaakseen puolestaan
brittiläisen hävittämistä.
Rihlakanuunain tehtävä oli pommittaa jokaista afgaanilaista
pääryntäystä, mikä tehtiin suljetuilla riveillä, ja ratsuväen, jota
pidettiin reservinä oikeanpuoleisessa solassa, oli täydentäminen sitä

sekasortoa, joka oli seuraava yhdistetyin voimin tehtyä hyökkäystä.
Kenraali, istuen kalliolla laakson yläpuolella, katselisi alhaalla käypää
taistelua. "Fore and Aft" saisi marssia esiin keskimäisestä solasta,
gurkhit vasemmalta ja ylänköläiset oikealta, koska luultiin vihollisen
vasemman sivustan vaativan kovinta ahdistusta. Joka päivä ei
sattunut, että afgaanilaisvoima kesti paikoillaan avonaisella kentällä,
ja kenraali oli päättänyt tehdä sen suhteen paraimpansa.
"Jospa meillä olisi enemmän väkeä", sanoi hän valitellen,
"voisimme saartaa nuo luontokappaleet ja hävittää heidät kokonaan.
Näin ollen luulen voivamme käydä heidän kimppuunsa vasta pakoon
ajaessa. On se vahinko."
"Fore and Aft" oli saanut pitää häiritsemätöntä lepoa viisi
vuorokautta ja alkanut punataudista huolimatta vähitellen toipua.
Mutta he eivät kuitenkaan olleet hyvillään, sillä he eivät tunteneet
tulevaa tehtäväänsä, ja jos olisivat saaneet kuulla, eivät he olisi
osanneet sitä toimittaa, ja nuo viisi vuorokautta, joiden aikana
vanhat sotilaat olisivat voineet osoittaa heille pelin säännöt, kuluivat
jutellessa menneistä vastoinkäymisistä — kuinka se ja se oli vielä
aamulla terve ja ennen iltaa kuollut, ja kuinka eräs oli afgaanin
puukon iskusta huutaen ja voivotellen heittänyt henkensä. Kuolema
oli jotain uutta ja kammottavaa konetyömiesten pojille, joiden isät
olivat tavallisesti kuolleet kunniallisesti johonkin tarttuvaan tautiin; ja
heidän alituinen keskustelunsa kasarmeissa ei ollut vaikuttanut
kauhun vähenemiseen ollenkaan.
Aikaisin aamun koittaessa alkoi torven toitotus, ja "Fore and Aft",
täynnä mitä epäedullisinta innostusta, ei malttanut lähtiessään
odottaa edes kahvikuppia ja korppua ja palkkioksi tästä sai seistä
aseissa kylmässä ilmassa, sillaikaa kun toiset rykmentit hiljalleen

valmistautuivat taisteluun. Kaikkihan tietävät, kuinka vaikeaa on
vetää housut ylänköläisen jalasta. Mutta vielä vaikeampi on koettaa
saada häntä joutumaan, ellei ole saanut hänen päähänsä kiireen
välttämättömyyttä.
"Fore and Aft" odotti, kuten sanottu, ja sotamiehet nojasivat
kiväärejään vastaan, kuunnellen tyhjistä vatsoista tulevia kieltoja.
Eversti koetti saada autetuksi erehdyksen, niin pian kuin hän oli
päässyt selville, että asia ei vielä aivan kohta alkanut, ja onnistui niin
hyvin, että kahvi olikin valmista samassa kuin — miehet lähtivät
liikkeelle soittokuntansa johtamina. Tälläkin aikaa oli erehdytty ajan
suhteen, ja "Fore and Aft" tuli ulos laaksoon kymmenen minuuttia
ennen oikeaa aikaa. Niiden soittokunta kääntyi oikealle heti, kun oli
päästy aukealle, ja painautui erään kallionkielekkeen juurelle yhä
soitellen, rykmentin marssiessa eteenpäin.
Ei ollut hauska näky, mikä aukeni heidän tottumattomien
katseittensa eteen, sillä alemman laakson pään täytti taisteluun
valmis armeija — oikeita, järjestettyjä, punavormuisia rykmenttejä —
siitä ei ollut epäilemistäkään — ampuen Martini-Henri-kuulilla, jotka
repivät maata noin sadan jalan päässä etumaisimmasta
komppaniasta. Yli tuon röykkelöisen maan tuli rykmentin marssia, ja
se alotti tanssiaiset yleisellä ja syvällä kunnianosoituksella vinkuvia
lähettejä kohtaan: kumartaen kaikki samalla kertaa, kuin olisivat
olleet nuorassa. Ollen ainoastaan puoleksi kykeneviä itsenäiseen
ajattelemiseen laukaisivat he patruunan sillä yksinkertaisella tavalla,
että panivat kiväärin olkapäätä vasten ja painoivat liipasinta. Kuulat
voivat sattua vuorilta katsojiin, mutta varmaankaan ne eivät
vahingoittaneet vihollisjoukkoa heidän edessään, pyssyjen rätistessä
siihen määrään, että meluun hävisi mahdollisesti annetut
komennotkin.

"Hyvä Jumala", sanoi kenraali istuen vuorella muitten yläpuolella.
"Tuo rykmentti on tärvellyt kaikki tyyni. Kiirehtikää toisia ja antakaa
kanuunain paukkua."
Mutta rihlakanuunat olivat vuoristossa kierrellessään sattumalta
yhyttäneet maakyhmyiltä näyttävän ampiaispesän, jota ne
lakkaamatta pommittivat kahdeksansadan askeleen päästä, suureksi
ikävyydeksi sen asujamille, jotka eivät olleet tottuneet niin hemmetin
tarkkoihin aseisiin.
"Fore and Aft" jatkoi matkaansa eteenpäin, mutta lyhyemmin
askelin. Missä toiset rykmentit viipyivät, ja miksi nämä niggerit
käyttivät Martineja? He asettuivat vaistomaisesti ketjuun, laskeusivat
vatsalleen ja laukaisivat kerran umpimähkään, juoksivat muutaman
askeleen ja tekivät samoin kuin äsken, kaikki säännönmukaisesti.
Ollen tässä järjestyksessä tunsi jokainen olevansa sanomattoman
yksin ja läheni toveriaan varmuuden vuoksi.
Sitten naapurin pyssyn pamaus aivan korvan juuressa kiiruhti
häntä laukaisemaan niin nopeaan kuin suinkin — taaskin äänen
herättämän varmuuden tunteen vuoksi. Seuraukset olivat pikaiset.
Viisi yhteislaukausta verhosi rivit paksuun, läpinäkymättömään
savuun, ja kuulat alkoivat sattua maahan jo kolmen-,
neljänkymmenen askeleen päässä ampujistaan, sillä pistimet
painoivat alaspäin piippua ja oikeat käsivarret alkoivat raueta
Martinin kovasta potkaisusta. Komppanianpäälliköt tirkistelivät savun
vallassa, hermostuneimmat koettivat häätää sitä kypärillään.
"Ylemmäksi ja vasemmalle", huusi eräs komppanianpäällikkö,
kunnes ääni vain kähisi enää. "Ei niin! Heretkää ampumasta, ja
antaa selvitä hiukan."

Kolme neljä kertaa puhalsivat soittajat komennon, ja kun sitä
sitten toteltiin, toivoi "Fore and Aft" näkevänsä vihollisjoukon
makaavan luokona edessään. Hiljainen tuuli hajoitti savun näyttäen
vihollisen seisovan paikoillaan melkein entisellään. Noin neljänneksen
tonnin verran lyijyä oli kaivettu kahdensadan kyynärän päähän
heidän eteensä, kuten möyhennetty maanpinta selvään todisti.
Tämä ei suinkaan ollut vihollisista masentavaa. He odottivat tämän
hillittömän sekasorron asettumista ja ammuskelivat rauhallisesti
paksuinta savupilveä kohti. Eräs "Fore and Aft'ilainen" säikäytti
komppaniaansa parkuen kuolintuskissaan, toinen potki ja väänteli
maassa, ja kolmas, jolta hammasteltu kuula oli särkenyt alaruumiin,
huusi toverejaan lopettamaan hänen tuskansa. Tämmöisiä
onnettomuuksia tapahtui, jotka eivät suinkaan huvittaneet katsojaa
ja kuulijaa. Savu hälveni hämäräksi autereeksi.
Sitten vihollinen päästi kovan huudon, ja musta osasto erkani
pääryhmästä vyöryen yli kentän kauhealla nopeudella. Siinä oli
kaikkiaan noin kolmesataa miestä, joiden tuli huutaa, ampua ja
lyödä, siinä tapauksessa, että heidän kuolemaan määrätyt toverinsa
pääsivät perille. Nämä viisikymmentä ghazia olivat puoleksi sekaisin
väkevistä höysteistä ja aivan villejä uskonkiihkosta. Heidän
hyökätessään lakkasi brittiläisten tuli, ja siitä syntyneen
äänettömyyden kestäessä käskettiin sulkea rivit ja odottaa heitä
pistimet ojossa.
Jokainen asianymmärtävä olisi voinut sanoa "Fore and Aft'ille",
että ainoa keino torjua ghazia on yhteislaukaus pitkältä matkalta;
sillä ihminen, joka aikoo kuolla, joka haluaa kuolla, saavuttaakseen
taivaan autuuden kuolemallaan, tappaa, joutuessaan käsikähmään,
yhdeksän kertaa kymmenestä toisen, jolla on sanomaton halu saada

jäädä elämään. Milloin olisi pitänyt sulkeutua ja marssia eteenpäin,
silloin "Fore and Aft" hajosi ja ampua raksutteli, ja milloin piti hajota
ja ampua, silloin seistiin rivit suljettuina.
Kun ihminen ajetaan vuoteeltaan puolinukuksissa saamatta
ruokaa, on hän aina huonossa mielentilassa. Eikä hänen rohkeutensa
lisäänny siitä, että hän näkee kolmesataa kuuden jalan pituista
miestä silmät nurin päässä, parta vaahdossa, huulilla kiroukset ja
käsissä heiluttaen kolmen jalan pituista puukkoa.
"Fore and Aft" kuuli gurkhien toitottavan liikkeellelähtömarssia, ja
vasemmalla piipattivat ylänköläisten pillit. He koettivat pysyä
alallaan, vaikka pistimet heiluivat ylös ja alas pitkin linjaa, ikäänkuin
heiluvan veneen airot. Silloin he tunsivat, rinta rintaa vastaan ollen,
vihollisen hämmästyttävän ruumiinvoiman: kauhealla hätähuudolla
päättyi ryntäys, ja puukoniskut tekivät jälkeä, jota on mahdoton
kuvata. Miehet turvautuivat toisiinsa ja huitoivat sinne tänne — yhtä
usein omaa toveria kuin vihollistakin. Rintama ruhjoutui kuin paperi,
ja ne viisikymmentä ghazia tunkeutuivat edelleen, seuralaisten
tapellessa menestyksen huumaamina yhtä vimmatusti kuin hekin.
Sitten komennettiin takarivitkin liikkeelle, ja upseerit syöksyivät
melskeeseen — yksin. Sillä takarivit olivat kuulleet eturivien huudon,
tuskan parkunan ja ulvonnan, ja olivat nähneet mustaa
jähmettynyttä verta ja alkaneet pelätä. He eivät tahtoneet seistä
vastaan. Taaskin rynnättiin leiriin. Joutukoot upseerit vaikka
helvettiin, jos haluavat, mutta itse he tahtoivat päästä puukkojen
tieltä.
"Eteenpäin!" kirkuivat upseerit, mutta sotamiehet, kiroillen heitä,
vetäytyivät takaisin. Jokainen varasihe naapuriinsa tehden
ympärikäännöksen.

Charteris ja Devlin, viimeisen komppanian upseereja, syöksyivät
kuolemaan aivan yksin, luullen miesten tulevan perässä.
"Tapoitte minut, sen vietävät", karjaisi Devlin ja kaatui maahan,
haavoitettuna hartioilta rintalastaan saakka, ja eräs uusi osasto
hänen miehistöään paeten, aina vain paeten, polki hänet jalkoihinsa
rientäen samaa vuorisolaa kohti, josta olivat tulleetkin.
    "Suukon mä annoin keittiössä ja toisen porstuassa.
                   P oikaset, poikaset, joutukaa!
    Muille jos suikkaat kuin kyökkärille, niin oletpa vain hukassa,
                   Hal le ja, halle ja, halleluja!"
Gurkhit syöksyivät vasemmanpuoleisesta solasta kukkuloiden yli
rykmentin hyökkäysmarssin soidessa. Mustat vuorenrinteet olivat
täynnä viheriäisiä hämähäkkejä, kun soittajat virittivät riemuiten:
    "Aamusella! Puhtehella päivän kirkkahan!
    Kun Gabriel torveansa soittaa puhtehella!"
Gurkhien ensimäinen komppania kompasteli irtonaisissa kivissä.
Eturivit seisahtuivat hetkeksi tarkastellakseen laaksoa ja sitoakseen
tiukempaan kengännauhojaan. Heidän huuliltaan lähti vieno
tyytyväisyyden huoahdus pitkin rivistöä, ja oli kuin maisema olisi
hymyillyt, sillä tuolla alhaalla oli vihollinen, ja sitä kohdatakseen
olivat gurkhit kiirehtineet. Siellä oli paljon vihollisia. Siellä saattoi olla
hauska. Pienikasvuiset miehet tarttuivat kovemmin kukriis'iin ja
vakoilivat odottavaisina upseerejaan, kuten metsäkoira vahtii ja
odottaa, kunnes kivi heitetään sen haettavaksi. Gurkhien alue vietti
vähitellen laaksoon päin, ja heillä oli oivallinen näköala kaiken ylitse
mitä tapahtui. He istuutuivat kiville odottamaan, sillä heidän
upseerinsa eivät aikoneet kuluttaa voimia mennäkseen torjumaan

ghazien hyökkäystä viidensadan askeleen päähän. Antaa valkoisten
hoitaa itsensä.
"Hi! Yi!" huudahti subadar-majuri hikoillen äärettömästi. "Saakelin
hassuja nuo, kun seisovat rivit suljettuina. Nyt ei ole aika sulkea
rivejä, nyt on yhteislaukausten vuoro. Äh!"
Hämmästyksissään, mielenkiinnolla ja halveksien katselivat gurkhit
"Fore and Aft'in" peräytymistä, jaellen heille runsaassa määrässä
kirouksia ja neuvoja.
"Ne juoksevat! Valkoihoiset juoksevat! Eversti sahib, emmekö
mekin saisi vähän pöhäistä?" murahti Runbir Thappa, senior-
jemadaari.
Mutta eversti ei ollut kuulevinaankaan. "Antaa juukelien saada
hiukan", sanoi hän äkeissään. "Se on niille kohtuullista. Hetken
kuluttua ne kai saadaan kääntymään takaisin." Hän katseli kenttää
kiikarillaan ja huomasi upseerin miekan kimaltelevan.
"Nehän lyövät miekkansa lappeella — saakelin arvannostajat!
Miten ghazit niitä kurittavat!" sanoi hän.
"Fore and Aft" veti paetessaan upseerit mukaansa. Vuorisolan
ahtauden vuoksi täytyi joukkion yhtyä suljetuiksi riveiksi, ja takarivit
ampuivat jonkunlaisen epävarman yhteislaukauksen. Ghazit
vetäytyivät takaisin, sillä he eivät olleet varmoja, ettei vuorisolassa
ollut reservijoukkoja kätkössä. Sitäpaitsi ei ollut koskaan viisasta ajaa
valkoihoisia kovin kauan. He kääntyivät takaisin kuin sudet
piilopaikkoihinsa, tyytyväisinä teurastukseensa ja pysähtyen
ainoastaan viimeistääkseen haavoitettuja.

Neljännespeninkulman oli "Fore and Aft" peräytynyt ja nyt,
vuorisolaan sullottuna, vapisi vammoistaan, raadeltuna ja pelon
masentamana, kun upseerit, raivoissaan sotamiesten
uppiniskaisuudesta, pieksivät heitä miekkansa päällä ja terällä.
"Takaisin! Takaisin, sen konnat — senkin akat! Oikealle —
komppanian rivistöön, pian — koirat!" kirkui eversti, ja alemmat
upseerit kiroilivat ääneen. Mutta rykmentti halusi päästä — päästä
vaikka mihin noiden armottomien puukkojen tienoilta. Se horjui
milloin sinne, milloin tänne, huutaen ja parkuen, mutta gurkhit
oikealta sivustalta ampuivat laukauksen toisensa jälkeen kaukana
oleviin ghazeihin päin, jotka palasivat omien joukkojensa luo.
Vaikka "Fore and Aft'in" soittokuntaa varjeli tulelta kallionkieleke,
jonka juurelle se oli asettunut, lähti se kuitenkin ensi hyökkäyksen
aikana pakoon. Jakin ja Lew olisivat myös paenneet, mutta heidän
lyhyet säärensä jättivät heidät viisikymmentä kyynärää jäljemmäksi
muita, ja samaan aikaan, kun soittokunta sekaantui rykmenttiin, he
huomasivat kauhukseen, että heidän piti yksin puolustautua
paraimpansa mukaan.
"Mennään takaisin tuonne kalliolle", huusi Jakin. "Sieltä eivät näe
meitä."
Ja he saapuivat jälleen paikalle, jossa soittokunnan soittokoneet
olivat sikin sokin; heidän sydämensä löi pakahtuakseen.
"Tämä vasta on meiltä kaunista", sanoi Jakin, heittäytyen
pitkäkseen maahan. "Saakelin kaunista brittiläiseltä jalkaväeltä! Nuo
saatanat! Ne jättivät meidät kahden! Mitäs nyt?"

Lew sai käsiinsä jäljelle jätetyn vesipullon, joka tietysti oli täynnä
ravintolan rommia, ja joi, että oli läkähtyä.
"Juo", sanoi hän lyhyesti. "Parin kolmen minuutin päästä ne
palaavat, saat nähdä."
Jakin joi, mutta rykmenttiä ei näkynyt eikä kuulunut. He saattoivat
kuulla epäselvää melua pakopuolelta laaksoa, nähden kuinka miehet
kääntyivät takaisin ja kiirehtivät askeleitaan, gurkhien heitä
ampuessa.
"Me ainoat olemme jäljellä koko soittokunnasta, ja meidät ne
lopettavat niin varmaan kuin tässä makaan", sanoi Jakin.
"Minä tahdon kuolla sankarina", sanoi Lew leveällä äänellä,
koettaen pientä rumpalimiekkaansa. Rommi oli noussut hänen
päähänsä kuten Jakininkin.
"Seis! Minä tiedän jotain parempaa kuin tappeleminen", sanoi
Jakin, jonka päähän pisti viisas ja nopea ajatus, rommin
vaikutuksesta. "Puhalletaan noille saakelin huonoille
takaisinpaluusoitto. Pataanin vietävät ovat jo kaukana. Tule, Lew! Ei
se tee mitään. Ota sinä huilu ja anna minulle rumpu. Vanha marssi,
ja minkä keuhkosi kestävät! Tuolla näkyy muutamia meikäläisiä
palaavan takaisin! Nouse ylös, juopunut kuhnus. Oikealle — mars!"
Hän pani rumpalihihnan olkapäilleen, pisti huilun Lewin käteen, ja
molemmat pojat marssivat kallioisesta piilopaikastaan aukealle
kentälle, virittäen tavattoman epäpuhtaasti "Brittiläisten
krenatöörien" ensi sävelet.

Lewin sanojen mukaan oli muutamia "Fore and Aft'eja" verkalleen
ja häpeissään kääntynyt takaisin lyöntien ja haukkumisten
pakottamina; heidän punaiset nuttunsa loistivat kaukaa laakson
toisesta päästä, ja heidän takanaan aaltoilivat pistimet. Mutta näiden
runneltujen rivien ja vihollisen rivien välillä, jotka afgaanien
epäilevään tapaan pelkäsivät äkillisen peräytymisen merkitsevän
viekkautta ja sentähden jättivät etenemättä, oli puolen peninkulman
laajuinen aukea, jota kaatuneet vain kirjailivat.
Sävel nousi täyteen vauhtiin, pojat liikkuivat rinnatusten, ja Jakin
löi rumpua minkä jaksoi. Yksi ainoa huilu kuului kovin ohuelta ja
säälittävän kimakalta, mutta ääni kantoi kauas, aina gurkheille
saakka.
"Tulkaapas vain, sen koirat", mutisi Jakin itsekseen. "Pitääkö
meidän tässä iankaiken soittaa?"
Lew tähysteli suoraan eteensä ja kulki jäykempänä kuin koskaan
ennen paraatissakaan.
Ja pahasti pilkaten kaukana olevaa joukkiota piipatti ja rämisi
vanha rintamajoukon nuotti:
    "Toisist' on Alexander,
      toisista Herkules,
    ja Hektor ja Lysander
      suuressa mainehess'!"
Kaukaa kuului gurkhien kättenpaukutus, ja loitolla huusivat
vuoristolaiset, mutta ei laukaustakaan ammuttu brittiläisten eikä
afgaanien puolelta. Nuo pienet punaiset pilkut liikkuvat eteenpäin
aivan yhdensuuntaisesti vihollisen rintaman kanssa.

    "Mut' nimelle ei vertaa
      ole maissa mainehen
    tuon tur-rum-rum-pum-tur-rum
      krenatöörin brittien!"
"Fore and Aft'in" miehiä alkoi kokoontua yhä tiheämpään kentälle
johtavan aukon edustalle. Vuorella ollut kenraali oli vallan sanatonna
pelkästä raivosta. Vihollinen vaan ei liikahtanut. Päivä paistoi
korkealla katsellen poikasia.
    "Luoteja eivät nähneet
      nuo vanhat urohot,
    ei tieneet ruudin voimaa,"
"Nyt ne tulevat!" sanoi Jakin. "Jatka, jatka, Lew!"
"mi kaataa kontiot!"
"Fore and Aft" hyökkäsi ulos solasta. Mitä upseerit silloin olivat
sanoneet miehilleen saadessaan heidät häpeämään ja nöyrtymään,
ei koskaan ole tullut ilmi; sillä upseerit enemmän kuin
sotamiehetkään eivät siitä puhuneet.
"Ne tulevat uudestaan!" huusi eräs afgaanien pappi. "Älkää
tappako poikia! Ottakaa heidät elävinä, niin käännytämme heidät
omaan uskoomme."
Mutta ensi laukaus oli ammuttu, ja Lew kaatui kasvoilleen. Jakin
seisoi vielä hetkisen, pyörähti ympäri ja vaipui maahan, kun "Fore
and Aft" marssi esille upseerien kiroillessa häpeän ja nöyryytyksen
tunne sydämessään.

Ainakin puolet miehistä olivat nähneet poikien kaatuvan, mutta
eivät räpäyttäneet silmääkään. Eivätkä he virkkaneet niin sanaa. He
kiirehtivät suoraan yli avoimen kentän ampumatta ollenkaan.
"Tämä", sanoi gurkhien eversti hiljaa, "on oikeaa hyökkäystä, noin
se onkin tehtävä. Joutukaa, poikani."
"Ulu-lu-lu-lu!" huusivat gurkhit ja ryntäsivät alas kukriis-aseitten —
noiden hirvittävien gurkhilaispuukkojen iloisesti kalahdellessa.
Oikealta puolelta ei tehty hyökkäystä. Ylänköläiset, hurskaasti
antaen sielunsa Jumalan haltuun (sillä kuolleelle ihmiselle on
yhdentekevää, onko hän ammuttu rajasodassa vai Waterloossa),
hajaantuivat ketjuun ja ampuivat tapansa mukaan, se on ilman
seisausta ja ilman kiihkoa, sillä aikaa kuin rihlakanuunat, jotka
vihdoinkin olivat lakanneet ampumasta ylempänä mainittua
kaiveluttavaa röykkiötä, kiidättivät kuulan toisensa jälkeen vuorella
häilyvän lipun ympärille kokoontuneeseen parveen.
"Lähteä ryntäämään on onneton välttämättömyys", tuumaili
ylänköläisten oikeanpuoleisen komppanian lipunkantaja.
"Se panee aina miehet kiroilemaan, mutta luulen, että täytyy
rynnätä, jos nuo mustat saatanat vielä jäävät paikoilleen. Stewart,
mies, ammuthan aurinkoa vasten naamaa, se ei suinkaan ole
milläänkään hallituksen ampumavaroista. Ainakin jalkaa alemmaksi
ja paljon verkempään! Mitä englantilaiset hommaavat? Kovin hiljaista
näkyy keskustassa olevan. Pakenevatko ne taaskin?"
Englantilaiset eivät paenneet. He hakkasivat ja pistelivät ja
tappelivat, sillä vaikka valkoihoinen harvoin on lammasturkkiin tahi
paksuun nuttuun puetun afgaanin veroinen mitä kestävyyteen tulee,

kykenee hän kuitenkin saamaan paljon aikaan molemmista pyssyn
päistä, kun monta valkoihoista tunkee takaapäin ja sydämessä on
erityinen kostoninto. "Fore and Aft" jätti ampumisen siksi, kunnes
kuula saattoi tunkea viiden tahi kuuden miehen läpi, ja afgaanien
eturivit alkoivat horjua yhteislaukauksista. Sitten he valitsivat
miehensä ja masensivat ne kokonaan huutaen, kallistellen,
nahkavöitten naristessa jännitettyä ruumista vastaan, ja saivat ensi
kerran nähdä, ettei ahdistettu afgaani ole likimainkaan niin pelottava
kuin päällekarkaava. Sen asian vanhat sotilaat kyllä olisivat tienneet
heille kertoa.
Mutta vanhoja sotilaita ei heidän riveissään ollut.
Gurkhien teräs piti leikissä pahinta ääntä — oli kuin olisi hakannut
lihaa pölkyn päässä — heidän oli käsketty ottaa kukriis mukaansa,
jota he käyttivät kernaammin kuin pistintä; ja he tiesivät hyvin,
kuinka afgaanit vihasivat puolikuun muotoista puukon terää.
Kun afgaanit horjuivat, alkoivat viheriät liput vuorilla liikkua,
rohkaistakseen heitä viimeiseen yritykseen. Mutta se ei ollut viisaasti
tehty. Oikeanpuoliseen solaan sijoitetut keihäsmiehet olivat käyneet
levottomiksi ja lähettäneet kolmeen kertaan ainoan upseerinsa
tiedustelemaan asiain kehittymistä. Kolmannella kerralla hän palasi
kuulan haava polvessa, kiroillen tavattomasti hindustaniksi, ja selitti,
että kaikki on hyvin. Silloin eskadroona kiersi ylänköläisten
oikeanpuolitse, keihäslippujen ilkeästi tuulessa vinkuessa, ja
hyökkäsi jäännöksen kimppuun juuri silloin, kun sen sotasääntöjen
mukaan olisi pitänyt odottaa, kunnes vihollinen näyttäisi vielä
varmempia horjumisen merkkejä.
Mutta se oli oivallinen ja hyvin toimitettu hyökkäys, ja se päättyi
siten, että ratsuväki havaitsi joutuneensa sen solan suulle, josta

afgaani oli aikonut peräytyä; ja aukon kautta, jonka keihäät olivat
aikaansaaneet, hyökkäsi nyt kaksi ylänköläis-komppaniaa, jota
kenraali ei ollut ajatellutkaan. Uusi käänne oli erinomainen. Se
leikkasi vihollisen asemaltaan, aivan kuin sieni irroitetaan kalliosta, ja
saarti hänet tulen keskeen tuolle armottomalle kentälle. Ja kuten
kylpijä kuljettaa pesusientä kylpyammeessa, samoin ajettiin
afgaaneja, kunnes he jakautuivat pieniin osastoihin, joita oli paljon
vaikeampi pidellä kuin suurta joukkoa.
"Kas vain!" virkkoi kenraali. "Kaikki on käynyt suunnitelmani
mukaan.
Nyt olemme irroittaneet ne asemiltaan ja nyt lyömme ne
pirstaleiksi."
Kenraali ei ollut uskaltanut toivoakaan muuta kuin suoranaista
iskemistä, nojautuen käytettävänä olevan voiman suuruuteen; mutta
miehille, jotka kestävät tahi kaatuvat samoine erehdyksineen kuin
vastustajansa, on annettava anteeksi, jos he voivat muuttaa
sattuman tarkoitukseksi. Lahtaaminen kävi edelleen oivallisesti.
Afgaanit alkoivat paeta — paeta kuin ahdistetut sudet, jotka
murahtaen puraisevat yli olkansa. Punaiset keihäät laskeutuivat aina
kaksittain ja kolmittain, ja keihään varsi kirposi huudolla ilmaan,
kuten masto katkee myrskyisellä merellä, sotamiesten ratsastaessa
eteenpäin ja vetäessä kärjet luokseen. Keihäsmiehet pysyttelivät
saaliinsa ja jyrkkien kallioiden välissä, sillä jokainen joka saattoi
koetti päästä tästä kuoleman laaksosta. Ylänköläiset antoivat
pakolaisten juosta kaksisataa kyynärää ja löivät heidät sitten
kokonaan huutaen ja mylvien ennenkuin he olivat päässeet vuorien
suojaan. Gurkhit seurasivat samaa esimerkkiä; mutta "Fore and Aft"
tappoi omalla tavallaan, sillä he olivat ahdistaneet suuren joukon

pistimiensä ja kallionseinämän väliin, ja pyssyjen tuli poltti paksut
nutut.
"Me emme saa kiinni heitä kaikkia, kapteeni sahib", läähätti eräs
keihäsväestön ressaidar. "Koettakaamme karbiineilla. Keihäs
menettelee kyllä, mutta se vie aikaa."
He koettivat karbiineilla, ja vihollinen alkoi hävitä — pakeni
sadoittain vuorille, kun oli enää parisenkymmentä kuulaa, millä heitä
pidättää. Vuorilla olevat rihlakanuunat heittivät ampumisen —
ampumavarat olivat lopussa — ja kenraali noitui, sillä pyssyjen tuli ei
saanut pakenemista ehkäistyksi. Jo hyvän aikaa ennen viimeisten
yhteislaukausten lakkaamista näkyi kantajia hoivaamassa
haavoittuneita. Taistelu oli päättynyt, ja jos uusia voimia olisi ollut, ei
afgaaneista olisi ollut ainoatakaan maan päällä. Näin ollen oli
afgaaneja kaatunut sadoittain, eikä missään ollut ruumiita niin paljon
kuin "Fore and Aft'in" liikkumilla.
Mutta rykmentti ei yhtynyt ylänköläisten hurraahuutoihin eikä se
ryhtynyt gurkhien omituiseen tanssiin ruumiiden ympärillä. Katselivat
vain alta kulmien everstiinsä, nojaten pyssyänsä vasten ja
läähättäen.
"Menkää takaisin leiriin! Ettekö ole jo yhdeksi päiväksi kyllin
häväisseet itseänne! Menkää hoitamaan haavoitettuja. Siinä on teille
kylliksi", sanoi eversti. Kuitenkin oli "Fore and Aft" viimeisen tunnin
kuluessa tehnyt minkä kuolevainen päällikkö saattoi vaatia. He olivat
kärsineet suuria vaurioita, sillä he eivät tietäneet kuinka heidän
oikein tuli menetellä, mutta he olivat käyttäytyneet mainiosti, ja siinä
heidän palkintonsa.

Muuan nuori ja virkeä lipunkantaja, joka oli alkanut kuvitella
olevansa sankari, ojensi vesileilinsä eräälle ylänköläiselle, jonka kieli
oli aivan mustana janosta. "Minä en juo konnien kanssa yhdestä",
vastasi nuorukainen käheästi ja kääntyen erään gurkhin puoleen
kysyi: "Hyvä Johnny! Juomavettä onko?" Gurkhi myhähti ja ojensi
pullonsa. "Fore and Aft" ei hiiskunut sanaakaan.
He palasivat leiriin, kun taistelukenttä oli hiukan puhdistettu ja
siivottu, ja kenraali, joka hengessä näki olevansa kolmen kuukauden
päästä aateloitu, oli ainoa olento, joka heitä kiitteli. Eversti oli vallan
masentunut ja upseerit vihoissaan ja synkällä mielellä.
"No mutta", sanoi kenraali, "nehän ovat vasta-alkavia, eikä ollut
niin kummallista, että ne joutuivat hiukan epäjärjestykseen ja
vetäytyivät takaisin".
"Voi sun pyhä Pirketta!" virkahti eräs nuorempi upseeri. "Vetäytyä
takaisin epäjärjestyksessä! Sehän oli kiireintä pakenemista."
"Mutta nehän tulivat takaisin, kuten tiedämme", hyvitteli kenraali,
everstin tuhkanharmaat kasvot vastassaan, "ja tekivät sen minkä
koskaan saattoi toivoa. Käyttäytyivät erittäin kauniisti. Minä katselin
niitä. Ei siitä maksa pahoitella, eversti. Niinkuin eräs saksalainen
kenraali lausui miehistään, heitä piti ensin vähän karaista, siinä
kaikki." Itsekseen hän ajatteli: "Nyt ne ovat verissään, voin antaa
heille tärkeämpääkin tointa. On hyväkin, että ovat saaneet hiukan
mitä saivat. Se opettaa heitä enemmän kuin puolen tusinaa
pyssykahakoita, oppivat — myöhemmin — olemaan yksin ja
puremaan. Eversti parkaa vain käy sääliksi."
Koko iltapäivän tuikki ja loisti heliografi kalliolla, lähettääkseen
hyvän sanoman eräälle vuorelle neljänkymmenen peninkulman

päähän. Ja illalla saapui tomuinen, hiostunut, helläjalkainen ja
eksynyt sanomalehden kirjeenvaihtaja, joka oli ollut mukana erään
kylärähjän polttamisessa ja lukenut sanoman jo kaukana, noituen
kohtaloaan.
"Antakaa nyt kuitenkin yksityisseikat — niin tarkoin kuin suinkin,
olkaa hyvä. Ensi kertaa tulen näin myöhään tämän retken aikana",
sanoi kirjeenvaihtaja kenraalille; ja kenraali mitä kernaimmin kertoi,
kuinka ahdistettu armeija oli lyöty ja hävitetty, josta oli kiittäminen
kenraalin urhoollisuutta, sotataitoa, viisautta ja neuvokkuutta.
Mutta jotkut kertovat, ja niiden joukossa gurkhit, jotka olivat
katselleet vuorilta, että voitto saatiin Jakinin ja Lewin ansiosta,
joiden ruumiit kannettiin juuri paraiksi, kun piti täyttää kahta aukkoa
kaatuneille kaivetun yhteisen haudan toisessa päässä, Jagai-vuoren
juurella.
Hänen oma aviovaimonsa.
Shakespeare kertoo jotain toukista (vai oliko se jättiläisistä taikka
kovakuoriaisista), että ne nousevat sitä vastaan, joka niiden päälle
tallaa liian raskaasti. Varminta on, ettei rupea ollenkaan polkemaan
toukkia — ei edes viimeksi kotimaasta tullutta nuorinta luutnanttia,
jonka napit tuskin vielä ovat silkkipaperista päästetyt ja jolla on
mehevän englantilaisen lihan puna poskilla. Tässä kertomuksessa
puhutaan toukasta, joka rupesi kiemurtelemaan. Lyhyyden vuoksi
nimitämme Henry Augustus Ramsay Faizannea "Toukaksi", vaikka
hän oikeastaan oli erittäin sievä poika, jolla ei ollut haiventakaan
kasvoissa ja joka vyötäisiltään oli hoikka kuin tyttönen, kun hän tuli

toiseen shikarrien jääkärirykmenttiin. Shikarrien rykmentti on ylpeätä
väkeä, ja täytyy olla taitava kaikenmoisissa asioissa — pitää osata
soittaa banjoa, taikka ratsastaa tavallista paremmin, taikka laulaa,
taikka näytellä — ollakseen heille mieliksi.
Toukka ei tehnyt muuta kuin pudota keikahteli hevosensa selästä
ja työnsi lastuja irti portinpatsaista kärryillään. Tämäkin kävi
yksitoikkoiseksi ajan pitkään. Hän ei tahtonut pelata vistiä, hän repi
rikki biljardikankaan, oleskeli paljon yksikseen ja kirjoitti
mammalleen ja sisarelleen kotimaahan. Neljä näistä viidestä seikasta
oli paheita, joita shikarrit eivät hyväksyneet ja jotka he päättivät
poistaa. Jokainen tietää, kuinka vanhemmat luutnantit kasvattavat
nuorempia eivätkä salli niiden koskaan kiivastua. Se on terveellistä
eikä vahingoita ollenkaan, ellei vaan kärsivällisyys lopu; silloin se on
harmillista. Oli kerran mies — mutta tämä kuuluu toiseen juttuun.
Shikarris-jääkärit kiusasivat Toukkaa kovin paljon, ja hän kärsi
kaikki valittamatta. Hän oli niin hyvä ja niin harras oppimaan, ja hän
punastui niin sievästi, että hänen kasvatuksensa loppui hyvin
lyhyeen ja jokainen jätti hänet rauhaan, paitsi vanhin luutnantti, joka
yhä edelleen koetti tehdä Toukan elämän karvaaksi. Vanhin
luutnantti ei tarkoittanut pahaa, mutta hänen leikkinsä oli karkeata ja
hän ei oikein ymmärtänyt, missä piti lopettaa. Hän oli liian kauan
saanut odottaa omaa komppaniaa, ja tuommoinen seikka saattaa
aina miehen katkeraksi. Paitsi sitä hän oli rakastunut, ja se teki asian
vielä pahemmaksi.
Eräänä päivänä, kun hän oli lainannut Toukan rattaat naiselle, jota
ei ollut olemassakaan, ja oli itse ajellut niillä koko iltapäivän, ja oli
tuon saman olemattoman naisen nimessä kirjoittanut Toukalle
kirjeen ja nyt kertoi upseeriklubissa koko jutun, niin Toukka nousi

paikaltaan ja sanoi tyynellä naisellisella äänellään: — "Se oli aika
hyvä kuje; mutta minä lyön vetoa kuukauden palkasta kuukauden
palkkaa vastaan sittenkuin sinä olet nimitetty, että minä teen sulle
kepposen, jonka sinä muistat koko elämäsi ajan ja jonka rykmentti
muistaa vielä sitten, kun sinä olet kuolleena ja haudattuna." Toukka
ei ollut ollenkaan suutuksissaan, ja koko upseeristo nauroi ääneensä.
Sitten vanhin luutnantti katseli Toukkaa kiireestä kantapäähän ja
päinvastaiseen suuntaan ja sanoi: "Asia on sovittu, lapsukainen."
Toukka pyysi upseereja todistamaan, että veto oli lyöty, ja jatkoi
sitten lempeästi hymyillen erään kirjan lukemista.
Kaksi kuukautta kului, ja vanhin luutnantti yhä kasvatti Toukkaa,
joka rupesi hiukan kiemurtelemaan, kun kuuma aika oli
lähestymässä. Minä jo mainitsin, että vanhin luutnantti oli
rakastunut. Hulluinta tässä asiassa oli se, että tyttö myöskin oli
rakastunut vanhimpaan luutnanttiin. Ja vaikka eversti lausui rumia
sanoja ja majuri tirskui ja naineet kapteenit näyttivät äärettömän
viisailta ja nuoremmat upseerit hymyilivät ylenkatseellisesti, niin
nämä kaksi rakastavaista kuitenkin menivät kihloihin.
Vanhin luutnantti oli niin ihastuksissaan, kun samaan aikaan sai
sekä oman komppanian että tytön, että unohti kiusata Toukkaa.
Morsian oli sievä tytön tyllykkä ja olipa hänellä vähän rahaakin.
Hänestä ei muutoin kerrota ollenkaan mitään tässä kertomuksessa.
Eräänä iltana, juuri kun kuuma aika oli alkanut, koko upseeristo,
paitsi Toukkaa, oli kokoontunut klubihuoneen edustalle. Musiikki oli
lakannut soittamasta, mutta ei kenenkään tehnyt mieli mennä
sisään. Ja kapteenien rouvat olivat myöskin siellä. Kihlatun miehen
hupsuus on vallan rajatonta laatua. Vanhin luutnantti oli selittänyt
kihlattunsa erinomaisia ominaisuuksia, ja rouvat olivat hymähdelleet

suostumuksensa miestensä haukotellessa, kun samassa kuului
hameiden kahinaa pimeässä ja väsynyt, heikko ääni lausui:
"Missä minun mieheni on?"
Minä en ollenkaan tahdo saattaa shikarris-rykmentin moraalia
epäluulon alaiseksi, mutta se on tosiasia, että neljä miestä samassa
hypähti ylös ikäänkuin heitä olisi ammuttu. Kolme heistä oli
naimisissa. Ehkä he pelkäsivät, että heidän vaimonsa olivat tulleet
kotimaasta äkkiarvaamatta. Neljäs sanoi hypähtäneensä ylös hetken
vaikutuksesta. Hän selitti sen jälestäpäin.
Sitten ääni huudahti: — "Oi Lionell!" Lionell oli vanhimman
luutnantin nimi. Nainen tuli pikku pöydillä palavien kynttilöiden
valopiiriin ja ojensi nyyhkyttäen kätensä pimeää nurkkaa kohti, jossa
vanhin luutnantti istui. Me nousimme pystyyn tuntien
sydämessämme, että nyt oli pahinta odotettavissa. Tässä matoisessa
maailmassa me niin vähän tiedämme lähimmäisemme elämästä —
joka muutoin ei muita koskekaan — ettemme ollenkaan hämmästy,
kun ratkaiseva isku kohtaa. Saattaa se isku jonakin päivänä tavata
meitä itseämmekin. Vanhin luutnantti oli ehkä luiskahtanut väärälle
polulle nuoruudessaan. Miehille useinkin käy niin hullusti. Me emme
tietäneet; me tahdoimme kuulla; ja kapteenien rouvat tahtoivat
myöskin kuulla. Jos hän oli horjahtanut, niin se oli anteeksi
annettavaa, sillä tuo tuntematon nainen pölyisissä kengissään ja
harmaa matkapuku yllään oli kerrassaan suloinen, hiukset mustat ja
silmät suuret, kyyneleiset. Hän oli pitkä ja kaunisvartaloinen, ja
hänen äänensä oli niin surullisen nyyhkyttävä, että oikein kävi
sääliksi. Heti kun vanhin luutnantti oli noussut seisaalleen, heittäytyi
nainen hänen kaulaansa sanoen häntä "omaksi kullaksi" ja selittäen,
että hän ei jaksanut odottaa kauemmin yksinään Englannissa ja että

kullan kirjeet olivat käyneet niin lyhyiksi ja kylmiksi ja hän oli oman
kultansa oma aina maailman loppuun asti ja antaisiko kulta hänelle
milloinkaan anteeksi? Tämä ei ollut oikein naisten tapaan sanottu. Se
oli liian suoraan menemistä asiaan.
Asema näytti tosiaankin synkältä, ja kapteenien rouvat vilkuilivat
silmäkulmiensa alta vanhimpaan luutnanttiin, ja everstin naama
harmaiden partaharjaksien ympäröimänä oli synkkä kuin
tuomiopäivä, eikä kukaan virkkanut sanaakaan.
Sitten eversti sanoi lyhyesti: "No hyvä, herra?" ja nainen nyyhkytti
uudelleen. Vanhin luutnantti oli puoleksi tukehtunut syleilystä, mutta
hän änkytti kuitenkin: — "Se on helvetin vale! Minulla ei eläissäni ole
ollut vaimoa!" — "Älä kiroo", sanoi eversti. "Tule klubihuoneeseen.
Meidän täytyy saada tämä selville." Ja hän huokasi itsekseen, sillä
hän oli tottunut luottamaan shikarreihinsa.
Me menimme etuhuoneeseen, joka oli täysin valaistu, ja siellä me
näimme, kuinka ihana tuo nainen oli. Hän seisoi meidän
keskellämme, väliin itkuun tyrskähtäen, väliin jäykkänä ja ylpeänä, ja
sitten taas ojentaen kätensä vanhinta luutnanttia kohti. Se oli vallan
kuin neljäs näytös murhenäytelmässä. Hän kertoi meille, kuinka
vanhin luutnantti oli nainut hänet käydessään kotimaassa loma-
ajallaan kahdeksantoista kuukautta sitten; ja hän tuntui tietävän
kaikki mitä mekin tiesimme ja hiukan enemmänkin vanhimman
luutnantin entisyydestä. Luutnantti vaaleni ja kävi tuhkanharmaaksi
koettaen joskus hiukan keskeyttää tuota sanatulvaa; ja me, jotka
näimme kuinka suloinen tuo nainen oli ja kuinka syylliseltä luutnantti
näytti, pidimme viimeksimainittua mitä pahimpana petona. Me
säälimme häntä samalla kumminkin.

Minä en koskaan unohda, mistä kaikesta tämä nainen syytti
vanhinta luutnanttia. Eikä hänkään sitä unohda. Kaikki tämä tapahtui
niin äkkiarvaamatta ja aavistamatta, häiriten meidän yksitoikkoista
elämätämme. Kapteenien rouvat seisoivat taampana, mutta heillä oli
silmät auki, ja me näimme, että he jo olivat lausuneet tuomionsa
vanhimmasta luutnantista. Eversti näytti viittä vuotta vanhemmalta.
Yksi majureista varjosti silmiään kädellään ja tarkasteli siten naista.
Toinen siveli viiksiään ja hymyili tyynesti ikäänkuin olisi katsellut
näytelmää. Peremmällä vistipöydän jaloissa vanhimman luutnantin
koira ajeli kirppuja. Minä muistan kaiken tämän niin selvään kuin
minulla olisi valokuva kädessäni. Minä muistan tuon kauhun katseen
vanhimman luutnantin kasvoissa. Se oli vallan kuin olisimme nähneet
miestä hirtettävän, mutta vielä paljon hauskempaa. Viimein nainen
sanoi, että vanhimman luutnantin vasempaan olkapäähän oli piirretty
kirjaimet F.M. Me tiesimme kaikki sen todeksi ja viattomuudessamme
arvelimme, että nythän asia oli vallan selvä. Mutta eräs poikamies-
majureista sanoi hyvin kohteliaasti: — "Minä otaksun, että teidän
vihkimätodistuksenne olisi kumminkin enemmän vakuuttava."
Tämä saattoi naisen raivostumaan. Hänen kasvojensa ilmeestä
näkyi, että hän piti vanhinta luutnanttia mitä suurimpana koirana ja
paitsi sitä ylenkatsoi majuria ja everstiä ja meitä muita. Sitten hän
purskahti itkuun ja veti povestaan erään paperin sanoen
majesteetillisella äänellä: — "Ottakaa tämä! Ja antakaa minun
mieheni — minun laillisesti vihityn mieheni — lukea se ääneensä —
jos hän uskaltaa!"
Katsojien keskuudessa syntyi suhinaa ja miehet vilkaisivat
toisiinsa, kun vanhin luutnantti hämmästyneenä ja hoiperrellen astui
esiin ja otti paperin. Me katsoa tuijotimme häneen arvellen, että
jokohan nyt oli tulossa jotakin meitäkin koskevaa. Vanhimman

luutnantin kurkku oli kuiva, mutta kun hänen katseensa olivat
kiitäneet paperin yli, pääsi häneltä helpotuksen huokaus ja hän huusi
naiselle: — "Sinä peijakkaan veitikka!" Mutta nainen oli juossut pois
toisesta ovesta, ja paperiin oli kirjoitettu: — "Tämä on todistuksena
siitä, että minä, Toukka, olen täydellisesti maksanut velkani
vanhimmalla luutnantille ja että vanhin luutnantti nyt on minulle
velkaa, suostumuksen nojalla helmikuun 23:nnelta p:ltä, jolloin
upseeriklubi oli todistajana, yhden kuukauden kapteenin palkan
Intian keisarikunnan rahassa."
Sitten pantiin lähetystö heti Toukan huoneeseen ja se löysi hänet
istumasta sängyn laidalla, jossa hän verkalleen riisui hattunsa,
irtotukkansa, silkkihameensa j.n.e. Hän tuli heti klubiin, ja shikarrit
pitivät semmoista melua, että tykkiväen upseeristo lähetti kysymään
eivätkö hekin saisi ottaa osaa iloon. Minä luulen melkein, että me
muut, paitsi everstiä ja vanhinta luutnanttia, olimme hiukan
noloissamme, kun ei skandaalista tullutkaan mitään. Mutta
semmoinenhan se on ihmisluonto. Toukan näyttelijäkyvystä ei ollut
kuin yksi ajatus. Se oli niin lähellä surkeata surunäytelmää, kuin ikinä
pila voi olla. Kun useat luutnantit viskoivat häntä sohvatyynyillä
saadakseen selville, miksei hän ennen ollut kertonut
näyttelijänerostaan, sanoi hän tyynesti: "Eihän sitä kukaan minulta
ole kysynytkään. Minulla oli kotona tapana näytellä sisareni kanssa."
Mutta ei mikään tyttöjen kanssa näytteleminen selvittänyt kylliksi
Toukan onnistumista sinä iltana. Muutoin minusta se ei ollut oikein
sopivaa pilaa. Sillä se olisi voinut käydä vaaralliseksi. Yleensä ei ole
hyödyllistä leikkiä tulen kanssa, ei pilallakaan.
Shikarrit nimittivät Toukan rykmentin teatteriseuran johtajaksi, ja
kun vanhin luutnantti maksoi velkansa, jonka hän tekikin heti,
lahjoitti Toukka rahat kulissien ja pukujen ostamiseksi. Hän oli hyvä

Toukka, shikarrit olivat ylpeitä hänestä. Ainoa harmi tästä oli, että
hänet ristittiin "vanhimman luutnantin rouvaksi", ja nyt on asemalla
kaksi "vanhimman luutnantin rouvaa", ja se voi väliin panna
matkustavaisten päät pyörälle.
Wee Willie Winkie.
Hänen nimensä oli oikeastaan Percival William Williams, mutta hän
löysi kerran tuon toisen nimen eräästä lastenkirjasta ja se oli hänen
oikean ristimänimensä loppu. Hänen äitinsä ayah (naispalvelija)
sanoi häntä Willie-Babaksi, mutta koska Willie ei milloinkaan
välittänyt hitustakaan siitä, mitä tämä ayah sanoi, niin ayahin viisaus
ei muuttanut asiata.
Hänen isänsä oli eversti 195:nnessä rykmentissä, ja heti kun Wee
Willie Winkie oli ennättänyt kyllin vanhaksi ymmärtääkseen
sotilaskomentoa, niin eversti Williams asetti hänet sellaisen
komennon alaiseksi. Tätä poikaa ei voitu millään muulla lailla hallita.
Kun hän oli ollut siivosti koko viikon, hän sai palkinnon hyvästä
käytöksestä; ja kun hän oli paha poika, otettiin hyväkäytösmerkki
häneltä pois. Tavallisesti hän oli pahana poikana, sillä Intiassa on
pienille kuusivuotiaille niin kovin paljon tilaisuuksia vallattomuuksiin.
Lapset eivät tavallisesti suvaitse tuttavallisuuksia vierailta, ja Wee
Willie Winkie oli hyvin tarkka lapsi siinä suhteessa. Kerran hän
suostui tekemään tuttavuutta ja suvaitsi armollisesti jättää kaikki
ujostelemiset. Hän mieltyi ensi näkemältä luutnantti Brandikseen
195:nnestä rykmentistä. Wee Willie Winkie astui varmana sisään
kantaen hyväkäytösmerkkiä, jonka hän oli saanut, kun malttoi olla

ajamatta kanoja ympäri pihaa. Hän katseli vakavasti Brandista
ainakin kymmenen minuuttia ja lausui sitten mielipiteensä hänestä.
"Minä pidän sinusta", sanoi hän hitaasti vetäen tuolinsa
lähemmäksi
Brandista. "Minä pidän sinusta. Minä annan sinulle nimeksi Liinakko
sinun tukkasi tähden. Ethän sinä pahastu, kun minä aion sanoa
sinua
Liinakoksi? Se on näetkös sinun tukkasi tähden, ymmälläthän."
Tämä oli juuri omituisimpia Wee Willie Winkien omituisuuksia.
Hänellä oli tapana katsella vierasta vähän aikaa ja sitten hän aivan
odottamatta ja selittämättä antoi hänelle nimen. Ja se nimi pysyi. Ei
mikään sotilaskuri saanut Wee Willie Winkietä luopumaan tästä
tavastaan. Hän kadotti hyväkäytösmerkkinsä, kun hän sanoi
komisaarion rouvaa Pobsiksi; mutta eivät mitkään everstin
ponnistukset saaneet asemalaisia jättämään tätä liikanimeä ja Mrs
Collen sai olla Mrs "Pobs" koko ajan kun hän asui asemalla. Ja niin
Brandis sai nimekseen "Liinakko", ja rykmentin kunnioitus kohosi
siitä syystä häntä kohtaan.
Jos Wee Willie Winkie erityisesti suosi jotakuta henkilöä, niin tuota
onnellista silloin kadehtivat sekä upseeristo että sotamiehet. Ja
heidän kadehtimiseensa ei ollut syynä mikään ulkonainen
omanvoiton pyynti. "Everstin poikaa" ihailtiin kokonaan hänen omien
hyvien ominaisuuksiensa tähden. Ja Wee Willie Winkie ei kuitenkaan
ollut ollenkaan viehättävä. Hänen kasvonsa olivat aina pisamissa,
jalat aina naarmuja täynnä, ja vaikka hänen äitinsä melkein
kyynelsilmin sitä koetti vastustaa, oli hän kärttänyt kunnes sai pitkät
keltaiset kiharansa leikatuiksi lyhyeksi sotilastapaan. "Minä tahdon

tukkani samanlaiseksi kuin kelsantti Tummilinkin", sanoi Wee Willie
Winkie, ja kun kerran isä suostui, niin tämä uhri toimitettiin.
Kolme viikkoa sen jälkeen kuin hänen nuori sydämensä oli
ihastunut luutnantti Brandikseen — jota tästälähin sanomme
lyhyyden vuoksi Liinakoksi — Wee Willie Winkie tuli tietämään
kummallisia asioita, jotka olivat vallan ulkopuolella hänen
käsityspiiriänsä.
Liinakko palkitsi hänen suosionsa vastarakkaudella. Liinakko oli
antanut hänen viisi hurmaavan ihanaa minuuttia kantaa hänen omaa
raskasta miekkaansa, joka oli juuri yhtä pitkä kuin Wee Willie Winkie.
Liinakko oli luvannut hänelle koiranpenikan ja Liinakko oli sallinut
hänen katsella tuota ihmeellistä komentoa, kun Liinakon partaa
ajettiin. Ja tämän kaiken lisäksi Liinakko oli sanonut, että hänkin,
Wee Willie Winkie, kerran kohoaisi tuonlaisen kiiltävän veitsilaatikon,
hopeaisen saippuarasian ja hopeapäisen "sylkiharjan" (kuten Wee
Willie Winkie sitä nimitti) omistajaksi. Paitsi hänen isäänsä, jolla oli
valta antaa ja ottaa hyväkäytösmerkki aivan mielensä mukaan, ei
varmaan ollut ainoatakaan miestä puoleksikaan niin viisasta, väkevää
ja urhoollista kuin Liinakko, jonka rinnassa Afganistanin ja Egyptin
mitalit kiilsivät. Minkätähden sitten Liinakko oli niin miehuuttoman
pehmeä, että meni suutelemaan — oikein hurjasti suutelemaan —
"suurta tyttöä", Miss Allardyceä? Aamulla ratsastaessaan Wee Willie
Winkie oli nähnyt Liinakon tekevän niin, ja ollen näet gentlemanni oli
hän heti kääntynyt ympäri ja ratsastanut tallirengin luo, ettei
tallirengin pitänyt nähdä.
Tavallisissa olosuhteissa olisi hän heti kertonut koko jutun isälleen,
mutta hän tunsi vaistomaisesti, että tämä oli semmoinen seikka,
josta ensin oli puhuttava Liinakon kanssa.

"Liinakko", kirkui Wee Willie Winkie ratsastaen luutnantin
asunnolle aikaisin eräänä aamuna — "minun täytyy tavata sinut,
Liinakko!"
"Tule sisään, nuori herra", vastasi Liinakko, joka oli juuri syömässä
aamiaista koirineen. "Mitähän pahaa sinä taas olet tehnyt?"
Wee Willie Winkie ei ollut tehnyt mitään huomattavampaa pahaa
kolmen päivän kuluessa ja tunsi siis seisovansa vallan siveyden
kukkulalla.
"Minä en ole tehnyt mitään pahaa", sanoi hän heittäytyen
nojatuoliin ja koettaen niin paljon kuin suinkin matkia everstin
väsyneitä liikkeitä kuuman paraadin jälkeen.
Hän työnsi pisamaisen pikku nenänsä teekuppiin, ja silmät
vilkkuivat kupin laidan yläpuolella, kun hän kysyi: — "Minä sen
sanon, Liinakko, onko se sopivata se, että menee suutelemaan isoja
tyttöjä?"
"No helkkari! Kylläpä sinä alat aikaisin. Ketä sinä tahtoisit
suudella?"
"En ketään. Minun äitini aina suutelee minua, ellen minä estä
häntä.
Jollei se ole sopivata, niin minkätähden sinä sitten suutelit majuli
Allaldycen isoa tyttöä eilisaamuna kanavan luona?"
Liinakon sydän sykähteli. Hän ja Miss Allardyce olivat ponnistaneet
kaikki voimansa pitääkseen kihlaustaan salassa vielä pari viikkoa. Oli
olemassa tärkeitä ja välttämättömiä syitä, minkätähden majuri
Allardycen ei pitäisi saada tietää, kuinka asiat olivat, ainakaan

ennenkuin ensi kuussa, ja nyt tuo pieni peijakas tiesi vallan liian
paljon.
"Minä näin sinut", sanoi Wee Willie Winkie tyynesti. "Mutta
tallilenki ei nähnyt. Minä huusin hänelle, Hut ja o."
"No, että sinulla nyt sentään oli sen verran järkeä, sinä pikku
elävä", huusi Liinakko raukka puoleksi hyvillään, puoleksi
harmissaan. "Ja kuinkahan monelle jo olet kertonut siitä?"
"En kellekään. Ethän sinäkään keltonut, kun minä koetin latsastaa
puhvelilla ja kun minun latsuhevoseni lampaantui; ja minä ajattelin,
että sinä et tahtoisi että minä keltoisin."
"Winkie", huudahti Liinakko innokkaasti, pudistaen pikku kättä,
"sinä olet paras poika maailmassa. Kuuleppas nyt, sinä et voi
ymmärtää kaikkia näitä asioita. Jonakin päivänä — kuinka kummassa
minä selitän tämän sinulle! — minä aion naida Miss Allardycen, ja
sitten hänestä tulee Mrs Liinakko, kuten sinä sanoisit. Jos sinun
nuoren järkesi kannalta tuntuu niin sopimattomalta suudella isoja
tyttöjä, niin mene vaan ja kerro siitä isällesi."
"Kuinka sinun silloin käy?" kysyi Wee Willie Winkie, joka oli
varmasti vakuutettu siitä, että isänsä oli kaikkivaltias.
"Minulle tulee siitä harmia", sanoi Liinakko koettaen viimeisenä
keinonaan luoda rukoilevan katseen olosuhteiden määrääjään.
"No sitten minä en kello", sanoi Wee Willie Winkie urhoollisesti.
"Mutta minun isäni sanoo, että on miehuutonta aina suudella, ja
minä en luullut, että sinä tekisit niin, Liinakko?"

"En minä suutelekaan aina, sinä veitikka. Silloin tällöin vain, ja kun
sinä kasvat suureksi, niin teet samalla lailla. Sinun isäsi tarkoitti vain,
ettei se sovellu pikku pojille."
"Ahaa!" sanoi Wee Willie Winkie, jolle asia nyt kävi vallan selväksi.
"Se on samalla lailla kuin sylkihaljankin laita?"
"Aivan", vastasi Liinakko vakavasti.
"Mutta minä luulen, etten minä milloinkaan viitsi suudella isoja
tyttöjä enkä ketään, paitsi äitiä. Ja häntä minun täytyy suudella,
ymmälläthän."
Nyt seurasi pitkä hiljaisuus, jonka Wee Willie Winkie vihdoinkin
lopetti.
"Pidätkö sinä paljon siitä isosta tytöstä, Liinakko?"
"Hyvin paljon", sanoi Liinakko.
"Enemmän kuin Bellistä taikka Butcha-koilasta taikka minusta?"
"Vallan eri tavalla", sanoi Liinakko. "Jonkun ajan perästä Miss
Allardyce on oleva minun omani, mutta sinä kasvat suureksi ja tulet
komentamaan rykmenttiä ja — kaikenmoisia asioita. Se on vallan eri
asia, näetkös."
"Hyvä", sanoi Wee Willie Winkie nousten ylös. "Koska sinä pidät
siitä isosta tytöstä, niin minä en kello siitä kenellekään. Minun täytyy
nyt mennä."
Liinakko nousi ja saattoi pikku vierastaan ovelle lausuen vielä: —
"Sinä olet kaikkein paras pikku poika, Winkie. Minäpä kerron sinulle

jotain. Kolmenkymmenen päivän perästä tästä lukien saat siitä
kertoa, jos tahdot — ja kenelle vain tahdot."
Siten Brandiksen ja Miss Allardycen kihlauksen salassapysyminen
riippui pienen lapsen lupauksesta. Liinakko, joka tunsi Wee Willie
Winkien mielipiteet totuudesta, oli vallan levollinen, sillä hän tiesi,
ettei poika riko lupaustaan. Wee Willie Winkie rupesi osoittamaan
erityistä ja tavatonta huomiota Miss Allardyceä kohtaan ja hänellä oli
tapana verkalleen ja miettivänä kiertää tuon hämmästyneen nuoren
neidin ympäri, vakavasti tarkastaen häntä vilkuttamatta silmiään.
Hän koetti saada selville, mistä syystä Liinakko oli suudellut häntä.
Eihän hän ollut läheskään niin sievä kuin Willien äiti. Mutta toiselta
kannalta nähden hän oli Liinakon omaisuus ja tuli kohta olemaan
vallan hänen omansa. Siitä syystä Willie piti kohtuullisena, että hän
kohteli tyttöä yhtä suurella kunnioituksella kuin itse Liinakon isoa
miekkaa taikka kiiltävää pistolia.
Tieto siitä, että hänellä ja Liinakolla oli yhteinen suuri salaisuus,
teki Wee Willie Winkien tavattoman mallikelpoiseksi kolmen viikon
ajalla. Mutta sitten vanha aatami puhkesi esiin ja hän laati
"leirivalkean" — kuten hän itse sitä nimitti — puutarhan pohjukkaan.
Kuinka hän saattoi aavistaa, että kipinät lentäisivät everstin
heinäsuovaan ja polttaisivat viikon ravinnon hevosilta?
Äkkiarvaamaton ja nopea oli rangaistus — hyväkäytösmerkki otettiin
pois ja sen surun lisäksi vielä annettiin kolme päivää kotiarestia — ei
saanut liikkua muualla kuin rakennuksessa ja verannalla — ja vielä
päälle päätteeksi isäkään ei läsnäolollaan häntä ilahduttanut tällä
ajalla.
Hän kesti tuomionsa kuin mies, joksi hän toivoi kerran kasvavansa,
ojentihe suoraksi, vaikka alahuuli hiukan vavahteli, tervehti

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade
Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!
ebookluna.com

Vector Mechanics For Engineers: Dynamics 11th Edition Ferdinand P. Beer - eBook PDF

About This Presentation

Slide Content

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

Vector Mechanics For Engineers: Dynamics 11th Edition Ferdinand P. Beer - eBook PDF

About This Presentation

Slide Content

Slide 1

Slide 2

Slide 3

Slide 5

Slide 7

Slide 8

Slide 9

Slide 10

Slide 11

Slide 12

Slide 13

Slide 14

Slide 15

Slide 16

Slide 17

Slide 18

Slide 19

Slide 20

Slide 21

Slide 22

Slide 23

Slide 24

Slide 25

Slide 26

Slide 27

Slide 28

Slide 29

Slide 30

Slide 31

Slide 32

Slide 33

Slide 34

Slide 35

Slide 36

Slide 37

Slide 38

Slide 39

Slide 40

Slide 41

Slide 42

Slide 43

Slide 44

Slide 45

Slide 46

Slide 47

Slide 48

Slide 49

Slide 50

Slide 51

Slide 52

Slide 53

Slide 54

Slide 55

Slide 56

Slide 57

Tags

Categories

Download

Quick Actions

Statistics

Related Slideshows

TLE-9-Prepare-Salad-and-Dressing.pptxkkk

LESSON 1 ABOUT MEDIA AND INFORMATION.pptx

GRADE-8-AQUACULTURE-WEEKQ1.pdfdfawgwyrsewru

Feelings PP Game FOR CHILDREN IN ELEMENTARY SCHOOL.pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech_Template.pptx [Autosaved].pptx

Jeopardy_Figures_of_Speech.pptxvdsvdsvsdvsd