SCHUMMRICH (istuu). Teidän viereenne? Mainiota! Kuinka voitte,
neitini?
IRMGARD. No niin, me tytöt olemme heikkoja astioita, meillä on
aina siellä täällä taisteloita.
SCHUMMRICH. Taisteloita! Aivan oikein. Minä olen myöskin nähnyt
kaikenlaisia taisteloita, härkätaisteloita, kukko-taisleloita, poksaus-
taisteloita, ää — —
IRMGARD. Oi, kuinka hupaista! Te olette paljon matkustellut;
matkusteleminen antaa miehelle omituisen loiston.
ADELGUNDA (hiljaa Ottilialle.) Nyt hän kiekailee taas tuon kanssa.
OTTELIA (hiljaa). Pilaa kaikki.
SCHUMMRICH. Ää — loiston! Sangen mainiosti lausuttu, neitiseni.
Minä saatankin vakuuttaa, että tuo loisto minua ympäröipi! Mun
pappani sanoi tuonoin mulle: "Anatole — —"
IRMGARD. Teidän nimenne on Anatole? Oi, se nimi hurmaa minut!
SCHUMMRICH. Niin, Anatole, — Anatole Schummrich. Noin
meidän kesken, minun nimeni on oikeastaan Kasper, se on lahja
tuhmalta kummilta, ää, mutta minäpä olin niin viisas, että hylkäsin
mokoman lahjan ja kutsun itseäni Anatoleksi! Siis, "Anatole," sanoi
pappani tuonoin, "sinä olet ainoa poikani, sinä saat periä koko
omaisuuteni, ää, sinä saatat tästälähin elää rikkaana raha-miehenä,
sinun ei tarvitse tehdä työtä, vaan saat käyttää kaikki sivistyksesi
edistämiseksi. Mutta parahin sivistyttämiskeino on matkusteleminen,
siis matkusta." Ja minä olenkin matkustellut, koko neljä vuotia, olen